Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘henkiolento’

”Kristillisen” selväkuuloisuuden ja selvätuntoisuuden petoksen paljastaminen
By Mark Jefferies | alkuper. Spiritual Research Network, Chris Lawson, suom. SK

Artikkeli pohjautuu ”kristillisen” kirjan Have Heart – Bridging the gulf between heaven and earth (Älä masennu – ylitä juopa taivaan ja maan välillä) arviointiin. Kirjan ovat kirjoittaneet Steve & Sarah Berger. Onneksi kirjaa ei ole (vielä) suomennettu. Tämä teos on vain yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea kristillisyyden nimissä meille syötetään.


 

Voivatko kristityt, kuten okkulttisiin käytäntöihin osallistuvat, kuulla viestejä kuolleilta läheisiltään ja tuntea heidän ”läsnäolonsa”? Vai onko nämä kommunikaatiot ja ”läsnäolon” tunteet saatu okkulttisten (salaisten) käytäntöjen, kuten selväkuuloisuus (clairaudience) ja selvätuntoisuus (clairsentience), kautta?

Tämän artikkelin materiaali pyrkii käsittelemään kokemuksia (mitä tahansa ja keneltä tahansa) ja kristillistä terminologiaa, joka on laadittu suosittelemaan väitettyä alkavaa kuolleiden läheisten henkien yhteyttä niihin, jotka elävät kuoleman oven tällä puolella. Kuka sitten todella vierailee kristittyjen luona ja millä keinoin näitä vierailuja tapahtuu?

Seuraavan materiaalin tarkoitus ei ole missään nimessä pilailla Steve Berger’in perheen kustannuksella eikä väheksyä heitä ja heidän rakastetun poikansa Josiah’in menettämistä. Spiritual Research Network (SRN) on julkaissut tämän artikkelin johtuen omasta huolestumisestamme suuressa osassa kirjaa löytyvästä materiaalista, joka perusteellisissa tutkimuksissa hyvin läheisesti vastaa spiritistisen vaurauden ja vaikutusvallan maailmaa, ensisijaisesti koskien selväkuuloisuutta ja selvätuntoisuutta – henkiolentojen läsnäolon kuulemista ja tuntemista ja väitettyä sitoutumista passiiviseen ja aktiiviseen viestintään niiden kanssa.

Tutkimusjärjestönä SRN jakaa yhteisen huolenaiheen muiden palvelutyöjärjestöjen kanssa, jotka myös ovat tutkineet kirjasta Have Heart löytyviä epäraamatullisia käytäntöjä. Vaikka on ilmeistä, että kirjan kirjoittajat (ja suosittelijat) eivät avoimesti kannata spiritismiä, nekromantiaa jne., niin suuri sekaannus johtuu julkaistusta oksymoroniasta (double-talk), jota löytyy kirjasta Have Heart, josta johtuu meidän ja monien muiden huoli.

On huomattava, että kommunikointia kuolleiden kanssa [nekromantia] esiintyy vain yhden kerran koko Raamatussa. Tämä ainutkertainen esimerkki on selkeä tuomio Jumalan profeetta Samuelilta (1. Sam. 28:7-20) eläville ihmisille, jotka yrittävät olla yhteydessä kuolleisiin. Jumala tuomitsee tämän käytännön ilman muuta! Jumala antoi tuomion Saulille ja Een-Doorin noidalle (henkimeedio, spiritisti) yrityksestä kommunikoida vainajan eli kuolleen kanssa. Tässä yhdessä tapauksessa Jumala salli todellisen Samuelin ”nostattamisen” kuolleista tuomitakseen ikuisesti tämän pahan käytännön ottaa yhteyttä ja / tai käydä vuoropuhelua kuolleiden, ruumiittomien ihmisten, eli vainajien kanssa.

Jumalan sanan mukaan yrittäminen ottaa yhteyttä kuolleisiin oli kielletty Israelissa (5. Moos.18:11). Kaikki, jotka yrittävät kommunikoida kuolleiden kanssa, saastuvat hengellisesti (3. Moos. 19:31). Tähän sisältyy yrittäminen rukoilla poismenneiden läheisten kanssa, tai yrittäminen ottaa heihin yhteyttä ja yrittää kuunnella, kuulla, aistia, haistaa ja koskea heihin, vaikka jokin ilmestyisi ja väittäisi olevansa tuo poismennyt läheinen. Demonit pyrkivät jäljittelemään kuolleita pettääkseen hyvää tarkoittavia ja surevia ihmisiä. Vaikka henkiolennot, aaveet, räyhähenget (poltergeists) jne. pyrkivät aloittamaan viestinnän ihmisten kanssa, Jumala itse on tuominnut kaikki tämän käytännön muodot yhdellä iskulla! Ei ole väliä keitä nämä henget väittävät olevansa, Jumala sanoo, että ihmisillä ei tule olla mitään tekemistä niiden kanssa!

”Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä. Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkoitat, kuuntelevat kyllä merkeistäennustajia ja taikureita, mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.” (5. Moos. 18:9-14)

”Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 19:31)

Ne eivät ole vainajia, joihin lopulta saadaan yhteys spiritistisen istunnon, Ouija-laudan tai kuolleille suunnattujen rukousten kautta. Riivaajahenget naamioituvat kuolleiksi perheenjäseniksi, henkilöiksi, väitetyksi ”korkeammaksi minäksi”, ”ylösnousseiksi mestareiksi”, ”kollektiiviseksi tietoisuudeksi”, ”evoluutiotietoisuudeksi” jne. (2. Kor. 11:14-15). Raamattu sanoo selvästi, että saatana itse ja muut langenneet enkelit (demonit) muuntuvat petollisesti valon enkeleiksi eksyttääkseen ihmiskunnan.

”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (2. Kor. 11:14-15)

Lisäksi on ainakin 150 raamatunkohtaa, joissa käsitellään jossakin määrin kahdeksaa erilaista okkulttisten käytäntöjen luokkaa – ja niiden tuomitseminen. Yksin tämän tosiasian pitäisi huolestuttaa jokaista kristittyä, joka lukee kirjan Have Heart ja näkee sen läheisyyden vainajahenkikontaktiin (spiritismi, spiritualismi, meediot), jota nämä kirjoittajat kuvailevat. Kirjan mukaan ihmiset ovat henkilökohtaisesti kokeneet ”Josiah’in” tulevan heidän luoksensa monin tavoin, unissa, vierailuissa, koskettamalla poskea jne. Kuten Raamattu, myös kirjan ”Have Heart” tekijät tuomitsevat nekromantian (Have Heart, s. 94-96), mutta sitten suoraan hyväksyvät myös ympärillämme olevien henkien kuuntelemisen ja tuntemisen väittäen edelleen kommunikoivansa kuolleen poikansa kanssa.

”Jimmyn uni on loistava esimerkki siitä, kuinka olemme ympäröityjä ja kuinka läheisemme ovat yhteydessä meihin. He tietävät, he välittävät, mitä olemme käymässä läpi ja on olemassa läheisyys, jota ei ole helppo selittää, mutta se on ihmeellinen todellisuudessaan … Olemme yksi ruumis, yhdistettyjä täällä maan päälle, yhdistettyjä taivaassa ja yhdistettyjä taivaan ja maan välillä. Rakkaamme voivat ilmestyä unissa tai vierailuilla ym. tavoilla (kuka voisikaan rajoittaa Jumalan mielikuvitusta?), mutta tosiasia on, että olemme yhdistettyjä. Rakkaamme eivät ole ’siellä ylhäällä’ ja me ’täällä alhaalla’. On ohut verho ja olemme yhdistetyt heihin ikuisesti Kristuksessa.” (Have Heart, s. 110).

”Olet lapsen isä tai äiti 19 vuoden ajan ja sitten kuulet Jumalan sanovan: ’Voi, nyt et voikaan puhua hänelle. Sinulla ei ole enää suhdetta hänen kanssaan, ennen kuin näet hänet kasvokkain taivaassa…’ Puhumme edelleen Josiah’in kanssa ja se tulee olemaan niin mahtavaa, kun olemme taas yhdessä.” (Have Heart, s. 125).

Tämä aiheuttaa valtavan hämmennyksen lukijalle ja voi helposti johtaa arvostelukyvyttömät yksilöt henkikontaktiin, minkä Jumala kieltää. Jumala tuomitsee kommunikaation kuolleiden kanssa siitä riippumatta, kuka sitä harjoittaa, kristitty tai ei.

Ennen tämän artikkelin kirjoittamista lukuisat ihmiset ilmaisivat oman huolensa SRN:lle koskien Chuck Missler’in (Koinonia House) ja Greg Laurie’n (Harvest Christian Fellowship) suositteluja Steve Berger’in kirjan ensimmäisillä sivuilla. Kasvava määrä ihmisiä, joihin Chuck Missler’in ja Greg Laurie’n palvelutyöjärjestöt ovat vaikuttaneet, ovat järkyttyneitä arvostelukyvyn puutteesta, joka näkyy siitä, että he suosittelevat tätä kirjaa. Dr. Missler’in ja pastori Laurie’n suositukset yhdessä William P. Young’in (New York Times -bestsellerin The Shack tekijä), James Robison’in (LIFE Outreach International’in perustaja ja presidentti) ja senaattorin Bill Frists’in (lääket. tri. ja entinen Yhdysvaltain senaatin enemmistöjohtaja) kanssa, ovat kirjan Have Heart kahdella ensimmäisellä sivulla (Have Heart, s. 2-3). Se tosiasia, että harhaoppia mainostava William Paul Young on tässä luettelossa, on suunnaton huolenaihe ja Chuck Missler’in nimi on aivan Young’in nimen yläpuolella. Young uskoo universalismiin ja torjuu suoraan Kristuksen sijaissovituksen ristillä. Tämä varmasti aiheuttaa suuren huolen monille, jotka uskovat Kristukseen ja pyrkivät uskollisesti tottelemaan Jumalan sanaa.

Niille, jotka järkyttyvät lukiessaan yllä olevaa, sanoisin, että sinäkin voit tehdä tutkimuksen ja tulla samaan johtopäätökseen. Raamattu tekee selväksi, että meidän kaikkien on ”koeteltava kaikki” riippumatta pastorien, opettajien ja kirjojen suosittelijoiden suosiosta.

”…profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa” (1. Tess. 5:20-22).

Tässä on mainittava vielä yksi tärkeä asia. Entiset henkimeediot, noidat, uusiaikalaiset, okkultistit, joogagurut jne., jotka nyt ovat kristittyjä saarnaajia ja tutkijoita / kirjoittajia, näkevät selvästi seurakuntaan tunkeutuvan uuden hengellisyyden, uushenkisyyden (New Age) hienovaraisuuden ja oveluuden. Miksi niin monet muut kristityt johtajat kieltäytyvät näkemästä sitä ja / tai kieltäytyvät kuuntelemasta Jumalan varoituksia niiden kautta, jotka olivat kerran uppoutuneet pimeyteen ja ovat nyt yhtä sitoutuneita varoittamaan kristittyjä näistä asioista? New Age -hengellisyyden opetukset ja okkultistiset käytännöt puetaan sanoiksi kristillisessä terminologiassa (nimet, nimitykset). Monet eivät kuitenkaan näe tätä sellaisena, kuin se todella on ja lukemattomat kirkossakävijät ollaan pettämässä. Kristittyjen johtajien oletetaan varoittavan tällaisista asioista, mutta he eivät näe, kuinka lähelle sitä he voivat joutua läheisyyden nimissä Jumalan ja kuolleiden läheistemme kanssa.

Paimenten ja vartijan on tarkoitus toimia yhdessä, mutta monissa tapauksissa paimenet torjuvat vartijan. Seuraus on, että arvostelukyvyttömät lampaat johdetaan harhaan ja suureen vaaraan.

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.” (Joh. 10:1-3)

Read Full Post »

Divination Finds Further Expression In The Evangelical Church
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 9, No. 3, June/July (2004), suom. SK

Ennustaminenko? Ennustaminen tuomitaan Raamatussa (5. Moos. 18:9-14; 2. Kun. 17:17­-18) ja se on siksi hyvin negatiivinen käsite. Kuinka sitä voisi olla evankelikaalisessa seurakunnassa? Onko Plumbline nyt mennyt liian pitkälle tai asiattomuuksiin tässä aiheessa? Nykykielellä tämän täytyy olla aivan ”ulkona”. Kaikesta huolimatta, jos luet tämän uutiskirjeen läpi, niin luulenpa, että tulet myöntämään, että ennustaminen on ehdottomasti “sisällä” ja elää ja voi hyvin monissa seurakunnissamme.

On välttämätöntä määritellä ennustaminen hyvin huolellisesti. Tässä asiassa olen kutsunut pastori Bob DeWaay’n tekemään tämän raskaan työn ja keskittymään oikeaan, raamatulliseen määritelmään ennustamisesta. Tässä johdantoartikkelissa yritän antaa joitakin historiallisia konteksteja nykyisille seurakunnissa kierteleville ilmiöille. Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kysymys yhdestä ilmiöstä vähäisin eroin ja muunnelmin.

Ennustaminen (engl. divination) viittaa yrityksiin tietää “salaisia asioita”, joita ei tavallisin keinoin voida tietää. Ennustaminen jakautuu kahteen laajaan kategoriaan: mekaaniseen ja sisäiseen. Mekaaninen ennustaminen käyttää fyysisiä keinoja salaisen tiedon saamiseksi. Esimerkkeinä voitaisiin mainita tuijottaminen kristallipalloihin, eläinten maksan ja muiden sisäelinten tutkiminen, ilmaan heitetyn nuolen putoamistavan tutkiminen ja Tarot-korttien lukeminen. Sisäinen kategoria, josta joskus käytetään englanninkielistä nimitystä ”soothsaying” (totuuden kertominen), sisältää henkiolennon esiin kutsumisen transsissa eli muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Joskus tämä henkiolento ilmestyy jo kuolleena ihmisenä, joka palaa ja puhuu viisauden sanoja. Joskus ”kutsuttu” henki puhuu meedion ”kautta”. Apt. 16:16 jakeessa orjatytössä oli ”tietäjähenki” (engl. spirit of divination). (On mielenkiintoista panna merkille, että koska siihen sisältyi usein petkutusta, niin ensimmäisellä vuosisadalla ennustamista tarkoittavaa sanaa käytettiin myös yleisesti tarkoittamaan vatsastapuhumista.)

Mitä kategoriaa tai menetelmää sitten käytetäänkin, niin ennustaminen on yritys saada selville salaista (okkulttista) informaatiota. Ennustamisen tulva seurakuntaan on ennemmin sisäistä kuin mekaanista lajia ja se keskittyy visualisoimismenetelmiin, joita käytetään ”sisäisessä parantamisessa” ja mielikuvitukseen perustuvassa (engl. imaginative) rukouksessa (jäljempänä fantasiarukous).

Visualisoimismenetelmillä on pitkä historia, joka ulottuu aina muinaiseen Egyptiin, jossa perinne opetti, että fyysinen voidaan muuttaa henkisen kuvittelemisen avulla, ne esiintyvät hindujen ja buddhistien harjoituksissa sekä ennen että nyt ja niillä on ilmaisunsa varhaisen kristillisen luostariliikkeen kontemplatiivisessa rukouksessa. Näitä kuvittelumenetelmiä on myös hyvin dokumentoitu nykyisessä okkulttisessa ja New Age -kirjallisuudessa. New Agen piireissä ymmärretään yleisesti, että kaikkein tehokkain ja eniten käytetty menetelmä saada yhteys henkiolentoihin tai henkioppaisiin on ”imaginative visualization” (mielikuvitukseen perustuva visualisointi). Kirjassaan Magic: an Occult Primer johtava okkulttinen kirjoittaja David Conway julistaa visualisoimisen ehdottoman välttämättömyyden rituaalisessa noituudessa:

”…visualisoimisen tekniikka on jotakin sellaista, jonka vähitellen tulet hallitsemaan ja se todella täytyy hallita, jos aiot yleensä ollenkaan edistyä noituudessa…”1

Kristityt harjoittajat, jotka opettavat ja kokevat sisäistä parantamista ja fantasiarukouksia, esittävät todennäköisesti kiihkeän vastalauseen, kun käytämme sanaa ”divination” (ennustaminen), mutta miksi muuksikaan voisi kutsua mielikuvitukseen perustuvaa itsensä Jeesuksena esittäytyvän henkiolennon visualisoimista (esiin manaamista, engl. conjuring up)? Kutsukaamme lapiota lapioksi – tämä on ennustamista!

Kaikesta huolimatta kaikkialla maassa muistojen parantamisen spesialistit johtavat kokonaisia seurakuntia visualisoimaan Jeesusta läsnäolevana kunkin syntymässä, jossakin traumaattisessa lapsuuden kokemuksessa, tai jopa synnytystä edeltävissä tapahtumissa. Uskotaan, että tämä visualisoitu Jeesus lausuu anteeksiannon sanoja ja todella muuttaa historian tapahtuman. Fantasiarukous toimii samalla tavalla.

Ne, jotka harjoittavat ja opettavat näitä visualisoimismenetelmiä kyllä tunnustavat – kuten heidän täytyykin, että samanlaisia menetelmiä on nykyisin myös okkultismin piirissä. Heidän puolustuksensa syytöksiä okkulttisen menetelmän käyttämistä vastaan on, että okkulttinen maailma vain väärentää totuutta, jonka lähde on Jumala. Heidän puolustuksensa on kuitenkin valhetta – Raamattu ei opeta visualisoimista missään; okkulttiselle väärennökselle ei ole mitään raamatullista vastinetta. Muista, että ennustaminen pyrkii löytämään salaista hengellistä tietoa ja Raamattu tuomitsee sen.

Hiljattainen esimerkki yhä suositummaksi tulevasta sisäisestä parantamisesta ja fantasiarukouksesta tulee Gregory A. Boyd’in kynästä. Boyd kasvoi UPC-kirkossa (United Pentecostal Church, kolminaisuuden kieltävä helluntaikirkko USA:ssa. (Gregory A. Boyd kuuluu myös Aikamedian menestyskirjailijoihin. Suom. huom.). Vielä kaksi vuotta sitten hän opetti Bethel College’ssa, mutta on nyt Woodlands Hills -kirkon pastori Minnesota’n St. Paul’issa 5000–6000 jäsenen seurakunnassa. Yhdessä muiden evankelikaaleiksi julistautuneiden kanssa, kuten Clark Pinnock, Richard Rice ja John Sanders, Boyd ehdottaa nyt kirjassaan, Seeing is Believing: Experience Jesus Through Imaginative Prayer (Näe ja usko: Koe Jeesus fantasiarukouksen kautta), että seurakunnan täytyy omaksua sisäisen parantamisen ja fantasiarukouksen mnenetelmiä.2

Se, että Baker Book House kustantajana tarjoaa meille tätä kirjaa, on kamala osoitus nykyisestä erottamisen puutteesta evankelikalismissa. Se enemmän kuin vihjaa raamatullisen rehellisyyden puutteesta ja että vanha kunnon pragmaattinen voitontavoittelu elää ja voi hyvin amerikkalaisessa evankelikalismissa.

Christianbook.com’in julkaisemassa haastattelussa Boyd ilmoittaa syynsä tämän kirjan julkaisemiselle ja puhuu harjoituksestaan kokea Jeesus fantasiarukouksen kautta ja seuraavassa lausunnossa kertoo, miksi hän tuntee, että tätä rukoustekniikkaa tarvitaan:

”Koko kirjan tarkoitus on osoittaa ihmisille muuttumisen tie, josta he ehkä eivät ole tietoisia… Niinpä se, mitä olen tuonut esiin tässä kirjassa, on hyvin perinteisen rukousmuodon sovellus, joka on hyvin muuttava. Sitä kutsutaan myöntäväksi (cataphatic) rukoukseksi eli käyttäen yleisempää terminologiaa mielikuvitukseen perustuvaksi fantasiarukoukseksi (imaginative prayer)… Se on rukousta, joka tarkoituksellisesti avaa mielemme ja mielikuvituksemme niin, että Pyhä Henki voi toimia ja vaikuttaa meihin sillä tavalla. Katson, että suuri syy siihen, että monet uskovat eivät koe mitenkään dynaamisesti eivätkä johdonmukaisesti Jeesuksen Kristuksen ja kristinuskon todellisuutta, on, että he eivät koskaan ole oppineet käyttämään mielikuvitustaan rukouselämässä.”

Boyd’in mukaan monet uskovat eivät ilman tätä rukoustekniikkaa koe Jeesuksen ja kristinuskon ”todellisuutta”. Tässä on houkutteleva perinteinen syötti, jota käytetään saamaan uskovat koukkuun: Raamatun – Jumalan Sanan – opettaminen ja soveltaminen elämäämme ei ”oikein toimi”, joten me tarvitsemme lisäpotkua näistä fantasiarukousmenetelmistä ja kokemuksista. Kristityt, varokaa! Näiden menetelmien käyttäminen merkitsee Raamatun pitämistä ennemmin riittämättömänä (deficient) kuin riittävänä (sufficient).

Kun kristillisen sisäisen parantamisen ja fantasiarukouksen sukutaulua seurataan, voidaan nähdä, että ne perustuvat ateistisen psykologin Sigmund Freud’in opetuksiin. Juuri Freud opetti, että jokaisessa on syvä tiedostamaton mieli, ja vastaus tunne-elämän terveyteen on paljastaa tämä kätketty tiedostamaton mieli ja parantaa se. Freudilaisen opin mukaan itse kukin tukahduttaa lapsuutensa traumat. Tässä tukahduttamisessa me unohdamme tapahtumat, koska ne ovat kerta kaikkiaan liian kauheita mietittäviksi. Emme voi muistaa näitä unohdettuja tapahtumia tietoisen muistin normaalein prosessein. Juuri tämä freudilainen oppi nosti esiin psykoterapian ja hypnoositerapian harjoittamisen nykyisessä laajuudessaan.

Carl Jung, alun perin Freud’in yhteistyökumppani 1920- ja 1930-luvuilla, riitaantui Freud’in kanssa hengellisten ja okkulttisten ilmiöiden tulkitsemisesta. Sen sijaan, että olisi ollut ateisti, Jung oli lapsuudestaan lähtien tuntenut vetoa henkimeedion rooliin. Jung eteni asettaen oman okkulttisen ajattelunsa freudilaiselle pohjalle. Hän kirjoittaa erityisestä henkioppaastaan, jota kutsui Filemoniksi, ja jonka ansioksi hän katsoo monet opinkohtansa. 1940-luvulla Agnes Sanford sulautti Jung’in psykologisoidut okkulttiset näkemykset omiin okkulttisiin kokemuksiinsa ja esitteli ne seurakunnalle. Sanford’ista ja hänen kirjoituksistaan ja seminaareistaan tuli jungilaisen okkulttisen opetuksen kristillinen lähde. Hänen näkemyksensä siirtyivät suoraan ketjulle ”kristillisiä” kirjoittajia, kuten Francis McNutt, Ruth Carter Stapleton, John ja Paula Sandford, Thomas Merton, Morton Kelsey ja Richard Foster.

“Kristillistetty” sisäinen parantaminen palauttaa ihmisen hänen menneisyyteensä erilaisilla mystisillä ja täysin shamanistisilla proseduureilla ja sitten tuo ”todellisen ja elävän Jeesuksen” ihmisen muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Tällä menetelmällä menneisyydestä tulee mystisesti nykyisyys. Tämä esiin manattu Jeesus-hahmo ei ainoastaan paranna menneisyyttä, vaan myös muuttaa historian faktat saadakseen aikaan halutun paranemisen.

Suositun kirjansa Celebration of Discipline luvussa ”Meditation”, Richard Foster pohdiskelee Agnes Sanford’in vaikutusta ja mainostaa erästä visualisoimisrukouksen muotoa. Brooks Alexander huomioi:

“Opiskeluoppaassaan (1983) Foster lisää ehdottomasti epäraamatullisen lopetuksen. Hän vihjaa, että luomamme kuollut kuvittelu voi tulla meille eläväksi ja kosketuskohdaksi kirjaimelliselle kohtaamiselle Elävän Kristuksen kanssa.”4

Foster ei jätä epäselväksi, että Jeesus voidaan “kutsua” mielikuvituksen (okkulttisilla) menetelmillä. Hän sanoo:

”Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus. Se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus voi todella tulla sinun tykösi.”5

Alexander huomioi myös:

”On selvää, että se [fantasiarukous] muuttaa tapamme lähestyä Jumalaa. Anomisesta tulee manipuloimista. Hänen tahtonsa etsimisestä tulee omaa suunnittelua. Tekninen korvaa henkilökohtaisen ja mekaaninen korvaa eettisen. Suoraan sanoen: se ei ole raamatullinen käsitys rukouksesta.”6

Sisäinen parantaminen ja fantasiarukous kumpikin lähtevät olettamuksesta, että rationaalinen mieli täytyy ohittaa, jotta kätkettyyn sisäiseen sieluun saadaan yhteys. Koska kuitenkin rationaalinen mieli vastustaa tätä, niin täytyy käyttää erilaisia menetelmiä sen ohittamiseksi. Osallistuin erääseen esitykseen, jossa opetettiin ”keskittymistä”. Keskittyminen on kummallista mielen keskittämistä mielikuvaan Jeesuksesta.  Ihmisiä kehotetaan ”pitämään” tuota Jeesuksen kuvaa mielessään. Aluksi se on kuin still-kuva, mutta jossakin vaiheessa Jeesuksen kuva alkaa liikkua ja sitten puhua. Tässä vaiheessa oppilasta neuvotaan aloittamaan päiväkirja Jeesuksen puhumien sanojen kirjaamiseksi.

Juuri tämä visualisoimisen henkienmanaamistekniikka, joka on lainattu sekä muinaisesta että nykyajan okkultismista, on se, joka kaikkein selvimmin edustaa ennustamista seurakunnassa.

Verkkosivulla “Student Books Online” anonyymi arvostelija kuvailee Boyd’in kokemusta todellisuuden muuttamisesta fantasiarukouksella:

…ja se prosessi, jota tri. Boyd meille tarjoaa, rakentaa ”vaihtoehtoisen todellisuuden” hänen mielikuvituksessaan, joka on irrallinen objektiivisesta kirjoitetusta historiasta. Hän rakentaa valheen ja väittää, että se on ”todellinen”. Hän sisällyttää kuvittelemansa ”hengellisen Jeesuksen” valheeseen ja väittää sen olevan aito ja raamatullinen, koska se toimii. En liioittele. Tri. Boyd antaa tosiasioihin perustuvan historiallisen totuuden tapahtumasta elämässään. Hänellä oli julma isoäiti, joka ei antanut hänelle lahjaa ja kutsui häntä pahaksi, jota hän muistelee sivulla 117: ”Ei, Greggie on paha poika ja pahat pojat eivät saa lahjoja.” Tämä tapaus tuo tuskaa hänen elämäänsä. Tri. Boyd väittää, että Jeesus itse johtaa häntä tämän prosessin läpi. Kun prosessi paljastuu, me näemme, että se mitä tapahtuu, on, että Jeesus itse muuttaa Boyd’in sisarten todistaman objektiivisen kirjoitetun historian erilaiseksi tarinaksi, jota ei koskaan ole tapahtunut. Tarina kehittyy seuraavaksi selostukseksi sivulla 121: ”Mutta nyt sen sijaan, että olisin nähnyt isoäitini vihaiset ryppyiset kasvot, minä näin Jeesuksen säteilevät iloiset kasvot. Hän kumartui kassin puoleen ja katsoi sinne villin jännittävä hymy kasvoillaan. Sen sijaan, että olisin kuullut sanovan ’Ei, Greggie on paha poika’, minä kuulin Jeesuksen huudahtavan: ’Oi, tietysti Greggie saa lahjan. Hänhän on niin hyvä poika!’”…

Raamattu kertoo meille erilaisen tien anteeksiantamukseen, johon ei sisälly itse luomaani innoitettua ”subjektiivista todellisuutta”. Kun tiedostan olevani täysin syntinen ja ansioton, suunnattomassa velassa Jumalalle ja kyvytön sitä maksamaan, kadotus määränpäänä – ja Jumala tulee ja kuolee puolestani ja antaa anteeksi vuorenkorkuisen velkani ja sen tilalle iankaikkisen elämän kaiken sen vastakohtana, mitä olin ansainnut, niin kiitollisuus, joka valtaa sydämeni ja mieleni tiedostaessani tämän tekee minut kykeneväksi antamaan anteeksi isoäitien pienemmät velat minulle. Tämä on evankeliumi. Tämä ei vaadi henkiolentoja luomaan vapaamuotoista historiaa, jotta voisin antaa anteeksi. Se vain uskoo työhön, jonka Jumala todellisena ihmisenä teki puolestani ristillä. Tässä löydämme aidon ja todellisen voiman antaa anteeksi objektiivisessa historiassa, jonka todistajat ovat nähneet ja kirjoittaneet meitä varten luettavaksi ja ymmärrettäväksi.

Plumbline on luodannut tämän aiheen. Ennustaminen vaarallisessa valeasussa on saastuttanut seurakunnan ja kukoistaa siellä! Mitä lääkkeeksi? Aimo annos raamatullista erottamista.

Viitteet:

  1. David Conway, Magic an Occult Primer, p. 59 (Referenced by Dave Hunt in Seduction of Christianity; Harvest House Publishers: Eugene OR, 1985, p. 142.)
  2. God of the Possible, Baker: Grand Rapids, MI, 2000.
  3. Baker: Grand Rapids, MI, April 2004.
  4. SCP Journal, 9:3, 1990, p. 18.
  5. Celebration of Discipline, New York: Harper and Row, 1978, p. 26. (Referenced by Dave Hunt in Seduction of Christianity, Harvest House Publishers: Eugene OR,1985, p. 164.)
  6. SCP Journal,9:3, 1990, p. 16.

Plumblinen päämäärä

Me haluamme tiedottaa Kristuksen ruumiille laajasta valikoimasta uskomuksia ja käytäntöjä nykyajan seurakunnassa. Rukouksemme on, että tarjottu informaatio (1) paljastaisi tiettyjen opetusten ja käytäntöjen epäraamatullisen luonteen ja (2) kääntäisi sydämet takaisin todelliseen raamatulliseen uskoon. Emme väitä tietävämme kaikkea, mutta silti palvelemme nöyrästi Kristuksen ruumista. Plumblinella ei ole tilausmaksuja ja se luottaa lukijoidensa lahjoituksiin kaikkien kustannusten kattamisessa.

The Plumbline

Read Full Post »