Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Herran kunnioitus’

By Aviel Schneider, Israel Today maaliskuu 2018, suom. SK

Sana ”siunaus” (engl. blessing) on avainsana Raamatussa. Substantiivi ”siunaus” heprealaisen Raamatun tekstissä on bracha ja se, jota siunataan, on baruch. Baruch ja bracha on johdettu juuresta bet-resh-kaf, joka tarkoittaa ”polvi”. Polvistuminen ja kumartuminen ovat kunnioituksen merkkejä. Näin ollen sana polvi löytyy heprean sanasta siunaus.Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman” (Jes. 45:23). Polvistuminen ylempänsä edessä, olkoonpa kysymyksessä kuningas tai maailmankaikkeuden Luoja, on merkki nöyrtymisestä. Polvistuminen on uskonnollisen ja hurskaan kunnioituksen ilmaus. Käytäntö polvistua rukoiltaessa löytyy monista uskonnoista. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen” (Ps. 95:6). Näin ollen heprean kielessä polvistuminen ja siunaaminen ovat hengellisesti kytketyt yhteen.

”Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen” (5. Moos. 11:26). ”Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta” (Ps. 24:5). ”…ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on ja vuodatan sateen ajallansa – ne ovat siunauksen sateita” (Hes. 34:26). Kun lukee heprealaisen Raamatun tekstissä sanan siunaus, niin myös automaattisesti tulee luetuksi sana polvi, ilmaisun kielitieteellinen muoto ja jumalasuhteemme vahvistus.

Näin ollen heprean sanasta baruch, siunattu, tulee attribuutti, joka kuvailee Jumalaa kaiken siunauksen lähteenä. Jokainen, joka lausuu siunauksen, ilmaisee ihmetystä ja hämmästystä siitä, kuinka siunattuja Jumalan teot ovat meitä kohtaan ihmisinä. Yhtenä ensimmäisistä lupauksistaan Jumala sanoo Aabrahamille: ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3). Siunaukset ja kiroukset eivät ole pelkästään toiveiden ja halujen ilmauksia; niiden tarkoitus on saada aikaan juuri se asia, jonka lupaavat. Tulos ei kuitenkaan tapahdu kuin taikaloitsulla. Se riippuu Jumalasta.

Raamatussa on kolme polkua siunaamisia varten: Jumala siunaa meitä ihmisinä, me siunaamme toisiamme ja me siunaamme Jumalaa. Heprealaisen käsityksen mukaan ei vain Jumala siunaa ihmistä, vaan myös me ihmiskuntana siunaamme Jumalaa, kuten Psalmit selvästi ilmaisevat: Thus will I bless thee (niin minä siunaan sinua) while I live: I will lift up my hands in thy name.(Ps. 63:4, KJV). [Suom. huom.: KR38: Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi. Suomessa ei osata kääntää Raamattua. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät kuten KJV. Tulee mieleen myös Job 2:9: Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole, Biblia 1776.]

Siunaus vahvistaa sen, mitä usko odottaa Jumalalta. Täysin järjenvastainen luottamus on ominaista Jobille, joka kärsimyksessäänkin kieltäytyy kiroamasta Jumalaa, vaan jatkaa Hänen siunaamistaan: ”Herra antoi ja Herra otti; kiitetty (KJV: blessed, siunattu) olkoon Herran nimi” (Job 1:21). Heprealainen Raamatun teksti käyttää samaa sanaa bracha molemmissa jakeissa, joiden mukaan ihmiset siunaavat Jumalaa. Raamatun käännöksissä tietyissä kohdissa sana bracha on joskus käännetty sanoilla ”kiitetty”, ”ylistetty”, ”kunnioitettu” (glorified).

Read Full Post »

Smell of Holiness (part 1)
16.2.2017, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Tässä lyhyessä sarjassa yritän kuvailla olemassa olevaa, joka ylittää sanat ja muodot, asiaa, joka on yhtä todellinen kuin aurinko ja pysyvämpi kuin tähdet, nimittäin pyhyyden tuoksua.

Yhtä lailla kuin hajuvesien tuoksu on oikeasti olemassa, on olemassa myös tuoksu, joka päivänselvästi osoittaa jumalallisen pyhyyden läsnäolon. Juuri tämä aromi on se, joka saa paholaisen raivoihinsa ja aina siitä saakka, kun kohtasi Ihmisen Pojan erämaassa, se saa hänet kääntymään takaisin häntä koipien välissä. Siitä saakka Lusiferille ja hänen demoneillensa pyhyyden tuoksu on ollut kuin haisunäädän haju; hän kauhistuu sitä ja pakenee kuin kissa vettä. Tämä on ollut häntä vastustaneiden pyhien kokemus: he näkivät hänen tappionsa ja kiireisen pakonsa (Jaak. 4:7).

Tulevaisten varjo

Vanhassa Testamentissa tätä tuoksua edusti pyhä voiteluöljy. Se oli alun perin tarkoitettu vuodatettavaksi pappien ja ylimmäisten pappien päälle heitä pyhitettäessä ja sitä käytettiin myös ilmestysmajan esineiden pyhittämiseen. (2. Moos. 30:26). Kun ihminen tai esine oli siten voideltu, ne olivat qodesh eli kaikkein pyhimpiä. Ei ihme, että israelilaisia kiellettiin tekemästä mitään sen kaltaista (2. Moos. 30:32). Sen tuoksu oli ainutlaatuinen. Se oli valmistettu mirhasta, kanelista, kalmoruo’osta, kassiasta ja oliiviöljystä. Sen tuoksu kuitenkin tuli pääasiassa viidestäsadasta sekelistä sulavaa mirhaa.

Jeesuksen Kristuksen tuoksu

On mielenkiintoista panna merkille, että Jeesus aloitti ja lopetti elämänsä mirhan kera. Hänen syntyessään viisaat miehet lahjoittivat sitä hänelle (Matt. 2.11) ja ennen hänen hautaamistaan Nikodeemus hankki sata naulaa (34 kg) mirhaa ja aloeta (Joh. 19:39).

Laulujen laulun viittaus Jeesukseen sanoo myös:Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää” (Laul. l. 1:13). Ja edelleen: ”Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa” (Laul. l. 5:13).

Tämä on Rakastetun tuoksu, mutta se on myös Hänen morsiamensa tuoksu: minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin. (Laul. l. 5:5).

Jumala tahtoo meidän lähettävän pyhyyden tuoksua, sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1. Joh. 4:17): ”Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde” (Laul. l. 4:12).

Pyhyyden tuoksu saa helvetin vapisemaan

Jeesus on vastaanottanut tämän pyhän voiteluöljyn, koska Hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä (Hepr. 1:9). Kuten edellä osoitin ja kuten Raamattu todistaa, niin paholainen vihaa tätä hajua ja tunnistaa sen kaukaa.

Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: ”Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” (Luuk. 4:33,34).

Ne tiesivät hänen olevan pyhä, so. erotettu Isänsä käyttöön ja tämä todellisuus pelotti niitä.

Asiaankuuluva kysymys on seuraava: Onko minulla pyhyyden tuoksu? Vai tykkääkö paholainen hengailla ympärilläni vaatteitteni hajun houkuttelemana? Yksi asia on varma: kristitty, joka ”pitää lihastaan huolta niin, että himot heräävät” (Room. 13.14), levittää lihallista aromia, joka vetää Lusiferin ja hänen demoninsa lähelle. Joskus ihmiset valittavat sanoen: ”Paholainen on aina ympärilläni.” Siihen vastaan: ”Ota se mätä kalan pala pois taskustasi ja kissa lakkaa seuraamasta sinua.”

Apostoli Paavali näyttää osoittavan samaan suuntaan sanoessaan: Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6).

Kuten Psalmi 48 todistaa, että kun asumme Hänen pyhällä vuorellaan, niin vihollisemme vapisevat:

”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat(Ps. 48:1–6).

Hänen pyhällä vuorellaan on suojeleva tuoksu. Mutta: ”Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?” Vastauksen ei pitäisi yllättää ketään: ”Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, – tämä on Jaakob. Sela.” (Ps. 24:3–6)

Jeesus ja Jumalan pelko

Jesajan kirjassa on mielenkiintoinen jae, joka on aiheuttanut kääntäjille vaikeuksia. Se löytyy luvun 11 jakeesta 3. Viitaten Jeesukseen siinä sanotaan:

Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta (KR 1938).

Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta (Raamattu Kansalle).

Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen (Biblia 1776).

And He will delight in the fear of the Lord, and He will not judge by what His eyes see,nor make a decision by what His ears hear” (NASB).

Keil & Delitzsch’in Vanhan testamentin kommentaarilla on jotakin mielenkiintoista sanottavaa koskien tätä jaetta. Se viittaa siihen, että ilo, johon on viitattu, on peräisin erityisestä tuoksusta, nimittäin Herran pelon aromista. Itseasiassa Keil & Delitzsch kääntävät jakeen alkuosan näin: ”Ja Jahven pelko on tuoksu Hänelle.” Joten tässä meillä on Jeesus, joka ilahduttaa itseään erityisessä tuoksussa, tuoksussa, joka saa Jumalan viholliset kärsimään kauheita tuskia musertavassa fobiassa. Voit lukea mitä Keil & Delitzsch’illä on sanottavaa tästä.

Jätän sinulle kaksi aromaattista jaetta, jotka ehkä saavat sinut iloitsemaan: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.” (Ps. 45:7,8)

Jatkuu artikkelissa Pyhyyden tuoksu, osa 2.

Read Full Post »