Kun hengellinen sodankäynti ja profetia törmäävät

Spiritual Warfare and End-Time Prophecy Collide
By Todd Hampson, 17.2.2021, suom. SK

”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room. 13:11-12)

Minun on sanottava, että nyt kun tutkin Raamattua ja katson maailman tapahtumien etenemistä – erityisesti liittyen Israeliin, Yhdysvaltoihin ja eliitti-globalistien avoimiin suunnitelmiin – tunnen, että ehdottomasti EMME ole palaamassa mihinkään ”normaalia” muistuttavaan. Enkä usko, että uudet vaalit kahden tai neljän vuoden kuluttua pelastavat maamme. AINOA, mikä voi mahdollisesti pelastaa maamme, olisi laajamittainen kansallinen herätys. Niin paljon, kuin kaipaankin sitä – en näe sitä Raamatussa. Näen kuitenkin lopunajan suuren luopumuksen. Näen Amerikan heikentymisen (yksikään maa ei tule Israelin avuksi sotilaallisesti Hes. 38. luvun tulevassa sodassa).

Mielestäni meidän (seurakunnan) on herättävä unestamme ja tajuttava, että yö on melkein ohi. Emme tiedä päivää tai tuntia – tai vuotta. Mutta voimme ”nähdä päivän lähestyvän” (Hepr. 10:25) ja kaikki indikaattorit, että tämä maailma on tällä hetkellä lukujen Room. 1, 2.Tim. 3 ja 2. Piet. 3 jne. loppuvaiheissa.

Hanskat on riisuttu. Hengellinen sodankäynti on käsin kosketeltavaa. Todellisten kristittyjen matalan tason vaino on jo alkanut ja voimistuu. Luopumus kiihtyy. Petos ja suuri eksytys tunkevat sisään joka raosta. Pahuuden tulva-aalto muodostuu aivan tapahtumahorisontin taakse. Seurakunnan tempaus tulee poistamaan 2. Tess. 2. luvun pidättäjän. Siihen asti suola ehkäisee mätänemistä – ainakin siinä määrin, kuin se on vielä suolaista.

Ne meistä, jotka olemme valvoneet ja tutkineet, ovat nähneet tämän tulevan, mutta monille se on tullut salaa. Seuraavassa ote kirjastani The Non-Prophet’s Guide to Spiritual Warfare (Ei-profeetan opas hengelliseen sodankäyntiin). Se korostaa tätä hengellisen sodankäynnin ja eskatologian törmäystä.

Aika rientää

Kun vaimoni ja minä ensin saimme tietää, että saamme lapsen, päätin aloittaa päiväkirjan, jossa muistelisin lapsemme syntymää ja sitten kirjaisin tarinoita ja virstanpylväitä syntymäpäiväkirjoituksissa vuosittain. Tavoitteeni oli tehdä syntymäpäiväkirjoitus vuosittain, kunnes hän täyttäisi 18. Päiväkirjassa olisi 20 kirjoitusta: Yksi aloituskirjoitus, yksi kirjoitus hänen hengellisestä syntymästään milloin tahansa hän hyväksyisi Kristuksen (rukoilimme), sitten yksi kunakin syntymäpäivänä. Kun kaikki 20 kirjoitusta olisivat valmiit, suunnittelin antaa sen hänelle valmistumislahjaksi.

No niin, tein suunnitelman läpi ja teen samoin myös kahden muun lapseni kanssa. Tuntuu kuin olisin tehnyt ensimmäisen kirjoitukseni ensimmäiseen päiväkirjaan vain muutama vuosi sitten, mutta ennen kuin tiesinkään sitä, yli 18 vuotta oli kulunut – kuin silmänräpäyksessä.

Alussa tuntui, että menisi aioneja, ennen kuin antaisin tämän päiväkirjalahjan pojalleni. Ennen kuin tiesinkään, se hetki yllätti minut kuin taskuvaras tungoksen täyttämällä kaupungin kadulla. Itse asiassa, mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin aika näyttää kuluvan!

Raamatussa opimme paljon hengellisestä sodankäynnistä, kun tutkimme noin 7000 jaetta täyttyneessä Raamatun profetiassa. Voimme lukea ja tutkia vielä muutamaa tuhatta jaetta tulevaisuutta koskevasta profetiasta. Kirjaimellisesti toteutuneiden yksityiskohtaisten profetioiden 100 % tarkkuus varmistaa meille, että myös muut profetiat tulevat toteutumaan kirjaimellisesti.

Tässä ensimmäinen potkuri – lopun ajan Raamatunprofetia liittyy suoraan hengelliseen sodankäyntiin. Tulevalle seitsemän vuoden ahdistukselle on omistettu enemmän kirjoituksia kuin millekään muulle historian ajanjaksolle. Ajattelepa sitä hetki. Tämä ajanjakso tunnetaan Herran päivänä, Danielin 70. viikkona, Jaakobin vaivan aikana, ahdistuksena, synnytystuskien aikana ja muutamilla muilla ilmauksilla. Tämä intensiivinen tulevaisuuden ajanjakso on tuhansia vuosia jatkuneen hengellisen sodankäynnin huipentuma. Se on ajanjakso, jolloin näkyvät ja näkymättömät valtakunnat törmäävät, kuin ei koskaan ennen. Taistelulinjat vedetään ja hengellisen sodankäynnin juuret kulminoituvat viimeisten päivien tapahtumien loppu-crescendoon.

Tässä toinen potkuri – kaikki Raamatussa kuvatut merkit osoittavat siihen tosiasiaan, että olemme hyvin lähellä tuota ennustettua ajanjaksoa.

Monet Raamatunprofetian tuntijat ovat yhtä mieltä, että sinä ja minä elämme seurakunta-ajan loppuhetkiä. Kirjassani ”The Non-Prophet’s Guide to the End-Times” on seitsemän täyttä lukua, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti Raamatun totuudenmukaisuudesta ja ajassamme avautuvien lopunajan merkkien nykyisestä todellisuudesta. Alkaen supermerkistä, kun Israel syntyi jälleen kansakunnaksi (edellytys kaikille muille lopun aikojen tapahtumille) ja päättyen tällä hetkellä tapahtuvien tiettyjen lopunajan merkkien ja olosuhteiden yhteentulemiseen – voimme olla melko luottavaisia, että elämme Herran paluun ja Raamatun keskeisten lopunajan profetioiden pikaisen toteutumisen aikaa. Oletko valmis? On aika kiillottaa panssarimme ja pukeutua. Asiat ovat muuttumassa. Itse asiassa ne ovat jo muuttuneet!

Vähänpä tiesin aloittaessani tuon kirjan kirjoittamisen vuonna 2019, että Herralla olisi sen julkaisupäivä ajoitettuna täydellisesti vuoden 2020 ennennäkemättömien tapahtumien mukaisesti, jolloin hengellinen sodankäynti – kaikella sen laittomuudella, petoksella ja väkivallalla – vaikuttaisi fyysiseen maailmaamme taisteluista, joita käydään näkymättömässä maailmassa.

Mutta tässä me olemme tarkkaillen etupenkistä hyvin selkeää näyttämön valmistelua tulevalle ahdistuksen kaudelle. Globaalit nukketeatterimestarit suunnittelevat ”Suurta Nollausta”. Hesekiel 38. luvun näyttelijät kaivautuvat asemiinsa. Amerikan juutalaiskristillisiä juuria valellaan kasvimyrkyillä. Väärä on oikein ja oikea on väärin. Kaikki väännellään petoksen järjestelmillä.

Nyt kääntäkäämme vähän myönteisemmälle. Meidät kutsuttiin tähän aikaan. Jumala asetti meidät suvereenisti tähän (lue Psalmi 139). Hän rakastaa meitä. Uskovien sukupolvet ovat kaivanneet nähdä, mitä me näemme. Meidän on oltava tilanteen tasalla. Meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään pelättävää (lue Ps. 37, Matt. 6 ja Room. 8). Jopa katsellessamme, kun rakas maamme alkaa hitaasti luhistua, meidän on muistutettava itseämme, että tämä ei ole kotimme. Olemme toisen maan kansalaisia.

Voimme myös lohduttautua tosiasialla, että todennäköisin ehdokas, joka romahduttaa rakastetun maamme (ja sen mukana myös maailmantalouden), on seurakunnan tempaus! Ottakaamme siis aika, jonka olisimme käyttäneet murehtimiseen ja harmittelemiseen ja käyttäkäämme se evankeliumin kertomiseen, kuin ei koskaan ennen! Vaikka monien kaipaama suuri maailmanlaajuinen herätys tulee tempauksen JÄLKEEN ja ahdistuksen aikana – se tapahtuu kaikkein vaikeimpana aikana, mitä maailma on koskaan nähnyt – ja se on aliarviointia. Pyrkikäämme saavuttamaan mahdollisimman moni nyt, kun meillä vielä on aikaa. Älkäämme tuhlatko aikaa huonekalujen järjestelemiseen Titanicilla. Kun näemme hengellisen sodankäynnin kiihtyvän, keskittykäämme pelon hylkäämiseen ja pelastusveneiden täyttämiseen, että ihmiset olisivat turvassa nyt ja ikuisesti!

 

 

Read Full Post »

Kuulemattomat varoitukset ja äkillinen tuho

Unheeded Warnings and Sudden Devastation
By Jonathan Brentner, 11.9.2020, suom. SK

Kun Saint Helens -tulivuori jylisi keväällä 1980, niin yksi mies seisoi lujasti päättäneenä jäädä vuorelle. Majatalonpitäjä Harry R. Truman kieltäytyi lähtemästä kodistaan huolimatta evakuointimääräyksestä ja toistuvista varoituksista, jotka tulivat maanjäristyksinä.

Hän myönsi olevan ”mahdollista”, että vuori voisi ”räjähtää” jonain päivänä, mutta ei koskaan päässyt niin pitkälle, että olisi halunnut ”pakata laukkunsa” ja jättää kotinsa.

18. toukokuuta 1980 St. Helens -tulivuori räjähti sellaisella voimalla, että 1300 jalkaa vuoren huippua katosi heti. Räjähdys aiheutti valtavan maanvyöryn, joka liikkui alas vuoren rinteitä yli 110 mailin tuntinopeuksilla ja nieli kaiken reitillään olevan, mukaan lukien Harry R. Truman’in asuinpaikan hänen omistamassaan majatalossa Spirit Lake -järvellä.

Miksi mainita itsepäinen vanha mies, joka kieltäytyi ottamasta huomioon lähestyvän katastrofin varoituksia? Koska hän edustaa niin monia tämän päivän maailmassamme. Aivan kuten herra Truman, he kuulevat Raamatun profetian varoitukset ja tuntevat ajallemme luontaisen vaaran, mutta eivät käänny Vapahtajan puoleen, eivätkä odota Hänen ilmestymistään.

Varoitusmerkkejä on kaikkialla

Herra ei vaikene näinä viimeisinä päivinä. Viimeisten päivien merkit ovat aivan liian lukuisat kuvailtavaksi yhdessä viestissä. Viimeisten päivien ensimmäinen merkittävä indikaattori oli 18. toukokuuta 1948, kun Israelista tuli valtio, mikä toteutti ennustuksen Jes. 66:8. (Presidentti Harry S. Truman näytti tietä Israelin tunnustamisessa valtioksi.)

Hyppää eteenpäin vuoteen 2020 ja näemme ahdistuksen ajan maailmanhallituksen ponnahtavan eloon silmiemme edessä yhdessä teknologian kanssa, joka on välttämätön, että antikristus voi panna täytäntöön ”pedon merkin” kuolemanrangaistuksen uhalla. Aikamme laittomuus ja väkivalta yhdistettynä lukuisiin merkkeihin toistuvasti varoittavat meitä tulevan Herran päivän lähestyvästä tuhosta ja kuolemasta.

Kuten Harry R. Truman, monet uskovat eivät vielä halua ”pakata laukkujaan” Jeesuksen läheisen paluun odotuksessa. He eivät tunnista kiireellisyyttä ajassa, jossa elävät; ja siitä seuraa, että he elävät yksinomaan tämän maailman asioille ilman välttämätöntä ikuisuusperspektiivin tasapainottavaa vaikutusta. He toistavat saman erehdyksen kuin fariseukset ja saddukeukset, jotka olivat sokeita merkeille, että heidän luvattu Messiaansa seisoi heidän keskellään (Matt. 16:1-4). Aivan kuten muinaiset uskonnolliset johtajat, monet eivät nykyään tunnista lukuisia merkkejä, jotka osoittavat Jeesuksen välittömään ilmestymiseen.

Jeesus tulee pikaisesti

Jeesuksen viimeiset sanat seurakunnalleen sisältävät lupauksen hänen nopeasta paluustaan. ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20). Sana ”pian” kreikaksi on tachu, joka olisi paljon paremmin käännetty sanalla ”nopeasti”. Se viittaa toiminnan nopeuteen. Herra päätti suoran ilmoituksensa koko seurakunnalle lupauksella, että hän palaa nopeasti hakemaan morsiamensa.

Myös Paavali kirjoitti Jeesuksen ilmestymisen nopeudesta viemään meidät kotiin: ”…yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme” (1. Kor. 15:52). Jeesus herättää Kristuksessa kuolleet ja tempaa elossa olevat pyhät pois hetkessä, ”silmänräpäyksessä”.

Meillä ei ole varoitusta päivää tai kahta ennen tempausta; heti kun kuulemme pasuunan äänen, olemme ikuisesti Herran kanssa. Se, mitä jo nyt näemme maailmassa, kertoo meille, että tuo päivä on tavattoman lähellä.

Aivan kuten St. Helens -tulivuoren purkausta seurannut tuho, niin myös 1. Tess. 5:3 kertoo, että tempauksesta jäljelle jääneitä kohtaa ”yhtäkkiä turmio”. Tämä näyttää olevan Jumalan vihan ahdistuksen aikaa edeltävä vuodatus. Lähdettyämme maan päältä maailma kokee sanoin kuvaamattoman kauhun, joka pahenee paljon seitsenvuotisen ahdistuksen aikana.

Oletko valmis?

Jos et ole vielä asettanut luottamustasi Jeesukseen, niin tee, tee se, ennen kuin on myöhäistä välttää kauhua, joka on tulossa maailman päälle. Anna Jumalan Hengen avata sydämesi evankeliumin totuudelle, joka löytyy Raamatun sanoista lukiessamme, että Kristus kuoli ristillä syntiemme tähden, haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, astui ylös taivaaseen ja on tulossa takaisin hakemaan seurakuntansa.

Jeesuksen ylösnousemus todistaa, että hän on se, joka hän sanoi olevansa, ja pystyy näin ollen pelastamaan kaikki, jotka uskovat. Joh. 3:16 sanoo: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Tämä yksinkertainen jae on iankaikkisen elämän avain.

Usko alkaa tunnustamisella, että tarvitsemme Jeesuksen ristillä suorittaman maksun synneistämme. Room. 3:23 sanoo: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

Vapahtajan tarpeemme on universaalinen. Koska kaikki ovat tehneet syntiä, niin jokainen tarvitsee Jeesusta (Joh. 14:6); ei ole poikkeuksia. Hän yksin maksoi velan synneistämme.

Jotkut luulevat erheellisesti voivansa kompensoida syntinsä hyvällä käytöksellä. Apostoli Paavali sanoo kohdassa Ef. 2:8-9, että näin ei ole: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Iankaikkinen elämä tulee armosta uskon kautta; pelastava usko perustuu yksinomaan Jeesukseen ja Hänen uhriinsa syntiemme puolesta.

Jos olet riippuvainen omasta hyvyydestäsi tai käytöksestäsi saadaksesi iankaikkisen elämän, jäät hyvin kauas normista ja jäljelle, kun Jeesus tulee hakemaan seurakuntansa.

Jos lepäät turvallisesti Kristuksessa, niin tiedä, että sinulla on vain vähän aikaa jäljellä tässä maailmassa. Kirjoitin ajan myöhäisyydestä ennen Jeesuksen ilmestymistä artikkeleissa: One Minute to Midnight; Not Now, I have My Life to Live; jaThe Beast at Our Door.

Kun Jeesus tulee hakemaan seurakuntansa, kaikki Hänelle kuuluvat poikkeuksetta saavat kirkastetun ruumiin (Fil.3: 20-21. Kohdassa Joh. 10:27-29 Jeesus sanoo tämän kaikista hänen luoksensa tulleista: ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Turvallisuutemme ei kuitenkaan poista tarvetta valppauteen ja valmiuteen (Matt. 24:44 ja 25:13).

Paavali viittaa ”vanhurskauden kruunuun”, joka on varattu ”kaikille, jotka ovat rakastaneet hänen ilmestymistään” (2. Tim. 4: 8); erityinen palkinto on niille, jotka innokkaasti odottavat Jeesuksen paluuta viemään meidät kotiin. Mitä tulee valmiuteen, niin apostoli Johannes kirjoittaa: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1. Joh.2:28). Varomattomuus vaelluksessamme Jeesuksen kanssa ei estä meitä pääsemästä taivaaseen, mutta se voi aiheuttaa meille häpeän, kun Hän ilmestyy.

Uskon autuus

Jakeessa Ilm. 22:7 Jeesus sanoo: ”Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!” Ilmestyskirjan sanojen noudattamisessa on vielä enemmän autuutta.

Saatanan hyökkäyksen rajuudella Ilmestyskirjaa vastaan ei ole rajoja. Hän työskentelee päivin öin ryöstääkseen uskovilta sen lohduttavan sanoman, joka vakuuttaa heille vapautumista tulevasta seitsemän vuoden ahdistuksesta, kuten myös ajassamme niin vallitsevan pahuuden ja väkivallan lopullisesta rangaistuksesta.

Autuus, jonka Jeesus lupasi meille jakeessa Ilm. 22: 7, tulee myös siitä, että tiedämme, että Jumalan täydellisessä hallinnassa on jokainen uusi päivämme, riippumatta siitä, mitä tulee eteemme, tai väkivallasta ja kaaoksesta, joka ympäröi maailmaa. Psalmeissa (46:10) Herra sanoo, että ”minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä”. Ilmestyskirja tarjoaa yksityiskohdat Hänen synnin tuomiostaan, joka valmistaa tien hänen korotukselleen, josta luemme Ilmestyskirjan luvuissa 19 ja 20.

Ei ole aitoa välitöntä toivoa niille, jotka hylkäävät profeetalliset merkit ajassa, jossa elämme; vain ohikiitävä toivo, että ”jotenkin elämä palaa normaaliksi tulevaisuudessa”. He eivät näe, kuinka ”suuri nollaus”, jota maailmamme eliitti ajaa, johtaa antikristuksen valtakuntaan, aivan kuten Johannes kirjoitti Ilmestyskirjassa.

Ne meistä, jotka ymmärtävät Ilmestyskirjan varoitukset, tietävät, että sen sivuilla kuvatut tuomiot eivät ole vain mahdollisia, vaan myös hyvin lähellä. Toisin kuin Jeesuksen ajan fariseukset ja saddukeukset, me tunnistamme Jeesuksen paluun merkit ja katsomme ylöspäin odottaessamme Hänen ilmestymistään viemään meidät paikkaan, jota Hän valmistaa meille Isänsä talossa (Joh. 14: 1-3). Se ei siitä parane!

Harry R. Truman’in tarina varoittaa meitä siitä hulluudesta, kun jätämme huomiotta profeetalliset merkit, jotka kertovat meille, että elämme todellakin viimeisiä päiviä. Aivan kuten purkaus, joka yhtäkkiä tuhosi St. Helens -tulivuoren huipun, Herran päivä tuo äkillisen tuhon tähän maailmaan niille, jotka nyt hylkäävät evankeliumin pelastavan sanoman ja heidät jätetään kohtaamaan Herran päivä.

Harry R. Truman sivuutti lähestyvän katastrofin varoitukset. Mitä sinä aiot tehdä Raamatun profetian varoituksille?

Jonathan Brentner

Website: Our Journey Home
Please consider signing up for my newsletter on my website. Thanks!
E-mail: Jonathanbrentner@yahoo.com

 

Read Full Post »

Varas yöllä

Thief in the Night
By Terry James 24.8.2020, suom. SK

Kirjoittajan huomautus: Tämä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran useita vuosia sitten. Raamatun totuus ei koskaan ole ollut merkityksellisempi kuin juuri tällä hetkellä. Siten se on ajankohtainen muistutus siitä, kuinka lähellä täytyy olla tempaukseksi kutsuttu suuri tapahtuma.

Mikään Jumalan sanan pyhien kirjoitusten teksti ei viittaa selvemmin ensimmäiseen kahdesta Jeesuksen Kristuksen toisen tulemuksen vaiheesta, kuin seuraava:

”Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä, jotka pitäydymme käsitykseen ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta, syytetään usein, että olemme petkuttajia. Parjaajamme tuomitsevat meidät siitä, että johdamme harhaan nyt eläviä kristittyjä – jos he elävät tempaukseen saakka – joita vaaditaan kestämään ahdistus ja siten pesemään vaatteensa puhtaiksi valmistautuessaan perimään Jumalan valtakunnan.

Meitä soimataan, että tyrkytämme viattomille sinisilmäisille uskoville ”salaista tempausta”, joka jotenkin johtaa nämä kristityt ottamaan pedonmerkin (Ilm. 13:16-18).

En ole aivan varma heidän ”perustelustaan”, mutta luulen, että he väittävät tätä, koska ovat vakuuttuneita, että ne, jotka lankeavat tempausnäkemyksen vuoksi, eivät pysty tunnistamaan Antikristusta, kun hän tulee valtaan. Me, jotka opetamme tempausta ennen vihaa – niin syytökset menevät – olisimme väärin johtaneet nämä ihmiset luulemaan, että seurakunta ei ole täällä, kun Antikristus on maailman näyttämöllä.

[Yritetään vielä suomentaa suomennosta. Kiteytetysti tuo vaikeaselkoinen ajatusrakennelma menee seuraavasti: Ne, jotka eivät hyväksy käsitystä ennen vihan aikaa tapahtuvasta tempauksesta, sanovat, että olemme harhauttaneet ihmiset luulemaan, että ensin on tempaus ja vasta sitten Antikristus tulee esiin. Ja kun heidän mielestään tempaus voi tapahtua vasta Antikristuksen ja vihan ajan jälkeen, niin kristityt eivät tunnista Antikristusta, kun hän ilmestyy, koska olemme opettaneet, että emme ole täällä näkemässä Antikristusta.]

Lähes kaikki, jotka ovat vihamielisiä opille tempauksesta ennen vihaa, opettavat, että ”valittujen” on kestettävä seitsemän vuoden ahdistus osittain tai kokonaan.

Ne, jotka pitäytyvät tempaukseen ahdistuksen jälkeen, tai käsitykseen, että tempausta ei olekaan, uskovat, että Kristus tulee takaisin ahdistuksen lopussa Harmageddonilla.

He pitäytyvät käsitykseen, että se on Hänen ainoa paluunsa toisessa tulemuksessa. Toisesta tulemuksesta on muitakin näkemyksiä, joiden mukaan Kristus palaa, kun maa on tehty täydelliseksi ja valmiiksi, mutta emme mene niihin tässä kirjoituksessa.

Tarkastelkaamme vain vihaa edeltävää ja vihan jälkeistä tempausta selvittääksemme, mitä tarkoittavat viittaukset ”varas yöllä” kohdissa 1. Tess. 5:2 ja 2. Piet. 3:10.

Nämä kaksi näkökulmaa – pre-trib (ennen vihaa) ja post-trib (vihan jälkeen) – tarjoavat parhaan kontrastin tutkimiseen pohdittaessa Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta yleisen uskomuksen puitteissa, että Raamatun profetian mukaan tempaus tapahtuu itseasiassa ennen, kuin Kristuksen jalka koskettaa maaplaneettaa.

Pre-trib-tempauskäsitys sanoo, että Kristuksen toinen tulemus tapahtuu kahdessa vaiheessa, jotka on erotettu toisistaan vähintään seitsemällä vuodella. Post-trib-käsitys sanoo, että tempaus ja Kristuksen tulemus takaisin Öljymäelle tapahtuvat melkein samanaikaisesti – varmasti vain muutaman päivän erottaessa näitä kahta tapahtumaa. Post-trib käsityksen mukaan ei ole olemassa ”salaista” tempausta. Kristuksen paluu taivaissa on täysin näkyvä kaikille, mukaan lukien kristityt, jotka odottavat Hänen murtautumistaan läpi tuon hetken pimeyden.

Olemme samaa mieltä, että seurakunnan tempaus (kaikkien uudestisyntyneiden Jeesukseen Kristukseen pelastuksekseen uskoneiden sen jälkeen, kun seurakunta-aika alkoi helluntaina) on kaikkea muuta kuin ”salainen”. Maailma joutuu heti mullistavaan kaaokseen sillä hetkellä, kun tämä tyrmistyttävä tapahtuma toteutuu. Mielikuvituksen on vaikea luodata seurauksia, mitä tapahtuu, kun miljoonat yhtäkkiä katoavat. Jokainen viattomuuden iässä oleva lapsi lähtee tuossa käsittämättömässä ajan rahtusessa. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki vauvat (myös äitinsä kohdussa olevat) ovat välittömästi Kristuksen läsnäolossa kirkkauden pilvissä. Jokaisen kuolleen kristityn ruumis herätetään liittymään hänen sieluunsa kohtaamaan Kristus yläilmoissa tuossa jakamattomassa ajanrahtusessa.

Tempaus on hämmentävä ja joillekin selittämätön ilmiö, mutta se ei ole salaisuus. Se tapahtuu tyrmistyneen planeetan ja jäljelle jääneiden maan asukasten silmien edessä. Tämä julistus, että Jeesus kutsuu seurakuntansa luoksensa, tuntuu monista röyhkeältä (audacious). Ei kuitenkaan apostoli Paavalista. Hän oli melko luottavainen – jopa järkkymätön – profetiassaan koskien ”salaisuutta”, jonka Pyhä Henki oli hänelle antanut opettamaan kaikkia uskovia kautta armon aikakauden (seurakunta-aika).

“Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

Hän selittää, mitä tapahtuu seuraavaksi siinä tyrmistyttävässä sekunnin murto-osassa:

”Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

Jeesus itse kertoi tästä ”salaisuudesta”, johon Paavali viittaa jakeessa 1. Kor. 5:51. Herra selittää, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun uskovat – sekä kuolleiden että elävien ruumiit – on temmattu yläilmoihin olemaan Hänen kanssaan:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:1-3)

Joten tempaus tapahtuu. Uskovat ja seurakunta-ajassa kuolleiden ruumiit ”temmataan” yhdessä ajan hetkessä. ”KAIKKI”, ei ”jotkut”, menevät välittömästi olemaan Jeesuksen kanssa, joka sitten vie heidät taivaaseen, missä Hän on valmistellut heidän asuntojaan Öljymäeltä nousemisensa jälkeen.

Jälleen, pre-trib-käsitys, koskien tätä iloista tapahtumaa on, että se on välitön (voi tapahtua milloin tahansa) ja se tapahtuu, ennen kuin ahdistus / viha alkaa.

Post-trib -käsityksen mukaan se tapahtuu ihmiskunnan historian kauheimman ajan lopussa, kun Jeesus Kristus palaa taivaasta Harmageddonille.

Pre-trib -käsityksen mukaan se tapahtuu tuntemattomana ajankohtana. Se on järkyttävä, äkillinen ja maailmalle yleensä ennalta ilmoittamaton murtautuminen asioiden rullatessa tavalliseen tapaan Maaplaneetalla. Post-trib käsitys julistaa, että se tapahtuu kaikkien Ilmestyskirjassa hahmoteltujen tuomioiden kauhujen jälkeen.

Pre-trib -käsitys sanoo, että maailma yleensä (jäljelle jääneet maan asukkaat) ei näe sen tulevan. Tempaus saa kaikki maan päälle jääneet pohtimaan, mitä on tapahtunut. Post-trib käsitys sanoo, että kaikki silmät näkevät Kristuksen tulemuksen takaisin helvetilliselle planeetalle ja elävät ja kuolleet pyhät kootaan sitten Kristuksen luo.

Määrittävä asia, joka on otettava huomioon ajateltaessa kahta täysin erilaista käsitystä tempauksesta ja toisesta tulemuksesta, sisältyy sanontaan ”varas yöllä”. Apostoli Pietari käyttää jälleen tätä salaperäistä sanontaa, jota ensimmäisen kerran käytti Paavali jakeessa 1. Ts. 5:2:

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Pietari sanoo tässä, että Herran päivä – aika, jolloin Jumala ja Hänen Kristuksensa, Hänen Poikansa, valtaavat tämän langenneen planeetan – alkaa kuin varas yöllä.

Se on äkillinen, katastrofaalinen murtautuminen (break-in) maailmaan, joka pyörittää asioita tavalliseen tapaan. (Lue Luuk. 17:26-29 ymmärtääksesi, miten asiat menevät tavalliseen tapaan, kun Kristus palaa.)

Tämä kuvaus tuskin sopii post-trib-käsitykseen, tai muuhunkaan käsitykseen, joka sanoo, että Kristus tempaa seurakuntansa ennennäkemättömän vaivan aikana (Jer. 30:7; Matt. 24:21). Tämä osoittaa, että se on oleva täydellinen yllätys, koska varas yöllä ei ilmoita tulostaan suurella mullistavalla fanfaarilla.

Se murtautuminen on nopea, salakähmäinen – täysin odottamaton tapahtuma.

Pietari ennustaa näissä kohdissa, että ”Herran päivä” jatkuu sitten radallaan taivaitten ja maan uudistamiseen saakka. Tempaus aloittaa tämän ”Herran päivän”, jota sitten kestää ainakin 1007 vuotta.

Tämä on Kristuksen toisen tulemuksen ensimmäinen vaihe. Tempaus tulee kuin ”varas yöllä”. Se tulemus, kun Jeesuksen jalka koskettaa Öljymäkeä, on hänen toisen tulemuksensa toinen vaihe.

On niitä, jotka sanovat kiihkeästi, että on rienaavaa rinnastaa Kristuksen paluu yölliseen murtovarkaaseen. Kuinka kehtaammekin verrata heidän Herraansa ”varkaaseen”!

Todellako? Jeesus, kaiken Luoja, sanoi tästä asiasta näin:

”Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:43-44)

Näyttää melko hyvältä vertaukselta Herran äkilliselle puuttumiselle tämän yhä jumalattomamman maailman pirullisiin asioihin, vai mitä? Tuo varas yöllä -hetki voi toteutua kirjaimellisesti milloin tahansa. On varmaa, että ahdistuksen signaalit ovat alkamassa tapahtua.

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

 

Read Full Post »

Herran päivän tarkastelua

An Examination of the ‘Day of the Lord’
By Mark A. Becker, 11.8.2020, suom. SK

[Huomautus: Tämä kirjoittaja uskoo ylösottoon on ennen vihaa ja tämä artikkeli heijastaa tätä näkemystä.]

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (1. Piet. 3:10).

Johdanto

Tämä yksi jae Pietarilta kattaa koko ”Herran päivän” ja meille tekee hyvää tutkia sitä sen profeetallisten implikaatioiden valossa voidaksemme paremmin ymmärtää tulevaisuuden profetiaa.

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas.”

Tämä on etummainen kirjatuki ”Herran päivälle” ja se alkaa seurakunnan tempauksella.

Sana ”varas” on välitetty meille muutaman kerran Herran tulemusta koskevassa Jumalan Sanassa ja se viittaa aina seurakunnan tempaukseen. Sen merkitystä ei voida yliarvioida. Kun jotakin toistetaan Raamatussa, voit olla varma, että sillä on suuri merkitys.

Katsotaanpa näitä kohtia.

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:1-11)

Huomaa sanat ”he” ja ”me” tässä Sanan kohdassa.

”Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” Mutta me pääsemme!

”…valvokaamme ja olkaamme raittiit” odottaen Herran paluuta seurakunnalleen, ”sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan” [kuten Kristuksen hyljänneen maailman], ”vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Entä kohdat Ilmestyskirjassa ennen ahdistusta, sen aikana ja jälkeen?

”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!” (Ilm. 16:15).

Tämä näennäisesti väärässä paikassa oleva lausunto on aivan keskellä Raamatun kohtaa, joka kuvailee viimeistä taistelua, kun Kristus valmistautuu palaamaan ja tuhoamaan Antikristuksen, Väärän Profeetan ja maailman armeijat.

Miksi se on siinä ja kenelle se on tarkoitettu?

Kuten kaikki Jumalan sanaa koskeva, Raamattu on tulkittava Raamatulla. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä, kuka, mitä, missä, miten ja miksi, ottamatta huomioon muuta Raamattua.

Tunnettu Raamatun tutkimuksen työkalu tunnetaan ”ensimmäisen maininnan lakina”. Se tarkoittaa, että meidän pitäisi aina mennä tietyn sanan tai ilmauksen ensimmäiseen mainintaan saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä tulevat sanan tai ilmauksen käyttämiset yrittävät välittää. Tässä nimenomaisessa tapauksessa sanaa ”varas” käytetään ensimmäisen kerran Herran tulemukseen liittyen kohdassa Matt. 24:42-44, heti sen jälkeen, kun Jeesus opettaa tempauksesta, jossa ”toinen otetaan ja toinen jätetään”.

Enemmän tästä aiheesta artikkelissani Is the Rapture of the Church in the Olivet Discourse (Onko seurakunnan tempaus Öljymäen puheessa).

Tässä on tuo kohta:

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:42-44)

On selvää, että tämä jae, joka näyttää ilmestyvän tyhjästä, ”ensimmäisen maininnan lain” lisäksi, viestii meille, että kohdeyleisön täytyy olla seurakunta. Muista, että kahden tuhannen vuoden ajan kristityt ovat lukeneet tätä kirjaa etsiessään sen luvattuja siunauksia (Ilm. 1: 3) ja Herra haluaa muistuttaa heitä, että Hän on tulossa takaisin heille pian.

On kuin keskellä Johanneksen kirjoittamista kuudennesta maljasta Jeesus huutaisi: ”Pysäyttäkää painokoneet! Minulla on sanoma seurakunnalleni!” ”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!”

Sanat: ”ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi”, viittaavat noihin itsensä kääntyneiksi julistaneisiin, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa ja joiden on läpikäytävä ahdistus. Heillä on silti mahdollisuus todella tulla Kristuksen tykö hirvittävimpänä aikana, mitä maailma koskaan tulee näkemään, mutta tuo mahdollisuus on todella hyvin ohut.

”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3)

Tämä jae aika paljon tiivistää tempauksen ilmoituksen yhteydessä Jeesuksen tulemukseen ”varkaana”.

”Katso, minä tulen pian ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:12).

Tämäkin jae on tarkoitettu seurakunnalle, koska uskovilla, jotka selviytyvät ahdistuksesta, ei ole muuta palkkiota (sikäli kuin Raamattu paljastaa) kuin päästä ihmeelliseen tuhatvuotiseen Kristuksen valtakuntaan, joka sinänsä on aika palkitsevaa!

Hyödyllinen huomautus koskien ”Kristuksen päivää”

”Herran päivän” ja ”Kristuksen päivän” eli ”Jeesuksen Kristuksen päivän” välillä on ero.

”…aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.” (Fil. 1:4-10)

Paavali rukoilee Filippin kristittyjen puolesta ja huomaa, kuinka hän kehottaa uskovaisia Kristuksen päivään saakka olemaan puhtaat eikä kenellekään loukkaukseksi ja että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Mikä päivä on tämä ”Kristuksen päivä” ja ”Kristuksen Jeesuksen päivä”? Se ei voi olla mikään muu kuin seurakunnan tempaus.

”…että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:15-16).

Paavali odotti innokkaasti ”voidakseen iloita Kristuksen päivänä” (KJV: rejoice in the day of Christ), jolloin me kaikki kohtaamme pilvissä ollaksemme ikuisesti Herran kanssa (1. Tess. 4:17).

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2. Tess. 2:1-3)

Tessalonikan seurakunta oli petetty uskomaan, että ”Kristuksen päivä” oli ”käsillä” ja että se oli jo mennyt heiltä ohi. Näin ei selvästikään ollut, koska Paavali jatkaa sanomalla, että ”se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu”.

Vaikka seurakunnassa tapahtuu varmasti ”luopumusta” puhtaasta opista ja demonisten opetusten soluttautumista (1. Tim. 4: 1), niin valitettavasti tämä on aina ollut ongelma seurakunnassa. Paavalin kirjeet taistelivat usein räikeitä vääriä oppeja vastaan, jotka tartuttivat seurakuntaa lukuisia kertoja. Tässä jakeessa tämä ei kuitenkaan ole tämän ilmauksen, sellaisena kuin se on annettu, ensisijainen merkitys.

Dr. Andy Woods on kirjoittanut väkevän kirjan nimeltä The Falling Away: Spiritual Departure or Physical Rapture? (Luopumus: Hengellinen lähtö vai fyysinen tempaus?) selittäen, että ”luopumukseksi” käännetty kreikan sana on ”apostasia” ja tarkoittaa ”lähtö” tai ”lähteminen”, ja on käännetty sellaiseksi seitsemässä aiemmassa englanninkielisessä käännöksessä, mukaan lukien Wycliffe, Coverdale, Tyndale ja Geneva -käännökset. Tämä on ehdottomasti oikea käännös ja suosittelen tohtori Wood’in kirjaa lisätietojen hankkimiseksi aiheesta.

Geneva Bible vuodelta 1599 kääntää jakeen 2. Tess. 2:3 näin: ”Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a departing first, and that man of sin be disclosed, even the son of perdition.” Sana departing (lähteminen) tarkoittaa seurakunnan tempausta.

”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2. Tim. 1:12).

”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2. Tim. 4:8).

”Se päivä” on selvästikin Kristuksen päivä: päivä, jota me kaikki odotamme suurella innolla ja ilolla. Kaipaus olla Herramme kanssa, joka antoi henkensä meidän vuoksemme, ylittää ihmiskielen kyvyn kuvailla sitä.

”Kristuksen päivä” – tempaus – joka tulee kuin ”varas yöllä”, on tapahtuma, joka aloittaa ”Herran päivän.”

”…silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.”

Tämä on toinen kirjatuki; se päättää ”Herran päivän” huipentuen alkuaineiden hajoamiseen (2. Piet. 3:11) kaikesta synnistä puhdistamiseksi maailmassamme ja kosmoksen puhdistamiseksi turmeluksesta tuon synnin vuoksi (Room. 8:22), käynnistäen uusien taivaitten ja uuden maan uuden luomisen (Ilm. 21:1).

Johtopäätös

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Nyt, kun olemme nähneet, kuinka tämä upea jae muodostaa profeetalliset kirjatuet koko ”Herran päivälle”, voit nyt jakaa tämän perheesi ja ystäviesi kanssa.

Kun he kysyvät, mikä on ”Herran päivä”, niin lue heille tämä jae ja selitä, mitä se tarkoittaa. Selitä heille, että ”Herran päivä” alkaa seurakunnan tempauksella, jota seuraa lyhyt väliaika, seitsemän vuoden ahdistus, Kristuksen toinen tulemus, hänen kunniakas tuhatvuotinen valtakuntansa, Suuren Valkoisen Valtaistuimen tuomio ja se päättyy taivasten ja maan katoamiseen.

Sitten iloisesti huudahda, että se, mitä seuraa on meidän Herramme maan ja taivaan uusi luominen. Tämä tuo loputtoman iankaikkisen valtakunnan, jossa me asumme Uudessa Jerusalemissa, joka on täynnä rakkautta, iloa, rauhaa ja yhteyttä Jumalamme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen kanssa koko iankaikkisuuden! Mikä loistava ”päivä” se onkaan!

Rakkautta, armoa ja rauhaa messias Jeshuassa ja Maranata!

Email: mab10666@yahoo.com

Read Full Post »

Raamatunprofetian opettajat opettavat usein olettamusta totuutena

Bible prophecy teachers often teach presumption as truth
Posted on June 9, 2016 by Don Koenig, suom. SK

Raamatun profetiasta on kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta yksikään kirja ei ole täysin yhtäpitävä muiden kanssa, ellei ole plagioitu. Puhun nyt vakavista Jumalan sanan tutkijoista. Älkäämme edes ajatelko noita vääriä opettajia, jotka luulevat voivansa tulkita Raamattua sen ulkopuolisten arvailujen kautta.

Oletko koskaan miettinyt, miksi niin monet Jumalan sanaa tutkivat raamatunprofetian opettajat eivät pääse yksimielisyyteen tärkeissä eskatologian kysymyksissä? Ehkä se on tarkoituskin. Ehkä Jumala ei halua kenen tahansa tietävän, kuinka kaikki kirjaimellisesti toteutuu. Jos tuon ajan hallitsijat olisivat tienneet, että Jeesuksen kuolema ristillä toisi heille tappion, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa (1. Kor. 2:8).

Se oli vain yksi esimerkki, miksi Jumala ei tee asioita helpoiksi omissa silmissään viisaille tuntea Hänen suunnitelmaansa. Muista, että Jeesus puhui vertauksilla, jotta Israelia johtavat paholaisen pojat ymmärtäisivät, mitä Hän opetti (Luuk. 8:10).

Samalla tavalla Herra ei halua olentojen, jotka nyt hallitsevat kansakuntia tietävän asioita, jotka ovat vielä verhon takana. Jos he tietäisivät, kuinka asiat tulevat menemään, he yrittäisivät muuttaa niitä niin, että ne eivät menisi, kuten on kirjoitettu. Pelkästään lukemalla kirjoituksia, joihin heillä oli pääsy, saatanalliset maailman hallitsijat yrittivät tehdä sitä Vanhan Testamentin aikoina. Pelkkä kirjoitusten lukeminen ei kuitenkaan antanut heille ymmärrystä. Jumalan sanassa oli kätkettynä mysteerejä, joita he eivät voineet ymmärtää. Se jatkuu edelleen.

Jos saatanalliset hallitsijat todella tietäisivät, milloin Herran Päivä tulee, he olisivat paremmin valmistautuneita vastustamaan Jumalan enkeleitä, jotka toteuttavat Hänen suunnitelmansa. Jokainen hyvä kuningas, ennen kuin käy sotaan vihollisen valtakuntaa vastaan, ensin salaisesti poistaa itselleen uskolliset alamaiset, jotta he eivät joutuisi panttivangiksi (tempaus). Sitten hän potkii ulos omasta valtakunnastaan viholliselle uskolliset, etteivät he kapinoisi (Ilm. 12 7-9).

Kohta 1. Tess. 5:4 osoittaa, että epäuskoiset ovat pimeydessä ja Herran Päivä tulee heidän päällensä kuin varas. Se sanoo, että tuohon aikaan he sanovat, rauha ja turvallisuus. Jeesus sanoi, että se olisi niin kuin Nooan päivinä ja Lootin päivinä. Ihmiset olivat täysin tietämättömiä, että tuomio oli tulossa. Se tuli yhtäkkiä ja odottamatta.

Tämä teksti tekee eron uskovien kohdalla. Se sanoo, että uskovat eivät ole pimeydessä, niin että se päivä yllättää heidät kuin varas. On siis selvää, että tosi uskovat tietävät yleisen ajan ja valvovat ja odottavat lunastustaan. Maailma kuitenkin on täysin tietämätön. Tämä on epäuskoisen maailman tila tänä päivänä.

Suuri osa tarkkoja yksityiskohtia, kuinka Herran Päivä toteutuu, todennäköisesti pakenee uskovia, mutta kaikki kirjoitusten yksityiskohdat täyttyvät täsmälleen, niin kuin Jumala tarkoitti niiden täyttyvän. Raamatunprofetian opettajat eivät välttämättä oleta, että se tulee menemään näin.

Monet Raamatun profetian opettajat ovat todella vartijoita muurilla. Nämä erehtyvät luulemaan, että pölyn näkeminen horisontissa kelpuuttaa heidät antamaan seurakunnalle kaikki tulevan taistelun yksityiskohdat.

Minua naurattaa, kun katselen niin kutsuttujen raamatunprofetian asiantuntijoiden opettavan omia olettamuksiaan, ikään kuin ne olisivat evankeliumin totuutta. Monet ”asiantuntijoista” eivät ole yhtä mieltä muusta, kuin että aika on lyhyt ja että heidän täytyy myydä ihmisille jotakin. He kaikki näkevät, että taistelu on tulossa pimeyden voimia vastaan, mutta jokainen keksii oman ainutlaatuisen kirjoituksensa myytäväksi.

Yksi hyvä esimerkki on Jack Van Impe. Tarkoitukseni ei ole haukkua Jackia, mutta hän on katsotuin raamatunprofetian opettaja mediassa. Van Impe on vartija, joka on varoittanut kansaa vuosikymmenien ajan. Se on kiitettävää. Van Impe on kuitenkin yli 50 vuotta opettanut myös yksityiskohtia, kuinka se kaikki toteutuu. Hänen yksityiskohtansa, kuinka se kaikki toteutuu ja milloin, ovat jatkuvasti ja johdonmukaisesti pielessä. Hän ottaa kirjoituksia ulos asiayhteydestään saadakseen ne sopimaan omiin mielipiteisiinsä ja olettamuksiinsa.

Hiljattaisessa ohjelmassa havaitsin, että Van Impe opetti, että Hesekiel 38 luvun sota, Psalmin 83 sota, Idän kuninkaiden hyökkäys ja Harmageddon, täyttyvät kaikki, kun Venäjä hyökkää Israeliin. Minä en näe, että Raamattu missään opettaisi sellaista olettamusta.

Toisin sanoen se, mitä Jack sanoo, on kehitelty hänen omista olettamuksistaan. Luulen, että raamatullisesti lukutaidoton ei tiedä eroa. Kuitenkin, jos kristityt todella lukisivat kontekstissaan Raamatun tekstit, joita Van Impe lainaa, heidän pitäisi nähdä, että Jack sekoittaa omenia ja appelsiineja kaupustellakseen viimeisintä keitostaan, että ahdistus alkaa ensi vuonna ja että Venäjä on nyt valmis aloittamaan sen kaiken.

Van Impe’n olettamus käynnistyi kohta, kun Venäjä muodosti Neuvostoliiton, mutta kun Neuvostoliitto ei toiminut, niin olettamus siirrettiin Putin’iin. Venäjä voi tulla alas Israelia vastaan jossakin vaiheessa, mutta Van Impe’n olettamukset siitä, kuinka nämä tapahtumat menevät, eivät ole kovin järkeviä Raamatun tekstin kannalta.

On satoja muita esimerkkejä raamatunprofetian opettajista, jotka opettavat olettamuksiaan ja keksittyjä mielipiteitään, ikään kuin ne olisivat erehtymättömiä totuuksia. Voi näyttää, että itsekin teen sitä joskus, mutta tavallisesti annan perustelun sille, mitä uskon, tai esitän vain ajatuksia herättävän argumentin ihmisille pureskeltavaksi. Yleensä en ole dogmaattinen. Jos olen, niin ota se suolarakeen kanssa.

Suuri osa raamatunprofetiaa ei ole niin selvää (cut and dry), kuin useimmat profetianopettajat johtavat sinua uskomaan. Näyttää, että kun kirjailija julkaisee kirjan raamatunprofetiasta, hän sitten puolustaa sitä, ikään kuin opetus olisi erehtymätöntä totuutta. Onko joku profetiakirjailija koskaan sanonut sinulle, että se, mitä hän opetti, olikin pielessä? On joitakin, mutta heitä on vähän. Useammin seuraa jatkokirja, joka sanoo saman asian eri sanoilla.

Minulla on uutisia. Niillä, jotka opettavat raamatunprofetiaa, on samat tekstit, jotka ovat kaikkien toistenkin saatavilla. Heidän tulkintansa eivät ole erehtymättömiä. Eivät läheskään! He voivat kuulostaa vakuuttavilta, kunnes tulee joku toinen, joka kuulostaa vielä vakuuttavammalta. Kukaan, joka väittää tietävänsä kaiken raamatunprofetiasta, ei ole sellainen, jota kristittyjen pitäisi uskoa.

Ehkä Jumala ei ole tehnyt Raamatun profetiaa täysin selväksi, koska Hän ei halunnut tehdä sitä täysin selväksi. Erilaisille tulkintamahdollisuuksille on todennäköisesti syy. Se voi olla totta myös koskien muita ristiriitaisia teologioita. Ihmiset tulevat liian ylimielisiksi (presumptuous). Heillä on taipumus laittaa Jumala laatikkoon, joka todellisuudessa on heidän itsensä suunnittelema.

Tässä pari esimerkkiä, kuinka voimme olla ylimielisiä: Opettaako Raamattu tempausta ennen vihaa, jossa kaikki seurakunnat poistetaan maan päältä? Ja jos, niin miksi vain yksi seitsemästä seurakuntamallista on mainittu Ilmestyskirjassa ahdistuksesta pelastuvana (Ilm. 3:10)?

Se, mikä oli ainutlaatuista tuolle seurakuntamallille, oli, että he valvoivat ja odottivat Herran paluuta ja miellyttivät Jumalaa. Samaa voidaan sanoa vedenpaisumusta edeltävistä esikuvista. Eenok vietiin elävänä taivaaseen ennen tulvatuomiota, koska vaelsi Jumalan kanssa. Muut kuolivat tulvassa, mutta muutamia pelastettiin tulvan läpi kansoittamaan maa uudelleen. Sama tulee tapahtumaan Herran Päivän tuomiossa.

En ehdota osittaista Kristuksen ruumiin tempausta. Sanon, että monet itseään uskovina pitävät eivät Tempauksen hetkellä ole lainkaan Kristuksen hengellisessä ruumiissa. He eivät tule menemään siinä. He eivät vaella Jumalan kanssa, kuten Eenok. Heissä ei ole Pyhää Henkeä. Silti monet heistä pelastuvat ahdistuksen tulien kautta. Ovatko vihanajan uskovat osa seurakuntaa, vaikka jäävät tempauksesta? Siltä näyttää. Näkemys, että tempaus tapahtuu ennen vihaa, on oikea ja niin myös näkemys, että uskovat menevät ahdistuksen läpi. Molemmat toteutuvat. Se, mitä uskot sen ajoituksesta, tulee sinun omasta näkökulmastasi.

Olettakaamme, että Aabraham uskoi hänelle annettujen lupausten toteutuvan, vaikka hylkäisi, mitä YHWH käski hänen tehdä. Olisiko YHWH tehnyt Aabrahamin kaikkien uskovien Isäksi, vaikka Aabraham olisi kapinoinut YHWH:ta vastaan sen jälkeen, kun alkuperäinen lupaus annettiin? Enpä usko. Luulen, että YHWH olisi aloittanut uudelleen jonkun toisen kanssa, kuten uhkasi tehdä Mooseksen kanssa.

Aabrahamin lasten tuli olla ainutlaatuinen pappiskansa, joka luottaisi Jumalaan ja eläisi uskosta. Heidän tuli olla kansojen valo. Jumala ei olisi milloinkaan suvainnut kapinallisia. Hän osoitti sen eksoduksessa. Lupaus annettiin kaikille Jaakobin jälkeläisille, mutta ne, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan erämaassa, eivät eläneet niin kauan, että olisivat nähneet luvatun maan. Tämä kaikki, että Jumala tiesi Aabrahamin olleen uskovaisten Isä ennen maan perustamista, on tietysti oletettua.  Silti ennaltamäärääminen ja vapaa tahto ovat molemmat voimassa. Jos Aabraham olisi kapinoinut Jumalaa vastaan, hän olisi saanut kestää seuraukset.

Yksi syy ristiriitaisiin teologioihin, jotka kaikki näyttävät perustuvan Raamattuun, on, että ne voivat olla tarpeen. Jumalan tiet eivät ole ihmisten teitä. Meidän ei pitäisi olla liian kärkkäitä olettamaan (too presumptuous, voidaan kääntää myös: liian röyhkeitä. Suom. huom.) jotakin. Jumalaa ei laiteta ihmistekoiseen laatikkoon. Hän tekee, niin kuin Häntä miellyttää. Älä oleta olevasi yksi YHWH:n pelastamista, jos olet yksi niistä, jotka kapinoivat Häntä vastaan. Samalla tavalla meidän ei pitäisi olettaa, että olemme menossa tempauksessa ennen vihaa, jos tunnustimme Jeesuksen suullamme, mutta rakastamme sydämessämme sitä, minkä Jumala tuomitsee.

Saatat muistaa, että Vanhan Testamentin YWHW ja Jeesus ovat sama olento. YHWH:n ei tarvinnut tulla lihaksi, ryhtyäkseen sosiaaliseen interventioon, joka tekisi Hänet armollisemmaksi ihmisille. Hän oli aina armollinen. Jeesus näytti meille Jumalan. Hän ei muuttanut eikä korvannut Jumalaa. Jeesus ei ole Jumalan pehmeämpi feminisoitu versio, jonka löydämme monissa kirkoissa.

Älä oleta, että voit hyljätä YHWH:n ja olla yksi tottelemattomuuden lapsista ja silti pelastettu, koska rukoilit syntisen rukouksen. Tämä on ihmisen ajattelua eikä Jumalan. Raamattu käskee ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme, koska, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä, Hän ei säästä sinuakaan, jos sinun havaitaan olevan kapinassa Häntä vastaan.

Mitä siis sanon? Ei aavistustakaan, mutta luulen, että se täytyy sanoa. On varmaa, että Jeesus pelastaa ne, jotka luottavat Häneen, mutta älä ole liian kärkäs olettamaan, että Hän valitsee tehdä sen. Sinun on valittava vastaanottaa Jeesus Herranasi ja se valinta vaatii jonkinasteista kuuliaisuutta Hänelle Herranasi, vaikka olisit aivokuollut.

Samoin on raamatunprofetian suhteen. Jumala noudattaa omaa käsikirjoitustaan, mutta Hän ei voi noudattaa käsikirjoitusta, jonka raamatunprofetian opettajat kirjoittivat tulkitessaan ja keksiessään teorioita Hänen kirjoittamastaan. Tee parhaasi selvittääksesi ristiriitoja ja teologioita, mutta älä oleta, että olet ainoa sitä tekevä kristitty, äläkä, että Jumala on velvoitettu toimimaan minkään olettamuksemme mukaan. Voisi valita uskoa jotakin, jota toiset eivät voi hyväksyä. Se on ok. Emme pääse yksimielisyyteen kaikissa asioissa.

Jos jotkut nykyajan raamatunprofetian mediaopettajista uskoisivat puoletkin siitä, mitä opettavat seuraavan vuoden tai parin sisällä tulevasta lopusta, he eivät pyytäisi rahaa profetiaimperiuminsa rakentamiseen, eivätkä nyt kirjoittaisi tai suunnittelisi jatkoa kirjoilleen. He spekuloivat raamatunprofetialla elääkseen. Useimpia heistä väärässä oleminen ei pysäytä.

Olkaamme armeliaita niille, jotka eivät ehkä näe asioita samalla tavalla, kuin jotkut meistä ylimielisistä (presumptuous) ihmisistä tietävät sen tapahtuvan. Meilläkin voi olla siitä väärä käsitys. Voisi olla, että riitelevät näkemykset edustavat saman totuuden eri puolia ja että Jumala halusi tuon epäselvyyden kirjoituksiin, jotta paholaisen lapset jäisivät täysin hämmentyneiksi ja kadotetuiksi, eivätkä koskaan tulisi tietoon pelastuksesta, eivätkä tietoon Perillisen tulemuksen tapahtumista, kun Hän ottaa maan haltuunsa.

Oletko nyt täysin sekaisin? Minä tiedän olevani katsottuani useita raamatunprofetian opettajia YouTubelta!

Read Full Post »

Tempaus tapahtuu ennen ahdistusta

The Rapture Will Occur Before The Tribulation
By Daniel Payne, 11.8.2019, suom. SK

Sukupolvien ajan todelliset uskovat – hengestä uudestisyntyneet – ovat odottaneet Vapahtajan ilmestyvän yhtäkkiä pilvissä heidän yläpuolellaan ja vapauttavan heidät maallisista koettelemuksista.

Monia näistä valppaista uskovista on pilkattu kärsivällisyydestään ja toivostaan Herran Jeesuksen Kristuksen läheiseen paluuseen. Väärät opettajat, jotka joko eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kieltävät sen, ovat johtaneet hyökkäystä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta vastaan.

Kuinka voi kukaan – luettuaan ja uskottuaan Jumalan Sanan – päätellä, että tempaus tapahtuu ahdistuksen vihan ja kauhujen jälkeen, eikä aikaisemmin?

Jumalan Sanahan kertoo tapahtumien järjestyksen päivänselvästi:

Ensin…

“…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:17).

Sitten – vain kaksi jaetta myöhemmin:

“…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:2-3).

Tempaus: (1. Tess. 4:17) ennen ahdistusta: (1. Tess. 5:2-3).

Siis ensin ”meidät temmataan ylös yhdessä – pilvissä”. Sitten yhtäkkiä ”turmio tulee heille” – ei meille.

Jakeessa 4 Paavali oli juuri paljastanut tempauksen tessalonikalaisille. Sitten vain kaksi jaetta myöhemmin hän vastaa ilmeiseen kysymykseen, milloin tempaus tapahtuisi:

“Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa” (1. Tess. 5:1).

On selvää, että tempaus tapahtuu ennen kaikkea ahdistuksen (Herran päivän) hävitystä, muutoinhan Paavali ei olisi keskittynyt siihen tosiasiaan, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä.

Paavali yhdisti tempauksen ajankohdan Herran päivän saapumiseen.

Mitä merkitystä olisi Herran päivän äkillisellä saapumisella, jos tempaus tapahtuisi sen lopussa? Muista, että Paavali oli vielä tempausaiheessa sanoessaan, että Herran päivä saapuu yhtäkkiä ja odottamatta kuin varas niille, jotka eivät ole valmiita.

Jos tempaus tapahtuisi ahdistuksen lopussa, niin Paavali olisi puhunut tapahtumista, jotka tapahtuvat silloin (kosmisista merkeistä jne.).

Hän sanoi, että valmiiden ja valvovien – todellisten uskovien – ei tarvitse olla huolissaan Herran päivän hävityksen saapumisesta. Meidän ei tarvitse huolestua ahdistuksen tuomiosta, koska emme ole silloin täällä.

Jos Paavali opetti, että tempaus tapahtuu ahdistuksen lopussa, niin 1. Tess. 5:2 kuuluisi jotenkin näin: ”Sillä te itse tiedätte hyvin, että Herran päivä kestää seitsemän vuotta, joten…” tai ”vihan aika Herran päivänä kestää seitsemän vuotta, kuten on puhuttu Danielin kautta…”

Paavali ei kuitenkaan puhunut mistään ahdistuksen aikana tapahtuvasta tapahtumasta, tai kuinka kauan ne kestävät; Paavali puhui vain Herran päivän saapumisesta. Silloin on selvää, että tempauksella ei ole mitään osaa ahdistuksen aikana, puhumattakaan sen jälkeen.

”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä käsketään valvomaan ja olemaan valmiita tempaukseen, kun kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin ja kun:

”…kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10).

”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:4, 6, 9).

Nyt liittyen Paavalin toiseen kirjeeseen tessalonikalaisille:

Ilmeisesti väärät opettajat olivat käyttäneet Paavalin ensimmäisen kirjeen opetusta tempauksesta ja sen Herran päivän saapumiseen liittyvää ajoitusta tekosyynä ahdistaa heidät tunteettomaan petokseen.

Heidät oli petetty uskomaan, että vaino, jota he olivat kärsimässä, oli tosiasiassa todellinen ahdistus eli Herran päivän viha. Heidät oli peloteltu uskomaan, että ahdistus oli jo alkanut.

(Sivuhuomautus: Tämä julma taktiikka on vulgaaristi samanlainen kuin se, jota tänä päivänä käyttävät ne, jotka näyttävät nauttivan niiden meistä naurunalaiseksi tekemisestä, jotka uskovat oppiin ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta. Aivan kuten Tessalonikan väärät opettajat tiesivät hyvin, että tessalonikalaisille oli opetettu tempauksen tapahtuvan ennen Herran päivän saapumista, niin myös tämän päivän väärät opettajat tietävät, että myös meille on opetettu tempauksen tapahtuvan ennen ahdistusta.

Kumpikin kategoria julmasydämisiä opettajia yrittää pettää Vapahtajansa paluuta odottavia uskomaan, että he jäävät pois kokoontumisesta kohtaamaan Herra yläilmoissa ennen ahdistusta. Tämän seurauksena meidän on sitten kärsittävä maailmalle kuuluva Jumalan ahdistuksen tuomion trauma ja tuska, maailmalle, joka tällä hetkellä hylkää Hänen pelastuksensa ja kansansa Israelin oikeutuksen.

He rakastavat pilkkaamistamme ikään kuin jonkinlaisena tyydytyksenä itselleen siitä, että meidät narrataan uskomaan, että meidän onkin kestettävä ahdistuksen viha, aivan kuten väärät opettajat tekivät Tessalonikassa).

Kuinka voi olla, että väärien opettajien oli niin helppoa pettää tessalonikalaiset? Koska he kärsivät jo vainoja ja ahdistuksia, joiden väärät opettajat olivat kertoneet olevan merkkejä, että ahdistus on jo alkanut.

” …niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4).

Paavali aloitti lohdutuskirjeensä heille – 2. Tessalonikalaiskirje – kiittämällä heidän ”kärsivällisyyttään ja uskoaan” kaikissa heidän ”vainoissaan ja ahdistuksissaan”. Sitten hän jatkoi puhuen levosta, jonka uskolliset tessalonikalaiset saavat aikana, jolloin, ”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille”, jotka vainoavat heitä (2. Tess. 1:7-8).

Ymmärtääksemme mitä Paavali tarkalleen opetti tessalonikalaisille Herran päivästä – että pitäisikö heidän käydä se läpi vai temmataanko heidät ennen sitä – niin asettakaamme jokainen tessalonikalainen toiseen kahdesta seuraavista ryhmistä 1 ja 2.

1. Kokoaminen ahdistuksen jälkeen (Post-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille ja he uskoivat, että heidän olisi jotenkin kestettävä koko ahdistuksen (Kristuksen päivä, Herran päivä) läpi, selvittävä siitä (ollakseen elossa kokoontumista varten yläilmoissa) eikä otettava Pedonmerkkiä. Heidän olisi odotettava kokoamistaan kohtaamaan Herra yläilmoissa vasta sen jälkeen, kun ahdistus päättyy.
2. Kokoaminen ennen ahdistusta (Pre-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille, että heidät koottaisiin yhdessä yläilmoihin olemaan Herran kanssa ikuisesti ennen kuin Ahdistus (Kristuksen päivä, Herran päivä) alkaa.

Jälleen me tiedämme Paavalin kirjeestä, että tessalonikalaiset todella uskoivat jo olevansa Ahdistuksessa. Jos he kaikki kuuluivat em. ryhmään yksi – ja koska uskoivat, että Ahdistus oli jo alkanut – niin miksi he olivat järkyttyneitä (ennen kuin Paavalin toinen kirje saapui), että Kristus oli varmasti palaamassa alle seitsemässä vuodessa ja lopettaisi heidän Ahdistuksen kärsimyksensä?

Saatat sanoa, että he olivat järkyttyneitä siitä, että heidän olisi silti vielä kestettävä jäljellä olevat Ahdistuksen vaikeudet ja siksi he olivat niin huolissaan. Se on täysin järkevää, jos ei oteta huomioon yhtä asiaa…

(Muista, että puhumme tässä edelleen em. ryhmästä 1.)

Miksi sitten se olisi heille lohdutus ja helpotus, jos Ahdistuksen kello ei olisi jo alkanut tikittää aikaa heidän Vapahtajansa paluuseen? Kuinka voi se tosiasia, että Ahdistus ei ollut vielä alkanut – kuten Paavali kertoo heille toisessa kirjeessään – ja että nyt Herran paluu olisi vieläkin kauempana, olla mikään välitön lohdutus heille? Varsinkin, kun Herran päivän todelliset kauhut voivat edelleen tulla milloin tahansa?

Kuinka on niin lohdullista tietää, että Herran päivä ei ole vielä alkanut, vaikka joudut vielä olemaan läsnä maan päällä läpi hävityksen ajan, kun se lopulta alkaa? Siinä vain ei ole mitään järkeä.

On paljon todennäköisempää, että he kuuluivat ryhmään 2, ja olivat järkyttyneitä siitä, että Kristus oli jo palannut ja he menettivät ”kokoontumisemme Hänen tykönsä” ja että Hän jätti heidät jäljelle kärsimään Ahdistuksen.

Suuri lohdutus heille ei silloin olisi se, että Ahdistus ei ole vielä alkanut ja että se voi silti saapua milloin tahansa, vaan että Herra Jeesus ei ollut vielä tullut ja tempaus voi edelleen tapahtua milloin tahansa.

Ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen mukaisesti Paavali yhdisti tempauksen ajoituksen (2. Tess. 2:1) Herran päivän saapumiseen:

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2. Tess. 2:1-3).

Paavali kertoi tessalonikalaisille, että Antikristus ”ilmestyy vasta ajallansa” (2. Tess. 2:6). Paavali yhdistää edelleen ahdistuksen ajan tempauksen jälkeiseen aikaan (”vasta ajallansa”). Hän kertoi tessalonikalaisille, että he voisivat tietää, että tempaus (2:1) ei ollut vielä tapahtunut, koska luopumus ja Antikristuksen paljastaminen eivät olleet vielä tapahtuneet.

Antikristus paljastetaan – niille, jotka lukevat, tai ovat lukeneet Raamattua – heti, kun hän vahvistaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. Monta väärää ehdokasta on tullut sukupolvien saatossa, mutta vain yksi paljastetaan, joka täsmälleen vastaa Raamatun kuvausta.

Paavalin pääpainotus ei ollut, että tessalonikalaisten olisi tarkkailtava ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia; hän keskittyi ensisijaisesti siihen, että he olisivat tietoisia yksityiskohdista, jotka tapahtuvat ennen ahdistusta (2. Tess. 2:3; 5-7).

Sitten hän selittää, mitä tapahtuu tempauksen jälkeen, alkaen jakeessa 8:

”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Sitten, kun Paavali selittää joitakin Ahdistuksen ajan tapahtumia, hän muistuttaa tessalonikalaisia, että heidän ei tarvitse kestää sellaisia tapahtumia:

”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Mielenkiintoista on, että yllä olevassa jakeessa ”pelastusta” tarkoittava kreikan sana on ”soteria”. Sen tarkka merkitys määräytyy ympäröivän kontekstin perusteella.

Sama sana “soteria” löytyy jakeesta Fil. 1:19:

”Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.”

Paavali vakuutti filippiläisille, että heidän rukouksensa olivat riittävän voimakkaita vaikuttamaan hänen pakonsa Rooman vankilasta.

Paavali ei puhunut mistään suurista taivaallisista (celestial) tapahtumista, jotka välittömästi edeltäisivät Herran paluuta pyhillensä tempauksessa (luvussa 1. Tess.4). Kuitenkin, kun Herra palaa pyhiensä kanssa, niin on oleva suuria kosmisia merkkejä ja ihmeitä:

”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Matt. 24:29-30).

”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia…” (Juuda 1:14-15a).

Lopuksi, Jumalan sana ajoittaa tempauksen tapahtuvaksi nimenomaan ennen ahdistuksen tuomion saapumista.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä tarkkailemaan vain itse Jeesusta Kristusta, eikä monia ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä myös siihen, että kun odotamme Hänen paluuta, meidän ei pitäisi antautua väärien opettajien harhoille, jotka lisääntyvästi sanovat, että Hän ei ole tulossa.

”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2. Piet. 3:1-2).

Mihin Herran käskyyn Pietari viittaa?

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:42-44).

Herra Jeesus kehottaa meitä jälleen Ilmestyskirjassa pysymään lujina ja odottamaan Hänen paluutaan:

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10).

Jeesus kiittää meitä kestävyydestämme pitäessämme kiinni perinteisestä toivostamme hänen läheiseen paluuseensa. Sitten Hän kertoo kruunusta, jonka saamme, jos jatkuvasti rakastamme, toivomme ja odotamme Hänen pikaista paluutaan:

”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Paavali kuvailee tätä samaa kruunua:

”Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat” (2. Tim. 4:8, Pyhä Raamattu 1776).

Paavali kehottaa meitä jälleen pysymään lujina opetuksissaan tempauksen toivostamme:

”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2. Tess. 2:15).

Myös Pietari kehottaa meitä pysymään keskittyneinä Jeesuksen paluuseen eikä antaa periaatteettomien miesten väärien opetusten pettää meitä:

”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3-4).

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2. Piet. 3:17).

Emme voi antaa pahuuden, joka on nopeasti sulkeutumassa ympärillemme, saada meitä menettämään tempauksen toivoamme tulemalla väärien opettajien eksyttämiksi. Meidän on jatkettava kestävinä riippumatta siitä, kuinka kauan meidän on odotettava, samalla kun jatkamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen läheisen paluun toivossa ja rakkaudessa.

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Read Full Post »

Iltaruskon viime säteet

Twilight’s Last Gleaming
By Alice Childs, 30.6.2019, suom. SK

Voi sano, voitko nähdä sen kiistämättömän totuuden, että Amerikka on laskeutumassa iltaruskon viime säteiden aikaiseen loppuratkaisuun?

Kukaan rehellinen, jolla on vähänkin tietoisuutta, ei voi olla myöntämättä, että aurinko on laskemassa kerran niin suurenmoiselle amerikkalaiselle imperiumille. Itseasiassa ei ole kyse vain Amerikan lopullisesta kaatumisesta, joka on murtautumassa päällemme. Se on myös koko langenneen maailmanjärjestelmän loppuminen, joka on ollut pilalla aina Eedenin paratiisista saakka, kun Käärme petti Eevan ja Aadamin kapinointi johti paratiisin menettämiseen, mikä vaati Jumalan Pojan henkilökohtaista puuttumista luomukuntansa asioihin hankkimaan lunastuksen kadotetulle ja langenneelle ihmiskunnalle.

Me olemme viimeinen sukupolvi. Me olemme se sukupolvi, joka syntyi näkemään Israelin jälleensyntymisen, Jumalan ”supermerkin”, joka oli merkkinä viimeisen sukupolven alkamisesta – sukupolven, joka olisi elossa ja näkisi kaikkien Raamatun ennustamien tapahtumien huipentumisen. Tämä on jännittävää, kunnioitusta herättävää ja kauhistuttavaa. Juuri nämä tapahtumat, jotka ovat käynnissä ja lähes täyttyneet, osoittavat ilman mitään epäilystä, että todellakin elämme seurakuntadispensaation iltaruskon viime säteiden hetkiä.

Näetkö, mitä on tapahtumassa? Näetkö, miten lähellä seurakunnan tempausta me olemme ja sitä seuraavia seitsemää viimeistä vuotta – Jaakobin vaivanaikaa?

Älä erehdy, armon aika on melkein lopussa, hirmuisen Herran päivän koitto on käsillä. Kun tarkastelemme sitä, missä olemme ja mitä on jo käynnissä meillä kansakuntana ja maailmassa, niin on ilmeistä, että olemme nyt iltaruskon viime säteiden heikkenevässä valossa. Katsokaamme vain muutamia näistä viimeisistä viimeisimpien päivien indikaattoreista, että seurakunta-aika on loppumassa ja Herran päivä on ”käsillä”. Ottakaamme esim. YK:n kauaskantoiset globaalit suunnitelmat Agenda 21 ja Agenda 30. Nämä julistukset ovat todella kauhistuttavia, sekä julkeine vallan sieppauksineen, että systemaattisine tukahduttamisineen, mitä tulee henkilökohtaisiin, perhettä koskeviin, yhteisiin ja kansallisiin vapauksiin.

Kumpikin asiakirja, Agenda 21 ja Agenda 30, vaikuttavat suoraan joka ainoaan yksittäiseen Yhdysvaltain kansalaiseen (kuten myös melkein kaikkien muiden maiden kansalaisiin). Kohdusta hautaan – elämämme ja lastemme elämän sekä tulevaisuutemme on kaapannut elitistien oligarkia, joka on tehnyt itsensä ”hallitseviksi jumaliksi” kaikkien ihmisten yläpuolelle. He yksin päättävät, kuka elää, kuka kuolee ja minkä arvoinen itse kunkin elämä on.

Lusiferistiset agendat, joita tämä vaaleilla valitsematon eliittisten suuruudenhullujen monikansallinen ryhmä on suunnitellut vuosikymmeniä – jopa vuosisatoja – yltää aina Temppeliritareihin ja vapaamuurarien kiltoihin. Adam Weishaupt’in aloittaman illuminaattijärjestön, sekä lukuisien muiden esoteeristen järjestöjen päämäärät ja agendat ovat juuri tällä hetkellä täyden toteuttamisen prosessissa. Se, mitä nyt orkestroidaan ja on pian valmista, ei ole yhtään vähemmän, kuin orwellilainen painajainen, joka on nopeasti muodostumassa suureksi petojärjestelmäksi, jota hallitsee, ei kukaan muu, kuin itse Antikristus.

Näihin agendoihin tarkasti kirjatut suunnitelmat, jotka on kaavailtu hirvittävän selvästi ja yksityiskohtaisesti, paljastavat totuuden, että näiden Uuden Maailmanjärjestyksen globaalien arkkitehtien suunnitelmat ovat jo hyvin käynnissä ja niitä toteuttavat samat henkilöt, jotka rahoittavat ja allekirjoittavat tätä monen biljoonan dollarin (ja paljon yli) monilonkeroista hirviötä.

Kaikki YK:n meneillään olevat suunnitelmat on tarkoitettu valvomaan kulttuurimme jokaista aluetta: hallinnon, talouden, koulutuksen, rahoituksen, viihteen ja uskonnon. Elämän KAIKKIA ALUEITA on valvottava ja kaikki heidän kulttuuriamme koskevat valvonnan näkökohtansa on sanottu hienostuneesti ja kauhistuttavan yksityiskohtaisesti niiden henkilöiden sanoissa, jotka ajavat tätä globalistista viimeisten päivien agendaa.

Nämä kaaoksen kätyrit (Minions of Chaos) ovat nyt soluttautumassa kulttuurimme jokaiseen kerrokseen ja kolkkaan. He ovat nyt tosiaankin hallitsevissa ja johtavissa asemissa näistä kulttuurialueista JOKA AINOAN sisällä voidakseen täysin indoktrinoida kulttuurimme (ujuttaa omia näkemyksiään). Heidän tavoitteenaan on saada aikaan järisyttävä näkökulman muutos jokaisen amerikkalaisen maailmankatsomuksessa – erityisesti lastemme – esikoulusta aina valmistumisen jälkeisiin ohjelmiin ja siten siirtää Amerikka pois juutalaiskristillisiltä juuriltaan, moraalista ja maailmankatsomuksista, joille kansakuntamme perustettiin.

Sitä pohjaa, jolla perustuslakimme ja laillisuusperiaatteemme lepää ollaan systemaattisesti siirtämässä kohti panteistista, narsistista, itsekeskeistä, aina tarvitsevaa, aina oikeutettua ”parvi”-mentaliteettia, jossa henkilökohtaiset vapaudet, henkilökohtainen motivaatio ja henkilökohtainen vastuu murskataan kommunistisen ”parvimielen” valtavan painon alla eliittioligarkian (valtaeliitti) kanssa isännöidessä ja valvoessa sitä. Se kaikki on siellä esitettynä heidän omilla sanoillaan YK:n suunnitelmissa nimeltä Agenda 21 ja Agenda 30.

Tiedätkö, MIKSI he – YK:n globalistiset nukketeatterin esittäjät – eivät ole huolissaan siitä, että hirvittävää totuutta siitä, mitä he tekevät, ollaan asettamassa selvästi näkyviin? Se johtuu siitä, että he tietävät useimpien amerikkalaisten olevan liian laiskoja, liian itsekeskeisiä, liian epäuskoisia, liian välinpitämättömiä, liiaksi oman erityisen ”leivän ja sirkushuvinsa” lumoissa, liian apaattisia, liian peloissaan tai peloteltuja vaivautuakseen tutkimaan ja lukemaan niitä karmivia totuuksia, joita he ovat itseasiassa julkaisseet.

Ja tiedätkö mitä? Globalistit ovat oikeassa. Hyvin harvat amerikkalaiset todella välittävät tarpeeksi tutkiakseen totuutta itse.

Hyvin epämukava ja sopimaton tosiasia on, että jokainen TULEE välittämään – ja pian, koska amerikkalaisen vapauden (sekä henkilökohtaisen että kansallisen) kolossi yhdessä sen kanssa, mitä on jäljellä kansallisesta itsemääräämisoikeudestamme, on vuotamassa kuoliaaksi sadoista tuhansista viiltohaavoista. Amerikka on kuolintuskiensa vaiheissa.

Amerikka sellaisena, kuin olemme sen aina tunteneet, on ollut tekohengityksellä vuosikymmeniä ja on nyt kuolemassa viimeistä kertaa, ilman mitään mahdollisuutta koskaan enää toipua.

On traagista, että suurin osa käveleviksi kuolleiksi muuttuneesta amerikkalaisesta yleisöstä jatkaa tavalliseen tapaan kognitiivisessa dissonanssissaan eläen omien pienten läpinäkymättömien kupliensa sisällä piiloutuen eittämättä epämukavalta, mutta yhä ilmeisemmältä todellisuudelta siitä, kuinka kauas olemme menneet kansakuntana ja kulttuurina. Mutta usko varoituksia Amerikka: harhojen kuplasi ovat särkymässä ja se Amerikka, jota kaikki älä-näe-mitään-pahaa -nuket todistavat, kun heidät raa’asti herätetään karuun todellisuuteen.

Pian Amerikka pakotetaan näkemään ja käsittelemään totuutta. Kun Jumalan väistämätön tuomio tulee, se on enemmistölle täydellinen järkytys. Ei tule olemaan pako- eikä piilopaikkaa, kun Juudan leijona karjahtelee oikeuttaan ja kostoaan tämän pahaa rakastavan, Jumalaa vihaavan maailman päälle.

Tietysti me ”tuomion ja synkkyyden” huutajat, me ”pahanilmanlinnut”, jotka olemme aina olleet parjattuja epämukavia vartijoita muurilla – aina vihattuja, alituisesti pilkattuja, poikkeuksetta halveksittuja ja aina hinnalla millä hyvänsä kartettavia tuomioprofeettoja – olemme yrittäneet vuosien ajan kertoa maailmalle, mitä on tulossa.

Me vihatut lähestyvästä tuomiosta varoittajat TIEDÄMME jo. Tiedämme, mitä on OLLUT tapahtumassa, mitä ON tapahtumassa nyt ja mitä on TAPAHTUMAISILLAAN. On liian paha, että niin monet muut ovat niin yllättyneitä ja järkyttyneitä, kun kajastava tietoisuus itsenäisten vapauksiemme menetyksestä käy lopulta liian ilmeiseksi heillekin, että sen voisi jättää huomiotta. On traagista, että silloin, kun totuus siitä, kuinka asiat TODELLA OVAT, käy lopulta täysin selväksi jopa heille, se on aivan liian myöhäistä.

Voisin vielä kerran anella jokaista kohtaamaan sen, mitä tapahtuu juuri nyt ja mitä tulee tapahtumaan Amerikalle ja maailmalle yleensä – varsinkin mitä on aivan horisontin yllä hyvin pian tapahtuvan jäännösseurakunnan tempauksen jälkeen – mutta minä tiedän jo, että nämä varoitushuudot ovat suurimmalta osalta turha vaiva.

On enää hyvin harvoja, jopa niiden joukossa, jotka sanovat olevansa Kristukseen uskovia, jotka todella haluavat tietää totuuden tempauksen läheisyydestä. On suhteellisen harvoja, jotka uskaltavat kohdata todellisuuden sen suhteen, missä olemme niin seurakuntana kuin kansakuntana.

Hyvin harvat ymmärtävät, että todella elämme iltaruskon viime säteissä. Jokainen tulee lopulta tietämään – ja ennemmin pian kuin myöhemmin. Voi, he tulevat tietämään – hyvin pian.

Iltarusko on nopeasti muuttumassa tulevan tuomion yöksi. Lepää rauhassa (Requiescat en pace) Amerikka. Kun Uuden Maailmanjärjestyksen antikristillinen systeemi nousee, niin jäännösseurakunta huutaa yhä palavammin MARANATA!

 

Read Full Post »

Ahdistus – seitsenvuotinen vai ei?

The Seven-Year Tribulation: Is it, or Isn’t It?
By Gary Stearman 25.2.2019, suom. SK

Profeetallisissa piireissä on nyt käynnissä tärkeä keskustelu. Siinä syvennytään Jeesuksen itsensä jakeessa Matt. 24:21 ”suureksi ahdistukseksi” nimeämän ajanjakson kestoon.

Kestääkö ahdistus seitsemän vuotta, vai ainoastaan kolme ja puoli vuotta? Usein väitetään, että lukuisat Danielin- ja Ilmestyskirjan viittaukset: ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”, ”tuhatkaksisataakuusikymmentä päivää” ja ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, tukevat vain kolmen ja puolen vuoden ahdistusta. Heidän mukaansa nämä ovat todistus siitä, että tämä aika on vain puolet perinteisestä seitsemästä vuodesta.

Useista syistä pidämme edelleen kiinni perinteisestä opetuksesta, että todellinen ahdistus kestää täydet seitsemän vuotta.

Lisäksi luotettavat sananselittäjät ovat yksimielisiä, että sitä edeltää seurakunnan ylösoton jälkeinen siirtymäkausi. Tämä aika voisi olla jopa kolme vuotta tuoden maailmalle kymmenen vuoden hengellisen irstailun ja henkisen kuohunnan ajan, jota seuraa ennennäkemätön fyysinen katastrofi.

Asiaa koskevien Kirjoitusten tutkiminen osoittaa, että jotta ennustetut Ahdistuksen ajan tapahtumat voisivat täysin kehittyä, niin tietty aika täytyy kulua – varmasti enemmän kuin kolme tai neljä vuotta.

Tämä pätee Ahdistusta edeltävään ajanjaksoon, kuten myös Antikristuksen ilmestymiseen ja valtaannousuun. Kun seurakunta on poistettu ja Jumalan Pyhä Henki Hänen nykyisestä vaikutusvallan asemastaan, nämä avaintekijät voivat alkaa putoilla paikoilleen.

Sitten, ja vasta sitten, tietyt tekijät saavat aikaan ennustetun globaalin hallituksen ja sen keskeisten toimijoiden lopullisen sijoittelun – joista numero yksi on Antikristus itse.

Miksi on oltava Ahdistus?

Usein toistettu itsestäänselvyys on, että Ahdistus tulee erottaa ahdistuksesta yleensä.

Jobin kirjassa löydämme miehen, joka kärsii tällaisesta ahdistuksesta ystäviensä seuratessa tilannetta. Yhdessä he painiskelevat ratkaistakseen hänen ongelmansa. Elifas, yksi Jobin neuvonantajista, sanoo: ”…vaan ihminen syntyy vaivaan ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle” (Job 5:7). Tässä piinaavassa kuvassa hän maalaa ihmisen typeränä olentona, jonka luontoon kuuluu ajautua vaikeuksiin.

Todellisuudessa tämä onkin Raamatun kertomus, koska ihminen rikkomuksen kautta huomaa, että hänen elämäänsä leimaa jokin ahdistuksen muoto toisensa jälkeen.

Kuten Joh. 16:33 sanoo, Jeesus kertoi opetuslapsilleen käytännössä saman asian: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Hänen sanansa ovat tarkoitetut lohduttamaan niitä, jotka Hän on valinnut, mutta ne myös ilmoittavat ihmisen maanpäällisen elämän hyvin todellisen seurauksen.

Tämän todettuamme on tärkeää vetää erillinen linja yleisen ahdistuksen ja erityisesti profetoidun ajanjakson välille, joka on tarkoitettu Daavidin huoneelle ja Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Muista, että Israel on hengellinen nimi, jonka Jumala antoi kahdentoista heimon isälle.

”Silloin hän sanoi: ‘Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’” (1. Moos. 32:28)

Tämä lausunto annettiin tilanteessa, jossa Jaakobilla oli koko yön kestävä painiottelu Herran enkelin kanssa, joka antoi hänelle uuden kuninkaallisen nimen ja erityisen lupauksen. Tästä ajasta eteenpäin Israelilla ja hänen jälkeläisillään oli oleva erikoinen voima ja kutsumus.

Heillä oli myös Jumalan tuki, niin että riippumatta siitä, kuinka pahasti heitä vainottiin, heille taattiin aina lupaus ennallistamisesta. On vahvat perusteet, että tämä on syy tulevaan ahdistukseen. Jeremian luku 30 puhuu kauniisti Israelin ja Juudan lopullisesta palauttamisesta luvattuun maahan.

”Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä ja he saavat periä sen” (Jer. 30:3).

Sama luku jatkuu kertoen heidän paluunsa ehdot. Jeremia maalaa pelottavan kuvan, josta tulee lause, joka on tullut edustamaan Ahdistusta erityisellä tavalla:

”Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän.” (Jer. 30:6-9)

Täällä näemme kaikki klassiset kuvat ahdistuksesta. Jeremia puhuu synnytystuskista, jotka liittyvät Israelin uuteen syntymiseen Maassa. Näemme myös, että puhutaan ”siitä päivästä”. Se on ”Herran päivä”, joka vapauttaa Israelin pakanoiden kahleista, joiden alaisena se on raatanut vuosisatojen ajan. Lopuksi Jeremia ennustaa Daavidin valtaistuimen ennallistamisen, jolle Jeesus asetetaan.

Tämä on nimenomaan profetia viimeisistä päivistä, joiden aikana Herra lunastaa Jaakobin – Israelin – ja tekee sen kanssa uuden liiton, joka ei ole kirjoitettu kivitauluihin, vaan hänen kansansa sydämiin.

Siten ahdistuksen tärkein tulos on Israelin ennalleen asettaminen Maahan. Se on ”Jaakobin vaivan” aika, ei ”pakanoiden”. Danielin suuressa profetiassa 70 vuosiviikosta näemme toisen kuvan tästä samasta ilmoituksesta:

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan, näky ja profetia vahvistetaan sinetillä ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Daniel 9:24)

Tässä lausunnossa on tärkeää nähdä, että se on tarkoitettu Israelille. Seitsemänkymmentä viikkoa (eli seitsemänkymmentä seitsemää) on suunnattu nimenomaan ”sinun kansallesi”, toisin sanoen Israelille ja ”sinun pyhälle kaupungillesi” eli Jerusalemille. Tämä on ajastettu profetia, jonka tärkein seuraus koskee vain Israelia, ei pakanoita.

Yllä oleva jae mainitsee kuusi erityistä tavoitetta, jotka ”70 viikon” jakso tuo Israelille. Ensiksi Israelin ”lainrikkominen” loppuu. Herra armollisesti vihdoinkin lopettaa sen vuosisataisen epäonnistumisen Jumalan liiton pitämisessä. Hänen saapumisensa viimeisen viikon lopulla tuo suuren sovituksen Hänen kansalleen Israelille.

Toiseksi ”synti” lakkaa. Israelin syntien vuosisadat pyyhitään vihdoin pois. Kolmanneksi sovitetaan ”vääryys”, jota Israel on osoittanut alusta saakka epäonnistuessaan Mooseksen lain pitämisessä.

Neljänneksi ”iankaikkinen vanhurskaus” tulee. Tämä on tietysti lupaus messiaanisesta valtakunnasta.

Viidenneksi Danielin ”näky ja profetia” lopulta toteutuu ja sinetöidään lopullisesti. Profeettojen lausunnoista tulee lopulta todellisuutta.

Kuudenneksi ”kaikkein pyhin” tuodaan väkevään todellisuuteen, kun Kristus ja Hänen temppelinsä muodostavat lähtökohdan tuhatvuotiselle valtakunnalle. Lopussa on oltava kirjaimellinen fyysinen temppeli.

Ensimmäiset 69 viikkoa ovat aika Baabelin vankeuden jälkeisestä Jerusalemin ennallistamismääräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Kun ne ovat kuluneet loppuun Danielin kansan nähdään menevän määrittelemättömään vainon aikaan. Tänä päivänä käytämme siitä nimitystä ”Diaspora”.

”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (KJV: the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary = tulevan ruhtinaan kansa hävittää kaupungin ja pyhäkön), mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan. 9:25,26)

Jerusalemin temppelin tuho (Francesco Hayes 1867)

Jerusalemin ja temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 Israel joutui katastrofiin toisensa jälkeen, kunnes heidät ajettiin lopulta ulkomaille etsimään selviytymistä monissa maissa. ”Tulevan ruhtinaan kansa” – roomalaiset – varmistivat, että Israel ja Juuda ajettiin maan ääriin. Mutta profetian loppu koskee tulevaa ruhtinasta, joka on roomalaisten geneettinen jälkeläinen, erityisesti temppelin tuhoajien, Tiituksen ja Vespasianuksen, kuningashuoneen. Hän on Antikristus. (Suomessa ei ilmeisesti vieläkään osata kääntää Raamattua, koska myös Raamattu Kansalle kääntää jakeen Dan. 9:26 samalla tavalla väärin kuin KR38. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät sen kuten KJV. Suom. huom.) Olemme toisaalla kuvailleet, kuinka seleukidien dynastia, johon kuului Antiokus IV Epifanes, avioitui näiden roomalaisten kuningashuoneiden kanssa. Antiokus, Antikristuksen esikuva, perusti sukulinjan, joka on tuova viimeisten päivien Antikristuksen. Nykyään tämä roomalainen sukuperä on levinnyt kattamaan koko maailman. Kukaan ei voi tietää hänen tarkkaa esiintymispaikkaansa, mutta pahan ruhtinaan sukulinja odottaa hetkeään historiassa.

Seitsemäskymmenes viikko

Tulee olemaan helppoa havaita Danielin 70. viikon alkaminen. Sen merkitsee se hetki, jolloin tuleva ruhtinas (Antikristus) tukee Jumalan muinaista liittoa Israelin kanssa. Se sisältää Aabrahamille annetun Maata koskevan liiton:

”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan. 9:27)

KJV-käännös, jota Stearman käyttää tässä artikkelissa: “And he shall confirm the covenant with many for one week: and in the midst of the week he shall cause the sacrifice and the oblation to cease, and for the overspreading of abominations he shall make it desolate, even until the consummation, and that determined shall be poured upon the desolate (Ja hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi: ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin ja iljetysten leviämisen vuoksi hän tekee sen autioksi jopa täyttymykseen saakka ja se, mikä on päätetty vuodatetaan aution päälle” Dan. 9:27).

Geri Ungurean, messiaaninen juutalainen, jonka artikkeleita on paljon sivustolla Rapture Ready, esittää eräässä artikkelissaan tällaisen käännöksen:

”He will confirm a covenant with many for one ‘seven.’ In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering. And on a wing of the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.” (Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ‘seitsemän’ ajaksi. ‘Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä.)

Jälleen näemme, että tämä seitsemäskymmenes ”seitsemän” (”viikko”) on suunnattu nimenomaan kohti profetian täyttymistä Israelissa. Siihen liittyy temppeliuhraaminen, joka on saastutettu pahoilla ja okkulttisilla iljetyksillä, joita on selvitetty muissa Antikristusta koskevissa kohdissa.

Tärkeintä on kuitenkin, että näemme sen, että teko, joka aloittaa viikon, on Antikristuksen suorittama liiton vahvistaminen. Siihen saakka, kunnes hän tekee tämän teon, koko viikko lepää täyttymättömänä.

Perustellessaan lyhennettyä ahdistusta jotkut ovat ehdottaneet, että osa viikosta olisi kulunut jo Herran ensimmäisen tulemuksen aikana, mutta se ei yksinkertaisesti voi olla näin. Jos olisi, niin hänen ei voitaisi sanoa vahvistavan liiton yhden viikon ajaksi.

Herra haluaa, että kansallinen Israel luottaa täydellisesti Hänen johtoonsa. Deuteronomian neljännessä luvussa (5. Moos. 4) Mooses selittää kansalleen, miksi heidän täytyy pitää Hänen käskynsä. Hän profetoi, että tulevaisuudessa heidän laiminlyöntinsä johtaisi heidän hajottamiseensa maailman kansojen keskuuteen. Tämä profetia sisältää seuraavan lausunnon:

”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.” (5. Moos. 4:30,31)

Tässä ahdistuksen jakso tunnistetaan useiden vuosituhansien tottelemattomuuden huipentumaksi. Mooseksen tarkoitus on kuitenkin antaa kansansa tietää, että jopa koko tuon ajan jälkeen Jumala ei unohda heidän kanssansa tekemäänsä liittoa.

Kaikki, mitä Hän haluaa, on, että he vilpittömästi katuvat ja tunnustavat Hänen valtansa ja riittävyytensä. Jakeessa Daniel 12:7, joka viittaa ahdistuksen jakson toiseen puoliskoon, näemme saman ajatuksen ilmaistuna:

”Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.’” (Dan. 12:7, Raamattu Kansalle)

Tässä ”pyhän kansan” (Israel) voiman ”murskaaminen” kertoo meille, että tämä kärsimyksen pidennys Antikristuksen vallan alla on julma välttämättömyys. Vasta mitä ankarimpien koettelemusten jälkeen Israelin jäännös lopulta kumartaa Jumalaansa ja Kuningastaan.

Vuosisatojen ajan he ovat itsepäisesti tarrautuneet omaan ”voimaansa” luottaen Jumalan huolenpidon asemesta omiin kykyihinsä ja hyveisiinsä. Kuten näemme, niin Danielin profetia yhdistää yksiselitteisesti heidän itseluottamuksensa murtamisen seitsenvuotisen ahdistuksen täydelliseen kehittymiseen.

On oltava Ahdistuksen aika, koska se on mekanismi, jonka kautta Herra ennallistaa Israelin ja perustaa Valtakunnan.

Muita syitä ahdistukselle

Kautta Vanhan Testamentin on lukuisia profetioita, jotka yhdistävät Ahdistuksen jakson Israeliin. Mainitakseni muutamia, Joel, Jesaja, Hesekiel, Amos ja Sakarja viittaavat Herran päivään, tai jopa ”suureen ja peljättävään Herran päivään” (Joel 2:31) ennennäkemättömän mullistuksen aikana, joka aloittaa todellisuuden uuden järjestyksen maan päällä.

Kuten edellä totesimme viittauksessa Jaakobin vaivaan nämä profetiat keskittyvät aina Israeliin. Deuteronomiassa on viittauksia ahdistukseen eli vaivaan. Jesaja ja Jeremia viittaavat synnytystuskiin, jotka tuovat esiin uuden Israelin, joka vihdoin omistaa Abrahamille luvatun maan.

Jesaja kutsuu sitä myös ”Herran päiväksi” ja ”koston päiväksi”. Toisaalla siihen viitataan ”hädän, hävityksen, pimeyden ja vihan päivänä”. Epäilemättä sen tärkein seuraus koskee kansakuntaa, jonka kautta se ilmoitettiin maailmalle, nimittäin Israelia.

Kohdassa Luukas 21:22-25 Jeesus yhdistää ahdistuksen jakson pakanoiden vallan aikakauden loppuun ja Israelin nousuun uudelleen:

”Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.”

Samaan aikaan ahdistus lopettaa pitkän oikeudellisen sokeuden ajan, joka on asetettu Israelille rangaistukseksi, koska se ei pitänyt Mooseksen lakia ja hylkäsi Jeesuksen, Messiaansa. Room. 11:25 tekee selväksi, että pakanain talouden loputtua Israelin sokeus lakkaa:

”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”

Ahdistus tuo myös ennennäkemättömän messiaanisen odotuksen ajan, mikä johtaa valtavaan herätykseen. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo hengellisen etujoukon sinetöimisestä, joka on peräisin Israelin kahdestatoista heimosta – 144 000. Heidät näytetään suuren, koko maailman kattavan, herätyksen yhteydessä. Kun Israel korotetaan valta-asemaan yli pakanamaailman, niin Ahdistus myös puhdistaa maan jumalattomista ja jumalattomuuden vaikutuksesta, kuten nähdään kohdassa Jesaja 13:6-11:

”Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Sentähden herpoavat kaikki kädet ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.”

Yksi supermies – seitsemän vuotta

Olemme jo tarkastelleet Danielin 70. viikon alkua aikana, jolloin Antikristus vahvistaa Israelin liiton. On syytä toistaa, että koska tämä teko aloittaa viikon, se käynnistää tapahtumaketjun, joka kestää seitsemän vuotta.

Tätä kirjoitettaessa viikko odottaa toteutumistaan. Jotkut ovat sanoneet, että koska tähän seitsenvuotiseen viikkoon viitataan vain kerran koko Raamatussa (Dan. 9:27), niin se ei anna riittävää näyttöä, että ahdistus todella olisi seitsenvuotinen. Kuten edellä todettiin, he perustelevat siksi kolmen ja puolen vuoden kestoa.

Danielin täydellinen selitys Antikristuksen hallinnosta annetaan kuitenkin vasta luvussa 11. Tämän luvun 45 jaetta on omistettu selostukselle hallitsevista voimista, jotka polveutuivat Aleksanteri Suuresta hänen vuonna 323 eKr. tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Jakeen Dan. 11:3 ”sankarikuningas” Aleksanterista tuli maailman valtaavan armeijan johtaja.

Daniel kirjaa neljä kenraalia, Kassandros, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos, joiden kesken valtakunta sen jälkeen jaettiin. Mutta tultaessa puoliväliin lukua vain Ptolemaios ja Seleukos on mainittu. Lähestyttäessä luvun loppua fokus tarkentuu yksin Seleukokseen ja dynastiaan hänen jälkeensä. Tämän dynastian pahamaineisin jäsen on Antiokos IV Epifanes (jakeen 21 ”kelvoton”), jolle on omistettu laaja kuvaileva osuus.

Jakso Dan. 11:21-35 on omistettu Raamatun yhdelle tarkimmista Antikristuksen profiileista. Antiokos on tämän pahan miehen esikuva tulenpalavan Israelin vihansa täysin valtaamana. Hän yrittää jopa kaataa heidän ”pyhän liittonsa” Jumalan kanssa, mutta Antiokos on vasta esikuva siitä synkästä todellisuudesta, joka nousee Ahdistuksen päivinä.

Jakso Daniel 11:36-45 tuo meille sitten katsauksen tuohon todellisuuteen – ns. ”omapäisen kuninkaan” profetian. Lähes kaikki luotettavat selittäjät näkevät tämän kuninkaan Antikristuksena. Hän on äärimmäinen suuruudenhullu, joka korottaa itsensä jopa Jumalan yläpuolelle. Danielin profetia paljastaa hänet kummallisen vallan vieraaksi mieheksi, joka on antautunut pimeisiin menoihin ja himokkaisiin taipumuksiin:

”Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.” (Dan. 11:36-39).

Tämä profetia näyttää Antikristuksen hänen hallintonsa kehittymisvaiheessa. Hänellä on vapaus toteuttaa tahtoaan ja ryhtyä mitä julkeimpaan itsensä korottamiseen. Lisäksi hänellä on ilmeisesti valta puhua ihmeellisen voimakkaita sanoja Jumalaa vastaan – hän haastaa Jumalan ja näyttää jonkin aikaa voittavan! Eikä se lopu tähän, hänen sanotaan ”menestyvän” koko Ahdistuksen ajan. Eli vaikka kaikenlaiset fyysiset ja hengelliset mullistukset raunioittavat maailmaa, hänen suunnitelmansa onnistuvat jopa Ahdistuksen loppuun saakka.

Hän seisoo ainutlaatuisena ja ilmiömäisenä ihmisenä, jonka valta ja päämäärä lopulta paljastuu kokonaan satanistiseksi. Riippumattomana perheestä tai perinteisestä uskosta Jumalaan hän seisoo lopullisena arkkivihollisena, jota ei mikään vastuu paina.

Epäilemättä hän herättää uudelleen muinaisten pakanallisten jumalien palvonnan. Ja vielä enemmän, maailma näkee hänet älykkäiden muukalaisvoimien valtuuttamana, jotka ehkä esittäytyvät ihmiskunnan muinaisina luojina, nyt palanneina tarkastamaan työtänsä ja saattamaan sen uudelle evoluution tasolle. Joka tapauksessa Antikristus varmasti vahvistaa ihmiskunnan nykyajan mytologioita, joihin kuuluu laajalle levinnyt usko, että okkulttiset muukalaisten tiedustelupalvelut ovat läsnä ja tarjoavat ihmiselle uuden elämän toivon. On selvää, että jakeet 36–39 puhuvat sellaisten tapahtumien etenemisestä, jotka tuovat Antikristuksen zeniittiinsä, jota Jeesus jakeessa Matt. 24:15 kutsui ”hävityksen kauhistukseksi”.

Mutta Jeesus asettaa tämän tapahtuman Ahdistuksen puoliväliin, ei loppuun. Hän varoittaa Juudeassa olevia (ei pakanamaailmaa) pakenemaan vuorille, kun näkevät tämän temppelin häpäisemisen. Hän varoittaa heitä pysähtymästä ottamaan tavaroitaan, ja pakenemaan henkensä edestä. Sitten Hän sanoo:

”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21).

Toisin sanoen, pahin osa kärsimyksestä tulee hävityksen kauhistuksen jälkeen! Tavallisesti ajatellaan, että tämä otsikko edustaa ahdistuksen toisen puoliskon tuomioita. Antikristuksen valtaan asettaminen, poliittinen vakauttaminen sodassa hänen vastustajiaan vastaan, taloudellinen kehitys ja jumaluuden vaatiminen – sekä suuri Ahdistus – ahtaassa ja rajoittavassa kolmen ja puolen vuoden jaksossa eivät jätä kylliksi aikaa kaikille profetoiduille tapahtumille. Palatessamme Danielin antamaan kuvaan huomaamme, että sama tarve koskee seitsemän vuoden jaksoa. Dan. 11:40-45 kertoo ajasta suurin piirtein silloin, kun hän ensi kerran alkaa julistaa jumaluuden vaatimustaan:

”Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.”

Nämä jakeet tekevät selväksi, etteivät kaikki hyväksy hänen vaatimustaan maailman johtajuudesta. Eri vallat – etelän, idän ja pohjoisen kuninkaat – yrittävät torjua hänen suunnitelmansa. Hänet näytetään myös sodassa useiden Lähi-idän valtojen kanssa. Huomaa kuitenkin erityisesti jakeet 44 ja 45, joissa hänen joukkonsa lähetetään tuhoamaan nuo viholliset – ”vihkimään heidät tuhon omiksi”. Tässä alkuperäinen kieli osoittaa, että hän ”leikkaa heidät pois” tai ”pyyhkäisee heidät pois”. Sitten hän perustaa päämajansa ”merten välille”, eli Välimeren ja Kuolleenmeren välille. Hän asuu Jerusalemissa ”ihanalla pyhällä vuorella”. Toisin sanoen, hän hallitsee Siionin Vuorelta. Hän on voittoisa.

Kaikki tämä on tapahtunut ennen hänen lopullista jumalaksi julistautumistaan. Mistä tiedämme sen? Koska seuraava jae – Dan. 12:1 – on yhtä selvä viittaus Ahdistuksen toiseen puoliskoon, kuin mikä tahansa Raamatusta löytyvä:

”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” (Dan. 12:1).

Mihin aikaan?

Tässä meidän on esitettävä kysymys edellä olevassa jakeen sanoista ”siihen aikaan”. Meidän on yksinkertaisesti tiedettävä, mitä aikaa tarkoitetaan. Ja aika osoitetaan selvästi kontekstilla, johon se viittaa, nimittäin aikaan, jolloin Antikristus nousee valtaan, hänen jumalaksi julistautumiseensa ja hänen menestyksekkääseen kampanjaansa vihollisiaan vastaan. Tämä on edellisissä jakeissa – Dan. 11:36-45 – esitetty ajanjakso.

Kaikki nämä yksityiskohdat on ratkaistava, ennen kuin hän voi nousta Ilm.13 luvun surullisenkuuluisaksi despootiksi. Tässä me näemme ”sen ajan” kaikkein väkivaltaisimman jakson – seitsemän vuoden toisen puoliskon – alkamisena. Ja ”siihen aikaan” Miikaelin, arkkienkelin, joka taistelee Israelin ja Jumalan puolella, sanotaan nousevan ja aloittavan puolustamisensa tosissaan.

Tämä vastaa täsmälleen kohtaa Ilm. 12:6-8 ja tapahtumia, jotka selvästi merkkaavat Danielin 70. viikon toisen puoliskon alkamisen:

”Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.” (Ilm. 12:6-8)

Tässä 1260 päivää (kolme ja puoli vuotta) vastaavat tarkalleen Danielin mainitsemaa ajanjaksoa. Se on Jaakobin vaivan aika, jolloin Israel menee piiloon. Tämä ei olisi voinut tapahtua Antikristuksen ylivallan aikana, kun hän oli syventynyt asemansa turvaamiseen ja valvomaan pakanavaltoja, jotka pyrkivät voittamaan hänet.

Itseasiassa Daniel 12:5-7 viittaa tähän kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoon ilmaisulla ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”. Toisin sanoen, siitä hetkestä, kun Antikristus perustaa päämajansa Siionin vuorelle, ahdistuksen loppuun on kolme ja puoli vuotta:

”Sitten minä, Daniel, näin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen heistä sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vesien yläpuolella: ’Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden toteutumiseen?’ Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen (KR38: hajotus) on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.” (Dan. 12:5-7, Raamattu Kansalle)

Kuten edellä mainittiin, tämä ”hajotus” eli ylpeän Israelin itsevarman ylimielisyyden murskaaminen tapahtuu ahdistuksen jakson lopussa, ei alussa. Tässä esitetty kysymys on: ”Kuinka kauan on vielä loppuun?” On täysin selvää, että kyseinen aika on laskettava siitä hetkestä, jolloin Antikristus perustaa palatsinsa merien välille, ahdistusjakson loppuun.

Vastaus on kolme ja puoli vuotta edellytyksellä, että lopussa on lisäaika. Korostaakseni tätä, Daniel 12:11 mainitsee jälleen hävityksen kauhistuksen:

”Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” (Dan. 12:11).

Öljymäen puheessa (Matt. 24) Jeesus kehottaa Juudeassa olevia pakenemaan nähdessään tämän kauhistuksen. Vertailukohdat Danielissa, Matteuksessa ja Ilmestyskirjassa vahvistavat, että Antikristus tarvitsee huomattavan paljon aikaa – vähintään kolme ja puoli vuotta – valtansa vahvistamiseen. Sen jälkeen Israelia vainotaan toiset kolme ja puoli vuotta. Se tekee seitsemän vuotta ynnä lisäaika:

”Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan. 12:12).

Danielille kerrotaan tässä, että ahdistuksen jälkimmäisellä kolmen ja puolen vuoden jaksolla olisi lisäys. Ensinnäkin, jakeessa 11 kerrotaan vielä 30 päivästä, jolloin kokonaissumma on 1290 päivää. Sitten jakeessa 12, meitä valistetaan, että sen jälkeen on siunaus niille, jotka odottavat, kunnes on kulunut 1335 päivää.

Tämä tekee ahdistuksen jälkipuoliskon kolmen ja puolen vuoden pituiseksi, johon lisätään vielä kaksi ja puoli kuukautta. Useimmat tutkijat ovat sillä kannalla, että tämä lyhyt jakso menee Kristuksen tulemukseen Ahdistuksen lopussa.

Mikä sitten on se siunaus? Mahdollisesti se on aika pedon ja väärän profeetan tuomitsemiselle ja syytteeseen asettamiselle, kuten Ilm. 19 kertoo. Mikä se sitten onkin, niin se ulottuu Danielin 70. viikon seitsemän vuoden tuolle puolelle.

Viikon ensimmäinen puolisko

Ottaen huomioon, että ahdistuksen jälkeen on profeetallisesti tärkeä jakso, niin voisiko sellainen olla myös ennen seitsemää vuotta? Kun kysymyksessä on nimenomaan Antikristus, niin kuinka paljon hänen kehityksestään tapahtuu ennen liiton vahvistamista Israelin kanssa (Dan. 9:27)? Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, Antikristus ratsastaa esiin valloittajana:

”Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan” (Ilm. 6:2).

Tässä väärä messias ratsastaa esiin valloittajana. Tämä sinetti merkitsee hänen imperiumin rakentamistoimiensa aloittamista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida varmasti sanoa, että hän on vahvistanut liiton Israelin johtajien kanssa. Antikristuksen valkoinen hevonen ja sitä seuraavat kolme muuta hevosta, näyttävät merkitsevän vasta pahan imperiumin pelkkiä alkeita. Hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen taistella Jumalan kahden todistajan ja pakanamaailman armeijoiden kanssa ja sitten paljastua yliluonnollisesti Saatanan inkarnaatioksi.

Tri. Arnold Fruchtenbaum’in sanat kirjassa The Footsteps of the Messiah sopivat tähän mitä parhaiten:

”Joten kun Antikristus allekirjoittaa seitsemän vuoden sopimuksen Israelin kanssa, niin viimeinen viikko, eli Jumalan profeetallisen kellon viimeiset seitsemän vuotta Israelille, alkavat tikittää. Tämä ja vain tämä on lähtökohta ahdistuksen seitsemälle vuodelle. Tämän valossa pitäisi olla hyvin selvää, ettei se ole tempaus, joka aloittaa ahdistuksen. Kuten on jo osoitettu, niin tempaus tapahtuu jonkin verran ennen ahdistusta. Se voi tulla juuri ennen ahdistusta, tai se voi tulla useita vuosia ennen ahdistusta.”

Muutkin tunnetut selittäjät pitäytyvät tähän samaan näkemykseen. Jos tempaus tapahtuisi esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta ennen ahdistusta, niin salaperäisen Babylonin maailmanlaajuinen hallitus voisi aloittaa fuusiojakson, joka loppuisi hyvissä ajoin, ennen kuin Antikristus vahvistaa liiton ja Danielin 70. viikko alkaa.

Niinpä kun Antikristus ratsastaa esiin sodan punaisella hevosella, taloudellisen romahduksen mustalla hevosella ja kuoleman hallavalla hevosella, niin se tapahtuu olemassa olevan geopoliittisen järjestelmän purkamiseksi. Myöhemmin hän korvaa tuhoamansa järjestelmän omallaan – tunnistamismerkkien ja despoottisen kontrollin saatanallisella järjestelmällä.

10 vuotta plus?

Tempauksen hetkestä Danielin 1335 päivän loppuun aikaa voisi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta. Sitä voi olla paljon vähemmän, mutta tietyt esikuvalliset ennakkotapaukset viittaavat mieluummin pitempään kuin lyhempään aikaan. Yksi asia on varma, globaalia hallitusta ei voida perustaa ilman taistelua. Danielin profetia viittaa tähän hyvin selkeästi!

Sitä ei myöskään voida perustaa yhdessä yössä. Valtuuksien ja sopimusten lujittaminen voimakkaiden ryhmittymien kanssa vie aikaa. Vasta sitten Antikristus pystyy lupaamaan jotakin.

Tietysti hänen lupauksensa Israelille ja hänen liitonvahvistamisensa ovat 70. viikon käynnistävä tekijä. Lopuksi, Paavalin profetiassa Antikristuksesta, näemme juuri tämän kuvan. Hänen ”laittomuuden ihmistään” ei voida paljastaa, ennen kuin tietyt edellytykset ovat täyttyneet. Tältä osin hänen profetiansa on varsin yksiselitteinen:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2.Tess. 2:3,4).

Paavali kertoo tessalonikalaisille, että ”se päivä” (Herran päivä) ei voi tulla välittömästi eikä ilman varoitusta. Hän sanoo, että kaksi asiaa täytyy tapahtua ensin.

Ensiksi, ”luopumuksen” täytyy tulla. Monta keskustelua on syntynyt siitä, mitä tämä tarkoittaa. Jotkut ovat sanoneet, että sana viittaa täysimittaiseen luopumiseen, eli luopumiseen uskosta Jumalaan. Toiset ovat sanoneet, että kreikan verbi tässä voi viitata ”lähtemiseen” eli pois menemiseen. Niin sanoessaan he julistavat käsitystä, että se on tempaus, johon tässä viitataan. Kuinka onkaan, niin sanotaan, että kuluu määrittelemätön aika tämän ”luopumuksen” ja Ahdistuksen välillä.

Toiseksi ”laittomuuden ihmisen” – Antikristuksen – täytyy ilmestyä. Ja on tunnustettava, että tämä on vasta hänen ilmestymisensä alku maailmalle. Tämän jälkeen, kuten olemme huomauttaneet, hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen kaapata maailman valtajärjestelmät ja kääntää ne omaan käyttöönsä. Sitten hänen on vahvistettava liitto Israelin kanssa, ennen kuin Herran päivä (Ahdistus) voi alkaa.

On varmaa, että Danielin 70. viikko on kestoltaan täydet seitsemän vuotta, ynnä jonkin verran lisäaikaa alussa ja sen päättymisen jälkeen. Sitä edeltää määrittelemätön aika, mahdollisesti jopa kolme vuotta. Ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta kestävä puhdistusjakso seuraa seitsemän vuoden ahdistusta. Uskollisena uskovana seurakunnan ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen saat olla kiitollinen, ettet koskaan tule henkilökohtaisesti kärsimään Antikristuksen vallan alla. Jo kauan ennen, kuin maailma hänet tuntee – kauan ennen kuin hän vahvistaa liiton Israelin kanssa – sinä tulet olemaan kotona Herran luona.

Et myöskään tule kokemaan Ahdistuksen ajan mullistuksia. Sinä olet Hänen kanssansa katselemassa, kun Hän valmistelee maaplaneettaa valtakunnan aikaa varten.

Read Full Post »

Apostasia – tempaus vai luopumus?

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

• Onko ahdistuksen ajan edellä tempauslähtö vai uskosta luopuminen?
• Ei luopumus vaan tempaus!
• Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3?
• Suuri luopumus seurakunnan lähdön jälkeen

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

Sevenan torni: Profeetallinen ihme

The Tower of Syene: A Prophetic Wonder
By Gary Stearman 29.1.2019, suom. SK

Nykymaailmassa ei useinkaan voida osoittaa fyysistä kohdetta tietyssä maantieteellisessä paikassa ja tunnistaa sen olevan kauan ennen Kristusta kirjoitetun Raamatun profetian kohde. Juuri näin voimme tehdä merkittävän ihmisen tekemän rakennelman kohdalla Egyptissä, jota ei ollut olemassa ennen vuotta 1970. Se on 70 metrinen torni, jota sanotaan ”Lootus-torniksi”, koska se huipentuu viiteen lootuksen kukan terälehteen. Torni suunniteltiin arabialais-venäläisen ystävyyden symboliksi ja viisi terälehteä kenties merkitsevät islaminuskon viittä pilaria. Se on vasta 49 vuotta vanha ja silti Hesekiel viittasi siihen nimeltä – kahdesti.

Lootus-torni Egyptissä lähellä Assuanin patoa.

Hesekielin profetian luvuissa 29 ja 30 ”Sevenan torni” on mainittu maamerkkinä, joka nimenomaan liittyy viimeisten päivien profetian toteutumiseen. Itseasiassa tämä profetia on syvällisen väkevä kuulostaen Egyptin kuolinkelloilta.

Olemme kirjoittaneet nykyisestä Egyptin kriisistä, joka alkoi vuonna 2010 katumellakoilla, joita seurasi Hosni Mubarak’in ero alkuvuodesta 2011. Sitä seurasi uusi kaappaus, Muslimiveljeskunnan ottaessa vallan ja lisää islamilaisia mellakoita, joiden tuloksena lopulta valtaan nousi Abdel Fattah al-Sisi heinäkuussa 2014. Egypti, kuten muutkin Lähi-idän maat, kokee jatkuvasti kansannousuja ja sisäistä erimielisyyttä. Tätä kirjoitettaessa sodan pilvet ympäröivät Egyptiä joka suunnalla.

Tässä kontekstissa olemme pitkään tutkineet havainnollista profetiaa Hesekielien luvuissa 29 ja 30, joka loihtii synkän näyn Egyptin tulevasta tuhosta suuren tulvan kautta, joka itsessään on sidoksissa useisiin lopunajan profetioihin.

Ruokosauva

Tuo Egyptiä koskeva profetia puhuu suoraan näistä tapahtumista. Siinä Hesekiel toteaa, että koska ei tukenut Israelia, Egypti jossakin tulevaisuuden vaiheessa tuomitaan ankarasti. Tuo tuomio muuttaa sen joutomaaksi. Se on selvästi ilmaistu seuraavan profetian avaussanoissa:

6. Kaikki Egyptin asukkaat tulevat tietämään, että minä olen Herra. Sinä olet ollut Israelille kuin ruokosauva: 7. kun he kädellään tarttuvat sinuun, sinä katkeat ja revit rikki kaikkien heidän olkapäänsä; kun he nojaavat sinuun, sinä murrut ja saat kaikkien heidän lanteensa horjumaan. 8. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon miekan sinun kimppuusi ja hävitän sinusta ihmiset ja eläimet. 9. Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun Egyptin maasta tulee autio ja raunioitunut. Koska farao on sanonut: ‘Niilinvirta on minun, ja minä olen sen tehnyt’, 10. minä käyn sinun ja virtojesi kimppuun. Minä teen Egyptin maan raunioiksi, kuivaksi ja autioksi maaksi, Migdolista aina Seveneen ja Kuusin rajalle saakka. 11. Ihmiset eivät enää kulje sen kautta, eivät myöskään eläimet siellä kulje, eikä siellä asuta neljäänkymmeneen vuoteen. 12. Minä teen Egyptin autioksi autioiden maiden joukkoon; sen kaupungit ovat neljäkymmentä vuotta autioita rauniokaupunkien joukossa. Minä hajotan egyptiläiset kansojen sekaan ja sirottelen heidät muihin maihin. (Hes. 29:6-12)

(Jae 10 käännöksen Biblia 1776 mukaan: … Sevenan tornista Etiopian rajaan asti. KJV-käännös: from the tower of Syene even unto the border of Ethiopia.)

Lohikäärmeen joki

Jonkin aikaa Egypti oli liittyneenä islamilaisiin terroristeihin, jotka hankkivat Israelin tuhoa. Tällä hetkellä Sisi’n hallinto on vakiinnuttanut tilanteen. Mutta tulevina päivinä sellainen sotaisuus tulee leviämään kuin metsäpalo lopulta saavuttaen kriittisen massan, jolloin Veljeskunta uskoo tulleensa historialliseen hetkeen. Silloin se käynnistää hyökkäyksen Israelia vastaan.

Monet vastustavat yllä olevan Hes. 29. luvun kohdan tulkitsemista lopunajan profetiana. He sanovat, että tämän luvun konteksti toteutui menneisyydessä Babylonian vankeuden päivinä. Itseasiassa se voidaan osittain tulkita sillä tavalla. Mutta Hesekielin sanojen luonne asettaa Sevenan profetian lopullisen toteutumisen viimeisiin päiviin. Egypti ei ole koskaan ollut autio ja asumaton mitään 40 vuoden jaksoa, kuten edellä on kuvailtu. Esitellessään itsestään selvää totuuttaan tämän profetian täytyy olla luonteeltaan nykyaikaan liittyvä, koska kun Hesekiel ensin kirjoitti sen, niin ei ollut mitään ”Sevenan tornia”. Itseasiassa se alkoi olla olemassa vasta vuonna 1970, kun vihittiin Assuanin pato, joka ylittää Niilin ensimmäisen putouksen kohdalla Egyptin etelärajalla. Erisnimi ”Sevena” heprean sanasta S’veneh [vbux], tarkoittaa ”avaus” tai ”avain”. Tämän nimen sanotaan olevan muinainen nimitys avaukselle Egyptiin etelästä lähestyttäessä eli Etiopian suunnalta.

Useista lähteistä on melko helppo vahvistaa, että Raamatun Sevena on todella Assuan. Yksi niistä on Keil & Delitzsch Commentary on the Old Testament, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1866. Se vahvistaa yhteyden kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä: Brugsch’in mukaan ”[Suhnh], Sevena, oli kaiverruksissa Egyptin eteläisin rajakaupunki Kuusin (Etiopia) suuntaan Niilin itärannalla ja sen raunioita on vielä jonkin verran nähtävissä nykyajan Assuanissa…” (Vol. 9, Ezekiel 29-48, p. 8).

Kun Keil ja Delitzsch kirjoittivat kommentaariaan vuonna 1866, ennustetusta Assuanin tornista ei ollut jälkeäkään. Ja kun Hesekiel kirjoitti profetiansa noin vuonna 570 eKr., ei ollut mitään tornia. Itseasiassa, ennen kuin valtava vesivoimaprojekti valmistui siellä venäläisten ja egyptiläisten toimesta vuonna 1970, siellä ei ollut mitään Assuanin tornia. Tänä päivänä tämä pato on alueen vaikuttavin nähtävyys, jonka Raamatun profetia tuomitsee tuhottavaksi jossakin vaiheessa nykyhetken ja Ahdistuksen välillä.

Käyttäen venäläistä teknologiaa egyptiläiset saivat padon valmiiksi asettaen itsensä tehokkaasti asemaan, jossa voivat sanoa: ”Niilivirtani on minun ja minä olen sen itselleni tehnyt.”

2 ”Ihmislapsi, käännä kasvosi faraota, Egyptin kuningasta, kohti ja ennusta häntä ja koko Egyptiä vastaan. 3 Puhu ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, farao, Egyptin kuningas – suuri krokodiili (lohikäärme), joka makaat virtojesi keskellä, joka sanot: ‘Niilivirtani on minun ja minä olen sen itselleni tehnyt’. 4 Minä panen koukut sinun leukoihisi, tartutan virtojesi kalat sinun suomuihisi ja nostan sinut ylös virtojesi keskeltä sekä kaikki virtojesi kalat, jotka ovat suomuihisi tarttuneet. 5 Minä viskaan erämaahan sinut ja kaikki virtojesi kalat. Sinä putoat kedolle, ei sinua korjata, ei koota. Metsän pedoille ja taivaan linnuille minä annan sinut ruuaksi.” (Hes. 29:2-5, KR38)

Ensivilkaisulla tämä profetia näyttää olevan suunnattu yleisesti ”Faaraolle, Egyptin kuninkaalle”. Mutta tarkemmin tutkittaessa sen todellinen kohde on ”…suuri krokodiili (lohikäärme), joka makaat virtojesi keskellä”. Tämä suomuinen otus näyttää edustavan Egyptin vallan jäännöstä, joka väijyy kulissien takana Mooseksen päivistä saakka. Edellisessä luvussa Hes. 28 Saatana “voideltu kerubi” näytetään voitettuna. Tätä profetiaa luvussa 29 voidaan siis mahdollisesti pitää edeltävän profetian jatkeena.

Tässä Niilin kalat kuvaannollisesti tarttuvat lohikäärmeen suomuihin, kun kaikki viskataan joesta sen rannoille mätänemään ja kuivumaan auringossa. Sen valta on tuhottu. Niili, joka vuosittain tulvi kellon tarkkuudella, on lakannut tulvimasta Assuanin padon valmistuttua. Tämän padon täydellinen tuhoaminen on ainoa mahdollisuus, että se voisi tulvia niin tuhoisasti, kuin Raamatussa on kuvailtu.

Venäläinen projekti

On mielenkiintoista, että valtava pato on niin massiivinen, että asiantuntijat ovat julistaneet, että se on mahdoton tuhota – paitsi käyttämällä ydinvoimaa. Tämä tosiasia yksinään tekee enemmän kuin selväksi, että tämä on lopunajan profetia. Ottaen huomioon edellä esitetyn on mielenkiintoista tarkastella kahta erillistä Raamatun profetiaa. Kuten näemme, ne liittyvät toisiinsa, mutta nostavat esiin mysteerin. Ne antavat ymmärtää, että Egypti tulee pian kokemaan tuhon, joka on ainutlaatuinen sen maantieteelle. Ja ilmeisesti syistä, jotka tulevat selviämään, tämä tapahtuma edeltää Googin salamahyökkäystä Israelia vastaan.

Olemme kirjoittaneet jonkin verran ensimmäisestä Hesekiel 29. luvusta löytyvistä kahdesta profetiasta. Alussaan se näyttää olevan suunnattu tietylle Faaraolle, ehkä sille, joka oli valtaistuimella silloin, kun Hesekiel kirjoitti profetiaansa. Mutta kun lukee huolellisesti, käy selväksi, että ”Faarao” on todellisuudessa Egyptin pahalle hengelle annettu kirjallinen yleisnimi. Tämä on melko helppo nähdä, koska tämä nimenomainen ”Faarao” on lohikäärme, joka elää Niilissä.

Ottaen laajemman näkökulman seuraavissa jakeissa lohikäärme tunnustaa omistavansa Niilin jopa ylpeillen, että on luonut sen. Sen röyhkeys saa haasteen:

6 Ja kaikki, jotka Egyptissä asuvat, pitää ymmärtämän, että minä olen, että he Israelin huoneelle ruokosauvana olivat. 7 Kuin he sinuun rupesivat, menit sinä rikki ja viilsit koko heidän kylkensä; kuin he nojasivat sinun päälles, murruit sinä ja saatit heidän kupeensa horjumaan. 8  Sentähden sanoo Herra, näin: katso, minä annan miekan tulla sinun päälles ja tahdon hävittää sinussa ihmiset ja eläimet. 9 Ja Egyptin maa pitää tuleman tyhjäksi ja autioksi,ja heidän pitää ymmärtämän, että minä olen että hän sanoo: virta on minun ja minä olen sen tehnyt. 10 Sentähden katso, minä tahdon sinun ja sinun virtas kimppuun ja teen Egyptin maan peräti tyhjäksi ja autioksi, Sevenan tornista Etiopian rajaan asti. 11 Ei sen lävitse pidä ihmisen eikä eläimen jalka käymän, eikä siinä asuttaman neljässäkymmenessä ajastajassa. 12 Sillä minä hävitän Egyptin maan hävinneiden maiden keskellä ja annan sen kaupungit autioksi tulla hävitettyin kaupunkien keskellä neljäksikymmeneksi ajastajaksi; ja tahdon hajoittaa Egyptiläiset pakanain sekaan ja hajoittaa heitä maakuntiin. (Hes. 29:6-12. Biblia 1776)

Muutamien viimeisten vuosikymmenien aikana tämä asetelma on muuttunut radikaalisti. Venäläinen vesivoimaprojekti oli laajuudeltaan hämmästyttävä. Pato on valtava, 110 metriä korkea, 3,1 km pitkä ja noin kilometrin levyinen pohjan tasossa. Sen takana on valtava Nasser-järvi ja Niilin vedet, jotka lainehtivat Etiopiaan saakka. Pato on mittasuhteiltaan niin massiivinen, että sitä pidetään mahdottomana tuhota. Tavanomaisia räjähteitä käyttävät sabotöörit saisivat aikaan tuskin lommoakaan. Asiantuntijat ovat kuitenkin sanoneet, että yksi tai kaksi hyvin sijoitettua ydinpommia voisivat räjäyttää sen apposen auki.

Kuvan polttopisteessä Assuanin pato (Aswan High Dam) ja Nasser-järvi

Hesekielin aikana Assuan (Raamatun Sevena) oli pieni kylä, noin 900 km etelään suurelta pyramidilta Niilin ensimmäisen putouksen rannalla. Sitä pidettiin Egyptin eteläisimpänä kohtana. Hesekielin kirjoittaessa profetiaansa koko alue oli maantieteellisesti erilainen. Siellä ei tietenkään ollut mitään ”tornia”. Tänä päivänä siellä on tietysti korkealle kohoava pato, jonka tämä profetia epäsuorasti nimeää sen suuren tulvan lähteeksi, joka hävittää Egyptin.

Hesekiel kirjoitti profetiansa noin 2500 vuotta ennen, kuin sen kohdetta oli edes olemassa sanoen, että se murtuu päästäen tulvavedet syöksymään melkein 1000 km pohjoiseen, jossa ne purkautuvat Välimereen. Jos ydinaseita käytetään tämän katastrofin toteuttamiseen, niin tulvavesi kattaa koko Egyptin ydinjätteellä. Kuten olemme aiemmin maininneet, tämä johtaisi käytännössä maan hylkäämiseen Hesekielin mainitseman neljänkymmenen vuoden jakson ajaksi. Tätä ei ole tapahtunut milloinkaan ennen.

Israelilaisen asiantuntijan arvio

Vuonna 2002 israelilainen Knessetin jäsen (MK) Avigdor Lieberman, eittämättä kiistanalaisiin lausuntoihin taipuvainen mies, ilmoitti, että Israel voisi torjua hyökkäävän Egyptin pommittamalla Assuanin patoa. Hän tiesi, että se vaatisi ydinaseen käyttämistä, koska monet asiantuntijat ovat todistaneet, pato on liian massiivinen murtaa tavanomaisilla räjähteillä. Lieberman’ille, joka palveli Israelin varapääministerinä ja sekä ulko- että strategisten asioiden ministerinä, oli ilmeisesti tiedotettu sotilaallisista vaihtoehdoista. Näyttää, että hän halusi antaa Egyptille vähän ajateltavaa.

Lieberman ei myöskään ollut tätä mieltä yksinään. MK Yigal Allon oli julkisesti antanut saman lausunnon 1980-luvun alussa. Myös hän oli toiminut hallituksen ministerinä seitsemän vuotta työväenpuolueen edustajana. Nämä miehet sanoivat, mitä muut tiesivät, mutta kieltäytyivät puhumasta avoimesti.

He vain sanoivat, mikä oli ilmeistä. Jos Egyptin invaasio uhkaisi Israelin olemassaoloa, peliin otettaisiin rajut konstit. Assuanin pato pidättelee takanaan suunnattoman Nasser-järven vesiä. Järvi on 550 km pitkä ja leveimmillään 35 km leveä. Jos pato rikottaisiin ydinräjähdyksellä, niin radioaktiiviset vedet peittäisivät Egyptin Etiopian Siniseltä Niililtä Sudanin läpi Välimereen.

Satelliittikuvat paljastavat Egyptistä hätkähdyttävän totuuden. Käytännössä koko sen väestö asuu Niilin välittömässä läheisyydessä Assuanista aina Kairoon ja Välimerelle saakka. Yökuvissa Niili näkyy kapeana valojuovana, joka leviää Niilin Deltaksi. Egypti on ehkä ainoa maa maailmassa, joka on niin altis täystuholle.

Tuli lankeaa Sevenaan

On luonnollista, että kun luemme edellä kerrotusta hirvittävästä tapahtumasta, niin ensimmäinen kysymyksemme on: Milloin tämä profetia toteutuu? Tämän profetian jälkeisessä luvussa Hesekiel vastaa myös tähän kysymykseen.

Seuraavat jakeet yhdistävät Ahdistuksen ajan (Herran päivä) ja tämän hirvittävän tapahtuman tulon. Huomaa myös, että ”Sevenan torni” mainitaan:

Ja minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Valittakaa: ’Voi sitä päivää!’ Sillä lähellä on päivä, lähellä Herran päivä; se on pilvinen päivä, pakanakansojen aika. Miekka yllättää Egyptin, ja Etiopialla on tuska, kun surmattuja kaatuu Egyptissä, kun siltä otetaan pois tavarain paljous ja revitään perustukset. Etiopia, Puut ja Luud, kaikki sekakansa, Kuub ja liittoutuneen maan miehet kaatuvat heidän kanssansa miekkaan. Näin sanoo Herra: Egyptin tuet kaatuvat, ja sen ylpeä uhma alenee. Migdolista Seveneen asti he siellä kaatuvat miekkaan (Biblia 1776: Sevenan tornista pitää heidän miekalla lankeeman), sanoo Herra, Herra. Autioiksi he joutuvat autioiksi tehtyjen maitten joukossa ja heidän kaupunkinsa tulevat olemaan raunioiksi pantujen kaupunkien joukossa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä sytytän Egyptin tuleen ja kaikki sen auttajat murtuvat. (Hes. 30:1-8, KR38).

Tämän profetian kielestä ei voi erehtyä. Myrsky on nousemassa; Herran päivä lähestyy. Huomaa, että se ei koske vain Egyptiä, vaan koko koillista Afrikkaa – Etiopia, Somalia, Sudan, Tsad ja Libya – muodostavat islamilaisen terrorismin kiehuvan padan. Nämä maat ympäröivät Egyptiä, joka itsessään on islamilaisen vallan istuin. Huolimatta väliin tulleesta rauhansopimuksesta se ei ole koskaan poikennut halustaan poistaa Israel.

Ylläolevassa profetiassa Hesekiel toteaa, että kaikki nämä maat tulevat kärsimään tuomion – mukaan lukien ”Luud”, joka edustaa nykyajan Turkkia. Tuhoisin tuomio on kuitenkin varattu Egyptille. Jälleen kerran profetia herättää kuvan ”Sevenan tornista”, jonka olemme osoittaneet Assuanin padoksi. Se näyttää olevan keskeinen kaikille tässä mainituille tuomioille. Myös Egyptin islamilaiset liittolaiset kärsivät suuresti, kun Herra asettaa tulensa Egyptin maahan. On selvää, että tämä tuli on se väline, joka vapauttaa biljoonat gallonat radioaktiivista vettä, joka huuhtoo koko Egyptin.

Monet profetian tutkijat ovat kysyneet, miksi Egyptiä ei ole lueteltu niiden liittoutuneiden joukossa, jotka tulevat Israelia vastaan suuressa Hes. 38. luvun hyökkäyksessä. Venäjä on varmasti edustettuna Persian ja joidenkin Pohjois-Afrikan maiden kanssa. Myös Euroopan ja Aasian osia edustavat kansakunnat ovat edustettuina, mutta Egypti ei ole niiden joukossa. Nykyisissä geopoliittisissa olosuhteissa Egypti olisi jonon kärjessä tukemassa sellaista hyökkäystä, kuten se on ollut ennenkin. Päättelisimme, että siinä vaiheessa, kun Goog käynnistää salamahyökkäyksensä, Egypti on jo tuhottu.

Tämä selittäisi, miksi Egyptin ennustetaan olevan asumiskelvoton tulevaisuudessa neljänkymmenen vuoden ajan. Se selittäisi myös, miksi Egypti puuttuu Googin liittoutuneiden joukkojen ennustetusta hyökkäyksestä Hesekielin 38. luvussa. Radioaktiivisen jätteen siivoaminen olisi hurja homma. Se valtava projekti näyttää ulottuvan tuhatvuotisen valtakunnan alkuvuosiin, mutta jotenkin se tehdään Ahdistuksen jälkeisinä vuosina, todennäköisesti Herran ja Hänen seuraajiensa valvonnassa.

Read Full Post »