Pyhyyden tuoksu, osa 1

Smell of Holiness (part 1)
16.2.2017, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Tässä lyhyessä sarjassa yritän kuvailla olemassa olevaa, joka ylittää sanat ja muodot, asiaa, joka on yhtä todellinen kuin aurinko ja pysyvämpi kuin tähdet, nimittäin pyhyyden tuoksua.

Yhtä lailla kuin hajuvesien tuoksu on oikeasti olemassa, on olemassa myös tuoksu, joka päivänselvästi osoittaa jumalallisen pyhyyden läsnäolon. Juuri tämä aromi on se, joka saa paholaisen raivoihinsa ja aina siitä saakka, kun kohtasi Ihmisen Pojan erämaassa, se saa hänet kääntymään takaisin häntä koipien välissä. Siitä saakka Lusiferille ja hänen demoneillensa pyhyyden tuoksu on ollut kuin haisunäädän haju; hän kauhistuu sitä ja pakenee kuin kissa vettä. Tämä on ollut häntä vastustaneiden pyhien kokemus: he näkivät hänen tappionsa ja kiireisen pakonsa (Jaak. 4:7).

Tulevaisten varjo

Vanhassa Testamentissa tätä tuoksua edusti pyhä voiteluöljy. Se oli alun perin tarkoitettu vuodatettavaksi pappien ja ylimmäisten pappien päälle heitä pyhitettäessä ja sitä käytettiin myös ilmestysmajan esineiden pyhittämiseen. (2. Moos. 30:26). Kun ihminen tai esine oli siten voideltu, ne olivat qodesh eli kaikkein pyhimpiä. Ei ihme, että israelilaisia kiellettiin tekemästä mitään sen kaltaista (2. Moos. 30:32). Sen tuoksu oli ainutlaatuinen. Se oli valmistettu mirhasta, kanelista, kalmoruo’osta, kassiasta ja oliiviöljystä. Sen tuoksu kuitenkin tuli pääasiassa viidestäsadasta sekelistä sulavaa mirhaa.

Jeesuksen Kristuksen tuoksu

On mielenkiintoista panna merkille, että Jeesus aloitti ja lopetti elämänsä mirhan kera. Hänen syntyessään viisaat miehet lahjoittivat sitä hänelle (Matt. 2.11) ja ennen hänen hautaamistaan Nikodeemus hankki sata naulaa (34 kg) mirhaa ja aloeta (Joh. 19:39).

Laulujen laulun viittaus Jeesukseen sanoo myös: ”Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää” (Laul. l. 1:13). Ja edelleen: ”Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa” (Laul. l. 5:13).

Tämä on Rakastetun tuoksu, mutta se on myös Hänen morsiamensa tuoksu: minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin. (Laul. l. 5:5).

Jumala tahtoo meidän lähettävän pyhyyden tuoksua, sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1. Joh. 4:17): ”Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde” (Laul. l. 4:12).

Pyhyyden tuoksu saa helvetin vapisemaan

Jeesus on vastaanottanut tämän pyhän voiteluöljyn, koska Hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä (Hepr. 1:9). Kuten edellä osoitin ja kuten Raamattu todistaa, niin paholainen vihaa tätä hajua ja tunnistaa sen kaukaa.

Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: ”Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” (Luuk. 4:33,34).

Ne tiesivät hänen olevan pyhä, so. erotettu Isänsä käyttöön ja tämä todellisuus pelotti niitä.

Asiaankuuluva kysymys on seuraava: Onko minulla pyhyyden tuoksu? Vai tykkääkö paholainen hengailla ympärilläni vaatteitteni hajun houkuttelemana? Yksi asia on varma: kristitty, joka ”pitää lihastaan huolta niin, että himot heräävät” (Room. 13.14), levittää lihallista aromia, joka vetää Lusiferin ja hänen demoninsa lähelle. Joskus ihmiset valittavat sanoen: ”Paholainen on aina ympärilläni.” Siihen vastaan: ”Ota se mätä kalan pala pois taskustasi ja kissa lakkaa seuraamasta sinua.”

Apostoli Paavali näyttää osoittavan samaan suuntaan sanoessaan: ”Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6).

Kuten Psalmi 48 todistaa, että kun asumme Hänen pyhällä vuorellaan, niin vihollisemme vapisevat:

”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat” (Ps. 48:1–6).

Hänen pyhällä vuorellaan on suojeleva tuoksu. Mutta: ”Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?” Vastauksen ei pitäisi yllättää ketään: ”Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, – tämä on Jaakob. Sela.” (Ps. 24:3–6)

Jeesus ja Jumalan pelko

Jesajan kirjassa on mielenkiintoinen jae, joka on aiheuttanut kääntäjille vaikeuksia. Se löytyy luvun 11 jakeesta 3. Viitaten Jeesukseen siinä sanotaan:

Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta (KR 1938).

Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta (Raamattu Kansalle).

Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen (Biblia 1776).

And He will delight in the fear of the Lord, and He will not judge by what His eyes see,nor make a decision by what His ears hear” (NASB).

Keil & Delitzsch’in Vanhan testamentin kommentaarilla on jotakin mielenkiintoista sanottavaa koskien tätä jaetta. Se viittaa siihen, että ilo, johon on viitattu, on peräisin erityisestä tuoksusta, nimittäin Herran pelon aromista. Itseasiassa Keil & Delitzsch kääntävät jakeen alkuosan näin: ”Ja Jahven pelko on tuoksu Hänelle.” Joten tässä meillä on Jeesus, joka ilahduttaa itseään erityisessä tuoksussa, tuoksussa, joka saa Jumalan viholliset kärsimään kauheita tuskia musertavassa fobiassa. Voit lukea mitä Keil & Delitzsch’illä on sanottavaa tästä.

Jätän sinulle kaksi aromaattista jaetta, jotka ehkä saavat sinut iloitsemaan: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.” (Ps. 45:7,8)

Jatkuu artikkelissa Pyhyyden tuoksu, osa 2.

Read Full Post »

Pyhät Herralle

Holiness unto the Lord
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (January 2016), suom. SK

Elämme maailmassa, joka on täysin sekaisin, koska on menettänyt raamatullisen moraalin ja hengellisyyden tunnon. Nykyiset johtajat, opettajat ja muut vaikuttajat yhteiskunnassa ovat avoimesti kääntäneet selkänsä Raamatun Jumalalle ja laskevat nyt humanistista perustusta postmodernille yhteiskunnalle. Valitettavasti monet kirkot ovat liittyneet tähän liikkeeseen siten edesauttaen 2000-luvun esiintulevan kirkon (Emerging Church) nousua. Tämän kategorian kirkkokunnat mukautuvat avoimesti postmodernin yhteiskunnan vaatimuksiin, jotka pakottavat ne kieltämään rajoittavat raamatulliset normit, jotka estävät ihmisen vapauksia ja myös perustamaan uskontojenvälisiä liittoja globaalien rauhanaloitteiden edistämiseksi.

Evankelisten uskovien pitäisi hyvin selvästi ja yksiselitteisesti ottaa kantaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tinkimättömän saarnaamisen puolesta. Raamattu tarjoaa ainoan pohjan syntisten vanhurskauttamiselle ja pyhittämiselle. Ei mikään vähempi, kuin näiden totuuksien rohkea julistaminen, pysäytä nykyisen hengellisen taantuman suuntausta maailmassa. Yksi ensimmäisistä Raamatusta luopumisen merkeistä on saarnaajat, jotka vaikenevat pyhityksestä. Seuraava askel alaspäin luopumuksen portaita on tarjota syntisille helppo tie uskoa Kristukseen ilman parannusta. Näin monia syntejä ”uskovien” elämässä katsotaan läpi sormien.

Herran uskollisten palvelijoiden pitäisi saarnata Jumalan koko neuvoa – niin vanhurskautusta kuin pyhitystä. Sanoista ”pyhitetty Herralle” täytyy jälleen tulla antautuneiden pastoreiden ja seurakuntien tunnuslause. Valitettavasti monet nykyajan uskovat eivät edes tiedä, mitä käsky pyhyyteen tarkoittaa. Seuraavat lyhyet selitykset lähes unohdetuilta pyhityssaarnaajilta auttavat meitä saamaan aidon raamatullisen näkökulman tähän tärkeään puoleen hengellistä uudistumista ja täyttymystä:

AW Tozer

Jumalan koko tarkoitus lunastuksessa on tehdä meistä pyhiä ja palauttaa meidät Jumalan kuvaksi. Päästäkseen tähän Hän irrottaa meidät maallisista ambitioista ja vetää pois niistä halvoista ja arvottomista palkinnoista, joihin maailmalliset ihmiset kiinnittävät sydämensä.

Käänny Jumalan puoleen ja ymmärrä. Kerro Hänelle, että hinnalla millä hyvänsä haluat olla pyhä ja sitten pyydä Häneltä, ettei Hän koskaan anna sinulle enemmän iloa kuin pyhyyttä. Kun pyhyytesi tahraantuu, niin ilosi himmenee. Ja pyydä Häntä tekemään sinut pyhäksi, oletpa iloinen, tai et. Ole varma, että lopussa olet yhtä iloinen, kuin olet pyhäkin; mutta mitä tulee nykyhetkeen, niin olkoon koko ambitiosi palvella Jumalaa ja olla Kristuksen kaltainen.

En voi ajatella ainuttakaan kohtaa Uudessa Testamentissa, joka puhuu Kristuksen ilmestymisestä, ilmenemisestä tai tulemuksesta, joka ei suoraan liittyisi moraaliseen käytökseen, uskoon ja hengelliseen pyhyyteen.

Tosi kristityn ihanne ei ole olla onnellinen, vaan pyhä.

Kristus kutsuu ihmisiä kantamaan ristiä; me kutsumme heitä pitämään hauskaa Hänen nimessään. Hän kutsuu heitä hylkäämään maailman; me vakuutamme heille, että jos he vain vastaanottavat Jeesuksen, niin maailma on heidän. Hän kutsuu heitä kärsimään, me kutsumme heitä nauttimaan kaikista porvarillisista mukavuuksista, mitä moderni sivilisaatio tarjoaa… Hän kutsuu heitä pyhyyteen; me kutsumme heitä halpaan ja mauttomaan onnellisuuteen.

Meillä on siunattu Pyhä Henki läsnä ja me kohtelemme Häntä, kuin Hän ei olisi läsnä lainkaan. Me vastustamme Häntä, sammutamme Hänet ja teemme kompromisseja sydämissämme. Me kuulemme saarnan Hänestä ja päätämme oppia lisää ja tehdä asialle jotakin. Päätöksemme valuu hiekkaan ja pian me palaamme samalle kuolleelle tasolle, jolla olimme ennenkin. Me vastustamme siunattua Lohduttajaa. Hän on tullut lohduttamaan. Hän on tullut opettamaan. Hän on neuvon Henki. Hän on tullut tuomaan valon, sillä Hän on valon Henki. Hän tulee tuomaan puhtauden, sillä Hän on pyhyyden Henki. Hän tulee tuomaan voiman, sillä Hän on voiman Henki… Me haluaisimme olla täynnä Henkeä ja silti mennä ja tehdä niin kuin huvittaa. Pyhä Henki, joka innoitti Raamatun, odottaa kuuliaisuutta Raamatulle ja jos emme tottele Raamattua, niin me sammutamme Hänet. Tällä Hengellä on kuuliaisuus – mutta ihmiset eivät halua totella Herraa. Itse kukin on niin täynnä, kuin haluaa olla. Itse kullakin on niin paljon Jumalaa, kuin haluaa. Siinä on hetkellinen impulssi, joka tulee meille huolimatta siitä, mitä pyydämme rukoillessamme julkisesti tai jopa yksityisesti. Me haluamme täynnä olemisen jännityksen, mutta emme halua täyttää ehtoja. Me emme vain halua kyllin kovasti täyttyä… Jos elämässäsi on jotakin vaativampaa, kuin Jumalan kaipaamisesi, niin silloin sinusta ei koskaan tule Hengellä täytetty kristitty. Olen tavannut kristittyjä, jotka vuosien ajan ovat halunneet täyttyä epämääräisellä tavalla. Syy, miksi he eivät ole täyttyneet, on, että heillä on muita asioita, joita haluavat enemmän. Jumala ei tule kiireellä ihmisen sydämeen, ellei tiedä olevansa vastaus ja täyttymys tuon ihmisen elämän suurimpaan ja vastustamattomimpaan haluun.

Meidän kristittyjen täytyy lakata pyytämästä anteeksi moraalista kantaamme ja alkaa tehdä äänemme kuuluvaksi paljastaen synnin ihmisrodun vihollisena ja esittää vanhurskaus ja aito pyhyys ainoina arvollisina pyrkimyksinä moraalisille olennoille.

DL Moody

On paljon parempi elää pyhää elämää, kuin puhua siitä. Meitä käsketään antamaan valomme loistaa ja jos se loistaa, niin meidän ei tarvitse kertoa kenellekään, että se loistaa. Valo on oma todistajansa.

Andrew Murray

Suuri testi sille, onko se pyhyys, jota tunnustamme etsivämme tai saaneemme, totuus ja elämä, on se, että onko se ilmeinen tuottamassaan lisääntyvässä nöyryydessä. Luodussa nöyryys on se, joka tarvitaan, että Jumalan pyhyys voi asua hänessä ja loistaa hänen kauttansa. Jeesuksessa, meidät pyhittävässä Jumalan pyhässä, jumalallinen pyhyys oli hänen elämänsä, kuolemansa ja korottamisensa salaisuus; yksi pettämätön pyhyytemme testi, joka merkitsee meidät, on nöyryys Jumalan ja ihmisten edessä. Nöyryys on pyhyyden kukka ja kauneus.

Richard Baxter

Pyhyys ei ole muuta kuin tavaksi tullutta sielun, ruumiin, elämän ja kaiken omistamamme vallitsevaa omistamista Jumalalle ja Hänen arvostamista, rakastamista, palvelemista ja etsimistä ennen kaikkia lihan nautintoja ja hyvinvointia.

J C Ryle

Älä tee mitään, mitä et haluaisi Jumalan näkevän. Älä sano mitään, mitä et haluaisi Jumalan kuulevan. Älä kirjoita mitään, mitä et haluaisi Jumalan lukevan. Älä mene minnekään, mistä et haluaisi Jumalan löytävän sinut. Älä lue kirjaa, josta et haluaisi Jumalan sanovan: ”Näytä se minulle.” Älä koskaan käytä aikaa niin, ettei sinusta olisi mukavaa kuulla Jumalan sanovan: ”Mitä olet tekemässä?”

Ei ole pyhyyttä ilman sodankäyntiä. Tosi kristitty on kutsuttu olemaan sotilas ja hänen täytyy toimia sellaisena kääntymyksensä päivästä kuolinpäiväänsä. Häntä ei ole tarkoitettu elämään helppouskoista, laiskaa ja turvallista elämää. Hän ei saa koskaan kuvitella hetkeäkään voivansa nukkua ja torkkua matkalla taivaaseen, niin kuin se, joka matkustaa mukavilla rattailla.

Duncan Campbell

Pyhyyden kaste, osoitus jumalisesta elämästä, on aikamme huutava tarve.

Joel Beeke

Luin kerran lähetyssaarnaajasta, jolla oli puutarhassaan pensas, joka kasvoi myrkyllisiä lehtiä. Tuohon aikaan hänellä oli lapsi, joka pani suuhunsa kaiken löytämänsä. Luonnollisesti hän kaivoi pensaan ylös ja heitti sen pois. Pensaan juuret olivat kuitenkin hyvin syvällä. Pian pensas versoi jälleen. Lähetyssaarnaajan oli kaivettava se pois monta kertaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin tarkastaa maa joka päivä ja kaivaa pensas pois aina, kun se tuli pintaan. Ihmisessä asuva synti on kuin tuo pensas. Se vaatii jatkuvaa juurimista. Sydämemme tarvitsee jatkuvaa kuolettamista.

John Owen

Meidän täytyy harjoittaa kuolettamista (engl. mortification, kuolettaminen, nöyryyttäminen) joka päivä ja jokaisessa tehtävässä. Synti ei kuole, ellei sitä jatkuvasti heikennetä. Säästä se ja se parantaa haavansa ja elvyttää voimansa. Meidän täytyy jatkuvasti tarkkailla synnin tämän periaatteen mukaisia toimintoja: tehtävissämme, kutsumuksessamme, keskusteluissamme, hiljentymisissämme, hankaluuksissamme, huveissamme ja kaikessa, mitä teemme. Jos olemme huolimattomia missä tahansa tilanteessa, saamme kärsiä siitä; jokainen virhe, jokainen laiminlyönti on vaarallinen.

Hugh Morgan

Synti on tuhoava läsnäolo ja jokainen hieno voima kutistuu ja kuihtuu tuhoisassa kuumuudessa. Jokainen hengellinen hienotunteisuus menehtyy sen pahansuopaan kosketukseen… Synti heikentää näön ja vie kohti sokeutta. Synti puuduttaa kuulon ja pyrkii tekemään ihmiset kuuroiksi. Synti tärvelee maun saaden ihmiset luulemaan makeaa katkeraksi ja katkeraa makeaksi. Synti turruttaa tuntoaistin ja lopulta tekee ihmisen ”tunnottomaksi”. Kaikki nämä ovat raamatullisia yhdenmukaisuuksia ja niiden yhteinen merkitys näyttää olevan tämä – synti tukkii ja tukahduttaa hengen hienot aistit; synnin vuoksi me turrumme, jäämme tylsiksi ja havaintoihin reagoimisemme vähenee. Synti aiheuttaa kovettumista. Se potkaisee henkeä ja niin vähentää kivulle altistumisemme aluetta.

CH Spurgeon

Jos jaamme itsemme Jumalan ja mammonan kesken, tai Kristuksen ja oman minän kesken, emme edisty. Meidän täytyy antautua kokonaan pyhille asioille, tai muuten olemme huonoja kauppiaita taivaallisessa bisneksessä, eikä inventaariossamme näy voittoa.

Luulen, että mitä pyhemmäksi ihminen tulee, sitä enemmän hän murehtii epäpyhyyttä, jota vielä on hänessä jäljellä.

Herran pelko on kaiken tosi uskonnon alku ja perustus. Ilman vakavaa Jumalan pelkoa ja kunnioitusta ei ole jalansijaa loistavammille hyveille. Se, jonka sielu ei palvo, ei koskaan elä pyhyydessä.

Älkäämme tänä päivänä kylväkö lihaamme, sillä korjuu siitä on turmelus, koska liha tahtoo aina olla sellainen; vaan pyhällä itsemme voittamisella eläkäämme korkeimmille, puhtaimmille ja hengellisimmille päämäärille pyrkien kunnioittamaan pyhintä Herraamme tottelemalla Hänen armollisinta Henkeään.

Mikä elonkorjuu se onkaan, kun korjaamme iankaikkisen elämän! Mitä loputtoman autuuden lyhteitä korjataankaan! Mikä juhla tuo korjuu onkaan! Herra, tee meistä sellaisia elonkorjaajia Poikasi tähden.

Et saavuta pyhyyttä seisomalla paikallasi. Kenestäkään ei ole tullut pyhä suostumatta ja haluamatta olla pyhä ja kipuilematta sen vuoksi. Seuraa sitä, se ei juokse perässäsi. Sinun täytyy tavoitella sitä päättäväisesti, innokkaasti, sitkeästi.

John Wesley

Mainitse minulle sata saarnaajaa, jotka eivät pelkää muuta kuin syntiä, eivätkä halua muuta kuin Jumalaa, ja en välitä pätkääkään, ovatko he pappeja vai maallikoita; ainoastaan sellaiset ravistelevat helvetin portteja ja perustavat taivaan valtakunnan maan päälle.

Unelmoin ja rukoilen edelleen ajallemme pyhyysherätystä, joka etenee lähetystyössä ja luo aidon yhteisön, jossa jokainen ihminen voi vapautua Hengen voimaannuttamisen kautta toteuttamaan Jumalan luomistarkoituksia.

John Bunyan

Mikään ei voi vahingoittaa sinua, paitsi synti; mikään ei voi murehduttaa sinua paitsi synti; mikään ei voi voittaa sinua paitsi synti. Siksi ole varuillasi.

Ihminen, joka valitsee uskonnon maailman vuoksi, heittää pois uskonnon maailman vuoksi.

Jos olet tehnyt syntiä, niin älä käy levolle katumatta; sillä katumuksen puute synnin tekemisen jälkeen tekee sydämen vieläkin kovemmaksi.

Rukous saa ihmisen lakkaamaan tekemästä syntiä, tai synti houkuttelee ihmisen lakkaamaan rukoilemasta.

Mikä tahansa on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, sitä pitäisi heti vastustaa saatanallisena.

Read Full Post »

Herätyksen avaimia

Olen viime aikoina lukenut Tapio Nousiaisen kirjaa Ellei nisunjyvä kuole. Kirjan keskeinen teema on yksittäisen uskovan ja sitä kautta seurakunnan elämä – millaista se useimmiten on ja millaista sen pitäisi olla Raamatun mukaan. Hän ottaa käsittelyyn muun muassa uskovien synnit ja edellytykset herätykselle. Kirja valottaa myös sitä, mitä on olla Jumalan koulussa. Seuraavassa tuon esille joitakin kirjan ajatuksia. Omat huomioni olen kirjoittanut violetilla tekstillä.

Lihalliset, sielulliset ja hengelliset kristityt

Nousiainen jakaa kristityt kolmeen ryhmään: lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin.

Ääripää lihallisesta kristitystä on muotojumalinen eli nimikristitty. Hänen hengellinen elämänsä on rituaalien ja muotomenojen harjoittamista.  Hän ei ole koskaan tullut pelastukseen.

Tämän tyyppistä kristillisyyttä on valitettavan paljon Suomen kirkossa, todettakoon se nyt Uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Muotojumalisuuden vaikutuksesta tarjotaan ”kristillistä” joogaa ja erilaisia hiljentymis- ja mietiskelytekniikoita muka kristillisinä. Entistä enemmän tilaa saa synkretismi – kaikki uskonnot ovat yhtä.

Uskovakin voi olla lihallinen kristitty: vanha ihminen elää voimakkaana – liha ei ole kuollut ristillä, vaan syntielämä saa hänessä vallan. Minä eli vanha ihminen on keskipisteenä. Rukous on vastenmielistä pakkoa. Tällainen henkilö on saattanut olla uskossa vuosikymmeniä.

Sielullinen uskova ihminen rakentaa uskonelämänsä tunne-elämysten varaan. Hän ottaa vastaan uskonelämästä valoisat puolet, mutta nurisee koettelemuksista. Hänellä on taipumusta ylihengellisyyteen ja ailahtelevaisuuteen. Hän voi olla äänekäs rukoilija, mutta hänellä ei ole kestävyyttä rukoustaisteluun.

Hengellisen uskovan tuntomerkkeinä puolestaan ovat:

• Hän tutkistelee kaiken (1. Kor. 2:15) ja pystyy erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14).
• Hänellä on Hengen palavuus (Apt. 18:25).
• Hänellä on Hengen viisaus (Apt. 6:10, 1. Kor. 2:13).
• Hän on rukouksen ihminen (Joh. 4:23).
• Hän on Kristuksen rakkauden valtaama (Room. 5:5).
• Hän on nöyrä (Matt. 11:29). Hän antaa kunnian Jumalalle ja tuntee itsensä pieneksi Hänen edessään. Hänellä on oikeanlainen Herran pelko.
• Hän on toisten palvelija (Mark. 10:44, 45).
• Hän on kuuliainen (Fil. 2:8, Joh. 12:26). Se voi viedä jopa kuolemaan Jeesuksen tähden.

Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Se on myös hengellisten uskovien tie, ja sen päämääränä on pyhitys. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä” (Room. 6:22). ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

Pyhitys on kristityn kasvua, ja se tapahtuu usein kärsimyksen kautta Jumalan koulussa. Se ei ole menestysteologiaa vaan menetysteologiaa – usein saatamme menettää siinä koulussa kaiken inhimillisen, kuten kävi Jobille.

Tapio Nousiainen esittää meille kysymyksiä mietittäväksi: ”Haluammeko kasvaa? Haluammeko alistua Jumalan kouluun? Haluammeko tulla Jumalan koulussa hengellisiksi ihmisiksi?” Hän toteaa, että muuta mahdollisuutta ei ole, tämä on ainoa tie. Jumalan seurakunta tarvitsee hengellisiä uskovia.

Yhden leiviskän palvelijat

Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joiden haltuun isäntä uskoi omaisuuttaan, leivisköitä, matkustaessaan ulkomaille. Palvelijat hoitivat leivisköitä eri tavoin: kaksi heistä hankki niiden avulla lisää leivisköitä, mutta yksi säilytti sitä piilossa eikä saanut kasvatettua leivisköjen määrää. Kun isäntä palasi, hän palkitsi omaisuutta hyvin hoitaneet, mutta oli ankara sille palvelijalle, joka toi takaisin vain sen yhden leiviskän: ”’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen… Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:26-30)

Tässä vertauksessa isäntä kuvaa Jeesusta ja palvelijat Jumalan lapsia. Leiviskät ovat erilaisia lahjoja, joita meille on suotu. Vertaus on kuvausta siitä, miten meidän tulisi lahjojamme käyttää. Seurakunta koostuu valtaosin näistä yhden leiviskän palvelijoista. Tuo yksi leiviskä on Tapio Nousiaisen mukaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, mutta liian usein me vain keskitymme oman pelastuksemme varjelemiseen ja siten kätkemme leiviskämme.

Meille on annettu käsky ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Tämä koskee myös meitä yhden leiviskän omistajia. Kaikki me voimme toimia ainakin seuraavilla tavoilla:

• Olla esirukoilijoina.
• Uhrata kukin kykyjemme mukaan.
• Olla mukana seurakunnan työssä vapaaehtoisena.
• Levittää hengellistä kirjallisuutta yms. materiaalia.
• Evankelioida ihmisiä siellä missä elämme ja toimimme.

Nousiainen lataa suorin sanoin: ”Moni Jumalan lapsi ei ole eläessään voittanut edes yhtä sielua Kristukselle. Yhden leiviskän palvelija istuu penkissä ja odottaa, että kirkkoherra, kappalainen, nuorisopastori, saarnaaja, evankelista tai muu puhuvainen hoitaa asian… Voi tätä Kristuksen seurakunnan joutilasta, korkoakasvamatonta ja syväjäädytettyä pääomaa!”

Eikö meillä todellakaan ole tuskaa hukkuvista sieluista? Jos ei ole, miten herätystäkään voi tulla, kun emme itsekään ole heränneet!

Herätys ja seurakunta

Todellisen herätyksen ainoa oikea tuntomerkki on se, että siinä syntyy terveitä lapsia Jumalan valtakuntaan – syntiset kokevat todellisen uudestisyntymisen.

Tapio Nousiainen luettelee muutamia asioita, jotka estävät herätyksen alkamisen.

Seurakunnan ilmapiiri voi olla epäterve. Siellä saattaa esiintyä eripuraisuutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta ja jopa vihaa uskovaisten välillä. Seurakunnassa voi esiintyä myös juoruilua, panettelua, säälimätöntä arvostelua, kovuutta ja ylpeyttä. Seurakunnan jäseninä on siis lihallisia kristittyjä.

Uskovilta ja seurakunnasta puuttuu tuska sieluista, eikä olla valmiita hellittämättömään rukoustaisteluun.

Nousiainen kritisoi myös sielullista toimintaa, jota saadaan aikaan jytämusiikilla ja lähes hysterianomaisella kiihkeällä ”sananjulistuksella”. Tuloksena tästä on enemmän keskosia kuin terveitä lapsia.

Tulisi olla samanlaista asennetta kuin alkuseurakunnassa: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Siellä vallitsi rauha, Herran pelko ja Pyhän Hengen vaikutus.

Herätystä edistävä ilmapiiri on täynnä rakkautta, rauhaa ja yksimielisyyttä. Seurakunnassa on tehtävä sovinto, pyydettävä ja annettava anteeksi. Kun aidosti tästä sydämet särkyvät ja itketään, syntyy herätykselle otollinen ilmapiiri.

Oikea Herran pelko panee jättämään synnit pois. Seurakunnassa ei saa olla näkyviä eikä piilossa olevia syntejä. Ne ovat este herätykselle. On turha hokea: ”Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta!” Jumala ei tee mitään väkisin: ei hän puhdista seurakuntaa väkisin eikä pane meitä parannuksen paikalle väkisin. Meidän tulee itse panna pois syntimme. Meidän on itse pantava välit kuntoon muiden kanssa.

Olemmeko valmiit maksamaan herätyksestä sen vaatiman hinnan, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17)?

Ellei nisunjyvä kuole

Tapio Nousiainen ottaa esille muutamia asioita, jotka helposti nousevat uskonelämän pääasioiksi:

• Oma pelastuminen.
• Toiminta seurakunnassa.
• Kristinuskon yksittäiset opinkohdat tulevat niin tärkeiksi, että ne jakavat Jumalan kansan eri leireihin.
• Kristinuskon tekeminen niin suosituksi, että kuka tahansa saataisiin sen pariin.
• Ihmeiden ja merkkien perässä juokseminen ja suuren läpimurron odottaminen tätä kautta.

Jeesus kysyy meiltä kahta pääasiaa sanoessaan ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh. 15:16). Nämä pääasiat ovat siis meneminen ja pysyvän hedelmän kantaminen.

Uusi käännös puhuu liikkeelle lähtemisestä. Meidän on aika lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää!

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Nousiainen käsittelee kirjassa laajasti, mitä kaikkea tämä tarkoittaa uskovan kohdalla. Se on Jumalan koulua, johon kuuluvat muun muassa vaikeudet, ahdistukset, hyljätyksi tulemiset, vainot. Jumala vie meidät joskus pimeyteen, jossa saatamme jopa tuntea Jumalan hyljänneen meidät. Kaiken tämän tehtävänä on murtaa nisunjyvän kuori, jotta sieltä paljastuisi todellinen, kärsivä, haavoitettu ja lämmin ihminen. Jumala tahtoo murtuneita sydämiä, murhetta hukkuvista sieluista. Särjetty sydän saa aikaan kyyneleitä; nisunjyvä pääsee itämään vain kosteudessa.

Herätys vaatii nisunjyvän kuolemaa – vanhan ihmisemme kuolemaa. Kun se kuolee, nisunjyvä tuottaa paljon hedelmää.

---

Edellä olevat poiminnat kirjasta Ellei nisunjyvä kuole ovat otoksia kokonaisuudesta eivätkä alkuunkaan tee oikeutusta kirjalle. Kannattaa siis lukea koko kirja! Sitä löytyy kirjastoista sekä käytettynä edullisesti netin divareista.

Lue myös artikkelini Herätys Suomeen.

Read Full Post »