Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Hitler’

Judgment Day Approaching
1.7.2018 Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2005

Israel on tärkeä aihe Raamatussa. Sana Israel esiintyy Raamatussa 2565 kertaa 2293 jakeessa. Enemmän kuin riittävästi profetioita on jo toteutunut Israelin ainutlaatuisessa historiassa todistaen, että ”Israelin Jumala” (jota ilmaisua Hänestä on käytetty 203 kertaa) on tosi Jumala. Sakarjan kirjassa Hän julistaa:

“Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” (Sak. 12:2-3)

Tämä on hämmästyttävä profetia – ei vain, että Jerusalem, joka silloin oli raunioina, tulisi väkikiveksi koko maailmalle – vaan että kaikki Israelin naapurit yhdistyisivät sitä vastaan. Menneisyydessä ne ovat taistelleet toisiaan vastaan. Tänä päivänä kuitenkin ensimmäistä kertaa historiassa Islam on yhdistänyt ”kaikki kansat yltympäri” tuhoamaan Israelin. Yli 50 vuotta Israelin naapurit ovat käynnistäneet yllätyshyökkäyksiä sitä vastaan ja se on osoittautunut sotilaallisesti liian vahvaksi, vaikka heidän lukumääränsä on 40-kertainen. Jumala sanoi: Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri…” (Sak. 12:6). Perin pohjin lyötyinä Israelin musliminaapurit teeskentelevät halua rauhaan toivoen pettävänsä ja lopulta tuhoavansa sen – Muhammedin perustama strategia.

Todellinen taistelu ei ole arabien ja juutalaisten välinen vaan Allahin ja Jahven. Lopputuloksesta ei ole epäilystä, mutta se tulee kalliiksi kummallekin osapuolelle: Israelia rangaistaan ankarasti kapinoimisesta ja sen viholliset tuhotaan.

Juuri kuten on ennustettu, Jerusalem on väkikivi kaikille maailman kansoille. YK:ssa on annettu yli 60 000 yksittäistä ääntä Israelia vastaan. Tämä pikkuinen kansa, jonka väkiluku on tuhannesosa maailman väestöstä, on käyttänyt kolmanneksen YK:n ajasta – todellinen väkikivi!

Epäilijät syyttävät kristittyjä, että he yrittävät sovittaa nykytapahtumia Raamattuun väittäen, että kukaan ei tunnistanut sellaisia profetioita, ennen kuin Israel muodostettiin vuonna 1948. Asia on päinvastoin, sillä satoja vuosia evankeliset kristityt ovat saarnanneet Raamatusta juutalaisten paluuta omalle maalleen. Jopa John Owen, johtava kalvinisti, kirjoitti 1600-luvulla: ”Juutalaiset pitää koottaman … kotimaahansa.”1 Tämä oli myös runoilija John Milton’in, John Bunyan’in, Roger Williams’in, Oliver Cromwell’in ja monien muiden mielipide.

Martti Luther kirjoitti: ”Jos juutalaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä … heidän pitäisi olla takaisin omassa maassaan ja omassa valtiossaan. Mutta … he ovat hajotettuina ja halveksittuina.”2 Siksi hän jätti pois laskuista juutalaiset Jumalan valittuna kansana ja vainosi heitä. Tänä päivänä kuitenkin juutalaiset ovat taas omassa maassaan oltuaan 2500 vuotta hajotettuina maailmanlaajuisesti ja puhuvat hepreaa, aivan kuten kuningas Daavid puhui 3000 vuotta sitten. Yksikään toinen kansa ei ole palannut uudelleenperustamaan omaa valtiotaan ja kieltään oltuaan ulos heitettynä maastaan sellaisen ajanjakson.

Jotkut vain meidän aikaamme koskevat profetiat ovat pelottavia, ennustaen Jumalan tuomiota. Kieli on usein aika rajua.  Kuuntele tätä:

”…minä teroitan salamoivan miekkani ja käteni ryhtyy toteuttamaan tuomiota. Minä kostan vastustajilleni, maksan vihamiehilleni, minun miekkani syö lihaa…” (5. Moos.32:41-42, Raamattu Kansalle). ”Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan…”  (Jes. 66:15,16). ”Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” (Jer. 25:33).

Usein kysytään, onko Yhdysvallat (tai Kanada, Australia ym.) Raamatun profetiassa. Tietysti on. Raamattu julistaa, että kaikki kansakunnat maailmassa kokoontuvat yhteen hyökkäämään Israeliin viimeisinä päivinä ja tuhotaan Harmageddonin taistelussa:Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. … Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan. … ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan…” (Sak. 12:9, 14:2-4).

Mutta eikö Yhdysvaltoja säästetä, koska se on Israelin ystävä? Tosiasiassa Yhdysvaltojen ulkoministeriö on usein ollut Israelia vastaan. Näin oli Jom Kippur -sodassa. Yllätyshyökkäyksessä (lokakuussa 1973) 80 000 egyptiläistä musersivat 500 israelilaista puolustajaa Suezilla ja 1400 syyrialaista tankkia pyyhälsivät Golanille, jossa vain yksi israelilainen panssariprikaati oli palveluksessa vastustamassa niitä. Israel yllätettiin. Suurin osa sen asevoimista oli lomalla. Hyökkääjien alkumenestys innoitti arabimaailmaa niin, että yhdeksän muuta arabivaltiota ryntäsivät mukaan teurastukseen.

Historioitsija David A. Rausch kirjoittaa: ”Jordanian kuningas Hussein lähetti kaksi parasta panssariprikaatiaan Syyriaan. Saudi-Arabia ja Kuwait vastasivat valtavista kustannuksista samalla lähettäen tuhansia miehiä taistelemaan Israelia vastaan. Kuwait lainasi brittivalmisteisia Lightning-hävittäjiä Egyptille. Libyan Gaddafi luovutti 40 ranskalaista Mirage III -hävittäjää ja 100 panssaria. Irakin MiG-hävittäjät kuten myös panssarit ja jalkaväkidivisioonat taistelivat Golanilla, samalla kun Egypti käytti laivuetta Irakin Hunter-hävittäjiä. Arabit ennustivat juutalaisvaltion tuhoa ja Palestiinan ’vapautusta’…”

Neuvostoliitto esti kaikki YK:n tulitaukoaloitteet ja vahvisti arabijoukkoja ase- ja varustetoimituksilla meri- ja ilmateitse. Israelin häviö oli silloin lähempänä kuin koskaan. Mutta kun sota loppui, Israelin panssarikiilat olivat Damaskon ja Kairon liepeillä ja olisivat voineet vallata nuo kaupungit, ellei niitä olisi käännytetty takaisin. On traagista, että Israelilaisia kuoli noin 3000 – mikä suhteessa väkilukuun vastaa 150 000 kuollutta Yhdysvalloissa. Ilman Jumalan ihmeiden sarjaa Israel ei olisi selvinnyt.

Missä oli sen ystävä Yhdysvallat? NSA (National Security Administration) lähetti kymmeniä huomautuksia Nixon’in valkoiseen taloon, että arabien Pearl Harbor oli alkamassa Israelia vastaan. Nixon istui niiden päällä. Kissinger piiloutui hyökkäyspäivänä New York’in Waldorf Astoria -hotelliin ja odotti vielä kolme päivää, ennen kuin kutsui koolle YK:n turvallisuusneuvoston. Kieltäytyen kiidättämästä kipeästi tarvittuja sotatarvikkeita Israelille Valkoinen Talo sanoi, että sen oli oltava varovainen, ettei hermostuttaisi arabeja ja aiheuttaisi öljykriisiä.

Kuusi vuotta aiemmin kesäkuun 8. päivänä 1967, ”kuuden päivän sodan” neljäntenä aamuna USS Liberty, sähköinen salakuuntelualus, saapui Siinain rannikolle ja alkoi imeä jokaisen sotilaallisen yhteydenpidon välittäen sen kaiken brittien salaisen palvelun jättiläismäiselle tietokoneinstallaatiolle Kyproksella. Sieltä täydelliset kartat jokaisesta Israelin sotilaallisesta liikkeestä lähetettiin etukäteen arabien asevoimille. Tuolla avulla arabit olisivat pystyneet käyttämään musertavaa lukumääräistä ylivoimaansa kääntämään sodan kulun. Israelilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upottaa Liberty. Media tietysti kirkui tästä ”kylmäverisestä hyökkäyksestä”. Kukaan ei uskonut Israelin julkista selitystä, että Liberty’ä oli luultu vihamieliseksi egyptiläiseksi laivaksi – eivätkä Yhdysvallat ja Israel ole julkisesti kertoneet totuutta.

Myös Yhdysvallat tulee hyökkäämään Israelia vastaan ja sitä rangaistaan Harmageddonilla. Jumala julistaa selvästi, että Hän tuo kaikki kansakunnat Israelia vastaan tuhotakseen ne.

”Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa? Mutta sinä päivänä, jona Goog karkaa Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee minun vihani hehku. Kiivaudessani, tuimuuteni tulessa minä sanon: Totisesti tulee sinä päivänä suuri maanjäristys Israelin maahan. Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat; ja vuoret luhistuvat, ja vuorenpengermät sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan. Ja minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra: toisen miekka on oleva toista vastaan. Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat. Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” (Hes. 38:16-23).

Tämä on pelottavaa kieltä! Mikä aiheuttaa tämän koko planeetan ja sen päällä elävän jokaisen luontokappaleen ”suuren järistyksen”? Jumala on itse tulossa maan päälle, kuten Hän tuli Siinain vuorelle antaessaan Lain – ja Hän tulee kostamaan Israelin vihollisille!

Jumalan tuomiolle on kaksi erityistä syytä: ”Minä myös kokoan kaikki kansakunnat … Joosafatin laaksoon [Jerusalemin ja Öljymäen välillä, jossa Jumala ihmeellisesti tuhosi hyökkäävät kansat ilman, että Israel nosti sormeaan (2. Aik. 20:10-25)] ja käy oikeutta niiden kanssa [rankaisee] ”kansani ja perintöosani Israelin tähden, jonka he ovat hajottaneet pakanakansain sekaan ja jakaneet minun maani” (Joel 3:2).                                                                                                                                                                                           

Tietysti kaikki kansakunnat ovat osallistuneet juutalaisten vainoamiseen ja hajottamiseen maasta maahan 2500 vuoden ajan. Toinen syy Jumalan tuomioon, joka lankeaa kaikille kansakunnille, on jotakin, jota on tapahtunut vasta meidän sukupolvessamme: ”he ovat jakaneet minun maani”.

Hyökkääjät ovat vallanneet Israelin monta kertaa – mutta milloinkaan ei valloittaja jakanut maata. Voittaja ei jaa saalistaan muiden kanssa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikki kansakunnat ovat liittyneet jakamaan Israelin maata.

Vuoden 1917 Balfour’in julistus, vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssi ja vuoden 1922 Kansainliiton periaatteiden julistus kaikki tunnustivat, että maa, joka oli tullut tunnetuksi nimellä ”Palestiina” (sen jälkeen, kun roomalaiset antoivat uuden nimen Israelille vuonna 135), kuului juutalaisille. Se varataan juutalaisten kansalliseksi kotimaaksi, jolla on ”kansainvälinen takuu … ja virallinen tunnustus muinaisen historiallisen yhteyden nojalla”. Historia tietysti sitoo koko Israelin maan koko ”Palestiinaan”.

Britannia valtuutettiin valvomaan, että juutalaiset asettuvat sinne turvallisesti. Valtavien öljyvarantojen löytyminen arabien maiden alla sai britit pitämään juutalaiset maahanmuuttajat ulkona ja päästämään maahan kymmeniätuhansia arabeja. Juuri kun miljoonat juutalaiset epätoivoisesti tarvitsivat turvapaikkaa, johon paeta Natsi-Saksasta, niin Britannian vuoden 1939 Valkoinen Paperi rajoitti juutalaisten maahanmuuton 10 000 henkeen vuodessa korkeintaan viiden vuoden ajaksi ynnä 25 000 ylimääräiseen ”pakolaiseen” tuona aikana – ja sitten ovi Palestiinaan sulkeutuisi kokonaan juutalaisilta. Koska natsit olivat merkinneet tuhottavaksi 11 miljoonaa juutalaista Euroopassa, niin 25 000 hengen kiintiö uhmasi Jumalaa ja omaatuntoa.

Vuotta aikaisemmin presidentti Roosevelt oli koonnut valtuutetut 32 maasta Ranskan Evian’iin keskustelemaan juutalaisten pahenevasta ahdingosta. Roosevelt teki selväksi, että Yhdysvallat ei tekisi mitään. Britannia sanoi, että Palestiinassa ei ole tilaa ja siitä ei keskustella. Tunnustaen suuren myötätuntonsa Euroopan juutalaisille, joista kaikki tiesivät, että heidät oli määrä tuhota, valtiot esittivät erilaisia tekosyitä, miksi eivät voineet mitenkään puuttua asiaan.

Hitler julisti ovelasti: ”Me … olemme valmiit asettamaan kaikki nämä rikolliset näiden maiden haltuun … jopa luksuslaivoilla.” Kun konferenssi päättyi juutalaisten täydelliseen hylkäämiseen, Hitler pilkkasi osallistujia: ”Hiljattain sitä pidettiin täysin käsittämättömänä, miksi Saksa ei halunnut säilyttää väestössään … juutalaisia … [kuitenkin nämä] maat eivät näytä mitenkään innokkailta [ottamaan heitä] nyt, kun on tilaisuus.” Koko maailma oli Hitlerin kumppani juutalaisten tuhoamisessa!

Vuonna 1944 Hitler tarjoutui myymään liittoutuneille 500 000 Unkarin juutalaista hintaa 2 dollaria kappale – eikä kukaan halunnut ottaa heitä! Englanti sanoi, että Palestiinassa ei ole heille ”tilaa”. Vuonna 1943 Britannia ja Amerikka olivat sopineet, etteivät puhu eivätkä tee mitään holokaustin suhteen peläten, että painostettaessa Hitler dumppaisi juutalaiset arvostelijoidensa päälle. Liittoutuneet torjuivat päättäväisesti juutalaisjärjestöjen kiireelliset vetoomukset pommittaa tuhoamisleireille johtavia raiteita. Jumala tulee tuomitsemaan kaikki kansakunnat!

Sodan jälkeen vähäinen jäännös Hitlerin kuolemanleirien riutuneita eloonjääneitä yritti päästä ”Palestiinaan” puoliksi uponneilla aluksilla. Jotkut, jotka pääsivät näköetäisyydelle maasta, jonka Jumala oli antanut heille ikuiseksi perinnöksi (1. Aik. 16:15-18), Britannian laivasto ajoi takaisin ja pani vankileireille Kyproksella. Monia, jotka onnistuivat löytämään suojaa alueelta, josta tulisi uusi Israelin juutalaisvaltio, britit keräsivät yhteen ja veivät pois noille leireille. Britannia loi Jordanian valtion suurimmasta osasta Luvattua Maata. Brittiläisen imperiumin, jonka yllä ”aurinko ei koskaan laske”, kuoleman voidaan katsoa alkavan ajasta, jolloin Britannia kavalsi juutalaiset – jälleen yksi profetian täyttymys. ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat” (1. Moos. 12:3).

Kun YK lopulta äänesti Palestiinan jakamisesta marraskuun 29. päivänä 1947 (YK:n päätöslauselma 181) Jumalan ”valittu kansa” sai noin 13 % maasta, joka kerran oli kuulunut heille! Näin toteutui Joelin profetia, että kaikki kansakunnat liittyvät jakamaan Israelia. Ainoa osa profetiaa, joka vielä odottaa toteutumistaan, on tuomio kansakunnille siitä, että ovat ”jakaneet” Jumalan maan: Älköön maata ainaiseksi myytäkö [jaettako], sillä maa on minun” (3. Moos. 25:23).

Jumalan viha on nousemassa tämän maailman kansakuntia vastaan, koska ne ovat ryöstäneet Israelilta sen, minkä Jumala sille antoi. Silti uhmaten jatkuvasti Jumalaa jokainen Lännen Israelille asettama rauhanehdotus on sisältänyt Jumalan maan edelleen jakamista. Presidentti Bush, tunnustava kristitty, aloitti niin sanotun ”tiekartan rauhaan”, joka vaatii Israelin maan edelleen jakamista. Hänen pitäisi vavista ja katua, kuten myös presidentti Putin’in, EU:n ja YK:n, jotka ovat liittyneet Bush’iin muodostaen ”kvartetin”, joka sponsoroi tätä suunnitelmaa.

Israel puolestaan on ollut valmis antamaan pois yhä enemmän maata vastineeksi PLO:n ”rauhan” lupauksista siitä huolimatta, että sen peruskirja vaatii Israelin tuhoamista ja että sen kartat ja koko arabimaailman kartat eivät edes tunnusta Israelin olemassaoloa. Se, että Länsi on pakottanut Israelin tekemään niin, ei ole mikään puolustus. Siitä sitä rangaistaan ankarasti sellaisessa, jota kutsutaan ”Jaakobin ahdistuksen ajaksi” (Jer. 30:7). Jumala kyllä vapauttaa sen, mutta vasta kun kaksi kolmannesta kaikista maailman juutalaisista on tapettu (Sak. 13:8,9).

Ei ole sopivampaa paikkaa ja tapaa tuhota Israelia rääkänneet kansakunnat, kuin silloin, kun ne Saatanan hengessä tulevat toteuttamaan lopullisesti sen, mitä Hitler kutsui ”loppuratkaisuksi” juutalaisongelmaan. Uskovien tulee kokoontua yhteen rohkaisemaan ja kehottamaan toisiaan Sanasta: ”…sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän” (Hepr. 10:25). Täyttyneet profetiat ovat merkkinä tuosta päivästä, kuin ei koskaan ennen.

Read Full Post »

Israel’s 70th Anniversary
Dr. David R. Reagan heinä-elokuu 2018, suom. SK

David Ben-Gurion lukee Israelin itsenäisyysjulistusta 14.5.1948 Tel Avivissa

Israel julistautui itsenäiseksi toukokuun 14. päivänä 1948, mutta sitä juhlittiin tänä vuonna (2018) Israelissa huhtikuun 19. päivänä. Se johtuu siitä, päivä heprealaisessa kuukalenterissa on 5. päivä Iyar-kuuta.

Ensimmäisenä uuden valtion tunnusti Yhdysvallat. Presidentti Harry S. Truman antoi tunnustuslausunnon vain 11 minuuttia siitä, kun julistus tuli voimaan. Amerikan tunnustaminen osoittautui yhdeksi avaintekijäksi Israelin selviämiselle.

Mikä sai presidentti Truman’in toimimaan niin nopeasti ja päättäväisesti? Vasta viime vuosina koko tarina on tullut esiin.

Asiaa koskevia Raamatun profetioita

Ensin kuitenkin vähän taustaa. Heprealaisille profeetoille annettiin monia profetioita koskien juutalaisia. Profetoitiin, että heidän tottelemattomuutensa johtaisi heidän maailmanlaajuiseen hajotukseensa kotimaastaan Israelista ja että heitä vainottaisiin, minne ikinä he menisivät (5. Moos. 28:58-67). Herra kuitenkin lupasi, että jäännös säilyisi (Jer. 30:11) ja että eräänä päivänä heidät koottaisiin jälleen epäuskossa kotimaahansa (Jes. 11:10-12), jossa heidän valtionsa perustettaisiin uudelleen (Jes. 66:7-8).

Profetiat hajotuksesta olivat toteutuneet täydellisesti 1900-luvun alkuun mennessä. Kun tuo vuosisata koitti, juutalaiset olivat hajotettuina maailmanlaajuisesti. Ja aivan kuten oli profetoitu, kaikkialla, missä juutalaiset olivat vaellelleet menneet 2000 vuotta, heitä oli vainottu. On kuitenkin ihmeellistä, että he olivat säilyttäneet identiteettinsä toisin kuin mikään toinen hajotettu kansa.

Jumala alkaa toimia

Theodore Herzl

1800-luvun lopulla Jumala nosti visionäärin nimeltä Theodore Herzl. Hän oli Unkarin juutalainen, joka eli Wienissä. Vuonna 1896 hän julkaisi kirjasen, jossa kutsui juutalaisia palaamaan kotimaahansa. Kirjanen herätti juutalaisten mielikuvituksen maailmanlaajuisesti ja johti ensimmäiseen sionistiseen kongressiin, joka pidettiin Baselissa Sveitsissä vuonna 1897. Kun tämä historiallinen kokous oli hajaantunut, Herzl kirjoitti päiväkirjaansa nämä profeetalliset sanat:1

Baselissa minä perustin juutalaisvaltion. Jos sanoisin sen tänä päivänä ääneen, minulle naurettaisiin yleisesti. Viidessä vuodessa kenties, ja varmasti viidessäkymmenessä, kaikki näkevät sen.

Seuraava virstanpylväs oli vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Tuon sodan aikana turkkilaiset asettuivat saksalaisten puolelle. Heidän ottomaaninen valtakuntansa käsitti suurimman osan Lähi-idän maista, mukaan lukien Palestiina, jota he olivat hallinneet 400 vuotta. Kun saksalaiset hävisivät sodan, turkkilaiset hävisivät heidän kanssaan ja heidän valtakuntansa jaettiin liittoutuneiden voittajien kesken. Britannia sai Palestiinan samalla kun Ranskalle annettiin Syyria, Libanon ja osa Irakia.

Marraskuussa 1917 britit antoivat Balfourin julistuksen, jossa he ilmoittivat aikovansa luoda kotimaan juutalaisille Palestiinan alueella. Tuohon aikaan Palestiina käsitti tämän päivä Israelin ja Jordanian alueen kokonaan – pinta-alaltaan 117 000 km2 (ks. kartta)

Mutta muste oli tuskin kuivunut Balfourin julistuksessa, kun britit jo vuonna 1922 päättivät antaa kaksi kolmannesta Palestiinasta arabeille varmistaakseen pääsynsä arabien öljyyn. Se johti siihen, että luotiin palestiinalainen valtio nimeltä Transjordania (ks. kartta).

Vasemmalla Palestiina vuonna 1917, oikealla Palestiina vuonna 1922

Tämä brittien toiminta arabien rauhoittamiseksi jätti pienen maa-alueen luvatulle juutalaisvaltiolle – kooltaan vain 26 000 km2, pienempi kuin Michigan-järvi tai New Jersey’n maakunta.

Kansainliiton mandaatti

Välittömästi sen jälkeen Kansainliitto antoi sen, mitä oli jäljellä Palestiinasta, Britannialle mandaatiksi ja britit alkoivat hallita maata lopullisena päämääränä ohjata se itsehallintoon.

Pian kuitenkin britit havaitsivat olevansa keskellä veristä juutalaisten ja arabien välistä taistelua maasta. Kun taistelu voimistui ja yhä enemmän brittisotilaita kuoli, britit alkoivat painostaa hallitusta etsimään keinoa verilöylystä vapautumiseksi. Paine kasvoi loppuvuodesta 1946, kun Winston Churchill, Labor-puolueen hallitusta vastustavan opposition johtaja, alkoi julkisesti vaatia mandaatin lopettamista. Hän julisti: ”Ellemme voi täyttää lupauksiamme sionisteille, meidän pitäisi viipymättä asettaa Palestiinan mandaattimme YK:n jalkojen juureen ja antaa heille asianmukainen perustelu lähestyvästä lähdöstämme maasta.”2

Clement Attlee

Clement Attlee (Englannin pääministeri 1945–1951) antoi vastahakoisesti periksi kasvavalle paineelle. Helmikuun 18. päivänä 1947 Attlee’n tiedottaja ilmoitti: ”Hänen majesteettinsa hallituksella ei itsessään ole valtaa mandaatin perusteella antaa maata arabeille eikä juutalaisille, eikä edes jakaa sitä heidän kesken. … Olemme siksi tulleet siihen tulokseen, että ainoa mahdollisuus meille on alistaa ongelma YK:n päätettäväksi.”3

Tämä brittihallituksen toimi oli mitä todennäköisimmin temppu yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi, sillä kukaan hallituksessa ei uskonut, että YK:sta löytyisi riittävästi ääniä mandaatin lopettamiseksi. Venäläiset ja heidän liittolaisensa olivat tukevasti arabien puolella ja heidän blokkinsa yhdessä arabivaltioiden kanssa edustivat riittävää äänten määrää estämään brittien vetäytyminen, mikä voisi johtaa maan jakamiseen, jonka arabit halusivat kokonaan itselleen.

Brittien ilmoitus johti YK:n yleiskokouksen erityisistunnon koolle kutsumiseen käsittelemään jotakin sellaista, jolle oli annettu nimi ”Palestiinan kysymys”. Istunto pidettiin Flushing Meadows’issa, New York’issa huhtikuun 28. päivästä toukokuun 15. päivään vuonna 1947.

Tästä erityisistunnosta oli kaksi merkittävää seurausta. Ensiksikin yleiskokous päätti perustaa 11-jäsenisen tutkintakomitean nimeltä Yhdistyneiden Kansakuntien Palestiinan erityisvaliokunta (United Nations Special Committee on Palestine = UNSCOP). Sen tarkoitus oli tutkia Palestiinan ongelmaa ja ehdottaa ratkaisua.4

Andrei Gromyko

Toinen seuraus oli diplomaattinen pommi yllätysilmoituksen muodossa Neuvostoliiton lähettiläs Andrei Gromyko’lta. Hän hyökkäsi sellaista vastaan, jota kutsui ”Palestiinan mandaattisysteemin konkurssiksi” ja sitten jatkoi suositellen ”juutalaisten pyrkimyksiä perustaa oma valtionsa.”5

Miksi venäläiset tekivät tämän täyskäännökseen, on edelleen mysteeri tänä päivänä. Todennäköisimmin heitä motivoi halu pakottaa britit vetäytymään Lähi-idästä, uskoen, että paljon lukuisammat arabit voisivat täyttää seurauksena olevan poliittisen tyhjiön ja lopputulos olisi heikko neuvostoliittolaisista riippuvainen arabivaltio. Mikä syy sitten olikaan, niin venäläisten siirto oli hankala yllätys briteille. Yhtäkkiä he kohtasivat todellisuuden, että prosessi oli mennyt liian pitkälle heidän jarruttaa sitä.

YK:n ratkaisu

Elokuun lopulla UNSCOP:in raportti julkaistiin. Komitea päätti yksimielisesti suositella mandaatin lopettamista mahdollisimman pian. Enemmistö (7–3, yhden pidättyessä) suositteli Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioiksi. Vähemmistö vaati arabien ja juutalaisten piirikuntien federaatiota.6 Juutalaiset hyväksyivät raportin vastahakoisesti. Arabit hylkäsivät sen kiihkeästi ja uhkasivat sodalla, jos YK hyväksyisi jakosuunnitelman.

UNSCOP:in ehdotuksen mukaan arabivaltio käsittäisi kolme aluetta: Gazan kaista, Juudean keskusylänkö ja Samaria sekä Länsi-Galilea. Nämä alueet olivat kietoutuneet kuin käärme Israelille annettuihin alueisiin: Itä-Galilea, rannikkotasanko ja Negevin autiomaa. Arabivaltio käsittäisi 12 000 km2 ja 10 000 juutalaista. Juutalaisvaltio käsittäisi 14 000 km2, 538 000 juutalaista ja 397 000 arabia. Jerusalem ja Betlehem tuli kansainvälistää. Näissä kaupungeissa oli yhteensä 100 000 juutalaista ja saman verran arabeja.7

Marraskuun 29. päivänä 1947 YK päätti hyväksyä UNSCOP:in suosituksen jakaa Palestiina ja luoda sekä juutalainen että arabivaltio. Päätöksen puolesta äänesti kaikkiaan 33 valtiota mukaan lukien Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. 13 valtiota äänesti vastaan mukaan lukien kaikki 11 muslimivaltiota. 10 valtiota pidättyi mukaan lukien Englanti. Päätös vaati kaksi kolmasosaa äänestäneiden äänistä, joten ääniä oli enemmän kuin tarvittiin. Ratkaisevaksi ryhmäksi osoittautui latinalaisen Amerikan valtiot. Ne kaikki Kuubaa lukuun ottamatta äänestivät päätöksen puolesta.8

Juutalaiset kaikkialla maailmassa riemuitsivat, mutta juutalaiset johtajat tiesivät, että taistelu ei ollut ohi. Arabien kalistellessa sapeleitaan juutalaiset käynnistivät massiivisen suhdetoimintakampanjan, joka oli tähdätty pitämään Yhdysvallat sitoutuneena jakosuunnitelmaan.

Sanomalehden ”The Palestine Post” otsikoita 14.5.1948

Reaktio YK:n äänestykseen

Joulukuussa 1947 Valkoinen Talo sai yli 100 000 kirjettä ja sähkösanomaa koskien Palestiinaa.9

Keskellä pahenevaa ja ristiriitaista painostusta presidentti Truman kirjoitti yhdelle avustajistaan: ”Toivon todella, että Jumala Kaikkivaltias antaisi Israelin lapsille Jesajan, kristityille pyhän Paavalin ja Ismaelin pojille vilkaisun kultaiseen sääntöön.”10

Joulukuun 3. päivänä britit ilmoittivat lopettavansa Kansainliiton mandaatin Palestiinaan toukokuun 15. päivänä 1948. Tuona samana päivänä arabit ilmoittivat, että ”puolustaisivat oikeuksiaan”.11

Brittien ilmoitus ja arabien vihamielinen reaktio siihen sai Yhdysvallat uudelleenarvioimaan kantaansa jakosuunnitelmaan. Vauhti, jolla prosessi eteni, näytti pelästyttävän ulko- ja puolustusministeriöt.

James Forrestal, puolustusministeri, yhdessä armeijan päälliköiden (Joint Chiefs of Staff) kanssa muistutti presidenttiä Saudi-Arabialaisen öljyn kriittisestä tarpeesta. Presidentti vastasi sanoen ”käsittelevänsä tilannetta oikeudenmukaisuuden eikä öljyn valossa”.12 Forrestal sanoi presidentille myös, että hänen mielestään ”arabit työntäisivät juutalaiset mereen”.13

Painostus ulkoministeriöstä oli vieläkin voimakkaampi, koska sen uraansa ajattelevat byrokraatit olivat kaikki arabien puolella. He alkoivat kehittää vaihtoehtoa jakosuunnitelmalle. Heidän ideansa oli korvata Kansainliiton mandaatti YK:n huoltohallinnolla (trusteeship).14 Kun uusivuosi 1948 saapui, niin Valkoisen Talon ja ulkoministeriön ”raitahousupoikien”, kuten presidentti Truman heitä kutsui, välille nousi äärimmäinen jännite.15

Presidentin halveksunta ulkoministeriötä kohtaan ei koskenut hänen ulkomisteriään, kenraali George C. Marshall’ia, vaikka Marshall oli juutalaisvaltion perustamisen vahvin vastustaja. Truman ihaili suuresti Marshall’ia ja Marshall’illa oli korkeimman asteen julkinen kunnioitus Truman’in hallinnossa. Ulkoministerin ”Marshall-suunnitelma” Euroopan jälleenrakentamiseksi oli vanginnut yleisön mielikuvituksen ja sitä oli tervehditty hengenpelastajana kaikkialla Euroopassa. Marshall’in erinomainen johtajuus johti siihen, että hänet valittiin Time-lehden ”vuoden Mieheksi” vuodelle 1947. Palestiinaan Marshall suositteli ”yhtenäistä valtiota YK:n huoltohallinnon alaisuudessa”.16

Truman’in hallinnossa oli vain kaksi miestä, jotka vahvasti kannattivat jakosuunnitelmaa ja molemmat olivat presidentin neuvonantajia – David Niles ja Clark Clifford. Clifford oli Truman’in Valkoisen Talon neuvonantaja ja uskottu ystävä. Niles, joka oli juutalainen, oli toinen vain kahdesta Roosevelt’in avustajasta, jotka Truman säilytti tullessaan presidentiksi. Hän oli presidentin neuvonantaja koskien vähemmistökysymyksiä ja virkanimityksiä.

Juutalaisena Niles tunsi luonnollista sympatiaa Holokaustista selvinneiden juutalaisten kauhean ahdingon vuoksi. Clifford taas perusti tukensa Israelille siihen, mitä luki muinaisesta historiasta ja Raamatusta. Hän uskoi lujasti, että juutalaisilla oli oikeus kotimaahansa.17 Niles piti tärkeät sionistijohtajat tietoisina siitä, mitä tapahtui Washingtonissa ja Valkoisessa Talossa. Clifford palveli rohkaisten presidenttiä pitämään kiinni sitoutumisestaan juutalaisvaltioon.

Kun sionistijohtajat saivat tietää voimakkaasta vastustuksesta Truman’in hallinnon sisällä juutalaisvaltion perustamiselle, he päättivät lähettää johtavan valtiomiehensä ja tiedottajansa Washingtoniin neuvottelemaan presidentti Truman’in kanssa, Hän oli Chaim Weizmann (1874–1952).18

Kaksi ratkaisevaa juutalaista ääntä

Dr. Chaim Weizmann

Dr. Weizmann oli Venäjän juutalainen, joka oli muuttanut Englantiin, jossa hänestä oli tullut kemian professori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän suuresti auttoi brittejä, kun kehitti synteettisen asetonin muodon, joka oli välttämätön savuttoman ruudin (cordite) valmistuksessa. Jotkut historioitsijat ovat ehdottaneet, että tämä panostus brittien sotaponnistuksiin oli se, mikä aiheutti Balfour’in julistuksen. Weizmann palveli kahdesti maailman sionistijärjestön presidenttinä (1920–1931 ja 1935–1946).

Valtavasta arvovallastaan huolimatta, kun Weizmann saapui Washingtoniin maaliskuussa 1948, niin presidentti Truman kieltäytyi tapaamasta häntä. Se johtui siitä, että presidentti oli ärtynyt kaikesta juutalaisten painostuksesta, joka kohdistui Valkoiseen Taloon, erityisesti joidenkin amerikkalaisten rabbien taholta, jotka olivat olleet hyvin tahdittomia. Sitä paitsi presidentti oli jo tavannut Weizmann’in edellisessä marraskuussa ja tuon tapaamisen aikana presidentti oli vakuuttanut hänelle tukeaan juutalaisvaltiolle.19

Tällä kriittisellä hetkellä presidentti Truman’in sydänystävä ja entinen liikekumppani Eddie Jacobson päätti puuttua asiaan. Nämä kaksi olivat olleet kumppaneita vaatetusbisneksessä Kansas City’ssä vuodesta 1919 vuoteen 1922. Muistelmissaan Truman kirjoitti, että hänellä ei koskaan ole ollut ”todellisempaa ystävää”.20

Eddie Jacobson ja Harry Truman

Jacobson oli juutalainen. Hän ei ollut sionisti, mutta hänellä oli suuri myötätunto juutalaisten kärsimyksille. Saadessaan tietää, että Truman kieltäytyi tapaamasta Weizmann’ia, hän matkusti Washingtoniin kehottaakseen vanhaa liikekumppaniaan muuttamaan mielensä. Truman oli vaikutettu: ”Kaikkina Washingtonin vuosinani hän ei koskaan ollut pyytänyt minulta mitään itselleen.”21

Vastauksena Jacobson’in palavaan henkilökohtaiseen vetoomukseen presidentti Truman suostui tapaamaan Dr. Weizmann’in epävirallisesti maaliskuun 18. päivänä. He puhuivat melkein tunnin ja jälleen kerran presidentti vakuutti Weizmann’ille tukeaan juutalaisvaltiolle.22

Lopullinen yhteenotto

Jakosuunnitelman vastustajat hallinnossa olivat kuitenkin päättäneet muuttaa presidentin mielen. Heidän rynnäkkönsä tapahtui toukokuun 12. päivänä, kun ulkoministeri Marshall ja useat hänen avustajistaan menivät Valkoiseen Taloon tapaamaan presidenttiä. Heidän yllätyksekseen Truman’illa oli paikalla useita avustajiaan, mukaan lukien David Niles ja Clark Clifford.

Kokous alkoi esityksellä, jonka piti yksi ministeri Marshall’in avustajista, Robert Lovett. Hän esitti ulkoministeriön kannan YK:n huoltohallinnon puolesta.

Presidentti kutsui sitten Clark Clifford’ia lukemaan valmistelemansa paperin. Tuossa paperissa Clifford perusteli, että Israelin valtion tunnustaminen olisi ”ihmisyyden teko” vastauksena Holokaustiin. Hän lainasi Balfour’in julistuksen lupausta ja lainasi jakeita 5. Mooseksenkirjasta todistamaan juutalaisten vaatimuksen maahan oikeaksi.23

Robert Lovett (vas.) ja Clark Clifford (oik.)

Marshall suuttui. Hän katsoi Clifford’in olevan vain poliittinen agentti ja uskoi hänen perustelujensa olevan poliittisesti motivoituneita, tarkoitettuja takaamaan presidentille juutalaisten äänet tulevissa vaaleissa. Lopulta Marshall kiihtyi niin, että keskeytti Clifford’in ja sanoi: ”Tämä on vain suoraa politiikkaa. En edes ymmärrä, miksi Clifford on täällä!” Truman vastasi pehmeästi: ”Kenraali, hän on täällä, koska minä pyysin hänet tänne.”

Clifford jatkoi. Hänen lopetettuaan Lovett puhui uudelleen kiistäen. Hän väitti, että juutalaisvaltion tunnustaminen olisi tuhoisaa Amerikan arvovallalle YK:ssa, koska se näyttäisi vain ”läpinäkyvältä yritykseltä” saada juutalaisten äänet tulevissa presidentin vaaleissa marraskuussa.

Tässä vaiheessa Marshall puhui uudelleen. Katsoen suoraan Truman’iin hän sanoi, että jos presidentti noudattaa Clifford’in neuvoa, niin hän äänestäisi presidenttiä vastaan vaaleissa!

Se oli uskomaton nuhteleminen presidenttiä vastaan todistajien edessä. Huone meni hiljaiseksi. Kaikki istuivat shokissa. Myöhemmin Clifford sanoi sitä ”kauheaksi täydelliseksi hiljaisuudeksi”. Truman ei osoittanut mitään merkkiä tunteesta. Lopulta hän sanoi luulevansa, että jokaiselle olisi parasta nukkua asian päälle.”24

Lopullinen päätös

Kaksi päivää myöhemmin perjantaina toukokuun 14. päivänä, joka oli itsenäisyysjulistuksen päivä, ulkoministeri soitti presidentille ja kertoi hänelle, että vaikka ei voinut henkilökohtaisesti tukea tunnustusta, hän ei kuitenkaan vastustaisi sitä julkisesti.25

Julistuksen oli määrä tulla voimaan klo 18.00 Washingtonin aikaa. Yksitoista minuuttia voimaantuloajan jälkeen yksi presidentin avustajista, Charlie Ross, ilmoitti, että Yhdysvallat antaa tosiasiallisen tunnustuksen uudelle Israelin valtiolle. Siten Yhdysvalloista tuli ensimmäinen Israelin tunnustanut valtio.

Yhdysvaltain delegaatio YK:ssa oli ällistynyt. Marshall lähetti YK-asioiden päällikkönsä, Dean Acheson’in, lentokoneella New York’iin estämään koko delegaatiota eroamasta. Monet ulkoministeriössä kehottivat Marshall’ia eroamaan, mutta hän kieltäytyi. Hän sanoi, että presidentillä oli perustuslaillinen oikeus tehdä tuo päätös. Hän kuitenkin kieltäytyi enää koskaan puhumasta Clark Clifford’ille.26

Seuraukset

Toukokuun 15. päivänä brittien suurlähettiläs (High Commissioner) Palestiinassa sanoi jäähyväiset ja lähti Jerusalemista. Toukokuun 16. päivänä Israelin väliaikainen hallitus kokoontui ja valitsi Dr. Chaim Weizmann’in palvelemaan Israelin ensimmäisenä presidenttinä.

Samaan aikaan untuvikko juutalaisvaltio oli joutunut viiden arabiarmeijan, jotka olivat päättäneet tuhota valtion sen syntyessä, välittömän hyökkäyksen kohteeksi. Hyökäten kolmelta puolelta nämä armeijat tulivat Egyptistä, Transjordaniasta, Irakista, Syyriasta ja Libanonista.

Tämä hyökkäys toteutti Jesajan antaman vertauskuvallisen profetian, joka sanoo, että tuleva juutalaisvaltio syntyy yhdessä päivässä ja että synnytyskivut tulevat synnytyksen jälkeen (Jes. 66:7-8). Ja ne tulivat ja ovat jatkuneet tähän päivään Israelin kokiessa sodan toisensa jälkeen voidakseen jäädä eloon.

Toukokuussa 1951, David Ben-Gurion, Israelin pääministeri, vieraili presidentin luona Valkoisessa Talossa kiittämässä häntä tuesta. Hänen viimeinen tapaamisensa presidentin kanssa tapahtui vuonna 1952 hotellissa New York’issa. Vuosia myöhemmin antamassaan haastattelussa hän sanoi:27

Sanoin hänelle [Truman], että ulkomaalaisena en voinut päättää, mikä hänen paikkansa olisi Yhdysvaltain historiassa, mutta hänen avuliaisuutensa meille, hänen jatkuva myötätuntonsa meidän tavoitteillemme Israelissa, hänen rohkea päätöksensä tunnustaa uusi valtiomme niin nopeasti ja hänen vankka tukensa siitä lähtien ovat antaneet hänelle kuolemattoman paikan juutalaisessa historiassa. Kun sanoin sen, kyyneleet äkkiä tulivat hänen silmiinsä ja hänen silmänsä olivat edelleen märät hänen hyvästellessään minua… Vähän myöhemmin… kirjeenvaihtaja tuli luokseni ja kysyi: ”Miksi presidentti Truman kyynelehti hyvästellessään teidät?”

Presidentti Truman David Ben-Gurion’in kanssa Valkoisessa Talossa toukokuussa 1951. Taustalla Abba Eban, Israelin YK-lähettiläs.

Loppumietteitä

Oliko ulkoministeri Marshall oikeassa arviossaan presidentti Truman’iin motivaatioista? Vaikuttiko politiikka presidentin Palestiinaa koskevaan päätökseen?

Päältä katsoen tämä olisi helppo uskoa. Olihan New York’in valtiossa enemmän juutalaisia kuin Israelissa ja presidentillä näytti olevan edessään olemattomat voiton mahdollisuudet. Hänen suosionsa oli alhainen ja puolueensa jakautunut kolmella tavalla.

Etelä-Carolina’n senaattori Strom Thurmond oli vetäytymässä Dixiecrat-puolueen ehdokkaaksi, liike, joka uhkasi viedä etelävaltiot pois presidentiltä. Lisäksi Roosevelt’in entinen maatalousministeri ja varapresidentti Henry Wallace oli päättänyt pyrkiä presidentiksi Edistyspuoleen ehdokkaana. Tämä liike uhkasi houkutella demokraattien liberaalin siiven.

Historian kirjat kuitenkin näyttävät osoittavan, että Truman’in päätöksellä oli syvät juuret hänen henkilökohtaisissa arvoissaan ja kristillisessä uskossaan. Koko elämänsä ajan hän luki ahnaasti. Hän aina sanoi lukeneensa Raamatun läpi kahdesti, ennen kuin edes oli aloittanut käydä koulua! Hän osasi juutalaisten historian ulkoa ja ymmärsi heidän raamatullisen vaatimuksensa maahan.28

Hänen sydämensä paljastui huhtikuussa 1943, kun hän palveli kongressissa senaattorina Missouri’sta. Hän lensi Chicagoon puhumaan Chicagon stadionilla pidettävässä valtavassa kokouksessa, jossa kehotettiin auttamaan Euroopan tuomittuja juutalaisia. Sellaisesta esiintymisestä ei ollut saatavissa mitään poliittista voittoa, mutta Truman meni silti ja puhui suurella intohimolla.

Hän viittasi Hitleriin ”hulluna miehenä” ja rohkeasti arvosteli presidentti Roosevelt’ia, ettei tämä tehnyt riittävästi auttaakseen juutalaisia. Viitaten Roosevelt’in ”Neljän Vapauden” puheeseen Truman huomioi:29

Pelkkä puhuminen Neljästä Vapaudesta ei riitä. Nyt on toiminnan aika. Kukaan ei voi enää epäillä natsipetojen hirveitä aikeita. Tiedämme, että he suunnittelevat systemaattista teurastusta, ei vain juutalaisten, vaan koskien valtavaa määrää muita viattomia ihmisiä.

Yliluonnollinen valmistelu

Sananl. 21:1 sanoo, että hallitsijoiden sydämet ovat ”Herran kädessä kuin vesiojat”. Kohta jatkuu todeten, että Jumala voi taivuttaa ne ”kunne tahtoo”.

Tarina Harry Truman’in päätöksestä tukea juutalaisvaltion perustamista ja antaa sille välitön tunnustus, on tarina siitä, kuinka Jumala valmistaa ihmisen tekemään historiallisen päätöksen, joka toteuttaa Raamatun profetian.

Ensiksikin Truman oli hyvin perehtynyt Raamattuun ja tutustunut juutalaisten historiaan. Sitten juutalaisesta miehestä, jonka hän tapasi armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana, tuli hänen paras ystävänsä ja liikekumppaninsa. Juutalaisten kärsimys Holokaustin aikana teki häneen syvän vaikutuksen ja kun tuli aika tehdä tämä kohtalokas päätös koskien Palestiinaa, niin kaksi hänen läheisintä neuvonantajaansa olivat Israelin vakaita tukijoita.

Herra jopa kosketti Israelin suurimman vastustajan, ulkoministeri Marshall’in, sydäntä hallinnossa – ja viime hetkellä hän suostui presidentin toimintalinjaan.

Kuinka Eddie Jacobson’in rooli voidaan selittää muuten, kuin yliluonnollisesti? Hän oli yksinkertainen kaupan myyjä, jonka Jumala sijoitti Truman’in elämän keskelle valmiina toimimaan juuri oikealla hetkellä.

Raamattu sanoo, että Jumala antoi lupauksen Aabrahamille siunata ne, jotka siunaavat juutalaisia ja kirota ne, jotka kiroavat heitä (1. Moos. 12:3). Jumala on ollut uskollinen lupaukselleen kautta historian.

Toukokuussa 1948 presidentti Harry S. Truman siunasi juutalaisia suuresti. Marraskuussa Jumala palautti siunauksen hänelle, kun hän voitti vaalit yhdessä Yhdysvaltain historian hämmästyttävimmistä vaalivoitoista.

Chicago Tribune oli niin varma Truman’in tappiosta vuonna 1948, että painoi otsikon siitä, ennen kuin äänet oli laskettu!

Viitteet

  1. Marvin Lowenthal, editor and translator, The Diaries of Theodor Herzl(London: Smith Peter, 1958) p. 220.
  2. Connor Cruise O’Brien, The Siege: The Saga of Israel and Zionism(New York: Simon and Schuster, 1986), p. 272.
  3. O’Brien, p. 272.
  4. Howard M. Sachar, A History of Israel: From the Rise of Zionism to Our Time(New York: Alfred A. Knopf, 1976), p. 284.
  5. O’Brien, p. 274.
  6. Sachar, pp. 284-285. See also O’Brien, p. 277.
  7. Sachar, p. 292.
  8. Ibid., p. 294.
  9. David McCullough, Truman(New York: Simon & Schuster, 1992), p. 598.
  10. Harry S. Truman, Memoirs by Harry S. Truman: Years of Trial and Hope, Volume 2 (Garden City, NY: Doubleday & Co., 1956), p. 157.
  11. Truman, p. 159.
  12. McCullough, p. 597.
  13. Ibid., p. 602.
  14. Ibid., p. 601.
  15. Ibid., p. 611.
  16. Sachar, p. 290.
  17. Bernard Weisberger, interview with Clark Clifford, American Heritagemagazine, December 28, 1976.
  18. The Jewish Visual Library, “Chaim Weizmann,” http://www.jewishvirtual library.org/jsource/biography/weizmann.html, accessed January 3, 2008.
  19. Truman. pp. 157-158.
  20. Ibid., p. 160.
  21. Ibid.
  22. McCullough, p. 608.
  23. McCullough, pp. 614-615.
  24. Ibid., p. 616.
  25. Ibid,. pp. 617-618.
  26. Ibid., p. 620.
  27. Sachar, p. 312.
  28. Miller, pp. 52, 230-231.
  29. McCullough, p. 286.

Read Full Post »

Stop the Vicious Attacks on Billy Graham
4.3.2018 by Geri Ungurean, suom. SK

I have absolutely had it. (Minulle riittää).

Tämä artikkeli ei tule olemaan täynnä niiden tosiasioiden kiistämisiä, joita esitetään häijyissä hyökkäyksissä Billy Graham’in elämää kohtaan, vaan sen sijaan haluan, että lukija näkisi muiden suurten Jumalan miesten elämää. Minulla on jatkuvasti päässäni kuva kristityistä kivet kädessä kivittääkseen Billy Graham’in muistoa, miehen, joka kuitenkin käytti elämänsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kertomiseen.

Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella monia teologeja kautta historian ja jopa Raamatussa. Toivon voivani osoittaa lukijalle, että me kaikki jotka kuulumme Herralle Jeesukselle Kristukselle, olemme inhimillisiä, joilla on heikkouksia ja vikoja, jotka johtuvat siitä, että olemme tässä syntisessä lihan ruumiissa.

Kuningas Daavid

Jos joskus on ollut mies, joka rikkoi joka ainoan Jumalan käskyn, niin se varmasti oli Daavid. Ja silti Jumala sanoi Daavidista: ”Oman sydämeni mukainen mies.” Alkaen hänen suuresta haureuden synnistään Batseban kanssa ja sitten tämän aviomiehen murhan järjestämisestä taistelun etulinjassa Daavidin suuret synnit paljastettiin hänelle itselleen ja myös jokaiselle, joka lukee Jumalan Sanaa. Silti kuningas Daavidin elämä innoittaa meitä rakastamaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Tämä voi kuulostaa tekopyhältä, mutta se ei todellakaan ole sitä.

Katkelmia sivustolta gotquestions.org:

Tehtyään syntiä Daavid todella katui. Daavidin synti Batseban kanssa on kerrottu kohdassa 2. Sam. 11:2–5. Mahtavat lankeavat pahasti ja Daavidin lankeemukseen sisältyi aviorikos, valhe ja murha. Hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja hän myöntää sen kohdassa 2. Sam. 12:13: Niin Daavid sanoi Naatanille: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan”. Naatan sanoi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.Syntimme myöntäminen ja anteeksipyytäminen ovat kuitenkin vasta puolet yhtälöstä. Toinen puoli on katumus ja Daavid myös katui. Psalmi 51 on Daavidin katumusrukous Jumalalle: Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. (Ps. 51:1–2).

Yhteenvetona, Daavid oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, koska osoitti uskoaan ja oli sitoutunut seuraamaan Herraa. Hänen uskoaan kyllä koeteltiin suuresti ja hän töppäili välillä, mutta tehtyään syntiä hän etsi ja sai Herran anteeksiantamuksen.

Apostoli Paavali

Uskon, että Herra on sallinut voideltujensa taistelut ja synnit auttamaan meitä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Kun luemme apostoli Paavalista, niin tiedämme, että hän kamppaili jonkin sellaisen kanssa, jota sanoi ”pistimeksi lihassa”. Tiedämmekö tarkalleen, mikä tämä pistin Jumalan palvelijan lihassa oli? Voimme vain spekuloida sillä. Lue, mitä Paavali sanoi kamppailuistaan:

Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room. 7:13-20).

Apostoli Pietari

Kuinka rakastammekaan Pietaria, kun pääsemme tuntemaan häntä lukemalla evankeliumeja! Kuinka selvää meille onkaan, että tämä mies, joka ihaili Herraamme Jeesusta, oli taipuvainen sanomaan mitä hirveimpiä asioita. Ne on kaikki tallennettu Jumalan Sanassa meille nähtäväksi.

Ja julistettuaan Herralleen, ettei koskaan hylkäisi Häntä, Jeesus sanoo Pietarille, että ennen kuin kukko laulaa kolmesti, Pietari kieltää Hänet kolmesti. En osaa kuvitella sitä tuskaa Pietarin sydämessä, kun hän tajuaa tehneensä juuri kuten Herra oli sanonut:

Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”  Hän sanoi: ”En ole”. (Joh. 18:15-17).

Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?”  Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. (Joh. 18: 25-27).

Jumalan Sanassa on niin monia muita esimerkkejä, jotka osoittavat selvästi miesten ja naisten heikkouden – ja kuinka, huolimatta heidän synnistään, Jumala käyttää heitä niin mahtavasti kunniakseen.

Tarkastelkaamme Herramme palvelijoita myöhempinä aikoina:

Martti Luther

Tämän miehen, joka tunnetaan yhtenä suuren uskonpuhdistuksen isistä, elämässä on varmasti hyvin synkkiä kausia. Monet uskovat tietävät kyllä Lutherin suurista synneistä – monet eivät. Kirjoitin artikkelin, joka sivusi myös Lutherin antisemitismiä. Sen voi lukea täällä: Can you Love the Lord Jesus Christ, Yet Despise His People?

Viimeisinä vuosinaan Luther kirjoitti saarnan otsikolla ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Tämä halventava ja suorastaan häijy saarna sai aikaan, että lukemattomia synagoogia poltettiin ja yli 2000 juutalaista murhattiin yhdessä yössä.

Hitler rakasti Martti Lutheria ja toi mukanaan em. saarnan jokaiseen SS:n kokoukseen.

Olen pahoillani, jos olen järkyttänyt niitä, jotka eivät tienneet Lutherin tästä puolesta. Itse juutalaisena tunnustan teille, että kun luin tästä saarnasta, olin kauhistunut ja vähään aikaan en halunnut nähdä ainuttakaan lainausta Lutherilta.

Eräänä päivänä sisar Kristuksessa puhui minulle sanoja, jotka muuttivat sydämeni. Hän kertoi minulle, että Luther oli vain ”ihminen” ja siksi ei täydellinen. Hän muistutti minua Lutherin rohkeudesta, kun hän kirjoitti 95 teesiä ja naulasi ne katolisen kirkon oveen. Hän pyrki osoittamaan katolisuuden johdolle, että Sana puhui selvästi pelastumisesta armosta uskon, EIKÄ tekojen kautta. Olen niin kiitollinen, että Herra lähetti tämän sisaren auttamaan minua näkemään Lutherin ”ihmisenä” eikä kyvyttömänä tekemään suuria syntejä.

Jean Calvin

Toisen suuren uskonpuhdistuksen isän kerrotaan sanoneen:

”Heidän [juutalaisten] kelvoton ja taipumaton jäykkäniskaisuutensa ansaitsee, että heitä ahdistetaan loputtomasti ja määrättömästi ja että he kuolevat kurjuudessaan kenenkään säälimättä.” – Jean Calvin.

Voisin kirjoittaa niin monista ”suurista” uskon miehistä ja järkyttää teitä lainauksilla ja teoilla kansaani kohtaan, mutta luulen, että tässä artikkelissa esitetyt riittävät siihen, että se, mitä haluan sanoa, menee perille.

Billy Graham

Isäni kasvoi ortodoksijuutalaisessa perheessä Bostonissa. Jossakin elämänsä vaiheessa joku kertoi isälleni sen suurimman kertomuksen, mitä koskaan on kerrottu. En tiedä onko tämä totta, mutta niille sanoille, joita isäni puhui meille kasvaessamme – sanoille Yeshua’sta – ei ole muuta selitystä. Näin jälkikäteen ajatellen, isäni oli etsinyt totuutta Jeesuksesta monia vuosia.

Ikääntyessään isäni alkoi katsella Billy Grahamin ristiretkiä paljolti ”sekulaarijuutalaisen” äitini harmiksi. Hän sanoi, että isäni täytyy olla menettämässä järkensä! Isä ei koskaan halunnut jättää näkemättä Graham’ia, kun hän esiintyi TV:ssä.

Tiedän täysin varmasti, että vuosien mittaan Billy Graham kylvi niin monta siementä isäni sydämeen. Herra antoi minulle autuaan etuoikeuden johtaa isäni rukouksessa Vapahtajamme tykö hänen kuolemansa iltana.

Näen hänet taivaassa – Halleluja!

Veljet ja sisaret Kristuksessa! – on YKSI täydellinen ja se on meidän Lunastajamme – Pelastajamme Herra Jeesus Kristus. Kiusattuna kaikessa kuten mekin Hän ei tehnyt mitään syntiä. Hän on Jumala.

PYYDÄN, pankaa kivet pois. Pyydän, nähkää Graham’in elämä samasta näkökulmasta, kuin kuka tahansa muu Jumalamme palvelija. Ymmärtäkää, että kun halvennatte Billy Grahamin elämäntyötä, te vahingoitatte Kristuksen ruumista ja jopa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.

Te viette maailman katseen pois Herrasta ja vielä enemmän: te raahaatte itse Herraa mudassa.

Rukoilen, että tämä artikkeli avaisi ainakin muutamien silmät, jotka ovat sitoutuneet ja päättäneet häväistä suuren palvelijan – Jumalan voiteleman miehen – nimeä, jonka elämäntehtävä oli tuoda ihmisiä ristin luo ja saada heidät luovuttamaan elämänsä ja vastaanottamaan Kristuksen täytetty työ ja pelastuakseen.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

Suomentajan kommentti:

Billy Grahamin kivittäjien kannattaa tarkistaa motiivinsa, mutta häntäkään koskevia tosiasioita ei pidä salailla. Billy Grahamista on tehty kristikunnan Sacred Cow (Pyhä Lehmä), jota asemaa tosiasiat horjuttavat, mikä on vain hyvä. Ne eivät kuitenkaan horjuta Kristuksen asemaa – päinvastoin.

 

Read Full Post »

A Götterdämmerung Moment
By Matt Ward 28.11.2016, suom. SK

Götterdämmerung on sana, joka tulee säveltäjä Richard Wagner’in teoksesta. Se viittaa viimeiseen dramaattiseen hetkeen Hitlerin suosikkioopperan ”Nibelungin sormus” loppukohtauksessa. Tässä kohtauksessa on säädetty tuho kaikille päähenkilöille ja kaikelle, mitä he tunsivat, tai mistä kerran välittivät. [Götterdämmerung = Jumalten hämärä]

Se on kuvaus lopullisesta, kohtalokkaasta ja häijystä itsetuhosta, josta mikään ei voi selvitä eikä tule selviämään. Se oli heidän Götterdämmerung-hetkensä, lopullinen, nihilistinen äärimmäisen kapinallinen teko, joka varmisti heidän oman ja jokaisen muun tuhon. Se inspiroi Hitleriä suunnattomasti. Hän ajatteli, että siinä oli ”runollinen oikeus”. Hitlerin elämän viimeiset muutamat päivät ja viikot ovat tulleet tunnetuiksi hänen omana “Götterdämmerung-hetkenään”.

Se oli aika, jolloin Hitler aivan Euroopan sodan lopussa oli rajoitettuna kuuluisaan Fuhrer’in bunkkeriinsa syvällä valtakunnankanslian alla Berliinissä. Tässä vaiheessa hän oli kävelevä kuollut ja hän tiesi sen. Juuri tässä viimeisessä elämänsä vaiheessa, enemmän kuin missään muussa, Hitlerin nähtiin vajoavan hillitsemättömään harhaiseen hulluuteen. Kipinä, joka käynnisti tämän lopullisen vajoamisen hulluuteen, tuli vähän aikaisemmin, kun Hitler sai sähkeen Hermann Göring’iltä huhtikuun 23. päivänä 1945. Siinä luki:

Johtajani! Ottaen huomioon päätöksenne pysyä asemissa Berliinin linnoituksessa, suostutteko siihen, että minä otan heti Valtakunnan täydellisen johdon täydellä toimintavapaudella kotona ja ulkomailla teidän sijaisenanne määräyksenne mukaan kesäkuun 29. päivänä 1941? Jos mitään vastausta ei tule tänä iltana klo 10 mennessä, pidän itsestään selvänä, että olette menettänyt toimintavapautenne ja katson määräyksenne ehtojen toteutuneen ja toimin maamme ja kansamme etujen mukaisesti. Tiedättehän, mitä tunnen puolestanne tällä elämäni vakavimmalla hetkellä. Sanat eivät pysty ilmaisemaan tunteitani. Jumala varjelkoon teitä ja kaikesta huolimatta kiidättäköön teidät nopeasti tänne.

Teidän uskollinen Hermann Göring.

Göring oli hylkäämässä Hitlerin ja Hitleriä se suututti. Tästä lähtien iskuja satoi tiheään. Seuraavaksi Hitlerille paljastettiin, että Heinrich Himmler, uskollisista uskollisin, oli salaisesti neuvotellut antautumisesta liittoutuneiden kanssa hänen selkänsä takana. Hitler oli hurjana raivosta ja määräsi Himmler’in välittömästi teloitettavaksi. Lopullinen moukarinisku tuli, kun Hitler sai tietää suuresti arvostamansa Berchtesgaden’in lähellä olevan kotinsa täydellisestä tuhoutumisesta – liittoutuneiden ilmahyökkäyksessä hänen ”Kotkanpesäänsä”. Berchtesgaden oli edustanut kaikkia hänen toiveitansa – hänen visiotaan täydellisestä arjalaisesta utopiasta. Nyt se oli tuhottu ja raunioina. Nämä tapahtumat musersivat Hitlerin. Ne yhtä aikaa mursivat ja raivostuttivat häntä.

Se oli tällä hetkellä, villin ja julman Berliinin taistelun aikana, jolloin Hitler määräsi täydellisen pääkaupunkinsa tuhon rangaistakseen niitä, joiden uskoi kavaltaneen hänet. Se oli Hitlerin Götterdämmerung-hetki.

Donald J. Trump’in tarkoitus on repiä pois Barack Obaman perintö juuria myöten. Obaman täytyy presidenttiytensä viimeiset viikot vain istua ja katsella kaiken sen systemaattisen purkamisen yhä tarkempaa ja julkisempaa suunnittelua, jonka hyväksi hän on toiminut menneiden kahdeksan vuoden ajan. Soikean toimiston (presidentin virkahuoneen) virallisena haltijana hän ei kuitenkaan tässä vaiheessa voi tehdä juuri mitään estääkseen Trump’ia. Hänen perintönsä tuleva tuho tapahtuu miehen käsissä, joka on hänen täydellinen ideologinen vastakohtansa. Sen täytyy sapettaa Obamaa syvästi.

Korostaen tätä levottomuutta Obama on hiljattain ilmaissut ”huoliaan” presidentiksi valitusta Trump’ista huomauttaen, että he kaksi ”eivät voisi olla erilaisempia”. Obamalla on syytä huoleen, koska Donald Trump, jos vähänkin uskollinen vaalilupauksilleen, aikoo pyyhkiä Obaman rakkaimmat saavutukset Amerikan historiasta kerta kaikkiaan.

Kaikki, mitä Obama on tullut vaalimaan hallitusaikanaan, aiotaan pyyhkiä pois. Obaman lippulaivapolitiikkaa, Obamacare, tullaan Trump’in aikana rankasti muuttamaan, kumoamaan ja perumaan.

Presidentti Obaman allekirjoittamat tärkeät ilmastomuutossopimukset, jotka käsittävät joitakin historian tiukimpia ilmastosääntöjä, jätetään tienvarteen harmiksi monille vasemmistossa, YK:ssa ja Euroopassa.

Donald Trump ei edes todella usko ilmastomuutokseen eikä hyväksy sitä oikeana tieteenä ja voi mennä jopa niin pitkälle, että romuttaa kokonaan ilmastomääräykset Amerikan elinkeinoelämälle.

Obaman esimerkki LGBTQ-kysymyksissä (lesbot, homot jne.) ei ole jotakin, jota tuleva hallinto haluaa jäljitellä.

Sen sijaan, että täyttäisi korkeimman oikeuden äärivasemmistolaisilla tuomareilla, Trump tulee valitsemaan ehdokkaita selvästi keskustaoikeistosta (right of centre). Se tulee vaikuttamaan amerikkalaiseen kansalaisyhteiskuntaan hyvin erityisellä, paljon konservatiivisemmalla tavalla.

Trump aikoo purkaa Dodd–Frank-talousuudistukset ja lakkauttaa kuluttajan finanssisuojeluviraston (Consumer Financial Protection Bureau) ja rahallisen vakauden valvontaneuvoston (Financial Stability Oversight Council) monien vasemmistolaisten ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taistelijoiden” kauhuksi. Rikkailta varastaminen ja köyhille antaminen ei tule olemaan Donald Trump’in presidenttiyden todellisuutta, kuten he kuvittelivat, että se voisi olla, jos Hillary Clinton olisi soikeassa toimistossa.

Sen valossa, kuinka paljon muutosta Trump todennäköisesti yrittää saada aikaan kotimaassa, on kuitenkin yllättävää, että se on ulkopolitiikan alue, jolla hän pystyy tekemään välittömimmän ja merkittävimmän vaikutuksen. Obaman Iranin nuoleskelupolitiikka, joskus välittämättä sen räikeistä juuri allekirjoitettujen sopimusten loukkauksista, melko varmasti loppuu.

On erittäin todennäköistä, että jossain lähitulevaisuuden vaiheessa saamme todistaa USA:n kirurgista iskua Irania vastaan keinona osoittaa tyytymättömyyttämme Iranin kieltäytymiseen elää todeksi omaa osuuttaan Obaman aikana allekirjoitetusta ydinsopimuksesta; varsinkin, kun he ovat hiljattain saaneet miljardeja dollareita jäädytettyä USA:n sanktiorahaa.

Trump todennäköisesti peruuttaa myös hiljattaisen Kuuban sopimuksen. Tuleva presidentti on sanonut aika selvästi aikovansa peruuttaa Obaman tekemän sopimuksen, kunnes Kuuba palauttaa poliittiset vapaudet kansalaisilleen: ”…kaikki myönnytykset, jotka Barack Obama on antanut Castron hallitukselle, tehtiin presidentin toimeenpanomääräyksellä, mikä tarkoittaa, että seuraava presidentti voi peruuttaa ne. Ja sen minä tulen tekemään, ellei Castron hallitus täytä vaatimuksiamme.”

Kuten näissä selvissä alkuvaiheen muutoksissa, Trump’illa näyttää myös olevan aikomus rakentaa jonkinlainen este Meksikon ja USA:n väliin – sekä vakavasti tutkia mahdollisuutta rajoittaa muslimien muuttoa USA:han varsinkin tunnetuista ”kriisipesäkkeistä” eri puolilla maailmaa.

Ennen vaaleja Barack Obaman on täytynyt aidosti uskoa, että hän tulisi olemaan viime aikojen yksi tärkeimmistä presidenteistä, ainakin Ronald Reagan’in jälkeen. Hänen on täytynyt uskoa, että hänet tullaan muistamaan liberaalina ikonina, presidenttinä, joka aidosti uudelleen muotoili hallinnon.

Tuo unelma on nyt riekaleina ja hänen perintönsä suuressa vaarassa. Trump’in agenda on puhdasta anti-Obamanismia ja Obama tietää sen. Obaman kannalta vielä pahempaa on, että Trump voi käynnistää useimmat näistä muutoksista pelkästään presidentin toimeenpanovallalla. Kaikelle muulle on vastavalitun republikaanisen kongressin vahva tuki.

Tässä vaiheessa Obama on täysin voimaton pysäyttämään Trump’ia missään lukuun ottamatta yhtä tärkeää poikkeusta – Israel.

Lähi-itä ja ns. rauhanprosessi jäävät ainoaksi alueeksi, jolla Obama vielä jäljellä olevana aikanaan presidenttinä voi tehdä sekä merkkinsä historiaan että jättää unohtumattoman ja kestävän perinnön.

On täysin mahdollista, että Obama voi nyt päättää käyttää jäljellä olevat kuukautensa Valkoisessa Talossa varmistamaan, että YK:n päätöslauselman, joka suosittelee Palestiinan valtion tunnustamista, sallitaan mennä läpi.

Sellainen päätös, jos Amerikka sen sallisi, tai jopa aktiivisesti kannattaisi tai ajaisi sitä, olisi Jumalan Israelille selvästi määrittelemän punaisen viivan ylitys. Silti näyttää todennäköiseltä, että tämä voi tapahtua pian.

Camille Mansour, entinen Sorbonnen professori ja Palestiinan johdon kansainvälinen neuvonantaja, totesi hiljattain: ”Nyt, kun hän on vapautunut vaaleihin liittyvistä poliittisista kahleista, hän voi sallia Palestiinan liittyä YK:hon miehitettynä valtiona.”

Se on näkemys, jonka monet jakavat kansainvälisellä areenalla, monet YK:ssa, monet Euroopassa ja erityisesti poliittisen vasemmiston keskuudessa Amerikassa.

Se on suuri paradoksi, mutta monet ovat alkaneet uskoa, että vasta hävittyään Trump’in kaltaiselle miehelle, Barack Obama toimii nyt.

Monien mielestä nyt on aika Obamalle astua esiin ja joko suostua, jos ehdotus tehdään, tai aktiivisesti pyrkiä YK:n sponsoroimaan tunnustamiseen Palestiinan valtiolle joko vuoden 1967 rajoilla, tai vieläkin radikaalimmin, vuoden 1948 rajoilla.

Jos Obama johtaa Amerikan jompaankumpaan näistä suunnista presidenttiytensä viimeisinä viikkoina, niin tammikuun 20. päivänä hän käytännössä luovuttaa Trump’ille tapahtuneen tosiasian.

Silloin olisi kansainvälisesti tunnustettu Palestiinan valtio, Israelin maa olisi jaettu sen mahdollistamiseksi, eikä Trump voisi tehdä yhtään mitään sen muuttamiseksi.

Daniel 9:27 sanoo, että hallitsija tulee, laittomuuden ihminen, joka ”…vahvistaa liiton monien kanssa yhden ’seitsemän’ ajaksi”.  Antikristus ei aloita (initiate) liittoa, hän vahvistaa (confirm) sellaisen, joka on jo tehtynä.

On mahdollista, että viimeisinä kuukausinaan virassa presidentti Barack Obama sallii, tai jopa aktiivisesti osallistuu, Palestiinan valtion pakottamiseen Israelille YK:ssa. Jos hän tekee sen, niin on erittäin todennäköistä, että tämä sopimus voisi olla se, jonka Antikristus itse myöhemmin ”vahvistaa” tapahtumassa, joka käynnistää Ahdistuksen ajan kellon.

Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niinkuin tulva, niin se teidät maahan tallaa” (Jes. 28:18).

Onko tämä osa mahdollista tulevaa sopimusta, jota Jumala kuvailee ”kuoleman” kanssa tehtynä, sopimuksena, jonka Jumala on sanonut kumoavansa? Tähänkö Barack Obama pyrkii presidenttiytensä viimeisinä viikkoina? Aika näyttää.

Jos Obama lähtee tälle tielle, hän varmasti varmistaa ainutlaatuisen perinnön itselleen. Se olisi kuitenkin ikuisen häpeän perintö. Hän olisi silloin myös määrännyt oman Götterdämmerung-hetkensä, lopullisen hetken, jossa varmistaa oman henkilökohtaisen tuomionsa.

On kuitenkin pahaenteistä, että koska hän on edelleen Yhdysvaltojen presidentti ja siksi toimii virka-asemassa, niin sillä olisi myös kansallisia seurauksia.

Tällaisen päätöksen myötä, joka jakaa Israelin maan ja riistää juutalaisilta heidän Jumalan antaman perintöoikeutensa maahan, on lähes varmaa, että tuomion moukarin isku tulisi myös hänen johtamalleen kansakunnalle yhtä lailla.

Raamattu tekee täysin selväksi: Herra Kaikkivaltias tuomitsee kansat, jotka jakavat Israelin maan. Sellainen päätös olisi Götterdämmerung-hetki myös Yhdysvalloille, ei vain Obamalle henkilökohtaisesti. Yhdessä viimeisistä toimistaan Obama voisi vetää Amerikan kuiluun kanssansa.

Yhdysvallat ei todellakaan ole koskaan kohdannut niin potentiaalisesti vaarallista aikaa kuin seuraavat kaksi kuukautta. Meillä on paljon tarkkailtavaa ja rukoiltavaa.

wardmatt1977@gmail.com

 

Read Full Post »

Luku 18 kirjasta ANTIKRISTUKSEN PALUU

apocalypticKun apokalypsi alkaa, niin maailmanhistorian hirvittävin ajanjakso käynnistyy. Se saa ensimmäisen ja toisen maailmansodan, Hitlerin, Stalinin, Ruandan ja kaikkien muiden sotien ajan alusta saakka näyttämään kuin iltapäivän teekutsuilta. Nälkä ja taudit tuhatkertaistuvat. Saatanan siemen vapautuu terrorisoimaan ihmiskuntaa.

Kuka sitten joutuu läpikäymään tämän ahdistuksen? Tulemmeko kaikki kärsimään sen vaikutuksista? Vai onko, kuten jotkut opettavat, olemassa suosittujen ihmisten ryhmä, jotka välttävät tulevan katastrofin? Vastataksemme tähän ongelmalliseen kysymykseen aloitamme apostoli Paavalin lausunnolla 1. Kor. 2:7-8:

…vaan me puhumme SALATTUA Jumalan viisautta (KJV: wisdom of God in a MYSTERY), sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista (KJV: princes) ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet –

Paavali puhuu tässä salaisuudesta, joka oli ollut kätketty ajasta ennen maailman luomisen alkamista. Tämä salaisuus on niin tärkeä ja suuri, että jos ’tämän maailman ruhtinaat’ (princes) olisivat tienneet siitä, he eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta. Keitä sitten ovat ’tämän maailman ruhtinaat/valtiaat’? No niin, päävaltias on henkilö, josta olemme puhuneet kaikkialla näissä teksteissä. Jeesus mainitsee hänet useita kertoja:

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos (Joh. 12:31).

En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään (Joh. 14:30).

Saatanaan viitataan useita kertoja tämän maailman ruhtinaana ja riivaajien päämiehenä (KJV: prince of the devils, Matt. 9:34), joten ilmaus, tämän maailman valtiaat, tarkoittaa Saatanaa ja hänen kanssaan langenneita pahoja enkeleitä.

Mikä siis on tämä niin tärkeä salaisuus? Tämä suuri salaisuus on ensimmäisen kerran mainittu Paavalin kirjeen viimeisessä luvussa Roomassa asuneille uskoville.

Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun SALAISUUDEN mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (Room. 16:25-26).

Kreikankielen salaisuutta tarkoittavan sanan kirjaimellinen merkitys on ’pyhä salaisuus’. Paavalin mukaan tämä salaisuus oli salassa maailman alusta saakka, mutta vasta nyt ilmoitettiin kaikille kansoille hänen kirjoitustensa kautta. Jakeissa Ef. 3:3-6,8,9 Paavali edelleen paljastaa, mikä tämä pyhä salaisuus on.

…että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa.

Kolme kertaa Roomalais- ja Efesolaiskirjeiden välillä meille kerrotaan, että tämä salaisuus oli ollut kätkettynä Jumalassa ajasta ennen maailman luomista. Niin tärkeä on tämä salaisuus. Tämä salaisuus on kaksiosainen. Tämä ensimmäinen osa paljastaa, että pakanat ovat kanssaperillisiä ja samaa ruumista yhdessä Israelin kanssa ja osallisia lupauksiin Kristuksessa. Se on, pakanat voivat nyt täysin jakaa Jumalan lupaukset, jotka on annettu Jeesuksen Kristuksen tähden, Hänen kauttansa ja Hänessä.

commandmentsKysyt ehkä, että mikä tässä sitten on niin tärkeää. No niin, vuosisatojen ajan alkaen Mooseksen ajasta Israelin kansa oli valittu kansa. Heille oli annettu Jumalan lait ja lupaukset. Juutalaisten huoli ei ulottunut muihin; heille pakanat, se on kaikki muut, olivat pelkkiä koiria. He ja vain he, olivat valittuja. Nyt pakanatkin voivat saada Pyhän Hengen lahjan ja näin ollen tulla tasavertaisiksi juutalaisten kanssa kaikissa Jumalan lupauksissa.

Tämän suuren salaisuuden toinen osa on kuitenkin vielä tärkeämpi, kuin ensimmäinen. Paavali toistaa sen kohdassa Kol. 1:26-27:

…sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Ennen kuin Pyhä Henki annettiin helluntaipäivänä, pakanat olivat ilman toivoa ja ilman Jumalaa tässä maailmassa, mutta nyt Hänen uhrinsa ja Kristuksen veren vuodattamisen tähden kaikki tuo on muuttunut ja muuttunut täydellisesti. Tämä salaisuus, josta kukaan ei tiennyt, sillä Jumala oli pitänyt sen kätkettynä ajasta ennen maailman alkua, on nyt ilmoitettu Paavalille ja tehty tiettäväksi kansoille. Eikä vain niin, että pakanat on nyt otettu Jumalan perheeseen, vaan, että jokainen, joka uskoo, saa iankaikkisen elämän ja tuo elämä on ’Kristus teissä, kirkkauden toivo’.

Tämä on uskomaton lahja ja hämmästyttävä ilmestys. Niin suunnaton on tämän pyhän salaisuuden ilmestys, että jos tämän maailman valtiaat olisivat tunteneet sen, niin ’he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa’.

Ajattepa sitä hetkinen. Niin ällistyttävä, suunnaton ja tärkeä on tämä ilmoitus, että jos Saatana ja muut langenneet enkelit olisivat tunteneet sen, he eivät olisi murhanneet Jeesusta Kristusta ristillä. He olisivat katsoneet paremmaksi antaa Hänen edelleen vaeltaa maan päällä, kuin sallia tämän ihmeen tapahtua. Sillä kun Jeesus vaelsi, Hänellä oli Jumalan Pyhän Hengen voima itsessään ja Hän teki väkeviä tekoja. Hän oli kuitenkin yksinään toimiva yksi ihminen, mutta johtuen Hänen ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan tuo sama Henki on nyt kaikkien saatavana, jotka hyväksyvät Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja uskovat, että Jumala herätti Hänet kuolleista.

doveKun sinä saat Jumalan Hengen sisimpääsi, niin se on Hänen siemenensä ja iankaikkinen elämä. Olet matkalla taivaaseen eikä koko helvetti voi pysäyttää sinua. Kun Jeesus oli tämän maan päällä, Hän oli yksi ihminen, jolla oli Jumalan henki ja voima itsessään, mutta helluntaipäivänä tuli 3000 sielua lisää ja sitten seuraavina päivinä ja kuukausina vielä tuhansia. Jeesus sanoi olevansa ’maailman valo’. Minne ikinä valo tulee, sieltä pimeyden on paettava. Joten joka kerran, kun uusi sielu saa Pyhän Hengen lahjan, niin uusi valo syttyy tässä turmeluksen maassa ja pimeys väistyy. Jos sytytät valon huoneessa, niin pimeyden täytyy hävitä. Nykyisin miljoonittain valoja sytytetään eri maissa kaikkialla maailmassa.

Juutalaiset olivat Jumalan palvelijoita ja muutamat valitut heistä saivat Pyhän Hengen ’päällensä’ VT:n aikoina, mutta asiat eivät ole enää näin. Nyt Jumalan iankaikkinen siemen tekee sinusta Jumalan lapsen, etkä voi menettää tuota siementä. Ja se suuri mysteeri, pyhä salaisuus, joka oli kätkettynä Jumalassa ajasta ennen maailman luomista, on, että se on Kristus sinussa, kirkkauden toivo… Kristus sinussa … Mikä hämmästyttävä kirjaimellinen totuus. Sinulla on Kristuksen henki sinussa. Se on sama Henki, jonka Jeesus sai, kun Johannes kastoi Hänet ja Henki laskeutui Hänen päällensä kuin kyyhkynen. Ja nyt se on sinun sisälläsi.

Sinä voit tehdä samoja tekoja kuin Jeesus. Lapsena sinulla on suora pääsy Jumalan valtaistuimen luo taivaassa. Voit rukoilla ja saarnata ja opettaa ja ajaa ulos riivaajia aivan kuten Jeesus teki ja paholainen ei tykkää siitä ollenkaan. Ja jos vain olisi tiennyt, että näin tulisi käymään, hän ja hänen valtiaansa eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta. Sillä nyt sinulla on sama Jumalan voima asumassa sinussa ja käytössäsi. Sinun tarvitsee vain alkaa toimia sillä, mitä sinulle on annettu.

Tämän suuren mysteerin vuoksi Saatana on tehnyt töitä vuosisatoja minimoidakseen tämän salaisuuden opettamisen. Monilla kristityillä ei ole mitään käsitystä sen seurauksista. Sitä on silitelty ja jätetty huomioimatta. Kuitenkin ne meistä, jotka olemme syntyneet ylhäältä ja saaneet Jumalan lahjan, olemme pelastettuja. Me olemme nyt Seurakunta, ekklesia, eli Jumalan uloskutsutut ja Kristuksen ruumiin jäseniä. Me olemme pyhät, mikä tarkoittaa, että olemme pyhitettyjä ja erotettuja. Tämän vuoksi UT:n kirjeet on osoitettu ’pyhille Roomassa’ tai ’pyhille Korintossa’ tai ’pyhille Efesossa’ jne. Me olemme erityinen ja ainutlaatuinen ryhmä ihmisiä, jonka Jumala kätki omaan sydämeensä ajasta ennen maailman perustamista. Kukaan muu kuin Hän, ei tiennyt siitä:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (Ef. 1:3-4).

Me emme ole palvelijoita, vaan Jumalan lapsia syntymän perusteella ja taivaan kansalaisia. Tämä tekee meistä erilaisia, kuin Israel ja juutalainen kansa. Yksi apokalypsin ajalle annettu nimi on ’Jaakobin ahdistuksen päivä’. Jaakob liittyy juutalaisiin eikä Jumalan Seurakuntaan. Tämän vuoksi Paavali kirjoittaa, että ’meidät pelastetaan tulevasta vihasta’, sillä meillä on autuas toivo Herramme pikaisesta tulemuksesta kokoamaan yhteen Seurakuntansa ja kohtaamaan meidät yläilmoissa ja viemään meidät sinne, missä Hän on nyt. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla, koska me emme tule näyttelemään mitään roolia emmekä osaa tulevassa Suuressa Ahdistuksessa.

Read Full Post »