Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘humanismi’

World tyranny arriving sooner or later courtesy of Fabian progressives
30.3.2019 by Don Koenig, suom. SK

Progressiivinen liike pitäisi tunnistaa myös fabiaanisena sosialismina. Se hyväksyy marxilaisuuden tavoitteet, mutta ilman väkivaltaista vallankumousta niiden saavuttamiseksi. YK perustettiin fabiaaniselle sosialismille. Heidän tavoitteensa on täydellisesti ylhäältä alaspäin hallittu maailma. Globalistinen suunnitelma maapallon hallitsemiseksi on nimeltään Kestävä Kehitys (Sustainable Development). Suunnitelma saada kestävä kehitys voimaan on nimeltään YK:n Agenda 2030. Globalistiset sosialistit (fasistit) aikovat valvoa maailmaa ja he tulevat käyttämään hallituksia, elitistisesti valvottuja yhtiöitä ja uskonnollisia ryhmiä auttamaan heitä perustamaan totalitaarisen systeemin. Vapaa puhe ja ajattelu ovat jo kiellettyjä kaikkialla, missä sosialistit ovat valvonnassa.

Kiinan fasistinen systeemi on malli, jonka kaikkein sekulaarein eliitti haluaa koko maailmalle. Useimmat hallitukset maailmassamme ovat jo juoneet YK:n kestävän kehityksen Kool-Aid’in ja ovat mukautumassa direktiiveihin. Tarkoista yksityiskohdista ja ajoituksesta, jotka tuovat tämän humanistisen väärennetyn valtakunnan, jota Raamattu kutsuu Suureksi Babyloniksi, voidaan väitellä, mutta progressiivinen liike on epäilemättä se, jonka avulla maailma siihen pääsee.

Globaali progressiivisuus ohjaa (runs) jo useimpia hallituksia, suuryhtiöitä, maailman uskontoja, koulutussysteemejä ja mediaa. Vaikka ”progressiivinen” agenda voi kokea väliaikaisia takaiskuja, tämä vasemmistolainen ison hallituksen autoritaarinen liike tulee lopulta viemään maailman Antikristuksen tyranniaan ja Harmageddoniin.

Tämä progressiivinen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike on saatanallinen väärennösyritys korvata Jumalan valtakunta maan päällä. He uskovat, että ihmiset voivat työskennellä yhdessä kaikkien ongelmien ratkaisemiseksi ja kehittyä jumaluuteen. Progressiiviset uskovat voivansa luoda utopistisen valtakunnan ihmisen ponnistusten kautta. Varoitan jatkuvasti ihmisiä vasemmistolaisuudesta, koska sen humanistiset evolutiiviset käsitteet ovat epätieteellisiä, epäraamatullisia ja antikristillisiä. Ne, jotka uskovat humanismiin, kieltävät, että yksilöllinen pelastus tulee luottamalla Jeesukseen Kristukseen. Kuulemme jo tiettyjen kristillisten johtajien puhuvan kollektiivisesta pelastuksesta ja kun siirrymme kohti lopullista saatanallista maailmansysteemiä, niin tämä heresia lisääntyy. Muut maailmanuskonnot uskovat jo tämän konseptin.

Progressiivinen liike käsitteineen kollektiivisesta pelastuksesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on Saatanan suunnittelema vastustamaan Jumalaa. Progressiiviset uskovat, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä kehittyviä olentoja. Useimmat uskovat, että Jeesus oli vain korkeammalle kehittynyt yksilö, jota ihmisten pitäisi pyrkiä jäljittelemään. Tuleminen uudeksi luomukseksi Kristuksen ruumiissa verisovituksen kautta ristillä on uskonnollisille humanisteille vain hölynpölyä. He itseasiassa näkevät uudestisyntyneet kristityt vihollisina maanpäälliselle valtakunnalle, jota yrittävät perustaa. Kollektiivisen pelastuksen kannattajat vainoavat pian uudestisyntyneitä uskovia luullen tekevänsä palveluksen Jumalalle. Ei mitään uutta auringon alla.

Älä mene lankaan; seurakunta ei tule valtaamaan maailmaa Kristukselle. Todellinen kristinusko ei koskaan voittanut sotaa pahaa vastaan tässä maailmassa. Jeesus palaa käsittelemään pahan itse.

Saatana on vainonnut Jumalan kansaa Kainin päivistä lähtien ja hänen sallitaan vainota todelliseen Jumalaan uskovia toiseen tulemukseen asti. Jopa aikoina, jolloin kristikunta hallitsi maata, Saatana valvoi suurinta osaa sen johtajista.

Nyt jälleen näinä viimeisinä päivinä saatana käyttää hallitusta ja uskontoa saadakseen oman eliittinsä valtaan. Tämän maailmantyrannian perustukset on jo laskettu. Sillä tavalla, kuin progressiivisten pahuus etenee, näillä kontrollifriikeillä tulevat olemaan täydellinen maapallon valvonta 2030-luvulle tultaessa. Ainoa asia, joka voisi lykätä globaalin tyrannian tuloa parilla vuosikymmenellä, on sivilisaation nollaus mustan surman kaltaisella vitsauksella. Oletan, että tällainen yleinen lykkäys voisi tapahtua ydinsodan tai auringosta maahan suuntautuvan sähkömagneettisen pulssin (EMP) seurauksena. Jopa sellainen kuitenkin viivästyttäisi globaalin tyrannian etenemistä vain vähäksi aikaa. Ihmiskunnalla on kohtalokas sairaus nimeltä synti.

Siitä riippumatta uskon edelleen, että Jeesus palaa vuonna 6000, käynnistämään valtakunnan kautensa. Muinaiset kirjoitukset tukevat 7000 vuoden viikkoa, jonka aikana Jumala käsittelee langenneen ihmisrodun. Emme voi määrittää, milloin on kulunut kuusi tuhatta vuotta Aadamin lankeemuksesta, koska kalenterimme ovat poissa. Siitä huolimatta näyttää todennäköiseltä, että Herra ristiinnaulittiin neljännen vuosituhannen lopussa ja viides ja kuudes vuosituhat muodostavat armon aikakauden pakanoille. Jos näin on, niin 6000 vuotta täyttyy noin vuonna 2032. Sen jälkeen tulee Valtakunnan ajan tuhatvuotinen sapatti (Ilm. 20).

En voi jättää mainitsematta, että olen nähnyt joitakin opetuksia, joiden mukaan 6000 vuotta täyttyisi vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2070. Tämä lähtökohta perustuu osittain olettamukseen, että luominen tapahtui sen yleensä oletetun ajankohdan, noin 4000 e.Kr., jälkeen. Tällaiset myöhäisemmän luomisen ajoittajat voivat myös väittää, että ristiinnaulitsemisen sijasta Temppelin hävitys vuonna 70 j.Kr. merkitsi neljännen päivän loppumista. En ole pystynyt selvittämään, miksi ihmiset, kuten tri. Ken Johnson, uskovat, että luominen tapahtui niin myöhään kuin 3950 e.Kr. En osaa laskea Raamatun aikatauluja niin, että päätyisin yhtä myöhäiseen ajoitukseen, kuin hän. Jos joku tietää, kuinka tri. Johnson eliminoi 50 vuotta tavanomaisesta aikataulusta, niin kerro meille.

Vaikka tällainen myöhäinen luomisen ajoittaminen ei minusta ole järkevää, niin luulen, että tri. Johnson’in ajoitus voisi sallia mielenkiintoisia ratkaisuja tiettyihin Raamatun profetian pulmakysymyksiin. Esimerkiksi Babylonia koskevilla profetioilla näyttäisi olevan suurempi mahdollisuus toteutua kirjaimellisesti Irakissa. Viisikymmentä vuotta tästä eteenpäin Irakilla olisi paljon suurempi väestö ja öljystään johtuen paljon suurempi varallisuus. On myös profetia Egyptin 40 vuoden diasporasta. Ehkä se ei ole toteutunut aiemmin? Profeetat kertovat myös, että Eelam (joka nyt kuuluu Iraniin) kärsii samanlaisen kohtalon.

Tri. Johnson sanoo muinaisten kirjoitusten osoittavan hänelle, että Antikristuksen poistamat kolme kuningasta ovat Egypti, Libya ja Sudan. Siinä ei ole paljon järkeä tänä päivänä, mutta Afrikan väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Myöhäisempi toteutuminen, kuin 2020-luvulla, näyttää paremmin tukevan profetiaa etelän kuninkaista. Tohtori Johnson opettaa myös tutkimustensa perusteella, että Israelissa on vielä oltava muutamia puolustusministereitä ja Israelin ja Syyrian on käytävä ainakin kaksi sotaa ennen ahdistusta. On epätodennäköistä. että nämä väitteet toteutuisivat vain vuosikymmenen aikana, mutta 40–50 vuotta olisi eri juttu. En kuitenkaan sano, että tri. Johnson olisi oikeassa. Minusta tuntuu, että hän liittää asioita monenlaisiin muinaisiin kirjoituksiin, joita on löydetty.

Siitä saakka, kun aloitin verkkosivustoni 20 vuotta sitten, olen ajatellut, että ahdistus ei ala ennen 2020-lukua. Sain jonkin verran moitteita varhaisten ajankohtien asettajilta, jotka käyttävät mayalaisia syklejä, verikuita ja viikunapuuajoituksia. Uskon edelleen, että paras tapa ajoittaa aikakauden loppu on tarkastella kaikkia tärkeimpiä maailmantrendejä ja sitten ennustaa, milloin nämä tärkeimmät maailmantrendit voisivat johtaa Raamatun profetian toteutumiseen. Kun kirjoitin edellä mainitut artikkelit kaksikymmentä vuotta sitten, ajattelin, että suuntaukset osoittivat kollektiivisesti toteutumiseen 2030-luvulla. Näkemykseni ei ole muuttunut. Vain luotettavampi uusi tieto voisi saada minut ajattelemaan toisin.

Yksi selvimmistä ja uusimmista merkeistä näyttää olevan vasemmistolainen progressiivinen liike kohti globalisaatiota ja totalitaarista tyranniaa. En ymmärrä, kuinka maailma voisi selvitä paljonkaan ohi vuoden 2030 ilman, että kontrollifriikkien salaliitto valtaa sen. Kuitenkin, kuten sanoin, väestön nollaus voisi muuttaa yhtälön ja lykätä maailmantyranniaa vähäksi aikaa. Kummassakaan tapauksessa asiat eivät mene hyvin ihmisillä, jotka ovat riippuvaisia siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Mikä tahansa tapaus sitten toteutuukaan ajoituksen suhteen maailman edetessä kohti 2030-lukua, niin viisaat ihmiset tarkkailevat jatkuvasti Herran paluuta.

Suomentajan kommentti:

Viisaskin on mennyt vipuun. Don nimittäin kannattaa, kuten melkein kaikki profetian tutkijat ja kreationistit, suosittua teoriaa, että maailmahistoria on 7000 vuoden pituinen, josta noin 6000 vuotta on mennyt. Kirkkoherra Ussher laski ensimmäisenä luomisen päivämäärän ja hänen mukaansa valmiin maailman eka päivä oli 23. lokakuuta 4004 e.Kr. Tämä perustuu käsitykseen, että Genesis 11. luvun kronologia on tarkka aikataulu. Näin ei kuitenkaan ole. Henry M. Morris osoittaa sen kirjan The Genesis Flood liitteessä II, Genesis 11 and the Date of the Flood [lue suomennos]. Hänen arvionsa mukaan vedenpaisumus tapahtui 3000–5000 vuotta ennen Aabrahamia.

Jos pystyisimme laskemaan luomisen päivämäärän ja maailman historia olisi seitsemän vuosituhatta, niin periaatteessa tietäisimme millenniumin alkamisen ja Herran tulemuksen päivämäärän. Raamatun mukaan sen kuitenkin tietää yksin Isä.

The Genesis Flood on 60-luvulla ilmestynyt kreationismin perusteos.

Read Full Post »

Evangelical churches in danger of being woke up dead
15.1.2019 by Don Koenig, suom. SK

Tiettyjä puppusanoja on nyt kaikkialla mediassa. Sanat ja postmodernit kulttuurimarxilaiset käsitteet, joita nämä sanat edustavat, tulevat saatanallisen humanismin filosofioista. Silti evankelikaaliset johtajat ovat nyt hulluina saadakseen kristinuskon yhteensopivaksi viimeisimpien progressiivisten (edistysmielisten) mielettömyyksien kanssa, joita kelvottomat mielet vain ovat keksineet. (Room. 1:18-32).

Sana ”woke” (herännyt), jota kuulee kaikkialla, tarkoittaa olla herännyt siitä, kuinka kerran ajattelit, näkemään maailman olevan täynnä etuoikeutettuja sortavia ryhmiä ja ryhmiä, joita sorretaan. Sorrettujen täytyy vaatia sosiaalista oikeudenmukaisuutta, samalla kun etuoikeutettujen sortavien ryhmien jälkeläisten täytyy olla ”heränneitä” (woke) ja oikaista vääryydet, jotka heidän oma ryhmänsä toi maailmalle. Siinä syy, että nyt näemme ”heränneitä” valkoisia, jotka syyttävät valkoisia jokaisesta mahdollisesta vääryydestä maailmassa.

”Woke”-liike tulee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeestä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulee kulttuurimarxilaisuudesta. Marxilaisuus on humanistinen systeemi, joka väittää, että ihminen on pitkälle kehittynyt eläin, jonka aika ja sattuma synnyttivät. Marxilaisille ihmiset eivät ole kuvia Jumalasta, joksi he vain tekevät asioita teeskennellessään yhteistyötä. With Marxists, humans are not imagers of God they just make things up as they go along. He eivät usko moraalilakiin eivätkä absoluuttisiin totuuksiin. He luulevat totuuden olevan, mitä ikinä porukka päättää sen olevan. Vasemmistolainen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden porukka on päättänyt, että valkoiset ja vielä tarkemmin valkoiset miehet ovat syyllisiä suurin piirtein kaikkeen sortoon maailmassa. Kirkot, jotka uskovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeeseen, voisivat kerskata olevansa ”woke”-kirkkoja, mutta jos ne korvaavat ”heränneenä” olemisen pelastuksen evankeliumilla, ne löytävät itsensä kuolleina heränneinä.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit väittävät, että ”heränneiden” (woke) etuoikeutettujen pitäisi oikaista vääryys antamalla ns. uhriryhmille erityinen etuoikeus ja hyvityksiä. Jossakin määrin tämä on ollut käynnissä jo kauan hyvitysohjelmien kautta. Nyt vasemmistolaiset sosiaali-insinöörit haluavat viedä sen kokonaan uudelle tasolle. Todettujen sortajien jälkeläisten täytyy katua loputtomasti, koska syntyivät sortavaan ihmisryhmään, jolla on kalpea iho.

Vasemmistolaisten mukaan Amerikassa on kolme tärkeintä sorrettujen ryhmää. On värilliset, naiset ja LBQT+. Voit vaatia kaksin- tai kolminkertaista statusta, jos kuulut kahteen tai kolmeen ryhmään. Esimerkiksi musta lesbo nainen voittaa progressiivisen jättipotin. Hän saa ansaitsemattoman lipun huipulle. Voimme ehkä nähdä tämän toteutuvan vaaleissamme vuonna 2020. Vasemmistolaiset ajattelevat nyt, että ”heränneiden” amerikkalaisten täytyy valita presidentiksi epäpätevä musta nainen, ja jos hän on lesbo tai biseksuaali, niin aina parempi. Näemme jo epäpäteviä yksin-, kaksin- ja kolminkertaisia valittavan alueilla, joilla kelvottomat mielet vallitsevat. Heitä ollaan myös nostamassa hyvin pätevien ”heteroiden (straight) valkoisten miesten” yläpuolelle melkein kaikkialla.

Vasemmistolaiset väittävät, että näillä ryhmillä on menneisyydessä ollut vähemmän tilaisuuksia, joten heitä sortaneen ryhmän täytyy ”herätä” ja asettaa sorretut ryhmät vallan asemiin yhteiskunnan jokaisella osa-alueella. Heidän pitäisi jopa sallia sortavan ryhmän varallisuuden uusjako ns. sorretuille ryhmille.  Veikkaisin, että jostakin syystä he eivät suostu siirtämään velkaa, joka kasautui maksettavaksi hyvinvointiohjelmista, jotka hyödyttivät enimmäkseen näitä ns. sorrettuja.

Tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike on todella katkeruuden (resentment) liike ihmisiltä, jotka vihaavat jokaista itseään parempaa. Elleivät olisi jo tunnistaneet kolme tärkeintä uhriryhmää, jumalattomat katkerat etsisivät uusia ryhmiä. Köyhät esimerkiksi olisivat katkeria rikkaille, rumat katkeria viehättäville, lihavat katkeria laihoille tai tyhmät katkeria älykkäille. Totuus on, että marxilainen katkeruuden evankeliumi vetoaa niihin, jotka eivät näe toisten omaisuuden kadehtimisessa mitään väärää. Se tuo vihaa, jakautuneisuutta ja murhaa. Sen todistavat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka joukkopidätettiin ja murhattiin 1900-luvulla. Nyt marxilaiset haluavat tehdä sen tuhansille miljoonille.

On hyvä syy, miksi Jumala antoi ihmisille käskyjä noudatettavaksi. Ne, jotka himoitsevat sitä, mitä muilla on, ovat lopulta kapinassa sitä Persoonaa vastaan, jolta kaikki siunaukset tulevat. Tietyt ryhmät olivat historiallisesti pakanallisia, mikä on ehkä syy, miksi jotkut ryhmät eivät saaneet. Jokaisessa ryhmässä on kuitenkin aina poikkeuksia, koska Jumala on kaikkivaltias.

Minulla on lisää uutisia. Woke-liikkeessä ei ole lopullista ratkaisua. Lopulta sorretut ja heidän ”heränneet” tukijansa saavat ihmisiä sorretuista ryhmistä vallan asemiin ja sitten heistä tulee niin sanottujen sortajien jälkeläisten sortajia. Näemme tämän toteutuvan nyt Etelä-Afrikassa, ja jos vasemmistolainen porukka ottaa vallan Amerikassa, niin se tapahtuu myös täällä. Katso vain ”woken” sosialistista agendaa, joka valtasi demokraattisen puolueen. Woke-liike, joka korottaa ihmisiä pinnallisten piirteiden perusteella, mahdollistaa sellaiset tietämättömät typerykset (airhead) kuin Alexandria Ocasio-Cortez.

Nämä humanistiset filosofiat ovat valtaamassa myös evankelikaaliset kirkkomme hyvin laajalti (big time). Jotkut ovat aivan oikein antamassa hälytyksen. He sanovat aivan oikein, että tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike määrittelee evankeliumin uudelleen ja jakaa seurakunnan.

”Heränneet” (woke) progressiiviset sotivat Kristuksen evankeliumia vastaan, mutta monet kristilliset johtajat ovat antamassa sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja woke-liikkeelle kelpoisuuden evankelikaalisissa kirkoissa. Pitäisikö homoseksuaalit nyt panna kirkon johtoon, vain koska niiltä, jotka elivät näissä synneissä, kiellettiin johtajan roolit menneisyydessä? Pitäisikö Beth Moore’n sanella Etelän Baptistien seurakunnille progressiivinen lunastuksen tiensä, koska Etelän Baptistien seurakunnat eivät sallineet naisten olla pastoreita? Seurakunta on Kristuksen ruumis eikä marxilainen sosiaalinen tasa-arvokerho. Jumalan luomakunnassa on aina ollut hierarkia. Sama tulos kaikille ei ole raamatullinen käsite.

Sortavatko miehet todella naisia evankelikaalisissa kirkoissa, vai näkevätkö kristityt Raamatun opettavan, että kahdella (ei kahdellakymmenellä) sukupuolella on erilaiset, mutta toisiaan täydentävät roolit? Tarvitsemmeko todella progressiivisia humanisteja määrittelemään uudelleen Raamatun Kristuksen ruumiin jäsenille? Progressiiviset ilmeisesti ajattelevat, että ahneuden ja syntisten elämäntapojen sopeuttaminen seurakuntaan saa aikaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Meidän täytyy olla tietoisia, että tämä vasemmistolainen liike kristikunnassa on vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Se on toinen evankeliumi. Se pitäisi tuomita harhaopiksi. Tämä postmoderni liike halventaa (discounts) Jumalan sanat ja korottaa kahdesti kuolleiden ihmisten filosofioita. Siellä, missä tätä väärää evankeliumia saarnataan, Jumalan sanoja kuullaan harvoin, tai ne määritellään uudelleen sanomaan, mitä kelvottomat mielet haluavat uskoa.

Markkinavetoinen etsijäliike toimi aktiivisesti tuoden jumalattomat evankelikaalisiin seurakuntiin ja nyt siellä vallitsevat jumalattomat ovat heittämässä ulos oikean evankeliumin noissa samoissa ”seurakunnissa”.

Kulttuurimarxilainen väärä evankeliumi aivopesee nyt opiskelijoita suurin piirtein kaikissa seminaareissa ja raamattuopistoissa. Opiskelijat valmistuvat ja vievät oppimansa vasemmistolaiset maailmalliset filosofiat paikallisiin seurakuntiin. Kokonaiset kirkkokunnat, jotka nyt ovat progressiivisesti ”heränneitä” (woke), ovat vaarassa olla kuolleena heränneitä.

Kaikki uskovat ovat yhtä Kristuksessa. Roomalaiset ja kreikkalaiset, orjat ja vapaat, kaikki jakavat saman Herran pöydän. Jumala on kaikkivaltias. Kaikille Kristuksessa annetaan lahjoja Jumalan tahdon mukaan. Kaikkivaltiaan Jumalan alaisuudessa ei ole sorrettuja ryhmiä. Hän nostaa ja Hän alentaa kenen ikinä haluaa. Olivatko Job ja Aabraham sortajia, koska heillä oli paljon palvelijoita ja Jumala siunasi heitä aineellisesti? Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit haluaisivat sinun luulevan niin. Hengellinen syntyminen on vastaus kaikkeen sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen maailmassa, ei ihmisten marxilaiset filosofiat, jotka vain yrittävät uudistaa sitä, mikä on jo tuomittu.

Sudet lammasten vaatteissa ja palkkapaimenet ovat päässeet kristilliseen johtoon ja yrittävät jakaa kristityt humanistisiin kategorioihin. Tämä ei ole Jumalan liike, joka toisi pyhitystä ja yhteyttä. Se on Saatanan liike, joka aiheuttaa jatkuvasti enemmän syntiä ja jakautumista. Kristillisten vanhimpien täytyy olla tietoisia tästä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ”heräämisen” (woke) liikkeestä, koska se on tulossa moniin seurakunnistamme. Sinä voit vastustaa sitä, tai katsella seurakuntasi muuttumista yhdeksi tuhansista evankelikaalisista seurakunnista, jotka ovat progressiivisesti heräämässä kuolleina.

Read Full Post »

Luopumus

Apostasy
By John Lysaught 28.12.2018, suom. SK

 Raamattu sanoo: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Kuinka totta tämä onkaan meidän ajassamme. Ihmiset uskovat valheisiin ja sen vuoksi lähtevät todellisesta Jeesuksen uskosta ja elämäntavoista ja luottamuksesta Häneen.

Jokainen päivä tuo uuden iskun kristillistä uskoa kohtaan. Lait, oikeus ja yhteiskunta, kaikki tähtäävät uskomme tuhoon pyrkien marginalisoimaan uskovia. Koulut suoltavat valheita kasvatuksessa ja muiden uskontojen oppia, mutta epätoivoisesti välttävät koskettamastakaan aihetta Jeesuksesta. Lapsiamme indoktrinoidaan opetuksilla, jotka ovat vastakkaisia Raamatun ohjeille. Kaikkea muuta, paitsi Raamatun opetuksia, opetetaan lapsille, mutta uskomme jätetään pois, koska Sanan totuus ja Kristuksen totuus eivät ole linjassa yhteiskunnan jumalattomien päämäärien kanssa.

Humanismi on nyt pelin nimi. Minä on tärkeämpi ja minkä tahansa ihmiset haluavat olevan totuus, se on heille totuus, paitsi tietysti Kristus. Haluatko tytöksi, jos olet poika? Hyvä. Haluatko olla homo? Hienoa. Haluatko noudattaa islamia? Suurenmoista. Haluatko olla kristitty? No niin, se on paha, eikä sitä pitäisi suvaita. Kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, suvaitaan ja pidetään oikeana, mutta haluatko seurata Jeesusta? Tämä ajatus torjutaan oikeusjärjestelmän ja sosiaalisten ”normien” kautta. Ihmisille opetetaan, että olla kristitty, on olla suvaitsematon, vanhanaikainen ja täysin väärässä! Kuinka surullista onkaan, että ihmiset uskovat ja noudattavat tällaista ajattelutapaa.

Jotkut seurakunnat pelkäävät käsitellä tätä ja jotkut mukautuvat siihen, että mitä yhteiskunta sanoo, on ok, vaikka se olisi vastoin Raamatun opetusta. Vesitetyt hyvän olon saarnat ovat nyt sääntö. Kukaan ei halua loukata ketään. Ne, jotka saarnaavat ankaraa sanomaa, käännyttävät ihmiset pois ja heidät vedetään uskosta luopumiseen ja niin juoksevat maailmaan hakemaan lohtua.

Seurakunnat näyttävät olevan taipuvaisempia totuuden asemesta vetämään ihmisiä viihteen keinoin hyvällä musiikilla ja hilpeillä puheilla. Ne tekevät sen kasvattaakseen numeroita, mutta eivät välttämättä pelastaakseen sieluja. Kun opetetaan kovaa totuutta siitä, että Jumalan valtakuntaan pääsyn edellytys on Kristuksen omistaminen, niin se käännyttää jotkut pois, eivätkä he tule enää tuohon seurakuntaan. Sen sijaan he etsivät seurakunnan, joka antaa heille hyvän tunteen itsestään ja kiertää totuudet, jotka on annettu meille Sanassa.

Miksi? Miksi käy näin? Olemmeko nyt niin peloissamme, että piiloudumme yhteiskunnan varjoihin? Olemmeko niin ohjelmoituja, että uskomme koskee vain elämäntapamme hyvältä tuntumista? Minulla on kuitenkin mielipide ja se on, että me pelkäämme yhteiskunnan reaktiota meihin. Pelkäämme niin jakaa ja puolustaa uskoamme maailman negatiivisten jälkivaikutusten vuoksi, että kun kohtaamme tilanteen, joka vaatii uskoltamme toimintaa, me peräännymme pelon vuoksi.

Älä nyt käsitä minua väärin; on monia, jotka ovat vastakohta edellä sanomalleni ja he ovat silmissäni supertähtiä uskomme taistelussa. Mutta – onko noita monia vähän? Olemmeko taipuvaisia luottamaan noihin meitä monia puolustaviin harvoihin? Luulen niin. Voimme kokoontua heidän taaksensa seurakunnassa tai pienryhmissä kotona, mutta kun olemme omillamme ulkona maailmassa, niin mitä me teemme? Pidämmekö kiinni innosta, joka meillä oli, vai mukaudummeko ja jätämmekö huomiotta Pyhän Hengen kehotuksen olla uskossa? Tähän kysymykseen sinun vastattava itsellesi, ei minulle.

Jumala ei halua meidän luopuvan. Hän haluaa meidän olevan vahvoja uskossa. Hän haluaa meidän elävän Hänelle elämämme kaikilla alueilla. Yksi mielijakeeni on Gal. 2:20: ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

Jos Kristus elää minussa ja minä elän Kristuksen uskossa, niin minun ei pitäisi luopua Hänestä, koska Hän pitää minusta kiinni. Voin kyllä päättää kääntyä pois Hänestä, mutta en tee sitä. Toiset kääntyvät ja se on surullista, mutta se on heidän valintansa olla vastaamatta Kristuksen kutsuun sydämissään ja lähteä vetämään.

Pohdin usein, miksi ihmiset jättävät uskon. Ajattelevatko he sen olevan vaikeaa? No niin, se ei ole sitä. Jeesuksen seuraaminen on vapautta maailman taakoista ja sen alati muuttuvista tavoista. Onko se luottamusta Jumalaan? Eivätkö jotkut luota, että Jumalan Sana on Jumalalta? Luulen, että se voi olla osittain sitä. Kuitenkin luulen, että suurin ja yleisin syy, että ihmiset kääntyvät pois Jumalasta tultuaan Hänen tykönsä, on, että he eivät halua luopua itsestään. He ovat liian itsekkäitä antamaan itsensä Jeesukselle. Miksi?

Uskon, että yhteiskunta Saatanan ohjauksessa ja vaikutuksessa pyörii kokonaan minän ja itsemme miellyttämisen ympärillä. Katson vain ympärilleni ja kaikki mitä näen, on yhteiskunta, joka tuo esille ideoita, jotka on suunnattu omien mielihalujen tyydyttämiseen. Ihmiset on opetettu uskomaan, että he ovat tärkein henkilö omassa elämässään. He suuntaavat ponnistuksensa saadakseen itselleen Jumalan palvelemisen kustannuksella. Jumala kuitenkin vaatii meitä tekemään toisin. Hän haluaa meidän luovuttavan itsemme Hänelle, elämään elämämme Hänelle eikä itsellemme.

Jeesus ei opeta meitä elämään itsellemme. Hän ei sano, että meidän tulisi olla tyytymättömiä elämäämme ja asemaamme elämässä. Hän ei sano meille, että olemme oman universumimme keskipiste. Hän opettaa rakastamaan Jumalaa sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja kohtelemaan toisia, kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Joillekin tämä on liian vaikeaa nieltäväksi. He ovat niin kääriytyneet itseensä, etteivät voi nähdä omien halujensa ja toiveidensa ohi. Heille eläke-edut ovat tärkeämmät kuin elää Jumalalle. Heidän henkilökohtainen aikansa on tärkeämpää kuin aika, joka käytetään eläen ja työskennellen Jumalalle toisia ja seurakuntaa palvellen.

Katsos, tarkoitus ei ole saarnata. Se ei ole tarkoitukseni. Totean vain, että Jumalan kansan luopumus on kasvava huoli. Elämme lopunajassa ja on tärkeää – niin tärkeää, että suojaudumme maailman pahuutta vastaan. Eikä vain sitä, vaan meidän täytyy suojella sydäntämme ja mieltämme sen luopion yhteiskunnan, jossa elämme, vaikutusta ja tahtoa vastaan.

Matteus 10:22 sanoo: Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Meistä uskovista riippuu, pysymmekö vahvoina Jumalassa. Emme saa piiloutua elämän tai yhteiskunnan halkeamiin, vaan meidän täytyy vastustaa pahaa ja epäjärjestystä.

Syrjäytetäänkö meidät, menetämmekö ystäviä ja mahdollisesti työpaikan tai perheenjäseniä vahvan kantamme vuoksi Jeesuksen puolesta? Kyllä, niin tulee käymään. Yhteiskunta ja yksilöiden vihamielisyys Jumalan totuutta kohtaan tulee vainoamaan meitä ja etsimään tuhottaviksi. Maailma on purkautumassa ja syöksykierteessä alaspäin, kuten on kirjoitettu tapahtuvan.

Kestäkää veljet ja sisaret. Olemme taistelussa sieluistamme ja toisten sieluista.

Read Full Post »

Leviathan
By Pete Garcia, 26.3.2018, suom. SK

”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” (Ilm. 13:1-3)

Jokaiselle maan päällä tänä päivänä elävälle tämä on kaikki, mitä olemme koskaan tienneet: Sodat, huhut sodista, rikollisuus, väkivalta, vitsaukset, taudit, luonnonkatastrofit ja kasvava laittomuus (anarkia) ja taloudellinen eriarvoisuus ovat tavanomaista arkea täällä maaplaneetalla. Itseasiassa suurimman osan ihmisen historiaa (Thomas Hobbes’inkin mukaan) elämä on ollut inhottava, raaka ja lyhyt.

Viimeisten noin 70 vuoden ajan moderni teknologia ja lääketieteen edistyminen ovat paljon lievittäneet arkielämän raakuutta. Se on mahdollistanut maailman väestön kasvamisen yli nelinkertaiseksi vain yhdessä vuosisadassa. Kuitenkin, vaikka teknologia onkin edistynyt, niin 1900-luvulla poliittiset juonittelut ovat osoittautuneet merkittävimmäksi uhkaksi ihmiskunnalle. Kun marxilaisuus, sosialismi ja kommunismi pääsivät valtaan eri paikoissa, niin kuolleiden kokonaismäärä niiden vanavedessä on ollut yli 100 miljoonaa. Itseasiassa enemmän ihmisiä kuoli 1900-luvulla näiden ideologioiden vuoksi kuin kaikissa sodissa yhteensä menneiden 20 vuosisadan aikana.

Arviointi

Kaiken kaikkiaan elämme täällä Lännessä sukupolvessa, joka luulee, että asiat tulevat olemaan aina samalla tavalla kuin nyt. Tämä näkemys tunnetaan uniformitarianismina. Jokainen aikakausi on ajatellut samoin, kunnes tuli jotakin, joka mullisti heidän elintapansa, tai täydellisesti sekoitti maailman, jossa he elivät; sotia, nälänhätiä, vitsauksia, autot, lentokoneet, atomipommi, tietokoneet, internet jne.

Kuitenkin, koska elämme ajassa, jossa teknologia kehittyy niin nopeasti (lentävät autot, trans-humanismi, keinoäly, 5G- ja 6G-verkot, kryptovaluutta, kvanttitietokoneet, matkustaminen yli viisinkertaisella äänennopeudella (hypersonic travel), geenimuokkaus ja kaikki muut), niin odotus ”asiantuntijoiden” keskuudessa on, että jatkamme kehittymistä rotuna, kunnes ihmiset ja koneet ovat itseasiassa erottamattomia. Jatkuvan modernisoimisen ajassa olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiskunta jatkaa ylöspäin radalla, joka saavuttaa humanistisen utopian Star Trek -mallin.

Puheen ollen Thomas Hobbes’ista, niin hänet tunnetaan parhaiten yhteiskuntasopimuksen nimeltä Leviatan tutkielmastaan. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä tuosta tekstistä:

Vuonna 1649 puhkesi sisällissota siitä, kuka hallitsisi Englantia – parlamentti vai kuningas Kaarle I. Sota päättyi kuninkaan mestaukseen. Kohta, kun Kaarle oli teloitettu, englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588–1679), kirjoitti Leviatanin, ehdottoman kuninkaiden vallan puolustuksen. Kirjan nimi viittaa leviataniin, mytologiseen valaan kaltaiseen merihirviöön, joka nieli laivoja.  Hobbes vertasi leviatania hallintoon, järjestyksen pakottamiseksi luotuun voimakkaaseen valtioon.

Hobbes uskoi, että kuninkaan johtama hallinto oli paras muoto, jonka hallitsija voi ottaa. Kaiken vallan asettaminen kuninkaan käsiin merkitsisi päättäväisempää ja johdonmukaisempaa poliittisen vallan harjoittamista, Hobbes perusteli. Hän väitti myös, että yhteiskuntasopimus oli sopimus vain ihmisten kesken eikä heidän ja kuninkaan välinen. Kun ihmiset olivat antaneet ehdottoman vallan kuninkaalle, heillä ei ollut oikeutta kapinoida häntä vastaan.

Hobbes varoitti kirkkoa sekaantumasta kuninkaan hallintoon. Hän pelkäsi, että uskonnosta voisi tulla sisällissodan lähde. Niinpä hän neuvoi, että kirkosta tehtäisiin kuninkaan hallinnon osasto, joka tarkoin valvoisi kaikkia uskonnollisia asioita. Jokaisessa jumalallisen ja kuninkaallisen lain ristiriidassa yksilön olisi Hobbes’in mukaan toteltava kuningasta, tai valittava kuolema. (Source) Korostus minun

Kautta aikain Hobbes’in poliittisfilosofiset teoriat ovat suuresti vaikuttaneet moniin (mukaan lukien Amerikan perustajaisät). Koettuaan äskettäin kuninkaan tyranniaa perustajaisät aivan oikein hylkäsivät hänen ajatuksensa kaiken vallan antamisesta yksilölle tai ryhmälle, josta johtuu, että me päädyimme hallintoon, joka toimii vallan eriyttämisen periaatteella.

Jälkikäteen Leviatania tuskin on voitu nähdä tarkoituksellisesti profeetallisena, mutta siihen on upotettu ikiaikainen halu lopulta vahvistaa valta yhden henkilön käsiin. (Tämä halu vaihtaa anarkia ”rauhaan ja turvallisuuteen” voidaan jäljittää Nimrodiin ja Baabelin Torniin.)

”Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa ja heillä kaikilla on yksi kieli ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:5-9)

Toisin sanoen, sitä, minkä Jumala on repinyt hajalleen, älköön ihminen yhdistäkö jälleen. Kuitenkin siitä saakka ihminen on johdonmukaisesti (ja turhaan) pyrkinyt tuomaan kaikki takaisin yhteen. Useimmat ovat yrittäneet yhdistää maailman uhkaamalla voimalla: Egyptiläiset, assyrialaiset, babylonialaiset, persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, mongolit, muslimit, Napoleon, Hitler ja eri kommunistidiktaattorit, jotka kaikki ovat yrittäneet ja epäonnistuneet. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut yhtä vakavaa liikettä uudeksi maailmanjärjestykseksi, kuin on ollut siitä lähtien, kun toinen maailmansota loppui.

On monia, varsinkin salaseurojen ja marxilaisten ryhmien sisällä, jotka uskovat, että vallan keskittäminen yhteen lähteeseen on ainoa keino ratkaista maailman ongelmat. Mutta Yhdysvaltojen noustessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen tämä idea yhdestä maailmanjärjestyksestä joutui odottamaan. Odottaessaan tämän uuden maailmanjärjestyksen kannattajat ovat kuitenkin hiljaisesti laskeneet perustuksen, joka muodostuu poliittisista ja taloudellisista hämähäkinverkoista, niin todellisista (intrinsic), että YKSIKÄÄN tuleva hallitus, tai poliittinen elin, ei milloinkaan voi paeta sitä. Heillä on kiire vahvistaa mahdollisimman paljon valtaa mahdollisimman harvoihin käsiin. Tämä ei ole heille jokin häijy juoni, vaan keino tuoda täydellinen rauha ja turvallisuus epäjärjestyksessä olevalle planeetalle.

Ilm. 13. luvun mukaan on tulossa maailmanhallitus, joka eräänä päivänä valvoo jokaista elämän aluetta maan päällä ehdottomalla vallalla. Tämä hallinto esitetään vertauskuvallisesti merestä nousevana petona. Peto esitetään monen erilaisen eläimen (valtakunnan) yhdistymisenä. Eläinsymboliikka tulee Danielinkirjan luvuista 7-8. Meren symboliikka edustaa ”ihmiskunnan merta”, kuten myöhemmin selitetään kohdassa Ilm. 17:15. Ne, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa, joutuvat Danielin 70 viikkoon (Dan. 9:24-27) ja vapaaehtoisesti luovuttavat valtansa tälle hirviöhallitukselle.

Tämä maailmanhallitus puolestaan tiivistää kaiken valtansa yhden miehen, Antikristuksen, käsiin. Hän ei tietenkään sano olevansa Antikristus, vaan sen sijaan esiintyy ”valkoisella hevosella ratsastavana” kantaen jousta ilman nuolia ja päässään voittajan kruunu (Ilm. 6:1-2). Daniel sanoo, että hän ryhtyy tuhoamaan peljättävästi petoksen ja valheiden avulla (Dan. 8:24-25). Sekä Daniel että myöhemmin apostoli Paavali toteavat, että hänen pilkkaamisensa Jumalaa ja Kristusta vastaan yltävät taivaisiin (Dan. 7:24-25, 2. Tess. 2:4).

Johtopäätös

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:1-3)

Joka ainoasta menneestä yrityksestä yhdistää maailma on aina puuttunut tärkein ainesosa, nimittäin täydellinen kriisi. Uskon, että täydellinen kriisi ilmenee seurakunnan tempauksena, joka tyhjentää maailman Hengellä täytetyistä uskovista. Tämä äkillinen poistaminen poistaa myös pidättävän vaikutuksen, jota Pyhä Henki on tehnyt maan päällä menneet 2000 vuotta (2. Tess. 2:7; 1. Joh. 2:18). Helluntain jälkeen Pyhä Henki (seurakunnan kautta) on pitänyt antikristuksen hengen aisoissa.

Mutta kun lähestymme loppua, näemme kirkkojen tulevan yhä luopuneemmiksi ja sen jälkeen menettävän kentän käytännössä jokaisella yhteiskunnan sektorilla ja puolella, joita ne kerran pitivät hallussaan. Yhteiskunnalliset normit ja arvot ovat turmeltuneet siihen pisteeseen, ettemme (yhteiskuntana) voi enää erottaa oikeaa väärästä. Tätä todistaa se antikristuksen hengen nousu, jonka näemme valtaavan maailman.

Täydellisen kriisin mukana tulee maailma, joka on jo pohjustettu ja valmis näiden monikansallisten järjestöjen ja talouksien, teknologian, sekulaarin humanismin, pakanuuden ja indoktrinaation kautta uskomaan sen valheen, joka tulee täyttämään maailman tempauksen jälkeen. Emme vielä nyt tiedä, mikä tuo valhe tulee olemaan, mutta jos maailma on valmis hyväksymään tieteellisinä ”totuuksina” alkuräjähdysteorian, darwinistisen evoluution, ihmisen aiheuttaman globaalin lämpenemisen ja vielä kieltää tieteellisen totuuden, että miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia, niin se on hyvin pitkälti valmis uskomaan mitä tahansa.

Miksi siis kriisi tempauksen avulla?

Luettuani vuosien mittaan lukuisia puolustusministeriön ja kansallisen turvallisuuden tiedotteita koskien jokaista mahdollista uhkaa tai skenaariota, jonka Yhdysvallat voisi kohdata, niin yhdessäkään niistä ei koskaan mainita tempaustyyppistä skenaariota. Maailmalle ”tempaus” on enemmän kuin naurettava. Useimmille päälinjan kristillisille kirkoille ”tempaus” on mahdoton. Ylivoimaiselle enemmistölle mediassa ja akateemisessa eliitissä tempaus on typeryyden ruumiillistuma. Itseasiassa se on tuotu julkiseen tietoisuuteen vain silloin, kun halutaan pilkata jotakuta, joka epäviisaasti (ja epäraamatullisesti) on kannattanut tiettyä päivämäärää, jona luulee sen tapahtuvan.

”…vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään” (1. Kor. 1:27).

Ellei kriisi olisi haluttu vaikutus (maan päällä oleville) tempauksen vanavedessä, niin eikö Jumala voisi vain tehdä kaikki todelliset uudestisyntyneet kristityt kuolemattomiksi ja immuuneiksi sekä synnille että vihalle 70. viikon aikana? Asia on kuitenkin päinvastoin. Meitä ei ole luvattu varjella tämän koetuksen ajan läpi vaan varjella koko koetuksen hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Pohjimmiltaan tempaus tehtiin sellaiseksi kuin tehtiin, että se loisi tämän täydellisen välineen välittömän globaalin kriisin tuomiseksi. Tämä kriisi sallii tämän merihirviön (yhdessä Antikristuksen kanssa) tuoda täydellisen ehdottoman valvonnan. Tällä viimeisellä kauhistuttavalla hallinnolla on Saatanan, sen vanhan käärmeen, tuki. Se murskaa kaiken allensa ja tuo tuhon, niin ankaran, että ellei Jumala tulisi väliin, mikään liha ei pelastuisi (Matt. 24:20-22). Älä kuitenkaan pelkää, sillä:

“Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä” Jes. 27:1.

Even so, Maranatha!

 

Read Full Post »

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli julkaistiin Lamplighter-lehden touko-kesäkuun 2017 numerossa.

 

Tuskin yksikään älykkö, paitsi C.S Lewis, on vaikuttanut syvällisemmin evankelikaalien ajatteluun; tuskin yksikään aikakauden johtaja, paitsi Billy Graham, on jättänyt syvemmän jäljen liikkeeseen kokonaisuutena.1

Vuonna 1984 elämänsä lopulla 72 vuoden ikäisenä Francis Schaeffer oli vakiinnuttanut itsensä johtavana kristillisenä tiedottajana teologista modernismia, filosofista humanismia ja poliittista pragmatismia vastaan. Myönteisessä mielessä hänestä oli tullut kristikunnan tärkein tiedottaja kristillisen maailmankuvan puolesta.

  • Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen Dr. C. Everett Koop, sanoi, että hän on ”Jumalan mies aikakautta varten”.2
  • Billy Graham sanoi hänestä: ”Hän oli yksi sukupolvemme suurista evankelikaalisista valtiomiehistä. … Enemmän kuin käytännössä kenelläkään toisella ajattelijalla hänellä oli terävää oivallusta aikamme teologisiin ja filosofisiin taistoihin.”3
  • Presidentti Ronald Reagan kirjoitti hänen perheelleen: ”Hänet muistetaan kauan yhtenä vuosisatamme suurista kristillisistä ajattelijoista.”4
  • Time-lehti kuvaili häntä ”lähetyssaarnaajana älyköille”.5
  • Schaeffer sanoi itsestään: ”Olen todellisuudessa maalaissaarnaaja (country preacher). Minun oli kuitenkin kehitettävä filosofiani puhuakseni maailmalle, joka ei enää usko, että totuus on olemassa.”6

Francis Schaeffer käytti elämänsä kristillisen maailmankuvan puolustamiseen. Siinä hän puolusti raivokkaasti Raamatun erehtymättömyyttä ja Jumalan olemassaoloa. Hän julisti myös ihmiselämän pyhyyttä ja alituisesti varoitti läntistä maailmaa humanismin vaaroista.

Paljon siitä, mitä hänellä oli sanottavaa, oli luonteeltaan hyvin teologista ja filosofista ja vaikeaa käsittää, mutta viimeisinä vuosinaan hän teki sanomaansa maanläheiseksi kirjoilla ja dokumenttifilmeillä, jotka oli tarkoitettu maallikolle.

Varhainen elämä

Francis August Schaeffer IV syntyi vuonna 1912 Pennsylvania’n Germantown’issa. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ollut kristitty, eikä kumpikaan ollut koulutettu. Hänen isänsä oli tavallinen duunari, jolla oli vain kolmannen luokan koulutus. Francis tuli uskoon 17-vuotiaana sen jälkeen, kun hänen mielenkiintonsa kreikkalaiseen filosofiaan lopulta johti hänet lukemaan Raamattua. Myöhemmin elämässä hän huomasi: ”Se mikä soitti kelloa minulle, oli vastaukset Genesiksessä ja että niiden myötä oli vastauksia – todellisia vastauksia – ja ilman niitä ei ollut vastauksia ei filosofiassa eikä uskonnossa, jota olin kuullut saarnattavan.”7

Kun hän kertoi vanhemmilleen suunnitelmastaan käydä HampdenSydney College Virginia’ssa opiskellakseen palvelutyötä, he vastustivat voimakkaasti ajatusta. Hän kuitenkin meni sinne tietämättä, kuinka hoitaa kustannukset.8 College oli vain miehille tarkoitettu presbyteerikirkon koulu.

Ensimmäisen opiskeluvuotensa 1932 lopussa Francis tapasi naisen, josta tulisi hänen vaimonsa. Hän oli Edith Seville, joka opiskeli naisille tarkoitetussa Beaver College’ssa Pennsylvania’ssa. Kumpikin oli palannut kotiin kesäksi ja he tapasivat presbyteerikirkossa, jossa kävivät.

Edith’illä oli aivan erilainen tausta. Hänen molemmat vanhempansa olivat college’n käyneitä ja lähetyssaarnaajia Kiinassa, jossa Edith oli syntynyt. Hän oli kaksi vuotta nuorempi kuin Francis.

Siitä huolimatta, että Francis’illa oli tulinen temperamentti ja Edith’illä voimakas tahto, he rakastuivat ja menivät naimisiin vuonna 1935.9 Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka veti heitä yhteen, oli se, että molemmat olivat fundamentalisteja, jotka lujasti uskoivat Raamatun erehtymättömyyteen.

Francis jatkoi vasta perustettuun Faith Theological Seminary’iin Delaware’n Wilmington’issa, josta valmistui vuonna 1938.10 Hänestä tuli siten ensimmäinen valmistunut, joka vihittiin papiksi Bible-presbyteerikirkossa, joka irtautui ortodoksisesta presbyteerikirkosta johtuen kysymyksestä koskien Raamatun erehtymättömyyttä.11

Varhainen palvelutyö

Paimennettuaan yhdeksän vuotta Raamattu-persbyteerien seurakuntia Pennsylvania’ssa ja Missouri’ssa, kirkkokunnan ulkomaanlähetyksen johtokunta lähetti hänet kolmen kuukauden matkalle Eurooppaan rakentamaan verkostoa ”Raamattuun uskovien” seurakuntien ja pastorien keskuudessa.12 Hän huomasi pian, että eurooppalaiset seurakunnat oli jo saatu luopumukseen.13

Raportoituaan lähetyksen johtokunnalle siitä, mitä Euroopassa oli tapahtunut, johtokunta päätti lähettää hänet ja hänen vaimonsa Eurooppaan lähetyssaarnaajiksi. Niinpä vuonna 1948 he lähtivät Yhdysvalloista ja asettuivat Sveitsin Lausanneen.

Kohta heidän lähtönsä jälkeen yksi heidän tyttäristään sairastui vakavasti ja tarvitsi leikkauksen Philadelphia’n lastensairaalassa. Kirurgina oli tri. C. Everett Koop, joka oli tullut uskoon vain muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin Schaeffer’it ystävystyivät tri. Koop’in kanssa ja ystävyys kesti heidän elinaikansa laskien pohjan hyvin tärkeälle yhteistyölle, joka tapahtuisi 29 vuotta myöhemmin vuonna 1977.14

Kolmen vuoden kuluttua muutostaan Sveitsiin Schaeffer koki uskonkriisin, jonka aikana hän ”ajatteli kaiken uudelleen”.15 Kokemus osoittautui tärkeäksi käännepisteeksi hänen elämässään. Hän selviytyi siitä usko täysin uudistuneena ja vahvistuneena. Hänen elämäkertansa kirjoittaja, Louis Gifford Parkhurst nuorempi, toteaa, että Francis tuli ulos taistelusta ”lujalla vakaumuksella, että Jumala on todella objektiivisesti siellä, missä me luulemme, että Hän ei ole, että Raamattu on totta kaikessa, mitä se sanoo, että Raamattu koskee koko elämää ja että Pyhän Hengen rakkauden ja pyhyyden hengellisen todellisuuden on oltava läsnä elämässämme, varsinkin taistellessamme totuuden puolesta”.16

L’Abri Fellowship

Vuonna 1955 Schaeffer’it muuttivat Sveitsin Huémoz’iin ja perustivat palvelutyön nimeltä L’Abri Fellowship. Sana L’Abri on ranskaa ja tarkoittaa ”Suoja”. Siitä tuli nopeasti hengellinen yhteisö, joka veti kaikkialta Euroopasta nuoria opiskelijoita, jotka olivat joutuneet eksistentiaaliseen filosofiaan ja epätoivoisesti etsivät jotakin tarkoitusta elämään.

Seuraavina vuosina työskennellessään näiden nuorten kanssa Francis kehitti ja hienosääti argumenttejaan humanismia vastaan. Hän teki saman argumenteilleen puolustaessaan kristillistä uskoa. Hänen luentojaan nauhoitettiin ja sitten nauhoituksista tehtiin kirjoja, joita alettiin julkaista vuonna 1968. Kirjoista seurasi kutsuja puhumaan yliopistoilla eri puolilla maailmaa.

Schaeffer’in työn yleiskatsaus

Vuonna 1974 Schaeffer alkoi työstää kirjaa ja 10-osaista elokuvaa, joka toi hänelle laajan huomion Amerikan evankelikaalien parissa. Projektin nimi oli How Should We Then Live (Kuinka meidän sitten pitäisi elää)?17 Se oli kristillisestä näkökulmasta esitetty syvällinen tutkimus länsimaisen ajattelun ja kulttuurin noususta ja laskusta.

Schaeffer selitti, kuinka alkaen Rooman valtakunnasta humanistinen usko ihmiseen johti yhteiskuntaan vailla mitään mallia väärästä ja oikeasta, mikä aiheutti moraalisen mädännäisyyden, joka lopulta tuhosi valtakunnan sisältä.

Keskiajalla (500–1500 jKr.) Tuomas Akvinolaisen teologia aiheutti Kristinuskon vääristymisen, koska hän väitti, että ihmisen lankeemus turmeli vain ihmiskunnan tahdon, mutta ei älyä. Siksi totuus voitiin ymmärtää järjen kautta ja kirkko alkoi sekoittaa Raamattua Aristoteleen kaltaisten ei-kristittyjen filosofien ajatuksiin. Ihmisestä tuli yhä enemmän uskonnon keskipiste ja paavin ja kirkolliskokousten päätökset alkoivat korvata Raamatun auktoriteettia.

Renessanssi (1300–1700 jKr.) ajoi humanismin, taiteet mukaan lukien, kaiken älyllisen toiminnan keskipisteeksi. Tämä liike alkoi Etelä-Euroopassa keskittyen Italiaan ja vähitellen levisi koko maanosaan. Se toimi siltana keskiajalta uudenajan historiaan. Ihminen asetettiin kaiken keskipisteeksi ja häntä palvottiin taiteissa – kuten Michelangelo’n patsaassa nimeltä David. Tästä mestariteoksesta Schaeffer huomautti:18

Michelangelo otti marmoripalasen, joka oli niin virheellinen, ettei kukaan uskonut sillä olevan mitään käyttöä ja siitä hän veisti tämän mahtavan patsaan. Huomaa kuitenkin, että Daavid ei ole Raamatun juutalainen Daavid. Daavid on vain nimi. Michelangelo tunsi juutalaisuuden ja patsaan hahmo ei ole ympärileikattu. Meidän ei tule pitää tätä Raamatun Daavidina, vaan humanistisena ihanteena. Ihminen on suuri!

Pohjois-Euroopassa oli kuitenkin pako humanismista, jota vuonna 1517 alkanut uskonpuhdistus motivoi. Jumala ja Hänen Sanansa ajettiin takaisin kirkon ja yhteiskunnan keskipisteeseen. Jälleen kerran ihmisen langenneisuus tunnustettiin, mutta samalla oli uudistunut Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvokkuuden korostus.

Schaeffer osoitti, että sekä renessanssi että uskonpuhdistus toivat ihmisille suuremman vapauden, mutta siinä missä uskonpuhdistus johti vastuulliseen vapauteen, renessanssi toi vastuuttoman kurittomuuden vapauden, koska perustuen humanismiin siinä ei ollut pohjaa moraalille.

Humanismin luontainen ongelma osoitettiin 1700-luvulla Ranskassa ”valistukseksi” kutsutun liikkeen nousun myötä. Ranskalainen filosofi Voltaire (1694–1778) vaati ennemmin järkeen kuin uskoon eli katolisiin oppeihin perustuvaa yhteiskuntaa. Schaeffer huomioi: ”Valistuksen ajattelijoille ihminen ja yhteiskunta olivat kehitettävissä täydellisiksi.”19 Ranskalaiset julistivat ”Järjen Jumalatarta” ja sitoutuivat täysin maalliseen yhteiskuntaan. Seuraus oli Ranskan vallankumouksen (1789–1799) verilöyly, joka johti Napoleon Bonaparte’n autoritaariseen hallintoon.

Samaan aikaan oli käynnissä tieteen vallankumous, joka alkoi puolalaisesta astronomista Copernicus (1473–1543), joka muotoili maailmankaikkeuden mallin, joka asetti maan asemesta auringon maailmankaikkeuden keskukseksi.

Sekä renessanssi että uskonpuhdistus ruokkivat kasvavaa tieteellisen menetelmän painotusta – renessanssi järjen korostamisensa kautta ja uskonpuhdistus väitteensä kautta, että me elämme Jumalan luomien luonnonlakien järjestäytyneessä maailmankaikkeudessa. Monet johtavista tiedemiehistä olivat kristittyjä kuten, Francis Bacon (1561–1626), Blaise Pascal (1623–1662), Isaac Newton (1643–1727) ja Michael Faraday (1791–1867).

Tämä kristillinen pohja ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun Charles Darwin (1809–1882) ja muut hänen kaltaisensa, joilla oli humanistinen maailmankuva, alkoivat työntää Jumalaa syrjään, korottaa ihmisen järkeä ja käännyttää ihmiskuntaa evoluutioelämän sattumaan keskellä tarkoituksetonta maailmankaikkeutta.

Tämä kaikki tuotti sellaisen, jota Schaeffer kutsui ”pirstaloitumisen ajaksi”, kun sekä filosofit että taiteilijat alkoivat nähdä elämän mielettömyytenä.20 Kaikki on sattumaa. Ei ole mitään tarkoitusta. Sekä maailma että ihminen ovat pirstaloituneet. Ei ole oikeaa eikä väärää. Jumala on kuollut.

Tämä radikaali muutos, jossa koko Jumalan luomakunta nähdään vain tilapäisenä koneena, ihmiset mukaan lukien, johti 1900-luvun kauhuihin: kommunistiseen vallankumoukseen, natsiholokaustiin, Kiinan kulttuurivallankumoukseen ja Kamputsean kansanmurhaan.

Nämä hirmuteot havainnollistavat Schaeffer’in väitettä hänen kirjoittaessaan: ”Jos pelastumaton ihminen olisi johdonmukainen, hän olisi uskonnoltaan ateisti, filosofialtaan irrationalisti – ja laajimmassa merkityksessä täysin moraaliton.”21 Ja niin siinä kävikin.

Sovellus Amerikkaan

Sekä kirjan että filmin lopussa Schaeffer soveltaa tätä kaikkea Yhdysvaltoihin sellaisessa, jota sanoo ”rauhan ja vaurauden ajaksi”. 1900-luvun puoliväliin tullessa kristillisen konsensuksen heikkeneminen Amerikassa oli tuottanut väestön, jossa enemmistö ihmisistä oli omaksunut ”kaksi köyhtynyttä arvoa” – henkilökohtaisen rauhan ja vaurauden. Hän selittää havaintoaan seuraavasti:22

Henkilökohtainen rauha tarkoittaa vain, että saa olla yksin, ettei minua vaivata toisten ihmisten ongelmilla … Henkilökohtainen rauha tarkoittaa, että haluan, ettei omaa elämän malliani häiritä elinaikanani riippumatta siitä, mitä seurauksia siitä on lasteni ja lastenlasteni elinaikana. Vauraus tarkoittaa valtavaa ja alati kasvavaa varallisuutta – elämää, jossa on esineitä, esineitä ja enemmän esineitä – menestystä, jota arvioidaan aina vain korkeamman aineellisen runsauden tason perusteella.

Schaeffer’in mukaan nämä kaksi vallitsevaa sodanjälkeistä sekulaaria arvoa tuottivat 1960-luvun kulttuurillisen kapinan, kun nuoret päättivät, että elämässä täytyy olla muutakin kuin itsekkyyttä ja ahneutta. Kuten Schaeffer sen ilmaisi: ”He olivat oikeassa ongelman arviossaan, mutta erehtyivät ratkaisuissaan.” – jotka olivat pääasiassa hedonismia, jota ilmaistiin huumeilla ja seksillä.23

Schaeffer lopettaa puhumalla profeetallisesti yhteiskunnastamme. Hän sanoo: ”Kun muisto kristillisestä konsensuksesta, joka antoi meille vapauden raamatullisen muodon sisällä, lisääntyvästi unohdetaan, niin manipuloiva autoritarismi pyrkii täyttämään tyhjiön.”24 Hän varoittaa erityisesti mielivaltaisen eliitin mielivaltaisista arvoista.

Hän varoittaa myös kolmesta tulevaisuuden vaarasta:25

  1. Ihmisten geneettinen manipuloiminen.
  2. Manipuloiminen median, varsinkin TV:n kautta.
  3. Luottaminen sosiologiseen lakiin – se on, lakiin, joka ei perustu Raamattuun, luonnonlakiin eikä perustuslakiin, vaan lakiin, joka perustuu julkisen mielipiteen muuttumiseen.

Lopputoteamus hänen kirjassaan on pahaenteinen: ”Tämä kirja kirjoitettiin toivossa, että tämä sukupolvi ehkä kääntyy tuosta suurimmasta pahuudesta, luodun asian asettamisesta Luojan paikalle ja että tämä sukupolvi ehkä saa jalkansa pois kuoleman teiltä ja voisi elää.”26

Kirja How Should We Then Live? julkaistiin vuonna 1976. Kirjaan perustuva filmi julkaistiin vuonna 1977. Seminaareja filmistä pidettiin kaikkialla Amerikassa vuosina 1977 ja 1978. Lokakuussa 1978 Schaeffer’issa todettiin imusolmukesyöpä ja hän aloitti hoidot Mayo-klinikalla Minnesota’n Rochester’issa.

Yhteistyö Koop’in kanssa

Samaan aikaan hän jatkoi työtä uuden kirjan ja filmin parissa vanhan ystävänsä tri. C. Everett Koop’in (1916– 2013) kanssa. Myöhemmin vuonna 1982 tri. Koop’ista tuli presidentti Reagan’in korkein lääkintäviranomainen. Tämä uusi kirja oli nimeltään Whatever Happened to the Human Race? (Mitä tapahtuikaan ihmisrodulle?)27 Sekä kirja että filmi julkaistiin vuonna 1979.

Kirja alkoi voimakkaalla omistuskirjoituksella, jossa sanottiin: ”Niille, joilta on ryöstetty elämä, syntymättömät, heikot, sairaat, vanhat, hulluuden, itsekkyyden, himon ja ahneuden pimeinä aikoina, joista 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet muistetaan.”28 Tämä kirja ja filmi keskittyivät abortin, lapsenmurhan ja eutanasian kauhistuksiin tuon ajan Amerikassa.

Ensimmäinen lause kirjassa tiivistää sen väitteen: ”Kulttuureja voidaan arvioida monin tavoin, mutta lopulta jokainen kansakunta jokaisena aikana täytyy arvioida tällä testillä: Kuinka se kohteli ihmisiä?29 Kirjoittajat jatkavat tällä havainnolla: ”Syy kirjoittaa tätä kirjaa on, että meillä on voimakas tunne, että tänä päivänä me seisomme suuren kuilun partaalla.”30 Sitten he kiinnittävät kaiken huomionsa tämän kriisiin syyhyn:31

Kristillisessä konsensuksessa enemmistö eikä myöskään eliitti olleet absoluutteja. Jumala antaa arvojen mallit ja Hänen absoluuttinsa sitovat sekä tavallista ihmistä että vallassa olevia … koska kristillinen konsensus on pantu syrjään, meillä on edessämme henkilökohtaisen julmuuden tulva. Kirja jatkaa esittäen ankaran, loogisen ja raamatullisen perustelun aborttia vastaan varoituksella, että se johtaa lapsenmurhan ja eutanasian hyväksymiseen. Siinä he antavat monia kauhistuttavia esimerkkejä lapsenmurhan ja eutanasian harjoittamisesta lääkärien keskuudessa, vaikka ne eivät olleet laillisia tuohon aikaan.

He osoittavat, kuinka meitä kansakuntana valmistetaan ajattelussamme hyväksymään lapsenmurha. Eihän siinä ole eroa, tapetaanko vauva muutamaa minuuttia ennen syntymää, vai muutama minuutti sen jälkeen. Molemmat ovat murhia. Ja jos vanhemmat voivat maksaa lastensa tappamisesta, niin mikä estää lapsia maksamasta vanhempiensa tappamisesta? ”Humanistisessa maailmankuvassa ei ole tilaa uskolle, että ihmisolennolla olisi mitään lopullista selvää arvoa yläpuolella eläimen tai elottoman aineen. Ihminen on vain erilainen molekyylien järjestelmä.”32

Julkaistessaan tämän kirjan Schaeffer siirtyi filosofian ja teologian maailmasta yhteiskunnallisen toiminnan maailmaan. Hän ja Koop päättävät kirjan yksityiskohtaisilla ohjeilla, mitä ihmiset voivat tehdä tukeakseen elämän pyhyyttä ja voimakkaasti vastustaakseen aborttia, lapsenmurhaa ja eutanasiaa.33

Schaeffer’in manifesti

Jatkuvista syöpähoidoistaan huolimatta Schaeffer jatkoi kirjoittamista. Vuonna 1981 hän julkaisi teoksen A Christian Manifesto (Kristillinen manifesti).34 Se oli erityisesti tähdätty amerikkalaiseen maisemaan ja poliittiseen kehitykseen, joka näytti johtavan kansakuntaa kohti tuhoa. Pohjimmiltaan se käsitteli kysymystä, mikä on kristityn vastuu hallitukseen, lakiin ja kansalaistottelemattomuuteen nähden?”35

Kirja kirjoitettiin suoraksi vastaukseksi vuoden 1848 kommunistiselle manifestille (Communist Manifesto), vuoden 1933 ensimmäiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto I) ja vuoden 1973 toiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto II) – jotka kaikki asettivat ihmisen kaiken keskukseksi ja tekivät hänestä kaiken mittapuun.36 Sitä vastoin Schaeffer vahvistaa raamatullisen näkemyksen ihmisestä, joka tehty Jumalan kuvaksi, jossa on todellinen ihmisyys.”37

Schaeffer osoitti, kuinka valtiomme alun perin perustui kristilliselle konsensukselle, joka tunnusti ihmisen arvokkuuden ja elämän pyhyyden samalla tiedostaen, että ihminen on langennut ja siksi häntä täytyy hillitä hallituksen toimilla ja vallan hajauttamisella (through a government of checks and balances and separation of powers).38

Sitten hän jatkoi osoittaen, että lain ja hallinnon systeemiemme perustukset ovat syöpyneet siinä määrin, että ”maallistunut yhteiskunnallinen laki” vallitsee nyt korkeimpana.39 Tätä koskien hän viittasi entisen korkeimman oikeuden johtavan tuomarin Frederick Vinson’in (1890–1953) lausuntoon, joka kirjoitti: ”Mikään ei ole varmempaa nykyajan yhteiskunnassa kuin periaate, ettei siinä ole mitään absoluutteja.”40

Schaeffer selitti, että ”yhteiskunnallinen laki” – eli sellainen, jota voitaisiin kutsua ”olosuhteelliseksi laiksi” – on toiminnassa, kun oikeudet tekevät päätöksiä, jotka on erotettu mallista, kuten raamatulliset tai perustuslailliset periaatteet. Sen sijaan oikeudet perustavat päätöksensä sellaiselle, jonka ajatellaan olevan parasta yhteiskunnalle.

Esimerkkinä Schaeffer viittasi korkeimman oikeuden päätökseen abortista vuonna 1973. Hän väitti, että se on klassinen esimerkki hyvin subjektiivisesta oikeudellisesta päätöksenteosta.41 Se oli täysin mielivaltainen päätös, jonka eliitti pakotti enemmistölle ilman mitään perustuslaillista pohjaa ja täysin ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa. (Samaa voitaisiin tietysti sanoa korkeimman oikeuden yhtä mielivaltaisesta päätöksestä koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoa 43 vuotta myöhemmin vuonna 2016.)

Schaeffer käynnisti yksityiskohtaisen keskustelun kristittyjen suhteesta hallitukseensa. Hän vahvisti Raamatun opetuksen, että meidän tulee kunnioittaa ja totella hallitsijoitamme.42 Hän kuitenkin kiirehti korostamaan, että tottelemisella on Raamatun asettamat rajansa. Hän vakuutti, että ”lopputulos on, että tietyssä pisteessä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus olla tottelematta valtiota”.43 Ja milloin sitten? ”Jokainen hallitus, joka käskee sellaiseen, joka on ristiriidassa Jumalan lain kanssa, kumoaa auktoriteettinsa.”44

Schaeffer päättää manifestinsa osoittamalla, että humanismi on ”poissulkeva, suljettu systeemi, joka sulkee pois kaikki kilpailevat katsomukset – varsinkin, jos nuo katsomukset opettavat jotakin muuta kuin suhteellisia arvoja ja normeja … Tämän seurauksena humanistinen aineeseen, energiaan ja sattumaan perustuva maailmankuva on täysin suvaitsematon”.45 Siksi hän päättää:46

Ei ole liian voimakas ilmaus sanoa, että olemme sodassa ja siinä kamppailussa ei ole puolueettomia. On joko tunnustettava, että Jumala on lopullinen auktoriteetti, tai että Keisari on Herra.

Eräs hyvin mielenkiintoinen seikka Schaeffer’in manifestissa on se, mitä hän sanoo vuoden 1980 presidentinvaalista, jossa Ronald Reagan oli voittoisa. Kirjoittaen Reagan’in kauden ensimmäisenä vuotena hän viittaa siihen ”ainutlaatuisena avoimena ikkunana” kansakunnallemme torjua humanismin tulva,47 Hän varoittaa, että ”meidän täytyy varoa, ettemme anna typerän uskon siihen, että humanismi on korkein, saada meitä luulemaan, että kaikki on nyt voitettu ja varmaa”,48 koska humanistit ”ovat lujasti asemissa”.49

Puhuen profeetallisesti Schaeffer sitten päättelee, että ellemme pysty hillitsemään humanismin tulvaa Reagan’in kauden avoimen ikkunan aikana, niin se mitä todennäköisimmin jatkuu tulevaisuudessa oikeusistuinten kautta.50 ”’Kansalaisvapauksien’ varjolla … humanistiset voimat ovat käyttäneet mieluummin oikeusistuimia kuin lainsäädäntöelimiä, koska oikeusistuimet eivät ole ihmisten ajattelun ja ilmaisun alaisia valintaprosessin kautta – ja varsinkin, kun niitä (oikeusistuimia) ei valita uudelleen.”51 Ja niin se on mennyt.

Viimeinen kirja

Schaeffer päättää elämäntyönsä, kuten aloittikin, tuomitsemalla seurakunnan sen luopumuksen vuoksi. Hänen sanomansa sisältyy hänen vuonna 1984 kolme kuukautta ennen kuolemaansa julkaistuun kirjaan. Kirja on nimeltään The Great Evangelical Disaster (Suuri evankelikaalinen katastrofi).52 Vuonna 1948, kun hän vaimonsa kanssa valmistautui muuttamaan Eurooppaan, Schaeffer oli kirjoittanut esseen otsikolla Revolutionary Christianity (Vallankumouksellinen kristinusko), jossa hän perusteli, että todellinen kristinuskon vallankumouksellinen versio ei ollut tuon ajan ”yhteiskunnallistettu evankeliumi”, vaan ”historiallinen Raamattuun uskova kristinusko, joka uskoo, että seurakunnan tehtävä on saarnata Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna ja että ihminen on vanhurskautettu uskosta”.53

Hän uudisti tämän teeman viimeisessä kirjassaan. Hän väitti, että aivan kuten päälinjan kirkkokunnat 1920–1930-luvuilla olivat korruptoituneet johtuen Raamatun hylkäämisestään, niin samoin oli käynyt evankelikaaleille 1970- ja 1980-luvuilla.

Hän julisti, että ”suuri evankelikaalinen katastrofi” oli ”evankelikaalisen maailman laiminlyönti puolustaa totuutta totuutena”. Ja sitten hän toteaa suoraan: ”Tälle on vain yksi sana – nimittäin mukautuminen: evankelikaalinen kirkko on mukautunut aikakauden maailmanhenkeen.”54

Kuinka sitten? Kahdella tavalla. Ensiksi Schaeffer tunnistaa mukautumisen Raamatun suhteen, ”niin, että monilla, jotka kutsuvat itseään evankelikaaleiksi, on heikentynyt käsitys Raamatusta, eivätkä enää vahvista koko Raamatun opettamaa totuutta – ei vain uskonnollisissa kysymyksissä, vaan myös tieteen ja historian ja moraalisuuden alueilla”.55 Toinen alue on ollut moraalisissa kysymyksissä ”ottamatta selvää kantaa edes elämän ja kuoleman kysymyksissä”.56

Schaeffer moitti ankarasti evankelikaalisia johtajia huopaamisesta kysymyksessä koskien Raamatun erehtymättömyyttä ”niin, että Raamatun auktoriteetti on täydellisesti tehty tyhjäksi”.57 Hän tiivistää kysymyksen näin:58

Ellei Raamattu ole virheetön, ei vain silloin, kun se puhuu pelastuksen asioista, vaan myös silloin, kun se puhuu historiasta ja kosmoksesta, niin meillä ei ole perustusta vastata kysymyksiin koskien maailmankaikkeuden olemassaoloa ja sen muotoa ja ihmisen ainutlaatuisuutta. Meillä ei myöskään ole mitään moraalisia absoluutteja, eikä varmuutta pelastuksesta, eikä kristittyjen seuraavalla sukupolvella ole mitään, minkä päällä seisoa.

Kun kirja julkaistiin, monet reagoivat julistamalla, että Schaeffer ”liioittelee asiaansa”,59 mutta kun tänä päivänä 30 vuotta myöhemmin katsoo siihen, niin on ilmeistä, että hänen havaintonsa olivat nappiin. Sillä tänä päivänä meillä on evankelikaalisia johtajia, jotka kirjaimellisesti kieltävät monet uskon perusasioista.

Schaeffer oli niin kyllästynyt evankelikaaliseen liikkeeseen, että julisti, ettei enää viittaisi itseensä evankelikaalisena, vaan kutsuisi itseään ”Raamattuun uskovaksi kristityksi”.60

Päätössanat

Francis Schaeffer valmistui ikuiseen palkintoonsa toukokuun 15. päivänä 1984 kotonaan Minnesota’n Rochester’issa. Hän oli 72 vuoden ikäinen.

Kuolemaansa edeltävänä päivänä hän rukoili: ”Rakas Isä Jumala, minä olen päättänyt työni. Vie minut kotiin. Minua väsyttää.”61

Huomautus. Tämän artikkelin viitteet ovat verkkosivustolla http://www.lamblion.com julkaistussa artikkelissa

 

Read Full Post »

God Versus Humanism
Luku 23 Michael D. Evans’in kirjasta Jerusalem, suom. SK

Israelilla on, kuten edellä on todettu, kaksi vihollista: islam ja humanismi. Islam on ilmeisempi, koska se tulee ulkopuolelta ja olemme tarkastelleet sen hyökkäyksiä Jerusalemia vastaan kautta aikain. Humanismi toisaalta on hienovaraisempi, koska se tulee järkevältä ja ”suvaitsevalta” kuulostamisen valeasussa. Tämän saatanallisen petoksen ammuksen Jerusalemia kohti ampui ensimmäisenä Aleksanteri Suuri hellenismin muodossa. On mielenkiintoista panna merkille, että niin Aleksanterilla kuin Muhammedilla oli demoninen kohtaaminen, joka muutti heidän elämänsä.

Aleksanteri oleskeli kaukaisessa Libyan erämaassa  ja vieraili Zeus-Ammonin temppelissä ja oraakkelin (ennustajan) luona. Oraakkeli, ei enempää kuin riivaajahenki, sai Aleksanterin vakuuttuneeksi, että hän oli kreikkalaisen Zeus-jumalan poika ja sellaisena valloittaisi maailman. Hellenismi, kreikkalaisen kulttuurin hyväksyminen, sisältäen humanistisia uskomuksia, tuli niin suosituksi Jerusalemissa, että se melkein tuhosi Jumalan kansan sisältä päin.

Hellenismi oli testi sekä niille juutalaisille, jotka oli hajotettu ulkomaille, että niille, jotka jäivät Palestiinaan. Kirjailija Norman Bentwich kirjoittaa:

Juutalaisuuden ja hellenistisen kulttuurin vuorovaikutus on … yksi perustavista kamppailuista sivistyksen saatossa.

Sen houkutuksen luonne, joka ympäröi juutalaisia hellenismin keskellä, voidaan panna merkille muinaisen historioitsija Posidoniuksen kirjoituksissa.

Heidän maaperänsä hedelmällisyys vapauttaa näiden kaupunkien ihmiset olemassaolon työläästä taistelusta. Elämä on sosiaalisten juhlailojen jatkuva sarja. Kuntosalejaan he käyttävät kylpylöinä, joissa voitelevat itseään kalliilla öljyillä ja mirhalla. Grammateia’ssa (julkisille syömishalleille annettu nimi) he käytännössä asuvat täyttäen itseään parhaan osan päivästä runsailla ruuilla ja viinillä; paljon siitä, mitä eivät voi syödä, he kantavat pois kotiin. He herkuttelevat kielisoitinmusiikin soidessa. Kaupungit ovat laidasta laitaan täynnä soivien harppujen ääntä.

Monet Juudaan jääneistä olivat huolissaan hellenismin vaikutuksesta juutalaisiin. Hellenistien vastainen liike tuli esiin ja ilmaisi huolensa materialismista kuten alastomuus kuntosaleilla ja juutalaisten juhlamenojen halveksiminen. Hurskaammat juutalaiset, hasidilaiset, olivat valmistautuneet puolustamaan uskomuksiaan. Antiokus Epifanesin hallitessa paljon juutalaisia kuoli uskonsa tähden, jota olivat valmiit puolustamaan.

Tänä päivänä tämä sama paha henki pitää ruuvipenkin kaltaisessa otteessaan hallitusten johtajia kaikkialla läntisessä maailmassa. Sitä ilmaistaan sellaisin käsittein kuin ”neuvotteluratkaisut” ja ”sovittelu oikeudenmukaiseksi ja kestäväksi rauhaksi juutalaisten ja arabien välille”. Todellinen tarkoitus on kuitenkin riistää Jerusalemin omistajuus juutalaisilta ja palauttaa se arabipakanoille. Jos näin kävisi, niin Jerusalem olisi jälleen pakanain tallattavana – vastoin Kirjoituksia. Jeesus ei ole palaamassa muslimien eikä kolmikantakomission valvomaan Jerusalemiin. Luuk. 21:24 sanoo:

…ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Jos Saatana voisi, hän estäisi Messiaan paluun käyttämällä tuhon miekkaansa kaikkiin Raamatun profetioihin. Saatana on ampunut islamin ja humanismin nuolet Jerusalemin sydäntä ja sielua kohti tuodakseen kaupungin takaisin arabipakanoiden hallintaan ja torjuakseen Jeesus Messiaan paluun.

Islam on demoninen uskonnollinen järjestys, joka toimii yhdessä humanismin kanssa pettäen ja painostaen kansainvälisiä johtajia hylkäämään Raamatun profetian merkityksettömänä ja taikauskona – ja mikä tärkeintä, kaikkien Lähi-idän ongelmien aiheuttajana. Jos Israel vain myöntäisi, että kaikki tämä profetia-hölynpöly on ”äärimmäistä uskonnollista suvaitsemattomuutta” ja luopuisi Jerusalemista, ”jakaisi” maansa muun maailman kanssa ja olisi assimiloituneena maailman väestöön, niin kuin ennenkin – tai muodostaisi juutalaisen valtion vaikkapa Yhdysvalloissa, niin kaikki maailman ongelmat katoaisivat. Tämä on humanistinen näkemys. Se kieltää täydellisesti, että Raamattu on Jumalan Sana ja että Israelia koskevat profetiat ovat absoluuttinen totuus ja että Raamatun Jumala tulee toteuttamaan ne.

Viimeisten kymmenen vuosikymmenen aikana Jerusalem on tuotu profeetallisten tapahtumien taustalta historian dramaattisimman konfliktin keskipisteeseen. Sen verinen ja julma kronikka ei päättynyt kansakunnan jälleensyntymiseen toukokuun 14. päivänä 1948; päinvastoin, hyökkäykset ovat käyneet entistäkin pirullisemmiksi ja hyökkäyksen merkitys on siirtynyt muinaisen maan pölyisiltä sivuteiltä maailman areenalle.

Yhdessä monista keskusteluistani pääministeri Begin’in kanssa pyysin häntä puhumaan kiistellystä aiheesta, jota maailma kutsuu ”miehitetyiksi alueiksi”. Hän alkoi kertoa ensimmäisestä tapaamisestaan presidentti Jimmy Carter’in kanssa:

Olimme hallituksen huoneessa ja herra Carter esitti minulle kysymyksen. Tuohon kysymykseen sisältyi kuitenkin hyvin negatiivinen lausunto. Hän sanoi, että asutukset olivat laittomia. Olin valmistautunut vastakysymyksen esittämiseen. Kuten Winston Churchill, olin valmis ”valmiilla improvisaatiolla”. Olin pyytänyt suurlähetystöämme Washingtonissa valmistamaan luettelon Amerikan kaupungeista, joilla on raamatullinen nimi, kuten Betlehem, Siilo, Hebron ja Beetel. Näytin pitkää listaani presidentti Carter’ille ja kysyin häneltä, josko hän voisi kuvitella, että Pennsylvanian kuvernööri julistaisi, että kuka tahansa voisi asua Betlehemin kaupungissa, paitsi juutalaiset. Presidentti Carter myönsi, että jos mies tekisi moisen teon, hän syyllistyisi rasismiin.

Huomautin olevani sen valtion kuvernööri, jossa alkuperäinen Betlehem ja alkuperäinen Jeriko ja alkuperäinen Siilo sijaitsivat. Odottiko hän minun sanovan, että kaikki paitsi juutalaiset voivat asua noissa kaupungeissa? Eipä tietenkään, sehän olisi absurdia. Tämä maa, jota me miehitämme, on Eretz Israel, Israelin maa, profeetta Samuelin päivistä saakka 3000 vuotta sitten. Meillä oli kukistuminen myöhemmin, mutta jopa roomalaiset sanoivat meitä Juudeaksi aina Bar-Kokhban kapinan jälkeiseen aikaan asti toisella vuosisadalla. Sitten, koska juutalainen vastarinta oli ollut niin raivokasta ja sankarillista ja koska keisari Hadrianus kärsi niin raskaita miestappioita, hän päätti yrittää tuhota kansan ja maan välisen yhteyden muistonkin. Roomalaisethan olivat onnistuneet siinä Karthagossa, miksi ei täälläkin? Hän antoi alueelle nimen Syyria ja Palestiina käyttäen muinaisten vihollistemme filistealaisten nimeä.

Niinpä sana ”Palestiina” levisi kaikkiin kieliin. Siten esipuhe brittiläiseen mandaattiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen käytti näitä sanoja: ”Tunnustus, joka on annettu historialliselle yhteydelle juutalaisen kansan ja Palestiinan välillä.” Hadrianuksesta huolimatta kukaan ei unohtanut, että  se oli meidän maamme. Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että Palestiina on väärä nimi Israelin maalle. Meillä on oikeus asua Juudeassa ja Samariassa, mutta se ei merkitse, että haluaisimme karkottaa ainuttakaan arabia kylästään tai kaupungistaan. Emme koskaan halunneet tehdä sitä.

Pääministeri totesi edelleen:

Palestiinan valtio on kuoleman vaara Israelille ja suuri vaara vapaalle maailmalle. Emme hyväksyneet Palestiinan valtiota Camp David’issa. Se mihin suostuimme, oli itsehallinto keinona ratkaista palestiinalaisten arabien ongelma. Camp David’in sopimus lupaa turvallisuuden Israelille ja itsehallinnon arabiasukkaille, oikeuden valita heidän oma ministerineuvostonsa käsittelemään arjen ongelmia.

Kuten tiedämme historiasta, niin Jimmy Carter ei koskaan omaksunut pääministeri Begin’in viisautta. Sitten vuonna 1982 presidentti Reagan’in tultua virkaan pääministeri Begin’in oli tarkoitus tavata hänet. Tri. Reuven Hecht, Begin’in neuvonantaja, soitti minulle ja kysyi voisinko tavata heidän kanssaan New York’issa. Pääministeri ja Reuven olivat huolissaan, kuinka tapaaminen presidentin kanssa menisi. Tri. Hecht kertoi minulle Reagan’in luulevan Begin’iä jääräpäiseksi juutalaiseksi, jonka aivot on paistettu holokaustissa. Hän oli kuullut oikeusministeriltä, että tapaaminen ei itseasiassa ehkä edes toteutuisi.

Lopulta Reuven kertoi minulle ehdotetusta tapaamisesta presidentin kanssa. Hän vastasi: ”Hallituksen jäsenet tapaavat pääministerin neuvonantajien kanssa.” Sitten kysyin, että tapaako edes presidentti yksityisesti pääministerin. Reuven vastasi, että siihen on varattu 15 minuuttia.

Kun ne kaksi miestä rukoilivat yhdessä soikeassa huoneessa, niin hyvät suhteet maidemme välille palautettiin.

Esirukousten voiman ja kaikkialla maailmassa Raamattuun uskovien ihmisten rohkeuden kautta Ronald Reagan’in sydän muutettiin. Jumalalla on profeetallinen suunnitelma kansalleen tässä ajassa ja hän käyttää sitä saamaan tämän maan johdon kunnioittamaan Jumalaa ja tottelemaan Hänen Sanaansa.

Humanismin vahva käsivarsi voidaan murtaa Jumalan kansan uskontäyteisillä rukouksilla ja teoilla. Kuvittele. Enää ei presidentti ja hänen hallituksensa yrittäisi pakottaa Israelia neuvottelupöytään niiden nöyryytettäväksi, jotka pyrkivät vain tuhoamaan sen. Enää ei soikean toimiston isäntä pyrkisi lepyttämään arabien vihaa tarjoamalla Israelia uhrilampaana. He uskoisivat, että Jumalan suunnitelma Hänen Sanansa hahmottelemana on, että Jerusalem on juutalaisten valvonnassa.

Yhdysvaltain johtajat puhuvat usein kahdella äänellä – intiaaniesi-isämme kutsuivat sitä ”puhumiseksi kaksihaaraisella kielellä”. Samalla he usein tavoittelevat erilaista politiikkaa, mitä tulee Jerusalemiin. Uudelleen ja uudelleen ehdotuksia on tehty – ehdotuksia, jotka Israel on toteuttanut ja jotka arabijohtajat ovat hyljänneet.

Joten mitä ratkaisuksi? Yhdysvaltain täytyy vain tunnustaa, että israelilaiset maat kuuluvat juutalaisille ja että Jerusalem on todellakin Israelin pääkaupunki – ja on ollut aina siitä saakka, kun Jumala julisti, että se on. Ainakin vuosisadan ajan Jerusalemissa on ollut juutalainen enemmistö ja kansakunta on maksanut raskaasti kuolonuhreilla puolustaessaan pyhää kaupunkia.

Oslon sopimus, jonka tuli olla runko rauhallisten suhteiden vahvistamiseksi Israelin ja PLO:n välillä, allekirjoitettiin syyskuun 13. päivänä 1993. Seremoniaan osallistuivat PLO:n puhemies Jasser Arafat, Israelin pääministeri Yitzhak Rabin ja presidentti Bill Clinton. Dokumentin allekirjoittamisen jälkeisinä vuosina PLO ja sen sisarryhmät ovat suorittaneet iskun toisensa jälkeen. Yli 1600 israelilaista on tapettu ja yli 11000 loukkaantunut.

Ikään kuin vihollisten piirittämien rajojensa puolustaminen ei olisi kylliksi, Israel on joutunut uhriksi helvetissä siitetylle opille, joka nykyisin on muodissa seurakunnassa. Tämä oppi tukee humanistista näkemystä, että Israelia koskevat Raamatun profetiat ovat merkityksettömiä meidän ajassamme.

Tämä erityinen kaanon opettaa, että seurakunta on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa ja sydämessä. Siitä käytetään eri nimiä, kuten korvausteologia, progressiivinen dispensationalismi ja supersessionismi. Varhainen seurakunta ei opettanut sitä. Tämän opin juuret yltävät vuosiin 160 ja 180 jKr., kun Konstantinus toi pakanuuden kirkkoon. Hän pesi pois kaiken juutalaisuuden kirkossa ja korvasi sen pakanallisilla perinteillä. Esimerkiksi juutalainen pääsiäinen (Passover) ja ylösnousemuspäivän juhla korvattiin pakanallisella pääsiäisellä (Easter). Opetettiin, että kirkko on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa ikiajoiksi. Konstantinuksen toimet alkoivat pestä pois seurakunnan juutalaisia juuria ja avasivat oven korvausteologialle, joka opettaa, että juutalaiset on hyljätty, että Israel petti Jumalan, ristiinnaulitsi Jeesuksen Kristuksen ja seuraus oli, että se korvattiin seurakunnalla. Se opettaa, että seurakunta on hengellinen Israel ja Jerusalem on jokainen kaupunki, jossa on kirkko. Nämä harhaopit ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa juutalaiselle kansalle. Jos Jumala on kääntänyt heille selkänsä, se oikeuttaa Adolf Hitlerin ja fanaattisten muslimijihadistien teot, joilla he pyrkivät tuhoamaan juutalaiset.

Ensimmäisistä vuosisadoista alkaen roomalainen ja sitten eurooppalainen kirkko ei ymmärtänyt eikä kunnioittanut opinkappaletta, että meidän ikuinen pelastuksemme tulee juutalaisten välityksellä. Jaakobin jälkeläisten fyysiset sormet kirjoittivat vähäistä osaa lukuun ottamatta maailman suurimman bestsellerin: Raamatun. Melkein kaikki Raamatun profeetat olivat juutalaisia, kuten myös kaikki apostolit, Jeesuksen vanhemmat ja mikä tärkeintä, Messias. Kuinka saattoikaan seurakunta ohittaa sellaiset juutalaisia tukevat kriittiset seikat?

Korvausteologian kavala oppi propagoi ikivanhaa käytäntöä syyttää juutalaisia maailman epäkohdista punniten heidät vaa’assa ja havaiten köykäiseksi. Se vapauttaa seurakunnan kaikesta vastuusta kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvä uutinen niille, joita Hän tuli etsimään ja pelastamaan.

Puhuessaan samarialaiselle naiselle ikuisesta elämästä Jeesus huomautti, että ikuisen pelastuksen ilmainen lahja oli tuotu maailmaan juutalaisten kautta:

Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. (Joh. 4:22)

Jos kallisarvoisin lahja, mitä kristitty voi koskaan saada, tuli juutalaisten profeettojen, johtajien, opettajien ja varsinkin Jeesuksen Messiaan välityksellä, niin kuinka voi asenteemme olla muuta kuin syvä kiitollisuus Jaakobin jälkikasvua kohtaan? Meidän, jotka synnyimme pakanoina ja tulimme kristityiksi, pitäisi olla äärimmäisen kiitollisia, että Jumala häikäisevässä viisaudessaan ja suopeassa armossaan on päästänyt meidät ”metsäöljypuun oksina” oksastettaviksi Israelin rikkaaseen puuhun, kuten Room. 11:17 ilmoittaa.

Uuden Testamentin kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali jatkaa huomauttaen, että ”oksastetut” pakanauskovat eivät nouse juutalaisten yläpuolelle, kuten monet ovat vuosisatoja olettaneet ja edelleen olettavat. Sen sijaan uudestisyntyneet juutalaiset (mukaan lukien Aabraham, uskonisämme) olivat se alkuperäinen liiton kansa, joka on edelleen se perustava ”juuri”, joka kannattaa jokaisen kristityn hengellistä elämää.

Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. (Room. 11:17-18)

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room. 1:16)

Monet ovat sanoneet: ”Syy, etten kannata Israelia, on koska juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. He ovat tuomion alaisia, koska hylkäsivät Jumalan Sanan.” Joh. 10:17-18 sanoo, että Kristus antoi henkensä vapaaehtoisesti. Kukaan ei ottanut sitä Häneltä: ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”

Kaikkivaltias Jumala tuomitsee tuomion opin omaksuvan ihmisen tai ryhmän, sellaisen, jolle Sana on annettu ja sitten hylkää sen tottelemattomuuden kautta. Kansakunnat, jotka hylkäävät Jumalan, tuomitaan. Luuk. 12:48 sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan.”

Amerikassa on enemmän kirkkoja kuin missään toisessa maailman maassa. Siellä on enemmän kristillisiä kirjakauppoja, radio- ja TV-asemia ja raamattukouluja. Maailma näkee  Amerikan siis kristittynä kansakuntana. Amerikalle on annettu paljon ja tuomio tulee sen mukaisesti. Totuus on, että Jumala on paljon ihmiskuntaa armollisempi. Valitusvirret 3:22 sanoo:

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

Jumala ei missään Sanassaan anna ikuisia lupauksia Yhdysvalloille. Silti Hän jatkaa armonsa osoittamista. Jopa pahan Sodoman oli määrä olla Jumalan armon edunsaaja. Miksi? Koska Aabraham pyysi Jumalaa säästämään kaupungin, jos sieltä löytyisi vain kymmenenkin hurskasta. Valitettavasti kymmenen hurskasta eivät vastanneet kutsuun seisoa muurinaukossa.

Seisotko sinä Israelin rinnalla tänä päivänä? Seisotko sinä Jumalan Sanan totuudessa uhmaten humanismia ja jokaista sitä tukevaa väärää oppia seurakunnassa? Jerusalemin historiassa ei voisi olla tärkeämpää ja sopivampaa aikaa kristityille liittyä yhteen rukouksessa ja anomisessa Daavidin kaupungin puolesta. Kehotan sinua rukoilemaan Jerusalemin puolesta. Rukoile sen lasten puolesta. Rukoile sen lastenlasten puolesta. Rukoile sen naapurien puolesta ja rukoile, että kiukku ja viha sidottaisiin. Tämä on asia, jossa meillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä ja apaattisia. Miksi? Se on tärkeä Jumalalle.

Vaikka kuinka paljon Raamattuun uskovia kristittyjä on vakaasti pitänyt kiinni siitä, että Jumala todella tarkoitti, mitä sanoi, kun lupasi Israelin maan ikuisesti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Ennen vuotta 1948 monia dispensationaalisia profetian opettajia naurettiin sellaisista lausunnoista. Koska Israelin valtiota ei ollut ollut melkein 2000 vuoteen, niin kuinka sillä voisi olla rooli viimeisinä päivinä?

Moni kriitikko meni hiljaiseksi toukokuun 14. päivänä 1948, kun nykyaikainen Israelin valtio syntyi. Se tapahtui juuri kuten profeetta Jesaja kuvailee:

Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (Jes. 66:8)

Maailmankaikkeuden suvereeni Herra määräsi Israelin valtion. Hän on se, joka vahvisti Israelin rajat. Raamattu sanoo, että Jumala ei valehtele eikä muuta mieltänsä, kuten ihminen. Hänen Sanansa on muuttumaton ja tinkimätön; Hänen lupauksensa ovat tosia. Hän on luvannut siunata ne, jotka siunaavat Israelia ja kirota ne, jotka kiroavat sitä. Maailman kuninkaiden ja vallankäyttäjien olisi järkevää lopettaa torneilla ja sotilailla keplottelu Jumalan Lähi-idän shakkilaudalla, tai he päätyvät pysyvään mattiin – häviävällä puolella.

Sama koskee Jumalan kaupunkia. Ne, jotka tavoittelevat rauhanprosessia, voivat käydä kaikki ”final status” -neuvottelut, mitä vain haluavat, mutta Jerusalem ei ole jaettavaksi tarkoitettu sotasaalis. Kaikkivaltias Jumala määräsi Jerusalemin korkeimman aseman tuhansia vuosia sitten: se ei ole neuvottelupöydällä ja Hänellä on viimeinen sana siinä asiassa. Jerusalem, kivien kaupunki, on Jumalan liikkumaton kivi ainiaaksi.

Profeetta Sakarja kuvaili Israelia ympäröivien kansakuntien Jerusalemin tulevaa (tai kenties tämän päivän) piiritystä. Jumala julisti:

Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. (Sak. 12:2-3)

Jumala lupaa käyttää Juudan johtajia soihtuina sytyttämään muut kansakunnat kuin palavaksi puupinoksi:

Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa – Jerusalemissa. … sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. (Sak. 12:6,9)

Se on jumalallinen tilipäivä. Kansakunnat tuomitaan sen perusteella, auttoivatko ne Jerusalemia vai yrittivätkö tuhota sen, ja palkitaan tai rangaistaan sen mukaan. Siinä vaiheessa maailman kansakunnat lopultakin luopuvat yrittämästä joko miehittää tai jakaa Jerusalemia. Jumalan ”liikkumaton kivi” aiheuttaa vain tuskaa pakanoille.

Read Full Post »