Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘hyväksikäyttö’

The Grand Old Papal Duke and the March Up and Down the Hill
By Shaun Willcock, 7.3.2019, suom. SK

Voi, vanha kunnon Yorkin herttua,
Hänellä oli tuhat miestä;
Hän marssitti ne mäen päälle
Ja hän marssitti ne taas alas.

Tämä vanha lastenloru kuvaa hyvin hiljattain pidettyä Vatikaanin huippukokousta koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pappien ja piispojen toimesta. Laita sanojen ”vanha kunnon Yorkin herttua” tilalle sanat ”Fransiskus, Rooman paavi” niin se sanoo kaiken. Fransiskus marssitti kardinaalinsa, arkkipiispansa, piispansa ja pappinsa Rooman seitsemän kukkulan (Ilm. 17:3,9) päälle – ja mitä sitten?

Hän marssitti heitä taas – alas. Tultuaan kaikkialta maailmasta ja päästyään kokoukseen he kuuntelivat puheita, katselivat videoita, sulkivat silmänsä rukoukseen – ja sitten palasivat kotiin. Huippukokous ei saavuttanut mitään. Pappien hyväksikäyttö tulee jatkumaan, kuten on jatkunut satoja vuosia ja salaukset ja valheet tulevat jatkumaan, kuten aina ennenkin.

Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen ilmapiirissä. – Roomalaiskatoliset kardinaalit Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke –

Huippukokous: Näytelmä, että tehdään jotakin tekemättä mitään

Kokous nimeltä ”Alaikäisten suojeleminen kirkossa” kesti vuoden 2019 helmikuun 21. päivästä 24. päivään. Tänä aikana kaikkien maailman piispojen konferenssien päämiehet tapasivat Vatikaanin jesuiittapaavin sekä monia kardinaaleja ja muita Vatikaanin virkamiehiä keskustellakseen tästä roomalaiskatolisen instituution kriisistä. Kokouksessa keskityttiin kolmeen pääaiheeseen: ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)”, kaikki hyvin suosittuja sanoja, mutta täysin vailla merkitystä Rooman piispojen, arkkipiispojen, kardinaalien ja itse Rooman paavin huulilla. Epäilemättä monet näistä papillisista pervertikoista ovat tulevaisuudessa varovaisempia. Epäilemättä monet jatkavat, tulevat pidätetyiksi ja joutuvat vankilaan. Epäilemättä sadat, ehkä tuhannet papilliset päät vielä kierähtävät, mutta kaikki se on silmänlumetta. Se on ääntä ja raivoa, joka ei merkitse mitään. On oleva hurskaita järkytyksen, kauhun ja raivon huutoja, mutta hyväksikäyttö ei tule loppumaan.

Maailmalle, samoin kuin miljoonille raivostuneille ja järkyttyneille roomalaiskatolisille, on jäänyt vaikutelma, että jotain on tehty ja että enemmän vielä tehdään, eikä Vatikaani muuta haluakaan. Maltan katolinen arkkipiispa Charles Sciculna sanoi: ”Tämä on uusi aika läpinäkyvyyden kannalta. Piispoja aletaan pitää vastuullisina. Toivon, että ihmiset pitävät tätä käännekohtana.”1 Kyllä, valitettavasti monet näkevät sen käännekohtana ja silti mitään kääntymistä – mitään todellista katumusta, mitään todellista kääntymystä – ei ole tapahtunut. Se ei ole läpinäkyvyyden uusi aika eikä piispojen suurta enemmistöä pidetä tilivelvollisina. Voi, varmasti joitakin pidetään ja annetaan vaikutelma, että ollaan ”läpinäkyvämpiä”. mutta katolinen systeemi vetää yhtä köyttä ja jatkaa etsien keinoja salata hyväksikäyttö ja selvitä siitä kuin koira veräjästä, sillä tämä globaali papillinen perversio ei ole pelkästään hapatus muutoin happamattomassa ”kirkossa”. Se ei ole vain muutama mätä omena muuten kauniissa korissa, eikä se ole uusi ilmiö. Se on luontainen osa paavillista systeemiä ja on aina ollut. Ovatpa uhrit olleet poikia, tyttöjä, nunnia, naineita naisia, naimattomia tyttöjä, tai jopa muita pappeja – seksuaalinen hyväksikäyttö on roomalaiskatolisessa systeemissä mittasuhteiltaan pandeeminen vuosisatainen iljetys.

Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet piispat eivät tienneet, mitä tapahtui heidän nenänsä edessä

Huippukokouksen ensimmäisenä aamuna pitämässään puheessa Fransiskus sanoi: ”Ihmiset … katsovat meihin, eivätkä odota meiltä yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia, vaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka toteutetaan. Meidän on oltava konkreettisia.”2 Hyviä sanoja. Mutta – yllätys, yllätys – mitä tämä huippukokous tuotti? Yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia. Annettiin vaikutelma, että nyt tehdään jotakin, mutta loppujen lopuksi ”konkreettiset ja tehokkaat toimenpiteet” jäivät kokonaan puuttumaan.

Fransiskus rukoili: ”Valaiskoon Neitsyt Maria meitä, kun pyrimme parantamaan niitä vakavia haavoja, joita pedofilian skandaali on aiheuttanut sekä pienissä että uskovaisissa.” Rukous ”Marialle” on rukous demonille – sillä todellinen Maria, Herran inhimillisen luonnon äiti, ei ole jumalallinen eikä voi kuulla rukouksia eikä vastata niihin. Hän rukoili myös, että ”Pyhä Henki ylläpitäisi meitä näiden päivien ajan ja auttaisi meitä muuttamaan tämän pahuuden tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”. Pyhä Henki ei tietenkään ollut missään mielessä läsnä, sillä katolinen uskonto ei ole Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Mitä tulee ”tämän pahuuden muuttamiseen tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”, niin olemme usein kuulleet, että maailman roomalaiskatoliset piispat ja papit tarvitsivat tätä huippukokousta, jotta he tulisivat tietoisiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön pahuuden laajuudesta. Tämä on kuitenkin vain uusi savuverho! Onko koko maailmassa pappia tai piispaa, jonka pää on ollut pensaassa nämä viimeiset vuosikymmenet niin, että hän on ollut tietämätön siitä, että tämä skandaali keikuttaa paavillista systeemiä sen perustuksia myöten? Lähtikö yksikään tämän kokouksen valtuutetuista sieltä sanoen: ”Meillä ei ollut aavistustakaan, että se oli näin pahaa?” Se kaikki on vain sanojen ovelaa käyttämistä hämmentämään ja rauhoittamaan roomalaiskatolisten uskovaisten massat kuten myös muun maailman.

Ja kun puhutaan ”puhdistuksesta”, niin olkaamme selvillä tässä asiassa: roomalaiskatolisen järjestelmän hierarkiaa ei tulla puhdistamaan. Ei mitenkään. Ei nyt. Ei huomenna. Ei koskaan. Se pysyy täsmälleen samana, kuin oli ennen kokousta; he tulevat jatkamaan lasten ja myös naisten hyväksi käyttämistä; saalistajapappeja tullaan hiljaisesti siirtelemään muihin hiippakuntiin, joissa he tulevat jatkamaan perversioitaan; ja tämän uskonnollisen systeemin, tämän ”paholaisten asuinpaikan”, tämän ”saastaisten henkien tyyssijan” (Ilm. 18: 2) moraalinen saasta jatkuu entisellään.

Toinen Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet hierarkiassa eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt poistaa lasten hyväksikäyttö kirkossa

Huippukokous alkoi ja vain muutamaa päivää myöhemmin se oli ohi. Sitten Fransiskus puhui pyhiinvaeltajille Vatikaanin Pyhän Pietarin aukiolla.

Hän sanoi, että kokouksen seuraus oli nyt koko roomalaiskatolisen ”kirkon” vastuun suurempi ymmärtäminen hävittää hyväksikäyttäminen.3 Mietipä tätä hetkinen. Itsensä Rooman paavin mukaan suuri määrä kardinaaleja, arkkipiispoja ja piispoja katolisessa systeemissä (sillä tätä hän tarkoitti ”kirkolla” – hierarkiaa, pappeja) ei koskaan aikaisemmin kuvitellut, että heillä oli mitään vastuuta hävittää lasten seksuaalinen hyväksikäyttö pappien toimesta! Ja nämä miehet ovat roomalaiskatolisten uskovaisten ns. ”pastoreita”, ”paimenia”? Miehet ovat niin täysin tietämättömiä, ei vain omasta oletetusta työstään, vaan myös mistä tahansa moraalisesta vastuusta ihmisinä suojella nuoria ja haavoittuvia! Ja tällaisille miehille roomalaiskatoliset uskovat hengellisen hyvinvointinsa ja sielunsa? Se on hirveää. Nämä miehet eivät mitenkään täytä raamatullisia vaatimuksia ”piispoina” (ks. 1. Tim. 3). He ovat väärän ”kirkon” vääriä paimenia. He ovat katumattomia, pahoja miehiä, jotka pönkittävät väärää uskonnollista systeemiä, joka on portto eikä Kristuksen neitsytmorsian.

Fransiskus jatkoi huippukokouksen yhteenvetoa: ”Kuulimme uhrien äänen, rukoilimme ja pyysimme Jumalalta ja loukkaantuneilta anteeksi, tulimme tietoisiksi vastuustamme, velvollisuudestamme noudattaa oikeudenmukaisuutta, hylätä radikaalisti jokainen vallan ja omantunnon väärinkäytön muoto ja seksuaalisen hyväksikäytön muoto.” Valitettavasti katolisten rukoukset eivät ole todelliselle ja elävälle Jumalalle, vaan roomalaiskatolisuuden väärälle jumalalle.

Sellaisten katumattomien miesten rukoukset ovat myös tekopyhiä, tyhjiä, turhia ja hyödyttömiä. Ja jälleen kerran Fransiskus sanoi, että he ovat nyt tietoisia vastuustaan! – ikään kuin tähän huippukokoukseen saakka tämän systeemin piispat eivät olisi tienneet satoja vuosia, että heidän pitäisi suojella heikkoja ja haavoittuvia ja katsoa, että syylliset rangaistaan! Kuinka typeriä tämä Rooman paavi luulee ihmisten olevan? (Historia ja katolisuuden asema tänä päivänä todistavat, että paavi ei luule vaan tietää. Suomentajan kommentti.)

Fransiskus jatkoi: ”Haluamme, että kaikki kirkon toiminnot ja paikat ovat aina täysin turvallisia alaikäisillemme [se ei tule toteutumaan koskaan eikä milloinkaan]; että kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutetaan niin, että tällaisia rikoksia ei enää tapahdu [kauhea tragedia on, että niitä tapahtuu – koko ajan kaikkialla maailmassa]; että kirkko palaa täysin uskottavaksi ja luotettavaksi tehtävässään palvella ja opettaa pienimpiä Jeesuksen opetuksen mukaan [ainoa ”tehtävä”, joka paavinvallalla on koskaan ollut, on tehtävä rikastua ja laajentaa valtaansa; se ei ole koskaan huolehtinut lapsista, eikä koskaan tule huolehtimaan; ja se tulee koskaan olemaan uskottava vain hengellisesti sokeiden seuraajiensa silmissä].”

Huippukokouksen Jesuiitta-moderaattori suoltaa samaa valhetta

Kun kokous oli ohi, sen moderaattori, yksi jesuiittapapeista, nimeltä Federico Lombardi, jatkoi antaen uskomattoman vaikutelman, että monet piispat olivat muka tietämättömiä rikosten laajuudesta. Hän sanoi: ”Paavi selitti aikomustaan … auttaa piispoja ymmärtämään täysin, mitä heidän täytyy tehdä … [Paavi] haluaa heidän olevan tietoisia uhrien draamasta ja kärsimyksestä. Kaikki tämä saa aikaan jokaisessa piispassa eräänlaisen vastuuntunnon voimallisen (forceful) esiintulemisen.”4

Tuleeko meidän todella uskoa, että nämä katoliset piispat eivät ymmärrä, mitä pitäisi tehdä ja ovat tietämättömiä keskuudessaan olevien lasten kärsimyksestä? Ja jos mies on noussut piispan asemaan tässä systeemissä ja silti hänen vastuuntuntoaan on ”pakotettava” (force) esiin, niin millainen moraalinen hirviö hän onkaan?

Mihin toimiin tarkasti ottaen Rooman ”kirkko” ryhtyisi huippukokouksen jälkimainingeissa? Lombardin mukaan kolme tulevaa toimintaa olisivat:5

Ensinnäkin uusi asiakirja Fransiskukselta koskien ”alaikäisten ja haavoittuvien henkilöiden suojelemista”, ehkäisemään hyväksikäyttöä ja edistämään taistelua sitä vastaan (Hohhoijaa. Uusi asiakirja. Se tulee olemaan todella tehokas).

Toiseksi, Vade mecum (no niin, ainakin oletamme hänen tietävän, mitä se on) inkvisitiosta auttamaan piispoja selvästi ymmärtämään velvollisuutensa ja tehtävänsä. (Olisi luullut, että tullessaan piispoiksi nämä miehet tiesivät velvollisuutensa ja tehtävänsä tämän kaltaisessa tärkeässä asiassa. Jatkuvaa latinan sanojen viskelemistä – se saa sen kuulostamaan ikään kuin he todella tekisivät jotain suurta.)

Kolmanneksi, luokaa työryhmiä (tuo varmasti kuulostaa tärkeältä) auttamaan hiippakuntia, joiden on vaikea kohdata ongelmia ja tuottaa aloitteita alaikäisten suojelemiseksi (kuinka vaikeaa se voi olla? Jos pappi on syyllinen, hän on syyllinen ja suojellaksenne lapsia pitäkää heidät erossa näistä miehistä, ei vain rippituolissa vaan kaikkialla).

Yhteenveto: Fransiskus marssitti heidät mäen päälle ja hän marssitti heidät taas alas.

Jotkut puhuvat: Homoseksuaalisuus pappien keskuudessa tärkein syy papilliseen lasten hyväksikäyttöön

Ainakin muutamat roomalaiskatolisen instituutin kardinaaleista tulivat avoimesti esiin ja osoittivat tärkeää syytä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön pappien toimesta – joka on massiivinen homoseksuaalisuus.

Tosiasiaksi jää, kuten olemme toisaalla usein kirjoittaneet, että sodomia on yleistä papistossa. Se on ollut sitä aina. Pappien avioliiton kieltäminen helpottaa homoseksuaalisten miesten pääsyä pappeuteen – varsinkin, kun se tarjoaa heille niin monia väyliä luonnottomiin himoihinsa. Se alkaa seminaareista, joissa pappiskoulutuksessa olevat nuoret miehet elävät läheisesti yhdessä; se on yleistä luostareissa, jotka ovat täynnä naimattomia miehiä; ja sitten heillä on loputtomia mahdollisuuksia väärinkäyttää valtaansa pappeina rippituolin kautta viettelemällä miehiä ja myös lapsia – mukaan lukien poikia. Varsinkin poikia.

Ja kuitenkin tämä Vatikaanin huippukokous kutsuttu muka käsittelemään hirvittävää syntiä ja rikollisuutta papistossa, joka hyväksikäyttää lapsia, jätti jokseenkin vaille huomiota papiston homoseksuaalisuuden! Tästä huomautti kardinaali nimeltä Gerhard Mueller, entinen johtaja Vatikaanin uskonopin kongrekaatiossa (Congregation for the Doctrine of the Faith), jota aiemmin kutsuttiin inkvisitioksi. Hän sanoi, että homoseksuaalinen tekijä jätettiin huomiotta keskusteluissa. ”Uskonopin kongrekaatiossa meillä oli tilastollisesti täydellinen yhteenveto, hän sanoi. Yli 80 % alle 18-vuotiaiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreista oli murrosikäisiä tai vähän vanhempia poikia. Mutta tulevassa torstaina alkavassa hyväksikäytön huippukokouksessa näillä tiedoilla ei ole mitään roolia, mikä on kohtuutonta.6 (kursiivi lisätty).

Miksi tietoja ei huomioitu? Yksinkertaisesti, koska roomalaiskatolisen systeemin pappishierarkia on täynnä homoseksuaaleja. Ja mikä tahansa homoseksuaalisten pappien ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välistä suhdetta koskeva sisäinen tutkinta avaisi väistämättä matoja kihisevän purkin. Mueller ei ollut ainoa kardinaali, joka puhui tästä suoraan. Kaksi muuta kardinaalia, Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke, jotka puhuivat Roomassa kokoontuneille piispojen kokousten puheenjohtajille, sanoivat: ”Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen (omertà) ilmapiirissä.”7

Se, että useat kardinaalit puhuvat avoimesti ja jopa julkisesti homoseksuaalisuuden yleisyydestä papistossa ja viittaavat siihen ”vitsauksena”, on uskomatonta. Tämä osoittaa, kuinka laajalle levinnyttä se todella on. He eivät koskaan sanoisi sellaista asiaa, jolla on kaikki mahdollisuudet vahingoittaa heidän ”kirkkoaan”, elleivät tietäisi sen olevan totta.

”Vastuu, tilinvelvollisuus, läpinäkyvyys”: Merkityksettömiä sanoja Rooman johtajien huulilla

Tämän artikkelin alussa sanoimme, että huippukokouksen kolme tärkeintä aihetta olivat ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)” ja että kaikki kolme eivät merkitse mitään Rooman piispojen, arkkipiispojen ja kardinaalien huulilla eikä myöskään itse paavin huulilla. Kuinka nämä kolme pääaihetta voisivat saavuttaa todellisia ja konkreettisia tuloksia? Tässä ovat ainoat mahdollisuudet – mutta voit olla varma, että yksikään niistä ei toteudu:

Vastuu: kaikki piispat, arkkipiispat, kardinaalit ja paavi itse ottavat täyden vastuun; myöntävät, että he itse ovat rikollisen, pahan, maailmanlaajuisen skandaalin perussyy; myöntävät, että heidän oma oppinsa pappien selibaatista on kriisin ytimessä ja on aina ollut ja sallivat pappiensa mennä naimisiin; myöntävät, että sodomiitti-pappeja on kannustettu ja kautta vuosisatojen; estävät kaikkia sodomiitteja palvelemasta pappeina; myöntävät, että lapsia hyväksikäyttäviä pappeja on kannustettu ja suojeltu kautta vuosisatojen; ja välittömästi luovuttavat kaikki tällaiset papit syyttäjäviranomaisille heti, kun heidät on löydetty (olisimme sanoneet saman sodomiitti-papeille, mutta valitettavasti monet maat eivät enää käsittele sodomiaa rikoksena, josta heitä syytettäisiin, vaikka Rooma tekisikin sen). Todennäköisyys, että jotakin edellä mainitusta toteutuisi: nolla %.

Tilivelvollisuus: Tilivelvollisuuden hengessä tämä moraalisesti saastainen, täysin paha uskonnollinen systeemi pitäisi hajottaa ja tunnustaa, että se on suurin pahuus, joka koskaan on häväissyt maan kasvoja. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Läpinäkyvyys: sitä ei tarvittaisi, jos koko uskonnollinen systeemi hajotettaisiin. Rooman systeemin olemassaolon täytyisi loppua. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla % – ainakaan ennen kuin Herra itse tuhoaa sen maailman lopussa (2. Tess. 2: 8).

Niinpä tietäen, että he ohittavat vastuun ja tilivelvollisuuden näkökohdat, eivätkä varmasti pura koko hirvittävää systeemiä, ainoa tapa olla edes jonkin verran läpinäkyvä, olisi ripin lakkauttaminen, niin ettei yksikään lapsi, yksikään naimaton tai naimisissa oleva nainen ole koskaan kahden kesken poikamiespapin kanssa rippituolissa tai sen ulkopuolella tunnustamassa sisimpänsä salaisuuksia syntiselle ihmiselle ja joudu vähitellen hänen viettelemäkseen. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Maaliskuussa 2019.

Shaun Willcock is a minister, author and researcher. He runs Bible Based Ministries. For other articles (which may be downloaded and printed), as well as details about his books, audio messages, pamphlets, etc., please visit the Bible Based Ministries website; or write to the address below. If you would like to be on Bible Based Ministries’ email list, to receive all future articles, please send your details.

Read Full Post »

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi


 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Todayn artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.1 Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »