Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘iankaikkisuus’

All Is Bright
By Holly Spate, 9.12.2018, suom. SK

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka (Sananl. 4:18).

Muista tämän menneen vuoden siunaukset, huolenpito ja varjelukset, Muista onnen hetket ja kasvu, joka tuli murheen hetkien kautta. Muista laaksojen taistelut ja vuorenhuippujen henkeäsalpaavat hetket. Muista uusien alkujen ja uuden armon ihmeet ja siunaukset. Muista muutokset, jotka tulivat opittujen läksyjen kautta, kauneus, joka versoi särkyneisyydestä ja kunnia, joka saatiin nöyryydestä.

Muista se päivä, kun asetit luottamuksesi Kristukseen – päivä, jolloin päätit hyväksyä pelastuksen lahjan, jota Hän tarjoaa vapaasti kaikille, jotka huutavat avuksi Hänen suurta nimeään. Päivä, jolloin käännyit pois itsestäsi ja käännyit Hänen puoleensa. Tuona päivänä Hän mursi sinun kahleesi, antoi anteeksi syntisi ja otti sinua kädestä. Hänen uhrinsa pesi sinut uudelleen – valkeaksi kuin satava lumi, puhdistaen sinut ikuisesti. Hänen horjumaton uskollisuutensa kääri sinut Hänen kauniin, ehdottoman rakkautensa lämpöön ja jatkuvasti pitää kiinni sinusta tiukasti, joka askeleella, joka päivä, joka hetki – kaikki sinulle.

Tunnista asemasi Kristuksessa ja kaikki, mitä siitä seuraa, sekä tässä elämässä että koko iankaikkisuudessa. Muista, mitä elämä oli ilman Häntä ja iloitse, koska sinun ei milloinkaan enää tarvitse olla ilman Häntä.

Vapahtajan ansiosta sinua on siunattu määrättömästi. Sinulla on ikuinen toivo. Pimeimmätkin päiväsi valkenevat Hänen läsnäolonsa valossa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, jotta sinulla voisi olla elämä, rauha, ilo, armo ja toivo. Hän astui ulos taivaasta suunnittelemaansa luomakuntaan tuomaan itsensä lahjaksi ja kaikki johtuen Hänen ehdottomasta ja täydellisestä rakkaudestaan sinuun.

Seimen lapsi tuli, että kaikki sinun päiväsi olisivat kirkkaita.

Joten kun jatkat taas uuteen juhla-aikaan täynnä touhua ja tohinaa, jota tämä aika vuodesta voi tuoda, niin pysähdy hetkeksi mietiskelemään ja hengittämään syvään. Etsi hiljainen mukava paikka vain pysähtyä, seisoa hiljaa ja keskittyä. Varaa aikaa pohtimiseen, kiittämiseen ja muistelemiseen. Vietä aikaa Hänen läsnäolossaan ja ylistä Häntä siitä suurimmasta lahjasta, joka tuli käärittynä rakkauteen yli 2000 vuotta sitten. Lahjasta, joka maksettiin kokonaan sinun puolestasi.

Ja kun muistelet ja juhlit juhlan todellista merkitystä, niin pidä kiinni siitä totuudesta, että Kristuksen kanssa kaikki on kirkasta.

Hänen kanssaan kaikki on aina oleva kirkasta.

Iloista KRISTUS-keskeistä Joulua (Merry CHRISTmas)!

hspate@verizon.net

Read Full Post »

Eternity Amnesia
7.6.2017 Jonathan C Brentner, suom. SK

Kun tänään luin Paul David Tripp’in hartaustekstiä koskien ”ikuisuuden unohtamista”, minua hämmästytti, kuinka hyvin hänen kommenttinsa auttavat meitä ymmärtämään hulluutta, jota näemme ympärillämme tämän päivän maailmassa ja valitettavasti myös jossakin määrin seurakunnassa.

Puhun Tripp’in hartauskirjan New Morning Mercies kesäkuun 7. päivän tekstistä, jonka luin uudelleen tänä aamuna. Koska hänen sanansa ovat niin osuvia ajalle jossa elämme, ja tarpeillemme Kristuksen seuraajina, niin salli minun jakaa jotakin siitä, mitä hän kirjoittaa:

”On murheellista, kuinka monet elävät jatkuvasti ikuisuuden unohtamisen skitsofreenisessa hulluudessa. Meidät luotiin elämään ikuisessa suhteessa ikuiseen Jumalaan ikuisesti. Meidät tarkoitettiin elämään perustuen näkemykseen, että elämä on pitkä. Meidät tehtiin elämään toinen silmä kiinnitettynä nykyhetkeen ja toinen ikuisuuteen. Sinä ja minä emme kerta kaikkiaan osaa elää, koska meidät pantiin yhteen elämään ilman ikuisuusnäkökulmaa. Niin monet kuitenkin yrittävät. He asettavat kaikki toiveensa ja unelmansa ”tässä ja nyt” -tilanteisiin, paikkoihin, omistuksiin, asemiin ja päivittäisen elämänsä ihmisiin. … He vaativat, että pahasti särkynyt maailma antaa, mitä se ei koskaan voisi antaa ehjänäkään. …”

”Ikuisuuden amnesiasi tekee sinusta epärealistisen odottavan, kiusauksille haavoittuvan, aivan liian ajetun (driven), riippuvaisen ihmisistä ja asioista, jotka tuottavat sinulle vain pettymystä ja valitettavasti alttiin epäilemään Jumalan hyvyyttä. Tulevan ikuisuuden tunnustaminen sallii sinun olla realistinen olematta toivoton ja toiveikas, kun asiat ympärilläsi eivät rohkaise juuri toivomaan.”

”Ja Raamattu tekee selväksi – tämä maailma ei ole paratiisi eikä tule olemaan. Sen sijaan tämä hetki on valmistautumisen aika paratiisia varten, joka on tuleva. …”

”Todisteet ovat selvät – elämään täytyy kuulua enemmän kuin tämä. Tämä särkynyt synnin arpeuttama sotku ei voi olla kaikki. Ja Raamattu tekee selväksi – tämä ei ole paratiisi eikä tule olemaan. Sen sijaan tämä hetki on valmistautumisen aika tulevaa paratiisia varten, jossa kaikki, minkä synti on särkenyt, täysin ennallistetaan sellaiseksi, kuin Jumala alun perin tarkoitti sen olevan.”

Tri. Tripp esittää tämän läpitunkevan kysymyksen: ”Koetko skitsofreniaa siksi, että ikuisuus on lähtemättömästi kytketty sydämeesi, mutta elät, kuin tämä hetki olisi kaikki, mitä on?”

Hänen kommenttinsa ovat tiivistelmä motivaatiostani kirjoittaa. Kirjoitan muistuttaakseni itseäni ja toisia, että tämä elämä ei ole kaikki, mitä on. Pyrin kiinnittämään Kristuksen seuraajien huomion pois arjen raadannasta siihen kunniakkaaseen ikuisuuteen, joka heitä odottaa. Niille, jotka eivät lepää luottamuksessa Jeesukseen saadakseen syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän, haluni on, että he löytävät todellisen elämän ja toivon Kristuksessa ja yksin Hänessä.

Minulla on kyllä vahvoja mielipiteitä koskien Jeesuksen paluun ajoitusta seurakunnalleen, mutta ensisijainen huoleni on, ettemme asettaisi toivoamme tämän maan ohikiitäviin asioihin, vaan katsoisimme Jeesuksen paluuseen ja edessämme olevaan iloon. Tiedän, kuinka helppoa on luiskahtaa tämän elämän asioihin perustuvaan toivoon samalla unohtaen ihanat ja loistavat lupaukset edessämme olevasta elämästä ikuisuudessa.

Eikö se raivo ja viha, jota monesti somessa näemme, olekin seuraus siitä, että ihminen asettaa kaiken toivonsa ikuisuuden asemesta tämän elämän asioihin?

Se, mitä näen, surettaa minua niin, koska se osoittaa paratiisin kaipuuseen tässä elämässä, mikä ei koskaan toteudu ja paljastaa kaiken toivon puuttumisen lyhyen täällä viipymisemme tuolla puolella. Kestävä ja ikuinen toivomme lepää yksin Jeesuksessa ja Hänen lupauksessaan palata meille viemään meidät olemaan ikuisesti kanssaan.

Kuka muu, kuin Jeesus voisi tarkasti ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa tarkan ajoituksen?

Jeesuksen ylösnousemus varmistaa Hänen lupauksensa. Kuka muu, kuin Jeesus voisi tarkasti ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa tarkan ajoituksen? Ja jos Hänen sanansa ovat niin tarkat, niin voimme ehdottomasti luottaa Hänen varoituksiinsa tulevasta ahdistuksesta, Hänen lupaukseensa palata seurakunnalleen ja Hänen elävään kuvaukseensa paluustaan maan päälle ahdistuksen jälkeen.

Jos unohdan ikuisuutta koskevan, niin tämä elämä saa pelottavan ulottuvuuden (ja jään koukkuun tekemään kommentteja Facebookissa, sellaisia, joita myöhemmin kadun).

Toisaalta varma iankaikkisuustoivo on se, joka on saanut aikaan niin paljon paranemista sielussani menneisyyden haavoista ja pitää minut iloisena ponnistellessani eteenpäin huolimatta tämän elämän kivuista ja huolimatta politiikan muuttuvista tuulista.

Salli minun päättää toistamalla tri. Tripp’in kysymys (joka muuten vuosi sitten antoi nimen tälle blogille): ”Koetko skitsofreniaa siksi, että ikuisuus on lähtemättömästi kytketty sydämeesi, mutta elät, kuin tämä hetki olisi kaikki, mitä on?”

Maranata! Tule pian Herra Jeesus!

 

Read Full Post »

Time and Eternity
Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensi kerran tammikuussa 1996

Jälleen kerran olemme astuneet uuteen vuoteen, joka on otettu vastaan villeine keskiyön juhlineen joulukuun 31. päivänä. Sellaiset juhlat ovat vähintäänkin kyseenalaisia – miksi juhlia muistutusta siitä, että aivan kuten vuosi on haihtunut unholaan, niin myös aivan liian pian täytyy maisen elämämme mennä ohi? Sen tosiasian pitäisi tuoda ennemminkin vakavaa pohdiskelua ja rukousta, kuin äänekästä ilakoimista.

Aika kiitää, eikä sitä voi kutsua takaisin. Runoilija kirjoittaa muististaan, joka ”kiitää kuin takaa-ajettu polkuja, joita en voi käydä uudelleen”. Aika on salaperäinen ylittäen käsityskykymme. Tiedämme siitä jotakin, mutta se, mitä se todella on, väistää edistyneimmänkin tieteemme. Vaikka olennainen muutokselle ja liikkeelle fyysisessä maailmankaikkeudessa, aikaa ei ole iankaikkisuudessa. Iankaikkisuudessa mikään ei muutu; se on ikuinen nyt, mahdoton meille käsittää nykyisyydessä.

Emmekö kuitenkin matkusta poikki maailmankaikkeuden, mikä edellyttää aikaa? Ei, kuten ymmärrämme sanan ”matkustaa”. Avaruutta etäisyyden mittarina paikkojen ja esineiden välillä ei ehkä enää ole, tai ainakin se menettää merkityksensä. Taivaassa on miljoonia lunastettuja. Ovatko jotkut siksi kaukana Kristuksesta valtavan tungoksen reunoilla? Tosiasiassa kaikki ovat Hänen välittömässä läheisyydessään – ilo, joka ylittää nykyisen käsityskykymme.

Jo tuhatvuotisessa valtakunnassa, ylösnousseet kirkastetut Kristuksen kaltaiset ruumiimme, eivät enää kuulu fyysiseen maailmankaikkeuteen ja ovat siten muuttumattomia ja ajattomia; ne voivat näkyä ja sitten kadota ja mennä lukittujen ovien ja seinien läpi. ”Jeesus itse seisoi heidän keskellään … Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko ja he luulivat näkevänsä hengen …  Kosketelkaa minua” sanoi Kristus, ”sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan” (Luuk. 24:36-43). Paavali valistaa meitä: ”Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen” (1. Kor. 15:44). Emme tiedä, mitä se tarkoittaa, paitsi mitä on osoitettu Kristuksen ylösnousemuksessa.

Ilman Hänen ylösnousemustaan ei ole iankaikkisuuden toivoa. Silti jotkut, jotka sanovat olevansa uskossa, kiistävät Kristuksen voiton kuolemasta, joka on uskomme ydin. Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA) ei pidä enää olennaisen tärkeänä uskoa, että Kristus nousi kuolleista. Jäsenluvultaan 5,6-miljoonaisen ELCA:n kustannustalo Augsburg-Fortress julkaisi hiljattain kirjan, joka tulee siihen tulokseen, että Jeesuksen ruumis mätäni haudassa.

Samalla tavalla ylösnousemuksen kieltää suuresti juhlittu kristinuskon käännynnäinen, Malcolm Muggeridge (joka viime aikoina kääntyi katolisuuteen). Olin vaikutettu hänen suurenmoisesta todistuksestaan Billy Graham’in vuoden 1974 maailman evankelioimiskongressissa Sveitsin Lausanne’ssa. Sitten luin Muggeridge’n kirjan Jesus Rediscovered, jossa hän sanoi, ettei ole väliä nousiko Jeesus ylös vai ei. Hän lisää: ”Pidän jopa parempana olettaa, että joku ruumiin ryöstäjä … raahaa kiven pois [haudalta] ja sitten … livistää ruumiin kanssa … [myöhemmin] hylkää ruumiin korppikotkille, jotka vuorostaan jättävät luut vaalenemaan auringossa – nuo kallisarvoiset luut!”

Silloin apostolit olivat valehtelijoita, koska he todistivat, että Kristus nousi kuolleista ja ”moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä” (Apt. 1:3). Kuka oli tämä petkuttaja naulanjäljet käsissään ja jaloissaan ja keihään haava kyljessään, joka vietti 40 päivää opetuslastensa kanssa ja vakuutti heille olevansa kuolleista herännyt Jeesus? Hauta oli ehdottomasti tyhjä. On naurettavaa kuvitella, että ”ruumiin ryöstäjä” tyhjensi haudan, jota roomalaiset sotilaat vartioivat!

Sitä paitsi, ellei Kristus ole noussut, niin kristinusko on vain eräs elämänfilosofia, kuten buddhismi tai konfutselaisuus. Itseasiassa se olisi huonompi, koska Kristus itse lupasi, että hän nousisi kuolleista ja että koska Hän eli, niin myös Hänen opetuslapsensa eläisivät ja että eräänä päivänä Hän tulisi takaisin viemään heidät taivaaseen. Ellei Kristus noussut ylös, niin Hän on valehtelija ja kristinusko on petos ja buddhismi, hindulaisuus ja islam, joiden johtajat eivät väittäneet mitään sellaista, ovat siinä suhteessa parempia.

Koko pelastuksemme riippuu siitä, uskommeko, että Kristus nousi kuolleista: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room. 10:9). Muggeridge’n kirja antoi minulle yhden varhaisimmista oivalluksistani, että jotkut, jotka hylkäävät kristinuskon ytimen, ovat olevinaan Hänen todellisia opetuslapsiaan ja siten tuhoavat kristinuskoa sisältä käsin. Opin kauhukseni, että ”viimeisten päivien luopumus” on päällämme ja saamassa huolestuttavan vauhdin.

Kalenterimme oletetaan laskevan vuosia Kristuksen syntymästä. Hienoja suunnitelmia laaditaan Kristuksen 2000. syntymäpäivän juhlimiseksi vuonna 2000 jKr. Tuo Kristuksen syntymäpäiväjuhla (ellei Kristus silloin ole jo tullut ja se toteutuu), ei mitenkään erotu ja todennäköisesti sekoittuu moniin muihin samaan aikaan pidettäviin juhliin siten uhraten Kristuksen ainutlaatuisuuden ja Hänen maailmaan tulemisensa todellisen merkityksen (see  TBC 6/959/95 and 12/95). Esimerkiksi Robert Muller, entinen YK:n apulaispääsihteeri (Assistant Secretary) ja New Age -johtaja, on kirjoittanut: ”Oma suuri unelmani on saada valtavan suuri liitto kaikkien suurten uskontojen ja YK:n välille … ihmiskunnan pitäisi pitää vuonna 2000 maailmanlaajuinen elämän 2000-vuotisjuhla … [joka johtaa] rauhalliseen, onnelliseen ja jumaliseen yhteiskuntaan maan päällä.”

Syntymäpäivät muistuttavat, että jokainen ja kaikki, johtuen siitä, että aika rientää, väistämättä vanhenee ja kohta poistuu näistä maisemista. Aika rientää katsomatta päivämääriin tai tapahtumiin tai inhimillisiin tunteisiin, vaikka tekeekin tilaa lyhyessä pakenevassa nykyisyydessä niiden ohikiitäville hetkille ennen niiden sulkemista menneisyyteen. Se tosiasia voi jopa lohduttaa. Minua on auttanut kestämään monta vaikeaa ja tuskallista tilannetta, kun olen muistuttanut itseäni, että ”tämä myös on väliaikaista”.

Tässä kolikossa on toinenkin puoli. Vaikka tiedostaminen, että kärsimys väistämättä loppuu, on rohkaisevaa, kun istuu hammaslääkärin tuolissa, niin sillä on päinvastainen vaikutus, kun nauttii lomastaan. Yhtä varmasti, kuin kipu menee ohi, menee nautintokin. Ja niin se on, mitä tulee koko elämään, joka riippumatta pituudestaan on kuin ”savu, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14).

Tuo yksinkertainen tosiasia unohtuu meiltä useimmilta suurimman osan aikaa. Suunnitelmia yleensä tehdään, kuin elämä tämän maan päällä ei koskaan loppuisi. Salomo sanoi: ”Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä” (Saarn. 7:2). Kuulostaako tämä sairaalta? Se varmasti torjuu ajatuksen, että on aina oltava ”positiivinen”! Mooses sanoi sen näin: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).

Näin ollen todelliseen viisauteen kuuluu maanpäällisten päiviemme lyhyyden tunnustaminen. Sen tosiasian, että tämä elämä (riippumatta kuinka onnistunut ja täynnä nautintoa, tai kuinka tuskallinen ja vaikea kestää) on väliaikainen ja että iankaikkisuus ei lopu koskaan, täytyy maltillistaa kaikki valintamme. Ilman tuota muistutusta me eläisimme aikaa varten (johon me olemme liiaksi uppoutuneet) sen sijaan, että eläisimme iankaikkisuutta varten (jolle me uhraamme tuskin ajatustakaan).

Meidän täytyy kyllä tehdä järkeviä ratkaisuja koskien tätä elämää. Jokainen ratkaisu täytyy kuitenkin tehdä iankaikkisuuden valossa. Valinta, joka punnitsee vain seurauksia aikaan ja aiheuttaa vahingollisia vaikutuksia iankaikkisuuteen, on äärimmäinen hulluus. Jeesus varoitti, että ”koko maailman voittaminen” ei ole onnistuminen, vaan suurin kuviteltavissa oleva epäonnistuminen, jos sellaisen voiton saa oman sielunsa, so. oman ikuisen kohtalonsa, hinnalla (Mark. 8:36).

Vuoden vaihtuminen on aikaa, jolloin ”uuden vuoden päätöksiä” vannotaan juhlallisesti, lupauksia tehdään, toivo versoo taas kerran ja optimistisia suunnitelmia asetetaan edessä olevalle vuodelle. Klassisessa kirjassaan A Serious Call to a Devout and Holy Life (Vakava kutsu hurskaaseen ja pyhään elämään), William Law kertoo kahdesta miehestä, jotka kumpikin olivat täysin uppoutuneet suunnittelemaan eläkekartanoa. Toinen suunnittelee rakentavansa omansa maan päälle, toinen Marsiin. Jokainen ajattelee, että jälkimmäinen on hullu. Law kuitenkin osoittaa, että he molemmat ovat hulluja ja että ero heidän hulluutensa asteessa on vain ohikiitävän ajan pieni hetki. Toinen suunnittelee rakentavansa talon Marsiin, jossa hän ei tule koskaan olemaan, toinen maan päälle, jonne hän ei voi jäädä.

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän pitäisi tehdä suunnitelmia tätä elämää varten. Mitään suunnitelmia eläkkeelle jäämistä, tai edes huomista varten, ei kuitenkaan pitäisi tehdä ilman niiden alistamista Jumalan tahtoon. Kuten Jaakob kirjoittaa: ”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa’ – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu… sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.” (Jaak. 4:13-16)

Tapahtuupa se tempauksen tai kuoleman kautta, niin kaikki me seisomme hyvin pian Jumalan edessä tekemässä tiliä elämästämme. Pisin elämä päättyy äkisti ja ihminen ohjataan iankaikkisuuteen. Sillä, kuinka elämme tämän lyhyen elämän, on kyllä ikuisia seurauksia, hyviä tai huonoja. Kadotetut seisovat ”suuren valkean valtaistuimen” edessä kuulemassa tuomionsa (Ilm. 20:11-15), mutta myös kristittyjä pidetään vastuullisina jokaisesta ajatuksesta, sanasta ja teosta: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10-11).

Kompromissin vastustaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin aistillisen synnin – ja on käymässä yhä tärkeämmäksi tehdä kompromisseja säilyttääkseen tämän päivän evankelikaalisen johdon suosion. Nuhteleminen, jota Raamattu edellyttää, ei enää ole hyväksyttävää. Silti kaikki muu täytyy hyväksyä. Seuraava faksi tuli juuri entiseltä kristillisen radion puheohjelman juontajalta: ”Ohjelmamme peruutettiin … lokakuun 6. päivänä keskellä valtavaa protestia kuuntelijoilta … Pari viikkoa sitten seuraajani teki ohjelman vääristä opetuksista … eräs soittaja hälytti Promise Keepers’in ja se sai aikaan tavanomaisen hälyn … johto otti hänet puhutteluun ja veti hänet pois ohjelmasta … 30 vuotta toimineena radiotyön ammattilaisena voin nähdä ’kristillisen’ radiotyön lukkiutuvan uskonnollisesti korrektiin muotoon … ja se on traagista ruumiille kokonaisuutena. Pyrkimys murskata vapaa sana ja ajattelu on pahempi uskonnollisessa mediassa kuin sekulaarissa.” Olemme kadottaneet näyn iankaikkisuudesta ja taivaasta on tullut paikka, jonne jokainen haluaa – mutta ei vielä.

Iankaikkisuuden kohtaaminen kannustaa meitä olemaan uskollisia Herrallemme ja Hänen Sanalleen odottaessamme sitä suurta iloa, johon Kristus katsoi: ”…joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin…” (Hepr. 12:2). Paavali kehottaa meitä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:1-4). Johannes rohkaisee meitä: ”kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on” (1. Joh. 3:2). Jälleen Paavali pitää edessämme toivoa, joka saa maan parhaat vaihtoehdot kutistumaan olemattomiin: ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13).

Vanha virsi sanoo: ”These earthen vessels break, the world itself grows old; but Christ the Lord our dust will take and freshly mold. He’ll give these bodies vile a fashion like His own. He’ll make the whole creation smile and hush its groan. (Nämä maiset astiat särkyvät, itse maailma vanhenee; mutta Kristus Herra meidän tomumme ottaa ja uudestaan muotoilee. Hän antaa tälle kelvottomalle ruumiille omansa kaltaisen muodon. Hän saa koko luomakunnan hymyilemään ja lopettamaan huokailunsa.)”

Se toivo on elämisen – ja kuolemisen – arvoinen!

Read Full Post »