Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ikuinen elämä’

Living Between Here and Eternity
By Alice Childs, 5.8.2018, suom. SK

 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.” (Tiit. 2:11-15)

On todella vaikeaa elää kahden maailman välissä, eikö totta? Kristukseen uskovina elämme maallista elämäämme kaikkien ihmisten keskuudessa kahden maailman ja kahden päämäärän välissä. Yhtäältä elämme tässä ajallisessa langenneessa yhä pahenevassa maailmassa vangittuina kuolevaiseen, puutteelliseen, syntikirouksen ruumiiseen. Silti toisaalta henkemme, ollen jo lunastettu, ikävöi pukeutua luvattuun kuolemattomaan ruumiiseemme niin, että lunastettu sielumme voi yhtyä lopullisesti vielä lunastamattomaan ruumiiseemme. Me ikävöimme tulla täysin ehjiksi turmeltumattomassa ruumiissamme, joka asuu ikuisuudessa Herramme kanssa.

On vaikeaa olla jaettu: elää tässä maailmassa ja ikävöidä tulevaa.

Me uskovat olemme ainoat ihmiset maan päällä, joiden on käsiteltävä tämän maailman rumuutta syntinen lihamme alinomaa sodassa jo lunastettua sieluamme vastaan. Apostoli Paavali ymmärsi tämän pulman oikein hyvin.

Mitä lähemmäksi tulemme vapautumistamme tästä viheliäisestä paikasta pian tapahtuvan tempauksen kautta, sitä vaikeammaksi käy viipyä täällä. Kuten hurskas Loot vangittuna hedonistiseen, homoseksuaaliseen, iljettävään Sodoman likakaivoon, niin myös me olemme vangittuja, ei vain pahassa ja irstailevassa kaupungissa, vaan kokonaisessa maailmassa, joka on vajonnut narsismin ja turmeluksen syvyyksiin. Loot oli kiusaantunut hurskaassa hengessään ja niin olemme mekin. EI MISSÄÄN tässä maailmassa ole paikkaa, johon paeta pahuutta, joka on juurtunut ytimeen saakka tähän helvettiin menevään maailmaan. Itseasiassa sillä hetkellä, kun uudestisynnymme Kristuksessa, me ikävöimme olla ”poissa ruumiista ja läsnä Herran kanssa” asustaen Hänen kanssaan ikuisessa paikassa, missä syntiä, kuolemaa ja pahuutta ei voi koskaan olla olemassa. Jokaiselle todelliselle uskovalle tuo päivä ON tulossa, mutta ennen kuin se vapautuksen päivä tulee, meidän on vielä elettävä TÄSSÄ maailmassa – niin ikävää ja kyllästyttävää, kuin se ehkä onkin.

Jeesus tiesi täsmälleen, mitä me, jotka elämme näinä viimeisinä päivinä, tulisimme kohtaamaan. Hän ymmärsi täydellisesti, kuinka pahoja nämä viimeiset päivät olisivat ja kuinka väsyneitä, kiusaantuneita ja yksinäisiä me, jotka elämme tempauksen kynnyksellä, olisimme. Hän tiesi, että meitä vihattaisiin, merkittäisiin, hyväksikäytettäisiin, meistä valehdeltaisiin, meitä kohdeltaisiin väärin, parjattaisiin ja monesti kidutettaisiin ja tapettaisiin. Hän tiesi täsmälleen, kuinka pahaksi se tulisi käymään meille, joten Hän varoitti meitä edeltä siitä, millaista elämä täsmälleen olisi täällä viimeisten päivien viimeisten tuntien viimeisillä minuuteilla.

Se, mitä Hän on kutsunut meitä tekemään, on että ”asioimme, kunnes Hän tulee”. Se tarkoittaa, että meidän tulee olla ”toimeliaita sopivaan ja sopimattomaan aikaan”. Toisin sanoen meidän tulee pysyä uskollisina Hänelle ja sille, mitä Hän kutsunut ja asettanut meidät tekemään olipa se sitten helppoa tai vaikeaa, suosittua tai epäsuosittua, olipa elämämme levollista, tai lähes sietämätöntä.  Miksi? Koska TÄMÄ maailma EI ole todellinen kotimme.

TÄSSÄ maailmassa me olemme vain pyhiinvaeltajia kauttakulkumatkalla – muukalaisia vieraalla maalla ja niin kauan kuin olemme täällä, meidän tulee olla siinä tehtävässä, jonka Kaikkivaltias Kuninkaamme on antanut meille tehtäväksi. Meidän tulee levittää evankeliumia kaikkialla jokaiselle, joka kuuntelee. Meidän tulee ”vakavasti kilvoitella uskon puolesta” riippumatta poliittisesta ilmastosta, jossa olemme ja meidän tulee varoittaa kuolevaa maailmaa tulevasta tuomiosta.

Me näet olemme Kristuksen suurlähettiläitä. Se tarkoittaa, että tässä vieraassa ja vihamielisessä maailmassa, joka vihaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa, ME olemme Hänen edustajiaan kadotetulle helvettiin menevälle maailmalle, joka on aivan Jumalan vihan ja tuomion kynnyksellä.

Me olemme Hänen ”vartijoitaan muurilla” – Hänen vartiomiehiään, jotka on kutsuttu hälyttämään tulevasta tuomiosta, jotka parkuvat kadotettuja parannukseen – tulemaan pelastukseen NYT.

Tämä on sitä, mitä Hän tarkoittaa ”asioimisella”, kunnes Hän tulee pelastamaan meidät. Vain meillä on totuus sekä toteutuneesta että vielä toteutumattomasta profetiasta sellaisena, kuin se on kirjattu Hänen Sanaansa. Vain meillä on totuus pelastuksesta, koska vain me uskovat tunnemme todellisen Jumalan sellaisena, kuin Hänet on ilmoitettu meille Hänen erehtymättömässä, virheettömässä, muuttumattomassa Sanassaan. Tämä on se, mitä Jeesus on käskenyt meitä tekemään odottaessamme Hänen kutsuaan ”nouse ylös tänne” kohtaamaan Hänet yläilmoissa.

Olemme kyllä väsyneitä. Olemme lopen uupuneita. Olemme hengessämme kiusaantuneita sen pahuuden syvyydestä ja laajuudesta, joka käy päivä päivältä rohkeammaksi ja röyhkeämmäksi. Me kyllä IKÄVÖIMME mennä Kotiin paikkaan, jossa emme ole milloinkaan olleet. Me ikävöimme saada laskea sota-aseemme ja löytää ne ikuiset ”vihreät laitumet”, joilla voimme turvallisesti asustaa koko iankaikkisuuden seuraten Hyvää Paimentamme, kun Hän johtaa meitä noiden ”virvoittavien vetten” luona.

Oi, kuinka sielumme kaipaakaan ikuista sapatin lepoamme. Sydämemme kaipaa ikuista rauhaa. Se on tulossa. Jeesus ei ole sokea ahdingollemme, eivätkä Hänen korvansa kuurot kärsivän morsiamensa huudoille. Vain Hänen suuri armonsa ja rakkautensa viivyttää Hänen paluutaan vielä hetkisen, koska Hän ”ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen”. Hänen kärsivällisyydellään on kuitenkin rajansa ja Hänen armonsa ei tule jatkamaan tätä Armon Aikakautta ikuisesti.

Herra Jeesus kuulee morsiamensa huudot ja sillä hetkellä, kun pakanoiden täysi luku on ”tullut sisälle”, Hänen morsiamensa on täydellinen. Kun viimeinen pakana tulee laumaan, niin Herra, Kuningas Jeesus, nousee istuimeltaan Isän oikealla puolella. Hän lähtee Taivaan suuresta valtaistuinsalista ja astuu ulos ilmakehään maan yläpuolelle.

Seisoen siinä keskellä taivaitten taivaita kirkkauden pilvien seppelöimänä ja arkkienkelin mahtavan pasuunan soidessa ja valtavan huudon kajahdellessa kirkkauden saleissa Herra huutaa jylisevällä äänellä, jonka kuulevat sekä elävät että kuolleet, jotka ovat Kristuksessa. Hän kutsuu meitä, morsiantaan: ”NOUSE YLÖS TÄNNE!” Hän kutsuu meidät Kotiin – lopullisesti ja ikuisesti KOTIIN!

Oi, älkäämme väsykö hyvän tekemisessä, sillä aikanaan me saamme palkinnon, jonka olemme voittaneet. Tuona päivänä me kuulemme siunatuimmat sanat, mitä ihmisen puheessa on koskaan lausuttu. Kuulemme ylösnousseen Herramme sanovan meille: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani, mene Taivaan iloihin.”

Oi kanssauskovani, vaikka onkin niin vaikeaa elää täällä ajan ja ikuisuuden välissä, niin älkäämme horjuko näin lähellä maalia. Jatkakaamme jaksamista, sillä eräänä päivänä hyvin pian, kun sitä vähiten odotamme, Vapauttajamme tulee meille ja meidät vapautetaan – lopullisesti.

Maranata!

 

Read Full Post »

Do not cross that last line, dear friends!
By Pat Franklin, 5.11.2017, suom. SK

”There is a time we know not when, a line we know not where
That marks the destiny of men ‘twixt sorrow and despair
There is a line though by men unseen
Once it has been crossed, even God Himself in all of His love
Has sworn that all is lost.”

On aika, emme tiedä milloin, raja, emme tiedä, missä
Joka merkitsee ihmisten kohtalon surun ja epätoivon välillä
On raja ihmisille näkymätön
Kun se on ylitetty, Jumalakin kaikessa rakkaudessaan
On vannonut, että kaikki on menetetty.

Chuck Smith luki kerran yllä olevan runon Calvary Chapel -seurakunnalleen ja sanoi: ”Ihmiselle on mahdollista ylittää tuo piste, josta ei ole paluuta, jossa Jumala luovuttaa ihmisen hänen omalle sokeudelleen, kääntää hänet hänen omaan hulluuteensa ja antaa hänen mennä – ja hän ei voi enää uskoa. Todella traaginen tilanne.”

Tämä on se piste, jonka ihmiset saavuttavat ja jossa he eivät voi uskoa, ei siksi, etteivätkö haluaisi, mutta eivät voi, koska Jumala on luopunut heistä.

Chuck opetti Jesajan luvuista 43-45, Raamatun kohdasta, joka puhuu ihmisten omilla käsillään tekemistä epäjumalista, joita he sitten kumartavat. Jumala osoittaa sen olevan täysin järjetöntä. Se on täysin vastenmielistä Hänelle, Jumalalle, joka on tehnyt kaiken, meidät mukaan lukien.

Lukiessani uutena uskovana ensi kertaa Vanhaa testamenttia en voinut ymmärtää monia epäjumalien palvomista koskevia varoituksia, koska tietämättömyydessäni en voinut käsittää, että moderni ihminen tekisi jotain niin typerää.

Olin väärässä. Miljoonat tänä päivänä ovat niin typeriä. Kautta Aasian ihmiset edelleen kumartavat epäjumalia, puusta, kivestä ja jopa paperista tehtyjä hahmoja. Ja he todella rukoilevat niitä!

Monet Intiasta ovat vuosien varrella asettuneet Britanniaan ja joidenkin kodeissa olen nähnyt kiinakaappeja, jotka sisältävät heidän ”jumaliensa” pieniä patsaita. He rukoilevat niitä ja polttavat niille suitsutusta!

Typerät länsimaalaiset laittavat Buddhan patsaita puutarhoihinsa.

Eräs brittiaristokraattinainen kuljetti taskussaan kristallia tuomaan hyvää onnea. Jotkut luottavat Kristofer-mitaleihin tai nelilehtisiin apila-amuletteihin, mihin tahansa vanhaan romunpalaseen, ennemmin kuin Jumalaan.

Luulemme olevamme niin fiksuja, ettemme koskaan kuvittelisi kumartavamme patsasta, mutta emme myöskään koskaan kuvittelisi polvistuvamme ainoan todellisen ja elävän Jumalan eteen, joka on tehnyt maailmankaikkeuden. Sen sijaan katsomme paremmaksi uskoa sen epätieteellisen valheen, että kaikki tuli pölystä ja kaasusta, jotka räjähtivät miljardeja vuosia sitten.

Tämä kaikki on niin typerää ja kuin tökkimistä meidät luonutta Jumalaa silmään, joka ihan oikeutetusti odottaa, että tunnustamme Hänet.

Onko se niin vaikeaa? Ei! Mene vain polvillesi ja tee se ennen kuin on myöhäistä!

Saamme vain tietyn määrän tilaisuuksia, tiedäthän. Tämä voi olla viimeinen tilaisuutesi kääntyä Jumalan puoleen ja vastaanottaa Herra Jeesus vapahtajanasi.

Raamattu on täysin järkevä. Chuck Smith sanoi kerran: ”Minä rakastan Raamattua. Se sanoo totuuden!” Se kyllä kertoo meille maailmankaikkeuden historian, kuinka Jumala teki kaiken tyhjästä. Hän ei tarvinnut mitään räjähdystä eikä vuosimiljardeja.

Raamatusta me voimme selvittää likimääräisen ajan, jolloin Hän teki sen ja se sopii täydellisesti yhteen arkeologian kanssa.

Hän paljastaa, kuinka Hän hävitti maan vedellä ja aloitti uudelleen vain kahdeksalla ihmisellä. Todistusaineisto vedenpaisumuksesta on kaikkialla maapallolla niille, joilla silmät nähdä ja aivot ajatella.

Hän paljastaa, kuinka Hän muodosti kansan yhdestä miehestä, Aabrahamista, niin että saattoi ilmoittaa itsensä tuolle kansalle ja valmistaa sen Poikansa Jeesuksen tulemukselle. Ja kuinka me rakastammekaan tuon erikoisen kansan parjaamista!

Ja sitten – Jeesus, täydellinen ihminen, itse Jumalan täydellinen ilmoitus! Ajatella, että Jumala itse oli valmis syntymään ihmiseksi, alentamaan itsensä meidän tasollemme, niin, että voimme tuntea Hänet!

Ajatella että Jumala itse Jeesuksen muodossa oli valmis ottamaan rangaistuksen, jonka me kaikki ansaitsemme ja kuolemaan roomalaisella ristillä! Ajatella, että Jumala rakasti meitä niin paljon!

Ja ajatella, että meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin kääntyä Hänen puoleensa, luottaa Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on täynnä rakkautta, valoa ja elämää! Ajatella, että Hän teki sen niin helpoksi meille ja silti me vastustamme, nostamme nokkaamme Hänelle ja emmekä suostu edes harkitsemaan, että pyytäisimme Häntä antamaan meille anteeksi.

Ajatella, että me jatkuvasti suhtaudumme Jumalaan välinpitämättömästi! Keitä me luulemme olevamme?

Hyvät ystävät, on aika ottaa asiat vakavasti. Aika päästä väleihin Jumalan kanssa. Taivaan ovi ei ole auki ikuisesti! On aika päästä kaidalle tielle, joka johtaa ikuiseen elämään ja pois lavealta tieltä, joka johtaa tuhoon.

Rukous: Herra taivaan ja maan Jumala, kaiken Luoja, anna minulle anteeksi, etten ole tunnistanut sinua enkä tunnustanut sinua Luojana ja Jumalana. Anna minulle anteeksi kauheat syntini, kaikki ne pahat asiat, joita olen tehnyt ja sanonut ja ajatellut. Tahdon palvoa vain sinua. Tahdon kuulua sinulle. Asetan uskoni ja luottamukseni sinun pyhään Poikaasi Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus, minä avaan sydämeni oven sinulle nyt. Tule sisälle ja tee minut yhdeksi sinun kansastasi!

 

Read Full Post »

Abandoned: in the Twinkling of An Eye
By Alice Johnson Childs, 27.7.2017, suom. SK

Katson enää harvoin TV:tä. Kaikki, mitä siinä kapineessa, joka on todella amerikkalainen ”idoli”, tarjotaan, on joko hyödytöntä ja aivoja turruttavan tympeää, tai muutoin täyttä roskaa ja mielensaastetta. Joten ulkopuolella satunnaisen HGTV House Hunters -maratonin (joka edelleen ylistää narsismia ja ahneutta) tai satunnaisen salapoliisitarinan ID-kanavalla TV on käynyt sietämättömäksi. Kuitenkin tutkin jonkin verran YouTubea, vielä toista älyä imevän autiomaan absoluuttista mustaa aukkoa, johon sinne tänne on siroteltu hyvin harvoja totuuden kätkettyjä jalokiviä.

Yksi asia, johon törmäsin YouTubea selatessani, oli YouTube-”kanava” (olen sen jälkeen huomannut, että siellä on niitä paljon), jonka koko tarkoitus on tutkia ja dokumentoida hylättyjä taloja, rakennuksia, sairaaloita, kouluja – ja vaikka mitä. Itseasiassa siellä on kokonainen globaali ”yhteisö,” joka tekee sitä ja he käyttävät itsestään nimitystä “urban explorers” (kaupunkitutkijat). Kuka tiesi, että sellainen kiinnostus oli olemassa ja melkein jokaisessa maailman maassa, paitsi tuskin sellaisissa paikoissa kuin Lähi-itä ja Pohjois-Korea – ilmeisistä syistä? (Suomessakin: https://www.youtube.com/user/FlinckJanne1981)

Mutta lyhyesti, jouduin koukkuun katsellessani joitakin hylättyjä koteja, joita muutamat näistä YouTuben ”kaupunkitutkijoista” tutkivat. Se kiehtoi minua kolmella tasolla ja mitä enemmän katselin, sitä enemmän aloin nähdä välähdyksen siitä, millaista voisi olla sen jälkeen, kun seurakunta on viety kotiin tuossa ”silmänräpäyksessä”, jota me kaikki niin kaipaamme. Katsotaanpa.

Kun vaeltelin YouTubessa seuraten tämän nimenomaisen ”tutkijan” kameraa hänen dokumentoidessaan useita näistä hylätyistä kodeista, niin erityisesti kolme asiaa kolahtivat minuun:

  1. Mitä tärkeiksi luulemiaan tavaroita nämä entiset asukkaat olivat koonneet.
  2. Jäljelle jääneiden tavaroiden pelkkä määrä, joiden näiden entisten omistajien on joskus täytynyt luulla olleen tärkeitä, mutta jotka ilmeisesti jätettiin jäljelle jostakin syystä.
  3. Se, että kaikki heidän ”tavaransa”, mukaan lukien kotinsa, on nyt kaikkien saatavilla. Kaikki tässä langenneessa maailmassa, mukaan lukien heidän kerran niin arvostetut ”tavaransa”, on rappeutumisen ja hajoamisen tilassa – kaikki.

Nämä havainnot kolahtivat minuun uudelleen joka kerran, kun katselin näitä surullisia ja surkeita episodeja, jotka todistavat ihmisen elämän rauniota.

Nämä videot tekivät täysin selväksi Raamatun totuuden, joka sanoo, että Herran ulkopuolella ”kaikki on turhuutta” ja että kaikille meille, jotka olemme pahoja ja syyllisiä syntisiä – kaikille, jotka eivät välitä niin suuresta pelastuksesta, vaan yrittävät pitää kiinni tämän maailman asioista, jotka kuihtuvat ja kuolevat kuin ruoho, se on ikuisesti typerää, todella petollista ja lopulta ikuisesti tuhoon tuomittua.

Ensimmäinen asia, joka kolahti minuun katsellessani joitakin näistä episodeista, oli niiden asioiden arvo, joilla näiden talojen entiset haltijat luulivat olevan arvoa. Katselin videoita taloista ja tavaroista, jotka olivat ilmeisesti kuuluneet ihmisille ja joilla oli hyvin vähän todellista arvoa ja jotkut ”tavaroista” oli jätetty paikkoihin, jotka olivat ilmeisesti kerran todellisia kartanoita täynnä kalliita esineitä. Ja tiedätkö, mikä kolahti minuun välittömästi? Olivatpa ne halpoja saiturin pörssin leluja, selvästi halpoja huonekaluja, tai olivatpa ne tuhansien ja taas tuhansien arvosta antiikkiesineitä, pianoja ja liinavaatteita, niin KAIKKI näihin paikkoihin jätetty tavara oli ajan mittaan ARVOTONTA. KAIKKI.

Mikä sitten olikaan syy, että näiden ihmisten ”tavarat” jäivät jäljelle – niin se KAIKKI oli heille arvotonta, kun he lähtivät ja arvotonta niille, jotka löysivät sen myöhemmin – vahingoittuneena, homeisena ja hajoavana. Jotkut ihmiset vain hylkäsivät kaiken jostain syystä, mutta useimmat entisistä omistajista olivat kuolleet. Silti KAIKKI jätetty tavara oli ARVOTONTA heille, kun kukin lähti kodistaan viimeisen kerran.

Toiseksi minulle valkeni, että jossakin vaiheessa jokaisen ihmisen oli täytynyt tajuta, että kaikki nuo heidän kokoamansa tärkeät ”asiat” eivät todellisuudessa antaneet mitään todellista lisäarvoa – mitään kestävää arvoa, jonka he voisivat viedä mukanaan haudan tuolle puolelle. Mietin, että missä vaiheessa ne, jotka makasivat kuolinvuoteella lähestyen kuolemaa, tajusivat, että nuo antiikkituolit tai kristallikyntteliköt tai tuo suurenmoinen piano tai kaappi täynnä kalliita vaatteita eivät seuraisikaan heitä ikuisuuteen. Kuinka moni näistä ihmisistä pysähtyi koskaan ajattelemaan sitä, missä hänen kuolematon sielunsa olisi hänen vedettyään viimeisen henkäyksensä? Kuinka moni heistä oli valmis kuolemaan?

Noiden paikkojen katseleminen tekee sydämeni kipeäksi ja karmii selkäpiitäni tietäessäni, että kaikella todennäköisyydellä monet heistä menivät ikuisuuteen kadotettuina ilman pelastusta. Oli vakavaa ymmärtää ja tietää, että katselin ehkä sekä parasta että pahinta, mitä tällä maailmalla oli tarjota heille ja että nyt he ovat ikuisuudessa joko taivaassa pelastettuina tai helvetissä kadotettuina.

Viimeiseksi asia, joka ahdisti minua katsellessani näitä videoita, oli se, että nämä kodit, joko vaatimattomia tai suurellisia, olivat nyt tasa-arvoisella pelikentällä – ne KAIKKI olivat mätänemässä ja vajoamassa rappioon – jonka synnin palkka toi maailmaan KAIKELLE. KAIKKI näissä paikoissa mätänee; kaikki ne on jätetty alttiiksi tekijöiden raivolle, hyönteisten ja tuholaisten hävitykselle ja vandaalien hillittömälle hävittämiselle, joille näyttää olevan nautinto luoda vieläkin enemmän tuhoa. Se oli uskomattoman murheellista ja vakavaa.

Kuitenkin samaan aikaan tunsin Herran painottavan minulle, että eräänä päivänä HYVIN PIAN oma kotini on jäävä juuri tällaiseksi. Jonakin tulevana kuitenkin välittömän läheisenä hetkenä ”ajan rahdussa, silmänräpäyksessä” KAIKKI me, jotka kuulumme Yljälle, jätämme maiset kotimme yhtä varmasti, kuin kuolevaiset ruumiimme muuttuvat turmeltuvista turmeltumattomiksi – kuolevista kuolemattomiksi. Tuolla autuaalla hetkellä omat talomme jäävät jäljelle kenties jonkun uuden ”kaupunkitutkijan” löydettäväksi ja märehdittäväksi, että mitä onkaan tapahtunut – meille!

Tiedän, että monet meistä ovat jo valmistaneet “left behind” -kirjeitä, laatikoita tai salkkuja opetusmateriaaleista, Raamatuista ja yksityiskohtaisista selityksistä koskien sitä, mitä pian tapahtuu ja muutamat ovat jopa varastoineet ruokaa, vaatteita ym. materiaalia juuri tätä tilannetta varten. Minulle tämä on hyvä asia. Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kauan jäljelle jääneillä on vapaus liikkua esteittä, emmekä voi tietää kenet Jumala johdattaa hyljättyihin koteihimme löytämään Raamattuja, tervettä raamatullista opetusta ja totuudenmukaisen selityksen tapahtuneelle – tarkoituksen ja vastauksen suurelle katoamiselle.

Kuten sanoin, nämä videot koskettivat minua. Ne eivät ainoastaan muistuttaneet minua siitä, minkä luulemme olevan tärkeää, vaan kaikkien ajallisten asioiden, joissa me riipumme, katoavasta luonteesta, mutta mikä tärkeintä siitä, että pian me jätämme tämän kaiken taaksemme ollaksemme Isämme kanssa HÄNEN talossaan niiden asuinpaikkojen keskuudessa, jotka HÄN on valmistanut meille ja että jopa lähdettyämme tästä maailmasta omat hyljätyt kotimme voivat olla totuuden aarrearkku jäljelle jääneiden Raamattujemme, opetusmonisteiden, kirjojen ja jäljelle jääneille kaupunkitutkijoille, keitä he sitten ovatkaan, osoitettujen kirjeiden muodossa.

Välitänkö siitä, että jonakin päivänä joku tutkii omaa taloani? Vain siinä mielessä, että toivon sen olevan melko siisti (kuten jokainen nainen ymmärtää), mutta välitänkö? En, olen enemmän kuin innokas jättämään tämän likaviemärin – menemään KOTIIN.

Ja tietäen, että Jumala on laskenut monien sydämelle tehdä samanlaisia valmisteluja jäljelle jääviä varten, olen innokas ja valmis lähtemään! Rukoilen, että suuria joukkoja pelastuu lähdettyämme. Rukoilen, että Herra käyttää valmistelujamme evankeliumin leviämiseksi laajalti kaikille jäljelle jääneille ”kaupunkitutkijoille”, jotka ehkä tulevat etsimään aarretta tai seikkailua, mutta löytävätkin iankaikkisen pelastuksen.

Read Full Post »