Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ikuisuus’

Amir Tsarfati, suom. SK

Shalom Galileasta!

Kun vuosi 2018 on päättymässä, voin katsoa taaksepäin ja iloita siitä, mitä Herra on tehnyt. Kuitenkin sanoma, jonka Hän on laskenut sydämelleni, kaikuu mielessäni: Lopeta hyvin!

Niin ystävät, olemme lähellä maaliviivaa. Kirjoitus on seinällä, merkit ovat paikalla, kaikki näyttelijät ovat paikalla. Me olemme se sukupolvi, joka ei nuku pois. Me olemme sukupolvi, joka kokee enemmän petosta, kuin mikään toinen, koska digitaalisessa maailmassa on niin helppo tulla petetyksi.

Kysymykset, joita minun, kuten teidän kaikkien, on pitänyt esittää itselleni, ovat: Onko elämä tässä maailmassa kaikki, mistä välität? Onko tämä maailma kaikki, mitä sinulla on? Onko se kaikki vain sitä, että ”saan siitä irti mahdollisimman paljon”? Ovatko tämän maailman asiat pääasioita mielessäsi ja elämäsi ensisijaisia tavoitteita?

Kuulin tunnetun pastorin sanovan, että hänen kuoleva poikansa, jolla oli vain kolme viikkoa elinaikaa johtuen vakavasta syövästä, sanoi hänelle: ”Isä, olen niin innoissani, siitä mitä on tulossa seuraavaksi!”

Toinen hyvä ystäväni, joka sattuu olemaan pastori täällä Israelissa, sanoi minulle: ”Kun olen kuollut, niin älä anna kenenkään elvyttää minua, tai muuten minä tapan hänet!”

Oletko niin innostunut ikuisuudesta, ettet haluaisi elää enää tässä maailmassa? Onko taivas kotisi, vai tämä maailma? Sinulla voi olla koti-ikävä vain sinne, missä kotisi on!

Voitko rehellisesti elää elämääsi innostuneena tulevasta? Onko tämä maailma sinulle päämäärä?

Kun heräät aamulla ja aloitat päivän, niin ketä aiot miellyttää ja kehen tehdä vaikutusta?

“Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta” (1. Joh. 2:16).

Voitko vuonna 2019 sanoa rehellisesti: “Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21)?

Kun lähestymme maaliviivaa, meidän jokaisen täytyy tutkia sydäntämme ja kysyä itseltämme … Tiedämmekö Herran sanovan meille takaisin tullessaan: “…hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija!”  (Matt. 25:23)?

Ystävät, lopettakaamme hyvin, lopettakaamme vahvoina!

“…Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” (Kol. 3:1-11)

Hänen tulemustaan odottaen,

Amir

Read Full Post »

Abandoned: in the Twinkling of An Eye
By Alice Johnson Childs, 27.7.2017, suom. SK

Katson enää harvoin TV:tä. Kaikki, mitä siinä kapineessa, joka on todella amerikkalainen ”idoli”, tarjotaan, on joko hyödytöntä ja aivoja turruttavan tympeää, tai muutoin täyttä roskaa ja mielensaastetta. Joten ulkopuolella satunnaisen HGTV House Hunters -maratonin (joka edelleen ylistää narsismia ja ahneutta) tai satunnaisen salapoliisitarinan ID-kanavalla TV on käynyt sietämättömäksi. Kuitenkin tutkin jonkin verran YouTubea, vielä toista älyä imevän autiomaan absoluuttista mustaa aukkoa, johon sinne tänne on siroteltu hyvin harvoja totuuden kätkettyjä jalokiviä.

Yksi asia, johon törmäsin YouTubea selatessani, oli YouTube-”kanava” (olen sen jälkeen huomannut, että siellä on niitä paljon), jonka koko tarkoitus on tutkia ja dokumentoida hylättyjä taloja, rakennuksia, sairaaloita, kouluja – ja vaikka mitä. Itseasiassa siellä on kokonainen globaali ”yhteisö,” joka tekee sitä ja he käyttävät itsestään nimitystä “urban explorers” (kaupunkitutkijat). Kuka tiesi, että sellainen kiinnostus oli olemassa ja melkein jokaisessa maailman maassa, paitsi tuskin sellaisissa paikoissa kuin Lähi-itä ja Pohjois-Korea – ilmeisistä syistä? (Suomessakin: https://www.youtube.com/user/FlinckJanne1981)

Mutta lyhyesti, jouduin koukkuun katsellessani joitakin hylättyjä koteja, joita muutamat näistä YouTuben ”kaupunkitutkijoista” tutkivat. Se kiehtoi minua kolmella tasolla ja mitä enemmän katselin, sitä enemmän aloin nähdä välähdyksen siitä, millaista voisi olla sen jälkeen, kun seurakunta on viety kotiin tuossa ”silmänräpäyksessä”, jota me kaikki niin kaipaamme. Katsotaanpa.

Kun vaeltelin YouTubessa seuraten tämän nimenomaisen ”tutkijan” kameraa hänen dokumentoidessaan useita näistä hylätyistä kodeista, niin erityisesti kolme asiaa kolahtivat minuun:

  1. Mitä tärkeiksi luulemiaan tavaroita nämä entiset asukkaat olivat koonneet.
  2. Jäljelle jääneiden tavaroiden pelkkä määrä, joiden näiden entisten omistajien on joskus täytynyt luulla olleen tärkeitä, mutta jotka ilmeisesti jätettiin jäljelle jostakin syystä.
  3. Se, että kaikki heidän ”tavaransa”, mukaan lukien kotinsa, on nyt kaikkien saatavilla. Kaikki tässä langenneessa maailmassa, mukaan lukien heidän kerran niin arvostetut ”tavaransa”, on rappeutumisen ja hajoamisen tilassa – kaikki.

Nämä havainnot kolahtivat minuun uudelleen joka kerran, kun katselin näitä surullisia ja surkeita episodeja, jotka todistavat ihmisen elämän rauniota.

Nämä videot tekivät täysin selväksi Raamatun totuuden, joka sanoo, että Herran ulkopuolella ”kaikki on turhuutta” ja että kaikille meille, jotka olemme pahoja ja syyllisiä syntisiä – kaikille, jotka eivät välitä niin suuresta pelastuksesta, vaan yrittävät pitää kiinni tämän maailman asioista, jotka kuihtuvat ja kuolevat kuin ruoho, se on ikuisesti typerää, todella petollista ja lopulta ikuisesti tuhoon tuomittua.

Ensimmäinen asia, joka kolahti minuun katsellessani joitakin näistä episodeista, oli niiden asioiden arvo, joilla näiden talojen entiset haltijat luulivat olevan arvoa. Katselin videoita taloista ja tavaroista, jotka olivat ilmeisesti kuuluneet ihmisille ja joilla oli hyvin vähän todellista arvoa ja jotkut ”tavaroista” oli jätetty paikkoihin, jotka olivat ilmeisesti kerran todellisia kartanoita täynnä kalliita esineitä. Ja tiedätkö, mikä kolahti minuun välittömästi? Olivatpa ne halpoja saiturin pörssin leluja, selvästi halpoja huonekaluja, tai olivatpa ne tuhansien ja taas tuhansien arvosta antiikkiesineitä, pianoja ja liinavaatteita, niin KAIKKI näihin paikkoihin jätetty tavara oli ajan mittaan ARVOTONTA. KAIKKI.

Mikä sitten olikaan syy, että näiden ihmisten ”tavarat” jäivät jäljelle – niin se KAIKKI oli heille arvotonta, kun he lähtivät ja arvotonta niille, jotka löysivät sen myöhemmin – vahingoittuneena, homeisena ja hajoavana. Jotkut ihmiset vain hylkäsivät kaiken jostain syystä, mutta useimmat entisistä omistajista olivat kuolleet. Silti KAIKKI jätetty tavara oli ARVOTONTA heille, kun kukin lähti kodistaan viimeisen kerran.

Toiseksi minulle valkeni, että jossakin vaiheessa jokaisen ihmisen oli täytynyt tajuta, että kaikki nuo heidän kokoamansa tärkeät ”asiat” eivät todellisuudessa antaneet mitään todellista lisäarvoa – mitään kestävää arvoa, jonka he voisivat viedä mukanaan haudan tuolle puolelle. Mietin, että missä vaiheessa ne, jotka makasivat kuolinvuoteella lähestyen kuolemaa, tajusivat, että nuo antiikkituolit tai kristallikyntteliköt tai tuo suurenmoinen piano tai kaappi täynnä kalliita vaatteita eivät seuraisikaan heitä ikuisuuteen. Kuinka moni näistä ihmisistä pysähtyi koskaan ajattelemaan sitä, missä hänen kuolematon sielunsa olisi hänen vedettyään viimeisen henkäyksensä? Kuinka moni heistä oli valmis kuolemaan?

Noiden paikkojen katseleminen tekee sydämeni kipeäksi ja karmii selkäpiitäni tietäessäni, että kaikella todennäköisyydellä monet heistä menivät ikuisuuteen kadotettuina ilman pelastusta. Oli vakavaa ymmärtää ja tietää, että katselin ehkä sekä parasta että pahinta, mitä tällä maailmalla oli tarjota heille ja että nyt he ovat ikuisuudessa joko taivaassa pelastettuina tai helvetissä kadotettuina.

Viimeiseksi asia, joka ahdisti minua katsellessani näitä videoita, oli se, että nämä kodit, joko vaatimattomia tai suurellisia, olivat nyt tasa-arvoisella pelikentällä – ne KAIKKI olivat mätänemässä ja vajoamassa rappioon – jonka synnin palkka toi maailmaan KAIKELLE. KAIKKI näissä paikoissa mätänee; kaikki ne on jätetty alttiiksi tekijöiden raivolle, hyönteisten ja tuholaisten hävitykselle ja vandaalien hillittömälle hävittämiselle, joille näyttää olevan nautinto luoda vieläkin enemmän tuhoa. Se oli uskomattoman murheellista ja vakavaa.

Kuitenkin samaan aikaan tunsin Herran painottavan minulle, että eräänä päivänä HYVIN PIAN oma kotini on jäävä juuri tällaiseksi. Jonakin tulevana kuitenkin välittömän läheisenä hetkenä ”ajan rahdussa, silmänräpäyksessä” KAIKKI me, jotka kuulumme Yljälle, jätämme maiset kotimme yhtä varmasti, kuin kuolevaiset ruumiimme muuttuvat turmeltuvista turmeltumattomiksi – kuolevista kuolemattomiksi. Tuolla autuaalla hetkellä omat talomme jäävät jäljelle kenties jonkun uuden ”kaupunkitutkijan” löydettäväksi ja märehdittäväksi, että mitä onkaan tapahtunut – meille!

Tiedän, että monet meistä ovat jo valmistaneet “left behind” -kirjeitä, laatikoita tai salkkuja opetusmateriaaleista, Raamatuista ja yksityiskohtaisista selityksistä koskien sitä, mitä pian tapahtuu ja muutamat ovat jopa varastoineet ruokaa, vaatteita ym. materiaalia juuri tätä tilannetta varten. Minulle tämä on hyvä asia. Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kauan jäljelle jääneillä on vapaus liikkua esteittä, emmekä voi tietää kenet Jumala johdattaa hyljättyihin koteihimme löytämään Raamattuja, tervettä raamatullista opetusta ja totuudenmukaisen selityksen tapahtuneelle – tarkoituksen ja vastauksen suurelle katoamiselle.

Kuten sanoin, nämä videot koskettivat minua. Ne eivät ainoastaan muistuttaneet minua siitä, minkä luulemme olevan tärkeää, vaan kaikkien ajallisten asioiden, joissa me riipumme, katoavasta luonteesta, mutta mikä tärkeintä siitä, että pian me jätämme tämän kaiken taaksemme ollaksemme Isämme kanssa HÄNEN talossaan niiden asuinpaikkojen keskuudessa, jotka HÄN on valmistanut meille ja että jopa lähdettyämme tästä maailmasta omat hyljätyt kotimme voivat olla totuuden aarrearkku jäljelle jääneiden Raamattujemme, opetusmonisteiden, kirjojen ja jäljelle jääneille kaupunkitutkijoille, keitä he sitten ovatkaan, osoitettujen kirjeiden muodossa.

Välitänkö siitä, että jonakin päivänä joku tutkii omaa taloani? Vain siinä mielessä, että toivon sen olevan melko siisti (kuten jokainen nainen ymmärtää), mutta välitänkö? En, olen enemmän kuin innokas jättämään tämän likaviemärin – menemään KOTIIN.

Ja tietäen, että Jumala on laskenut monien sydämelle tehdä samanlaisia valmisteluja jäljelle jääviä varten, olen innokas ja valmis lähtemään! Rukoilen, että suuria joukkoja pelastuu lähdettyämme. Rukoilen, että Herra käyttää valmistelujamme evankeliumin leviämiseksi laajalti kaikille jäljelle jääneille ”kaupunkitutkijoille”, jotka ehkä tulevat etsimään aarretta tai seikkailua, mutta löytävätkin iankaikkisen pelastuksen.

Read Full Post »

Eternity Amnesia
7.6.2017 Jonathan C Brentner, suom. SK

Kun tänään luin Paul David Tripp’in hartaustekstiä koskien ”ikuisuuden unohtamista”, minua hämmästytti, kuinka hyvin hänen kommenttinsa auttavat meitä ymmärtämään hulluutta, jota näemme ympärillämme tämän päivän maailmassa ja valitettavasti myös jossakin määrin seurakunnassa.

Puhun Tripp’in hartauskirjan New Morning Mercies kesäkuun 7. päivän tekstistä, jonka luin uudelleen tänä aamuna. Koska hänen sanansa ovat niin osuvia ajalle jossa elämme, ja tarpeillemme Kristuksen seuraajina, niin salli minun jakaa jotakin siitä, mitä hän kirjoittaa:

”On murheellista, kuinka monet elävät jatkuvasti ikuisuuden unohtamisen skitsofreenisessa hulluudessa. Meidät luotiin elämään ikuisessa suhteessa ikuiseen Jumalaan ikuisesti. Meidät tarkoitettiin elämään perustuen näkemykseen, että elämä on pitkä. Meidät tehtiin elämään toinen silmä kiinnitettynä nykyhetkeen ja toinen ikuisuuteen. Sinä ja minä emme kerta kaikkiaan osaa elää, koska meidät pantiin yhteen elämään ilman ikuisuusnäkökulmaa. Niin monet kuitenkin yrittävät. He asettavat kaikki toiveensa ja unelmansa ”tässä ja nyt” -tilanteisiin, paikkoihin, omistuksiin, asemiin ja päivittäisen elämänsä ihmisiin. … He vaativat, että pahasti särkynyt maailma antaa, mitä se ei koskaan voisi antaa ehjänäkään. …”

”Ikuisuuden amnesiasi tekee sinusta epärealistisen odottavan, kiusauksille haavoittuvan, aivan liian ajetun (driven), riippuvaisen ihmisistä ja asioista, jotka tuottavat sinulle vain pettymystä ja valitettavasti alttiin epäilemään Jumalan hyvyyttä. Tulevan ikuisuuden tunnustaminen sallii sinun olla realistinen olematta toivoton ja toiveikas, kun asiat ympärilläsi eivät rohkaise juuri toivomaan.”

”Ja Raamattu tekee selväksi – tämä maailma ei ole paratiisi eikä tule olemaan. Sen sijaan tämä hetki on valmistautumisen aika paratiisia varten, joka on tuleva. …”

”Todisteet ovat selvät – elämään täytyy kuulua enemmän kuin tämä. Tämä särkynyt synnin arpeuttama sotku ei voi olla kaikki. Ja Raamattu tekee selväksi – tämä ei ole paratiisi eikä tule olemaan. Sen sijaan tämä hetki on valmistautumisen aika tulevaa paratiisia varten, jossa kaikki, minkä synti on särkenyt, täysin ennallistetaan sellaiseksi, kuin Jumala alun perin tarkoitti sen olevan.”

Tri. Tripp esittää tämän läpitunkevan kysymyksen: ”Koetko skitsofreniaa siksi, että ikuisuus on lähtemättömästi kytketty sydämeesi, mutta elät, kuin tämä hetki olisi kaikki, mitä on?”

Hänen kommenttinsa ovat tiivistelmä motivaatiostani kirjoittaa. Kirjoitan muistuttaakseni itseäni ja toisia, että tämä elämä ei ole kaikki, mitä on. Pyrin kiinnittämään Kristuksen seuraajien huomion pois arjen raadannasta siihen kunniakkaaseen ikuisuuteen, joka heitä odottaa. Niille, jotka eivät lepää luottamuksessa Jeesukseen saadakseen syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän, haluni on, että he löytävät todellisen elämän ja toivon Kristuksessa ja yksin Hänessä.

Minulla on kyllä vahvoja mielipiteitä koskien Jeesuksen paluun ajoitusta seurakunnalleen, mutta ensisijainen huoleni on, ettemme asettaisi toivoamme tämän maan ohikiitäviin asioihin, vaan katsoisimme Jeesuksen paluuseen ja edessämme olevaan iloon. Tiedän, kuinka helppoa on luiskahtaa tämän elämän asioihin perustuvaan toivoon samalla unohtaen ihanat ja loistavat lupaukset edessämme olevasta elämästä ikuisuudessa.

Eikö se raivo ja viha, jota monesti somessa näemme, olekin seuraus siitä, että ihminen asettaa kaiken toivonsa ikuisuuden asemesta tämän elämän asioihin?

Se, mitä näen, surettaa minua niin, koska se osoittaa paratiisin kaipuuseen tässä elämässä, mikä ei koskaan toteudu ja paljastaa kaiken toivon puuttumisen lyhyen täällä viipymisemme tuolla puolella. Kestävä ja ikuinen toivomme lepää yksin Jeesuksessa ja Hänen lupauksessaan palata meille viemään meidät olemaan ikuisesti kanssaan.

Kuka muu, kuin Jeesus voisi tarkasti ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa tarkan ajoituksen?

Jeesuksen ylösnousemus varmistaa Hänen lupauksensa. Kuka muu, kuin Jeesus voisi tarkasti ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa tarkan ajoituksen? Ja jos Hänen sanansa ovat niin tarkat, niin voimme ehdottomasti luottaa Hänen varoituksiinsa tulevasta ahdistuksesta, Hänen lupaukseensa palata seurakunnalleen ja Hänen elävään kuvaukseensa paluustaan maan päälle ahdistuksen jälkeen.

Jos unohdan ikuisuutta koskevan, niin tämä elämä saa pelottavan ulottuvuuden (ja jään koukkuun tekemään kommentteja Facebookissa, sellaisia, joita myöhemmin kadun).

Toisaalta varma iankaikkisuustoivo on se, joka on saanut aikaan niin paljon paranemista sielussani menneisyyden haavoista ja pitää minut iloisena ponnistellessani eteenpäin huolimatta tämän elämän kivuista ja huolimatta politiikan muuttuvista tuulista.

Salli minun päättää toistamalla tri. Tripp’in kysymys (joka muuten vuosi sitten antoi nimen tälle blogille): ”Koetko skitsofreniaa siksi, että ikuisuus on lähtemättömästi kytketty sydämeesi, mutta elät, kuin tämä hetki olisi kaikki, mitä on?”

Maranata! Tule pian Herra Jeesus!

 

Read Full Post »