Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘islamilainen’

The Rise of the Russian-Turkish-Iranian Alliance
By Britt Gillette 19.10.2018, suom. SK

Syyskuun alussa Venäjä, Turkki ja Iran tapasivat Teheranissa keskustellakseen Syyrian tulevaisuudesta. Se oli vain yksi monista kokouksista usean menneen vuoden aikana Lähi-idän politiikassa kolmen voimakkaimman maan välillä.

Syyskuun puolivälissä pidetyssä kokouksessa Venäjä ja Turkki sopivat suorittavansa sotilaallisia partiointeja ”demilitarisoidun” vyöhykkeen rajoilla Syyrian joukkojen ja kapinallisvoimien välillä Syyrian Idlib’in maakunnassa. Idlib on kapinallis- ja jihadistiryhmien, jotka yrittävät kaataa Assad’in, viimeinen tärkeä tukialue sisällissodassa, joka on tappanut yli 400 000 ihmistä ja ajanut pakoon miljoonia. Venäjälle ja Iranille Idlib’in takaisin saaminen merkitsee ratkaisevaa ja täydellistä sotilaallista voittoa, jota ne himoitsevat Syyrian sisällissodassa melkein kahdeksan vuoden taistelujen jälkeen. Kun sota rauhoittuu, nämä kolme valtaa päättävät Syyrian tulevaisuudesta.

Ensisilmäyksellä Venäjä, Turkki ja Iran eivät vaikuta liittolaisilta. Esimerkiksi Turkki on sunnilainen muslimivaltio, kun taas Iran on shiialainen. Turkki on myös NATO:n jäsen, liiton, joka muodostettiin torjumaan Venäjän sotilaallista hyökkäystä. Näillä kolmella valtiolla on monia eroja ja useita kilpailevia etuja. Silti ne lähestyvät toisiaan päivä päivältä. Mikä on syy? Syyria.

Käynnissä oleva Syyrian sisällissota tuo esiin useita päällekkäisiä etuja näille valtioille. Noiden etujen ymmärtäminen on avain ymmärrykseen, miksi nämä valtiot ovat tulossa yhteen. Tarkastelkaamme siis, mitä kukin valtio pyrkii voittamaan.

Venäjä

Miksi Venäjä välittää niin kovasti Syyriasta? Siihen on useita syitä.

Ensiksikin Venäjä ylläpitää tärkeää merivoimien laitosta Syyrian Tartossa. Se on Venäjän laivaston ainoa ulkomainen tukikohta, tärkeä Venäjän laivaston korjaamiseen ja tankkaamiseen. Kuten olemme nähneet, Venäjä taistelee säilyttääkseen merivoimien laitoksensa Tartossa.

Toiseksi, Syyria on pitkään ollut Venäjän ja Neuvostoliiton liittolainen. Kylmän sodan päivistä saakka Syyrian hallitseva Assad’in perhe on ollut Venäjän linjoilla vastustaen läntistä vaikutusta alueella. Venäjä haluaa pitää Assad’in vallassa ja säilyttää alueellisen läsnäolonsa. Syyria on myös ollut tuottoisat markkinat venäläisten aseiden ja tarvikkeiden myynnille, eikä Venäjä halua menettää noita markkinoita.

Kolmanneksi, Venäjä haluaa tehdä enemmän, kuin vain säilyttää läsnäolonsa Lähi-idässä. Se haluaa laajentaa sitä. Venäjän armeijan tulo Syyrian sisällissotaan vuonna 2015 muutti sodan kulun. Se varmisti lopullisen voiton Assad’ille. Se tarkoittaa, että Venäjällä on suunnaton vaikutusvalta Assad’in ja Syyrian yli.

Lopuksi, Venäjän liitto Turkin ja Iranin kanssa palvelee sen vaikutuksen vahvistamista Lähi-idässä, mutta myös toista tarkoitusta. Lämpenevä suhde Turkin ja Venäjän (sekä Putin’in ja Erdogan’in) välillä jakaa NATO:a. Se kiristää Turkin ja sen läntisten NATO-liittolaisten suhdetta. On siis helppo nähdä, että Venäjällä on oma lehmä ojassa niin Turkissa kuin Syyriassakin.

Turkki

Mitä Syyria merkitsee Turkille? Paljonkin. Massiivinen hyökkäys kapinallisia vastaan Idlib’issä (jossa on noin kolme miljoonaa asukasta) voisi synnyttää humanitaarisen kriisin sen rajalla. Se voisi päästää irti painajaismaisen skenaarion, jossa sadat tuhannet pakolaiset, mukaan lukien taistelijoita, pakenee kohti Turkin rajaa, epävakauttaen sen hallinnassa olevat kylät ja kaupungit. Turkissa on jo kolme miljoonaa Syyrian pakolaista ja se on sulkenut rajansa uusilta tulokkailta. Turkki haluaa vakaan rajan. Se haluaa hyötyä Syyrian sisällissodasta ja saada vaikutusvallan ja hallinnan Syyrian alueen yli (tukemalla sunnilaisia kapinallisryhmiä).

Ennen kaikkea Turkki haluaa torjua kurditaistelijat rajallaan. Turkilla on jo kurdien hallitsemia alueita rajallaan pohjoisessa Irakissa. Se haluaa, ettei niitä tule lisää. Tämä asettaa sen suoraan konfliktiin Yhdysvaltojen kanssa, joka tukee kurdikapinallisia Syyriassa. Tämä on ajanut Turkin lähemmäksi Venäjää ja johtanut sen pelaamaan niin, että Venäjä ja NATO-valtiot ovat vastakkain sen omaksi eduksi.

Iran

Miksi Syyria on niin tärkeä Iranille? Iranilla on vuosikymmenten läheiset suhteet Syyriaan aina vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta lähtien ja molemmat puolustavat islamin shiialaista haaraa. Iranilla on jo alueelliset jalansijat Libanonissa, Irakissa ja Jemenissä ja se haluaa säilyttää ja laajentaa vaikutuksensa maassa, joka on Israelin ja Libanonin naapuri.

Läsnäolo Syyriassa antaa Iranille pääsyn maitse Välimerelle, valmistelualueen Hizbollahille ja muille sijaistoimijoille hyökätä Israelia vastaan ja Iranin asevoimien pääsyn Israelin rajalle aloittamaan tulevan hyökkäyksen Israeliin. Iran haluaa pitää Syyrian liittoutuneena Israelia vastaan, ja koska Hizbollah ja neuvonantajat Iranin vallankumouskaartista ovat auttaneet Assad’ia koko sisällissodan ajan, se on hyvissä asemissa saamaan etua, jos hän pysyy vallassa,

Mitä on edessä?

Melkein kahdeksan vuoden konfliktin jälkeen Syyrian sisällissota on päättymässä. Jälkiseurauksena tullaan näkemään vaikutuspiireiksi paloiteltu Syyria. Venäjä, Turkki ja Iran tulevat hallitsemaan noita piirejä ja kaikki kolme maata tulevat jäämään Syyriaan. Se tekee todennäköiseksi, että ne jatkavat yhteistyötään välttääkseen konfliktia ja tavoitellakseen yhteisiä etujaan. Joten miksi sinun pitäisi välittää? Koska uusi Syyria voi enteillä Raamatun profetian pikaista toteutumista. Venäjän, Turkin ja Iranin yhteiset edut voivat johtaa ne aloittamaan 2600 vuotta sitten ennustetun hyökkäyksen.

Hesekielin 38.-39. lukujen sota

Kuusi vuosisataa ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista profeetta Hesekiel ennusti tulevan hyökkäyksen Israeliin. Hän sanoi sen tapahtuvan päivien lopulla (Hes. 38:16). Hän sanoi sen tulevan Israelin pohjoispuolelta (Hes. 38:15; Hes. 39:2) ja sanoi, että se käsittää Venäjän johtaman kansakuntien liiton (Hes. 38:2), johon kuuluvat Iran ja Turkki (Hes. 38:5-6). Nämä kansakunnat eivät ole koskaan ennen olleet liitossa, mutta nyt kaikki kolme istuvat Israelin pohjoisella rajalla.

Sattumaako? Enpä usko. Kuka tietää, miksi ne lopulta hyökkäävät, mutta ole varma siitä, että ne hyökkäävät. Näyttämö on nyt pystytetty Hes. 38-39 lukujen toteutumiselle. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala tulee voittamaan taistelun (Hes. 39:3-6) ja koko maailma tulee tietämään, että Hän on se Yksi, joka on voiton takana (Hes. 39:21).

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus as well as the books Signs of the Second Coming and Racing Toward Armageddon. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

20.–26.9.2015 vietettiin Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) organisoimaa World Week for Peace in Palestine Israel -viikkoa. KMN kutsuu jäsenkirkkojaan, kristillisiä yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä osallistumaan tähän teemaviikkoon. KMN mainitsee sivuillaan useaan otteeseen ”Palestiinan laittoman miehityksen”. Viikon teemana on tänä vuonna ”Jumala on rikkonut erottavat muurit”. Sillä viitataan aivan ilmiselvän vihjailevasti Israelin rajoilleen pystyttämään suojamuuriin, jonka tarkoituksena on estää terrori-iskuja.

Jos joku ei vielä ymmärrä, missä puristuksessa Israel elää, niin mainittakoon tässä esimerkkinä yksi uutinen. Siinä kerrotaan, kuinka iranilaiset kouluttavat Gazan lapsia tappamaan israelilaisia. Tuosta edellisestä linkistä avautuu IsraelNationalNews.com-sivuston uutinen, josta löytyy silmiä avaava video. Siinä fanaatikoiksi aivopestyt lapset pitävät suurena tehtävänään juutalaisten surmaamista. Heidän kunnia-asianaan on saada kuolla Allahin tähden tässä tehtävässä. Kesän 2015 aikana on koulutettu 15 000 lasta ja nuorta 50 eri leirillä. Merkillepantavaa on, että näitä koulutuksia on pidetty myös YK:n alaisen UNRWA-järjestön tiloissa.

Kun Yhdysvaltain johdolla neuvoteltu Iran-sopimus alkaa kunnolla toimia, Iran saa jäädytettyjä varoja käyttöönsä 150 miljardia dollaria. Ja kuten tiedetään, Iran on terrorismin suurin tukija ja Israelin pahin vihaaja. Voimme vain kauhulla odottaa Hamasin ja Hizbollahin voimistumista Israelin rajoilla.

Alla oleva Hal Lindseyn kirjoitus vuodelta 2009 on hyvää perustietoa Israelista, Hamasista ja globaalista Israel-vastaisuudesta. Onko kaikki vika kuitenkaan Israelissa, vaikka monet kirkotkin niin kuvittelevat?


 

A formula for perpetual war

Hal Lindsey, suom. Samuel Korhonen

islamKun nykyinen Israelin sota Hamasia vastaan Gazassa jatkuu, niin maailmanlaajuinen propagandahyökkäys Israelia vastaan kasvaa eksponentiaalisesti. Tämän valossa on tärkeää tarkastella vähän Gazan historiaa. Vuonna 2005 Israel vetäytyi yksipuolisesti Gazasta ja luovutti Gazan hallinnon Palestiinan hallitukselle. Kaikki juutalaiset asutukset lakkautettiin ja niiden asukkaat vietiin väkisin pois. Israelin maanviljelyyn, kauppaan ja asutuksiin liittyvä omaisuus – joka oli merkittävä – jätettiin palestiinalaisille.

Melkein heti he hylkäsivät ja tuhosivat tämän arvokkaan omaisuuden, joka olisi suuresti auttanut heitä ruokkimaan omaa kansaansa. Heille tarjottiin vapautta kehittää jotakin sellaista, josta helposti olisi voinut tulla Välimeren “Hong Kong”. Monet maat kaatoivat miljardeja dollareita Palestiinan johdon kirstuihin auttaakseen heitä toteuttamaan tämän unelman.

Sen sijaan palestiinalaiset käyttivät rahat terroristiarmeijan rakentamiseen. He ostivat aseita ja ammuksia varustamaan tuota armeijaa. He salakuljettivat Gazaan hirvittävän arsenaalin ja käynnistivät päivittäiset hyökkäykset Israelin kaupunkeja vastaan.

He eivät edes teeskennelleet rakentavansa taloudellista infrastruktuuria, joka mahdollistaisi Gazan asukkaille itsensä elättämisen. Juuri siksi Israelin rajanylityspaikkojen osittainen sulkeminen on tehnyt elämän keskivertopalestiinalaisille niin vaikeaksi. Suurin osa heistä voi löytää töitä vain Israelista. Gazassa ei ole mitään.

Miksi? Koska kaikki talouden kehittämiseen tarkoitettu raha kaadettiin terrorismiin. Tästä räikeästä vääryydestä huolimatta maailma vaatii palestiinalaisten palkitsemista heidän avoimesta petoksestaan.

Niin sanotut “valaistuneet ja vastuulliset maat” ovat kehittäneet kaavan, jota sovelletaan yksinomaan Israeliin. Tämä kaava määrää missä olosuhteissa ja kuinka Israelin sallitaan puolustaa itseään terroristihyökkäyksiä vastaan. Ensiksikin provokaation täytyy olla monin verroin vakavampi, kuin edellytettäisiin muiden maiden kohdalla. Yksinkertaiset sotatoimet, kuten panttivankien ottaminen, tai jatkuvat ohjushyökkäykset siviiliväestökeskuksia vastaan, eivät ole riittäviä provokaatioita oikeuttamaan puolustustoimia.

Vuodesta 2005 Israelin kaupunkeihin on satanut yli 6000 rakettia Gazasta. Osoittaen huomattavaa pidättyvyyttä Israel lopultakin vasta kolmen vuoden ja tuhansien aiheettomien hyökkäysten jälkeen tunsi riittävän oikeutetuksi käynnistää puolustustoimet.

Nyt on astumassa kuvaan Israelin-vastaisen propagandasodan toinen vaihe. Se alkaa melkein välittömästi tavanomaisista syyllisistä – joita johtavat arabit, venäläiset, muslimit – ja kaikki vaativat Israelin välitöntä vetäytymistä Gazan “valtauksestaan”.

Aivan kuin tilauksesta YK:n jäsenet aloittavat tavanomaisen kuoronsa – syyttäen, että Israelin reaktio on “kohtuuton”.

Lopuksi media kiihdyttää yksipuolisen kampanjansa. Heidän hommansa on tuoda parrasvaloihin palestiinalaisten naisten ja lasten loukkaantumisia ja kuolemantapauksia, kun heihin vahingossa osuu ankarien taisteluiden aikana. On ilmeistä, että Hamasin roistojen vuosikausia jatkunut israelilaisten runsas pommittaminen ei saanut median mielenkiintoa liikkeelle. Vasta, kun Israel iski takaisin, niin signaali lähti vallitsevalle medialle, että on aika liittyä rähinään.

Hamasin terroristit Gazassa piileskelevät luokkahuoneissa ja sairaaloiden kellareissa. He varastoivat aseita moskeijoihin ja käyttävät yliopiston laboratorioita pommitehtaina. Nykyisin he piilottelevat pitkän kantaman raketteja Gaza City’n pääsairaalan kellarissa. He sijoittavat tarkoituksellisesti naisia ja lapsia niiden rakennusten katoille, joiden he tietävät kohta olevan Israelin ilmavoimien maaleja.

Sitten, kun nämä ihmiskilvet ovat joutuneet Israelin tulituksen tappamiksi tai haavoittamiksi, media purkaa raivoaan israelilaiselle tykkimiehelle tai lentäjälle, eikä suinkaan laskelmoivalle terroristille. Terroristien ruumiita – tai heidän ihmiskilpiensä – näytellään sitten aina niin auliin median toimesta “Israelin aggression viattomina uhreina” ja yhteinen järjestäytynyt “kohtuullisuuden” vaatiminen käy yhä äänekkäämmäksi.

Noudattaen tätä usein toistettua kaavaa valikoitujen median kuvien tukemana arvattavat vaatimukset Israelin tulitauosta ilman ehtoja voimistuvat globaaliksi pauhuksi (crescendo). Maltilliset länsimaiden hallitukset, kuten Ranska, Britannia ja muut EU-maat, joilla on suuret muslimiväestöt, alkavat vaatia, että Israel lopettaa tämän “kohtuuttoman sodan”. Maailmanlaajuinen huuto kasvaa, kunnes lopulta USA ahdistetaan luopumaan käyttämästä veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen, joka tuomitsee Israelin oikeudettomana hyökkääjänä.

Tämä on se kaava, joka on aina toiminut. Islamilaiset fundamentalistit tuntevat tämän kaavan hyvin. Hizbollahin ja Hamasin kaltaiset terroristijärjestöt ovat kehittäneet huippuunsa tämän kaavan käytön aina siihen pisteeseen, että siitä on tehty “sotataktiikka”. Islamilaiset terroristit hyökkäävät ja taistelevat, kunnes alkavat hävitä. Sitten maailma ryntää väliin ja pelastaa heidät jatkamaan taistelua jonakin toisena päivänä.

”Kohtuullisuus” on se avainsana, jota erikoisesti on sovellettu käyttöön Israelia vastaan takaamaan sen lopullisen tuhon näännyttämisen kautta.

Puolustussodan historiallisesti hyväksytty päämäärä on eliminoida vihollisen kyky vahingoittaa. Se puoli, joka onnistuu siinä ensin, on voittaja ja ellei kumpikaan puoli ole päässyt tuohon päämäärään, sota jatkuu.

Hamasin kaikenylittävä päämäärä on Israelin tuhoaminen. Se on selvästi sanottu heidän peruskirjassaan. He vahvistavat sen aina, kun tulee tilaisuus. “Valaistuneet maat” vaan eivät voi tajuta tätä tosiasiaa. Mikään muu, kuin Israelin jatkuva olemassaolo, ei voinut provosoida yli 6000 rakettihyökkäystä Israelia vastaan. Niin kauan kuin Israel on olemassa, Hamasin päämäärä jää toteutumatta. Lukuisat valtioiden tukemat islamilaiset terroristijärjestöt tuntevat samalla tavalla.

Israel on toisaalta osoittanut voivansa sietää melkein mitä tahansa ennen kuin turvautuu sotaan. Israelin yksi päämäärä on turvata kestävä rauha. Sen saavuttamiseksi Israelin täytyy eliminoida vihollisen kyky käydä sotaa. Elleivät he tee sitä, sota jatkuu ikuisesti.

YK:n “kohtuullisuuden” määritelmä koskien Israelin käyttämiä keinoja puolustaa itseään tarkoittaa, että Israelin tappioiden täytyy vähintäänkin vastata palestiinalaisten tappioita. Jos Israel noudattaisi tätä kaavaa, se takaisi, että he lopulta häviävät näännytyksen kautta. Se takaisi, että sota jatkuu, kunnes muslimit vahvistuvat riittävästi lopulta tuhotakseen Israelin. Ajattele vain, mikä olisi ollut toisen maailmansodan lopputulos, jos liittoutuneiden armeijat olisi pakotettu samaan mielettömään ajatteluun sodassa Natsi-Saksaa ja keisarillista Japania vastaan.

Jotkut väittävät, että Hamas vain puolustaa itseään ja että kotitekoiset ohjukset ovat ainoat aseet, joita heillä on Israelin lentokoneita ja tankkeja vastaan. Hamas kuitenkaan EI puolusta itseään Israelia vastaan silloin, kun se pommittaa Israelin kaupunkeja. Israel ei ole miehittänyt Gazaa vetäydyttyään sieltä vuonna 2005.

Jos Hamas lakkaisi ampumasta raketteja ja lähettämästä itsemurhapommittajia Israeliin, sillä ei olisi mitään tarvetta puolustautua. Rajat olisivat auki ja rauha ja vauraus seuraisivat.

Summittainen rakettien ampuminen siviiliväestökeskuksiin tunnustetaan kansainvälisesti sotarikokseksi. Se luo puitteet kollektiiviselle rangaistukselle YK:n sopimuslain mukaan, mutta koska se on Hamas, joka ampuu juutalaisia maaleja, niin YK on hiljaa. Tämä on vain eräs esimerkki siitä, kuinka kansainvälinen laki sitoo Israelia enemmän, kuin mitään toista maata maan päällä.

Ei ole toista maata, jonka menettelyä “kansainväliset lakiasiantuntijat” tutkisivat tarkemmin kuin Israelin – YK:han nimitti heidät nimenomaan tuohon tarkoitukseen, mutta Israelin tapauksessa voidaan osoittaa, että Israelin viholliset käyttävät YK:n kansainvälistä lakia sitä vastaan.

Hamas väittää, että hyökkäyksillä vastustetaan Israelin rajojensa sulkemista, mutta syytä, miksi Israel sulkee Gazan rajansa, ei koskaan mainita. Yksikään Israelin arvostelijoista ei koskaan ajattele, että aina, kun Israel avaa rajansa palestiinalaisille työntekijöille, niin itsemurhapommittajien tulva lähetetään maahan. Ja kun Gazan kansainväliset rajat avataan, niin Hamas heti tuo maahan uusia ja tehokkaampia raketteja ampuakseen Israelin kaupunkeja.

Mikä se on Israelissa, joka tekee siitä paaria-luokan valtion maailmassa? Kuinka voi olla, että mikään loukkaus arabeille ei ole liian vähäinen oikeuttaakseen massamurhan, kun taas mikään julmuus, vaikka kuinka hirmuinen, ei anna oikeutta Israelille puolustautua? Sillä ei ole väliä, kuinka järkevä ja laillinen puolustustoimi olisi mille tahansa toiselle maalle. Kuitenkin johtajat kaikkialta maailmasta ovat virranneet YK:hon puolustamaan “palestiinalaista demokratiaa” – ikään kuin sellainen jossakin olisi.

Luonnollisesti käsitettynä siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Yksin Raamattu voi selittää sen mysteerin, joka on yliluonnollisen juutalaisvihan taustalla. Raamatun profetiat ennustivat, että Israel syntyisi ihmeellisesti uudelleen “viimeisinä päivinä”. Raamattu ennusti myös, että yliluonnollinen juutalaisviha kasvaisi maailmanlaajuiseksi. Tätä seuraa pian Harmageddon ja Jeesus Messiaan paluu.

Kaikki tämä on toteutumassa kirjaimellisesti silmiemme edessä. Älä siis ylläty äläkä pelkää. Kristuksen paluu vapauttamaan ne, jotka ovat uskoneet Häneen, tapahtuu hyvin pian.

 

Read Full Post »