Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Jasser Arafat’

God Versus Humanism
Luku 23 Michael D. Evans’in kirjasta Jerusalem, suom. SK

Israelilla on, kuten edellä on todettu, kaksi vihollista: islam ja humanismi. Islam on ilmeisempi, koska se tulee ulkopuolelta ja olemme tarkastelleet sen hyökkäyksiä Jerusalemia vastaan kautta aikain. Humanismi toisaalta on hienovaraisempi, koska se tulee järkevältä ja ”suvaitsevalta” kuulostamisen valeasussa. Tämän saatanallisen petoksen ammuksen Jerusalemia kohti ampui ensimmäisenä Aleksanteri Suuri hellenismin muodossa. On mielenkiintoista panna merkille, että niin Aleksanterilla kuin Muhammedilla oli demoninen kohtaaminen, joka muutti heidän elämänsä.

Aleksanteri oleskeli kaukaisessa Libyan erämaassa  ja vieraili Zeus-Ammonin temppelissä ja oraakkelin (ennustajan) luona. Oraakkeli, ei enempää kuin riivaajahenki, sai Aleksanterin vakuuttuneeksi, että hän oli kreikkalaisen Zeus-jumalan poika ja sellaisena valloittaisi maailman. Hellenismi, kreikkalaisen kulttuurin hyväksyminen, sisältäen humanistisia uskomuksia, tuli niin suosituksi Jerusalemissa, että se melkein tuhosi Jumalan kansan sisältä päin.

Hellenismi oli testi sekä niille juutalaisille, jotka oli hajotettu ulkomaille, että niille, jotka jäivät Palestiinaan. Kirjailija Norman Bentwich kirjoittaa:

Juutalaisuuden ja hellenistisen kulttuurin vuorovaikutus on … yksi perustavista kamppailuista sivistyksen saatossa.

Sen houkutuksen luonne, joka ympäröi juutalaisia hellenismin keskellä, voidaan panna merkille muinaisen historioitsija Posidoniuksen kirjoituksissa.

Heidän maaperänsä hedelmällisyys vapauttaa näiden kaupunkien ihmiset olemassaolon työläästä taistelusta. Elämä on sosiaalisten juhlailojen jatkuva sarja. Kuntosalejaan he käyttävät kylpylöinä, joissa voitelevat itseään kalliilla öljyillä ja mirhalla. Grammateia’ssa (julkisille syömishalleille annettu nimi) he käytännössä asuvat täyttäen itseään parhaan osan päivästä runsailla ruuilla ja viinillä; paljon siitä, mitä eivät voi syödä, he kantavat pois kotiin. He herkuttelevat kielisoitinmusiikin soidessa. Kaupungit ovat laidasta laitaan täynnä soivien harppujen ääntä.

Monet Juudaan jääneistä olivat huolissaan hellenismin vaikutuksesta juutalaisiin. Hellenistien vastainen liike tuli esiin ja ilmaisi huolensa materialismista kuten alastomuus kuntosaleilla ja juutalaisten juhlamenojen halveksiminen. Hurskaammat juutalaiset, hasidilaiset, olivat valmistautuneet puolustamaan uskomuksiaan. Antiokus Epifanesin hallitessa paljon juutalaisia kuoli uskonsa tähden, jota olivat valmiit puolustamaan.

Tänä päivänä tämä sama paha henki pitää ruuvipenkin kaltaisessa otteessaan hallitusten johtajia kaikkialla läntisessä maailmassa. Sitä ilmaistaan sellaisin käsittein kuin ”neuvotteluratkaisut” ja ”sovittelu oikeudenmukaiseksi ja kestäväksi rauhaksi juutalaisten ja arabien välille”. Todellinen tarkoitus on kuitenkin riistää Jerusalemin omistajuus juutalaisilta ja palauttaa se arabipakanoille. Jos näin kävisi, niin Jerusalem olisi jälleen pakanain tallattavana – vastoin Kirjoituksia. Jeesus ei ole palaamassa muslimien eikä kolmikantakomission valvomaan Jerusalemiin. Luuk. 21:24 sanoo:

…ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Jos Saatana voisi, hän estäisi Messiaan paluun käyttämällä tuhon miekkaansa kaikkiin Raamatun profetioihin. Saatana on ampunut islamin ja humanismin nuolet Jerusalemin sydäntä ja sielua kohti tuodakseen kaupungin takaisin arabipakanoiden hallintaan ja torjuakseen Jeesus Messiaan paluun.

Islam on demoninen uskonnollinen järjestys, joka toimii yhdessä humanismin kanssa pettäen ja painostaen kansainvälisiä johtajia hylkäämään Raamatun profetian merkityksettömänä ja taikauskona – ja mikä tärkeintä, kaikkien Lähi-idän ongelmien aiheuttajana. Jos Israel vain myöntäisi, että kaikki tämä profetia-hölynpöly on ”äärimmäistä uskonnollista suvaitsemattomuutta” ja luopuisi Jerusalemista, ”jakaisi” maansa muun maailman kanssa ja olisi assimiloituneena maailman väestöön, niin kuin ennenkin – tai muodostaisi juutalaisen valtion vaikkapa Yhdysvalloissa, niin kaikki maailman ongelmat katoaisivat. Tämä on humanistinen näkemys. Se kieltää täydellisesti, että Raamattu on Jumalan Sana ja että Israelia koskevat profetiat ovat absoluuttinen totuus ja että Raamatun Jumala tulee toteuttamaan ne.

Viimeisten kymmenen vuosikymmenen aikana Jerusalem on tuotu profeetallisten tapahtumien taustalta historian dramaattisimman konfliktin keskipisteeseen. Sen verinen ja julma kronikka ei päättynyt kansakunnan jälleensyntymiseen toukokuun 14. päivänä 1948; päinvastoin, hyökkäykset ovat käyneet entistäkin pirullisemmiksi ja hyökkäyksen merkitys on siirtynyt muinaisen maan pölyisiltä sivuteiltä maailman areenalle.

Yhdessä monista keskusteluistani pääministeri Begin’in kanssa pyysin häntä puhumaan kiistellystä aiheesta, jota maailma kutsuu ”miehitetyiksi alueiksi”. Hän alkoi kertoa ensimmäisestä tapaamisestaan presidentti Jimmy Carter’in kanssa:

Olimme hallituksen huoneessa ja herra Carter esitti minulle kysymyksen. Tuohon kysymykseen sisältyi kuitenkin hyvin negatiivinen lausunto. Hän sanoi, että asutukset olivat laittomia. Olin valmistautunut vastakysymyksen esittämiseen. Kuten Winston Churchill, olin valmis ”valmiilla improvisaatiolla”. Olin pyytänyt suurlähetystöämme Washingtonissa valmistamaan luettelon Amerikan kaupungeista, joilla on raamatullinen nimi, kuten Betlehem, Siilo, Hebron ja Beetel. Näytin pitkää listaani presidentti Carter’ille ja kysyin häneltä, josko hän voisi kuvitella, että Pennsylvanian kuvernööri julistaisi, että kuka tahansa voisi asua Betlehemin kaupungissa, paitsi juutalaiset. Presidentti Carter myönsi, että jos mies tekisi moisen teon, hän syyllistyisi rasismiin.

Huomautin olevani sen valtion kuvernööri, jossa alkuperäinen Betlehem ja alkuperäinen Jeriko ja alkuperäinen Siilo sijaitsivat. Odottiko hän minun sanovan, että kaikki paitsi juutalaiset voivat asua noissa kaupungeissa? Eipä tietenkään, sehän olisi absurdia. Tämä maa, jota me miehitämme, on Eretz Israel, Israelin maa, profeetta Samuelin päivistä saakka 3000 vuotta sitten. Meillä oli kukistuminen myöhemmin, mutta jopa roomalaiset sanoivat meitä Juudeaksi aina Bar-Kokhban kapinan jälkeiseen aikaan asti toisella vuosisadalla. Sitten, koska juutalainen vastarinta oli ollut niin raivokasta ja sankarillista ja koska keisari Hadrianus kärsi niin raskaita miestappioita, hän päätti yrittää tuhota kansan ja maan välisen yhteyden muistonkin. Roomalaisethan olivat onnistuneet siinä Karthagossa, miksi ei täälläkin? Hän antoi alueelle nimen Syyria ja Palestiina käyttäen muinaisten vihollistemme filistealaisten nimeä.

Niinpä sana ”Palestiina” levisi kaikkiin kieliin. Siten esipuhe brittiläiseen mandaattiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen käytti näitä sanoja: ”Tunnustus, joka on annettu historialliselle yhteydelle juutalaisen kansan ja Palestiinan välillä.” Hadrianuksesta huolimatta kukaan ei unohtanut, että  se oli meidän maamme. Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että Palestiina on väärä nimi Israelin maalle. Meillä on oikeus asua Juudeassa ja Samariassa, mutta se ei merkitse, että haluaisimme karkottaa ainuttakaan arabia kylästään tai kaupungistaan. Emme koskaan halunneet tehdä sitä.

Pääministeri totesi edelleen:

Palestiinan valtio on kuoleman vaara Israelille ja suuri vaara vapaalle maailmalle. Emme hyväksyneet Palestiinan valtiota Camp David’issa. Se mihin suostuimme, oli itsehallinto keinona ratkaista palestiinalaisten arabien ongelma. Camp David’in sopimus lupaa turvallisuuden Israelille ja itsehallinnon arabiasukkaille, oikeuden valita heidän oma ministerineuvostonsa käsittelemään arjen ongelmia.

Kuten tiedämme historiasta, niin Jimmy Carter ei koskaan omaksunut pääministeri Begin’in viisautta. Sitten vuonna 1982 presidentti Reagan’in tultua virkaan pääministeri Begin’in oli tarkoitus tavata hänet. Tri. Reuven Hecht, Begin’in neuvonantaja, soitti minulle ja kysyi voisinko tavata heidän kanssaan New York’issa. Pääministeri ja Reuven olivat huolissaan, kuinka tapaaminen presidentin kanssa menisi. Tri. Hecht kertoi minulle Reagan’in luulevan Begin’iä jääräpäiseksi juutalaiseksi, jonka aivot on paistettu holokaustissa. Hän oli kuullut oikeusministeriltä, että tapaaminen ei itseasiassa ehkä edes toteutuisi.

Lopulta Reuven kertoi minulle ehdotetusta tapaamisesta presidentin kanssa. Hän vastasi: ”Hallituksen jäsenet tapaavat pääministerin neuvonantajien kanssa.” Sitten kysyin, että tapaako edes presidentti yksityisesti pääministerin. Reuven vastasi, että siihen on varattu 15 minuuttia.

Kun ne kaksi miestä rukoilivat yhdessä soikeassa huoneessa, niin hyvät suhteet maidemme välille palautettiin.

Esirukousten voiman ja kaikkialla maailmassa Raamattuun uskovien ihmisten rohkeuden kautta Ronald Reagan’in sydän muutettiin. Jumalalla on profeetallinen suunnitelma kansalleen tässä ajassa ja hän käyttää sitä saamaan tämän maan johdon kunnioittamaan Jumalaa ja tottelemaan Hänen Sanaansa.

Humanismin vahva käsivarsi voidaan murtaa Jumalan kansan uskontäyteisillä rukouksilla ja teoilla. Kuvittele. Enää ei presidentti ja hänen hallituksensa yrittäisi pakottaa Israelia neuvottelupöytään niiden nöyryytettäväksi, jotka pyrkivät vain tuhoamaan sen. Enää ei soikean toimiston isäntä pyrkisi lepyttämään arabien vihaa tarjoamalla Israelia uhrilampaana. He uskoisivat, että Jumalan suunnitelma Hänen Sanansa hahmottelemana on, että Jerusalem on juutalaisten valvonnassa.

Yhdysvaltain johtajat puhuvat usein kahdella äänellä – intiaaniesi-isämme kutsuivat sitä ”puhumiseksi kaksihaaraisella kielellä”. Samalla he usein tavoittelevat erilaista politiikkaa, mitä tulee Jerusalemiin. Uudelleen ja uudelleen ehdotuksia on tehty – ehdotuksia, jotka Israel on toteuttanut ja jotka arabijohtajat ovat hyljänneet.

Joten mitä ratkaisuksi? Yhdysvaltain täytyy vain tunnustaa, että israelilaiset maat kuuluvat juutalaisille ja että Jerusalem on todellakin Israelin pääkaupunki – ja on ollut aina siitä saakka, kun Jumala julisti, että se on. Ainakin vuosisadan ajan Jerusalemissa on ollut juutalainen enemmistö ja kansakunta on maksanut raskaasti kuolonuhreilla puolustaessaan pyhää kaupunkia.

Oslon sopimus, jonka tuli olla runko rauhallisten suhteiden vahvistamiseksi Israelin ja PLO:n välillä, allekirjoitettiin syyskuun 13. päivänä 1993. Seremoniaan osallistuivat PLO:n puhemies Jasser Arafat, Israelin pääministeri Yitzhak Rabin ja presidentti Bill Clinton. Dokumentin allekirjoittamisen jälkeisinä vuosina PLO ja sen sisarryhmät ovat suorittaneet iskun toisensa jälkeen. Yli 1600 israelilaista on tapettu ja yli 11000 loukkaantunut.

Ikään kuin vihollisten piirittämien rajojensa puolustaminen ei olisi kylliksi, Israel on joutunut uhriksi helvetissä siitetylle opille, joka nykyisin on muodissa seurakunnassa. Tämä oppi tukee humanistista näkemystä, että Israelia koskevat Raamatun profetiat ovat merkityksettömiä meidän ajassamme.

Tämä erityinen kaanon opettaa, että seurakunta on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa ja sydämessä. Siitä käytetään eri nimiä, kuten korvausteologia, progressiivinen dispensationalismi ja supersessionismi. Varhainen seurakunta ei opettanut sitä. Tämän opin juuret yltävät vuosiin 160 ja 180 jKr., kun Konstantinus toi pakanuuden kirkkoon. Hän pesi pois kaiken juutalaisuuden kirkossa ja korvasi sen pakanallisilla perinteillä. Esimerkiksi juutalainen pääsiäinen (Passover) ja ylösnousemuspäivän juhla korvattiin pakanallisella pääsiäisellä (Easter). Opetettiin, että kirkko on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa ikiajoiksi. Konstantinuksen toimet alkoivat pestä pois seurakunnan juutalaisia juuria ja avasivat oven korvausteologialle, joka opettaa, että juutalaiset on hyljätty, että Israel petti Jumalan, ristiinnaulitsi Jeesuksen Kristuksen ja seuraus oli, että se korvattiin seurakunnalla. Se opettaa, että seurakunta on hengellinen Israel ja Jerusalem on jokainen kaupunki, jossa on kirkko. Nämä harhaopit ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa juutalaiselle kansalle. Jos Jumala on kääntänyt heille selkänsä, se oikeuttaa Adolf Hitlerin ja fanaattisten muslimijihadistien teot, joilla he pyrkivät tuhoamaan juutalaiset.

Ensimmäisistä vuosisadoista alkaen roomalainen ja sitten eurooppalainen kirkko ei ymmärtänyt eikä kunnioittanut opinkappaletta, että meidän ikuinen pelastuksemme tulee juutalaisten välityksellä. Jaakobin jälkeläisten fyysiset sormet kirjoittivat vähäistä osaa lukuun ottamatta maailman suurimman bestsellerin: Raamatun. Melkein kaikki Raamatun profeetat olivat juutalaisia, kuten myös kaikki apostolit, Jeesuksen vanhemmat ja mikä tärkeintä, Messias. Kuinka saattoikaan seurakunta ohittaa sellaiset juutalaisia tukevat kriittiset seikat?

Korvausteologian kavala oppi propagoi ikivanhaa käytäntöä syyttää juutalaisia maailman epäkohdista punniten heidät vaa’assa ja havaiten köykäiseksi. Se vapauttaa seurakunnan kaikesta vastuusta kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvä uutinen niille, joita Hän tuli etsimään ja pelastamaan.

Puhuessaan samarialaiselle naiselle ikuisesta elämästä Jeesus huomautti, että ikuisen pelastuksen ilmainen lahja oli tuotu maailmaan juutalaisten kautta:

Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. (Joh. 4:22)

Jos kallisarvoisin lahja, mitä kristitty voi koskaan saada, tuli juutalaisten profeettojen, johtajien, opettajien ja varsinkin Jeesuksen Messiaan välityksellä, niin kuinka voi asenteemme olla muuta kuin syvä kiitollisuus Jaakobin jälkikasvua kohtaan? Meidän, jotka synnyimme pakanoina ja tulimme kristityiksi, pitäisi olla äärimmäisen kiitollisia, että Jumala häikäisevässä viisaudessaan ja suopeassa armossaan on päästänyt meidät ”metsäöljypuun oksina” oksastettaviksi Israelin rikkaaseen puuhun, kuten Room. 11:17 ilmoittaa.

Uuden Testamentin kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali jatkaa huomauttaen, että ”oksastetut” pakanauskovat eivät nouse juutalaisten yläpuolelle, kuten monet ovat vuosisatoja olettaneet ja edelleen olettavat. Sen sijaan uudestisyntyneet juutalaiset (mukaan lukien Aabraham, uskonisämme) olivat se alkuperäinen liiton kansa, joka on edelleen se perustava ”juuri”, joka kannattaa jokaisen kristityn hengellistä elämää.

Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. (Room. 11:17-18)

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room. 1:16)

Monet ovat sanoneet: ”Syy, etten kannata Israelia, on koska juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. He ovat tuomion alaisia, koska hylkäsivät Jumalan Sanan.” Joh. 10:17-18 sanoo, että Kristus antoi henkensä vapaaehtoisesti. Kukaan ei ottanut sitä Häneltä: ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”

Kaikkivaltias Jumala tuomitsee tuomion opin omaksuvan ihmisen tai ryhmän, sellaisen, jolle Sana on annettu ja sitten hylkää sen tottelemattomuuden kautta. Kansakunnat, jotka hylkäävät Jumalan, tuomitaan. Luuk. 12:48 sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan.”

Amerikassa on enemmän kirkkoja kuin missään toisessa maailman maassa. Siellä on enemmän kristillisiä kirjakauppoja, radio- ja TV-asemia ja raamattukouluja. Maailma näkee  Amerikan siis kristittynä kansakuntana. Amerikalle on annettu paljon ja tuomio tulee sen mukaisesti. Totuus on, että Jumala on paljon ihmiskuntaa armollisempi. Valitusvirret 3:22 sanoo:

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

Jumala ei missään Sanassaan anna ikuisia lupauksia Yhdysvalloille. Silti Hän jatkaa armonsa osoittamista. Jopa pahan Sodoman oli määrä olla Jumalan armon edunsaaja. Miksi? Koska Aabraham pyysi Jumalaa säästämään kaupungin, jos sieltä löytyisi vain kymmenenkin hurskasta. Valitettavasti kymmenen hurskasta eivät vastanneet kutsuun seisoa muurinaukossa.

Seisotko sinä Israelin rinnalla tänä päivänä? Seisotko sinä Jumalan Sanan totuudessa uhmaten humanismia ja jokaista sitä tukevaa väärää oppia seurakunnassa? Jerusalemin historiassa ei voisi olla tärkeämpää ja sopivampaa aikaa kristityille liittyä yhteen rukouksessa ja anomisessa Daavidin kaupungin puolesta. Kehotan sinua rukoilemaan Jerusalemin puolesta. Rukoile sen lasten puolesta. Rukoile sen lastenlasten puolesta. Rukoile sen naapurien puolesta ja rukoile, että kiukku ja viha sidottaisiin. Tämä on asia, jossa meillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä ja apaattisia. Miksi? Se on tärkeä Jumalalle.

Vaikka kuinka paljon Raamattuun uskovia kristittyjä on vakaasti pitänyt kiinni siitä, että Jumala todella tarkoitti, mitä sanoi, kun lupasi Israelin maan ikuisesti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Ennen vuotta 1948 monia dispensationaalisia profetian opettajia naurettiin sellaisista lausunnoista. Koska Israelin valtiota ei ollut ollut melkein 2000 vuoteen, niin kuinka sillä voisi olla rooli viimeisinä päivinä?

Moni kriitikko meni hiljaiseksi toukokuun 14. päivänä 1948, kun nykyaikainen Israelin valtio syntyi. Se tapahtui juuri kuten profeetta Jesaja kuvailee:

Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (Jes. 66:8)

Maailmankaikkeuden suvereeni Herra määräsi Israelin valtion. Hän on se, joka vahvisti Israelin rajat. Raamattu sanoo, että Jumala ei valehtele eikä muuta mieltänsä, kuten ihminen. Hänen Sanansa on muuttumaton ja tinkimätön; Hänen lupauksensa ovat tosia. Hän on luvannut siunata ne, jotka siunaavat Israelia ja kirota ne, jotka kiroavat sitä. Maailman kuninkaiden ja vallankäyttäjien olisi järkevää lopettaa torneilla ja sotilailla keplottelu Jumalan Lähi-idän shakkilaudalla, tai he päätyvät pysyvään mattiin – häviävällä puolella.

Sama koskee Jumalan kaupunkia. Ne, jotka tavoittelevat rauhanprosessia, voivat käydä kaikki ”final status” -neuvottelut, mitä vain haluavat, mutta Jerusalem ei ole jaettavaksi tarkoitettu sotasaalis. Kaikkivaltias Jumala määräsi Jerusalemin korkeimman aseman tuhansia vuosia sitten: se ei ole neuvottelupöydällä ja Hänellä on viimeinen sana siinä asiassa. Jerusalem, kivien kaupunki, on Jumalan liikkumaton kivi ainiaaksi.

Profeetta Sakarja kuvaili Israelia ympäröivien kansakuntien Jerusalemin tulevaa (tai kenties tämän päivän) piiritystä. Jumala julisti:

Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. (Sak. 12:2-3)

Jumala lupaa käyttää Juudan johtajia soihtuina sytyttämään muut kansakunnat kuin palavaksi puupinoksi:

Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa – Jerusalemissa. … sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. (Sak. 12:6,9)

Se on jumalallinen tilipäivä. Kansakunnat tuomitaan sen perusteella, auttoivatko ne Jerusalemia vai yrittivätkö tuhota sen, ja palkitaan tai rangaistaan sen mukaan. Siinä vaiheessa maailman kansakunnat lopultakin luopuvat yrittämästä joko miehittää tai jakaa Jerusalemia. Jumalan ”liikkumaton kivi” aiheuttaa vain tuskaa pakanoille.

Read Full Post »