Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Jeesus-jooga’

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 2
1.9.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Jatkoa artikkelille Antikristillisyys nousee – osa 1.

Aikoinaan, jos halusin vahvistuksen sille, mitä Dave Hunt’in kanssa olimme kirjoittamassa koskien hengellisiä muutoksia, joita havaitsimme tapahtuvan USA:ssa ja tarkemmin sanottuna kristikunnassa, niin minä puhuin lähetyssaarnaajien kanssa, jotka olivat palanneet kotiin lomalle vietettyään pari vuotta työssä ulkomailla. Monet olivat aika järkyttyneitä siitä, mitä oli tapahtunut täällä heidän ollessaan poissa, varsinkin paikallisissa seurakunnissa. Heidän näkemiään muutoksia olivat voimakkaat vaikutukset sellaisista liikkeistä kuin ns. kristillinen psykologia, päämäärätietoinen ja etsijäherkkä lähestymistapa seurakuntakasvuun, militantti kalvinismi, korvausteologia taipumuksineen antisemitismiin, kontemplatiivinen liike, heprealaisten juurten liike, Esiintulevan Kirkon  liike, valtakuntadominionismi jne. Jotkut huomasivat olevansa tilanteessa, jossa heidän oli päätettävä, voisivatko vielä jatkaa yhteyttä heidät kentälle lähettäneeseen seurakuntaan, joka oli heidän ensisijainen kannattajansa. Sana ”sydäntä särkevä” vain osittain kuvailee heidän tilannettaan.

Tavallisesti heidän vastauksensa oli selvä osoitus muutoksista, joita me täällä Yhdysvalloissa emme useinkaan huomaa, tai emme välittömästi tajua, koska ne tulevat hitaasti ja jopa salakavalasti. Se muistuttaa paljon vanhaa ”sammakko padassa” -vertausta, jossa sammakko pantiin padalliseen haaleaa vettä ja veden lämpötilaa nostettiin hyvin varovasti. Sammakko sopeutui lämpimämpään veteen, kunnes lopulta kuoli. Nyt näyttää siltä, että kristikuntaa keitetään pikaruuan vauhdilla. Väärät opettajat ovat luopuneet yrittämästä hivuttaa sisään ”uusia opetuksia” ja ryntäävät nyt suin päin harhaoppiin toisensa jälkeen. Yksi esimerkki kauhujutuista: penkit työnnetään taakse monissa evankelikaalisten seurakuntien temppeleissä antamaan tilaa sellaisille harjoituksille, kuin Jeesus-jooga, Jahve-jooga, Pyhä jooga, Ylistysliikkeet (Praise Moves), Jooga-usko (Yogafaith eli Christoga; ks. New Age Mysticism Déjà Vu Part 2, Aasin suomentama)! Unohda hienovaraisuus. Se on antikristillisyyttä täydessä vauhdissa!

Kuinka voi käydä näin? Samuel Andrews’in (1817–1906) kirja Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan) antaa meille vastauksia. Kuinka hän sai terävän tietoisuutensa? Yksinkertaisesti samasta lähteestä, josta haastaa kirjansa lukijoita etsimään vastauksia sellaisiin asioihin – Raamatusta: ”Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn ja on elintärkeää, että otamme vaarin tästä valosta, sillä meitä on edeltä varoitettu, että hän esittäytyy ihmisille näkökulmasta, joka parhaiten sopii pettämiseen.” Andrews ei väitä, että hänellä olisi erityisiä profeetallisia oivalluksia ja vaikka hänen lähestymistapansa on jokseenkin ainutlaatuinen, niin se ei ole monimutkainen. Raamatun lukeminen ja luottaminen sen sanaan on ensimmäinen edellytys. Raamattu julistaa profeetallisesti, että luopumus tapahtuu viimeisinä päivinä, ennen kuin Jeesus tulee takaisin ja se alkaa sillä, mistä Hepr. 2. luku varoittaa uskovia: Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse (jae1). Tänä päivänä tuosta kulkeutumisesta on tullut maanvyöry. Jeesus on täsmällisempi Ilm. 2. luvussa puhuessaan Efeson seurakunnalle ensin tunnustaen sen hyvät teot ja sitten:Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

Lähtö rakkaudestaan Jeesukseen, vaikka heikostakin, on silti lähtö. Hyvät teot riippumatta siitä, kuinka hyviltä näyttävät, ilman niihin sisältyvää Kristuksen rakkautta aiheuttavat lipsumisen. Ja mihin hintaan? Jeesus sanoi ”monien hyvien tekojen seurakunnalle”, että jos se ei palaisi rakkauteensa Häneen, Hän poistaisi sen lampunjalan (so. heille annetun valon), eikä se enää heijastaisi Jeesusta, joka on tuo ”totinen valkeus” (Joh. 1:9). Ja niin alkoi Kristuksen morsiamen luisu luopumukseen.

Andrews ymmärsi, että jos tapahtuu uskosta lähtö, niin sillä on vakavia seurauksia, jotka eskaloituvat kauheaan loppuun, jonka tulos on tuhoutunut hengellinen hylky. Hän huomasi, että tämä on sanottu Ilmestyskirjassa eikä mitenkään epäselvästi. Andrews’in melko ainutlaatuinen lähestymistapa oli saada selville kaikki, mitä Raamattu sanoo viimeisistä päivistä ennen Kristuksen paluuta ja varsinkin miehestä, joka on pahan ruumiillistuma, Antikristus. Käyttäen noita ”laittomuuden ihmisen” ominaispiirteitä ja sitä, mitä Saatana teki hänelle mahdolliseksi tehdä, Andrews tutkii läpi Raamatun ja kirkkohistorian kronologian etsien jälkiä ja ominaispiirteitä luopumuksesta ja sen lukuisista alkutekijöistä, jotka edistävät Antikristuksen uskonnon muodostumista.

Andrews tarjoaa esimerkin tämän kohdan perusteella: Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4). Andrews olettaa, että kun koko maailma vastaanottaa jonkun, joka väittää olevansa Jumala ja jota kumarretaan Jumalana, niin se ei ole jotakin, jonka ihmiskunta helposti hyväksyy ilman suurta syytä ja odotusta. Hän tunnistaa, että maailman valmistaminen Saatanan toimesta on välttämätöntä tämän miehen tekemiseksi uskottavaksi: ”Ei tarvitse sanoa, että tämä mies ja hänen valtakuntansa ei ole hetken sattumaa; siihen liittyy pitkä valmisteluvaihe.”

Kun maailma hylkäsi Kristuksen, ainoan lihassa ilmestyneen tosi Jumalan, niin se todistaa, että on oltava enemmän vakuuttamaan ihmisille, että laittomuuden ihmisen (synnittömän jumalihmisen asemesta) kumartaminen on sekä edullista että oikein. Andrews löytää Raamatusta sellaisen, johon on viitattu ”valheena” (Room. 1:25), uskomuksen, että rajalliset luodut olennot voivat olla kuin Jumala, tai osa Jumalaa. Valhe alkoi taivaassa, kun Lusifer julisti: Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi” (Jes. 14:14). Valhe tuli maailmaan Saatanan tarjouksessa Eevalle: ”…Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (1. Moos. 3:5).

Kautta Raamatun ja historian löydämme esimerkkejä ihmisistä, jotka palvovat kuolevaisia ihmisiä, keisareista roomalaisiin ja kreikkalaisiin jumaliin, yksilöihin, kuten Herodes Agrippa (Apt. 12:22).

Barbaarit Maltan saarella luulivat jopa apostoli Paavalia jumalaksi ja ihmiset Lystrassa viitaten häneen huudahtivat: ”Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet luoksemme.” Nuo paikalliset tapaukset olivat kuitenkin kaukana siitä, mitä tulee tapahtumaan Antikristuksen maailmanlaajuisen palvonnan yhteydessä.

Andrews’in lähestymistapa lopunajan profetiaan ei ole monimutkainen. Hän luki, mitä Raamattu julistaa tapahtuvan juuri ennen Herran paluuta ja sitten tutki omaa aikaansa (1800-luvun loppu) nähdäkseen oliko sillä, mikä oli yleistynyt, jotakin merkitystä viimeisten päivien profetian toteutumiselle. Toisin kuin jotkut meidän ajassamme, jotka tulkitsevat jokaisen uutistapahtuman profetian toteutumiseksi, Andrews käsitteli isoa kuvaa käsitteellisesti: ihmiskunta tulee yleisesti uskomaan ihmisen jumaluuteen ja ihmisen palvontaan. Todisteet siitä, että tämä kehitys oli hyvällä alulla, olivat runsaita Andrews’in ajassa ensisijaisesti johtuen uskosta panteismiin ja panenteismiin. Ne ovat uskomus, että Jumala ei ole persoonallinen, vaan voima, jonka olemuksesta kaikki koostuu ja joka on kaikessa. Näin ollen ihminen on Jumala tai osa Jumalaa.

Opetus, että Jumala on persoonaton voima, on perustava Idän mystiikassa, varsinkin hindulaisuudessa. Andrews näki, että Lännessä filosofit, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen aikaansa (Kant, Hegel, Spinoza jne.), alkoivat käyttää itämaisia mystisiä käsitteitä jumalakuvansa muotoilemisessa. Hän lainaa tunnettua 1800-luvun historioitsijaa, joka tunnisti saman: ”Eri systeemeistä, joiden avulla filosofia pyrkii selittämään maailmankaikkeutta, uskon panteismin olevan yksi soveliaimmista viettelemään ihmisen mieltä demokraattisina aikoina…”

Uskoa panteismiin edistivät edelleen tunnetut kirjailijat (Emerson, Thoreau, Whitman, Shelley, Browning ym.), joiden kirjoitukset levittivät heidän uskoaan luonnon korottamiseen ja ihmiskunnan jumalallistamiseen. Monet tiedemiehet liittyivät heidän riveihinsä johtuen Huxley’n ym. suosituksista, jotka edistivät evoluutiota, varsinkin Luojan hylkäämisessä.

Kun mieltymys kehitysopin pseudotieteeseen kasvoi, niin lisättiin ideoita, jotka vahvistivat uskoa ihmiskunnan kehittymiseen korkeampaan tilaan. Darwin ennusti, että ”kaukaisessa tulevaisuudessa ihminen on paljon täydellisempi olento, kuin nyt”. Andrews kirjoittaa: ”Tässä uskomuksessa koskien ihmisen tulevaisuutta johtavat evolutionistit … katsovat lähinnä ihmiskunnan asteittaiseen kehitykseen sopivimpien eloonjäämistä koskevan lain alaisina. … Filosofian ja tieteen monet tunnetut edustajat yksimielisesti vahvistavat, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vain universaali, persoonaton Henki, eli Energia, josta kaikki olemassa oleva on osa. Aineelliselta puolelta nähtynä tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia [jumalallistavine vakuutuksineen].”

Andrews kirjoitti laajasti monista asioista, joita tapahtui hänen ajassaan 120 vuotta sitten ja jotka edistivät ideaa, että ihmiskunta on Jumala. Runsas tieto yksin tuosta profeetallisesta kysymyksestä toivat hänet johtopäätökseen, joka oli selvä paljossa, mitä hän havaitsi: Antikristuksen palvontaan kuuluu varmasti oman jumaluutensa tunnistaminen. Hän selittää edelleen: ”On myös muistettava, että osoittaessaan kunnioitusta sellaiselle, joka esiintyy Kristuksen kilpailijana, ihmiset eivät kunnioita sellaista, joka on luonnoltaan erilainen, kuin he itse ja heitä ylempi, vaan omalle hänessä ruumiillistuneelle luonnollensa. Korottaessaan häntä he korottavat itseään [ainoana erona], että he tunnistavat hänessä sellaisen, jossa on suurempi määrä jumaluutta” (korostus lisätty).

Kirja Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänä päivänä kahdella erolla: 1) Kaikki ne asiat, jotka Andrews tunnisti ajassaan löytyvät ajastamme, vaikkakin monenlaisina, silti yhdistettyinä, laajennettuina, versioina ja 2) Niiden esittely ja mainostaminen ajassamme näyttää tapahtuvan maailmanlaajuisesti valon nopeudella entiseen verrattuna. Seuraava lyhyt yhteenveto vain joistakin hänen oivalluksistaan panee hämmästelemään hänen raamatullista ja historiallista arvostelukykyään:

  • Sen seurauksena, että seurakunta, Kristuksen morsian, on menettänyt keskittymisensä Jeesukseen ja rakkautensa Häneen, sen halu miellyttää Häntä olemalla kuuliainen Hänen käskyilleen vähenee ja luopumus seuraa.
  • Vaikka jäännös pysyy lujana, niin lopunajan seurakunta korvaa Kristuksen johtajuuden ihmisten, organisaatioiden ja valtion säännöillä. Kaikki kristikunnan yritykset perustaa Kristuksen valtakunta ennen Hänen paluutaan tulevat epäonnistumaan.
  • Valtio tulee hallitsemaan kirkkoa hyvin todennäköisesti jonkin sosialismin muodon kautta ja Kristusta pidetään vain vähän enempänä kuin yhteiskunnallisen ja moraalisen korrektiuden mallina.
  • Maailma odottaa korkeammalle kehittynyttä ihmistä, sen sijaan että katsoisi taaksepäin yhteen Jeesuksen kaltaiseen alkukantaisessa menneisyydessä.
  • Raamatullista kristinuskoa halveerataan ja lopulta hyljätään, varsinkin sen oppia syntisestä ihmisestä, joka tarvitsee pelastuksen yksin Jeesuksen Kristuksen kautta.
  • Kristuksen, jos Häntä harkitaan, sanotaan olevan pelkästään sen jumaluuden ilmoittaja, joka on koko ihmiskunnassa.
  • Ihmiskunta katsoo kaikkiin saavutuksiinsa tieteen alalla todisteena ihmisen ylivertaisista kyvyistä.
  • Panteismi, kuten edellä on sanottu, on oleva ensisijainen usko, joka pystyttää näyttämön Antikristuksen tunnustamiselle ja kumartamiselle, kuten myös ihmiskunnan omalle jumaluudelle.
  • Antikristus on oleva Kristuksen johtava inhimillinen vastustaja, kuten myös väärennetty korvike, joka perustaa väärän maailmanlaajuisen valtakunnan. Hän ja hänen valtakuntansa tuhotaan, kun Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa.

Samuel Andrews on selvästi muurinvartija, joka Raamatusta ja omasta ajan ymmärryksestään on ryhtynyt varoittamaan Kristuksen ruumista siitä pahasta, joka häämöttää edessä ja määrää tietullinsa sekä nimi- että tosikristityille. Hänen kirjaansa arvosteltiin hänen ajassaan liian negatiivisena, vaikka hänen ns. negatiivisuutensa ”todisteet” olivat Paavalilta, Pietarilta, Juudalta ja Johannekselta, puhumattakaan Jeesuksen sanoista seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa. Jotkut hänen parjaajistaan ajattelivat, että hänen pitäisi asettaa ihmiskunta positiivisempaan valoon ja tunnustaa, että ihminen kehittyy ylöspäin, vaikka sellaisella ajatuksella ei ole mitään tukea Raamatussa. Profetiaa tietysti halveerattiin, kuten nytkin. Siitä huolimatta Andrews varoitti, että ”ne, jotka halveksivat profeetallista sanaa, eivätkä usko hänen [Antikristuksen] ilmestymiseensä, hänen persoonansa voima houkuttelee ja kahlehtii; ja ne, joiden käsitys hänestä on julkisen jumalanpilkkaajan käsitys, kaiken uskonnon katkeran vihollisen, inhottava kaikkien paheittensa vuoksi, eivät tunnista häntä, jos hän ilmestyy yhteiskunnan pelastajana ja uskonnollisena johtajana.”

Me uskomme Raamatun opettavan, että Antikristusta ei paljasteta, ennen kuin seurakunta on tempauksessa otettu pois maailmasta (2. Tess. 2:2-8, Joh. 14:1-3) ja Kristuksen paluussa Hänen pyhänsä ovat Hänen kanssaan (Juuda 1:14), kun Hän tuhoaa Laittoman (2. Tess. 2:8). Silti Antikristuksen valtakunnan ja hänen uskontonsa hyväksymiseen, kuten Andrews niin hyvin perustelee Jumalan Sanalla ja jota kirkkohistoria todistaa, liittyy ”pitkä valmisteluprosessi”, joka lopulta viettelee koko maailman. Menehtymisemme aikamme voimistuvaan hengelliseen petokseen voi estää vain Jumalan armo, kun asetamme rakkautemme Jeesukseen tärkeimmäksi, olemme ahkeria lukemisessa ja sen tekemisessä, mitä Hänen Sanansa sanoo, rukoillen lakkaamatta ja ylläpitäen yhteyttä samanmielisiin uskoviin.

Yksi kirjan Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict suosittelijoista, James M. Gray, joka seurasi D. L. Moody’a ja R. A. Torrey’ta Moody Bible Institute’n presidenttinä (1904-1934), kirjoitti: ”Pastorit, lähetyssaarnaajat, pyhäkoulunopettajat ja sosiaalityöntekijät, koettakaa kestää, kun sanon, että teidän on luettava [Samuel J. Andrews’in] kirja. … Tässä ei ole mitään villejä kuvitelmia, ei mitään typeriä aikojen ja ajanjaksojen asettamisia, ei mitään karkeita ja sensaatiohakuisia profetian tulkintoja, vaan sen rauhallinen esiin tuominen, mitä Raamattu sanoo tärkeimmästä asiasta näille ajoille. Se kristillinen johtaja, joka ei tunne näitä asioita, ei ole johtaja, vaan sokeaa taluttava sokea. Ja voi, sellaisia johtajia on niin paljon!” Siihen voimme lisätä vain ”Aamenemme”.

TBC (The Berean Call)

 

Read Full Post »