Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Johannes Kastaja’

Lighthouse Trails’in minikirja 25.7.2016
Tunnusteot ja ihmeet! Viisi asiaa ajateltavaksi
Signs & Wonders! Five Things You Should Consider
By David Dombrowski, suom. SK

Asiat järjestykseen suurta eksytystä varten

Jeesus opetti opetuslapsilleen, että viimeisinä päivinä maan päälle tulee valtavan eksytyksen aika. Hän sanoi:

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki. (Mark. 13:22-23)

Myös Paavali puhui tästä ajasta sanoessaan:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1).

Jos katsomme mitä tämän päivän maailmassa tapahtuu, niin ainoa looginen johtopäätös on, että olemme jo tulleet tuohon historian jaksoon. Maailma on läpikäymässä mystistä paradigman (mallin) muutosta, jossa yhä suuremmat määrät ihmisiä harjoittavat okkulttisia mystisiä käytäntöjä, jotka johtavat heidät New Age’in kaltaiseen kaikki-tiet-vievät-Jumalan-tykö-mentaliteettiin.

Tämä ei ole tapahtumassa vain maailmassa, vaan sitä tapahtuu myös seurakunnassa. On järkyttävää nähdä, että opit ja arvot, joita ennen pidettiin pyhinä, hylätään nyt. Monet tämän päivän kristilliset johtajat ovat korvanneet Raamatun lukemisen ja tutkimisen hengellisillä kokemuksilla, eli sellaisilla, joihin Jeesus viittasi tunnustekoina ja ihmeinä. Itseasiassa suurille joukoille kristittyjä uskotellaan, että heillä voi olla jonkin tyyppinen hengellinen kokemus, tai voivat todistaa ihmettä, jolla on enemmän pätevyyttä kuin itse Raamatun sanoilla.

Se, mitä olemme nyt synnyttäneet, on niin suuri eksytys, että jos jollakin on ”kokemus”, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa, hän pitää kokemusta pätevänä eikä Raamattua, koska kokemus nähdään konkreettisena ja siksi todellisempana. Tämä on kuitenkin loukkaus Jumalaamme kohtaan, koska kuten Daavid sanoo Psalmissa:

Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi (KJV: word = sana) on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa (Ps. 138:2).

Jumala pitää Sanaansa korkeimmassa arvossa ja täydellisesti totuudenmukaisena, mutta monet luottavat mieluummin omiin kokemuksiinsa totuuden mallinaan.

Meistä on tullut kuin ihmiset menneillä vuosisadoilla, jotka uskoivat maailman olevan litteä (koska se näyttää olevan litteä), vaikka Raamattu itse viittaa siihen pallona (Jes. 40:22).

Minusta siinä kyllä käytännössä ei ole mitään eroa, onko maa litteä vai pyöreä, paitsi ehkä putoamisen pelkoa reunalta, jos menee liian kauas, mutta kun on kyse hengellisistä asioista, niin totuus on olennainen, mitä tulee siihen, missä vietän iäisyyden. Meillä on näet puolustaja Isän tykönä – itse Jeesus Kristus, joka on koko Totuus ja maksoi hinnan viedäkseen meidät taivaaseen; meillä on kuitenkin myös pettäjä, Saatana, joka on valheen isä ja hänen tarkoituksensa on johtaa meidät helvettiin.

On ehdottoman välttämätöntä käsittää, että kaikki tiet eivät vie taivaaseen, vai pitäisikö minun sanoa, että on vain yksi tie Jumalan tykö ja Jeesus on se Tie (Joh. 14:6). Maailman kaikki muut tiet uskovat, että ihminen on luonnostaan hyvä ja voi siten ansaita taivasmatkansa. Vain evankeliumi ilmoittaa sen totuuden, että olemme syntyneet syntisiksi ja rikkomuksemme ovat vieraannuttaneet meidät Jumalasta, mutta Jeesus maksoi hinnan synneistämme ja Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meillä on uskon kautta pelastus (saatuamme anteeksi) vanhurskaus (meille luettu eikä ansaittu), rauha Jumalan kanssa ja armo pyhään elämään (ollen ”herätettyjä Kristuksen kanssa”).

Mikään ei voi tehdä sielujemme vihollista iloisemmaksi, kuin sielumme varastaminen ja hänen ensisijainen keinonsa tehdä se on petoksen kautta, koska Saatana on mestarillinen valehtelija.

Ovatko kaikki tunnusteot ja ihmeet samasta lähteestä?

Tietäen, että olemme suuren eksytyksen ajassa, keskittykäämme tässä sen yhteen puoleen, johon Jeesus viittaa Markuksen luvussa 13 tunnustekojen ja ihmeiden alueena.

Kun tein raamattuhaun sanojen ”signs” (tunnustekoja) ja ”wonders” (ihmeitä) yhdessä esiintymisestä odotin löytäväni vain muutamia kohtia, mutta oli yllätys löytää 18 kohtaa Vanhassa Testamentissa ja 14 Uudessa. Enemmistöä näistä viittauksista sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa oli käytetty myönteisessä merkityksessä. Vanhassa Testamentissa yleisimmät esimerkit olivat niitä, jotka viittaavat siihen, kuinka Mooses vapautti israelilaiset tunnustekojen ja ihmeiden kautta, kun taas Uudessa Testamentissa yleisimmät esimerkit olivat niitä, joissa Jumala vahvisti apostolien evankeliumin saarnaamisen tunnusteoilla ja ihmeillä. Kielteisessä mielessä sanoja ”tunnusteot” ja ”ihmeet” oli tavallisesti yhdessä käytetty profeetallisessa varoituksessa koskien vääriä johtajia ja profeettoja.

Se, mitä haluan nyt sanoa, on, että emme voi yleistäen sanoa, että kaikki tunnusmerkit ja ihmeet ovat pahasta, emmekä myöskään voi sanoa, että ne kaikki ovat hyviä; sen sijaan meidän tulee katsoa fyysisten ilmiöiden tuolle puolelle ja päätellä, mistä lähteestä ne tulevat. Mutta mitä tulee Moosekseen ja apostoleihin, niin Jumala vahvisti näiden miesten palvelutyön ja sanoman. Liian usein kuitenkin tunnusteot ja ihmeet niitä kyseenalaistamatta hyväksytään olevan ”Jumalasta”.

Entisenä katolisena voin muistaa tarinoita nuoruudestani ihmeellisistä merkeistä, joita on pidetty jumalallisena vahvistuksena, että Jumala on puhunut, olkoon kyse Marian ilmestyksistä, jotka välittävät raamatunvastaisia viestejä, tai ehtoollisleivistä, jotka vuotavat verta, tai sykkivät ollen ristiriidassa evankeliumin sanoman kanssa (Jeesus sanoi selvästi, että ”liha ei mitään hyödytä” (Joh. 6:63) ja Heprealaiskirje puhuu yhdestä kertakaikkisesta uhrista – Hepr. 9:27-28; 10:10,12,14). Katolisen kirkon tapauksessa on outoja manifestaatioita, jotka väistämättä kirkastavat ihmistä ja ne, jotka tekevät sellaisia ihmeitä, välittävät sanomaa, joka edellyttää lunastusta ihmisen suorituksen kautta vastakohtana armolle yksin uskon kautta. Pinnan tasolla ei aina ole helppo tunnistaa tarkoitusta tunnusteon tai ihmeen takana, mutta meillä on Pyhä Henki ja Jumalan Sana todistajina puolestamme.

Keskeinen kohta Vanhasta Testamentista, joka tiukasti kieltää kaikkien tunnustekojen ja ihmeiden varauksettoman hyväksymisen, on seuraava:

Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. (5. Moos. 13:1-4)

Huomaa, kuinka selviä nämä ohjeet ovat, mitä tulee uskollisen ja horjumattoman Herralle antautuneisuuden säilyttämiseen jopa silloin, kun tunnusteko tai ihme on ”tapahtunut!” Milloinkaan ei riitä, että tunnusteko tai ihme tapahtuu; se täytyy aina koetella, tukeeko ja vahvistaako se Jumalan Sanaa, vai ei.

Silti monille tänä päivänä (myös kristityille), kun outo yliluonnollinen ilmiö tapahtuu, se on riittävä todistus, että sen täytyy olla Jumalasta ilman mitään tunnistamista tai tunnustamista, että pimeät yliluonnolliset voimat voivat tehdä näitä asioita. Esimerkiksi pyhän naurun manifestaatioita, ”Hengessä kaatumista”, nykimisiä, kouristuksia, vääntelehtimisiä ja eläimellistä käytöstä on kaikkia todistettu itämaisten gurujen ”palvelutyössä” heidän käyttäessään kundaliini-energiaa (käärmevoimaa) tekemään työtään. Ja erottavina uskovina kuunnellessamme näiden saarnamiesten (jotka ovat niin manifestaatioihin käärittyjä, että saarnaavat tuskin lainkaan) oppia ja opetusta voimme vain päätellä, että nämä ovat susia lammasten vaatteissa, jotka pettävät ja ovat itse petettyjä. Monet näistä saarnamiehistä itseasiassa jopa pilkkaavat Jumalan Sanan saarnaamista ja röyhkeästi julistavat, tai antavat ymmärtää, että koska heillä on voima tehdä näitä asioita, he ovat suurempia kuin kaikki saarnaajat. Jumala kuitenkin on päättänyt ”saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21).

En nyt väitä, että nämä saarnamiehet välttämättä tietäisivät olevansa susia. Enimmäkseen he uskovat palvelevansa Jumalaa. Mutta kuten Jeesus huomautti, monet saarnamiehet ovat vain palkkalaisia, kun ”eivät välitä lampaista” (Joh. 10:13); he keritsevät laumaa voiton vuoksi, mutta eivät anna henkeään lammasten vuoksi. Jeesus sanoi: ”minä annan henkeni lammasten edestä” (Joh. 10:15).

Tien valmistamista – mutta kenelle?

Tietämättään monet tämän päivän saarnamiehistä tasoittavat tietä Antikristukselle. He ovat ikään kuin Johannes Kastajia Antikristukselle, koska heidän pyrkimyksensä ovat itseasiassa valmistamassa ihmisten sydämet sellaiselle johtajalle. Tämä pätee erityisesti saarnamiehiin, jotka saarnaavat mahdollisimman vähän terveestä opista ja mahdollisimman paljon manifestaatioista ”Jumalalta”. Sanon tämän, koska Antikristus on tunnustekojen ja ihmeiden mestari, mikä itseasiassa on hänen tavaramerkkinsä ja todennäköisesti ensisijainen keino, jolla hän saa maailman uskomaan itseensä. Puhuessaan Antikristuksen tulemuksesta Paavali sanoo näin:

… niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.  (2. Tess. 2:8-10).

Samalla ihmisten sydämiä valmennetaan tälle hahmolle, joka integroi taloudellisen, poliittisen ja uskonnollisen sektorin yhteen globaalin rauhansuunnitelman alla samalla vahvistaen arvovaltaansa ja voimaansa petollisten ihmeiden kautta. Se on oleva ”suuri päivä” maailmalle, kun miljoonia ihmisiä huijaa mies, jolla on karismaattinen mantteli ja voitelu kuin Adolf Hitlerillä, joka villitsi kansakunnan; tällä kertaa se vain koskee koko maailmaa. Itse asiassa on paljon yhtäläisyyksiä maamme ja suuren osan maailmaa välillä, joilla sama ajattelutapa kuin suurella osalla saksalaista yhteiskuntaa ennen Hitlerin valtaannousua. Molemmissa tapauksissa näemme antisemitismin nousun jopa niiden keskuudessa, jotka sanovat olevansa kristittyjä; seurakunnat ja raamattukoulut tulevat yhä liberaalimmiksi ja humanistisemmiksi opissa ja elämässä; hengellinen luopumus voidaan nähdä kaikkialla; ja poliittiset voimat tuovat radikaaleja muutoksia yhteiskuntamme infrastruktuuriin. Täällä Lighthouse Trails’issä katsellessamme tapahtumien kiihtyvää vauhtia usein pohdimme, onko meillä aikaa ehkä vähemmän kuin luulemmekaan.

Tämä on hetki historiassa, jolloin kristittyjen on pysyttävä valppaina ja varoitettava mahdollisimman monia koskien maailman päälle tulevaa petosta ja seurakunnassa tapahtuvaa luopumusta. Tulevaisuus avautuu, kuten on ennustettu Raamatussa, mutta me voimme olla valmiita ja auttaa valmistamaan toisia, mitä sitten tapahtuukaan.

Tunnusteot ja ihmeet ja aito Jumalan sanan saarnaaja

Mitä tulee tunnustekojen ja ihmeiden eksytykseen, niin on tärkeää muistaa, että jos joku tekee tunnusteon tai ihmeen, hän toimii oman voimansa ja pelkkien fysiikan lakien piirin ulkopuolella, mutta emme voi automaattisesti olettaa, että hän toimii Jumalasta käsin, aivan kuten emme voi olettaa hänen toimivan myöskään demonimaailmasta. Jotta meidän olisi helpompi erottaa, niin voimme soveltaa 1. Joh. 4:1-3 testiä ja kysyä itseltämme, mikä on ihmettä tekevän henkilön sanoma? Kirkastaako hän Jumalaa ja edistääkö evankeliumia, vai kirkastaako hän itseään, ikään kuin olisi suurempi kuin kaikki toiset saarnamiehet?

Todellisen Jumalan palvelijan merkki on nöyryys eikä ylpeys. Jeesus sanoi oikeasta Johannes Kastajasta: ”… ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes” (Luuk. 7:28). Tässä oli mies, joka oli Pyhän Hengen voitelema hamasta äitinsä kohdusta (Luuk. 1:15, 41). Kuitenkin luemme myös jakeesta Joh. 10:41, että ”Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa”. Johannes oli ainutlaatuinen yksilö ja tarvitsemme enemmän hänen kaltaisiaan. Sanoessaan muutamalla sanalla Jeesuksesta: ”Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:29-30), Johannes osoitti hänen ominaisuuksiaan. Hän oli nöyrä mies, jolla asiat olivat oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja joka pysyi uskollisena tehtävälleen. Hänen ei tarvinnut tehdä tunnustekoa eikä ihmettä, koska hän ilmoitti Jeesuksen ja oli valmistanut tien Hänelle.

Tunnustekojen ja ihmeiden tarkoitus

Tunnustekojen ja ihmeiden tekemisellä on tarkoitus. Vanhassa Testamentissa niitä tehtiin Jumalan kansan vapauttamiseksi:

… sinä, joka teit tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa ja olet tehnyt niitä hamaan tähän päivään asti sekä Israelissa että muitten ihmisten seassa. … Sinä veit kansasi Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä. (Jer. 32:20-21)

Uudessa Testamentissa Jeesus teki tunnustekoja ja ihmeitä osoittamaan, että Hän oli Jumalasta ja Jumalan hyväksymä. Pietari puhui tästä Helluntaipäivänä:

…Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä (Apt. 2:22).

Apostolit samoin tekivät tunnustekoja ja ihmeitä:

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (Apt. 2:43).

Heprealaiskirje tekee selväksi, että nämä tunnusteot ja ihmeet tehtiin vahvistamaan evankeliumin sanomaa:

…kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? (Hepr. 2:3-4)

Silti tiedämme, että Jeesus nuhteli tunnustekoja ja ihmeitä etsiviä, missä evankeliumia ei vastaanotettu ja uskottu:

 Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko (Joh. 4:48).

Ja näin on edelleen. Ihmiset parveilevat todistamaan manifestaatioita, mutta he eivät parveile kuulemaan evankeliumia – kuulemaan synnistä ja tuomiosta ja uskosta Kristuksen täytettyyn ristin työhön. Tosiasia on, että meidän ei tarvitse etsiä tunnustekoja ja ihmeitä, koska todellinen voima ei ole niissä. Profeetta Elia, mies, joka kutsui tulen taivaasta polttamaan uhrinsa, kohtasi sen jälkeen Jumalan piileskellessään luolassa. Kun Herra meni ohi, Hän ensin lähetti väkeviä manifestaatioita: ensin kova tuuli, joka ”halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä” (1. Kun. 19:11); toiseksi oli maanjäristys; ja kolmanneksi oli tulta. Silti sanotaan, että Herra ei ollut missään niistä, eikä Elia päässyt pelostaan ja epätoivostaan. Mutta tulen jälkeen oli ”hiljainen pieni ääni” (jae 12) ja sitten luemme: ”Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle” (jae 13).

Tämä on todella aika selvää. Vaikka Jumala voi osoittaa voimaansa ihmeellisillä ja yliluonnollisilla tavoilla, niin Herran sana oli se, joka toi Elian ulos luolasta, rohkaisi häntä, neuvoi häntä ja lähetti hänet matkaan. Ja tämä on se ongelma tunnusteoissa ja ihmeissä, joita Jumalan sana ei seuraa eikä tue; mikään ei todella muutu niin, että sillä olisi kestävä arvo. Ihmiset voivat todistaa tunnustekoja ja ihmeitä, mutta se ei tuo heille henkilökohtaista muutosta eikä iankaikkista pelastusta. Vasta, kun elämä on luovutettu Herralle uskon kautta evankeliumin kuulossa, tapahtuu meissä muutoksia, joilla on todellinen ja kestävä hengellinen arvo. Tiedämme, että apostolit menivät ulos saarnaamaan evankeliumia ja että tunnusteot ja ihmeet seurasivat heitä – pääpainotuksen ollessa evankeliumissa. Paavali teki selväksi kirjeissään, että voima, joka muuttaa elämän ikuisesti, on evankeliumissa. Se on se voima, joka pelastaa:

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1. Kor. 1:18).

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (Room. 1:16).

Tiedän, että tätä lukevissa on niitä, joilla on suuria tarpeita ja jotka toivovat rohkaisun sanaa selvitäkseen tietystä tilanteesta. Ja on aina yhden ja toisen lajin tarpeita, joissa ajoittain näyttää, että tarvitaan ihme senhetkisestä haasteesta selviämiseen. Jos sinusta tuntuu tällaiselta, niin salli minun sanoa tämä: Jumala on uskollinen ja Hän on siellä niitä varten, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa (Ps. 147:11). Kristittyinä olkaamme kuitenkin varovaisia, ettemme sotkeudu pelkoon ja huoliin, jotka voivat ryöstää meiltä tehokkuuden Jumalan asialla ja sen yltäkylläisen elämän, joka Jumalalla on meitä varten. Jeesus sanoi:

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh. 10:10)

Muista myös Jeesuksen sanat:

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan (Matt. 6:33).

Jumala on uskollinen ja Hänessä voidaan riippua luottaen, että Hän vapauttaa meidät kaikissa kohtaamissamme koetuksissa. Pietari kirjoittaa kirjeessään:

Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on (1. Piet. 4:19).

Elämämme on kauttakulkumatka ja matkan varrella on monia esteitä, jotka voivat hidastaa meitä ja ryöstää meiltä keskittymisen Herran asioihin. Älkäämme unohtako päämäärämme.

To order copies of Signs & Wonders! Five Things You Should Consider, click here.

Read Full Post »

Tiedämme sen, että Jeesus on ollut tosi ihminen, mutta on myös tosi Jumala. Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea tämä mahtaakaan tarkoittaa?

Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksena on Iso Raamatun Tietosanakirja.

Tosi ihminen, tosi Jumala

Raamatun ulkopuolinenkin todistusaineisto tukee sitä, että on elänyt ihminen nimeltä Jeesus Nasaretilainen, jonka toiminnan seurauksena muun muassa kristillinen seurakunta on syntynyt. Samalla tavalla voimme Raamatusta nähdä selvästi, että Jeesus on myös Jumalan Poika, ja näin ollen myös todellinen Jumala, sillä ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).

Todistus siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, löytyy kiteytetysti Johanneksen evankeliumista:

  1. Isä todistaa Hänestä, 5:37, 8:18
  2. Poika todistaa itsestään, 8:13,14,18
  3. Pyhä Henki todistaa Hänestä, 15:26
  4. Kirjoitukset todistavat Hänestä, 5:39
  5. Jeesuksen teot todistavat Hänestä, 5:36, 10:25
  6. Johannes Kastaja todistaa Jeesuksesta, 1:7, 3:26, 5:33,36
  7. Opetuslapset todistavat Hänestä, 19:35, vrt. 15:27

Jeesuksen teot todistivat kansanjoukoille Hänen jumaluudestaan, mutta jopa Hänen vainoojansakin taipuivat todistamaan, että Jeesus on Jumalan Poika. Matteus kuvaus ristiinnaulitsemisen tapahtumia: ”Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: ’Tämä oli todellakin Jumalan Poika!'” (Matt. 27:54)

Lukuisat Vanhan testamentin Messias-ennustusten yksityiskohdat toteutuivat Jeesuksessa sellaisella tarkkuudella, että mikään inhimillinen olento ei olisi pystynyt niitä toteuttamaan, vaikka olisi sellaista tieten tahtoen yrittänytkin. Todennäköisyys, että edes murto-osa näistä ennustuksista toteutuisi jonkin henkilön kohdalla, on niin pieni, että professori Peter W. Stone toteaa: ”Henkilö, joka ei hyväksy Jeesusta Kristusta Jumalan Poikana, hylkää faktan, joka on todistettu ehkä absoluuttisemmin kuin mikään muu fakta maailmassa.” Lue Miksiuskon.net-sivustolta todennäköisyyslaskelmia joidenkin ennustusten sattumanvaraiselle toteutumiselle. Todettakoon lyhyesti, että Raamatussa on kaiken kaikkiaan noin 2500 profetiaa, joista 2000 on jo toteutunut. Todennäköisyys sille, että kaikki nämä olisivat totetutuneet sattumalta, on yksi 102000:sta (eli yksi luvusta, jossa on ykkösen jälkeen 2000 nollaa)!

Seuraavissa kohdissa käymme läpi joitakin Jeesuksen elämän vaiheita, jotka toivottavasti auttavat näkemään tarkemmin niin Jeesuksen ihmisyyden kuin Hänen jumaluutensa.

Jeesuksen syntymä ja lapsuus

Jo Jeesuksen syntymä oli ihme. Enkeli ilmestyi Maria-nimiselle neitsyelle ilmoittaen tälle seuraavaa: ”Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus.  Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:31-33). Kun Maria ihmetteli, että miten tämä on mahdollista, kun hän ei miehestä mitään tiedä, niin enkeli vastasi hänelle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35)

Huomaa, että Jeesuksesta ei tullut Jumalan Poika sillä hetkellä kun Hän syntyi tähän maailmaan, sillä Hän on ollut Jumalan Poika jo ikuisuudesta. ”Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana” (Miika 5:2), tiesi profeetta kertoa jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Jeesus on yksi kolmesta iankaikkisesta persoonasta, joita ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Maria oli kihloissa Joosefin kanssa, ja ennen heidän liittonsa vahvistamista kävi ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä (Matt. 1:18). Raskaus ennen avioliittoa oli siihen aikaan ehdottomasti kiellettyä, ja niinpä Joosef oli aikeissa hylätä Marian, jotta ei saattaisi tätä häpeään. ”Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.’ Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel’ – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.” (Matt. 1:20-23). Neitseestä syntymisestä ei Joosefille kertonut Maria, vaan Herra itse; Jumala itse ilmoitti tästä heille molemmille.

Matteus kertoo, että ”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.” (Matt. 1:24,25). Kun Joosef otti Marian vaimokseen, Jeesuksesta tuli Joosefin laillinen poika, eikä Jeesus näin ollen ollut avioton lapsi. Jeesus kuuluu kasvatti-isänsä Joosefin kautta Daavidin sukupuuhun, kuten profeetat ovat edeltäkäsin ennustaneet.

Enkeli ilmoitti sekä Marialle että Joosefille sen, mitä Jumala oli ilmoittanut Jesajan (Jes. 7:14) ja muiden profeettojen suulla jo satoja vuosia aikaisemmin. Itse asiassa ennustus Jeesuksen neitseestä syntymisestä löytyy jo Raamatun alkulehdiltä. 1. Moos. 3. luku kertoo syntiinlankeemuksen tapahtumista. Jakeessa 15 Jumala sanoo käärmeelle: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. Kun normaalisti Raamatun sukuluetteloissa luetellaan miespuoliset jäsenet, tässä puhutaan poikkeuksellisesti vaimon siemenestä.

Jeesuksen neitseestä syntymistä on pidetty kautta koko kristillisen seurakunnan historian ajan hyvin tärkeänä. Siksi se mainitaan kaikissa uskontunnustuksissa. Jos kerran voimme uskoa sen, että Jumalan Poika tuli lihaksi – eli syntyi tähän maailmaan – niin miksi emme voi uskoa sitäkin, että Hän syntyi neitseellisesti? Jos se ei olisi totta, Jeesus olisi vain tavallinen ihminen.

Siitä hetkestä kuusi kuukautta aikaisemmin, kun enkeli ilmestyi Marialle, hänen sukulaisensa Elisabet oli aivan yhtä ihmeellisesti alkanut vanhoilla päivillään odottaa lasta, Johannesta. Enkeli kertoi tästä Marialle, ja niinpä hän lähti kiiruusti Elisabetin luo.

Kun Maria saapui Elisabetin luo ja tervehti tätä, hypähti lapsi Elisabetin kohdussa, ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. ”Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: ’Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!'” (Luuk. 1:42-45)

Pyhä Henki todisti tuossa tilanteessa Elisabetin suulla, että Marialle syntyvä lapsi on Israelin ja koko maailman tuleva Lunastaja. Jumala avasi Elisabetin silmät näkemään, että Pyhien Kirjoitusten profetiat Messiaasta ovat toteutumassa.

Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat ovat ihmeellisiä nekin, mutta ei niistä enempää tässä yhteydessä. Sen sijaan mainittakoon kaksi tapahtumaa, kun Jeesus vietiin temppeliin jonkin aikaa hänen syntymänsä jälkeen.

Temppeliin tuli Hengen vaikutuksesta samaan aikaan vanha ja hurskas mies Simeon. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, että hän ei näkisi kuolemaa ennen kuin olisi nähnyt Herran Voidellun. Kun Simeon näki Jeesus-lapsen, otti hän lapsen syliinsä ja ylisti Jumalaa sanoen: ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” (Luuk. 2:29-32).

Temppelissä oli myös vanha naisprofeetta Hanna, joka oli siellä yötä päivää palvellen ja rukoillen Jumalaa. ”Juuri sillä hetkellä hän astui esiin, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta” (Luuk. 2:38).

Nämä tapahtumat kertovat siitä, miten Jumala Pyhän Henkensä kautta ilmoitti temppelissä oleville, että tässä on teidän kauan odottamanne Messias; ”Tähti kohoaa Jaakobista, ja valtikka nousee Israelista” (4. Moos. 24:17). Ennustukset ovat alkaneet käydä toteen!

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole kerrottu paljon Raamatussa. Hänestä sanotaan, että ”Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen yllään” (Luuk. 2:40). Luukas kertoo lyhyesti, miten Jeesus oli 12-vuotiaana vanhempiensa mukana Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Tuolla matkallahan kävi niin, että vanhemmat olivat lähteneet jo kotimatkalle, kunnes huomasivat Jeesuksen puuttuvan seurueesta. Vasta kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, ”jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.” (Luuk. 2:46,47). Kun hänen vanhempansa kysyivät häneltä, että miksi hän tällaisen episodin heille järjesti, ”Jeesus vastasi heille: ’Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?'” (Luuk. 2:49)

Erityinen suhde Isään

Jeesus oli todellinen ihminen, mutta siunaus oli hänen mukanaan jo kohdusta saakka. Jesajahan ennusti: ”Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes. 11:1,2). Silti herää kysymys, missä vaiheessa Jeesus tiesi sen, että Jumala on Hänen isänsä ja Hän on yhtä Jumalan kanssa?

Tuo edellinen välähdys pääsiäisjuhlilta kertoo sen, että Jeesus ymmärsi erityislaatuisen suhteensa Jumalaan; Hän tiesi jo 12-vuotiaana Jumalan olevan Hänen todellinen Isänsä. Ja vähän ennen vangitsemistaan Jeesus rukoili: ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä” (Joh. 17:5). Jeesus tiesi täydellisesti, että Hän on ollut Isän luona jo ennen aikojen alkua. Maan päällä Hänen jumalallinen kirkkautensa oli kätkettynä, ja Hän saisi sen takaisin suoritettuaan sovitustyönsä.

Jeesus tiesi olevansa lähtöisin Jumalasta. Tämän Hän sanoo selvästi puhuessaan fariseuksille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on minut lähettänyt.” (Joh. 8:42). Tässä yhteydessä mainittakoon, että samalla tavalla mekin olemme syntyneet Jumalasta: ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta” (1. Joh. 5:1). Olemme siis Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan lapsia.

Evankeliumeista käy selvästi ilmi, että Jeesus tunsi hyvin Kirjoitukset, sen ajan Vanhan testamentin. Kun Jeesus alkoi varsinaisen toimintansa noin 30 vuoden iässä, Hän viittasi usein Kirjoituksiin. Hän viittasi jatkuvasti siihen, mitä niissä kerrotaan ja ennustetaan Hänestä.

Jeesuksen puhe oli toisenlaista kuin sen ajan kirjanoppineiden. Kansa oli hämmästyksissään Hänen opetuksestaan, ”sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt. 7:29). Valta tarkoittaa tässä Jumalan antamaa täysivaltaisuutta ja toimintavapautta suhteessa luomakuntaan ja persoonallisiin olentoihin niin ihmisten keskuudessa kuin henkimaailmassakin.

Jeesus osasi opettaa sanaa ihan erityisellä tavalla, olihan Hän Sana itse. Kuten tiedämme, niin Raamatun sana on Jumalan puhetta ihmisille, Pyhän Hengen inspiroimaa. Jeesus on ollut itse sitä antamassa Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus kastetaan

Juuri ennen toimintansa alkamista Jeesus meni Johannes Kastajan kasteelle. Kyseessä oli parannuksen kaste, joka edellytti syntien tunnustamista. Mutta miten on mahdollista, että Jeesus meni tällaiselle kasteelle, sillä Hänhän oli synnitön? Sillä Jeesus ”ei ollut tehnyt vääryyttä eikä hänen suussaan ollut petosta” (Jes. 53:9). Pietari ilmaisee tuon Jesajan kohdan sanoin ”joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu” (1. Piet. 2:22).

Jeesus oli synnitön eikä niin ollen tarvinnut kastetta ja anteeksiantoa, mutta näin Hän täydellisesti samastui muihin ihmisiin – meihin syntisiin. Kasteessa Jeesus otti vastattavakseen ihmisten synneistä; se oli vihkimys Hänen elämäntehtäväänsä ihmiskunnan syntien sovittajana. ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.'” (Matt. 3:16,17)

Jeesuksen elämä ja toiminta

Jeesusta kutsuttiin nasaretilaiseksi. Se oli siihen aikaan haukkumasana. Yleistä suhtautumista kuvaa hyvin tämä lause: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää” (Joh. 1:46)? Se, että Messias olisi maan päällä ollessaan monin tavoin halveksittu, käy ilmi jo monissa Häntä koskevissa profeettojen ennustuksissa, jotka sitten toteutuivatkin Jeesuksen elämässä.

Hän ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana, kuten maalliset hallitsijat usein ovat. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Koska Jeesus on ollut todellinen ihminen, on Hän joutunut kohtaamaan elämän vaikeudet kuten mekin. Hän tuntee meidän sairautemme, kipumme, kärsimyksemme ja kiusauksemme: ”Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.” (Hepr. 2:17,18)

Hän saapui keskuuteemme kertomaan, että vain Hänessä on tie Jumalan yhteyteen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6). Se tosin edellyttää parannuksentekoa, eli katumusta entisestä elämästä, kääntymistä pois synnistä: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 3:2).

Jeesus teki aikalaistensa parissa paljon ihmeitä, mutta ne eivät olleet Hänen toimintansa itsetarkoitus ja keskipiste. Ihmeteot todistivat siitä, että Hän oli Jumalan Poika: ”Minulla on todistus, joka on painavampi kuin se, jonka Johannes antoi: teot, jotka Isä on uskonut minun täytettävikseni. Ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.” (Joh. 5:36). Ihmetekojen tarkoitus oli osoittaa Jumalan suuruutta ja läsnäoloa Pojassaan Jeesuksessa; monenlaiset tunnusteot todistivat Jeesuksen olevan Messiaan (Apt. 2:22). Raamatunselitysteos sanoo lisäksi: ”Kristuksen teot kuvastavat Hänen olemustaan; ne ilmaisevat Hänen syvän rakkautensa ja säälinsä kärsiviä kohtaan. Hänen ihmeittensä päämääränä ei ollut huomion herättäminen, vaan avun ja pelastuksen tuominen. Hän ei etsinyt ihmeitä tekevällä voimallaan omaansa, vaan toisten parasta.”

Jeesus herätti kuolleitakin, ja tällä tavoin Hän todisti, että ylösnousemus on mahdollista – myös Hänen oma ylösnousemuksensa. Siihen aikaanhan saddukeukset (uskonnollisia johtajia) eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemuksen olevan mahdollista.

Apostolien kirjoittamissa kirjeissä ihmeistä kerrotaan yllättävän vähän, vaikka silloin tapahtui paljon erilaisia tunnustekoja. Ihmeille ei haluttu antaa keskeistä sijaa julistuksessa ja seurakunnan toiminnassa. Kaikista suurin ihme ja merkki Jumalan voimasta onkin risti – sitä apostolit julistivat. Omaan ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa Jeesuskin viittasi sanoessaan fariseuksille ja kirjanoppineille: ”’Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.’  Ja hän jätti heidät ja lähti pois.” (Matt. 16:4).


Lue myös Osa 2: Miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristillä?

Read Full Post »