Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘John Burke’

Tämä artikkeli on tavallaan kaksiosainen. Aluksi kirjoittaja kertoo Esiintuleva kirkko -liikkeen (Emerging Church) erikoisesta suhteesta alkoholijuomiin. Erään määritelmän mukaan kyseisen liikkeen nimi on ”liukas nimitys liukkaalle liikkeelle, joka on niin sirpaleinen ja vaihteleva, että sen määritteleminen on kuin yrittäisi naulata hyytelöä seinälle”. Artikkelin suomentajan mukaan ”kyseessä ei ole mikään virallinen kirkkokunta tai uskonsuunta, vaan postmoderni virtaus, joka pyrkii vaikuttamaan kaikissa suunnissa”. Esimerkiksi hiljattain helluntaiseurakuntien syyspäivillä oli pääpuhujana John Burke, joka on Yhdysvaltain tunnetuimpia Esiintulevan liikehdinnän edustajia.

Artikkelin loppuosassa kirjoittaja osoittaa hyvin ja raamatullisesti, miksi alkoholi ei kuulu kristitylle.


 

The Emerging Church Loves to Drink
November 12, 2013, David Cloud, Way of Life Literature, P.O. Box 610368,
Port Huron, MI 48061 866-295-4143, fbns@wayoflife.org, suom. SK

Seuraava on laajennettu kirjastamme WHAT IS THE EMERGING CHURCH (Mikä on esiintuleva kirkko?)

Luettuani noin 80 kirjaa esiintulevan kirkon kirjoittajilta muutaman viime kuukauden aikana, olen ollut otettu siitä tosiasiasta, että he rakastavat juomista.

Esimerkiksi kirja Listening to the beliefs of Emerging Churches: Five Perspectives (Kuunnellen Esiintulevien kirkkojen uskomuksia: Viisi näkökulmaa) sisältää kymmeniä viittauksia juomisen iloihin. Kirjoittajat ovat Karen Ward, Mark Driscoll, John Burke, Dan Kimball ja Doug Pagitt. He tapaavat baareissa ja kapakoissa teologisten keskustelujen merkeissä. He vaihtavat keskenään oluen valmistusmenetelmiä.

Jotkut Spirit Garage’n (suomeksi Hengen talli) jäsenet tapaavat irlantilaisessa baarissa Minneapolis’in keskustassa keskiviikkoisin viikoittaisen teologisen pubin merkeissä, joka on sekoitus raamatullista keskustelua ja olutta (”Hip New Churches Pray to a Different Drummer, Trendikkäät uudet kirkot rukoilevat erilaista rumpalia”, New York Times, Feb. 18, 2004). Mars Hill -seurakunta perustaa ”samppanjabaarin” uudenvuoden juhlissaan ja osallistujia muistutetaan tuomaan henkilöllisyyskorttinsa, jotta voivat nauttia sitä kuplivaa. Mars Hill’illä on myös ”oluenpanon oppitunteja” miehille.

Riverview Community -seurakunnalla Michigan’in Holt’issa on RiverBrew -ilta (brew = sahti, olut), jossa on kotitekoista olutta ja uskonnollista keskustelua. Työn johtaja, Brett Maxwell sanoo: ”Joitakin pelottaa kävellä kirkkoon, kun eivät ole koskaan olleet siellä, mutta jos ystävä kutsuu heitä hengailemaan, ottamaan pari olutta ja hengailemaan muutamien kaverien kanssa seurakunnasta, niin se on paljon vähemmän pelottavaa” (”Holt Ministry Celebrates Its Love of God and Beer, HM juhlii rakkauttaan Jumalaan ja olueen”, Lansing State Journal, Feb. 29, 2008). Kun häneltä kysyy, mitä Jeesus joisi, Maxwell vastaa: ”Uskon, että hän istuisi ihmisten kanssa baarissa ja joisi, mitä he juovat ja olisi iloinen tehdessään niin.”

Seurakunta nimeltä Journey (Matka) Missouri’n St. Louis’issa isännöi piiriä nimeltä ”Theology at the Bottleworks” (Teologiaa pullojen parissa), jossa osallistujat ottavat olutta ja keskustelevat poliittisista ja hengellisistä aiheista, kuten naisten roolista yhteiskunnassa, lakijärjestelmästä tai eläinten oikeuksista (”Brewing Battle Missouri Baptists frown on beer as evangelistic hook, Oluttaiston Missourilaiset baptistit paheksuvat olutta evankeliumin koukkuna”, Christianity Today, June 29, 2007).

Jim West on kirjoittanut kirjan ”Drinking with Calvin and Luther (Juoden Calvin’in ja Luther’in kanssa) edistämään ideaa, että alkoholijuomat ovat Jumalan lahja, ei vain jotakin sallittavaa, vaan juhlittavaa. Hän sanoo: ”He rellestivät (reveled) siitä Jumalan lahjana.”

Phyllis Tickle johtaa Beer and Bible (Olut ja Raamattu) -kokoontumisia Kudzu’lla (baari/grilli) Tennessee’n Memphis’issä. Tickle sanoo tällaisen toiminnan olevan ”täsmälleen sitä, missä uskonto menee tällä hetkellä” (”Seeking Spirituality Outside of Churches, Etsien hengellisyyttä kirkkojen ulkopuolelta”, Memphis Online, Sept. 8, 2008).

Osallistuja Doug Hardin sanoi, että hän kasvoi baptistina, mutta jätti sen 30 vuotta sitten, ”eikä nyt viihtyisi seurakunnan raamattupiirissä”. Toinen osallistuja sanoi, että hän tykkää pubityylistä, koska ”meidän ei tarvitse harrastaa uskontoa, kuten aina olemme tehneet sitä”.

Worship at the Water, (Perdido Bay’n metodistikirkon työmuoto, Jumalanpalvelus veden äärellä) kokoontuu sunnuntaisin Flora-Bama -hallissa, joka on pakkaus- ja osteribaari (Package and Oyster Bar) Floridan Perdido Key’ssä, kuuluisa bikinikilpailuistaan ja baaritappeluistaan. Ihmiset tulevat sisään uimapuvuissaan ja nauttivat raamattupiiristä Bloody Mary – tai viskidrinkkien kera. Jack de Jarnette, Perdido Bay’n yhdistetyn metodistikirkon pastori sanoo, että jos Jeesus palaisi maan päälle, hän todennäköisesti tulisi Flora Bama’lle (”Florida Church Mixes Bibles and Booze, Floridalainen kirkko sekoittaa Raamatut ja viinan”, The Blaze, Aug. 15, 2012).

Christ Church Connecticut’in Oxford’issa, isännöi viikottaista ”Beer, Bible and Brotherhood” (Olut, Raamattu ja veljeys) -kokoontumista paikallisessa baarissa. Pastori John Donnelly, siemailee Samuel Adams Boston -olutta, samalla kun vetää piiriä (”Pastor Drinks Beer in the Name of Jesus, Pastori siemailee olutta Jeesuksen nimessä”, Charisma News, Oct. 11, 2013).

Kesällä 2013 Moody Bible Institute lakkautti 127-vuotisen kieltonsa koskien opettajien ja henkilökunnan alkoholin ja tupakan käyttöä. Uusi korostus pyrkii luomaan ”hyvän luottamusympäristön, joka korostaa arvoja, ei sääntöjä”. (”Moody Bible Institute Drops”, Christianity Today, Sept. 20, 2013).

Mitä Raamattu sanoo?

On totta, että jotkut protestanttiset uskonpuhdistajat joivat alkoholijuomia, mutta he eivät ole meidän auktoriteettimme. He myös ”kastoivat” vauvoja ja hukuttivat baptisteja!

On totta, että Vanhassa Testamentissa on tapauksia, joissa Jumala salli kansansa Israelin juoda alkoholipitoista viiniä, mutta Vanhassa testamentissa on monia asioita, joita emme tänä päivänä harjoita.

Uskon, että kristittyjen tänä päivänä ei pitäisi juoda alkoholijuomia mm. kolmesta seuraavasta syystä ja olen vakuuttunut, että ne ovat yleisesti sovellettavia:

  1. RAAMATTU VAROITTAA, ETTÄ VIINI JA VAHVAT JUOMAT ON PILKKAAJA JA PETTÄÄ IHMISET.

Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee” (Snl. 20:1).

Sanoa, että alkoholijuomia voidaan käyttää kohtuullisesti, kuulostaa järkevältä, mutta hyvin harva juoppo, on koskaan aloittanut tarkoituksella tulla juopoksi. On eittämätön tosiasia, että ihminen, joka ei juo lainkaan, ei milloinkaan tule juovuksiin, eikä hänestä milloinkaan tule juomaria.

Kaikki esiintulevan kirkon siemailijat myöntävät, että Raamattu kieltää juopuneisuuden, mutta kaikki heidän puheensa juomisen ja oluen tekemisen iloista, ”Guinnesseista” ja ”keisarillisten tuoppien kierroksista”, saa minut miettimään, ovatko he joskus hiukan hiprakassa juomispuheissaan, ellei nyt ihan juovuksissa! Kuinka päihtynyt on oltava ollakseen juovuksissa? Tarvitseeko esiintulevien kirkkojen koskaan nimetä ”autokuskeja”?

En usko, että Nooalla oli tarkoitus juopua ja aiheuttaa niin paljon harmia pojanpojalleen, harmia, jolla on pysyviä seurauksia tähän päivään – mutta viini on pilkkaaja. Äidinpuoleinen isoisäni joi ennen pelastumistaan ja kun hurskas isoäitini meni naimisiin hänen kanssaan, hän vaati, ettei hän koskaan ottaisi tippaakaan viinaa ja se oli lupaus, jonka hän antoi. Mutta eräänä päivänä hän ja eräs toinen kirvesmies olivat tekemässä taloa ja se toinen kirvesmies puhui isosisän ottamaan vain siemauksen ”jäähdyttämään kieltä”. He molemmat olivat ympäri päissään ja päätyivät putkaan – ja isosisä oli sentään baptistikirkon diakoni! Hän katui katkerasti ja palautui ja sikäli kuin tiedetään, ei koskaan juonut tippaakaan, mutta se oli väkevä muistutus hänelle, että viini on pilkkaaja.

Alkoholi pystyy pettämään ja turmelemaan. Ihminen ei koskaan tiedä hallitseeko hän sitä, vai se häntä. Neuvo Snl. 20:1 sanoo minulle, että viisas ihminen pysyy siitä kokonaan erossa.

Seuraava on viisas lausunto vuodelta 1891 John G. Paton’ilta, joka oli lähetyssaarnaaja Uusilla Hebrideillä:

”Havainnoistani jo varhaisella iällä vakuutuin, että pelkät raittiusyhdistykset epäonnistuivat ja että täysraittius, Jumalan armon avulla, oli ainoa varma ehkäisy, kuten myös parannuskeino. Se, mikä oli kohtuutta yhdellä, oli juopumusta toisella ja kaikki juopot tulivat, ei niistä, jotka harjoittivat täysraittiutta, vaan niistä, jotka harjoittivat, tai yrittivät harjoittaa kohtuutta. Olin nähnyt kohtuuden miesten juovan viiniä liikaa juovien läsnä ollessa, enkä koskaan voinut nähdä, että he olisivat kokeneet itsensä syyttömiksi ja olin tuntenut pappeja ynnä muita, kerran vahvoja kohtuuden kannattajia, jotka putosivat tämän ns. kohtuuden läpi ja tulivat juomareiksi. Siksi minusta on koko elämäni ajan näyttänyt, että puheen ollen kaikenlaisista päihteistä, täysraittius niistä juomina on ainoa järkevä kohtuus ja niiden käyttö sallittakoon yksinomaan lääkkeinä ja silloinkin vain äärimmäisellä varovaisuudella, koska ne ovat petollisia ja vahingollisia myrkkyjä, alentavinta ja turmelevinta lajia.”

Ajattele myös seuraavaa todistusta, jonka eräs lukija lähetti minulle tästä aiheesta:

”Veljet ja sisaret Kristuksessa! Minulla on ensikäden tieto siitä, mitä vain yhden ryypyn ottaminen voi tehdä perheelle. Isäni, ollessaan 15-vuotias, laitettiin hevosen selkään naapurin miehen taakse ja hän ratsasti läheiseen kaupunkiin ja otti ensimmäisen ryyppynsä. Siitä päivästä lähtien hän oli koukussa ja hänestä tuli lähes elinikäinen alkoholisti. Se kärsimys, jonka perheemme kävi läpi ja käy edelleen, on sanoin kuvaamaton. Isä vastaanotti Kristuksen 62-vuotiaana ja tuli täysraittiiksi. Hän ei voinut sietää alkoholistiystäviään, kun he pysähtyivät ja tarjosivat hänelle ryyppyä, kuten aina ennenkin. Johtuen hänen alkoholismistaan ja loukkaavista puheistaan, pikku siskoni ei toivu koskaan. Se on vaikuttanut perheeseemme hirveän haitallisella tavalla kaikki nämä vuodet. Vilpitön suositukseni on: ÄLÄ MILLOINKAAN KOSKE SIIHEN, sillä et tiedä, mitä ensimmäinen ryyppy tekee. Se on tavallaan kuin ensimmäinen kiusaus ottaa ensimmäinen puraisu omenasta paratiisissa. Alkoholin seurauksena miljoonat kodit ovat särkyneet ja tuhottu, sieluja helvetissä ja piinassa täällä maan päällä.”

Voivatko esiintulevat taata, että he ja heidän siemailukaverinsa eivät koskaan tule yhtään juovuksiin? Voivatko he taata, etteivät saata jotakuta kiusaukseen tulla alkoholistiksi? He eivät sitä voi, koska ”viini on pilkkaaja”.

  1. RAAMATTU KEHOTTAA USKOVIA OLEMAAN OLEMATTA LOUKKAUKSEKSI MISSÄÄN.

Älkää olko loukkaukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle. Minäkin yritän kaikessa kelvata kaikille. En etsi omaa hyötyäni vaan monien, että he pelastuisivat. (1. Kor. 10:32-33. Raamattu Kansalle).

Itse jätin tupakoimisen muutaman kuukauden kuluttua pelastumisestani ja se ei tapahtunut siksi, että olisin ajatellut sen olevan väärin, tai että olisin ollut huolestunut terveydestäni; se johtui siitä, että tiesin sen voivan loukata toisia. Halusin todistukseni olevan puhdas loukkauksesta, jotta Jumala käyttäisi minua ja minulla olisi ikuista hedelmää palveluksestani Herralle. En halunnut, että todistaessani jollekin hän ehkä ei huomioisi minua, tai häiriintyisi, kun näkisi savukepakkauksen taskussani.

Jos tämä on totta tupakoinnin suhteen, niin se on vielä enemmän totta alkoholijuomien juomisen suhteen. On tosiasia, että monet uskomattomat ajattelevat, että uskovan ei pitäisi juoda. Heillä on korkeammat normit kristityille, kuin joillakin kristityillä itselleen.

Jo mahdollisuus, että joku voi loukkaantua minun juomisestani, pitäisi riittää uskovalle, että poistaa sen elämästään ja se mahdollisuus on hyvin suuri modernissa yhteiskunnassa. Paavali oli valmis lopettamaan lihan syömisen kokonaan tässä nykyisessä maailmassa, jos arveli jonkun siitä loukkaantuvan ja todistuksensa vahingoittuvan (1. Kor. 8:13) ja lihan syöminen on sentään täysin laillista. Kuinka paljon enemmän uskovan pitäisi olla valmis luopumaan alkoholijuomista, jotka ovat parhaimmillaan hyvin kyseenalaisia ja joilla on kyky itsessään aiheuttaa vahinkoa (mitä liha ei tee)!

  1. RAAMATTU KÄSKEE USKOVAA KARTTAMAAN KAIKENKALTAISTA PAHAA (1. Tess. 5:22).

Se on kauaskantoinen kehotus. Alkoholijuomat ovat suuri paha ja kirous modernissa yhteiskunnassa. Ajattele autokolareita, tauteja, aviorikoksia, irstautta, avioeroja, laiminlyötyjä lapsia, pahoinpideltyjä vaimoja, rahan tuhlausta, pelaamista, jumalanpilkkaa, puhdasta typeryyttä. Katso olut- ja väkijuomamainoksia, kuinka ne aina pöyhistelevät aistillisuudella ja vastuuttomuudella. Tammikuussa 2005 kuninkaallinen lääkärikoulu (Royal College of Physicians) Englannissa varoitti, että Britannia kärsii alkoholiin liittyvien ongelmien epidemiasta, joka ruokkii väkivaltaa ja sairauksia kaikkialla maassa (The Telegraph, Jan. 3, 2005). Sama epidemia riehuu kaikkialla maailmassa.

Jos jokin yleensä näyttää pahalta tänä päivänä, niin se on alkoholijuomat ja Raamattu ei pelkästään ehdota, että kartamme kaikkea pahalta näyttävää; se käskee meitä tekemään niin!

On myös tärkeää ymmärtää, että on dramaattinen ero alkoholipitoisuudessa tämän päivän viinin ja Raamatun ajan viinin välillä. Seuraavat Norman Geisler’in ja Robert Stein’in lainaukset ovat artikkelista Focus in Missions, syyskuu 1986:

”Monet viiniä juovat kristityt tänä päivänä olettavat virheellisesti, että se, mitä Uusi Testamentti tarkoitti viinillä, on sama kuin tänä päivänä käytetty viini. Se kuitenkin on valhetta. Itseasiassa tämän päivän viini on raamatullisen määritelmän mukaan alkoholijuoma ja näin ollen kielletty Raamatussa. … Edes muinaiset pakanat eivät juoneet, mitä jotkut kristityt tänä päivänä juovat.” (Geisler).

”Kuluttaakseen saman määrän alkoholia, joka on tämän päivän kahdessa martinissa, henkilön olisi juotava yli 22 lasillista Raamatun ajan viiniä, joka sisälsi kolme osaa vettä ja yhden osan viiniä” (Stein).

Mitä tulee ideaan, että Jeesus teki ja joi alkoholipitoista viiniä, osoittaisin lukijalle seuraavaa edesmenneen Bruce Lackey’n artikkelia – Did Jesus Make Alcoholic Wine? (Tekikö Jeesus alkoholipitoista viiniä?)

copyright 2013, Way of Life Literature

 

Read Full Post »

Heaven tourism books are bad
By Elizabeth Prata 14.1.2016, suom. SK

”Taivasmatkailu” on sana, jonka käsitykseni mukaan keksi blogisti Tim Challies, ja jonka opettaja ja luennoitsija Justin Peters otti ja käyttää usein. Se on sana, joka osoittaa, että henkilöllä on ollut jonkinlainen trauma, kuten autokolari tai lääketieteellinen ongelma, tai kenties hän oli epätoivoisessa tunnetilassa ja traumansa alitajuisessa osassa väitti käyneensä taivaassa.

”Palatessaan” hän muistaa väitetyn käyntinsä tai näkynsä ja kirjoittaa sen muistiin ja myöhemmin siitä tehdään kirja tai elokuva.

Mikään näistä käynneistä ei ole todellinen. Yksikään ihminen ei ole mennyt taivaaseen ja palannut (Joh. 3:13; 5. Moos. 30:12) lukuun ottamatta joitakin Raamatun mainitsemia henkilöitä, kuten Johannes, Paavali, Hesekiel tai Jesaja ja sen jälkeen kirjoittanut innoitettua tekstiä. John Gill’in Raamatun kommentaari sanoo jakeesta Joh. 3:13:

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas Vaikka Eenok ja Elia nousivatkin eivät kuitenkaan omalla voimallaan, eivätkä siinä mielessä kuin Herramme tarkoittaa; jonka merkitys on, ettei yksikään ihminen ole mennyt, eikä voi mennä ylös taivaaseen tuomaan sieltä tietoa jumalallisista ja taivaallisista asioista; jossa mielessä lausetta on käytetty jakeessa 5. Moos. 30:12.

John MacAthur sanoo saarnassaan jakeesta Joh. 3:13:

Joko hyväksyt, mitä Jeesus sanoo, tai olet hullu, koska sinä et voi nousta taivaaseen etkä löytää vastauksia kysymyksiisi.

Ja silti näitä kirjoja ilmestyy jatkuvasti. Se on osa demonista harhaa ja luopumusta, jota saatana, tämän maailman jumala, ujuttaa haavoittuviin, tietämättömiin ja onnettomiin.

Uusi kirja on ilmestynyt mieheltä nimeltä John Burke.

Hän kokosi ihmisten tarinoita ja kokemuksia vahvistaen ne tosiksi ja uskottaviksi ja sitten vertasi niitä Raamattuun. Itseasiassa hän väittää, että kokemuksen, vain koska se tapahtui ja jäljitteli jotakin pyhästä tekstistä, täytyy olla totta.

Takakannen tekstissä sanotaan: ”their experiences point to the heaven promised in the Bible” (heidän kokemuksensa osoittavat Raamatun lupaamaan taivaaseen). No niin, se on Raamattu, joka osoittaa taivaaseen ja itseasiassa, jos Raamattu sanoo jotakin mistä tahansa, niin se on ainoa uskottava sana, koska se tulee Jumalalta, joka ei voi valehdella.

Imagine Heaven: Near-Death Experiences, God’s Promises, and the Exhilarating Future That Awaits You (Suomeksi: Taivaan rajalla, Päivä Oy, 2017)

Burke osoittaa, kuinka tuhansien kuoleman rajalta selvinneiden – mukaan lukien lääkäreitä, professoreita, pankkien johtajia, kaikenikäisiä ihmisiä kaikista kulttuureista – yhteiset kokemukset osoittavat riemullista kuvaa, jonka Raamattu lupaa.

Tämä sykähdyttävä matka kuolemanjälkeiseen elämään saa sinusta tuntumaan, kuin olisit ollut siellä ja se muuttaa ikuisesti tavan, jolla katsot tulevaa elämää – ja tavan, kuinka elät elämääsi nyt. Huomaat, että taivas on vielä ihmeellisempi, kuin mitä koskaan olet kuvitellut.

Meidän pitäisi olla iloisia meitä odottavasta loistavasta tulevaisuudesta – ei vain siksi, että Burke sanoo niin. Meidän pitäisi olla iloisia loistavasta tulevaisuudestamme, joka ei perustu ihmisen hatariin kokemuksiin, vaan Raamatun ilmoittamaan Jumalan Sanaan. Nämä taivasmatkailukirjat, kuten edellä mainittu, sanovat sinulle nimenomaan näin: ”Älä välitä, mitä Jumala sanoo taivaasta. John Burke’n versio ilahduttaa sinua! Joe Schmoe’n tarina antaa sinulle todella potkua!” Rienausta.

Raamattu sanoo, että meidän ei pidä koskaan katsoa ensin kokemukseen, koska se voi olla erheellinen. Meidän tulee katsoa ensin Jumalan sanaan. Jopa apostolit, joilla oli etuoikeus nähdä Jeesus kirkastettuna Mooseksen ja Elian kanssa, sanoivat, etteivät saarnaa kokemustaan, vaan koettelevat kaikki Jumalan sanalla. Jos se oli apostolien lähestymistapa, miesten, jotka Herra valitsi viemään alkuperäistä sanomaansa ja olivat Hänen itsensä opettamia ja myöhemmin kirjoittivat Hänen sanansa Hengen innoittamina, niin he olisivat saarnanneet kokemustaan. Kukaan heistä ei kuitenkaan tehnyt niin.

Kuinka paljon tärkeämpää onkaan meille tänä päivänä noudattaa heidän käskyään ja välttää kokemuksemme saarnaamista? Vielä tähdellisempää on se, kuinka paljon ylpeämpää ja narsistisempaa on hyljätä heidän käskynsä ja tehdä sitä kuitenkin? (2. Piet. 1:20)

Älä saarnaa kokemustasi. Seuraavassa on katkelma esseestä, jonka on kirjoittanut tri. Bob Luginbill Louisville’n yliopistosta otsikolla Scripture versus Personal Experience (Raamattu vastaan henkilökohtainen kokemus). En ole perehtynyt kaikkeen tri. Luginbill’in opetukseen, mutta kaikki, mitä olen lukenut sivulta Scripture versus Personal Experience, on selitetty hyvin ja tarkasti Raamatusta.

Todellisuudessa se on tietysti Jumala, joka päättää miten ja milloin Hän ilmoittaa meille ja kuten Heprealaiskirje sanoo: Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut” (Hepr. 1:1-2). Joten se on Jeesus, joka on sanoma; ja Hän on ”Jumalan Sana” (Ilm. 9:13). Meillä on nyt koko kirjoitettu sana hänestä, joka on Elävä Sana ja se on se paikka, johon meidän tulee ohjata huomiomme, nimittäin pyhien kirjoitusten totuuteen. Ja me voimme varmasti tehdä sen, koska ei ainoastaan meillä kaikilla ole Raamattu, eikä ainoastaan Ruumis ole varustettu opettajilla, jotka voivat valaista sitä meille, vaan meillä kaikilla on myös Pyhä Henki asumassa meissä valaistukseksi ja Hän on ”juuri se Kristuksen Mieli”.

Varmasti oli Jumalan kannalta järkevää puhua suoraan vaikkapa Eenokille, ennen kuin Raamattua oli missään muodossa. Mutta jos Hän tänä päivänä todella kommunikoisi uskovien kanssa suoraan suullisesti, niin eikö se vähentäisi Raamatun arvovaltaa ja kaikkien pastori-opettajien ja itseasiassa kaiken arvovaltaa, mitä joku muu voisi sanoa, tai on sanonut, paitsi tuon erityisen henkilön – koska tuo henkilö, jolla on tämä erityinen kanava saisi sen suoraan Jumalalta. Herra on kuitenkin perustanut seurakuntansa syystä ja se keskinäinen tuki, jota annamme toisillemme totuuden oppimiseksi, on hyvin suuri osa siitä, mitä meidän on tarkoitus olla – tämä palvelu on suuri osa ikuisen palkintomme perusteista. Jos olisi olemassa suora kanava, emme tarvitsisi toisiamme paljonkaan.

En suosittele Burke’n taivasmatkailukirjaa, enkä mitään alla olevan panoraaman kirjoista, joista monet olen itse lukenut ja todennut epäraamatullisiksi. (Näistä kirjoista viisi on ilmestynyt suomeksi. Suom. huom.)

Mitä tulee taivaaseen, niin Raamattu on ainoa luotettava lähde. Kunnioita Jeesustamme, joka laskeutui kirkkauden asunnoistaan elämään ihmisenä kirotun maan kamaralla, otti vastaan meille tarkoitetun Jumalan vihan, kuoli hirvittävän nöyryyttävän kuoleman ja haudattiin lainahautaan. Hänen saarnaamisen ja opettamisen täyttämää elämäänsä ja sen jälkeisiä Hengen innoittamia tekstejä pitäisi kunnioittaa ensimmäisenä ja viimeisenä sanana. Jos mieluummin katsot taivasta Joe Schmoe’n silmin, etkä Hengen totuuden kautta, niin sinulla on vakava ongelma.

Lisää lukemista:

 

Read Full Post »