Jooga – liikuntaa vai uskontoa?

YOGA: Exercise or Religion – Does it Matter?
Light House Trails’in minikirja 8.10.2015 by Ray Yungen, suom. SK

Se hetki vaivaa minua vieläkin. Kerran, kun olin pitämässä esitelmää eräässä kristillisessä collegessa New Age -hengellisyydestä, huomasin erään naisoppilaan nostavan katseensa kattoon, kun mainitsin sanan jooga. Se oli vähäinen ele, silti puhuen paljon – kuin sanoakseen, ”Hetkinen! Sehän on vain harjoituksia!” Oletin hänen reaktiostaan, että hän oli joogaohjaaja, tai ainakin perehtynyt aiheeseen ja uskoi, että joogaan osallistumisella ei ole mitään negatiivista vaikutusta osallistujan hengelliseen elämään. Tuo nuori nainenhan kävi kristillistä collegea, joten hän todennäköisesti otaksui olevansa kyllin arvostelukykyinen tietääkseen, oliko harjoitus pakanuutta, vai ei. Hän ei kuitenkaan antanut mitään raamatullista arviota joogasta ja aika sanattomasti puolusti sitä. Valitettavasti tämä trendi hyväksyä jooga ym. New Age -harjoitukset on vain kiihtynyt kristillisissä collegeissa, palvelutyöjärjestöissä ja jopa seurakunnissa.

Vain harjoituksia?

Nykyisin arviolta 24 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa on säännöllisesti mukana joogan jossakin muodossa.¹ Kuntosalien suuri enemmistö, mukaan lukien YMCA:n ja YWCA:n (suomeksi NMKY JA NNKY) salit ja paikallisen yhteisön college, tarjoavat joogakursseja. Kansallisen terveysinstituutin (National Institute of Health) ja sairaudenestämiskeskusten (Centers for Disease and Prevention) tekemän uuden tutkimuksen mukaan lähes 10 % USA:n aikuisista ja 3 % lapsista osallistui joogaan vuonna 2012.² Useimmat näistä aikuisista ovat ehkä hämärästi tietoisia joogan hindulaisesta komponentista, mutta katsovat sen olevan merkityksetöntä joogakursseille osallistumisen kannalta. Monet asana-asentoja tekevät näyttävät kokevan, että nämä harjoitukset ovat vailla mitään uskonnollista konnotaatiota.

Professori Bradley J. Malkovsky Notre Dame’n yliopistolta esittää seuraavan havainnon, joka hyvin osoittaa, kuinka jooga on muuttunut suhteellisen tuntemattomasta huomattavan vallitsevaksi:

Muistan, kun lähes 20 vuotta sitten ensi kerran mainitsin sanan jooga eräällä teologian kurssillani, niin monet oppilaistani, joista suurin osa oli kristittyjä, eivät voineet pidättää nauruaan. He ajattelivat, että koko joogan harjoittamisen idea on outo ja eksoottinen, jotain sellaista, jota muut uskonnot tekevät. Tuolloin vain yksi opiskelija 70:stä oli kokeillut joogaa, mutta nykyään melkein jokainen käsi nousee, kun kysyn, kuka on harjoittanut joogaa. Asiat ovat selvästi muuttuneet. Jooga on nyt yleisempää kuin koskaan Lännessä asuvien ihmisten keskuudessa.³

Professori Malkovsky jatkaa sanoen, että joogan suosio ei liity ensisijaisesti fyysiseen kuntoon, vaan siihen, että jooga on ikiaikainen systeemi, jolla on selvä hengellinen osatekijä:

Jos oppilaani menevät syvemmälle joogaan, kuin vain harjoittamaan āsana-asentoja, he oppivat kuinka paljon muinaisen Intian viisaus voi ravita heitä hengellisesti jopa täällä toisella puolella maailmaa 2000-luvun Amerikassa.⁴

Minusta on mielenkiintoista (mutta myös hämmentävää), että monet eivät todella tarkastele todellisuutta tämän jälkimmäisen lausunnon takana. Monille amerikkalaisille jooga on vain harjoitus, vaikkakin eksoottisemmasta päästä. Yleensä ihmiset ajattelevat, että erilaiset asennot auttavat parantamaan ja vahvistamaan ruumista. Jotkut voivat myös puolustella, että jooga rauhoittaa myös mielen, mutta olen vuosien tutkimuksesta päätellyt suhteellisen harvojen olevan tietoisia, että jooga on uskonnollinen harjoitus. Voinko todistaa sen?

Ajattele seuraavaa. Jos menet minkä tahansa kirjakaupan kunto-osastolle ja tarkastelet jooga-alaosastoa, niin melkein jokaisesta joogakirjasta löydät viittauksia joogan hengellisiin puoliin, kuten chakra-systeemi, kundalini jne. On aika harvinaista löytää joogakirja, joka ei sisältäisi klassisesta hindulaisuudesta löytyviä hengellisiä käsitteitä. Hartaille hinduille joogaa ei voi erotella fyysisiin ja hengellisiin osiin. Molemmat ovat harjoitukselle merkityksellisiä lopullisena päämääränä syvällinen uskonnollinen kokemus.

Sana ”jooga” tarkoittaa itseasiassa olla iestetty eli yhdistetty ruumiiltaan, mieleltään ja hengeltään Brahmaan (hindulainen käsitys Jumalasta).⁵ Se ei voi tulla hengellisesti selvemmäksi. Joogan kannattajat eivät voi erottaa joogan uskonnollista eli hengellistä puolta fyysisestä, koska fyysiset asennot ovat alusta saakka nimenomaan tarkoitettu palvelemaan kanavina joogan uskonnolliselle kokemukselle. Itseasiassa sitä ei voitaisi todella kutsua joogaksi ilman yhteyttä henkimaailman kanssa. Jooga on yhteys Brahmaan, hindulaiseen jumalakäsitykseen. Ellet ole matkalla yhteyteen Brahman kanssa, et voi todella kutsua sitä joogaksi.

Todellisuus joogan takana

Beth Shaw, YogaFit’in (järjestö, joka maailmanlaajuisesti on kouluttanut yli 200 000 ohjaajaa) perustaja ja pääjohtaja, opettaa, että joogaan sisältyy paljon enemmän, kuin vain fyysisiä harjoituksia. Kirjassaan hän paljastaa:

Muinainen mietiskelyn käytäntö on yhtä olennainen osa joogaa kuin asennot ja niillä on sama tarkoitus: ei virittäytyä ulos, vaan virittäytyä sisään taajuudelle, joka on ollut kauan unohduksissa, tai kenties tutkimatta.⁶ (kursiivi lisätty)

Mikä on tämä taajuus, josta hän puhuu? Joogaohjaaja ja -kirjailija Stephen Cope antaa vastauksen. Hän sanoo: ”Me kaikki olemme syntyneet jumalallisiksi. … Tämä on joogan ikuisen filosofian klassinen lausunto.”⁷

Tämä ei juuri jätä tilaa mielikuvitukselle, mitä tulee joogan harjoittamisen hengellisen puolen ymmärtämiseen. Cope on tehnyt kantansa joogaan vielä selvemmäksi kahdella seuraavalla lausunnolla:

Se, mitä etsimme, on jo luontomme ytimessä. … Olemme jo myötäsyntyisesti täydellisiä.⁸

Se tarkoittaa, että Jumala on täysin käytettävissämme joka hetki, koska Jumala on todellinen luontomme.⁹

Jooga on ollut ponnahduslauta New Age’iin melkoiselle joukolle ihmisiä. Yksi heistä, Jack Canfield (bestseller-kanakeittokirjojen tekijä), todistaa saaneensa hengellisen käynnistysapunsa joogatessaan.

Collegessa hän otti joogakurssin valinnaisena, mietiskeli ja tuli uskovaiseksi. Hän sanoi, että ”tunsi jumalan virtaavan kaikkien asioiden läpi”.¹⁰ Kirjassaan The Success Principles (Menestyksen periaatteet), hän kirjoittaa:

Kun mietiskelet ja tulet hengellisemmin viritetyksi, osaat paremmin erottaa ja tunnistaa korkeamman minäsi (self) äänen.¹¹

Tämä on pohjimmiltaan jooga 101:tä.

Edesmennyt okkultisti ja ”profetissa” Alice Bailey pohti myös tätä samaa määritelmää. Bailey tunnusti, että jooga oli jotakin olennaista New Age -hengellisyyden leviämiselle. Hänen sitä koskeva pohdiskelunsa osoittaa sen painon, jonka okkultismi uskontona panee joogan harjoittamiselle. Voit nähdä sen, kun hän ehdottaa seuraavaa:

Joogi, eli sellainen, joka on saavuttanut unionin (sillä jooga on unionin tiede), tietää itse, koska on todellisuudessa … tietää itse olevansa, kaikista vastaväitteistä huolimatta, Jumala.¹² (sulkeet alkuperäiset).

Jopa Aleister Crowley, 1900-luvun johtava okkultismin puolustaja, näki joogan elintärkeänä hengelliselle elämälleen. Hän tarjosi mielipiteitään ja havaintojaan kirjassaan Eight Lectures on Yoga (Kahdeksan luentoa joogasta). Tähän teokseen on viitattu ”tieteellisimpänä ja kattavimpana teoksena joogasta, mitä koskaan on kirjoitettu”.¹³

Raamatullisen erottamisen harjoittaminen

Ei voida ylikorostaa, että erottaminen (discernment: arvostelukyky, tarkkanäköisyys) ja asianmukainen reaktio siihen, mitä on huomattu, on yksi kypsän kristityn tunnusmerkeistä. Elämme ajassa, jossa joogan kaltaisten muodikkaiden harjoitusten hyväksymistä taotaan meihin joka puolelta lopputuloksen ollessa ekumeeninen yleinen hengellisyyksienvälisyys, joka sopii kaikille. Raamatulliselta näkökulmalta siinä ei kuitenkaan ole mitään järkeä.

Kristukseen uskovat ovat joutuneet muutamien vaarallisten ideoiden saaliiksi. Yksi on, että voimme rohkeasti käyttää pakanallisia lähteitä. Eli, kuten on suosittua sanoa: voimme syödä lihat ja sylkeä ruodot. Kristittyinä emme voi erotella annoksiin, minkä osan arvelemme vahingoittavan ja minkä hyödyttävän meitä. Jos perushengellisyys on vastoin Jumalan Sanaa, on sulaa hulluutta olla vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Toinen sanonta, jota usein käytetään puolustuksena, on vanha sananparsi: ”Älä heitä lasta pois pesuveden mukana.” Edesmennyt uskonpuolustaja Dave Hunt tapasi sanoa, että entäpä, jos se lapsi onkin Rosemary’n vauva? (viittaus kauhuleffaan 1960-luvulta).

Yksi syy, miksi jooga on tullut niin suosituksi, on, että siitä puuttuu monia niistä seksuaalisista tabuista, jotka sisältyvät juutalaiseen / kristilliseen perinteeseen. Toisin sanoen, syy, että jooga on yhteensopiva sellaisten ihmisten kanssa kuin Aleister Crowley, jota pidettiin yhtenä jumalattomimmista koskaan eläneistä ihmisistä, on, että jooga ohittaa langenneen ihmisluonnon luonnottomuuden (engl. perversity). Seuraava selonteko antaa meille pakottavaa ajattelemisen aihetta:

Näyttelijätär ja laulavien Judd’ien sisar ja tytär, Ashley Judd, kirjoitti kirjan yhteiskunnallisesta toiminnastaan koskien AIDS-epidemiaa eri puolilla maailmaa. Hänellä oli mukana matkoillaan läheinen ystävänsä ja kuuluisa joogaohjaaja Seane Corn. Judd kertoi lukijoilleen seuraavan tarinan korostaakseen erästä hengellistä näkökohtaa:

1980-luvulla Corn oli työskennellyt baarimikkona homojen yökerhossa. Eräs kerhon kanta-asiakkaista, Corn’in hyvä ystävä, kuoli AIDS:iin. Judd selittää, kuinka ennen kuolemaansa hän sanoi Corn’ille, että Jumala on jokaisessa tämän kohtaamassa henkilössä, jopa homobaarin kanta-asiakkaissa. ”Ohita tarina [elämäntapa] ja näe sielu”, mies sanoi hänelle. Corn sanoi sen olleen hänen ”ensimmäinen oppituntinsa joogan keskeisessä opinkappaleessa – että me kaikki olemme yksi”.¹⁵

Minusta on erityisen ongelmallista, että kirjansa alussa Ashley Judd kuvailee itseään evankelisena kristittynä. Evankelisen kristityn ei pitäisi uskoa filosofiaan, jota Judd on juuri tuonut esiin.

”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6: 9-11)

Väitänkö, että jokainen joogaava on pohjimmiltaan moraaliton? En ollenkaan, mutta voisiko olla niin, että ainakin osasyy siihen, että homoseksuaalisuus on tullut niin hyväksytyksi viimeisten 30 vuoden aikana ja nyt jopa osissa valtavirran kristikuntaa, on laajalle levinnyt joogan ja muiden mystiikkaan perustuvien harjoitusten vaikutus? Sitä varmasti kannattaa miettiä.

Uskovina meille sanotaan Room. 12:2:ssa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Olemme usein kuin Vanhan Testamentin israelilaiset, joille Herra sanoi, ”älkää totutelko itseänne pakanain menoon” (Jer. 10:2) ja joita kiellettiin avioitumasta pakananaisten kanssa (Jer. 16) ja sen sijaan rakastuivat heitä ympäröivien kansojen naisiin ja siten vieteltiin epäjumalanpalvontaan.

Kun jooga nähdään Kristuksen ristin linssin läpi, niin on selvää, että ne kaksi eivät sovi yhteen. Kun henkilö sekaantuu joogaan, hän astuu hienovaraisen, mutta voimakkaan, hengellisen petoksen piiriin.

Odottamattomia seurauksia

Russell Simmons’in tarina on erityisen mielenkiintoinen joogaa koskevien varoitusteni suhteen. Simmons oli katuelämän tunteva musta nuori, joka myöhemmin pärjäsi aika hyvin hip-hop (rap) -musiikin tuottajana. On ironista, että Simmons ei sopinut mihinkään New Age -stereotypiaan, mutta eräs ystävä, kuten hän sen ilmaisi, ”raahasi hänet joogakurssille” ja hän ”tajusi törmänneensä johonkin uskomattomaan”.¹⁶ Tämän seurauksena Simmons sai hengellisen näkökulman, joka aina seuraa joogan harjoittamista. Simmons kertoo:

Suuren osan aikaa näyttää, kuin ihmiset tykkäisivät enemmän kuunnella ulkopuolellaan olevaa Jumalaa, mutta minä uskon, että Jumala on jo sisälläsi. … Se Jumala, joka on meidän jokaisen sydämessä.¹⁷

Opiskelija, johon viittasin tämän kirjasen alussa, joka katseli kattoon, kun mainitsin joogan, olisi ehkä harkinnut uudelleen reaktiotaan, jos hänelle olisi esitetty ne faktat, jotka juuri olet lukenut tästä kirjasesta. Tätä juuri yritän sanoa, että jooga saa aikaan tietynlaisen tietoisuuden. Tuo tietoisuus on identtinen jonkin sellaisen kanssa, jota yleisesti kutsutaan New Age -hengellisyydeksi. Simmonsista on tullut suuri jooga”evankelista” ja hän on kirjoittanut kolme kirjaa (joista yksi on bestselleri), jotka on kohdennettu erityisesti nuorelle hip-hop- eli rap-yleisölle.

Christine Aguilera, kuten Brittney Spears’kin istuu hyvin tähän malliin. Eräässä vuoden 2015 ABC News’in uutisartikkelissa otsikolla Yoga Serving As Inspiration For Aguilera’s New Music (Jooga palvelee inspiraationa Aguilera’n uudelle musiikille) Aguilera sanoo:

… kun on kyse joogasta ja hengittämisestä … eikä tarkastella sitä harjoituksena vaan tunteena olla enemmän yksi Maaplaneetan kanssa jokaisen ollessa yhdistetty. Sillä tulee ehdottomasti olemaan heijastus uuteen levyyn.¹⁸

Aguilera vaikuttaa miljooniin nuoriin tyttöihin, jotka näkevät hänet roolimallina ja jäljittelevät häntä. Aguilera ei ole poikkeus.

Länsimaissa joogasta on tullut paljolti naispohjainen ilmiö; nyt kuitenkin myös kasvava määrä miehiä joogaa. Huomattava osa näistä Simmons’in kaltaisista miehistä ja naisista ovat jatkaneet ja tulleet joogan ”lähetyssaarnaajiksi” tarkoituksena käännyttää perheenjäseniä, ystäviä, työtovereita jne. Sellainen käännytystyö on tuottanut eri puolilla maailmaa kymmeniä miljoonia, jotka ovat harjoittaneet joogaa. Ajattelepa tätä: jos jokainen näistä ihmisistä pystyy vaikuttamaan vain viiteen tai kuuteen ihmiseen elinaikanaan suhteessa joogaan, niin näkisimme hyvinkin yli neljännes-miljardi ihmistä.

Ei voida ohittaa, että vaikka henkilöllä ei olisi mitään mielenkiintoa joogan hengellisiin juuriin, niin ottamalla joogakurssin, tai jopa osallistumalla videon tai kirjojen kautta hän voi altistua hindulaiselle hengellisyydelle, joka on luontaista joogaamisessa. Ihmisten pitäisi käsittää, että jooga on uskonnollinen ilmaus ja siksi sitä ei voi lokeroida (so. harjoitus versus uskonto). Jo perinteinen hindulainen tervehdys, Namasté, joka lausutaan joogakurssien lopussa, on hengellinen. Käännettynä se tarkoittaa: ”Jumala minussa kumartaa (tai tervehtii) jumalaa sinussa.” Itse asiassa Namasté sulkee piiriinsä Vesimiehen Ajan hengellisyyden koko kirjon.

Kristittyinä meidän on tärkeää käsittää tämän tilanteen vakavuus ja ymmärtää se, mitä tri. Malkovsky tuo tietoisuuteemme. Todennäköisesti perhe- tai ystäväpiirissäsi on niitä, jotka ovat sekaantuneet joogaan. Kustantajani Lighthouse Trails kertoi minulle, että he saavat usein puheluita ihmisiltä, jotka kertovat, että heidän seurakuntansa joogaavat ja usein pastorien vaimojen ja naistentyön johtajien yllytyksestä ja johdolla. Sitä, mikä kerran oli lähes ennenkuulumatonta evankelisissa seurakunnissa, ollaan nyt lisääntyvästi hyväksymässä.

Kirjassaan tri. Malkovsky etenee todistamaan juuri sitä, mitä yritän välittää tässä kirjasessa:

Monet, joita joogaharjoituksiin ryhtyessään mietiskely ei alkuun kiinnosta, vähitellen löytävät sen arvon, varsinkin, jos heillä on opettaja, joka ymmärtää, että joogan lopullinen päämäärä on hengellinen terveys, ei pelkästään fyysinen.¹⁹

On yllättävää, että muutamat joogan puolestapuhujat kyllä näkevät joogan ja kristinuskon luontaisen törmäyskurssin.

Stephanie Syman kirjassaan The Subtle Body: The Story of Yoga in America (Huomaamaton ruumis: Joogan tarina Amerikassa) itseasiassa tekee samoja johtopäätöksiä kuin minä. Hänen havaintonsa on, että huolimatta joogayhteisön lupauksista, että jooga ”ei ole ristiriidassa pyhimpien uskomustemme kanssa”,²⁰ se voi hyvinkin olla. Hän selittää:

Tässä joogan kannattajat voivat todellisuudessa olla väärässä.

On vaikeaa yhteensovittaa juutalaiskristillisten käsitysten kanssa Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä huomaamaton ruumis (eng. subtle body) [chakrat] ja mahdollisuus kokea oma jumaluus metodisesti noudattamalla harjoitus- hengittämis- ja mietiskelyohjelmaa, mutta me tunnumme olevan halukkaita ohittamaan erimielisyydet.²¹

Joogasta on tullut niin hyväksytty ja syvälle juurtunut länsimaissa, että sen voi löytää kaikkialta ja minä todella tarkoitan, että kaikkialta! Hiljattain olin kulkemassa hyvin pienen kaupungin läpi Länsi-Montana’ssa ja yllätyin nähdessäni joogastudion keskellä kaupunkia. Se, mikä todella kiinnitti huomioni, oli, että studio oli nimetty hindujumalattaren mukaan, Shakti!

Joogabuumi, joka alkoi 1990-luvulla, muuttaa yhteiskuntamme kudoksen tavalla, joka kestää pitkälle tulevaisuuteen. Ihmisten täytyy olla tietoisia, että jooga palvelee hengellisiä päämääriä ja myös tiedostaa, mitä tuon hengellisyyden luonne tuo mukanaan. Jooga on namasté-uskonto (so. ihminen on Jumala). On tosiasia, että joogassa ei tarvita Jeesuksen Kristuksen ristiä.

Sitä vastoin Raamattu sanoo:

”… osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa” (Ef. 2:7).

Viitteet:

1. Kim Painter, ”Ancient Practice of Yoga Now a Growth Industry” (USA Today, March 3, 2015; http://www.usatoday.com/story/news/nation/2015/03/01/yoga-health-fitness-trends/23881391/).
2. Ibid.; information taken from the survey at https://nccih.nih.gov/research/statistics/NHIS/2012/mind-body/yoga.
3. Bradley Malkovsky, God’s Other Children: Personal Encounters with Love, Holiness, and Faith in Sacred India (HarperCollins, Kindle Edition), p. 152.
4. Ibid.
5. For example: http://www.universalspirityoga.com/whatisyoga.html.
6. Beth Shaw, Yoga Fit(Champaign, IL: Human Kinetics, 2015, 3rd Edition), p. 315.
7. Stephen Cope, Yoga and the Quest for the True Self (New York, NY: Bantam Books, 1999 edition).
8. Ibid.
9. Ibid.
10. Jack Canfield, Mark Victor Hansen, Dare to Win (New York, NY: Berkeley Books, 1994), p. 195.
11. Jack Canfield,The Success Principles (New York, NY: HarperCollins, 2015, 10th anniversary edition), p. 377.
12. Alice Bailey, From Intellect to Intuition (New York, NY: Lucis Publishing Company, 16th Printing, 2012), p. 189.
13. A review of Aleister Crowley’s book, Eight Lectures on Yoga: https://books.google.com/books/about/Eight_Lectures_on_Yoga.html?id=Ft4KAAAACAAJ.
14. Dave Hunt, “Has The Church Sold Its Birthright To Psychology?” (The Berean Call; https://www.thebereancall.org/content/has-church-sold-its-birthright-psychology).
15. Ashley Judd, All That Is Bitter and Sweet: A Memoir (New York, NY: Ballantine Books, 2011), p. 286.
16. Russell Simmons with Chris Morrow, Do You!: 12 Laws to Access the Power in You to Achieve Happiness and Success (New York, NY: Penguin Group, 2007, Kindle Edition), Kindle Location: 1142.
17. Ibid., 1047.
18. Mesfin Fekadu, “Yoga Serving As Inspiration For Aguilera’s New Music” (ABC News,October 7, 2015, http://abcnews.go.com/Entertainment/wireStory/yoga-serving-inspiration-aguileras-music-34309801).
19. Bradley Malkovsky, God’s Other Children, cit., p. 146.
20. Stefanie Syman, The Subtle Body: The Story of Yoga in America (New York, NY: Farrar, Straus, and Giroux, 2010), p. 291.
21. Ibid.

 To order copies of YOGA: Exercise or Religion—Does it Matter?, click here.

 

Read Full Post »

Ei yhtään tietä ulos, mutta yksi tie ylös?

No Way Out or One Way Up?
By Tony Pearce, September 2015, suom. SK

Tähän aikaan viime vuonna lehtemme Light for the Last Days syysnumerossa teema-artikkelimme oli otsikoitu ”New World Disorder” (Uusi maailman epäjärjestys). Siinä tarkastelimme joitakin niistä kansakuntia ravistelevista voimista, jotka saavat maailman hajoamaan. Nyt, kun vuosi on mennyt, näemme paljon enemmän todisteita tulevasta maailmankriisistä, joka on profetoitu Raamatussa tämän aikakauden viimeisille päiville.

Näyssä viimeisistä päivistä heprealainen profeetta Jeremia kirjoitti: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, onnettomuus kulkee kansasta kansaan ja suuri myrsky nousee maan perimmäisistä ääristä.” (Jer. 25:32). Tänä päivänä onnettomuus kulkee kansakunnasta toiseen ja valmistaa tietä lopunajan myrskylle, joka tulee järkyttämään kaikkia kansakuntia.

Jeesus varoitti viimeisestä kriisistä, jonka Hän kuvaili olevan ”ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” (Luuk. 21:25-26). Jeesuksen käyttämä sana kuvailemaan kansakuntien ahdistusta on ”epätoivo” (KJV: perplexity). Vastaava kreikan sana on ”aporia”, joka tarkoittaa ei tietä ulos. Jeesus sanoo, että päivien lopussa on oleva kriisi, johon ei ole inhimillistä ratkaisua ja joka työntää maailman kohti suuren ahdistuksen viimeistä ajanjaksoa, joka edeltää Hänen toista tulemustaan maan päälle.

Tässä artikkelissa luettelemme joitakin tämän päivän maailmassa käynnissä olevia asioita, jotka osoittavat tähän päätökseen ja siihen yhteen seuraukseen, joka antaa meille tulevaisuuden toivon, Jeesuksen Kristuksen pikaiseen paluuseen. Hän sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

Pakolaiset ja maahanmuutto

YK:n raportin mukaan vuonna 2014 pakkosiirrettyjen ihmisten määrä maailmanlaajuisesti saavutti lähes 60 miljoonan ennätyksellisen tason. UNHCR:n johtaja Antonio Guterres kertoi BBC:lle, että ”maailma on sekaisin”. Hän tunnusti, että humanitaariset järjestöt eivät voi ”siivota sotkua. Se ei ole enää mahdollista. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia poimia palasia.” Vuonna 2015 ongelma on tullut paljon pahemmaksi, kun yhä enemmän ihmisiä pakenee sotaa, konfliktia tai vainoa etupäässä Lähi-idän maista ja erityisesti Syyriasta.

EU:n turvapaikkalakien mukaan jokainen maailmassa, joka on ”vaarassa kärsiä vakavaa vahinkoa johtuen mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai sisäisen aseellisen konfliktin tilanteissa”, voi vaatia suojelua – mikä käytännössä tarkoittaa pysyvää asuinpaikkaa – EU-maassa. Tämä hieno näkemys toimi niin kauan, kun suhteellisen pienet määrät ihmisiä pystyivät saavuttamaan Euroopan ja vaatimaan suojelua. Mutta nyt sana on mennyt ulos, että rajavalvonta on romahtanut eteläisessä Euroopassa ja tuhannet ovat lähteneet marssille etsimään parempaa elämää Euroopassa jättääkseen epätoivoiset tilanteet kaikkialla Afrikan ja Lähi-idän maissa.

Saksa pahensi tilannetta ilmoittamalla, että kaikki syyrialaiset ovat tervetulleita. Syyskuun 7. päivänä Angela Merkel ilmoitti: ”Niin kauan, kuin on turvaa tarvitsevia ihmisiä, Saksan ovet pysyvät auki. Se, mitä olemme kokemassa, pitää meidät kiireisinä ja muuttaa maamme tulevina vuosina.” Todella kiireisinä! Pelkästään Syyriassa on 4,1 miljoonaa, jotka ovat paenneet maasta ja 7,6 miljoonaa maan sisällä pakkosiirrettyä. Voimme lisätä tähän ihmiset, jotka pakenevat Irakista, Afganistanista, Somaliasta, Eritreasta, Nigeriasta ja muista Afrikan ja Lähi-idän maista, jotka nyt kärsivät diktatuurista, köyhyydestä, islamilaisesta väkivallasta ja vainosta. Puhumme kymmenistä miljoonista ihmisistä.

Monet näistä ihmisistä kertovat inhimillisestä kärsimyksestä, varsinkin ne, jotka tulevat Syyrian sisällissodasta. Tällaiset lukumäärät kuitenkin musertavat Euroopan sabotoiden sitä taloudellisesti ja poliittisesti. Kreikka, Makedonia, Serbia, Kroatia ja Unkari, maat pakolaisten valitsemalla reitillä Saksaan ja Pohjois-Eurooppaan, ovat jo joutuneet valtavan paineen alaisiksi johtuen maiden kautta kulkevien pakolaisten määristä. Syyskuun puolivälissä tilanne saavutti kriisivaiheen maiden sulkiessa rajansa sanoen, etteivät enää selviydy tulijoiden määristä.

Euroopan komissio on ehdottanut pakollisia kiintiöitä 160 000 pakolaisen jakamiseksi koko maanosaan. Itä-Euroopan valtiot kuitenkin torjuvat pakolaiskiintiöt ja sitä paitsi käsiteltäviä ihmisiä on paljon enemmän kuin 160 000. EU:n naapuruuspolitiikan komissaari Johannes Hahn sanoi: ”Euroopan kynnyksellä odottaa 20 miljoonaa pakolaista.”

Unkarin pääministeri Orban perusteli pystyttämiään rajanylityspaikkoja, että ne on pantu sinne ”suojelemaan elämäntapaamme” lisäten, että ”Unkarilla on tuhatvuotinen kristillinen kulttuuri. Me unkarilaiset emme halua maailmanlaajuista ihmisten liikehdintää muuttamaan Unkaria.” Tästä häntä on arvosteltu laajalti ja Itävallan liittokansleri Werner Faymann vertasi hänen politiikkaansa natsien karkotuksiin. Orban näkee nykyisen muslimien liikehdinnän tunkeutuvana ja leviävänä, muistona ajasta, jolloin muslimien ottomaani-valtakunta eteni Balkanille, Kreikkaan, Unkariin ja Bulgariaan, jopa Wienin porteille, jossa turkkilaiset lyötiin vuonna 1683. Hollantilainen oikeistopoliitikko Geert Vilders puhui ”Euroopan islamilaisesta invaasiosta … Massoittain parikymppisiä parrakkaita nuoria miehiä laulaa Allahu Akbaria kaikkialla Euroopassa. Se on invaasio, joka uhkaa varallisuuttamme, turvallisuuttamme, kulttuuriamme ja identiteettiämme.”

Libyan johtaja Gaddafi sanoi jo monta vuotta sitten, että ”Islam tulee valtaamaan Euroopan ilman väkivaltaa muutamassa vuosikymmenessä: meillä on Euroopassa 50 miljoonaa muslimia. On olemassa merkkejä, että Allah tulee suomaan islamille voiton Euroopassa – ilman miekkoja, ilman pyssyjä, ilman valloituksia. Nuo 50 miljoonaa Euroopan muslimia muuttavat sen muslimimaanosaksi muutamassa vuosikymmenessä.” Muslimiveljeskunnan johtaja Khurram Murad kannusti muslimien massamaahanmuuttoa Eurooppaan, että sen tavoitteena on muuttaa ”olemassa oleva yhteiskunta Koraaniin ja sunnaan perustuvaksi islamilaiseksi yhteiskunnaksi ja tehdä islam, joka on koko elämän laki, korkeimmaksi ja hallitsevaksi” (The Islamic Movement in the West).

Suurin osa mediaamme sivuuttaa tätä koskevat huolet islamin pelkona ja rasismina, mutta Euroopan islamisaatio on todellinen kysymys. Massamuutto tulee Eurooppaan pääasiassa muslimimaista. Euroopan suurkaupunkien osia Ruotsin Malmösta Ranskan Marseilleen on jo islamisoitu muslimikortteleineen, joissa ei-muslimeja uhkaillaan ja ajetaan ulos ja jopa poliisi ja hätäpalvelut pelkäävät mennä sisään. Aluetta Hollannin Haagissa johdetaan epävirallisella sharia-lailla, samalla kun Belgiassa radikaali muslimijohtaja Abu Islam johtaa ryhmää nimeltä Sharia4Belgium. Hän sanoo olevan vain ajan kysymys, milloin muslimit, joiden syntyvyys eurooppalaisiin verrattuna on korkea, ovat enemmistö maassa. Siinä vaiheessa hän toivoo voivansa pakottaa muslimien sharia-lain koko maahan.

Saksan muslimiväestön on määrä kasvaa yli 700 000:lla vuonna 2015 nostaen maassa olevien muslimien kokonaismäärän lähes kuuteen miljoonaan. Islam on nopeimmin kasvava uskonto jälkikristillisessä Saksassa. Sitä todistaa se tosiasia, että kasvavaa määrää kirkkoja Saksassa ollaan muuttamassa moskeijoiksi, joista jotkut kaiuttavat julkisesti rukouskutsuja (adhan) ulkokaiuttimista. Sharia-laki etenee vauhdilla koko Saksassa, kun sharia-tuomioistuimia toimii nyt Saksan kaikissa suurkaupungeissa. Äärimuslimien sallitaan avoimesti tehdä käännytystyötä Saksan kaduilla löytääkseen uusia alokkaita ja siten kasvattaen lukumääräänsä. Hiljattaisessa värväyksessä salafistit käynnistivät ennenkuulumattoman valtakunnallisen kampanjan ”Koraani joka kotiin” jakaakseen 25 miljoonaa saksankielistä Koraania jokaiseen talouteen Saksassa ilmaiseksi. Samalla media ja poliittiset vallanpitäjät tekevät ylitöitä hiljentääkseen islamin nousun arvostelijat Saksassa syyttäen heitä vihapuheesta ja yrittäen uhkailemalla hiljentää heidät.

Libanonin opetusministeri Elias Bousaab kertoi David Cameronille, että kaksi sadasta syyrialaisesta maahanmuuttajasta on IS:n taistelijoita. Hän sanoi ääriryhmän lähettävän salaisesti koulutettuja jihadisteja iskemään Lännen kohteita vastaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin tuhansia jihadisteja voi käyttää pakolaisstatusta päästäkseen Eurooppaan ilman passia välttäen kiinnijäämisen.

[Lue artikkeli Pakolaistulva – islamin invaasio Eurooppaan, jossa Daily Expressenin uutista lainaten kerrotaan ISISin soluttaneen 4000 islamistia pakolaisten joukkoon.]

Clarion Projectin raportissa arvioidaan, että yli 8,5 miljoonaa muslimia näkee ISIS:in myönteisenä ja noin 42 miljoonaa näkee sen jossakin määrin myönteisenä. ISIS värvää nuoria muslimeja Britanniasta ja muista Euroopan maista liittymään taisteluunsa ja ryhtymään terrorismiin niitä maita vastaan, joista tulevat. Sen monille kannattajille opetetaan apokalyptista uskoa Harmageddonin kaltaiseen skenaarioon, jonka he käynnistävät ja joka tuo Mahdin tulemuksen, muslimien messias-hahmon, jonka sanotaan tulevan päivien lopussa ja käännyttävän maailman islamiin.

Nykyisessä kriisissä johtajamme eivät näytä tietävän, mitä tehdä. Raamattu ennustaa, että Antikristus nousee viimeisten päivien kriisistä ja lähtee Ilmestyskirjan 6. luvun mukaan ”voittajana voittamaan”. Raamattu puhuu antikristuksen hengestä, joka ottaa maailman valvonnan viimeisessä Saatanan valtuuttamassa Pedon hallituksessa (Ilm. 13). Tämä paha järjestelmä tuo viimeisen konfliktin, joka johtaa Herran Jeesuksen Kristuksen fyysiseen paluuseen (Ilm. 19). Sitten Herra Jeesus tuo Jumalan maailmanhallituksen, joka tuo rauhan ja oikeudenmukaisuuden kansakunnille (Jes. 2.1-4, Ilm. 20).

Uusi rahoituskriisi?

Vuoden 2015 alkupuolen uutisia hallitsivat neuvottelut estää Kreikan velkojen maksamatta jättäminen ja lähtö euro-vyöhykkeestä. EU:n oli nähtävä valtavasti vaivaa estääkseen Kreikkaa lähtemästä eurosta ja estääkseen iskun vaikutukset muissa velkaisissa maissa. Nigel Farage sanoi, että ”jos yksi maa kaatuu, niin koko korttipöytä keikahtaa ja Saksan kaltaiset maat tulevat tiedostamaan täysin valtavia menetyksiä, ehkä jopa biljoonan (10¹²) dollarin luokkaa”. Kreikka, Portugal, Irlanti, Italia, Espanja, Belgia ja Ranska ovat kaikki hukkumassa velkaan. Euro-vyöhykkeen ongelma on tietysti kaikkea muuta kuin ratkaistu ja voi kohdata uuden kriisikierteen.

Maailman talous on aivan liian riippuvainen velasta, jonka nyt arvioidaan olevan reilusti yli 100 biljoonaa, mikä on yli kaksi kertaa maailmantalouden koko. Elokuussa Kiina devalvoi valuuttansa, mikä lähetti shokkiaaltoja kaikkialle talousmaailmaan. Vaikka Kiina on maailman toiseksi suurin talous, se on vuodesta 2007 rakentanut 21 biljoonan dollarin massiivisen velan, mikä on enemmän kuin Amerikan velka, joka nyt on noussut 18 biljoonaan. Puolet maailmantaloudesta, joka osoitti eniten kasvua viimeisten 20 vuoden aikana, on nyt pulassa, mukaan lukien Brasilia, Venäjä ja Malesia. Bloombergin ym. lähteiden mukaan kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) odotetaan myöhemmin tänä vuonna ilmoittavan varantovaluuttavaihtoehdosta USA:n dollarille, mikä tulee ravistelemaan velkaista USA:n taloutta, kun dollari menettää arvon yhdessä yössä.

Vuonna 2008 keskuspankit ruiskuttivat rahaa systeemiin pelastamaan maailmantalouden, mutta ne eivät pysty tekemään sitä uudelleen. Stephen King, HSBC:n, maailman kolmanneksi suurimman pankin, pääekonomisti, sanoi: ”Emme ehkä tiedä, mikä on seuraavan taantuman syy, mutta tässä vaiheessa voimme kylmästi todeta, että jos törmäämme jäävuoreen, niin pelastusveneitä ei riitä kaikille.” Hän vertasi maailmantaloutta Titanicin kaltaiseen valtamerilaivaan ilman riittävää määrää pelastusveneitä. Muistaen tämän on merkillepantavaa, että Euroopan komissio on loppukesästä määrännyt EU:n valtiot säätämään ”bail-in” -lakeja oikeustoimien uhalla. ”Bail-in” on pohjimmiltaan mekanismi, jolla pankki voi anastaa tallettajien varat (so. ottaa rahasi) jos sattuu kaatumaan, kuten kävi Kyproksella vuonna 2013. Eräs vanhempi Englannin Pankin virkailija on varoittanut, että korkoja voitaisiin alentaa pakkaselle uuden taantuman torjumiseksi. Se tarkoittaa, että sinun olisi maksettava pankille käteisvarojesi pelastamisesta.

Tässä tapauksessa yksi ongelma voisi olla, että ihmiset ottavat rahansa pankista ja jemmaavat sitä käteisenä. Englannin Pankin pääekonomisti Andy Haldaine sanoi, että yksi keino lopettaa jemmaaminen olisi korvata käteinen digitaalisella valuutalla, joka olisi negatiivisen koron alainen. Tämä tulee salaisen kokouksen jälkeen, joka pidettiin Lontoossa ja jossa Kenneth Rogoff Harvard-yliopistolta ja Willem Butler, Citygroupin pääekonomisti, puhuivat keskuspankeille ja kannattivat ”kaiken käteisen poistamista sen päivän toteutumiseksi, jolloin et voi ostaa etkä myydä mitään ilman hallituksen lupaa”. Hän puhui myös siitä, kuinka tämä antaisi hallituksille mahdollisuuden ”estää maksut, jos nenäkäs kansalainen uskaltaa poiketa ruodusta”. (Pravda.ru)

Daily Telegraph (13.8.2015) julkaisi Jim Leavissin artikkelin rahattomasta yhteiskunnasta ja kuinka ”lopettaa nousut ja laskut” saamalla jokainen kuluttamaan vain sähköisesti tililtä hallituksen johtamassa pankissa. Hän kirjoitti: ”Tässä futuristisessa maailmassa kaikki maksut suoritetaan kosketuksettomalla kortilla, matkapuhelinsovelluksilla, tai muuten sähköisesti setelien ja kolikoiden ollessa lakkautettuja. Käyttötilisi ei enää ole pankin hallussa, vaan hallituksen tai keskuspankin. Kun itse kunkin tili on yhden keskusinstituution hallussa, se sallii viranomaisten joko edistää tai estää ihmisiä kuluttamisessa.” (Daily Telegraph)

Tunnistaminen on tärkeää kaikessa rahattomassa maksuliikenteessä. Pankkikortit pin-tunnuksineen ovat tapa, jolla se tehdään nyt, mutta niissä on omat riskinsä. Yksi tapa varmistaa, että henkilöllä varmasti on oikea tunnus, on käyttää jonkinlaista biometristä laitetta, joka on asetettu heidän henkilöllisyyteensä ja jota ei voi väärentää, kadottaa eikä varastaa. Se voisi olla ihon alle asetettu mikrosiru, tai jonkinlainen merkki iholla, joka vahvistaa heidän tunnuksensa. Nyt on tullut mahdolliseksi ensi kertaa historiassa tehdä näin. Euronews (7.9.2015) raportoi Euroopan suurimmista korkean teknologian messuista, jossa yksi esittelyaiheista on ihmisille tarkoitettu mikrosiru.

Kaikki tämä ennakoi tulevaa Antikristusta, jolla on valta yli rahasysteemin ja joka pystyy valvomaan ihmisten kykyä ostaa ja myydä. Kuuluisa Ilmestyskirjan 666-profetia edellyttää jonkinlaista muutosta rahasysteemin toimintatavassa, johon kuuluu sitä käyttäviin istutettu tunnistusmerkki. Tämä pitää yhtä edellä kuvailtujen yksityiskohtien kanssa. ”Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on 666.” (Ilm. 13:18)

Ilmastokaaos

Toukokuussa 2014 Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius meni Washingtoniin keskustelemaan eri kysymyksistä USA:n ulkoministeri John Kerryn kanssa. Hän sanoi silloin: ”On vain 500 päivää jäljellä välttää ilmastokaaos.” Hän ei tarkentanut, mitä tarkoitti ”500 päivällä”, mutta todennäköisesti hän viittasi edessä olevaan ilmastokonferenssiin, jota Ranskan on tarkoitus isännöidä joulukuussa 2015.

Monet profetiasta kirjoittavat sanovat, että koko globaalisen lämpenemisen aihe on maailmanhallitusta ajavien ihmisten keksimä huijaus. Todistusaineisto kyllä viittaa kasvavaan ympäristöongelmaan, joka uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Kesä 2015 rikkoi lämpöennätyksiä Lähi-idän, Euroopan ja Etelä-Aasian helleaalloissa. Se on aiheuttanut kasvavan määrän maastopaloja tuhoten metsiä Etelä-Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Kroatiassa ja Kreikassa ja Amerikan länsirannikolla aina Vancouverista alas Kaliforniaan ja Indonesiassa. Viimeisten 35 vuoden aikana metsäpalojen lukumäärä maailmanlaajuisesti on kasvanut valtavasti.

Maailmassa on myös paheneva vesikriisi. Afrikassa 800 järveä on jo kuivunut pahentaen vesikriisiä, joka koettelee maanosaa, jossa väestö kasvaa ja vettä on yhä vähemmän. USA:n läntinen kolmannes on kohtaamassa pahimman vesikriisin, mitä maa on koskaan nähnyt tuhanteen vuoteen pahimman kuivuuden jälkeen. Kiinan koillis- ja keskiosissa, joissa asuu satoja miljoonia ihmisiä, pohjavesi on ennätyksellisen kuivan kauden jälkeen tänä vuonna laskenut historian alhaisimmille tasoille. Intian pohjoiset valtiot ovat kokemassa, mitä se on, kun 60 % monsuunisateista on jäänyt tulematta. Brasilia on kokenut kaikkien aikojen pahimman kuivuutensa suurten kuivuuksien rinnalla, joita kirjattu Etelä-Afrikassa, Pohjois-Koreassa sekä eteläisessä ja keskisessä Euroopassa.

Uusien NASA:n satelliittitietojen mukaan yli puolet maapallon 37 suurimmasta pohjavesivarannosta, elintärkeistä maan alla olevista vesivarastoista, jotka ovat satojen miljoonien ihmisten makeanveden lähde, hupenee hälyttävää vauhtia. Kaksikymmentäyksi maailman 37 suurimmasta vesivarannosta Intiassa, Kiinassa, Pohjois-Amerikassa, Arabian niemimaalla, USA:ssa ja Ranskassa on ohittanut kestävyytensä kriittisen pisteen. Maailmanlaajuisesti maanalaisista vesivarannoista saadaan 35 % ihmisten käyttämästä vedestä. Ylikuormitetuimmat vesivarannot ovat maailman kuivimmilla alueilla, joilla väestö hyödyntää rankasti maanalaista vettä. Tämä voi johtaa uuteen massamuuton kierteeseen, kun ihmiset lähtevät alueilta, joilla veden puute tekee elämän kestämättömäksi.

Eläimiä kuolee tänä päivänä valtavia määriä kaikkialla maailmassa johtuen meren ja ilman saastuneesta tilasta. Lämpenevät merivedet on yhdistetty myrkyllisiin leviin, joiden on sanottu ”syövän länsirannikon elävältä” epätavallisten kuolemien esiintyessä pitkin Amerikan Tyynenmeren rannikkoa. Elokuun 18. päivänä ENENEWS uutisoi, että Alaskassa miljardeja kaloja huuhtoutuu rannalle kuolleena, samalla kun koko Tyynenmeren alueella sairaita hylkeenpoikasia hylätään ja kymmeniä mursuja on löydetty kuolleena yhdessä kuolevien valaiden, lintujen ja kalojen kanssa.

Mikä on syy tähän kaikkeen? Ympäristöliikkeen näkemyksen mukaan fossiilisten polttoaineiden polttamisesta johtuva ihmisen aiheuttama globaali lämpeneminen on tärkein syy näihin ongelmiin. Kaikki eivät yhdy tähän ja olen lukenut monta artikkelia, jotka sanovat, että ilmastomuutokseen on luonnollisia syitä. Jos kuitenkin olet samaa mieltä ympäristöliikkeen kanssa, niin ratkaisu on korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla energialähteillä, kuten vesivoima, aurinko ja tuulivoima sähkön kehittämiseksi.

Ongelma tässä on, että useimmissa maissa uusiutuvat energialähteet eivät riitä pitämään energiatuotantoa käynnissä. Britanniassa, jossa hiilivoimalaitoksia ollaan asteittain ajamassa alas ympäristölakien vuoksi, pelätään, että valot alkavat sammua ennen vuotta 2020 ja tietokoneistettu yhteiskuntamme, joka on riippuvainen jatkuvasta sähkön saannista, hajoaa.

YK pitää ”kestävän kehityksen huippukokouksen” (Sustainable Development Summit) syyskuun 25. päivänä. Se vaatii ihmiskunnalle ”uutta universaalia ohjelmaa”. Virallinen asiakirja, joka jokaisen valtion odotetaan hyväksyvän, velvoittaa nämä valtiot toimimaan 17 ”kestävän kehityksen tavoitteen” (sustainable development goals) ja 169 ”kestävän kehityksen kohteen” (sustainable development targets) hyväksi. YK:n asiakirja lupaa, että tämä suunnitelma ”muuttaa maailmamme paremmaksi vuoteen 2030 mennessä”.

Prophecy News Watchin Michael Snyderin mukaan ”Agenda 2030 on viemässä aiemman ’Agenda 21:n’ periaatteet kokonaan uudelle tasolle. Agenda 21 keskittyi ensisijaisesti ympäristöön, mutta Agenda 2030 koskee käytännössä kaikkia inhimillisen toiminnan alueita. Se on todella globaalin hallinnon ennakkosuunnitelma. Lähes jokainen valtio koko planeetalla aikoo ilmoittautua tähän uuteen ohjelmaan. Planeetan väestölle aiotaan kertoa, että tämä ohjelma on ’vapaaehtoinen’ ja että kyse on vain ’köyhyyden lopettamisesta’ ja ’taistelusta ilmastomuutosta vastaan’, mutta se ei ole kaikki.”

Michael Snyder kommentoi: ”Mitä ’kestävä kehitys’ oikeastaan tarkoittaa ja kuinka YK:n suunnitelma varmistaa, että se saavutetaan maailmanlaajuisesti? On selvää, että YK ja sen tukijat näkevät kestävän kehityksen enempänä, kuin vain tienä puhtaampaan ympäristöön. He näkevät sen välineenä luoda kauan etsitty uusi kansainvälinen taloudellinen järjestys, eli ’Uusi Maailmanjärjestys’, toisin sanoen globaali hallitus, joka johtaa äärimmäiseen tyranniaan.”

Kaikki tämä on uusi merkki myrskystä, joka on kehittymässä maailman ylle ja pitää yhtä Raamatun profetioiden kanssa viimeisistä päivistä. Raamattu todellakin puhuu ympäristökriisistä päivien lopulla. Puut ja kasvullisuus palavat, vedet tulevat katkeriksi ja juomakelvottomiksi ja luontokappaleet kuolevat meressä (Ilm. 8.7-11) ja ihmiset ”paahtuvat kovassa helteessä” (Ilm. 16:8). Jesaja ennustaa tulevan apokalypsin, jossa maa saastuu asukastensa alla: ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.” (Jes. 24:5-6). Raamattu ennustaa myös antikristuksen hallituksen, joka nousee esiin viimeisinä päivinä. (Ilm. 13).

Moraalin romahtaminen

Niin monien kriisien riehuessa ympärillämme luulisi, että ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen apua saadakseen, mutta päinvastoin on käymässä. Läntisissä kansakunnissa ihmiset aivopestään humanistisella maailmankatsomuksella, joka hylkää Raamatun Jumalan, hyväksyy evoluution luomisen asemesta tienämme tulla tänne, hylkää Jumalan käskyt ja kieltää Jeesuksen maailman ainoana Vapahtajana. Mediassa pilkataan jatkuvasti Jumalaa, Jeesusta Kristusta ja kristittyjä, kun samaan aikaan yleensä on kunnioittava näkemys islamiin ja hindulaisiin käytäntöihin, kuten jooga.

Raamattu opettaa, että yksi mies naimisissa yhden naisen kanssa on Jumalan tahto, mitä tulee ihmisen seksuaalisuuteen, perhe-elämään ja lapsista huolehtimiseen. Kuitenkin hallitukset, koulusysteemi ja viihdeteollisuus jatkuvasti ajavat ideaa, ettei ole olemassa mitään oikeaa eikä väärää, kun on kyse seksistä ja voit elää niin kuin huvittaa. Tämän seurauksena meillä on helppo avioero, monta seksikumppania, teiniraskauksia, yhden vanhemman perheitä ja homoutta. Lasten hyväksikäytöstä ja prostituutiosta on tullut globaali ilmiö, kun ihmiset matkustavat maailman ympäri osallistumaan likaisiin ja halventaviin akteihin. Suosittu viihteemme on paljolti matalan tason pornoa kovan pornon ollessa helposti saatavana internetissä ja kaapeli-TV:ssä. Teini-ikäiset katselevat nykyisin nettipornoa oppiakseen ”kuinka tehdä sitä” ja matkivat näkemäänsä.

Homoavioliittoa ollaan tuomassa kaikkialle läntiseen maailmaan, mikä muuttaa avioliiton luonteen Jumalan lain vastaiseksi. Se aiheuttaa ongelman niille, jotka puolustavat Jumalan järjestystä perheelle. Opettajat, sosiaalityöntekijät, toimittajat, avioliittoneuvojat, valokuvaajat ym. voivat joutua haastetuksi oikeuteen, tai menettää työpaikkansa, elleivät hyväksy homoseksuaalien avioliittoja laillisina.

Psalmista 2 luemme, että: ”Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” Tämä messiaaninen psalmi puhuu viimeisistä päivistä, jolloin maailman hallitsijat ”neuvottelevat” (säätävät lakeja?), jotka ovat Herraa ja Hänen voideltuaan (Messias/Kristus) vastaan. Se tarkoittaa, että he heittävät pois pahuuden pidäkkeen, jonka Jumalan lakien hyväksyminen tuo. Kaikki tämä on tuomassa Jumalan tuomion kansakunnille, kun näemme lopunajan agendan muotoutuvan.

Jeesus sanoi: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12). Hän sanoi myös, että se olisi kuin Lootin päivinä (Luuk. 17:28-9). Luemme Lootista 1. Moos. 19. luvussa, jossa löydämme hänet ”istumassa Sodoman portissa”. Sodoma oli paha kaupunki täynnä seksuaalista moraalittomuutta homoseksuaalisuuden pakottautuessa kaupunkiin. Seurauksena oli, että ”rietasten vaellus irstaudessa vaivasi hurskasta Lootia” (2. Piet. 2:7). Jeesus sanoi myös, että se olisi kuten Nooan päivinä, päivinä, jolloin maan päällä oli väkivaltaa ja ”kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1. Moos. 6:5-11). Kaikki tämä on tuomassa Jumalan tuomion maailman päälle, kuten Ilmestyskirja kuvailee.

Johtopäätös

Kaikki nämä maailmassa tapahtuvat asiat ovat merkki siitä, että tämän ajan lopulle ennustettu vaivan aika on tulossa päällemme. Monet pelkäävät sitä, mitä on tulossa, mutta niille, jotka tuntevat Herran Jeesuksen pelastuksen, on loistava toivo keskellä kaikkea tätä surua ja onnettomuutta. Jeesus käskee meitä ”katsomaan ylös ja nostamaan päämme, koska lunastuksemme lähestyy”. Ei kukaan hallituksessa eikä missään muussakaan valta-asemassa oleva pysty ratkaisemaan niitä monia kriisejä, jotka ovat tulossa maailman päälle. Perussyy kaikelle, mikä on pielessä maailmassamme, on se tosiasia, että ihmiset ovat hyljänneet Jumalan ja Hänen pelastuksen suunnitelmansa parannuksen tekemisen synnistä ja Jeesukseen Messiaaseen uskomisen kautta. Hän kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista antamaan uuden elämän Pyhässä Hengessä kaikille, jotka kääntyvät Hänen puoleensa. Ainoa, joka pystyy pelastamaan meidät, on Herra Jeesus, joka on tulossa takaisin voimassa ja kunniassa kaikella Jumalan voimalla korjaamaan sotkun, johon ihmiset ovat saattaneet maailman. Katsomalla Häneen me löydämme ainoan tien ulos kriisistä, joka on tulossa maailman päälle. Voimme jäädä nykyisen maailmanjärjestelmän uppoavaan laivaan, tai nousta iankaikkisen pelastuksen pelastusveneeseen uskon kautta Jeesukseen.

Paavali kirjoittaa: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:16-17).

Jeesus sanoi: ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44).

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:30-31)

Read Full Post »

Kristillisen mystiikan petoksen juhlaa

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.

---

Richard Foster – Celebration of Deception
By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

Helmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).¹ Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).”²

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”³ Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

Foster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”⁴ Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.⁵ Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia⁶). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford⁷ on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).⁸ Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”⁹ Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.¹⁰ Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.¹¹ Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.¹²

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.¹³ Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.¹⁴

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”¹⁵

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”¹⁶ Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
2. 24.
3. 29.
4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
6. 111-125.
7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
11. http://www.sdiworld.org
12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
15. Armstrong, Future
16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

Tie luopumukseen

Pathway to Apostasy

Commentary by Roger Oakland, suom. Samuel Korhonen
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org

Hiljattain minuun otti yhteyttä eräs ystävä ja kollega, jolla on myös erottamispalvelutyö. Hän tutki toisia erottamispalvelutyöjärjestöjä saadakseen luettelon kymmenestä hienovaraisesta tavasta, joilla Kristuksen ruumista nykyisin eksytetään. Koska tuolla hetkellä, kun sain hänen sähköpostinsa, olin kiireinen puhuessani eräässä konferenssissa, vastasin hänelle ja sanoin palaavani hänen asiaansa muutaman päivän kuluessa.

Lentäessäni takaisin kotiin konferenssin jälkeen, otin tietokoneeni ja vastasin ystäväni pyyntöön. Konferenssissa esittämäni aiheet olivat vielä tuoreina mielessäni. Seuraavassa ensimmäiset 10 trendiä, jotka olen henkilökohtaisesti kohdannut. Vaikka olen varma, että on monia muitakin, niin seuraavat 10 trendiä antavat hyvän yleiskuvan siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu tänä päivänä:

• Ekumeeninen yhteys hinnalla millä hyvänsä ilman mitään kytkentää sanomaan, että Jeesus kuoli ristillä.
• Seurakuntakasvuliike, joka on keskittynyt markkinavetoiseen, etsijäystävälliseen kristinuskoon, joka painottaa megaseurakunta-ajattelua.
• Kristinusko, joka on keskittynyt seuraamaan ihmisiä, heidän menetelmiään ja liikkeitään.
• Jesuiitta-agenda, jota edistävät roomalaiskatolisen kirkon ja roomalaiskatolisten mystikoiden opetuksia ja ideoita julistavat kustantajat ja pastorit.
• Raamatullisen luomisen hylkääminen ja teistisen evoluution ja progressiivisen luomisen hyväksyminen.
• Uuden ajan (New Age) babylonialaisten käytäntöjen hyväksyminen, kuten jooga ja kontemplatiivinen rukous keinona ”päästä lähemmäs Jeesusta”.
• Väärä kristinusko, joka korvaa Raamatun mukaisen evankeliumin sosiaalisella evankeliumilla.
• ”Päämäärätietoinen (purpose driven) P.E.A.C.E. -suunnitelma”, joka valmistaa seurakunnan globaalia maailmanuskontoa varten.
• Kokemuspohjainen ”kristinusko”, joka etsii merkkejä ja ihmeitä ja hylkää Raamatun varoitukset viimeisten päivien hengellisestä petoksesta.
• Kompromisseja – tullakseen ”postmoderniksi” ja ”edistykselliseksi” – tekevä seurakunta yrityksessä saavuttaa postmoderni sukupolvi.

Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä erilaisia trendejä tärkeysjärjestykseen. On tosiasia, että jokainen on käynnissä ja valtava enemmistö tunnustavista kristityistä ei ole edes tietoinen, että nämä trendit ovat käynnissä, tai että edes on ongelmaa. Ehkä tulevaisuudessa nämä 10 kohtaa olisivat hyviä lukuotsikoita pieneen kirjaan, joka käsittelisi kutakin aihetta yksityiskohtaisemmin.

Salli minun sanoa nyt, että raamatullinen kristinusko on hyökkäyksen kohteena, niin kuin ei koskaan ennen. Emme ole vain ”liukkaassa rinteessä” – kristinusko on valmis putoamaan kalliojyrkänteeltä. Kuten Jeesus kysyi jakeessa Luuk. 18:8: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa?

Nykytapahtumat osoittavat, että tie luopumukseen johtaa täsmälleen Raamatun ennustamaan suuntaan.

Read Full Post »

Tämän päivän ”kristinusko” – ei mitään muuta kuin tunteita

By Paul Proctor, suom. Samuel Korhonen

Used by permission. See http://cetf.co/ho4pUA and http://cetf.co/goztqL for source files

Tämä voi tulla shokkina useimmille kristityille, mutta jos tutkit vanhempia raamatunkäännöksiä, sanaa ”tunteet” ei käytännössä ole olemassa. Ja missä se todella esiintyy, sillä on enemmän pinnallinen, jopa negatiivinen ominaisuus, kuin positiivinen; ja kuitenkin, kun katsomme ja kuuntelemme monia johtajia tai maallikoita tämän päivän seurakunnissa, niin emme näe vain selvää kiinnittymistä tunteisiin, sekä fyysisiin että emotionaalisiin, vaan myös huomaamme, että nuo tunteet ovat paljolti tulleet uskon korvikkeeksi. Itse asiassa jos laitat sanan ”tunteet” joka paikkaan, missä noissa vanhemmissa käännöksissä näet sanan ”usko”, niin sinulle selviää, mikä motivoi ja ohjaa tämän päivän keskiverto ”kristittyä” – Lyhyesti: useimmat meistä eivät noudata Jumalan Elävää Sanaa uskon kautta; noudatamme vain tunteitamme ja kutsumme sitä ”uskoksi”.

Tämä ei vaadi Raamattua.

Kun ajattelee profeetta Jeremian vakavia sanoja:”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen…” niin sen pitäisi saada meidät kriittisesti tarkastelemaan, mikä panee meidät liikkeelle. Jos palvontamme ja Jeesuksen Kristuksen palveluksemme mitataan mielialalla, niin saanko ehdottaa, että ”kristinuskomme” on enemmän teatteria kuin teologiaa?

Voisiko olla, että nuo kreikkalaisista komedioista ja tragedioista otetut nauravat ja itkevät naamarit, jotka kerran riippuivat vanhoissa elokuvateattereissa, kuuluvat nyt tämän päivän kirkkojen seinille? Rehellisesti sanoen, eikö se ole sitä, mitä varten monet meistä tulemme kirkkoon näinä päivinä – toivossa kokea makea nauru tai itku ystävien kanssa mieltä muuttavan musiikin, motivaatiopuhujien, elokuvaleikkeiden, draaman ja sokeristen välipalojen auttamana? Eikö tämä ole sitä, mitä monet nykyajan saarnaajat, opettajat, pastorit ja ylistyksen johtajat yrittävät edistää seurakuntalaistensa ja luokkansa jäsenten keskuudessa tunteellisten esitysten ja taidokkaiden produktioiden kautta… voimakkaita tunteita, jotka synnyttävät naurua, kyyneliä ja aplodeja?

Ja jos et ole huomannut, niin hyökkäystä johtamassa ovat ihmiset, jotka ovat hyvin ”intohimoisia”.

”Intohimo” (engl. passion) on näet muotisana, jota käytetään yleisesti nykyajan kristittyjen keskuudessa antamaan eri sortin ”minstries’eille”, vaikka kuinka abstrakteille ja oudoille koetun oikeutuksen. Jos kristitty on ”intohimoinen” jostakin, sen otaksutaan ja hyväksytään olevan Jumalan säätämää siitä huolimatta, mitä Raamattu opettaa. Lihana meitä vedetään luonnollisesti kenen tahansa ja minkä tahansa luokse, joka tyydyttää meitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmiset, paikat ja asiat, jotka saavat meidät tuntemaan hyvää oloa, olisivat meille hyväksi. Tunteita on helppo manipuloida, varsinkin ryhmäasetelmissa, joissa konsensus on kuningas ja nuo tunteet voivat tulla esteiksi kuuliaisuudessamme Kristukselle, kun teemme ne ensisijaiseksi motivaatioksemme ja navigaattoriksemme elämän läpi.

Tiedämme, että huumeet, alkoholi, ruoka, seksi, viihde, virkistys ja ura voivat kaikki olla riippuvuutta aiheuttavia ja tuhoisia väärinkäytettyinä. Lisää maine ja vaikutusvalta sekoitukseen, jossa ylpeydestä tulee kiihdytin ja sinulla on räjähdysherkkä yhdistelmä. Se, mitä useimmat meistä, edes kristityistä, eivät kuitenkaan tiedosta, on, että tämän kaiken sydämessä on hienovarainen Jumalan Sanan syrjään asettaminen hyvältä tuntumisen vuoksi. Jotkut meistä tekevät sen tulosten vuoksi ja toiset suhteiden. Käärmeen viettelevät sanat pettivät Eevan ja hän otti kielletyn hedelmän saadakseen tuloksia ja siten tunteakseen itsensä hyväksi. Aadam mukautui häneen heidän suhteensa vuoksi säilyttääkseen yhteyden ja hyvät tunteet heidän välillään. Eeva valitsi tulokset ja Aadam suhteet – kumpikin valitsi hyvän olon tunteen Jumalan kustannuksella; ja se kostautui.

Tämä on 2000-luvun seurakunta.

Huomatkaa, että päämäärä tässä ei ole, että tuntuisi pahalta, vaan kuulla, totella ja julistaa Jumalan Sanaa siitä riippumatta, miltä kenestäkin tuntuu. Kun sivuutamme Hänen Sanansa säästääksemme omia tunteitamme, me vastustamme Pyhää Henkeä. Ja kun pidätämme Sanan toisilta säästääksemme heidän tunteitaan, kätkemme todistuksemme ja osoitamme yhdelle ja kaikille, että olemme kiinnostuneet enemmän vuohien tyydyttämisestä, lampaiden viettelemisestä ja juoksemisesta valtoimenaan lauman kanssa, kuin Paimenelle alistumisesta.

Tässä on syy, että seurakunta on sellaisessa alamäessä – koska olemme poistumassa tieltämme emmekä säästä kustannuksia mukautuaksemme Jumalan ja Hänen Sanansa asemesta ihmisiin ja heidän intohimoihinsa. Odotammeko todella Herran siunaavan ja lisäävän sen?

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:1-4)

Pyrkiessään parempiin sekä fyysisiin että emotionaalisiin tunteisiin tämän päivän kristityt ovat kääntymässä, ei vain itämaiseen mystiikkaan saadakseen hyvältä tuntuvia tuloksia joogan ja mantramietiskelyn kautta, vaan myös ihmisten puoleen muista uskonnoista ja uskomuksista saadakseen hyvältä tuntuvia suhteita huolimatta Raamatun varoituksista ”tyhjien hokemisien” tarjoamisesta rukoukseksi ja ”yhteisen ikeen kantamisesta” yhdessä uskottomien kanssa. Niin tehden 2000-luvun seurakuntaa ollaan johtamassa uskontoon, jossa ei ole väliä niinkään sillä, mitä uskot, kuin sillä, miltä sinusta tuntuu.

Tämä ei ole kristinuskoa – tämä on tunneuskoa (Feelianity).

Vanha 60-luvun iskulause, ”Jos se tuntuu hyvältä, niin tee sitä”, on nyt terveyden ja moraalin mitta täällä Amerikassa ja leviää kuin rutto tunnustavien kristittyjen keskuudessa saaden vain vähän, tai ei ollenkaan, vastustusta seurakunnan johtajilta, joiden pitäisi tietää paremmin. ”Kristillinen mystiikka”, johon usein viitataan ”kontemplatiivisena hengellisyytenä”, esiteltiin monille protestanteille Esiintulevassa Kirkossa ja sen kautta ja on nyt valtavirtaa, kiitos ”Willowbackilmiön”, kuten Lifeway Research’in Ed Stetzer sitä kutsuu – viitaten valtavaan määrään seurakuntia, jotka hyväksyivät ja omaksuivat opetukset ja käytännöt kirjoista Becoming A Contagious Christian (kirjailija ja pastori Bill Hybels, Willow Creek Community Church) ja Purpose Driven Life (kirjailija ja pastori, Saddleback Community Church). (Em. kirjat on suomeksi julkaissut Päivä Oy nimillä: Tavalla tai toisella tarttuva usko ja Tavoitteena elämä: mitä ihmettä varten olen täällä?)

Hiljattaisessa tennesseeläisessä artikkelissa otsikolla, More churchgoers ditch their denominations (Yhä useammat kirkossakävijät hylkäävät kirkkokuntansa), lukijat saavat tietää, että kirkossakävijät ovat yleensä ”hyljänneet kirkkokuntansa” seurakuntaverkostojen vuoksi luoden, tämän kirjoittajan näkemyksen mukaan, tosiasiallisen kirkkokunnan, joka perustuu, ei ehdottomaan Jumalan sanan totuuteen, vaan päämäärä-pyhittää-keinot-”evankeliointiin”, jossa tulokset ja suhteet ovat kaikki kaikessa.

Seurakunta ei kuitenkaan kasva – ainakaan täällä Amerikassa, koska kristityt eivät ota ristiään väittämänsä Vapahtajan vuoksi ja ympäröivät useimmiten itsensä korvankutkuttajilla, jotka sanovat heille, mitä he haluavat kuulla ennemmin, kuin mitä Jumalan Sana sanoo – uskoen, että kun tuntuu hyvältä, se on hyvä ja kun tuntuu pahalta, se on paha.

Tämän päivän seurakunta näet tuottaa Jeesukselle Kristuksen seuraajien asemesta tunteilijoita (feelers). Mutta uskooko kukaan hetkeäkään, että Herrasta ristillä tuntui hyvältä? Keskittikö alkuseurakunta ponnistuksensa ja huomionsa parempaan terveyteen, parempaan elämään ja tämän maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi? Jos he tekivät niin, he epäonnistuivat surkeasti.

Kun ahdistus lopulta tulee Amerikkaan, monet tämän päivän ”kristityistä” luulevat Jumalan kääntäneen heille selkänsä, tai ettei Häntä todella ole edes olemassa, koska eivät koskaan ole oppineet, että yksinäisyys, menetys, kavaltaminen, tuska, hylkääminen, pilkka, uhri ja kärsimys kuuluvat kaikki uskollisen kristityn vaellukseen. Ja kun joku tulee tarjoten vaihtoehtoa, monet seuraavat häntä omana kristuksenaan, koska se tuntuu heistä niin hyvältä.

Kaikesta huolimatta uskon, että tulee olemaan toisia, jotka oppivat Jumalan armon kautta, jos elävät kyllin kauan menettääkseen kaiken ja jokaisen heille rakkaan ihmisen, että se, mitä he luulivat nykyajan kristinuskoksi, oli todellisuudessa vain luopumusta ja että ihmisen rakkautta Jeesukseen ei mitata heidän myöntymisellään tähän langenneeseen maailmaan sen hyvältä tuntuviin tapoihin ja niiden hyväksymisellä, vaan ennemmin heidän kuuliaisuudellaan Hänen Sanalleen ja valmiudellaan menettää kaikkensa Hänen ja Hänen tulevan valtakuntansa vuoksi.

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? (Mark 8:36)

Read Full Post »

Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

Kehä kolmosen uskonto

Pääkaupunkiseudulla näyttää kirkon piiriin levinneen uusi uskonto. Sen nimi on kehä kolmosen uskonto – vai pitäisikö sanoa kolmen kehän uskonto.

Nimittäin tämän uskonnon harjoittajia ympäröi kolme pyhää kehää, jotka ovat rakkaus, armo ja suvaitsevaisuus. Kristinuskosta tuttu Pyhä kolminaisuus – Isä, Poika ja Pyhä Henki – on vaihdettu nykyaikaisempaan muotoon. Tätä uutta kolminaisuutta maailmakin ymmärtää.

Tässä uudessa uskonnossa käytetään kyllä Raamattua, mutta se on vain puhetta Jumalasta – ihmisjärjen tuotosta siis. Raamatun oppia on näin ollen lupa muutella mielin määrin tälle ajalle sopivaksi. Tämä on kätevää, kun silloin voidaan olla aina kussakin trendissä mukana, ja näin pitää kuluttajat tyytyväisinä.

Kerran eräältä papilta kysyttiin, että miksi ei voitaisi laittaa ei-uskovia pappeja pois ja valita tilalle uskovia. Tämä uskova pappi – siis ihan aikuisten oikeasti uskova – sanoi, että eipä niitä taida löytyä tarpeeksi. Jäisi monta papinvirkaa täyttämättä, ainakin pääkaupunkiseudulla, sanoi tämä setä. No, tunnen kehä kolmosen sisäpuolelta joitakin uskovia pappeja – tai ainakin yhden. Hän ei kuitenkaan ole se, joka eräässä mummopiirissä hermostui mummojen tenttaamiseen ja paukautti Raamatun pöytään sanoen: ”Tämä kirja ei ole totta!”

En aio paljastaa tuon uskovan papin nimeä – en, vaikka ev.lut. kirkon inkvisitiolaitoksen (tuomiokapitulin) pyövelit kuinka uhkailisivat. Menettäisi vielä tuo(kin) pappi-parka työnsä sen takia, kun uskoo Raamattuun Jumalan sanana.

Sattuipa eräänä päivänä silmiin Kirkko&kaupunki-lehden 8.1.2015 ilmestynyt numero. Siinä kerrottiin muun muassa, että lehden yhtenä kolumnistina aloittaa muslimi. Ainoa hengelliseen viittaava artikkeli oli jotain uutta homoteologiaa esittelevä juttu. Löytyihän sieltä lopusta kuitenkin pari ihan oikeasti kristillistä tekstiä – ne olivat yleisönosastokirjoituksia. Ihme ja kumma kun niitä ei ollut sensuroitu, kun toisessa arvosteltiin lehden linjaa ja toisessa oli mainittu niinkin kerettiläinen sana kuin synti.

Kun Kirkko&kaupunki on ottanut kolumnistiksi muslimin, niin eikö se ole epätasa-arvoista? Varmasti nyt pahastuvat ainakin hindulaiset, buddhalaiset, taolaiset, jehovan todistajat, mormonit ja bahá’ílaisuuden edustajat. Hehän voisivat laittaa K&k:n syytteeseen suvaitsemattomuudesta. No eipä hätää! Kynttilänpäivän Tuomasmessussa 8.2.2015 pidettiin keskustelusaarna, johon osallistuivat papin lisäksi edustajat Hare Krishna -liikkeestä, juutalaisesta seurakunnasta ja bahá’í-yhteisöstä. (Seurakuntalainen.fi 9.2.15)

Tuossa ”saarnassa” puhuttiin valosta. Sehän kyllä sopii hyvin tämän uuden uskonnon maailmankuvaan. Kun Jeesus on pudotettu pois syntien sovittajan ja Pelastajan roolista, eikä Hän enää ole edes jumalallista alkuperää, niin tämän uuden uskonnon oppi on itse asiassa sopusoinnussa kaikkien muiden uskontojen kanssa. Tällaista sopusointua kutsutaan hienolla sanalla synkretismi, joka tarkoittaa uskontojen yhteensulautumista.

Idän suurten uskontojen edustajia – hindulaisia, buddhalaisia ja taolaisia – ei tällä kertaa nähty kirkossa. Valaistumisen voi kuitenkin kokea osallistumalla pääkaupungin seurakuntien moniin meditaatiopiireihin, joissa idän uskontojen valo – joka tosiasiassa on pimeyttä – tarjoillaan kivasti kristillisessä viitekehyksessä. Ja jos tällainen penkkiurheilu alkaa kyllästyttää, tuo pimeä valo löytyy kristillisestä joogasta, jolloin kuntokin kohenee samalla.

Pitipä vielä tulla eteeni toinenkin huuhaa-lehti, nimittäin Esse – Espoon seurakuntasanomat. Se antaa esimerkillisen hyvän valaistumisen kokemuksen tästä synkretismistä. Lehden 12.2.2015 ilmestyneessä numerossa eräs kehä kolmosen pastori kehtaa sanoa, että ”Jumalan luokse on monta tietä. Kirkko ei voi määritellä, mitä tietä joku kulkee kristillisten perustotuuksien luo. Lähtökohtana pitäisi olla ihmisen uskonnollinen kokemus ja elävä suhde hengellisyyteen, eivät niinkään kirkon dogmit ja opit.” Tämä pappi viittaa siis kintaalla Raamatun sanalle. Hän antaa haastattelussa ymmärtää, että kun jooga, meditaatio ja tietoinen läsnäolo ovat valtavirtaa, ne pitäisi ottaa entistä enemmän huomioon seurakuntien toiminnassa. Hän haluaa niiden harrastuspiirejä lisää seurakuntiin. Lehden kuvassa kyseinen pappi ottaa hyvinvointimessuilla Äiti Maa -siunauksen energiahoitajalta. Mitähän siunausta tämä pappi mahtaa välittää edelleen omille seurakuntalaisilleen?

Sama pastori sanoo toisessa haastattelussa joogamessuilla, että pääkaupunkiseudulla olisi tilaa sellaiselle seurakunnalle tai yhteisölle, jonka hengellinen profiili olisi uushenkinen. Näin ollen sellaiset ihmiset, joiden usko on vahvasti suuntautunut tällaiseen (new ageen), saisivat olla ja toimia kirkon yhteydessä ja kasvaa sitä kautta kristittyinä. Pastorin mukaan heidän ei tällöin tarvitsisi radikaalisti muuttaa omaa hengellistä elämäänsä, vaan kirkon sanoma voisi vähitellen heissä vaikuttaa.

Kysynpä vaan, että mikä on se kirkon sanoma, joka uushenkisiin vaikuttaisi? Onko se tässä tapauksessa kehä kolmosen uskonnon sanoma, joka on loppujen lopuksi sama kuin new agessa – kaikki tiet vievät Jumalan luo? Miten siinä mahtaa käydäkään, kun tuolla tiellä sokea sokeaa taluttaa (Luuk. 6:39)…

Olen monesti miettinyt, miten joku elävä uskova voi pysyä tuollaista uskontoa harjoittavassa yhteisössä hengellisesti elossa. Kirjoittaahan Paavali:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. (2. Kor. 6:14-18)

En ole ketään kehottamassa eroamaan kirkosta, koska me kirkollisveron maksajat olemme nykyisin entistä tärkeämpiä. Nimittäin päivä päivältä jäsenmäärä vähenee, kun kirkko on joko liian suvaitseva tai ei ole tarpeeksi suvaitseva, ja pitäähän meidän vielä uskoa hyvän tekemiseen. No kehä kolmosen sisäpuolella tähän huutoon on kyllä yritetty vastata. Valitettavasti Iisebelin henki ja Baalin alttareiden mädäntynyt haju on sieltä alkanut levitä koko maahan turruttaen yhä useampien mielen.

Monet ovat silti löytäneet hengellisen kodin jostain muusta oikeasti kristillisestä yhteisöstä. Onneksi sellaisiakin sentään on vielä, vaikka määrärahoja joiltain niiltä on yritettykin viedä.

Suomessa olisi tilausta muutamalle marttilutherille, jotka saisivat aloittaa täällä uskonpuhdistuksen. Tai Elialle, joka repisi maahan Baalin alttarit. Kaatoihan Jeesuskin temppelissä rahanvaihtajien pöydät, kun Hänen Isänsä huoneesta oli tehty rosvojen luola (Matt. 21:12,13). Suomen Siion tarvitsee pikaista puhdistusta kehä kolmosen uskonnosta, tuosta Beliarin hengen saastuttamasta opista!

---

Jälkipuhe

Tiedän, että tämä kirjoitus aiheuttaa närää, ja ehkä myös närästystä, jos sen pureskelematta nielee. Olisiko minun pitänyt olla hienotunteisempi toista uskontoa – kehä kolmosen uskontoa – kohtaan? Ei olisi. Olen sanonut ehkä liiankin kauniisti sen, mitä ajattelen siitä.

Meidän toki pitää kunnioittaa toisen uskontoa ja myös tahtoa olla uskomatta. Sitä en voi kuitenkaan kunnioittaa, että kehä kolmosen uskonto salakavalasti ujuttaa harhaoppejaan Suomen ev.lut. kirkon sisälle ja harjoittaa sellaista epäjumalanpalvelusta, joka on kauhistusta Jumalan silmissä. Tuo uusi uskonto käyttää ovelasti kirkon kulisseja saadakseen yleisen hyväksynnän, ja alkaa sanella, millaiseksi kirkon ikiaikainen, Raamattuun nojaava, oppi pitäisi muokata. Jos se reilusti toimisi jollain eri nimellä omana kirkkokuntanaan, niin en sanoisi siitä mitään.

Totisia uskovia pappeja kyllä ajetaan kirkon viroista pois, mutta Jumalan sanan – Raamatun – arvovaltaa halventavat saavat siellä uskoa ja opettaa mitä haluavat, ilman että siihen kukaan puuttuu. Ja jos siihen inkvisitiolaitokseen lähettää kantelun, niin se ei johda mihinkään.

Vielä lopuksi tuoretta tietoa sukulaisilta pääkaupunkiseudulta: on siellä kuulemma jopa kaksinumeroinen luku Raamattu-uskollisia pappeja. Ja ”piilossa olevia” lienee vielä lisää. Herra auttakoon heitä kestämään uskossa ja antakoon rohkeutta pitää elävää sanomaa ja totuutta esillä!

Read Full Post »

Kristillinen meditaatio

Kirjoitin edellisessä artikkelissa Mystiikka – pyrkimistä jumaluuden yhteyteen, että kristinuskon piirissä puhutaan nykyisin sellaisista asioista kuin esimerkiksi kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely ja kontemplatiivinen rukous. Nämä käsitteet ovat tuttuja katolilaisuudesta, mutta ovat tulossa vinhaa vauhtia myös luterilaisuuteen. Jatkan tässä artikkelissa aiheen käsittelyä kristillisen meditaation osalta.

Pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Kirkko & Kaupunki -lehden numerossa 1/2011 sivuilla 22 ja 23 on artikkeli otsikolla Ihan hiljaa. Siinä kerrotaan retriitistä, jonka ”… ohjelmasta on karsittu pois niin paljon puhetta kuin mahdollista. Messua ei ole, joten sanattoman rukouksen opettelun voivat jakaa kaikki kirkkokunnasta riippumatta.”

Olen itse pohtinut suosittuja hiljaisuuden retriittejä. Niissä on varmasti paljon hyvää, mutta myös tietty vaara näkyvissä. Heräsin tähän ajatukseen silloin, kun tuntemani New Age -ihminen vuolaasti kehui kokemustaan eräästä retriitistä. Onko niin, että siellä jokainen voi luoda omanlaisensa suhteen Jumalaan? Ja vieläpä sellaiseen jumalaan, johon kukakin haluaa uskoa? Tämä riippuu ehkä osaltaan retriitin vetäjästä. Olen aika huolestunut, kun retriitin vetäjä lausuu näin: ”Olen tullut hyvin sensitiiviseksi siinä, etten vain ohjaisi kenenkään kohdalla sitä, mitä pitäisi tai voisi tapahtua… Olen oppinut näkemään, että Jumalan Pyhä Henki kuljettaa meitä aivan erilaisia teitä. Siksi en halua vähäisimmässäkään määrin manipuloida. Siksi emme tapaamisissamme rukoile koskaan yhdessä ääneen.” (Lähde)

Palataanpa vielä tuohon Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeliin, mitä siinä opetetaan seurakuntalaisille: ”Ihmiset ovat löytäneet kotiretriitit, hengelliset päiväkirjat, keskittyvän rukouksen tien, katekismusmietiskelyn, zen-meditaation, ignatiaaniset harjoitukset ja sanameditaatiot… Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Taolaisen elämisen ihanteen mukaan asiat tehdään oikein, kun ne sujuvat itsestään.” Tuossa on huolestuttavaa se, että lehden lukijoille jää käsitys, että zen-meditaatio ja taolainen elämisen malli ovat kristitylle ihan normaaleja asioita.

Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen kirjoittaa blogissaan kristillisestä meditaatiosta:

Miltei jokainen erämaaisiä kuvaava lukemani kirja – viimeksi Basil Penningtonin Centering Prayer – vertaa erämaaisien elämänkuvauksia myöhempien mystikkojen kokemuksiin. Päädytään tulokseen, että kaikkien historianpyhien mystiset kokemukset ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaisia. Kristillinen meditaatio tuottaa kristillistä mystiikkaa ja samanlaisia sisäisiä juttuja vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen.  On mahdollista tutkia ja verrata eri aikakausien kristittyjen kokemuksia toisiinsa ja koettaa selvittää itselleen, mikä tekee mietiskelystä kristillistä.

Nykyajan luterilaisuudessa on trendikästä palata samaan mystiikkaan, jota on jo vuosisatoja sitten harjoitettu. On kuitenkin muistettava kriittisyys: mistä voimme tietää mystisten kokemusten olevan raamatullisia? Tarkastellaanpa hieman edellä mainitun Basil Penningtonin ajatuksia. Pennington kirjoittaa yhdessä Thomas Keatingin kanssa:

Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.

Edellä mainitut katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating ovat mietiskelevän rukouksen uranuurtajia maailmalla.

Hiltunen jatkaa blogissaan: ”Mietiskelytekniikoita ja mystisiä kokemuksia on verrattu myös eri uskontojen välillä. Mystinen kokemus ja meditaatio ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaista uskonnosta huolimatta. Kaikki meditoimiseen liittyvät mystiset kokemukset eivät ole siis vain kristillisiä.” Hiltunen tekee, kuten pitää, eron kristillisen ja muiden uskontojen meditoinnin välille: ”… jos halutaan meditoida kristillisesti, on selvitettävä, miten meditoidaan kristillisesti ja aletaan sitten vasta meditoida.”

Puurot ja vellit voivat kuitenkin tässä mennä monelta pahasti sekaisin. Se, että joku kokemus on samanlainen kristinuskossa ja muissa uskonnoissa, ei todista sitä, että kokemus on raamatullinen ja hyväksyttävä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut monta kertaa blogissani (napsauta oikeasta reunasta kategoriaa Uskon eksyttäjät, niin saat kaikki aihepiirin artikkelit näkyville). Saatanalle on tyypillistä tuottaa sellaisia hengellisiä kokemuksia, jotka saavat meidät uskomaan niiden olevan Jumalasta.

Mainitussa Kirkko & Kaupunki -lehden artikkelissa mainitaan vielä: ”Mietiskelyssä paljon mainostettu mielen tyhjentäminen on hyvä harrastus ja tarpeellista…” Kuten edellisessä artikkelissani totesin, niin New Age -pohjaisissa harjoitteissa tavoitteena on mielen tyhjentäminen. Siinä vain on vaarana se, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään, kun esteet  on poistettu. Meediot yms. käyttävät tätä saadakseen yhteyden henkioppaaseensa. Mielen tyhjentäminen on vaarallista ja täysin kristinuskolle vierasta! ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8). Lue esimerkki mielen tyhjentämisestä (minkä seurauksena valhehenki näyttäytyi Pyhänä Henkenä).

Koska uushenkisyys on erittäin voimakkaasti lisääntymässä, kirkko etsii keinoja vastata tähän muutokseen. Kirkkohallituksen sivuilta löytyy monia hyviäkin keinoja, mutta yhden niistä saisi jättää pois: ”Kristillisen mystiikan ja kristillisen mietiskelyn vanhat traditiot on päivitettävä toimiviksi käytänteiksi.”

Sanon nyt aika rankasti, mutta mielestäni Kirkko & Kaupunki -lehti on levittämässä maahamme ei-kristillistä uushenkisyyttä ja edistää uskontojen yhteensulautumista eli synkretismiä. Ja mikä valitettavinta, se tapahtuu salakavalasti kristillisessä kaavussa. Kristillisissä piireissä ei pitäisi missään nimessä käyttää sellaisia termejä mitkä on totuttu yhdistämään idän uskontoihin; ei pitäisi puhua meditaatiosta, mietiskelytekniikoista, mystisistä kokemuksista jne. Tavalliset ihmiset sekoittavat asiat ja menevät mukaan joogaan yms. ei-kristilliseen. Kaikkein pahinta on se, kun nämä asiat vielä tuodaan tarjolle seurakunnan sisälle!

Olen varma, että oikeaa ja kristillistä meditaatiotakin on olemassa. Ongelma on vain siinä, että jos se ei ole täysin Kristus-keskeistä, siitä muodostuu menetelmäkeskeistä. Tällöin ollaankin jo rankasti harhapoluilla. Luepa seuraava Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeli Antaumuksen rukous. Olen kasvanut luterilaisuudessa, mutta tuossa tekstissä kuvattu tapa rukoilla tuntuu minusta todella kaukaiselta! Tekstissä mainitaan Contemplative Outreach -yhdistys, joka tekee tunnetuksi tätä kontemplatiivista, keskittävää antaumuksen rukousta. Huomasitko maininnan, että yhdistyksen hengellisiin vaikuttajiin kuuluu jo aiemmin siteeraamani Thomas Keating, joka uskoo kristittyjen saavan suurta apua joogasta, zenistä ja transsendentaalisesta mietiskelystä? Miten Suomen ev.lut. kirkko voikaan olla niin sinisilmäinen, että sallii tällaista!

Lisäys 20.8.2013

Thomas Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä – itse asiassa ne ovat okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio:

Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.

Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Lue aiheesta lisää:

• Kundaliinivoiman ilmenemismuotoja
• Kristillinen mystiikka, kundaliinivoima sekä kontemplatiivinen rukous.

Read Full Post »