Sana vuodelle 2015

Loppuvuodesta 2014 ajatukseni kietoutuivat kerta toisensa jälkeen yhden kysymyksen ympärille: mikä on Raamatun arvovalta nykyaikana? Elämme nyt aikaa, jolloin on elämän ja kuoleman kysymys – hengellisen elämän kannalta – uskommeko Raamattuun Jumalan sanana ja ojentaudummeko sen mukaan.

Koimme vuoden 2014 aikana monenlaisia asioita. Nostan hengelliseltä kentältä pari surullista esimerkkiä tarkasteltavaksi.

Yhdessä äärilaidassa on niin sanottu uuskarismaattisuus, jossa Pyhä Henki on keskipisteenä samoin kuin sellaiset kokemukset ja ilmiöt, joita ei löydy Raamatusta. Viittaan tällä esimerkiksi David Herzogiin, joka vieraili kesällä Suomessa. Toisessa ääripäässä ovat suuret kirkkokunnat maailmanlaajuisesti Suomi mukaan lukien. Niissä Raamatun arvovaltaa poljetaan oikein urakalla. Siitä olemme saaneet esimerkkejä viime syksynäkin vaikkapa niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain muodossa, jota yritetään ajaa eteenpäin ihan arkkipiispan siunauksella.

Saatana kuiskuttelee sitä samaa tänäkin päivänä kuin jo ensimmäisille ihmisille: ”Onko Jumala todella sanonut?” Jeesus sanoi aikanaan fariseuksille – ja samalla meille muistutukseksi: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt. 22:29).

En voi olla siteeraamatta Paavalia, joka kirjoittaa Roomalaiskirjeen alussa osuvasti tämän päivän ihmisille. Paavalin mukaan Jumalan viha on ilmestyvä taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Jumala vihastuu niihin, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. He eivät voi olla tietämättömiä Jumalasta ja Hänen tahdostaan, sillä ”onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.” (Room. 1:19-22 RK)

On paljon pelkästä ihmisviisaudesta kumpuavaa julistusta ja Raamatun tulkintaa, jossa ei vaikuta Pyhä Henki ja johon Pyhä Henki ei voi yhtyä. On käynyt niin, että kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet. ”Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hullutusta. Onhan kirjoitettu: ’Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa’, ja vielä: ’Herra tuntee viisaiden ajatukset, hän tietää, että ne ovat turhanpäiväisiä.'” (1. Kor. 3:19,20 RK)

Etenkin meillä luterilaisuuden piirissä on jo todella isoja näkemyseroja Raamatusta ja sen keskeisistä kohdista. Leif Nummela viittaa tähän Uusi Tie -lehden 2.1.2015 pääkirjoituksessa sanoen: ”Voidaan todeta, että meillä on yksi kansankirkko, jonka sisällä on monta eri uskontoa. Kaikki tämä merkitsee suurempaa luopumusta kristillisestä uskosta ja kristillisistä arvoista… Ihminen ei voi asettua Raamatussa kuvattua Jumalan luomisjärjestystä vastaan, ilman että hän samalla asettuu Jumalaa vastaan ja vahingoittaa myös itseään.”

Kun Jumalan sanaa muutetaan tai sitä tulkitaan ihmislähtöisesti, siitä tulee uutta ja vääristeltyä evankeliumia – uusi uskonto. Se kyllä sopii tämän ajan ihmisten korville, mutta vetää Jumalan vihan päälleen.

Nykyisin yhä useammin jäävät yleisessä mielipiteessä vähemmistöön ne uskovat, jotka uskovat Raamattuun Jumalan inspiroimana sanana. Mutta mitä sanoikaan Jeesus: ”… joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias (Matt. 10:38).” Vaihtoehtoina meillä on joko hävetä Jeesusta ja Jumalan sanaa, tai seisoa Raamatun ilmoituksen takana. Nyt elämme aikaa, jolloin joudumme ottamaan tämän ristin ympärillämme vallitsevista mielipiteistä huolimatta.

Oletko miettinyt, mitä yhteistä on erilaisilla eksytyksillä tässä ajassa? Se on sitä, että Jeesus laitetaan sivurooliin tai vaietaan kuoliaaksi. Jeesuksesta on tehty vain jonkinlainen hyvien elämänohjeiden antaja. On unohdettu Jeesuksen keskeinen tehtävä ihmiskunnan syntien sovittajana. Jeesuksen veren voimasta kuulee puhuttavan yhä harvemmin, ja se on kuitenkin kristinuskon ydinasia. Kun nykyisin ei ole sopivaa puhua synnistä, parannuksenteosta, iankaikkisesta kadotuksesta ja sielujen pelastumisesta, niin eihän silloin Jeesustakaan enää tarvita.

Silti läpi koko Raamatun punaisena lankana kulkee Jumalan pelastustyö, ja Jeesus luvattuna Messiaana on siinä kaiken keskipiste. Aikojen saatossa ei ole mihinkään muuttunut se tosiasia, että ihminen ei voi itseään pelastaa, vaan se tapahtuu vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta.

Avain herätykseen, jota niin paljon odotetaan, on synnintunnossa. Ja sen saa aikaan lain ja evankeliumin julistaminen, jotka yhdessä johtavat Pyhän Hengen vaikutuksesta parannuksentekoon – meidät jokaisen.

Raamattu on ihmeellinen kirja, jossa Jumala jo alkulehdiltä lähtien esittelee suunnitelmansa ihmisten pelastamiseksi. Jumala tiesi jo meidät luodessaan, että emme pysty elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Niinpä Hän suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan valmisti itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi. Tästä Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta koko Raamattu kertoo.

Vanha testamentti on täynnä Jumalan ilmoitusta siitä, miten Hän tulee itse pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä – miten Hän itse pojassaan Jeesuksessa on se virheetön uhrikaritsa, joka meidän puolestamme annetaan. Siellä ilmoitetaan myös se, että tarjottu pelastus ei meille kelpaa, vaan lähetetty Messias on oleva muukalaisena omiensa joukossa, vihattu ilman syytä.

On monia kirjoja ja nettisivustoja, jotka esittelevät lukuisia Vanhan testamentin Messias-profetioita ja niiden täyttymyksen Uudessa testamentissa. Jo niiden perusteella luulisi ihmisten silmien avautuvan näkemään, että ei kukaan muu ole voinut olla Raamatun tekstien takana kuin Jumalan Pyhä Henki.

Meille, jotka uskomme Raamattuun Jumalan sanana, se on tänä levottomana aikana – lopun aikana – valtava lohdun tuoja. Saamme uskoa todeksi kaikki ne Raamatun lupaukset, jotka Jumala on sinne ihmisten välityksellä kirjoittanut. Kun kuulemme sanomia sodista, terroriteoista, luonnonmullistuksista, kulkutaudeista, eksytyksistä ja niin edelleen, niin tiedämme, että ne ovat osa Jumalan suunnitelmaa, ja vapautuksemme aika on lähellä. Kaiken kauhistuksenkin keskellä saamme luottaa Jumalan lupaukseen, että Hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Joku saattaa kaiken tämän nykymenon keskellä ajatella, että Herra on meidät hylännyt. Herra kyllä voi hylätä jumalattoman maailman – ja myös luopuneet seurakunnatkin – syntisiin menoihinsa, jos ne eivät tee parannusta, mutta Hän ei hylkää niitä, jotka turvaavat Häneen.

1800-luvulla elänyt Charles H. Spurgeon kirjoitti eräässä hartaustekstissään näin: ”Ajatteletko, että sinut on hylätty? Miksi luulet sellaista Herrastasi, joka on kihlannut sinut itselleen? Vaienna tuollaiset ajatukset äläkä anna niille enää koskaan tilaa sielussasi! ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Room. 11:2). ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra” (Malakia 2:16).

Alussa mainitsin Jeesuksen lauseen ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”. Mutta mitä on tämä Jumalan voima?

Joku saattaa sanoa Jumalan voimaksi vaikkapa erilaisia tunnekokemuksia. On totta, että Pyhä Henki vaikuttaa myös tunteisiimme, mutta pohjimmiltaan tässä on kyse jostain muusta. Toinen voi pitää Jumalan voimana ihmeitä ja erilaisia voimatekoja, mutta olen varma, että Jumalan voimalla on vieläkin syvempi merkitys.

Moni meistä on ollut – tai on parhaillaan – jonkinlaisessa Jumalan koulussa. Uskon, että vasta sellaisen kautta pystymme näkemään jotain Jumalan voimasta. Jumala saattaa viedä meidät sellaiseen tilanteeseen, että meidän on pakko jättää pois kaikki omavoimaisuutemme – meillä ei yksinkertaisesti ole mitään keinoja selvitä eteenpäin. Kun sitten meidän on ”pakko” luottaa Jumalaan, Hän auttaa usein ihmeelliselläkin tavalla. Olen vakuuttunut siitä, että elämme juuri nyt sellaista aikaa, jossa Jumala haluaa opettaa erityistä luottamusta Häneen; Hänen haluunsa, voimaansa ja kykyynsä auttaa meitä.

Jumala ilmaisee itsensä Raamatun kautta, ja kun luemme Raamattua, sieltä käy kyllä ilmi, miten voimallinen Jumala meillä onkaan!

Jumalan viesti sinulle tässä ajassa on erityisesti, että ”Älä pelkää”. Vaikka olemme menossa inhimillisesti katsoen yhä huonompia aikoja kohti, sinun ei tarvitse pelätä tulevaa. Herra huolehtii sinusta kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissasi ja kaikissa vaikeuksissasi. Muista, että Jumala ei sinua koskaan hylkää, kun käännyt Hänen puoleensa!

Lue vaikkapa psalmeja, joissa on paljon rohkaisua elämän eri tilanteisiin. Tässä muutamia jakeita alkuun – katso lisää artikkelista Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen:

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (Ps. 46:2-4)

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15) (vanhan käännöksen mukaan Ja sinun pitää kunnioittaman minua)

Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua. (Ps. 55:23)

Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? (Ps.118:5,6)

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, uskollinen kaikissa teoissaan. Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa jaloilleen. Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää. Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. (Ps. 145:13-19)

Herra, anna Raamatun – ja sitä kautta Jeesuksen – tulla meille entistä rakkaammaksi. Herra, anna Pyhän Henkesi avata Raamatun sanaa meille yhä enemmän, ja anna sen avautua juuri siinä merkityksessä, kuin Sinä olet sen alun perin antanut. Auta meitä juurtumaan sinun Sanaasi ja sen muuttumattomaan totuuteen. Jää meitä siunaamaan. Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

Uskovan kilvoittelu

Pelkästään hyvällä elämällä ja hyviä tekoja tekemällä emme taivaaseen pääse. Meidät on pelastettu armosta yksin Jeesuksen sovitustyön tähden.

Monelle riittää se, että on pelastettu. Raamattu kehottaa meitä kuitenkin kasvamaan hengellisesti, kasvamaan Jeesuksen syvällisempään tuntemiseen, jotta hengen hedelmät näkyisivät elämässämme. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Kun kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen tuoksunaan tässä maailmassa, ihmiset ympärillämme voivat kenties saada aavistuksen Jumalasta ja löytää tien iankaikkiseen pelastukseen.

Kilvoitteluun kuuluu taistelu syntiä vastaan omassa elämässämme. Gal. 5:19-21 kuvaa niitä lihan tekoja, jotka ovat meille luontaisia, ja joista meidän tulee tehdä parannusta: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”

Kuinka usein näemmekään ne virheet toisissa, mutta emme edes pyri eroon omista paheistamme. Ja kun joskus yritämme, kiusaaja saa meidät lannistumaan ja masentumaan. Näin meistä tulee heikkoja, passiivisia ja lyötyjä – paholaisen voittamia. On aika palata kilvoitteluun.

Kirjoitan seuraavassa joitakin keskeisiä ajatuksia David Wilkersonin kirjoituksen Palaaminen kilvoitteluun pohjalta. Wilkerson ottaa tarkastelun kohteeksi ja kilvoittelun esimerkiksi Jaakobin. Jaakobin tavoin meidän tulee tavoitella Jumalan siunausta elämässämme. Ei siunausta itsekkäästi omaksi hyväksemme, vaan muiden auttamiseen.

Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka ovat valmiita palvelemaan muita sen sijaan että huolehtisivat vain omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan. Wilkerson kirjoittaa suorasukaiseen tapaansa: ”Ellet janoa Jeesusta – jos haluat vain päästä taivaaseen etkä yhtään välitä muiden tarpeista – silloin sinulla ei ole mitään, minkä vuoksi kilvoitella. Olet kevyen sarjan kristitty, helppo saalis paholaiselle.” Tästä syystä monet Jeesuksen seuraajat ovat tapojensa ja mielihalujensa orjia. Heissä ei ole halua eikä voimaa taistella – he eivät pysty hylkäämään helmasyntejänsä.

Meidän on janottava läheisempää suhdetta Jeesuksen kanssa, emmekä voi tehdä sitä, jos samaan aikaan elämme synnissä. On noustava taisteluun syntiä vastaan ja sanottava: ”Jumala, minä haluan sinun siunauksesi. Haluan voittaa elämässäni kaiken sen, joka ei ole sinusta!”

Jaakob vaelsi Jumalan tahdon mukaisesti, janosi ja palvoi Herraa, mutta silti hän joutui suuriin koettelemuksiin elämässään. Hänen henkensäkin oli vaakalaudalla, ja kaiken lisäksi vielä itse Herra taisteli painien häntä vastaan.

Antoiko Jaakob periksi, luovuttiko hän? Ajatteliko Jaakob, että ”Kaikki nämä olosuhteet osoittavat, etten ole Jumalan suosiossa. Vaikka olen totellut, Hän on minut hylännyt.”?

Samalla tavalla moni uskova on tälläkin hetkellä elämänsä suurimmissa ahdingoissa. He sanovat Jumalalle: ” En elä synnissä, olen totellut sinua. Mitä siis olen tehnyt väärin?”

David Wilkerson sanoi kysyneensä Herralta, miksi niin monet totiset uskovat joutuvat kestämään raskaita ja vaikeita aikoja ja kaikenlaista ankaraa kärsimystä. ”Miksi niin monia koetellaan äärirajoille saakka?” Herra vastasi hänelle, että suurin osa kristityistä on luopunut taistelusta paholaista ja sen valtakuntaa vastaan. Kun Jumala löytää uskovan, joka janoaa ja halajaa Hänen siunaustaan, Hän panee uskovan koetukselle.

Elämme viimeisiä aikoja, lopunaikaa, ja saatana kulkee vapaana maan päällä taistelunsa viimeisinä hetkinä. Siksi Jumala tarvisee kunnolla valmennettuja ja koelteltuja sotureita, jotka selviytyvät voittajina kaikista helvetin valloista. Wilkerson kirjoittaa: ”Hän tuo rintamalle sotureita, jotka on valmennettu ja koeteltu, koska he ovat painineet Jumalan kanssa. Mitä enemmän he kärsivät ja mitä rajummaksi heidän koettelemuksensa muuttuu, sitä suurempi tehtävä Hänellä on heidän varalleen!”

Raamattu sanoo Jaakobista, että ”miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa” (Hoos. 12:3). Jaakob kesti ja voitti taistelun. Samalla tavalla meidän on pantava kaikkemme likoon, jotta voisimme selviytyä voittajina näinä aikoina.

Saatat ajatella, että entä jos koetusten takana kuitenkin on paholainen? Tässä Jumalan koulussa voimme olla turvallisin mielin, kun olemme Jumalan edessä oikealla tavalla: Kristuksen verellä pestyinä ilman syntiä ja kestävänä rukouksessa. Silloin paholainen ei pääse tekemään säröä siihen, mitä Jumala haluaa tehdä.

Wilkerson ravistelee hereille helppoon elämään tottuneita uskovia: ”Monet kristityt odottavat, että Jumala jotenkin pelastaa heidän perheensä, sovittaa heidän ihmissuhteensa, tekee ihmeitä – eikä se maksa heille mitään. He haluavat vain levätä – istua keinutuolissaan ja ’uskoa kaiken Jumalan haltuun’. Mutta tämä kestäminen rukouksessa – ’läpimurto’ Jumalan luo, vastausten saaminen ja tulosten näkeminen – se maksaa sinulle lihallisesti jotain. Ajattele, mitä se maksoi Jeesukselle: ’Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia  ja anomuksia…’ (Hebr. 5:7). Vaikka Jeesus tiesi, että Hän oli lihaksi tullut Jumala, Hän itki ja huusi Isänsä edessä.”

Odotamme herätystä ja etsimme siunauksia, mutta kuka meistä etsii Häntä vakavissaan? Kuka rukoilee taistellen, itkien ja huutaen Jumalan puoleen kaiket yöt? Kuka haluaa miellyttää Jumalaa niin, että kaikin keinoin haluaa vapautusta omista pahoista tavoistaan ja himoistaan? Kuka etsii pyhyyttä, puhtautta ja Kristuksen kaltaisuutta niin paljon, että huutaa, kilvoittelee ja kamppailee Jumalan kanssa, kunnes Hän murtaa kaikki kahleet? Wilkerson kirjoittaa: ”Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei tule koskaan näkemään, mitä Jumalalla on Hänen ruumistaan varten varattuna – ennen kuin Hän näkee, että me etsimme Häntä vakavissamme.”

Ahdistuksemme aikana Jumala odottaa, että lähestymme Häntä. Moni kristitty ryhtyy rukouksen sijaan etsimään apua kaikilta muilta tahoilta: apua kysytään ystäviltä, muilta neuvonantajilta ja vaikka profeetoilta, josko tulisi jotain sanaa Jumalalta.

Kaiken aikaa Jumala odottaa, että vain tulisimme rukouksessa Hänen kasvojensa eteen. Wilkerson kirjoittaa lopuksi: ”Uskon, että Jumala antoi minulle tämän sanan välitettäväksi sinulle juuri tänä päivänä: Jumala kutsuu sinua tänään irrottaakseen katseesi kaikista ulkoisista olosuhteista. Älä tuomitse mitään nykyisen tilanteesi perusteella. Älä yritä miettiä asiaa loppuun asti. Älä anna pelon kaataa sinua. Jumala kohtaa sinut rukouksessa! Hän antaa sinulle pian sanansa. Hän ei pidä sinua pimeydessä. Hän tietää, että olet kuuliainen Hänelle.”

Lue David Wilkersonin kirjoitus Palaaminen kilvoitteluun.

Read Full Post »

Herätyksen avaimia

Olen viime aikoina lukenut Tapio Nousiaisen kirjaa Ellei nisunjyvä kuole. Kirjan keskeinen teema on yksittäisen uskovan ja sitä kautta seurakunnan elämä – millaista se useimmiten on ja millaista sen pitäisi olla Raamatun mukaan. Hän ottaa käsittelyyn muun muassa uskovien synnit ja edellytykset herätykselle. Kirja valottaa myös sitä, mitä on olla Jumalan koulussa. Seuraavassa tuon esille joitakin kirjan ajatuksia. Omat huomioni olen kirjoittanut violetilla tekstillä.

Lihalliset, sielulliset ja hengelliset kristityt

Nousiainen jakaa kristityt kolmeen ryhmään: lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin.

Ääripää lihallisesta kristitystä on muotojumalinen eli nimikristitty. Hänen hengellinen elämänsä on rituaalien ja muotomenojen harjoittamista.  Hän ei ole koskaan tullut pelastukseen.

Tämän tyyppistä kristillisyyttä on valitettavan paljon Suomen kirkossa, todettakoon se nyt Uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Muotojumalisuuden vaikutuksesta tarjotaan ”kristillistä” joogaa ja erilaisia hiljentymis- ja mietiskelytekniikoita muka kristillisinä. Entistä enemmän tilaa saa synkretismi – kaikki uskonnot ovat yhtä.

Uskovakin voi olla lihallinen kristitty: vanha ihminen elää voimakkaana – liha ei ole kuollut ristillä, vaan syntielämä saa hänessä vallan. Minä eli vanha ihminen on keskipisteenä. Rukous on vastenmielistä pakkoa. Tällainen henkilö on saattanut olla uskossa vuosikymmeniä.

Sielullinen uskova ihminen rakentaa uskonelämänsä tunne-elämysten varaan. Hän ottaa vastaan uskonelämästä valoisat puolet, mutta nurisee koettelemuksista. Hänellä on taipumusta ylihengellisyyteen ja ailahtelevaisuuteen. Hän voi olla äänekäs rukoilija, mutta hänellä ei ole kestävyyttä rukoustaisteluun.

Hengellisen uskovan tuntomerkkeinä puolestaan ovat:

• Hän tutkistelee kaiken (1. Kor. 2:15) ja pystyy erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14).
• Hänellä on Hengen palavuus (Apt. 18:25).
• Hänellä on Hengen viisaus (Apt. 6:10, 1. Kor. 2:13).
• Hän on rukouksen ihminen (Joh. 4:23).
• Hän on Kristuksen rakkauden valtaama (Room. 5:5).
• Hän on nöyrä (Matt. 11:29). Hän antaa kunnian Jumalalle ja tuntee itsensä pieneksi Hänen edessään. Hänellä on oikeanlainen Herran pelko.
• Hän on toisten palvelija (Mark. 10:44, 45).
• Hän on kuuliainen (Fil. 2:8, Joh. 12:26). Se voi viedä jopa kuolemaan Jeesuksen tähden.

Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Se on myös hengellisten uskovien tie, ja sen päämääränä on pyhitys. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä” (Room. 6:22). ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

Pyhitys on kristityn kasvua, ja se tapahtuu usein kärsimyksen kautta Jumalan koulussa. Se ei ole menestysteologiaa vaan menetysteologiaa – usein saatamme menettää siinä koulussa kaiken inhimillisen, kuten kävi Jobille.

Tapio Nousiainen esittää meille kysymyksiä mietittäväksi: ”Haluammeko kasvaa? Haluammeko alistua Jumalan kouluun? Haluammeko tulla Jumalan koulussa hengellisiksi ihmisiksi?” Hän toteaa, että muuta mahdollisuutta ei ole, tämä on ainoa tie. Jumalan seurakunta tarvitsee hengellisiä uskovia.

Yhden leiviskän palvelijat

Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joiden haltuun isäntä uskoi omaisuuttaan, leivisköitä, matkustaessaan ulkomaille. Palvelijat hoitivat leivisköitä eri tavoin: kaksi heistä hankki niiden avulla lisää leivisköitä, mutta yksi säilytti sitä piilossa eikä saanut kasvatettua leivisköjen määrää. Kun isäntä palasi, hän palkitsi omaisuutta hyvin hoitaneet, mutta oli ankara sille palvelijalle, joka toi takaisin vain sen yhden leiviskän: ”’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen… Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:26-30)

Tässä vertauksessa isäntä kuvaa Jeesusta ja palvelijat Jumalan lapsia. Leiviskät ovat erilaisia lahjoja, joita meille on suotu. Vertaus on kuvausta siitä, miten meidän tulisi lahjojamme käyttää. Seurakunta koostuu valtaosin näistä yhden leiviskän palvelijoista. Tuo yksi leiviskä on Tapio Nousiaisen mukaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, mutta liian usein me vain keskitymme oman pelastuksemme varjelemiseen ja siten kätkemme leiviskämme.

Meille on annettu käsky ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Tämä koskee myös meitä yhden leiviskän omistajia. Kaikki me voimme toimia ainakin seuraavilla tavoilla:

• Olla esirukoilijoina.
• Uhrata kukin kykyjemme mukaan.
• Olla mukana seurakunnan työssä vapaaehtoisena.
• Levittää hengellistä kirjallisuutta yms. materiaalia.
• Evankelioida ihmisiä siellä missä elämme ja toimimme.

Nousiainen lataa suorin sanoin: ”Moni Jumalan lapsi ei ole eläessään voittanut edes yhtä sielua Kristukselle. Yhden leiviskän palvelija istuu penkissä ja odottaa, että kirkkoherra, kappalainen, nuorisopastori, saarnaaja, evankelista tai muu puhuvainen hoitaa asian… Voi tätä Kristuksen seurakunnan joutilasta, korkoakasvamatonta ja syväjäädytettyä pääomaa!”

Eikö meillä todellakaan ole tuskaa hukkuvista sieluista? Jos ei ole, miten herätystäkään voi tulla, kun emme itsekään ole heränneet!

Herätys ja seurakunta

Todellisen herätyksen ainoa oikea tuntomerkki on se, että siinä syntyy terveitä lapsia Jumalan valtakuntaan – syntiset kokevat todellisen uudestisyntymisen.

Tapio Nousiainen luettelee muutamia asioita, jotka estävät herätyksen alkamisen.

Seurakunnan ilmapiiri voi olla epäterve. Siellä saattaa esiintyä eripuraisuutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta ja jopa vihaa uskovaisten välillä. Seurakunnassa voi esiintyä myös juoruilua, panettelua, säälimätöntä arvostelua, kovuutta ja ylpeyttä. Seurakunnan jäseninä on siis lihallisia kristittyjä.

Uskovilta ja seurakunnasta puuttuu tuska sieluista, eikä olla valmiita hellittämättömään rukoustaisteluun.

Nousiainen kritisoi myös sielullista toimintaa, jota saadaan aikaan jytämusiikilla ja lähes hysterianomaisella kiihkeällä ”sananjulistuksella”. Tuloksena tästä on enemmän keskosia kuin terveitä lapsia.

Tulisi olla samanlaista asennetta kuin alkuseurakunnassa: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Siellä vallitsi rauha, Herran pelko ja Pyhän Hengen vaikutus.

Herätystä edistävä ilmapiiri on täynnä rakkautta, rauhaa ja yksimielisyyttä. Seurakunnassa on tehtävä sovinto, pyydettävä ja annettava anteeksi. Kun aidosti tästä sydämet särkyvät ja itketään, syntyy herätykselle otollinen ilmapiiri.

Oikea Herran pelko panee jättämään synnit pois. Seurakunnassa ei saa olla näkyviä eikä piilossa olevia syntejä. Ne ovat este herätykselle. On turha hokea: ”Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta!” Jumala ei tee mitään väkisin: ei hän puhdista seurakuntaa väkisin eikä pane meitä parannuksen paikalle väkisin. Meidän tulee itse panna pois syntimme. Meidän on itse pantava välit kuntoon muiden kanssa.

Olemmeko valmiit maksamaan herätyksestä sen vaatiman hinnan, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17)?

Ellei nisunjyvä kuole

Tapio Nousiainen ottaa esille muutamia asioita, jotka helposti nousevat uskonelämän pääasioiksi:

• Oma pelastuminen.
• Toiminta seurakunnassa.
• Kristinuskon yksittäiset opinkohdat tulevat niin tärkeiksi, että ne jakavat Jumalan kansan eri leireihin.
• Kristinuskon tekeminen niin suosituksi, että kuka tahansa saataisiin sen pariin.
• Ihmeiden ja merkkien perässä juokseminen ja suuren läpimurron odottaminen tätä kautta.

Jeesus kysyy meiltä kahta pääasiaa sanoessaan ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh. 15:16). Nämä pääasiat ovat siis meneminen ja pysyvän hedelmän kantaminen.

Uusi käännös puhuu liikkeelle lähtemisestä. Meidän on aika lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää!

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Nousiainen käsittelee kirjassa laajasti, mitä kaikkea tämä tarkoittaa uskovan kohdalla. Se on Jumalan koulua, johon kuuluvat muun muassa vaikeudet, ahdistukset, hyljätyksi tulemiset, vainot. Jumala vie meidät joskus pimeyteen, jossa saatamme jopa tuntea Jumalan hyljänneen meidät. Kaiken tämän tehtävänä on murtaa nisunjyvän kuori, jotta sieltä paljastuisi todellinen, kärsivä, haavoitettu ja lämmin ihminen. Jumala tahtoo murtuneita sydämiä, murhetta hukkuvista sieluista. Särjetty sydän saa aikaan kyyneleitä; nisunjyvä pääsee itämään vain kosteudessa.

Herätys vaatii nisunjyvän kuolemaa – vanhan ihmisemme kuolemaa. Kun se kuolee, nisunjyvä tuottaa paljon hedelmää.

---

Edellä olevat poiminnat kirjasta Ellei nisunjyvä kuole ovat otoksia kokonaisuudesta eivätkä alkuunkaan tee oikeutusta kirjalle. Kannattaa siis lukea koko kirja! Sitä löytyy kirjastoista sekä käytettynä edullisesti netin divareista.

Lue myös artikkelini Herätys Suomeen.

Read Full Post »

Jumalan koulussa

Miksi joudumme erilaisiin koetuksiin, kiusauksiin ja kärsimyksiin? Miksi Jumala koettelee ihmistä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Näitä aiheita on itse kunkin hyvä miettiä, jotta voisimme tunnistaa, miksi meidän tilanteemme ehkä juuri nyt on se mikä on.

Daavid kirjoittaa: ”Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa. Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.” (Ps. 69:1-3)

Kuka antaa koetukset meille? Yksi vastaus löytyy Ps. 66:10-12: ”Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.” Eli Jumala vie meidät koetuksiin.

Jumala sallii ihmiselle koetuksia eri syistä:

• Synnin seurauksena, tarkoituksena vetää parannukseen. Daavid kirjoittaa: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin  nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan. Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi.” (Ps. 119:67, 71)
• Uskon vahvistumiseksi, kristityn kasvuksi – tämä teema toistuu läpi koko Raamatun. Jumala rakkaudessaan haluaa vetää ihmistä entistä lähemmäksi itseään.

Nyt on lopunaika – Jeesus tulee pian. Siksi Jumala kutsuu meitä työtovereikseen. Jumalan koulu voi tämän takia olla todellisuutta monelle. Kun joudut erilaisiin koetuksiin, kysy Jumalalta: ”Herra, mitä sinä tahdot opettaa minulle kaikella tällä?” Hyvin moni katkeroituu Jumalalle huomaamatta sen elämänvaiheen mahdollista syvällistä tarkoitusta. Toki on monia asioita, joiden salattu tarkoitus ei avaudu ehkä koko ihmiselämän aikana. Muista silti, että Jumala on saatanaa väkevämpi, eikä mikään tapahdu Hänen sallimattaan.

Tässä artikkelissa keskitytäänkin lähinnä yhteen asiaan: Jumala koettelee ihmistä, jota hän käyttää. Haemmeko silloin apua Jumalalta vai jostain muualta? Hän voi koetella, kiroammeko me Jumalan vai luotammeko Häneen loppuun saakka. Jostain syystä Jumalan vastaus tuntuu usein viipyvän, ja tulee vasta silloin, kun meillä ei ole enää ketään muuta kuin Hänet, mihin turvata. Jumala koettelee meitä nähdäkseen, odotammeko kärsivällisesti, että Hän pelastaa meidät.

Jumala haluaa nähdä, olemmeko todella kuuliaisia hänelle kun siitä (kuuliaisuudesta) on meille inhimillistä haittaa. Hänellä on tehtävä kaikille ihmisille ja haluaa, että olisimme hänen käytettävinään. Jumalan koulussa opimme, että omin voimin emme pysty mihinkään. Hän haluaa työhönsä nöyriä, osaamattomia, omassa voimassaan heikkoja hännänhuippuja, jotta Hänen voimansa voisi toimia heidän kauttaan. Palautetaan mieliin Gideonin taistelu vihollisia vastaan: ”Herra sanoi Gideonille: ”Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: ’Me saavutimme voiton omin voimin.’” (Tuom. 7:2)

Kuulin vuosia sitten Mikko Hurstin, edesmenneen Veikko Hurstin pojan, haastattelun. Hän kertoi saaneensa kaksi selvää Jumalan kutsua lähetystyöhön Espanjaan. Kun hän oli yli 10 vuotta lähetystyössä katolisten parissa ilman näkyviä tuloksia, siinä oli todellinen Jumalan koulu. Hän sanoi, että jos läpimurto olisi tullut esimerkiksi vuoden päästä, kunnia saavutuksesta olisi helposti tullut itselle. Nyt tuossa tilanteessa vaadittiin paljon rukousta – ja sitten ovet avautuivat ihmeellisesti kansan pariin. Kaikki kunnia kuuluu tästä yksin Jumalalle!

Raamatun henkilöitä Jumalan koulussa

Joosefin tehtävänä oli perheensä ja sukunsa pelastaminen nälänhädältä. Tosin hän ei sitä tiennyt etukäteen. Veljet heittävät hänet kaivoon, ja Joosef jouti orjaksi Egyptiin, jossa hän oli kaksi ensimmäistä vuotta vankeudessa. Potifarin taloudenhoitajana hän sai tärkeää oppia Jumalan valmistamaa tehtävää varten. Muistakaamme, miten Potifarin vaimo koetti vietellä Joosefin, mutta Joosef pysyi silti uskollisena Jumalalle. Faaraon käskynhallitsijana Joosef hallitsi sitten koko Egyptiä. Hän oli siis toiseksi korkeimmassa virassa faaraon jälkeen. ”…ja farao sanoi heille (hoviväelleen): ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” (1. Moos. 41:38)

Mooseksen tehtävänä oli kansansa johdattaminen pois Egyptin orjuudesta. Jumala oli ihmeellisesti järjestänyt hänet faaraon tyttären kasvattipojaksi. Hän sai siten egyptiläisen hovin koulutuksen, joka oli tarpeellinen myöhemmin – hänellä oli hyvä hovin tuntemus! Sitten Mooses noin 40-vuotiaana joutui pakenemaan erämaahan surmattuaan egyptiläisen. Se oli hänen koulunsa – siellä hän oppi tuntemaan erämaan olot, joista oli suuri apu myöhemmin 40 vuotta kestäneellä erämaavaelluksella.

Entäpä Daavid: tehtävää kuninkaana edelsi pitkä pakeneminen vainoojaansa Saulia. Job puolestaan joutui kärsimyksen kouluun, joka kasvatti luottamusta Jumalaan. Paavali oli aluksi Jeesuksen vainoaja, ja joutui myöhemmin itsekin elämässään kokemaan paljon vastustusta ja vaikeuksia.

Ole kärsivällinen koetusten laaksossa

Tehtävänäkyä usein seuraa laakso, joka on välttämätön koulutusaika, kuten edellä kerrotussa Mikko Hurstin tapauksessa, samoin Joosefin. Mooses ei saanut ennalta ilmoitettua tehtävää Jumalalta, mutta hän kävi saman laakson kautta tehtäväänsä.

Jos Jumala on antanut sinulle tehtävänäyn, saatat joutua Jumalan kouluun eli asumaan laakson pohjalla ennen kuin astut tehtävääsi. Ja vaikka et olisikaan saanut erityistä tehtävänäkyä, Jumala voi silti kouluttaa kuten Moosesta – näet tehtäväsi vasta sitten kun sinun on määrä astua siihen. Muista, että sen tehtävän ei tarvitse olla suuri – lähde liikkeelle olemalla vähässä uskollinen.

Joskus (tai itse asiassa hyvin usein) meille käy kuin Israelin kansalle, joka vaelsi erämaassa 40 vuotta. Kierrämme omaa erämaatamme ympäri yhä uudestaan ja uudestaan israelilaisten tavoin. Emme ymmärrä syytä; usein vain syytämme kaikesta Jumalaa kuten israelilaisetkin tekivät. Meillä on pääsy sieltä pois, kun olemme valmiita kuuntelemaan Jumalaa. Etsi siis Herraa lukemalla Raamattua ja rukoilemalla – vietä aikaa Herran kanssa ja etsi Hänen tahtoaan elämässäsi.

Ihmetteletkö tällä hetkellä, miksi elämäntilanteesi on sellainen kuin on? Muistele vaikkapa Joosefia: kaikki ne koetukset hänen elämässään olivat tarpeellisia, jotta Jumalan suuri suunnitelma olisi voinut toteutua. Silloin kun olet laakson pohjalla, et näe kokonaisuutta, mutta se selviää joskus myöhemmin.

David Wilkerson kirjoittaa:

Jumala rakastaa sinua koetuksissa ollessasikin. Hänen oma Henkensä on johtanut sinut erämaahan. Mutta Hänen oma Poikansa on ollut jo siellä – ja Hän tietää tarkalleen, mitä sinä joudut läpikäymään. Anna Hänen viedä työnsä sinussa loppuun – kasvattaen sinussa täyttä riippuvaisuutta ja luottamusta Häneen. Sinä tulet sieltä ulos täynnä varmuutta – ja jumalallista sääliä ja voimaa auttamaan toisia.

Pidä kiinni uskosta! Älä pelkää, sillä olet Kristuksen koulussa. Kaikki on Hänen valvonnassaan. Äkkiä tulee aika, jolloin taistelusi päättyy, ja voitostasi tulee tosi. Astut esiin tulesta kunnian kantajana toteuttamaan Hänen tahtoaan.

Read Full Post »