Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘juutalaisuus’

George Soros and His War Against Jews
By Geri Ungurean 4.1.2020, suom. SK

Daniel Greenfield paljastaa lopultakin totuuden George Sorosin vihasta omaa kansaansa kohtaan.

Olen erittäin iloinen, että se oli juutalainen, joka paljasti totuuden tästä hirviöstä; muuten kuulisimme antisemiittisiä huutoja vasemmistosta. Vuosien varrella olen kirjoittanut hänestä lukuisia artikkeleita. Vasemmistolainen media rakastaa tarinoiden kertomista hänen elämästään. He käyttävät jokaista, joka puhuu Soros’in elämästä toisen maailmansodan aikana ja kuinka natsit käyttivät häntä toisten juutalaisten kokoamiseen -– ohjaamaan heidät kuolemanjuniin, jotka suuntasivat keskitysleireille.

Sivustolta frontpagemag.com: Sorosin sota juutalaisia vastaan – Maailman rikkainta antisemiittiä ajavat häpeä, viha ja suuruudenhulluus.

Daniel Greenfield, Shillman Journalism’in stipendiaatti Freedom Center’issä, on tutkiva toimittaja ja kirjoittaja, joka keskittyy radikaaliin vasemmistoon ja islamilaiseen terrorismiin.

Kun George Soros  saavutti keski-iän, hän alkoi käydä psykiatrilla.

Häikäilemättömän rahoittajan ongelma oli, että häntä taakoitettiin ”ylisuurella” häpeän tunteella johtuen ”syyllisyyden salaisuudesta”. Tuo syyllisyys, häpeällinen salaisuus, joka lähetti Soros’in psykiatrille oli ”juutalaisuus”.

Soros’in juutalainen ongelma oli sukupolvien välinen. Omien sanojensa mukaan Hän kasvoi ”juutalaisessa, antisemitismisessä kodissa”.

Hän oli omaksunut isänsä Tivadar’in maailmankatsomuksen, että Jumala oli ihmisen keksintö. Se oli Tivadar, joka väärensi ja myi asiakirjoja juutalaisille, jotka yrittivät paeta Holokaustia, veloittaen ”varakkailta asiakkailta, käyvän markkinahinnan,” kuten hän sanoi. Ja se oli Tidavar, joka löysi teini-ikäiselle pojalleen paikan unkarilaisen fasistisen virkamiehen palveluksessa, joka takavarikoi juutalaista omaisuutta.

Tivadar kuvaili myöhemmin elämäkerrassaan matkaa juutalaisen omaisuuden takavarikoimiseksi ”hyväsydämisen” natsiyhteistyökumppanin pyrkimyksenä ”piristää onnetonta poikaa”, missä hän saatuaan annoksensa juutalaisten vainon katselemista ”sai nopeasti takaisin reippautensa”. Soros kuvailee myöhemmin tätä aikaa, jonka suurin osa juutalaisista muistaa täydellisen kauhun aikana, ”elämänsä jännittävimpänä aikana” eli ”seikkailuna”.

Tivadarin moraalittomuus tarttui hänen poikaansa perusteellisesti. Surullisenkuuluisassa 60 minuutin haastattelussa, jota Soros-verkosto ja hänen medialiittolaisensa ovat ahkerasti pyörittäneet, Soros myönsi viileästi, että hän oli ”auttanut omaisuuden takavarikoimisessa juutalaisilta”. Sitten hän kiisti kaiken syyllisyystunnon. ”Se on aivan kuin markkinoilla – että jos en olisi ollut siellä – niin en tietenkään olisi tehnyt sitä, mutta joku muu olisi”, hän huomautti.

Se toisti hänen vastauksensa väitteisiin Britannian talouden vahingoittamisesta. ”Kun spekuloit rahoitusmarkkinoilla, olet vapaa useimmista moraalisista huolenaiheista, jotka kohtaavat tavallista liikemiestä.”

Isä oli hyötynyt väärennettyjen asiakirjojen myymisestä varakkaille juutalaisille ja poika oli nauttinut osallistuessaan varakkaan juutalaisperheen omaisuuden takavarikoimiseen. Ei isä eikä poika, joille Raamatun Jumala oli ihmisen keksintö ja juutalaisuus pelkkää ”heimolaisuutta” (tribalism), tuntenut sen suhteen mitään syyllisyyttä.

Heillä ei ollut moraalisia eikä etnisiä lojaliteetteja. He eivät olleet juutalaisia, ei etnisesti, eikä uskonnollisesti.

Itse asiassa nimi Soros otettiin salaamaan perheen juutalainen alkuperä. Jo ennen sotaa Soros’in äiti Erzebet oli halunnut muuttaa perheen nimen, jotta hänen poikansa eivät leimautuisi juutalaisiksi. Jos Tivadar oli pelkästään moraaliton, niin Erzebet halveksi juutalaisia aktiivisesti. ”Äitini oli melko antisemitistinen ja häpesi juutalaisuuttaan”, hän kertoi haastattelijalle. Erzebet oli vastustanut Georg’in veljen Paul’in ympärileikkaamista. Kuten muut Soros-klaanin jäsenet, Erzebet kääntyi lopulta kristinuskoon, mutta hänen poikansa ei voinut uskoa juutalaisuuteen eikä kristinuskoon. Hänellä oli vain yksi usko: hänen oma jumaluutensa.

Kirjassaan The Life and Times of a Messianic Billionaire (Messiaanisen miljardöörin elämä ja ajat) Soros toteaa: ”George ei kääntynyt; mitä järkeä kääntymisessä olisi ateistille?”

Skitsofreenikon pojanpoikana, liukkaan taloudellisen manipulaattorin ja neuroottisen mystikon poikana George Soros yhdistäisi vanhempiensa ristiriitaisen perinnön tulemalla omaksi rahakkaaksi jumalakseen.

New Yorker’in haastattelussa hän puhui tunteestaan, että hän oli yli-inhimillinen filantrooppi (hyväntekijä). ”Tiedättehän, että Vanhan testamentin Jumalalla on useita ominaisuuksia, kuten näkymättömyys – minä olin aika näkymätön, hyväntahtoisuus – minä olin aika hyväntahtoinen, kaikkinäkevyys – yritin olla kaikkinäkevä. Niinpä minä leikin sitä.”

Jos Jumala oli vain ihmisen keksintö, kuten George ja hänen isänsä uskoivat, niin miksi hän ei voisi olla jumala? Mitä enemmän vaurautta ja valtaa Soros keräsi, sitä enemmän hän pystyi leikkimään jumalaa jumalattomassa maailmassaan.

Tai kuten Soros sanoi sen toisella kertaa: ”Kuljetin mukanani lapsuudestani melko voimakkaita messiaanisia fantasioita, joiden suhteen tunsin, että ne piti hallita, tai muuten ne voisivat saada minut vaikeuksiin. Mutta kun olin päässyt asemiin maailmassa, halusin nauttia fantasioistani siinä määrin, kuin minulla oli varaa.”

Yhtenä vauraimmista miehistä George Soros’illa oli varaa nauttia niistä koko lailla. Ja tullessaan omaksi jumalakseen Soros saattoi paeta häpeäänsä ja tukahduttaa alemmuuden tunteensa; jumalilla ei ole häpeää, syyllisyyttä eikä moraalia. George ei kuitenkaan ollut jumala. Hän oli mies, joka piiloutui Jumalalta leikkimällä jumalaa. Hänen häpeällinen salaisuutensa oli Jumalassa ja kansassa, joita vastaan hän oli syntiä tehnyt.

Perheen juutalainen alkuperä oli Soros’in salainen häpeä. Juutalainen perhe nimeltä Schwartz oli kuollut ja Soros-klaani oli korvannut heidät. George, jolla oli aikoinaan ollut Bar Mitzvah -juhlansa, oli uudelleen syntynyt natsien yhteistyökumppani. Ja sitten, sodan jännityksen jälkeen, hän peseytyi vain yhdeksi Iso-Britannian pakolaiseksi.

Se ei ollut vain holokausti, joka traumatisoi Soros’in, vaan se, että sen seurauksena hän oli ei kukaan.

Holokausti oli ollut mielenkiintoisin (exciting) aika hänen elämässään.

Sodan jälkeen hänestä tuli pakolainen Englannissa, riippuvainen brittiläisten juutalaisten järjestöjen hyväntekeväisyydestä, jota rahoittivat sellaiset ihmiset, joita hän ja hänen isänsä olivat, ei mitenkään kauan sitten, vieneet puhdistajille (cleaners).

Sydämettömästi hän petkutti juutalaista hyväntekeväisyysjärjestöä, jolla oli tarkoitus auttaa onnettomia ja jatkoi raivosta puhkuen ja kerskuen tuosta teosta vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Vuosikymmenten mittaan George Soros’ista tuli hyvin varakas ja tyhjä (hollow). ”Olen elänyt kaksoispersoonallisuuden kanssa koko elämäni”, hän kirjoitti myöhemmin. Hän ei ollut juutalainen eikä natsi. Hän ei kuulunut mihinkään kansaan eikä uskontoon. Hän oli tehnyt omaisuuden, mutta hänen olemassaolollaan ei ollut muuta tarkoitusta kuin hänen harhakuvitelmansa suuruudesta.

Kerran Soros oli vakuuttunut siitä, että hänestä tulee ”jonkinlainen jumala tai taloudellinen uudistaja, kuten Keynes, tai jopa vielä parempi, kuten Einstein”. Mutta finanssimaailman ulkopuolella hän oli keskinkertaisuus.

George Soros kirjoitti lyhyessä ajassa 15 kirjaa ja loputtomia kirjoitettuja ajatuksia. Hän on yrittänyt kehittää filosofisen järjestelmän. Ja se kaikki on niin tylsää, etteivät edes hänen poliittiset liittolaisensa vaivaudu välittämään. Hänen alemmuutensa on todellinen. Hänellä ei ole koskaan ollut yhtään ajatusta rahoituksen ulkopuolella, josta joku välittäisi ilman, että hänelle maksetaan siitä. Hänen ainoa taitonsa on kylmäverinen taloudellinen manipulointi valtavan tietoverkon vahvistamana.

Hänen ainoa keinonsa päästä alemmuuskompleksistaan ja validoida vakaumuksensa jumaluudesta oli käyttää rahojaan repimään erilleen maat ja ihmiset mukaan lukien juutalaiset, joihin hän ei ollut koskaan tuntenut kuuluvansa.

”Menin Englantiin vuonna 1947 ja sitten Yhdysvaltoihin vuonna 1956. Mutta minusta ei koskaan tullut ihan amerikkalaista. Olin jättänyt Unkarin taakseni ja juutalaisuuteni ei ilmaissut itseään heimouskollisuudessa, mikä olisi johtanut minut kannattamaan Israelia”, hän kirjoittaa myöhemmin. Hän meni naimisiin toisen kerran, mutta hänen äitinsä, ”tyypillinen katolisuuteen kääntynyt juutalainen antisemiitti”, vihasi hänen toista vaimoaan ”liian juutalaisena”.

Myös tämä avioliitto lopulta hajosi.

”Juutalaisuus oli selkeä häpeämerkki”, Soros kertoi. ”Aina oli halu ylittää se ja paeta sitä.”

”Unkarin assimilaatiojuutalaisilla oli syvä alemmuuden tunne ja minun piti kauan työstää sitä, ennen kuin pääsin läpi”, hän on sanonut. ”Tämä koko kiinnostus yleismaailmallisiin ideoihin on tyypillinen keino paeta jotakin erityistä.”

Ja hän ”pakeni erityistä” ”omaksumalla tämän yleismaailmallisen käsitteen avoimesta yhteiskunnasta”.

Hänen avoimen yhteiskunnan säätiönsä (Open Society Foundation) universalismi oli, kuten sen marksilaisilla esi-isilläkin, keino ylittää salainen juutalainen häpeä.

”En usko, että voit koskaan voittaa antisemitismiä, jos käyttäydyt heimona”, hän julisti. ”Ainoa keino voittaa se on luopua heimolaisuudesta (tribalness).”

Soros vihaa Schwartz’eja salaisen häpeänsä, antisemitismin, olemassaolon vuoksi. Ellei olisi juutalaisia, ei olisi antisemitismiä. Ja hänen salainen häpeänsä olisi lopultakin pyyhitty pois.

Isänsä ja äitinsä tavoin Soros yritti voittaa juutalaisena olemisen ”heimolaisuuden” häpeän ja alemmuuden inhoamalla niitä juutalaisia, jotka toisin kuin hän ja hänen vanhempansa, pysyivät juutalaisina, ”Schwartz’eja”, joista ei tullut ”Soros’eja”, ”juutalaisia, jotka seisoivat siellä ja katselivat, kun hyväsydämiset natsien yhteistyökumppanit takavarikoivat heidän omaisuutensa ja pahimpina kaikista niitä, joista tuli vastustavia ”Simsoneita”.

George Soros vihaa enemmän kuin kaikkia muita, niitä Israelin juutalaisia, joista ei tullut yhteistyökumppaneita eikä uhreja, mutta jotka taistelivat ja voittivat. Israelin olemassaolo on häpeällinen muistutus hänen petollisuudestaan ja pelkuruudestaan.

”Asenteisiin Israelia kohtaan vaikuttaa Israelin politiikka ja asenteisiin juutalaisyhteisöä kohtaan vaikuttaa Israelia kannattavan lobbausryhmän menestys eriävien näkemysten tukahduttamisessa”, hän on väittänyt.

Hän syytti Israelia ”antisemitismin elpymisestä Euroopassa” ja väitti: ”Jos muutamme suuntaa, niin myös antisemitismi vähenee.”

Soros ei halua olla juutalainen. Hän häpeää syvästi juutalaisia juuriaan. Hän syyttää juutalaisia antisemitismistä. Vaikka hän välttää juutalaisten tapahtumia ja järjestöjä, niin toisinaan hän tekee poikkeuksen.

Unkarinjuutalainen kulttuuritapahtuma unkarilaisin tanssijoin, muusikoin ja perinneruuin houkutteli Soros’ia palkitsemaan erään kirjailijan. Sen sijaan Soros’ille buuattiin paasauksesta, jossa hän vertasi israelilaisia natseihin yleisön edessä, joka koostui holokaustista eloonjääneistä.

”Kuulin, mitä siellä tapahtui. Jos olisin ollut siellä, olisin kävellyt ulos”, Elie Wiesel sanoi myöhemmin.

Vaikka Soros vertasi Israelia natseihin, hän on puolustanut islamilaisia terroristeja, jotka murhaavat juutalaisia.

”Amerikan ja Israelin on avattava ovi Hamasille”, Soros kehotti Financial Times’issa.

”Hamasia ja Hizbollahia ei voida pitää pelkästään terrorismin vastaisen sodan kohteina, koska molemmilla on syvät juuret yhteiskunnissaan”, hän perusteli toisessa kirjoituksessa. ”AIPAC:in on kannettava osuutensa vastuusta sellaisten menettelyjen auttamisessa ja avustamisessa, kuin Israelin viime kesän kovakätinen vastaus Hizbollahille ja Israelin vaatimus kohdella Hamasia vain terroristijärjestönä”, hän paasasi rönsyilevässä kirjoitelmassa.

Tiedotusvälineet ovat perättömästi väittäneet, että kritiikki George Soros’ia kohtaan on antisemitistinen kielikuva (trope). ”Se, että Israelin rakentavat kriitikot sanovat asioita, jotka asiayhteydestä poistettuina, tai provosoivasti mukaillen kerrottuina, voidaan saada kuulostamaan samanlaisilta kuin antisemiittien kommentit, ei tee niistä antisemitistisiä”, hän oli väittänyt.

Puolustettuaan Israelia vastaan suunnattuja antisemitistisiä kielikuvia Soros leikkii uhria.

George Soros sponsoroi monia ryhmiä, jotka sanovat asioita ”provosoivasti”. Hän on Israelin vastaisen lobbausryhmän kummisetä Amerikassa, joka kylvää rahojaan alkaen NIAC:sta aina J Street’iin, rahoittaa tavanomaisia Israelin vastaisia BDS-ryhmiä ja tarjoaa hämärää rahaa troijalaisina hevosina toimiville organisaatioille, kuten J Street, joiden on tarkoitus värvätä Amerikan juutalaisia heikentämään juutalaista valtiota.

Ylittääkseen juutalaisten alkuperänsä salaisen häpeän, maailman rikkain antisemiitti on rahoittanut laajalle levinnyttä sotaa juutalaisia vastaan. Vain maailmassa, jossa ei ole juutalaisia, voi Soros lopulta uskoa olevansa jumala.

”Se on eräänlainen sairaus, kun pidät itseäsi jonkinlaisena jumalana, kaiken luojana, mutta nyt se tuntuu minusta mukavalta sen jälkeen, kun aloin elää sitä todeksi”, miljardööri kerran letkautti.

Parantamisen sijaan terapia teki Soros’ista suuruudenhullun, joka pakenee häpeäänsä tulemalla jumalaksi. Mutta kuten itävaltalainen taidemaalari, joka päätti olla jumala, hänkin tajusi, että se vaatii vapautumisen juutalaisista.

Soros’in lopullinen ratkaisu antisemitismiin on tuttu marxilainen kaava vapautua antisemitismistä vapautumalla juutalaisista. Kun juutalaisia ei enää ole, niin Soros on parannettu salaisesta häpeästään.

Tarvitaan vain uusi holokausti. Source

***

Tämä halveksittava mies on geopoliittisesti tehnyt enemmän tuhoa kuin kukaan toinen henkilö historiassa. Hän kanavoi miljardit dollarinsa erilaisille vasemmistojärjestöille, jotka hän on joko perustanut, tai vain tukee.

Hän on palestiinalaisten puolella Israelia vastaan. Hän tukee juutalaisvihaa yliopistokampuksilla. Mutta tämä maanikko on huiputtanut jopa Israelin juutalaiset.

Ehkä heidän pitäisi katsoa tämä: Soros Interviewed by Steve Kroft on Helping Nazis in WWII

Tässä joitakin artikkeleitani tästä psykopaatista:

Rukoilen, että monet juutalaiset lukisivat Daniel Greenfieldin Soros -artikkelin. Kansani on yleensä hyvin älykästä – mutta politiikassa heitä on huijattu pahan kerran. He jopa tukivat Obamaa hänen toisella kaudellaan!

Ongelma on seuraava: Suurin osa juutalaisista on sekulaareja, eivätkä voisi välittää vähemmän Israelista.

Joten miksi he välittäisivät George Soros’ista? Vasemmistolaiset juutalaiset huutavat: ”Antisemitismiä”, kun jotain Soros’ia koskevaa paljastetaan.

Ne, jotka tuntevat minut, ymmärtävät, että rakastan kansaani. Olen vain surullinen, ettei heillä ole erottamiskykyä, kun on kyse politiikasta.

Äitini, sekulaari juutalainen, sanoi minulle näin: ”Voin hyväksyä, että sinä uskot Jeesukseen, mutta en voi hyväksyä sitä, että minä synnytin republikaanin!”

How Can I Be Saved?

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!!

grandmageri422@gmail.com

Articles at grandmageri422.me

***

Lue lisää Sorosin kytköksistä Eurooppaan seuraavista artikkelista:

Read Full Post »

Judaismi, uus-judaismi, tooraoppi – termejä, jotka eivät monelle kerro yhtään mitään. Niillä kuvataan liikehdintää, joka on saanut valtaansa valitettavan paljon ihmisiä. Monet kristityt ovat innostuneita palaamaan heprealaisille juurilleen ja alkavat noudattaa erilaisia tooran säädöksiä. Nämä ihmiset suhtautuvat kriittisesti joulun ja pääsiäisen viettoonkin. Jeesustakin pitäisi kutsua Jeshuaksi – vai olisiko Yeshua parempi? Seuraava artikkeli kutsuu tätä ilmiötä nimellä ”heprealaisten juurten liike” (Hebrew Roots Movement, HRM).

Tarkennuksena on sanottava, että ei ole mitään väärää, jos kristitty viettää juutalaisia juhlia tai osallistuu sapattiaterialle. Harhassa ollaan silloin, jos ruvetaan ajattelemaan, että Jeesuksen sovitustyö yksin ei riitä pelastukseen, vaan on tehtävä jotain pelastumisensa eteen. Laki on sitä varten, että se osoittaa meidät syntisiksi ja ohjaa Jeesuksen ristin juurelle. Emme ole enää lain alla, vaan se on jo puolestamme täytetty!



Bewitching Believers Through The Hebrew Roots Movement
Fisher, G. Richard 1.1.2014, suom. SK

Vanhan virren ”I Would Be Like Jesus” kertosäkeistössä sanotaan ”Be like Jesus, this my song, in the home and in the throng; Be like Jesus all day long! I would be like Jesus (Olla kuin Jeesus, tämä on lauluni, kotona ja ihmisten joukossa; Olla kuin Jeesus kaiken aikaa! Tahtoisin olla kuin Jeesus).”

Moni kristitty ei tiedosta, että käynnissä on taistelu jossa osapuolina ovat juutalaisten ulkoiset piirteet ja rituaalit hengellisyyden keinona sekä pyhitys ja todella raamatulliset keinot, jotka ovat sisäisiä sydämen asioita. Kukaan ei kiistä, että olla enemmän Jeesuksen kaltainen on hyvin kiitettävä päämäärä. Meidänhän tulee alinomaa katsoa Häneen (Hepr. 12:2) ja nähdä Hänet lopullisena esimerkkinämme (1. Piet. 2:21). Mutta jokaisella matkalla elämässä meidän täytyy päättää, kuinka aiomme päästä perille. Jeesuksen kaltaisuuteen liittyvä laajempi kysymys on: Mitä se todella merkitsee? Millaiselta se näyttää ja kuinka siihen päästään?

David Flusser, edesmennyt juutalainen oppinut ja ensimmäisen vuosisadan Israelin elämän tutkija, sanoi naulan kantaan: ”Jeesus oli juutalainen kaikin tavoin” (Jewish Sources in Early Christianity, Adama Books, New York, 1987, p.7). Ei voida mitenkään kiistää, että Jeesus syntyi juutalaisena ja eli noudattaen juutalaista uskoa. Hän teki sen täyttääkseen täydellisesti jokaisen lain vaatimuksen. Hän teki sen meidän puolestamme (Room. 8:1-4) ja Hän jatkaa sitä meissä, jos olemme todellisia uskovia.

Joten jos haluamme olla Jeesuksen kaltaisia, niin merkitseekö se, että meidän täytyy tulla uskoaan harjoittaviksi juutalaisiksi? Pitäisikö pakanauskovien yrittää olla messiaanisia juutalaisia? Voivatko he olla? Pitäisikö pakanoiden pitää kipaa, palvoa synagoogassa, puhaltaa shofaria, käyttää rukousshaalia, käyttää Jeesuksesta nimeä Yeshua, pitää Vanhan Testamentin juhlia ja ruokavaliota koskevat lait ja antaa pastoreilleen rabbin titteli, vaikka Matt. 23:8 kieltää? Ovatko juutalaiset seremoniat ja käytännöt tehokkaita?

Täytyykö meidän ennallistaa ensimmäisen vuosisadan käytännöt ollaksemme hyviä kristittyjä? Fariseukset harjoittivat kaikkia seremonioita, mutta heidän tarinansa on varoitukseksi, koska Jeesus sanoi heille, että he harjoittivat niitä turhaan (Matt.15:7-9, ks. myös Matt. 23).

Onko siis juutalaisuus lähes jumalisuutta? Eräs nykyajan liike vastaisi tähän kysymykseen syvällä rintaäänellä – ”kyllä, enemmän tai vähemmän!” Tätä kasvavaa liikettä kutsutaan heprealaisten juurten liikkeeksi (Hebrew Roots Movement = HRM). Valitettavasti siitä puuttuu yhteinen, yhtenäinen, johdonmukainen teologia, opillisen valvonnan sisäinen mekanismi ja se on täynnä yksinäisiä susia, jotka näyttävät muodostavan sen mäheltäessään juutalaisiin lisukkeisiin kiinnittäytymisen puitteissa (as they go along in terms of attachment to Jewish accoutrements).

Jotkut HRM-liikkeessä ovat pahasti seonneet Kolminaisuuden kieltämisessään ja näyttävät tuntevan Jeesuksen vain lihassa. Kuten tulemme näkemään, niin tämä liike on idea, näkemys, asenne eli filosofia; yhteinen käsitys, että juutalaiset perinteet ja juutalaisuus ovat seurakunnalle paljon korkeampia, vuorenvarma keino syvempään pyhitykseen ja joillekin mahdollisesti jopa pelastukseen.

HRM-liikkeen määritteleminen on vaikeaa, koska se on niin hajanainen ja koostuu niin monista vertailukelvottomista ryhmistä ja yksilöistä. Se on liikkuva maali. Se on valtava pitopöytä kaikkea alkaen oppineisuudesta, kuten synoptisen tutkimuksen Jerusalemin koulussa, ns. kolmansiin kyselijöihin (Third Questers), yksilöihin, jotka harjoittavat subjektiivista improvisoitua pop-juutalaisuutta. Se voi sisältää jopa keskiaikaista mystistä Kabbalaa esoteerisine numerologioineen.

Useimmiten siinä ei tehdä eroa Vanhan Liiton ja Uuden Liiton välillä eikä Raamatun ja Talmudin välillä. Tämä liike voi pakottaa lakihenkisyyden valtavalla voimalla ja joissakin tapauksissa vain ehdottaa juutalaisia käytäntöjä, joiden he sanovat antavan meille syvemmän ymmärryksen sekä tekevän meistä ”aidompia” uskovia.

Tässä on sitten HRM-liikkeen löysä määritelmä: Se on hyvin moderni liike, joka väittää, että ”meidän täytyy herättää ensimmäisen vuosisadan juutalaisuus (juutalaiset juuremme) ja ensimmäisen vuosisadan juutalaisten elinympäristö ja elämäntapa ja määrätä ne sekä juutalaisille että ei-juutalaisille uskoville. Se ei ole vain akateemista tutkimusta ymmärtääksemme paremmin Raamattua ja sen kontekstia, vaan pikemminkin ennallistamisliike, joka väittää, että seurakunta on siirtynyt pois juutalaiselta perustukseltaan ja ollakseen aito sen täytyy palata juutalaisempaan elämäntapaan.

Vaikka on suurta etua, jos tutkii arkeologiaa, maantiedettä, sosiologiaa, uskontoa ja muinaisen raamatullisen maailman tapoja, niin siitä ei seuraa, että meidän täytyisi tuoda uudelleen ja matkia noita aikoja kielen tapojen ja jopa pukeutumisen suhteen.

Suuressa osassa HRM-liikettä on selvää, ettei se ole vain ensimmäisen vuosisadan tutkiminen tulkinnan, tiedottamisen ja valaistuksen vuoksi, joka saa liikkeen menestymään, vaan juutalaisen Talmudin, joka valmistui kauan Jeesuksen jälkeen vuosina 400–500, perinteiden ja käytäntöjen noudattaminen. (The Encyclopedia of Jewish Religion, Holt, Rinehart and Winston, New York, 1965, p. 374). Itseasiassa on olemassa kaksikin Talmudia, nimittäin babylonialainen Talmud ja palestiinalainen Talmud. Talmudit poikkeavat toisistaan monissa tavoistaan, perinteistään ja käytännöistään.

Juutalainen uskova Stephen Katz ilmaisee huoliaan sanoessaan: ”Suuri osa juutalaisten juurten liikettä perustuu itseasiassa myöhempään juutalaiseen/rabbiiniseen perinteeseen. Vielä tärkeämpää on, että kysymys siitä tarvitsevatko pakanat juutalaisen elämäntavan lisäämistä ja paluuta juutalaisille juurille, ratkaistiin Jerusalemin kokouksessa Apostolien tekojen 15. luvussa. Evankeliumin suuri uutinen on, että Jeshuassa juutalaisilla ja pakanoilla on suora pääsy Jumalan tykö.” (The Jewish Roots Movement: Flowers and Thorns, March 1, 2001).

Käytännössä monet HRM-liikkeen puolestapuhujat vetävät sisältönsä enemmän talmudilaisesta juutalaisuudesta kuin Vanhan tai Uuden Testamentin juutalaisuudesta. Apt. 15 puhuu suoraan pakanauskovien suhteesta juutalaisuuteen. Apostoli Jaakob sanoi juutalaisuskoville, että heidän ei pitäisi häiritä pakanauskovia. Jakeessa 19 Jaakob sanoo käskevästi: Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.” Sitten lähti virallinen kirje pakanoille vahvistamaan päätöksen: ”Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole käskyä antaneet, ovat tehneet teidät puheillaan levottomiksi ja saattaneet sielunne hämminkiin (sanoen että tulee ympärileikkauttaa itsensä ja pitää laki)” (jae 24, Suuri Ilosanoma). Toisin sanoen: ”Lakatkaa tekemästä pakanoita juutalaisiksi!”

Messiaaninen juutalaisuskova Stan Telchin näkee juutalaisen lain ja käytännön määräämisen pakanoille yhtenä messiaanisen juutalaisen liikkeen huolestuttavammista puolista: ”Tiedän, että juutalaisuskovien ylivoimainen enemmistö ei käy messiaanisissa synagoogissa. On sanottu, että alle viisi prosenttia USA:n juutalaisuskovista käy niissä. … Monet juutalaiset, jotka olen vienyt sellaisiin synagoogiin, ovat sanoneet minulle, että heistä tuntui, kuin olisivat katselleet pilakuvaa – jäljitelmää eikä todellista asiaa” (Messianic Judaism Is Not Christianity, Chosen Books, Grand Rapids, MI, 2004, p. 83).

Jos Telchin’in tilastot ovat lähelläkään totuutta, se tarkoittaa, että jopa 95 % messiaanisten synagoogien kävijöistä on pakanoita ja vain 5 % juutalaisia. Se tarkoittaa, että pakanoita ”käännytetään” juutalaisuuden muotoihin, jotka jopa monet juutalaiset hylkäävät. Se kääntää Apt. 15. luvun päälaelleen. Todella iso kysymys heprealaisten juurten opettajille kuuluu: ”Miksi messiaanisissa synagoogissa ja messiaanisissa yhteisöissä (fellowships) on paljon enemmän pakanauskovia kuin juutalaisia?”

Juutalaisen käytännön määrääminen ei-juutalaisille uskoville muodostaa todella vakavan ongelman, joka edistää elitismiä, turhaa hajaannusta, laajaa hämmennystä ja epäraamatullisia käytäntöjä. Voimme melkein ymmärtää juutalaisia, jotka kääntyvät Kristukseen ja edelleen yrittävät pitää perheperintönsä kulttuurillisia puolia ja juhlia. Elleivät heidän tarkoituksensa ja motiivinsa ole lakihenkisiä ja jos näitä asioita ei tehdä pelastuksen vuoksi eikä uskonnollisesta elitismistä, niin siitä voi olla jotakin pientä hyötyä. Silti niiden määrääminen pakanoille (kuten asia useimmiten on) on suora loukkaus Paavalin sanoille kolossalaisille: ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen” (Kol. 2:16-17). Paavali siis sanoo pakanoille Kolossassa, että heidän ei tule antaa kenenkään pakottaa heille juutalaisuutta. Eikö Paavali kertonut efesolaisille, että pelastetut juutalaiset ja pakanat ovat nyt yksi uusi ruumis ja yksi uusi ihminen – seurakunta (Ef. 3:1-8)?

Olemme jo maininneet hyvin hämmentävän käytännön määrätä myöhäisempi Talmud ja talmudilaiset perinteet Uuden Testamentin uskoville (pakanoille tai juutalaisille). Eikö tämä ole yhtä vakavaa, kuin mikä tahansa kulttien kannattajille määrätty Raamatun ulkopuolinen kirja? Osalla Talmudia ei ole mitään yhteistä Uuden Testamentin kanssa ja heijastaa vain myöhempää juutalaisuutta ilman maata, temppeliä, pappeutta ja uhria.

Heprealaisten juurten liike on ylimielinen eikä huomioi edellä mainittuja varoituksia. Myöhäisemmän rabbiinisen materiaalin käyttö täytyy tehdä suurella huolella eli säästeliäästi ja harkiten. Meidän täytyy olla varmoja, että se voidaan todentaa ja vahvistaa varhaisemmilla ja tämänhetkisillä lähteillä. Se on ainut turvamme. Jos olemme epävarmoja myöhemmästä lähteestä, niin eikö olisi vaarallista lisätä sitä Raamattuun (Ilm. 22:18-19)?

Yksi hyvin tärkeä ja kiireinen kysymys, jota HRM ei koskaan käsittele, on – mikä juutalaisuus? Tämä on se elefantti olohuoneessa.

Olisi oikeampaa puhua juutalaisuuksista. Ensimmäisellä vuosisadalla oli erilaisia juutalaisuuden virtauksia. Tuleeko sen olla uskonnollista farisealaisuutta? Ja jos, niin mitä koulua, Shammai’n vai Hillel’in? Vai onko se saddukeusten uskontoa? Miksi ei kiivailijoiden tai herodialaisten juutalaisuutta? Tuleeko sen olla Johannes Kastajan juutalaisuutta? Ja vielä parempi, jos puhdasoppisia – essealaisiksi kutsuttuja separatisteja. Kuten on mainittu, minkään lajin ensimmäisen vuosisadan juutalaisuutta ei voida täysin harjoittaa, koska ei ole temppeliä, pappeutta eikä eläinuhreja. Jotkut heprealaisten juurten liikkeessä näyttävät ihastuneen ortodoksijuutalaisiin, mutta iso ja vastaamaton kysymys on: mikä ortodoksinen ryhmä?

Juutalaisen oikeaoppisuuden maailmassa on valtava määrä kilpailevia ryhmiä, joilla on erilainen puku, erilaiset perinteet ja kaikki väittävät omistavansa oman totuuden soppensa. Muutamia jonkin verran eristyneitä ryhmiä Jerusalemissa ovat Ger hasidilainen dynastia, Belz hasidilainen dynastia, Karlin Stolin hasidilainen lahko, Breslav hasidilainen dynastia, Samar hasidilainen dynastia, Chabad hasidilainen lahko ja Neturi Karta. (For details, differences, and dynamics of these groups, see The Mysteries of Jerusalem, Adam Ackerman, Multipress, Jerusalem, 2007, pp. 61-77). Mikä niistä on oikea?

HRM-liikkeen opettajat ohittavat lähes täydellisesti kaksi kolmannesta Uudesta Testamentista, nimittäin Paavalin kirjeet (kuten myös muut kirjeet). Jonkin verran nostetaan hattua valituille kohdille Roomalaiskirjeessä, jotka heidän näkemyksensä mukaan puhuvat Aabrahamista ja myös oksastamisesta juutalaisuuteen eli juutalaisiin juuriin. On selvää, että oksastamisella Israeliin on tekemistä aabrahamilaisen ja messiaanisen siunauksen kanssa – ei kloonaamisen eikä sen, että yritetään toimia kuin juutalaiset. Nämä hengelliset etuoikeudet ovat todellisia hengellisiä ja ikuisia siunauksia. Ne eivät merkitse pukeutumista eivätkä teeskentelemistä olla jotakin toista kansallisuutta tai uskontoa.

Pakanauskovat ovat vastaanottaneet Jumalan Sanan, Messiaan ja Hänen pelastuksensa. Olla oksastettu Aabrahamin siunauksiin on yhtä kaunista ja yhtä yksinkertaista kuin Gib Martin ja Larry Richards selittävät: ”Öljypuu … on tuttu ja kaunis osa Israelin maisemaa. Se on sekä voiman että siunauksen symboli. Daavid kirjoittaa Psalmissa 52:8: Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti’ … Paavali käyttää öljypuun oksaa kuvaamaan, mitä Jumala on tehnyt oksastaessaan pakanat, ’metsäöljypuun’ (Room. 11:17), jaloon öljypuuhun, Israeliin. Paavalin vertauskuvassa jotkut öljypuun oksista taitettiin pois ja villejä versoja oksastettiin puuhun. Jumala muutti pakanat hedelmää kantavaksi kansaksi. … Paavali osoittaa heitä heidän elämänsä lähteeseen: Jumalaan. Jumala on viinitarhan hoitaja, lopullinen Puutarhuri.” (The Book of Romans, Thomas Nelson, Nashville, TN, 2007, p. 168).

Kirjeiden ohittaminen on yksi tapa välttää Uuden Testamentin seurakuntaelämää, seurakunnan rakennetta, seurakunnan viranhaltijoita, seurakunnan käytäntöjä ja uskomuksia koskevan aineiston tulvaa. Ei ihme, että heprealaisissa juurissa olevilla on lyhennetty ja vääristynyt sanoma. Sanon tämän murheella.

Se, mitä olemme käsittelemässä, on sekä perustavaa että olennaista. Tuleeko sen olla synagooga vai seurakunta? Juutalaisilla oli käytäntö, että jos joku tunnusti Kristuksen, hänet heitettiin ulos synagoogasta (Joh. 9:22).

Silti HRM-liikkeessä olevat haluaisivat teeskennellä, että synagoogat ovat hyviä olopaikkoja – tai ainakin jäljitellä tai työntyä takaisin sisään. Voimmeko yhdistää seurakunnan ja synagoogan? Pitäisikö meidän? Meidän pitää muistaa, että Jeesus sanoi selvästi: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” Hän ei sanonut: ”Minä rakennan synagoogani.”

Tuleeko sen olla lakia vai armoa? Galatalaiskirje käsittelee sitä hyvin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin, kuten sanoin, kirjeet laiminlyödään ja ohitetaan ja Galatalaiskirje hypätään yli. On mielenkiintoista panna merkille, että Paavali sanoi galatalaisille, että matka takaisin juutalaisuuteen osoitti, että heistä oli tullut sekä ”älyttömiä” että ”lumottuja” (Gal. 3:1). Sana lumottuja tulee kreikan verbistä baskano ja tarkoittaa houkuttelemista ja vetämistä väärään oppiin.

Onko se vanhaa liittoa vai uutta liittoa? Jos se oli jotakin muuta kuin uutta liittoa, niin Jeesus ei olisi sanonut viimeisellä ehtoollisella: ”Sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Tämä on toistettu kohdissa Mark. 14:24 ja Luuk. 22:20. Toistolle on tässä hyvä syy. Jeesuksen on täytynyt tietää, että jotkut yrittäisivät ohittaa suuren osan uutta liittoa tai saada kaksi liittoa sotketuksi toisiinsa.

Onko se pääsiäinen vai Herran ehtoollinen? Paavali muistutti korinttolaisille, mitä varten pääsiäinen oli ja mikä oli todella keskeistä: ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu (1. Kor. 5:7). On selvää, että Vanhan Testamentin seremoniat, symbolit ja juhlat olivat Jeesukseen osoittavia esikuvia ja varjoja (Kol. 2:16-23, Hepr. 10:1-10).

Onko se lauantai vai sunnuntai? Lauantai (seitsemäs päivä) oli liitetty vanhan luomakunnan valmistumiseen (1. Moos. 2:1-3). Sunnuntai, uuden viikon ensimmäinen päivä juhlii ylösnousemusta ja uutta luomakuntaa Kristuksessa. Kristityt ovat uusi luomus (2. Kor. 5:17).

Onko se juutalaisia ulkoisia muotoja ja pinnallista rituaalista puhtautta vai sisäistä puhdistamista ja sydämen puhtautta? Psalmi 51 vastaa tähän kysymykseen selvästi: Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää” (jakeet 16 ja 17).

Tätä artikkelia ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi analyysiksi heprealaisten juurten liikkeestä. Tässä esitämme vain kysymyksiä. On olemassa tarkempia ja laajempia artikkeleita ja kirja tekeillä tutkimaan syvällisesti ja tarkasti koko liikettä. Toivomme tarjoavamme oikaisuja moniin poikkeaviin käytäntöihin ja käsittelevämme täydellisemmin joitakin tässä artikkelissa esiin nostettuja kysymyksiä. Pysy aalloilla.

 

Read Full Post »