Tuomion ajat tulossa seurakunnan puhdistukseksi

Olemme kuulleet ja lukeneet tiedotusvälineistä viime aikoina seuraavanlaisia uutisia:

• Ebolan leviämistä ei ehkä saada hallintaan
• Lähi-Idässä riehuvat islamilaisten keskinäiset välienselvittelyt, joista kukaan ei ota selvää; raakalaismainen ISIS-järjestö surmaa kaikkia eriuskoisia – ja alkaa olla todellinen uhka Euroopallekin; Israel on terroristijärjestöjen piirityksessä
• Afrikassa moni valtio on vakavien sisäisten levottomuuksien keskellä; Nigeriassa Boko Haram terrorisoi väkivaltaisesti
• Ukrainan kriisissä Venäjän karhu on näyttänyt kyntensä ja esiintyy kaikella valheen voimalla Putinin muodossa
• Maailman talous on syvässä taantumassa tai lamassa; Suomen talous erittäin surkeassa jamassa Venäjän-tuontikieltoineen
• Luonto ja sääilmiöt – ”mikään ei ole niin kuin ennen”

Mikä tahansa näistä voi pahentua entisestään ja synnyttää uusia kriisejä. Emme ole tämän maailman mittapuulla arvioiden menossa suinkaan parempia aikoja kohti.

Mitä kaikesta tästä pitäisi ajatella? Eikö sitä, että nyt tässä ajassa näkyy hyvin voimakkaana Jumalan käden jälki! Jumala on itse Raamatussa ilmoittanut, että kaiken tämän pitääkin tapahtua; tämä on sitä synnytystuskien alkua. On lohdullista tietää, että tapahtui mitä tahansa, niin se on Jumalan sallimaa! Kaikki on Hänen hallinnassaan!

Meidän on inhimillistä toivoa hyviä aikoja – ja niitä kyllä on ollutkin – mutta Jumalan tiet ovat viisaat. Jumala kutsuu ihmistä luokseen hyvyydellä, mutta meillä on taipumus unohtaa Jumala hyvinä aikoina. Siksi tarvitaan myös kuritusta.

Tämä mitä sanon, voi kuulostaa ahdistavalta, mutta minun on sanottava totuus: Jumala on lähettämässä tuomion ajat ihmiskunnan pahuuden tähden. Tästä asiasta on varoitellut David Wilkerson ja moni muu. Jos katsomme asioita yhteiskunnassamme tai jopa seurakunnassamme, niin hyvin paljossa olisi pois pantavaa ja aihetta parannuksen tekoon – meillä jokaisella.

Sanoin kymmenisen vuotta sitten, että olemme menossa vaikeita aikoja kohti. Olemme edelleen samalla tiellä, ja uskon, että se on Jumalan kutsua. Mitä vielä pitää tapahtua, että tämä kansa kääntyy?

1.3.2012 kirjoitin Tukholman profetian loppusanoiksi näin:

Enää ei riitä yksin Jeesus, vaan moni muu asia on tullut tärkeämmäksi. Jumala tahtoo, että Hänen rakas Poikansa nostetaan seurakunnissa kaiken keskipisteeksi; vain Jeesuksen ristillä vuotanut veri voi meidät pelastaa. Lunastuksemme on yksin Jeesuksen sovitustyössä, mutta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitys on unohdettu.

Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän tähtemme. Jotta Jeesuksen uhri vuoksemme ei kävisi tarpeettomaksi, on Jumala alkanut maatamme ravistella. Kansamme on jo vuosia kulkenut vaikeita aikoja kohti. Se on Jumalan tapa kutsua meitä kaikessa Hänen rakkaudessaan. Tahdommeko kuulla sen? Hän voi vielä kaiken muuttaa, jos nöyrrymme. Jumalan tahto ei ole maamme miehitys, mutta jos se ainoastaan saa kansamme kääntymään Hänen puoleensa, Hänen on sallittava sen tapahtua.

Menkäämme siis jokainen itseemme ja tuokaamme Jumalan eteen salaisimmatkin syntimme niistä parannusta tehden. Parannuksenteon on alettava Herran huoneesta – meistä uskovista.

Olen ajatellut, että Jumalan ensimmäinen kutsu meille suomalaisille on taloudellinen ahdinko. Aavistelen, että ellei se saa meitä kääntymään Jumalan puoleen, niin sitten meitä koettelee Venäjä.

Jokin aika sitten löysin kirkkoherra Oiva Sallin profetian. Sen sanoma on hätkähdyttävä:

Kotonamme Kemiössä olimme vaimoni kanssa rukouksessa 18.5.1993 kello 10 ja koimme kielillä puhumisen ja kielten selityksen kautta Pyhässä Hengessä: Koska Suomen ylimmät päättäjät ovat hyljänneet Jumalan ja hänen ensimmäisen käskynsä, kansa on heidän johdollaan palvellut muita jumalia. Kansan ja johtajien synnit nousevat Jumalan maljoihin ja ellei kansa ja johtajat rukoile ja tee parannusta synneistä todella, Jumala tulee rankaisemaan hyvin syvän talousromahduksen kautta. Silloin Jumala myös vaihtaa kansan johtajat, ja ellei vielä senkään jälkeen löydy parannus- ja rukousnöyrtymistä, tulevat Venäjän sotilaat ja toteuttavat Jumalan rangaistuksen koko maalle ja kansalle.

Ei ole sattumaa, että Suomen johdossa on juuri tässä kriittisessä maailmantilanteessa nuoria ja varsin kokemattomia poliitikkoja. Jumalan maailmassa mikään ei ole sattumaa! Jumalalle ei myöskään mikään ole mahdotonta, Hän on rukouksia kuuleva Jumala. Voimme rukoilla Putinin puolesta ja kansamme puolesta, että se kääntyisi Jumalan puoleen eikä vain etsisi apua tämän maailman ruhtinaista.

Totiset Jumalan sanaan pitäytyvät varoittajat, kuten David Wilkerson, ovat puhuneet jo vuosia tulossa olevista Jumalan tuomioista. Raamattuun tukeutuen Wilkerson osoittaa, miten kansojen kohdalla tulee usein sellainen raja vastaan, jonka jälkeen Jumala ei enää kuule huutojamme. Hän on kyllä laupias ja pitkämielinen ja antaa meille uusia mahdollisuuksia, mutta sitten ylitämme sen rajan, jonka jälkeen tuomioita ei voi enää välttää. Lue esimerkiksi Wilkersonin kirjoitus On aika itkeä Amerikan ja muun maailman puolesta!

Wilkersonin mukaan tuleville myllerryksille on vielä toinenkin syy. Ne eivät ole seurakunnan tuomitsemiseksi vaan seurakunnan puhdistamiseksi. Jumala tulee kostamaan jumalattomille, mutta omilleen Hän on Vapahtaja! Jumala kurittaa niitä lapsiaan, joita Hän rakastaa – ja nyt Hän tulee kurittamaan morsiantaan puhdistaakseen hänet.

Jumala näkee, että morsian on tahriintunut tämän ajan hengestä: ahneudesta, materialismista ja himosta. Jumala ei kuitenkaan tahdo antaa seurakuntansa joutua hukkaan, Hän ei tahdo antaa meidän kiintyä aineelliseen. Kun talous ja muut tämän maailman tukipilarit romahtavat, se ajaa meidät jälleen Herran luo. ”Totiset kristilliset arvot ovat rapautuneet ja heikenneet – ja tuleva rahamaailman paniikki on Jumalan tapa puhdistaa nuo arvot ja ennallistaa Häntä pelkäävät arvot niiden sydämissä, jotka Häntä rakastavat”, sanoo Wilkerson.

Olen julkaissut tällä sivustolla joitakin muiden kirjoittamia artikkeleja, joissa ajatuksena on, että uskovat temmataan pois tästä maailmasta ennen suurta vaivan aikaa. Yhtenä perusteluna tälle on pidetty seuraavaa Paavalin jaetta: ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

Jos ajattelemme asiaa laajemmasta näkökulmasta, viha voi tarkoittaa iankaikkista kadotusta, ja siitä Jeesus on meidät pelastanut. Raamatusta näemme – ja jokainen uskova voi sen omasta elämästään todistaa – että emme me ole osattomia vaikeuksista ja kärsimyksistä. Joudumme kärsimään siinä missä muutkin. On siis hyvin todennäköistä, että joudumme kokemaan ainakin jotain lopunajan vaikeuksista. Jeesus lohduttaa: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Miten voimme varautua tulevaan? Ennen kaikkea meidän täytyy varautua hengellisesti; nyt tulee suunnata ajatukset maallisesta ikuisuuteen. Nyt jos koskaan on viivyttävä entistä enemmän rukouksessa Herran edessä.

Nyt on aika lukea Raamattua ammentaen sieltä kaikki Jumalan lupaukset – lupaukset siitä, että Hän pitää meistä huolen. Usko ja omista lupaukset myös omalle kohdallesi! Ehkä Hän onkin jo kaikessa hyvyydessään antanut sinun joutua johonkin ahdistukseen? Kysy Herralta, mitä Hän tahtoo sillä kaikella opettaa sinulle. Opettele sanomaan ”Isä, tapahtukoon elämässäni yksin Sinun tahtosi”. Opettele näkemään, miten Hän antaa apunsa ahdingon keskelle. Se ei aina tapahdu sillä tavalla kuin itse haluamme, mutta luota siihen, että kaikki asiasi ovat Jumalan johdatuksessa ja Hän pitää sinusta huolen. Kaikki on Hänen hallinnassaan! Uskon, että Jumala on nyt hienovaraisesti opettamassa omilleen, miten turvautua kaikessa Häneen.

Seuraava Jumalan lupaus on annettu Baabelin vankeudessa oleville juutalaisille, mutta koskee myös meitä: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:11-13)

Jumala lupaa antaa meille toivon tulevaisuuden varalle.

Tuolta oikeasta reunasta kannattaa lukea kategorian Turva Jumalassa artikkeleja. Siellä on aiheina muun muassa Lupauksia lopunajan kristityille, Älä pelkää ja Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen.

Read Full Post »

Isä, miksi hylkäsit minut?

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. (Ps. 22:1,14,15,17,18)

Onko elämäsi sellaisessa tilanteessa, että vaikka kuinka huudat Jumalan puoleen, taivas vain vaikenee. Kyselet Jumalalta apua elämäsi vaikeuksiin tai päätöksiin, mutta et saa mitään merkkiä – et edes yhtä sanaa ylhäältä. Olosuhteesi on pelkkää kaaosta, eikä Jumala vastaa.

Jeesus huusi ristillä psalmin sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”. Oliko Jumala todella hylännyt rakkaan poikansa?

Kun Jeesus tuskissaan viittasi psalmiin 22, Hän tunsi sen sisällön ja tiesi sen olevan osa Messias-profetiaa – kuvausta Kristuksen ahdistuksesta. Psalmissa kärsivä kääntyy Jumalan puoleen ja saa varmuuden siitä, että Jumala kuitenkin auttaa:

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista – vastaa minulle. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. (Ps. 22:19-24)

Jeesus tiesi, että Jumala on hänen pelastajansa. Niinpä Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46). Jeesus jätti elämänsä parhaisiin mahdollisiin käsiin.

Ahdistettu ystäväni: kun olet Jumalan puoleen huutanut, Hän on sinua kuullut, vaikka ei siltä näyttäisi tai tuntuisikaan. Hän ei sinua hylkää, sillä ”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:17,19). ”… hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps. 102:17).

Read Full Post »

Tapahtukoon Sinun tahtosi

Aiemmin artikkelissani Luja luottamus Jumalaan kirjoitin  juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta, joita uhkasi tulinen pätsi. He eivät suostuneet kumartamaan kuningas Nebukadnessarin patsasta kuoleman uhankaan alla. Nämä hurskaat miehet jättivät itsensä täysin Jumalan varaan. He asettivat itsensä eläväksi uhriksi Jumalalle ajatellen, että Tapahtukoon yksin Sinun tahtosi.

Myös Paavali antaa meille hyvän esimerkin Jumalan tahtoon nöyrtymisestä.

Kolmannella lähetysmatkallaan hän oli matkalla Jerusalemiin. Apostolien teoissa luvuissa 20 ja 21 kerrotaan, miten useaan kertaan Pyhä Henki tai opetuslapset Pyhän Hengen vaikutuksesta vakuuttivat Paavalille, että hän on kulkemassa kohti ahdinkoa. Paavali kertoo jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille näin: ”Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Apt. 20:22-24)

Sitten Kesareassa Paavalin luokse tuli Abagos-niminen profeetta: ”Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: ’Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin.’ Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: ’Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.'” (Apt. 21:11-13)

Pakeniko Paavali? Ei, vaan jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia suunnitelmansa mukaan. Eloonjääminenkään ei hänelle merkinnyt mitään sen rinnalla, että pääsisi matkansa päähän ja voisi saattaa loppuun Herralta Jeesukselta saamansa palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Hän luotti täysin siihen, että kun Jumalan tahto saa toteutua hänen elämässään – mihin se sitten viekään –, se on suurin voitto evankeliumin leviämiselle.

Koska Paavali suostui elämässään Jumalan tahtoon, koitui se siunaukseksi monelle – myös meidän aikamme kristityille, kun saamme lukea hänen kirjoituksiaan.

Olen omassa elämässäni lähiaikoina painiskellut varsin raskaan taakan alla ja huutanut Herraa avuksi. Minun on myönnettävä, että olen jopa napissut ja kapinoinut, miksi Hän on johtanut tällaiseen tilanteeseen. Parin viikon ajan olin aivan neuvoton, sillä en edes ymmärtänyt, miten Jumala tahtoisi minun rukoilevan asian puolesta.

Kaikin tavoin tilanteeseen väsyneenä aloin vihdoin uskaltaa kiittää Jumalaa siitä, että kaikki tämä on hänen suuressa viisaudessaan sallimaa. Pyysin ymmärrystä, että oppisin sen, mitä Hän tahtoo kaikella tällä minulle opettaa. Halusin yrittää ottaa uskonaskeleita ja rukoilin jotenkin näin, että ”Herra, seinä on vastassa enkä näe mitään ulospääsyn mahdollisuutta omin voimin. Kiitos, että olet johtanut asiat tähän pisteeseen. Kiitos, että saan luottaa sinuun, sillä minulla ei ole mitään muuta turvaa. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni ja koko perheeni elämässä.”

Mietin, onko oikein rukoilla Jumalaa ottamaan taakka pois, sillä jos Hän on sen antanut, niin minun on se kannettava. Mutta mitä Jeesus rukoilikaan Getsemanen puutarhassa suuressa tuskassaan: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Jeesuskin pyysi suuressa ahdistuksessaan Isää ottamaan taakan pois, jos se vain on Isän tahto. Avain ja painopiste on sanoissa älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.

Heti tuon jakeen Raamatusta luettuani avasin One Way Missionin Raportti-lehden, ja kuin vahvistukseksi sieltä avautui ensimmäisenä näkyville Tapani Suonnon kirjoitus Tapahtukoon sinun tahtosi. Suonto kirjoittaa, miten meidän on helppo sanoa ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta emme kuitenkaan aina tarkoita sitä todella. Koska oma tahto on Jumalan tahdon tiellä, seurauksena on usein ahdistusta ja ristiriitoja uskovan elämässä.

Kun suostumme sydämestämme sanomaan ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, tulemme täydellisesti riippuvaisiksi Jumalasta. Se johtaa tielle, jossa kaikki tapahtuu Jumalan valtakunnan parhaaksi. Se ei merkitse sitä, että vaikeudet olisivat ohi elämästämme, mutta se merkitsee sitä, että ne tuovat siunauksen. Suonto sanookin: ”Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisesta siunauksesta, jonka seurakunta saa kokea, joku ihminen maksaa myös hinnan.”

Jumala sallii meille vaikeuksia, jotta Hän voisi opettaa niiden kautta meille jotain – ja meidän kauttamme lähimmäisillemmekin. Jos Hän vain pelastaisi meidät kaikilta vaikeuksilta, näkisikö silloin kukaan Jumalan suuruutta? Paavali kirjoittaa korinttilaisille:

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo saisi aikaan yhä useammissa vielä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:7-11, 15-18 Raamattu kansalle -käännöksen mukaan)

David Wilkerson sanoo, että ”Meidän uskomme tarkoitus ei ole, että pääsisimme pois vaikeasta paikasta tai että tuskallinen tilanteemme muuttuisi. Pikemminkin sen tarkoitus on näyttää Jumalan uskollisuus meitä kohtaan keskellä uhkaavaa tilannettamme. Jumala muuttaa silloin tällöin koettelemuksemme olosuhteita. Mutta vieläkin useammin Hän ei sitä tee – koska Hän haluaa muuttaa meidät!” (Kirjasta Jumala huolehtii)

Wilkerson toteaa myös, että jokainen kristitty tulee jossain vaiheessa elämäänsä sellaiseen tilanteeseen, jossa ei ole enää löydettävissä mitään ulospääsytietä. On tultu tilanteeseen, jossa ”ei ole pakotietä – ei apua, ei pelastusta muualta kuin Jumalalta itseltään”. (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Mikä aiheuttaa nämä tilanteet, nämä myrskyt? Ei niitä aiheuta paholainen, vaan ne ovat Jumalan tarkoittamia niille, jotka vaeltavat vanhurskaudessa. Jumala itse on tuonut meidät tilanteeseen, jossa meillä ei ole enää omia keinoja käytettävissä, ja Jumalalla on tälle kaikelle tietty tarkoitus. Oliko paholainen johdattanut Israelilaiset Punaisen meren rantaan egyptiläiset takaa-ajajat kintereillään? Ei, vaan Jumala. Eikö Jumala sitten tiennyt, että merta on mahdoton ylittää?

Jumala oli johdattanut heidät meren rannalle mahdottomalta näyttävään tilanteeseen, mutta valmistanut samalla pelastuksenkin valmiiksi. Jumala johdatti heidät erämaahan janon ja nälän kouriin, mutta oli valmistanut pääsyn niistäkin ihmeellisellä tavalla. Israelilaisten ei olisi kuin tarvinnut kääntyä Jumalan puoleen, mutta sen sijaan he napisivat.

David Wilkerson kirjoittaa, että ”paholainen haluaa meidän ajattelevan näistä ongelmistamme: ’Siitä ei ole mitään keinoa päästä irti.’ Mutta tiedät, että Jumalalla on jo suunnitelma. Sinä vain et voi nähdä sitä. Et näe muuta kuin muurin edessäsi. Mutta Jumala näkee äärettömän paljon enemmän kuin sinä. Hänelle on helppoa mennä suoraan lävitse. Hänen toimiinsa ei liity mitään mutkia, koska Hän ei tunnusta vihollisen voimaa. Meidän on aika ryhtyä luottamaan Häneen!” (Kirjoituksesta Oikea laulu – väärällä puolella). ”Hän on laatinut sen suunnitelman jo kauan ennen kuin vaikeutesi edes alkoivat. Silti Hän haluaa odottaa viimeiseen hetkeen asti, viivytellä, kunnes luotat Häneen täysin. Hän haluaa nähdä, luovutatko elämäsi Hänen käsiinsä ja sanot: ’Elämässä ja kuolemassa minä luotan Herraan!'” (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Israelin kansalla ei ollut luottamusta Jumalaan, ja niin he joutuivat uusiin koetuksiin toinen toisensa jälkeen. Samalla tavalla mekin saatamme joutua kulkemaan koetuksesta toiseen.

Wilkerson jatkaakin: ”Ei löydy työtä eikä pelastusta miehelle tai naiselle, joka jatkuvasti valittaa Jumalan edessä. Saat pysyä työttömänä lopun ikääsi. Tai jos saat työn, siitä tulee myllynkivi kaulaasi. Tässä on kyse elämästä tai kuolemasta. Sinun on tultava paikkaan, jossa voit oppia luottamaan Häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin aikana laulat ja huudat ylistystä Vapahtajallesi. Voitto kyllä tulee – mutta vieläkin tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle. Mistä aloitat? Aloita katsomalla suoraan Jumalan Sanan peiliin! Harkitse viimeisen kuukauden aikana lausumiasi sanoja ja suorittamiasi toimia: Oletko napissut ja valittanut? Saatat vastata: ’Olen – mutta olen napissut Jumalan edessä.’ Aivan niin, niin sinä olet! Mitä väliä sillä on, missä ja kenelle sinä valitat, se kaikki kohdistuu Jumalaan!”

Muista, että Jumala ei koskaan johda sinua autiomaahan vain antaakseen sinun kuolla sinne. Hänellä on valmiina suunnitelma sinunkin elämäsi tilanteeseen. Nosta vain katseesi Jumalan puoleen – Hän yksin voi auttaa, ja Hän tahtoo auttaa. Hän odottamalla odottaa, että luotat vain Häneen ja sanot: ”Sinä olet minun ainoa toivoni. Minä tiedän, että vain sinä voit nyt auttaa. Luotan, että Sinä pelastat minut tästä tilanteesta. Auta minua alistumaan Sinun tahtoosi.”

Omissa asioissani Punainen meri ei auennut edessäni niin, että olisin voinut vain kävellä ulos vaikeuksistani. Sen sijaan tuntui siltä, että olisin astunut askeleen lähemmäksi pätsiä. Tiedän kuitenkin, että jokainen askel eteenpäin saa olla Jumalan tahdossa kulkemista, ja Jumalan kanssa – minun ei tarvitse kulkea yksin. Olen tosissani joutunut taistelemalla taistelemaan epäuskon siementä vastaan, joka yrittää kuiskata korvaani, että ”entäpä jos Jumala ei autakaan?”

Aivan kuin juuri tähän tilanteeseen Wilkerson sanoo: ”Jokaisessa kohdassa, jonka käännän esiin Raamatusta, näen: ’Luota minuun, ja minä näen lävitsesi. Anna vain tiesi ja toimesi minun haltuuni.’ Mitä se vaatii? Vain tätä: Pysyttele paikallasi, niin näet Herralta tulevan pelastuksen. Kysyt: ’Mutta entä, ellei mitään tapahdu?’ Tuo vastaus paljastaa epäilyn ja pelon!”

David Wilkerson jatkaa: ”Kristitty ystäväni, käänny jo tänään Jumalan puoleen ja sano: ’Herra, minä olen tehnyt kaiken, jonka osaan tässä tilanteessa. Tiedän, etten mitenkään pysty selvittämään tätä ongelmaa. Minä aion luottaa Sinuun – ja odottaa Sinun voittoasi!’ Anna Jumalan tehdä sinusta todistaja koko maailmalle – Hänen uskollisuutensa todistaja. Rakasta Häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna Hänen haltuunsa kaikki ongelmasi, kaikki uskosi ja luottamuksesi – ja Hän antaa sinulle oikean laulun oikealla puolella!”

Rohkaiskoon meitä Paavalin seuraavat sanat efesolaisille (Ef. 3:20-21):

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Read Full Post »

Luja luottamus Jumalaan

Olen monesti miettinyt, miksi Mooseksen aikainen Israelin kansa oli niin epäuskoinen. Kansa oli saanut nähdä toinen toistaan suurempia ihmeitä, joita Jumala näytti faaraolle. Sitten kansa saapui Punaisen meren rannalle, mutta egyptiläiset takaa-ajajat olivat jo aivan kintereillä. Kansa alkoi napista ja sanoi Moosekselle, että ”parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan”.

Kuten tiedämme, niin Jumala antoi jälleen tapahtua ihmeen: vesi jakaantui päästäen israelilaiset toiselle rannalle, mutta egyptiläiset hukkuivat. Tästähän on löytynyt arkeologisia todisteitakin, katso vaikkapa:

• The Exodus Discovered! Egypt to Arabia
• Exodus Revealed part 3

Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: ”Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi…” (2. Moos. 14:31; 15:1)

David Wilkerson kirjoittaa artikkelissaan Oikea laulu – väärällä puolella!, että tuota laulua ei laulettu totisessa uskossa, koska he lauloivat sen voiton puolella – ei koettelemusten puolella.

Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta, koska heillä ei ollut todellista uskoa ja luottamusta Jumalaan. Wilkerson sanoo, että ”Jumala sallii kriisitilanteiden seurata toistaan, kunnes lopulta opimme läksyn. Jos kieltäydymme oppimasta sitä, tulee aika, jolloin Hän luovuttaa meidät oman katkeruutemme ja napinamme valtaan.”

Jumala antaa meille koetuksia, koska Hän haluaa varustaa meidät kestämään elämän taisteluja. Vaellammeko omassa erämaassamme lopun ikämme, vai opimmeko luottamaan Häneen joka tilanteessa? Meidän on opittava luottamaan Jumalaan – ensin pienissä asioissa ja sitten suuremmissa.

Minua on suuresti puhutellut Wilkersonin toinen kirjoitus Ota Kristus avuksi kriisiisi. Siinä hän käy läpi Danielin kirjan tuttua kertomusta Baabelin pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta. Kuningas Nebukadnessar uhkasi, että jos joku ei kumarra hänen jumaliaan, sellaiset heitetään tuliseen pätsiin. Nämä Jumalaa pelkäävät miehet eivät aikoneet kumartaa Nebukadnessarin pystyttämää patsasta, vaan sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:17,18)

Heidän luja uskonsa luotti siihen, että Jumala tietää heidän tilanteensa ja voi pelastaa heidät kuninkaan käsistä. Ja vaikka ei pelastaisikaan pätsiltä, niin he eivät silti luovu Hänestä!

Wilkerson kirjoittaa: ”Juuri tämä avaa Kristukselle oven sinun hätääsi – täysi luottamus siihen, että Hän kykenee pelastamaan ja vapauttamaan meidät millaisesta kriisistä tahansa. Me luotamme siihen, että olemme Hänen käsissään, tapahtui mitä tahansa.”

Lue tuo Wilkersonin kirjoitus kokonaisuudessaan edellisestä linkistä. Artikkelissa puhutaan kolmesta alueesta, joihin meidän on sitouduttava saadaksemme Kristuksen avuksi kriisiimme:

• sitoutumista puhtaaseen vaellukseen,
• sitoutumista etsimään Jumalaa rukouksessa ja
• sitoutumista luottamaan Jumalaan täydellisesti elämässä tai kuolemassa.

Mistä uskosta osattomat ympärillämme oppivat tuntemaan Jumalan? Siitäkö, että evankelioimme heitä joka käänteessä? Vai siitäkö, jos elämässämme on suurta menestystä? Luulenpa, että monia puhuttelee se, jos voimme todistaa omalla elämällämme, että kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä kiinnitämme luottamuksemme täysin Jumalaan.

Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. (Dan. 3:28)

Read Full Post »

Tule Herra Jeesus!

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes. 7:14).

… Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria … Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:26-33)

… hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. (Matt. 1:20-23)

Jumala itse Jeesuksessa syntyi kerran ihmiseksi tänne pimeään maailmaan. Jeesus oli tosi ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hän eli täällä sovittaakseen rikkomuksemme ristinkuolemallaan, mutta myös osoittaakseen meille, että tietää kaikki ihmiselämän vaikeudet.

Tässä ajassa on paljon kärsimystä ja ahdistusta, ja yhä enemmän uskovilla. On vakavia sairauksia, työttömyyttä, ongelmia perheessä uskosta osattomien lasten ja puolison kanssa. Missä ajassa oikein elämme?

Elämme lopunaikaa, jossa saatana saa lisää valtaa väliaikaisesti. Osa näistä vaikeuksista voikin olla saatanan hyökkäyksiä meitä kohtaan. Toiset niistä voivat olla Jumalan antamia koetuksia. Paavali kirjoittaa: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita” (1. Piet. 4:12-13).

Nyt lopunajassa Jeesus tahtoo muistuttaa meitä, että aikaa on vähän – turva ei löydy tästä maailmasta vaan yksin Hänestä. Kun perheongelmiisi, sairauteesi tai talousvaikeuksiisi ei löydy lääkettä tästä ajasta, käänny Hänen puoleensa! Jeesus antaa toivon, Hän antaa uuden alun mahdollisuuden, Hän antaa vastauksen.

Olet jo ehkä kantanutkin asiaasi Herran eteen uupumiseen asti, mutta vastausta ei tahdo kuulua. Koen, että Herra tahtoo nyt erityisesti kutsua meitä kaikkia kantamaan toistemme taakkoja. Nyt jos koskaan on aika käydä hellittämättömään rukoukseen toistemme puolesta. Kun lääkärit eivät voi enää parantaa, tai ihmissuhteet ovat toivottomassa umpikujassa, Jeesus kyllä voi auttaa! Tätä Hän tahtoo nyt meille muistuttaa – Hän tahtoo vetää meitä kaikkia rukoukseen, vaikka itsellä ei vaikeuksia olisikaan.

Paavali jos kuka sai kärsiä eri tavoin, ja hän ymmärsi niiden tarkoituksen: ”Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” (2. Kor. 12:10). Jumalan voima tulee täydelliseksi vasta ahdistusten kautta.

Oletko tilanteessa, josta ei ole inhimillistä ulospääsyä? Usko mitä nyt sinulle sanon Jeesuksen nimessä: Hän on kuullut rukouksesi, ja Hän tahtoo auttaa. Vuodata koko sydämesi, kaikki asiasi Hänelle – jätä ne Hänen hoidettavakseen. Hän on elänyt ihmisenä täällä maan päällä ja tietää rajallisuutemme. Hän ei särjettyä ruokoa muserra (Jes. 42:3).

Jumala pystyi saattamaan Jeesuksen äidin raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja samoin Jumala pystyy luomaan sinunkin elämäsi uudeksi. Usko Häneen!

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5)

Tule Herra Jeesus!

Read Full Post »

Herätyksen avaimia

Olen viime aikoina lukenut Tapio Nousiaisen kirjaa Ellei nisunjyvä kuole. Kirjan keskeinen teema on yksittäisen uskovan ja sitä kautta seurakunnan elämä – millaista se useimmiten on ja millaista sen pitäisi olla Raamatun mukaan. Hän ottaa käsittelyyn muun muassa uskovien synnit ja edellytykset herätykselle. Kirja valottaa myös sitä, mitä on olla Jumalan koulussa. Seuraavassa tuon esille joitakin kirjan ajatuksia. Omat huomioni olen kirjoittanut violetilla tekstillä.

Lihalliset, sielulliset ja hengelliset kristityt

Nousiainen jakaa kristityt kolmeen ryhmään: lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin.

Ääripää lihallisesta kristitystä on muotojumalinen eli nimikristitty. Hänen hengellinen elämänsä on rituaalien ja muotomenojen harjoittamista.  Hän ei ole koskaan tullut pelastukseen.

Tämän tyyppistä kristillisyyttä on valitettavan paljon Suomen kirkossa, todettakoon se nyt Uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Muotojumalisuuden vaikutuksesta tarjotaan ”kristillistä” joogaa ja erilaisia hiljentymis- ja mietiskelytekniikoita muka kristillisinä. Entistä enemmän tilaa saa synkretismi – kaikki uskonnot ovat yhtä.

Uskovakin voi olla lihallinen kristitty: vanha ihminen elää voimakkaana – liha ei ole kuollut ristillä, vaan syntielämä saa hänessä vallan. Minä eli vanha ihminen on keskipisteenä. Rukous on vastenmielistä pakkoa. Tällainen henkilö on saattanut olla uskossa vuosikymmeniä.

Sielullinen uskova ihminen rakentaa uskonelämänsä tunne-elämysten varaan. Hän ottaa vastaan uskonelämästä valoisat puolet, mutta nurisee koettelemuksista. Hänellä on taipumusta ylihengellisyyteen ja ailahtelevaisuuteen. Hän voi olla äänekäs rukoilija, mutta hänellä ei ole kestävyyttä rukoustaisteluun.

Hengellisen uskovan tuntomerkkeinä puolestaan ovat:

• Hän tutkistelee kaiken (1. Kor. 2:15) ja pystyy erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14).
• Hänellä on Hengen palavuus (Apt. 18:25).
• Hänellä on Hengen viisaus (Apt. 6:10, 1. Kor. 2:13).
• Hän on rukouksen ihminen (Joh. 4:23).
• Hän on Kristuksen rakkauden valtaama (Room. 5:5).
• Hän on nöyrä (Matt. 11:29). Hän antaa kunnian Jumalalle ja tuntee itsensä pieneksi Hänen edessään. Hänellä on oikeanlainen Herran pelko.
• Hän on toisten palvelija (Mark. 10:44, 45).
• Hän on kuuliainen (Fil. 2:8, Joh. 12:26). Se voi viedä jopa kuolemaan Jeesuksen tähden.

Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Se on myös hengellisten uskovien tie, ja sen päämääränä on pyhitys. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä” (Room. 6:22). ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

Pyhitys on kristityn kasvua, ja se tapahtuu usein kärsimyksen kautta Jumalan koulussa. Se ei ole menestysteologiaa vaan menetysteologiaa – usein saatamme menettää siinä koulussa kaiken inhimillisen, kuten kävi Jobille.

Tapio Nousiainen esittää meille kysymyksiä mietittäväksi: ”Haluammeko kasvaa? Haluammeko alistua Jumalan kouluun? Haluammeko tulla Jumalan koulussa hengellisiksi ihmisiksi?” Hän toteaa, että muuta mahdollisuutta ei ole, tämä on ainoa tie. Jumalan seurakunta tarvitsee hengellisiä uskovia.

Yhden leiviskän palvelijat

Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joiden haltuun isäntä uskoi omaisuuttaan, leivisköitä, matkustaessaan ulkomaille. Palvelijat hoitivat leivisköitä eri tavoin: kaksi heistä hankki niiden avulla lisää leivisköitä, mutta yksi säilytti sitä piilossa eikä saanut kasvatettua leivisköjen määrää. Kun isäntä palasi, hän palkitsi omaisuutta hyvin hoitaneet, mutta oli ankara sille palvelijalle, joka toi takaisin vain sen yhden leiviskän: ”’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen… Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:26-30)

Tässä vertauksessa isäntä kuvaa Jeesusta ja palvelijat Jumalan lapsia. Leiviskät ovat erilaisia lahjoja, joita meille on suotu. Vertaus on kuvausta siitä, miten meidän tulisi lahjojamme käyttää. Seurakunta koostuu valtaosin näistä yhden leiviskän palvelijoista. Tuo yksi leiviskä on Tapio Nousiaisen mukaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, mutta liian usein me vain keskitymme oman pelastuksemme varjelemiseen ja siten kätkemme leiviskämme.

Meille on annettu käsky ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Tämä koskee myös meitä yhden leiviskän omistajia. Kaikki me voimme toimia ainakin seuraavilla tavoilla:

• Olla esirukoilijoina.
• Uhrata kukin kykyjemme mukaan.
• Olla mukana seurakunnan työssä vapaaehtoisena.
• Levittää hengellistä kirjallisuutta yms. materiaalia.
• Evankelioida ihmisiä siellä missä elämme ja toimimme.

Nousiainen lataa suorin sanoin: ”Moni Jumalan lapsi ei ole eläessään voittanut edes yhtä sielua Kristukselle. Yhden leiviskän palvelija istuu penkissä ja odottaa, että kirkkoherra, kappalainen, nuorisopastori, saarnaaja, evankelista tai muu puhuvainen hoitaa asian… Voi tätä Kristuksen seurakunnan joutilasta, korkoakasvamatonta ja syväjäädytettyä pääomaa!”

Eikö meillä todellakaan ole tuskaa hukkuvista sieluista? Jos ei ole, miten herätystäkään voi tulla, kun emme itsekään ole heränneet!

Herätys ja seurakunta

Todellisen herätyksen ainoa oikea tuntomerkki on se, että siinä syntyy terveitä lapsia Jumalan valtakuntaan – syntiset kokevat todellisen uudestisyntymisen.

Tapio Nousiainen luettelee muutamia asioita, jotka estävät herätyksen alkamisen.

Seurakunnan ilmapiiri voi olla epäterve. Siellä saattaa esiintyä eripuraisuutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta ja jopa vihaa uskovaisten välillä. Seurakunnassa voi esiintyä myös juoruilua, panettelua, säälimätöntä arvostelua, kovuutta ja ylpeyttä. Seurakunnan jäseninä on siis lihallisia kristittyjä.

Uskovilta ja seurakunnasta puuttuu tuska sieluista, eikä olla valmiita hellittämättömään rukoustaisteluun.

Nousiainen kritisoi myös sielullista toimintaa, jota saadaan aikaan jytämusiikilla ja lähes hysterianomaisella kiihkeällä ”sananjulistuksella”. Tuloksena tästä on enemmän keskosia kuin terveitä lapsia.

Tulisi olla samanlaista asennetta kuin alkuseurakunnassa: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Siellä vallitsi rauha, Herran pelko ja Pyhän Hengen vaikutus.

Herätystä edistävä ilmapiiri on täynnä rakkautta, rauhaa ja yksimielisyyttä. Seurakunnassa on tehtävä sovinto, pyydettävä ja annettava anteeksi. Kun aidosti tästä sydämet särkyvät ja itketään, syntyy herätykselle otollinen ilmapiiri.

Oikea Herran pelko panee jättämään synnit pois. Seurakunnassa ei saa olla näkyviä eikä piilossa olevia syntejä. Ne ovat este herätykselle. On turha hokea: ”Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta!” Jumala ei tee mitään väkisin: ei hän puhdista seurakuntaa väkisin eikä pane meitä parannuksen paikalle väkisin. Meidän tulee itse panna pois syntimme. Meidän on itse pantava välit kuntoon muiden kanssa.

Olemmeko valmiit maksamaan herätyksestä sen vaatiman hinnan, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17)?

Ellei nisunjyvä kuole

Tapio Nousiainen ottaa esille muutamia asioita, jotka helposti nousevat uskonelämän pääasioiksi:

• Oma pelastuminen.
• Toiminta seurakunnassa.
• Kristinuskon yksittäiset opinkohdat tulevat niin tärkeiksi, että ne jakavat Jumalan kansan eri leireihin.
• Kristinuskon tekeminen niin suosituksi, että kuka tahansa saataisiin sen pariin.
• Ihmeiden ja merkkien perässä juokseminen ja suuren läpimurron odottaminen tätä kautta.

Jeesus kysyy meiltä kahta pääasiaa sanoessaan ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh. 15:16). Nämä pääasiat ovat siis meneminen ja pysyvän hedelmän kantaminen.

Uusi käännös puhuu liikkeelle lähtemisestä. Meidän on aika lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää!

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Nousiainen käsittelee kirjassa laajasti, mitä kaikkea tämä tarkoittaa uskovan kohdalla. Se on Jumalan koulua, johon kuuluvat muun muassa vaikeudet, ahdistukset, hyljätyksi tulemiset, vainot. Jumala vie meidät joskus pimeyteen, jossa saatamme jopa tuntea Jumalan hyljänneen meidät. Kaiken tämän tehtävänä on murtaa nisunjyvän kuori, jotta sieltä paljastuisi todellinen, kärsivä, haavoitettu ja lämmin ihminen. Jumala tahtoo murtuneita sydämiä, murhetta hukkuvista sieluista. Särjetty sydän saa aikaan kyyneleitä; nisunjyvä pääsee itämään vain kosteudessa.

Herätys vaatii nisunjyvän kuolemaa – vanhan ihmisemme kuolemaa. Kun se kuolee, nisunjyvä tuottaa paljon hedelmää.

---

Edellä olevat poiminnat kirjasta Ellei nisunjyvä kuole ovat otoksia kokonaisuudesta eivätkä alkuunkaan tee oikeutusta kirjalle. Kannattaa siis lukea koko kirja! Sitä löytyy kirjastoista sekä käytettynä edullisesti netin divareista.

Lue myös artikkelini Herätys Suomeen.

Read Full Post »

Jumalan koulussa

Miksi joudumme erilaisiin koetuksiin, kiusauksiin ja kärsimyksiin? Miksi Jumala koettelee ihmistä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Näitä aiheita on itse kunkin hyvä miettiä, jotta voisimme tunnistaa, miksi meidän tilanteemme ehkä juuri nyt on se mikä on.

Daavid kirjoittaa: ”Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa. Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.” (Ps. 69:1-3)

Kuka antaa koetukset meille? Yksi vastaus löytyy Ps. 66:10-12: ”Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.” Eli Jumala vie meidät koetuksiin.

Jumala sallii ihmiselle koetuksia eri syistä:

• Synnin seurauksena, tarkoituksena vetää parannukseen. Daavid kirjoittaa: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin  nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan. Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi.” (Ps. 119:67, 71)
• Uskon vahvistumiseksi, kristityn kasvuksi – tämä teema toistuu läpi koko Raamatun. Jumala rakkaudessaan haluaa vetää ihmistä entistä lähemmäksi itseään.

Nyt on lopunaika – Jeesus tulee pian. Siksi Jumala kutsuu meitä työtovereikseen. Jumalan koulu voi tämän takia olla todellisuutta monelle. Kun joudut erilaisiin koetuksiin, kysy Jumalalta: ”Herra, mitä sinä tahdot opettaa minulle kaikella tällä?” Hyvin moni katkeroituu Jumalalle huomaamatta sen elämänvaiheen mahdollista syvällistä tarkoitusta. Toki on monia asioita, joiden salattu tarkoitus ei avaudu ehkä koko ihmiselämän aikana. Muista silti, että Jumala on saatanaa väkevämpi, eikä mikään tapahdu Hänen sallimattaan.

Tässä artikkelissa keskitytäänkin lähinnä yhteen asiaan: Jumala koettelee ihmistä, jota hän käyttää. Haemmeko silloin apua Jumalalta vai jostain muualta? Hän voi koetella, kiroammeko me Jumalan vai luotammeko Häneen loppuun saakka. Jostain syystä Jumalan vastaus tuntuu usein viipyvän, ja tulee vasta silloin, kun meillä ei ole enää ketään muuta kuin Hänet, mihin turvata. Jumala koettelee meitä nähdäkseen, odotammeko kärsivällisesti, että Hän pelastaa meidät.

Jumala haluaa nähdä, olemmeko todella kuuliaisia hänelle kun siitä (kuuliaisuudesta) on meille inhimillistä haittaa. Hänellä on tehtävä kaikille ihmisille ja haluaa, että olisimme hänen käytettävinään. Jumalan koulussa opimme, että omin voimin emme pysty mihinkään. Hän haluaa työhönsä nöyriä, osaamattomia, omassa voimassaan heikkoja hännänhuippuja, jotta Hänen voimansa voisi toimia heidän kauttaan. Palautetaan mieliin Gideonin taistelu vihollisia vastaan: ”Herra sanoi Gideonille: ”Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: ’Me saavutimme voiton omin voimin.’” (Tuom. 7:2)

Kuulin vuosia sitten Mikko Hurstin, edesmenneen Veikko Hurstin pojan, haastattelun. Hän kertoi saaneensa kaksi selvää Jumalan kutsua lähetystyöhön Espanjaan. Kun hän oli yli 10 vuotta lähetystyössä katolisten parissa ilman näkyviä tuloksia, siinä oli todellinen Jumalan koulu. Hän sanoi, että jos läpimurto olisi tullut esimerkiksi vuoden päästä, kunnia saavutuksesta olisi helposti tullut itselle. Nyt tuossa tilanteessa vaadittiin paljon rukousta – ja sitten ovet avautuivat ihmeellisesti kansan pariin. Kaikki kunnia kuuluu tästä yksin Jumalalle!

Raamatun henkilöitä Jumalan koulussa

Joosefin tehtävänä oli perheensä ja sukunsa pelastaminen nälänhädältä. Tosin hän ei sitä tiennyt etukäteen. Veljet heittävät hänet kaivoon, ja Joosef jouti orjaksi Egyptiin, jossa hän oli kaksi ensimmäistä vuotta vankeudessa. Potifarin taloudenhoitajana hän sai tärkeää oppia Jumalan valmistamaa tehtävää varten. Muistakaamme, miten Potifarin vaimo koetti vietellä Joosefin, mutta Joosef pysyi silti uskollisena Jumalalle. Faaraon käskynhallitsijana Joosef hallitsi sitten koko Egyptiä. Hän oli siis toiseksi korkeimmassa virassa faaraon jälkeen. ”…ja farao sanoi heille (hoviväelleen): ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” (1. Moos. 41:38)

Mooseksen tehtävänä oli kansansa johdattaminen pois Egyptin orjuudesta. Jumala oli ihmeellisesti järjestänyt hänet faaraon tyttären kasvattipojaksi. Hän sai siten egyptiläisen hovin koulutuksen, joka oli tarpeellinen myöhemmin – hänellä oli hyvä hovin tuntemus! Sitten Mooses noin 40-vuotiaana joutui pakenemaan erämaahan surmattuaan egyptiläisen. Se oli hänen koulunsa – siellä hän oppi tuntemaan erämaan olot, joista oli suuri apu myöhemmin 40 vuotta kestäneellä erämaavaelluksella.

Entäpä Daavid: tehtävää kuninkaana edelsi pitkä pakeneminen vainoojaansa Saulia. Job puolestaan joutui kärsimyksen kouluun, joka kasvatti luottamusta Jumalaan. Paavali oli aluksi Jeesuksen vainoaja, ja joutui myöhemmin itsekin elämässään kokemaan paljon vastustusta ja vaikeuksia.

Ole kärsivällinen koetusten laaksossa

Tehtävänäkyä usein seuraa laakso, joka on välttämätön koulutusaika, kuten edellä kerrotussa Mikko Hurstin tapauksessa, samoin Joosefin. Mooses ei saanut ennalta ilmoitettua tehtävää Jumalalta, mutta hän kävi saman laakson kautta tehtäväänsä.

Jos Jumala on antanut sinulle tehtävänäyn, saatat joutua Jumalan kouluun eli asumaan laakson pohjalla ennen kuin astut tehtävääsi. Ja vaikka et olisikaan saanut erityistä tehtävänäkyä, Jumala voi silti kouluttaa kuten Moosesta – näet tehtäväsi vasta sitten kun sinun on määrä astua siihen. Muista, että sen tehtävän ei tarvitse olla suuri – lähde liikkeelle olemalla vähässä uskollinen.

Joskus (tai itse asiassa hyvin usein) meille käy kuin Israelin kansalle, joka vaelsi erämaassa 40 vuotta. Kierrämme omaa erämaatamme ympäri yhä uudestaan ja uudestaan israelilaisten tavoin. Emme ymmärrä syytä; usein vain syytämme kaikesta Jumalaa kuten israelilaisetkin tekivät. Meillä on pääsy sieltä pois, kun olemme valmiita kuuntelemaan Jumalaa. Etsi siis Herraa lukemalla Raamattua ja rukoilemalla – vietä aikaa Herran kanssa ja etsi Hänen tahtoaan elämässäsi.

Ihmetteletkö tällä hetkellä, miksi elämäntilanteesi on sellainen kuin on? Muistele vaikkapa Joosefia: kaikki ne koetukset hänen elämässään olivat tarpeellisia, jotta Jumalan suuri suunnitelma olisi voinut toteutua. Silloin kun olet laakson pohjalla, et näe kokonaisuutta, mutta se selviää joskus myöhemmin.

David Wilkerson kirjoittaa:

Jumala rakastaa sinua koetuksissa ollessasikin. Hänen oma Henkensä on johtanut sinut erämaahan. Mutta Hänen oma Poikansa on ollut jo siellä – ja Hän tietää tarkalleen, mitä sinä joudut läpikäymään. Anna Hänen viedä työnsä sinussa loppuun – kasvattaen sinussa täyttä riippuvaisuutta ja luottamusta Häneen. Sinä tulet sieltä ulos täynnä varmuutta – ja jumalallista sääliä ja voimaa auttamaan toisia.

Pidä kiinni uskosta! Älä pelkää, sillä olet Kristuksen koulussa. Kaikki on Hänen valvonnassaan. Äkkiä tulee aika, jolloin taistelusi päättyy, ja voitostasi tulee tosi. Astut esiin tulesta kunnian kantajana toteuttamaan Hänen tahtoaan.

Read Full Post »