Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘käskyt’

The Blind Spot
Israel Today, maaliskuu 2019, suom. SK

Tämä artikkeli julkaistaan uudelleen Israel Today’n perustajan Ludwig Schneider’in muistoksi. Hänen raamatulliset analyysinsä ja oivalluksensa ovat tänä päivänä yhtä relevantteja kuin 10 vuotta sitten, kun ne kirjoitettiin. Ludwigin poismenossa olemme menettäneet suuren Raamatun tutkijan, joka aina osasi innoittaa meitä Jumalan sanomalla.

Olen ajanut autoa 50 vuotta, eikä minulla ole ollut yhtään onnettomuutta! Mutta se on vain Jumalan armoa. Jokainen autoa ajava tietää, että onnettomuuden välttäminen ei riipu vain hänestä, vaan hänen ympärillään olevien toiminnoista.

Joka vuosi sadat joutuvat toisen kuljettajan sokeaan pisteeseen, mikä aiheuttaa onnettomuuden, josta he eivät ole vastuussa. On arvioitu, että tämä on syynä jopa kolmannekseen onnettomuuksista. Käsite ”sokea piste” kuvailee näkökentän osaa, joka peilien käytöstä huolimatta on estetty näkymästä.

Sokeita pisteitä voi olla myös elämässämme. Vaikka, aivan kuten liikenteessä, ryhdymme kaikkiin varotoimiin itsemme suojelemiseksi, onnettomuuksia vain tapahtuu. Kymmenen käskyä ja muut Raamatun opetukset voidaan nähdä liikennesääntöinä, joiden tarkoitus on ohjata meidät taivaalliseen päämääräämme. Sen sijaan, että olisivat riesa, kuten muutamat näyttävät ajattelevan, nämä säännöt opastavat meitä läpi jokaisen päivän ja auttavat meitä välttämään vahinkoja itsellemme ja toisille.

Tästä aiheesta on kaksi vastakkaista näkemystä. Jotkut päättävät luottaa täydellisesti Jumalan armoon, samalla kun toiset täydellisesti Hänen lakeihinsa. Jotkut tekevät kaikkensa elääkseen Jumalan lain mukaisesti, niin kuin he sen ymmärtävät kussakin tilanteessa, kun taas toiset pitävät kiinni vapaudesta, joka heillä on Messiaassa. He näkevät kiinnittymisen raamatullisiin lakeihin ja sääntöihin Vanhan Testamentin ”lakihenkisyytenä”.

Onnettomuuksia näyttää kuitenkin tapahtuvan molemmille ryhmille, niille, jotka noudattavat lain polkua ja niille, jotka pitäytyvät armoon. Tosiuskovat voivat mm. sotkeutua avioeroon, ahneuteen, rikollisiin toimiin ja seksuaalisiin syrjähyppyihin tai kieroutumiin.

Kuinka sellaisia asioita voi tapahtua uskoville? Käyttävätkö he hyväkseen armoa, joka heillä on Messiaassa (paetakseen synnin seurauksia), vai eikö lakihenkisyys toimi heidän kohdallaan?

Tässä se ”sokea piste” alkaa vaikuttaa. Ei riitä, että vain luotetaan armoon ja ajatellaan, että kaikki selviää lopussa, tai että riiputaan kyvyssämme pitää Jumalan lait, vaan meillä täytyy olla myös täysin selvä näkökenttä. Vaikka luulemme, että näemme kaiken, että olemme tarkastaneet kaikki ns. ”peilit” elämässämme, niin silti on olemassa tuo vaarallinen ”sokea piste” kilvoiteltavana. Siksi meidän täytyy olla erikoisen varovaisia ja katsoa hyvin tarkasti, ennen kuin teemme sellaista, joka voisi olla vaarallinen liike tai kääntyminen (so. päätös).

Siksi meidän on oltava herkkiä Pyhän Hengen kuiskauksille. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla robotteja ja toimia, kuin kaukosäätimellä. Kun päästämme Pyhän Hengen jokaiselle elämämme osa-alueelle, se estää meitä lankeamasta omavanhurskauteen, jos olemme tiukkoja lain noudattajia ja lankeamasta syntiin johtuen armon meille antamasta vapaudesta.

Jaakob 2:20 sanoo, että ”usko ilman tekoja on kuollut”. Toisin sanoen usko ilmaistaan tekojen kautta. Tässä tulemme jälleen sokeaan pisteeseen, tuohon suoraan ja kaitaan polkuun lain ja armon välillä, joka meidän täytyy alinomaa pitää näkyvissä. Jokainen, joka rakentaa elämänsä ainoastaan toiselle, ei ota huomioon sokeaa pistettä ja siksi vaarantaa, ei vain oman uskonsa, vaan myös kanssaihmistensä uskon.

Siksi tarvitsemme Pyhän Hengen johdatuksia, lohduttajan, josta Jeesus sanoi, että hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14.26). Vasta silloin voimme sanoa yhdessä Paavalin kanssa: ”sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä” (Room. 9:1). Se ei ole myöskään tunne kuuliaisuudesta uskonnolliselle perinteelle, joka takaa minulle esimerkillisen elämän eikä sokea kiinnipitäminen armosta. Se on Pyhä Henki.

 

Read Full Post »

Christianity or Judaism?
15.12.2017 by Simon Desjardins, suom. SK

Yritän osoittaa tässä postissa sen asian, että me kristityt voimme elää kristillistä elämää, jota hallitsee juutalainen periaate, nimittäin yritys pitää moraalilaki. Älä ymmärrä minua väärin, en sano, että meidän pitäisi elää lain rikkojina. Sanon vain, että jos kristillisyytemme on – kokonaan – yritys pitää moraalilaki, niin me rakennamme väärälle perustukselle.

Galatian tarina

Tämä juuri on se asia, jonka tärkeyttä apostoli Paavali yrittää osoittaa galatalaisille. He olivat kokeneet pelastuksen (Gal. 3:26), saaneet Hengen (Gal. 3:2) ja olivat – Paavalin mukaan – juosseet hyvin jonkin aikaa. Sen lisäksi apostoli todisti vilpittömästä rakkaudesta, jota he olivat ilmaisseet hänen ensimmäisen vierailunsa aikana (Gal. 4:15). Silti kaiken tämän jälkeen nämä kristityt olivat palaamassa lakiin, ikään kuin vastaus löytyisi siitä. Näin ollen kauhukseen Paavalin oli ravistettava heitä sanomalla:

”Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3:3)

Tarina jatkuu

Väitän, että monet evankeliset lankeavat tänä päivänä samaan ansaan. Jostakin syystä lakkaamme keskittymästä Kristukseen, joka Paavalin mukaan on lain loppu (Room.10:4) ja käännämme huomiomme jonkinlaiseen omatekoiseen uskontoon – moraalilakiin perustuvaan – vain huomataksemme, ettemme pysty täyttämään sitä.

Itseasiassa yksikään ihminen ei voi pitää moraalilakia, jos keskittyy siihen, emme edes me kristityt. Paavali selitti sitä pitkään galatalaisille. Sillä hetkellä, kun kristinusko muuttuu yritykseksi pitää moraalilaki, olemme poistuneet elämän polulta. Kiinnitä huomiosi siihen, mitä Paavali kirjoittaa galatalaisille:

”Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista” (Gal. 3:21).

Tässä Paavali viittaa mihin tahansa moraalilakiin. Tähän sisältyy jokainen laki, jonka voisimme ottaa päällemme, kuten: Älä valehtele, älä varasta, älä petä ketään, älä tee huorin jne. Ja hän väittää, että tällaiset lait eivät voi antaa elämää. En väitä, että meidän pitäisi olla välittämättä näistä käskyistä. Sanon vain, että niihin keskittyminen johtaa vain turhautumiseen.

Rakastan lyhyttä lausetta, jonka Paavali kirjoitti korinttolaisille: Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1. Kor. 12:31). Juuri tähän tiehen minä haluan keskittyä: rakkauden tiehen.

Terveellinen korvike

Paavali oli oikein huomannut, että ”sentähden on rakkaus lain täyttämys” (Room. 13:10). Salli minun esittää sinulle kysymys: Pelastuitko sinä, koska onnistuit pitämään moraalilain, vai siksi, että rakastuit Jeesukseen? Kuinka kaikki alkoi? Voisit vastata: Uskon kautta. Usko kuitenkin toimii vain, jos rakkaus on läsnä.

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko” (Gal.5:6).

Siitä seuraa, että usko ilman rakkautta on kuollut, koska se ei voi synnyttää tekoja (Jaak. 2:20,26). Siksi voimme sanoa, ja sanoa arvovaltaisesti, että rakkaus on kristillisen elämän ratkaiseva tekijä. On ilmeistä, että kun Jeesus oli maan päällä, hän ei yrittänyt pitää moraalilakia. Hän vain rakasti Isäänsä.

Käskyjen pitäminen

Jeesus sanoo meille: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15). Nämä sanat ovat johtaneet joitakin kristittyjä yrittämään pitää Jeesuksen käskyt sen osoittamiseksi, että he rakastavat Häntä. Mutta jälleen väitän, että tällainen käsitys johtuu väärinkäsityksestä, sillä käskyjen pitäminen ei ole se, joka synnyttää rakkauden, vaan päinvastoin; rakkaus on tässä vaikuttava syy. Jos esimerkiksi joku sanoo: ”Jos sataa, niin maa tulee märäksi.” Se ei tarkoita, että jos teet maan märäksi, niin sataa. Lause esittää negatiivisen testin – ei positiivista. Sitä voisi verrata seuraavaan väitteeseen: ”Jos olet kristitty, niin uskot, että Jumala on olemassa.” Tämä ei tietenkään merkitse, että kaikki Jumalan olemassaoloon uskovat olisivat kristittyjä. Tästä seuraa, että negatiivisen testin muuttaminen positiiviseksi ei vain toimi. Seuraus ei milloinkaan aiheuta syytä.

Paavali oli tullut samaan johtopäätökseen. Huomaa, mitä hän sanoo: Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’ ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room. 13:8–10).

Ihminen, joka rakastaa, kantaa luonnostaan rakkauden hedelmää yhtä paljon kuin vihaava ihminen vihan hedelmää.

Käytännön esimerkki

Kuten kaikki esimerkit, tämäkin voi osoittautua vajavaiseksi, mutta uskon sen auttavan sinua ymmärtämään, mitä tarkoitan.

Kuvittele, että 84-vuotias mies ajaa autoa tuntien epävarmuutta, kun nopeus ylittää 75 km/h. Ilmeisesti valtatiellä nopeusrajoitus ei vaivaa häntä lainkaan. Samoin ajaessaan kaupungin rajojen sisällä hän on hyvin varovainen, koska pelkää törmäävänsä johonkuhun. Siksi hän ajaakin vain 20–30 km/h. Sielläkään nopeusrajoitus ei vaikuta häneen. Se ei ole hänelle taakka, koska hän noudattaa sitä luonnostaan.

Samalla tavalla ihminen, joka rakastaa lähimmäistään, ei varasta häneltä, ei valehtele hänelle, ei petä häntä eikä lähentele hänen vaimoaan, vaan päinvastoin auttaa ja suojelee häntä.

Johtopäätös

Kautta vuosikymmenten olen havainnut, että kun keskityn siihen, että minulla on suloinen suhde Jeesuksen kanssa, minun rakkauteni Häneen kasvaa – hänhän on kymmentätuhatta jalompi (Laul. l. 5:10) – ja kun rakastan Häntä, niin luonnollisesti tottelen Häntä. Ei ihme, että paholainen yrittää vetää huomiomme pois Jeesuksesta, sillä hän tietää, että Hänessä on meidän voittomme ja ilomme.

Moraalilakiin keskittyminen on tappion mietiskelemistä. Hänestä nauttiminen on elämän ja yltäkylläisyyden kokemista. Älä unohda: Vain rakkauden rinnoilla voidaan laki täyttää.

Read Full Post »

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. (Matt. 5:17)

Mitä tämä tarkoittaa? Pystytkö sinä täyttämään kaikki kymmenen käskyä, jotka Jumala on antanut meille? Entä pystytkö noudattamaan kaikkia niitä muita ohjeita, joita Raamatussa on? Esimerkiksi sitä, kun Jeesus sanoi, että ”jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin”. Tai ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”.

Onnistuuko tämän käskyn noudattaminen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! … Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Onnistutko tässä? Ehkä se onnistuu vielä töissä tai harrastuspiirissä, mutta onnistuuko se kotona?

Jos sanot pystyväsi noudattamaan kaikkia näitä ja monia muita sinänsä hyviä Raamatun käskyjä ja ohjeita, niin onko ajatusmaailmasi kuitenkaan puhdas vääristä ajatuksista ja asenteista? Uskallan luvata, että ei löydy yhtään ihmistä, joka pystyisi elämään täysin synnitöntä elämää.

Moni ihminen ajautuu sellaiseen lakihenkiseen suorittamiseen, jossa yritetään tunnontarkasti elää hyvää uskovan elämää. Kun siinä väistämättä epäonnistuu, on seurauksena masennus ja ahdistus ja jopa uskosta luopuminen.

Paavali kirjoittaa: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20).

Lain tarkoitus on saada meidät huomaamaan, että omin avuin ja omin teoin emme kelpaa Jumalalle. Laki siis saa meidät tuntemaan itsemme syntisiksi Jumalan edessä. Koska emme voi omalla voimallamme pelastua, tarvitsemme Jeesusta.

Jeesus on täyttänyt lain puolestamme: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21).

Tämä on suurta armoa – mutta se ei kuitenkaan ole mikään pelastusautomaatti. Meidän tehtävämme on nöyrtyä tunnustamaan rikkomuksemme, sillä ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

Moni uskova saattaa silti kamppailla kaikenlaisten syytösten alla, vaikka on syntinsä tunnustanut ja ne Jeesukselle jättänyt. Meidän on hyvä muistaa, että on olemassa myös todellinen paha, Saatana, jota myös syyttäjäksi ja valehtelijaksi kutsutaan. Kun Pyhä Henki näyttää meille meidän syntisyytemme ja vetää ihmistä parannuksen paikalle, Hän ei silti koskaan syytä ihmistä. Saatana yrittää pitää meitä otteessaan valehtelemalla, että emme kelpaa Jumalalle, ja että emme muka ole saaneet kaikkia syntejämme anteeksi.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme (Ps. 103:12).

Jumalan sana on tosi ja muuttumaton ja pitää paikkansa edelleenkin. Kun me tunnustamme syntimme, Hän antaa ne anteeksi eikä niitä enää muistele. Turvaa kaikessa yksin Jeesuksen sovitustyöhön. Hän on sinut verellään puhdistanut, ja olet siksi Jumalan edessä puhdas.

Jeesus sinua siunatkoon!

Read Full Post »

Olen viime ajat ollut todella murheellinen yhdestä asiasta: uskovien keskinäisestä rakkaudettomuudesta. Ei tunnu hyvältä, jos kuka tahansa puhuu pahaa toisesta. Vielä kamalammalta se tuntuu, kun sitä tekevät uskovat.

Tuntuu surulliselta, että tuollaista tapahtuu, vaikka Raamattu opettaa ihan jotain muuta. Jeesus on sanonut: Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34, 35). Vanha käännös sanoo tuon lopun vielä selvemmin: Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus. Olen kuullut sellaisenkin tapauksen, että vasta uskoon tullut jätti seurakunnan, kun huomasi, miten rakkaudettomia siellä oltiin toisia kohtaan. Sanooko Jeesus sen takia kerran meille, että ”Minä en tunne teitä!”?

Jumalan ja toistemme rakastaminen on Jeesuksen antama käsky. Kun eräs lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä on suurin käsky, Jeesus vastasi: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Matt. 22:37-39). Kymmenestä käskystä kolme ensimmäistä liittyvät Jumalan rakastamiseen ja loput seitsemän ohjaavat rakastamaan lähimmäistä. Suurin synneistä on epäusko, ja sanoisin, että toiseksi suurin synti on tämän rakkauden kaksoiskäskyn laiminlyönti.

Tärkein Jumalan ihmiselle antamista ominaisuuksista on rakkaus (1. Kor 13:13), tai ainakin pitäisi olla. Se on esimerkiksi tärkeämpi kuin mikään armolahjoista.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. (Joh. 13:1-3)

Rakkaus on sellainen jumalallinen voima, jonka saatana tahtoo tuhota. Siksi meidän on oltava erityisen tarkkoina, ettemme olisi tällä alueella saatanan välikappaleina. Kielen synnit, kuten juoruilu, pahan puhuminen ja väärä todistus lähimmäisestä, ovat tehokkaita vihollisen työkaluja, niistä myös Jaakob varoittaa (Jaak. 3:1-12). Kaikki hengellinen toimintamme saattaa jopa muuttua aivan hyödyttömäksi: ”Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha” (Jaak. 1:26). Lue David Wilkersonin tärkeä kirjoitus Kesytä kielesi!

Miksi sitten on niin vaikeaa elää ja toimia Jumalan mielen mukaisella tavalla? Ihmiseen vaikuttavat kasvuympäristö, kuten koti ja ystävät. Jos kasvaa ympäristössä, jossa koko ajan arvostellaan muita, totta kai se malli tarttuu. Lisäksi oma luonteenlaatu vaikuttaa; jotkut ovat perusluonteeltaan pessimistisiä, ja silloin kaikki tahtoo näkyä negatiivisessa valossa. Huono itsetunto on yksi syy – se antaa pönkitystä alemmuudentunteelle muita syyttämällä. Tällöin ihminen ikään kuin tuntee, että on muita parempi. Muiden arvostelu voi myös olla oman pahan olon purkamista.

On tietysti helppoa paeta erilaisten syiden taa ja sanoa, ”mitäs minä luonteelleni ja kasvatukselleni mahdan.” Tähän valheeseen ei pidä kenenkään jäädä. Ihminen voi muuttua, asioita voi opetella katsomaan toisella tavalla. Tiedän sen varmasti, sillä puhun omasta kokemuksesta. Olen etenkin nuoruudessani ollut hyvinkin negatiivisesti ajatteleva, ja sorruin helposti puhumaan pahaa toisista. Jossain vaiheessa sitä tajuaa, että on näissä asioissa surkeampi ihmisenä kuin uskosta osattomat. Siinä vaiheessa uskovaisuus on vain kaapu ilman sisältöä; hedelmistäänhän puu tunnetaan. ”Ja jos oksa ei tuota hedelmää, on se leikattava pois ja heitettävä tuleen”. (Lue Wilkersonin hyvä kirjoitus Hedelmän kantaminen.) Vieläkin joudun taistelemaan raadollisuuteni kanssa ja katsomaan peiliin tässä asiassa. On tärkeää tiedostaa omat heikkoutensa, jotta edes vähän pystyisi kilvoittelemaan taivastiellä.

Yksi hyvä keino on alkaa rukoilla niiden puolesta, joita kohtaan tuntee vastenmielisyyttä. Jeesushan opettaa: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia” (Matt. 5:44, 45) ja ”siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat” (Luuk.6:28). Selittämättömällä tavalla Pyhä Henki alkaa vaikuttaa itsessä rakkautta sitä ihmistä kohtaan, jota siunaa ja jonka puolesta rukoilee!

”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room. 12:9, 10). Meidän pitää kilpailla toistemme kunnioittamisessa – kaikkien kunnioittamisessa ketään erottelematta. ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef 5:2).

Karmeinta on huomata, että uskovilla voi olla jopa vihaa toista uskonveljeä tai -sisarta kohtaan. Johannes kirjoittaa: ”Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1. Joh. 2:10, 11). Tarkkailkaamme itseämme, onko meissä Kristuksen vai suden tuoksu!

Johannes jatkaa suorin sanoin: ”Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään. Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.” (1. Joh. 3:10-12)

Meidän on opittava sietämään toisiamme ja rakastamaan kaikesta huolimatta. Jos emme tätä opi, emme mitään ole. Ponnistelumme Jumalan valtakunnan parhaaksi valuvat kuin hiekkaan.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1. Kor 13:4-7)

Read Full Post »