Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘katolinen’

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 2
By Jackie Alnor 6.2.2017, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 1.

Kirkko valtion yläpuolelle

Presidentti Trump on amerikkalainen patriootti. Hänen iskulauseensa ”Tehdään Amerikka jälleen suureksi” saa globalistit kavahtamaan. Hänen ohjelmansa asettaa Amerikka ensimmäiseksi raivostuttaa sosialisteja poliittisessa vasemmistossa. Milloinkaan Amerikan historiassa ei ole ollut näin järjetöntä ylipäällikön vastustusta. Uusi Maailmanjärjestys (UMJ) ja sen liittolaiset vihaavat Donald Trump’ia ja ovat käyttäneet miljoonia hänen vihollistensa rahoittamiseen luomaan kaaosta kaduilla. UMJ on valmis menemään vaikka miten pitkälle saadakseen Trump’in pois pelistä.

Presidentti on hyvin tietoinen YK:n globalistisesta agendasta ja vastustaa Amerikan, Israelin ja länsimaiden vastaisia vasemmistolaisia salaliittoja. Ne, jotka UMJ on ohjelmoinut, vastustavat Trump’in pyrkimyksiä suojella tämän maan itsenäisyyttä, kulttuuria ja rajoja. Hän ei ole heidän valvonnassaan, kuten hänen edeltäjänsä olivat.

Se, mitä Trump ei tajua, on, että hän on asettunut kilpailemaan yhden maailman agendan kanssa. Eräs laulu 80-luvulta sanoo sen näin: ”Jokainen haluaa hallita maailmaa.”

Raamatun profetia ennustaa, että nousee globaali uskonnollinen systeemi, joka ratsastaa poliittisella maailmanhallituksella (Ilm. 17). Häntä personoi hengellinen huora nimeltä ”Porttojen Äiti”. Hän tekee yhteistyötä antikristuksen kanssa, joka kääntyy häntä vastaan ja ”polttaa hänet tulessa” (jae 16), Nämä kaksi kilpailevaa maailmansysteemiä ovat nyt kehittymässä ja lopulta tulevat yhdistymään. Tuo aika on nyt hyvin lähellä.

Tarkastelkaamme eri ”kristillisten” instituutioiden, joilla on globaalit haaveet ja jotka näkevät Trump’in omana ritarinaan kiiltävässä haarniskassa, visioimia päämääriä.

Roomalaiskatolisen kirkon kohtalo

Vanhin ryhmä, joka laitosti kristinuskon keinoksi valvoa ihmisiä, on tietysti roomalaiskatolinen kirkko (RKK). On hyvin dokumentoitu, että tämä megaliitti sai alkunsa, kun keisari Konstantinus neljännellä vuosisadalla julisti kristinuskon valtionuskonnoksi. Rooman piispa siksi päätteli olevansa ylempi kuin piispat muissa muinaisissa kaupungeissa. Hän otti keisarin arvonimen Pontifex Maximus (Rooman keisareilta otettu arvonimi, joka tarkoittaa ”suurin sillan rakentaja”) ja julisti itsensä maan kuninkaiden hengelliseksi johtajaksi. Kaikkien piispojen oli oltava alamaisia yhdelle kasan päällä, joka tunnettiin paavina eli ”Kristuksen Sijaisena” (Vicar of Christ). Myöhemmin, kun ihmisten perinteet kehittyivät, päätettiin, että hän on erehtymätön ja ainoa Kristuksen edustaja maan päällä.

Alusta saakka RKK:lla oli globaaleja haaveita. Euroopan, joka silloin tunnettiin ”Pyhänä Rooman Valtakuntana”, maalliset hallitsijat eivät voineet hallita ilman paavin siunausta (ajattele vain kuningas Henry VIII:n tarinaa). Arvovaltansa lisäämiseksi he alkoivat sovittaa paikallisia pakanallisia juhlia ja komeutta lisäten niihin ”kristillisiä” merkityksiä tekemään ne omikseen. Tämä tietysti johti kaikkien niiden kristittyjen vainoon, jotka eivät halunneet tunnustaa paavien valtaa. He myös kantoivat miekkaa (ja kidutusvälineitä) kuten Konstantinuksen näyssä rististä, ”Tässä merkissä voitat”, mikä oikeutti vuosisatoja kestäneet ristiretket ja inkvisition.

Protestanttinen uskonpuhdistus 16. vuosisadalla löi hampaat suusta Rooman pedolta sallien kilpailevien kristillisten laitosten nousta ensin Englannissa, sitten Saksassa ja muualla. Ja niin kilpailu maallikoiden uskollisuudesta ja anneista levisi muidenkin keskuudessa, jotka käyttävät papinkaapua ja piispanhiippaa nokkimisjärjestyksensä osoitukseksi.

Tämän päivän RKK on riisuttu vallastaan kuninkaisiin, vaikka jos saisi tilaisuuden, se ottaisi sen kaiken takaisin.

Harvat tiedostavat, että RKK:lla on eskatologia, lopunaikojen odotus. He eivät saaneet näkyänsä tulevista tapahtumista Raamatusta, vaan ”pyhimyksiltä”, mystikoilta ja ilmestyksistä vuosisatojen saatossa. Magisteriumin ratifioimat näyt muodostivat ”tiedon” rungon ja menivät Raamatun profetioiden edelle. Itse asiassa Raamatun sanat väännettiin sopimaan näihin outoihin riivaajien oppeihin ja vahvistamaan ne. Ja kuten muissakin Raamatun ulkopuolisissa ennustuksissa tarkat päivämäärät ovat tulleet ja menneet todistaen niiden olevan vääriä profetioita, mutta se ei ole estänyt ”uskovaisia” luottamasta niihin.

Yksi kuuluisimmista ja luotetuimmista lopunajan näkijöistä on Don Bosco (1815-1888) – joka rakensi näylle ”Kolmen päivän pimeydestä”, jota monet katoliset pyhimykset ovat ennustaneet, kuten stigmaatikko Padre Pio. Wikipediassa on jopa artikkeli hänen näystään:

”Autuas Anna Maria Taigi (1769–1837) on tunnetuin Kolmen Päivän Pimeyden näkijä ja kuvailee tapahtumaa näin: ‘Koko maan ylle tulee synkkä pimeys, jota kestää kolme päivää ja kolme yötä. Mitään ei voida nähdä ja ilma on täynnä ruttoa, joka vaatii pääasiassa, mutta ei pelkästään, uskonnon vihollisia. Tämän pimeyden aikana on mahdotonta käyttää mitään ihmistekoista valaistusta, paitsi siunattuja kynttilöitä. Se, joka uteliaisuudesta avaa ikkunansa, tai lähtee kotoaan, kaatuu kuolleena siihen paikkaan. Näiden kolmen päivän aikana ihmisten pitäisi pysyä kodeissaan, rukoilla rukousnauhalla ja kerjätä Jumalalta armoa. Kaikki kirkon viholliset, tutut ja tuntemattomat yli koko maanpiirin, tuhoutuvat tuon yleisen pimeyden aikana lukuun ottamatta muutamia, jotka Jumala pian käännyttää. Ilma on oleva demonien saastuttama, jotka ilmestyvät kaikenlaisissa hirveissä muodoissa.’”

(Tämän ennustuksen jälkeen monet katoliset eskatologit tulkitsevat kolmen päivän pimeyden pitemmäksi ajanjaksoksi, mahdollisesti kolmen vuoden jaksoksi tulevan Antikristuksen hallinnon aikana.)

Pyhän Don Bosco’n kuuluisa näky sotalaivoista merellä ja paavista yhden laivan ruorissa yrittämässä paeta vihollislaivoja ohjaa sitä kohti kahden pylvään keskustaa. Eräs katolinen verkkosivusto yhdistää tämän lainauksen hänen näkyynsä toukokuun 30. päivänä 1862:

”Murtautuen kaiken vastarinnan läpi uusi paavi ohjaa laivaansa turvallisesti kahden pylvään väliin ja kiinnittää sen kahteen pylvääseen; ensin yhteen, jonka päässä on ehtoollisleipä ja sitten toiseen jonka päässä on Neitsyen patsas. Tässä vaiheessa tapahtuu jotakin odottamatonta. Vihollislaivat menevät paniikkiin ja hajaantuvat, törmäten ja upottaen toisensa… Monet muut, jotka olivat peläten pysyneet kaukana taistelusta seisovat paikoillaan varovasti odottaen, kunnes haaksirikkoutuneet vihollislaivat katoavat aaltojen alle. Sitten ne myös etenevät kohti kahta pylvästä. Suuri tyyneys peittää nyt meren. Hyvin vakavat koetukset odottavat kirkkoa. Se, mitä olemme tähän mennessä kärsineet, on tuskin mitään verrattuna tulevaan. Kirkon vihollisia symbolisoivat laivat, jotka tekevät kaikkensa upottaakseen lippulaivan. Vain kaksi asiaa voi pelastaa meidät niin vakavalla hetkellä: omistautuminen Marialle ja säännöllinen ehtoollinen.” (Lähde)

Kirje Boscolta paaville antoi profetian koskien aikaisempaa näkyä ja nuhdellen paavia ja Magisteriumia heidän välinpitämättömyydestään. ”Nämä asiat tulevat vääjäämättä tapahtumaan, kaikki peräkkäin”, Bosco kirjoitti. ”Asiat seuraavat toisiaan liian hitaasti, mutta suuri Taivaan Kuningatar on käsillä; Herran voima on Hänen. Kuin sumun Hän hajottaa vihollisensa. Hän pukee Kunnianarvoisan Vanhan Miehen (Rooman paavi) kaikkiin entisiin vaatteisiinsa. Silti tulee väkivaltainen hurrikaani. Vääryys on lopussa, synti lakkaa ja ennen kuin kaksi täyttä kuuta on paistanut kukkien kuussa (toukokuu), niin rauhan sateenkaari ilmestyy maan päällä.” (”Vision of Don Bosco; Two Full Moons in May; Good Newsletter, Vol 10, No 1, Lent 1998, Bob and Penny Lord)

Kirjoittajat päättivät: ”Me emme ole tuomiopäivän kansaa… mutta me emme voi ohittaa merkkejä silmiemme edessä… Kaksi täyttä kuuta toukokuussa esiintyvät jälleen vuonna 1999.”

Yhteenveto RKK:n mystisestä lopunajan käsityksestä: Se alkaa luopumuksella, johon kuuluu papiston korruptio, mikä verottaa kirkon jäsenistöä (pedofiilipappien skandaali). Valtaan tulee antipaavi, joka lakkauttaa pitkäaikaisia kirkon lakeja (paavi Fransiskus?). Antipaavi toimii yhdessä pahan hallitsijan kanssa (Antikristus?). Hirvittävän synkkiä tuhon ja hävityksen aikoja – sotia, maanjäristyksiä, mullistuksia (kuten Jeesuksen profetiat synnytystuskista). ”Uskovainen” kirkkotaistelija lähtee liikkeelle ja monien, monien rukousten ja eukarististen palvomisten voimalla Taivaan Kuningatar ilmestyy paikalle, asettaa uuden pyhän paavin ja hurskaan kuninkaan, sekä lyö antikristuksen. Määräämättömän pitkä rauhan aika seuraa, koko maailma käännytetään katolisuuteen, hyvä maallinen kuningas ja pyhä paavi hallitsevat täydellisesti Jumalan valtakuntaa, joka peittää koko maan. Tuon pitkän valtakunta-ajan lopussa Jeesus palaa aloittamaan iankaikkisen taivaallisen valtakunnan ja se on maaplaneetan loppu. Hui!

”Hallinta ja maallisen vallan saattaminen paavinvallan alaiseksi on aina ollut roomalaiskatolisuuden päämäärä”, kirjoitti Al Dager julkaisun Media Spotlight kesäkuun 2005 numerossa. ”Mitä luulet ’Pyhän Rooman Valtakunnan’ tarkoittavan?… Koko maailma on eräänä päivänä tunnustava paavin ihmiskunnan hengelliseksi johtajaksi.”

Tänä päivänä hyvin suuri osa katolisista uskoo, että kolmen päivän pimeys, jota seuraa Antikristuksen tappio, on hyvin lähellä. Itse asiassa ne ovat hartaimpia katolisia, jotka jakavat yhteisen huolen esiin tulevista nykytapahtumista. Homojen oikeudet, abortit, terrorismi, ilmastomuutos, mätä papisto – kaikki viittaavat vertaansa vailla olevaan synnin ja paholaisen hallintaan.

Globaali rauhan aika näyttää olevan hallitseva ajatus RKK:ssa, joka ei voi toteutua ennen kuin Vatikaani yhdistää kaikki kristityt hallintaansa. Neitsyt Marian Fatiman ilmestys vahvisti Boscon näyn. Kardinaali Mario Luigi, paavin emeritusteologi, kirjoitti paaville kirjeen, joka oli päivätty 9.10.1994: ”Ihme on kyllä luvattu Fatimassa, suurin ihme maailman historiassa, joka jää toiseksi vain ylösnousemukselle. Ja tuo ihme on rauhan aika, jota ei vielä milloinkaan ennen ole todella suotu maailmalle. … Siunattu Äitimme lupasi meille tämän rauhan ajan, jos luemme joka päivä rukouksen, harjoitamme sovituksen ensimmäisen lauantain ehtoollista ja elämme pyhitettyä elämää totuudessa.”

Pastori Kevin Barrett, Catholic Familyland’in apostolaattikappalainen Ohio’ssa kirjoitti uutiskirjeessään 8.3.1999: ”Kaikista Marian profetioista Fatimassa vain kaksi ei ole vielä toteutunut; kansakuntien tuho ja Hänen tahrattoman sydämensä voitto. Muista, että kaikki profetiat ovat ehdollisia ja riippuvaisia meidän reaktiostamme.” Onneksi hän lisäsi tuon epäraamatullisen muistutuksen, koska hän myös viittasi samassa kirjeessä, että Don Bosco asetti aikakehyksen pylväsnäylleen. ”Mutta ennen vuotta 2000, hän (Bosco) ennusti, että kirkko saisi loistavan voiton maallikoiden kautta, jotka ovat uskollisia paaville, omistautuneet eukaristialle ja neitsyt Marialle.”

Saadakseen tämän mariologian jonkinlaiseen raamatulliseen kontekstiin, Michael Voris, detroitilaisen apostolaatin, Church Militant, johtaja, opettaa RKK:n virallista katekismusta. Hän näkee Marian prototyyppejä neljän evankeliumin ulkopuolella. Hän on Liiton Arkin täyttymys, koska kantoi Jeesusta oman ruumiinsa temppelissä. Hän on ”uusi Eeva”. koska kun Jeesus sanoi Johannekselle ristin juurella ”katso äitisi”, hän edusti koko ihmiskuntaa, jonka äiti hän nyt on. Hän on pelastuksemme kanssavälittäjä (co-mediatrix), kanssalunastajatar (co-redemptrix) ja kanssatekijä (co-author). Voris jakoi katkelman uudesta kirjastaan The Weapon Church Militant -sivustollaan:

”Maria on hellä ja rakastava äiti, ehdottomasti. Mutta Hän on myös taivaallisten sotajoukkojen ja enkelien Kuningatar ja pyhimysten Kuningatar. Hän voi olla suloinen Äiti meille, mutta Helvetille ja paholaisille Hän on kauhistuttava näky… Hän on Genesiksen Nainen, Ilmestyskirjan Nainen. Ja Hän on käärmeen suurin kauhu. Eedenissä perkeleelliset legioonat eivät voineet tietää saavuttaneensa jo nousuvetensä huipun, korkeimman voittonsa. Kun aurinko laski tuona ensimmäisenä iltana ihmiskunnan lankeemuksen jälkeen, niin uusi päivä oli jo näköpiirissä, hidas, jatkuva perääntymismarssi heidän voitostaan. Se, mikä ilmestyisi aamunkoitossa, olisi Uusi Nainen, Uusi Eeva, joka tulee esiin loistavana kuin aamunkoi, kauhistuttavana kuin taisteluun puettu sotajoukko (Laul. l. 6:10)… Eedenin jälkeen Helvetti etsi turhaan Naista katsellen ja ihmetellen, mitä tarkalleen ottaen Korkein olisi voinut tarkoittaa sillä profeetallisella asetuksella, että se olisi Nainen, joka murskaisi heidän herransa pään.”

Ase on rukousnauha – se saa paholaiset vapisemaan. Raamattu tunnistaisi sen ulkoa rukoilemiseksi ja tyhjäksi hokemiseksi – jota pakanat tekevät luullen Jumalan kuulevan heitä.

Rooma näkee katolisen kirkon Israelin laillisena perillisenä/korvaajana. Katolinen uskonpuolustaja, Carl E. Olsen, kirjoitti vuonna 2003 artikkelissaan Are We Living in the Last Days? (Elämmekö viimeisiä päiviä?): ”Katolinen kirkko on aina ymmärtänyt olevansa Uusi Israel… Kiinnostavaa kyllä, jopa Luther ja Calvin ymmärsivät Kirkon olevan Israelin todellinen perillinen. He hylkäsivät myös dispensationalismin, joka raamatullisena tulkintamenetelmänä tuli esiin vasta viimeisten 200 vuoden aikana.”

Kuitenkin toinen katolinen teologi, joka arvosteli Left Behind -kirjasarjaa tärkeässä katolisessa sanomalehdessä Our Sunday Visitor, myönsi alkuseurakunnan uskoneen Kristuksen premillenniaaliseen paluuseen. ”Neljännen vuosisadan jälkeen, kun Kristuksen välittömän paluun odotus loppui, katolinen kirkko on noudattanut Jeesuksen ohjetta ’ette tiedä päivää ettekä hetkeä’ … Noudattaen pyhän Augustinuksen esimerkkiä kirjassa The City of God kirkon opetus on ollut varovaista, mitä tulee näkyjen kirjaimelliseen tulkintaan raamatullisessa apokalyptisessä kirjallisuudessa ja varsinkin, mitä tulee näiden näkyjen yhdistämiseen nykytapahtumiin.”

Niinpä virallinen RKK:n opetus on, ettei ole mitään maanpäällistä Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Katolisen uskonpuolustaja Karl Keating’in palvelujärjestö Catholic Answers antoi tämän virallisen version:

”Pretribulationismi on raamatullisesti konkurssissa, eikä tiedä sitä. Mikä on katolinen kanta? Vuosituhannen edetessä olemme taipuvaisia olemaan samaa mieltä Augustinuksen kanssa ja siitä johtuen amillennialistien kanssa. Katolinen kanta on siten historiallisesti ollut ’amillenniaalinen’, kuten myös kristittyjen enemmistön kanta yleensä mukaan lukien protestanttiset uskonpuhdistajat, vaikka katoliset eivät tyypillisesti käytä tätä sanaa.”

Keating ei tällä lausunnolla ole mitenkään ristiriidassa Fatiman kanssa. Tulevat pimeyden päivät, joita Rooma odottaa, eivät liity mihinkään Kristuksen henkilökohtaiseen millenniumin hallintaan. He näkevät Hänen tuhatvuotisen hallintansa toteutumisen vain hallitsemisena heidän kauttansa.

Joten tämä tuo meidät Donald Trump’iin.

Hiljattaisessa New York Times’in artikkelissa arvostellen presidentti Trump’ia ja hänen uskonnollisia liittolaisiaan, kuten Michael Voris, kirjoittaja Samuel G. Freedman kirjoittaa:

”Kun Trump’in hallinto valmistautuu ottamaan viran, niin Church Militant -teologia on ylittänyt uskonnollisen merkityksensä ja saanut poliittista resonanssia. Täysin ymmärtääksemme, mitä church militant tarkoittaa tässä hyvin politisoituneessa ilmapiirissä, auttaa, jos tarkastelemme laajempaa liikettä ja traditionalistisen katolisen verkkosivuston ChurchMilitant.com (ei mikään yllätys) roolia… Michael Voris, ChurchMilitant.com’in vanhempi vastaava tuottaja, sanoi, että sivuston kannat olivat patriotismin ja moraalin oikeutettu puolustus niiden puolesta, jotka uskovat, että liberaalit, sekularistit ja globaali eliitti ovat hyökänneet noita hyveitä vastaan.”

Voris on julkisuudessa avoimesti tukemassa Trump’ia. Itseasiassa hän katsoo Trump’in voiton johtuvan rukousnauharukouksista, joita lukivat kaikki hänen YouTube -kanavansa katoliset katsojat. Hän katsoo Trump’in voiton johtuvan hengellisestä aseesta numero yksi saamaan aikaan muutoksen pimeyden aikana, jossa hän näkee kirkkonsa nykyisin olevan.

Hiljattaisessa lähetyksessä Voris eritteli:

”Ja Trump on joutunut Konstantinuksen rooliin (ymmärtää hän sen tai ei), kunnianhimoisen miehen, joka halusi olla Rooman keisari, mutta oli tietämätön tosiasiasta, että taivas astuisi hänen puolelleen taivaan omista syistä. … Häntä vastaan järjestäytyneet joukot olivat liian suuret. Ja silloin taivas tuli väliin kuuluisalla näyllä tai unella yöllä ennen taistelua, jolla Jeesus Kristus käski Konstantinusta kantamaan Hänen ristinmerkkiään armeijassaan ja hän voittaisi. ”In hoc signo vinces” – ”Tässä merkissä sinä voitat”. Ja hän todella voitti. … Konstantinus saapui Roomaan kiistämättömänä keisarina, lopetti vainon kirkkoa vastaan ja vuoden kuluttua nosti kirkon valtakunnan parhaaksi katsotun uskonnon tasolle. … ja uusi historian aikakausi – pelastuksen historia oli alkanut. Voisiko Donald Trump tietämättään olla uusi Konstantinus, joka ainakin pidättelee seurakunnan vihollisia, kuka tietää? Taivas on varmasti ennenkin käyttänyt maallisia hallitsijoita – hyviä ja pahoja – taivaan tarkoituksiin. Miljoonat katoliset kaikkialla Amerikassa ovat keskellä 54-päiväistä rukousnauharukoustaan (Rosary novena) hyvän vaalituloksen puolesta, itse asiassa jo yli puolivälin. Novenan alusta saakka lähes päivälleen Diokletianuksen osakkeet ovat laskeneet ja Konstantinuksen nousseet lähestyen yhdenvertaisuutta. Voisiko rukousnauharukous (Rosary) tällä kertaa olla se voiton merkki? Jos taivas tahtoo, niin kyllä, mutta Konstantinuksen on vastattava oikein.” (Vortex Tuesday, January 31, 2017)

Voris puhuu usein nykyisestä kriisistä äitikirkossa. Katso vain tilastoja, joita hän jakoi hiljattaisessa Vortex’issa:

”Mikään toinen uskonto Amerikassa ei menetä kannattajia sillä vauhdilla kuin katolinen Kirkko… Jokaista siellä kastettavaa kohti kuusi muuta on elämässään heittänyt uskon yli laidan. Nykymenolla katolinen kirkko USA:ssa lakkaa olemasta vain 50 vuodessa! Pysähdy ja ajattele sitä hetkinen – valtavaa epäonnistumisen tarinaa. Jos olet nyt 20–40-vuotias, tulet näkemään sen: katolisen kirkon häviämisen USA:sta, niin että jää vain joitakin pikkuruisia taskuja sinne tänne.”

Joten miten Trump, paavi Fransiskus ja Taivaan Kuningatar mahtuvat näiden katolisten pyhimysten näkyihin ja ilmestyksiin? Kun todellinen Suuri Ahdistus tulee, niin tulkitsevatko katoliset sen ”Kolmen päivän pimeydeksi”? Tarkastelemme näitä kysymyksiä lähemmin tarkasteltuamme ensin muita voittoisia kirkkoja.

Katolisilla on nyt Konstantinuksensa. Tarkastelemme seuraavaksi protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksia ja heidän uutta sankariaan kuningas Kooresta.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 3

Read Full Post »

Obama and the Pope
By Gary H. Kah, suom. SK

YKTämä vuosi on ollut hyvin toiminnantäyteinen niille korkeissa asemissa oleville, jotka tavoittelevat uutta maailmanjärjestystä. Heidän agendansa sai kovasti vauhtia koko kevään ja kesän ajan kannattajien toivoessa voivansa käyttää YK:n 70. yleiskokousta ponnahduslautana suurempiin yhden maailman tapahtumiin myöhemmin tänä vuonna ja sen jälkeen. Erityisesti kaksi miestä ovat toistuvasti esiintyneet globaalilla näyttämöllä outoina petikavereina näennäisesti yhteisellä näyllä. Fransiskus, ensimmäinen paavi, joka tulee suoraan Jesuiittajärjestöstä, on toiminut läheisessä yhteistyössä presidentti Barack Obama’n kanssa monilla rintamilla, jotka ovat muotoilemassa esiintulevaa järjestystä. Näitä yksimielisyyden alueita ovat, vaikka se ei rajoitu niihin, seuraavat:

  • Pyrkimys Israelille vahingolliseen Lähi-idän politiikkaan
  • YK:n ilmastomuutosohjelman edistäminen
  • LGBT-oikeuksien ja päämäärien tukeminen

Älkää erehtykö, se on erittäin paha agenda. Uskon henkilökohtaisesti, että heidän liittonsa ja yhteiset päämääränsä ovat tarkoituksellisia. Molemmat miehet ovat petettyjä ja ymmärtävätpä tai eivät, niin heitä käytetään tuomaan Ilmestyskirjan lukujen 13 ja 14 kuvailema lopunajan maailmanjärjestys.

Asettuminen Israelia vastaan

Viime kesän lopulla saimme tietää, että Ranska valmistautui esittelemään päätöslauselman tämän syksyn YK:n yleiskokouksen aikana, joka jos se ratifioitaisiin, antaisi virallisen YK:n tunnustuksen Palestiinan valtiolle – täysin erillään Israelista. Tähän saakka Ranska on peräytynyt mahdollisesti johtuen Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu’n ponnistuksista suostutella Ranska ja YK luopumaan tästä liikkeestä. Molemmat osapuolet voivat vielä kuitenkin toimia tässä toimenpiteessä lähitulevaisuudessa. Samoin huolimatta Netanyahu’n voimakkaista vetoomuksista YK nosti Palestiinan lipun tällä viikolla New York’in päämajallaan itseasiassa asettuen Palestiinan asialle Israelia vastaan.

bo_paaviKuva: paavi Fransiskus ja Barack Obama tapaavat Washington’issa

Lokakuun 1. päivänä pääministeri Netanyahu piti terävän puheen YK:n yleiskokouksen edessä. Kiihkeässä puheessaan hän vaati globaalia yhteisöä käsittelemään Israelia oikeudenmukaisesti, koska maan koko olemassaoloa uhataan nyt. Hän huomautti, että yksin viime vuoden aikana YK on antanut 20 päätöslauselmaa, jotka tuomitsevat Israelin, mutta vain yhden Syyriaa vastaan – huolimatta siellä toteutetuista tuhansista teloituksista. (Lue artikkeli Katkelmia Benjamin Netanjahun puheesta YK:n yleiskokouksessa 1.10.2015)

Valitettavasti Bibin hyvä ja selkeä puhe tuskin muuttaa YK:n asennetta Israeliin. Ja on hyvin epätodennäköistä, että se muuttaa myöskään paavi Fransiskuksen ja Barack Obama’n asenteita. Paavi, Obama ja YK kaikki jakavat saman näyn globaalista yhdistymisestä – lopullisesta maailmanhallituksen ja maailmanuskonnon systeemistä, joka hallitsee Jerusalemia ja mahdollisesti sieltä käsin. Vahva, suvereeni ja itsenäinen Israel ei kuulu suunnitelmaan. Se ei ole milloinkaan kuulunut. Heidän näkökulmastaan juutalaisvaltio täytyy saada polvilleen ja pakottaa heidän uuteen maailmanjärjestykseensä. (Sama pätee heidän suunnitelmiinsa USA:ta varten.)

Obama ja paavi ovat julkisesti julistaneet toistuvasti tukeaan ”kahden valtion ratkaisulle”, jossa juutalaisvaltion olisi palattava vuotta 1967 edeltäneille rajoilleen – rajoille, jotka olivat voimassa ennen ”kuuden päivän sotaa”, jossa Israelin naapurit hyökkäsivät sitä vastaan. Voitettuaan tuon sodan Israel oikeutetusti piti valloittamansa maan puolustuksellisena keinona (puskurina) tulevien hyökkäysten varalta. Ottaen huomioon nykyisen Lähi-Idän vihamielisen ilmapiirin Bibi olisi hullu, jos luovuttaisi nämä strategiset alueet, joita tarvitaan Israelin puolustamiseen.

Iran, joka on liitossa Syyrian ja Venäjän kanssa, on toistuvasti vaatinut Israelin täydellistä tuhoamista. Silti Obama paavin tuella allekirjoitti terroristivaltion kanssa sopimuksen, joka ei ainoastaan luo laillista tietä Iranille rakentaa ydinpommi, vaan velvoittaa Yhdysvaltoja puolustamaan Irania, jos se joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Toisin sanoen, jos Israel uskoo, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta kuin hyökätä Iranin ydinlaitoksia vastaan estääkseen Irania kehittämästä pommia, jota se käyttäisi Israelin tuhoamiseen, niin Yhdysvallat taistelisi Iranin kanssa Israelia vastaan. Kamalaa! Se osoittaa monumentaalista muutosta USA:n Lähi-idän politiikassa: presidenttinsä kautta Yhdysvallat on kavaltanut Israelin. Barack Obama suosii islamilaista terroristivaltiota pitkäaikaisen liittolaisemme kustannuksella.

Obama onnistui salaamaan nämä tärkeät yksityiskohdat kongressilta, kunnes hänen sopimuksensa Iranin kanssa oli valmis. Israelin rinnalla seisovat konservatiivit ovat raivoissaan, mutta sopimus on voimassa. Vain ihme voi kaataa sen.

On myös merkillepantavaa, että paavi Fransiskus tuki Obaman pyrkimystä ennen sopimuksen allekirjoittamista, sen aikana ja sen jälkeen. Lukuun ottamatta muutamia Fox News’in suorapuheisia juontajia, joista jotkut ovat katolisia, näistä asioista ei juurikaan ole puhuttu muualla sekulaarissa mediassa. Kunnioitan näitä journalisteja, että he seisovat lujina, eivätkä pelkää vastustaa Obamaa ja paavia heidän vaarallisissa ratkaisuissaan.

Mitä seurauksia siitä on, kun Israel seisoo käytännöllisesti katsoen yksin? Sen eristäminen edelleen lisää Lähi-idän epävakautta kasvattamalla suuremman alueellisen konfliktin todennäköisyyttä. Iranin ydinsopimus lähes varmistaa sen, että Israel tulee käynnistämään ennaltaehkäisevän iskun. Jos se tapahtuu, niin kaikki terroristit Israelin ympärillä käyvät sen kimppuun – kuten Hamas, Hizbollah, islamilainen jihad, ISIS, Syyria, Iran jne. (Yksi asia, joka näille osapuolille on yhteinen – islamilaisen uskonsa lisäksi – päämäärä tuhota Israel). Henkilökohtaisesti uskon, että massiivisen tuhon ja ihmishenkien menetyksen jälkimainingeissa sellaista kriisiä tullaan käyttämään syynä uudelle maailmanjärjestykselle. Israel voittaa sodan, mutta maailma vihaa sitä sen vuoksi ja tekee kaikkensa toimiakseen sitä vastaan. Näyttämö on valmis Antikristukselle esitellä maailmanhallitus, joka sanoo tuovansa kestävän rauhan.

Ilmastonmuutos

Syyskuun 23. päivänä paavi Fransiskus saapui Valkoiseen Taloon kahdenkeskiseen suljettujen ovien tapaamiseen Barack Obama’n kanssa. Tiedot siitä, mistä puhuttiin, ovat enintään suuntaa antavia. Voimme kuitenkin olla varmoja, että puheenaiheeseen kuului eri aiheita aina Lähi-idän tilanteesta homojen oikeuksiin. Lähellä listan kärkeä uskon olleen kysymyksen ilmastonmuutoksesta; koska kummallakin miehellä on henkilökohtainen ansioluettelo omistettu tämän asian ajamiselle.

Syyskuun 24. päivänä Fransiskus teki historiaa, kun ensimmäisenä paavina puhui USA:n kongressin yhteiselle istunnolle. Yksi hänen keskeisistä aiheistaan oli, kuten voi odottaa, ilmastonmuutos. Seuraavassa joitakin hänen huolellisesti muotoiltuja huomautuksiaan:

Bisnes on jalo kutsumus, suunnattu tuottamaan varallisuutta ja parantamaan maailmaa. Se voi olla vaurauden hedelmällinen lähde alueella, jossa toimii, varsinkin, jos se näkee työpaikkojen luomisen olennaisena osana palvelustaan yhteiseksi hyväksi. (Laudato Si’, s. 129). Tähän yhteiseen hyvään kuuluu myös maa, keskeinen teema hiljattain kirjoittamassani kiertokirjeessä ”päästäkseni vuoropuheluun kaikkien ihmisten kanssa yhteisestä kodistamme” (ibid., 3). Tarvitsemme keskustelua, johon osallistuvat kaikki, koska se ympäristöä koskeva haaste, johon olemme joutuneet ja sen inhimilliset juuret, koskee ja vaikuttaa meihin kaikkiin (ibid., 14). Kiertokirjeessäni, Laudato Si’, vaadin rohkeaa ja vastuullista ponnistusta ”askeltemme uudelleen suuntaamiseksi” (ibid., 61) ja ihmisen toiminnan aiheuttamien mitä vakavimpien ympäristön turmeltumisen vaikutusten välttämiseksi. Olen vakuuttunut, että voimme aikaansaada muutoksen, enkä epäile, että Yhdysvalloilla – ja tällä kongressilla – on siinä tärkeä rooli näyteltävänä. Nyt on aika rohkeille teoille ja strategioille, jotka on tähdätty toteuttamaan ”huolehtimisen kulttuuria” (ibid., 231) ja ”yhteistä lähestymistapaa taistelussa köyhyyttä vastaan, arvokkuuden palauttamista syrjäytetyille ja samalla luonnon suojelemista” (ibid., 139).

Seuraavana päivänä, syyskuun 25., paavi Fransiskus käynnisti YK:n uuden kestävän kehityksen kampanjan ollen pääpuhuja YK:n yleiskokouksen edessä. Se oli virallinen alku YK:n loppurutistukselle ratifioida kansainvälinen ilmastonmuutossopimus (International Climate Change Treaty). Maailman johtajat kokoontuvat Pariisiin marraskuun 30. päivästä joulukuun 11. päivään YK:n kutsumina nimenomaisena tarkoituksena allekirjoittaa tämä kiistanalainen sopimus. Sekä paavi että Obama ovat kovasti yrittäneet mainostaa ja julistaa tukeaan ilmastoagendalle ja heidän odotetaan allekirjoittavan sopimuksen.

He ovat olleet melkoinen pari. Molemmat miehet ovat ajaneet ilmastonmuutossopimusta maailman poliitikkojen keskuudessa, samalla kun paavi on myös aktiivisesti haalinut maailman uskonnollisten johtajien kannatusta. Tähän päästäkseen Fransiskus julkaisi viime kesänä voimallisen kiertokirjeensä (mainittu edellä lainauksessa häneltä), joka käsittelee ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Toinen Vatikaanin asiakirja tarkoitettu pohjustamaan paavin kiertokirjeen julkaisemista, julkaistiin muutamia kuukausia aikaisemmin. Se oli otsikoitu: ”Climate Change and The Common Good” (Ilmastonmuutos ja yhteinen hyvä) ja sen tuottivat paavillinen tiedeakatemia (Pontifical Academy of Sciences) ja paavillinen yhteiskuntatieteellinen akatemia (Pontifical Academy of Social Sciences). Seuraavassa muutamia katkelmia tuosta asiakirjasta, jotka hieman valottavat meille paavin strategiaa:

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaiseminen riippuu siitä, ylitämmekö kansalliset kytköksemme ja tulemmeko yhteen yhteisen hyvän vuoksi… Uskonnolliset instituutiot voivat tuoda asennemuutoksen luomakuntaa kohtaan ja niiden pitäisi ottaa siinä johto… Katolinen kirkko, joka työskentelee muiden uskontojen johdon kanssa, voi nyt ottaa ratkaisevan roolin mobilisoimalla julkisen mielipiteen ja julkisia varoja… Sellainen maailman uskontojen rohkea ja humanitaarinen toiminta, joka toimii yksiäänisesti, varmasti vauhdittaa julkista keskustelua siitä, kuinka voimme integroida yhteiskunnallisia valintoja priorisoituina YK:n kestävän kehityksen päämäärien alla…

Potkun luomiseksi ilmastosopimuksen tueksi suunnitellaan useita uskontojenvälisiä uskonnollisia kokoontumisia vielä ennen YK:n kokousta Pariisissa. Yksi sellainen tapahtuma, tarkoitettu tuomaan maailman uskonnot yhteen ja toimimaan katalysaattorina ympäristötoiminnalle, pidetään lokakuun 24. päivänä. ”Globaalin ykseyden päivänä” (Global Oneness Day) tunnettuna tämän massiivisen maailmanlaajuisen juhlan tarkoitus on tuoda maailman yhteyden uusi aika (New Age) ”ykseyden” – ihmiskunnan jumaluuden ja maailmankaikkeuden keskinäisen riippuvuuden tiedostamisen kautta. Se, mikä tässä hommassa on erityisen huolestuttavaa, on, että monet seurakunnat kaikkialla maailmassa osallistuvat ”sunnuntain ykseyden tilaisuuksiin” (Sunday Oneness Services) asettuen tähän ohjelmaan. Kristityt ovat nopeasti menettämässä arvostelukykynsä, kun median ristituli ja seurakuntajohtajien suositukset tämän sopimuksen tueksi vyöryvät heidän päällensä.

Mikä sitten ilmastomuutossopimuksessa on pielessä? Vastaus: Yhdessä taustalla olevan hengellisen petoksen kanssa, joka liittyy tähän ponnistukseen – joka johtaa ihmisiä omaksumaan maa-keskeisiä / panteistisia uskomuksia – itse sopimus sattuu olemaan kulmakivi yhden maailman agendassa. Harvat tietävät, että jos tämä sopimus ratifioidaan, niin se ottaa käyttöön kansainvälisen lainsäädännöllisen rungon ja perusrakenteen YK:ta varten sopimuksen pakottamiseksi kansallisella, valtiollisella ja paikallisella tasolla – maailman jokaisessa maassa. Tämän sopimuksen kautta me kaikki otamme jättiaskelia maailmanhallituksen systeemiin. Mikä vielä enemmän, tämä sopimus on tehty sillä tavalla, että se menee paljon yli tyypillisten ympäristökysymysten kattamaan lähes jokaisen puolen elämässämme. Se esimerkiksi käsittelee sukupuolten tasa-arvoa, nälän ja köyhyyden lopettamista, eriarvoisuuden vähentämistä valtioiden kesken (se tarkoittaa tulojen uusjakoa) ja maailmanrauhan luomista mainitakseni vain joitakin sen 17 kohdasta. Lyhyesti: se käyttää jokaista planeetallamme olemassa olevaa ongelmaa syynä siihen, että tarvitaan maailmanhallitus ratkaisemaan se.

Tutkiva journalisti Michael Snyder sanoo sen parhaiten:

Niille, jotka haluavat laajentaa ”globaalin hallinnan” piiriä, kestävä kehitys on täydellinen sateenvarjo, koska lähes kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa ympäristöön jollakin tavalla. Sanontaa ”planeetan hyväksi” voidaan käyttää verukkeena mikrotason johtamiselle lähes jokaisella elämämme alueella… Tämä sopimus on todella sapluuna radikaalisti laajennetulle ”globaalille hallinnalle”.1

Älä anna pettää itseäsi; YK:n ilmastosopimus on tarkoituksellinen vallan anastus ja valitettavasti maailman näkyvimpien poliittisten ja uskonnollisten hahmojen enemmistö – kuten Obama ja paavi – ovat täysillä mukana.

Homojen oikeudet

Lähi-itää ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistoiminnan lisäksi paavi Fransiskus ja Obama ovat samoilla linjoilla, kun on kyse useimmista aikamme yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista kysymyksistä mukaan lukien homoagenda. Ei ole salaisuus, missä Obama seisoo tässä kysymyksessä – varsinkin sen jälkeen, kun valaisi Valkoisen Talon sateenkaaren väreillä juhlistamaan korkeimman oikeuden säädöstä samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta. Todellinen ”sankari” kansainvälisellä näyttämöllä, mitä tulee LGBT-oikeuksiin [lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalit] on kuitenkin ollut paavi Fransiskus.

Homo-oikeusaktivisti ja rock-legenda Elton John kuvaili paavi Fransiskusta sankarinaan vuotuisen AIDS-apukonserttinsa aikana New York’issa. John, itse homo, ylisti paavia homouden hyväksymisen ajamisesta katolisessa kirkossa. John huomautti: ”On mahtavaa, mitä hän yrittää tehdä monia monia vastaan kirkossa… Hän on rohkea ja hän on peloton ja sitä me tarvitsemme tämän päivän maailmassa.” Hän lopetti sanoen: ”Tehdäänkö tästä miehestä pyhimys nyt, OK?”2

Rock-tähtien tuen saamisen lisäksi homo-oikeuslehti The Advocate nimesi joulukuussa 2013 hänet vuoden henkilöksi ja hänen kuvansa oli lehden kannessa. Hänet nimettiin vuoden mieheksi myös Vanity Fair’in italialaisessa painoksessa. Lehti kirjoitti: ”Fransiskus on nöyryyden ihme turhuuden ajassa. Hänen toivon majakkansa tuo enemmän valoa kuin mikään tieteen saavutus, koska millään lääkkeellä ei ole rakkauden voimaa.”3

Liberaalin maailman rakkausseikkailu tämän paavin kanssa alkoi hänen nyt kuuluisasta lausunnostaan: ”Jos joku on homo ja etsii Herraa hyvää tarkoittaen, niin mikä minä olen tuomitsemaan?” Aina siitä saakka, kun tuli katolisen kirkon johtajaksi, Fransiskuksen tuen ilmaukset homoudelle ovat yllättäneet ja kannustaneet homojen oikeuksien puolustajia.

Myös kristittyjä rohkaistiin hetkeksi, mutta päinvastaisista syistä. Paavin hiljattaisen USA:n vierailun aikana monet evankelikaalit – halutessaan sinisilmäisesti uskoa, että hän oli todella heidän puolellaan – juhlivat saadessaan tietää, että paavi puhui lyhyesti Kim Davis’in Kentucky’n notaarin kanssa, joka otti samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustavan kannan. Myös joissakin puheissaan hän puhui ”perhearvoista”. Juhlinta oli kuitenkin lyhytaikaista.

Kuten kävi ilmi, niin paavi oli ovelasti ”heittänyt luun” konservatiiveille puhumalla neiti Davis’in kanssa toivoen sen saavan heidät pois hänen kimpustaan tässä kysymyksessä. Tosiasia on, että vain yhdelle ei-poliittiselle hahmolle myönnettiin audienssi paavin kanssa hänen ollessaan USA:ssa. Hän sattui olemaan entinen paavi Fransiskuksen oppilas, jonka hän on tuntenut monia vuosia. Oppilaan nimi on Yayo Grassi. CNN haastatteli häntä lokakuun 5. päivänä.

Haastattelun aikana paljastettiin, että Grassi’lla oli ollut vuosien ajan kumppani samaa sukupuolta.

Grassi mainitsi, että aikaisemmassa keskustelussa kysyessään paavilta homosuhteestaan, paavi vastasi kertoen hänelle, että se ei ole uskonnollinen kysymys, vaan siviilikysymys. Kaikki, mitä paavin olisi tehtävä tukeakseen Jumalan moraalilakia, olisi sanoa, että Raamattuun perustuva laillinen avioliitto on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen. Hän kieltäytyy tekemästä sitä. Vierailunsa aikana hän puhui paljon perheestä ja perhearvoista, mutta ei koskaan määritellyt ehtojaan. Uskon sen olleen tarkoituksellista, jotta ”moderni” perhe kuuluisi siihen.

On ennustettavissa, että tämä paavi yrittää olla kaikkea kaikille. Hän on todella ovela poliitikko. Gallupit heijastavat tätä tosiasiaa. ABC World News’in raportin (syyskuun 3.) mukaan 66 prosentilla amerikkalaisista on myönteinen tai hyvin myönteinen kuva paavi Fransiskuksesta. Tämä kysely tehtiin muutamaa viikkoa ennen hänen Yhdysvaltojen vierailuaan. Hänen lukemansa ovat nyt melkein varmasti jopa korkeammat johtuen kaikesta hänen vierailuaan ympäröineestä huomiosta.

Oletko pannut merkille, että media on mainostanut paavia ja tekee sitä edelleen? Näyttää melkein siltä, kuin hän ei voisi tehdä mitään väärin. Häntä kuvataan planeetan päätiedottajana. Jos konservatiivinen kristillinen johtaja esittää vastakkaisen näkemyksen, niin samat ihmiset hyljeksivät häntä. Tämän pitäisi olla meille syy pysähtyä ja kysyä: ”Miksi on tämä paavi – oletettu maailman kristillinen johtaja – ihailtu ja sekulaarin median mukaan käytännössä erehtymätön, vaikka samat journalistit kohtelevat Raamattuun uskovia evankelikaalisia johtajia halveksivasti?” Voisiko se johtua siitä, että he kaikki jakavat paavin näyn uudesta maailman järjestyksestä ja näkevät todelliset kristityt ja konservatiiviset juutalaiset tiellään seisovina?

Eikö olekin mielenkiintoista, että paavi Fransiskuksesta ja Barack Hussein Obama’sta on tullut maailman näkyvimmät pelurit, kun on kyse kohtaamiemme tärkeimpien asioiden muotoilusta? Lähi-idän politiikasta ympäristöön, samaa sukupuolta olevien avioliittoon, rotusuhteisiin ja uskontojenvälisyyteen (interfaithism) nämä kaksi miestä – jumalattomien poliittisten neuvonantajien ja mainostajien tuella – tavoittelevat globaalin yhdistymisen agendaansa kohdaten vain vähäistä vastustusta. Islam ja kaikki muut väärät uskonnot, jotka edistävät antikristillisiä periaatteita, saavat medialta vapaalipun. Samaan aikaan yleinen mielipide mobilisoidaan tarkoituksellisesti kristittyjä ja konservatiivisia juutalaisia vastaan.

Hetki on myöhäinen. Pyhien vaino on ovella läntisessä maailmassa ja jo käynnissä Lähi-idässä, Afrikassa ja muissa osissa maailmaa. Jumala auttakoon meitä seisomaan vahvoina Hänessä!

Viitteet

  1. “Planetary Sustainable Development and the Vatican”, Michael Snyder, Hope for the World Update, Summer 2015.
  2. “Rock Star says Pope Francis is ‘My Hero’”, Pastor Hal Mayer, Prophetic Intelligence Briefing, September 2, 2015.
  3. Ibid.

Read Full Post »

Bowing the Knee to Rome

McMahon, T.A., suom. Samuel Korhonen

1.2.2015

mariaElämme outoja aikoja. Kun minusta tuli uudestisyntynyt uskova lähes neljä vuosikymmentä sitten oltuani 30 vuotta roomalaiskatolinen, ei yksikään ei-katolinen kristitty moittinut minua siitä, että jätin Rooman kirkon. Noina aikoina oli melko selvää evankelikaaleille, että roomalaiskatolisuuden opetukset ja käytännöt olivat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Oli kyllä joitakin asioita, ainakin pinnallisesti, joita katoliset ja Raamattuun uskovat kristityt pitivät yhteisinä. Kristuksen neitseellinen syntymä, johon sisältyi Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, on yksi esimerkki. Silti koskien Kristuksen ihmeellistä syntymää katolinen kirkko lisäsi neitsyt Mariaan opit hänen tahrattomasta sikiämisestään so. että hänet on siitetty ilman syntiä ja hänen ikuisesta neitsyydestään. Vaikka nuo Raamatun ulkopuoliset opetukset ovat vakavia harhoja, ne eivät suoraan ole ristiriidassa sen evankeliumin kanssa, joka on välttämätön pelastumiselle.

Toivoisin, että jokainen tätä artikkelia lukeva (varsinkin, jos tunnustaa olevansa Raamattuun uskova kristitty) on ymmärtänyt ja vastaanottanut aidon evankeliumin, joka edellyttää uskoa (ja yksin uskoa), että Jeesus uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta maksoi synnin rangaistuksen täydellisesti jokaisen miehen, naisen ja lapsen puolesta. Se on se evankeliumi, jota Raamattu opettaa eksplisiittisesti yli sadassa jakeessa ja epäsuorasti sadoissa muissa. Se ei kuitenkaan ole evankeliumi katolisen kirkon mukaan. Todellisuudessa katolisen kirkon Raamatun evankeliumin vastustus sen opetuksissa ja käytännöissä on tehty selväksi sen kirkolliskokousten ja murhanhimoisten inkvisitioiden kautta historian.

Uskonpuhdistuksen aikana monet yksilöt (etupäässä entisiä katolisia) työskentelivät palauttaakseen Raamatun evankeliumin. Todellisuudessa jäännös katolisen kirkon ulkopuolella ei koskaan ollut lakannut uskomasta siihen. Silti uskonpuhdistus auttoi saamaan Raamatun takaisin uskovien suurten joukkojen käsiin. Vastauksena Rooman kirkko teki virallisen kantansa evankeliumiin kristallinkirkkaaksi vastauskonpuhdistuksen Trent’in kirkolliskokouksessa (1545–1563). Seuraavassa vain kolme niistä ns. erehtymättömän kirkolliskokouksen yli sadasta tuomiosta niille, jotka uskovat, mitä Raamattu opettaa koskien evankeliumia:

”Jos joku sanoo, että syntinen on vanhurskautettu yksin uskosta tarkoittaen, että mitään muuta ei vaadita vanhurskauttamisen armon saamiseksi … hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 9). Koska katolinen kirkko vaatii pelastukseen paljon enemmän kuin usko, niin sen täytyy kirota (tuomita) ne, jotka hylkäävät sen sakramentaaliset teot.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttava usko ei ole muuta, kuin luottamista jumalalliseen armoon, joka antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden, tai että se on yksin tämä luottamus, jonka kautta olemme vanhurskautetut: hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 12). Jälleen näemme, että Rooman mukaan usko yksin Kristuksen täydelliseen uhriin ristillä on tuomittu.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttamisen armon vastaanottamisen jälkeen syyllisyys on niin sovitettu ja ikuisen rangaistuksen velka niin poispyyhitty jokaiselta katuvalta syntiseltä, ettei mitään ajallisen rangaistuksen velkaa jää maksettavaksi joko tässä maailmassa tai kiirastulessa, ennen kuin taivaan portit voidaan avata, hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 30).

Vaikka monet katoliset uskovat virheellisesti, että heidän kirkkonsa on ylittänyt Trent’in kaltaisten kirkolliskokoustensa julistukset, he siitä huolimatta pitävät uskollisesti kiinni kiirastulen välttämättömyydestä toivossa, että se polttaa pois heidän syntiensä jäänteet siten tehden heidät kelvollisiksi pääsemään taivaaseen. Se on Kristuksen täytetyn työn hylkääminen ja siksi se on ”evankeliumi”, joka ei pelasta ketään.

On tärkeää kaikille, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja rakastavansa roomalaiskatolisia – ja jotka uskovat, että useimmat katoliset ovat pelastettuja, koska he ”rakastavat Jeesusta” – ymmärtää virallinen katolinen ”evankeliumi” (jonka jokainen katolinen on velvoitettu uskomaan) ja ymmärtää, kuinka täysin vastoin se on Raamatun evankeliumia. Rakastaa todella Jeesusta tarkoittaa Hänen rakastamistaan, kuten Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20).

Sanotaan, että katolinen ”Jeesus”, joka ei maksanut täyttä rangaistusta synneistä ja joka pysyy krusifikseissa katolisten kirkkojen alttareiden yläpuolella, ”uhrataan” messun aikana. Uhraaminen (engl. immolation) tarkoittaa tappamista – eikä pelkästään symbolisena eleenä, sillä katolisen kirkon katekismuksen mukaan: ”Alttarin uhri ei siis ole pelkkä tyhjä Golgatan muistojuhla, vaan tosi ja oikea uhriteko, jonka kautta Kristus ylipappi verettömän uhrin kautta antaa itsensä hyväksyttävimpänä uhrina iankaikkiselle Isälle, kuten hän teki ristillä. ’Se on yksi ja sama uhri; sama henkilö, joka sitten uhrasi itsensä ristillä, tarjoaa sen nyt [katolisten] pappiensa työn kautta. Vain uhraamisen tapa on erilainen’.” (sivut 445–446). Tämä suora Kristuksen täydellisen uhrin kieltäminen tapahtuu päivittäin miljoonilla katolisilla alttareilla selvässä ristiriidassa Hepr. 10:10 kanssa: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

Totuus on, että jos vilpittömästi rakastamme katolisia ja haluamme heidän vastaanottavan syntiensä anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjan, jonka Jeesus maksoi ja jonka Hän tarjoaa yksinkertaisen uskomisen teon kautta heidän puoleltaan, niin jokainen tapa edistää Rooman väärää evankeliumia (riippumatta kuinka hyvää tarkoittava) niiden taholta, jotka tunnustavat tuntevansa Kristuksen, on totuuden kavaltaminen ja varmistaa katolisille ikuisen eron Jumalasta. On traagista, että tämä kompromissin hapatus on soluttautunut seurakuntaan viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan.

TBC on uutiskirjeidensä artikkelien ja resurssiaineistonsa kautta vuosien ajan käsitellyt sellaista roomalaiskatolisten oppien tappavaa myönnyttelemistä hyvin näkyvien johtajien taholta heidän evankelioimisponnistuksissaan – sellaisten miesten, kuin Billy Graham, joka käytti katolisia pappeja ja nunnia neuvonantajina ristiretkillään; Bill Bright, joka asetti aktiivisia katolisia Campus Crusade’n johtoasemiin Irlannissa; ja Luis Palau, joka teki yhteistyötä katolisten kanssa Etelä-Amerikassa. Muun muassa Charles Colson’in ja katolisen papin, Richard John Neuhaus’in johdolla vaikutusvaltaiset evankelikaaliset ja katoliset johtajat allekirjoittivat asiakirjan nimeltä Evangelicals and Catholics Together (Evankeliset ja katoliset yhdessä) siten sitoutuen yhteistyöhön käännyttämään maailma Kristukselle. Roomalaiskatolisen Bill McCartney’n johtama Promise Keepers pyrki murtamaan historiallisen erottavan muurin katolisten ja ei-katolisten kristittyjen välillä. Hank Hanegraaff’in Christian Research Journal julkaisi sarjan roomalaiskatolisuudesta julistaen, että kirkolla oli raamatullinen näkemys vanhurskauttamisesta uskon kautta. Sen kirjoitti osittain uskonpuolustaja Norm Geisler ja Hanegraaff puolusti sitä radio-ohjelmassaan. Trent-katolinen elokuvakirjoittaja ja ohjaaja Mel Gibson voitti evankelikaalien suurten joukkojen sydämet elokuvallaan The Passion of the Christ, joka perustui pyhään Ristin Asemien katoliseen rituaaliin, riittiin, joka on omistettu Marialle lunastajattarena Jeesuksen kanssa.

Kirjoittaessaan reaktiosta paavi Johannes Paavali II:n kuolemaan, Dave Hunt huomautti:

Evankelikaalisten johtajien paaville hänen kuoltuaan suitsuttama ylistys on käsittämätöntä! On uskomatonta, että Billy Graham ylisti Johannes Paavali II:ta ”hänen vahvasta katolisesta uskostaan”. Kasvavat määrät evankelikaaleja liittyvät herroihin Colson, [J. I.] Packer, Billy Graham ym. hyväksyen kanssakristittyinä roomalaiskatoliset, jotka omaksuvat tämän väärän evankeliumin. … Pat Robertson sanoi, että ”aikamme rakastetuin uskonnollinen johtaja on siirtynyt tästä maailmasta hyvin ansaittuun ikuiseen palkintoonsa”. … Mark Oestreicher, Youth Specialties’in presidentti, sanoi paavin kuolemaa ”historian tärkeäksi pisteeksi, jossa meillä on tilaisuus hyväksyä katolisetkin Jumalan lapsina”. Se on kuin ei laittaisi varoitusvaloja ja kylttejä autoilijoille valtatiellä, jossa silta on romahtanut ja sen sijaan vain viittoisi heitä jatkamaan kuolemaansa!

Billy Graham’in tavoin etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission presidentti Richard Land, painotti, että ”kaikki erimielisyydet, joita protestanteilla ehkä on ollut Johannes Paavali II:n kanssa, ovat merkityksettömiä uskon perustuksille”. Land ylisti paavin ”uskollista perinteisen kristinuskon puolustamista…” Silti Johannes Paavali II useammin kuin kerran kokosi yhteen rukoilemaan noitatohtoreita, spiritistejä, animisteja, hinduja, buddhisteja, muslimeja ym. maailmanuskontojen johtajia, julisti heidän kaikkien ”rukoilevan samaa Jumalaa” ja katsoi heidän rukoustensa synnyttävän ”syvällisiä hengellisiä voimia”, jotka loisivat ”uuden ilmaston rauhalle”.

4000-jäsenisen evankelikaalisen teologisen seuran (Evangelical Theological Society) presidentti Francis Beckwith erosi palatakseen katolisille juurilleen (ETS:n johdon siunauksella). Rick Warren (evankelikaalina) toi päämäärätietoisen seurakuntakasvuohjelmansa katoliseen kirkkoon osoittamatta mitään näkyvää huolestumista tuon kirkon väärästä evankeliumista.

Se oli silloin, mutta mikä on tilanne nyt? Jokaisen, joka murehtii sitä, mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä, nimittäin Raamatun evankeliumin räikeää halveksimista ihmiskunnan ainoana pelastuksen toivona, pitäisi olla syvästi huolestunut siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu. Vatikaani näyttää nostavan lämpöä ponnistuksissaan kosiskella ”protestantteja”, mikä on harhaanjohtava nimitys ei-katolisista kristityistä. Vatikaani II:n julistus, joka viittaa kastettuihin ei-katolisiin kristittyihin ”eronneina veljinä”, muutos siitä, että heistä on historiallisesti puhuttu Trent’in kirkolliskokouksen määritteleminä ”hereetikkoina”, on ollut yllättävän menestyksellinen rakastuttaessaan monet evankelikaaliset johtajat Roomaan. On sanonta liittyen tähän lähestymistapaan, joka on vahvistettu Rooman menettylyssä: ”Vähemmistössä Rooma on lempeä kuin karitsa, tasa-arvoisena se on viekas kuin kettu ja enemmistössä se on hurja kuin tiikeri.” Me olemme täällä USA:ssa ”viekas kuin kettu” -vaiheessa, jos sillä, mitä tapahtuu, on jotakin merkitystä.

”Eläköitynyt” Benediktus XVI, entinen uskonopin kongregaation (jonka juuret ovat inkvisitiossa) prefekti, yllätti monet ainutlaatuisilla ekumeenisilla ponnistuksillaan paavina. Opista tuli vähäpätöinen kysymys ainakin pinnalta. Hänen seuraajansa paavi Fransiskus ei ole ainoastaan jatkanut paavien Johannes Paavali II ja Benedictus linjaa, vaan on suuresti vauhdittanut ekumeniaa. Tämän vuoden alussa Fransiskus lähetti kännykkävideotervehdyksen yleisölle Kenneth Copeland’in konferenssissa anglikaani-episkopaalipiispan Tony Palmer’in kautta (hän on nyt kuollut), joka oli myös Kenneth Copeland Ministries’in johtaja Etelä-Afrikassa. Sanoisin niille, jotka eivät tiedä, että Copeland ja hänen vaimonsa Gloria ovat johtaneet miljoonia epäraamatullisiin menestys/terveys-oppeihinsa, joihin sisältyy väärä evankeliumi ja ”toinen” Jeesus, joka maksoi synnit olemalla Saatanan kidutettavana helvetissä. Tervehdys johti siihen, että paavi kutsui Copeland’in ja muutamia hänen vääräoppisia maanmiehiään (James Robison, Geoff Tunnicliff, John ja Carol Arnott) tapaamaan häntä Vatikaanissa. Vaikutusvaltainen karismaattinen mystikko ja väärä profeetta Kim Clement julisti Jumalan sanoneen hänelle, että Hän on valinnut paavi Fransiskuksen tuomaan Hengellä täytetyt protestantit ja katoliset yhteen.

Rick Warren on tuskin jälkijunassa matkalla Roomaan. Viime vuonna katoliselle verkostolle EWTN:lle (jonka hän muuten tunnusti olevan yksi suosikki TV-kanavistaan) antamassaan haastattelusarjassa Warren puolusti katolisuutta ja yritti selittää evankelikaalien väärinkäsityksiä. Noudattaen epäraamatullista globaalia P.E.A.C.E.-suunnitelmaansa, joka painottaa maailmanuskontojen yhteistyötä, hän puhui Vatikaanin kansainvälisessä uskontojen keskustelussa miehen ja naisen toisiaan täydentävyydestä. Myöhemmin hän ”kutsui eri kristillisten uskonsuuntien kannattajia liittymään roomalaiskatolisiin ja paavi Fransiskukseen toimimaan yhdessä kolmessa yhteisessä päämäärässä, jotka keskittyvät elämän pyhyyteen, seksin pyhyyteen ja avioliiton pyhyyteen” (www.aleteia.org/en/religion/article/megachurch-pastor-rick-warren-joins-…).

Toivottavasti jokainen tätä lukeva uskova kysyy: ”Entä Raamatun evankeliumin pyhyys?” Ilman sitä kaikki pyrkimykset ”pyhyyteen” ovat ajallinen harhakuvitelma ja ikuinen tragedia! Silti yhä harvemmat niistä, jotka tunnustavat olevansa Raamattuun uskovia kristittyjä, näyttävät olevan tästä huolissaan ja ovat tyytyväisiä johonkin sellaiseen, josta on tullut Warren’in ekumeeninen mantra: ”Jos rakastat Jeesusta, olemme samassa joukkueessa.”

Jos olet ymmälläsi tai peräti pökertynyt siitä, mitä tapahtuu kristikunnassa, niin Raamattu antaa vastaukset: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Siellä, missä terve oppi on antanut tietä kokemuksellisuudelle, subjektiivisuudelle ja emotionalismille, kuten on laita miljoonien väärien ihmeiden ja merkkien opetusten seuraajien keskuudessa, raamatullinen erottaminen on hyljätty ja berealaisuus on mahdotonta.

Äärikarismaattiset ja helluntailaiset eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka ovat kypsiä Rooman viettelykselle. Ajattele uudelleen konservatiivista teologia, Francis Beckwith’iä, entistä evankelisen teologisen yhteisön johtajaa, joka palasi aikaisempaan katoliseen uskoonsa. Kuinka hän olisi voinut tehdä niin, jos olisi todella ymmärtänyt ja vastaanottanut yksinkertaisen ja pohjia myöten terveen pelastuksen opin? Kuinka joku voisi järjissään luopua siitä käsittämättömästä vapaasta lahjasta, jonka Kristus hankki ja kääntyä sen sijaan pelastukseen teoista – muuten, kuin ettei koskaan ole saanutkaan tuota lahjaa? Voisit myös kysyä, kuinka Beckwith saattoi olla sellaisen arvokkaan ”protestanttisen” järjestön valittu presidentti.

Beckwith antaa kuitenkin joitakin näkemyksiä, jotka heijastavat useimpien tämän päivän kristittyjen asennetta ja uskomuksia. Kysyttäessä luuliko hän historiallisten vihamielisyyksien katolisten ja evankelikaalien välillä olevan poistumassa, hän vastasi: ”Kyllä ja luulen, että se on paljolti tulos yhteistyöstä kulttuurillisissa kysymyksissä [Rick Warren’in lähestymistapa], joka on johtanut toistensa uskonkäsitysten huolellisempaan ja hyväntahtoisempaan arviointiin. Niinpä esimerkiksi on harvinaista tänä päivänä löytää vakava evankelikaali, joka syyttäisi katolista kirkkoa uskomisesta ’tekojen vanhurskauteen’. Mahtipontisemmat äänet toki sanovat sellaisia asioita, mutta kokeneimmat evankelikaalit eivät ota heitä vakavasti.” On traagista, että sellainen ajattelutapa on kasvava trendi tunnustavien evankelikaalien keskuudessa.

Kiitän Jeesusta joka päivä siitä, että ne evankelikaalit, jotka todistivat minulle yli kolme vuosikymmentä sitten, rakastivat minua tarpeeksi hyljätäkseen sielun kadottavan ”hienostuneisuuden” ja palvelivat minua totuudessa. Tästä olen ikuisesti kiitollinen ja rukoilen, että kanssauskovani tekisivät samoin katolisille tuttavilleen, ystävilleen ja läheisilleen. TBC

Updated 24 February 2015

Read Full Post »