Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘katolisuus’

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!


Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 3
By Jackie Alnor 10.2.2017, suom. SK

Edellisessä osassa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 2 tarkasteltiin roomalaiskatolisuutta ja sen globaaleja päämääriä. Tässä osassa luodaan katsaus protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksiin.

Rekonstruktionistit ja Kingdom Now -liike

Aivan kuten 1980-luvun New Age -liike muuttui tämän päivän progressiivisiksi, tuon vuosikymmenen rekonstruktionistit ovat edelleen olemassa, mutta välttelevät otsikoita. Molempien uskomukset pysyvät koskemattomina. 2000-luvun rekot voidaan nähdä sellaisissa ryhmissä kuin Tea Party – poliittisissa aktivisteissa, jotka heiluttavat Amerikan lippua presidentti Trumpin yllä. Heillä on paremmat perustelut kuin muilla uskonnollisilla ryhmittymillä väittää olevansa hänen vaalivoittonsa salaisuus.

[Kristillinen rekonstruktionismi on lähinnä Yhdysvalloissa vaikuttava suuntaus, jonka mukaan valta yhteiskunnassa kuuluu kristityille ja että yhteiskunta tulee perustaa raamatulliselle laille. Kristityt on kutsuttu ottamaan valtaansa (dominion) koko maailma. Kyseessä on radikaali, kumouksellinen fundamentalismi, joka pyrkii valtaan enemmän tai vähemmän aggressiivisin keinoin. (Lähde)]

Kuten katolinen uskonpuolustaja totesi, protestanttinen näkemys lopunajoista on samanlainen kuin heidän omansa. Sekä katolinen kirkko että äitikirkosta lohjenneet kirkkokunnat ottavat eskatologiansa Augustinukselta, kirjan The City of God tekijältä. Molemmat kieltävät raamatullisen näkemyksen, että Jeesus palaa ja perustaa Jumalan Valtakunnan maan päälle 1000 vuodeksi halliten Jerusalemista – kun ”Uusi Jerusalem” laskeutuu taivaasta. Edelliset ovat amillennialisteja ja jälkimmäiset postmillennialisteja.

Hal Lindsey, kirjan Maa entinen suuri planeetta, tekijä, selittää eroa:

”Augustinuksen (354-425 jKr.), kuuluisan Hippon piispan aikaan, Origenesin tulkintasysteemi vallitsi kristillistä kenttää. Se oli kuitenkin Augustinus, joka systematisoi allegoriaan perustuvat opetukset yhtenäiseksi teologiaksi, joka tulisi vallitsemaan kirkkoa yli tuhat vuotta. Jopa uskonpuhdistajat jatkoivat pitäytymistä hänen useimpiin näkemyksiinsä, mukaan lukien hänen allegoriaan perustuva jalostamaton (unrefined) eskatologiansa. Roomalaiskatolinen kirkko (RKK)… pani alulle opetuksen, että he olivat Israelille kuvatun Valtakunnan perijä ja siksi heidän täytyy ottaa lopullinen valta yli tämän maailman poliittisten voimien.” (The Road to Holocaust, pp 9-10)

Katoliset amillennialistit eivät nähneet Kristuksen tulevaa hallintaa maan päällä; he näkivät Hänen toisen tulemuksensa merkitsevän historian loppua. Se tulisi olemaan yksi iso ylösnousemus kaikille koskaan eläneille, hyville ja pahoille yhdessä ja sitten viimeinen tuomio ja porukka menisi joko taivaaseen tai helvettiin.

Lindsey määrittelee postmillennialismin teoriana, joka ”olettaa, että Kristus tulee vasta, kun Hengen voimaannuttama seurakunta on perustanut Jumalan valtakunnan maan päällä asteittain alistamalla maailman ja ottamalla sen hallintaansa”. Sekä a- että postmillennialistit ”uskovat, että nykyinen aikakausi on Jumalan Valtakunta ja ymmärtävät sanan millennium vain symbolisessa merkityksessä. Tärkeä ero niiden välillä on, että postmillennialistit uskovat Jumalan Valtakunnan olevan, ei vain Kristuksen hengellinen hallinta uskovien sydämissä, vaan Kirkon todellinen hallinta yli koko yhteiskunnan tässä ajassa… he ovat siirtäneet seurakunnalle kaikki Israelin liitot ja lupaukset koskien globaalia teokraattista valtakuntaa ja siirtäneet niiden toteutumisen ajan aikaan ennen Kristuksen toista tulemusta ennemmin kuin aikaan toisen tulemuksen jälkeen.” (Ibid. Pp 28-29)

Sekä katoliset että päälinjan protestantit pitivät eskatologiaa hyllyllä satoja vuosia, kunnes syntyi uudelleen usko premillennialismiin – näkemykseen Kristuksen läheisestä paluusta – ja sillä oli lakipisteensä 1900-luvun puolivälissä. Vaikka tämä oli muinaisen kirkon näkemys seurakunnan kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan, vanha kaarti näki sen uhkana omalle kirkon jäsenyydelleen. Itse asiassa monista tuli suorastaan vihamielisiä Hal Lindsey’n kaltaisille opettajille ym. Dallas’in teologisen seminaarin tutkijoille, jotka opettivat dispensationalistista näkemystä lopun ajoista.

Dispensationalismi näkee Ilmestyskirjan kirjana tulevista tapahtumista, kirjaimellisesti ymmärrettynä, silti tunnustaen sen symboliikan ja typologian käytön apokalyptisessä kielessään. Raamatun profeetallisten kirjojen, sekä Vanhan että Uuden testamentin ynnä Jeesuksen sanojen evankeliumeissa tutkimisesta tuli selkeä opetus kirjaimellisesta Kristuksen tuhatvuotisesta hallinnasta maan päällä, jota seuraa seitsenvuotinen Suureksi Ahdistukseksi kutsuttu vaivan aika, jossa paholainen Antikristuksen persoonassa valvoo globaalia maailmanhallitusta. Jumalan viha vuodatettaisiin hänen ja hänen seuraajiensa päälle tuona aikana, kunnes suurin osa elämästä maan päällä olisi tuhottu. Sitten Jeesus palaisi pyhiensä kanssa, jotka oli viety ruumiissaan taivaaseen seurakunnan tempauksessa ja paholainen sidottaisiin tuhanneksi vuodeksi vasta perustetun Jumalan maanpäällisen valtakunnan aikana.

Vastauksena tähän opetukseen päälinjan protestantit keksivät Ilmestyskirjan vaihtoehtoisen preterismiksi kutsutun tulkinnan, joka näkee apokalyptisten kirjojen tapahtumat allegorisina – raamatunhistorian menneitä tapahtumia kuvailevina. Preterismistä tuli lääke sellaiseen, jota he pitivät lopunaikojen kuumeena. Vaati jonkin verran todellista Raamatun vääntämistä heijastaa heidän haluamansa eskatologia Raamattuun, mutta he varmasti saivat sen kuulostamaan tieteelliseltä.

Rekonstruktionismin isoin nimi on tri. Rousas Rushdoony (1916-2001), presbyteeri saarnamies ja yli 30 kirjan tekijä. Hän perusti Chalcedon-säätiön. Hänen ylevä suunnitelmansa kristillistää moderni yhteiskunta on esitetty hänen kirjassaan Institutes of Biblical Law, julkaistu vuonna 1973. Hal Lindsey’n mukaan häntä avusti hänen vävynsä Gary North, joka palveli lehden The Journal of Christian Reconstruction toimittajana, kunnes nämä kaksi vuonna 1981 erosivat johtuen joistakin opillisista eroista.

Molemmat miehet katosivat näyttämöltä vuosisadan vaihteessa: toinen kuoli ja toisen maine meni, kun hän äänekkäästi mainosti tuon ajan hysteriaa, Y2K-pelkoa. Hän sai kristityt paniikkiin, että vuosisadan vaihtuessa uudenvuodenaattona 1999 keskellä yötä kaikki tietokoneet kaatuvat, koska päivämäärä ei enää ala numeroilla 1 ja 9. Tulisi sähkökatkoja, lentokoneita putoaisi taivaalta ja kaikki tietokoneita käyttävät nykyajan härvelit lakkaisivat toimimasta. Seuraisi planetaarinen kaaos.

North puhui premillennialisteista ”pessimillennialisteina”, koska näki heidät luusereina, joilla ei ole voittoisaa käsitystä tehtävästään. Hänen kumppaninsa, David Chilton, ilmaisi heidän dominionistisia haaveitaan:

”Raamattu antaa meille hallinnan eskatologian, voiton eskatologian. Tämä ei ole jotakin sokeaa ’kaikki onnistuu jotenkin’ -lajin optimismia. Se on vakaa, luottavainen, Raamattuun perustuva varmuus, että ennen Kristuksen toista tulemusta evankeliumi on voitokas koko maailmassa.’” (Quoted in Road to Holocaust, pg. 41)

North kutsuu uskollisen morsiamen uskonkäsityksiä ”eskapistiseksi uskonnoksi”. Hän selittää, mitä hän sillä tarkoittaa:

”Tämä on antikristillisen uskonnon toinen suuri perinne. Katsoen, että autonomisen vallan käyttö on ansa ja eksytys, eskapistisen uskonnon kannattajat ovat pyrkineet eristäytymään kulttuurista yleensä – vallan ylläpitämästä kulttuurista. He ovat paenneet maailmanlaajuisen hallinnan vastuita, tai jopa alueellisen hallinnan, toivossa, että Jumala vapauttaa heidät yleisestä hallintaliitosta… Perusajatus eskapistisen uskonnon taustalla on hallintaliiton kieltäminen… Tämä kilpaileva uskonto julistaa rauhaa, koska sillä on vain vähän kiinnostusta niihin systemaattisiin ponnistuksiin, joita aina vaaditaan instituutioiden puhdistamiseksi alkusoittona sosiaaliselle jälleenrakentamiselle (reconstruction). Lyhyesti, eskapistinen uskonto vaatii pakenemista maailmasta…” (North, Liberating Planet Earth: An Introduction to Biblical Blueprints, Dominion Press, 1987)

Raamatussa ei missään kutsuta seurakuntaa hallitsemaan maailmaa. Ainoa ihmiselle annettu hallinta on mainittu Genesiksessä, kun Jumala antoi Aadamille hallinnan eläimiin (1. Moos. 1:28). Hän ei milloinkaan antanut ihmiselle hallintaa toisiin ihmisiin jonkinlaisena hengellisenä valtuutena. Nämä ihmiset ovat niin eksyneitä. Sen sijaan, että kasvaisimme vallassa ja vaikutuksessa maailmassa Jeesus kertoi meille, että maailma tulisi vihaamaan meitä, aivan kuten se vihasi Häntä. Ja apostoli Johannes muistutti meitä siitä tosiasiasta: Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Se, että North pilkkasi raamatullista kristinuskoa, saattoi hyvinkin olla syy siihen, että HERRA poisti hänet kaikesta vaikutusvallasta. Hänen jalkansa seisovat tukevasti tässä maailmassa, kuten voidaan sanoa kaikista rekonstruktioneista, mutta tosi uskova on taivaan kansalainen ja sieltä me odotamme Vapahtajaamme HERRAA Jeesusta Kristusta. Se ei ole eskapismia, vaan ”kerta kaikkiaan pyhille annettu usko.”

Valitettavasti North’in ja Rushdoony’n haaveet elävät ja voivat hyvin maaplaneetalla, vaikkakin eri etiketin alla. Eturintamassa on ryhmä nimeltä Herätyksen Koalitio (Coalition on Revival = COR), rekonstruktionistinen ryhmä, joka ajaa käsitystä, että seurakunnat toimien yhdessä voisivat määrätä Vanhan testamentin lait niin uskoville kuin uskomattomille. 30 vuotta sitten he tuottivat laajan dokumentin nimeltä A Manifesto for the Christian Church: Declaration and Covenant jota jaettiin moniin seurakuntiin ja parakirkollisiin järjestöihin, enimmäkseen reformoituihin (kalvinistisiin) ja protestanttisiin. Itse asiassa COR:in verkkosivusto on www.reformation.net, koska katolisen kirkon kesken jäänyt uskonpuhdistus (reformation) 16. vuosisadalla on heidän uskottavuuden merkkinsä.

Yksi manifestin päämääristä on saada koko kristikunta toimimaan yhdessä uuden teokratian saavuttamiseksi, he itse huipulla. He ajavat yhteyttä kaikkien kanssa ja kaavailevat nokkimisjärjestystä, johon kaikkien täytyy alistua. He tiivistävät sen sellaisessa, josta käyttävät nimeä ”Suunnitelma” (New Age -liike käyttää samaa sanaa), joka sanoo, että seurakunnalle (yleisnimi) täytyy opettaa: ”Strategian tarve yhteiskunnan rakenneuudistuksen saavuttamiseksi – kodissa ja lain, hallinnon, liike-elämän ja talouden, koulutuksen, median, taiteiden, tieteen ja lääketieteen jne. aloilla – että kaikki nämä alat voidaan tuoda Kristuksen herruuden alle ja toimimaan Raamatun periaatteiden mukaan.”

Yksi Manifestin pykälistä selvästi osoittaa vastustusta premillennialismia kohtaan, asennetta, jolla kaikki dominionistit löytävät yhteisen pohjan. Se ilmaisee sen näin:

”Olemme kiinnostuneet enemmän taivaasta, tulevaisuudesta ja pakenemisesta tästä maailmasta Kristuksen toisessa tulemuksessa, kuin Hänen morsiamensa valmistamisesta olemaan tahraton, kaunis, kunniakas ja mieluinen Hänelle, kun Hän tulee.”

”Me uskomme, että olisi strategisesti viisasta Jumalan tahdon toteutumisen kannalta maan päällä pyrkiä vaatimaan Amerikka takaisin ja palauttamaan se raamatullisen lain perustukselle, jolle se alun perin perustettiin. Uudelleen syntyneestä ja rakennetusta Amerikasta voitaisiin käynnistää lisääntynyt lähetystyöräjähdys ja kristillisvaikutteisen bisneksen, hallinnon, taiteen ja teknologian vienti.”

Kansallinen koordinoiva neuvosto (The National Coordinating Council), COR:in poliittinen käsi vuonna 1990, osoittaa, kuinka kauaskantoinen ja laaja rekojen johto on. Seuraavassa joitakin tunnetuimpia neuvostossa istuneita nimiä: Ted Baehr, Good News Communication, Cal Beisner, Prof. Covenant College, Harold O. J. Brown, Prof. Trinity Evangelical Seminary, Gary DeMar, American Vision, Duane Gish, Inst. For Creation Research, D. James Kennedy, Pastor Coral Ridge Presbyterian Church, Harold Lindsell, Editor Emeritus Christianity Today ja edustajia reformoiduista seminaareista ja protestanttisista kirkoista. Heillä oli jopa ”karismaattinen neuvosto”, jossa oli sellaisia arvohenkilöitä kuin: Jack Deere, Vineyard’iin kuuluva kirjailija, Vinson Synan, ekumeenisen kongressin sielu Pyhän Hengen megakonferensseilla, Rodman Williams, Regent -yliopiston professori, Karl Strader, Carpenters Home Church (joka käynnisti pyhän naurun riehan) ja nimiä, joilla on yhteyksiä Oral Roberts -yliopistoon ja YWAM:iin.

Jos katsot lehteä Christianity Today, voit nähdä katkelmia COR:lta kannesta kanteen.

COR:in suosittelemia kirjoja auttamaan seurakuntien johtajia mukaan ovat: Taking Our Cities for God (Kaupunkiemme valtaaminen Jumalalle), by John Dawson, Creation House, The Harvest (Sadonkorjuu), by Rick Joyner, MorningStar Publications, The Church Triumphant at the End of the Age (Seurakunta voittaa aikakauden lopussa), by Nate Krupp, Destiny Image Publishers; Winning the Battle for the Minds of Men (Voitto taistelussa ihmisten mielistä), by Dennis Peacocke, Alive and Free Publishing ja erilaisia kirjoja ja oppaita reformoiduilta kirjoittajilta. Syy karismaatikoiden kirjojen laittamiselle listalle on epäilemättä halu myydä hallintamandaatti heille. On valitettavaa COR:in kannalta, että he tekivät siitä niin hyvän homman, että ne, joita he yrittivät käännyttää, murtautuivat vapaiksi ja aloittivat omat Valtakunta Nyt -ponnistelunsa ilman reformoituja – plagioiden paljon teologiasta, jota rekot jo työstivät.

Karismaattinen vaihtoehto COR:ille on Uusi Apostoline Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), jota johtaa miesten ja naisten ryhmä, joka väittää olevansa uudet profeetat ja apostolit (jotakin, joka saisi reformoidut kavahtamaan), jotka korvasivat Manifestin sellaisella, jota kutsuvat Seitsemän Vuoren Mandaatiksi (The Seven Mountain Mandate). Sillä on samat Valtakunta Nyt -päämäärät, mutta profeetallinen näky päälle kiinnitettynä – toinen kilpaileva UMJ New Agen innoittamille globalisteille, RKK:lle ja protestanttisille uudistajille. Myös heillä on suuria suunnitelmia presidentti Trump’ille.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 4

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 2
By Jackie Alnor 6.2.2017, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 1.

Kirkko valtion yläpuolelle

Presidentti Trump on amerikkalainen patriootti. Hänen iskulauseensa ”Tehdään Amerikka jälleen suureksi” saa globalistit kavahtamaan. Hänen ohjelmansa asettaa Amerikka ensimmäiseksi raivostuttaa sosialisteja poliittisessa vasemmistossa. Milloinkaan Amerikan historiassa ei ole ollut näin järjetöntä ylipäällikön vastustusta. Uusi Maailmanjärjestys (UMJ) ja sen liittolaiset vihaavat Donald Trump’ia ja ovat käyttäneet miljoonia hänen vihollistensa rahoittamiseen luomaan kaaosta kaduilla. UMJ on valmis menemään vaikka miten pitkälle saadakseen Trump’in pois pelistä.

Presidentti on hyvin tietoinen YK:n globalistisesta agendasta ja vastustaa Amerikan, Israelin ja länsimaiden vastaisia vasemmistolaisia salaliittoja. Ne, jotka UMJ on ohjelmoinut, vastustavat Trump’in pyrkimyksiä suojella tämän maan itsenäisyyttä, kulttuuria ja rajoja. Hän ei ole heidän valvonnassaan, kuten hänen edeltäjänsä olivat.

Se, mitä Trump ei tajua, on, että hän on asettunut kilpailemaan yhden maailman agendan kanssa. Eräs laulu 80-luvulta sanoo sen näin: ”Jokainen haluaa hallita maailmaa.”

Raamatun profetia ennustaa, että nousee globaali uskonnollinen systeemi, joka ratsastaa poliittisella maailmanhallituksella (Ilm. 17). Häntä personoi hengellinen huora nimeltä ”Porttojen Äiti”. Hän tekee yhteistyötä antikristuksen kanssa, joka kääntyy häntä vastaan ja ”polttaa hänet tulessa” (jae 16), Nämä kaksi kilpailevaa maailmansysteemiä ovat nyt kehittymässä ja lopulta tulevat yhdistymään. Tuo aika on nyt hyvin lähellä.

Tarkastelkaamme eri ”kristillisten” instituutioiden, joilla on globaalit haaveet ja jotka näkevät Trump’in omana ritarinaan kiiltävässä haarniskassa, visioimia päämääriä.

Roomalaiskatolisen kirkon kohtalo

Vanhin ryhmä, joka laitosti kristinuskon keinoksi valvoa ihmisiä, on tietysti roomalaiskatolinen kirkko (RKK). On hyvin dokumentoitu, että tämä megaliitti sai alkunsa, kun keisari Konstantinus neljännellä vuosisadalla julisti kristinuskon valtionuskonnoksi. Rooman piispa siksi päätteli olevansa ylempi kuin piispat muissa muinaisissa kaupungeissa. Hän otti keisarin arvonimen Pontifex Maximus (Rooman keisareilta otettu arvonimi, joka tarkoittaa ”suurin sillan rakentaja”) ja julisti itsensä maan kuninkaiden hengelliseksi johtajaksi. Kaikkien piispojen oli oltava alamaisia yhdelle kasan päällä, joka tunnettiin paavina eli ”Kristuksen Sijaisena” (Vicar of Christ). Myöhemmin, kun ihmisten perinteet kehittyivät, päätettiin, että hän on erehtymätön ja ainoa Kristuksen edustaja maan päällä.

Alusta saakka RKK:lla oli globaaleja haaveita. Euroopan, joka silloin tunnettiin ”Pyhänä Rooman Valtakuntana”, maalliset hallitsijat eivät voineet hallita ilman paavin siunausta (ajattele vain kuningas Henry VIII:n tarinaa). Arvovaltansa lisäämiseksi he alkoivat sovittaa paikallisia pakanallisia juhlia ja komeutta lisäten niihin ”kristillisiä” merkityksiä tekemään ne omikseen. Tämä tietysti johti kaikkien niiden kristittyjen vainoon, jotka eivät halunneet tunnustaa paavien valtaa. He myös kantoivat miekkaa (ja kidutusvälineitä) kuten Konstantinuksen näyssä rististä, ”Tässä merkissä voitat”, mikä oikeutti vuosisatoja kestäneet ristiretket ja inkvisition.

Protestanttinen uskonpuhdistus 16. vuosisadalla löi hampaat suusta Rooman pedolta sallien kilpailevien kristillisten laitosten nousta ensin Englannissa, sitten Saksassa ja muualla. Ja niin kilpailu maallikoiden uskollisuudesta ja anneista levisi muidenkin keskuudessa, jotka käyttävät papinkaapua ja piispanhiippaa nokkimisjärjestyksensä osoitukseksi.

Tämän päivän RKK on riisuttu vallastaan kuninkaisiin, vaikka jos saisi tilaisuuden, se ottaisi sen kaiken takaisin.

Harvat tiedostavat, että RKK:lla on eskatologia, lopunaikojen odotus. He eivät saaneet näkyänsä tulevista tapahtumista Raamatusta, vaan ”pyhimyksiltä”, mystikoilta ja ilmestyksistä vuosisatojen saatossa. Magisteriumin ratifioimat näyt muodostivat ”tiedon” rungon ja menivät Raamatun profetioiden edelle. Itse asiassa Raamatun sanat väännettiin sopimaan näihin outoihin riivaajien oppeihin ja vahvistamaan ne. Ja kuten muissakin Raamatun ulkopuolisissa ennustuksissa tarkat päivämäärät ovat tulleet ja menneet todistaen niiden olevan vääriä profetioita, mutta se ei ole estänyt ”uskovaisia” luottamasta niihin.

Yksi kuuluisimmista ja luotetuimmista lopunajan näkijöistä on Don Bosco (1815-1888) – joka rakensi näylle ”Kolmen päivän pimeydestä”, jota monet katoliset pyhimykset ovat ennustaneet, kuten stigmaatikko Padre Pio. Wikipediassa on jopa artikkeli hänen näystään:

”Autuas Anna Maria Taigi (1769–1837) on tunnetuin Kolmen Päivän Pimeyden näkijä ja kuvailee tapahtumaa näin: ‘Koko maan ylle tulee synkkä pimeys, jota kestää kolme päivää ja kolme yötä. Mitään ei voida nähdä ja ilma on täynnä ruttoa, joka vaatii pääasiassa, mutta ei pelkästään, uskonnon vihollisia. Tämän pimeyden aikana on mahdotonta käyttää mitään ihmistekoista valaistusta, paitsi siunattuja kynttilöitä. Se, joka uteliaisuudesta avaa ikkunansa, tai lähtee kotoaan, kaatuu kuolleena siihen paikkaan. Näiden kolmen päivän aikana ihmisten pitäisi pysyä kodeissaan, rukoilla rukousnauhalla ja kerjätä Jumalalta armoa. Kaikki kirkon viholliset, tutut ja tuntemattomat yli koko maanpiirin, tuhoutuvat tuon yleisen pimeyden aikana lukuun ottamatta muutamia, jotka Jumala pian käännyttää. Ilma on oleva demonien saastuttama, jotka ilmestyvät kaikenlaisissa hirveissä muodoissa.’”

(Tämän ennustuksen jälkeen monet katoliset eskatologit tulkitsevat kolmen päivän pimeyden pitemmäksi ajanjaksoksi, mahdollisesti kolmen vuoden jaksoksi tulevan Antikristuksen hallinnon aikana.)

Pyhän Don Bosco’n kuuluisa näky sotalaivoista merellä ja paavista yhden laivan ruorissa yrittämässä paeta vihollislaivoja ohjaa sitä kohti kahden pylvään keskustaa. Eräs katolinen verkkosivusto yhdistää tämän lainauksen hänen näkyynsä toukokuun 30. päivänä 1862:

”Murtautuen kaiken vastarinnan läpi uusi paavi ohjaa laivaansa turvallisesti kahden pylvään väliin ja kiinnittää sen kahteen pylvääseen; ensin yhteen, jonka päässä on ehtoollisleipä ja sitten toiseen jonka päässä on Neitsyen patsas. Tässä vaiheessa tapahtuu jotakin odottamatonta. Vihollislaivat menevät paniikkiin ja hajaantuvat, törmäten ja upottaen toisensa… Monet muut, jotka olivat peläten pysyneet kaukana taistelusta seisovat paikoillaan varovasti odottaen, kunnes haaksirikkoutuneet vihollislaivat katoavat aaltojen alle. Sitten ne myös etenevät kohti kahta pylvästä. Suuri tyyneys peittää nyt meren. Hyvin vakavat koetukset odottavat kirkkoa. Se, mitä olemme tähän mennessä kärsineet, on tuskin mitään verrattuna tulevaan. Kirkon vihollisia symbolisoivat laivat, jotka tekevät kaikkensa upottaakseen lippulaivan. Vain kaksi asiaa voi pelastaa meidät niin vakavalla hetkellä: omistautuminen Marialle ja säännöllinen ehtoollinen.” (Lähde)

Kirje Boscolta paaville antoi profetian koskien aikaisempaa näkyä ja nuhdellen paavia ja Magisteriumia heidän välinpitämättömyydestään. ”Nämä asiat tulevat vääjäämättä tapahtumaan, kaikki peräkkäin”, Bosco kirjoitti. ”Asiat seuraavat toisiaan liian hitaasti, mutta suuri Taivaan Kuningatar on käsillä; Herran voima on Hänen. Kuin sumun Hän hajottaa vihollisensa. Hän pukee Kunnianarvoisan Vanhan Miehen (Rooman paavi) kaikkiin entisiin vaatteisiinsa. Silti tulee väkivaltainen hurrikaani. Vääryys on lopussa, synti lakkaa ja ennen kuin kaksi täyttä kuuta on paistanut kukkien kuussa (toukokuu), niin rauhan sateenkaari ilmestyy maan päällä.” (”Vision of Don Bosco; Two Full Moons in May; Good Newsletter, Vol 10, No 1, Lent 1998, Bob and Penny Lord)

Kirjoittajat päättivät: ”Me emme ole tuomiopäivän kansaa… mutta me emme voi ohittaa merkkejä silmiemme edessä… Kaksi täyttä kuuta toukokuussa esiintyvät jälleen vuonna 1999.”

Yhteenveto RKK:n mystisestä lopunajan käsityksestä: Se alkaa luopumuksella, johon kuuluu papiston korruptio, mikä verottaa kirkon jäsenistöä (pedofiilipappien skandaali). Valtaan tulee antipaavi, joka lakkauttaa pitkäaikaisia kirkon lakeja (paavi Fransiskus?). Antipaavi toimii yhdessä pahan hallitsijan kanssa (Antikristus?). Hirvittävän synkkiä tuhon ja hävityksen aikoja – sotia, maanjäristyksiä, mullistuksia (kuten Jeesuksen profetiat synnytystuskista). ”Uskovainen” kirkkotaistelija lähtee liikkeelle ja monien, monien rukousten ja eukarististen palvomisten voimalla Taivaan Kuningatar ilmestyy paikalle, asettaa uuden pyhän paavin ja hurskaan kuninkaan, sekä lyö antikristuksen. Määräämättömän pitkä rauhan aika seuraa, koko maailma käännytetään katolisuuteen, hyvä maallinen kuningas ja pyhä paavi hallitsevat täydellisesti Jumalan valtakuntaa, joka peittää koko maan. Tuon pitkän valtakunta-ajan lopussa Jeesus palaa aloittamaan iankaikkisen taivaallisen valtakunnan ja se on maaplaneetan loppu. Hui!

”Hallinta ja maallisen vallan saattaminen paavinvallan alaiseksi on aina ollut roomalaiskatolisuuden päämäärä”, kirjoitti Al Dager julkaisun Media Spotlight kesäkuun 2005 numerossa. ”Mitä luulet ’Pyhän Rooman Valtakunnan’ tarkoittavan?… Koko maailma on eräänä päivänä tunnustava paavin ihmiskunnan hengelliseksi johtajaksi.”

Tänä päivänä hyvin suuri osa katolisista uskoo, että kolmen päivän pimeys, jota seuraa Antikristuksen tappio, on hyvin lähellä. Itse asiassa ne ovat hartaimpia katolisia, jotka jakavat yhteisen huolen esiin tulevista nykytapahtumista. Homojen oikeudet, abortit, terrorismi, ilmastomuutos, mätä papisto – kaikki viittaavat vertaansa vailla olevaan synnin ja paholaisen hallintaan.

Globaali rauhan aika näyttää olevan hallitseva ajatus RKK:ssa, joka ei voi toteutua ennen kuin Vatikaani yhdistää kaikki kristityt hallintaansa. Neitsyt Marian Fatiman ilmestys vahvisti Boscon näyn. Kardinaali Mario Luigi, paavin emeritusteologi, kirjoitti paaville kirjeen, joka oli päivätty 9.10.1994: ”Ihme on kyllä luvattu Fatimassa, suurin ihme maailman historiassa, joka jää toiseksi vain ylösnousemukselle. Ja tuo ihme on rauhan aika, jota ei vielä milloinkaan ennen ole todella suotu maailmalle. … Siunattu Äitimme lupasi meille tämän rauhan ajan, jos luemme joka päivä rukouksen, harjoitamme sovituksen ensimmäisen lauantain ehtoollista ja elämme pyhitettyä elämää totuudessa.”

Pastori Kevin Barrett, Catholic Familyland’in apostolaattikappalainen Ohio’ssa kirjoitti uutiskirjeessään 8.3.1999: ”Kaikista Marian profetioista Fatimassa vain kaksi ei ole vielä toteutunut; kansakuntien tuho ja Hänen tahrattoman sydämensä voitto. Muista, että kaikki profetiat ovat ehdollisia ja riippuvaisia meidän reaktiostamme.” Onneksi hän lisäsi tuon epäraamatullisen muistutuksen, koska hän myös viittasi samassa kirjeessä, että Don Bosco asetti aikakehyksen pylväsnäylleen. ”Mutta ennen vuotta 2000, hän (Bosco) ennusti, että kirkko saisi loistavan voiton maallikoiden kautta, jotka ovat uskollisia paaville, omistautuneet eukaristialle ja neitsyt Marialle.”

Saadakseen tämän mariologian jonkinlaiseen raamatulliseen kontekstiin, Michael Voris, detroitilaisen apostolaatin, Church Militant, johtaja, opettaa RKK:n virallista katekismusta. Hän näkee Marian prototyyppejä neljän evankeliumin ulkopuolella. Hän on Liiton Arkin täyttymys, koska kantoi Jeesusta oman ruumiinsa temppelissä. Hän on ”uusi Eeva”. koska kun Jeesus sanoi Johannekselle ristin juurella ”katso äitisi”, hän edusti koko ihmiskuntaa, jonka äiti hän nyt on. Hän on pelastuksemme kanssavälittäjä (co-mediatrix), kanssalunastajatar (co-redemptrix) ja kanssatekijä (co-author). Voris jakoi katkelman uudesta kirjastaan The Weapon Church Militant -sivustollaan:

”Maria on hellä ja rakastava äiti, ehdottomasti. Mutta Hän on myös taivaallisten sotajoukkojen ja enkelien Kuningatar ja pyhimysten Kuningatar. Hän voi olla suloinen Äiti meille, mutta Helvetille ja paholaisille Hän on kauhistuttava näky… Hän on Genesiksen Nainen, Ilmestyskirjan Nainen. Ja Hän on käärmeen suurin kauhu. Eedenissä perkeleelliset legioonat eivät voineet tietää saavuttaneensa jo nousuvetensä huipun, korkeimman voittonsa. Kun aurinko laski tuona ensimmäisenä iltana ihmiskunnan lankeemuksen jälkeen, niin uusi päivä oli jo näköpiirissä, hidas, jatkuva perääntymismarssi heidän voitostaan. Se, mikä ilmestyisi aamunkoitossa, olisi Uusi Nainen, Uusi Eeva, joka tulee esiin loistavana kuin aamunkoi, kauhistuttavana kuin taisteluun puettu sotajoukko (Laul. l. 6:10)… Eedenin jälkeen Helvetti etsi turhaan Naista katsellen ja ihmetellen, mitä tarkalleen ottaen Korkein olisi voinut tarkoittaa sillä profeetallisella asetuksella, että se olisi Nainen, joka murskaisi heidän herransa pään.”

Ase on rukousnauha – se saa paholaiset vapisemaan. Raamattu tunnistaisi sen ulkoa rukoilemiseksi ja tyhjäksi hokemiseksi – jota pakanat tekevät luullen Jumalan kuulevan heitä.

Rooma näkee katolisen kirkon Israelin laillisena perillisenä/korvaajana. Katolinen uskonpuolustaja, Carl E. Olsen, kirjoitti vuonna 2003 artikkelissaan Are We Living in the Last Days? (Elämmekö viimeisiä päiviä?): ”Katolinen kirkko on aina ymmärtänyt olevansa Uusi Israel… Kiinnostavaa kyllä, jopa Luther ja Calvin ymmärsivät Kirkon olevan Israelin todellinen perillinen. He hylkäsivät myös dispensationalismin, joka raamatullisena tulkintamenetelmänä tuli esiin vasta viimeisten 200 vuoden aikana.”

Kuitenkin toinen katolinen teologi, joka arvosteli Left Behind -kirjasarjaa tärkeässä katolisessa sanomalehdessä Our Sunday Visitor, myönsi alkuseurakunnan uskoneen Kristuksen premillenniaaliseen paluuseen. ”Neljännen vuosisadan jälkeen, kun Kristuksen välittömän paluun odotus loppui, katolinen kirkko on noudattanut Jeesuksen ohjetta ’ette tiedä päivää ettekä hetkeä’ … Noudattaen pyhän Augustinuksen esimerkkiä kirjassa The City of God kirkon opetus on ollut varovaista, mitä tulee näkyjen kirjaimelliseen tulkintaan raamatullisessa apokalyptisessä kirjallisuudessa ja varsinkin, mitä tulee näiden näkyjen yhdistämiseen nykytapahtumiin.”

Niinpä virallinen RKK:n opetus on, ettei ole mitään maanpäällistä Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Katolisen uskonpuolustaja Karl Keating’in palvelujärjestö Catholic Answers antoi tämän virallisen version:

”Pretribulationismi on raamatullisesti konkurssissa, eikä tiedä sitä. Mikä on katolinen kanta? Vuosituhannen edetessä olemme taipuvaisia olemaan samaa mieltä Augustinuksen kanssa ja siitä johtuen amillennialistien kanssa. Katolinen kanta on siten historiallisesti ollut ’amillenniaalinen’, kuten myös kristittyjen enemmistön kanta yleensä mukaan lukien protestanttiset uskonpuhdistajat, vaikka katoliset eivät tyypillisesti käytä tätä sanaa.”

Keating ei tällä lausunnolla ole mitenkään ristiriidassa Fatiman kanssa. Tulevat pimeyden päivät, joita Rooma odottaa, eivät liity mihinkään Kristuksen henkilökohtaiseen millenniumin hallintaan. He näkevät Hänen tuhatvuotisen hallintansa toteutumisen vain hallitsemisena heidän kauttansa.

Joten tämä tuo meidät Donald Trump’iin.

Hiljattaisessa New York Times’in artikkelissa arvostellen presidentti Trump’ia ja hänen uskonnollisia liittolaisiaan, kuten Michael Voris, kirjoittaja Samuel G. Freedman kirjoittaa:

”Kun Trump’in hallinto valmistautuu ottamaan viran, niin Church Militant -teologia on ylittänyt uskonnollisen merkityksensä ja saanut poliittista resonanssia. Täysin ymmärtääksemme, mitä church militant tarkoittaa tässä hyvin politisoituneessa ilmapiirissä, auttaa, jos tarkastelemme laajempaa liikettä ja traditionalistisen katolisen verkkosivuston ChurchMilitant.com (ei mikään yllätys) roolia… Michael Voris, ChurchMilitant.com’in vanhempi vastaava tuottaja, sanoi, että sivuston kannat olivat patriotismin ja moraalin oikeutettu puolustus niiden puolesta, jotka uskovat, että liberaalit, sekularistit ja globaali eliitti ovat hyökänneet noita hyveitä vastaan.”

Voris on julkisuudessa avoimesti tukemassa Trump’ia. Itseasiassa hän katsoo Trump’in voiton johtuvan rukousnauharukouksista, joita lukivat kaikki hänen YouTube -kanavansa katoliset katsojat. Hän katsoo Trump’in voiton johtuvan hengellisestä aseesta numero yksi saamaan aikaan muutoksen pimeyden aikana, jossa hän näkee kirkkonsa nykyisin olevan.

Hiljattaisessa lähetyksessä Voris eritteli:

”Ja Trump on joutunut Konstantinuksen rooliin (ymmärtää hän sen tai ei), kunnianhimoisen miehen, joka halusi olla Rooman keisari, mutta oli tietämätön tosiasiasta, että taivas astuisi hänen puolelleen taivaan omista syistä. … Häntä vastaan järjestäytyneet joukot olivat liian suuret. Ja silloin taivas tuli väliin kuuluisalla näyllä tai unella yöllä ennen taistelua, jolla Jeesus Kristus käski Konstantinusta kantamaan Hänen ristinmerkkiään armeijassaan ja hän voittaisi. ”In hoc signo vinces” – ”Tässä merkissä sinä voitat”. Ja hän todella voitti. … Konstantinus saapui Roomaan kiistämättömänä keisarina, lopetti vainon kirkkoa vastaan ja vuoden kuluttua nosti kirkon valtakunnan parhaaksi katsotun uskonnon tasolle. … ja uusi historian aikakausi – pelastuksen historia oli alkanut. Voisiko Donald Trump tietämättään olla uusi Konstantinus, joka ainakin pidättelee seurakunnan vihollisia, kuka tietää? Taivas on varmasti ennenkin käyttänyt maallisia hallitsijoita – hyviä ja pahoja – taivaan tarkoituksiin. Miljoonat katoliset kaikkialla Amerikassa ovat keskellä 54-päiväistä rukousnauharukoustaan (Rosary novena) hyvän vaalituloksen puolesta, itse asiassa jo yli puolivälin. Novenan alusta saakka lähes päivälleen Diokletianuksen osakkeet ovat laskeneet ja Konstantinuksen nousseet lähestyen yhdenvertaisuutta. Voisiko rukousnauharukous (Rosary) tällä kertaa olla se voiton merkki? Jos taivas tahtoo, niin kyllä, mutta Konstantinuksen on vastattava oikein.” (Vortex Tuesday, January 31, 2017)

Voris puhuu usein nykyisestä kriisistä äitikirkossa. Katso vain tilastoja, joita hän jakoi hiljattaisessa Vortex’issa:

”Mikään toinen uskonto Amerikassa ei menetä kannattajia sillä vauhdilla kuin katolinen Kirkko… Jokaista siellä kastettavaa kohti kuusi muuta on elämässään heittänyt uskon yli laidan. Nykymenolla katolinen kirkko USA:ssa lakkaa olemasta vain 50 vuodessa! Pysähdy ja ajattele sitä hetkinen – valtavaa epäonnistumisen tarinaa. Jos olet nyt 20–40-vuotias, tulet näkemään sen: katolisen kirkon häviämisen USA:sta, niin että jää vain joitakin pikkuruisia taskuja sinne tänne.”

Joten miten Trump, paavi Fransiskus ja Taivaan Kuningatar mahtuvat näiden katolisten pyhimysten näkyihin ja ilmestyksiin? Kun todellinen Suuri Ahdistus tulee, niin tulkitsevatko katoliset sen ”Kolmen päivän pimeydeksi”? Tarkastelemme näitä kysymyksiä lähemmin tarkasteltuamme ensin muita voittoisia kirkkoja.

Katolisilla on nyt Konstantinuksensa. Tarkastelemme seuraavaksi protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksia ja heidän uutta sankariaan kuningas Kooresta.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 3

Read Full Post »

Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Luther aloitti uskonpuhdistuksen. Suomen ev.lut. kirkko ei kuitenkaan halua enää käytettävän uskonpuhdistus-käsitettä: Kirkkohallitus lepyttelee katolilaisia – uskonpuhdistuksesta puhuminen lopetetaan, tilalle reformaatio, uutisoi Helsingin Sanomat.



Varoitus menneisyydestä! Älkää antako sen mennä ottamatta vaaria!

By Charles Chiniquy, suom. Samuel Korhonen

popeKunnianarvoisat evankeliumin palvelijat! Rooma on suuri edessä oleva vaara Kristuksen seurakunnalle, ettekä te ymmärrä sitä riittävästi.

Se valon, rehellisyyden, totuuden ja pyhyyden ilmapiiri, jossa olette syntyneet ja jota olette hengittäneet imeväisiästänne saakka, tekee teille lähes mahdottomaksi ymmärtää niitä epäjumalanpalveluksen, moraalittomuuden, halventavan orjuuden ja Jumalan Sanan vihan pimeitä salaisuuksia, jotka ovat piilossa tuon nykyajan Babylonin muurien takana.

Te olette liian rehellisiä epäilemään heitä; ja palvelutyönne pyhät velvollisuudet vievät liian paljon kallisarvoista aikaanne tutkiaksenne sitä pitkää labyrinttia perusteluja, jotka muodostavat kiisteltyjen kirjojen enemmistön pääosan. Sen lisäksi enemmistö Rooman-vastaisista kirjoista on niin kuivaa luettavaa, että vaikka moni alkaa lukea niitä, hyvin harva jaksaa lukea loppuun. Seurauksena on tietämättömyys roomalaiskatolisuudesta, mikä käy päivä päivältä yhä valitettavammaksi ja kohtalokkaammaksi.

Juuri tämä tietämättömyys valmistaa tien Rooman voitolle läheisessä tulevaisuudessa, ellei tapahdu täydellistä muutosta tätä aihetta koskevissa näkemyksissänne.

Juuri tämä tietämättömyys halvaannuttaa Kristuksen seurakunnan käden ja tekee kunniakkaan sanan ”protestantti” merkityksettömäksi, melkein kuolleeksi ja naurettavaksi sanaksi. Sillä kuka tänä päivänä todella protestoi Roomaa vastaan? Missä ovat ne, jotka soittavat hälytystorvea?

Kun Rooma iskee sydämeenne kiroamalla koulunne ja tempaisemalla Raamatun lastenne käsistä; kun se ei ainoastaan hakkaa ovianne, vaan kiipeilee muureillanne ja rynnistää linnakkeisiinne, niin kuinka harvat uskaltavatkaan mennä murtumaan ja torjua röyhkeän ja rienaavan vihollisen?

Miksi niin? Koska nykyajan protestantit eivät ole vain unohtaneet, mitä Rooma oli, mitä se on ja mitä se on aina oleva; Kristuksen evankeliumin leppymättömin ja voimakkain vihollinen; sen sijaan he pitävät sitä melkein seurakunnan haarana, jonka kulmakivi on Kristus.

Evankeliumin uskolliset palvelijat! Rooman hirviökirkko, joka vuodatti esi-isienne veren, on edelleen työssä tänä päivänä aivan ovellanne kahlehtiakseen väkenne epäjumaliensa jalkojen juureen.

Lue vielä luku 46 Charles Chiniquyn kirjasta.


Charles Chiniquy (1809-1899) oli 25 vuotta Rooman pappi Kanadassa ja Yhdysvalloissa, josta tuli evankeliumin palvelija kääntymyksensä ja roomalaiskatolisuudesta lähtönsä jälkeen. Tämä artikkeli on katkelma osasta ’DEDICATION’ hänen klassisessa omaelämäkerrassaan ja roomalaiskatolisuuden torjunnassaan, 50 Years in the “Church” of Rome, jonka Protestant Literature Depository julkaisi vuonna 1886 Lontoossa. Kaikkien kristittyjen saarnamiesten ja kaikkien aikamme kristittyjen täytyy kuulla varoitus, jonka tämä urhea kristitty antoi yli 100 vuotta sitten! Chiniquy näki edessä olevan vaaran ja puhalsi pasuunaan, mutta tietämättömyys roomalaiskatolisuudesta on tänä päivänä niin laajalle levinnyt, että valtavalla enemmistöllä ei ole aavistustakaan, mitä hän tarkoitti. Hän kirjoitti aikansa protestanteista, että ”he pitävät sitä melkein seurakunnan haarana, jonka kulmakivi on Kristus”; mutta tänä päivänä tilanne on paljon pahempi: useimmat protestantit katsovat sen olevan ei melkein, vaan kokonaan todellisen seurakunnan haara.

Evankeliumin palvelijat, herätkää! Tietämättömyytenne ei ole autuus, eikä sitä voi antaa anteeksi! Ottakaa vaari äänestä, joka tulee teille vuosien takaa. Nouskaa, protestoikaa, puhaltakaa pasuunaan!

Bible Based Ministries

South Africa

info@biblebasedministries.co.uk
www.biblebasedministries.co.uk

Read Full Post »

Bowing the Knee to Rome

McMahon, T.A., suom. Samuel Korhonen

1.2.2015

mariaElämme outoja aikoja. Kun minusta tuli uudestisyntynyt uskova lähes neljä vuosikymmentä sitten oltuani 30 vuotta roomalaiskatolinen, ei yksikään ei-katolinen kristitty moittinut minua siitä, että jätin Rooman kirkon. Noina aikoina oli melko selvää evankelikaaleille, että roomalaiskatolisuuden opetukset ja käytännöt olivat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Oli kyllä joitakin asioita, ainakin pinnallisesti, joita katoliset ja Raamattuun uskovat kristityt pitivät yhteisinä. Kristuksen neitseellinen syntymä, johon sisältyi Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, on yksi esimerkki. Silti koskien Kristuksen ihmeellistä syntymää katolinen kirkko lisäsi neitsyt Mariaan opit hänen tahrattomasta sikiämisestään so. että hänet on siitetty ilman syntiä ja hänen ikuisesta neitsyydestään. Vaikka nuo Raamatun ulkopuoliset opetukset ovat vakavia harhoja, ne eivät suoraan ole ristiriidassa sen evankeliumin kanssa, joka on välttämätön pelastumiselle.

Toivoisin, että jokainen tätä artikkelia lukeva (varsinkin, jos tunnustaa olevansa Raamattuun uskova kristitty) on ymmärtänyt ja vastaanottanut aidon evankeliumin, joka edellyttää uskoa (ja yksin uskoa), että Jeesus uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta maksoi synnin rangaistuksen täydellisesti jokaisen miehen, naisen ja lapsen puolesta. Se on se evankeliumi, jota Raamattu opettaa eksplisiittisesti yli sadassa jakeessa ja epäsuorasti sadoissa muissa. Se ei kuitenkaan ole evankeliumi katolisen kirkon mukaan. Todellisuudessa katolisen kirkon Raamatun evankeliumin vastustus sen opetuksissa ja käytännöissä on tehty selväksi sen kirkolliskokousten ja murhanhimoisten inkvisitioiden kautta historian.

Uskonpuhdistuksen aikana monet yksilöt (etupäässä entisiä katolisia) työskentelivät palauttaakseen Raamatun evankeliumin. Todellisuudessa jäännös katolisen kirkon ulkopuolella ei koskaan ollut lakannut uskomasta siihen. Silti uskonpuhdistus auttoi saamaan Raamatun takaisin uskovien suurten joukkojen käsiin. Vastauksena Rooman kirkko teki virallisen kantansa evankeliumiin kristallinkirkkaaksi vastauskonpuhdistuksen Trent’in kirkolliskokouksessa (1545–1563). Seuraavassa vain kolme niistä ns. erehtymättömän kirkolliskokouksen yli sadasta tuomiosta niille, jotka uskovat, mitä Raamattu opettaa koskien evankeliumia:

”Jos joku sanoo, että syntinen on vanhurskautettu yksin uskosta tarkoittaen, että mitään muuta ei vaadita vanhurskauttamisen armon saamiseksi … hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 9). Koska katolinen kirkko vaatii pelastukseen paljon enemmän kuin usko, niin sen täytyy kirota (tuomita) ne, jotka hylkäävät sen sakramentaaliset teot.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttava usko ei ole muuta, kuin luottamista jumalalliseen armoon, joka antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden, tai että se on yksin tämä luottamus, jonka kautta olemme vanhurskautetut: hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 12). Jälleen näemme, että Rooman mukaan usko yksin Kristuksen täydelliseen uhriin ristillä on tuomittu.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttamisen armon vastaanottamisen jälkeen syyllisyys on niin sovitettu ja ikuisen rangaistuksen velka niin poispyyhitty jokaiselta katuvalta syntiseltä, ettei mitään ajallisen rangaistuksen velkaa jää maksettavaksi joko tässä maailmassa tai kiirastulessa, ennen kuin taivaan portit voidaan avata, hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 30).

Vaikka monet katoliset uskovat virheellisesti, että heidän kirkkonsa on ylittänyt Trent’in kaltaisten kirkolliskokoustensa julistukset, he siitä huolimatta pitävät uskollisesti kiinni kiirastulen välttämättömyydestä toivossa, että se polttaa pois heidän syntiensä jäänteet siten tehden heidät kelvollisiksi pääsemään taivaaseen. Se on Kristuksen täytetyn työn hylkääminen ja siksi se on ”evankeliumi”, joka ei pelasta ketään.

On tärkeää kaikille, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja rakastavansa roomalaiskatolisia – ja jotka uskovat, että useimmat katoliset ovat pelastettuja, koska he ”rakastavat Jeesusta” – ymmärtää virallinen katolinen ”evankeliumi” (jonka jokainen katolinen on velvoitettu uskomaan) ja ymmärtää, kuinka täysin vastoin se on Raamatun evankeliumia. Rakastaa todella Jeesusta tarkoittaa Hänen rakastamistaan, kuten Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20).

Sanotaan, että katolinen ”Jeesus”, joka ei maksanut täyttä rangaistusta synneistä ja joka pysyy krusifikseissa katolisten kirkkojen alttareiden yläpuolella, ”uhrataan” messun aikana. Uhraaminen (engl. immolation) tarkoittaa tappamista – eikä pelkästään symbolisena eleenä, sillä katolisen kirkon katekismuksen mukaan: ”Alttarin uhri ei siis ole pelkkä tyhjä Golgatan muistojuhla, vaan tosi ja oikea uhriteko, jonka kautta Kristus ylipappi verettömän uhrin kautta antaa itsensä hyväksyttävimpänä uhrina iankaikkiselle Isälle, kuten hän teki ristillä. ’Se on yksi ja sama uhri; sama henkilö, joka sitten uhrasi itsensä ristillä, tarjoaa sen nyt [katolisten] pappiensa työn kautta. Vain uhraamisen tapa on erilainen’.” (sivut 445–446). Tämä suora Kristuksen täydellisen uhrin kieltäminen tapahtuu päivittäin miljoonilla katolisilla alttareilla selvässä ristiriidassa Hepr. 10:10 kanssa: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

Totuus on, että jos vilpittömästi rakastamme katolisia ja haluamme heidän vastaanottavan syntiensä anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjan, jonka Jeesus maksoi ja jonka Hän tarjoaa yksinkertaisen uskomisen teon kautta heidän puoleltaan, niin jokainen tapa edistää Rooman väärää evankeliumia (riippumatta kuinka hyvää tarkoittava) niiden taholta, jotka tunnustavat tuntevansa Kristuksen, on totuuden kavaltaminen ja varmistaa katolisille ikuisen eron Jumalasta. On traagista, että tämä kompromissin hapatus on soluttautunut seurakuntaan viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan.

TBC on uutiskirjeidensä artikkelien ja resurssiaineistonsa kautta vuosien ajan käsitellyt sellaista roomalaiskatolisten oppien tappavaa myönnyttelemistä hyvin näkyvien johtajien taholta heidän evankelioimisponnistuksissaan – sellaisten miesten, kuin Billy Graham, joka käytti katolisia pappeja ja nunnia neuvonantajina ristiretkillään; Bill Bright, joka asetti aktiivisia katolisia Campus Crusade’n johtoasemiin Irlannissa; ja Luis Palau, joka teki yhteistyötä katolisten kanssa Etelä-Amerikassa. Muun muassa Charles Colson’in ja katolisen papin, Richard John Neuhaus’in johdolla vaikutusvaltaiset evankelikaaliset ja katoliset johtajat allekirjoittivat asiakirjan nimeltä Evangelicals and Catholics Together (Evankeliset ja katoliset yhdessä) siten sitoutuen yhteistyöhön käännyttämään maailma Kristukselle. Roomalaiskatolisen Bill McCartney’n johtama Promise Keepers pyrki murtamaan historiallisen erottavan muurin katolisten ja ei-katolisten kristittyjen välillä. Hank Hanegraaff’in Christian Research Journal julkaisi sarjan roomalaiskatolisuudesta julistaen, että kirkolla oli raamatullinen näkemys vanhurskauttamisesta uskon kautta. Sen kirjoitti osittain uskonpuolustaja Norm Geisler ja Hanegraaff puolusti sitä radio-ohjelmassaan. Trent-katolinen elokuvakirjoittaja ja ohjaaja Mel Gibson voitti evankelikaalien suurten joukkojen sydämet elokuvallaan The Passion of the Christ, joka perustui pyhään Ristin Asemien katoliseen rituaaliin, riittiin, joka on omistettu Marialle lunastajattarena Jeesuksen kanssa.

Kirjoittaessaan reaktiosta paavi Johannes Paavali II:n kuolemaan, Dave Hunt huomautti:

Evankelikaalisten johtajien paaville hänen kuoltuaan suitsuttama ylistys on käsittämätöntä! On uskomatonta, että Billy Graham ylisti Johannes Paavali II:ta ”hänen vahvasta katolisesta uskostaan”. Kasvavat määrät evankelikaaleja liittyvät herroihin Colson, [J. I.] Packer, Billy Graham ym. hyväksyen kanssakristittyinä roomalaiskatoliset, jotka omaksuvat tämän väärän evankeliumin. … Pat Robertson sanoi, että ”aikamme rakastetuin uskonnollinen johtaja on siirtynyt tästä maailmasta hyvin ansaittuun ikuiseen palkintoonsa”. … Mark Oestreicher, Youth Specialties’in presidentti, sanoi paavin kuolemaa ”historian tärkeäksi pisteeksi, jossa meillä on tilaisuus hyväksyä katolisetkin Jumalan lapsina”. Se on kuin ei laittaisi varoitusvaloja ja kylttejä autoilijoille valtatiellä, jossa silta on romahtanut ja sen sijaan vain viittoisi heitä jatkamaan kuolemaansa!

Billy Graham’in tavoin etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission presidentti Richard Land, painotti, että ”kaikki erimielisyydet, joita protestanteilla ehkä on ollut Johannes Paavali II:n kanssa, ovat merkityksettömiä uskon perustuksille”. Land ylisti paavin ”uskollista perinteisen kristinuskon puolustamista…” Silti Johannes Paavali II useammin kuin kerran kokosi yhteen rukoilemaan noitatohtoreita, spiritistejä, animisteja, hinduja, buddhisteja, muslimeja ym. maailmanuskontojen johtajia, julisti heidän kaikkien ”rukoilevan samaa Jumalaa” ja katsoi heidän rukoustensa synnyttävän ”syvällisiä hengellisiä voimia”, jotka loisivat ”uuden ilmaston rauhalle”.

4000-jäsenisen evankelikaalisen teologisen seuran (Evangelical Theological Society) presidentti Francis Beckwith erosi palatakseen katolisille juurilleen (ETS:n johdon siunauksella). Rick Warren (evankelikaalina) toi päämäärätietoisen seurakuntakasvuohjelmansa katoliseen kirkkoon osoittamatta mitään näkyvää huolestumista tuon kirkon väärästä evankeliumista.

Se oli silloin, mutta mikä on tilanne nyt? Jokaisen, joka murehtii sitä, mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä, nimittäin Raamatun evankeliumin räikeää halveksimista ihmiskunnan ainoana pelastuksen toivona, pitäisi olla syvästi huolestunut siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu. Vatikaani näyttää nostavan lämpöä ponnistuksissaan kosiskella ”protestantteja”, mikä on harhaanjohtava nimitys ei-katolisista kristityistä. Vatikaani II:n julistus, joka viittaa kastettuihin ei-katolisiin kristittyihin ”eronneina veljinä”, muutos siitä, että heistä on historiallisesti puhuttu Trent’in kirkolliskokouksen määritteleminä ”hereetikkoina”, on ollut yllättävän menestyksellinen rakastuttaessaan monet evankelikaaliset johtajat Roomaan. On sanonta liittyen tähän lähestymistapaan, joka on vahvistettu Rooman menettylyssä: ”Vähemmistössä Rooma on lempeä kuin karitsa, tasa-arvoisena se on viekas kuin kettu ja enemmistössä se on hurja kuin tiikeri.” Me olemme täällä USA:ssa ”viekas kuin kettu” -vaiheessa, jos sillä, mitä tapahtuu, on jotakin merkitystä.

”Eläköitynyt” Benediktus XVI, entinen uskonopin kongregaation (jonka juuret ovat inkvisitiossa) prefekti, yllätti monet ainutlaatuisilla ekumeenisilla ponnistuksillaan paavina. Opista tuli vähäpätöinen kysymys ainakin pinnalta. Hänen seuraajansa paavi Fransiskus ei ole ainoastaan jatkanut paavien Johannes Paavali II ja Benedictus linjaa, vaan on suuresti vauhdittanut ekumeniaa. Tämän vuoden alussa Fransiskus lähetti kännykkävideotervehdyksen yleisölle Kenneth Copeland’in konferenssissa anglikaani-episkopaalipiispan Tony Palmer’in kautta (hän on nyt kuollut), joka oli myös Kenneth Copeland Ministries’in johtaja Etelä-Afrikassa. Sanoisin niille, jotka eivät tiedä, että Copeland ja hänen vaimonsa Gloria ovat johtaneet miljoonia epäraamatullisiin menestys/terveys-oppeihinsa, joihin sisältyy väärä evankeliumi ja ”toinen” Jeesus, joka maksoi synnit olemalla Saatanan kidutettavana helvetissä. Tervehdys johti siihen, että paavi kutsui Copeland’in ja muutamia hänen vääräoppisia maanmiehiään (James Robison, Geoff Tunnicliff, John ja Carol Arnott) tapaamaan häntä Vatikaanissa. Vaikutusvaltainen karismaattinen mystikko ja väärä profeetta Kim Clement julisti Jumalan sanoneen hänelle, että Hän on valinnut paavi Fransiskuksen tuomaan Hengellä täytetyt protestantit ja katoliset yhteen.

Rick Warren on tuskin jälkijunassa matkalla Roomaan. Viime vuonna katoliselle verkostolle EWTN:lle (jonka hän muuten tunnusti olevan yksi suosikki TV-kanavistaan) antamassaan haastattelusarjassa Warren puolusti katolisuutta ja yritti selittää evankelikaalien väärinkäsityksiä. Noudattaen epäraamatullista globaalia P.E.A.C.E.-suunnitelmaansa, joka painottaa maailmanuskontojen yhteistyötä, hän puhui Vatikaanin kansainvälisessä uskontojen keskustelussa miehen ja naisen toisiaan täydentävyydestä. Myöhemmin hän ”kutsui eri kristillisten uskonsuuntien kannattajia liittymään roomalaiskatolisiin ja paavi Fransiskukseen toimimaan yhdessä kolmessa yhteisessä päämäärässä, jotka keskittyvät elämän pyhyyteen, seksin pyhyyteen ja avioliiton pyhyyteen” (www.aleteia.org/en/religion/article/megachurch-pastor-rick-warren-joins-…).

Toivottavasti jokainen tätä lukeva uskova kysyy: ”Entä Raamatun evankeliumin pyhyys?” Ilman sitä kaikki pyrkimykset ”pyhyyteen” ovat ajallinen harhakuvitelma ja ikuinen tragedia! Silti yhä harvemmat niistä, jotka tunnustavat olevansa Raamattuun uskovia kristittyjä, näyttävät olevan tästä huolissaan ja ovat tyytyväisiä johonkin sellaiseen, josta on tullut Warren’in ekumeeninen mantra: ”Jos rakastat Jeesusta, olemme samassa joukkueessa.”

Jos olet ymmälläsi tai peräti pökertynyt siitä, mitä tapahtuu kristikunnassa, niin Raamattu antaa vastaukset: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Siellä, missä terve oppi on antanut tietä kokemuksellisuudelle, subjektiivisuudelle ja emotionalismille, kuten on laita miljoonien väärien ihmeiden ja merkkien opetusten seuraajien keskuudessa, raamatullinen erottaminen on hyljätty ja berealaisuus on mahdotonta.

Äärikarismaattiset ja helluntailaiset eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka ovat kypsiä Rooman viettelykselle. Ajattele uudelleen konservatiivista teologia, Francis Beckwith’iä, entistä evankelisen teologisen yhteisön johtajaa, joka palasi aikaisempaan katoliseen uskoonsa. Kuinka hän olisi voinut tehdä niin, jos olisi todella ymmärtänyt ja vastaanottanut yksinkertaisen ja pohjia myöten terveen pelastuksen opin? Kuinka joku voisi järjissään luopua siitä käsittämättömästä vapaasta lahjasta, jonka Kristus hankki ja kääntyä sen sijaan pelastukseen teoista – muuten, kuin ettei koskaan ole saanutkaan tuota lahjaa? Voisit myös kysyä, kuinka Beckwith saattoi olla sellaisen arvokkaan ”protestanttisen” järjestön valittu presidentti.

Beckwith antaa kuitenkin joitakin näkemyksiä, jotka heijastavat useimpien tämän päivän kristittyjen asennetta ja uskomuksia. Kysyttäessä luuliko hän historiallisten vihamielisyyksien katolisten ja evankelikaalien välillä olevan poistumassa, hän vastasi: ”Kyllä ja luulen, että se on paljolti tulos yhteistyöstä kulttuurillisissa kysymyksissä [Rick Warren’in lähestymistapa], joka on johtanut toistensa uskonkäsitysten huolellisempaan ja hyväntahtoisempaan arviointiin. Niinpä esimerkiksi on harvinaista tänä päivänä löytää vakava evankelikaali, joka syyttäisi katolista kirkkoa uskomisesta ’tekojen vanhurskauteen’. Mahtipontisemmat äänet toki sanovat sellaisia asioita, mutta kokeneimmat evankelikaalit eivät ota heitä vakavasti.” On traagista, että sellainen ajattelutapa on kasvava trendi tunnustavien evankelikaalien keskuudessa.

Kiitän Jeesusta joka päivä siitä, että ne evankelikaalit, jotka todistivat minulle yli kolme vuosikymmentä sitten, rakastivat minua tarpeeksi hyljätäkseen sielun kadottavan ”hienostuneisuuden” ja palvelivat minua totuudessa. Tästä olen ikuisesti kiitollinen ja rukoilen, että kanssauskovani tekisivät samoin katolisille tuttavilleen, ystävilleen ja läheisilleen. TBC

Updated 24 February 2015

Read Full Post »

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »