Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kirkolliskokous’

Jo maaliskuussa nousi kohu arkkipiispa Kari Mäkisen MTV3:lle antamasta haastattelusta. Siinä Mäkinen antoi selvän tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille, joka antaisi tasaveroiset oikeudet myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Myöhemmin Mäkinen viestitti erityisavustajansa kautta, että ”otti kantaa ihmisten ja heidän parisuhteidensa tasa-arvoiseen kohteluun, ei avioliittolainsäädäntöön. Mäkinen pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.”

Arkkipiispan kirkolliskokouksessa 13.5.2013 pitämä avauspuhe jatkaa saman teeman käsittelyä. Puhe löytyy kokonaisuudessaan täältä.

”Kun Jumala loi toisen ihmisen, Hän teki sen yksinäisyyden takia. Se oli Jumalan ensimmäinen pelastava teko. Tässä katsannossa ei ole eroa heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä. Molemmat parisuhteet ovat osapuolille yhtä tärkeitä, yhtä herkkiä ja yhtä haavoittuvia.”, Mäkinen sanoo.

Mäkinen ilmaisee suoran tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille: ”Siksi on merkittävää, että yhteiskunnassa luodaan lainsäädännöllä rakenteita, jotka antavat turvaa ja suojaa parisuhteelle ja sen osapuolille. Niitä tarvitsevat sekä heteroseksuaaliset parit että homoseksuaaliset parit. Keskustelussa on käsitelty etenkin sitä, tulisiko kehittää nykyistä kahden eri lainsäädännön mallia ja säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona vai laajentaa avioliitto käsittämään myös homoseksuaalisia pareja.”

”Mutta niitä lakeja ei säädä kirkko. Ne säätää eduskunta.” Huomio on aivan oikea, mutta nyt olisi kirkon johdolla oltava selkärankaa ja kertoa, mitä Raamattu oikeasti sanoo.

Sen sijaan kirkon viesti on: ”Kirkon puolestaan on keskustelun keskellä tarpeen etiikan kultaisen säännön ohella muistuttaa, että keskustelu ei koske vain tai ensi sijassa lainsäädäntöä, instituutiota, käsitteitä tai tasa-arvon periaatteita vaan aina ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä, joitten luotuna olemiseen kuuluu tarve tulla rakastetuksi ja vapautua yksinäisyyden taakasta.”

Mäkinen kehottaa kirkkoa mukautumaan tämän maailmanajan mukaan ja valmistautumaan samaan muutokseen, joka on jo tapahtunut monien muiden maiden kirkoissa: ”Riippumatta siitä, millaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja tullaan tekemään, koko kulttuuripiiriä koskeva muutos haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin. Miten avioliittokäsityksemme näkyy tässä tilanteessa, tätä taustaa vasten?” Arkkipiispa jättää huomioimatta, että Raamattu nimenomaan sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room. 12:2).

”Kirkon ykseyden kannalta liikutaan siis herkällä alueella, voisi sanoa epämukavuusalueella. Sille astuminen ei ole uhka vaan mahdollisuus. Se on kirkolle mahdollisuus syventää käsitystään avioliitosta.” Mäkinen jatkaa, että on paneuduttava avioliiton raamatulliseen taustaan, luomisteologiaan ja teologiseen traditioon. Silti ei voi välttyä näkemästä hänen lauseissaan tarkoitusta etsiä perusteita myös samaa sukupuolta olevien avioliitoille.

”Kirkko ei ole ulkopuolella, vaan kun kirkossa käydään seksuaalisuutta koskevaa keskustelua, puhutaan aina jäsenten, täysivaltaisten jäsenten omasta todellisuudesta.” Tätähän tämä on nykyisin: jäsenten pitää saada maksamalleen kirkollisverolle jotain vastinetta, joten heitä on kuunneltava. Valitettavasti kumarrus tapahtuu vain yhteen suuntaan – liberaaleille.

Mäkinen antaa selvän viestin: ”Älä pelkää”. Ei pidä pelätä sitä, että avioliittokäsitys on muuttumassa. Samaa sukupuolta olevien parien ei liioin tule pelätä ja tuntea arkuutta siitä, että heidän rakkauttaan ei aina hyväksytä.

Mäkinen pelkää näkymää kirkosta, ”jossa asuu kokemus, että ei ole lupa kuulla sydämensä ja omantuntonsa ääntä. Silloin hiljaisuus merkitsee pelokasta vaikenemista eikä Jumalan edessä pysähtymistä. Sellainen kirkko on itseensä ja omaan varmuuteensa käpertynyt. Elävästä uskosta tulee oikeassa olemista.” Onko sydämen ja omantunnon ääni se, minkä mukaan ojentaudutaan? Tämä on valitettavasti yksi pahimmista nykyajan harhoista – että totuus löytyy jokaisesta itsestään. Jos erehdyt sanomaan, että on ojentauduttava Raamatun mukaan, se on sitä ”oikeassa olemista” ja konservatiivista.

Tästä raamatullisesta kristillisyydestä Mäkinen toteaa: ”Tällaisessa kirkossa Kristus seisoo ovella ja kolkuttaa päästäkseen ulos. Tarvitaan luottamusta ja loputtomasti keskinäistä kunnioitusta, jotta uskaltaa avata oven ja astua Kristuksen kanssa epämukavuusalueille, ’eksistentiaalisiin periferioihin’, ja siellä, elämässä sisällä, Hän Ilmestyskirjan mukaan lupaa oven avanneelle: ”minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Voiko mikään asia enää hullummin kääntyä päälaelleen? Asia on oikeasti niin, että Mäkisen mallin mukaisessa kirkkolaitoksessa Kristus kolkuttaa päästäkseen ulos – tai ei edes kolkuta, vaan on jo poistunut. Onneksi on vielä olemassa eläviä paikallisseurakuntia, joissa Kristus on sisällä. Jumala näitä seurakuntia siunatkoon ja varjelkoon arkkipiispalta.

On hyvin valitettavaa, että arkkipiispa antaa selkeän viestin kansanedustajille, että kirkko kyllä hyväksyy tasa-arvoisen avioliittolain, kunhan vain saatte sen säädettyä. Kuinkahan moni kansanedustaja mahdollisessa äänestystilanteessa ajattelee, että kun kerran kirkko tämän hyväksyy, niin miksen minäkin?

Lisäys 15.5.2013

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen toi kirkolliskokousedustajille valtiovallan terveiset. Hän sanoi muun muassa: ”Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin, myös kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi.”

Erittäin hyvä ja ajankohtainen muistutus Räsäseltä! Koko puhe on luettavissa täältä.

Read Full Post »