Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kirkon tila’

Terveisiä Kansanlähetyspäiviltä Kankaanpäästä!

Viikonvaihteessa järjestetyt Kansanlähetyspäivät olivat anniltaan todella ravitsevat! On ilo kuulla julistusta, joka kumpuaa Raamatun sanasta ja jonka keskipisteenä on Kristus.

Useassa puheenvuorossa tuotiin esille huoli kirkon tämänhetkisestä tilasta, jossa kirkko on ryhtynyt toimimaan oman tunnustuksensa ja Raamatun vastaisesti. Niilo Räsänen ilmaisi asian näin: ”Kirkko on tähän asti seisonut vahvalla Jumalan sanan perustuksella, mutta nyt tätä perustusta on haluttu horjuttaa. Kirkon perustus on ollut Jumalan sanassa, mutta nyt itse Jumalan sana on asetettu kyseenalaiseksi.” Lue koko puhe! Moni puhuja muistuttikin kiusaajan sanoista: ”Onko Jumala todella sanonut?” Paholainen kun yrittää edelleenkin asettaa Jumalan sanan kyseenalaiseksi.

Samoin useaan kertaan todettiin, että jos jokin asia – vaikkapa laki – on Raamatun sanan vastainen, tulee ensisijaisesti totella Raamattua. Päivi Räsänen totesi erinomaisessa puheessaan, että ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä’ (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.” Lue koko puhe.

Leif Nummela antoi ymmärtää, että nyt olisi lähetysväen aika herätä ja olla valppaana: ”Harhaoppeja Jumalasta ja ihmisestä ei kehittele maailma, vaan kautta historian ne ovat tulleet kirkon sisältä. Näin on aina ollut. Kun luovutaan Jumalan sanasta ja aletaan opin ja etiikan perustana pitää muuta kuin Raamatun sanaa, kehitellään harhaoppeja. Tilanne on vakava silloin, kun vastoin Raamatun käskyä herätyskristillisyyden sydänmailla lähetysväen keskuudessa voidaan lähettää lähetystyöhön vastoin Jumalan sanaa pari, joka elää Jumalan sanan vastaisessa suhteessa. Ongelma on se – ei se että olisimme parempia – vaan se, että mitä Jumalan sana sanoo, ei enää päde käytännössä vaan se lähetysväki, joka on vuodet kantanut rukouksillaan ja uhreillaan tätä työtä, se vain istuu ja hyväksyy sen että toimitaan Jumalan sanan vastaisesti. Jos me joskus teemme saman, niin lähtekää ulos tästä teltasta! Kun sanon tämän, painotan, etten tee kirkkopolitiikkaa.” Lue kooste Nummelan raamattutunnista.

Myös lähetysjohtaja Mika Tuovinen on sanonut eri yhteyksissä selkeästi, että Kansanlähetys ei luovu periaatteistaan eli Raamatun totuudesta. Tämä silläkin uhalla, että joissakin etelän suurissa seurakunnissa seurataan tarkasti eri lähetysjärjestöjen kaikkia sanomisia. Kansanlähetys allekirjoitti keväällä lähetysjärjestöjen ja kirkon välisen perussopimuksen. Siinä lähetysjärjestöt sitoutuvat toiminaan kirkon tunnustuksen mukaisesti ja noudattamaan kirkon päätöksiä ja lähetysstrategiaa. ”Kansanlähetyksessä harkitsemme perussopimuksen irtisanomista, jos itsenäisyytemme joutuu vaaraan tai meitä vaaditaan toimimaan arvojamme vastaan”, Mika Tuovinen sanoi Kansanlähetyspäivillä. Lue Tuovisen ajankohtaiskatsaus.

On kunnioitettavaa suoraselkäisyyttä ja luottamusta Jumalaa kohtaan, että taloudellisenkaan uhan edessä ei luovuta totuudesta. Jumala on uskollinen ja tulee pitämään omistaan huolen!

Kun joissakin maissa Jeesuksen seuraaminen voi maksaa hengen, Suomessa on tilanne vain se, että ei ehkä saa jotain virkaa tai lähetysvaroja, tai voidaan nimitellä rikolliseksi tai joillakin muilla rumilla sanoilla, totesi Leif Nummela jatkaen: ”Mitä ensimmäisistä kristityistä sanottiin: ne syö lapsia. Heistä puhuttiin valheellisesti. Ei meidän tarvitse kuunnella syytöksiä, koska ne ovat ihan tolkuttomia. Iloitaan, että tästä teltasta saadaan lähteä viemään evankeliumia, puhdasta vettä, hyvää sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä. Se on valtava ilon aihe.

Edellä oli vain oma kapea poimintani päivien annista. Suosittelen lämpimästi lukemaan mainitsemani linkit – niissä on hyvää hengellistä ravintoa!

Lisäys 12.7.2013

Päivi Räsäsen puheen lain noudattamista käsitelleestä kohdasta on noussut kohu ja kirkosta eroaminen on kasvanut tämän seurauksena. Arkkipiispa ja jotkut piispat ovat sanoneet, että kyseessä ei ole kirkon kanta, vaan yksittäisen henkilön kannanotto.

Mitä kirkko itse sanoo asiasta? Päivi Räsänen viittaa blogissaan kirkossa virallisesti käytössä olevaan kirkkokäsikirjaan, jossa sanotaan seuraavasti:

Kahden valtakunnan kansalaisena

Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä. (Evankeliumikirja, 24. sunnuntai helluntaista)

Näin opetetaan oikein ja Raamatun mukaisessa hengessä. Päivi Räsänenkin on puhunut vain sitä, mitä kirkko on aina opettanut. Nyt vain on todettava, että kirkko on luopumassa Jumalan sanasta ja yrittää kaikessa mukautua tämän ajan virtauksiin. Luulen, että pikkuhiljaa kirkkokäsikirjasta pyritään poistamaan tuokin kohta. Käytännössä se voisi tapahtua nopeastikin, kun kirkollisia päättäviä elimiä – kuten kirkolliskokousta – miehittävät yhä enenevässä määrin liberaalit suuntaukset. Nyt on todellinen rukouksen aika, että Suomen ev.lut. kirkko säilyisi puhtaana näistä vastavoimista.

Lue Kalle Väätäisen asiaan liittyvä kirjoitus Päivi Räsänen minkä teit?

Lue Petri Paavolan hyvä analyysi Päivi Räsäsen puheesta.

Lue myös Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Lauri Kontron kirjoitus!

Read Full Post »

Jo maaliskuussa nousi kohu arkkipiispa Kari Mäkisen MTV3:lle antamasta haastattelusta. Siinä Mäkinen antoi selvän tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille, joka antaisi tasaveroiset oikeudet myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Myöhemmin Mäkinen viestitti erityisavustajansa kautta, että ”otti kantaa ihmisten ja heidän parisuhteidensa tasa-arvoiseen kohteluun, ei avioliittolainsäädäntöön. Mäkinen pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.”

Arkkipiispan kirkolliskokouksessa 13.5.2013 pitämä avauspuhe jatkaa saman teeman käsittelyä. Puhe löytyy kokonaisuudessaan täältä.

”Kun Jumala loi toisen ihmisen, Hän teki sen yksinäisyyden takia. Se oli Jumalan ensimmäinen pelastava teko. Tässä katsannossa ei ole eroa heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä. Molemmat parisuhteet ovat osapuolille yhtä tärkeitä, yhtä herkkiä ja yhtä haavoittuvia.”, Mäkinen sanoo.

Mäkinen ilmaisee suoran tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille: ”Siksi on merkittävää, että yhteiskunnassa luodaan lainsäädännöllä rakenteita, jotka antavat turvaa ja suojaa parisuhteelle ja sen osapuolille. Niitä tarvitsevat sekä heteroseksuaaliset parit että homoseksuaaliset parit. Keskustelussa on käsitelty etenkin sitä, tulisiko kehittää nykyistä kahden eri lainsäädännön mallia ja säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona vai laajentaa avioliitto käsittämään myös homoseksuaalisia pareja.”

”Mutta niitä lakeja ei säädä kirkko. Ne säätää eduskunta.” Huomio on aivan oikea, mutta nyt olisi kirkon johdolla oltava selkärankaa ja kertoa, mitä Raamattu oikeasti sanoo.

Sen sijaan kirkon viesti on: ”Kirkon puolestaan on keskustelun keskellä tarpeen etiikan kultaisen säännön ohella muistuttaa, että keskustelu ei koske vain tai ensi sijassa lainsäädäntöä, instituutiota, käsitteitä tai tasa-arvon periaatteita vaan aina ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä, joitten luotuna olemiseen kuuluu tarve tulla rakastetuksi ja vapautua yksinäisyyden taakasta.”

Mäkinen kehottaa kirkkoa mukautumaan tämän maailmanajan mukaan ja valmistautumaan samaan muutokseen, joka on jo tapahtunut monien muiden maiden kirkoissa: ”Riippumatta siitä, millaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja tullaan tekemään, koko kulttuuripiiriä koskeva muutos haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin. Miten avioliittokäsityksemme näkyy tässä tilanteessa, tätä taustaa vasten?” Arkkipiispa jättää huomioimatta, että Raamattu nimenomaan sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room. 12:2).

”Kirkon ykseyden kannalta liikutaan siis herkällä alueella, voisi sanoa epämukavuusalueella. Sille astuminen ei ole uhka vaan mahdollisuus. Se on kirkolle mahdollisuus syventää käsitystään avioliitosta.” Mäkinen jatkaa, että on paneuduttava avioliiton raamatulliseen taustaan, luomisteologiaan ja teologiseen traditioon. Silti ei voi välttyä näkemästä hänen lauseissaan tarkoitusta etsiä perusteita myös samaa sukupuolta olevien avioliitoille.

”Kirkko ei ole ulkopuolella, vaan kun kirkossa käydään seksuaalisuutta koskevaa keskustelua, puhutaan aina jäsenten, täysivaltaisten jäsenten omasta todellisuudesta.” Tätähän tämä on nykyisin: jäsenten pitää saada maksamalleen kirkollisverolle jotain vastinetta, joten heitä on kuunneltava. Valitettavasti kumarrus tapahtuu vain yhteen suuntaan – liberaaleille.

Mäkinen antaa selvän viestin: ”Älä pelkää”. Ei pidä pelätä sitä, että avioliittokäsitys on muuttumassa. Samaa sukupuolta olevien parien ei liioin tule pelätä ja tuntea arkuutta siitä, että heidän rakkauttaan ei aina hyväksytä.

Mäkinen pelkää näkymää kirkosta, ”jossa asuu kokemus, että ei ole lupa kuulla sydämensä ja omantuntonsa ääntä. Silloin hiljaisuus merkitsee pelokasta vaikenemista eikä Jumalan edessä pysähtymistä. Sellainen kirkko on itseensä ja omaan varmuuteensa käpertynyt. Elävästä uskosta tulee oikeassa olemista.” Onko sydämen ja omantunnon ääni se, minkä mukaan ojentaudutaan? Tämä on valitettavasti yksi pahimmista nykyajan harhoista – että totuus löytyy jokaisesta itsestään. Jos erehdyt sanomaan, että on ojentauduttava Raamatun mukaan, se on sitä ”oikeassa olemista” ja konservatiivista.

Tästä raamatullisesta kristillisyydestä Mäkinen toteaa: ”Tällaisessa kirkossa Kristus seisoo ovella ja kolkuttaa päästäkseen ulos. Tarvitaan luottamusta ja loputtomasti keskinäistä kunnioitusta, jotta uskaltaa avata oven ja astua Kristuksen kanssa epämukavuusalueille, ’eksistentiaalisiin periferioihin’, ja siellä, elämässä sisällä, Hän Ilmestyskirjan mukaan lupaa oven avanneelle: ”minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Voiko mikään asia enää hullummin kääntyä päälaelleen? Asia on oikeasti niin, että Mäkisen mallin mukaisessa kirkkolaitoksessa Kristus kolkuttaa päästäkseen ulos – tai ei edes kolkuta, vaan on jo poistunut. Onneksi on vielä olemassa eläviä paikallisseurakuntia, joissa Kristus on sisällä. Jumala näitä seurakuntia siunatkoon ja varjelkoon arkkipiispalta.

On hyvin valitettavaa, että arkkipiispa antaa selkeän viestin kansanedustajille, että kirkko kyllä hyväksyy tasa-arvoisen avioliittolain, kunhan vain saatte sen säädettyä. Kuinkahan moni kansanedustaja mahdollisessa äänestystilanteessa ajattelee, että kun kerran kirkko tämän hyväksyy, niin miksen minäkin?

Lisäys 15.5.2013

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen toi kirkolliskokousedustajille valtiovallan terveiset. Hän sanoi muun muassa: ”Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin, myös kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi.”

Erittäin hyvä ja ajankohtainen muistutus Räsäseltä! Koko puhe on luettavissa täältä.

Read Full Post »

Kirkon nelivuotiskertomus 2008-2011 on viime päivinä saanut runsaasti huomiota ja kirvoittanut kommentteja. Erityisesti silmään pistää raportista löytyvä tutkimustieto suomalaisten suhtautumisesta kristillisen uskon ydinkohtiin.

Kaaviossa näkyy niiden suomalaisten osuus, jotka pitävät mainittuja kristillisiä opetuksia vähintään todennäköisinä:

Kuten kaaviosta huomataan, niin neljän vuoden aikana (2007-2011) on tapahtunut aivan järkyttävä muutos suomalaisten uskossa. Tuona aikana usko keskeisiin totuuksiin on vähentynyt keskimäärin 20 %.

Mitä sellaista on tapahtunut tuon neljän vuoden aikana, joka selittäisi tämän järkyttävän muutoksen suhteessa uskomme kulmakohtiin? Kirkossa on käyty kovaa ja repivääkin keskustelua parisuhdelain vaikutuksesta kirkon toimintaan. Lopulta piispainkokous laati alkuvuodesta 2011 ohjeen rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Kirkkomme johto on selväsanaisesti tuonut ilmi, että Raamattua pitää tulkita tälle ajalle sopivalla tavalla. Jos piispat ja monet papit tällaista sanovat, kyllä se asettaa Raamatun uskottavuuden ylipäätään kyseenalaiseksi. Puhumattakaan siitä, miten monet teologit ovat saaneet äänekkäästi pitää esillä sellaisia mielipiteitä kuin että uskontunnustusta ei tule ottaa kirjaimellisesti, tai että Jeesuksen neitseestä syntyminen ei ole totta. Ja kaikki tällaiset kannanotot on saanut esittää ilman että piispat olisivat niitä mitenkään kritisoineet. Sitä he kyllä ovat kritisoineet, jos joku on Raamatun totuutta puolustanut – palautan vain mieliin jälkipyykin homoilta-keskustelun ja Älä alistu! -kampanjan tiimoilta.

Sitä saa mitä tilaa. Nyt kirkon johto miettii kuumeisesti, miten saada kansa osallistumaan enemmän jumalanpalveluksiin. Mitä se hyödyttää, jos siellä julistetaan muunnettua totuutta? Pidetään vain julistus sellaisella tasolla, että se ei ärsytä ketään vaan kelpaa kaikille. Ketä tällainen muotojumalinen kosiskelu kiinnostaa? Kansa kaipaa elävää sanaa, se kaipaa kohdata elävän Jumalan.

Nyt tarvitaan niitä rohkeita pappeja, jotka uskaltavat julistaa Kristusta olematta mieliksi ihmisille, mutta ovat uskollisia Jumalalle ja Hänen muuttumattomalle sanalleen.

Read Full Post »

Tiedätkö, mihin Kirkon Ulkomaanavulle (KUA) lahjoittamasi varat menevät? Toki suurin osa menee humanitaariseen apuun ja kehitysyhteistyöhön, mutta myös sellaiseen, jossa ainakaan minä en halua olla mukana.

KUA on teettänyt Finnwatchilla laajan selvityksen Israelin siirtokunnissa tuotetuista tuotteista. KUA puhuu ”laittomista” siirtokunnista. Selvityksen tekijöiden mukaan siirtokuntatuotteita myydään Suomessa harhaanjohtavasti israelilaiseksi merkittynä. Tarkoituksena on saada siirtokunta-alueilta tuleville tuotteille alkuperämerkintä Siirtokunta/palestiinalaisalueet, jolloin ”valistunut” kuluttaja voisi olla ostamatta näiltä alueilta tulevia tuotteita.

Eikä siinä kaikki, että teetetään selvitys, mutta lisäksi KUA on aloittanut laajan boikottikampanjan siirtokuntatuotteille. KUA on mukana EAPPI-ohjelmassa (Ekumeeninen kumppanuusohjelma palestiinalaisalueilla ja Israelissa), ja sen sivuilla kuka tahansa voi allekirjoittaa vetoomuksen Suomen hallituksen ministereille. Vetoomuksessa todetaan muun muassa seuraavaa: ”Arvoisa ministeri, me allekirjoittaneet olemme huolissamme Suomessa toimivien yritysten yhteyksistä Israelin laittomiin siirtokuntiin. Siirtokunnat on rakennettu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisesti. Myös Suomi katsoo niiden muodostavan vakavan esteen oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle Lähi-idässä… Vetoamme Teihin, että laaditte yhdessä muiden päättäjien ja viranomaistahojen kanssa maahantuojille ja jälleenmyyjille merkintämallin, joka erottaa siirtokuntatuotteet sekä Israelin valtioalueelta että palestiinalaistuottajilta tulevista tuotteista.”

Suomen osalta EAPPI-ohjelman toiminta rahoitetaan ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestöjen ohjelmatuella (lähde). Kun muistetaan nykyisen ulkoasiainministerimme avoimen vastenmielinen suhtautuminen Israeliin, ei ole ihmekään, että rahoittajan mieliksi on toimittava. KUA:n, Finnwatchin ja EAPPI:n sivuja lukiessa ei voi kun todeta valtavan yksipuolisuuden ja Israel-vastaisuuden hengen huokuvan niistä – vaikka he muuta väittävätkin. Miksi hyökätä juuri Israelia vastaan, kun maailmassa on paljon muitakin asioita, joihin voisi tarttua?

Pasi Turunen havainnoi terävästi blogissaan, että ”selvityksen laatijoiden tapa käsitellä Lähi-idän konfliktin taustoja syineen ja seurauksineen – mikä muodostaa keskeisen perustelun raportin boikottivaatimuksille – paljastaa paikoin perustavaa laatua olevan tietämättömyyden tosiasioista. Asioista perillä olevan lukijan on mahdotonta olla välttymättä ajatukselta, että laatijoiden aatteellinen asenteellisuus on paikoin vienyt voiton kylmistä tosiasioista. Lopputuloksena onkin kiusallisen yksipuolinen selvitys, joka paikoin johtaa lukijoitaan räikeästi harhaan.”

European Coalition for Israel -järjestö (ECI) kauhistui syystäkin KUA:n toiminnasta, ja lähetti kaikille uutiskirjeensä tilanneille seuraavan tiedotteen:

ECI:n kirjeen seurauksena Kotimaa24 sai aiheen kirjoittaa otsikolla Eurooppalainen Israel-järjestö uhkaillut Kirkon Ulkomaanapua. No, jokainen voi itse lukea ECI:n kirjeen ja tehdä omat johtopäätöksensä, onko se uhkailua. Sanonpa vain, että jos KUA on mukana EAPPI:n järjestämässä vetoomuskampanjassa Israelin boikotoimiseksi, niin miksi ECI ei saisi puolestaan kehottaa ihmisiä kirjoittamaan KUA:n johdolle?

Tuosta edellisestä linkistä löytyy myös KUA:n avoin kirje hallituksensa jäsenille ja kirkon piispoille. Siinä todetaan ECI:n kirjeestä muun muassa, että se ”sisältää asiatonta kieltä ja uhkauksia eri tasoilla”. Asiatonta kieltä ja uhkauksia en löytänyt, mutta Ilmeisesti KUA:n on hermostuttanut kirjeen seuraavat kohdat:

Vaino juutalaisia kohtaan 1930-luvulla alkoi kiellolla ostaa juutalaisilta. Boikotti israelilaisia tavaroita vastaan, jotka on tuotettu kiistellyillä alueilla, on valikoiden kohdennettu kampanja maailman ainoaa juutalaisvaltiota vastaan. Nyt meidän on aika sanoutua irti tällaisesta.

Vaikeneminen pahuuden edessä on sekin pahuutta. Puhumattomuus on sekin puhumista; toimimatta jättäminen on sekin toimintaa. (Dietrich Bonhoeffer)

KUA on sanonut julkaisevansa saamaansa palautetta, joten toivoa sopii, että jokainen heille kirjoittava käyttäisi asiallista kieltä. Nuku mieluummin yön yli ja sano asiasi vasta sitten!

Lisäys 12.2.2013

Pasi Turunen on hiljattain julkaissut kirjan KIELLETYT HEDELMÄT – KRIITTINEN ANALYYSI. Siinä hän tuo esille muun muassa Finnwatchin raportin tarkoitushakuisuuden ja selvät asiavirheet.  Lisätietoa ja linkki PDF-muotoiseen kirjaan löytyvät Turusen blogisivulta Kirkon Ulkomaanavun tilaama Finnwatchin raportti ei kestä kriittistä tarkastelua.

Read Full Post »

Kotimaa24-verkkolehti hyökkää voimakkain sanoin kristillistä nuortenlehteä Nuottaa vastaan artikkelillaan Riparilehti vertaa Suomen sikiöseulontoja Natsi-Saksaan, ja palauttaa mieliin Älä alistu -kampanjaan liittyneet lehden taustavoimat.

Nuotan julkaisemassa riparilehdessä tuodaan ihailtavan selvästi esille moni sellainen asia, joka on kirkon nykyaikaisesta virallisesta opetuksesta puuttunut. Lue nuo keskustelua herättäneet tekstit alla olevista linkeistä (yläreunasta löytyvällä suurennuslasilla saat tekstin suuremmaksi, sen jälkeen vasemman reunan plus-painikkeella voit vielä suurentaa tekstiä, ja vetämällä hiirellä tekstistä saat siirrettyä sitä pysty- ja sivusuunnassa):

Materiaalista löytyy seuraava lause: ”Kristityillä on sanoma, joka ratkaisee ihmisen syyllisyyden ongelman: Jeesuksen uhri tekee ihmiselle mahdolliseksi tunnustaa syntinsä ja saada ne anteeksi.” Eipä siis ole ihme, että materiaaliin on reagoitu ärhäkkäästi.

Kotimaa-konserni julkaisee omaa Fleim-nuortenlehteään, josta en Nuotta-lehteä vastaavaa sanomaa löytänyt hakemallakaan. Sen sijaan Fleimin artikkeleissa yritetään aivopestä nuoria nielemään muun muassa se vihollisen valhe, että Raamattua ei pidä nykyaikana ottaa todesta, vaan sen sisältö tulee tulkita tälle ajalle sopivaksi. Raamatun arvovalta kiistetään aivan suorin sanoin esimerkiksi seuraavassa lainauksessa:

Tämä kultaisen säännön noudattaminen, se että tekee toisille sitä mitä toivoo itselleen tehtävän, sehän vaatii oman elämän ymmärtämistä ja lähimmäisen elämän ymmärtämistä, jotta osaisi tehdä oikein. Meidän täytyy itse selvittää itsellemme, mitkä ovat oikeita ratkaisuja missäkin tilanteessa; missä rakkaus parhaiten toteutuu – miten vältetään pahan tekeminen toisille ihmisille. Ja nämä ovat kyllä sellaisia asioita, jotka on opeteltava oman elämän ja kokemuksen kautta, ei niitä voi opetella suoraan mistään kirjasta, ei edes Raamatusta. (Vanhan testamentin tutkija Martti Nissinen Helsingin yliopistosta Fleimin haastaattelussa)

On hienoa, että meillä on vielä Nuotta-lehden kaltaista sisältöä tarjolla – todellista elävää ravintoa!

Runsasta Jumalan siunausta ja johdatusta Nuotta-lehdelle ja sen tekijöille sekä lehden julkaisijoille SLEYlle, Kansanlähetykselle ja OPKOlle!

Read Full Post »

Olen jo pitkään ajatellut, että pitäisi kirjoittaa heikon veljen ja sisaren huomioimisesta. Nyt asia tuli ajankohtaiseksi, kun on uutisoitu ensi kesänä järjestettävästä kirkon viini-illasta: Kirkko isännöi virsi- ja viini-iltaa. Illan isäntänä ja emäntänä häärivät kirjailija-pappi Jaakko Heinimäki ja toimittaja-kirjailija Kaisa Raittila.

Meiltä uskovilta ei viini tai alkoholi ylipäätään ole kiellettyjä, mutta jos joku toinen kokee ne loukkaukseksi, silloin niitä ei pidä käyttää. Ei edes kotona lukkojen takana, mutta nyt tämä tuodaan kaiken kansan näkyville kirkon toimesta! Miksi Raamattua ei enää lueta niin kuin se on tarkoitettu luettavaksi? Jeesus sanoo: ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt. 18:6).

Paavali opettaa tätä asiaa roomalaisille ja korinttilaisille (Room. 14:13-23 ja 1. Kor. 8). Roomalaisille hän puhuu joidenkin ruokien syömisestä: ”Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.” Paavali opettaa korinttilaisille epäjumalille uhratusta lihasta, että se ei ole sen huonompaa kuin muukaan liha, mutta:

Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni. (1. Kor. 8:9-13)

Pyhä Henki sanoo selvästi, että tämä asia ei ole missään määrin lakihenkisyyttä, vaan toisen ihmisen kunnioittamista. Kyse on lähimmäisemme iankaikkisesta elämästä; olemmeko me sen esteenä? Jos Jumalan armosta maailmasta pelastettu näkee pidettävän tanssitunteja seurakunnan tiloissa, se voi saada hänet luopumaan uskosta. Vastaavasti kuiville päässyt alkoholisti voi retkahtaa uudestaan meidän takiamme. Silloin olisi parempi, että meidät upotettaisiin meren syvyyksiin myllynkivi kaulassa.

Kirkossa on heitetty Raamattu ylimpänä ohjeena syrjään ja sen sijaan alettu toteuttaa vanhaa kreikkalaista sanontaa In vino veritas – viinissä on totuus.

Herra armahda Suomen kansaa ja sen hengellisiä johtajia. Älä salli maailman mielistelyn ja maailmanmielisten vallata kirkkoa.

Read Full Post »

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyö kanavoituu seitsemän lähetysjärjestön kautta. Koska lähetysjärjestöt sitoutuvat Raamattuun enemmän kuin monen kirkon päättäjän mielestä on sopivaa, tukea osalle lähetysjärjestöistä ollaan vähentämässä ja lopettamassa kokonaan. On esitetty mielipiteitä siitä, että seurakunnat voisivat kanavoida tukensa sopivaksi katsomiinsa kohteisiin suoraan ilman näitä lähetysjärjestöjä. On myös toivottu vain yhden lähetysjärjestön mallia seitsemän sijaan. Ongelmaksi nähdään se, että lähetystyötä tekevät itsenäisten herätysliikkeiden lähetysjärjestöt, joihin seurakunnilla ja kirkolla ei ole määräysvaltaa. Kun ei ole suoraa määräysvaltaa, niin yritetään pakottaa lähetysjärjestöjä luopumaan periaatteistaan kiristämällä taloudellisesti.

Miksi lähetystyötä tehdään? Meitä velvoittaa Jeesuksen antama käsky ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt. 28:19-20). Haluamme olla kertomassa muille siitä, että Jumala antaa iankaikkisen elämän Jeesuksen kautta. Samalla autamme ihmisiä heidän maallisessa hädässään, mutta lähetystyön perimmäinen syy on jokaisen ihmissielun iankaikkinen elämä; se on mahdollista vain uskomalla Jeesukseen, joka tahtoo pelastaa jokaisen.

Ruotsin kirkossa julistava lähetystyö on kokonaan lakannut, ja tilalle on tullut kehitysavun antaminen (kehitysyhteistyö). Sama suuntaus näyttää siis saaneen jalansijaa myös Suomen kirkossa. Hyvä on tulossa parhaan tilalle. Muuttuuko suomalainen lähetystyö pelkäksi Kirkon Ulkomaanavun tekemäksi humanitääriseksi työksi?

Uusi Tie -lehden 9.2.2012 ilmestyneessä numerossa haastateltiin Marja-Liisa ja Risto Soramiestä. He ovat tehneet lähes 40 vuotta lähetystyötä islamilaisten parissa. Risto kertoo, että paljon on painotettu sitä, että ihmiset tulevat uskoon nähdessään miten me elämme. Ei tämä hänen mukaansa mitään huuhaata ole, mutta he huomasivat, että asia on aivan päinvastoin. ”Emme me omalla rakkaudellamme voita ihmisiä Jumalan valtakuntaan, vaan me viemme Jumalan rakkautta Kristuksessa ihmisille. Evankeliumi synnyttää ihmisiä Jumalan valtakuntaan, Risto painottaa.

Paavali on kirjoittanut muistutuksen juuri tämän ajan ihmisiä varten: Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2). Olkoon rukouksenamme, että Herra ei sallisi Suomen kirkon luopua Jumalan sanasta ja evankeliumin viemisestä muille kansoille.

Mainittakoon, että Suomen ev.lut. kirkon lähetysjärjestöillä on yli 400 lähettiä yli 30 maassa. Suomen helluntaiseurakuntien Fida International ry:llä on noin 270 lähetystyöntekijää ja 60 yhteistyömaata. Suomen Vapaakirkolla on 34 lähettiä 13 maassa.

Read Full Post »

Eilen pidetyn Kuopion piispanvaalin ensimmäisen äänestyskierroksen kaksi parasta olivat professori Miikka Ruokanen (177 ääntä) ja pääsihteeri Jari Jolkkonen (173 ääntä). Koska kumpikaan ei saanut yli 50 % kaikista äänistä, vaalin seuraava kierros näiden kahden välillä pidetään 20.2.

Jo nyt voidaan todeta, että Kuopio on saamassa hyvän piispan, valittiinpa kumpi tahansa. Esittämiensä kannanottojen ja haastattelujen perusteella he ovat Raamattuun pitäytyviä perinteisiä kristittyjä. Kuopion eläkkeelle jäävän piispan Wille Riekkisen sanotaan olevan Suomen piispoista vapaamielisimmän, joten suunnanmuutos hiippakunnan johdossa tulee olemaan suuri. Tämän vuoksi ei ole ihme, että piispanvaalissa mukana ollut hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen on ollut jo etukäteen huolissaan vaalin tuloksesta. Savon Sanomissa 12.1.2012 olleen uutisen mukaan Häkkinen on kertonut kokevansa Jolkkosen ja Ruokasen uhkaksi työyhteisölleen, Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulille. Nyt tämä uhkakuva sitten toteutui.

Mainittakoon, että Sakari Häkkinen on Yhteys-liikkeen puheenjohtaja. Kyseinen liike ajaa tarmokkaasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia yhteiskunnassa ja kirkoissa.

Lisäys 20.2.2012:

Jari Jolkkonen on valittu äänin 418-207 Kuopion piispaksi. Onnittelut ja siunausta hänelle tehtävän hoitamiseen!

Read Full Post »

Medialähetysjärjestö IRR-TV järjestää 15.9.-15.10.2011 mission pääkaupunkiseudulla. Olen vuosien varrella lukenut IRR-TV:n järjestämistä suurkaupunkimissioista mm. Venäjällä. Täytyy vain ihailla ja ihmetellä, miten he pystyvät tavoittamaan niin paljon ihmisiä. Muutaman vuoden aikana 80 miljoonaa ihmistä on tavoitettu, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä on tullut uskoon ja mukaan seurakuntiin, lukuisat itsemurhaa hautoneet ovat pelastuneet, päihderiippuvaiset ovat vapautuneet riippuvuuksistaan ja perheet ovat eheytyneet.

Mikä tällaisen toiminnan takana on? Mikä mahdollistaa toiminnan? Usein toiminnan perustaja on saanut Jumalalta työnäyn. Näky kantaa läpi vaikeidenkin aikojen. Muut henkilöt siinä työyhteisössä eivät yleensä ole konkreettisesti saaneet samanlaista näkyä, mutta he tukevat sitä. He kokevat hengessään, että näky on Jumalasta, ja vetävät köyttä samaan suuntaan.

Kuinka ollakaan, IRR-TV on suunnitellut missiota myös Suomen pääkaupunkiseudulle. Hienoa! Tapahtumasta on jo esitekin olemassa. Mission suunnittelussa on mukana yli 60 seurakuntaa ja kristillistä järjestöä, joista 90 % on vapaista suunnista. Ilmeisesti pääkaupunkiseudun luterilaisista seurakunnista vain Espoonlahden seurakunta on varauksetta mukana missiossa (Seurakuntalainen 3.6.2011). Missiota varten koulutetaan 500 vapaaehtoista vastaamaan puheluihin hengellisiä etsijöitä kohtaamaan. Tämä onnistuu vapaissa suunnissa helposti, mutta onkin monessa luterilaisessa seurakunnassa kantona kaskessa – joka ilmenee myös Vantaankosken seurakuntaneuvoston pöytäkirjasta 24.5.2011:

Koska missiosta tulee hyvin näkyvä, se tulee tavoittamaan myös seurakuntamme jäsenet. Seurakunnalla on hyvä olla rakenne, jolla kyselijät tullaan kohtaamaan – olipa seurakunta missiossa mukana tai ei. Luonnollinen tapa olisi se, että seurakunta menee mukaan missioon ja järjestää sen alueellaan omalla tavallaan. Edellytyksenä seurakuntamme missioon osallistumiseen on se, että saamme missioon mukaan laajan joukon vapaaehtoisia eivätkä näin mission työt kasaudu liiaksi työtekijöille. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin kontaktin ottamiseen ja seurakunnan toimintaan ohjaamiseen (esim. pienpiiritoimintaan) vaadittavien vapaaehtoisten löytämistä.

Vantaankosken seurakuntaneuvosto päätti kokouksessaan olla osallistumatta pääkaupunkimissioon.

On valitettavaa, että suurista luterilaisista seurakunnista ei löydy näkyä tällaiselle tavoittavalle työlle. Suuren kiitoksen ansaitsee kuitenkin Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen, joka sanoo: ”Olemme ihan ilomielellä mukana tällaisessa. On suuri ilo olla tavoittamassa oman alueen uskosta vieraantuneita, eihän seurakunnalla tärkeämpää tehtävää voi olla.” (Seurakuntalainen 23.5.2011).

Monilla luterilaisilla on melkoisia allergioita vapaita suuntia kohtaan, se on havaittu tämänkin mission kohdalla. Kun on suuri organisaatio itsellään, niin kai se käy vähän ylpeyden päälle, kun pitäisi mennä jonkin helluntailaistaustaisen organisaation missioon mukaan. Voi hyvät hyssykät! Tähän ei voi kuin todeta profeetta Jesajan sanoin, että ”Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut” (Jes. 33:8).

Mitä sen sijaan tekee suuri ja mahtava kirkkolaitos – julkaisee oman ”missioesitteensä” Kirkon neljä vuodenaikaa. Esitteestä kirjoitti Heli Karhumäki tänään ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä muun muassa seuraavaa:

”Oli pakko todeta: ei sanaakaan Jeesuksesta. Ei sanaakaan armosta, evankeliumista, rististä, Jumalan rakkaudesta tai syntien sovituksesta. Ei ylösnousemuksesta, joka antaa taivastoivon. Ei pyhästä Hengestä, joka yhdistää kirkon. Ei ehtoollisesta, jossa Kristus on läsnä. Ei lähetystyöstä, joka tuo yhä uusia ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi. Mainittiin kyllä, että kirkolta edellytetään uskollisuutta perustehtävälleen. Esitteen mukaan kirkon perustehtävä on kriisiapu.” (Kotimaa 16.6.2011)

Kirkon perustehtävä ei ole kriisiapu. Kirkon ja kaikkien kristittyjen perustehtävä on kertoa evankeliumia Jeesuksesta lähetyskäskyn mukaisesti: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20)

Itse koin muutama vuosi sitten Jumalan antavan selvän kehotuksen: Lähde liikkeelle! Koen sen tarkoittavan sitä, että olen vähässä uskollinen Matteuksen evankeliumin 25. luvun vertauksen mukaisesti, jossa kerrotaan palvelijoille uskotuista rahoista ja niiden käyttämisestä. Koen sen tarkoittavan sitä, että lähden seurakunnan työhön vapaaehtoiseksi tekemään omalta osaltani sitä, mitä osaan.

Tärkeintä on sanoa Jeesukselle: Tässä olen, ota minut käyttöösi. Hän kyllä huolehtii lopusta ja antaa sinulle sellaisen palvelutehtävän, jota osaat ja jaksat tehdä. Jeesus sanoo: ”Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä” (Matt. 11:30). Hän ei anna kenellekään kuormaa yli voimien. Jos et muuta jaksa tehdä, niin älä unohda erästä todella tärkeää tehtävää – rukousta. Mikään asia ei onnistu ilman rukousta, ja esirukous toisten puolesta on mitä tärkein tehtävä!

Read Full Post »

Nuorison kuulee aina silloin tällöin lausuvan akronyymin EVVK, eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Sama kirjainlyhenne tuli itselleni mieleen, kun katsoin Lahdessa 13.-15.5.2011 pidettävien kirkkopäivien ohjelmaa. Miten jostain tapahtumasta on saatukin niin kuiva ja mitäänsanomaton? Ohjelmassa on muun muassa valokuva- ja taidenäyttelyitä, performanssiesityksiä, konsertteja yms. kulttuuritapahtumia, sosiaalifoorumi ja muita seminaareja aiheista maan ja taivaan väliltä. Ohjelmaa on aivan hengästymiseen asti. Toki mukana on tilaisuuksia lähetystyöstä, seurat, jumalanpalveluksia ja jopa Jukka Norvannon yhden tunnin mittainen raamattuluento, mutta miten löytää jyvät akanoista, kun on 100 tapahtumaa ympäri kaupunkia?

No ehkä minä olen väärässä. Nimittäin viimeksi kirkkopäivillä oli 40 000 vierailijaa, ja ilmeisesti tänäkin vuonna kävijöitä riittää.

Jotain sellaista kirkkopäiviltä puuttuu, joka saisi minut lähtemään mukaan – paitsi tuo Norvannon osuus. Olen käynyt monilla hengellisillä kesäjuhlilla, joten arvostan tämänkaltaisissa tapahtumissa ennen kaikkea hengellistä sisältöä. Kirkkopäivät eivät ilmeisesti halua profiloitua samaan kategoriaan muiden (hengellisten) tapahtumien kanssa, vaan tarjoaa kulttuuria ja muuta korkeatasoista ”hengen”ravintoa.

Eikö silti ihmisen iankaikkista sielua ruokkiva hengellinen ravinto olisi yksi tärkeimmistä asioista? Ainakin tästä voidaan nähdä yksi selkeä asia: kirkon herätysliikkeet, jotka järjestävät hengellisiä kesäjuhlia, pitävät huolta ihmisten sielun tilasta ja tarjoavat sanaa Jeesuksesta. Kirkko puolestaan omilla päivillään tarjoaa enemmän kaikkea muuta – aika paljon uskonnolliseen kaapuun puettua ajanvietettä. Ei pidä siis yhtään ihmetellä, miksi kirkon nykyjohto suhtautuu niin peittelemättömän nurjasti herätysliikkeisiin.

En ole kirkkopäivillä käynyt, joten saatoin antaa edellä väärän todistuksen tapahtumasta. Mutta vuosikymmenten aikana asioita paljon seuranneena pystyn jotain aistimaan siitä hengestä, joka välittyy minulle pelkän ohjelman ja puhujaluettelon välityksellä. Surullista on, että suuret määrät rahaa palaa tuollaiseen toisarvoiseen toimintaan. Annettaisiin sekin rahasumma vaikka mainituille herätysliikkeille evankeliumin levittämiseen – tosin kirkon linja viime kuukausina on valitettavasti ollut, että halutaan ottaa nykyisetkin määrärahat niiltä pois.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »