Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kirous’

By Aviel Schneider, Israel Today maaliskuu 2018, suom. SK

Sana ”siunaus” (engl. blessing) on avainsana Raamatussa. Substantiivi ”siunaus” heprealaisen Raamatun tekstissä on bracha ja se, jota siunataan, on baruch. Baruch ja bracha on johdettu juuresta bet-resh-kaf, joka tarkoittaa ”polvi”. Polvistuminen ja kumartuminen ovat kunnioituksen merkkejä. Näin ollen sana polvi löytyy heprean sanasta siunaus.Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman” (Jes. 45:23). Polvistuminen ylempänsä edessä, olkoonpa kysymyksessä kuningas tai maailmankaikkeuden Luoja, on merkki nöyrtymisestä. Polvistuminen on uskonnollisen ja hurskaan kunnioituksen ilmaus. Käytäntö polvistua rukoiltaessa löytyy monista uskonnoista. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen” (Ps. 95:6). Näin ollen heprean kielessä polvistuminen ja siunaaminen ovat hengellisesti kytketyt yhteen.

”Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen” (5. Moos. 11:26). ”Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta” (Ps. 24:5). ”…ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on ja vuodatan sateen ajallansa – ne ovat siunauksen sateita” (Hes. 34:26). Kun lukee heprealaisen Raamatun tekstissä sanan siunaus, niin myös automaattisesti tulee luetuksi sana polvi, ilmaisun kielitieteellinen muoto ja jumalasuhteemme vahvistus.

Näin ollen heprean sanasta baruch, siunattu, tulee attribuutti, joka kuvailee Jumalaa kaiken siunauksen lähteenä. Jokainen, joka lausuu siunauksen, ilmaisee ihmetystä ja hämmästystä siitä, kuinka siunattuja Jumalan teot ovat meitä kohtaan ihmisinä. Yhtenä ensimmäisistä lupauksistaan Jumala sanoo Aabrahamille: ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3). Siunaukset ja kiroukset eivät ole pelkästään toiveiden ja halujen ilmauksia; niiden tarkoitus on saada aikaan juuri se asia, jonka lupaavat. Tulos ei kuitenkaan tapahdu kuin taikaloitsulla. Se riippuu Jumalasta.

Raamatussa on kolme polkua siunaamisia varten: Jumala siunaa meitä ihmisinä, me siunaamme toisiamme ja me siunaamme Jumalaa. Heprealaisen käsityksen mukaan ei vain Jumala siunaa ihmistä, vaan myös me ihmiskuntana siunaamme Jumalaa, kuten Psalmit selvästi ilmaisevat: Thus will I bless thee (niin minä siunaan sinua) while I live: I will lift up my hands in thy name.(Ps. 63:4, KJV). [Suom. huom.: KR38: Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi. Suomessa ei osata kääntää Raamattua. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät kuten KJV. Tulee mieleen myös Job 2:9: Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole, Biblia 1776.]

Siunaus vahvistaa sen, mitä usko odottaa Jumalalta. Täysin järjenvastainen luottamus on ominaista Jobille, joka kärsimyksessäänkin kieltäytyy kiroamasta Jumalaa, vaan jatkaa Hänen siunaamistaan: ”Herra antoi ja Herra otti; kiitetty (KJV: blessed, siunattu) olkoon Herran nimi” (Job 1:21). Heprealainen Raamatun teksti käyttää samaa sanaa bracha molemmissa jakeissa, joiden mukaan ihmiset siunaavat Jumalaa. Raamatun käännöksissä tietyissä kohdissa sana bracha on joskus käännetty sanoilla ”kiitetty”, ”ylistetty”, ”kunnioitettu” (glorified).

Read Full Post »

Kuinka suositusta hyveestä on tullut kirous siunauksen sijaan
By Dr. David R. Reagan, suom. SK

Kristittyjä kehotetaan kaikkialla Raamatussa olemaan hyveellisiä. Pietari kirjoittaa: ”Niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta” (2. Piet. 1:5-7). Paavali esittää samanlaisen hyveiden luettelon jakeissa Gal. 5:22-23 ja viittaa niihin ”Hengen hedelmänä”.

On tarpeetonta sanoa, että hyveiden oletetaan olevan hyvän tunnuspiirteitä. Sanakirja määrittelee hyveen, että se on ”moraalisen erinomaisuuden tai hyvyyden tunnusomainen piirre”. Kuitenkin se hyve, jota tänä päivänä pidetään ykkösenä Amerikassa, on kaikkea muuta kuin hyvä. Se uhkaa tuhota sekä Amerikan että Seurakunnan.

Arvojen muuttuminen

Meidän kansallinen ykköshyveemme oli oikeudenmukaisuus. Se on hyve, jota Martin Luther King nuorempi käytti vakuuttamaan omatuntomme syyllisyydestä ja kutsumaan meitä katumaan rodullista vääryyttä.

Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan enää ole Amerikan tärkein hyve. Jos haluat tietää, mikä tuo hyve on, niin kysy sitä lapsiltasi, koska sitä taotaan heidän päihinsä päivittäin heidän julkisen koulunsa luokissa.

Mikä on tänä päivänä tärkein hyve? Se on suvaitsevaisuus (engl. tolerance).

Se kuulostaa niin hyvältä. Se kuulostaa niin kohottavalta, niin myönteiseltä luonnoltaan. Mitä todennäköisimmin sinä vastaat lapsillesi: ”Se on suurenmoista! Kuunnelkaa tarkasti opettajaa!” Mutta ennen kuin teet sen, salli minun varoittaa sinua. Se suvaitsevaisuuden käsite, jota tänä päivänä opetetaan lapsillemme, on kaikkea muuta kuin suurenmoinen. Se on läpikotaisin vaarallinen.

Uusi merkitys

Kuinka voi jokin, joka näyttää niin hyvältä, olla niin kauhea? Eikö suvaitsevaisuus sitten olekaan välttämätön hyve ennakkoluulojen, ahdasmielisyyden ja vihan estämiseksi? Ongelman juuri on siinä tosiasiassa, että perinteinen suvaitsevaisuuden käsite – se jonka kanssa Amerikan aikuiset kasvoivat – on määritelty uudelleen moraaliseksi perversioksi.

Se suvaitsevaisuus, jonka kanssa kasvoimme, oli sellaista, että se kehotti kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä, uskontoja ja elämäntapoja. Se oli aate käsitellä arvokkaasti ja kunnioituksella niitä, jotka voivat olla eri mieltä kanssamme elämän peruskysymyksissä.

Tämä perinteinen suvaitsevaisuuden käsitys on yksi Amerikan demokratian peruskivistä. Se tuotti erilaisuuden vapauden asenteen – vapauden, joka on tehnyt mahdolliseksi katolisille, protestanteille ja juutalaisille elää yhdessä rauhassa.

Tämän perinteisen suvaitsevaisuuden käsitteen on kuitenkin korvannut ”Uusi Suvaitsevaisuus”, jota tänä päivänä opetetaan lapsillemme. ”Uusi Suvaitsevaisuus” ei vaadi ainoastaan kunnioitusta, vaan myös kannattamista ja kehumista. Siten ei enää riitä, että vain suvaitsen homoseksuaalista elämäntapaa. Ollakseni todella suvaitsevainen, minun täytyy myös kannattaa ja kehua sitä. Ja jos kieltäydyn siitä, olen vihamielinen ja ennakkoluuloinen fanaatikko!

Kieroutunut ”hyve”

Uusi suvaitsevaisuus ei ole ensinkään hyve, koska se perustuu valheeseen. Valhe, joka toimii sen perustuksena, on uskomus, että kaikki arvot, uskomukset ja elämäntavat ovat yhtä hyviä.

Siten demokratiaa ei katsota yhtään paremmaksi kuin diktatuuria. Kapitalismia ei pidetä yhtään parempana kuin sosialismia. Ja kristinuskoa ei nähdä yhtään parempana kuin hinduismia.

Tiivistettynä nykykielellä: ”Kukin taaplatkoon tyylillään kenenkään tuomitsematta toistansa.”

Tähän ”Uuteen Suvaitsevaisuuteen” liittyy kuitenkin ironia. Se ironia, että suvaitaan kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta!

”Uuden Suvaitsevaisuuden” uskonnollisella vaikutuksella on syvällisiä profeetallisia seurauksia. Minä näen sen valmistavan tietä Antikristuksen maailmanuskonnolle.

Aika on lyhyt

Jeesus tulee pian! Hän tulee hallitsemaan ”rautaisella valtikalla” (Ps. 2:9 ja Ilm. 2:27). Silloin ei pahaa suvaita ollenkaan ja seuraus on oleva että maailma on täynnä rauhaa, vanhurskautta ja oikeudenmukaisuutta, niin kuin vedet peittävät meret.

Odottaessamme Hänen paluutaan meidän ei tule antaa periksi ”Uudelle Suvaitsevaisuudelle”. Meidän tulee olla rakastavia, mutta ei välinpitämättömiä. Meidät on kutsuttu olemaan maailman valo ja suola (Matt. 5:13-14). Se tarkoittaa, että meidän tulee puhua vanhurskauden puolesta

”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa” (Ps. 97:10).

Jumala kysyy: ”Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?” Ps. 94:16).

”Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni” (Room. 12:9).

”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan” (Aam. 5:15).

Kuten nämä sanankohdat selvästi opettavat, meidän täytyy rohkeasti kertoa maailmalle, että on Jumala, joka vihaa syntiä ja joka vihaa sitä niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa kuolemaan syntiemme tähden, jotta me voisimme olla sovinnossa Luojamme kanssa.

Opi lisää ”Uudesta Suvaitsevaisuudesta” ja sen kielteisestä vaikutuksesta läntiseen maailmaan ja seurakuntaan.

Read Full Post »