Todellinen syy paniikkiin

A Real Reason to Panic
By Steve Schmutzer, 27.11.2020, suom. SK

Hirveän paljon Jumalaa pelkääviä, perustuslakia kannattavia ja lakia noudattavia ihmisiä Amerikassa ovat turhautuneita ja huolestuneita marraskuun 3. päivän vaalien jälkeen.

Huomattava osa näistä ihmisistä ovat melko varmoja, että demokraatit harjoittivat petollista käytöstä saadakseen näyttämään siltä, että Joe Biden voitti reilusti presidenttiäänestyksen.

Osa TUOTA toista ryhmää kokee Biden’in ”menestyksen” olleen globalististen resurssien, salaisten yksilöiden ja pimeiden agendojen huolellisesti järjestämää.

Ja lopuksi – pienempi osa tästä viimeisestä joukosta on edelleen varma, että Jumala hallitsee EDELLEEN.

Laita minut tähän viimeiseen kategoriaan.

Katselen, kuinka monet itseään kristityiksi kutsuvat, painavat paniikkinappulaa näinä päivinä. ”Kuinka Jumala voisi sallia tämän?” ”Nyt menemme ahdistukseen.” ”Onko Joe Biden antikristus?” ”Nämä vaalit tarkoittavat, että tempaus tapahtuu millä hetkellä tahansa.”

Typeryyden näyttö suuressa osassa seurakuntaa on ahdistavaa nähdä ja kuulla. On itsestään selvää, että Kristuksen morsian tietää hyvin vähän ylkänsä suunnitelmista.

Tässä on vain muutamia seikkoja, jotka tulee pitää oikeassa perspektiivissä näinä myllerryksen aikoina:

Numero 1. Raamatun ennustukset – mukaan lukien sen ensisijaiset kehitykset ja merkit – pyörivät Israelin ympärillä. Kuten tri. John MacArthur sanoi: ”Jos käsität Israelin oikein, saat eskatologiasi kohdalleen.” Jos irrotat katseesi Jumalan kellosta, et voi ymmärtää oikein aikaa, jossa elämme. Profeetallisten asioiden arvioiminen Amerikan asioiden linssin läpi on osoitus tietämättömyydestä ja ajan tuhlaamista.

Numero 2. Menneissä vaaleissa ei ole mitään, mikä viestittäisi Tempauksen olevan tapahtumassa. ”Autuas toivomme” (Tiit. 2:13) ei ole yhteydessä mihinkään tiettyyn tapahtumaan. Se on läheinen ja merkitön ihme. Se tulee ilman varoitusta. Apostoli Paavali odotti sitä omana aikanaan. Meidän pitäisi odottaa sitä samalla tavalla 2. joulukuuta kuin odotimme 2. marraskuuta.

Numero 3. Sen lisäksi, että voimme todellakin nähdä ahdistuksen kauden elementtien koreografian ottavan muotoa – globaalit pandemiat, nouseva laittomuus, erityiset liitot Lähi-idässä, vetoamiset yhden maailman hallintoon jne. – mikään näistä tapahtumista ei tarkoita, että uskovat joutuvat kestämään Ahdistuksen. Pyhien kirjoitusten TÄYSI neuvo tekee selväksi, että pyhät lähtevät tältä planeetalta, ennen kuin Danielin 70. viikko käynnistyy.

Ja lopuksi varmista, että lippusi taivaaseen on kunnossa. Matt. 7:21-23 tekee hyvin selväksi, että monet huomaavat liian myöhään, etteivät olleetkaan todella pelastettuja. Tämä on yksi Jumalan sanan pelottavimmista kohdista ja jos haluat ymmärtää, mitä on todellinen paniikki, niin lue seuraava kappale huolellisesti:

Suoraan sanoen näinä aikoina kirkonpenkeissä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole oikeassa suhteessa Kristukseen. He luulevat olevansa – mutta eri syistä heidät on petetty. Iankaikkisuuden kannalta on tärkeää saada tämä asia kohdalleen.

Haastava, mutta hengellisesti elintärkeä kysymys pohdittavaksi on: ”Mikä on iankaikkinen tilani?” (2. Kor. 13:5). Jaakobin kirjeen 1. luvun mukaan koettelevat olosuhteet todistavat uskomme eheyden.

Näinä päivinä ei ole mitään kiireellisempää, kuin varmistaa, että sydämemme tila on oikea Jumalan edessä.

Read Full Post »

Elämän merellä (osa 1)

On the sea of life (part 1)
15.9.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Raamatussa on erilaisia rinnastuksia, jotka heijastavat kristillisen elämän eri puolia. Puhuessaan tietystä puolesta suhteessamme itseensä Jeesus vertaa meitä lampaisiin. Ja viitaten saman suhteen erilaiseen näkökulmaan Hän vertaa meitä viiniköynnöksen oksiin. Toisessa paikassa Hän vertaa uskoamme sinapinsiemeneen ja vääriä opettajia susiin lammasten vaatteissa. Ja luettelo jatkuu.

Elämä ja meri

Toinen puhutteleva rinnastus liittyy elämän ja meren väliseen samankaltaisuuteen. Kumpikin voi olla tyyni, mutta myös hyvin myrskyisä ja siirtyä tilasta toiseen silmänräpäyksessä. Kohdassa Luuk. 8:22-25 kerrottu tarina on hyvä esimerkki siitä. Jeesus ja opetuslapset lähtivät vesille veneellä ja kohta heidän lähdettyään järvelle syöksyi myrskytuuli ja vene alkoi täyttyä vedellä ja he olivat vaarassa. Radikaali muutos tuli tässä ilman mitään varoitusta. Yhtäkkiä taivas muuttui sinisestä mustanpuhuvaksi ja vene turvallisesta vaaralliseksi.

Samoin voi käydä elämässä. Se voi hetkessä vaihtua täysin tyynestä myrskyksi. Kaikki on hyvin, kunnes puhelin soi ja yhtäkkiä tulee järkyttävä uutinen. Se voi olla auto-onnettomuus, odottamaton sairaus, tiedonanto, että sinut lomautetaan ensi kuussa ja heti huomaat olevasi olosuhteiden haastamana, hiilenmustasta merestä nousevien valtavien aaltojen edestakaisin heittelemänä, poissa suunniltasi ja ymmälläsi sen kaiken raivokkuudesta. Sellainen on elämä arvaamattomissa muunnelmissaan.

Purjehtiminen merellä

Jos elämää voidaan verrata mereen, niin kristittyä voidaan verrata merimieheen, joka purjehtii tuolla merellä ja tekee sitä, kaikissa kuviteltavissa sääolosuhteissa. Tietenkin me kaikki tykkäisimme, että kaikki sujuisi tasaisesti ja tyynesti ilman vastatuulta ja aaltoja voidaksemme kellutella elämän läpi helposti ja rauhallisesti. Mutta elämä itse – sen luonne – kieltää meiltä sellaiset haaveet. Näin ollen meidän on jatkuvasti oltava valmiita kohtaamaan ylivoimaisia vastoinkäymisiä, kunnes tyyneys palaa. Tästä tyynen ja myrskyn välisestä vahvasta kontrastista on hyvä esimerkki Psalmissa 107:

“He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni ja hän vei heidät toivottuun satamaan.” (Ps. 107:23-30)

Tämä Raamatun kohta esittää hyvän kuvauksen kristityn elämästä. Kuinka monet meistä ovatkaan nähneet sielumme sulavan vaikeuksien takia? Tai kelaavan edestakaisin hoiperrellessamme kuin humalainen ymmärryksemme loppuessa keskellä raivoavaa merta?

Psalmista oli kokenut sellaisen myrskyn kirjoittaessaan:

“Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni” (Ps. 42:7).

Aaltojen ja tuulten kohtaaminen

Kun purjehditaan myrskyn läpi, niin yksi navigoinnin tärkeimmistä säännöistä on aaltojen murtaminen keulan avulla. Luvusta Apt. 27 löytyy hyvä esimerkki tästä menettelystä.

“Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.” (Apt. 27:14,15).

Tässä merimiehet yrittivät pitää keulan päin tuulta, mutta myrsky oli niin kova, ettei se onnistunut. Siitä huolimatta heidän yrityksensä opettaa meille tärkeän totuuden: kohdatessamme kovan tuulen, meidän ei pitäisi koskaan kääntää selkäämme tuulta ja aaltoja päin. Sen sijaan meidän on kohdattava ne päättäväisesti ja rohkeasti. Kääntyminen vasemmalle tai oikealle vaarantaisi henkemme. Profetoiden Jeesuksesta Jesaja kirjoittaa:

“Herra, avasi minulle korvan ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin. Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään.” (Jes. 50:5–7, Biblia 1776).

Jeesus olisi voinut kääntyä pois myrskyn keskellä, mutta Hän tiesi paremmin, joten hän teki kasvonsa kuin piikiveksi tietäen, että Isä auttaisi Häntä. Siinä ei ollut epäröintiä, vaan sen sijaan yksimielisyys, päättäväisyys ja määrätietoisuus. Hän oli kuullut äänen ja aikoi toimia sen mukaisesti.

Paavali oli yksi noista merimiehistä. Kuuntele, mitä hän sanoi:

“Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.” (Apt. 20:22-24).

Pakanain apostoli tiesi, että olisi mentävä läpi väkevän myrskyn. Julmat näköalat eivät saaneet häntä muuttamaan kurssia. Hän aikoi mennä vastatuuleen ja murtautua aaltojen läpi haastaakseen pimeyden voiman. Sivuun kääntyminen ei ollut hänelle vaihtoehto. Hänenkin kasvonsa oli tehty kuin piikiveksi, sillä Hänkin tiesi Jumalan auttavan häntä

Älkäämme antako olosuhteitten pelottaa meitä niin vastaisia kuin ne voivatkin olla. Oppikaamme muinaisilta merimiehiltä, jotka kohtasivat myrskyt vakaumuksella ja rohkeudella, mitä tulee aaltojen murtamiseen ja tuulten haastamiseen. Tämä, eikä mikään muu, johtaa meidät voittoon.

Jatkuu artikkelissa Elämän merellä (osa2).

Read Full Post »

Älä pelkää!

David Wilkerson sai seuraavan profetian alkuvuodesta 2002, vain muutama kuukausi edellisen vuoden syyskuussa New Yorkissa tapahtuneiden terroritekojen jälkeen. Wilkersonin sanoma sopii hyvin Yhdysvaltain lähitulevaisuutta koskeviin arvioihin, joista on tietoa artikkelissa ”Pelottava” kuva talouden kehityksestä.

---

 

Jokin aika sitten Times Square -kirkossa pyhä hiljaisuus laskeutui seurakunnan ylle. Ei ollut ääntäkään, vain syvä Jumalan läsnäolo täytti paikan. Tässä kunnioitettavassa hiljaisuudessa Pyhä Henki tuli ylleni ja antoi kauttani seuraavan profeetallisen sanoman:

Hyvin pelottavat ajat ovat aivan edessä! Vaikka kansa ja kaupunki ovat tälläkin hetkellä yhä kauhuissaan, silti on vielä suuria onnettomuuksia tulossa Amerikkaan. Varoitan teitä, koska rakastan teitä ja haluan, että vetäydytte lähelle Minua. Kun kuulet näistä asioista, sinun ei tarvitse pelätä. Sanani sanoo, että ihmisten sydämet raukeavat pelon tähden. Kun näet näiden äkillisten tapahtumien kohtaavan kansakuntaa ja tätä kaupunkia, älä ole peloissasi, vaan riennä luokseni mielessäsi ja sydämessäsi. Riennä Minun luokseni ja syleilyyni, sillä Minä suojelen sinua. Pidän sinut turvassa sylissäni, jos tulet luottaen ja uskoen Minuun etkä pelkää. Tämä on todistuksesi tulevina päivinä: ympärilläsi työpaikalla, metrossa, minne tahansa menetkin, ihmiset kirjaimellisesti murtuvat, itkevät ja parkuvat ”Miksi, miksi, miksi?”. Jo nyt he tekevät niin, mutta sinun ei pidä huutaa ”Miksi”. Sinun tulee sanoa ”Aamen, tule Herra Jeesus”.

Älä siis pelkää! Enemmän, paljon enemmän, on tulossa – kauhistuttaen koko maailmaa, mutta Minun kansani nousee uskossa. Lupaan, että jos luotat Minuun, varjelen sinut pahalta. Minä varjelen sinut tämän ajan hengeltä. Minä lähetän enkelini kulkemaan kanssasi ja suojelemaan sinua. Jokainen sinua vastaan valmistettu ase on oleva tehoton.

Pyydän sinua tekemään niin kuin minä teen: pidän tämän lyhyen viestin lähellä saatavillani, jotta voin lukea sitä uudelleen ja uudelleen, kun varoitus täyttyy. Olen varoittanut taloudesta ja mellakoista suurimmissa kaupungeissamme, mitkä johtuvat taloudellisista ongelmista. En halua pelotella ihmisiä. Olen itsekin kauhistunut siitä, mitä näen olevan tulossa. Pyydän, että kuuntelet minua: suurin ongelmamme ei ole terrorismi. Amerikan suurin ongelma ei ole toinen terrorihyökkäys, vaikka se on hyvinkin mahdollista. Suurin ongelmamme on uhkaava taloudellinen katastrofi, joka seuraa lyhyttä väärää lupausta pörssikurssien noususta.

Jumalan minulle antaman profetian sanoma on: Älä pelkää. Hän huolehtii meistä työttömyyden aikoina. Hän kulkee kanssamme läpi kaikkien katastrofien. Meidän tulee luottaa Häneen.

---

Lue myös artikkeli Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen, johon on koottu Psalmien jakeita Jumalan huolenpidosta.

Read Full Post »

Lisäävätkö ihmeet uskoa?

Hengellisissä piireissä on nykyjään valtavan paljon odotusta, että näkyisi kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Uskotaan kyllä Jumalaan, mutta kaivataan ihmeitä, jotta uskosta osattomat vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta.

Moni ajattelee, että ihmeiden avulla voidaan saada muut uskomaan Jumalaan – ja samalla saadaan vahvistusta myös omalle uskolle. Mutta luovatko ihmeet kestävää ja lujaa uskoa? Epäilen tätä vahvasti.

Olen aiemmin kirjoittanut useaan otteeseen Israelin kansan eksoduksesta Egyptistä kohti Luvattua maata. Kuten Raamatusta voimme lukea, niin he saivat nähdä kerta toisensa jälkeen mitä suurimpia Jumalan ihmeitä. Silti he aina seuraavan koetuksen hetkellä unohtivat Jumalan ihmeteot ja alkoivat kapinoida Moosesta ja Jumalaa vastaan. Heillä ei ollut vaikeuksien tullessa pienintäkään uskoa ja luottamusta, että Jumala on heidän kanssaan ja huolehtii heidän tarpeistaan. Nykyaikana on aivan samoin kuin silloin: uskovalla pitäisi olla vain menestystä, eikä ymmärretä, että vaikeudet kuuluvat Jumalan johdatukseen ja uskon kasvuun.

David Wilkerson kirjoittaa osuvasti: ”Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: ’Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta – jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen – en enää ikinä epäilisi Häntä!’ Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.”

Wilkerson jatkaa, että suurin ihme tai merkki maailmalle ei ole edes jonkun herääminen kuolleista, vaan: ”… jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.”

***

Kerran nuoruudessani yritin saada yhtä kaveria kääntymään uskon tielle kertomalla hänelle Jumalan tekemistä ihmeistä. Muistan hyvin kun tämä kaveri vastasi, että vaikka näkisi ihmeen silmiensä edessä, hän ei uskoisi silti. Jos joku tekee uskonratkaisun näkemiensä ihmeiden ja merkkien perusteella, se ratkaisu ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Oikea uskoontulo lähtee synnintunnosta, hädästä oman sielun iankaikkisesta elämästä.

Ihmeistä suurin on se, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja antanut meille sovituksen kaikista rikkomuksistamme. Kun ihmiselle tulee synnintunto ja hän saa jättää asiansa Jeesukselle, sitä rauhaa suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan.

Jeesus sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki” (Matt 16:4). Fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä muka uskoakseen, mutta Jeesus vastasi heille vain viittaamalla omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Älkäämme siis tavoitelko ihmeitä vaan sielujen pelastusta. Kun julistamme väkevää evankeliumia puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta, voivat ihmeet ja merkitkin seurata tällaista julistusta.

Read Full Post »

Isä, miksi hylkäsit minut?

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. (Ps. 22:1,14,15,17,18)

Onko elämäsi sellaisessa tilanteessa, että vaikka kuinka huudat Jumalan puoleen, taivas vain vaikenee. Kyselet Jumalalta apua elämäsi vaikeuksiin tai päätöksiin, mutta et saa mitään merkkiä – et edes yhtä sanaa ylhäältä. Olosuhteesi on pelkkää kaaosta, eikä Jumala vastaa.

Jeesus huusi ristillä psalmin sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”. Oliko Jumala todella hylännyt rakkaan poikansa?

Kun Jeesus tuskissaan viittasi psalmiin 22, Hän tunsi sen sisällön ja tiesi sen olevan osa Messias-profetiaa – kuvausta Kristuksen ahdistuksesta. Psalmissa kärsivä kääntyy Jumalan puoleen ja saa varmuuden siitä, että Jumala kuitenkin auttaa:

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista – vastaa minulle. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. (Ps. 22:19-24)

Jeesus tiesi, että Jumala on hänen pelastajansa. Niinpä Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46). Jeesus jätti elämänsä parhaisiin mahdollisiin käsiin.

Ahdistettu ystäväni: kun olet Jumalan puoleen huutanut, Hän on sinua kuullut, vaikka ei siltä näyttäisi tai tuntuisikaan. Hän ei sinua hylkää, sillä ”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:17,19). ”… hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps. 102:17).

Read Full Post »

Tapahtukoon Sinun tahtosi

Aiemmin artikkelissani Luja luottamus Jumalaan kirjoitin  juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta, joita uhkasi tulinen pätsi. He eivät suostuneet kumartamaan kuningas Nebukadnessarin patsasta kuoleman uhankaan alla. Nämä hurskaat miehet jättivät itsensä täysin Jumalan varaan. He asettivat itsensä eläväksi uhriksi Jumalalle ajatellen, että Tapahtukoon yksin Sinun tahtosi.

Myös Paavali antaa meille hyvän esimerkin Jumalan tahtoon nöyrtymisestä.

Kolmannella lähetysmatkallaan hän oli matkalla Jerusalemiin. Apostolien teoissa luvuissa 20 ja 21 kerrotaan, miten useaan kertaan Pyhä Henki tai opetuslapset Pyhän Hengen vaikutuksesta vakuuttivat Paavalille, että hän on kulkemassa kohti ahdinkoa. Paavali kertoo jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille näin: ”Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Apt. 20:22-24)

Sitten Kesareassa Paavalin luokse tuli Abagos-niminen profeetta: ”Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: ’Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin.’ Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: ’Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.'” (Apt. 21:11-13)

Pakeniko Paavali? Ei, vaan jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia suunnitelmansa mukaan. Eloonjääminenkään ei hänelle merkinnyt mitään sen rinnalla, että pääsisi matkansa päähän ja voisi saattaa loppuun Herralta Jeesukselta saamansa palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Hän luotti täysin siihen, että kun Jumalan tahto saa toteutua hänen elämässään – mihin se sitten viekään –, se on suurin voitto evankeliumin leviämiselle.

Koska Paavali suostui elämässään Jumalan tahtoon, koitui se siunaukseksi monelle – myös meidän aikamme kristityille, kun saamme lukea hänen kirjoituksiaan.

Olen omassa elämässäni lähiaikoina painiskellut varsin raskaan taakan alla ja huutanut Herraa avuksi. Minun on myönnettävä, että olen jopa napissut ja kapinoinut, miksi Hän on johtanut tällaiseen tilanteeseen. Parin viikon ajan olin aivan neuvoton, sillä en edes ymmärtänyt, miten Jumala tahtoisi minun rukoilevan asian puolesta.

Kaikin tavoin tilanteeseen väsyneenä aloin vihdoin uskaltaa kiittää Jumalaa siitä, että kaikki tämä on hänen suuressa viisaudessaan sallimaa. Pyysin ymmärrystä, että oppisin sen, mitä Hän tahtoo kaikella tällä minulle opettaa. Halusin yrittää ottaa uskonaskeleita ja rukoilin jotenkin näin, että ”Herra, seinä on vastassa enkä näe mitään ulospääsyn mahdollisuutta omin voimin. Kiitos, että olet johtanut asiat tähän pisteeseen. Kiitos, että saan luottaa sinuun, sillä minulla ei ole mitään muuta turvaa. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni ja koko perheeni elämässä.”

Mietin, onko oikein rukoilla Jumalaa ottamaan taakka pois, sillä jos Hän on sen antanut, niin minun on se kannettava. Mutta mitä Jeesus rukoilikaan Getsemanen puutarhassa suuressa tuskassaan: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Jeesuskin pyysi suuressa ahdistuksessaan Isää ottamaan taakan pois, jos se vain on Isän tahto. Avain ja painopiste on sanoissa älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.

Heti tuon jakeen Raamatusta luettuani avasin One Way Missionin Raportti-lehden, ja kuin vahvistukseksi sieltä avautui ensimmäisenä näkyville Tapani Suonnon kirjoitus Tapahtukoon sinun tahtosi. Suonto kirjoittaa, miten meidän on helppo sanoa ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta emme kuitenkaan aina tarkoita sitä todella. Koska oma tahto on Jumalan tahdon tiellä, seurauksena on usein ahdistusta ja ristiriitoja uskovan elämässä.

Kun suostumme sydämestämme sanomaan ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, tulemme täydellisesti riippuvaisiksi Jumalasta. Se johtaa tielle, jossa kaikki tapahtuu Jumalan valtakunnan parhaaksi. Se ei merkitse sitä, että vaikeudet olisivat ohi elämästämme, mutta se merkitsee sitä, että ne tuovat siunauksen. Suonto sanookin: ”Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisesta siunauksesta, jonka seurakunta saa kokea, joku ihminen maksaa myös hinnan.”

Jumala sallii meille vaikeuksia, jotta Hän voisi opettaa niiden kautta meille jotain – ja meidän kauttamme lähimmäisillemmekin. Jos Hän vain pelastaisi meidät kaikilta vaikeuksilta, näkisikö silloin kukaan Jumalan suuruutta? Paavali kirjoittaa korinttilaisille:

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo saisi aikaan yhä useammissa vielä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:7-11, 15-18 Raamattu kansalle -käännöksen mukaan)

David Wilkerson sanoo, että ”Meidän uskomme tarkoitus ei ole, että pääsisimme pois vaikeasta paikasta tai että tuskallinen tilanteemme muuttuisi. Pikemminkin sen tarkoitus on näyttää Jumalan uskollisuus meitä kohtaan keskellä uhkaavaa tilannettamme. Jumala muuttaa silloin tällöin koettelemuksemme olosuhteita. Mutta vieläkin useammin Hän ei sitä tee – koska Hän haluaa muuttaa meidät!” (Kirjasta Jumala huolehtii)

Wilkerson toteaa myös, että jokainen kristitty tulee jossain vaiheessa elämäänsä sellaiseen tilanteeseen, jossa ei ole enää löydettävissä mitään ulospääsytietä. On tultu tilanteeseen, jossa ”ei ole pakotietä – ei apua, ei pelastusta muualta kuin Jumalalta itseltään”. (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Mikä aiheuttaa nämä tilanteet, nämä myrskyt? Ei niitä aiheuta paholainen, vaan ne ovat Jumalan tarkoittamia niille, jotka vaeltavat vanhurskaudessa. Jumala itse on tuonut meidät tilanteeseen, jossa meillä ei ole enää omia keinoja käytettävissä, ja Jumalalla on tälle kaikelle tietty tarkoitus. Oliko paholainen johdattanut Israelilaiset Punaisen meren rantaan egyptiläiset takaa-ajajat kintereillään? Ei, vaan Jumala. Eikö Jumala sitten tiennyt, että merta on mahdoton ylittää?

Jumala oli johdattanut heidät meren rannalle mahdottomalta näyttävään tilanteeseen, mutta valmistanut samalla pelastuksenkin valmiiksi. Jumala johdatti heidät erämaahan janon ja nälän kouriin, mutta oli valmistanut pääsyn niistäkin ihmeellisellä tavalla. Israelilaisten ei olisi kuin tarvinnut kääntyä Jumalan puoleen, mutta sen sijaan he napisivat.

David Wilkerson kirjoittaa, että ”paholainen haluaa meidän ajattelevan näistä ongelmistamme: ’Siitä ei ole mitään keinoa päästä irti.’ Mutta tiedät, että Jumalalla on jo suunnitelma. Sinä vain et voi nähdä sitä. Et näe muuta kuin muurin edessäsi. Mutta Jumala näkee äärettömän paljon enemmän kuin sinä. Hänelle on helppoa mennä suoraan lävitse. Hänen toimiinsa ei liity mitään mutkia, koska Hän ei tunnusta vihollisen voimaa. Meidän on aika ryhtyä luottamaan Häneen!” (Kirjoituksesta Oikea laulu – väärällä puolella). ”Hän on laatinut sen suunnitelman jo kauan ennen kuin vaikeutesi edes alkoivat. Silti Hän haluaa odottaa viimeiseen hetkeen asti, viivytellä, kunnes luotat Häneen täysin. Hän haluaa nähdä, luovutatko elämäsi Hänen käsiinsä ja sanot: ’Elämässä ja kuolemassa minä luotan Herraan!'” (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Israelin kansalla ei ollut luottamusta Jumalaan, ja niin he joutuivat uusiin koetuksiin toinen toisensa jälkeen. Samalla tavalla mekin saatamme joutua kulkemaan koetuksesta toiseen.

Wilkerson jatkaakin: ”Ei löydy työtä eikä pelastusta miehelle tai naiselle, joka jatkuvasti valittaa Jumalan edessä. Saat pysyä työttömänä lopun ikääsi. Tai jos saat työn, siitä tulee myllynkivi kaulaasi. Tässä on kyse elämästä tai kuolemasta. Sinun on tultava paikkaan, jossa voit oppia luottamaan Häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin aikana laulat ja huudat ylistystä Vapahtajallesi. Voitto kyllä tulee – mutta vieläkin tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle. Mistä aloitat? Aloita katsomalla suoraan Jumalan Sanan peiliin! Harkitse viimeisen kuukauden aikana lausumiasi sanoja ja suorittamiasi toimia: Oletko napissut ja valittanut? Saatat vastata: ’Olen – mutta olen napissut Jumalan edessä.’ Aivan niin, niin sinä olet! Mitä väliä sillä on, missä ja kenelle sinä valitat, se kaikki kohdistuu Jumalaan!”

Muista, että Jumala ei koskaan johda sinua autiomaahan vain antaakseen sinun kuolla sinne. Hänellä on valmiina suunnitelma sinunkin elämäsi tilanteeseen. Nosta vain katseesi Jumalan puoleen – Hän yksin voi auttaa, ja Hän tahtoo auttaa. Hän odottamalla odottaa, että luotat vain Häneen ja sanot: ”Sinä olet minun ainoa toivoni. Minä tiedän, että vain sinä voit nyt auttaa. Luotan, että Sinä pelastat minut tästä tilanteesta. Auta minua alistumaan Sinun tahtoosi.”

Omissa asioissani Punainen meri ei auennut edessäni niin, että olisin voinut vain kävellä ulos vaikeuksistani. Sen sijaan tuntui siltä, että olisin astunut askeleen lähemmäksi pätsiä. Tiedän kuitenkin, että jokainen askel eteenpäin saa olla Jumalan tahdossa kulkemista, ja Jumalan kanssa – minun ei tarvitse kulkea yksin. Olen tosissani joutunut taistelemalla taistelemaan epäuskon siementä vastaan, joka yrittää kuiskata korvaani, että ”entäpä jos Jumala ei autakaan?”

Aivan kuin juuri tähän tilanteeseen Wilkerson sanoo: ”Jokaisessa kohdassa, jonka käännän esiin Raamatusta, näen: ’Luota minuun, ja minä näen lävitsesi. Anna vain tiesi ja toimesi minun haltuuni.’ Mitä se vaatii? Vain tätä: Pysyttele paikallasi, niin näet Herralta tulevan pelastuksen. Kysyt: ’Mutta entä, ellei mitään tapahdu?’ Tuo vastaus paljastaa epäilyn ja pelon!”

David Wilkerson jatkaa: ”Kristitty ystäväni, käänny jo tänään Jumalan puoleen ja sano: ’Herra, minä olen tehnyt kaiken, jonka osaan tässä tilanteessa. Tiedän, etten mitenkään pysty selvittämään tätä ongelmaa. Minä aion luottaa Sinuun – ja odottaa Sinun voittoasi!’ Anna Jumalan tehdä sinusta todistaja koko maailmalle – Hänen uskollisuutensa todistaja. Rakasta Häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna Hänen haltuunsa kaikki ongelmasi, kaikki uskosi ja luottamuksesi – ja Hän antaa sinulle oikean laulun oikealla puolella!”

Rohkaiskoon meitä Paavalin seuraavat sanat efesolaisille (Ef. 3:20-21):

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Read Full Post »

Luja luottamus Jumalaan

Olen monesti miettinyt, miksi Mooseksen aikainen Israelin kansa oli niin epäuskoinen. Kansa oli saanut nähdä toinen toistaan suurempia ihmeitä, joita Jumala näytti faaraolle. Sitten kansa saapui Punaisen meren rannalle, mutta egyptiläiset takaa-ajajat olivat jo aivan kintereillä. Kansa alkoi napista ja sanoi Moosekselle, että ”parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan”.

Kuten tiedämme, niin Jumala antoi jälleen tapahtua ihmeen: vesi jakaantui päästäen israelilaiset toiselle rannalle, mutta egyptiläiset hukkuivat. Tästähän on löytynyt arkeologisia todisteitakin, katso vaikkapa:

• The Exodus Discovered! Egypt to Arabia
• Exodus Revealed part 3

Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: ”Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi…” (2. Moos. 14:31; 15:1)

David Wilkerson kirjoittaa artikkelissaan Oikea laulu – väärällä puolella!, että tuota laulua ei laulettu totisessa uskossa, koska he lauloivat sen voiton puolella – ei koettelemusten puolella.

Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta, koska heillä ei ollut todellista uskoa ja luottamusta Jumalaan. Wilkerson sanoo, että ”Jumala sallii kriisitilanteiden seurata toistaan, kunnes lopulta opimme läksyn. Jos kieltäydymme oppimasta sitä, tulee aika, jolloin Hän luovuttaa meidät oman katkeruutemme ja napinamme valtaan.”

Jumala antaa meille koetuksia, koska Hän haluaa varustaa meidät kestämään elämän taisteluja. Vaellammeko omassa erämaassamme lopun ikämme, vai opimmeko luottamaan Häneen joka tilanteessa? Meidän on opittava luottamaan Jumalaan – ensin pienissä asioissa ja sitten suuremmissa.

Minua on suuresti puhutellut Wilkersonin toinen kirjoitus Ota Kristus avuksi kriisiisi. Siinä hän käy läpi Danielin kirjan tuttua kertomusta Baabelin pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta. Kuningas Nebukadnessar uhkasi, että jos joku ei kumarra hänen jumaliaan, sellaiset heitetään tuliseen pätsiin. Nämä Jumalaa pelkäävät miehet eivät aikoneet kumartaa Nebukadnessarin pystyttämää patsasta, vaan sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:17,18)

Heidän luja uskonsa luotti siihen, että Jumala tietää heidän tilanteensa ja voi pelastaa heidät kuninkaan käsistä. Ja vaikka ei pelastaisikaan pätsiltä, niin he eivät silti luovu Hänestä!

Wilkerson kirjoittaa: ”Juuri tämä avaa Kristukselle oven sinun hätääsi – täysi luottamus siihen, että Hän kykenee pelastamaan ja vapauttamaan meidät millaisesta kriisistä tahansa. Me luotamme siihen, että olemme Hänen käsissään, tapahtui mitä tahansa.”

Lue tuo Wilkersonin kirjoitus kokonaisuudessaan edellisestä linkistä. Artikkelissa puhutaan kolmesta alueesta, joihin meidän on sitouduttava saadaksemme Kristuksen avuksi kriisiimme:

• sitoutumista puhtaaseen vaellukseen,
• sitoutumista etsimään Jumalaa rukouksessa ja
• sitoutumista luottamaan Jumalaan täydellisesti elämässä tai kuolemassa.

Mistä uskosta osattomat ympärillämme oppivat tuntemaan Jumalan? Siitäkö, että evankelioimme heitä joka käänteessä? Vai siitäkö, jos elämässämme on suurta menestystä? Luulenpa, että monia puhuttelee se, jos voimme todistaa omalla elämällämme, että kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä kiinnitämme luottamuksemme täysin Jumalaan.

Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. (Dan. 3:28)

Read Full Post »

Herätyksen avaimia

Olen viime aikoina lukenut Tapio Nousiaisen kirjaa Ellei nisunjyvä kuole. Kirjan keskeinen teema on yksittäisen uskovan ja sitä kautta seurakunnan elämä – millaista se useimmiten on ja millaista sen pitäisi olla Raamatun mukaan. Hän ottaa käsittelyyn muun muassa uskovien synnit ja edellytykset herätykselle. Kirja valottaa myös sitä, mitä on olla Jumalan koulussa. Seuraavassa tuon esille joitakin kirjan ajatuksia. Omat huomioni olen kirjoittanut violetilla tekstillä.

Lihalliset, sielulliset ja hengelliset kristityt

Nousiainen jakaa kristityt kolmeen ryhmään: lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin.

Ääripää lihallisesta kristitystä on muotojumalinen eli nimikristitty. Hänen hengellinen elämänsä on rituaalien ja muotomenojen harjoittamista.  Hän ei ole koskaan tullut pelastukseen.

Tämän tyyppistä kristillisyyttä on valitettavan paljon Suomen kirkossa, todettakoon se nyt Uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Muotojumalisuuden vaikutuksesta tarjotaan ”kristillistä” joogaa ja erilaisia hiljentymis- ja mietiskelytekniikoita muka kristillisinä. Entistä enemmän tilaa saa synkretismi – kaikki uskonnot ovat yhtä.

Uskovakin voi olla lihallinen kristitty: vanha ihminen elää voimakkaana – liha ei ole kuollut ristillä, vaan syntielämä saa hänessä vallan. Minä eli vanha ihminen on keskipisteenä. Rukous on vastenmielistä pakkoa. Tällainen henkilö on saattanut olla uskossa vuosikymmeniä.

Sielullinen uskova ihminen rakentaa uskonelämänsä tunne-elämysten varaan. Hän ottaa vastaan uskonelämästä valoisat puolet, mutta nurisee koettelemuksista. Hänellä on taipumusta ylihengellisyyteen ja ailahtelevaisuuteen. Hän voi olla äänekäs rukoilija, mutta hänellä ei ole kestävyyttä rukoustaisteluun.

Hengellisen uskovan tuntomerkkeinä puolestaan ovat:

• Hän tutkistelee kaiken (1. Kor. 2:15) ja pystyy erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14).
• Hänellä on Hengen palavuus (Apt. 18:25).
• Hänellä on Hengen viisaus (Apt. 6:10, 1. Kor. 2:13).
• Hän on rukouksen ihminen (Joh. 4:23).
• Hän on Kristuksen rakkauden valtaama (Room. 5:5).
• Hän on nöyrä (Matt. 11:29). Hän antaa kunnian Jumalalle ja tuntee itsensä pieneksi Hänen edessään. Hänellä on oikeanlainen Herran pelko.
• Hän on toisten palvelija (Mark. 10:44, 45).
• Hän on kuuliainen (Fil. 2:8, Joh. 12:26). Se voi viedä jopa kuolemaan Jeesuksen tähden.

Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Se on myös hengellisten uskovien tie, ja sen päämääränä on pyhitys. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä” (Room. 6:22). ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

Pyhitys on kristityn kasvua, ja se tapahtuu usein kärsimyksen kautta Jumalan koulussa. Se ei ole menestysteologiaa vaan menetysteologiaa – usein saatamme menettää siinä koulussa kaiken inhimillisen, kuten kävi Jobille.

Tapio Nousiainen esittää meille kysymyksiä mietittäväksi: ”Haluammeko kasvaa? Haluammeko alistua Jumalan kouluun? Haluammeko tulla Jumalan koulussa hengellisiksi ihmisiksi?” Hän toteaa, että muuta mahdollisuutta ei ole, tämä on ainoa tie. Jumalan seurakunta tarvitsee hengellisiä uskovia.

Yhden leiviskän palvelijat

Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joiden haltuun isäntä uskoi omaisuuttaan, leivisköitä, matkustaessaan ulkomaille. Palvelijat hoitivat leivisköitä eri tavoin: kaksi heistä hankki niiden avulla lisää leivisköitä, mutta yksi säilytti sitä piilossa eikä saanut kasvatettua leivisköjen määrää. Kun isäntä palasi, hän palkitsi omaisuutta hyvin hoitaneet, mutta oli ankara sille palvelijalle, joka toi takaisin vain sen yhden leiviskän: ”’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen… Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:26-30)

Tässä vertauksessa isäntä kuvaa Jeesusta ja palvelijat Jumalan lapsia. Leiviskät ovat erilaisia lahjoja, joita meille on suotu. Vertaus on kuvausta siitä, miten meidän tulisi lahjojamme käyttää. Seurakunta koostuu valtaosin näistä yhden leiviskän palvelijoista. Tuo yksi leiviskä on Tapio Nousiaisen mukaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, mutta liian usein me vain keskitymme oman pelastuksemme varjelemiseen ja siten kätkemme leiviskämme.

Meille on annettu käsky ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Tämä koskee myös meitä yhden leiviskän omistajia. Kaikki me voimme toimia ainakin seuraavilla tavoilla:

• Olla esirukoilijoina.
• Uhrata kukin kykyjemme mukaan.
• Olla mukana seurakunnan työssä vapaaehtoisena.
• Levittää hengellistä kirjallisuutta yms. materiaalia.
• Evankelioida ihmisiä siellä missä elämme ja toimimme.

Nousiainen lataa suorin sanoin: ”Moni Jumalan lapsi ei ole eläessään voittanut edes yhtä sielua Kristukselle. Yhden leiviskän palvelija istuu penkissä ja odottaa, että kirkkoherra, kappalainen, nuorisopastori, saarnaaja, evankelista tai muu puhuvainen hoitaa asian… Voi tätä Kristuksen seurakunnan joutilasta, korkoakasvamatonta ja syväjäädytettyä pääomaa!”

Eikö meillä todellakaan ole tuskaa hukkuvista sieluista? Jos ei ole, miten herätystäkään voi tulla, kun emme itsekään ole heränneet!

Herätys ja seurakunta

Todellisen herätyksen ainoa oikea tuntomerkki on se, että siinä syntyy terveitä lapsia Jumalan valtakuntaan – syntiset kokevat todellisen uudestisyntymisen.

Tapio Nousiainen luettelee muutamia asioita, jotka estävät herätyksen alkamisen.

Seurakunnan ilmapiiri voi olla epäterve. Siellä saattaa esiintyä eripuraisuutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta ja jopa vihaa uskovaisten välillä. Seurakunnassa voi esiintyä myös juoruilua, panettelua, säälimätöntä arvostelua, kovuutta ja ylpeyttä. Seurakunnan jäseninä on siis lihallisia kristittyjä.

Uskovilta ja seurakunnasta puuttuu tuska sieluista, eikä olla valmiita hellittämättömään rukoustaisteluun.

Nousiainen kritisoi myös sielullista toimintaa, jota saadaan aikaan jytämusiikilla ja lähes hysterianomaisella kiihkeällä ”sananjulistuksella”. Tuloksena tästä on enemmän keskosia kuin terveitä lapsia.

Tulisi olla samanlaista asennetta kuin alkuseurakunnassa: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Siellä vallitsi rauha, Herran pelko ja Pyhän Hengen vaikutus.

Herätystä edistävä ilmapiiri on täynnä rakkautta, rauhaa ja yksimielisyyttä. Seurakunnassa on tehtävä sovinto, pyydettävä ja annettava anteeksi. Kun aidosti tästä sydämet särkyvät ja itketään, syntyy herätykselle otollinen ilmapiiri.

Oikea Herran pelko panee jättämään synnit pois. Seurakunnassa ei saa olla näkyviä eikä piilossa olevia syntejä. Ne ovat este herätykselle. On turha hokea: ”Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta!” Jumala ei tee mitään väkisin: ei hän puhdista seurakuntaa väkisin eikä pane meitä parannuksen paikalle väkisin. Meidän tulee itse panna pois syntimme. Meidän on itse pantava välit kuntoon muiden kanssa.

Olemmeko valmiit maksamaan herätyksestä sen vaatiman hinnan, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17)?

Ellei nisunjyvä kuole

Tapio Nousiainen ottaa esille muutamia asioita, jotka helposti nousevat uskonelämän pääasioiksi:

• Oma pelastuminen.
• Toiminta seurakunnassa.
• Kristinuskon yksittäiset opinkohdat tulevat niin tärkeiksi, että ne jakavat Jumalan kansan eri leireihin.
• Kristinuskon tekeminen niin suosituksi, että kuka tahansa saataisiin sen pariin.
• Ihmeiden ja merkkien perässä juokseminen ja suuren läpimurron odottaminen tätä kautta.

Jeesus kysyy meiltä kahta pääasiaa sanoessaan ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh. 15:16). Nämä pääasiat ovat siis meneminen ja pysyvän hedelmän kantaminen.

Uusi käännös puhuu liikkeelle lähtemisestä. Meidän on aika lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää!

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Nousiainen käsittelee kirjassa laajasti, mitä kaikkea tämä tarkoittaa uskovan kohdalla. Se on Jumalan koulua, johon kuuluvat muun muassa vaikeudet, ahdistukset, hyljätyksi tulemiset, vainot. Jumala vie meidät joskus pimeyteen, jossa saatamme jopa tuntea Jumalan hyljänneen meidät. Kaiken tämän tehtävänä on murtaa nisunjyvän kuori, jotta sieltä paljastuisi todellinen, kärsivä, haavoitettu ja lämmin ihminen. Jumala tahtoo murtuneita sydämiä, murhetta hukkuvista sieluista. Särjetty sydän saa aikaan kyyneleitä; nisunjyvä pääsee itämään vain kosteudessa.

Herätys vaatii nisunjyvän kuolemaa – vanhan ihmisemme kuolemaa. Kun se kuolee, nisunjyvä tuottaa paljon hedelmää.

---

Edellä olevat poiminnat kirjasta Ellei nisunjyvä kuole ovat otoksia kokonaisuudesta eivätkä alkuunkaan tee oikeutusta kirjalle. Kannattaa siis lukea koko kirja! Sitä löytyy kirjastoista sekä käytettynä edullisesti netin divareista.

Lue myös artikkelini Herätys Suomeen.

Read Full Post »

Kiusaukset ja niiden voittaminen

Jokainen ihminen, myös uskova, voi kohdata mitä moninaisimpia kiusauksia. Voi olla kiusausta pahan puhumiseen, valehteluun, päihteisiin, uhkapeleihin, seksiin jne. Kiusaus puolestaan voi johtaa siihen lankeamiseen.

Olisiko otsikon pitänyt olla vaikkapa ”Kiusaukset ja niiden vastustaminen”? Emmehän kuitenkaan pysty niitä voittamaan? Meidän tulisi yrittää, sillä Jeesus sanoo:

Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin. (Matt. 5:27-30)

Jeesus sanoi asiansa varsin mieliinpainuvasti. Sanat ovat sellaisia, että ne on tarkoitettu otettavaksi todesta – ei pelkästään niin, että vain yrittäisimme välttää kiusauksia. Jeesus tarkoitti jotakin totaalisempaa: tee kaikkesi, jotta et joutuisi kiusauksiin – poista elämästäsi kaikki se, mikä aiheuttaa lankeemuksen. Eräs tuttu vuosien takaa muutti pois kotiseudultaan, jotta välttäisi vanhan kaveripiirinsä. Hän sanoi, ettei voi palata kotikaupunkiinsa, koska tiesi, että se saisi hänet lankeamaan uudelleen. Tuossa teossa on jotakin sellaista, mitä Jeesus halusi meidän ymmärtävän.

Oletko kenties ajautunut tilanteeseen, jossa vaikkapa työpaikallasi olet ihastumassa työtoveriisi? Jos olet naimisissa, älä leikittele sellaisten tunteiden kanssa. Ota Jeesuksen opetus todesta ja vaikka irtisanoudu työstäsi ennemmin kuin rikot avioliittosi.

Kiusausten voittamisessa on kolme asiaa, jotka tulee pitää mielessä ja joita kannattaa kokeilla:

1. Lue Raamattua. Sieltä löydät mallin Jumalan tahdon mukaiselle elämälle. Sieltä löydät myös lohdutusta ja apua kiusausten vyöryessä yllesi. ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1. Kor. 10:13).
2. Rukoile. Pyydä Jumalalta apua kiusausten voittamiseen ja pääsyä pois kiusauksissa. Rukoile vaikka Isä meidän -rukousta mukaillen: ”Herra, älä saata minua kiusaukseen, vaan päästä minut pahasta!” Kiusaaja ei pysty olemaan rukouksen ilmapiirissä!
3. Tee muutoksia elämässäsi. Tiedosta, mitkä asiat ja tilanteet johtavat sinut ensin kiusaukseen ja saavat lopulta lankeamaan. Vältä niitä kaikin keinoin!

Entä jos olet kaikesta huolimatta langennut kiusauksiin, ehkäpä vielä kerta toisensa jälkeen? Jeesus eli maan päällä ihmisenä ja tuntee kiusauksemme: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hepr.4:15). Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle, joka antaa anteeksi lankeemuksesi Jeesuksen maahan vuotaneen veren tähden. Muista, että ei ole mitään niin raskasta rikosta, jota ei olisi jo sovitettu ristillä, sillä kaikki meidän syntimme on sälytetty Jeesuksen kannettavaksi.

Astu rohkeasti Jumalan eteen kaikkine asioinesi, Hän ei sinua hylkää. Murheellisella sydämellä Jeesuksen eteen tulleelle langenneelle syntiselle Hän sanoo: ”Rakas lapseni, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu. Mene, äläkä enää syntiä tee.”

Ristin luona on paras paikka kiusatulla, kuten laulukin sanoo:

• laulun sanat
• laulu Pro Fiden esittämänä

Read Full Post »