Viimeisten päivien luopumus seurakunnissa

LAST DAYS APOSTASY IN THE CHURCHES
By Pastor Mike Taylor, 18.9.2018, suom. SK

Mietittävää jokaiselle papille ja julistajalle:

Saarnaatko Raamatun Sanan sijaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, jotta et loukkaisi kirkossa kävijöitä? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä? Saarnaatko sinä Jeesusta ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan? Perustatko palvelutyösi yksin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.” (Luuk. 12:45-47)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen maailma on saanut todistaa raamatullisen kristinuskon varsinaista ytimensulamista (meltdown). Vaikka monet sanovat, että kristinuskossa koetaan suurta herätystä ja jopa ”uutta uskonpuhdistusta”, niin se ei voisi olla vähemmän totta, kuten tässä viestissä yritän osoittaa.

Lyhyesti: kristinuskoa ”määritellään uudelleen”. Paljon pastoreita on päättänyt hyljätä Raamatun postmodernismin (eli minkä katsovat olevan edistyksellistä ja kulttuurisesti merkityksellistä) hyväksi. Tapahtunutta ei voi kuvailla mitenkään muuten. Valo on muuttunut pimeydeksi. Se, minkä kerran uskottiin olevan totta, on nyt julistettu valheeksi. Ne, jotka kerran väittivät olevansa Jeesuksen ja Raamatun seuraajia, seuraavat nyt ihmisiä ja heidän filosofioitaan.

Eräs sisar Kristuksessa kirjoitti minulle ja kysyi, milloin Pyhän Hengen myöhäissade tulee. Päävirran suunnissa on monia, jotka saarnaavat kasvua kristikunnassa niin, että maailma tulee yhä paremmaksi, niin että me muutamme maailman Jumalan valtakunnaksi, mutta ilman Kuninkaan läsnäoloa. Valitettavasti minun oli oikaistava häntä ja tehtävä hänelle tiettäväksi, että se herätys, josta hän puhuu, on Valtakunta Nyt -harhaoppia (Kingdom Now) eli dominionismia ja sitä kannattavat preteristit, jotka uskovat, että Raamatun profetia on kokonaan toteutunut. Hänen odottamansa suuri herätys ei tule, ennen kuin Elävän Jumalan Seurakunta on voimalla poistettu tältä planeetalta. Sitten evankelioiminen leviää koko maailmaan 144 000 evankelistan ponnistuksilla Israelin 12 heimosta. Miljoonat tulevat uskoon ja miljoonat kuolevat uskonsa puolesta. Se on ainoa herätys, jonka tämä maailma tulee näkemään ja se alkaa Ahdistuksessa.

Ne, jotka omaksuvat Valtakunta Nyt -teologian, odottavat Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta, mutta samaan aikaan etsivät utopistista maailmankatsomusta, joka julistaa seurakunnan ja ihmisen voimaa ja valtaa eikä Kunnian Herran. Heidän harhaoppinsa mukaan me tuomme Jumalan Valtakunnan omilla ponnistuksillamme. Sitten ja vasta sitten tulee Jeesus perustamaan Valtakuntansa, he sanovat. Onko se totta? Tukeeko Raamattu sellaista käsitystä, vai ovatko nykyajan seurakunnat tulleet täysin hulluiksi?

He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa!

Sen sijaan, että yrittäisivät saavuttaa maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, pastorit ja Raamatun opettajat hylkäävät Raamatun voidakseen hyväksyä maailman. He etsivät keinoja markkinoida jotakin sellaista, jota kutsuvat kristinuskoksi sisällyttämällä siihen temppuja, joiden oletetaan houkuttelevan massoja. Virsikirjat poistetaan kirkkojen penkeistä. Penkit on korvattu pehmeillä teatterituoleilla, joissa on luottokorttipäätteet. Tuntea olonsa mukavaksi kirkossa on normi. Älä mainitse syntiä, tai että Jeesus vuodatti verensä ristillä, koska se olisi loukkaavaa. Apostoli Paavali varoitti tällaisesta ajasta, jossa nyt elämme ja valitettavasti tämä maailma ei ole tulossa paremmaksi, vaan yhä pahemmaksi.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1-5)

Voisi kysyä: ”Mitä tapahtui Raamatun Jumalalle, joka Genesiksen mukaan loi kaiken? Milloin luomisesta tuli babylonialainen myytti ja evoluutioteoriasta tiedettä, joka todistaa, että räjähdys ynnä aika ja sattuma on kaava elämän alkamiselle?

Näyttää siltä, että tiede on korvannut Raamatun Jumalan, kun ihmiset katsovat logiikkaan ja päättelyyn, joka jättää Luojamme vieraaksi heidän elämässään; näin on käynyt jopa ”protestanttisissa kirkoissa”, varsinkin Esiintulevissa Kirkoissa (Emerging Church), jotka ovat yrittäneet uudelleen määritellä raamatullisen kristinuskon. He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa ja saarnaavat New Age -teologiaa, joka on kauhistus raamatulliselle kristinuskolle. Tästä harhaopista on monia oireita tämän päivän seurakunnissa.

Onko meidät hindulaistettu, kun nyt luulemme, että jooga on kristillinen harjoitus? Entä, kun lähestymme Jeesusta hokemalla mantroja, ”keskitymme”, tai harjoitamme itämaisia mystisiä kontemplatiivisia rukouksia, jotka lähettävät meidät pois Nirvanaan? Ovatko kristityt kadottaneet järkensä ja ovatko demonit vietelleet heidät?

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan” (1. Tim. 4:1-3).

Voisin viitata hulluuteen, joka täyttää ”karismaattiset” seurakunnat, jotka edistävät tunneperäisiä kokemuksia, joiden alkuperä jää epäilyttäväksi. Ovatko ne Jumalasta vai ihmisen emotionaalinen yritys määritellä uudelleen, mikä on Jumalasta ja mikä ei?

Mitä ajattelet esim. ”Hengestä” juopumisesta tai haukkumisesta kuin koira, johtuen ”siirrettävästä voitelusta”? Mistä sellainen meno löytyy Raamatusta? Valmistetaanko kristittyjä suureen herätykseen, vai vietteleekö heitä toinen henki?

Sitten on virtaus, joka käsittää ”ekumeenisen hulluuden”. Sana protestantti on heitetty historian tuhkaläjään, koska monet sanovat, että sanalla ei ole merkitystä tämän päivän ”moderneissa” seurakunnissa. Seurakuntajohtajat sanovat, ettei ole mitään eroa helluntailaisen Jeesuksen ja eukaristisen Kristuksen välillä, jota palvotaan roomalaiskatolisella öylättilautasella (monstrance). Eli monille tänä päivänä Jeesus on vain Kosminen Kristus, joka näkee, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. Tämä ”Jeesus” on New Agen universaali Jeesus. Ellet usko tähän oman mielikuvituksesi luomaan ”Kosmiseen Kristukseen”, sinut usein tuomitaan harhaoppiseksi tai ainakin vanhanaikaiseksi.

Minua kauhistuttaa, kun näen karismaattisia seurakuntia, joita johtavat sellaiset miehet kuin Kenneth Copeland tai Kenneth Hagin, jotka ajavat paluuta ”äitikirkkoon”. Katsoin videon, jolla nykyinen paavi puhui em. saarnamiesten johtamille seurakunnille. He ehdottavat paluuta kotiin ”yhteen oikeaan kirkkoon”, tietysti roomalaiskatoliseen ja kaikkeen sen pahuuteen ja Raamatun ulkopuolisten menojen historiaan.

Heidän on se silta, joka tarjoaa yhteyden yli kuilun, joka kerran oli olemassa roomalaiskatolisten ja eronneiden veljien välillä. Jotkut peräänkuuluttavat Toista Helluntaita väittäen, että maailma kääntyy Kristuksen puoleen ja perustaa Jumalan Valtakunnan tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Apostoli Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut sitä varoittaessaan Hänen tulemuksensa ja Herran Päivän merkeistä:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess. 2:3-4).

Tässä kohdassa sana luopumus voi tarkoittaa kahta asiaa, joko lähtöä Raamatun totuudesta, tai seurakunnan poistamista pisteestä A pisteeseen B. Englanninkielen ”falling away” (kreikan apostasia, luopumus) on yleensä translitteroitu sanaksi ”apostasy” (kreikan määräävä artikkeli osoittaa Paavalin jo kertoneen heille siitä) ja sitten sen on oletettu tarkoittavan viimeistä suurta uskonnollista luopumusta lopunajassa. Kuitenkin niin konteksti kuin itse sanan etymologia (sanahistoria) tekevät tämän tulkinnan epätodennäköiseksi. Juuri tässä muodossa sitä ei ole käytetty missään muualla UT:ssa, joten tämän kontekstin täytyy määritellä sen merkitys tässä. Se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, apo (pois) ja stasis (seisoa). Siten olisi oikein kääntää se ”seisominen pois” (engl. standing away) eikä ”luopumus” (engl. falling away). Uskon, että sana tarkoittaa molempia. Toinen edeltää toista; luopumus Raamatun totuudesta ja sitten Kristuksen morsiamen tempaaminen pois, ennen kuin Ahdistus alkaa ja Antikristus ilmestyy. Tämä on suora viittaus Jumalan seurakunnan poistamiseen Jeesuksen ilmestymisenä pilvissä kokoamaan morsiamensa, ennen kuin Ahdistus alkaa.

Onko seurakunta paranemassa vai luhistumassa?

Katso ympärillesi lukijani. Onko seurakunta tullut paremmaksi, vai onko todellinen kristikunta langennut apostolien kerran antamasta uskosta? Onko seurakunta kasvanut armossa ja totuudessa, vai onko ”päämäärätietoinen seurakunta” (Purpose Driven Church) korvannut Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa löytyvän armon ja totuuden väärennetyllä ja väärällä opilla?

”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.” (2. Piet. 2:20-21)

Israel, avain lopunajan profetiaan

Sillä, että Israel on tärkein lopunajan merkki, ei enää ole merkittävää paikkaa Raamatussa niiden mielestä, jotka ovat harhassa. Juutalaiset ovat ongelma uudelle esiintulevalle kirkolle. Korvausteologia on syrjäyttänyt Raamatun Israelin ja korvannut Jumalan valitun kansan kirkolla, joka on perustamassa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Toisin sanoen kristinusko on uudistettu ja niitä, jotka eivät sitä hyväksy, pidetään sivistymättöminä tylsimyksinä, jotka seisovat maailmanrauhan tiellä. Pitemmälle vietynä he tahtomattaan tai oveluuttaan valmistavat tietä tulevalle maailmanuskonnolle ja sen väärälle profeetalle, joka on Johannes Kastajan vastakohta ja valmistaa tietä Antikristuksen ilmestymiselle. Olen saarnannut, että maan päällä on vain yksi mies, joka voi johtaa maailman Saatanalta voimansa vetävään väärään uskontoon. En usko, että on tarpeen mainita hänen virkaansa, koska esitetyt tiedot osoittavat tuohon mieheen. Kirkkokuntia, kuten luterilaiset, presbyteerit ja yhdistyneet metodistit, vain joitakin mainitakseni, on liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on aina ollut juutalaisten vihaaja ja vainonnut heitä hellittämättä ja kutsunut ”Kristuksen tappajiksi” – ymmärtämättä, että me KAIKKI olimme tappamassa Kristusta, kun Jeesus kuoli kaikkien syntisten puolesta, joista apostoli Paavali oli suurin:

”…ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” (1. Tim. 1:14:15)

Israeliin loukkaantuneet edistävät antisemitismiään sellaisilla ohjelmilla kuin ”Christ at the Checkpoint”, tai “Boycot, Divest and Sanction”. Tämä BDS:nä tunnettu oikeudenmukaisuuden irvikuva ja raamatullinen harhaoppi on globaali kampanja, jolla yritetään kohdistaa taloudellista ja poliittista painetta Israeliin, että se mukautuisi liikkeen päämääriin, jotka ovat: loppu palestiinalaisten maiden Golanin miehittämiselle ja asuttamiselle, täysi tasa-arvo Israelin arabipalestiinalaisille kansalaisille ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden kunnioittaminen.

He hylkäävät Raamatun selvän opetuksen, että Jumala ei ole hyljännyt Israelia, vaan asettanut sen vain sivuun, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle ja sitten koko Israel pelastuu. He yrittävät tökätä kepin Pyhän Jumalan silmään, vaikka Hän on julistanut Israelin ”silmäteräkseen”. Siten se on merkki aikakauden lopusta ja harhaopista, joka kasvaa sen nykyisten kannattajien riveissä ja jota ei kukaan ole niin edistänyt kuin roomalaiskatolinen kirkko lähes 1700 vuoden ajan ja varsinkin valtansa huippuaikoina hallitessaan Euroopan kansoja.

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen” (Sak. 2:8).

Ne, jotka kiroavat Israelia, olivatpa ateisteja, agnostikkoja, humanisteja, tai jopa roomalaiskatolinen kirkko ja sen petetyt tyttäret protestanttisissa kirkoissa, joutuvat tekemisiin tulen ja tuomion kanssa, joka kurittaa heitä oikeuden ja totuuden mukaan saaden tuomion ja monia raipaniskuja elävältä Jumalalta, jolle Israel on rakas.

Se ei tapahdu niinkään isien tähden, vaan Hänen pyhän nimensä tähden, joka ei peräydy lupauksessaan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Heidän mielestään Raamatun profetia on merkityksetön 

Raamatun profetia ja varoitukset luopumuksesta on kokonaan siirretty museoon. Maailmanuskonto rauhan vuoksi on tekeillä ja paavi ja ympäristö yhdessä tekevät sen. Postmoderni ajattelutapa on kaapannut raamatullisen kristinuskon ja tehnyt Jumalasta heidän oman mielikuvituksensa jumalan. Jumalan Sana on alennettu myytiksi.

Nykyajan seurakunnat keskittyvät kasvuun, rahaan ja valtaan. Ne ovat ottaneet oppia ”äitikirkosta” ja omaksuneet luopumuksen. Oletko huomannut seurakuntakasvun korostamisen, joka on vallannut maailman vahvistaen puheeni? Päämäärätietoiset megaseurakunnat, jotka markkinoivat hauskuutta ja viihdettä, kasvavat eksponentiaalisesti. Ne seurakunnat, jotka painottavat Raamattua ja pelastusta yksin Jeesuksen kautta, ovat kuolemassa ja matkalla ulos. Isot isonevat ja pienet pienenevät. Näyttää, että Raamattuun uskova kristikunta on melkein kuolemassa sukupuuttoon.

Maailmankirkon kasvun nousu

Olen puhunut tästä tulevasta maailmankirkosta, joka alkaa ”ilmastonmuutoksesta” ja kestävää kehitystä (Sustainable Development) ajavasta YK:n peruskirjasta. Päämäärä on tehdä maailmasta tasavertainen resurssien, varallisuuden ja tasa-arvon suhteen kaikkien inhimillisten pyrkimysten aloilla. Todellinen päämäärä on kuitenkin hallita maailmaa Uudessa Maailmanjärjestyksessä, joka orjuuttaa ihmiset eliitille, joka pyrkii vähentämään maailman väkiluvun kestävälle tasolle. Ihmiset eivät ehkä vielä ymmärrä heidän synkkiä päämääriään, eivätkä ehkä koskaan Ahdistuksen tällä puolella, mutta pitääkseen yllä planeetan ja ”äiti maan” palvonnan he ehdottavat väkiluvuksi 500 miljoonaa. Se pyyhkisi pois yli kuusi miljardia ihmistä maailmanlaajuisessa tuhoamispyrkimyksessä. Se on ehkä jo alkanut kolmannessa maailmassa, kuten Afrikka, jossa rokotteet ovat johtaneet niin nuorten kuin vanhojen ja heidän mielestään hyödyttömien sterilisoimiseen ja jopa tappamiseen.

[Edellä kirjoittaja ilmeisesti viittaa Yhdysvalloissa olevaan tuntemattomien tahojen pystyttämään monumenttiin, johon on kirjoitettu kymmenen ”uutta käskyä”. Niistä ensimmäinen on: ”Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.” Monumentti paljastettiin vuonna 1980, ja sen on arveltu olevan maailman valtaeliitin aikaansaannosta. Lue lisää Wikipedian artikkelista Georgia Guidestones. Kirjoittaja on tekstissään hieman epätarkka, sillä maapallon väkiluku on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia. Näin ollen pois pyyhittäisiin seitsemän miljardia ihmistä.]

Lukijani, ota vaari varoituksesta, kun tämä tapahtuu ja jos olet niin onneton, että näet sen tapahtuvan maailmassa, niin olet ehkä menettänyt tärkeimmän tapahtuman, mitä ihminen on koskaan saanut todistaa ja joka häviää vain Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle ja ylösnousemukselle ja se on Ahdistuksen alkaminen ja Seurakunnan muuttaminen silmänräpäyksessä.

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” (1. Kor. 5:51-54)

Tämä on se mitä uskon seurakunnan tulevan kokemaan. Huomasitko toiseksi viimeisen sanan jakeessa 54? Sana on ”voitto”. Sen Jeesus Kristus antaa morsiamelleen. Voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta.

Meidät kuljetetaan Jumalan Karitsan ”hääjuhlaan”. Kyseessä ei ole ”pako”, kuten jotkut tempausopin parjaajat julistavat, vaan lopullinen voitto Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” (Ilm. 3:10-11)

Varoitus kaikille saarnaajille

Oletko lakannut saarnaamasta Raamatun oppeja suosiaksesi käyttäjäystävällistä versiota, joka ei loukkaa kirkossa kävijöitä? Saarnaatko sinä Jeesusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan ja perustatko palvelutyösi, et mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä?

Raamatullinen kristinusko ei ole hyvän olon uskonto. Se ei kutittele korviasi. Se varoittaa niitä, jotka ovat kadotettuja synneissään.

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). 

Jokainen meistä on muurinvartija. Jos seisot saarnatuolissa, tai saarnaat seurakunnalle missä tahansa käyttämässäsi mediassa, sinulla on velvollisuus varoittaa niitä, jotka ovat helvetin tulen ja kaiken sitä edustavan vaarassa. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, koska se on ratkaisu, joka jokaisen meistä täytyy itse tehdä, mutta Jumalan Sanan täytyy alkaa miehistä ja naisista, jotka ovat Jumalan valtuuttamia viemään Totuuden Sana niille, jotka ovat synneissään.

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt.18:6-7) 

”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” (Hes. 33:2-6)

Näitä jakeita voitaisiin soveltaa niihin, jotka ovat vihollisen voimien vaarassa ja niihin, jotka ovat helvetin ja Jumalasta eroon joutumisen vaarassa toivoen mitä tahansa helpotusta. Saatana on vihollisemme ja vain Jeesus on pelastuksemme synnin rangaistuksesta.

Uskoopa saarnaaja olevansa vartija tai ei, niin Jumala on antanut hänelle tehtävän levittää evankeliumia kadotetuille. Hänen tulee saarnata synnin rangaistuksesta. Hänen tulee hyljätä hyvän olon ”evankeliumi”, menestysevankeliumi eli sosiaalinen puhe humanismista ja olemisesta vain ”hyvä kansalainen”. Se ei pelasta ketään. Se ei varoita niitä, jotka vaeltavat laveaa tietä avarasta portista kadotukseen, vaan ainoastaan rauhoittaa heitä, että kaikki on hyvin. Ei ole, koska heillä ei ole Jeesusta sydämessään. Saarnaajan tehtävä on viedä pelastuksen sanoma seurakunnalleen, yhteisölleen ja muulle maailmalle.

”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” (Room. 10:14-15)

Jokaisella meistä evankeliumin julistajista on velvollisuus Jumalaa kohtaan puhua totuus Jumalan Sanasta eikä yhtään kaunistella sitä. Jumala sanoo, että ilman Jeesusta Kristusta sinä kuolet synneissäsi!

”…ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:24-29)

Veljet ja sisaret Kristuksessa! Maailma kuolee ja hukkuu synnissä. Seurakunnan ja sen saarnaajien tehtävä on heittää maailmalle pelastusrengas. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Jos vältät seurakuntasi loukkaamista saarnoilla, jotka käsittelevät syntiä, kuolemaa, helvettiä ja voittoa Jeesuksen, Messiaan, sovittavan veren kautta, niin se on Jumalan, meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen antaman kutsumuksemme hylkääminen.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:1-5)

Minä pyydän teitä hartaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, saarnatkaa Sanaa älkääkä olko sellaisia, että teidät havaitaan syyllisiksi satujen kertomiseen syyhyäville korville. Jumala tuomitsee.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Olen pastori Mike Taylor ja rukoilen, että joku opettaisi teille Jumalan armoa Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Jos tarvitset neuvoja, rukousta tai vain kuuntelemista, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: realteam1999@sbcglobal.net, tai vieraile blogillani http://pastormiketaylor.blogspot.com. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

TILL WE MEET AT JESUS FEET.

 

Read Full Post »

Bill Hybels, Willow Creek ja GLS-konferenssit

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

• Bill Hybels ei puhu vuoden 2018 GLS-konferenssissa
• Bill Hybels sai uusia syytöksiä hyväksikäytöstä – toinen seuraajista erosi tehtävästään
• Willow Creek -seurakunnan vanhimmisto ja johtava pastori erosivat tehtävistään

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi

---

 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla ”Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Today’n artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.¹ Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »

Lighthouse Trailsin tarina

Lighthouse Trails’in minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: ”Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: ”Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.¹

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!²

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Times’in bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).³

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.⁴

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).⁵ On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.⁶

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.⁷

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
2. , p. 123.
3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
5. Read our article ”Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »

Varokaa Betheliä: Tiivistelmä Bill Johnsonin epäraamatullisista opetuksista

Lighthouse Trails’in minikirja 20.6.2016
Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings
By Bill Randles, suom. SK

Mitä ajattelisit raamattukoulusta, joka lähettää nuoria kirjaimellisesti makaamaan pitkällään kuolleiden saarnamiesten haudoilla, jotta oppilaat imisivät haudoilla leijuvan ”voitelun”? Entä seurakunta, jossa höyheniä, kultaa ja jalokiviä sisältävä sumu laskeutuu palvojien päälle pyhäkössä? Entä konferenssi, jossa yhdessä työpajassa profeetallisesti ”tulkitaan tatuointeja”?

Mitä odottaisit seurakunnalta, joka on yhdistelmä Uskonsanan harhaa ja Kenneth Copeland’in ja Kenneth Hagin’in menestyksen evankeliumia, Oral Roberts’in ja Benny Hinn’in merkkejä ja ihmeitä, ”hengellisen sodankäynnin” ja hypervapautusliikkeen vääriä olettamuksia, ”profeetallista liikettä” ja Toronton Siunauksen gnostilaista mystiikkaa?

Sinun ei tarvitse kauemmin ihmetellä, sillä on olemassa sellainen ”palvelutyö”, joka on nykyisin profeetallisen liikkeen helpoimmin tunnistettava ja vaikutusvaltaisin julkisivu. Tarkoitan Bill ja Beni Johnson’ia, jotka yhdessä paimentavat Kalifornian Redding’in Bethel -seurakuntaa ja sen alaisia työmuotoja, kuten “Jesus Culture” -nuorisobändi ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (School of Supernatural Ministry).

Bill Johnson, arvostettu konferenssipuhuja ja johtaja, on tehnyt useita bestseller-kirjoja ja häntä pidetään apostolina ja profeettana apostolien ja profeettojen liikkeessä. Hänen palvelutyönsä on vaikuttanut satoihin tuhansiin ihmisiin ja he ovat osallistuneet retriitteihin ja konferensseihin, joilla ”voitelu” on ”jaettu” heihin.

Ymmärtääksemme täysin tätä profeetallista liikettä nykytilassaan, meidän täytyy tarkastella Bill Johnson’in opetuksia Jumalan Sanan valossa. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä, ettemme olisi sinisilmäisiä, vaan että ”jokainen puu tunnetaan hedelmästään”?

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:15-20)

Jokaisen profeetaksi tunnustautuvan ensisijainen ”hedelmä” on opetus. (Sama pätee jokaiseen pastoriin tai apostoliin tai kehen tahansa, joka esiintyy Jumalan nimessä.)

Tarkastelkaamme joitakin Bill Johnson’in opetuksia, jotka menevät metsään niin monella alueella, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa. Lyhyyden vuoksi käsittelen vain neljää huolen aluetta:

1. Uskonsanan liikettä (The Word of Faith Movement);
2. Johnson’in opetuksia lihaksi tulemisesta (Incarnation);
3. voitelua (Pyhä Henki); ja
4. hänen teologiaansa kokemuksesta.

Kehotan sinua olemaan 5. Moos. 13. luvun mukainen tuomari.

1. Uskonsanan liike

Ei tarvitse kauan lukea hänen kirjojaan, kun jo huomaa, että Johnson on Uskonsanan opetusten puolestapuhuja, joita Kenneth Hagin ja Kenneth Copeland ovat popularisoineet. Siksi on tarpeen esittää lyhyt katsaus Uskonsanan opetukseen, jotta näkisimme, mistä Johnson tulee.

Lyhyesti, Uskonsanan opetus perustuu gnostilaiseen tulkintaan lankeemuksesta ja lunastuksesta. Seuraava on oma mukaelmani heidän selityksestään:

Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi hänelle maan hallinnan, hallita ja vallita Jumalan sijaisena. Kuitenkin, kun Aadam lankesi totellessaan Saatanaa, hän luovutti tuon Jumalan antaman hallinnan Saatanalle, josta tuli ”tämän maailman jumala”. Isäjumala ei voinut noin vain tulla ja ottaa hallintaa takaisin – Aadam oli antanut sen pois.

Jumalan oli löydettävä keino tulla ihmisenä ja tehdä tyhjäksi Aadamin typeryys ja voittaa takaisin Aadamin Saatanalle antama valta. Jeesus on tuo ihminen. (Uskonsanan opettajat kyllä tunnustavat, että Jeesus on Jumala, mutta uskovat, että Hän ”asetti sivuun oman jumaluutensa” inkarnaatiossa.)

Ihmisenä Jeesus tuli maailmaan, vastusti kaikkea sitä kiusausta, johon Aadan ja Eeva ja ihmisrotu suostuivat ja kuoli ristillä uhrina syntiemme tähden.

Siinä on kuitenkin ketunlenkki, sillä uskonsanan opettajat väittävät, että ihmisen pelastusta ei varmistettukaan Jeesuksen sijaiskuolemassa ristillä syntiemme tähden. Sen sijaan Jeesuksen oli ensin laskeuduttava helvettiin ja kärsittävä Saatanan ja hänen kätyriensä kidutusta, kunnes Jumala oli tyydytetty ja voi laillisesti herättää Hänet kuolleista.

Jumalan Sana tietysti sanoo, että Jeesuksen kuolema ristillä oli riittävä ja että kun Hän sanoi Tetelestai (Se on täytetty), niin se todella oli täytetty. Copeland ja Hagin kuitenkin opettavat, että se ei ollut täytetty, ennen kuin Jeesus oli kirjaimellisesti ”tullut synniksi” ja kestänyt demonisen kidutuksen helvetissä.

Uskonsanan mukaan syntiinlankeemus koski yhtä paljon vallan ja auktoriteetin menettämistä, kuin se koski syntiä ja vieraantumista Jumalasta. Pelastus koskee siten vallan ja auktoriteetin palauttamista yhtä lailla kuin syntien anteeksisaamista. Saamme vallan takaisin ja voimme nyt harjoittaa herruutta tähän elämään nähden ja ottaa auktoriteetin pahuuden yli.

Johtuen tästä vääristyneestä näkemyksestä Uskonsana on vallan (engl. power = valta, voima) uskonto. Tämän vuoksi uskonsanan kristityt vähän väliä puhuvat auktoriteetista; he ”sitovat ja/tai päästävät” enkeleitä ja demoneja; he julistavat, nuhtelevat ja muutoin puhuvat rauhan, suosion ja armon ”vapauttamisesta” tähän tai tuohon tilanteeseen.

Tämän teologian ydin on ”uskovan auktoriteetin” palauttaminen ja käyttö käytännössä.

Ihanne Uskonsanan piireissä on uudestisyntynyt ihminen, jolla on voima ja auktoriteetti, ihmemies, joka on tullut ” ilmestystietoon” siitä, ”kuka hän on Kristuksessa” ja demonstroi ”voitelun” voimaa kadotetulle maailmalle. Todella historiallisten hahmojen, kuten John Alexander Dowie, John G. Lake ja William Branham, ympärille on kehittynyt laajoja mytologioita. He sanovat heidän olevan ne miehet, jotka todella ”ottivat auktoriteetin” ja osoittivat meille kaikille, mitä jokainen uskova voisi tehdä, jos hänellä olisi vain usko ja ”voitelu” tehdä niin!

Uskonsana (WOF, Word of Faith) versoo näiden ihanteiden aikaisemmasta ilmauksesta, opista Jumalan ilmestyslapsista (Manifested Sons of God = MSOG), jonka AOG kerran torjui 1940-luvulla, mutta on nyt laajalti omaksuttu tässä uudessa muodossa. MSOG perustuu virheelliseen tulkintaan jakeesta Room. 8:19: ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.”

Perinteinen kristinusko on ollut sillä kannalla, että tämä jae viittaa siihen, mitä tapahtuu Herran ruumiillisessa tulemuksessa. Kun Jeesus palaa, niin kirous luomakunnalle lopulta poistetaan ja todelliset Jumalan lapset ilmestyvät.

MSOG kuitenkin opettaa tämän jakeen tarkoittavan, että luomakunta odottaa seurakunnan pääsevän vallan ja auktoriteetin tuntemukseen ”todistaakseen” (manifest) lapseutemme (sonship) maailmalle merkkien ja ihmeiden kautta. Kaiken tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus voi tulla takaisin!

Tämä on se konteksti, jossa voidaan ymmärtää, mistä Bill Johnson, Jesus Culture ja Bethelin Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (Bethel School of Supernatural Ministry) tulevat heidän pyrkiessään tuomaan seurakunnan ”mystisen herätyksensä” voimaan ja voiteluun.

2. Lihaksituleminen

Opetuksessaan lihaksitulemisesta Bill Johnson toteaa ja aivan oikein, että Jeesus Kristus on Jumala. Mutta Bill Johnson myös painottaa epäraamatullista äärimmäisyyttä, että Jeesus täydellisesti laittoi sivuun jumaluutensa:

Jeesuksella ei ollut mitään kykyä parantaa sairaita. Hän ei voinut ajaa ulos riivaajia eikä Hänellä ollut kykyä herättää kuolleita. Hän sanoi itsestään jakeessa Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä.” Hän oli laittanut jumaluutensa sivuun. Hän teki ihmeitä ihmisenä oikeassa suhteessa Jumalaan, koska Hän asetti mallin, jotakin meille seurattavaksi. Jos Hän teki ihmeitä Jumalana, niin olisimme kaikki äärimmäisen otettuja, mutta meillä ei olisi mitään pakkoa (compulsion) jäljitellä Häntä. Mutta kun näemme, että Jumala on valtuuttanut meidät tekemään, mitä Jeesus teki – ja enemmänkin – niin silloin ymmärrämme, että Hän asetti vapaaehtoisia rajoituksia itselleen osoittamaan meille, että me myös voimme tehdä sen. Jeesus tyhjensi itsensä niin, että oli kykenemätön tekemään, mitä Isä Häneltä vaati – ilman Isän apua.¹

Tässä Johnson’in opetuksessa on useita ongelmia. On esimerkiksi teologisesti epätarkkaa sanoa, että ”Jeesuksella ei ollut mitään kykyä …” ja että Jeesus ”laittoi sivuun jumaluutensa”. Se on vaarallisen lähellä Kristuksen jumaluuden kieltämistä, sillä määritelmänsä perusteella jumaluutta ei voi ”laittaa sivuun” eikä myöskään voida sanoa, että Jumalalta koskaan puuttuisi kykyä missään mielessä.

Inkarnaatiossa ikuinen Jumala tuli ihmiseksi, vaikka ei milloinkaan lakannut olemasta Jumala. Hänellä oli aina kaikki valta, mutta Hän rajoitti itsensä kieltäytyen vallan ja majesteettiuden oikeuksista, jotka ovat luontaisia Hänelle, voidakseen elää ja kuolla puolestamme tosi ihmisenä.

Toinen ongelma tässä on, että Johnson väittää Jeesukseen tehneen ihmeitä ”asettaakseen meille mallin … näyttääkseen meille, että me myös voisimme tehdä niitä …”

Tämä on keskeinen opetus Uskonsanassa, josta Johnson on tullut. Yksilöuskovina me muka voimme ja meidän pitäisikin tehdä kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet Hengen voimassa. Johnson’ille osasyy Jeesuksen lihaksitulemiseen oli näyttää meille, että myös me voimme tehdä, mitä Hän teki!

Ihmevoiman etsintä on harhaa ja on johtanut monet petokseen. Jeesus ei tehnyt ihmeitään ”osoittaakseen meille, että me voimme tehdä sen”. Jeesuksen ihmeet ovat todistuksia Jumalan armollisuudesta, ovatpa ne ihmeitä evankeliumeissa, Apostolien Teoissa, tai kaikkialla maailmassa tänä päivänä Hänen nimessään tehtyjä ihmeitä. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Meidän ei tule etsiä niitä. Vain ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkejä”.

Johnson itseasiassa väittää, että jokaisella uskovalla on kyky kokea suurin osa siitä, mitä Jeesus koki evankeliumeissa, jopa kirkastuminen! Hän sanoo:

Melkein kaikki Raamattuun kirjatut kokemukset olivat profeetallisia esimerkkejä alueista Jumalassa, jotka ovat saatavana uskovalle. Kirkastusvuori nosti rimaa merkittävästi mahdolliselle inhimilliselle kokemukselle … Valtava opetus tässä tarinassa on, että Jeesuksella Kristuksella, ihmisen Pojalla, oli Jumalan kirkkaus päällänsä. Jeesuksen kasvot loistivat Jumalan kirkkautta, samanlaista kuin Mooseksen, hänen tultuaan alas vuorelta.²

Johnson ei näytä arvostavan, että vaikka Jeesus inkarnaatiossa tuli ”kuin yhdeksi meistä”, niin Hänen ainutlaatuisuuttaan ei voida turvallisesti vähätellä. Kuvittele hengellisyyttä, joka tuhlataan kirkastumisen saamiseen! Ei ihme, että Johnson’in oppilaat näkevät sellaista vaivaa etsiessään ”kirkkauden” kokemuksia.

3. ”Voitelu”

Seuraava puoli Johnson’in opetuksessa, joka on vaarallinen ja on johtanut holtittomaan mystiikkaan, johon monet Bethel’iin liittyneet ovat sekaantuneet, on se, mitä hän opettaa Pyhästä Hengestä, varsinkin ”voitelusta”. Johnson sanoo:

Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi. Sana Kristus tarkoittaa ”Voideltu” eli ”Messias … [Kristus] on titteli, joka viittaa kokemukseen. Ei riittänyt, että Jeesus lähetettiin taivaasta maan päälle tittelin kanssa. Hänen oli saatava voitelu kokemuksessa suorittaakseen sen, mitä Isä halusi.³

Ensinnäkin tässä on esimerkki opettajasta, joka asettaa epäraamatullisen eron ”Jeesuksen” persoonan ja sanan ”Kristus” välille. Se on hyvin vaarallista ja vastaa sitä, mitä New Age -liike väittää ja se tehdään samankaltaisen päämäärän vuoksi.

Uusiaikalaiset haluavat vahvistaa (väärän) käsityksen, että Jeesus oli pelkästään valaistu ihminen, sellainen, joka voideltiin (tehtiin Kristukseksi) kolmikymmenvuotiaana, hyvin samanlainen kuin toiset huomattavat miehet, kuten Gandhi ja Zoroaster. Tämä ”voitelu” on itsensä tiedostamisen (self-realizing) kokemus.

Johnson näyttää yrittävän todistaa, että aivan kuten ihminen Jeesus oli voideltava Pyhällä Hengellä voidakseen (ihmisenä) tehdä tekemänsä ihmeet, niin myös meillä voi olla sama kokemus voidaksemme tehdä saman, sillä Jeesus on mallimme.

Raamattu ei tee sitä sanan ”Kristus” kanssa. Apostolit eivät koskaan luokitelleet Kristusta, että se olisi arvonimi tai kokemus. Kristus on Jeesuksen jumaluuden nimitys. Raamattu sanoo, että Jeesus on Kristus ja viittaa Jeesukseen Kristuksena: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa …” Kristus on ikuinen persoona, jumaluuden toinen persoona, Isän valittu ja siten voideltu Pyhällä Hengellä.

Tullessaan maailmaan Jeesus oli jo Kristus; hänen ei koskaan tarvinnut tulla Kristukseksi, eikä kukaan voi tulla Kristukseksi, ellei ole väärä Kristus (so. antikristus).

Johnson jatkaa samasta aiheesta – ”voitelusta”:

Sana voitelu tarkoittaa ”töhriä” (smear). Pyhä Henki on Jumalan öljy, joka töhrittiin Jeesukseen joka paikkaan Hänen vesikasteessaan. Nimi Jeesus Kristus merkitsee, että Jeesus on se Yksi, joka on töhritty Pyhällä Hengellä.

Hengen vuodatuksen täytyi tapahtua Jeesukselle, jotta Hän olisi täysin pätevä. Tämä oli Hänen etsintänsä. Tämän voitelun saaminen kelpuutti Hänet käyttämään nimeä Kristus, joka tarkoittaa ”voideltu”. Ilman sitä kokemusta [voitelua] ei voinut olla arvonimeä.⁴

Näetkö ongelmat, joita Johnson’in opetukset voitelusta nostavat?

Esimerkiksi, tuliko Jeesuksesta Kristus Hänen kasteessaan? Jos ”Kristus” on voimassa vasta kokemuksen jälkeen, niin mikä Jeesus oli ennen kuin Pyhä Henki tuli Hänen päällensä Jordanilla?

Johnson’in näkemys Kristuksesta muistuttaa hätkähdyttävästi harhaa, joka tuli esiin varhain seurakunnan historiassa ja torjuttiin harhaoppina. Sitä kutsutaan adoptianismiksi. Sen mukaan Jeesus oli hurskas ihminen, josta ”tehtiin Kristus” vasta kolmikymmenvuotiaana, kun Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä. Hän teki ihmeitänsä Pyhällä Hengellä, mutta ”voitelu” jätti Hänet, kun Hän kuoli ristillä. Jos Jeesus voi tehdä niitä (ilmestystiedon ja voitelun kautta), niin kaikki uskovat voivat.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on jae, joka torjuu tämän Kristusta koskevan harhan:

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus (1. Joh. 5:6).

Hereetikot opettivat, että Jeesus ei ollut Kristus, ennen kuin Hänet kastettiin vedessä ja voideltiin Hengellä. Hän pysyi Kristuksena, kunnes vuodatti verensä. Apostoli kuitenkin sanoo, että ”Hän on tullut veden ja veren kautta”; siitä seuraa, että Hän oli jo Kristus, kun Hänet kastettiin ja pysyi sellaisena ristillä ja läpi ylösnousemuksensa. Nimitys ”Kristus” oli ja on enemmän kuin kokemus; se on luontainen (inherent) Jeesukselle, Jumalihmiselle (Divine God/man).

4. Kokemuksen korostus, opin vähättely

Lopuksi Bethel (ja Bill Johnson) on todella vaarallinen lähestymistavassaan oppiin ja kokemukseen ja on altistanut kannattajansa seuraaville käytännöille:

• Väärä profetoiminen
• Visualisoiminen
• “Tulitunnelit”
• Huolestuttavat likoamismatkat⁵
• Visualisoiminen, kontemplatiivinen rukous ja mietiskelykäytännöt
• Joikaaminen, likoaminen ja hengellinen juopumus
• Pyhän Hengen ”pössyttely” (toking) päästäkseen ”korkealle Jeesuksessa”

”Normaalien” profeetallisten sanojen lisäksi Bethel’in ”Voiman ja rakkauden konferenssiin” osallistujat helmikuussa 2014 saivat tatuointeihinsa ja lävistyksiinsä liittyviä tulkintoja. Doug Addison osaa tulkita kätkettyjä viestejä ruumiissasi ja jopa kouluttaa sinut tekemään samaa. Sinun ei edes tarvitse lentää hänen olinpaikkaansa; kohtuullisesta 150 dollarin korvauksesta hän voi kutitella korviasi puhelimessa 30 minuuttia.⁶

Usko minua, kun sanon, että olen vasta raapaissut Bill Johnson’in irrationaalisen, epäraamatullisen ja jopa Raamatun vastaisen, mutta vaikutusvaltaisen palvelutyön pintaa. Kuinka ovatkaan tunnustavat kristityt tulleet niin arvostelukyvyttömiksi?

Bethel’issä on yksi puoli, joka on ehkä kaikkein vaarallisin. Johnson’illa, kuten niin monilla häntä edeltäneillä helluntailaisilla ja evankelikaalisilla, on voimakas opinvastainen korostus. Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (NAR) uusmystikoille opilla on kuolettava vaikutus ja se kelpaa vain siinä määrin, kuin saa aikaan kokemusta. Oppi on ”kirjain, joka kuolettaa” ja johtaa ”pääntietoon” vastakohtana yksilölliseen ilmoitukseen perustuvalle henkilökohtaiselle kokemukselle Jumalasta.

Niitä, jotka vaativat sitoutumista oikeaan oppiin, karrikoidaan fariseuksina. Näissä piireissä kierrätetään tuttuja kliseitä, kuten: ”Jumala loukkaa järkeä, että pääsisi sydämeen” ja ”kokemuksen omistava ihminen ei koskaan ole opin omistavan armoilla”. Paljastaessaan viimeisimmän nokareen omaa ilmoitustaan tämän lajin saarnaajat usein iloitsevat sanoessaan: ”Nyt minä käännän sinun teologiasi ylösalaisin …”  Havainnollistaessaan tätä Bill Johnson toteaa:

Jeesus esitti pelottavan lausunnon koskien niitä, jotka pitävät Raamatun tutkimista tärkeämpänä kuin kokemusta: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Ellei Raamatun tutkimisemme johda meitä syvempään suhteeseen (kohtaamiseen) Jumalan kanssa, niin se vain kasvattaa taipumustamme hengelliseen ylpeyteen. Me kasvatamme tietämystämme Raamatusta, jotta asemamme Jumalan edessä tuntuisi hyvältä ja että olisimme paremmin varustettuja väittelemään niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Jokainen ryhmä, joka haluaa puolustaa oppia, on altis tälle kiusaukselle ilman Jumalan kohtaamista … Jeesus ei sanonut: ”Minun lampaani tuntevat minun Kirjani”; se on Hänen äänensä, joka meidän tulee tuntea.⁷

Johnson väittää niiden, jotka etsivät raamatullista tietoa olevan ”hengellisen ylpeyden” vaarassa lisäten tietoa, ”jotta heidän asemansa Jumalan edessä tuntuisi hyvältä” ja paremmin pärjäisivät väittelyissä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä! Mikä pastori! On melkein kuin hän lannistaisi halua kasvaa raamatullisessa tiedossa!

Toisaalta kuitenkin Johnson katsoo niiden olevan autuaita, jotka etsivät ”syvempää tietoa” (kuin se, mitä Raamattu paljastaa?) ja syvempää ”kohtaamista” Jumalan kanssa (kokemusta). Kuvittele nuorta henkilöä istumassa tällaisen jatkuvan opetuksen alla, niin näet, miksi Bethel, Jesus Culture ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu ovat antautuneet mitä aistillisimpaan mystiikkaan!

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh. 10:27-28)

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

(See related booklets.)

Viitteet

1. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, first edition, January 1, 2005), p. 50.
2. Bill Johnson, Face to Face with God (Lake Mary, FL: Charisma House, 2007), p. 200.
3. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2005), p. 87.
5. http://beyondgrace.blogspot.com/2011/07/bill-johnson-and-john-crowders-leaven.html; http://www.youtube.com/watch?v=LrHPTs8cLls; https://www.facebook.com/photo.
6. http://gospelliving.blogspot.com/2013/04/why-jesus-culture-bethel-church-and_15.html.
7. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth, op. cit., p. 93.

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

 

Read Full Post »

Bethel-seurakunnan Bill Johnson alentaa Jeesuksen

https://mywordlikefire.com/2014/07/21/bethels-bill-johnson-jesus-was-so-empty-of-divine-capacity/
By John Lanagan, suom. SK

Bill Johnson: ”Jeesus oli niin tyhjä jumalallisesta kyvystä…”

Bill Johnson on tehokas kenosis-opin levittäjä, harhaopin, että Kristus toimi maan päällä ollessaan pelkästään ihmisenä ilman yhtään mitään ”jumalallista kykyä”. Jokainen ihme, jokainen parantaminen, jotka Kristus teki, tapahtuivat Johnsonin mukaan Pyhän Hengen voiman kautta. Siksi Johnson opettaa, että me kaikki voimme suorittaa parantamisia ja ihmeitä, koska meilläkin on pääsy Pyhään Henkeen.

Siten Johnsonin kenosis-opin tarkoituksena on alentaa Raamatun Kristusta ja korottaa ihmistä. Kuten Bob DeWaay huomauttaa:

”Jeesus ei ole enää ainutlaatuinen, vaan ainoastaan erityinen valaistu, joka tulevaisuudessa voi näyttää tietä monille samanlaisille valaistuille. Siten meillä on New Age’in Kristus.” [1]

Kenosis tulee jakeen Fil. 2:7 väärästä ymmärtämisestä: ”…  vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.”

Tämä puhuu kuningasten Kuninkaasta, joka tulee alas ja elää keskellämme pelastukseksemme; se ei mitenkään tarkoita täydellistä jumalallisen kyvyn luovuttamista hänen ollessaan maan päällä. (Please check out the resources about kenosis at the end of this article.)

Seuraavalla Bethel’in Alabaster Prayer House -videolla Bill Johnson sanoo, että ”Jeesus on normaalein kristitty Raamatussa” (kohta 4:18). Niinkö? Jeesusko kristitty? Silloinhan Jeesus palvoo itseään.

Vuonna 2012 Bill Johnson ja hänen vaimonsa Beni Johnson, olivat avustajia kirjalle (toinen tekijä oli hänen henkilökohtainen avustajansa), jolla oli huolestuttavia New Age / kvanttihengellisyys -implikaatioita. Lue artikkeli Bethel-seurakunnan johtajan Bill Johnsonin New Age -taipumukset

Yksi tekijä, joka on houkutellut Bill Johnsonin pois raamatullisesta käsityksestä, on kontemplatiivinen rukous, joka pohjimmiltaan on kristillisellä terminologialla naamioitua itämaista / New Age -mietiskelyä. On siis sopivaa, että Bill Johnson antaa näitä harhaoppisia lausuntoja Bethel’in Alabaster House’sta tällä lyhyellä videolla. Bethel’in verkkosivuston mukaan: ”Alabaster Prayer House ja sitä ympäröivät puutarhat ovat hiljaisia ja rauhallisia paikkoja olla kontemplatiivisessa rukouksessa ja likoamisessa (soaking).” [2]

Kohta 2:42 videolla: “Jeesus oli niin tyhjä jumalallisesta kyvystä olla ikuisesti Jumala, mutta Hän valitsi elää rajoitettuna kuten ihminen. Miksi? Asettaakseen mallin. Asettaakseen jotakin seurattavaksi, oman elämäntapansa esimerkin. Jos Hän teki kaikki ihmeensä Jumalana, niin olen kyllä vaikutettu, mutta en pakotettu seuraamaan. … Mutta kun huomaan, että Hän pani Jumaluutensa syrjään näyttääkseen…”*

Kohta 3:58 videolla: “Joten mitä Jeesus tekee? Hän mallintaa meille normaalin kristillisen elämän.”

Kohta 4.18 videolla: ”Jeesus on normaalein kristitty Raamatussa.”

Kuinka Bethel’in kontemplatiivinen Alabaster Prayer House syntyi? Ilmeisesti Bill Johnson sai näyn, kun James Goll oli opettamassa:

Kohta 5:53 videolla: “Kun sanon, että Herra antoi sen minulle näyssä, niin istuin juuri täällä. Jim Goll opetti kaksi vuotta sitten profeetallisessa konferenssissa ja kun hän opetti, niin näin tämän rukouskappelin, jonka ikkunaseinät ovat pohjoiseen, etelään, itään ja länteen ja keskellä huonetta oli maapallo, jossa oli lähde, tämä jatkuvasti virtaava lähde.”

Vielä joku sana Johnsonin kenosis-opetuksesta ennen kenosis-linkkejä, joista voit tutkia itse. Näemme, että Kristus rajoitti itsensä täällä:

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24:36).

Kristuksen itsensä asettamat rajat eivät kuitenkaan ole sama asia kuin luopua kaikesta jumalallisesta kyvystä. Bill Johnson tarvitsee Kristuksen, joka itseasiassa on alennettu vain ihmiseksi, sillä tämä on se, joka ruokkii hänen kellojen ja pillien teologiaansa –  teologiaa, joka paljon ylittää perinteisen helluntailaisen opetuksen ja nyt uhkaa niellä sen.

Kenosis, Christology, and Bill Johnson Part One

What is Kenosis

Kenosis, Christology, and Bill Johnson Part Two

Viitteet:

1. Bob Dewaay, “An Invasion of Error” (Critical Issues Commentary, Issue 124 Jan.-Feb. 2013, http://www.cicministry.org/commentary/issue124.htm).
2. http://bethelredding.com/ministries/prayer-house.

*Artikkelin tekijä ei ymmärrä muutamia seuraavia sanoja.

 

Read Full Post »

Bill Johnson ja New Age

Uskon, että olemme tulleet seurakunnassa nyt suuren ravistelun aikaan, etenkin johtajiston tasolla. Jumala aloittaa siivouksen, eikä se tule olemaan somaa. … Mutta kuten olemme nähneet, Jumalaa ei pilkata. Hän on jo alkanut suursiivouksen. Ja kaikki mitä meidän täytyy tehdä, on olla yhteistyössä hänen kanssaan. (Ja tehdä se oikeassa hengessä.) Mutta epäilemättä nyt on vastakkainasettelun aika. Jos nykyaikana on koskaan ollut sellaista hetkeä kuin Elia vastaan Baalin profeetat, se on nyt. Väärennökset eivät koskaan ole rehottaneet yhtä lailla valtoimenaan. Rahasaarnaajat eivät koskaan ole olleet niin julkeita. Jumalan on aika ravistella seurakunta. … ”Sokerievankeliumillaan” sananjulistajamme ovat vuosikaudet kylväneet eksytyksen siemeniä. Synnistä tai tuomiosta, syvästä katumuksesta tai pyhityksestä ei ole julistettu. Ravinnoksi on syötetty pelkkää ”sokerilientä”. Mutta sen kaiken on muututtava. Olemmehan lopun ajoissa – suuren viettelyn ja eksytyksen, petollisten tunnustekojen ja ihmeiden ajoissa – eikä koskaan ole ollut suurempaa totuuden tarvetta kuin juuri nyt. – Andrew Strom –

Alla on yksi luku Andrew Stromin 2015 päivitetystä kirjasta Kundalini-varoitus – ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa? (81 s.). Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan!

Andrew Strom on itse ollut ns. profeettaliikkeessä mukana. Hän on erittäin läheltä nähnyt kaiken sen harhan, joka Toronton ja Lakelandin ”herätyksissä” ja niiden jälkimainingeissa vaikuttaa – valitettavasti myös Suomessa.

Huomaa, että tämä on eri artikkeli kuin vajaa vuosi sitten ilmestynyt John Lanaganin kirjoitus Bethel-seurakunnan johtajan Bill Johnsonin New Age -taipumukset. Teksti on jatkoa pari viikkoa sitten julkaisemalleni artikkelille Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta.

---

Luku 9 ”Bill Johnson ja New Age”
By Andrew Strom, suom. Reija Becks

Kuten olemme nähneet, Lakelandia ja Todd Bentleyä ympäröineen fiaskon jälkeen asiat ”invaasiorintamalla” näyttivät hieman rauhoittuvan. Poikkeuksena oli yksi valtava megaluokan palvelutyö, joka vain vahvistui vahvistumistaan. Puhun tietenkin Bill Johnsonin johtamasta Bethel-seurakunnasta Reddingissä, Kaliforniassa.

Vaikka Bill Johnson oli seissyt puhujalavalla Lakelandissä ja julkisesti hyväksynyt ja puolustanut Todd Bentleyä (jopa tämän avioliiton hajoamisen jälkeenkin), sitä seuranneet jälkimainingit eivät näyttäneet lainkaan ulottuvan häneen. (Rick Joyner ei ollut niin onnekas.)

Johnsonista on maailmanlaajuisessa mittakaavassa tullut jonkinlainen karismaattinen megatähti. Erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla hänen vaikutuksensa on valtaisa. Hän pitää joka vuosi konferensseja esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Singaporessa, missä tuhannet pastorit ja johtajat kuuntelevat tarkkaan jokaista hänen lausumaansa sanaa. Hän on ehdottomasti tätä nykyä karismaattisen maailman kaikkein vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Ja Jesus Culture -yhtyeen musiikkityön välityksellä hänen vaikutuksensa ulottuu valtaviin määriin kristittyjä nuoria. Bethel on ehdoton tuhovoima kaikin puolin. Ja monien mielestä Bill Johnson ei voi tehdä mitään väärin.

Aiemmassa luvussa julkaisimme Bethel School of Supernatural Ministry -koulusta (”Yliluonnollisen palvelutyön koulu Bethel”) valmistuneen nuoren naisen todistuksen. Monet lähteet vahvistavat asiat, joita hän kertoi meille Bethelistä. Alituiseen ilmenevä ”juopunut” käyttäytyminen, hysteerinen nauru, vapiseminen, tahaton nytkähtely, valopallot, ”tulitunnelit” ym. Ja loputon puhe omituisista enkelikohtaamisista ja matkoista ”kolmanteen taivaaseen”. Olen varma, että sellainen on jokaiselle lukijalle tähän mennessä jo liiankin tuttua. Bethelissä touhu menee kuitenkin paljon syvemmälle. Siellä ei nimittäin pelkästään sallita sitä, että jotkin New Age -tavat pääsevät sisään takaovesta, vaan itse asiassa nyt avoimesti hyväksytään täysimittaiset New Age -käytännöt. He väittävät yksinkertaisesti ”ryöstävänsä takaisin” sen, mitä paholainen alkujaan varasti!

TYRMISTYTTÄVÄ KIRJA

Vuonna 2012 julkaistiin hämmästyttävä kirja, jonka olisi pitänyt päräyttää hälytyskelloja ympäri maailman. Kirjan nimi on The Physics of Heaven (”Taivaan fysiikka”). Toinen sen tekijöistä on Bill Johnsonin hallinnollinen avustaja Judy Franklin, ja kirjan esipuheen on kirjoittanut Bethelin pastori Kris Vallotton. Bill Johnson ja hänen vaimonsa Beni kirjoittivat teokseen kolme lukua, ja Jesus Culture -liikkeen Banning Liebscher tuki kirjaa julkisesti. Niin pitkälti kuin ylipäätään on mahdollista, teos oli kaikin puolin Bethelin virallisesti hyväksymä julkaisu. (Sitä myydään vielä tänäkin päivänä Bethelin internetsivuilla.)

Teoksen sisältö on kerta kaikkiaan tyrmistyttävä. Jo kirjan kansimainokset kertovat, mistä on kyse: ”Teoksessa tarkastellaan ääneen, valoon, värähtelyyn, taajuuksiin, energiaan ja kvanttifysiikkaan liittyviä Jumalan mysteerejä.” Kirja on kuitenkin kaukana tieteestä. Se on mystistä New Age -kummallisuutta, tarkoituksena tuoda omituisia pakanallisia käytäntöjä kristillisyyden valtavirtaan.

Teokseen on kirjoittanut artikkeleita yksitoista henkilöä, mukaan lukien Bob Jones, Larry Randolph, Cal Pierce (kuuluisa Healing Rooms -liikkeestä), Jonathan Welton ja tietenkin Bill ja Beni Johnson. Toinen teoksen tekijöistä, Ellyn Davis totesi, että ”[kirjan kirjoittajat] ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että seuraava Jumalan liikehdintä muuttaa aivan syvimmällä tasolla sen, keitä olemme – ehkä juuri sillä ’värähtelytasolla’, jota New Age -liike on tutkinut. Kirjoittajat ovat myös kaikki yhtä mieltä siitä, että New Agessa on kätkettyjä totuuksia, jotka kuuluvat meille kristityille […]” Davis totesi teoksessa myös: ”En löytänyt ainuttakaan kristittyä johtajaa, joka olisi jakanut kiinnostukseni saada selville, olisiko New Agessa kätkettyjä totuuksia. Nyt alamme kuulla yhä enemmän ja enemmän ilmestyksistä, jotka ovat yhdenmukaisia sen kanssa, mistä New Age -liikkeessä on koko ajan puhuttu, ja yhä enemmän kuulemme opetusta, että kristityt ’ottavat takaisin’ totuuksia New Agesta.” Totuuksiako New Agesta? Tosissaanko? Jos ihmisten hälytyskellot eivät vielä pärähdä soimaan, niiden pitäisi. Oletko koskaan kuullut mitään yhtä pöyristyttävää?

Muista, että niin pitkälti kuin ylipäänsä on mahdollista, tämä on Bethelin virallisesti hyväksymä julkaisu. Kuten Bethelin pastori Kris Vallotton sanoo teokseen kirjoittamassaan esipuheessa: ”Judy Franklin ja Ellyn Davis kokoavat tässä vaikuttavassa kirjassa yhteen joukon näkijöitä, jotka tähyävät luomakunnan verhon taakse paljastaakseen Luojamme salaperäistä ominaislaatua […] Nämä näkijät ovat tuoneet tutkimuksissaan esiin uusia näkökulmia, joita ei koskaan ennen ole harkittu.”

Mitä sitten ovat nämä uudet näkökulmat, joita ”ei koskaan ennen ole harkittu”? Kuten sanottu, tärkein niistä on se, että kristityt voivat nyt ”ottaa takaisin” ja käyttää jopa kaikkein pakanallisimpia New Age -tapoja. Vaikka Kirjoituksissa (esim. 5. Moos. 18:10-12) on erityisesti kielletty sentyyppiset okkulttiset konstit, meitä johdetaan nyt ymmärtämään, että kaikki on kunnossa ja nämä käytännöt, joita kristityt kautta aikojen ovat pitäneet aina pahoina, voidaan aivan hyvin tuoda seurakuntaan.

En tiedä, mitä mieltä sinä olet, mutta minusta se on yksi kaikkein vaarallisimmista näkemyksistä, mistä olen koskaan kuullut. Entä millaisten käytäntöjen puolesta nämä kirjoittajat tarkasti ottaen puhuvat?

Teoksen luvussa, jonka otsikko on Authentic vs. Counterfeit (”Aito vastaan väärennös”), artikkelin kirjoittaja Jonathan Welton ilmoittaa: ”Olen löytänyt Kirjoituksista ainakin 75 esimerkkiä seikoista, jotka New Age on väärentänyt. Näitä ovat esim. henkioppaat, transsit, meditaatio, aurat, voimaesineet, selvänäköisyys, selväkuuloisuus ym. Nämä kuuluvat itse asiassa seurakunnalle, mutta ne on varastettu ja pantu ovelasti uuteen pakettiin.”

Sanotaanko minulle siis, että kristittyjen tulisi etsiä auroja ihmisten pään ympäriltä, yrittää päästä transsitilaan, kuunnella henkioppaita, hankkia voimaa talismaanien tyyppisistä esineistä aivan pakanoiden tapaan, pyrkiä saamaan ruumiista irtautumisen kokemuksia jne.? Teoksen perusteella on selvää, että kirjoittajat puoltavat TARKALLEEN tällaisia asioita.

Eipä ihme, että tämä kaikki sopii täydellisesti yhteen niiden seurakunnassa räjähdysmäisesti lisääntyneiden New Age -käytäntöjen kanssa, joita paholainen on yleisesti sinne ujuttanut. Se, mitä uusiaikalaiset nimittävät transsendenttiseksi mietiskelyksi, on paketoitu ovelasti uudestaan, ja siitä käytetään nimitystä mietiskelevä / keskittyvä / kontemplatiivinen rukous. Ne, mitä New Age kutsuu astraalimatkoiksi, on seurakunnassa nimetty henkimatkoiksi. Kaikki ”portaalit”, ”visualisoinnit” ja ”enkelioppaat” on yksinkertaisesti tuotu suoraan New Age -uskonnosta. Ja monia näistä käytännöistä opetetaan KRISTITYILLE NUORILLE sellaisissa paikoissa kuin Bethel.

En usko, että olemme milloinkaan kokeneet aikaa, joka on yhtä vaarallinen kuin tämä, missä juuri nyt elämme. Kuten sanottu, Jeesus varoitti viimeisinä aikoina eksytyksen olevan niin suuri, että jopa valitutkin saattavat joutua harhaan. Valheellisista ihmeistä ja merkeistä sekä viettelevistä hengistä tulee arkipäiväistä. ”Valkeuden enkelit” tulevat yhä aktiivisemmiksi. Missä on koettelu ja arvostelukyky?

”HYVIÄ VÄRÄHTELYJÄ”

Kaikki tämä antaa tietysti lisäselvyyttä joihinkin arveluttaviin toteamuksiin, joita Bill Johnson on vuosien varrella esittänyt. Johnson kirjoitti vuonna 2006 julkaistussa kirjassaan: ”Monet huomattavat pastorit ja konferenssipuhujat lietsovat pelkoa olettamalla, että koska jotain asiaa suositaan New Agessa, sen täytyy olla lähtöisin paholaisesta.” Jos suositaan New Agessa? Mitä oikein tarkoitat, Bill?

Kuten Johnsonin hallinnollinen avustaja Judy Franklin kirjoitti: ”Bill Johnson kirjoittaa, ettemme voi vain jäädä norkoilemaan vanhan totuuden ympärille, vaan meidän pitäisi etsiä uusia totuuksia sukupolvellemme ja säilyttää sitten nämä totuudet seuraaville sukupolville.” Minkälaisia tarkalleen ovat nämä ”uudet totuudet”, joista tässä puhutaan? Judy Franklin kirjoitti lisäksi: ”Enhän minä halunnut uusiaikalaiseksi ryhtyä. Halusin vain saada selville, olivatko he kenties löytäneet totuuksia, joita seurakunta ei ollut löytänyt.” Miten järkyttävä lausunto! Hän etsi New Agesta totuuksia, joita ajatteli seurakunnasta puuttuvan. Mitä kummaa!

Luettelo The Physics of Heaven -kirjan lukujen otsikoista kertoo myös paljon:

• Luku 6, ”Hyviä värähtelyjä” (Good Vibrations).
• Luku 8, ”Jumala-värähtely” (The God Vibration).
• Luku 12, ”Kvanttimystiikka” (Quantum Mysticism).

Ja jotkin alaotsikot ovat jopa vielä tyrmistyttävämpiä:

• ”Delfiinit ja parantava energia” (Dolphins and Healing Energy),
• ”Värin voima” (The Power of Color),
• ”Ihmiskehon taajuudet” (Human Body Frequences) jne.

Minkälainen ”kristillinen” kirja tämä on? Ja mitä se kertoo kulissien takaisesta todellisesta Bethelistä?

Ehkä nämä saattaisivat selittää joitain Bob Jonesin omituisista huomautuksista Todd Bentleylle Lakelandin herätyksessä: ”Kun katson sinua, sinä VÄRÄHTELET. Tiedät, että on kaksi portaalia, myötäpäivään ja vastapäivään. Kun värähtelet, tukit suljet demonisen värähtelyn. Vastapäivään värähtely on demonista. Värähtely on parantavaa.” Onko mitään tässä ”hyvien värähtelyjen” meiningissä edes vähänkään raamatullista? Ei! Enimmäkseen se on peräisin suoraan hippien / New Agen käsikirjasta. Mitä sellainen siis tekee seurakunnassa?

Tämä voisi myös selittää varsin omituisen tapauksen, joka liittyy äänirautaan ja rouva Beni Johnsoniin (Bill Johnsonin vaimo). Beni Johnsonille on kertynyt roima määrä omituisia uskomuksia ja menettelytapoja – ja silti hän on yhdessä aviopuolisonsa Billin kanssa Bethelissä PASTORINA.

Beni kirjoitti Life and Wellness -blogissaan (”Elämä ja hyvinvointi” -blogi) 6.7.2012: ”Juttelin muutama päivä sitten Ray Hughesin kanssa, ja kerroin hänelle 528 Hz:n ääniraudan käytöstä profeetallisena menetelmänä. Joku kertoi minulle, että tätä äänirautaa nimitetään RAKKAUDEN ääniraudaksi […] Tieteessä sanotaan tästä 528 Hz:n ääniraudasta, että sen ääni parantaa.” (Huomaa, että kristalleja ja äänirautoja käytetään New Age -terapiassa, eikä niillä ole millään lailla mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Miksi äänirautoja edes tarvitaan, kun meillä on nimi JEESUS?)

”HERÄTYS, HERÄTYS”

Maaliskuussa 2009 Beni Johnson oli kirjoittanut aiheesta ”ENKELEIDEN HERÄTTÄMINEN” myös toisen kiistanalaisen blogipostauksen. Surullisinta tässä kaikessa on, että he ovat täysin vakavissaan näissä asioissa. Vilkaisepa tätä:

”Parin viime kuukauden aikana olen henkilökohtaisesti tullut aiempaa tietoisemmaksi enkelien toiminnasta tässä maailmassa. Yksi sellaisista hetkistä oli silloin, kun teimme rukousmatkan Arizonaan […] Yhtenä aamuna ajaessamme Tehachapi Pass -solassa ja laskeutuessamme kohti Mojaven erämaata aloin aistia enkeleiden läheisyyttä. Mitä likemmäs tulimme, sitä voimakkaammalta vaikutelma tuntui. Näin enkeleitä kaikkialla! […] Ilmoitin tästä ryhmälle ja sanoin: ’Meidän pitää pysähtyä! Meidän on pysähdyttävä jonnekin […]’ Ajaessamme eräästä mutkasta sanoin: ’Uskon, että herätämme täällä enkeleitä…’”

”Tiesin, että meidän tuli kääntyä ympäri, nousta matkailuautosta ja herättää enkelit. Kunpa pystyisin ilmaisemaan teille, millainen energia ja vauhti Jumalan toiminnassa oli. Loikkasimme ulos autosta, minä puhalsin shofar-torveen ja soitin kelloa, ja me kaikki huusimme: ’HERÄTYS, HERÄTYS’. Nousimme takaisin autoon ja ajoimme pois. Pois ajaessamme repesi railakas nauru! Ällistyimme, miten nopeasti kaikki tämä tapahtui, ja olimme pyörryksissä tästä seikkailusta ja enkelien toiminnasta. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut?! Taivas törmäsi maan kanssa. Ha-haa!!”

”Tuon hetken jälkeen minussa on alkanut itää ajatus enkeleiden herättämisestä käyttöön tässä Valtakunnan hallituskaudessa, joka meillä vallitsee täällä maan päällä. Olen kertonut joissain paikoissa näistä kahdesta tapahtumasta ja tehnyt profeetallisen teon, enkeleiden herättämisen: olen pyytänyt kaikkia huutamaan: ’HERÄTYS, HERÄTYS!’ Tiedän tämän olevan kummallista, mutta se toimii erittäin tehokkaasti… Yksi tytöistämme, jolle Jumalan enkelit ovat kovin mieleen… kutakuinkin aivan hullaantuu, kun enkeleitä on ympärillä […]”

Kohta, jossa Beni viittaa ”taivaan törmäämiseen maan kanssa”, liittyy tietenkin suoraan Bill Johnsonin kuuluisimpaan opetukseen kirjassa nimeltä When Heaven Invades Earth (”Kun taivas tunkeutuu maan päälle”. Suomennettu nimellä Maan päällä niin kuin taivaassa). Käyttäessään tätä ilmaisua he selvästikin tarkoittavat edellä kuvatun kaltaisia tapahtumia. Joten jos ottaisimme heistä niin sanotusti mallia, mekin voisimme kulkea ympäriinsä ”herätellen enkeleitä” ja ”aivan hullaantuen” näiden enkeleiden läsnäolossa. Tämä kaikki voi joistain kuulostaa typerältä tai naurettavalta, mutta sen kaiken taustalla on erittäin uhkaava pilvi, okkulttinen ja New Agen mukainen harhaoppi, jota nämä henkilöt tuovat Kristuksen ruumiiseen. Ja heidän vaikutuksensa on massiivista. (Ja maailmanlaajuista.)

Jos todella haluat ymmärtää Bethelin lähtökohtia ja mitä heidän opetuksensa taustalla on, suosittelen painokkaasti hankkimaan kirjan The Physics of Heaven. Se on kutakuinkin yhtä mystinen ja New Agen mukainen, kuin vain voi olla kirja, joka on niin sanotusti ”kristillinen”.

JESUS CULTURE JA MAAILMAN NUORISO

Musiikkiyhtye Jesus Culture on liike, joka perustettiin alkujaan Bethelissä, mistä käsin se toimi monta vuotta. Kohteena on maailmanlaajuisesti pääasiassa nuoriso. Menestys on ollut todella suunnatonta. Jos katsot Facebookista, näet Jesus Culturella olevan jo pelkästään siellä itse asiassa yli kaksi miljoonaa seuraajaa. Tällainen on aika harvinaista jopa sekulaarimusiikissa toimivilla tähdillä. Suosio on uskomaton. Vaikka Jesus Culture muutti Sacramentoon vuonna 2013, heistä tietenkin välittyy Bethelin vaikutus (ehkä vähän ”lievemmin”), ovathan he Bethelistä lähtöisin. Kuten aiemmin todettiin, kun kirja The Physics of Heaven julkaistiin, Jesus Culturen johtaja Banning Liebscher tuki julkisesti teosta.

Bethelin ylistysjohdon kärkenä toimivat Brian ja Jenn Johnson, jotka ovat myös julkaisseet monia musiikkialbumeja. Jenn Johnson on kuuluisa jokseenkin pöyristyttävistä lausunnoista, joita hän on antanut Pyhästä Hengestä. Hän on usein julistanut esiintymislavalta, että hänen mielestään Pyhä Henki on kuin Aladdinin tarinan henkiolento. Hän kuvailee Pyhää Henkeä myös näin: rohkea, höpsö, huvittava, salakähmäinen, hauska ja väriltään sininen. On aika järkyttävää kuulla hänen laskettelevan tällaista Jumalan Pyhästä Hengestä – etenkin kun hän vertaa Pyhää Henkeä sadun henkiolentoon. Tiedossa ei ole, onko hän kuullut käsitteestä Pyhän Hengen pilkka.

OKKULTTISTA HARHAOPPIA

Olemme tarkastelleet tässä luvussa tavattoman vakavia asioita. Mikä olisi vaarallisempaa kuin tuoda New Agen menetelmiä ja uskomuksia Kristuksen kallisarvoiseen seurakuntaan? Muista, että kun Vanhassa testamentissa Naadab ja Abihu toivat vierasta tulta Herran eteen, Jumalan tuli poltti heidät kuoliaaksi (3. Moos. 10:1-2). Ei ole kyse leikin asioista. Entä siis vieras tuli nykyaikana?

Bill Johnson on hyvin miellyttävä, lämmin ja ihastuttava mies, jolla on paljon hyvää sanottavaa. Surullista kyllä, uskon hänen myös olevan pahasti harhautunut ihminen, joka harhauttaa muita massiivisissa mitoissa. Onko todella niin vaikeaa uskoa, että lopun aikoina Bethelin kaltaisesta paikasta voisi tulla keskus, josta New Agen vaikutus soluttautuu seurakuntaan? Eikö se ole juuri sellainen paikka, minkä vihollinen valitsisi?

Kun kuulemme yhä uudelleen ja uudelleen ensikäden tietoa eri lähteistä, että Bethelissä nuoret kulkevat ”tulitunneleiden” läpi, jahtaavat ”valopalloja” (wicca-uskonnossa näistä hengistä käytetään englanniksi nimitystä ’sprite’), avaavat taivaallisia ”portaaleja” kutsuakseen outoja henkiä sisään, nytkähtelevät tahattomasti ja nauravat tuntikausia, puhuvat kummallisten ”enkeleiden” kanssa, tekevät ”henkimatkoja” jne., eikö tämä kuulosta joltain hämäräperäiseltä New Age -kultilta? Tällaisessa käyttäytymisessä ei ole yhtään mitään kristillistä. Nimenomaan idän mystisissä uskonnoissa on aina harjoitettu tällaista menoa – ei kristinuskossa. Meillä on nimi JEESUS. Me emme tarvitse sellaista demonista humpuukia! Miksi ihmeessä kukaan ajattelisi, että mustaa magiaa sopii kietaista uudenlaiseen pakkaukseen ja tuoda kristillisyyteen?

Ympäri maailman on nykyään lukemattomia johtajia ja palvelutöitä, joilla on tämä sama saastunut ”voitelu”. Ihmiset kirjoittavat usein minulle kysyäkseen jostakusta nimekkäästä henkilöstä, joka yhdistetään tähän liikkeeseen. On kuitenkin mahdotonta pysyä selvillä heistä kaikista. Heitä on tuhansia, ja kaikki he levittävät saastetta vaihtelevassa määrin. Tätä niin kutsuttua ”voitelua” on joka paikassa.

Kuulen sinun kysyvän: ”Mitä sitten on tehtävissä?” Yksi asia on varma. Karismaattinen liike on tätä nykyä sellaisella tolalla, että vain Jumala voi sen puhdistaa (jos se on enää edes mahdollista). Monet uskovat saastutuksen ulottuvan jo niin syvälle, ettei liike ole enää pelastettavissa. Ehkä niin, mutta siinä on mukana kuitenkin monia ihmisiä, joiden silmät voidaan avata. Ja meidän asiamme on tavoittaa heidät. On kuulutettava: ”Lähtekää pois heidän joukostaan.” Jeesus palaa puhtaan ja tahrattoman morsiamen luo.

Read Full Post »

Kristillisen mystiikan petoksen juhlaa

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.

---

Richard Foster – Celebration of Deception
By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

Helmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).¹ Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).”²

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”³ Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

Foster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”⁴ Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.⁵ Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia⁶). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford⁷ on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).⁸ Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”⁹ Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.¹⁰ Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.¹¹ Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.¹²

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.¹³ Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.¹⁴

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”¹⁵

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”¹⁶ Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
2. 24.
3. 29.
4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
6. 111-125.
7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
11. http://www.sdiworld.org
12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
15. Armstrong, Future
16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

Kristillinen kirjakauppasi voi olla vaarallinen hengelliselle terveydellesi

Tämä Orrel Steinkampin kirjoitus antaa hyvän kuvan siitä lusteesta, mitä Suomessakin on valitettavan paljon tarjolla. Erityisesti kristillinen mystiikka kontemplatiivisine rukouksineen on saanut valtavasti suosiota ainakin ev.lut. kirkon piirissä – niiden parissa, jotka eivät halua tyytyä oikeaan ja aitoon raamatulliseen uskoon.

Monien Suomessa toimivien kristillisten kirjakauppojen valikoimissa on paljon sellaisia nimellisesti kristillisiä kirjoja, joita en haluaisi kirjahyllyyni. Valitettavasti on siis todettava, että kaikkien kristillisten kirjakauppojen hengelliseen erottelukykyyn ei voi luottaa. Seuraavassa katsauksessa on vain pieni otos niistä kirjoista ja kirjailijoista, jotka väärentävät kristinuskon sanomaa. Kattavan luettelon tekeminen vältettävistä kirjoista on varmaankin mahdoton tehtävä, mutta ehkä joku voisi kommentoida ja suositella sellaisia kirjakauppoja, jotka myyvät vain ”turvallista” luettavaa. Löytyykö Suomesta vastuullisia kristillisiä kirjakauppoja?

---

Your Local Christian Bookstore Could Be Dangerous to Your Spiritual Health
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 13, No. 2, March/April 2009; suom. SK

Menneet ovat ne ajat, jolloin ostoskorin täyttäminen kristillisessä kirjakaupassa oli turvallista hengelliselle terveydelle. Tästä voi tuskin syyttää pelkästään kirjakauppiaita. Kristilliset kirjakaupat ovat aina olleet voitolla eläviä yrityksiä.

Lähes 20 vuotta sitten pyöritimme vaimoni kanssa kristillistä kirjakauppaa. Jo tuohon aikaan olimme kristillisten kustantajien armoilla. Muistaakseni kuitenkin kustantajat olivat silloin kristittyjen omistuksessa ja ne pyrkivät tarkkailemaan heidän tarjouksiaan. Muistan nuo ajat vielä varsin hyvin. Se oli Uskonsanan liikkeen huippuaikaa. Omistajana en pitänyt Hagin’in ja E.W. Kenyon’in kirjoista, mutta asiakkaat kysyivät niitä. Erikoisesti minulle oli ongelma pitää varastossa Dakes Bible -raamattua, joka tuohon aikaan oli villitys uskonsanalaisten keskuudessa. Selitysteos, The Dakes Bible Study Notes, ylitti rankasti terveen opin rajat. Noista ajoista kustannustalojen tarjoukset ovat tulleet paljon epäilyttävämmiksi ja jonkun pitäisi seuloa suuret määrät kirjoja.

Monet kirjat ovat todella arkisia ja lähes merkityksettömiä, mutta tuskin ovat sen vahingollisempia kuin hampurilaiset ja Coca-Cola. Ulkomaiset yhtiöt ovat ostaneet monia kustannustaloja. On erityisesti pantava merkille, että Zondervan ei ole ainoastaan mainostanut kontemplatiivista rukousta, vaan on myös itse asiassa sponsoroinut monia kansallisia konferensseja nuorille ja pastoreille tukien laajaa kirjoa kontemplatiivisia ja esiintulevia (emergent) kirjailijoita. He kustantavat myös monia kaikkein suosituimpia ja radikaaleimpia esiintulevia kirjailijoita. Nämä kirjat ovat vaarallisia, koska monilla kirjoista ja kirjailijoista todella on monia hyviä asioita sanottavana. He reagoivat oikeutetusti etsijäystävällisen liikkeen ”ostoskeskuskristillisyyteen”. Heidän kirjoituksiinsa on kuitenkin sekoitettu myrkyllisiä aineksia. Nämä hengelliset myrkyt voivat käydä hengellisesti tappaviksi.

Lääketeollisuus on pakotettu ilmoittamaan tuotteidensa sivuvaikutukset ja julkistamaan ne, mutta tällaista vastuullisuutta ei edellytetä kristilliseltä kirjallisuudelta. Vanha sanonta kuuluu: ”Käärmeen myrkyn tiedetään sisältävän 85 % puhdasta proteiinia, mutta 15 % tappaa sinut.” Pitäisi ehkä suositella jotakin toista proteiinin lähdettä. Paikallisilla kristillisillä kirjakaupoilla pitäisi olla vastuu seuloa tuotteitaan, mutta monilla omistajilla ei ole aikaa eikä taitoa siihen. He olettavat, että kustantajien, jotka päättävät painetaanko vai ei, täytyy olla oikeassa ja niin tuotteet siirtyvät kristillisille kuluttajille. Valitsemme tähän numeroon vain muutamia kirjailijoita, jotka tuottavat aineistoa, joka voi aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia lukijoille. Sivuutamme ne sadat nimikkeet, jotka ovat vain arkipäiväisiä ja enemmän tai vähemmän vahingollisia.

Uskonsanan kirjailijat

Tässä pari lainausta Uskonsanan leirin kummilta Kenneth Copeland’ilta: ”Jumalan syy Aadamin luomiselle oli Hänen halunsa luoda itsensä kopio: tarkoitan Hänen kopiotaan. … Hän ei ollut melkein kuin Jumala. Hän ei ollut edes Jumalan alainen… Aadam on yhtä paljon Jumalan kaltainen, kuin sinä, juuri kuten Jeesus. … Aadam Eedenin puutarhassa oli Jumala ilmestynyt lihassa (Nauha: Following The Faith Of Abraham 1989, audio tape #01-300)… Jopa monet suuressa Full-Gospel-yhteisössä eivät tiedä, että uudestisyntyminen on todellinen inkarnaatio … Olin ensin ihminen, niin myös sinä, mutta synnyin Jumalasta ja niin minusta tuli inhimillinen jumalolento.” (The Force Of Righteousness 1984, p. 12)

Senaattori Grassley on hiljattain aloittanut kongressin alaisen tutkimuksen koskien monia TV-evankelistoja ja heidän mielettömän tuhlailevaa elämäntapaansa. Rev. Robert S. Liichow raportoi tosiasioita artikkelissaan otsikolla Living High On The Widow’s Mite (Komeaa elämää lesken rovolla):

Jesse Duplantis lentää koneella Cessna Citation 500, joka maksaa vain $1,25 miljoonaa ja polttaa noin 1000 litraa polttoainetta tunnissa. Myös Jerry Savelle lentää koneella Cessna Citation 500. Joyce Meyer lentää koneella Bombadier Challenger 504 hinnaltaan hirmuiset $4,5 miljoonaa. Benny Hinn lentää koneella Grumman Gulfsteam II hinnaltaan $4,5 miljoonaa. TBN on ollut hyvä Paul ja Jan Crouch’ille. He lentävät koneella Bombardier Challenger 604, joka maksaa $16,5 miljoonaa. Kenneth Copeland’illa on omat 12 koneen ilmavoimansa, mutta hänellä ja Gloria’lla kummallakin on oma Citation-kone, $10 miljoonaa kumpainenkin. Creflo Dollar (nimi ei ole mikään sanaleikki) lentää koneella Gates Learjet, johon mahtuu vain 4 henkeä ja ostettiin uutena hintaan $37 miljoonaa.

Menkää kiireesti ostamaan heidän kirjojaan, että saavat edes bensaa koneisiinsa!

[Em. kirjoittajien kirjoja on suomeksi julkaistu seuraavasti (suom. huom.): Copeland: 3 kpl, Savelle: 2 kpl, Meyer: 5 kpl, Hinn: 8 kpl]

John ja Paula Sandford (myös Sanford)

Sandford’it ovat vaikuttaneet vuosikymmeniä ja edelleen he kaupustelevat sisäisen parantamisen tavaroitaan. He yhdistävät Agnes Sanford’in panteistisen sisäisen parantamisen opetuksen ja freudilaisen ja jungilaisen syvän piilotajunnan (deep hidden unconscious). Unohdetut ja piilevät ”harrastuksen juuret” alitajunnassa täytyy saavuttaa visionäärisillä ja mielikuvituksellisilla keinoilla. Nämä piilotraumat estävät ihmisiä nykyhetkessä selittämättömin ajatuksin ja impulssein. On ironista, että freudilainen teoria on yleisesti torjuttu sekulaarissa psykologiassa. Jo vuonna 1993 E. Fuller Torrey kirjoitti kirjan nimeltä The Freudian Fraud (Freudilainen petkutus). Arvioidessaan todistusaineistoa Torrey ei löytänyt mitään uskottavia todisteita Freud’in teorialle kätketystä piilotajunnasta (hidden unconscious). Siitä huolimatta Sandford’ien mielestä nämä kätketyt ”harrastuksen juuret” voivat versoa synnytystä edeltävistä traumoista, tai jopa kokemuksista, joilla on alkunsa esi-isien synneissä. Sandford’it näkevät tämän menetelmän ainoana toimivana pyhityksenä. Heistä tuntuu, että näinä viimeisinä päivinä tämä menetelmä ilmoitettiin heille jumalallisesti seurakunnan valmistamiseksi viimeisiä päiviä varten. Tämä selittää sen, että he kuuluvat C. Peter Wagner’in Uuteen Apostoliseen Neuvostoon (New Apostolic Council).

Sandford’ien mielestä tietoinen kääntymys tapahtuu vain mielen syvyydessä. Kätketty sydän täytyy paljastaa visionäärisillä ja mielikuvituksen keinoilla ja sitten tuoda ristin luokse. Koska he näkevät Jeesuksen kuoleman aina läsnä olevana ja ajattomana, niin uskova on aina käännyttämisen prosessissa. Sanford’it myöntävät, että Agnes Sanford (ei sukua heille) oli heidän opettajansa ja kasvattajansa. On selvää, että Agnes’in panteismilla oli vaikutuksensa heihin. Ensimmäisessä kirjassaan, The Elijah Task (Elian tehtävä) Sandford’it kirjoittavat (sivu 135): ”On olemassa meri, jossa Isä ja Poika ja koko luomakunta ja enkelit ovat. Jumalan olemus on yksi henki, jossa kaikki liikkuu ja jossa kaikella on olemuksensa. Henki ja aine ovat yhtä…”

Sandford’it kuitenkin kiukkuisesti hylkäävät sanan panteisti. Itse asiassa heidän oppinsa on panteismin läheinen muunnos ja ensimmäinen serkku, jota kutsutaan panenteismiksi, jota kontemplatiivinen liike nykyisin on omaksumassa. Sandford’it vievät sen vielä askelta pidemmälle ja sanovat, että kaikki aine ei ole ainoastaan jumalallista, vaan sillä on myös persoonallisuus ja tahto. Tätä pitäisi kutsua jo ”animismiksi”, jota löytyy pakanallisten ja primitiivisten kansojen keskuudesta. Tämä tekee heille mahdolliseksi kommunikoida kasvien kanssa. John Sandford sanoo: ”Jeesus puhui kasville ja se kuihtui. Siitä tiedämme, että kasvi saattoi ymmärtää, mitä Hän sanoi sille.” (A Transcript of an Evening with John and Paula Sandford Feb. 25, 1987, p. 57). Tämä opetus tekee heille myös mahdolliseksi uskoa, että kuolleitten ihmisten henget leijailevat ympäriinsä jonkin aikaa ja voivat asua uskovissa. John todistaa jo kuolleen ihmisen hengen ulosajamisesta elävästä henkilöstä. (An Evening… An Appendix, B-l ). Näiden oppien myrkyllisen reaktion mahdollisuus näyttää suurelta. Itse asiassa Sandford’it on vedetty oikeuteen oppiensa sivuvaikutuksista perheissä.

[Vaikka Sandford’ien kirjoja on suomeksi julkaistu vain yksi (Valitse anteeksianto, Prograzia 2001), heidän oppejaan levitetään aktiivisesti Suomessakin.]

Larry Crabb

Larry Crabb on johtava kristillinen psykologi, kirjailija, raamatunopettaja ja seminaariprofessori. Hän on kirjoittanut monta bestselleriä ja on New Way Ministries’in perustaja. Hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa. Hänen tunnetuimmat kirjansa ovat Inside Out ja Finding God. Hänen viimeisin kirjansa on nimeltään The Papa Prayer (Iskän rukous). Crabb on nykyisin omaksunut kontemplatiivisen rukouksen ja näkee sen korvaavana aikaisemmalle psykologisen terapian opetukselleen. Christianity Today’n artikkelissa vuodelta 2003 otsikolla A Shrink Gets Stretched (Psykologi avartuu), kirjoittaja esittää seuraavan huomautuksen: ”Kristillinen neuvoja ja suosittu kirjailija Larry Crabb näki vaivan ansaitakseen tohtorin arvon kliinisessä psykologiassa. Nyt hän kuitenkin uskoo, että tämän päivän seurakunnassa terapia pitäisi korvata toisella, muinaisemmalla menetelmällä – hengellisellä ohjauksella.”

Tämän muinaisen menetelmän hän toisaalla samaistaa kontemplatiiviseen rukoukseen. Vuotta ennen CT:n artikkelia Crabb kirjoitti suosituksen David Benner’in kirjalle Sacred Companions. Tässä suosituksessa Crabb kirjoitti: ”Hengellinen ilmasto on kypsä. Jeesuksen etsijöitä kaikkialla maailmassa valmistetaan unohtamaan kirjoitetun lain (code) vanha tie ja omaksumaan hengen uusi tie.” Benner kirjoittaa Thomas Merton’in, Henri Nouwen’in, Basil Pennington ja useiden muiden panenteistisista näkemyksistä (Jumala on kaikessa). Se, että Crabb kirjoittaa tällaisen suosituksen, ei jätä mitään epäilyksiä hänen näkemyksistään. Hänen viimeisin kirjansa ei ole mitään muuta kuin mystiikan ja psykologian unioni ja sen oivallukset kumpuavat hänen kontemplatiivisista kokemuksistaan. Kirjassaan The Papa Prayer hän sanoo: ”Olen harjoittanut keskittyvää rukousta, olen rukoillut kontemplatiivisesti… Olen hyötynyt kummastakin ja hyödyn edelleen tavoilla, joita voitte nähdä kummankin tyylin tekijöissä, joita edelleen jatkan.” (Papa Prayer, p. 9). Crabb’in pitäisi tietää, että keskittyvä ja kontemplatiivinen rukous ovat itse asiassa sama asia. Crabb’in mieltymys selvisi hänen muistellessaan, että hänen vaimonsa tykkäsi lukea People-lehteä ja hän itse piti parempana Thomas Merton’ia (ehkä luetuin kontemplatiivinen kirjailija).

Näkemykseni on, että 14. vuosisadan luostarien erämaa-isiin perustuva kontemplatiivinen rukousmenetelmä ei ole ainoastaan epäraamatullinen vaan myös myrkkyä sielulle. Kontemplatiivisuuteen liittyvä panenteistinen maailmankatsomus sulkee pois ehdottoman keskeisiä Raamatun totuuksia. Panenteismin käsitys ”Jumala on kaikessa luomakunnassaan” edellyttää, että koko Jumalan luomakunta on upotettu Jumalan Henkeen. Tämä kieltää Raamatun opetuksen uudestisyntymättömien alkusynnistä ja siten myös Jeesuksen sijaiskuolema jää tarpeettomaksi. Sitä paitsi, jos Jumalan Henki asuu koko luomakunnassa, siitä seuraa, että myös Saatanan täytyy olla osallinen jumaluudesta. Ei ole sattumaa, että Jeesuksen kuolema ja Saatana johdonmukaisesti sivuutetaan kontemplatiivisissa kirjoituksissa.

Tony Campolo

Tony Campolo on tunnettu kirjailija ja puhuja. Vuodesta 1980 lähtien hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa. Hän on aina ollut kehityksen kärjessä ja jossakin määrin kiistelty, kuten jotkut hänen kirjojensa nimistä antavat ymmärtää. Jo vuonna 1982 hän kirjoitti kirjan 20 Hot Potatoes Christians are Afraid to Touch. Vuonna 1991 hän kirjoitti kirjan How to be Pentecostal Without Speaking in Tongues (Kuinka olla helluntailainen puhumatta kielillä). Hiljattain hän julkaisi kirjan Speaking My Mind and Letters to Young Evangelicals. Monet hänen kirjoituksensa ovat lähestyneet evankelisia rajoja ja monet sanoisivat hänen ylittäneen monia rajoja. Nykyisin hän on yhteiskuntatieteen emeritusprofessori itäisessä yliopistossa Pennsylvanian’n St. Davids’issa. Hän puhuu myös säännöllisesti konferensseissa ja college’issa. Campolo’n vaimo Peggie on vieläkin seikkailunhaluisempi ja on homo-oikeusaktivisti. Campolo oli epävirallisen harhaoppikuulustelun kohteena vuonna 1985, jonka aiheuttivat useat väitteet hänen vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan A Reasonable Faith (Järkeenkäypä usko). Kysymyksessä oli hänen väitteensä, että Jeesus on todellisesti läsnä jokaisessa elävässä ihmisessä. Tämä kiista aiheutti sen, että Campus Crusade for Christ ja Youth for Christ tuohon aikaan peruuttivat suunnitellun puhetilaisuuden. (Wikipedia).

Viimeksi Campolo on yhdessä Albert Darling’in kanssa tehnyt kirjan nimeltä The God of Intimacy and Action (Läheisyyden ja toiminnan Jumala). Läheisyydellä he tarkoittavat Jumalan kokemista ryhtymällä harjoittamaan muinaista hengellistä mystiikkaa. Kirjoittajat antavat ymmärtää, että yhteiskunnallinen toiminta voi olla tuloksellisinta yhdistämällä mystiikka ja yhteiskunnallinen tietoisuus. Seuraavassa muita Campolo’n provosoivia lausuntoja:

”Ylittäen muut sovinnon mallit mystiikan teologia antaa jonkin verran toivoa löytää yhteinen pohja kristinuskolle ja islamille. Molempien uskontojen historiaan sisältyy esimerkkejä hurmioituneesta yhteydestä Jumalan kanssa… En tiedä, mitä pitäisi ajatella muslimimystikoista, erityisesti niistä, jotka tunnetaan nimellä Sufi. Mitä he kokevat mystisissä kokemuksissaan? Voisiko olla, että he ovat kohdanneet saman Jumalan, jonka me kohtaamme kristillisessä mystiikassa?” (Speaking My Mind, p. 149,150).

“Tarkoitukseni on sanoa, ettei ole pelastusta erillään Jeesuksesta – se on minun evakelikaalinen näkemykseni. En ole vakuuttunut, että Jeesus asuu vain kristityissä.” (National Liberty Journal, 8/99).

“Mennä taivaaseen on kuin menisi Philadelphia’an … sinne on monta tietä.” (Carpe Diem -seizing the Day, 1994).

’”Aamulla en pyydä Jumalalta mitään. Sen sijaan keskityn Jeesukseen. Lausun Hänen nimeään uudelleen ja uudelleen noin 15 minuutin ajan, kunnes huomaan sieluni riippuvan jossakin sellaisessa, jota muinaiset kelttiläiset kristityt kutsuivat ”ohueksi paikaksi” – paikka, tila, jossa raja taivaan ja maan, jumalallisen ja inhimillisen välillä häipyy. Voisin sanoa, että käytän Jeesuksen nimeä eräänlaisena koan’ina (koan on itämainen muinaisten Zen-mestarien käyttämä uskonnollinen harjoitus, jonka seuraus on rationaalisen ajattelun tyrmäys). Lighthouse Trails.

[Tony Campolo’n kirjoja on suomeksi julkaistu 2 kpl (RV-kirjat 1994 ja Aika Oy 1995). Suom. huom.]

Gary Thomas

Kirjassaan Sacred Pathways (Zondervan, 2002) Gary Thomas mainitsee keskittyvän rukouksen yhtenä eri tavoista, joita voi käyttää päästäkseen Jumalan lähelle. Hän kuvailee keskittyvää rukousta: Keskittyvä rukous toimii yleensä näin: Valitse joku sana (kuten esim. Jeesus, Isä) keskittymispisteeksi kontemplatiiviselle rukoukselle. Toista sanaa hiljaa sanokaamme 20 minuuttia, kunnes sydämesi tuntuu toistavan tuota sanaa itsekseen aivan yhtä luonnollisesti ja tahdostasi riippumatta kuin hengität.” (Ray Yungen, A Time of Departing, p. 152).

Focus on the Family (FOF) mainostaa aktiivisesti Thomas’in kirjaa Sacred Parenting. FOF:iin otettiin yhteyttä koskien heidän Thomas’in kannatustaan. Tim Masters, FOF:n puheenjohtajan toimistosta, vastasi: ”Emme löytäneet mitään kirjan, Sacred Parenting, sivuilta, joka olisi ristiriidassa kristillisen uskon tai tri. Dobson’in filosofian kanssa… Meidän asemamme ei edellytä muiden herra Thomas’in kirjoitusten sisällön käsittelyä, mutta tämän verran voimme kertoa teille: Kristillisessä seurakunnassa on aina ollut vahva kontemplatiivisen rukouksen perinne, jolla ei ole mitään tekemistä mantrojen ja itämaisen mietiskelyn kanssa.” (Lighthouse Trails). Tämä vastaus on huolestuttava. Ensiksikin hänen kristillisen kontemplatiivisuuden erottamisensa itämaisesta ei ole todella tarkka. Useimmat kontemplatiivista rukousta mainostavat kristilliset kirjoittajat, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, ottavat mukaan mantrat, kuten tekee myös Gary Thomas kirjassaan Sacred Pathways. Mitä tulee kristillisen ja itämaisen kontemplatiivisuudeen eroon, niin kukapa muu kuin Tilden Edwards, USA:n suurimman ja vaikutusvaltaisimman kontemplatiivisen koulun perustaja, väittää kirjassaan Spiritual Friends, että ”kontemplatiivinen rukous on länsimainen silta Kaukoidän hengellisyyteen”.

Richard Foster suosittelee Tilden’in kirjaa erinomaisena (Lighthouse Trails). Kirjassaan Sacred Parenting, jota FOF kyllä suoraan mainostaa, Thomas ei jätä epäselväksi, että Teresa Avilalaisella oli tärkeä vaikutus hänen rukouselämäänsä. Verkkosivulla Centering Prayer, jonka tarkoitus on mainostaa keskittyvää rukousta, he julistavat: ”Keskittyvä rukous tulee kristillisen kontemplatiivisen perinnön muinaisista rukousmenetelmistä ja erikoisesti seuraavista: Erämaan Isät ja Äidit, Tietämättömän Pilvi, Ristin pyhä Johannes ja Teresa Avilalainen (Fathers and Mothers of the Desert, The Cloud Of Unknowing, St. John of the Cross and Teresa of Avila.). Sen tislasivat yksinkertaiseksi rukousmenetelmäksi 1970-luvulla trappistimunkit Fr. William Meninger, Fr. Basil Pennington ja apotti Thomas Keating trappistiluostarissa St. Joseph’s Abbey, Spencer, Mass.” (Centering Prayer Website). Nämä kolme munkkia luottivat aktiivisesti vieraileviin buddhisteihin, jotka valmensivat heitä. Tim Masters’in vastaus kuulostaa aika ”poliittiselta” – että FOF luottaa eroon, joka ei ole ero.

Brian McLaren

McLaren on keulakuva ja epävirallinen puhemies Esiintulevassa Liikkeessä (Emergent Movement), joka koostuu evankelikaaleista, jotka hyväksytään sellaisina. Esiintuleva Liike vaatisi selittämistä monta sivua eikä meillä tässä ole siihen tilaa. McLaren’ia kuitenkin kutsutaan evankelikaalisiin konferensseihin. Hiljattain hän puhui Bill Hybels’in Willow Creek -seurakunnassa. Hänen luetuimpia kirjojaan ovat kirjat A Generous Orthodoxy ja New Kind of Christian Trilogy. Emergent Village, kuten evankelikaaliset esiintulevat esiintulevat kutsuvat itseään, on yleisesti omaksunut jämäkän postmodernin tietoteorian (epistemology). Koska postmodernistit hylkäävät idean totuudesta, niin useimmat esiintulevat kannattavat mystistä uskoa, jolloin ei kaivata mitään absoluuttisen totuuden väitteitä. McLaren ja kumppanit esiintulevassa ryhmässä ovat kuitenkin saaneet laajan hyväksynnän evankelikaalisissa piireissä. McLaren’in uusi kirja on nimeltään Everything Must Change (Kaiken täytyy muuttua) ja hän on nykyisin maanlaajuisella kiertueella julistamassa tuota sanomaa ja jotakin sellaista, jota hän kutsuu nimellä ”Deep Shift” (Syvämuutos). McLaren’in vakavin väite on, että hän kiistää Jeesuksen sijaiskuoleman. Hiljattain hän tarkensi halventavia näkemyksiään rististä: ”Risti ei siis ole keskus. Risti on miltei häiriötekijä ja väärää mainosta Jumalalle.. Jumala ei käske sinua antamaan vaimollesi anteeksi ja sitten potkimaan koiraa kiukuspäissäsi… Yleinen käsitys sovituksesta esittää Jumalan, joka on kyvytön antamaan anteeksi potkimatta jotakuta toista.” (From Slice of Laodicea).

McLaren’in suositus on Alan Jones’in kirjan Reimaging Christianity takakannessa. Alan Jones hylkää avoimesti raamatullisen kristinuskon. Jones puhuu Jeesus-lapsen kuvittelemisesta istumassa Buddhan sylissä. Myös hän hylkää Jeesuksen kuoleman pelastavana tekona ja näkee sen kostona. (Jones, p. 132). Ilmeisesti tämä ei ole mikään ongelma McLaren’ille, koska hän antaa Jones’ille raikuvat aplodit: ”Alan Jones on pioneeri kristillisen uskon uudelleen kuvittelemisessa, joka tulee esiin todellisesta hengellisyydestä. Hänen teoksensa stimuloi ja rohkaisee minua syvästi.” (Lainaus em. kirjan takakannesta). Minulla oli tapana valittaa, että ristiä vähitellen marginalisoitiin ja laajalti sivuutettiin evankelikaalisissa piireissä. Nyt kirjoittajia, joilla on kiistämättömät valtuudet evankelikaaleina, hyväksytään ja kutsutaan puhumaan kaikkialla evankelikalismissa, vaikka he kieltävät Jeesuksen uhrikuoleman ja tekevät sen vielä hyvin karkealla tavalla. Evankeliumin ydin (Jeesuksen risti) ei ainoastaan ole kaiverrettu pois, vaan pakanallinen ja vieras mystinen petos on nyt asetettu sen tilalle.

Jos siis menet paikalliseen kristilliseen kirjakauppaasi, niin ole varuillasi, sillä hyvän aineiston ja myös harmittomien arkipäiväisten tarjousten joukossa siellä vaanii todellista sielun myrkkyä.

Rev. Orrel Steinkamp, Master of Divinity, and Doctor of Ministry, (Theology)

Plumbline Ministries, 74425 Co. Rd. Renville, MN 56284… orrelsteinkamp@hotmail

Read Full Post »

Reiki hiipii sisälle kristikuntaan

“Hiipivä” vaikutus – New Age ja evankelikaalinen kristikunta

The “Creeping” Effect – The New Age and Evangelical Christianity

6.12.2010 by Ray Yungen, suom. Samuel Korhonen

Jos olet koskaan pohtinut, miksi New Age-kirjailijat ja heidän opetuksensa hiipivät monien kristittyjen ohi, niin sanan hiipiä (engl. creep) määritelmä ehkä auttaa. Sana merkitsee: edetä hitaasti nopeudella, jota ei voi juuri havaita, ennen kuin katsot taaksesi pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi hiipivää (creeping) inflaatiota ei huomata lyhyellä jaksolla, mutta kun katsoo taaksepäin 20–30 vuotta, niin se on tyrmistyttävä. Ateria, joka maksoi kaksi dollaria vuonna 1970 voi nyt maksaa kahdeksan – hinta kohosi niin hitaasti, että vaikutus väheni.

Samanlainen liike on tapahtunut yhteiskunnassamme ja siitä on vähitellen tullut vallitseva. Mitä kerran pidettiin eriskummallisena, on tänä päivänä normaalia – jopa hyödyllistä. Tämä trendi vaikuttaa evankelikaaliseen kristikuntaan vain hiukan pienemmässä määrin kuin sekulaariin yhteiskuntaan. Syy pieneen eroon on, että monet, ehkä useimmat kristityt eivät vielä ole ymmärtäneet, tai sopeutuneet siihen käytännölliseen mystiseen lähestymistapaan, jonka New Agen kannattajat ovat jo sisällyttäneet sekulaariin maailmaan, kuten myös kristikuntaan.

Mystinen pragmatismi kasvaa erityisen nopeasti erilaisten New Age -parantamismenetelmien kautta. Erästä sellaista kutsutaan nimellä reiki, japaninkielinen sana, joka käännettynä on universaali elämän energia, eli Jumala-energia. Siihen on viitattu myös säteilymenetelmänä (engl. radiance technique). Reiki on muinainen Tiibetin buddhistinen parantamissysteemi, jonka eräs japanilainen mies löysi uudelleen 1800-luvulla ja se on tullut Länteen vasta hiljattain.

Reiki-menetelmä sisältää käsien panemisen vastaanottajan päälle ja sitten energian aktivoimisen virtaamaan parantajan kautta vastaanottajaan. Eräs parantaja kuvailee kokemusta seuraavasti:

Tehdessäni sitä minusta tulee kanava, jonka kautta tämä voima, tämä universumin mehu, tulee valuen kämmenistäni koskettamani ihmisen ruumiiseen joskus kevyesti, lähes huomaamatta, joskus nälkiintyneissä imaisevissa siemauksissa. Minäkin saan sen samalla, kun annan sitä. Se ympäröi meidät molemmat, potilaan ja parantajan.¹

Mitä on tämä ”universumin mehu?” Vastaus on tärkeä, erään maineikkaan reiki-mestarin antama, joka selittää:

Reiki-virittäytyminen on vihkimys, initiaatio, pyhään metafyysiseen järjestykseen, joka on ollut läsnä maan päällä tuhansia vuosia … Tulemalla osaksi tätä ryhmää, myös sinä vastaanotat apua reiki-oppailta ja muilta hengellisiltä olennoilta, jotka myös toimivat näiden päämäärien hyväksi.²

Vaikka tätä ei ole laajasti mainostettu, reiki-parantajat pitävät kiinni tästä ”henkiopas”-kytkennästä reikin olennaisena puolena. Itse asiassa se on perustus ja energia reikin takana. Eräs reiki-mestari, joka on kirjannut satoja muita mestareita, puhui vuorovaikutuksestaan henkioppaiden kanssa:

Minulle reiki-oppaat tekevät itsensä parhaiten tunnettaviksi virittäytymisiä suoritettaessa. He seisovat takanani ja ohjaavat koko prosessia ja oletan, että he tekevät tämän myös jokaiselle reiki-mestarille. Kun suoritan virittäytymisiä, tunnen heidän läsnäolonsa koko ajan. Joskus voin nähdä heitä.³

Kristityn alkureaktio tähän infoon voisi olla: ”Että mitä? Minä en pyöri niissä piireissä, joten se ei koske minua.” Tämä huoleton suhtautumistapa olisi pätevä, ellei olisi tosiasia, että reiki on nykyisin kasvamassa suunnattomiin mittoihin ja joissakin hyvin vaikutusvaltaisissa piireissä. (Se voi olla jopa teidän paikallisissa sairaaloissanne, kouluissanne ja nuorisojärjestöissänne.) On tärkeää tietää, että monet hoitajat, neuvojat ja varsinkin hierontaterapeutit käyttävät reikiä täydentämään työtään. Sitä mainostetaan usein täydentävänä palveluna.

Vieläkin merkittävämpää on tässä menetelmässä mukana olevien lukumäärä. Tutki seuraavia lukuja saadaksesi pienen välähdyksen reikin kasvavasta suosiosta. Vuonna 1998 Internetissä oli noin 33000 reiki-listausta. Tänä päivänä tuo luku joillakin hakukoneilla käsittää yli 22 miljoonaa listausta. Vain 10 vuodessa tuo luku on kasvanut 700-kertaiseksi! Kuten sanoin tämän kirjan ensimmäisessä luvussa, niin Yhdysvalloissa on nyt yli miljoona reiki-parantajaa. Eräs reiki-mestari pani ilolla merkille tämän kiinnostuksen aallon sanoessaan:

Vuosien mittaan ihmisten uskomusjärjestelmässä on tapahtunut muutos, joka sallii vaihtoehtoisen lääketieteen laajemman hyväksynnän. Siitä johtuen olemme näkemässä kasvavaa mielenkiintoa reikiin suurelta yleisöltä. Kaikentaustaisia ihmisiä tulee saamaan hoitoja ja kurssitettaviksi.⁴

Eräs hyvin paljastava tilasto sisältää Kentucky’n Louisville’n, jossa 102 ihmistä perehdytettiin reikiin vain yhden viikonlopun aikana.⁵ Tämä osoittaa, että suuri määrä ihmisiä vedetään reikiin raamattuvyöhykkeellä, joka perinteisesti on Amerikan konservatiivisinta aluetta.

On tärkeää ymmärtää se tapa, jolla reiki esitetään suurelle yleisölle. Vaikka sen taustalla on metafyysinen perustus, niin kun lukee reiki-parantajien julkaisemaa kirjallisuutta, se ei ole lainkaan selvää. Eräs reiki-mestari, joka pyörittää päiväkylpylää, käyttää esitteessään toistuvasti sanoja comfort (mukavuus) ja nurture (hoiva). Reiki on jotakin, joka antaa sinulle mielihyvää. Eräs nainen, joka on ammattineuvoja, kertoo mahdollisille asiakkailleen, että reiki antaa heille syvän rentoutumisen ja lievittää kipua. Uudelleen ja uudelleen nämä samat teemat tulevat esiin reikin mainoskirjallisuudessa – rentoutuminen, hyvä olo, sairauden vähentäminen, stressin vähentäminen, mielen tasapainottaminen jne. Kuinka joku voi sanoa, että reiki on paha, kun se väittää auttavansa ihmisiä?

Syy näin laajaan hyväksyntään on helppo ymmärtää. Useimmat, monet kristityt mukaan lukien, uskovat, että jos jokin on hengellisesti myönteistä, niin se on Jumalasta. Eräs pastoriystäväni kertoi tilanteesta, jossa kristitty, jolla oli joitakin fyysisiä ongelmia, kääntyi reikin puoleen hakemaan lohtua. Kun tämä pastori neuvoi miestä, että reiki pohjimmiltaan vastustaa kristinuskoa, tämä raivostui ja vastasi seuraavalla puolustuksella: ”Kuinka voit sanoa, että tämä on pahaa, kun se auttoi minua?” Siksi annoin kirjassani eräälle luvulle nimen ”Erottaminen”. Erottaminen on ”henkien koettelemista” (1. Joh. 4:1). Jos jokin on Jumalasta, se mukautuu Jumalan suunnitelman kulmakiveen ja osoittaa Hänen armonsa yksin Kristuksen Jeesuksen kautta (Ef. 2:7). Reiki, kuten aiemmin määrittelin, perustuu okkulttiseen näkemykseen Jumalasta.

Tämä arviointi reikistä on kiistaton. Jokainen reiki-kirja, mitä ikinä olen nähnyt, on täpötäynnä lausuntoja, jotka tukevat sitä, mitä yritän väittää. Kirjassa nimeltä, The Everything Reiki Book, seuraava poistaa kaikki epäilykset koskien reikin yhteensopimattomuutta kristinuskon kanssa:

Reiki-virittäytymisprosessin aikana väylä, joka avataan ruumiissa sallimaan reikin virrata läpi, avaa myös psyykkiset kommunikaatiokeskukset. Siksi monet reiki-parantajat kertovat, että heillä on sanallista kanavoitua kommunikaatiota henkimaailman kanssa.⁶

Vielä huolestuttavampaa on, että reiki-kanavoija ei ehkä voi edes valvoa tätä ”energiaa”, kuten seuraava kommentti osoittaa:

Hoitajat ja hierontaterapeutit, jotka on viritetty reikiin, eivät koskaan voi paljastaa, milloin reiki alkaa virrata heidän kämmenistään, kun he käsittelevät potilaitaan. Reiki vaikuttaa luonnollisesti, kun sitä tarvitaan ja jatkaa virtaamistaan niin kauan kuin vastaanottaja on alitajuisesti avoin sitä vastaanottamaan.⁷

Toinen sellainen menetelmä on terapeuttinen kosketus (Therapeutic Touch). Kuten reiki, sekin perustuu okkulttiseen chakra-systeemiin, jota on kuvattu seitsemänä ruumiin energiakeskuksena, jotka ovat yhdenmukaisia hengellisten voimien kanssa. Seitsemäs chakra samaistetaan näkemykseen, että Jumala on kaikessa. Hoitajat klinikoilla ja sairaaloissa harjoittavat laajalti terapeuttista kosketusta. Se nähdään hyödyllisenä ja parantavana lisänä hoitotyölle.

Jos yhteys reiki-parantamisen ja muiden metafyysisten menetelmien välillä voidaan nähdä, niin ymmärrämme täydellisemmin, miksi seuraava lainaus on yksi voimakkaimmista lausunnoista, mitä tulee kontemplatiivisen rukouksen todelliseen luonteeseen. Eräs reiki-mestari kertoi tätä menetelmää mainostavalla kurssilla:

Jokainen, joka on tutustunut seuraavien henkilöiden työhön ja ajatteluun [sitten hän luettelee listan huomattavia New Age -kirjoittajia, Thomas Merton aivan keskimmäisenä], huomaa yhteensopivuuden ja yhteisen soinnin reikin teorioiden ja harjoitusten kanssa.⁸

Reiki tulee buddhismista ja kuten eräs Merton-tutkija kirjoitti: ”Jumala, jonka hän [Merton] tunsi rukouksessa, oli sama kokemus, jota buddhistit kuvailevat valaistumisessaan.”⁹

Siksi on niin tärkeää ymmärtää Richard Foster’in ja Brennan Manning’in kirjoitusten yhteys Merton’in kanssa. Mainostaminen osoittaa mieltymystä ja mieltymys osoittaa yhteistä pohjaa. Jokin on pahasti pielessä, kun reiki-mestari ja kaksi tämän päivän evankelikaalisen seurakunnan vaikutusvaltaisinta hahmoa molemmat osoittavat samaa miestä hengellisen polkunsa edelläkävijänä. (luvusta 5 kirjasta A Time of Departing, Ray Yungen; suomeksi Erottautumisen aika)

Viitteet:

1. “Healing Hands” (New Woman Magazine, March, 1986), p. 78.
2. William Rand, Reiki: The Healing Touch (Southfield, MI: Vision Pub.,1991), p. 48.
3. Diane Stein, Essential Reiki (Berkley, CA: Crossing Press, 1995), p. 107.
4. William Lee Rand, “Reiki, A New Direction” (Reiki News, Spring 1998, http://www.reiki.org/reikinews/reikinewdir.html,, p. 4.
5. Reiki News, Winter, 1998, p. 5.
6. Phylameana lila Desy, The Everything Reiki Book (Avon, MA: Adams Media, 2004), p. 144.
7. , p. 270.
8. Janeanne Narrin, One Degree Beyond: A Reiki Journey into Energy Medicine (Seattle, WA: Little White Buffalo, 1998), p.xviii.
9. Brian C. Taylor, Setting the Gospel Free (New York, NY: Continuum Publishing, 1996), p. 76.

 

 

Read Full Post »

Tie luopumukseen

Pathway to Apostasy

Commentary by Roger Oakland, suom. Samuel Korhonen
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org

Hiljattain minuun otti yhteyttä eräs ystävä ja kollega, jolla on myös erottamispalvelutyö. Hän tutki toisia erottamispalvelutyöjärjestöjä saadakseen luettelon kymmenestä hienovaraisesta tavasta, joilla Kristuksen ruumista nykyisin eksytetään. Koska tuolla hetkellä, kun sain hänen sähköpostinsa, olin kiireinen puhuessani eräässä konferenssissa, vastasin hänelle ja sanoin palaavani hänen asiaansa muutaman päivän kuluessa.

Lentäessäni takaisin kotiin konferenssin jälkeen, otin tietokoneeni ja vastasin ystäväni pyyntöön. Konferenssissa esittämäni aiheet olivat vielä tuoreina mielessäni. Seuraavassa ensimmäiset 10 trendiä, jotka olen henkilökohtaisesti kohdannut. Vaikka olen varma, että on monia muitakin, niin seuraavat 10 trendiä antavat hyvän yleiskuvan siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu tänä päivänä:

• Ekumeeninen yhteys hinnalla millä hyvänsä ilman mitään kytkentää sanomaan, että Jeesus kuoli ristillä.
• Seurakuntakasvuliike, joka on keskittynyt markkinavetoiseen, etsijäystävälliseen kristinuskoon, joka painottaa megaseurakunta-ajattelua.
• Kristinusko, joka on keskittynyt seuraamaan ihmisiä, heidän menetelmiään ja liikkeitään.
• Jesuiitta-agenda, jota edistävät roomalaiskatolisen kirkon ja roomalaiskatolisten mystikoiden opetuksia ja ideoita julistavat kustantajat ja pastorit.
• Raamatullisen luomisen hylkääminen ja teistisen evoluution ja progressiivisen luomisen hyväksyminen.
• Uuden ajan (New Age) babylonialaisten käytäntöjen hyväksyminen, kuten jooga ja kontemplatiivinen rukous keinona ”päästä lähemmäs Jeesusta”.
• Väärä kristinusko, joka korvaa Raamatun mukaisen evankeliumin sosiaalisella evankeliumilla.
• ”Päämäärätietoinen (purpose driven) P.E.A.C.E. -suunnitelma”, joka valmistaa seurakunnan globaalia maailmanuskontoa varten.
• Kokemuspohjainen ”kristinusko”, joka etsii merkkejä ja ihmeitä ja hylkää Raamatun varoitukset viimeisten päivien hengellisestä petoksesta.
• Kompromisseja – tullakseen ”postmoderniksi” ja ”edistykselliseksi” – tekevä seurakunta yrityksessä saavuttaa postmoderni sukupolvi.

Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä erilaisia trendejä tärkeysjärjestykseen. On tosiasia, että jokainen on käynnissä ja valtava enemmistö tunnustavista kristityistä ei ole edes tietoinen, että nämä trendit ovat käynnissä, tai että edes on ongelmaa. Ehkä tulevaisuudessa nämä 10 kohtaa olisivat hyviä lukuotsikoita pieneen kirjaan, joka käsittelisi kutakin aihetta yksityiskohtaisemmin.

Salli minun sanoa nyt, että raamatullinen kristinusko on hyökkäyksen kohteena, niin kuin ei koskaan ennen. Emme ole vain ”liukkaassa rinteessä” – kristinusko on valmis putoamaan kalliojyrkänteeltä. Kuten Jeesus kysyi jakeessa Luuk. 18:8: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa?

Nykytapahtumat osoittavat, että tie luopumukseen johtaa täsmälleen Raamatun ennustamaan suuntaan.

Read Full Post »