Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kontemplatiivinen rukous’

The ”New Model” Gospel

An Editorial by Dr. Orrel Steinkamp, suom. Samuel Korhonen

Lähes huomaamatta ainakin yli 50 vuoden ajan uusi sanoma kääntymättömien kutsumiseksi Kristuksen tykö on vähitellen löytänyt tiensä hallitsevaan asemaan evankelikaalien keskuudessa.

25 vuotta sitten Christianity Today -lehti (virallinen uusevankekaalinen elin) julkaisi kanadalaisen evankelikaalin Robert Brow’n artikkelin otsikolla “Evangelical Megashift: Why You May Not Have Heard About Wrath, Sin and Hell Lately” (Evankelikaalinen megamuutos: Miksi et viime aikoina ehkä ole kuullut vihasta, synnistä ja helvetistä). Brow väitti lähes 25 vuotta sitten, että evankelikalismissa oli nousemassa esiin ”uusi malli”. Brow’n ”uusi malli” kuulosti silloin, kuten nytkin, kuluneelta vanhalta päälinjan protestanttiselta liberalismilta. On käynyt ilmi, että Brow’n artikkeli oli edeltäjä Clark Pinnock’in uudelle avoimelle teismille ja evankelikaaliselle esiintulevalle liikkeelle.

Kuitenkin evankelikaalit, jotka eivät vielä ole omaksuneet avointa teismiä ja esiintulevia opetuksia, ovat ilmeisesti huomaamattaan hyväksyneet Brow’n ”uuden mallin” opetuksen koskien Kristuksen kuoleman syytä. ”Vanhan mallin” opetus on edelleen monissa opinjulistuksissa, mutta ”uuden mallin” opetus rististä on vaikuttanut sydämiimme ja siten myös sanomaamme. Tämä hybridi / mutaatio on nyt löytänyt turvallisen aseman evankelikaalisessa evankeliumin saarnaamisessa. Kääntymättömiin vetoaminen on vähitellen muuttunut. Nyt on aivan normaalia sanoa, että Jeesus kuoli pelastaakseen meidät ”surkeasta” elämästä ja lupaa lisäksi taivaan. Siitä, mikä täytettiin ristillä Vapahtajan huutaessa, ”se on täytetty”, on nyt tullut pelastus epämiellyttävästä elämästä, josta emme enää tykkää.

Tämä ”uuden mallin” ristinsaarna pelastumattomille on itse asiassa ollut havaittavissa jo kauan aikaa. Muistan, kun ainakin 15 vuotta sitten kuuntelin Franklin Graham’in saarnaa. Hän saarnasi havainnollisesti ja konkreettisesti helvetistä. Järkytyin, kun hän esitti kutsunsa kääntymättömille ja juuri siinä hetkessä luiskahti ilman varoitusta tai epäröimistä ”tule Jeesuksen tykö” -tyyppiseen kutsuun vedoten tunneperäisten tarpeiden koko skaalaan. Se, mikä alkoi saarnana helvetin tulesta ja tulikivestä, muuttui terapeuttiseksi vetoomukseksi.

Kuinka tästä tuli hyväksyttävä evankeliumin esittäminen kääntymättömille? Mistä lähtien Jeesuksen kuolema on antanut meille uuden alun ja mahdollisuuden paeta elämän hankaluuksia kaupallisessa yhteiskunnassa? No niin. Varmasti oli eri syiden yhteentulemista, mutta todennäköisesti lähetysevankelioimisen seurakuntakasvun teorian tulo toi sen keskeiseen asemaan. Se alkoi Donald McGavern’in seurakuntakasvun opetuksesta. Hän vetosi ihmisen psykologisiin tarpeisiin lähetysevankelisessa palvelutyössä. Myöhemmin Fuller’in seminaari alkoi opettaa seurakuntakasvun teoriaa lomaileville lähetyssaarnaajille. Lopulta joku sanoi, että tämä ei ollut hyväksi vain lähetysevankelioimiselle, vaan sitä pitäisi käyttää myös vanhassa kunnon USA:ssa. Ennen kuin tiesimmekään, missiologisti C. Peter Wagner ja hänen oppilaansa John Wimber vakuuttivat kaikille, että keino saada seurakunta kasvuun oli vedota kääntymättömien ajallisiin tarpeisiin olivatpa he Uudella Guinealla tai New York’issa. Ennenkuin Wimber’istä tuli kuuluisa merkkien ja ihmeiden evankelistana, hän matkaili USA:ssa opettaen seurakuntakasvun periaatteita amerikkalaisille pastoreille.

Tämä tunneperäisten tarpeiden evankeliumi valmisti tien etsijäherkälle lähestymistavalle evankelioimiseen. Se synnytti Robert Schuller’in omanarvontunnon evankeliumin. Schuller vaati uutta itsetunnon uskonpuhdistusta. Kuulin hänen esittävän tämän vaatimuksen Minneapolis’issa. Rick Warren ja Bill Hybels, jotka Schuller suoraan koulutti, osoittivat, että voidaan kasvattaa valtavia seurakuntia, jos vedotaan ihmisten havaittuihin tarpeisiin. Yhtäkkiä jokainen seurakunta halusi olla mega sellainen, tai ainakin mini-mega. Muistan hyvin, kun AOG:n aluevalvojamme (District Superintendent) lähetti seurakuntakasvukirjan Unchurched Harry (Kirkoton Harry) jokaiselle pastorille. Meitä pyydettiin seurakuntakasvukursseille. Ei mennyt kauan, kun markkinamiehet opettivat meille, että ”asiakas on kuningas”, jne. Lopulta Schuller kuoli häväistynä ja Hybels muutti megakirkkonsa viimeisimmäksi riehaksi katolista kontemplatiivista rukousta. Ristin esittäminen ratkaisuna ”tosi surkeaan” elämään oli tullut jäädäkseen, tai kunnes aito herätys tyhjentää kannen.

Viimeiset 15 vuotta olen kiinnittänyt erityistä huomiota ”uuden mallin” kutsuun kääntymättömille evankelikaalisessa saarnaamisessa. Kun tosi paikka tulee, niin se tavallisesti on tunteellinen terapeuttinen vetoomus. ”Sinulla voi olla paras elämäsi nyt. Etkö olekin väsynyt epäonnistuneeseen elämääsi. Jeesus kuoli tämän vuoksi, koska Hän rakastaa sinua niin paljon ja haluaa antaa sinulle yltäkylläisen elämän ja Hänellä on ihana suunnitelma sinun elämällesi. Hän haluaa antaa sinulle uuden alun Jumalan valtakunnassa”, jne., jne. Jos nyt saarnaat tätä evankeliumia, voit ehkä todella kasvattaa seurakunnassa käyvien määrää, mutta sillä on hintansa. Sanoma täytyy mukauttaa kuluttajalle. Sinä annat ymmärtää, että Jeesus voi antaa, mitä eniten haluat ja jota et voi saada omin avuin. Olen kuullut myös tällaisia vetoomuksia: ”Tee mahdoton unelmasi mahdolliseksi”; ”Yksi pieni kyllä voi muuttaa kaiken”; ”Toivoton elämäsi voi täyttyä toivolla”; ”Uraan juuttunut elämäsi voi muuttua valtatieksi”, jne., jne. Mielikuvitus on ainoa rajoitus tässä.

J. I. Packer on riskeerannut kaiken sanomalla:

“Menneen vuosisadan aikana olemme sitä tiedostamatta vaihtaneet evankeliumin korvaavaan tuotteeseen, joka, vaikka näyttää riittävän samanlaiselta yksityiskohdissaan, on ratkaisevasti erilainen… On kiistatonta, että sitä me saarnaamme ja ehkä tämä on se, mitä todella uskomme… Tämä joukko väänneltyjä puolitotuuksia on jotakin muuta, kuin Raamatun evankeliumi. Raamattu on meitä vastaan, kun saarnaamme tällä tavalla.”

Evankeliumi on todella muutettu sellaiseksi, jossa olennaista on, että Jeesus kuoli pelastaakseen meidät mistä tahansa, joka on meidän itse kunkin kuoppa. Kuinka tämä megamuutos suoritettiin? Hitaasti ja varmasti. Jotkut totuudet ohitetaan ja vain jätetään pois. Joillekin totuuksille annetaan hiukan erilainen merkitys. Ajan mittaan ja kun suositut saarnaajat ja kirjailijat toistavat niitä, totuudet ohitetaan ja määritellään uudelleen. Lopulta ne korvataan harhalla.

Schuller, USA:n seurakuntakasvuliikkeen kiistämätön isä, väittää uraauurtavassa kirjassaan, Self Esteem the New Revolution (Omanarvontunto uusi vallankumous), että ihmisen tarvitsee saada kielteinen minäkuvansa korjatuksi tuomitsemattoman Jumalan rakkauden kautta. Schuller eli ja kuoli uuden vallankumouksensa. Valitettavasti hän kuoli häpeässä ja vararikossa. Roomalaiskatolinen kirkko omistaa nyt hänen Kristallikatedraalinsa, mutta hänen uskonpuhdistuksensa elää hänen megakirkko-opetuslastensa keskuudessa. Siitä huolimatta hänen opetuslapsiaan kannatetaan evankelikaalisissa seurakunnissamme. Olen henkilökohtaisesti uudelleen ja uudelleen kuullut näitä etsijäherkkiä opetuslapsia ja heidän kirjojaan mainostettavan seurakunnissamme.

Ei kuitenkaan ole mikään pikku asia muuttaa Jeesuksen ristinkuoleman merkitys. On iso juttu sivuuttaa varsinaisessa evankeliumin pelastumattomille esittämisessä Raamatun opetus Jeesuksen sijaiskuolemasta synnin vuoksi ja että Jeesus kuoli ihmisen syntisen turmeluksen vuoksi.

Vapahtaja on tullut, mutta ei saadakseen meidät pois negatiivisesta urasta ja antaakseen meille uuden alun. Ennemminkin Jeesus kuoli syntimme tähden. Syntiset eivät kuitenkaan tykkää sanasta synti ja alitajuisesti tiedämme sen, joten yleensä emme puhu synnistä ja rististä kovin paljon!

Hiljattain kuulin saarnan. Yleisölle kerrottiin: ”Voit vastaanottaa Jeesuksen tänään. Joten jos tarvitset uuden mahdollisuuden tänä aamuna… jos olet menettänyt toivon, niin Hänen nimensä on Jeesus. Vastaanota Hänet tänään.” Se oli kuitenkin meidän syntimme, joka siirrettiin Jeesukselle ja Hän oli ristillä meidän sijaisenamme ja kantoi syntimme rangaistuksen. Oikeudenmukainen Jumalamme antoi synnittömän uhrin meidän syntiemme tähden.

On kuitenkin hassua, että haastettuina ”uuden mallin” saarnaajamme ovat samaa mieltä. Mutta kun on kyse evankeliumin kutsun esittämisestä, he näyttävät unohtavan sen täydellisesti. Haastettuina he voivat jopa taistella sijaissovituskäsityksen puolesta, mutta on vain niin, että kun on kyse sieluista, niin monet eivät vain voi saarnata synnistä ja Jumalan parannuskeinosta ristillä. Arvaan, että alitajuisesti heidän täytyy ajatella, että kääntymiset tulevat helpommin sillä tavalla ja niin seurakuntakasvu on todennäköisempää.

Brow’n yleisevankelikaalisuuden (engl. pan-evangelicalism) ”uusi malli” näyttää juurtuneen lujasti paikoilleen. On hyvin epätodennäköistä, että merkittävää muutosta tapahtuu ilman raamatullista herätystä. Tämän herätyksen täytyisi tulla paimenilta, sillä lampaat tavallisesti seuraavat paimenia.

Hiljattain eräs myötätuntoinen evankelikaalinen pastori kutsui ihmisiä vastaanottamaan Jeesuksen Pelastajana. Hän käytti kielikuvaa vaihtokaupasta. Koska Jumala ilmaisi rakkautensa ristillä, niin anna Jumalalle vajavainen toteutumatta jäänyt elämäsi ja Hän antaa sinulle uuden elämän ja uuden alun. Uuden alun saaminen ei kuitenkaan ole nimenomaan se vaihtokauppa, jonka risti toteutti. Raamatullinen vaihtokauppa ristillä sai aikaan jotakin aivan muuta. Me kadumme syntiämme ja kapinaamme ja syntimme luetaan Jeesukselle ristillä ja me saamme vastineeksi synnin mitätöimisen ja vanhurskaan aseman Jumalan silmissä. Koska Jeesus Jumalan Poika eli täydellisen elämän ja kuoli meidän asemestamme, me voimme saada vanhurskaan aseman Jumalan edessä. 2. Kor. 5.21 ilmaisee sen näin: Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”

Jumalan armosta katumuksen ja uskon kautta asemamme syntisenä on siis muuttunut. Jeesus seisoi meidän tilallamme ja vastaanotti kuolemanrangaistuksen puolestamme. Sitten Jeesus antaa meille vastineeksi anteeksiantamuksen synnistä ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Tämä vaihtokauppa vapauttaa syntisen Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta. Sen jälkeen kasvamme armossa ja elämme uutta elämää Kristuksessa. Jakeissa Kol. 2:14,15 Paavali sanoo selvästi, että syntimme vertauskuvallisesti naulittiin ristille. Muinoin, kun velka oli täysin maksettu, se ilmoitettiin yleisölle lyömällä naula velkakirjan läpi kaupungin torilla. Ristillä syntimme maksettiin ja mitätöitiin, mikä mahdollistaa uuden elämän. Ristillä pyhä Jumala sai aikaan oikeudenmukaisen kaupan. Rakastava ja oikeudenmukainen Jumala rankaisi syntiä meidän vuoksemme. Nyt Jumala voi oikeudenmukaisesti vapauttaa meidät synnistämme. Todellakin! Meidän täytyy saada risti kohdalleen, jotta saisimme evankeliumin kohdalleen!

”… ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” (Kol. 2:14,15)

 

Read Full Post »

By Paul Proctor, suom. Samuel Korhonen

Used by permission. See http://cetf.co/ho4pUA and http://cetf.co/goztqL for source files

Tämä voi tulla shokkina useimmille kristityille, mutta jos tutkit vanhempia raamatunkäännöksiä, sanaa ”tunteet” ei käytännössä ole olemassa. Ja missä se todella esiintyy, sillä on enemmän pinnallinen, jopa negatiivinen ominaisuus, kuin positiivinen; ja kuitenkin, kun katsomme ja kuuntelemme monia johtajia tai maallikoita tämän päivän seurakunnissa, niin emme näe vain selvää kiinnittymistä tunteisiin, sekä fyysisiin että emotionaalisiin, vaan myös huomaamme, että nuo tunteet ovat paljolti tulleet uskon korvikkeeksi. Itse asiassa jos laitat sanan ”tunteet” joka paikkaan, missä noissa vanhemmissa käännöksissä näet sanan ”usko”, niin sinulle selviää, mikä motivoi ja ohjaa tämän päivän keskiverto ”kristittyä” – Lyhyesti: useimmat meistä eivät noudata Jumalan Elävää Sanaa uskon kautta; noudatamme vain tunteitamme ja kutsumme sitä ”uskoksi”.

Tämä ei vaadi Raamattua.

Kun ajattelee profeetta Jeremian vakavia sanoja:Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen…” niin sen pitäisi saada meidät kriittisesti tarkastelemaan, mikä panee meidät liikkeelle. Jos palvontamme ja Jeesuksen Kristuksen palveluksemme mitataan mielialalla, niin saanko ehdottaa, että ”kristinuskomme” on enemmän teatteria kuin teologiaa?

Voisiko olla, että nuo kreikkalaisista komedioista ja tragedioista otetut nauravat ja itkevät naamarit, jotka kerran riippuivat vanhoissa elokuvateattereissa, kuuluvat nyt tämän päivän kirkkojen seinille? Rehellisesti sanoen, eikö se ole sitä, mitä varten monet meistä tulemme kirkkoon näinä päivinä – toivossa kokea makea nauru tai itku ystävien kanssa mieltä muuttavan musiikin, motivaatiopuhujien, elokuvaleikkeiden, draaman ja sokeristen välipalojen auttamana? Eikö tämä ole sitä, mitä monet nykyajan saarnaajat, opettajat, pastorit ja ylistyksen johtajat yrittävät edistää seurakuntalaistensa ja luokkansa jäsenten keskuudessa tunteellisten esitysten ja taidokkaiden produktioiden kautta… voimakkaita tunteita, jotka synnyttävät naurua, kyyneliä ja aplodeja?

Ja jos et ole huomannut, niin hyökkäystä johtamassa ovat ihmiset, jotka ovat hyvin ”intohimoisia”.

”Intohimo” (engl. passion) on näet muotisana, jota käytetään yleisesti nykyajan kristittyjen keskuudessa antamaan eri sortin ”minstries’eille”, vaikka kuinka abstrakteille ja oudoille koetun oikeutuksen. Jos kristitty on ”intohimoinen” jostakin, sen otaksutaan ja hyväksytään olevan Jumalan säätämää siitä huolimatta, mitä Raamattu opettaa. Lihana meitä vedetään luonnollisesti kenen tahansa ja minkä tahansa luokse, joka tyydyttää meitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmiset, paikat ja asiat, jotka saavat meidät tuntemaan hyvää oloa, olisivat meille hyväksi. Tunteita on helppo manipuloida, varsinkin ryhmäasetelmissa, joissa konsensus on kuningas ja nuo tunteet voivat tulla esteiksi kuuliaisuudessamme Kristukselle, kun teemme ne ensisijaiseksi motivaatioksemme ja navigaattoriksemme elämän läpi.

Tiedämme, että huumeet, alkoholi, ruoka, seksi, viihde, virkistys ja ura voivat kaikki olla riippuvuutta aiheuttavia ja tuhoisia väärinkäytettyinä. Lisää maine ja vaikutusvalta sekoitukseen, jossa ylpeydestä tulee kiihdytin ja sinulla on räjähdysherkkä yhdistelmä. Se, mitä useimmat meistä, edes kristityistä, eivät kuitenkaan tiedosta, on, että tämän kaiken sydämessä on hienovarainen Jumalan Sanan syrjään asettaminen hyvältä tuntumisen vuoksi. Jotkut meistä tekevät sen tulosten vuoksi ja toiset suhteiden. Käärmeen viettelevät sanat pettivät Eevan ja hän otti kielletyn hedelmän saadakseen tuloksia ja siten tunteakseen itsensä hyväksi. Aadam mukautui häneen heidän suhteensa vuoksi säilyttääkseen yhteyden ja hyvät tunteet heidän välillään. Eeva valitsi tulokset ja Aadam suhteet – kumpikin valitsi hyvän olon tunteen Jumalan kustannuksella; ja se kostautui.

Tämä on 2000-luvun seurakunta.

Huomatkaa, että päämäärä tässä ei ole, että tuntuisi pahalta, vaan kuulla, totella ja julistaa Jumalan Sanaa siitä riippumatta, miltä kenestäkin tuntuu. Kun sivuutamme Hänen Sanansa säästääksemme omia tunteitamme, me vastustamme Pyhää Henkeä. Ja kun pidätämme Sanan toisilta säästääksemme heidän tunteitaan, kätkemme todistuksemme ja osoitamme yhdelle ja kaikille, että olemme kiinnostuneet enemmän vuohien tyydyttämisestä, lampaiden viettelemisestä ja juoksemisesta valtoimenaan lauman kanssa, kuin Paimenelle alistumisesta.

Tässä on syy, että seurakunta on sellaisessa alamäessä – koska olemme poistumassa tieltämme emmekä säästä kustannuksia mukautuaksemme Jumalan ja Hänen Sanansa asemesta ihmisiin ja heidän intohimoihinsa. Odotammeko todella Herran siunaavan ja lisäävän sen?

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:1-4)

Pyrkiessään parempiin sekä fyysisiin että emotionaalisiin tunteisiin tämän päivän kristityt ovat kääntymässä, ei vain itämaiseen mystiikkaan saadakseen hyvältä tuntuvia tuloksia joogan ja mantramietiskelyn kautta, vaan myös ihmisten puoleen muista uskonnoista ja uskomuksista saadakseen hyvältä tuntuvia suhteita huolimatta Raamatun varoituksista ”tyhjien hokemisien” tarjoamisesta rukoukseksi ja ”yhteisen ikeen kantamisesta” yhdessä uskottomien kanssa. Niin tehden 2000-luvun seurakuntaa ollaan johtamassa uskontoon, jossa ei ole väliä niinkään sillä, mitä uskot, kuin sillä, miltä sinusta tuntuu.

Tämä ei ole kristinuskoa – tämä on tunneuskoa (Feelianity).

Vanha 60-luvun iskulause, ”Jos se tuntuu hyvältä, niin tee sitä”, on nyt terveyden ja moraalin mitta täällä Amerikassa ja leviää kuin rutto tunnustavien kristittyjen keskuudessa saaden vain vähän, tai ei ollenkaan, vastustusta seurakunnan johtajilta, joiden pitäisi tietää paremmin. ”Kristillinen mystiikka”, johon usein viitataan ”kontemplatiivisena hengellisyytenä”, esiteltiin monille protestanteille Esiintulevassa Kirkossa ja sen kautta ja on nyt valtavirtaa, kiitos ”Willowbackilmiön”, kuten Lifeway Research’in Ed Stetzer sitä kutsuu – viitaten valtavaan määrään seurakuntia, jotka hyväksyivät ja omaksuivat opetukset ja käytännöt kirjoista Becoming A Contagious Christian (kirjailija ja pastori Bill Hybels, Willow Creek Community Church) ja Purpose Driven Life (kirjailija ja pastori, Saddleback Community Church). (Em. kirjat on suomeksi julkaissut Päivä Oy nimillä: Tavalla tai toisella tarttuva usko ja Tavoitteena elämä: mitä ihmettä varten olen täällä?)

Hiljattaisessa tennesseeläisessä artikkelissa otsikolla, More churchgoers ditch their denominations (Yhä useammat kirkossakävijät hylkäävät kirkkokuntansa), lukijat saavat tietää, että kirkossakävijät ovat yleensä ”hyljänneet kirkkokuntansa” seurakuntaverkostojen vuoksi luoden, tämän kirjoittajan näkemyksen mukaan, tosiasiallisen kirkkokunnan, joka perustuu, ei ehdottomaan Jumalan sanan totuuteen, vaan päämäärä-pyhittää-keinot-”evankeliointiin”, jossa tulokset ja suhteet ovat kaikki kaikessa.

Seurakunta ei kuitenkaan kasva – ainakaan täällä Amerikassa, koska kristityt eivät ota ristiään väittämänsä Vapahtajan vuoksi ja ympäröivät useimmiten itsensä korvankutkuttajilla, jotka sanovat heille, mitä he haluavat kuulla ennemmin, kuin mitä Jumalan Sana sanoo – uskoen, että kun tuntuu hyvältä, se on hyvä ja kun tuntuu pahalta, se on paha.

Tämän päivän seurakunta näet tuottaa Jeesukselle Kristuksen seuraajien asemesta tunteilijoita (feelers). Mutta uskooko kukaan hetkeäkään, että Herrasta ristillä tuntui hyvältä? Keskittikö alkuseurakunta ponnistuksensa ja huomionsa parempaan terveyteen, parempaan elämään ja tämän maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi? Jos he tekivät niin, he epäonnistuivat surkeasti.

Kun ahdistus lopulta tulee Amerikkaan, monet tämän päivän ”kristityistä” luulevat Jumalan kääntäneen heille selkänsä, tai ettei Häntä todella ole edes olemassa, koska eivät koskaan ole oppineet, että yksinäisyys, menetys, kavaltaminen, tuska, hylkääminen, pilkka, uhri ja kärsimys kuuluvat kaikki uskollisen kristityn vaellukseen. Ja kun joku tulee tarjoten vaihtoehtoa, monet seuraavat häntä omana kristuksenaan, koska se tuntuu heistä niin hyvältä.

Kaikesta huolimatta uskon, että tulee olemaan toisia, jotka oppivat Jumalan armon kautta, jos elävät kyllin kauan menettääkseen kaiken ja jokaisen heille rakkaan ihmisen, että se, mitä he luulivat nykyajan kristinuskoksi, oli todellisuudessa vain luopumusta ja että ihmisen rakkautta Jeesukseen ei mitata heidän myöntymisellään tähän langenneeseen maailmaan sen hyvältä tuntuviin tapoihin ja niiden hyväksymisellä, vaan ennemmin heidän kuuliaisuudellaan Hänen Sanalleen ja valmiudellaan menettää kaikkensa Hänen ja Hänen tulevan valtakuntansa vuoksi.

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? (Mark 8:36)

Read Full Post »

Bill Johnson on yksi äärikarismaattisuuden keskeisimmistä henkilöistä. Useita hänen kirjojaan on suomennettu. Tämä artikkeli kuvaa hyvin Johnsonin täysin epäraittiin opin. Se on kyllästetty samalla New Age –kvanttimystiikalla (lue linkistä termin määrittely), joka tuli tunnetuksi David Herzogin myötä. Olen varoittanut Bill Johnsonista jo useita kertoja. Tämä artikkeli osoittaa ehkä parhaiten Johnsonin täysin epäraittiin opetuksen luonteen. Nyt olisi jo vihdoin aika irtisanoutua hänen opeistaan. Suomessa äärikarismaattisista painotuksistaan tunnetuista tahoista ainakin TV7 on julkaissut Johnsonin opetussarjaa ja Healing Rooms Finland arvostaa suuresti häntä. Kristilliset kirjakaupat voisivat nyt näyttää esimerkkiä ja poistaa Bill Johnsonin kirjat valikoimistaan.

Kannattaa huomata myös tästäkin artikkelista löytyvä tieto äärikarismaattisuuden ja kristillisen mystiikan yhteydestä toisiinsa: ”hengessä” likoaminen eli soukkaus ja kontemplatiivinen rukous ovat käytännössä sama asia. Molemmat ovat polkuja New Ageen.

Lue myös tämä Andrew Stromin kirjoitus, josta löytyy muun muassa erään oppilaan kuvaus Johnsonin Bethel-koulun järkyttävästä epäraittiudesta: Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta.



The New Age Propensities of Bethel
Church’s Bill Johnson

By John Lanagan, suom. Samuel Korhonen

bjSiihen aikaan en voinut löytää ainuttakaan kristillistä johtajaa, jolla olisi ollut samanlainen mielenkiinto tutkia olisiko New Age’iin kätketty totuuksia. Nyt alamme kuulla yhä enemmän ilmoitusta, joka on linjassa sen kanssa, mitä uusiaikalaiset ovat sanoneet kaiken aikaa ja kuulemme yhä enemmän opetusta kristityistä, jotka ”ottavat New Age’lta takaisin totuuksia”, jotka todellisuudessa kuuluvat Jumalan Valtakunnan kansalaisille.1 – Ellyn Davis, kirjan The Physics of Heaven, yksi kirjoittaja.

Kalifornian Redding’in Bethel-seurakunnasta on tullut yksi Pohjois-Amerikan suurimmista evankelikaalisista seurakunnista. Monet ihmiset kaikkialta maailmasta matkustavat Redding’iin osallistumaan Bethel’in yliluonnollisen palvelutyön kouluun (Bethel School of Supernatural Ministry) ja C. Peter Wagner (liikkeen New Apostolic Reformation ”perustaja”) on kutsunut Bethel’in johtavaa pastoria, Bill Johnson’ia, ”apostoliksi”. Ottaen huomioon tuon tittelin ja väitteet seurakunnan verkkosivustolla, että Bethel’illä on ”globaali vaikutus herätyksen lähteenä ja varustamiskeskuksena”2, on tarkoituksenmukaista ja velvollisuuskin tarkastella Johnson’ia ja päättää, onko hän todella Jumalan lähettämä apostoli Kristuksen ruumiille.

Hiljattain ilmestynyt kirja, The Physics of Heaven, jota Bill Johnson avusti ja jonka yksi kirjoittaja oli hänen henkilökohtainen assistenttinsa, paljastaa hyvin erilaisen kuvan kuin se, jonka Raamattu antaa apostoleista. Näyttää, että ennemmin kuin Jumalan antamana apostolina, Bill Johnson’illa ehkä on aikomus palvella välineenä, joka kuljettaa New Age’in ja kvanttihengellisyyden (quantum spirituality) syvälle Kristuksen ruumiiseen.

New Age -ideat eivät ole mitään uutta Bethel’in johtajalle. Vuonna 2006 kirjassa nimeltä Dreaming with God (Unelmointia Jumalan kanssa), Johnson kirjoittaa viitatessaan erääseen New Age’iin liittyvään käytäntöön:

Monet näkyvät pastorit ja konferenssipuhujat lisäävät polttoainetta pelon tuleen olettamalla, että koska New Age edistää sitä, sen alkuperä täytyy olla paholaisesta. Minusta tuollainen perustelu on vähintäänkin heikko. Jos seuraamme tuota ajattelun linjaa, annamme jatkuvasti paholaiselle työkalut, jotka Jumala on antanut meille menestykseksi elämässä ja palvelutyössä.3

Pysähdy ja ajattele, mitä tässä sanotaan: ”työkalut, jotka Jumala on antanut meille” joutuivat jotenkin New Age’iin? Kuinka näin kävi? Mistä työkaluista hän puhuu? Miksi tunnustava kristitty sanoisi jotakin tällaista? New Age’n opetus on täysin vastakkainen Jumalan Sanalle. Ehdottaa, että New Age’n käytännöt ovat todella kaapattuja kristinuskon totuuksia, on täysin mieletöntä.

Tutkija Ray Yungen selittää New Age -ajattelun pohjaa:

Kaikki olemassa oleva, näkyvä tai näkymätön, koostuu energiasta – värähtelevän energia pienhiukkasista, atomeista, molekyyleistä, protoneista jne. Kaikki on energiaa. He uskovat, että energia on Jumala ja siksi kaikki on Jumalaa. He uskovat, että koska me olemme osa tätä ”Jumala-energiaa”, niin myös me olemme Jumala. Jumalaa ei nähdä Olentona, joka asuu taivaassa, vaan itse universumina.4

Bill Johnson ja Bethel Church käyttävät merkittävää vaikutusvaltaa Kristuksen ruumiissa ja mitä tahansa polkua Bethel ja sen johtajat matkaavat, se on polku, jota monet seuraavat. Meidän on kiinnitettävä huomiota, mitä siellä tapahtuu, käyttäen erottamista ja jumalista viisautta.

Vaikka Bill Johnson’in lähestymistapa rukoukseen ja palvontaan ja äärimmäinen merkkien ja ihmeiden korostus on huolettanut monia, niin vasta vuonna 2012 ilmestynyt kirja nimeltä The Physics of Heaven, (jossa Johnson on yksi 11 avustajasta) osoittaa todellisen suunnan, johon Johnson ja Bethel ovat menossa.

Johnson’in oman panoksen lisäksi kirjaan (yksi kokonainen luku) hänen henkilökohtainen avustajansa, Judy Franklin, on yksi kirjoittaja ja esipuheen kirjaan, The Physics of Heaven, on kirjoittanut Kris Vallotton, Bethel’in vanhempi apulaisjohtaja. Vallotton mainostaa avustajia ”näkijöinä”.5 Banning Liebscher, Bethel’in Jeesus-kulttuurin ohjaaja, lisää kiitoksensa.6 Bill Johnson’in vaimolla, Beni Johnson’illa, on myös luku kirjassa. Näin ollen kirjalla, The Physics of Heaven, kiistämättä on Bethel’in johtajien hyväksyntä.

Mitä sitten kirja, The Physics of Heaven, paljastaa?

Jumalan seuraava teko?

Ellyn Davis, yksi kirjan The Physics of Heaven, kirjoittajista sanoo näin:

[Kirjan avustajat] ovat kaikki sitä mieltä, että Jumalan seuraava teko aiheuttaa muutoksen syvimmällä tasolla käsityksessä siitä, keitä me olemme – ehkä juuri sillä ”värähdyksellisellä tasolla”, jota New Age -liike on tutkinut. He kaikki ovat myös yhtä mieltä, että New Age’ssä on kätkettynä kallisarvoisia totuuksia, jotka kuuluvat meille kristittyinä ja ne täytyy vetää pois arvottomilta.7

Avustaja Jonathan Welton lisää:

Olen löytänyt kautta Raamatun ainakin 75 esimerkkiä asioista, jotka New Age on väärentänyt, kuten henkioppaat, transsitilat, meditoiminen, aurat, voimaesineet, selvänäkeminen, selväkuuleminen ym. Nämä itse asiassa kuuluvat seurakunnalle, mutta ne on varastettu ja ovelasti paketoitu uudelleen.8

Welton uskoo:

Meidän on alettava käyttää [New Age’in] väärennöksiä tienviittoina. Joka kerran, kun väärennös tulee esiin, ota se Herran tarjoamana tilaisuutena sinulle vaatia takaisin … seurakunnan varastettu omaisuus.9

Tämä on kuin ottaisi pullon, jossa on varoitus ”Myrkkyä!” ja laittaisi siihen uuden etiketin ”Hunajaa”. Kontemplatiivinen rukous, joka on pohjimmiltaan itämaista/New Age -mietiskelyä kristillisellä terminologialla naamioituna, tuli seurakuntaan juuri näin.

Yksi kirjoittajista, Ellyn Davis, väittää:

Ei niin, että olisin halunnut tulla uusiaikalaiseksi, halusin vain tutkia, josko he olisivat paljastaneet joitakin totuuksia, joita seurakunnalla ei ollut.10

Davis yrittää sitten oikeuttaa kantansa väittämällä, että paljon hänen löytämästään ”ilmensi raamatullisia periaatteita” ja ”voitiin perustella Raamatulla”.11

Vastoin tällaista ajattelutapaa Raamattu kehottaa meitä: ”…älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Ef. 5:11).

Vertaa Davis’in halua ottaa näytteitä New Age -viisaudesta vasta pelastuneiden päättäväisyyteen Apt. 19. luvussa: Nämä pyhät erottautuivat okkultismista; he eivät tutkineet okkulttisia kirjojaan vielä viimeisen kerran, että olisiko niissä joitakin ”totuuksia”. Epäpyhät kirjat koottiin ja tuikattiin tuleen: ”Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa” (Apt. 19:19).

Näiden uusien uskovien teko sai evankeliumin leviämään: Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui” (Apt. 19:20).

Vailla peruserottamista koskien sekaantumista New Age’iin, yksi kirjoittaja, Bethel’in porukka ja muut avustajat, ovat tehneet suuren karhunpalveluksen Kristuksen ruumiille. Nimenomaan Bethel’in väelle on mahdollista tehdä eniten vahinkoa, johtuen heidän suosiostaan ja näkyvyydestään. (Tämä suosio ja näkyvyys yltää Suomeenkin TV7:n kautta, jonka suosikkeihin Bethel’in väki näyttää kuuluvan. TV7 on myös julkaissut Bethel’in kirjallisuutta. Suom.huom.)

Bill Johnson’in näkemys Raamatusta voi antaa meille vihjeen siitä, kuinka hän päätyi houkutelluksi Raamatun ulkopuolisiin suuntauksiin. Johnson’in mukaan:

Ne, jotka tuntevat olonsa turvalliseksi johtuen älyllisestä raamattukäsityksestään, nauttivat väärästä turvallisuuden tunteesta. Kukaan meistä ei täysin käsitä Raamattua, mutta meillä kaikilla on Pyhä Henki. Hän on meidän yhteinen nimittäjämme, joka aina johtaa meitä totuuteen. Mutta Häntä seuratessamme meidän täytyy olla valmiita seuraamaan kartan ulkopuolelle – menemään yli sen, mitä tiedämme.12

Tämä on vaarallista ajattelua. Raamattu on meidän karttamme. Mennä ”yli sen, mitä tiedämme”, on mennä yli Raamatun reunaehtojen.

”Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:103-105)

Kirja The Physics of Heaven havainnollistaa, kuinka väärä seurakunta tulee muodostumaan – tai vielä tarkemmin, kuinka se on muodostumassa. New Age -käytännöt tulevat yhä hyväksytymmiksi Kristuksen ruumiissa. Nämä käytännöt esitetään lunastettuina (redeemed), eli alkuperältään kristillisinä. Seurakunta kumotaan ja turmellaan – käännetään kohti itämaista/New Age/kvanttimystiikkaa. Kieli, sanasto ja ulkoiset puitteet (trappings) voivat jopa jäädä pohjimmiltaan ”kristillisiksi” – mutta Raamatun Kristuksen hyväksyminen vähenee.

Silta New Age’iin?

Bill Johnson’illa on mielenkiintoinen opetus Kristuksesta, joka voidaan nähdä siltana kahden uskomussysteemin – New Age’in ja raamatullisen kristinuskon välillä. Johnson uskoo opetukseen, josta käytetään nimeä kenosis, epäsovinnainen harhaoppinen uskomus, että lihaksi tullut Kristus asetti sivuun jumalalliset ominaisuutensa ja vaelsi maan päällä täydellisesti rajoitettuna inhimillisenä ihmisenä.13 Johnson’in mukaan Kristus ”teki ihmeitä ja merkkejä ihmisenä, jolla oli oikea suhde Jumalaan … ei Jumalana. Jos Hän olisi tehnyt ihmeitä, koska oli Jumala, ne olisivat meille mahdottomia, mutta jos Hän teki niitä ihmisenä, niin velvollisuuteni on tavoitella Hänen elämäntapaansa. Tämän yksinkertaisen totuuden takaisinvaltaaminen muuttaa kaiken.”14

Toisin sanoen Bill Johnson uskoo, että Jeesuksen tekemät ihmeet tapahtuivat, koska Hänellä ihmisenä ja ainoastaan ihmisenä, oli pääsy Pyhän Hengen voimaan. Siksi Johnson opettaa, että kristittyjen pitäisi pystyä tekemään suuria ihmeitä ja parantamisia johtuen omasta suhteestaan Pyhään Henkeen.

Siten Johnson’in kenosis-oppi palvelee Raamatun Kristuksen alentamista ja ihmisen korottamista. Kuten eräs apologisti huomauttaa:

Jeesus ei enää ole ainutlaatuinen, vaan ainoastaan erityinen valaistu, joka tulevaisuudessa voi näyttää tietä monille samanlaisille valaistuneille. Näin meillä on New Age -Kristus.15

Kenosis tulee jakeen Fil. 2:7 virheellisestä ymmärtämisestä. Sen todistaa vääräksi se yksinkertainen tosiasia, että Kristus ei ainoastaan luonut maailmankaikkeutta, vaan Hän pitää sen koossa. Jos Kristus olisi luopunut jumalallisesta vallastaan ja ominaisuuksistaan ja toiminut ainoastaan ihmisenä ylösnousemukseen saakka, niin koko luomakunta olisi hajonnut! (Kol. 1:17). Sitä paitsi kun Jeesus sanoi ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, minä olen” (Joh. 8:58), niin Hän esitti painokkaan lausunnon sanoen olevansa sekä Jumala että ihminen – preesensissä!

Toinen helluntai ja kvanttivärähtelyjä

Bill Johnson edelleen uskoo, että valitut lopunajan kristityt varustetaan suurella voimalla tekemään ihmeitä, parantamisia ja merkkejä. Nämä supervoimalliset kristityt – Elia-sukupolvi – tuovat muka ennennäkemättömän herätyksen. Johnson sanoo:

On muodostumassa sukupolvi … joka vaeltaa voitelussa, jota ihmiskunta, opetuslapset mukaan lukien, ei milloinkaan ennen ole tuntenut.16

Vuonna 2014 Johnson osallistui Empowered 21 -konferenssiin, sellaisten kristittyjen kokoontumiseen, jotka ovat varmoja, että ”Toinen Helluntai” on tulossa vuoden 2033 vaiheilla.17 Bethel -seurakunnan, Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) apostolien ynnä muiden vaikutuksen kautta suuri osa seurakuntaa uskoo nyt, että on tulossa yliluonnollinen lopunajan tapahtuma, suuren voiman vuodatus. Tämä oletettu tapahtuma ei ole tempaus. Kuten kirjan, The Physics of Heaven, yksi kirjoittaja ja Johnson’in henkilökohtainen avustaja Judy Franklin toteaa:

Suurin virhe, minkä voisimme koskaan tehdä, on luulla, että tämä maailma on käymässä niin pahaksi, että Hän tempaa meidät pois nopeasti, ennen kuin kaikki kuolemme.18

Tämä ei … osoita maailmalle, kuinka voimakkaita me olemme, koska Jumala on antanut meille Hänen voimansa.19

Monet tässä leirissä ovat dominionisteja. Heidän käsityksensä on, että Aadam ja Eeva menettivät maan hallinnan Saatanalle, ylösnoussut Kristus määräsi seurakunnan ottamaan sen takaisin ja Kristus joko ei voi palata, tai ei palaa, ennen kuin seurakunta on suorittanut tehtävänsä. Jos et ole löytänyt tätä teologiaa Raamatusta, se johtuu siitä, ettei sitä ole siellä.

Tri. Orrel Steinkamp toteaa:

Tämä hallintamentaliteetti on keksinyt jättiläismäisen lopunajan herätyksen, joka lakaisee koko maan vanavedessään. … Voittajien porukka suuremman seurakunnan ulkopuolelta alistaa kaikki asiat ja on niin puettu yliluonnollisella voimalla, että alkuseurakunnan apostolit kadehtivat myöhemmän ajan apostoleja.20

Kvantti-ääniä?

Ajattele tämän valossa, kuinka kirja The Physics of Heaven kuvailee, mitä Jumala muka aikoo tehdä. Kirjan teema on, että Jumala voi jotenkin suoda uskomattoman voiman uskovalle värähtelyjen / äänien / taajuuksien / energioiden kautta äänen ollessa mainittu useita kertoja kaikkialla kirjassa:

Tämä kirja on vasta edeltäjä sille ilmoitukselle, jonka Jumala aikoo antaa meille vapauttaessaan uuden muuttavan äänen.21

Puhumme 10-kertaisesta voimasta, kuin mikä vapautettiin helluntaina.22 Ääni, jonka Jumala haluaa vapauttaa, ajaa uskonnon seurakunnasta ja tuo totuuden.23

Me epäilemme, että Jumala on yltämässä johonkin uuteen – johonkin, joka muuttaa meidät identiteettimme syvimmällä tasolla ja sen tuo ”äänen” tai ”värähtelyn” uusi muoto.24

Tämä tuleva uusi ääni … voi muuttaa DNA:n niin että kasvamme geneettisesti. Sinun genetiikkasi on sama kuin Hänellä oli. Meidän genetiikkamme tuli Isästä meidän hengessämme. Meistä tulee kuin instrumentteja, joita viritetään ja joissa genetiikkamme linjataan Isän genetiikkaan sopusoinnussa Hänen kanssansa.25

Entäpä, jos todella on ”hyvää värähtelyä”, jonka Jumala on upottanut kaikkeen luomaansa ja meidän on vain oltava avoimia kokemaan sitä?26

Me kiinnostuimme sellaisista oudoista ja ihmeellisistä ilmiöistä kuin energia, taajuudet, värähtelyt ja kvanttifysiikka.27

Se, mitä kirja The Physics of Heaven tekee, on, että se muuttaa Jumalan enemmän kosmiseksi kvanttivoimaksi, joka kyllästää kaiken, kuin että Hän olisi Luoja, joka on erillinen luomakunnastaan, kuten Raamattu sanoo (esim. Room. 1:25; Jes. 42:8; 46:9). Uusiaikalaiset puhuvat usein äänistä ja värähtelyistä merkkeinä tästä ”jumala”-voimasta. Okkultistinen ”profetissa” Alice Bailey sanoo:

On ryhmä inhimillisiä olentoja tulemassa yhteen nyt … joiden päälle on laskettu ihmiskunnan johdattamisen taakka. He ovat käynnistämässä liikkeitä, joilla on heissä uusi värähtely; he puhuvat asioita, jotka ovat sävyltään yleismaailmallisia; he ilmaisevat periaatteita, jotka ovat kosmisia.28

Se, että kirjan avustajat uskovat uusiaikalaisten ehkä ymmärtävän tapaa, jolla väitetty ”Jumalan uusi teko” voisi tulla esiin, on karmeaa. Onko sattumaa, että myös New Age -johtaja Barbara Marx Hubbard ennustaa hyvin merkittävän hengellisen muutoksen tulemista?

Hubbard ennustaa, että tulee ”planetaarinen Helluntai”, joka merkitsee, että ”uskontojen erimielisyydet ovat ohi”.29 Hän selittää:

Tiedämme silloin, että Jumala on meissä. … Jos kaikki, jotka tuntevat, että olemme yhdistetyt toisiimme, luontoon ja Jumalaan, liittyvät planetaariseen Helluntaihin, niin me muutumme tässä elämässä. Minä uskon rauhanomaiseen toiseen tulemukseen.30

Väärä ”kristus”, joka kommunikoi Hubbard’in kanssa vuosikymmeniä, paljasti, että tämä Planetaarinen Helluntai hetkessä muuttaa useimmat ihmiset (ei kuitenkaan kristittyjä ja niitä, jotka eivät usko Jumalan olevan jokaisessa) kehittyneeksi roduksi.

Entä jos ”Jumalan seuraava teko”31, jota kirja The Physics of Heaven odottaa ja New Age’in ”Planetaarinen Helluntai” ovatkin sama tapahtuma? Voisiko olla niin, että he odottavat samaa ”kristusta” suorittamaan tämän ”värähdyksellisen” muutoksen ihmiskunnassa? Onko se mahdollista? Voisiko tämä olla se epäpyhä petos, josta Raamattu meitä varoittaa?

”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” (Matt. 24:23-24)

Entinen uusiaikalainen Warren B. Smith varoitti tästä vuosia sitten:

Joutuuko seurakunta odottaessaan vain herätystä ja oikean Kristuksen paluuta sen yhden pettämäksi, joka tulee Kristuksen nimessä teeskennellen olevansa Hän? Luuleeko seurakunta yllätettynä väärän Kristuksen ”Planetaarista Helluntaita” suureksi ’Jumalan teoksi’, jota heidän on käsketty odottaa?32

Bethel ja kontemplatiivinen rukous

Jotkut voivat kysyä, että mikä saisi evankelikaalisen seurakunnan vastaanottavaksi New Age’n ideoille ja käsitteille? Johnson’ille ja Bethel’ille, kuten niin monille tämän päivän kristillisille johtajille ja seurakunnille, kontemplatiivinen rukous on näytellyt merkittävää roolia ihmisten ”valmentamisessa” suuntaamaan kohti New Age’ä. Siinä on paljon ironiaa, kun sanotaan: ”Joka kerran, kun väärennös tulee ilmi, ota se Herran antamana tilaisuutena vaatia takaisin … seurakunnan varastettu omaisuus,”33 koska etupäässä näin kontemplatiivinen rukous on kiemurrellut Kristuksen ruumiiseen.

Kontemplatiivisuuden kannattajat, kuten Richard Foster, ovat vakuuttaneet kristityille, että itämainen ja New Age -mietiskely ovat itse asiassa oikean (so. kontemplatiivisen rukouksen) väärennöksiä. Kontemplatiivinen rukous esitetään muinaisena kristillisenä perinteenä.

Kontemplatiivinen rukous ei kuitenkaan ole rukousta lainkaan. Se on pohjimmiltaan ohuesti kristillisellä sanastolla verhottua itämaista/New Age -mietiskelyä. Kontemplatiivisen rukouksen päämäärä on pysäyttää ajatteluprosessi ja mennä sellaiseen, joka tunnetaan hiljaisuutena. Se tehdään toistamalla sanaa tai lausetta uudelleen ja uudelleen (tai keskittymällä hengittämiseen), kunnes sana menettää merkityksensä ja mieli tyhjenee.

Tässä tyhjiössä – hiljaisuudessa – monia ihania petoksia voi tapahtua: henkioppaita, nousevia mestareita, ykseyttä, onnellisuutta, vääriä ”kristuksia”. Kontemplatiivisen rukouksen kautta tapahtuva petos tuhoaa opillisen raittiuden ja lopulta jopa uskon.

Toisaalta, kun todella ”mietiskelemme” Jumalan Sanaa, niin mieli pysyy aktiivisena ja pohdimme, tai ajattelemme Jumalan Sanaa. Emme yritä pysäyttää aktiivista ajattelua mielemme tyhjentämiseksi, eli kuten Ray Yungen sanoo, panna mieltämme ”neutraalille”34, jotta Jumala voisi muka täyttää sen.

Mikä on Bethel’in kanta kontemplatiiviseen rukoukseen? On runsaasti todisteita, että Bethel on omaksunut sen. Esimerkiksi Bill Johnson’in vaimo, Beni, valvoo Bethel’in esirukoilijoita ja rukoushuonetta (Prayer House). Beni’n kokoamassa kirjassa luvussa, jonka hän kirjoitti rukouksesta otsikolla, “Mystics, Mystical Experiences, and Contemplative Prayer” hän sanoo, että luku on ”omistettu mystikoille, kontemplatiivisille, nykyisille ja niille, jotka ovat menneet ennen meitä”.35

Kuten kaikki sitoutuneet kontemplatiiviset, Beni uskoo, että: ”Kun kyseessä on rukous ja esirukous, niin sanat ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättömiä.”36

Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen muuttaa sen, kuinka ihminen ymmärtää hengellisiä asioita. Beni kirjoittaa: ”Ohut paikka on paikka, jossa taivas ja maa ovat lähellä toisiaan. Näissä paikoissa on helpompaa kokea hengellinen maailma.”37

Kuten Roger Oakland selittää kirjassaan Faith Undone: the emerging church – a new reformation or an end-time deception (Uskon nollaus, suomeksi tästä), käsite ohut paikka ”sai alkunsa kelttiläisessä hengellisyydessä (so. kontemplatiivisuudessa) ja on sopusoinnussa panenteismin kanssa”.38 Beni uskoo, että Oregon’in Ashland, osia Irlannista ja Arizona’n Sedona’n New Age -linnake ovat ohuita paikkoja. Hän väittää:

Kontemplatiivisessa rukouksessa huomaat, että ilmapiiri ympärilläsi tulee niin ohueksi, ettei siellä ole erotusta taivaan ja maan välillä.39

Ajattele seuraavaa Bill Johnson’in kuvausta mietiskelystä:

Mietiskelyllä on hiljainen sydän ja ”suunnattu” mieli. Pohtia jotakin sanaa (a word) uudelleen sydämessäsi pyrkimyksellä, joka kumpuaa kyselevästä lapsen sydämestä, se on mietiskelyä.40

On ironista, että juuri ennen neuvoa koskien sanan toistamista (”Pohtia jotakin sanaa uudelleen sydämessäsi”), Johnson toteaa:

Siinä, missä uskonnolliset kultit opettavat ihmisiä tyhjentämään mielensä mietiskelykeinona, Raamattu opettaa meitä täyttämään mielemme Jumalan sanalla.41

Johnson näennäisesti varoittaa mielen tyhjentämisestä ja sitten neuvoo kuinka suorittaa juuri se!

Kontemplatiivista rukousta on opetettu Bethel’issä myös luokissa.

Bonnie Johnson’in luokka, “The Secret Place (Salainen paikka)”, oli tarkoitettu ”neuvomaan ja aktivoimaan mietiskelyssä ja kontemplatiivisessa rukouksessa” painotuksella katoliseen mystikkoon Bernard Clairvaux’laiseen.42 Hänen teoksensa, Union With God: A Study of Mystics, Meditation, & Miracles, on Bethel’in verkkokaupassa.43

Bethel’in Alabaster Prayer House (rukoushuone) on avoinna kellon ympäri. “Alabaster Prayer House ja ympäröivät puutarhat ovat hiljaisia ja rauhallisia paikkoja olla mietiskelevässä (contemplative) rukouksessa ja likoamisessa (soaking)”.44 Sen tarkoitus on, että ”ihmiset kohtaavat Jumalan läsnäolon”.45

Tätä rukoushuonetta ei kuvailla paikkana Raamatun tutkisteluun eikä anomiseen eikä hartauksiin. Se on tarkoitettu helpottamaan kontemplatiivista rukousta ja kontemplatiivinen rukous taas on helpottanut astumista New Age’iin.

Kvanttimuutos (A Quantum Transformation)

Epäilemättä Ellyn Davis ja Judy Franklin valitsivat kirjansa nimeksi The Physics of Heaven johtuen viehtymyksestään kvanttifysiikkaan ja kvanttimystiikkaan. Davis huomauttaa:

Kvanttifysiikka ehdottaa, että kaikki on ”värähtelyjä” – värähtelevän energian kenttiä, mutta kvanttimystiikka väittää, että jopa ajatuksemme ja tunteemme levittävät värähtelyjä eli energioita.46

Voitaisiin sanoa, että kvanttihengellisyys eli kvanttimystiikka on kvanttifysiikan hengellinen tulkinta. New Age’n kannattajat hyväksyvät sen, koska tuntevat sen antavan oikeutusta uskolleen, että kaikki ei ole ainoastaan vuorovaikutukseen kytkettyä energiaa, vaan että kaikki on Jumalaa. Siten olemme kaikki Yksi. Kaikki on kytketty vuorovaikutukseen. Tietysti, jos tämä olisi totta, Ristiä ei tarvittaisi pelastuksen keinona ihmiskunnalle.

Judy Franklin on tullut siihen uskoon, että ”jos tämä maailma todella aikoo olla sitä, miksi se alussa luotiin, niin nyt, kun Jeesus on lunastanut kaiken, meidän on tiedettävä, mikä tämä voima on, tämä ’kvanttivalon meri’, joka kannattaa kaikkea. Ja mikä vielä tärkeämpää, meidän on tiedettävä, kuinka päästä siihen.”47

”Ellei olisi jotakin universaalia kytkeytyneisyyttä, niin miksi Jumala kohtelisi meitä ’kaikkina Aadamissa’ tai ’kaikkina Kristuksessa?’”48

Warren Smith kuitenkin varoittaa:

New Age/Uusi hengellisyys toitottaa kvanttifysiikkaa ”tieteellisenä” pohjana väitteelleen, että Jumala ei ole ainoastaan tuonpuoleinen, vaan myös läsnäoleva – jokaisessa ja kaikessa.49

Kirjassa The Physics of Heaven sanotaan, että ”ääni täyttää maailmankaikkeuden jokaisen atomin”.50 Tämä on eräänlainen naamioitu panenteismin maailmankuva ja se, mitä New Age opettaa. Esimerkiksi Matthew Fox, lainaten Pierre Teilhard de Chardin’ta, sanoo, että Jumala on ”pienimmässäkin atomissa”.51 Uusiaikalaiset sanovat, että kvanttihengellisyyden kautta ihminen voi tiedostaa oman jumaluutensa ja nähdä ilmentävänsä ”kosmista kristusta” (kristus-tietoisuus).

Annette Capps, bestseller-kirjailija ja karismaattinen johtaja Charles Capps’in tytär on auttanut tuomaan kvanttihengellisyyttä seurakuntaan. Kirjoittamassaan kirjasessa nimeltä Quantum Faith hän sanoo:

Kun opiskelin kvanttifysiikan teorioita, mieleeni muistui isäni profetia … : ”Jotkut asiat, jotka ovat vaatineet uskoa, eivät enää tule vaatimaan uskoa, sillä ne todistetaan tieteellisiksi faktoiksi.”52

Määritelmä ja käsitys ”Jumalasta” on muuttumassa monilla. Tämä on ollut vähittäistä, mutta on nyt kiihtymässä siihen pisteeseen, jossa Bethel Redding’in kellolampaat (ja muutkin) ovat myöntyväisiä New Age’in ”totuuksiin”.

Jumala ei ole kaikissa ihmisissä. Raamattu sanoo, että vain niillä, jotka tuntevat Kristuksen, on Jumala sisällään: Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room. 8:9).

Jumala ei ole persoonaton energiavoima, eivätkä ihmiset ole ”Jumala” osana tätä energiavoimaa. Kvanttimystiikka ja New Age ovat täysin vastoin Raamattua.

Tiedostavatpa Bill Johnson ja Bethel Redding’in johtajat tekojensa seuraukset, tai ei, heidän osallisuutensa ja hyväksymisensä kirjalle The Physics of Heaven vaatii kysymään: Uhkaako Bethel palvella keihäänkärkenä New Age’in/kvanttimystiikan noituustieteen synteesille Kristuksen ruumiiseen?

Kirjoittajasta: John Lanagan on tutkija ja kirjoittaja. Hän kirjoittaa uskovia koskevista kysymyksistä, jotka kääntävät heitä pois Jumalan Sanan totuudesta. Voit lukea lisää hänen työstään hänen blogistaan http://mywordlikefire.com. Hän asuu vaimonsa kanssa Luoteis-USA:ssa.

Viitteet:

  1. Ellyn Davis, The Physics of Heaven(Crossville, TN: Double Portion Publishing, Kindle Edition, 2013), Kindle location: 405.
  2. Bethel Redding website, http://bethelredding.com/about.
  3. Bill Johnson, Dreaming With God: Secrets to Redesigning Your World Through God’s Creative Flow (Shippensburg, PA: Destiny Image, 2006), p. 86.
  4. Ray Yungen, For Many Shall Come In My Name(Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2007), p. 17.
  5. Kris Vallotton, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 96.
  6. Ibid., Banning Liebscher, Kindle location: 85.
  7. Ibid., Ellyn Davis, Kindle location: 447.
  8. Ibid., Jonathan Welton, Kindle location: 808.
  9. Ibid.
  10. Ibid., Ellyn Davis, Kindle location: 392.
  11. Ibid.
  12. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth: A Practical Guide to a Life of Miracles(Shippensburg, PA., Destiny Image Publishers Inc., 2003, Kindle edition), p. 1113.
  13. Kenosis, Christology, and Bill Johnson, Crosswise Blog, http://notunlikelee.wordpress.com/2011/06/16/kenosis-christology-and-bill-johnson-part-ii.
  14. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth: A Practical Guide to a Life of Miracles,op. cit., Kindle location: 259.
  15. Bob Dewaay, “An Invasion of Error” (Critical Issues Commentary, Issue 124 Jan.-Feb. 2013, http://www.cicministry.org/commentary/issue124.htm).
  16. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind: Access to a Life of Miracles(Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers Inc., 2005, Kindle edition), Kindle location: 1959.
  17. Chris Mitchell, “Spirit-Empowered Believers Praying For Second Pentecostal Outpouring” (Charisma,4/1/14, http: empowered21.com/about).
  18. Judy Franklin, The Physics of Heaven, op.cit., Kindle location: 202.
  19. Ibid., Kindle location: 203.
  20. Dr. Orrel Steinkamp, “Assessing Current Teachings, Issues, And Events With Scripture: A Second Pentecost?” (http://www.deceptioninthechurch.com/secondpentecost.html).
  21. Judy Franklin, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 188.
  22. Ibid., Bob Jones, Kindle location: 522.
  23. Ibid., Ray Hughes, Kindle location: 1125.
  24. Ibid., Ellyn Davis, Judy Franklin, Kindle location: 471.
  25. Ibid., Bob Jones, Kindle location: 534.
  26. Ibid., Ellyn Davis, Kindle location: 860.
  27. Ibid., Ellyn Davis, Judy Franklin, Kindle location: 470.
  28. Alice Bailey & Djwhal Khul, “The Labors of Hercules—Labor XII,” Lecture by A.A.B.—1936, (Caux, Switzerland: Netnews Association and/or its suppliers, 2002), http://www.netnews.org, http://laluni.helloyou.ws/netnews/bk/hercules/herc1062.html.
  29. “Barbara Marx Hubbard and the Armageddon Alternative” Brooks Alexander, SPC Vol. 19:2/3, 1995, p. 49.
  30. Ibid.
  31. The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 447, 1462.
  32. Warren B. Smith, False Christ Coming: Does Anybody Care?(Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2010), pp. 119-120.
  33. Jonathan Welton, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 808.
  34. Ray Yungen, For Many Shall Come in My Name, op. cit., p. 19.
  35. Compiled by Beni Johnson, Prayer Changes Things: Taking Your Prayer Life To The Next Level(Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2012), p. 51.
  36. Ibid, p. 11.
  37. Ibid, p. 65.
  38. Roger Oakland, Faith Undone (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2007), p. 119.
  39. Beni Johnson, Prayer Changes Things: Taking Your Prayer Life To The Next Level, op. cit., p. 65.
  40. http://bjm.org/qa/how-do-i-receive-revelation; (#3).
  41. Ibid.
  42. The Secret Place, class, Bonnie Johnson http://bethelredding.com/get-involved/classes/secret-place.
  43. https://shop.ibethel.org/products/union-with-god.
  44. http://bethelredding.com/ministries/prayer-house.
  45. Ibid.
  46. Ellyn Davis, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 1742.
  47. Ibid., Judy Franklin, Kindle location: 317.
  48. Ibid., Kindle location: 1825.
  49. Warren B. Smith, A “Wonderful” Deception(Magalia, CA: Mountain Stream Press, 2009), p. 167.
  50. Larry Randolph, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle Location: 1425.
  51. Matthew Fox, The Coming of the Cosmic Christ,(San Francisco, CA: Harper & Row Publishers, 1988), p. 129.
  52. Annette Capps, Quantum Faith (England, AR: Capps Publishing, 2003, 2007), p. 6.

Read Full Post »

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

The neutralisation of the church in preparation for the coming antichrist

By Gregory R. Reid

Suomentanut Samuel Korhonen

Kirjoittajan huomautus:

Jotkut näistä varoituksista olivat ensimmäisen kerran artikkelissani ”The Trojan Horse”. Tämä artikkeli on päivitetty käsitykseni, joka perustuu nykyisiin olosuhteisiin (2007) evankelikaalisessa seurakunnassa läntisessä maailmassa Gregory Reid

Jeesus sanoi, että helvetin portit eivät voita seurakuntaa. Seurakunta ovat ne, jotka kokoontuvat yhteen Hänen nimessään tekemään Hänen tahtoaan ja levittämään Hänen evankeliumiaan. Ja se seurakunta ei todellakaan epäonnistu, mutta silloin sen täytyy merkitä, että suurin osa siitä, mitä näemme evankelikaalisissa, postmoderneissa, esiintulevissa uskonnollisissa piireissä, ei ole ”seurakunta”, vaan ennemmin uskonnon muoto, jolla on seurakunnan ulkoiset merkit, mutta ei sitä voimaa, eikä valtakirjaa, eikä arvovaltaa, joka tulee vain Jumalan Sanasta ja Pyhän Hengen voimasta.

Se on vain kadotetuista ihmisistä koostuva fyysinen kuori, jotka jostakin syystä on vedetty yhteen uskonnolliseen paikkaan ja uskonnollisiin ideoihin, mutta heitä ei ole vedetty täydelliseen antautumiseen Jeesukselle eikä alistumaan Hänen täydelliseen herruuteensa. He ovat niitä, joista Paavali puhuu, että heillä onjumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman” (2. Tim. 3:5).

Siksi Paavali kehottaakin meitä, ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa” (2. Kor. 13:5), koska on ilmeistä, että voidaan olla SEURAKUNNASSA olematta USKOSSA. Sitten hän antaa kriteerin: ”Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” Toisin sanoen, ellei Jeesus elä sinuSSA, et ole Hänen omansa. Sinun elämäsi täytyy kuulua Herralle Jeesukselle Kristukselle – kaikkineen.

Jeesuksen ”vastaanottaminen” (engl. accepting) on nykyajan keksintö. Keith Green’illä oli tapana huomauttaa, että Jeesuksella ei ole ongelmaa minä-kuvan suhteen, joten Hän ei tarvitse meidän ”hyväksymistämme” (engl. accept). Me tarvitsemme, että hän hyväksyy meidät ja Hän tekee sen, kun tulemme ristin luokse ja luovutamme ”vanhan elämämme” kuolemalle ja ”uuden elämämme” Hänelle.

Pelkään, että nykyajan seurakunta on suurimmaksi osaksi ryhmä mukavia ihmisiä, jotka ovat viehättyneet mukaviin ideoihin Jeesuksesta, perheestä ja seurakunnasta, mutta eivät koskaan ole olleet alttarilla, eivätkä huutaneet Hänen armoaan ja anteeksiantamusta synneistään, eivätkä luovuttaneet elämäänsä Hänen herruuteensa. Ja se, rakkaat ystävät, on sitä, mitä ”kristittynä” oleminen todella on.

Nykyajan seurakuntasekoitus koostuu monista ihmisistä, jotka on vedetty seurakunnan ideoihin ja ulkoisiin merkkeihin, mutta jotka eivät ole Herran Jeesuksen antautunutta omaisuutta, ynnä niistä, jotka OVAT antautuneet Jeesukselle jossakin vaiheessa, mutta ovat väsyneet hyvän tekemiseen ja lakanneet olemasta vartijoita ja ovat yksinkertaisesti sallineet kaikkien uusien muutosten ”seurakunnassa” tulla sisään tutkimatta niitä, vastustamatta niissä olevaa väärää ja asettumatta vastustamaan lisääntyvää okkulttisten New Age’n valheiden soluttautumista, koska he ovat….väsyneet.

Kolmantena on pieni ryhmä, jotka tietävät, mitä on tulossa ja joita marginalisoidaan, koska he nostavat varoitushuudon.

Jotta maailmanjärjestys/maailmanuskonto voisi onnistua ja valmistaa tien antikristuksen valtaannousulle, niin ensimmäinen ryhmä on tunnustettava ”seurakunnaksi”, toinen todellisten uskovien ryhmä täytyy neutralisoida, nukuttaa tai väsyttää liian heikoksi taistelemaan ja kolmas täytyy marginalisoida, kritisoida, pilkata ja hylätä, niin että he eivät enää kuulu esiintulevaan ”seurakuntaan”, vaan heidän katsotaan olevan hylkiöitä, eksteemistejä ja kummajaisia.

Tämä tehdään seuraavasti:

1. He muuttavat seurakunnan sanaston

Paljolti kuin Orwellilaisessa hengellisessä painajaisessa seurakunnan ”antiikkinen ja vieraannuttava” kieli korvataan kokonaan uudella iskulauseiden sanakirjalla, viehkeillä ja sointuvilla tyhjänpäiväisyyksillä, vinkeillä ja lausahduksilla, kuten myös new-age-ystävällisillä ja -vaihtokelpoisilla sanoilla ja lauseilla. Kelpaamattomia ovat sanat ”synti, parannus, Jeesuksen toinen tulemus, ahdistus, taivas, ikuinen elämä, tuomio, risti, Jeesuksen veri, kärsimys, nuhteleminen, Herra Jeesus”.

Sen sijaan uusi sanasto on lauma-ajattelun messu, sopulimaisia seuraavia moderneja sanoja ja sanontoja, joiden tarkoitus on aivopestä ja saada meidät kaikki ”samalle sivulle” (käyttääkseni erästä uuspuheen sanontaa) sisältäen nämä heikot ja voimattomat korvikkeet ”tuolle vanhan ajan uskonnon” puheelle: paradigman muutos, esiintuleva, valaistus, transformaatio (= muutos), etsijäystävällinen, vuoropuheleminen, pyhät heimot (= kultit, noidat, pakanat, saatanistit), Jeesus johtajana ja ohjaajana (ei Herrana), valtakunta nyt, valtakunta tulkoon, kuten ylhäällä niin alhaalla (as above so below = okkulttinen termi, suom. huom.), maailman muuttajat, unelman etsijät (dream seekers), vision casting (näyn valaminen), suunnan tai ajattelutavan muuttaminen (katumisen asemesta), keskittyminen (centering), kontemplatiivinen (mietiskelevä) rukous, unelman pyydystäjät (dream catchers), uudistus (reformation) jne.

Kun kaikki ne sanat, jotka aina ovat määritelleet ja vahvistaneet evankeliumin, ei vain sanoina vaan voimana, on eliminoitu, niin silloin tämä uusi sanasto tulee ikäänkuin poissulkevaksi kieleksi, joka saa ”vanhan puhujat” näyttämään vanhentuneilta (outdated), ”valaistumattomilta” ja pysähtyneiltä hengellisiltä entisajan reliikeiltä vähemmän ”transformoidulta” ajalta.

Koska New Age’n sanakirja on malli kaikelle uudelle esiintulevalle ”seurakuntapuheelle”, niin kaikki uudet ”esiintulevat” (emergents) todellakin ovat ”samalla sivulla” – suoraan Saatanan käsikirjasta ”seurakunnan” absorboimiseksi ja neutralisoimiseksi. Se tekee tuosta seurakunnasta yhtä voimattoman kuin hampaaton puudeli.

2. He suolistavat Jumalan Sanan voiman

Tätä ollaan tekemässä monilla hyvin harkituilla keinoilla. Ensiksi, he ovat kyllästämässä kristilliset markkinat uusilla raamatunkäännöksillä, joista useimmat perustuvat väärään tekstiin, jota on vuosisatojen ajan pidetty virheellisenä, jonka sitten kaksi englantilaista spiritualistia (viite 1) (Westcott & Hort – tarkista käännöksesi ja voit nähdä siinä heidän nimensä) työstivät uudelleen ja se on ollut teksti, jota on ajettu siksi tekstiksi, johon melkein KAIKKI uudet raamatunkäännökset perustuvat NIV:istä New Century:iin. Sitten he heittävät sekaan valtavat määrät Raamatun ”translitterointeja”, jotka eivät ole käännöksiä, vaan vain henkilön idea siitä, mitä hän luulee sen tarkoittavan, kuten The Message (Sanoma). Kun kerran luotettavasta KJV-käännöksestä tulee reliikki, joka ei ole tervetullut ”esiintulevassa kirkossa”, niin Saatana iloitsee nähdessään hämmentyneen katseen ihmisten kasvoilla, kun yhtä jaetta näytetään powerpointilla ja kymmenellä ihmisellä on kymmenen erilaista käännöstä, jotka eivät ole lähelläkään videotykillä näytettyä – ja he päättelevät hiljaa: ”Tämä on hämmentävää. Minä kyllä lopetan oman lukemiseni.” Tämän vuoksi niin harvat lapset koskaan tulevat seurakuntaan Raamattu mukanaan ja vain luottavat siihen, että mitä tahansa videokankaalta näytetään, on ok.

Koska sadat viittaukset Jeesuksen herruuteen, ristiin, syntiin ja Jeesuksen vereen on rutiininomaisesti (ja useinkin sattumanvaraisesti perustuen translitteroijan näkemykseen) poistettu, niin kohta Jumalan Sanan voima ja arvovalta otetaan pois seurakunnasta ja jätetään vain niille harvoille, jotka uskaltavat todella uskoa sen olevan Jumalan täydellinen Sana. Tämä uusi ”seurakunta” ja uusi ”nuorison paradigma” tulee olemaan sellainen, joka käyttää Raamattua vain ”hyödyllisenä oppaana”. Lapsia ei enää kehoteta ”osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää” (2. Tim. 2:15), vaan sen sijaan syötetään ”kokemusta” tärkeämpänä kuin Raamattua. Saarnaamisen ja opettamisen voimaa – ja tärkeyttä – vähätellään ja jopa pilkataan. Tämä ”kokemuksen” etsiminen tulee olemaan portti massiiviseen petokseen, koska yksi kokemus avaa tien uudelle. Niitä, jotka haastavat kokemukset, jos ne eivät ole sanan linjoilla, kutsutaan Raamatulla takojiksi, ekstreemisteiksi, fariseuksiksi ja Pyhän Hengen rajoittajiksi.

Kun vanhemmat ja seurakunnan johtajat lakkaavat pitämästä tärkeimpänä Jumalan Sanaa, niin lapsetkaan eivät enää ota sitä vakavasti. Kehotuksesta ”hiljaiseen hetkeen” tulee vähän enemmän kuin Raamatun puraisu (scripture bite) ”kontemplatiivisten” toimien, ”henkäysrukousten” ja muiden hinduvetoisten temppujen kanssa. Raamattu tulee merkityksettömäksi tai enintään mukavaksi oppaaksi parempaan elämään.

Kuinka kaukana tämä onkaan siitä pyhästä Jumalan Sanasta, joka vuosisatojen aikana on maksanut MILJOONILLE uskoville heidän HENKENSÄ siksi, että he omistivat siitä vain OSANKIN!

On vaikea uskoa, että tulee päivä, jolloin käsitys Jeesuksesta, kuka Hän oli ja on, on niin uudelleenmääritelty ja muutettu, että ”rauhan mies” tulee ja monet ’esiintulevan’ kirkon uskovat sanovat: ”Me käsitimme sen väärin! Hän on tullut takaisin, mutta ei ihan niin kuin luulimme! Hän on tullut takaisin ihmisenä ja hänellä on rakkaus ja ihmeet ja voima todistaa se!” Ja siten petos on oleva täydellinen.

Sen jälkeen, kun riittävä määrä uusia raamatunkäännöksiä on täyttänyt seurakunnan, niin että samalla, kun me kaikki olemme ”samalla sivulla”, KUKAAN ei ole oikealla sivulla, koska sivut ja sanat ovat niin erilaisia ja kun riittävästi ”inklusiivista” kieltä on pantu uusiin Raamattuihin korvaamaan vanhaa, niin sitten tulee ”new age’n” versio, jonka jopa hindut, buddhistit, wiccalaiset ja pakanat voivat hyväksyä. Ja minä uskon, että se on jo tätä kirjoittaessani tekeillä. Silloin, kun sitä julkaistaan ja ylistetään inklusiivisena kaikkien aikojen lopullisena Raamattuna, niin ne, jotka puolustavat Jumalan Sanan puhtautta ja arvovaltaa, tulevat olemaan niin pilkattuja ja hyljättyjä, että he ovat näille uusille ”new age -uskoville” vain vitsi ja ärtymyksen aihe.

3. Heidän täytyy tuoda seurakunta pakanuuteen synkretismin kautta

Tämä on jopa nyt käynnissä oleva ohjelma, jossa me vähitellen ”madallamme totuuden kynnystä” antaaksemme seurakunnattomien (unchurched) ihmisten päästä sisälle – ei Jumalan valtakuntaan – vaan tähän uuteen seurakuntaan.

Tässä seurakunnassa ei puhuta okkultismista eikä okkulttisista harjoituksista ”pahana”, ei muista uskonnoista pahana, ei Jeesuksesta AINOANA tienä. Se tulee olemaan seurakunta, joka painottaa positiivista ja poistaa negatiivisen ja se tulee kasvamaan eksponentiaalisesti, koska noidat, okkultistit, homot, radikaalit feministit, sosialistit, huorintekijät ja pedofiilit tiedostavat, että tämä on seurakunta, joka ei esitä mitään kysymyksiä, ei aseta mitään mallia, eikä vaadi katumusta. Uusi viiri: ”Tule sellaisena kuin olet”, ei koskaan tule saamaan lisäystä: ”Mene äläkä enää syntiä tee.” Siellä ei ole mukavuuden puutetta, ei haastetta, ei tuomitsemista. Tämä seurakunta on oleva suuri teoissa ja siitä tulee täydellinen ”malli” maailmanjärjestykselle, joka pakottaa ihmiset ”parantamaan maailman” ennemmin kuin valmistautumaan Kristuksen paluuta varten. Se on oleva sosialistinen klubi, joka suutelee buddhistipapin poskea, kun he vajoavat ikuiseen helvettiin, ottaa saarnapöntössä, kädestä homo pastoria  joka menee ja kihlaa nuo samat kädet vastenmielisessä ja kielletyssä perversiossa ja he kutsuvat häntä ”hurskaaksi” ja siten täyttävät Babylonin porton rienauksen ja uudelleen perustavat Baalin profeetat ja homoseksuaaliset prostituoidut Jumalan huoneeseen.

Kun seurakuntaa viedään pois odottamasta ”tempausta” ja kohti sosialistista tekoihin suuntautunutta uskontoa, joka tulee ottamaan yhteiskunnallisten ohjelmien paikan, niin se tulee siirtymään täsmälleen siihen asemaan, johon ne, jotka valvovat lusiferistista ohjelmaa, sen tarkoittivat. He eivät kuitenkaan tahdo eliminoida evankelikaalista seurakuntaa, vaan neutralisoida, valita kumppaniksi ja absorboida sen. Sillä tämä lusiferistinen järjestys ei halua tuhota maailmaa, vaan tehdä siitä TÄYDELLISEN – vapaan taudeista, vapaan köyhyydestä, vapaan sodasta – yksin Lusifer jumalana, eikä Jeesus kaiken Herrana. Esiintulevan kirkon kannalta liike tulla työnnetyksi kohti ”maailman korjaamista” ja olla vastustamattomasti sekaantunut yhteiskunnallisiin ja poliittisiin rientoihin on kaikki osa suunnitelmaa.

4. Valheelliset merkit ja ihmeet ovat tulleet

Kun totuuden muuri on revitty alas ja ”uusi totuuden ymmärtämisen ja tulkitsemisen muuri” on pystytetty polttamattomalla laastilla, niin minä näen valtavan halkeaman eli aukon seurakunnan peräseinässä. Tämän seurakunnnan keskellä on oleva tuskaa tuntevia sieluja, jotka kaipaavat Jumalan yliluonnollista voimaa – kuten meidän kaikkien pitäisi. Mutta siellä on valtava joukko niitä, jotka EIVÄT ole harjoitettuja Jumalan Sanassa erottamaan totuutta harhasta. Heille ei ole opetettu, eivätkä he sitä harjoita, kuinka ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh. 4:1). He etsivät kokemusta Jumalan kanssa (kuten meidän pitäisi!), mutta totuuden rajaa ei ole vahvistettu vuosien sitoutumisella kirjoitettuun, oksastettuun Sanaan, joten se  ei ole siellä varjelemassa heitä. Tämä väistämättä tarjoaa hengellisen halkeaman, joka sallii yliluonnollisten tapahtumien pisaroimisen, sitten virran, sitten tulvan täyttää tämän uuden seurakunnan. Olen murheellinen ja epäröin sanoa, mutta minä uskon, että paljon tästä on jo tapahtunut uuden ns. ”profeetallisen” liikkeen kautta. Halkeama on jo ammottava aukko ja tulva on alkanut (Tätä saamme todistaa Suomessakin ainakin TV7:n ohjelmassa ”Yliluonnollista”. Suom. huom.)

Kuulkaa nyt minua – olin hengellisesti kasvatettu helluntailainen, minä uskon kaikkiin Pyhän Hengen lahjoihin ja ilmiöihin ja minä uskon, että tarvitsemme niitä nyt enemmän kuin koskaan historiassa. Minä olen sekä esirukoilija että vartija. Minä uskon, minä uskon, MINÄ USKON! – KOKO Jumalan Pyhän Hengen ihmeitätekevään voimaan! Ja minä KAIPAAN sitä kaikkea.

Minä olen kuitenkin myös entinen okkultisti ja olen taistellut noita voimia vastaan koko ikäni. Ja voin kertoa teille Jumalan edessä, että Saatana osaa matkia sitä KAIKKEA. Olen kuullut kielilläpuhumista ja profetoimista ja kuullut evankeliumivirsiä ja kuoroja spiritualistiseurakunnassa. Olen nähnyt demonisia parantumisia ja valheellisia merkkejä ja ihmeitä, jotka saisivat hiuksenne nousemaan pystyyn.

Ja minä kerron teille, että niin paljon kuin näenkin profeetallisuuden tarpeellisuuden ja uskon, että aito on Jumalasta, niin minä näen, että suuri osa siitä on toisesta lähteestä. On niin paljon arvaamista, spekuloimista, taitavaa sanailua, jota ei koetella. Raamattu ei voisi sanoa selvemmin: ”Älkää jokaista henkeä uskoko” (1. Joh. 4:1). Olen huolestunut, koska sukupolvi, joka on kasvatettu ja totutettu ja okkultismiin median ja kirjojen kautta, ei osaa luonnostaan erottaa toisistaan okkulttista toimintaa ja aitoa Pyhän Hengen ilmenemistä!

Ovi on avattu ”tyydyttämään” ”yliluonnollisen etsijät”, jotka eivät erota, koska heitä ei ole opetettu, kuinka ”koetella henget”. Heitä ei käsketä koettelemaan henkiä, etteivät he ”epäilisi Jumalaa” ja ”rajoittaisi Henkeä”. Tämä halkeama totuudessa antaa tietä ”valheellisille merkeille ja ihmeille”, ”pyhitetylle” henkien manaamiselle eli nekromantialle (sitä jo tapahtuu), tyhjänpäiväisille ihmeille (mitä tarkoitusta kultapöly palvelee?) ja suoralle ”profetialle” valhehengiltä. ”Kaikelle avoin” seurakunta on joutumassa kaiken saaliiksi.

Minä uskon Jumalan todelliseen voimaan ja yliluonnollisiin ihmeisiin enemmän nyt kuin koskaan olen uskonut. Siitä syystä annan tämän varoituksen. KAIKKI, MIKÄ KIILTÄÄ, EI OLE JUMALA! Koetelkaa se kaikki!

Viimeinen askel: Poistakaa apokalyptinen

Mikään New Age’n ohjelmassa eikä maailmanuskonnossa voi onnistua, ellei poisteta suurinta estettä evankelikaalisesta seurakunnasta sellaisena kuin se nyt seisoo, nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen paluu pilvissä, tuleva ahdistus ja kaiken loppu.

Ahdistus, vaino, ilmestys, toinen tulemus, tempaus, kaikki täytyy eliminoida ”esiintulevan kirkon” sanastosta, saarnasta ja opetuksesta, jos he aikovat onnistua evankelikaalisen seurakunnan viettelemisessä. Ja olemme jo nyt melkein siinä pisteessä. Juuri tänä aamuna luin nämä pelottavat sanat eräästä ”profeetallisesta” konferenssista: ”Meidän täytyy lopettaa harhainen luulottelu pakenemisesta tempauksella. Tehkäämme siitä parannus! Seurakunta on VUOKRALLA asumisen kannalla, mutta Jumala haluaa haluaa omistaa koko asian (maan)!”

Tässä me näemme tämän uuden ajattelun villakoiranytimen: ”Valtakunta nyt”, ”valtakunta on teissä ja keskuudessanne”, ”tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä … nyt”-sanoman. Tunnustan, että Jeesus todella puhui ”nykyisestä” (evankeliumin) valtakunnasta, josta Hän sanoi, ettei se tule ”julkisesti” ja joka on ”keskuudessamme” (s.o. sydämissämme (teissä) ja keskellämme) – vrt. Luukas 17:21. Kuitenkin Hän puhui myös tulevasta ”valtakunnan tulemisesta”, jonka ajan ja paikan tietäminen ei kuulu meille, vrt. Apt. 1:6-7. ”Valtakunta nyt” on oksymoron jopa niille, jota sitä kannattavat, sillä he sanovat, että me ”seurakunta” tuomme valtakunnan, joten he tunnustavat, että se tapahtuu tulevaisuudessa. He ovat tietysti väärässä, koska Raamattu sanoo, että Kristus tuo palatessaan valtakunnan. Harha sisältää lähes aina jonkin verran totuutta – kun totuus viedään äärimmäisyyksiin, siitä tulee aina harhaa.

Ja se tulee lähettämään valtaisan joukon sinisilmäisiä ja erottamiskyvyttömiä uskovia luulottelun ansaan, että he muka tulisivat hallitsemaan maan päällä, mutta sen sijaan he kohtaavatkin uskovien vangitsemisen ja vainon, jonka kaltaista maailma ei koskaan ole nähnyt. Tätä en ole sanonut minä, vaan Jeesus. Lue Matteuksen luku 24.

Uuden Testamentin perinpohjainen ja rehellinen lukeminen tekee ylenmäärin selväksi, että Hän tulee takaisin pilvissä ja että seurakunnan tulee odottaa Hänen Tulemustaan – kirjaimellisesti ”rakastaa Hänen ilmestymistään” (2. Tim. 4:8). Viimeisiä päiviä koskevat profetian sanat ovat ylenpalttiset ja lukuisat.

Miksi on sitten niin, että tälle sukupolvelle tämä kaikki on täysin outoa? Milloin viimeksi kuulit sanoman Jeesuksen tulemuksesta, tai viimeisten päivien tapahtumista, tai valmistautumisesta?

Pelkään, että mitä tahansa hyvää ”Left Behind”-kirjat (viite 2) saivatkin aikaan, niin vahinko voi olla vielä suurempi, koska nyt se kaikki on tarua – pelkkiä tarinoita, tai jopa fantasiaa.

Jotta tulevan antikristuksen ohjelma onnistuisi, hänellä täytyy olla seurakunta, joka sanoo:”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2. Piet. 3:4).

Emmekö ole jo siinä? Eikö ne, jotka saarnaavat Jeesuksen pikaista paluuta, jotka varoittavat tulevasta ahdistuksesta ja tuomiosta, olekin luokiteltu ja hyljätty ”tuomiopäivän saarnaajina”, ihmisinä, joita tulee nauraa ja pilkata, tai vähintäänkin, ovatko ihmiset lempeästi kääntäneet silmänsä heihin huvittuneina ja säälien?

Tarkkaile sitä, että ”esiintuleva kirkko” nopeasti uudelleen määrittelee, selittää pois ja muuttaa kaikkien niiden kirjoitusten merkityksen, jotka koskevat profetiaa ja viimeisiä päiviä. Ja koska suurin osa uuden ”seurakunnan” väkeä ei itse lue oikeaa Raamattua, niin kysymystä harvoin edes tiedostetaan.

Sen sijaan, että olisivat pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, joiden koti on taivaassa, jotka uskovat, että ”olla Kristuksen kanssa olisi monin verroin parempi” (Fil. 1:23), jotka tietävät, että valtakunta on näkymätön ja jotka tietävät, ettemme ole täällä ”parantamassa maailmaa”, vaan kutsumassa jokaista ihmistä parannukseen, tästä uudesta seurakunnasta tulee vähän enemmän kuin sosiaaliaputoimisto tälle tulevalle antikristuksen maailmanjärjestelmälle ja se antaa heille väärän uskonnollisen tunteen ”tarkoituksesta” ja ”päämäärästä” ja ”hyvien tekojen tekemisestä”, kun he kadottavat oikean valtuutuksensa: saarnata Jeesuksen tulista evankeliumia, koska tietävät, että ”kaiken loppu on lähellä” (1. Piet. 4:7).

On vaikea uskoa, että tulee päivä, jolloin käsitys siitä, kuka Jeesus oli ja on, tulee olemaan niin vääristetty, että ”rauhan mies” tulee ja monet näistä ”esiintulevan” seurakunnan uskovista sanovat: ”Me käsitimme sen väärin! Hän on tullut takaisin, vaan ei ihan niin kuin luulimme! Hän on tullut takaisin ihmisenä ja hänellä on rakkaus ja ihmeet ja voima osoittaa se!” Ja siten petos – ja tie – asioiden lopulle – on oleva täydellinen ja valmis aloittamaan lopullisen lähtölaskennan.

En pysty lopettamaan tätä positiiviseen huomautukseen, etten vähentäisi sen vakavuutta, mitä olen kirjoittanut ja osoittanut.

Haluan vain sanoa niille, joilla on korvat kuulla, että säilyttäkää asemanne; olkaa vahvoja; käyttäytykää kuin elävän Jumalan miehet ja naiset; pukeutukaa koko sota-asuunne, valvokaa ja kilvoitelkaa vakavasti sen uskon puolesta, joka teille annettiin; pitäkää laukkunne pakattuna ja pitäkää vain kevyesti kiinni käsissänne olevasta; saarnatkaa tinkimätöntä sanaa, joka saa ihmiset hikoilemaan, vihastumaan ja lähtemään pois, tai sitten katumaan ja itkemään ja pelastumaan; älkää sovitelko; valmistautukaa vaikeisiin aikoihin ja nostakaa katseenne ja ILOITKAA, koska teidän lunastuksenne lähestyy!

Miehittäkää etulinjan asemat! Pidä linjat. Ole soturi. Älä peräydy. Seiso lujana totuudessa ja helvetin portit EIVÄT VOITA niitä, jotka seisovat ja taistelevat loppuun asti!

Viitteet:

1. Molemmat uskoivat olevan mahdollista kommunikoida kuolleiden kanssa ja tekivät monia yrityksiä tehdä juuri sitä organisoimansa yhteisön kautta, jolle antoivat nimen ”The Ghostly Guild” (Aavekilta) http://www.chick.com/reading/books/158/158_44.asp

2. Tämä on viittaus suosittuun Tim LaHaye’n ja Jerry B. Jenkins’in kirjasarjaan, jotka suomeksi on julkaissut Aikamedia Oy – ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Left_Behind

Read Full Post »

Suomessakin on myynnissä Sarah Youngin menestyskirjaa Jeesus kutsuu (Jesus Calling). Muista hartauskirjoista poiketen tässä kaikki teksti esitetään yksikön ensimmäisessä persoonassa Jeesuksen sanomana.

En ole itse kirjaa lukenut, mutta sain siitä Tim Challiesin suomennetun arvioinnin, linkki alempana. Lopussa on linkkejä moniin muihinkin kirjasta huolestuneiden tekemiin kirjoituksiin.

Kun etsin netistä tietoa kirjasta, kaikki viisi avaamaani arviota olivat syvästi huolissaan kirjan sisällöstä. Seuraavassa on joitakin näistä arvioinneista poimittuja huomioita.

Kirjan kirjoittaja Sarah Young on sanonut, että ”Kirja sai alkunsa tiiviistä keskittymisestä Jeesukseen: odottamista Hänen läsnäolossaan, Hänen kommunikaationsa kuuntelemista mielessäni. Kun kuuntelin ja kirjoitin, pyysin jatkuvasti Pyhän Hengen apua.” Myös seuraavan kirjansa hän sanoo kirjoittaneensa samalla tavalla: ”Olen jatkanut kirjoittamista Pyhän Hengen avulla, joka ohjaa ajatuksiani kun olen kuuntelulla Hänen läsnäolossaan.”

Joissain yhteyksissä Young antaa ymmärtää, että sanat hänen teksteissään ovat suoraan Jeesukselta – Jeesus puhuu hänen kauttaan. Onko kyseessä jotain uutta ilmoitusta ohi Raamatun? Eikö hänelle riitä se, mitä Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa? Ilmeisesti ei riitä, sillä hän on sanonut: ”… aloin pohtia josko minäkin voisin saada viestejä kommunikoidessani Jumalan kanssa. Olin kirjoittanut rukousjulkaisuihin vuosien ajan, mutta se oli yksisuuntaista kommunikaatiota: vain minä puhuin. Tiesin, että Jumala kommunikoi kanssani Raamatun kautta, mutta kaipasin enemmän. Lisääntyvästi halusin kuulla, mitä Jumalalla oli sanottavaa minulle henkilökohtaisesti tiettynä päivänä. Päätin kuunnella Jumalaa kynä kädessä ja kirjoittaa muistiin kaiken, minkä uskon Hänen sanovan.”

Useat kirjan arvioijat pitävät erittäin vaarallisena sitä, että sanoma annetaan ikään kuin Jeesuksen itsensä sanomana. Kirjansa johdannossa hän sanoo, että ”Tiesin, että nämä kirjoitukset eivät ole samalla tavalla inspiroituja kuin Raamattu”. Jos ajatukset eivät ole todella Jeesuksen puhetta, niin eikö Young olisi voinut kirjoittaa: ”Jeesus tahtoo, että tulet Hänen luokseen ja lepäät Hänessä.” Sen sijaan hän kirjoittaa: ”Pidä ’antennisi’ valmiina kuulemaan heikoinkin pilkahdus Minusta.” Ajatukset on näin saatu samalle tasolle Raamatun tekstien kanssa. Jotkut arvioijat sanovat suoraan, että Sarah Young asettaa New Agen panteistisia ajatuksia Jeesuksen suuhun.

On sanottu, että kirja esittää suhteen Jeesukseen romanttisena ja aistillisena, mikä tietenkin on täysin sopimatonta. Kirjassa Jeesus laitetaan toistuvasti sanomaan esimerkiksi ”Kuiskaa nimeäni”. Romantiikka ja aistillisuus ilmeisesti miellyttää monia lukijoita, onhan kirja bestseller.

Eräs arvioija sanoi lukeneensa kirjan kolmeen kertaan ja tehneensä huolellisia merkintöjä lukemastaan. Pääkohdaksi nousivat sanat Läsnäolon tietoisuus (awareness of Presence) – Läsnäolo isolla alkukirjaimella. Tämän lisäksi kirjassa oli käytetty monia muita tätä vastaavia synonyymejä. Ne eivät ole kristillisiä käsitteitä, vaan panteististä New Age -sanastoa.

Young kirjoittaa: ”Eräänä aamuna, kun rukoilin, visualisoin Jumalaa suojelemaan meitä. Kuvittelin ensin tyttäremme, sitten poikamme ja vielä Steven Jumalan suojaavan läsnäolon ympäröimäksi, joka näytti kultaiselta valolta. Kun rukoilin itseni puolesta, olin yhtäkkiä kietoutunut kirkkaaseen valoon ja syvään rauhaan…” Tämä kuulosta aivan samalta kuin mitä newageistit ja okkultistit tekevät. Visualisointi on suosittu käytäntö, jonka harjoittajat uskovat, että he voivat luoda todellisuutta kuvittelemalla sen olemassaolon. Visualisointia ja muita idän uskonnoista tulevia käytäntöjä yritetään kovasti kristillistää, mutta niitä tulee varoa.

Lue lisätietoa kirjasta Tim Challiesin kirjoittamasta arvioinnista. Ei pitäisi olla kenellekään yllätys, kun arvioinnin lopuksi paljastuu, että kirjassa on yhtymäkohtia kontemplatiiviseen rukoukseen.

Lue myös erään naisen kertomus koskien kirjaa ”Jeesus kutsuu”. Lue lisäksi Kirja Jeesus kutsuu on kanavoidun New Age -kirjan innoittama!.

Tässä kirjoituksessa on tietoa Warren B. Smithin kirjasta ”Another Jesus” Calling (Toinen Jeesus kutsuu). Siinä Smith, entinen new-ageisti, arvioi kokonaisen kirjan verran Sarah Youngin kirjan sanomaa. Smith oli pakotettu kirjoittamaan arvionsa, koska Youngin kirjassa kanavoiminen, luova visualisointi, meditoiminen, jumalallinen alkemia, yhteisluominen Jumalan kanssa, läsnäolon harjoittaminen ja muut New Age -käsitteet on sisällytetty sanomiin kuin ne olisivat jokaisen kristityn arkipäivää.

Lue vielä pastori G. Richard Fisherin hyvä arvio Smithin kirjasta. Arvion lopussa käy ilmi, että Jeesus kutsuu -kirjan kirjoittaneet naiset käyttivät 1930-luvulla vaikuttaneen Oxfordin ryhmän meditatiivista menetelmää. ”Jokaista [Oxfordin ryhmän] jäsentä kehotetaan istumaan hiljaa mieli tyhjänä kaikista ajatuksista … odottaen Jumalan sanovan jotakin heille. … Joskus he sanovat minulle, ettei tapahdu mitään, toisilla kerroilla mitä ihmeellisimpiä asioita tapahtuu. Jumalan Sanalla koeteltuina monet näistä asioista ovat epäraamatullisia. He asettautuvat avoimiksi demoneille siirtämään niiden rienaavia ajatuksia heille.”

Aiemmin mainittiin kirjan Jeesus kutsuu yhteys kontemplatiiviseen rukoukseen. Tarkempi selonteko kontemplatiivisen eksytyksen yhteydestä kirjan taustoihin löytyy artikkelista AA ja kontemplatiivinen hengellisyys.

Tämän artikkelin kaikki PDF-liitteet on suomentanut Samuel Korhonen.

Read Full Post »

Minulle on ollut yllätys ja suuri järkytyksen aihe, miten massiivisesti idän uskontojen mystiikka eri muodoissaan on luterilaisuuteen soluttautumassa. Mystiikan sanotaan olevan paluuta vanhoihin kristillisiin käytänteisiin, eikä sillä mukamas ole yhteyttä pakanallisuuteen.

Monet kirkonmiehet ja -naiset, papeista seurakuntalaisiin, tukeutuvat rukouksessaan ja raamatunluvussaan keskiajan mystikoiden menetelmiin. Mistä tiedämme, että noiden satoja vuosia sitten eläneiden hengenmiesten periaatteet ovat raamatullisia? Emme voi sitä varmuudella tietää, mutta kun perehtyy siihen, mitä nykyisin harjoitetaan, voidaan todeta sen olevan epäraamatullista. Saattaa olla, että vanhoina aikoina hengelliset harjoitteet ovat olleet aidosti kristillisiä, mutta niihin on nykyajassa sekoitettu idän oppien menetelmiä. Joka tapauksessa on järkyttävää nähdä, miten kristinusko on ajautumassa voimakkaasti jonkinlaiseen yleisuskonnollisuuteen tämän mystiikan ihannoinnin myötä.

Monelle on iso kynnys ryhtyä harrastamaan itämaisia uskontoja, mutta kun sama tarjotaan tutummassa kristillisessä muodossa, se kelpaa monelle. Nykyajan ”kristitty” haluaa antaa Raamatulle oman tulkintansa eikä siedä kuulla puhetta ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta. Kristillisessä mystiikassa on siis sopiva mahdollisuus kunkin oman henkisyyden harjoittamiselle.

Pääkaupungin seurakunnissa näkyy järjestettävän Lectio Divina -ryhmiä. Lienee paikallaan hieman tarkastella, mitä kaikkea noiden sanojen takaa löytyy.

Lectio Divina on latinaa tarkoittaen ”Pyhä lukeminen”. Se on menetelmä, jossa rukouksilla ja pyhien kirjoitusten käsittelyllä saadaan yhteys Jumalaan ja syvempi ymmärrys hengellisiin asioihin. Lectio Divinan periaatteet esitettiin vuoden 220 jKr. paikkeilla, ja sitä harjoittivat eräiden katolisten sääntökuntien munkit.

Lectio Divina -käytäntö on nykyisin hyvin suosittu katolisten ja gnostilaisten keskuudessa, ja on saamassa enenevää kannatusta Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen hartauskäytännöissä. Paavi Benedictus XVI sanoi puheessaan vuonna 2005: ”Haluan erityisesti palauttaa mieliin ja suositella muinaista Lectio Divina -perinnettä: pyhien kirjoitusten ahkera lukeminen täydennettynä rukouksella, joka luo läheisen vuoropuhelun, jossa henkilö lukiessaan kuulee Jumalan puheen, ja rukouksessa vastaa Hänelle turvaten sydämen vilpittömyyteen.”

Varsinainen Lectio Divina -harjoitus alkaa rentoutumisella: tekemällä olo mukavaksi ja jättämällä arjen ajatukset ja huolet pois mielestä. Jotkut pitävät hyödyllisenä keskittymiskeinona aloittaa syvillä, puhdistavilla hengityksillä lausuen mielessään kerta toisensa jälkeen tiettyä valittua lausetta tai sanaa – se auttaa mielen vapauttamisessa. Sitten he aloittavat seuraavat neljä vaihetta:

Lectio (lukeminen): Raamatunkohdan lukeminen hiljaa ja hitaasti useita kertoja. Raamatunkohta itsessään ei ole niin tärkeä kuin on maistella jokaista luettua kohtaa – jatkuvasti kuunnellen ”hiljaista ääntä”, joka sanan tai lauseen kohdalla jollakin tavalla puhuttelee lukijaa.

Meditatio (mietiskely): Tekstikohdan pohtiminen ja sen miettiminen, miten teksti soveltuu omaan elämään. Tätä pidetään hyvin henkilökohtaisena Raamatun tulkintana ja sen henkilökohtaisena soveltamisena.

Oratio (rukoileminen): Vastaus tekstikohtaan avaamalla sydän Jumalalle. Tämä ei ole ensisijassa tiedollista harjoitusta, vaan enemmänkin alku keskustelulle Jumalan kanssa.

Contemplatio (kontemplaatio, tutkiskelu, syvämietiskely, sanaton rukous): Jumalan kuunteleminen. Tämän on vapautumista omista ajatuksista – niin arkipäiväisistä kuin pyhistäkin – ja Jumalan puheen kuulemista. Mielen, sydämen ja sielun avaamista Jumalan vaikutukselle.

Eräässä blogissa sanotaan Contemplatio-vaiheesta näin: ”Tämä on varsinainen Lectio Divinan mietiskelyvaihe. Keskity ihan vain vaikkapa hengitykseesi ja hiljentymiseesi. Yksinkertaisesti lepää Jumalassa/olemisen puhtaimmassa muodossa, tyhjyydessä. Jos ajatuksia tulee mieleesi, anna niiden tulla tai mennä, kuin pilvien taivaalla. Ohjaa ajatuksesi kuitenkin aina hellävaraisesti takaisin hengitykseen. Mitä useammin harjoitat Lectio Divinaa, sitä paremmin pystyt heijastamaan ulkoista henkistä ihmiskunnan viisautta omaksi sisäiseksi viisaudeksesi.” Tässä on hyvä osoitus siitä, miten raja kristillisen ja ei-kristillisen väliltä on tyystin hävinnyt.

Luonnollisestikin yhteys Raamatun lukemisen ja rukoilemisen välillä on oikein ja suositeltavaa – niiden pitäisikin aina kuulua yhteen. Kuitenkin edellä kuvattuun harjoitukseen liittyvät vaarat ja hämmästyttävä samankaltaisuus transsendenttiseen meditaatioon ja muihin vaarallisiin rituaaleihin on otettava ehdottomasti huomioon. Harjoituksen on mahdollista muuttua vaaralliseksi, ja usein muuttuukin sellaiseksi tavoiteltaessa mystistä kokemusta, jossa päämääränä on tyhjentää ja vapauttaa mieli ja voimaannuttaa (empower) itsensä. Kristitty käyttää Raamattua oppiakseen tuntemaan Jumalan, tavoitteenaan muuttua mieleltään totuuden mukaiseksi. Jumala sanoi kansansa tuhoutuvan Hänen tuntemisensa puutteen takia (Hoos. 4:6), ei suinkaan Hänen mystisen ja henkilökohtaisen kohtaamisensa puutteen takia.

Ne, jotka käyttävät tätä yliluonnollista lähestymistapaa Raamatun tekstiin, irrottavat sen asiayhteydestään ja alkuperäisestä tarkoituksestaan ja käyttävät sitä omakohtaisena, yksilökeskeisenä ja kokemuksellisena, mihin sitä ei ole koskaan tarkoitettu. Tässä kohdassa lectio ja gnostilaisuus nivoutuvat yhteen. Gnostilaisuus tarkoittaa ”tietoa”, ja sen mukaan vain harvat voivat omistaa tämän mystisen tiedon. Luonnollisesti ajatus sisäpiiritiedosta on hyvin houkutteleva ja tekee ”tietäjästä” tärkeän; hän on erityinen ja ainutlaatuinen siinä, että hänellä on Jumalasta sellaisia erityisiä kokemuksia, joita muilla ei ole. ”Tietäjä” uskoo, että muilla (ihmismassoilla) ei ole hallussaan henkistä tietoa ja vain todella valaistunut voi kokea Jumalan. Kontemplatiivista rukousta – tai keskittynyttä rukousta (Centering Prayer) – jossa keskipiste on Jumalan mystisessä kokemisessa, ollaan tuomassa nyt kirkkoihin. Kontemplatiivinen rukous on samanlaista kuin idän uskonnoissa ja New Agessa käytetyt meditatiiviset harjoitukset. Sille ei löydy mitään pohjaa Raamatusta, vaikka kontemplatiiviset rukoilijat käyttävätkin Raamattua lähtöpisteenään.

Vaarojen näkeminen mielen avaamisessa ja äänien kuulemisessa pitäisi olla päivänselvää. Kontemplatiiviset rukoilijat ovat niin innokkaita kuulemaan jotakin, mitä tahansa, että he voivat menettää objektiivisuuden, jota tarvitaan erottamaan toisistaan Jumalan ääni, heidän omat ajatuksensa ja demonien tunkeutuminen mieleen. Saatana kätyreineen on aina innokas saamaan jalansijaa pahaa aavistamattomissa sieluissa, ja mielen avaaminen tuolla tavoin johtaa tuhoon. Emme saa koskaan unohtaa, että saatana on ikuinen saalistaja, etsien, kenet hän saisi niellä (1. Piet. 5:8). Se voi tekeytyä valkeuden enkeliksi (2. Kor. 11:14) kuiskaten valheitaan meidän avoimille ja halukkaille sieluillemme.

Kaiken lisäksi hyökkäys Raamatun riittävyyttä vastaan on selvästi huomattavissa Lectio Divinassa. Kun Raamattu sanoo olevansa kaikki mitä tarvitsemme elääksemme kristillistä elämää (2. Tim. 3:16), Lection kannattajat kiistävät tämän. ”Keskustelevan” rukouksen harjoittajat etsivät erityistä ilmoitusta Jumalalta pyytäen Häntä sivuuttamaan sen, mitä Hän on jo ilmoittanut ihmiskunnalle – aivan kuin Hän nyt luopuisi kaikista ikuisessa sanassaan antamistaan lupauksistaan. Psalmi 19:7-14 sisältää hyvän kuvauksen Raamatun riittävyydestä. Se on ”täydellinen, se virvoittaa sielun”, se on ”oikea, ilahduttaen sydämen”, se on ”puhdas, valaisee silmät”, se on ”tosi ja vanhurskas kaikki tyynni”, ja se on ”kalliimpaa kuin kulta”. Jos kerran Jumala tarkoitti kaikkea tätä mitä Hän sanoi psalmissa, ei ole mitään tarvetta ylimääräiselle ilmoitukselle. Jotain muuta odottamalla ja pyytämällä torjutaan kaikki se hyvä, minkä Hän on jo tuonut julki.

Vanha ja Uusi Testamentti ovat Jumalan sanoja tutkittavaksi, mietittäväksi, rukoiltavaksi, muistiin painettavaksi. Jumalan sanaa tulee tarkastella sen tiedon, viisauden ja tarkoituksen valossa, jonka ne sisältävät, ottaen huomioon Jumalan arvovallan meihin ihmisiin nähden. Jumalan sana ei ole lähde mystisille kokemuksille eikä henkilökohtaisille voiman tuntemuksille, eikä sellaiselle sisäiselle rauhalle, jonka tuollaiset kokemukset aikaansaavat. Oikeassa kristillisyydessä ensin tulee terve ja turmeltumaton tieto, sitten kestävät kokemukset, ja rauha tulee kuin sivutuotteena Jumalan tuntemisesta ja läheisestä kanssakäymisestä Hänen kanssaan. Niin kauan kuin ihmisellä on tämä näkökulma Raamattuun ja rukoukseen, hän harjoittaa samanlaista mietiskelyä ja rukousta kuin Raamattuun uskovat Jeesuksen seuraajat ovat aina tehneet.


Lähteenä käytetty GotQuestions.org:n artikkelia What is Lectio Divina?

Read Full Post »

”Kontemplatiivinen rukous” on suomeksi käännettynä ”sanatonta rukousta” tai ”mietiskelevää rukousta” (contemplative, mietiskelevä). Se ei kuitenkaan ole pelkästään mietiskelyä rukoiltaessa.

Raamattu neuvoo meitä rukoilemaan hengellämme, mutta myös ymmärryksellämme (1. Kor. 14:15), joten rukoukseen selvästikin liittyy tutkiskelua/mietiskelyä. Ajatuksen kanssa rukoileminen ei kuitenkaan ole sitä, millaiseksi kontemplatiivinen rukous on muotoutunut. Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen ja suosio on kasvanut Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen kasvun myötä. Tämä liike sisältää monia epäraamatullisia aatteita ja käytäntöjä, joista yksi on kontemplatiivinen rukous.

Kontemplatiivinen rukous alkaa keskittyvällä rukouksella (Centering Prayer). Molemmat näistä ovat Lectio Divina -traditioon kuuluvia osia. Keskittyvä rukous on meditatiivinen harjoitus, jossa henkilö keskittyy sanaan ja toistaa sitä kerta toisensa jälkeen koko harjoituksen keston ajan. Tarkoituksena on tyhjentää mieli ulkopuolisista asioista ja huolista, jotta Jumalan ääni olisi helpommin kuultavissa. Keskittyvän rukouksen jälkeen henkilö istu hiljaa – mieli, sydän ja sielu avoinna – kuunnellen suoraa ohjausta Jumalalta ja tuntien Hänen läsnäolonsa.

Vaikka edellä kuvattu saattaisikin kuulostaa viattomalta harjoitukselta, Raamattu ei tunne tämänkaltaista rukousta lainkaan. Itse asiassa se on päinvastaista sille, minkälaiseksi rukoileminen kuvataan Raamatussa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil. 4:6). ”Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23, 24). Nämä ja muut jakeet selvästi kuvaavat rukouksen olevan ymmärrettävissä olevaa yhteyttä ­ja ajatustenvaihtoa Jumalan kanssa eikä esoteerista ja mystistä meditaatiota.

Kontemplatiivinen rukous luonteeltaan painottuu olemaan mystistä kokemusta Jumalan kanssa. Mystiikka kuitenkin on puhtaasti subjektiivista (omakohtaista), eikä nojaa totuuteen tai tosiasioihin. Jumalan sana on annettu meille, jotta perustaisimme siihen uskomme ja elämämme vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16-17).

Kontemplatiivisessa rukouksessa ei ole eroa idän uskontojen ja New Agen meditatiivisiin harjoituksiin nähden. Sen äänekkäimmät kannattajat ovat hyväksyneet yleisuskonnollisuuden, jossa pelastus on saavutettavissa useamman polun kautta, eri uskonnoissa. Kristus itse on sanonut, että pelastus tulee vain Hänen kauttaan (Joh. 14:6).

Kontemplatiivinen rukous, jota harjoitetaan moderneissa rukousliikkeissä, on vastakohta raamatulliselle kristillisyydelle, ja sitä pitää siksi ehdottomasti välttää.

Yllä olevan tekstin lähteenä on käytetty GotQuestions.org:n artikkeleja What is contemplative prayer? ja What is centering prayer?


Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”. Foster tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta!

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta ”kristillisestä” mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan tykö. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosien mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.” Merton ja Nouwen ovat tunnettuja katolisia mystikoita ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjiä.

Lue linkeistä Roger Oaklandin kirjasta Uskon nollaus ainakin seuraavat luvut:

Koko kirja PDF-muodossa luettavissa sivustolla Lampaille.com.

Read Full Post »

Kirjoitin edellisessä artikkelissa Mystiikka – pyrkimistä jumaluuden yhteyteen, että kristinuskon piirissä puhutaan nykyisin sellaisista asioista kuin esimerkiksi kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely ja kontemplatiivinen rukous. Nämä käsitteet ovat tuttuja katolilaisuudesta, mutta ovat tulossa vinhaa vauhtia myös luterilaisuuteen. Jatkan tässä artikkelissa aiheen käsittelyä kristillisen meditaation osalta.

Pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Kirkko & Kaupunki -lehden numerossa 1/2011 sivuilla 22 ja 23 on artikkeli otsikolla Ihan hiljaa. Siinä kerrotaan retriitistä, jonka ”… ohjelmasta on karsittu pois niin paljon puhetta kuin mahdollista. Messua ei ole, joten sanattoman rukouksen opettelun voivat jakaa kaikki kirkkokunnasta riippumatta.”

Olen itse pohtinut suosittuja hiljaisuuden retriittejä. Niissä on varmasti paljon hyvää, mutta myös tietty vaara näkyvissä. Heräsin tähän ajatukseen silloin, kun tuntemani New Age -ihminen vuolaasti kehui kokemustaan eräästä retriitistä. Onko niin, että siellä jokainen voi luoda omanlaisensa suhteen Jumalaan? Ja vieläpä sellaiseen jumalaan, johon kukakin haluaa uskoa? Tämä riippuu ehkä osaltaan retriitin vetäjästä. Olen aika huolestunut, kun retriitin vetäjä lausuu näin: ”Olen tullut hyvin sensitiiviseksi siinä, etten vain ohjaisi kenenkään kohdalla sitä, mitä pitäisi tai voisi tapahtua… Olen oppinut näkemään, että Jumalan Pyhä Henki kuljettaa meitä aivan erilaisia teitä. Siksi en halua vähäisimmässäkään määrin manipuloida. Siksi emme tapaamisissamme rukoile koskaan yhdessä ääneen.” (Lähde)

Palataanpa vielä tuohon Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeliin, mitä siinä opetetaan seurakuntalaisille: ”Ihmiset ovat löytäneet kotiretriitit, hengelliset päiväkirjat, keskittyvän rukouksen tien, katekismusmietiskelyn, zen-meditaation, ignatiaaniset harjoitukset ja sanameditaatiot… Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Taolaisen elämisen ihanteen mukaan asiat tehdään oikein, kun ne sujuvat itsestään.” Tuossa on huolestuttavaa se, että lehden lukijoille jää käsitys, että zen-meditaatio ja taolainen elämisen malli ovat kristitylle ihan normaaleja asioita.

Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen kirjoittaa blogissaan kristillisestä meditaatiosta:

Miltei jokainen erämaaisiä kuvaava lukemani kirja – viimeksi Basil Penningtonin Centering Prayer – vertaa erämaaisien elämänkuvauksia myöhempien mystikkojen kokemuksiin. Päädytään tulokseen, että kaikkien historianpyhien mystiset kokemukset ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaisia. Kristillinen meditaatio tuottaa kristillistä mystiikkaa ja samanlaisia sisäisiä juttuja vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen.  On mahdollista tutkia ja verrata eri aikakausien kristittyjen kokemuksia toisiinsa ja koettaa selvittää itselleen, mikä tekee mietiskelystä kristillistä.

Nykyajan luterilaisuudessa on trendikästä palata samaan mystiikkaan, jota on jo vuosisatoja sitten harjoitettu. On kuitenkin muistettava kriittisyys: mistä voimme tietää mystisten kokemusten olevan raamatullisia? Tarkastellaanpa hieman edellä mainitun Basil Penningtonin ajatuksia. Pennington kirjoittaa yhdessä Thomas Keatingin kanssa:

Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.

Edellä mainitut katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating ovat mietiskelevän rukouksen uranuurtajia maailmalla.

Hiltunen jatkaa blogissaan: ”Mietiskelytekniikoita ja mystisiä kokemuksia on verrattu myös eri uskontojen välillä. Mystinen kokemus ja meditaatio ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaista uskonnosta huolimatta. Kaikki meditoimiseen liittyvät mystiset kokemukset eivät ole siis vain kristillisiä.” Hiltunen tekee, kuten pitää, eron kristillisen ja muiden uskontojen meditoinnin välille: ”… jos halutaan meditoida kristillisesti, on selvitettävä, miten meditoidaan kristillisesti ja aletaan sitten vasta meditoida.”

Puurot ja vellit voivat kuitenkin tässä mennä monelta pahasti sekaisin. Se, että joku kokemus on samanlainen kristinuskossa ja muissa uskonnoissa, ei todista sitä, että kokemus on raamatullinen ja hyväksyttävä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut monta kertaa blogissani (napsauta oikeasta reunasta kategoriaa Uskon eksyttäjät, niin saat kaikki aihepiirin artikkelit näkyville). Saatanalle on tyypillistä tuottaa sellaisia hengellisiä kokemuksia, jotka saavat meidät uskomaan niiden olevan Jumalasta.

Mainitussa Kirkko & Kaupunki -lehden artikkelissa mainitaan vielä: ”Mietiskelyssä paljon mainostettu mielen tyhjentäminen on hyvä harrastus ja tarpeellista…” Kuten edellisessä artikkelissani totesin, niin New Age -pohjaisissa harjoitteissa tavoitteena on mielen tyhjentäminen. Siinä vain on vaarana se, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään, kun esteet  on poistettu. Meediot yms. käyttävät tätä saadakseen yhteyden henkioppaaseensa. Mielen tyhjentäminen on vaarallista ja täysin kristinuskolle vierasta! ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8). Lue esimerkki mielen tyhjentämisestä (minkä seurauksena valhehenki näyttäytyi Pyhänä Henkenä).

Koska uushenkisyys on erittäin voimakkaasti lisääntymässä, kirkko etsii keinoja vastata tähän muutokseen. Kirkkohallituksen sivuilta löytyy monia hyviäkin keinoja, mutta yhden niistä saisi jättää pois: ”Kristillisen mystiikan ja kristillisen mietiskelyn vanhat traditiot on päivitettävä toimiviksi käytänteiksi.”

Sanon nyt aika rankasti, mutta mielestäni Kirkko & Kaupunki -lehti on levittämässä maahamme ei-kristillistä uushenkisyyttä ja edistää uskontojen yhteensulautumista eli synkretismiä. Ja mikä valitettavinta, se tapahtuu salakavalasti kristillisessä kaavussa. Kristillisissä piireissä ei pitäisi missään nimessä käyttää sellaisia termejä mitkä on totuttu yhdistämään idän uskontoihin; ei pitäisi puhua meditaatiosta, mietiskelytekniikoista, mystisistä kokemuksista jne. Tavalliset ihmiset sekoittavat asiat ja menevät mukaan joogaan yms. ei-kristilliseen. Kaikkein pahinta on se, kun nämä asiat vielä tuodaan tarjolle seurakunnan sisälle!

Olen varma, että oikeaa ja kristillistä meditaatiotakin on olemassa. Ongelma on vain siinä, että jos se ei ole täysin Kristus-keskeistä, siitä muodostuu menetelmäkeskeistä. Tällöin ollaankin jo rankasti harhapoluilla. Luepa seuraava Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeli Antaumuksen rukous. Olen kasvanut luterilaisuudessa, mutta tuossa tekstissä kuvattu tapa rukoilla tuntuu minusta todella kaukaiselta! Tekstissä mainitaan Contemplative Outreach -yhdistys, joka tekee tunnetuksi tätä kontemplatiivista, keskittävää antaumuksen rukousta. Huomasitko maininnan, että yhdistyksen hengellisiin vaikuttajiin kuuluu jo aiemmin siteeraamani Thomas Keating, joka uskoo kristittyjen saavan suurta apua joogasta, zenistä ja transsendentaalisesta mietiskelystä? Miten Suomen ev.lut. kirkko voikaan olla niin sinisilmäinen, että sallii tällaista!

Lisäys 20.8.2013

Thomas Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä – itse asiassa ne ovat okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio:

Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.

Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Lue aiheesta lisää:

Read Full Post »

Sain jonkin aikaa sitten viestin, joka koski artikkeliani Ovatko väärät henget valtaamassa  seurakuntaa ja siihen liittyvää keskustelua. Viestin kirjoittaja toivoi rakkautta nähdä, että pimeyttä ei ole, ei liioin saatanaa missään uskonnossa.  Kaikissa uskonnoissa on hänen mukaansa kyse rakkaudesta, Jumalasta. Ymmärrän hänen tarkoittavan, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä.

Tuo edellä kuvattu on hyvä esimerkki siitä, mihin suomalaiset ovat harhautuneet. Erään tutkimuksen mukaanhan 75 % suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain 25 % uskoo niin kuin kristinusko opettaa. Kirjoitin tästä artikkelissa Vanhan ajan usko  riittää.

Perinteisen kristinuskon tilalle on tullut lähinnä idän uskonnoista nousevat New Age -uskomukset.  New Age -yleisuskonnollisuutta kutsutaan myös uushenkisyydeksi. Tätä uushenkisyyttä voidaan luonnehtia muun muassa seuraavasti (lähde):

  • Henkinen voima on löydettävissä ihmisen sisältä.
  • Ihmisen sisimmästä löytyy Jumala, joka on myös maailmankaikkeutta ylläpitävä voima.
  • Ihminen voi vapaasti valita ja koota itselleen sopivan uskonto- tai uskomuskokonaisuuden.

Yksi tyypillinen konkreettinen esimerkki tällaisesta ei-kristillisestä uushenkisyydestä on seuraava sivusto, jossa tehokkaasti sekoitetaan kristinuskon perinteet kaikenlaiseen New Age -henkisyyteen. Vielä pahempi esimerkki on tässä – huomaatko, miten kristillisyyttä käytetään taitavasti keppihevosena kaiken väärän ujuttamisessa!

Raamatun mukaan ihmisessä ei asu jumaluutta sillä tavalla kuin New Age uskoo. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksen myötä ihminen joutui kirouksen alaiseksi. Raamattu sanoo: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Vain Jeesukseen uskovan ihmisen sisimmässä asuu Pyhä Henki, sillä tuosta Paavalin kuvaamasta tilasta on vain yksi tie ulos: syntien tunnustaminen ja kääntyminen Jeesuksen puoleen.

Kristinuskon piirissäkin on nousevaa kiinnostusta sellaisille asioille, kuin kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely, kontemplatiivinen rukous jne. On omaksuttu ajatus, että käytetään muista uskonnoista peräisin olevia tekniikoita kristillisiin harjoitteisiin. Käsitteet ovat aika tavalla samoja kuin mitä New Agessa käytetään, joten raja kristinuskon ja New Agen välillä entisestään kaventuu. Lisäksi kun liberaalin luterilaisuuden piirissä ei ole Jeesuksella keskeistä sijaa, välimatka yleisuskonnollisuuteen ei ole enää kovin suuri. Richard Kirby onkin sanonut: ”Pitkälle edenneiden okkultistien meditointi on täysin samankaltaista pitkälle edenneiden mystikoiden rukouksen kanssa.”

Monissa New Age -pohjaisissa harjoitteissa on tavoitteena mielen tyhjentäminen arkipäivän asioista. Tällöin on todellinen vaara, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään. Kristillisessä meditaatiossa ja kontemplatiivisessa rukouksessa pyritään myös tyhjentämään mielestä sellaiset asiat, jotka haittaavat keskittymistä. Uskaltaisin sanoa, että jos henkilö on kiinni Jeesuksessa, tässä ei ehkä ole vaaraa. Vaara onkin siinä, että jos Jeesus ei ole ihmisen elämän keskipisteessä, avataan helposti portit henkivalloille, jotka uskottelevat olevansa valkeudesta lähtöisin. Tästä on olemassa monia kuvauksia; kun mieli on tyhjentynyt, sen täyttää yhtäkkiä valo ja rauha. Lue esimerkiksi alhaalta linkki Tietoa kontemplatiivisesta rukouksesta.

Suhtaudun hyvin kriittisesti kaikenlaisiin menetelmiin ja harjoituksiin, joilla mukamas pitäisi päästä lähemmäksi Jumalaa. Kun usko Jeesukseen loppuu, niin konstit alkavat. Jumalaa voi lähestyä yksinkertaisesti Raamattua lukemalla, rukoilemalla ja ehkä vielä ylistämällä (kun se tulee sydämestä eikä ole vain yksi keino muiden joukossa). Jumalaa voi lähestyä kuin lapsi isäänsä – ei siihen tarvita mitään sen kummempia tekniikoita.

Jos Jeesus ei ole uskomme keskipisteenä, olemme samalla tiellä kaikkien uskontojen kanssa – ja se tie vie iankaikkiseen kadotukseen. Kristillinen usko nousee siitä, että olemme langenneita syntisiä, ja siten erossa Jumalan yhteydestä. Ainoa tie Jumalan luo on Jeesuksen kautta; kun tunnustamme Hänelle syntimme, pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen. Vaikka Jumala onkin rakkaus, kaikki eivät pelastu automaattisesti. Jeesus sanoo: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt. 7:13, 14).

En ole tässä artikkelissa ruotinut juurta jaksain niitä eroja, mitä raamatullisella kristillisyydellä ja kristillisen mystiikan epäraittiilla painotuksilla on. Halutessasi lisätietoa, lue seuraavat kirjoitukset nettikirjasta EROTTAUTUMISEN AIKA – Kuinka muinaiset mystiset harjoitteet yhdistävät kristittyjä maailman uskontoihin:

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »