Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘korvasyyhy’

Perilous times will come (part three)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).

Kahdessa edellisessä viestissäni esittelin kaksi jättiläistä, jotka kristityt nykyisin kohtaavat, nimittäin välinpitämättömyys ja kasvava kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä. Tänään haluaisin keskittyä kolmanteen jättiläiseen, ehkä raivokkaimpaan niistä kaikista. Tarkoitan tässä luopumusta, joka ympäröi meitä nykyään – luopumusta, joka piiloutuu evankelikaalisen liturgian taakse.

Luopumus

Koska meistä tulee yhä enemmän saalista (Jes. 59:15) ja meitä ehdotetaan tuhottaviksi, on hyvin todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa vaino kohtaa meitä, ellei ole jo kohdannut. Paavalihan todistaa, että:

kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).

Hän ei sano, että ”voivat joutua vainottaviksi”, vaan että ”joutuvat vainottaviksi”. Hänen sanansa ovat arvovaltaiset ja varmat.

Kuten kirjoitin edellisessä postissani, uskonpuhdistuksen vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on suojannut meitä muutaman vuosisadan, mutta sen vaikutus on nyt loppumassa ja yhteiskuntamme on voimakkaasti muuttumassa

Uusi tilanne herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko valmiita siihen, mitä edessä on, vai aiommeko tehdä kompromisseja ja himmentää valomme? Aiommeko puhua suoraan, vai siirtyä hiljaiselle mukavuusvyöhykkeelle? Aiommeko pitää kiinni kristillisestä uskosta suvaitsemattoman yhteiskunnan peruskudoksessa, vai poistummeko siitä välttääksemme vainon? Aiommeko saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, vai evankeliumia, joka on valmistettu maittavista palasista? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä ja teemme hyvin, jos vastaamme niihin sydämestämme.

Koeteltu tulella

Nyt tämä uusi sosiaalinen muutos paljastaa uskomme kudoksen ja tuo jaon niiden välillä, jotka ovat todella opetuslapsia ja niiden, jotka eivät sitä ole (Joh. 8: 31,32). Sillä se järkyttää kaikkea, mitä voidaan järkyttää ja tämä siinä määrin, että vain ne, joita ei voida järkyttää, jäävät. Se myös vahvistaa – kuten Paavali selittää – Jumalan valittujen uskoa (Tiit. 1:1).

”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1. Piet. 1:6,7).

Näin ollen vaarallisia aikoja, joihin Paavali viittaa, käytetään puhdistavana tulena – ainakin aitojen opetuslasten elämässä. Välähdys siitä nähdään Ilmestyskirjassa:

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” (Ilm. 7:13–17).

Luopumuksen luonne

Tietenkään kaikki, joita kutsutaan kristityiksi, eivät alistu tuohon puhdistukseen; jotkut pakenevat puhdistavasta tulesta ja piiloutuvat petturuuden muurin taakse.

Kun olin nuori uskossa, luulin, että luopumus koostuisi ihmisistä, jotka kieltävät kristinuskon kokonaan ja näin ollen jättävät seurakuntamme. Nyt kuitenkin uskon vahvasti, että se ottaa hienovaraisemman tien kuin tämä. Enemminkin se hiipii sisään takaapäin etanan vauhtia ikään kuin välttääkseen tarkkailevaa silmää. Sen eteneminen paljastuu virsien ja rukousten keskellä, eli ihmiset seurakunnissamme eivät kiellä itse Kristusta, vaan ennemminkin sen, mitä Hän uskoo ja opettaa ristiriitaisen moraalin maailmassa.

Mukavuuden vuoksi luopuneet kieltäytyvät samaistumasta Ristiinnaulittuun välttääkseen sen, mitä Hän kärsi. Seuraus on, että käytännössä he lähtevät Kristuksen uskosta – siitä, mitä Jeesus uskoo – palvoessaan muodikasta ”Jeesusta”. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4)

Kun nämä sanat kirjoitettiin, Paavali puhui tulevasta ajasta. Ja hän viittasi ihmisten ryhmään, josta käytti sanaa ”he”. On selvää, että hän viittaa tässä kirkossakävijöihin, ihmisiin, jotka teeskentelevät opettelevansa kristillisiä oppeja, vaikka kääntävät korvansa pois totuudesta, jota Jeesus opettaa. Juuri tämä sisältyy luopumukseen: se on siirtyminen totuudesta taruihin ja tänä päivänä sitä jo tapahtuu ympärillämme.

Vaarallisia aikoja

Paavali siis odotti näitä vaarallisia aikoja ja minä uskon, että ne ovat jo meillä. Varo kuitenkin, niiden ilmeneminen on irrallista ja monet eivät pysty tunnistamaan niiden aiheuttamia vaaroja. Niiden vaikutus on kuitenkin selkäpiitä karmiva.

Raamattu kehottaa meitä sanoen:

”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet” (Sananl. 22:28).

Tänä päivänä jotkut hyvää tarkoittavat kristityt ovat poistamassa niitä – tarkoitan tässä moraalisia maamerkkejä – ja neuvottelevat ympärileikkaamattomien kanssa tarjotakseen heille päivän kaupan. Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä vuohet ja lampaat ovat edelleen keskenään ja erottaminen on vielä edessä.

Read Full Post »

Perilous times will come (Part one)
15.4.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).

Nämä sanat ovat jonkin verran yllättävät, sillä ne sanoi moninaisia kärsimyksiä kohdannut mies, mies, joka oli elänyt elämää täynnä vaaroja ja vainoa. Tässä hänen sanansa:

”Ovat Kristuksen palvelijoita – puhun mieletönnä – minä enemmän kuin he: olen ollut vielä enemmän vaivassa, vielä enemmän vankilassa, ylenmäärin lyötynä, usein kuolemanvaarassa. Juutalaisilta olen viisi kertaa saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti minua on lyöty raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen viettänyt meressä; usein matkoilla, vaaroissa virtain vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa oman heimon puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä, työssä ja vaivassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastoamisessa, kylmässä ja alastonna.” (2. Kor. 11:23–27)

Vaikka Paavali oli kokenut vaarallisia aikoja toistuvasti, hän vakuutti asioiden pahenevan viimeisinä päivinä. ”Tiedä tämä”, hän sanoi Timoteukselle. Paavalin ennustus ei ollut ankkuroitu vain ihmisen viisauteen, vaan ennemmin jumalalliseen ilmoitukseen. Hän tiesi varmasti, että vastustus lisääntyisi ja halusi siksi valmistella Timoteusta tätä uhkaavaa näkymää varten.

Vaarojen luonne

Paavali kirjoitti, että nämä vaaralliset ajat tulevat viimeisinä päivinä. Mutta minkä muodon ne ottavat tullessaan? Vai voisiko olla niin, että ne ovat jo täällä naamioituina unettavaan hienotunteisuuteen?

Itse asiassa apostoli ilmoittaa selvästi vaarojen luonteen: Sillä ihmiset ovat silloin… Verbi on futuurissa, koska Paavali pystyi ennakoimaan – jumalallisen ilmoituksen perusteella – ihmisen moraalin laskun, joka olisi ennennäkemätön. Samassa kirjeessä hän kirjoittaa:

”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” (2. Tim. 3:13)

Paavalin mukaan vaara tulisi olemaan ihmisen luontaisessa taipumuksessa moraalittomuuteen.

Seuraavassa esittelen kolme jättiläistä, jotka ovat parhaillaan työssä keskuudessamme; jättiläisiä, jotka voisivat hyvinkin merkitä vaarallisia aikoja, joista Paavali puhui.

Ensimmäinen jättiläinen: Välinpitämättömyys

Nykyinen moraalin rappio on synnyttänyt sydämen kylmyyden ja kovuuden, jollaista ei ole koskaan ennen koettu. Jeesus oli jo osoittanut moraalin ja apatian välisen suhteen sanoessaan:

”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12)

Näiden sanojen, jotka ilmenevät nykypäivän sosiaalisessa kokoonpanossa enemmän kuin koskaan ennen, pitäisi herättää tietoisuutemme ja auttaa meitä ymmärtämään aikaa. On myönnettävä, että maailma on aina ollut vastahakoinen omaksumaan evankeliumin, mutta nykyinen aika osoittaa välinpitämättömyyden tasoa, joka kaikkien normien mukaan on vailla vertaa. Puheesta Jumalasta, synnistä ja parannuksesta on tullut tabu useimmissa miljöissä ja kuten psalmista kirjoittaa, suurin osa ihmisistä ovatkuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee, ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja” (Ps. 58:4,5).

Vaikuttava irtisanoutuminen

Itse asiassa ihmiset eivät ole vain välinpitämättömiä, he ovat – monissa tapauksissa – puolustuskannalla ja pitävät evankeliumia jonakin tunkeilevana. Itse asiassa väkijoukot kovettavat sydämensä siinä määrin, että tulee päivä, jolloin kolmannes maailman väestöstä tapetaan ja loput jatkavat pahoilla teillään. Kuvittele! 2,6 miljardin ihmisen kuolema – nykyisen väkiluvun mukaan – toisin sanoen kahdeksan kertaa Yhdysvaltojen väkiluku, osoittautuu riittämättömäksi käynnistämään ihmisen moraalisen käyttäytymisen uudelleenarvioimista.

”Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.” (Ilm. 9:20)

Voisi luulla, että tällainen tapahtumien käänne panisi ihmiset harkitsemaan tapojaan ja tekemään parannusta. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahdu; päinvastoin, he pilkkaavat Jumalaa entistäkin enemmän (ks. Ilm. 16: 8–11 ja 21).

Tämä ei ole muuta kuin kiteytettyä välinpitämättömyyttä, ehdotonta kieltäytymistä uudelleenarvioida tapojaan.

Paha asia tämän kaiken suhteen on, että nämä suvaitsemattomat ovat pelotelleet monet kristityt ja melkein hiljentäneet heidät. Evankeliumin sanoma on siten vaiennettu ja Jumalan pelastus on ajettu nurkkaan päivittäisen elämän areenalla. En sano, että tämä tilanne koskee koko maapalloa, mutta se leviää kuin tuhkarokko ja tilanne on käymässä hälyttäväksi, ainakin mitä tulee Länteen.

Huvitukset

Toisen välinpitämättömyyden muodon aiheuttaa se, että ihmisiä viihdytetään enemmän kuin koskaan ennen. Tuhannet viihteen lähteet hypnotisoivat massoja ja sitä tapahtuu määrässä, joka on ennenkuulumatonta ihmisen historian annaaleissa. Kysymys toistuu metrojen seinillä:

”Miksi kuunnella saarnaajaa, kun voimme antaa korvillemme jotain äärettömän paljon mielenkiintoisempaa?” Sen, että epäuskoiset tulevat tällaisiin johtopäätöksiin, ei pitäisi yllättää meitä. Loppujen lopuksi me kristityt jäämme usein kiinni samaan verkkoon siinä määrin, että kadotamme näkyvistä prioriteettimme. Se, mitä haluan sanoa, on, että monien mieli kesytetään ja vedetään pois evankeliumin sanomasta.

Vastaus haasteeseen

Sitä tuskin voidaan kieltää siitä, että suurin osa ihmisistä ovat suruttomia hengellisestä tilastaan, sillä heidän tapojensa välinpitämättömyys vahvistaa heidän huolettomuutensa. Mutta juuri tässä meidän, kristittyjen, on oltava varovaisia, koska meiltä voi jäädä ymmärtämättä, että on olemassa jäännös, joka eroaa suurista joukoista. Lampaita on vielä löydettävissä. Näin ollen vaara, jonka kohtaamme, on siinä, että mahdollisesti hylkäämme vastuumme ajassa, jolloin Jumala haluaa koota omansa.

Vaikeuksien tunnistaminen

Mielestäni on tärkeää olla rehellinen tosiasioiden suhteen. Ei ole mitään syytä laittaa silmilleen vaaleanpunaisia laseja ja sanoa: ”Ihmisillä on evankeliumin nälkä”. Se ei yksinkertaisesti ole niin – ainakaan Lännessä. Mitä nopeammin ymmärrämme tämän totuuden, sitä paremmissa asemissa olemme.

Monet kyllä kävelevät pois ja kehottavat meitä lopettamaan, mutta on muitakin, vaikka vain ehkä harvoja, jotka odottavat saarnaajan ääntä. Heistä tulee veljiämme ja sisariamme ja he ovat kiitollisia jokaiselle, joka uskaltaa esittää evankeliumin vastustuksen ja vainon keskellä. Epäilemättä siinä prosessissa on kyyneleitä, mutta älä unohda:

”He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat” (Ps. 126:6, KR38).

He who continually goes forth weeping, bearing seed for sowing, shall doubtless come again with rejoicing, bringing his sheaves with him” (Psalms 126:6, New King James Version).

”Hän joka jatkuvasti…”, sanoo Raamattu [engl. käännöksen mukaan]. On oltava jatkuvuutta. Mutta Raamattu lisää: ”palaa varmasti iloiten”. Tämä on uskomme ja toivomme tällä puolen ikuisuutta.

Jatkuu artikkelissa Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.

Read Full Post »