Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kristinusko’

The Faith Of Ethiopia & Its Prime Minister
By Prophecy News Watch, 20.12.2019, suom. SK

Etiopian pääministeri Abiy Ahmed sai joulukuun alussa Nobelin rauhanpalkinnon. Erityisesti Norjan komitea mainitsi Ahmedi’n ”päättäväisen aloitteen rajakonfliktin ratkaisemiseksi naapurimaa Eritrean kanssa”.

Pääministeri Ahmed on helluntailainen kristitty ja toinen afrikkalaisista evankelikaaleista, jotka peräkkäin ovat voittaneet Nobelin rauhanpalkinnon. Kongolainen lääkäri Denis Mukwege sai sen vuonna 2018.

Ahmedi’n tarina on vain viimeisin luku Etiopian kristinuskon muinaishistoriasta, joka alkoi Apostolien Tekojen luvussa 8, kun enkeli sanoi Filippukselle: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio.” Tuolla tiellä Filippus kohtasi etiopialaisen tuomioistuimen virkamiehen hämmentyneenä Jesajan 53. luvun merkityksestä.

Filippus kertoi miehelle, joka tunnetaan etiopialaisena eunukkina, hyvän uutisen Jeesuksesta ja kun virkamies tunnusti uskonsa, niin Filippus kastoi hänet. Myöhemmin, ”kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.”

Hän oli tietysti menossa Etiopiaan. Lyonin toisen vuosisadan kirkkoisä Irenaeuksen mukaan: ”Tämä mies … lähetettiin myös Etiopian alueille saarnaamaan, mitä itse oli uskonut.” Ja kirkkohistorioitsija Nikeforuksen mukaan Mattias, joka valittiin korvaamaan Juudas, saarnasi evankeliumia myös Etiopiassa.

Kahden seuraavan vuosisadan aikana kristinusko levisi edelleen alueella. Sitten neljännen vuosisadan alkupuolella Etiopian kristillisen historian toisessa tärkeässä luvussa, tyyrolainen kristitty poika nimeltä Frumentius haaksirikkoutui ja myytiin orjuuteen eräässä Punaisenmeren satamassa.

Hänen uusi isäntänsä oli Aksumin, nykyisin Etiopiana tunnetun alueen, kuningas. Kuten Daniel ja Joosef ennen häntä, Frumentiuskin voitti pakanallisen kuninkaan luottamuksen ja kuolemansa yhteydessä hän vapautti Frumentiuksen. Frumentius kuitenkin jäi uuden kuninkaan Ezanan opettajaksi.

Kun Ezana aikuistui, Frumentius palasi Tyyroon koulutettavaksi papiksi. Sieltä hän meni Aleksandriaan ja pyysi suurta teologia ja patriarkkaa Athanasiusta lähettämään piispan ja lähetyssaarnaajia edistämään Etiopian käännyttämistä. Athanasius päätti, että paras mies tähän tehtävään olisi Frumentius itse ja niinpä hänet vihittiin uudeksi piispaksi.

Historiallisesti merkittävin Frumentiuksen käännynnäisistä oli kuningas Ezana itse, joka kastettiin kohta Frumentiuksen palattua Etiopiaan. Kymmenen vuoden kuluttua hänen paluustaan valtaosasta Ezanan valtakunnan ihmisiä oli tullut kristittyjä. Kristinuskosta tuli nykyisen Etiopian virallinen uskonto noin 330 jKr., mikä tekee Etiopiasta Armenian jälkeen maailman toiseksi vanhimman kristityn kansakunnan.

”Entä Rooma?” kysyt? Roomasta tuli virallisesti kristitty vasta 380 jKr.

Viimeaikaiset arkeologiset löydöt vahvistavat tämän tarinan. Kuten hiljattain kerrottiin sivustolla Smithsonian.com, niin arkeologit ovat löytäneet kirkon jäännökset varhaiselta neljänneltä vuosisadalta.

Tämä löytö muistuttaa meitä kolmesta asiasta. Ensinnäkin, ennen kuin Konstantinus laillisti kristinuskon Rooman valtakunnassa, usko oli jo levinnyt laajalti Etiopiasta etelään ja itään Intiaan.

Toiseksi, kristillinen usko alkoi alueella, jossa Aasia ja Afrikka kohtaavat. Kristinuskon nykyinen räjähtävä kasvu noilla molemmilla mantereilla on todellisuudessa kotiinpaluu. Etnisesti ja kielellisesti Herramme liittyi läheisemmin Frumentiuksen ja etiopialaisten kaltaisiin seemiläistä kieltä puhuviin ihmisiin, kuin eurooppalaisiin.

Ja lopuksi, Etiopian kaksituhatvuotinen kristillinen perintö alkoi Filippuksen yksinkertaisesta kuuliaisuuden teosta. Joten kun Herra kehottaa ketä tahansa meistä: ”Nouse ja mene”, niin meidän olisi parempi tehdä se.

Loppujen lopuksi, kuka tietää, voisiko hän siunata kuuliaisuuden teon tänä päivänä muuttamaan historian ja kirkastamaan nimeään tuleville vuosisadoille.

Originally published at Breakpoint.org – reposted with permission.

 

Read Full Post »

The Things We Leave Behind
By Pete Garcia 9.2.2019, suom. SK

Yksi suurimmista esteistä, joita ihmisillä on tulla kristityksi, on, että he luulevat kaiken hauskan loppuvan siihen, kuten liityttäessä papistoon, jossa heillä ei ole muuta odotettavaa, kuin selibaatti ja loputtomat saarnat. He näkevät vain kieltoja ”älä” eikä mitään siitä vapaudesta, joka löytyy Kristuksessa.

Uskontomme

Kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat täynnä ”hurskaita” ihmisiä, joiden kasvojen halkeaisivat kahtia, jos he joskus yrittäisivät hymyillä. Tämä johtuu suurelta osin saarnaajista ja pastoreista, jotka kuumeisesti rakentavat aidan oppiensa ympärille pitämään laumansa sisällä vakuuttamalla seurakunnilleen, että heidän moraaliset perinteensä ovat ainoa tie Jeesuksen tykö, mutta se myös pitää tehokkaasti monet ulkona. Meidät pitäisi tuntea rakkaudesta (1. Joh. 3:11), ei kyvystämme olla uskonnollisia. Uskonto itsessään ja itsestään ei milloinkaan ole pelastanut KETÄÄN.

Rakastettavuutemme ei kuitenkaan vapauta meitä velvollisuudestamme olla erottamiskykyisiä. Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset, kun menevät ulos susien keskelle (Matt. 10:16). Meillä voi olla erottamiskykyä vasta, kun olemme täytetyt Hengellä ja vietämme aikaa Hänen sanassaan. Nämä kaksi johtuvat henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Kristukseen. Suhde ei ole sama asia kuin uskonto. Uskonnot ovat ideologioita täynnä rituaaleja ja tekoja, jotka tuovat ihmisen (omasta mielestään) lähemmäksi jumalaansa yrityksessä tehdä itsensä arvokkaaksi kyseiselle jumalalle. Henkilökohtainen suhde maailmankaikkeuden Luojan kanssa korostaa kyvyttömyyttämme pelastaa itsemme, koska jos ymmärrämme, kuka Jumala on, niin tiedämme, ettemme milloinkaan yllä Hänen vanhurskauden malliinsa. Vain Jeesus voi tehdä meidät otollisiksi Jumalalle, kun hyväksymme Hänen ilmaisen pelastuksen tarjouksensa (Joh. 3:16).

Kokemuksemme

”Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli” (Sananl. 18:24, Biblia 1776).

Menneet kokemukset auttavat muotoilemaan maailmankuvaamme ja toimivat kuin peräsimenä ratkaisuille, joita teemme tulevaisuudessa. Oikein käytettyinä ne voivat olla hyödyllisiä, mutta kukaan ei ole päässyt kovin pitkälle elämässä, jos on juuttunut elämään menneisyydessä. Jollakin on ehkä ollut huono kokemus seurakunnassa, tai ”kristittyjen” kanssa ja sanoutunut irti heistä ja heidän Jeesuksestaan lopullisesti.

Se voi olla äärimmäisen vaikea este voittaa, koska kukaan ei voi suostutella sinua toisiin ajatuksiin kokemustesi suhteen. Ehkä pappi käytti sinua hyväkseen, tai joku seurakunnasta petkutti sinulta kovalla työllä ansaittua rahaa. Voin lohduttaa sinua vain, että kaikki ihmiset ovat viallisia ja valitettavasti kristitytkin ovat ihmisiä.

Ajattele kuitenkin sitä, että Jeesus oli enemmän kuin vain ihminen – Hän oli myös täydellisesti Jumala. Hänen ei ollut pakko tulla maan päälle kuolemaan syntiemme tähden, mutta päätti tehdä sen johtuen äärettömästä rakkaudestaan meihin. Älä pahenna kärsimääsi vahinkoa hylkäämällä se ainoa täydellinen, pyhä, nuhteeton ihminen – johtuen jostakin vahingosta, jonka sinulle on aiheuttanut joku, joka väittää olevansa Hänen edustajansa. Usko ja luota Jumalaan ja anna Hänen lajitella pois paha siemen aidoista uskovista.

Älä tuomitse kristinuskoa ja Kristusta sen perusteella, että joku teki sinulle vääryyttä aikoinaan. Kristus voi olla ystävä veljeäkin uskollisempi. Hän ei milloinkaan petä sinua, eikä hylkää sinua. Jopa kun olet elämäsi syvimmässä laaksossa Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei sitä tekisi.

Järkemme

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti” (1. Kor. 2:14).

Nykyisessä modernissa maailmassa kristityksi tulemista on myös verrattu eräänlaiseen mielisairauteen. Kuin menisi entisajan hullujenhuoneeseen, jossa kyltti oven päällä toteaa pahaenteisesti: ”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää!” Uudestisyntyneeksi uskovaksi tuleminen on sopeutumista kaiken järjen hylkäämiseen, koska me uskomme Jumalaan, jota kukaan ei voi nähdä, mikä paljolti on totta, vaikka todistusaineisto Raamatun Jumalasta on musertava.

Uskottomalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hullutus, koska se kieltää ihmiskunnan kyvyn vaatia mitään ansiota oman pelastuksemme hyväksi. Tämä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. KAIKKI muut uskonnot julistavat, että sinun täytyy TEHDÄ jotakin hyvittääksesi joku jumala tai kanssaihminen saavuttaaksesi Paratiisin, Taivaan, Nirvanan, Kolobin jne. Kristinuskon pelastus perustuu pelkästään yhteen asiaan, joka erottaa meidät jokaisesta muusta tämän planeetan elämänmuodosta ja se on meidän kykymme ajatella ja perustella. Meidän on vapaaehtoisesti tehtävä tuo päätös tulla Kristuksen tykö. Kun hylkäämme omat yrityksemme pelastaa itsemme ja sen sijaan riipumme kiinni Jeesuksessa Kristuksessa, niin silloin ja vasta silloin meillä voi olla rauha Jumalan kanssa Hänen Poikansa kautta.

Aineellisuuden halu

”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’.” (Markus 10:21)

Huomaa tässä yhteydessä, että Jeesus ei ollut vielä mennyt ristille. Tuohon aikaan risti ei ollut vain julma kidutusväline, vaan juutalaisille se oli Jumalan kirouksen symboli (5. Moos. 21:23). Jeesus katsoi tähän nuoreen mieheen ja saattoi nähdä, että hänen varallisuutensa oli hänen turvapeittonsa. Hän oli ollut uskollinen käskyille (uskonto), mutta luotti enemmän maalliseen omaisuuteensa kuin Jumalaan. Siksi, kun Jeesus kehotti häntä myymään omaisuutensa, se tarkoitti, että hänen tuli kieltää tämä maailma. Ottamalla ristinsä hänen on kiellettävä itsensä, jopa terveytensä. Tämä ajattelutapa törmää liian moniin terveys-, rikkaus-, ja menestysevankeliumin liikkeessä, josta on tullut niin suosittu Amerikan seurakuntamaailmassa näinä päivinä.

Tämä maailma

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)

Kristityille, joilla on toinen jalka maailmassa. sanoisin: Muistakaa Lootin vaimoa! (1. Moos. 19:26). Me emme saa liikaa kiinnittyä tähän maailmaan, emmekä sen asioihin. Se, että niin moni kristitty on kiinnittynyt tähän maailmaan, on jälleen osittain tunnustuskunnallisten uskontojen vika. Kun seurakunta kieltäytyy opettamasta kaikkea Jumalan sanaa, sen on täytettävä tämä suuri profeetallinen tyhjiö jollakin ja tuo jokin tavallisesti keskittyy vain siihen, mikä on tässä ja nyt, eikä tuleviin asioihin.

Kun annat elämäsi Jeesukselle Kristukselle, sinusta tehdään uusi luomus (2. Kor. 5:17). Et ole enää vain tämän maailman asukas, vaan sinulla on uusi kansalaisuus taivaassa Jumalan kanssa. Sillä hetkellä, kun tulet kristityksi, alat elää iankaikkisuudessa. Ihminen voi toivoa elävänsä tässä elämässä korkeintaan noin 100 vuotta ja viimeiset vuosikymmenet voivat olla ruumiin kannalta vaikeita ja tavallisesti käy niin, että sinulla on oltava joku hoitamassa sinua.  Se on niin lyhyt aika, kun otat huomioon, että sillä hetkellä, kun kuolet, sinä tuijotat iankaikkisuuden kasvoja.

Johtopäätös

Jeesuksessa Kristuksessa on vapaus, jota maailma ei voi käsittää. Mikä on tuo vapaus? Se on siinä, ettei ole enää synnin kirouksen kuoleman ja tuomion alainen (Joh. 3:18). Se on vapauttavaa, koska kuolemantuomio ei enää riipu päämme yläpuolella.

Kun näemme, että vielä asumme tässä syntiin taipuvaisessa ruumiissa (lihan teltassa, 2. Kor. 5:1-5) ja edelleen elämme langenneessa maailmassa, joka on väliaikaisesti Saatanan valvonnassa, niin vielä lihassamme ollessamme meidän on ”ahkeroitava” (ajatustreeniä, think exercise) pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

Kristittyinä meidän on vielä seisottava Jeesuksen Kristuksen edessä tuomiolla, mutta se ei koske pelastumistamme. Seisomme Jeesuksen Kristuksen edessä Bema-tuomiolla (1. Kor. 3:9-15) koskien tässä elämässä Kristukselle tehtyjä asioita, joko hyviä tai pahoja. Onko se, mitä teimme Jeesukselle, tehty omien päämääriemme hyväksi, vai teimmekö sen Jumalan kunniaksi? Lepäämme varmoina siitä, että ikuinen kohtalomme on turvattu siinä voitossa, jonka Kristus hankki hyväksemme ristillä 2000 vuotta sitten, jolloin kaikki syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat, pyyhittiin pois.

Kristuksessa me pääsemme sapatinlepoon (Hepr. 4:8-16) kykenemättöminä omilla yrityksillämme säilyttämään pelastustamme, mutta löydämme rauhan Hänen täydellisen sovittavan kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa kautta, rauhan niin tyydyttävän, että sitä ei voisi ostaa maailman kaikilla rahoilla. Kun päätät sallia Jumalan käyttää sinua, Hän tekee ihmeen kauttasi vaikuttaen kaikkiin ympärilläsi oleviin ja antaa sinulle elämän, joka on täynnä tarkoitusta ja mielekkyyttä, joka on kutsumuksesi arvoinen ja täynnä toivoa tulevasta elämästä. Paras elämämme ei ole tällä langenneella planeetalla; se on kirkastetuissa iankaikkisissa ruumiissamme, sitten kun hallitsemme Kristuksen kanssa. Joten heittäkäämme pois kaikki nämä merkityksettömät häiriötekijät, jotka joko estävät meitä tulemasta Kristuksen tykö, tai elämästä elämää, jota Hän on kutsunut meitä elämään.

Onko tämä maailma ollut sinua kohtaan niin hyvä, että sinun pitäisi lähteä harmitellen? Edessä on parempia asioita kuin mikään, mitä jätämme taaksemme. (C.S. Lewis)

 

Read Full Post »

Are We Evangelizing or Compromising?
By Howard Green 16.2.2017, suom. SK

He kaikki eivät voi olla oikeassa, Joh. 14:6

Jokaiselle tämän sukupolven uudestisyntyneelle kristitylle pitäisi olla selvää, että Jeesuksen paluu on lähellä. Jos otamme panoraamanäkymän maailmasta ja tarkastelemme kaikkia geopoliittisia mullistuksia kaikkialla maapallolla, niin näemme, että Raamatun profetia on toteutumassa aivan silmiemme edessä. Tietäessämme hetken myöhäisyyden, eikö olisi aika paneutua evankelioimisen ja opetuslasten tekemisen tehtävään? Sen sijaan, että toteuttaisivat lähetyskäskyä, monet uskovat tyytyvät etsimään ekumeenista harmoniaa ja yhteistä pohjaa ei-kristittyjen kanssa. Olemmeko evankelioimassa vai sovittelemassa hengellisen sokeuden leimaamassa ajassamme?

Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15-16)

Mene kadunkulmaan, yliopistokampukselle tai työpaikalle missä tahansa kaupungissa, niin löydät lukuisia uskonkäsityksiä, joita ihmiset kannattavat. Muslimit, buddhalaiset, sikhit, hindut, gnostilaiset, spiritistit ja uusiaikalaiset ovat vain otos kohtaamistasi ihmisistä. Kristittyinä varmasti kohtaamme monia, jotka eivät usko Jeesukseen, kuten me. Jotkut näistä ihmisistä eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään ja jotkut uskovat, mutta tosiasiaksi jää, että he viettävät iankaikkisuutensa jossakin. Meillä on jumalallinen velvollisuus ja Herra käskee meitä menemään kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia.

Tässä ratkaisevassa vaiheessa alkaa irrottautuminen raamatullisesta todellisuudesta. Sen sijaan, että esittäisivät evankeliumin rohkeasti Pyhän Hengen ohjauksessa, monet kristityt tyytyvät käymään loputonta jutustelua (small talk) itse kunkin uskonnosta. Uskontojenvälinen vuoropuhelu on moderni harhaanjohtava nimitys hengelliselle sovittelulle. Salli minun sanoa kipeästi, koska kaikkien ekumeenisten kohteliaisuuksien takana on Saatana. Hän on valheiden isä ja valhe, jota kaupustellaan uskonnollisen yhteyden nimissä, on täydellinen hengellinen viettelys.

Ihmiset ovat kuolemassa ja menossa iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. He ovat menossa helvettiin, koska uskovat evankeliumin sijasta valheeseen. Monet ovat kyllästyneitä ja uskovat kaikkien teiden johtavan taivaaseen, tai että me kaikki pohjimmiltaan palvomme samaa Jumalaa. Petos on levinnyt laajalle johtuen johtajista, jotka ovat koonneet monia ekumeenisen yhtenäisyyden lipun alle. Tämä päämäärätietoinen tehtävä on suorastaan moderni Baabelin torni. Se on humanismia ydintään myöten. Se on tulossa yhteen päämääränä tehdä nimeä itselleen sen sijaan, että kirkastaisi yhtä tosi Jumalaa ja Hänen Poikaansa. Sellaiset miehet, kuin paavi Fransiskus, Rick Warren ja Tony Campolo ovat tehneet suurta hallaa Kristuksen ruumiille vehkeillessään ihmisten kanssa, jotka inhoavat evankeliumia. Tarkastelkaamme seuraavia lausuntoja näiltä miehiltä:

”Luulen, että on olemassa muslimiveljiä ja -sisaria, jotka ovat valmiita sanomaan: ’Sinä elät totuuden mukaan, kuten sen ymmärrät. Minä elän totuuden, kuten minä sen ymmärrän ja jätämme sen Jumalalle tuomiopäivänä.’” (Tony Campolo)

”Muslimiveljemme ja -sisaremme voivat sanoa, että islam on ainoa oikea usko, mutta emme ole vakuuttuneita, että vain muslimit nauttivat pelastuksesta. Minä väitän, että ulkopuolella Jeesuksen Kristuksen ei ole pelastusta, mutta en ole vakuuttunut, etteikö Jumalan armo yltäisi kauemmas kuin kristikuntaan.” (Tony Campolo)

”Muslimien ja kristittyjen täytyy toimia yhdessä taistelussa stereotypioita vastaan, rauhan ja vapauden edistämisessä sekä globaalien ongelmien ratkaisemisessa.” (Rick Warren)

”Tervehdin ja sydämellisesti kiitän teitä kaikkia rakkaat ystävät, jotka kuulutte toisiin uskonnollisiin perinteisiin; ennen kaikkea muslimeja, jotka palvotte yhtä Jumalaa, elävää ja armollista ja rukoilette Häntä. Minä todella arvostan läsnäoloanne: näen siinä konkreettisen osoituksen halusta kasvaa keskinäisessä arvostuksessa ja yhteistyössä ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.” (Paavi Fransiskus)

En tuomitse kenenkään näiden miesten henkilökohtaista elämää, eikä minulla ole mitään pahaa tarkoitusta heitä kohtaan, mutta aion varoittaa heistä ja siitä ekumeniaan perustuvasta väärästä evankeliumista, jota he edistävät. Tämä yhteisen sävelen sanoma, jota he saarnaavat, on erilainen evankeliumi, kuin se, jonka me vastaanotimme. Kristittyjen ja muslimien uskonkäsitysten välillä ei ole mitään yhteistä säveltä ja tarvitsee lukea vain Koraanista suura 23:91, joka sanoo, että Jumalalla ei ole poikaa. Miehet, jotka yrittävät edistää rauhaa ilman Rauhanruhtinasta, ovat väärässä joka tasolla.

Tämä on vain pieni näyte hengellisestä petoksesta, jota ajassamme edistetään. Valitettavasti ekumenian väärä evankeliumi ei lopu tähän. Voisin viitata lukemattomiin verkkosivustoihin, kristillisiin lehtiin, kirjoihin tunnetuilta kristillisiltä johtajilta mukaan lukien evankelikaaleja, jotka kannattavat tällaista. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskontojenvälisyyttä (interfaith) ja ekumeenista pseudoevankeliumia levitetään tänä päivänä yli monien kirkkojen ja seurakuntien. Meitä kehotetaan rakentamaan siltoja, etsimään yhteistä pohjaa ja yhteyttä. Tämä voi tuntua äärimmäisen kristuksenkaltaiselta ohjeelta, jos meille sanotaan, että niin jaetaan Jeesuksen rakkautta.

Kannatan ehdottomasti keskusteluja muslimien, hindujen, tai buddhalaisten naapurien ja työtovereiden kanssa. Mielestäni meidän pitäisi pyrkiä ystävällisyyteen ja aitoon ystävyyteen, mutta jos se tapahtuu jonkinlaisen uskontojenvälisen aselevon ja ekumeenisen utopian saavuttamiseksi, se ei ole Jumalasta. Jos tarkoituksenasi on vain saavuttaa rauha ja harmonia, niin tuhlaat aikaasi. Kun kerran uudestisynnyit, niin sinulla on vain yksi päämäärä ja se on tehdä opetuslapsia ja tehdä kaikki Jumalan kunniaksi.

Meidän ei tarvitse ansaita oikeutta eikä riittävää luottamusta evankeliumin levittämiseksi. Lupa saarnata Jeesusta annettiin sinulle sillä hetkellä, kun pelastuit. On hyvä ja oikein kristityille olla kaikkein rakastavimpia, välittävimpiä ja vieraanvaraisimpia ihmisiä maailmassa, mutta se ei tarkoita evankeliumin sanoman heittämistä yli laidan ymmärretyn yhteyden vuoksi. On melkein niin, että monet seurakunnat ovat enemmän huolissaan siitä, kuinka toiset uskonnolliset ryhmät arvioivat heitä, kuin siitä, että saarnaavatko Kristusta heille. Kun tingit Jeesuksesta, et evankelioi. Voisit yhtä hyvin nimetä seurakuntasi tai palvelutyösi kulttuurilliseksi keskukseksi tai uskontojen yhteistyöksi.

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)

Voi tuntua rakastavalta tavoittaa muiden uskontojen ryhmiä osoittamalla heille kuinka hyväksyvä ja välittävä olet, mutta ellet esitä Jeesusta ainoana tienä Jumalan tykö ja iankaikkiseen elämään, sinä kieltäydyt kaikkein rakastavimmasta teosta, jonka voit tehdä kenellekään. Ystävät, on lukemattomia tarinoita ihmisistä, jotka lähtevät muista uskonnoista tehdäkseen Jeesuksen Herrakseen. Entiset muslimiystäväni ovat vaarantaneet perheensä, rahansa ja jopa henkensä tullessaan Jeesuksen tykö. He ovat tulleet uskoon ehkä radio-ohjelman, verkkosivuston tai opetuksen kautta. Usein se oli toisen entisen muslimin rohkea todistus, jolla hän vaaransi kaikkensa kertoakseen heille hyvän uutisen.

On olemassa lukuisia kristittyjä veljiä ja sisaria, jotka ovat pelastuneet islamista ja palavat Jeesukselle. Nämä veljet ovat Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Egyptissä, Indonesiassa ja kymmenissä muissa maissa ja saaneet rangaistuksia kristinuskoon kääntymisestä. Ellei hallitus vainoa heitä, niin paikallinen muslimiväestö kyllä tekee sen. He puhuvat rohkeasti ja julistavat Jeesuksen nimeä. Nämä ihmiset ovat valmiita vaarantamaan kaikkensa Jeesuksen tähden.

Näin ei tapahtunut, koska haalea kristitty tuli heidän kaverikseen ja halusi viettää rajattomasti aikaa lähtien keskinäiselle ymmärryksen matkalle siitä, kuinka tehdä maailma paremmaksi paikaksi. Se tapahtui, koska heidät kohdattiin Jumalan Sanan totuuksilla. Tämä on arvailua minun osaltani, mutta mitä he mahtavat ajatella, kun kuulevat kristittyjen Lännessä sovittelevan ja yrittävän saavuttaa kadotettuja sieluja millä tahansa sanomalla paitsi evankeliumilla? Sen täytyy saada heidät pudistamaan päätänsä epäuskoisina ja surullisina. He ovat kokeneet täydellisen sydämenmuutoksen ihmeen parannuksen ja uskon kautta Jeesukseen. Tämä on sitä, mikä voittaa sieluja maailman pimeimmissä osissa, joten miksi me täällä omaksumme erilaisen evankeliumin?

Uskonnolliselta kuulostava jutustelu ja uskontojenvälinen harmonia eivät muuta sydämiä; vain Jeesuksen julistaminen muuttaa. Kirkkojen muuttaminen uskonnollisiksi kulttuurikeskuksiksi tai joko avoin tai peitelty opetus, että kaikki tiet johtavat Jumalan tykö, ei ole evankelioimista, vaan sovittelemista, eikä tuo sieluja valtakuntaan. Meidän tulee rakastaa muslimeja, hinduja ja kaikkia muitakin, mutta rakastaa niin paljon, että kerromme heille Jeesuksesta. Jumala rakastaa heitä ja lähetti Jeesuksen, että heillä voisi olla iankaikkinen elämä Hänen kauttansa. Me olemme täällä yksin Jumalan kunniaksi, emme omaksemme, joten sitä varten meidän täytyy evankelioida eikä sovitella. Jumala ei halua, että kukaan hukkuu ja on lähettänyt Jeesuksen pelastamaan kadotettuja. Meidän täytyy aina olla valmiita julistamaan rohkeasti tätä sanomaa. Jumala siunatkoon teitä, kun uskollisesti evankelioitte ja teette opetuslapsia.

Kaikki Hänen puolestaan,

Howard

Read Full Post »