Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kristityn kasvu’

Patience & Longsuffering
15.5.2021 by Simon Desjardins, suom. SK

Elämä on luonteeltaan melko paljastavaa. Sen jatkuva virtaus testaa meitä toistuvasti valmistelustamme huolimatta. Valmiina tai ei, sen vaatimukset kyntävät syvälle persoonallisuuteemme harvoin odotetulla nopeudella, vaatien reaktioita, joita joskus ei voi lykätä.

Niinpä elämän koulu on yhä uudelleen onnistunut riisumaan naamion todelliselta minältämme paljastamalla muun muassa hyveellisyyden tai sen jonkinasteisen puuttumisen. Kaikesta tästä ja muusta meidän, ihmisten, tulisi olla kiitollisia Jumalalle ja sitäkin enemmän, jos kuulumme uskon talouteen.

Terveellinen paljastus

Edellä mainittu paljastuminen on aina seurausta. Riippuen sydämen tilasta se joko kehottaa parantamaan, tai turruttaa omantunnon.

Mitä olemme tehneet seurauksena? Huusimmeko Jumalan puoleen pyytäen armoa ja apua, vai lakaisimmeko sen pois sillä verukkeella, ettemme ole sen huonompia kuin muutkaan muuttaen heidän epäonnistumisensa tyynyksi, jonka päällä voimme lepuuttaa omatuntoamme?

Tässä suppeassa postissa määrittelen lyhyesti eron kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden välillä, sillä molemmat hyveet ovat luontaisia Kristuksen elämälle ja näin ollen myös kristilliselle elämälle. Relevantti kysymys kuuluu: Onko tämä elämä ilmennyt meidän lihassamme? Tiedämme varmuudella, että se oli ilmeinen apostoli Paavalin lihassa. Tässä hänen sanansa:

”Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.” (2. Kor. 4:10,11)

Itseasiassa nämä sanat määrittelevät, mikä kristitty on, eli henkilö, jonka kautta Kristuksen elämä ilmenee hänen kuolevaisessa lihassaan. Tästä seuraa, että kristillinen elämä on aina havaittavissa, ellei lihallisuus sitä varjosta.

Toivomme perustus

Kristillinen elämä on kokonaisuudessaan ylhäältä tulevaa lahja ja sellaisena sitä ylläpidetään ylimaallisen voiman kautta. Luemme esim. Kolossalaiskirjeestä:

 ”…ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla” (Kol. 1:11).

Ilman tätä jumalallista vahvistusta ei olisi toivoa menestymisestä. Se olisi turhautumista turhautumisen päälle ja tappiota tappion päälle. Onneksi se ei kuitenkaan ole niin, sillä Jumala ei ole lähtenyt lomalle. Hän on läsnä ja valmis ylläpitämään niitä, jotka luottavat Häneen. Näin ollen kristinusko on – ja tulee aina olemaan – Jumalan vaikutukseen perustuva.

”Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa” (Kol. 1:29).

Niinpä tärkeät kysymykset ovatkin: Ponnistelemmeko Hänen vaikutuksensa mukaan vai omien parhaiden kykyjemme mukaisesti? Toimiiko Hänen työnsä meissä voimakkaasti kuten apostolien elämässä? Vaikuttaako Hänen vaikutuksensa meissä voimallisesti, kuten se vaikutti apostolien elämässä? Yksi asia on varma: meitä voidaan ”vahvistaa hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla” (Kol. 1:11).

Mitä on kärsivällisyys?

Kärsivällisyys tarkoittaa itsensä ehdotonta hallitsemista odottaessaan. Se voi olla lupauksen tai bussin odottamista, tai kenties nimityksen tai sateen loppumisen. Mitä olkoonkaan, niin kärsivällisellä henkilöllä on kyky odottaa hämmentymättä tai ahdistumatta. Siksi kärsivällisyys merkitsee asennetta, joka ihmisellä on suhteessa tuleviin tapahtumiin. Kreikan sana, jota käytetään kuvaamaan tätä kykyä, on hypomonē.

Mitä on pitkämielisyys?

Toisin kuin kärsivällisyys, pitkämielisyys ei liity tuleviin tapahtumiin. Ennemminkin se on yhteydessä nykyiseen. Se voidaan määritellä kyvyksi välttää tilanne, joka yleensä liittyy johonkin ihmiseen. Pohjimmiltaan se käsittelee muiden kielteisiä toimia ja asenteita. Voisimme sanoa: Se on vaikeiden tilanteiden tai ongelmallisten henkilöiden kärsimistä turhautumatta tai ärtymättä.

Esimerkiksi kun jokin tai joku – yleensä – käy hermoillemme ja saa meidät pois lempeyden polulta, niin pitkämielinen rakkaus – joka on ystävällinen – ja johon Paavali viittaa jakeessa 1. Kor. 13:4, saa meidät pysymään hyväntahtoisina.

Tätä kykyä kuvaileva kreikan sana on makrothymia. Se ei ole sama kuin hypomonē, koska se koskee nykyisyyttä ja makrothymia tulevaisuutta. Siksi voimme sanoa: Kärsivällisyys on kyky odottaa jotakin poissaolevaa, kun taas pitkämielisyys on kyky kärsiä jotakin läsnä olevaa.

Kaksi konseptia

Nämä kaksi ajatusta heijastuvat selvästi toisessa Pietarin kirjeessä:

”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2. Piet. 3:9).

Lupauksen odottaminen rauhallisesti liittyy kärsivällisyyteen, mutta muiden tekojen ja asenteiden kestäminen liittyy pitkämielisyyteen. Monilla kielillä sanaa kärsivällisyys käytetään usein ilmaisemaan molempia käsitteitä, jolloin konteksti määrittelee merkityksen; mutta kreikankielessä sana hypomonē ilmaisee yhden käsitteen – toinen ilmaistaan sanalla makrothymia.

Johtopäätös

Ennen kuin lopetamme, niin ajatelkaamme, että pitkämielisyys on erottamaton osa Hengen hedelmää (Gal. 5:22). Tämä on yksi syy siihen, että meitä ei ole vielä tuhottu, sillä Jumala on täynnä hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä (Room. 2: 4). Sen lisäksi Hän haluaa vahvistaa meitä kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä ilolla (Kol. 1:11). Tämä on todellakin aivan ihanaa ja iloitsemisen aihe.

Read Full Post »

The Sight of God (part 2)
By Simon Desjardins, 15.10.2020, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Jumalan kyky nähdä (osa 1).

Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.” (Jer. 23:24)

Jumalan yleismaailmallinen näkökyky

Jumalan näkökyky ei ole vain pysyvä; se on myös yleismaailmallinen. Kuten olemme lukeneet jakeesta, tämä johtuu siitä, että Jumala on läsnä kaikkialla. Hän täyttää taivaan ja maan. Siksi kukaan ei voi piiloutua Jumalalta:

”Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: ’Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi’, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.” (Ps. 139: 7–12)

Näin ollen mikään ei voi paeta Hänen universaalista näkökentästään. Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja” (Sananl. 15:3). Näin ollen suuri MINÄ OLEN näkee aina ja kaikkialla iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaiken, mitä hän näkee, hän näkee nykyhetkessä. Tämä on yksi syy siihen, miksi Hän tietää kaiken, eikä unohda mitään. Hän on ikuinen ja universaali todistaja, joka meidän pitää kohdata tuomiopäivänä.

Jumalan kyky nähdä läpi

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili” (Hepr. 4:13).

Kun ihminen voi nähdä vain pinnallisesti, niin Jumala näkee läpi kaiken ja jokaisen ihmisen. Jumala siis ei tarvitse röntgenkuvia, tietokonetomografiaa, PET-skannauksia, magneettikuvauksia eikä tähystyksiä, koska Hänelle kaikki on alastonta ja paljastettua – ei vain alastonta, vaan myös paljastettua. Tämä on valtava ero Jumalan ja meidän välillä. Vaikka meitä ympäröivät rajoitukset, Jumala on rajoittamaton aina ja kaikissa olosuhteissa.

Tämä ääretön kuilu Jumalan ja meidän kykymme välillä näkyy 1. Samuelin kirjan tarinassa, jonka me kaikki tunnemme:

”Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: ’Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa’.  Mutta Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.’” (1. Sam. 16:6,7)

Samuel oli tässä katastrofin partaalla. Hän oli aikeessa voidella Eliab tulevaksi Israelin kuninkaaksi ja hän aikoi tehdä sen, koska hänen rajoitettu näkökykynsä johti häntä harhaan. Me menemme usein samaan ansaan, mutta Jeesus ei koskaan mennyt siihen ansaan. Hänestä sanotaan:

”Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille” (Jes. 11:3,4).

Kun Jeesus sanoo: Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen” (Joh. 5:30), Hän viittaa kykyynsä kuulla Isän ääni. Mutta kuinka monta kertaa me tuomitsemmekaan silmiemme näöllä ja päätämme korviemme kuulolla ikään kuin olisimme itseriittoisia? Ulkonäöllä voi pettää ihmisiä, mutta ei Jumalaa. Siksi kielto:

”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio” (Joh. 7:24).

Jumalan kaikkitietävä näkö

Toinen ero Jumalan ja meidän näkömme välillä on siinä, että Jumalan näkökyky on aina tiedon mukainen. Hän tietää, mitä näkee ja näkee, mitä tietää ja tämän pysyvästi. Mutta niin ei ole meidän kohdallamme.

Ihmettelen, kuinka moni ihminen tunnistaisi atomipommin, jos löytäisi sen pellolta, tai Didier Queloz’in, jos tapaisi hänet kadulla. Hyvin usein näkömme ei ole tiedon mukainen. Joten joskus näemme ja teemme johtopäätöksiä tietämättä, mitä näemme. Mutta Jumala on täysin erilainen ja Hänen johtopäätöksensä ovat aina totta.

Ainoa toivomme

Siksi meidän täytyy nähdä El Roi (ראי אל), ”Jumala, joka näkee minut”, sillä hänessä on toivomme. Haagarin kysymys on edelleen ajankohtainen: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” Psalmeista löytyy ihana lupaus:

Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee” (Ps. 32:8).

Jumala, jonka näkökyky on täydellinen – ja täydellinen koko elämän kirjon alueella – tarjoutuu opastamaan meitä silmillään. Kun Hän sanoi Haagarille: ”Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle” (1. Moos. 16:9), Hän opasti häntä silmillään. Tämä ei ole jonkinlainen utopia. Se on lupaus, joka annetaan kaikille, jotka alistuvat Hänen neuvoillensa ja tottelevat Hänen ääntänsä. Tietenkään, kuten Haagarin kohdalla, ei ole aina helppoa noudattaa Hänen opastustaan, mutta se, joka luottaa Hänen rakkauteensa ja myötätuntoonsa, kokee kirkkauden.

”Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee Hänen Palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.” (Jes. 50:10)

Tämä, eikä mikään vähäisempi, johtaa meidät elämän tielle, sinne, missä on ikuinen ilon ja nautintojen täyteys.

Read Full Post »

Christian strength
19.8.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Kun puhumme kristityn vahvuudesta, tarkoitamme sisäistä lujuutta, joka tuottaa itsepintaisuutta ja sisua, tuota suloista kykyä, joka saa meidät jatkamaan huolimatta vastustuksesta ja ankarista ahdistuksista. Ilman sitä näännymme matkalla, väistämme vastuutamme ja hoipertelemme keskellä taistelukenttää. Siksi vahvuus on kiistatta välttämätön osatekijä voittajan elämässä.

Kristityn vahvuuden ydin

Kun Jumala sanoi Joosualle: ”Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin” (Joosua 1:9), Hän vain kehotti Joosuaa ajattelemaan tosiasioita sellaisina, kuin ne olivat ja uskomaan, että ympäröivä todellisuus oli, mitä Jumala sanoi sen olevan. Näin ollen perussyy, että Joosua pystyi käyttämään voimaansa, oli: ”Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.” Tästä seuraa, että se on Jumalan läsnäolo, joka tekee meistä vahvoja, ei toiveajattelu eikä uskonnolliset harjoitukset.

Raamatun todistus

Psalmista julistaa uudelleen ja uudelleen, että Jumala on vahvuutemme hengitys.

Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani (Ps. 18:1). Jumala, joka minut voimalla vyöttää (Ps. 18:32). Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni (Ps. 22:19). Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! (Ps. 27:1).

Näin ollen, mitä suurempi tietoisuutemme (perception) Hänestä on, sitä enemmän vahvuutta koemme. Tietenkin on otettava huomioon, että hengellinen tietoisuus liittyy sydämen tilaan. Siksi Job saattoi sanoa: ”…se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa” (Job 17:9), sillä ilman pyhyyttä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr. 12:14) ja se, joka ei näe Häntä, eli se, joka ei havaitse (perceive) Häntä, tulee yhä heikommaksi.

Esimerkiksi kun Ihmisen Poika otti syntimme päällensä – ja siten erotettiin Isä-Jumalasta – Hän sanoo profeetalliset sanat: Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru” (Ps. 22:15). Tästä opimme, että hengellistä voimaa saadaan ihmisen ja Jumalan välisen tiedostettavan suhteen kautta. Se ei ole muodollisen uskonnollisuuden tulos, vaan ennemmin yhteyden sivuvaikutus. Daavid koki tämän periaatteen kirjoittaessaan: ”Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.” (Ps. 31:10).

Etsiä voimaa oikealla kädellä ja samalla leikkiä maailman kanssa toisella, on hyödyttömyys, joka on johtanut monet hyvää tarkoittavat kristityt turhautumiseen ja lopulta tappioon. Simson on siitä hyvä esimerkki. Hän alkoi leikkiä maailman kanssa; tutustui siihen läheisyyteen saakka Delilan kautta ja lopulta menetti voimansa, kun hänen seitsemän palmikkoaan leikattiin pois – ne edustivat hänen vihkiytymistään nasiirina.

Ja hän nukutti hänet polvilleen ja kutsui miehen, joka leikkasi hänen päänsä seitsemän palmikkoa. Niin hän alkoi saada hänet masennetuksi, ja hänen voimansa poistui hänestä. (Tuom. 16:19)

Flirttailulla maailman kanssa on aina lamauttava vaikutus. Se tyhjentää henkemme pehmeästi ja jättää meidät heikoksi ja aneemiseksi.

Täydelliseksi tehty vahvuus

Toinen huomioitava asia on, että kristityn vahvuus voidaan tehdä täydelliseksi.

Ja hän sanoi minulle: Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’” (2. Kor. 12:9)

Ajatus tässä on, että jumalallinen vahvuus väärennetään, kun se sekoittuu ihmisen vahvuuteen. Näin ollen, mitä riisutumpi ihminen on omasta riittävyydestään, sitä puhtaampi Jumalan vahvuus on ilmetessään hänessä. Siksi Paavali huudahtaa: ”Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan” (2. Kor. 12:9).

Periaate vahvistettu

Jesaja näyttää osoittavan samaan suuntaan kirjoittaessaan:Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin” (Jes. 40:29). Profeetta sanoo, että Jumala ei pue voimalla ihmistä, joka nojaa omaan riittävyyteensä. Siksi ihminen, joka ylpeilee kokemuksestaan, tai valmistautumisestaan, katkaisee vain oman kaulansa, mitä tulee Jumalan apuun. Tällaisen kaverin on tultava köytensä päähän, jos haluaa kokea jumalallisen vahvuuden, sillä ne ovat heikkoja, jotka Jumala vahvistaa, ei itsevarmoja karismaattisia kuumakalleja. Siksi profeetta lisää:

”… mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. (Jes. 40:31).

Toisin kuin itseriittoinen kiireinen mehiläinen, omasta heikkoudestaan tietoinen ihminen odottaa Herraa, koska on pakko. Apostolin sanat ovat paljastavat:

Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa” (1. Kor. 2:3).

Juuri tämä heikkous – tämä tietoisuus riittämättömyydestä – synnyttää jumalallisen voiman osoittamisen: ”… ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan (1. Kor. 2:4,5).

Nämä Kirjoitukset ja monet muut todistavat, että Paavalin vahvuus oli hänen tietoisuudessaan heikkoudesta. Jumalan hänen käsiinsä uskoma tehtävähän oli yksinkertaisesti ylivoimainen. Tämän seurauksena Paavali vietiin polvilleen hyvin merkityksellisen kysymyksen kanssa:Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?” (2. Kor. 2:16). Ei ihme, että hän saattoi kirjoittaa:

ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta (2. Kor. 3:5).

Ja jälleen:

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” (2. Kor. 4:7).

Kristityn vahvuus kukoistaa aina hauraassa maljakossa ja vain vaatimattomassa (unpresuming) astiassa se tehdään täydelliseksi.

Read Full Post »

Perilous times will come (part three)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).

Kahdessa edellisessä viestissäni esittelin kaksi jättiläistä, jotka kristityt nykyisin kohtaavat, nimittäin välinpitämättömyys ja kasvava kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä. Tänään haluaisin keskittyä kolmanteen jättiläiseen, ehkä raivokkaimpaan niistä kaikista. Tarkoitan tässä luopumusta, joka ympäröi meitä nykyään – luopumusta, joka piiloutuu evankelikaalisen liturgian taakse.

Luopumus

Koska meistä tulee yhä enemmän saalista (Jes. 59:15) ja meitä ehdotetaan tuhottaviksi, on hyvin todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa vaino kohtaa meitä, ellei ole jo kohdannut. Paavalihan todistaa, että:

kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).

Hän ei sano, että ”voivat joutua vainottaviksi”, vaan että ”joutuvat vainottaviksi”. Hänen sanansa ovat arvovaltaiset ja varmat.

Kuten kirjoitin edellisessä postissani, uskonpuhdistuksen vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on suojannut meitä muutaman vuosisadan, mutta sen vaikutus on nyt loppumassa ja yhteiskuntamme on voimakkaasti muuttumassa

Uusi tilanne herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko valmiita siihen, mitä edessä on, vai aiommeko tehdä kompromisseja ja himmentää valomme? Aiommeko puhua suoraan, vai siirtyä hiljaiselle mukavuusvyöhykkeelle? Aiommeko pitää kiinni kristillisestä uskosta suvaitsemattoman yhteiskunnan peruskudoksessa, vai poistummeko siitä välttääksemme vainon? Aiommeko saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, vai evankeliumia, joka on valmistettu maittavista palasista? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä ja teemme hyvin, jos vastaamme niihin sydämestämme.

Koeteltu tulella

Nyt tämä uusi sosiaalinen muutos paljastaa uskomme kudoksen ja tuo jaon niiden välillä, jotka ovat todella opetuslapsia ja niiden, jotka eivät sitä ole (Joh. 8: 31,32). Sillä se järkyttää kaikkea, mitä voidaan järkyttää ja tämä siinä määrin, että vain ne, joita ei voida järkyttää, jäävät. Se myös vahvistaa – kuten Paavali selittää – Jumalan valittujen uskoa (Tiit. 1:1).

”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1. Piet. 1:6,7).

Näin ollen vaarallisia aikoja, joihin Paavali viittaa, käytetään puhdistavana tulena – ainakin aitojen opetuslasten elämässä. Välähdys siitä nähdään Ilmestyskirjassa:

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” (Ilm. 7:13–17).

Luopumuksen luonne

Tietenkään kaikki, joita kutsutaan kristityiksi, eivät alistu tuohon puhdistukseen; jotkut pakenevat puhdistavasta tulesta ja piiloutuvat petturuuden muurin taakse.

Kun olin nuori uskossa, luulin, että luopumus koostuisi ihmisistä, jotka kieltävät kristinuskon kokonaan ja näin ollen jättävät seurakuntamme. Nyt kuitenkin uskon vahvasti, että se ottaa hienovaraisemman tien kuin tämä. Enemminkin se hiipii sisään takaapäin etanan vauhtia ikään kuin välttääkseen tarkkailevaa silmää. Sen eteneminen paljastuu virsien ja rukousten keskellä, eli ihmiset seurakunnissamme eivät kiellä itse Kristusta, vaan ennemminkin sen, mitä Hän uskoo ja opettaa ristiriitaisen moraalin maailmassa.

Mukavuuden vuoksi luopuneet kieltäytyvät samaistumasta Ristiinnaulittuun välttääkseen sen, mitä Hän kärsi. Seuraus on, että käytännössä he lähtevät Kristuksen uskosta – siitä, mitä Jeesus uskoo – palvoessaan muodikasta ”Jeesusta”. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4)

Kun nämä sanat kirjoitettiin, Paavali puhui tulevasta ajasta. Ja hän viittasi ihmisten ryhmään, josta käytti sanaa ”he”. On selvää, että hän viittaa tässä kirkossakävijöihin, ihmisiin, jotka teeskentelevät opettelevansa kristillisiä oppeja, vaikka kääntävät korvansa pois totuudesta, jota Jeesus opettaa. Juuri tämä sisältyy luopumukseen: se on siirtyminen totuudesta taruihin ja tänä päivänä sitä jo tapahtuu ympärillämme.

Vaarallisia aikoja

Paavali siis odotti näitä vaarallisia aikoja ja minä uskon, että ne ovat jo meillä. Varo kuitenkin, niiden ilmeneminen on irrallista ja monet eivät pysty tunnistamaan niiden aiheuttamia vaaroja. Niiden vaikutus on kuitenkin selkäpiitä karmiva.

Raamattu kehottaa meitä sanoen:

”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet” (Sananl. 22:28).

Tänä päivänä jotkut hyvää tarkoittavat kristityt ovat poistamassa niitä – tarkoitan tässä moraalisia maamerkkejä – ja neuvottelevat ympärileikkaamattomien kanssa tarjotakseen heille päivän kaupan. Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä vuohet ja lampaat ovat edelleen keskenään ja erottaminen on vielä edessä.

Read Full Post »

The Life of the Word
15.1.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Yksi hämmästyttävä seikka Raamatun kirjoituksissa on, että ne ovat täydellisiä. Tarkoitan tällä, että niistä ei puutu mitään sen tarkoituksen saavuttamiseksi, jota varten ne kirjoitettiin. Kuten toisaalla kirjoitan, niin tuo tarkoitus voidaan tietysti toteuttaa vain, kun kirjoitettu sana muuttuu puhutuksi sanaksi. Sitten, ja vasta sitten, sillä on ilmoituksen voima. Näin ollen sanat: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4) tarkoittavat vain Jumalan itsensä lausumia sanoja, eli sillä, mitä Hän uudelleen pukee meille sanoiksi, on kyky uudelleen muotoilla mielemme ja käytöksemme.

Terve halu

”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ’olette maistaneet, että Herra on hyvä’” (1. Piet. 2:1–3).

Toinen jae tässä sanoo, että sanan väärentämättömällä maidolla – kontekstissa, jossa se kirjoitettiin – on kyky edistää kasvua, eli se voi saada vauvan kypsymään ja saavuttamaan aikuisuuden. Se johtuu siitä, että sana on tehokas syy. Syytä sanotaan tehokkaaksi, kun se tuottaa halutun vaikutuksen tiettyyn olemassa olevaan. Tässä tuo olemassa oleva on vastasyntynyt vauva, haluttu vaikutus on kasvu ja tehokas syy on sana.

Toinen vaihe

Sana ei ole tehokas vain muuttamaan vauva nuorukaiseksi, vaan se voi myös – toisessa vaiheessa – vahvistaa häntä vakauden suhteen. Sitä apostoli Paavali tahtoo sanoa kirjoittaessaan:

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa” (Apt. 20:32).

Paavali painottaa tässä, että Jumalan sanalla on kyky rakentaa meitä, eli se voi johtaa meidät vakauteen ja pysyvyyteen. Se johtuu siitä, että Jumala on yhtä sanansa kanssa. Apostoli Johannes ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin kirjoittaessaan:

 ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1).

Koska nämä sanat viittaavat logokseen, kukaan ei voi kiistää, että myös Raamatussa ilmoitettu sana oli alussa Jumalan kanssa. Itse asiassa se oli yhtä Jumalan kanssa, niin kuin se nyt on yhtä Hänen kanssaan, sillä Jumala ei ajattele yhtä ja sano toista. Hänen sanansa on yhtä hänen ajatustensa kanssa ja hänen ajatuksensa ovat yhtä hänen itsensä kanssa. Tämä on yksi ero uudestisyntymättömän ja Jumalan välillä. Kerran syntynyt – ja toisinaan kahdesti syntynyt – voi lausua sanoja, jotka eivät vastaa hänen ajatuksistaan. Raamattu todistaa tällaisesta ristiriidasta sanoessaan:

”Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa. Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: ’Syö ja juo’, mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.” (Sananl. 23:6,7)

Ja jälleen:

Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat” (Ps. 55:21).

Tässä sydämen ajatukset kulkevat yhteen suuntaan ja puhutut sanat toiseen. Lyhyesti, sanat eivät ole yhtä puhujan kanssa. Juuri tätä on vilpillisyys. Mutta Jumalan kanssa ei ole niin, sillä Jumala on vilpitön. Siksi Hän sanoo, mitä ajattelee ja ajattelee toimiessaan, kuka hän on. Näin ollen henkilö, joka tulee tietämään jotakin Jumalan sanasta, tulee tietämään jotakin Jumalasta. Itse asiassa se ylittää tämän, sillä kun lukija kokee sanan elämän, hän kokee – todellisuudessa – Jumalan elämän. Kun Jeesus sanoo: Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (Joh. 6:63), hän vahvistaa jumalallisen sanan elävän luonteen.

Tästä seuraa, että kun Henki puhuu uudelleen meille kirjoitetun sanan, se muuttuu pelkistä kirjaimista elämän virraksi, joka pystyy elvyttämään ihmisen sydämen. Ei ihme, että psalmista voi kirjoittaa:Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa” (Ps. 119:50). Se on tämä dynaaminen viestintä, jolla on kyky rakentaa meitä, ei passiivinen sanojen lukeminen, niin totuudenmukaisia kuin ne voivatkin olla.

Elämän koskettaminen

Tässä vaiheessa on ymmärrettävä, että tämä kaikki on uskon tulosta, sillä sanan elämä ei koskaan liity epäuskoon.

”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte” (1. Tess. 2:13).

Joten tässä meillä on jotakin, joka toimii, mutta vain niissä, jotka uskovat. Ja sen teho perustuu seuraavaan tosiseikkaan:

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12).

Itse asiassa meidät herättiin elämään elävän sanan kautta: ”… te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta” (1. Piet. 1:23).

Se on sanan elämä, joka voi tehdä ihmeitä ja sitä voivat koskettaa vain ne, jotka luottavat puhujaan niin paljon, että tekevät, mitä Hän sanoo. Jeesus vahvistaa sen ilmoittaessaan: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät” (Luuk. 8:21).

Jumala, joka tietää jokaisen ihmisen sydämen aikomuksen, tietää etukäteen kuka ryhtyy toimiin ja kuka ei ja vain ne, jotka ryhtyvät toimiin, koskettavat sanasta tulevaa elämää.

Read Full Post »

Spiritual Childhood
14.12.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Hengellisessä maailmassa – kuten fyysisessäkin – on aika syntyä ja kohta sen jälkeen tulee aika oppia tuhat asiaa ja soveltaa oppimaamme. Se on epäkypsyyden kausi, jolloin meitä kehotetaan kehittämään taitoja syödä, pukeutua, sitoa kengännauhat jne.

Kaikki tietävät, että tämä ajanjakso on täysin normaali. Siksi lapsen ei tarvitse hävetä lapsuuttaan. Hän voi syödessään valuttaa keittoa housuillensa, mutta se kuuluu asiaan, sillä hän edistyy viikko viikolta.

Tietenkin, kun vuodet vierivät, hänen odotetaan kasvavan ja kypsyvän; siirtyvän vastuuttomuuden tilasta vastuullisuuden tilaan; tulevan luotettavaksi henkilöksi, joka myötävaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin. Lopulta tämän siirtymäajan pitäisi saavuttaa päämäärä. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on” (1. Kor. 13:11).

Hälyttävä tilanne

Ongelma syntyy, kun normaalista tulee epänormaalia, eli kun siirtymäaika on ohitettu eikä siirtymistä ole tapahtunut. Se on todella valitettava asioiden tila: aikuinen ei pysty sitomaan kengännauhojaan; syö edelleen leukalapun kanssa; ei erota televisiota tietokoneesta; ei tiedä, mikä on oikea ja mikä vasen. Ei ihme, että psalmista kirjoittaa:

”Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit” (Ps. 144:12).

Oikein! On aika kasvaa. Mutta kuten Paavali huomauttaa, tuo aika voi loppua ja me jäämme kehtoon:

”Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi.” (Hepr. 5:12,13)

Jos olemme olleet uskossa yli 20 vuotta, on aiheellista kysyä: puhummeko edelleen kuin lapset, ymmärrämmekö kuin lapset ja ajattelemmeko kuin lapset?

Keskityn nyt kuuteen lapsille kuuluvaan ominaisuuteen. Teen tämän itsetutkistelun käynnistämiseksi, josta voi olla hyötyä meille kaikille.

Lapset rakastavat leluja

Lasten kiistaton ominaisuus on heidän rakkautensa viihteeseen – sama pätee hengellisiin lapsiin. He rakastavat leikkimistä ja hauskan pitoa. Siksi näet heitä kristillisissä konserteissa, kristillisillä festivaaleilla, kristillisillä piknikeillä ja kaikenlaisissa huvituksissa. Mutta kun on aika työskennellä, he jotenkin katoavat ja menevät piiloon. He ovat liian kiireisiä, tai liian kaukana, liian väsyneitä tai liian kokemattomia, liian ujoja, tai liian heikkoja – tällaisia ovat taaperoiden tekosyyt.

Heidän maailmansa on pieni

Heidän toiminta-alueensa rajoittuu usein kotiin ja takapihaan; hengellisesti puhuen voisimme sanoa: heidän kotiinsa ja seurakuntaansa. Jotkut heistä voivat laajentaa näköalansa yhteisöön, mutta ei paljon enempää. He pysyvät yleensä mukavuusvyöhykkeensä rajojen sisäpuolella, jolloin he tuntevat olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi.

Heidän tragedian tuntonsa on vääristynyt

Se, että 9 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja nälkäperäisiin sairauksiin vuosittain – enemmän kuin aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin yhteensä – ei juurikaan vaikuta heihin. Suurin murhenäytelmä heille on, että heidän kissansa on kuollut eilen illalla. Se, että miljardit ihmiset eivät ole koskaan kuulleet evankeliumin sanomaa, jättää heidät kylmiksi. Viikon onnettomuus on, että joku teki naarmun kirkon lattiaan aivan saarnatuolin eteen.

He rakastavat makeisia

He nauttivat Raamatun makeasta osasta, eli lupauksista, rakkaustarinoista ja fantastisista tapahtumista. He myös tykkäävät syödä sellaista, joka on helppo niellä, kuten maito, velli ja sose, mutta he eivät pidä kiinteästä ruuasta.

”Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä” (1. Kor. 3:2).

Mitä sitten on (kiinteä) ruoka, voimme kysyä? Raamattu selittää sen selvästi sellaisissa kohdissa kuin Joh. 4:34:

”Minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, ja täytän hänen tekonsa.

Raamatussa sanan lukemista tai opetuksen vastaanottamista pidetään maitona, mutta opetuksen soveltamista – eli Jumalan tahdon tekemistä ja Hänen työnsä loppuun saattamista – pidetään kiinteänä ruokana.

Heidän käsityksensä vaarasta on vääristynyt

Toisinaan he ovat hyvin peloissaan, kun vaaraa ei ole ollenkaan ja toisinaan luottavaisia kohdatessaan vaaran. He voivat pelätä hiiriä, mutta rakastavat leikkimistä ahnaiden susien kanssa.

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia” (Matt. 7:15).

Nämä väärät sananpalvelijat eivät pelota heitä vähääkään. Itse asiassa heistä voi tulla heidän ystäviään ja he voivat tukea heidän työtänsä. Se johtuu siitä, että heidän erottamiskykynsä ei ole kehittynyt; eikä se kehity, koska he ovat edelleen juuttuneet keskustelemaan Kristuksen opin alkeista, eivätkä pyri eteenpäin kypsyyteen (ks. Hepr. 6:1).

He ovat herkkäuskoisia

Toinen lapsille ominainen piirre on, että he ovat lapsellisia ja siksi narrattavissa. Jos sinulla on sopiva lähestymistapa, voit saada heidät uskomaan melkein mihin tahansa. Esimerkiksi Paavali kirjoitti korinttolaisille kristityille sanoen heille, että he olivat vauvoja Kristuksessa (1. Kor. 3:1). Ja todellakin, myöhemmin näemme, että näitä vauvoja pettävät teeskentelijät, jotka tulevat heidän luokseen suosituskirjein. (2. Kor. 3:1). Itse asiassa petos oli niin täydellinen, että nämä vauvat aikoivat kirjoittaa näitä huijareita suosittelevan kirjeen, joten Paavalin piti pelastaa heidät näiden leijonien kynsistä ja jälleen voittaa heidän luottamuksensa sen jälkeen, kun nämä puoskarit olivat haukkuneet häntä.

Johtopäätös

Veljet, jatkakaamme kypsyyteen. Antakaamme korvamme ja sydämemme viisauden sanoille.

”Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet” (1. Kor. 2:6–8).

Read Full Post »

Previews of Coming Attractions
By Dennis Huebshman, 5.1.2020, suom. SK

Varhaisnuorena minulla oli tapana mennä elokuviin usein lauantaina ja 25 sentin pääsymaksusta saatoin viettää koko aamun katsellen elokuvia ja syöden kokonaisen 10 sentin laatikollisen popcornia. Ne olivat silloin ehdottomasti isompia kuin nyt. Yksi asia, josta aina nautin, olivat tulevien näytösten esikatselut. Ne antoivat minulle jotakin odotettavaa tulevaisuudelta.

Sanomattakin on selvää, että maan elämän kannalta se oli hyvin kauan sitten. Lähdettyäni kotoa ja mentyäni armeijaan, elokuvissa käymiseni väheni dramaattisesti. Vielä silloinkin esikatselut olivat yksi suosikkilajeistani. Vuosien kuluessa ne kerrat ovat olleet harvinaisia, kun olen mennyt teatteriin, koska voin odottaa elokuvan näyttämistä kaapeli-TV:ssä. Tuo palveluhan on tänä päivänä tarpeeksi kallis lisäämättä siihen teatterissa käymisen korkeita kustannuksia.

”Seurakuntaelämäni” ennen kotoa lähtöä koostui osallistumisesta tilaisuuksiin sunnuntaiaamuisin, sunnuntai-iltaisin, keskiviikkoiltaisin ja jos sattui olemaan viikon mittainen herätyskokoussarja, niin me olimme siellä. Käytin sanaa ”osallistuminen” (attending), koska mieleni tahtoi aina olla muissa asioissa.

Siihen aikaan, kun tulin ”keski-iän” vuosiini, kirkossa käyminen ja kaikki ajatukset Herran palvomisesta olivat satunnaisia. Tänä päivänä uskon vakaasti ”rukoussoturin” käsitteeseen, koska se kosketti minua henkilökohtaisesti. Tiesin, että oli useita, jotka rukoilivat puolestani ja siinä elämäni vaiheessa, kun kävin läpi joitakin negatiivisia asioita, Pyhä Henki antoi minulle jonkin verran käsitystä siitä, millainen iankaikkisuuteni olisi, jos elämäntyyliini ei muutu.

Se, mille altistuin, sai minussa aikaan päätöksen lukea Raamattu läpi itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni. Se käynnisti tapahtumasarjan, joka alkoi noin 33 vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että ”tulevien näytösten esikatselu” on muuttunut täysin negatiivisesta ihmeellisen ihanaksi suhteeksi Herraani ja Vapahtajaani, Jeesuksen Kristukseen ja parasta on, että se yhä kasvaa päivä päivältä. Nyt ”tulevien tapahtumien” odotukseni on sydämessäni ja mielessäni jatkuvasti. Luen jotakin Raamatusta päivittäin ja jos en tee sitä, niin tuntuu, että jotakin puuttuu.

Raamatun lukeminen läpi itselleni vain yhden kerran ei riittänyt eikä riitä. Siinä on niin paljon tietoa, jonka taivaallinen Isämme on antanut meille, että ei kukaan ole koskaan voinut oppia sitä kaikkea tämän elämän aikana. Yksi säännöllisistä rukouksistani on, että Pyhä Henki valaisisi minua edelleen ja avaisi mieleni sanomalle, jonka Isä haluaa minulla olevan tuona päivänä. Edelleenkin, luettuani läpi useita käännöksiä, havaitsen asioita, jotka eivät aikaisemmin ole kiinnittäneet huomiotani.

Yksi esimerkki tästä: Olin aina kuullut ”suorasta ja kaidasta” tiestä. Aiemmin uskoin, että se tarkoitti säännöllistä käymistä järjestäytyneessä evankelisessa seurakunnassa. Mutta, kuten vanha sanonta kuuluu, ”autotallissa seisominen ei tee minusta autoa”, niin samoin seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistuminen ei tee minusta kristittyä. Uskaltaisin sanoa, että todennäköisesti olin useita kertoja lukenut Johanneksen evankeliumin 14. luvun. Eniten huomiotani kiinnitti osa, jossa Jeesus sanoo menevänsä valmistamaan meille sijaa (jakeet 1-3).

Sitten erään kerran lukiessani jälleen tuota lukua, jae 6 hyppäsi sivulta minua kohti. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” Tutkimusraamattu, joka minulla oli tuolloin, antoi luettavaksi toisen Raamatun kohdan, johon tässä jakeessa viitattiin. Matt. 7:13-14 kertoo meille kahdesta tiestä, jotka ovat käytettävissämme. Toinen on ”lavea” ja monet ovat sillä. Toinen on ”suora ja kaita” ja harvat löytävät sen.

Lopulliset kohtalot, tai kuten edellä sanoin, ”tulevien näytösten esikatselut”, tehdään hyvin selväksi Jumalan Sanassa. Kaikki, eli jokainen maailmanlaajuisesti, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Aina, kun Jumala toistaa jotain, se on tärkeää. Käsite kaikista, jotka huutavat avuksi ja pelastuvat on kohdissa: Joel 2:32, Apt. 2:21 ja Room. 10:13.

Että Jeesus on ainoa tie, ei ole sanottu vain kohdassa Joh. 14:6, vaan myös seuraavissa ja monissa muissa kohdissa: Apt. 4:12, Joh. 3:18, Room. 8:1, 2. Piet. 3:9, 1. Joh. 5:12. Yhteenveto kaikkien näiden jakeiden sanomasta on: ”Tunne Jeesus; Tunne Isä ja sinulla on iankaikkinen elämä heidän kanssaan.” ” Ei Jeesusta – ei Isää – iankaikkisuus Tulisessa Järvessä.”

Helvettiä ei alun perin tehty ihmisille, kuten Matt. 25:41 ilmoittaa. Se tehtiin Saatanalle ja hänen demoneilleen, jotka ovat langenneita enkeleitä. Heidän kohtalonsa on ehdoton, koska ei ole mitään mahdollisuutta antaa heille anteeksi. Anteeksianto on varattu jokaiselle ihmiselle, joka on koskaan elänyt, tai tulee elämään tämän maan päällä. Se on täysin yksilöllinen valinta ja tie anteeksisaamiseen löytyy kohdasta 1. Joh. 1: 8-10. Se sanoo, että jos me tunnustamme syntimme, joita kaikki teemme (Room. 3:23) ja pyydämme anteeksi, niin Isä on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille anteeksi. Tämä on niille, jotka ovat huutaneet avuksi, katuneet elämäntapaansa ja pyytäneet Jeesusta antamaan syntinsä anteeksi ja olemaan heidän Vapahtajansa. Hän ei käännytä ketään pois. Hän ei myöskään pakota ketään tulemaan tykönsä. Myös nykyinen paavi sanoo, että me kaikki palvomme samaa jumalaa (huomaa pieni j-kirjain).

Jeesus, Paavali ja Pietari, mutta varsinkin Johannes luvuissa 1. Joh. 2-5, kuvailevat vääriä profeettoja. Antikristuksia ja vääriä profeettoja on ollut täällä siitä saakka, kun Jeesus oli maan päällä noin 2000 vuotta sitten. Meille sanotaan, että heidän määränsä kasvaa merkittävästi, kun ”tämän aikakauden loppu” on lähellä. Tämä oli muinainen ”tulevien näytösten esikatselu”. Lopullinen paha antikristus on täällä pian.

Jos teet tutkimuksen ihmisten asenteista ja toimista ennen vuotta 2000, niin huomaat, että tämän maan päällä on aina ollut syntiä ja pahoja ihmisiä. Nyt, alkaen tämän vuosituhannen alusta ja tultaessa tähän päivään, pahuus on selvästi lisääntynyt. Ja muutaman viime vuoden aikana se ei ole muuttunut vuosittain eikä kuukausittain, vaan päivittäin. Vauhti vain kasvaa ja meille pelastetuille se on positiivinen merkki, että olemme lähellä Kotiin lähtöä. Saatana tuntee Raamatun sisällön paremmin kuin yksikään meistä. Hänen ongelmansa on, että hän ei koskaan tule hyväksymään eikä ole koskaan hyväksynyt Jeesusta luojakseen ja Vapahtajakseen. Hän uskoo edelleen olevansa tasa-arvoinen Jumalan kanssa.

Meille annettiin monia merkkejä, jotka toteutuisivat, kun Israel olisi palannut omaan maahansa 2000 vuoden kuluttua. Yksi tärkeä merkki, joka on mainittu Hesekielin luvussa 38, on koalitio, joka muodostuu sen pääosakkaiden Venäjän, Iranin ja Turkin välille. Tätä koalitiota ei ole koskaan ennen ollut olemassa; mutta nyt vain muutaman viime vuoden aikana se on muodostunut ja on tällä hetkellä paikoillaan. Muuten, kun Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi 14. toukokuuta 1948, se oli ainoa kansa, joka koskaan on palannut omaan maahansa niin pitkän ajanjakson jälkeen. Se sai profeetallisen kellon käymään kohti ”keskiyön hetkeä”.

Jumala on todella hämmästyttävä! Hes. 38:4 sanoo, että hän asettaa ”koukun” tuohon koalitioon ja tänään se on paikoillaan. Kaikki kolme ovat melkein konkurssissa ja etsivät keinoa vetää itsensä ylös ja välttää omien ihmistensä vihamielisiä asenteita. Ja silloin, kas kummaa, tuossa on pikkuinen Israel. Suunnilleen New Jersey’n kokoisena se on tänä päivänä kahdeksanneksi rikkain valtio maailmassa. Äskettäin sen alueelta on löydetty massiivisia kaasu- ja öljyesiintymiä.

Sitten Amerikassa, joka on ollut yksi Israelin suurimmista liittolaisista viime vuosikymmenelle saakka, on levottomuutta. Nykyinen presidenttimme on Israelin ystävä, mutta monet muut hallituksen väestämme eivät sitä ole. Myös Israelissa on poliittisia ongelmia koskevia kysymyksiä, ja se saa Israelin näyttämään heikolta koalition silmissä.

Tämän aikakauden lopussa ja juuri ennen kuin viha/ahdistus todella alkaa, lähes koko maailma ei tue Israelia, kun sitä vastaan hyökätään. Näyttää, kuin heidät olisi tuomittu täydelliseen tuhoon, mutta Jumalalla on joitakin ”tulevien näytösten esikatseluja”. Israel käy läpi vaikean seitsemän vuoden ajanjakson ja ainakin kaksi kolmasosaa väestöstä tapetaan (Sak. 13:8). Ahdistuksen lopussa kaikki eloon jääneet israelilaiset hyväksyvät Jeesuksen Messiaanaan. Jumala kuitenkin torjuu koalition hyökkäyksen alkuunsa niin, että kenelläkään ei ole epäilystä siitä, että Hän yksin valvoo Israelin pelastumista (Hes. 38:18-23).

Mitä tulee nykyisiin uskoviin, niin kohdat 1. Kor. 15:51-53 ja 1. Tess. 4:13-17 ovat ”esikatselujamme”. Meidät säästetään Saatanan pahalta antikristukselta ja väärältä profeetalta. Kohtalomme on olla ikuisesti Jeesuksen kanssa, saatuamme uuden ikuisen ruumiin ja synnittömän ajattelutavan. Me kaikki, joilla on Pyhä Henki sisällämme, olemme se, joka pidättää pahaa, kunnes meidät otetaan pois (2. Tess. 2:6).

Jotkut sanovat, ettei se niin ole ja että jopa uskovat joutuvat läpikäymään ahdistuksen. Se merkitsisi, että Jumalan sana ei ole totta ja koko Raamattu olisi silloin arvoton. Jumala ei kuitenkaan valehtele (Tiit. 1:2 JA Hepr. 6:18). On lukuisia kohtia, joissa sanotaan, että meidät pidetään vihan ulkopuolella. Kuten Joosua sanoi: Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15).

Ota aikaa hetkinen ja harkitse tulevaisuuttasi vakavasti. Kuulutko Jeesuksen laumaan (Joh. 10,) vai onko kohtalosi Suuri Valkea Valtaistuin? (Ilm. 20:11-15). Nämä ovat ainoat kaksi mahdollisuutta. Liity meihin sillä ”suoralla ja kaidalla”, niin kaikki ”tulevien näytösten esikatselusi” ovat aivan mahtavia.

Huuda avuksi Jeesusta nyt; se voisi hyvinkin tapahtua viime hetkellä saadaksesi paikkavarauksen tempauksessa.

Shalom

huebshman46@gmail.com

 

Read Full Post »

Only With the Precious Blood of Jesus
By Pastor Mike Taylor, 29.5.2019, suom. SK

“… tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan” (1. Piet. 1:18-21).

“Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19-20)

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 3:16-17)

Se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, on kirjattu Genesikseen: Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:26-27)

Mutta kautta aikain ihminen on luullut tietävänsä paremmin kuin Jumala, lain antaja, kaiken Luoja. Jumala asetti tiettyjä periaatteita, luonnon lakeja ja omiaan ohjaamaan ihmisiä Hänen teilleen ja opettamaan heitä hurskaassa elämässä. Raamattu on kuitenkin täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka eivät kuunnelleet Jumalan sanoja, vaan poikkesivat tieltä lihansa ja syntisen luontonsa syntien mukaisesti seuraten sen sijaan ilmavallan ruhtinasta ja tämän maailman väliaikaista hallitsijaa Lusiferia – Saatanaa, paholaista.

Ihminen on lihasta tehty, mutta hänessä on hengellinen osa, joka hänen poiketessaan Jumalan Laista määritellään synniksi. Mitä on synti? Sellaiset sanat kuin rikos, virhe, likainen, väärä ja pahe, tulevat mieleen. Kukin näistä sanoista nimeävät käytöksen, joka ei saavuta hyväksyttyä mallia. Jokainen ryhmä, joka liittyy tavoittelemaan päämäärää, asettaa joukon sääntöjä, lakeja, ohjeita tai periaatteita sääntelemään asianmukaista käytöstä. Kun sellaista koodia käytetään väärin, tai ei huomioida, niin tavallisesti määrätään rangaistus.

Siinä ei ole mitään eroa, kun on kyse taivaallisesta Isästämme. Jumala vahvisti käytöskoodin, jota kutsutaan Hänen Laikseen, määriteltynä kymmenessä käskyssä. Se määritteli Hänen täydellisen luonteensa ja Hänen halunsa, että ihminen noudattaisi Hänen määrittelemäänsä tapaa elää. Ihminen on hyljännyt Jumalan elämäntavan kautta aikain ja rangaistus siitä, että hän ei noudata Jumalan täydellistä lakia, on kuolema. Room. 6:23: Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Rakkaudesta luotuihinsa Jumala antoi meille ainoan Poikansa tietäen, ettemme voisi pitää Jumalan lakeja, koska olemme myydyt synnin alle. Yhden lain kohdan rikkominen on koko lain rikkominen, koska Jumalan silmissä synti kuin synti on yhtä paha. Laki oli kasvattajamme johtamaan meidät parannukseen tietäessämme, ettemme pystyneet pitämään lain kirjainta. Se oli koko ajan Jumalan suunnitelma lunastaa luotunsa, kaikki jotka katsoisivat Hänen Poikaansa maksuna menneistä, nykyisistä ja tulevista synneistä. Jumala kattoi ne kaikki yhdellä täydellisellä uhrilla, joka oli Hänen ainosyntyinen Poikansa Jeesus Kristus. Se ei kuitenkaan estä ihmistä luulemasta, että hänellä on parempi keino – sitä sanotaan ”uskonnoksi.”  Sana on ihmisen yritys päästä Jumalan tykö ja luulonsa, että hän tietää, mitä Jumala haluaa, mutta Jumalan yritys päästä ihmisen tykö on Hänen ainoa poikansa, Jeesus Kristus. Vanhan sanonnan mukaan kaikki riippuu Jeesuksesta. Se ei riipu uskonnosta, se riippuu suhteesta ainoaan tiehen Jumalan tykö ja se on Herramme Jeesuksen kautta.

Taistelu ihmisen pelastuksesta ja gnostilaisuus

Ihmisen ”yrityksessä” luonnehtia, mitä Jumala haluaa, muodostui erilaisia yrityksiä ”uskonnossa”. Aivan alkuseurakunnan alussa kehittyi harhaoppi, että ihminen tiesi paremmin kuin Jumala. Sitä kutsuttiin gnostilaisuudeksi, joka tulee sanasta gnosis, salainen tieto. Nämä harhaoppiset uskoivat dualismiin, eli taisteluun aineen ja hengen, hyvän ja pahan sekä valon ja pimeyden välillä määriteltynä, että ruumis on paha ja henki hyvä. Nämä alkuseurakunnan varhaiset soluttautujat tunnustivat, ettei ollut väliä, mitä teit ruumiissasi, koska henki on se, jolla on väliä. He uskoivat, että Jeesus ei ollut Jumala lihassa, koska Hänen lihansa oli turmeltunut, eikä voinut olla meidän lunastajamme, vaan että pelastus tulee toisella kahdesta tavasta:

Että ainoa keino saavuttaa tosi hengellisyys on kieltää lihaltaan (aine) kaikki, mikä voisi houkutella heitä syntiin. Niistä, jotka ajattelivat näin, tuli askeetikkoja eli lihansa kiduttajia. Vastakkainen äärimmäisyys oli, että lihassa tehdyt asiat ovat merkityksettömiä, koska vain hengellä on väliä. Nämä gnostikot lankesivat irstauteen.

Raamattu osoittaa, että Paavali taisteli tätä harhaoppia vastaan erityisesti ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä, Galatalais- ja Kolossalaiskirjeessä. Apostoli Johannes taisteli sitä vastaan kaikissa kirjoituksissaan. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen luku 3 on yksi esimerkki:

3:3  Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
3:4  Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
3:5  Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
3:6  Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
3:7  Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
3:8  Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (1. Joh. 3:3-8)

Johannes väittää tätä harhaoppia vastaan. Jotkut Johanneksen työalueella näyttävät uskoneen, että he eivät voineet tehdä syntiä lihassaan, koska heidän lihansa, joka oli ainetta, oli lopulta paha joka tapauksessa, eikä sitä voitaisi lunastaa ja oli arvoton. Niinpä he päättelivät, että millään lihassa tehdyllä ei ollut vaikutusta pelastukseen. Näen tätä runsaasti tänäkin päivänä tässä likakaivossa, jota kutsumme maailmaksi. Se ympäröi meitä joka puolelta. New Age’laiset esiintulevat kirkot edistävät uutta evankeliumia, uutta tapaa seurata Jeesusta. Ja mainitsematta muodollista uskonnollista järjestöä nimeltä on olemassa toinen ”uskonto”, jonka uskon versoneen gnostilaisuuden harhaopeista, eli Raamatun ulkopuolisten perinteiden ”salaisesta tiedosta”, jolla ei ole lainkaan pohjaa Raamattusi sivuilla. Siten kukin edistää ”salaista tietoa” luomalla perinteitä, joiden luulevat määrittelevän Raamatun Jumalan.

Minusta oli ikävä lukea erään muka kristityn pastorin artikkelia, joka julisti, että meidän täytyy paketoida uudelleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi saavuttamaan tämän päivän ihmiset. Että mitä? Meidän siis täytyy pyntätä sanoma, että se houkuttelisi paremmin tämän päivän nuoria? Mitä väärää siinä on, että saarnataan Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Onko olemassa jokin toinen tie mennä Jumalan valtakuntaan, kuin Jeesuksen Kristuksen veri ja ruumis? EI!! Tarkoittaako se rock-musiikkia seurakunnassa? Tarkoittaako se, että luodaan ostoskeskustyyppinen ympäristö, joka kilpailee minkä tahansa shoppailupaikan kanssa? Tarkoittaako se, että meillä on oltava tatuointipalveluja seurakunnassa? Kyllä, sanoin tatuointipalveluja. Eräs rakas leidi kirjoitti ja kertoi, että seurakunnat hänen alueellaan mainostavat tatuointeja aivan näiden kirkkojen rakennuksissa. Jotkut näiden uusien ”valaistuneiden” seurakuntien harhaanjohdetut ihmiset luulevat, että heillä on oikeus koristella ruumiinsa erilaisilla värillisillä musteilla, mikä osoittaa, että he seuraavat ”kristillistä” sanomaa.

Hylkään kategorisesti tämän kristinuskon pseudo-muodon, koska se kirkastaa lihaa eikä Vapahtajaa. Milloin sinä töhrisit aerosolipullolla rakennusta, jossa palvot Jumalaa? Maalaisitko ristin rakennuksen sivuihin ja koristaisit pyhäkön ihmisen tekemillä symboleilla, jotka tärvelevät rakenteen eri värisillä musteilla? Onko siinä eroa, kun tatuoit ristin tai piikkikruunun selkääsi ja sanot julistavasi Jeesusta? Kuinka voimme tavoittaa kuolevan maailman, jos itse samaistumme heihin teoillamme? Sitten eräs toinen ”gnostilainen” kirkko uskoo kaikenlaiseen Raamatun ulkopuoliseen sianruokaan, jonka luulevat vievän heidät taivaaseen. (Jopa ateisti pääsee taivaaseen; tee vain hyvää) Kuultuani tämän melkein oksensin. He luulevat, että on monta tietä päästä Jumalan luokse, kun Jeesus julisti Totuuden, että HÄN on ainoa tie.

6  Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
7  Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” (Joh. 14:6-7)

Jälleen on kyse Jeesuksesta, ei perinteistäsi eikä Raamatun ulkopuolisista opetuksista, joita ei löydy Raamatusta, mutta jotka on loihdittu niiden mieliin, jotka luulivat tietävänsä paremmin kuin Jumalan Sana.

Velvollisuutemme elävän jumalan edessä

Kristittynä, eli sellaisena, joka väittää tuntevansa Jeesuksen Kristuksen, mikä on velvollisuutemme yrittäessämme elää kristityn elämää? On vain yksi esimerkki, jonka mukaan meidän on elettävä ja jota seurattava ja Hän on meidän täydellinen esimerkkimme, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sallisiko Jeesus asettaa tatuoinnin Hänen vanhurskaaseen ruumiiseensa? Seuraisiko Hän tämän maailman syntejä tekemällä, mitä näen tapahtuvan tämän päivän esiintulevissa ”valaistuneissa” seurakunnissa? Sallisiko Jeesus rukoilla ketään, paitsi Jumalaa Isäämme Hänen kauttansa – sanot ei ja olet oikeassa. Se haiskahtaa gnostilaisuudelta.

4  Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija ja totuus ei ole hänessä.
5  Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6  Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. (1. Joh. 2:4-6)

Apostoli Pietari vahvisti tämän perustelun kirjoittaessaan:

21  Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22  joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”,
23  joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24  joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”.
25  Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. (1. Piet. 2:21-25)

Jeesus on täydellinen esimerkkimme ja persoonallisuus, jota meidän tulee jäljitellä. Jumala sanoo meille Sanassaan, että meidän täytyy erottautua lihan synneistä ja tämän maailman tavoista:

16  Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
17  Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18  ja olen teidän Isänne ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. (2. Kor. 6:16-18)

Jälleen on kyse Jeesuksesta, Raamatun Jumalasta, meidän sukulunastajastamme ja Vapahtajastamme, jos nöyrrymme ja kadumme syntejämme ja noudatamme Hänen teitään. Ei ole kyse perinteistä eikä Raamatun ulkopuolisesta retoriikasta, jolla ei ole muuta perustusta paitsi pahojen ihmisten ajatukset ja toiveet.

Heitä maailmalle pelastusköysi

Minua muistutetaan päivittäin, että MAAILMA ON KUOLEMASSA, kun näen sairaaloissamme paljon ihmisiä, jotka väärinkäyttävät ruumistaan kaikenlaisilla riippuvuuksilla. Näen alkoholin raunioittamia ihmisiä, jotka juovat rankasti päivittäin. Näen ihmisiä, jotka pääsevät pilveen millä tahansa valitsemallaan huumeella ja on monia laillisia kemiallisen väärinkäytön muotoja. Näin nuoren ihmisen, joka vahingoitti ruumistaan kylpysuoloja sisältävällä K2-nimisellä aineella, ruiskuttamalla, polttamalla tai sisään hengittämällä sitä päästäkseen pilveen. Se tuhoaa heidän aivonsa, sisäelimensä ja hengityssysteeminsä.

Näen ihmisiä, jotka ovat rajusti ylipainoisia ja jotka löytävät lohdun ruuasta ja ahmimisesta ja ovat diabeettisia elinten pettäessä. Tai entä 1-2 askin ketjupolttaja, joka tuhoaa keuhkonsa, sydämensä ja avaa oven syövälle? Jos kadotettu ja kuoleva maailma kärsii tällaisesta tuhosta, niin eikö meidän pitäisi erottautua tällaisesta käytöksestä riippuvuuksineen eikä näyttää muun maailman kaltaiselta? Jos he eivät näe mitään eroa meissä, niin miksi heidän pitäisi valita tämä mies, Jeesus Kristus? Jos he eivät näe Jeesusta sinussa, niin kuuntelevatko he sinun sanomaasi? Tuskin, mutta heille kyllä kelpaa viihde seurakunnissa, vaikka loppuviikon elävät kuin piru.

Puhun nuorille, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta elävät poika- tai tyttöystävänsä kanssa ilman avioliiton pyhyyttä. Kuinka joku voi sanoa tuntevansa Jeesuksen Kristuksen, vaikka elää vastoin sitä, mitä Hän käski ja kuinka Hän eli. Ovatko he sekaisin, vai tietävätkö vain paremmin? Hei, kaikkihan sitä tekevät, vai mitä? Joten sen täytyy olla OK? Näen lapsia syntyvän avioliiton ulkopuolella uudentyyppisiin perheisiin, tai olevan samaa sukupuolta olevien pariskuntien kasvattamina ja sekö on OK? Jälleen kerran, miten voit saavuttaa maailman, joka on kuolemassa, koska on kadotettu synneissään, kun itse nautiskelet synnistä ja luulet, että kaikki on kunnossa? Jumala tuomitsee selvästi tämäntyyppisen käyttäytymisen ja kehomme ja elintapamme väärinkäytön olemassaolomme vahingoksi. Entä gnostilaiset uskonnot, jotka ehdottavat perinteitä, jotka ovat vastoin sitä, minkä Jeesus sanoi olevan ”ainoa tie takaisin Jumalan luokse”. Pelastaako seurakuntasi sinut? Puhdistaako ”öylätin” syöminen sinut Jumalan silmissä? Noudatatko seurakunnastasi löytyviä uskonnon reseptejä ja vievätkö ne sinut taivaaseen? Apostoli Pietari kirjoitti Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa:

14  Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
15  vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
16  Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”.
17  Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
18  tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
19  vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
20  hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
21  jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. (1. Piet. 1:14-21)

Elämme viimeisistä päivistä viimeisiä

On aivan selvää kaikille, jotka ovat hereillä ja näkevät tapahtumat ympärillämme, että OLEMME tämän maailman olemassaolon viimeisissä päivissä. Yhtäkkiä, ilman varoitusta, maailmasi kääntyy ylösalaisin ja sinun joko havaitaan olevan Jeesuksessa Kristuksessa, tai että tämän maailman jumala on huijannut sinua ja olet seurannut toista gnostilaista evankeliumia, joka ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Olet elänyt elämäsi sen mukaan, mikä mielestäsi on paras, etkä Jeesuksen Kristuksen selvien käskyjen mukaan soveltamatta Hänen uhriaan elämääsi. Olen yrittänyt painottaa sanomaa, että tämä maailma on nopeasti lähestymässä ahdistuksen jyrkännettä ja meidän kaikkien täytyy saada talomme järjestykseen.

Jos tunnustat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanasi, niin elä sen mukaisesti. Jos pelaat narrin peliä seuraten toista evankeliumia tai väärää messiasta ja väärinkäytät ruumistasi tavoilla, jotka ovat suorassa ristiriidassa sen yhden, Jeesuksen Kristuksen, opetusten kanssa, joka kuoli koko maailman puolesta, niin sinulla voi olla surullinen päivä edessä. Kun Jeesus karkottaa sinut läsnäolostaan lampaiden ja vuohien tuomiolla Herramme Bema-tuomioistuimella, niin et voi syyttää muita, kuin itseäsi:

33  Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle….
41  Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä….
46  Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:33, 41-46)

Nämä jakeet puhuvat siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ahdistus on päättynyt ja Jeesus on palannut maan päälle ja hallitsee rautaisella valtikalla ja istuu lihallisen jälkeläisensä kuningas Daavidin valtaistuimella.

Mutta se, mitä on tapahtunut siihen mennessä, on koko maaplaneetan hirvittävin aika, joka lakaisee pois kaiken kapinan maan päältä ja hyvin harvat ovat elossa menemään tuhatvuotiseen valtakuntaan. Jopa silloinkin jotkut tuomitaan heidän teoistaan tänä aikana ja heitetään ulos.

21  Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
22  Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt. 24-21-22)

Mitä sinun on tehtävä, jos tunnustat Jeesuksen?

Kristitty, katso itseäsi. Noudatatko Raamatun selkeää sanomaa? Teetkö jatkuvasti virheitä? Sinä erottaudut kaikesta, mikä puhuu lihan himosta ja seuraat Pyhää Henkeä, joka ohjaa sinun omaa henkeäsi vanhurskaassa elämässä. Kristitty ei tahallaan tee syntiä lihansa himon mukaan, vaan etsii vanhurskautta. Todella kääntynyt mies tai nainen on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Emme noudata minkään niin sanotun ”uskonnon” käskyjä tällä pallolla, kun seuraamme Jeesusta Kristusta ja selkeitä Raamatun ohjeita.

17  Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18  Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19  Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:17-19)

Korostaakseni ilmeistä, kyseessä ei ole ”uskonto” (mikään uskonto), koska kyseessä on suhteesi ”uskomme alkajaan ja täyttäjään” Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kyse ei ole mistään tässä maailmassa, koska tämä maailma on menossa pois ja iankaikkisuus nopeasti lähestymässä, mutta ahdistuksen tulemus on nopeutumassa ja olemme tuomioiden partaalla maailman kaikkeuden Kuninkaalta Isäjumalaltamme ja Hänen Pojaltaan Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Roomalaiskirjeestä:

19  Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20  Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan,
21  koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22  Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23  eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:19-23) 

Ihmiset kuolevat, koska käyttävät väärin kehoa, joka on tehty Jumalan kuvaksi. He seuraavat tämän maailman jumalaa ja lankeavat kaikkiin kuolemaan johtaviin saastaisiin käytäntöihin. He kuolevat ennen aikojaan ja se tapahtuu tuskallisesti. Tiedän, koska olen nähnyt sen läheltä ja henkilökohtaisesti. Tai he noudattavat ”gnostilaisen” uskonnon luuloa, että tekemällä tiettyjä harjoituksia ja perinteitä se jotenkin pelastaa heidät. Toivon, että nyt ajattelet mielessäsi, että ei pelasta.

Kuinka paljon enemmän pitäisikään meidän, jotka olemme kääntyneet Jumalan teille, pidättäytyä kaikesta, mikä näyttää maailmalliselta? Jumala pitää itse kutakin tilivelvollisena ruumiissamme tehdyistä asioista, mikä tarkoittaa, että hän palkitsee jokaisen todella kääntyneen lapsensa, mutta pidättää palkan siltä, joka ei koskaan oikein oppinut hurskaan elämisen läksyjä. Katso jakeita tämän saarnan alussa. Hän tuomitsee ankarasti satunnaisen kristityn, joka käyttää väärin ruumista, jossa Hän asuu. Hän myös tuomitsee ne, jotka noudattavat kristinuskon pseudo-muotoa, mutta kieltävät sen voiman, kuten vertauksessa lampaista ja vuohista sanotaan. Suunsoitto, että on kristitty, ei saa sitä aikaan. Se on sisäinen sydämen muutos. Olet kummajainen maailmalle, mutta Jeesus varoitti meitä kaikkia siitä.

18  Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
19  Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
20  Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
21  Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt (Joh. 15:18-21)

Kaikille evankeliumin totuutta etsiville

Aika on käymässä vähiin kadotetuille ja kuoleville, joiden synnit eivät ole maksetut Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen veriuhrilla ja murretulla ruumiilla. Jeesus on aivan ovella odottamassa kootakseen seurakuntansa tykönsä. Jeesus sanoi, että aika olisi kuin Nooan päivinä. Katso ympärillesi. Onko tämä maailma tulossa hulluksi? Eikö olekin, kuten Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan? Se todella on.

26  Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
27  he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
28  Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,
29  mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki… (Luuk. 17:26-29)

Älä katso toisiin, jotka julistavat olevansa kristittyjä, sillä jotkut voivat olla petettyjä. Älä katso seurakuntasi pappiin, paikalliseen pastoriisi tai perinteisiin, jotka yrittävät myydä sinulle tekoihin perustuvaa uskontoa. Se ei anna sinulle muuta, kuin menolipun ikuiseen piinaan.

Saatat katsoa muihin, kuinka he elävät ja käyttää sitä verukkeena sille, ettet halua tätä ilmaista armon lahjaa, joka maksettiin lähes 2000 vuotta sitten. Silloin sinä teet tämän valinnan riippumattomaksi niistä, joita pidät syynä, ettet ole antanut elämääsi ja sydäntäsi Herralle Jeesukselle Kristukselle. Olet yksin vastuussa karkotuksestasi ulkoiseen pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys. Jokainen meistä on määrätty olemaan joko kirkkaudessa ja Jumalan Kaikkivaltiaan läsnäolossa, tai olemaan karkotettuna hänen läsnäolostaan ikuisesti.

9  Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10  niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11  ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
12  Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte. (Fil. 2:9-12)

Jokainen meistä on tehty Jumalan kuvaksi. Niiden, jotka ovat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, on ymmärrettävä, että heidän ruumiinsa on Jumalan temppeli ja että meidät ostettiin hyvin kalliilla hinnalla. Tästä johtuen aloitusjakeeni koskevat juuri tätä tosiasiaa. Ne, jotka eivät ole vastaanottaneet ilmaista pelastuksen lahjaa, vaarantavat oman iankaikkisuutensa. Osoitan avoimen kutsun kaikille, jotka kuuntelevat tuota hiljaista pientä ääntä sydämessäsi ja joka vetää sinua sen Jumalan tykö, joka loi sinut. Kutsu Jumalan Henkeä sydämeesi tekemään Jeesus elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Anna Herran täydellisen uhrin, jonka Hän valmisti omalla kalliilla verellään, pelastaa sinut. Tule Jumalan Pyhän Hengen temppeliksi ja pakene kaikkea, mikä jäljittelee jotakin tästä maailmasta löytyvää, jossa muu maailma rellestää omaksi tuhokseen.

Muista lause: ”Siinä on kokonaan kyse Jeesuksesta ja suhteestasi Häneen.” Ei mikään täällä maan päältä, paitsi se, että käymme Hänen kauttansa, vie sinua palvomaan Häntä, kun kumarramme Hänen edessään iankaikkisuudessa.

16  Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17  Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18  Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

8  Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9  Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10  sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11  Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
12  Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13  Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. (Room. 10:8-13)

Nämä kaksi viimeistä Raamatustasi löytyvää kohtaa ovat avain pelastukseen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Se on niin yksinkertaista, että lapsikin osaa tehdä sen, mutta sinun täytyy tulla Hänen tykönsä lapsen kaltaisessa uskossa uskoen, mitä Hän sanoi ja ottaa vastaan Hänet ja olla peitetty ”Jeesuksen kalliilla verellä.”

Tämä on pastori Mike Taylor, joka rukoilee Jumalan pelastusta sinun sydämeesi ja elämääsi. Jos on jotakin, jossa voin neuvoa sinua, rukoilla kanssasi asian puolesta, tai vain kuunnella, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: pastormiketaylor@yahoo.com, Jumala siunatkoon teitä kaikkia: kunnes kohdataan Jeesuksen luona.

Read Full Post »

We are not turning in circles (part two)
15.5.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Emme kierrä ympyrää (osa 1).

Viimeisessä postissani huomautin tärkeästä erosta fyysisen syntymän kautta saamamme elämän ja hengellisen syntymän kautta hankitun elämän välillä, erosta, joka on siinä, että kun edelliselle on luonteenomaista enimmäkseen toistaminen, niin jälkimmäinen paljastuu vain esiin tulevien tapahtumien kautta. Toisin sanoen, edellinen palaa omille jalanjäljilleen yhä uudelleen, mutta jälkimmäinen ei milloinkaan tallaa samaa polkua kahdesti.

Mitä se siis käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että hengellistä elämäämme – toisin kuin maallista – ei voida elää mekaanisesti. Esimerkiksi kun sidomme kengännauhamme, teemme sen mekaanisesti, eli ilman ajattelua. Itse asiassa osaamme tehdä sen jopa silmät kiinni, koska olemme harjoitelleet sitä tuhansia kertoja ja teemme sen automaattisesti. Sama pätee housujen päälle panemiseen, keittolautasellisen syömiseen ja tiskaamiseen. Mutta kun kyse on hengellisestä elämästämme, niin tällaisessa automaatiossa ei ole mitään järkeä, sillä emme ole koskaan aikaisemmin edenneet tällä tavalla. Tämä yksinkertainen totuus usein unohdetaan ja väärinkäsitys johtaa aina itseluottamukseen, joka ei paljon auta.

Eksodus on siitä esimerkki. Israelin kansa tunkeutui jatkuvasti ennennäkemättömään, tuntemattomaan tunnettavaan, jumalallisen viisauden mysteeriin. Tämä alituinen sisään käyminen tuntemattomaan on tunnusomaista kahdesti syntyneen elämän etenemiselle.

Tässä ennen elämättömien kokemusten, kartoittamattomien polkujen, ennennäkemättömien olosuhteiden ja tapahtumien tuntemattomassa maassa, vain Jumala on riittävä; me olemme kuin sokeita avun tarpeessa. Ilman häntä emme voi edetä emmekä onnistua.

Tämä riittämättömyys ilmenee kauniisti Jesajan kirjassa:

”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.” (Jes. 42:16)

Epäterve käytäntö

Edellä mainittua havaintoa ei aina ymmärretä ja usein elämme hengellistä elämäämme, kuten maallistakin. Tuloksena on robottielämä, joka ei johda mihinkään, tai mikä pahempi, johtaa väärään suuntaan.

Taipumus prototyypin rakentamiseen mielessämme on yksi tämän tuomitun menettelyn ilmauksista. Anna minun selittää. Olettakaamme, että veli Yrjöllä on paha alkoholiongelma, ja huolesta ja rakkaudesta häneen haluamme auttaa häntä. Tilanne on hieman herkkä, emmekä tiedä, miten käsitellä tapausta, joten käymme polvillemme ja kyselemme Jumalalta pyytäen opastusta ja viisautta. Onneksi ajoissa Jumala rakkaudessaan ja armossaan ohjaa askeleemme ja tiettyjen konkreettisten toimien ja erityisten neuvojen avulla autamme Yrjöä voittamaan ongelmansa.

Emme ehkä ole tietoisia siitä, mutta usein valitsemamme toimintatapa ja antamamme neuvot tulevat eräänlaiseksi alitajuntaamme tallennetuksi prototyypiksi. Näin ollen, kun kohtaamme toisen Yrjön – olkoon hänen nimensä vaikka Akseli, Jussi tai Olli – niin yksinkertaisesti sovellamme mallia, jonka olemme oppineet aiemmista kokemuksista. Tästä syystä emme tarvitse kysellä Jumalalta, sillä luulemme tietävämme, kuinka käsitellä tilannetta. Niinpä painamme nappia ja prosessi alkaa.

Käsiteltyämme 47 ihmistä, jotka on luokiteltu Yrjön luokkaan, meitä pidetään jo ”asiantuntijoina”. Itse asiassa voisimme kirjoittaa kirjan, jonka otsikkona on ”Yrjö-oireyhtymä” ja kristityt, jotka kohtaavat Yrjöjä, voisivat olla taipuvaisia ostamaan kirjaamme ja soveltamaan siinä ilmaistua korkealentoista mekanismia.

Tällainen käsittely, niin ammattitaitoiselta kuin näyttääkin, voi johtaa vain keskinkertaisuuteen tai täydelliseen katastrofiin. Näin on, koska ei ole kahta Yrjöä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen; ja vaikka hoitaisit samaa Yrjöä, niin olosuhteet olisivat varmasti erilaiset. Itse asiassa Yrjökään ei olisi enää sama henkilö, sillä hän olisi ajan kuluessa muuttunut. Toisin sanoen, löytäisit itsesi polulta, jota et ole koskaan tallannut. Näin ollen sinun pitäisi käydä polvillesi, kuten teit ensimmäisellä kerralla ja pyytää Jumalaa ohjaamaan askeleitasi. Sananlaskujen neuvo on edelleen voimassa:

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi” (Sananl. 3:5).

Jumala voi ohjata meitä ottaen menneisyyden huomioon, mutta Hänen ohjauksensa ei ole kopio siitä, mitä Hän käytti aiemmin, koska kaikki on muutoksessa.

Joosian esimerkki

Raamattu tarjoaa meille useita esimerkkejä siitä, kuinka tärkeää on aina kysyä Jumalalta. Yksi löytyy Toisesta Aikakirjasta. Se koskee Joosiaa, joka oli yksi hurskaimmista kuninkaista, mitä Juudassa koskaan oli.

2. Kun. 23:25 sanoo näin:

”Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa.

Hän alkoi etsiä Jumalaa 16 vuoden iässä ja alkoi puhdistaa maata sen epäjumalista 20 vuoden iässä. Hänestä on kirjoitettu:

”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä ja vaelsi isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle(2. Aik. 34:2).

Ja edelleen:

Sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty Israelissa profeetta Samuelin ajoista asti; sillä ei kukaan Israelin kuninkaista ollut viettänyt semmoista pääsiäistä, kuin nyt viettivät Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda ja saapuvilla olevat israelilaiset sekä Jerusalemin asukkaat” (2. Aik. 35:18).

Mutta eräänä päivänä tämä suuri kuningas nojautui omaan ymmärrykseen eikä kysynyt Jumalalta. Näin kävi, kun Egyptin kuningas Neko aikoi kulkea Juudan poikki armeijansa kanssa päästäkseen Karkemisiin, joka oli tärkeä kaupunki Syyriassa, jossa hän aikoi taistella babylonialaisia vastaan. Hän olisi voinut kiertää Juudan maan, mutta Jumala oli käskenyt häntä kiirehtimään. Tässä on tuo kohta:

”Kaiken tämän jälkeen, sittenkuin Joosia oli pannut kuntoon temppelin, lähti Neko, Egyptin kuningas, sotimaan Karkemista vastaan, joka on Eufratin varrella; ja Joosia meni häntä vastaan. Niin Neko lähetti sanansaattajat hänen luokseen ja käski sanoa: ’Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä nyt tule sinua vastaan, vaan sitä sukua vastaan, joka on sodassa minun kanssani, ja Jumala on käskenyt minua kiiruhtamaan. Jätä rauhaan Jumala, joka on minun kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua.’ Mutta Joosia ei väistänyt häntä, vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan, eikä kuullut Nekon sanoja, jotka kuitenkin tulivat Jumalan suusta. Niin hän meni taistelemaan Megiddon tasangolle.” (2. Aik. 35:20–22)

Kuvitelkaamme itsemme Joosian saappaisiin. Pakanakuningas on aikeissa hyökätä hänen maahansa suurella armeijalla ja hän haluaa, että tämän uskovan, että Jumala on hänen kanssansa ja että tällä ei ole mitään hyötyä Juudan maasta. Petos näyttää liian ilmeiseltä. Aina, kun jokin armeija oli tullut Juudan rajoille, sen tarkoitus oli hyökätä siihen ja ottaa maa haltuunsa. Petos oli silmiinpistävä. Niinpä hän ryhtyi taisteluun Egyptin armeijan kanssa ja kuoli.

”Mutta ampujat ampuivat kuningas Joosiaa; ja kuningas sanoi palvelijoillensa: ’Viekää minut pois, sillä minä olen pahasti haavoittunut.’ Niin hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista ja panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Ja hän kuoli ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa.” (2. Aik. 35:23,24)

Mikä surullinen loppu. Kaikki näytti niin ilmeiseltä. Varo toimimasta nopeasti näennäisestä syystä, että sopiva toimintatapa on päivänselvä. Se on harhauttanut monia ennenkin ja seuraus on usein ollut tuhoisa. Joosia olisi voinut tapansa mukaan kysyä Jumalalta, mutta tapauksen näennäinen selvyys johti hänet harhaan.

Kysykäämme Herralta ja odottakaamme Hänen johtoaan, sillä emme ole koskaan ennen käyneet tätä tietä.

Read Full Post »

We are not turning in circles (part one)
15.4.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Epäilemättä maailmalle, jossa elämme, on ominaista ympyrät. Aurinko – ja määritelmällisesti koko aurinkokunta – kiertää Linnunradan keskustaa. Samalla maa kiertää aurinkoa ja kuu maata. Niinpä meillä on ympyrää kiertäviä ympyröitä, jotka puolestaan loputtomasti pyörivät pyörivän akselin ympäri.

Tästä seuraa, että kehomme kieppuu jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa, joka on tehty atomeista, jotka toimivat, kuten aurinkokuntammekin, eli hiukkaset kiertävät ympyröissä.

Ympyriäistä elämää

Samoin elämämme on jatkuvasti toistuvaa kiertoa. Niinpä löydämme itsemme toistamassa jotakin, jota olemme tehneet tuhansia kertoja aikaisemmin: Menemme nukkumaan uudelleen ja uudelleen; nousemme ylös yhtä usein; pukeudumme vähintään kerran päivässä; ja panemme kengät jalkaan ainakin 365 kertaa vuodessa. Syömme uudelleen ja uudelleen, tietäen, että jatkamme sitä, kunnes kuolemme. Menemme työhön ja tulemme töistä kotiin vain palataksemme samaan paikkaan seuraavana päivänä. Se on ympyrää ympyrän päälle päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Saarnaaja ei olisi voinut ilmaista sitä paremmin kirjoittaessaan:

”Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ‘Katso, tämä on uutta’, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.” (Saarn. 1:1–11)

Ja jälleen:

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla” (Saarn. 1:9).

On selvää, että joitakin asioita toistetaan useammin kuin toisia, mutta kaikille on yhteistä yksi: aiempien toistojen aikana saatua kokemusta ja tietoa voidaan soveltaa mekaanisesti ja tehokkaasti seuraavissa toistoissa. Niinpä opimme sitomaan kengännauhamme hyvin nuorena, aluksi aika huonosti, mutta muutaman vuoden kuluttua olemme siinä mestareita. Sama pätee purkin avaamiseen ja kravattisolmun tekemiseen. Nyt en sano, että kaikki luonnollisessa elämässä on toistuvaa, mutta varmasti suurin osa.

Toisen syntymän kautta saatu elämä

Sitä vastoin elämää, jonka olemme saaneet Hengen kautta, luonnehtivat enimmäkseen ennen kokemattomat tapahtumat. Se johtaa meidät tielle, jota emme koskaan aikaisemmin ole kulkeneet. Jos luonnollinen elämä on enimmäkseen kehää kiertävää eli ennustettavan mallin toistamista, niin hengelliselle elämälle on luonteenomaista arvaamattomista tapahtumista koostuva suoraviivainen kehitys.

Joosuan kirjassa on kohta, joka ilmentää tuota käsitettä kauniisti:

”Niin Joosua nousi varhain seuraavana aamuna ja he lähtivät liikkeelle Sittimistä ja tulivat Jordanille, hän ja kaikki israelilaiset; ja he olivat siellä yötä, ennenkuin menivät virran yli. Mutta kolmen päivän kuluttua kulkivat päällysmiehet halki leirin ja käskivät kansaa sanoen: ’Kun te näette Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin ja leeviläiset papit sitä kantamassa, niin lähtekää tekin liikkeelle paikoiltanne ja seuratkaa sitä. Kuitenkin olkoon noin kahdentuhannen kyynärän välimatka teidän ja sen välillä – älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä.’” (Joos. 3:1–4)

Tässä päällysmiehet selventävät, että ihmisten ei pitänyt liikkua omin päin. Heitä käskettiin odottamaan, kunnes liitonarkki oli liikkeellä. On mielenkiintoista, että heitä kehotettiin myös jättämään välimatkaa itsensä ja arkin väliin noin kilometrin verran.

Tässä meillä on paljon oppimista. Kuinka monesti meillä onkaan kiusaus lähteä liikkeelle, ennen kuin Jumala on ottanut askeltakaan! Ja kuinka monesti – kärsimättömyydessämme – ohitamme Hänet, ikään kuin Hän ei tietäisi ajan merkitystä! Tällainen hengellinen vimma on kaksinkertaisen typerää. Ensinnäkin, koska emme edes tiedä, mihin olemme menossa, eli emme ole aikaisemmin edenneet tällä tavalla; ja toiseksi, koska ilman Häntä emme voi tehdä mitään.

Se muistuttaa minua kokemuksesta, joka minulla oli vaimoni kanssa muutama vuosi sitten. Olimme menossa hakemaan tytärtämme Sevillen linja-autoasemalta. Yleensä minä olen se, joka ajaa, mutta tällä kertaa vaimoni oli ratissa. Hän jätti minut aseman eteen ja meni etsimään parkkipaikkaa. Jonkin ajan kuluttua hän liittyi minuun ja kohta sen jälkeen tyttäremme tuli. Muutaman minuutin kuluttua aloimme kävellä takaisin autolle ja kaksi naistani puhelivat ja kävelivät aika rauhallisesti – mikä ei juuri ole minun tyylini. Jossakin vaiheessa löysin itseni huhkimassa heidän edellään vain tajutakseni, etten tiennyt, minne auto oli pysäköity.

Valitettavasti tällainen hölmöily on tavallista hengellisellä matkallamme. Kävelemme, kuin se, joka tuntee tien vain huomataksemme, että olemme hukanneet kallista aikaa, tai mikä vielä pahempi, kävelleet päätä pahkaa kommellukseen. Tämä määräys on edelleen voimassa: ”älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä”.

Israelilaiset

Päällysmiesten antaessa näitä ohjeita Israelilaiset olivat vaeltaneet erämaassa hyvin kauan. Näiden vuosikymmenten aikana he olivat saaneet hyödyllistä ja käytännöllistä tietoa. Heidän kokemuksensa ja tietonsa olivat hyvin arvokkaita olosuhteissa, joissa niitä voitiin soveltaa, eli toistojen aikoina, mutta kun tuli kyse suunnasta, niistä ei ollut apua. Jumala oli heidän ainoa toivonsa.

Jatkuu artikkelissa Emme kierrä ympyrää (osa 2).

Read Full Post »

Older Posts »