Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kristityn kasvu’

The Life of the Word
15.1.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Yksi hämmästyttävä seikka Raamatun kirjoituksissa on, että ne ovat täydellisiä. Tarkoitan tällä, että niistä ei puutu mitään sen tarkoituksen saavuttamiseksi, jota varten ne kirjoitettiin. Kuten toisaalla kirjoitan, niin tuo tarkoitus voidaan tietysti toteuttaa vain, kun kirjoitettu sana muuttuu puhutuksi sanaksi. Sitten, ja vasta sitten, sillä on ilmoituksen voima. Näin ollen sanat: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4) tarkoittavat vain Jumalan itsensä lausumia sanoja, eli sillä, mitä Hän uudelleen pukee meille sanoiksi, on kyky uudelleen muotoilla mielemme ja käytöksemme.

Terve halu

”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ’olette maistaneet, että Herra on hyvä’” (1. Piet. 2:1–3).

Toinen jae tässä sanoo, että sanan väärentämättömällä maidolla – kontekstissa, jossa se kirjoitettiin – on kyky edistää kasvua, eli se voi saada vauvan kypsymään ja saavuttamaan aikuisuuden. Se johtuu siitä, että sana on tehokas syy. Syytä sanotaan tehokkaaksi, kun se tuottaa halutun vaikutuksen tiettyyn olemassa olevaan. Tässä tuo olemassa oleva on vastasyntynyt vauva, haluttu vaikutus on kasvu ja tehokas syy on sana.

Toinen vaihe

Sana ei ole tehokas vain muuttamaan vauva nuorukaiseksi, vaan se voi myös – toisessa vaiheessa – vahvistaa häntä vakauden suhteen. Sitä apostoli Paavali tahtoo sanoa kirjoittaessaan:

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa” (Apt. 20:32).

Paavali painottaa tässä, että Jumalan sanalla on kyky rakentaa meitä, eli se voi johtaa meidät vakauteen ja pysyvyyteen. Se johtuu siitä, että Jumala on yhtä sanansa kanssa. Apostoli Johannes ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin kirjoittaessaan:

 ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1).

Koska nämä sanat viittaavat logokseen, kukaan ei voi kiistää, että myös Raamatussa ilmoitettu sana oli alussa Jumalan kanssa. Itse asiassa se oli yhtä Jumalan kanssa, niin kuin se nyt on yhtä Hänen kanssaan, sillä Jumala ei ajattele yhtä ja sano toista. Hänen sanansa on yhtä hänen ajatustensa kanssa ja hänen ajatuksensa ovat yhtä hänen itsensä kanssa. Tämä on yksi ero uudestisyntymättömän ja Jumalan välillä. Kerran syntynyt – ja toisinaan kahdesti syntynyt – voi lausua sanoja, jotka eivät vastaa hänen ajatuksistaan. Raamattu todistaa tällaisesta ristiriidasta sanoessaan:

”Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa. Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: ’Syö ja juo’, mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.” (Sananl. 23:6,7)

Ja jälleen:

Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat” (Ps. 55:21).

Tässä sydämen ajatukset kulkevat yhteen suuntaan ja puhutut sanat toiseen. Lyhyesti, sanat eivät ole yhtä puhujan kanssa. Juuri tätä on vilpillisyys. Mutta Jumalan kanssa ei ole niin, sillä Jumala on vilpitön. Siksi Hän sanoo, mitä ajattelee ja ajattelee toimiessaan, kuka hän on. Näin ollen henkilö, joka tulee tietämään jotakin Jumalan sanasta, tulee tietämään jotakin Jumalasta. Itse asiassa se ylittää tämän, sillä kun lukija kokee sanan elämän, hän kokee – todellisuudessa – Jumalan elämän. Kun Jeesus sanoo: Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (Joh. 6:63), hän vahvistaa jumalallisen sanan elävän luonteen.

Tästä seuraa, että kun Henki puhuu uudelleen meille kirjoitetun sanan, se muuttuu pelkistä kirjaimista elämän virraksi, joka pystyy elvyttämään ihmisen sydämen. Ei ihme, että psalmista voi kirjoittaa:Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa” (Ps. 119:50). Se on tämä dynaaminen viestintä, jolla on kyky rakentaa meitä, ei passiivinen sanojen lukeminen, niin totuudenmukaisia kuin ne voivatkin olla.

Elämän koskettaminen

Tässä vaiheessa on ymmärrettävä, että tämä kaikki on uskon tulosta, sillä sanan elämä ei koskaan liity epäuskoon.

”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte” (1. Tess. 2:13).

Joten tässä meillä on jotakin, joka toimii, mutta vain niissä, jotka uskovat. Ja sen teho perustuu seuraavaan tosiseikkaan:

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12).

Itse asiassa meidät herättiin elämään elävän sanan kautta: ”… te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta” (1. Piet. 1:23).

Se on sanan elämä, joka voi tehdä ihmeitä ja sitä voivat koskettaa vain ne, jotka luottavat puhujaan niin paljon, että tekevät, mitä Hän sanoo. Jeesus vahvistaa sen ilmoittaessaan: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät” (Luuk. 8:21).

Jumala, joka tietää jokaisen ihmisen sydämen aikomuksen, tietää etukäteen kuka ryhtyy toimiin ja kuka ei ja vain ne, jotka ryhtyvät toimiin, koskettavat sanasta tulevaa elämää.

Read Full Post »

Spiritual Childhood
14.12.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Hengellisessä maailmassa – kuten fyysisessäkin – on aika syntyä ja kohta sen jälkeen tulee aika oppia tuhat asiaa ja soveltaa oppimaamme. Se on epäkypsyyden kausi, jolloin meitä kehotetaan kehittämään taitoja syödä, pukeutua, sitoa kengännauhat jne.

Kaikki tietävät, että tämä ajanjakso on täysin normaali. Siksi lapsen ei tarvitse hävetä lapsuuttaan. Hän voi syödessään valuttaa keittoa housuillensa, mutta se kuuluu asiaan, sillä hän edistyy viikko viikolta.

Tietenkin, kun vuodet vierivät, hänen odotetaan kasvavan ja kypsyvän; siirtyvän vastuuttomuuden tilasta vastuullisuuden tilaan; tulevan luotettavaksi henkilöksi, joka myötävaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin. Lopulta tämän siirtymäajan pitäisi saavuttaa päämäärä. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on” (1. Kor. 13:11).

Hälyttävä tilanne

Ongelma syntyy, kun normaalista tulee epänormaalia, eli kun siirtymäaika on ohitettu eikä siirtymistä ole tapahtunut. Se on todella valitettava asioiden tila: aikuinen ei pysty sitomaan kengännauhojaan; syö edelleen leukalapun kanssa; ei erota televisiota tietokoneesta; ei tiedä, mikä on oikea ja mikä vasen. Ei ihme, että psalmista kirjoittaa:

”Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit” (Ps. 144:12).

Oikein! On aika kasvaa. Mutta kuten Paavali huomauttaa, tuo aika voi loppua ja me jäämme kehtoon:

”Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi.” (Hepr. 5:12,13)

Jos olemme olleet uskossa yli 20 vuotta, on aiheellista kysyä: puhummeko edelleen kuin lapset, ymmärrämmekö kuin lapset ja ajattelemmeko kuin lapset?

Keskityn nyt kuuteen lapsille kuuluvaan ominaisuuteen. Teen tämän itsetutkistelun käynnistämiseksi, josta voi olla hyötyä meille kaikille.

Lapset rakastavat leluja

Lasten kiistaton ominaisuus on heidän rakkautensa viihteeseen – sama pätee hengellisiin lapsiin. He rakastavat leikkimistä ja hauskan pitoa. Siksi näet heitä kristillisissä konserteissa, kristillisillä festivaaleilla, kristillisillä piknikeillä ja kaikenlaisissa huvituksissa. Mutta kun on aika työskennellä, he jotenkin katoavat ja menevät piiloon. He ovat liian kiireisiä, tai liian kaukana, liian väsyneitä tai liian kokemattomia, liian ujoja, tai liian heikkoja – tällaisia ovat taaperoiden tekosyyt.

Heidän maailmansa on pieni

Heidän toiminta-alueensa rajoittuu usein kotiin ja takapihaan; hengellisesti puhuen voisimme sanoa: heidän kotiinsa ja seurakuntaansa. Jotkut heistä voivat laajentaa näköalansa yhteisöön, mutta ei paljon enempää. He pysyvät yleensä mukavuusvyöhykkeensä rajojen sisäpuolella, jolloin he tuntevat olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi.

Heidän tragedian tuntonsa on vääristynyt

Se, että 9 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja nälkäperäisiin sairauksiin vuosittain – enemmän kuin aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin yhteensä – ei juurikaan vaikuta heihin. Suurin murhenäytelmä heille on, että heidän kissansa on kuollut eilen illalla. Se, että miljardit ihmiset eivät ole koskaan kuulleet evankeliumin sanomaa, jättää heidät kylmiksi. Viikon onnettomuus on, että joku teki naarmun kirkon lattiaan aivan saarnatuolin eteen.

He rakastavat makeisia

He nauttivat Raamatun makeasta osasta, eli lupauksista, rakkaustarinoista ja fantastisista tapahtumista. He myös tykkäävät syödä sellaista, joka on helppo niellä, kuten maito, velli ja sose, mutta he eivät pidä kiinteästä ruuasta.

”Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä” (1. Kor. 3:2).

Mitä sitten on (kiinteä) ruoka, voimme kysyä? Raamattu selittää sen selvästi sellaisissa kohdissa kuin Joh. 4:34:

”Minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, ja täytän hänen tekonsa.

Raamatussa sanan lukemista tai opetuksen vastaanottamista pidetään maitona, mutta opetuksen soveltamista – eli Jumalan tahdon tekemistä ja Hänen työnsä loppuun saattamista – pidetään kiinteänä ruokana.

Heidän käsityksensä vaarasta on vääristynyt

Toisinaan he ovat hyvin peloissaan, kun vaaraa ei ole ollenkaan ja toisinaan luottavaisia kohdatessaan vaaran. He voivat pelätä hiiriä, mutta rakastavat leikkimistä ahnaiden susien kanssa.

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia” (Matt. 7:15).

Nämä väärät sananpalvelijat eivät pelota heitä vähääkään. Itse asiassa heistä voi tulla heidän ystäviään ja he voivat tukea heidän työtänsä. Se johtuu siitä, että heidän erottamiskykynsä ei ole kehittynyt; eikä se kehity, koska he ovat edelleen juuttuneet keskustelemaan Kristuksen opin alkeista, eivätkä pyri eteenpäin kypsyyteen (ks. Hepr. 6:1).

He ovat herkkäuskoisia

Toinen lapsille ominainen piirre on, että he ovat lapsellisia ja siksi narrattavissa. Jos sinulla on sopiva lähestymistapa, voit saada heidät uskomaan melkein mihin tahansa. Esimerkiksi Paavali kirjoitti korinttolaisille kristityille sanoen heille, että he olivat vauvoja Kristuksessa (1. Kor. 3:1). Ja todellakin, myöhemmin näemme, että näitä vauvoja pettävät teeskentelijät, jotka tulevat heidän luokseen suosituskirjein. (2. Kor. 3:1). Itse asiassa petos oli niin täydellinen, että nämä vauvat aikoivat kirjoittaa näitä huijareita suosittelevan kirjeen, joten Paavalin piti pelastaa heidät näiden leijonien kynsistä ja jälleen voittaa heidän luottamuksensa sen jälkeen, kun nämä puoskarit olivat haukkuneet häntä.

Johtopäätös

Veljet, jatkakaamme kypsyyteen. Antakaamme korvamme ja sydämemme viisauden sanoille.

”Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet” (1. Kor. 2:6–8).

Read Full Post »

Previews of Coming Attractions
By Dennis Huebshman, 5.1.2020, suom. SK

Varhaisnuorena minulla oli tapana mennä elokuviin usein lauantaina ja 25 sentin pääsymaksusta saatoin viettää koko aamun katsellen elokuvia ja syöden kokonaisen 10 sentin laatikollisen popcornia. Ne olivat silloin ehdottomasti isompia kuin nyt. Yksi asia, josta aina nautin, olivat tulevien näytösten esikatselut. Ne antoivat minulle jotakin odotettavaa tulevaisuudelta.

Sanomattakin on selvää, että maan elämän kannalta se oli hyvin kauan sitten. Lähdettyäni kotoa ja mentyäni armeijaan, elokuvissa käymiseni väheni dramaattisesti. Vielä silloinkin esikatselut olivat yksi suosikkilajeistani. Vuosien kuluessa ne kerrat ovat olleet harvinaisia, kun olen mennyt teatteriin, koska voin odottaa elokuvan näyttämistä kaapeli-TV:ssä. Tuo palveluhan on tänä päivänä tarpeeksi kallis lisäämättä siihen teatterissa käymisen korkeita kustannuksia.

”Seurakuntaelämäni” ennen kotoa lähtöä koostui osallistumisesta tilaisuuksiin sunnuntaiaamuisin, sunnuntai-iltaisin, keskiviikkoiltaisin ja jos sattui olemaan viikon mittainen herätyskokoussarja, niin me olimme siellä. Käytin sanaa ”osallistuminen” (attending), koska mieleni tahtoi aina olla muissa asioissa.

Siihen aikaan, kun tulin ”keski-iän” vuosiini, kirkossa käyminen ja kaikki ajatukset Herran palvomisesta olivat satunnaisia. Tänä päivänä uskon vakaasti ”rukoussoturin” käsitteeseen, koska se kosketti minua henkilökohtaisesti. Tiesin, että oli useita, jotka rukoilivat puolestani ja siinä elämäni vaiheessa, kun kävin läpi joitakin negatiivisia asioita, Pyhä Henki antoi minulle jonkin verran käsitystä siitä, millainen iankaikkisuuteni olisi, jos elämäntyyliini ei muutu.

Se, mille altistuin, sai minussa aikaan päätöksen lukea Raamattu läpi itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni. Se käynnisti tapahtumasarjan, joka alkoi noin 33 vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että ”tulevien näytösten esikatselu” on muuttunut täysin negatiivisesta ihmeellisen ihanaksi suhteeksi Herraani ja Vapahtajaani, Jeesuksen Kristukseen ja parasta on, että se yhä kasvaa päivä päivältä. Nyt ”tulevien tapahtumien” odotukseni on sydämessäni ja mielessäni jatkuvasti. Luen jotakin Raamatusta päivittäin ja jos en tee sitä, niin tuntuu, että jotakin puuttuu.

Raamatun lukeminen läpi itselleni vain yhden kerran ei riittänyt eikä riitä. Siinä on niin paljon tietoa, jonka taivaallinen Isämme on antanut meille, että ei kukaan ole koskaan voinut oppia sitä kaikkea tämän elämän aikana. Yksi säännöllisistä rukouksistani on, että Pyhä Henki valaisisi minua edelleen ja avaisi mieleni sanomalle, jonka Isä haluaa minulla olevan tuona päivänä. Edelleenkin, luettuani läpi useita käännöksiä, havaitsen asioita, jotka eivät aikaisemmin ole kiinnittäneet huomiotani.

Yksi esimerkki tästä: Olin aina kuullut ”suorasta ja kaidasta” tiestä. Aiemmin uskoin, että se tarkoitti säännöllistä käymistä järjestäytyneessä evankelisessa seurakunnassa. Mutta, kuten vanha sanonta kuuluu, ”autotallissa seisominen ei tee minusta autoa”, niin samoin seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistuminen ei tee minusta kristittyä. Uskaltaisin sanoa, että todennäköisesti olin useita kertoja lukenut Johanneksen evankeliumin 14. luvun. Eniten huomiotani kiinnitti osa, jossa Jeesus sanoo menevänsä valmistamaan meille sijaa (jakeet 1-3).

Sitten erään kerran lukiessani jälleen tuota lukua, jae 6 hyppäsi sivulta minua kohti. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” Tutkimusraamattu, joka minulla oli tuolloin, antoi luettavaksi toisen Raamatun kohdan, johon tässä jakeessa viitattiin. Matt. 7:13-14 kertoo meille kahdesta tiestä, jotka ovat käytettävissämme. Toinen on ”lavea” ja monet ovat sillä. Toinen on ”suora ja kaita” ja harvat löytävät sen.

Lopulliset kohtalot, tai kuten edellä sanoin, ”tulevien näytösten esikatselut”, tehdään hyvin selväksi Jumalan Sanassa. Kaikki, eli jokainen maailmanlaajuisesti, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Aina, kun Jumala toistaa jotain, se on tärkeää. Käsite kaikista, jotka huutavat avuksi ja pelastuvat on kohdissa: Joel 2:32, Apt. 2:21 ja Room. 10:13.

Että Jeesus on ainoa tie, ei ole sanottu vain kohdassa Joh. 14:6, vaan myös seuraavissa ja monissa muissa kohdissa: Apt. 4:12, Joh. 3:18, Room. 8:1, 2. Piet. 3:9, 1. Joh. 5:12. Yhteenveto kaikkien näiden jakeiden sanomasta on: ”Tunne Jeesus; Tunne Isä ja sinulla on iankaikkinen elämä heidän kanssaan.” ” Ei Jeesusta – ei Isää – iankaikkisuus Tulisessa Järvessä.”

Helvettiä ei alun perin tehty ihmisille, kuten Matt. 25:41 ilmoittaa. Se tehtiin Saatanalle ja hänen demoneilleen, jotka ovat langenneita enkeleitä. Heidän kohtalonsa on ehdoton, koska ei ole mitään mahdollisuutta antaa heille anteeksi. Anteeksianto on varattu jokaiselle ihmiselle, joka on koskaan elänyt, tai tulee elämään tämän maan päällä. Se on täysin yksilöllinen valinta ja tie anteeksisaamiseen löytyy kohdasta 1. Joh. 1: 8-10. Se sanoo, että jos me tunnustamme syntimme, joita kaikki teemme (Room. 3:23) ja pyydämme anteeksi, niin Isä on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille anteeksi. Tämä on niille, jotka ovat huutaneet avuksi, katuneet elämäntapaansa ja pyytäneet Jeesusta antamaan syntinsä anteeksi ja olemaan heidän Vapahtajansa. Hän ei käännytä ketään pois. Hän ei myöskään pakota ketään tulemaan tykönsä. Myös nykyinen paavi sanoo, että me kaikki palvomme samaa jumalaa (huomaa pieni j-kirjain).

Jeesus, Paavali ja Pietari, mutta varsinkin Johannes luvuissa 1. Joh. 2-5, kuvailevat vääriä profeettoja. Antikristuksia ja vääriä profeettoja on ollut täällä siitä saakka, kun Jeesus oli maan päällä noin 2000 vuotta sitten. Meille sanotaan, että heidän määränsä kasvaa merkittävästi, kun ”tämän aikakauden loppu” on lähellä. Tämä oli muinainen ”tulevien näytösten esikatselu”. Lopullinen paha antikristus on täällä pian.

Jos teet tutkimuksen ihmisten asenteista ja toimista ennen vuotta 2000, niin huomaat, että tämän maan päällä on aina ollut syntiä ja pahoja ihmisiä. Nyt, alkaen tämän vuosituhannen alusta ja tultaessa tähän päivään, pahuus on selvästi lisääntynyt. Ja muutaman viime vuoden aikana se ei ole muuttunut vuosittain eikä kuukausittain, vaan päivittäin. Vauhti vain kasvaa ja meille pelastetuille se on positiivinen merkki, että olemme lähellä Kotiin lähtöä. Saatana tuntee Raamatun sisällön paremmin kuin yksikään meistä. Hänen ongelmansa on, että hän ei koskaan tule hyväksymään eikä ole koskaan hyväksynyt Jeesusta luojakseen ja Vapahtajakseen. Hän uskoo edelleen olevansa tasa-arvoinen Jumalan kanssa.

Meille annettiin monia merkkejä, jotka toteutuisivat, kun Israel olisi palannut omaan maahansa 2000 vuoden kuluttua. Yksi tärkeä merkki, joka on mainittu Hesekielin luvussa 38, on koalitio, joka muodostuu sen pääosakkaiden Venäjän, Iranin ja Turkin välille. Tätä koalitiota ei ole koskaan ennen ollut olemassa; mutta nyt vain muutaman viime vuoden aikana se on muodostunut ja on tällä hetkellä paikoillaan. Muuten, kun Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi 14. toukokuuta 1948, se oli ainoa kansa, joka koskaan on palannut omaan maahansa niin pitkän ajanjakson jälkeen. Se sai profeetallisen kellon käymään kohti ”keskiyön hetkeä”.

Jumala on todella hämmästyttävä! Hes. 38:4 sanoo, että hän asettaa ”koukun” tuohon koalitioon ja tänään se on paikoillaan. Kaikki kolme ovat melkein konkurssissa ja etsivät keinoa vetää itsensä ylös ja välttää omien ihmistensä vihamielisiä asenteita. Ja silloin, kas kummaa, tuossa on pikkuinen Israel. Suunnilleen New Jersey’n kokoisena se on tänä päivänä kahdeksanneksi rikkain valtio maailmassa. Äskettäin sen alueelta on löydetty massiivisia kaasu- ja öljyesiintymiä.

Sitten Amerikassa, joka on ollut yksi Israelin suurimmista liittolaisista viime vuosikymmenelle saakka, on levottomuutta. Nykyinen presidenttimme on Israelin ystävä, mutta monet muut hallituksen väestämme eivät sitä ole. Myös Israelissa on poliittisia ongelmia koskevia kysymyksiä, ja se saa Israelin näyttämään heikolta koalition silmissä.

Tämän aikakauden lopussa ja juuri ennen kuin viha/ahdistus todella alkaa, lähes koko maailma ei tue Israelia, kun sitä vastaan hyökätään. Näyttää, kuin heidät olisi tuomittu täydelliseen tuhoon, mutta Jumalalla on joitakin ”tulevien näytösten esikatseluja”. Israel käy läpi vaikean seitsemän vuoden ajanjakson ja ainakin kaksi kolmasosaa väestöstä tapetaan (Sak. 13:8). Ahdistuksen lopussa kaikki eloon jääneet israelilaiset hyväksyvät Jeesuksen Messiaanaan. Jumala kuitenkin torjuu koalition hyökkäyksen alkuunsa niin, että kenelläkään ei ole epäilystä siitä, että Hän yksin valvoo Israelin pelastumista (Hes. 38:18-23).

Mitä tulee nykyisiin uskoviin, niin kohdat 1. Kor. 15:51-53 ja 1. Tess. 4:13-17 ovat ”esikatselujamme”. Meidät säästetään Saatanan pahalta antikristukselta ja väärältä profeetalta. Kohtalomme on olla ikuisesti Jeesuksen kanssa, saatuamme uuden ikuisen ruumiin ja synnittömän ajattelutavan. Me kaikki, joilla on Pyhä Henki sisällämme, olemme se, joka pidättää pahaa, kunnes meidät otetaan pois (2. Tess. 2:6).

Jotkut sanovat, ettei se niin ole ja että jopa uskovat joutuvat läpikäymään ahdistuksen. Se merkitsisi, että Jumalan sana ei ole totta ja koko Raamattu olisi silloin arvoton. Jumala ei kuitenkaan valehtele (Tiit. 1:2 JA Hepr. 6:18). On lukuisia kohtia, joissa sanotaan, että meidät pidetään vihan ulkopuolella. Kuten Joosua sanoi: Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15).

Ota aikaa hetkinen ja harkitse tulevaisuuttasi vakavasti. Kuulutko Jeesuksen laumaan (Joh. 10,) vai onko kohtalosi Suuri Valkea Valtaistuin? (Ilm. 20:11-15). Nämä ovat ainoat kaksi mahdollisuutta. Liity meihin sillä ”suoralla ja kaidalla”, niin kaikki ”tulevien näytösten esikatselusi” ovat aivan mahtavia.

Huuda avuksi Jeesusta nyt; se voisi hyvinkin tapahtua viime hetkellä saadaksesi paikkavarauksen tempauksessa.

Shalom

huebshman46@gmail.com

 

Read Full Post »

Only With the Precious Blood of Jesus
By Pastor Mike Taylor, 29.5.2019, suom. SK

“… tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan” (1. Piet. 1:18-21).

“Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19-20)

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 3:16-17)

Se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, on kirjattu Genesikseen: Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:26-27)

Mutta kautta aikain ihminen on luullut tietävänsä paremmin kuin Jumala, lain antaja, kaiken Luoja. Jumala asetti tiettyjä periaatteita, luonnon lakeja ja omiaan ohjaamaan ihmisiä Hänen teilleen ja opettamaan heitä hurskaassa elämässä. Raamattu on kuitenkin täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka eivät kuunnelleet Jumalan sanoja, vaan poikkesivat tieltä lihansa ja syntisen luontonsa syntien mukaisesti seuraten sen sijaan ilmavallan ruhtinasta ja tämän maailman väliaikaista hallitsijaa Lusiferia – Saatanaa, paholaista.

Ihminen on lihasta tehty, mutta hänessä on hengellinen osa, joka hänen poiketessaan Jumalan Laista määritellään synniksi. Mitä on synti? Sellaiset sanat kuin rikos, virhe, likainen, väärä ja pahe, tulevat mieleen. Kukin näistä sanoista nimeävät käytöksen, joka ei saavuta hyväksyttyä mallia. Jokainen ryhmä, joka liittyy tavoittelemaan päämäärää, asettaa joukon sääntöjä, lakeja, ohjeita tai periaatteita sääntelemään asianmukaista käytöstä. Kun sellaista koodia käytetään väärin, tai ei huomioida, niin tavallisesti määrätään rangaistus.

Siinä ei ole mitään eroa, kun on kyse taivaallisesta Isästämme. Jumala vahvisti käytöskoodin, jota kutsutaan Hänen Laikseen, määriteltynä kymmenessä käskyssä. Se määritteli Hänen täydellisen luonteensa ja Hänen halunsa, että ihminen noudattaisi Hänen määrittelemäänsä tapaa elää. Ihminen on hyljännyt Jumalan elämäntavan kautta aikain ja rangaistus siitä, että hän ei noudata Jumalan täydellistä lakia, on kuolema. Room. 6:23: Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Rakkaudesta luotuihinsa Jumala antoi meille ainoan Poikansa tietäen, ettemme voisi pitää Jumalan lakeja, koska olemme myydyt synnin alle. Yhden lain kohdan rikkominen on koko lain rikkominen, koska Jumalan silmissä synti kuin synti on yhtä paha. Laki oli kasvattajamme johtamaan meidät parannukseen tietäessämme, ettemme pystyneet pitämään lain kirjainta. Se oli koko ajan Jumalan suunnitelma lunastaa luotunsa, kaikki jotka katsoisivat Hänen Poikaansa maksuna menneistä, nykyisistä ja tulevista synneistä. Jumala kattoi ne kaikki yhdellä täydellisellä uhrilla, joka oli Hänen ainosyntyinen Poikansa Jeesus Kristus. Se ei kuitenkaan estä ihmistä luulemasta, että hänellä on parempi keino – sitä sanotaan ”uskonnoksi.”  Sana on ihmisen yritys päästä Jumalan tykö ja luulonsa, että hän tietää, mitä Jumala haluaa, mutta Jumalan yritys päästä ihmisen tykö on Hänen ainoa poikansa, Jeesus Kristus. Vanhan sanonnan mukaan kaikki riippuu Jeesuksesta. Se ei riipu uskonnosta, se riippuu suhteesta ainoaan tiehen Jumalan tykö ja se on Herramme Jeesuksen kautta.

Taistelu ihmisen pelastuksesta ja gnostilaisuus

Ihmisen ”yrityksessä” luonnehtia, mitä Jumala haluaa, muodostui erilaisia yrityksiä ”uskonnossa”. Aivan alkuseurakunnan alussa kehittyi harhaoppi, että ihminen tiesi paremmin kuin Jumala. Sitä kutsuttiin gnostilaisuudeksi, joka tulee sanasta gnosis, salainen tieto. Nämä harhaoppiset uskoivat dualismiin, eli taisteluun aineen ja hengen, hyvän ja pahan sekä valon ja pimeyden välillä määriteltynä, että ruumis on paha ja henki hyvä. Nämä alkuseurakunnan varhaiset soluttautujat tunnustivat, ettei ollut väliä, mitä teit ruumiissasi, koska henki on se, jolla on väliä. He uskoivat, että Jeesus ei ollut Jumala lihassa, koska Hänen lihansa oli turmeltunut, eikä voinut olla meidän lunastajamme, vaan että pelastus tulee toisella kahdesta tavasta:

Että ainoa keino saavuttaa tosi hengellisyys on kieltää lihaltaan (aine) kaikki, mikä voisi houkutella heitä syntiin. Niistä, jotka ajattelivat näin, tuli askeetikkoja eli lihansa kiduttajia. Vastakkainen äärimmäisyys oli, että lihassa tehdyt asiat ovat merkityksettömiä, koska vain hengellä on väliä. Nämä gnostikot lankesivat irstauteen.

Raamattu osoittaa, että Paavali taisteli tätä harhaoppia vastaan erityisesti ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä, Galatalais- ja Kolossalaiskirjeessä. Apostoli Johannes taisteli sitä vastaan kaikissa kirjoituksissaan. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen luku 3 on yksi esimerkki:

3:3  Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
3:4  Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
3:5  Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
3:6  Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
3:7  Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
3:8  Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (1. Joh. 3:3-8)

Johannes väittää tätä harhaoppia vastaan. Jotkut Johanneksen työalueella näyttävät uskoneen, että he eivät voineet tehdä syntiä lihassaan, koska heidän lihansa, joka oli ainetta, oli lopulta paha joka tapauksessa, eikä sitä voitaisi lunastaa ja oli arvoton. Niinpä he päättelivät, että millään lihassa tehdyllä ei ollut vaikutusta pelastukseen. Näen tätä runsaasti tänäkin päivänä tässä likakaivossa, jota kutsumme maailmaksi. Se ympäröi meitä joka puolelta. New Age’laiset esiintulevat kirkot edistävät uutta evankeliumia, uutta tapaa seurata Jeesusta. Ja mainitsematta muodollista uskonnollista järjestöä nimeltä on olemassa toinen ”uskonto”, jonka uskon versoneen gnostilaisuuden harhaopeista, eli Raamatun ulkopuolisten perinteiden ”salaisesta tiedosta”, jolla ei ole lainkaan pohjaa Raamattusi sivuilla. Siten kukin edistää ”salaista tietoa” luomalla perinteitä, joiden luulevat määrittelevän Raamatun Jumalan.

Minusta oli ikävä lukea erään muka kristityn pastorin artikkelia, joka julisti, että meidän täytyy paketoida uudelleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi saavuttamaan tämän päivän ihmiset. Että mitä? Meidän siis täytyy pyntätä sanoma, että se houkuttelisi paremmin tämän päivän nuoria? Mitä väärää siinä on, että saarnataan Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Onko olemassa jokin toinen tie mennä Jumalan valtakuntaan, kuin Jeesuksen Kristuksen veri ja ruumis? EI!! Tarkoittaako se rock-musiikkia seurakunnassa? Tarkoittaako se, että luodaan ostoskeskustyyppinen ympäristö, joka kilpailee minkä tahansa shoppailupaikan kanssa? Tarkoittaako se, että meillä on oltava tatuointipalveluja seurakunnassa? Kyllä, sanoin tatuointipalveluja. Eräs rakas leidi kirjoitti ja kertoi, että seurakunnat hänen alueellaan mainostavat tatuointeja aivan näiden kirkkojen rakennuksissa. Jotkut näiden uusien ”valaistuneiden” seurakuntien harhaanjohdetut ihmiset luulevat, että heillä on oikeus koristella ruumiinsa erilaisilla värillisillä musteilla, mikä osoittaa, että he seuraavat ”kristillistä” sanomaa.

Hylkään kategorisesti tämän kristinuskon pseudo-muodon, koska se kirkastaa lihaa eikä Vapahtajaa. Milloin sinä töhrisit aerosolipullolla rakennusta, jossa palvot Jumalaa? Maalaisitko ristin rakennuksen sivuihin ja koristaisit pyhäkön ihmisen tekemillä symboleilla, jotka tärvelevät rakenteen eri värisillä musteilla? Onko siinä eroa, kun tatuoit ristin tai piikkikruunun selkääsi ja sanot julistavasi Jeesusta? Kuinka voimme tavoittaa kuolevan maailman, jos itse samaistumme heihin teoillamme? Sitten eräs toinen ”gnostilainen” kirkko uskoo kaikenlaiseen Raamatun ulkopuoliseen sianruokaan, jonka luulevat vievän heidät taivaaseen. (Jopa ateisti pääsee taivaaseen; tee vain hyvää) Kuultuani tämän melkein oksensin. He luulevat, että on monta tietä päästä Jumalan luokse, kun Jeesus julisti Totuuden, että HÄN on ainoa tie.

6  Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
7  Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” (Joh. 14:6-7)

Jälleen on kyse Jeesuksesta, ei perinteistäsi eikä Raamatun ulkopuolisista opetuksista, joita ei löydy Raamatusta, mutta jotka on loihdittu niiden mieliin, jotka luulivat tietävänsä paremmin kuin Jumalan Sana.

Velvollisuutemme elävän jumalan edessä

Kristittynä, eli sellaisena, joka väittää tuntevansa Jeesuksen Kristuksen, mikä on velvollisuutemme yrittäessämme elää kristityn elämää? On vain yksi esimerkki, jonka mukaan meidän on elettävä ja jota seurattava ja Hän on meidän täydellinen esimerkkimme, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sallisiko Jeesus asettaa tatuoinnin Hänen vanhurskaaseen ruumiiseensa? Seuraisiko Hän tämän maailman syntejä tekemällä, mitä näen tapahtuvan tämän päivän esiintulevissa ”valaistuneissa” seurakunnissa? Sallisiko Jeesus rukoilla ketään, paitsi Jumalaa Isäämme Hänen kauttansa – sanot ei ja olet oikeassa. Se haiskahtaa gnostilaisuudelta.

4  Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija ja totuus ei ole hänessä.
5  Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6  Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. (1. Joh. 2:4-6)

Apostoli Pietari vahvisti tämän perustelun kirjoittaessaan:

21  Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22  joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”,
23  joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24  joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”.
25  Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. (1. Piet. 2:21-25)

Jeesus on täydellinen esimerkkimme ja persoonallisuus, jota meidän tulee jäljitellä. Jumala sanoo meille Sanassaan, että meidän täytyy erottautua lihan synneistä ja tämän maailman tavoista:

16  Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
17  Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18  ja olen teidän Isänne ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. (2. Kor. 6:16-18)

Jälleen on kyse Jeesuksesta, Raamatun Jumalasta, meidän sukulunastajastamme ja Vapahtajastamme, jos nöyrrymme ja kadumme syntejämme ja noudatamme Hänen teitään. Ei ole kyse perinteistä eikä Raamatun ulkopuolisesta retoriikasta, jolla ei ole muuta perustusta paitsi pahojen ihmisten ajatukset ja toiveet.

Heitä maailmalle pelastusköysi

Minua muistutetaan päivittäin, että MAAILMA ON KUOLEMASSA, kun näen sairaaloissamme paljon ihmisiä, jotka väärinkäyttävät ruumistaan kaikenlaisilla riippuvuuksilla. Näen alkoholin raunioittamia ihmisiä, jotka juovat rankasti päivittäin. Näen ihmisiä, jotka pääsevät pilveen millä tahansa valitsemallaan huumeella ja on monia laillisia kemiallisen väärinkäytön muotoja. Näin nuoren ihmisen, joka vahingoitti ruumistaan kylpysuoloja sisältävällä K2-nimisellä aineella, ruiskuttamalla, polttamalla tai sisään hengittämällä sitä päästäkseen pilveen. Se tuhoaa heidän aivonsa, sisäelimensä ja hengityssysteeminsä.

Näen ihmisiä, jotka ovat rajusti ylipainoisia ja jotka löytävät lohdun ruuasta ja ahmimisesta ja ovat diabeettisia elinten pettäessä. Tai entä 1-2 askin ketjupolttaja, joka tuhoaa keuhkonsa, sydämensä ja avaa oven syövälle? Jos kadotettu ja kuoleva maailma kärsii tällaisesta tuhosta, niin eikö meidän pitäisi erottautua tällaisesta käytöksestä riippuvuuksineen eikä näyttää muun maailman kaltaiselta? Jos he eivät näe mitään eroa meissä, niin miksi heidän pitäisi valita tämä mies, Jeesus Kristus? Jos he eivät näe Jeesusta sinussa, niin kuuntelevatko he sinun sanomaasi? Tuskin, mutta heille kyllä kelpaa viihde seurakunnissa, vaikka loppuviikon elävät kuin piru.

Puhun nuorille, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta elävät poika- tai tyttöystävänsä kanssa ilman avioliiton pyhyyttä. Kuinka joku voi sanoa tuntevansa Jeesuksen Kristuksen, vaikka elää vastoin sitä, mitä Hän käski ja kuinka Hän eli. Ovatko he sekaisin, vai tietävätkö vain paremmin? Hei, kaikkihan sitä tekevät, vai mitä? Joten sen täytyy olla OK? Näen lapsia syntyvän avioliiton ulkopuolella uudentyyppisiin perheisiin, tai olevan samaa sukupuolta olevien pariskuntien kasvattamina ja sekö on OK? Jälleen kerran, miten voit saavuttaa maailman, joka on kuolemassa, koska on kadotettu synneissään, kun itse nautiskelet synnistä ja luulet, että kaikki on kunnossa? Jumala tuomitsee selvästi tämäntyyppisen käyttäytymisen ja kehomme ja elintapamme väärinkäytön olemassaolomme vahingoksi. Entä gnostilaiset uskonnot, jotka ehdottavat perinteitä, jotka ovat vastoin sitä, minkä Jeesus sanoi olevan ”ainoa tie takaisin Jumalan luokse”. Pelastaako seurakuntasi sinut? Puhdistaako ”öylätin” syöminen sinut Jumalan silmissä? Noudatatko seurakunnastasi löytyviä uskonnon reseptejä ja vievätkö ne sinut taivaaseen? Apostoli Pietari kirjoitti Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa:

14  Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
15  vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
16  Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”.
17  Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
18  tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
19  vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
20  hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
21  jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. (1. Piet. 1:14-21)

Elämme viimeisistä päivistä viimeisiä

On aivan selvää kaikille, jotka ovat hereillä ja näkevät tapahtumat ympärillämme, että OLEMME tämän maailman olemassaolon viimeisissä päivissä. Yhtäkkiä, ilman varoitusta, maailmasi kääntyy ylösalaisin ja sinun joko havaitaan olevan Jeesuksessa Kristuksessa, tai että tämän maailman jumala on huijannut sinua ja olet seurannut toista gnostilaista evankeliumia, joka ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Olet elänyt elämäsi sen mukaan, mikä mielestäsi on paras, etkä Jeesuksen Kristuksen selvien käskyjen mukaan soveltamatta Hänen uhriaan elämääsi. Olen yrittänyt painottaa sanomaa, että tämä maailma on nopeasti lähestymässä ahdistuksen jyrkännettä ja meidän kaikkien täytyy saada talomme järjestykseen.

Jos tunnustat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanasi, niin elä sen mukaisesti. Jos pelaat narrin peliä seuraten toista evankeliumia tai väärää messiasta ja väärinkäytät ruumistasi tavoilla, jotka ovat suorassa ristiriidassa sen yhden, Jeesuksen Kristuksen, opetusten kanssa, joka kuoli koko maailman puolesta, niin sinulla voi olla surullinen päivä edessä. Kun Jeesus karkottaa sinut läsnäolostaan lampaiden ja vuohien tuomiolla Herramme Bema-tuomioistuimella, niin et voi syyttää muita, kuin itseäsi:

33  Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle….
41  Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä….
46  Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:33, 41-46)

Nämä jakeet puhuvat siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ahdistus on päättynyt ja Jeesus on palannut maan päälle ja hallitsee rautaisella valtikalla ja istuu lihallisen jälkeläisensä kuningas Daavidin valtaistuimella.

Mutta se, mitä on tapahtunut siihen mennessä, on koko maaplaneetan hirvittävin aika, joka lakaisee pois kaiken kapinan maan päältä ja hyvin harvat ovat elossa menemään tuhatvuotiseen valtakuntaan. Jopa silloinkin jotkut tuomitaan heidän teoistaan tänä aikana ja heitetään ulos.

21  Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
22  Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt. 24-21-22)

Mitä sinun on tehtävä, jos tunnustat Jeesuksen?

Kristitty, katso itseäsi. Noudatatko Raamatun selkeää sanomaa? Teetkö jatkuvasti virheitä? Sinä erottaudut kaikesta, mikä puhuu lihan himosta ja seuraat Pyhää Henkeä, joka ohjaa sinun omaa henkeäsi vanhurskaassa elämässä. Kristitty ei tahallaan tee syntiä lihansa himon mukaan, vaan etsii vanhurskautta. Todella kääntynyt mies tai nainen on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Emme noudata minkään niin sanotun ”uskonnon” käskyjä tällä pallolla, kun seuraamme Jeesusta Kristusta ja selkeitä Raamatun ohjeita.

17  Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18  Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19  Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:17-19)

Korostaakseni ilmeistä, kyseessä ei ole ”uskonto” (mikään uskonto), koska kyseessä on suhteesi ”uskomme alkajaan ja täyttäjään” Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kyse ei ole mistään tässä maailmassa, koska tämä maailma on menossa pois ja iankaikkisuus nopeasti lähestymässä, mutta ahdistuksen tulemus on nopeutumassa ja olemme tuomioiden partaalla maailman kaikkeuden Kuninkaalta Isäjumalaltamme ja Hänen Pojaltaan Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Roomalaiskirjeestä:

19  Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20  Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan,
21  koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22  Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23  eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:19-23) 

Ihmiset kuolevat, koska käyttävät väärin kehoa, joka on tehty Jumalan kuvaksi. He seuraavat tämän maailman jumalaa ja lankeavat kaikkiin kuolemaan johtaviin saastaisiin käytäntöihin. He kuolevat ennen aikojaan ja se tapahtuu tuskallisesti. Tiedän, koska olen nähnyt sen läheltä ja henkilökohtaisesti. Tai he noudattavat ”gnostilaisen” uskonnon luuloa, että tekemällä tiettyjä harjoituksia ja perinteitä se jotenkin pelastaa heidät. Toivon, että nyt ajattelet mielessäsi, että ei pelasta.

Kuinka paljon enemmän pitäisikään meidän, jotka olemme kääntyneet Jumalan teille, pidättäytyä kaikesta, mikä näyttää maailmalliselta? Jumala pitää itse kutakin tilivelvollisena ruumiissamme tehdyistä asioista, mikä tarkoittaa, että hän palkitsee jokaisen todella kääntyneen lapsensa, mutta pidättää palkan siltä, joka ei koskaan oikein oppinut hurskaan elämisen läksyjä. Katso jakeita tämän saarnan alussa. Hän tuomitsee ankarasti satunnaisen kristityn, joka käyttää väärin ruumista, jossa Hän asuu. Hän myös tuomitsee ne, jotka noudattavat kristinuskon pseudo-muotoa, mutta kieltävät sen voiman, kuten vertauksessa lampaista ja vuohista sanotaan. Suunsoitto, että on kristitty, ei saa sitä aikaan. Se on sisäinen sydämen muutos. Olet kummajainen maailmalle, mutta Jeesus varoitti meitä kaikkia siitä.

18  Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
19  Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
20  Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
21  Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt (Joh. 15:18-21)

Kaikille evankeliumin totuutta etsiville

Aika on käymässä vähiin kadotetuille ja kuoleville, joiden synnit eivät ole maksetut Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen veriuhrilla ja murretulla ruumiilla. Jeesus on aivan ovella odottamassa kootakseen seurakuntansa tykönsä. Jeesus sanoi, että aika olisi kuin Nooan päivinä. Katso ympärillesi. Onko tämä maailma tulossa hulluksi? Eikö olekin, kuten Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan? Se todella on.

26  Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
27  he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
28  Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,
29  mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki… (Luuk. 17:26-29)

Älä katso toisiin, jotka julistavat olevansa kristittyjä, sillä jotkut voivat olla petettyjä. Älä katso seurakuntasi pappiin, paikalliseen pastoriisi tai perinteisiin, jotka yrittävät myydä sinulle tekoihin perustuvaa uskontoa. Se ei anna sinulle muuta, kuin menolipun ikuiseen piinaan.

Saatat katsoa muihin, kuinka he elävät ja käyttää sitä verukkeena sille, ettet halua tätä ilmaista armon lahjaa, joka maksettiin lähes 2000 vuotta sitten. Silloin sinä teet tämän valinnan riippumattomaksi niistä, joita pidät syynä, ettet ole antanut elämääsi ja sydäntäsi Herralle Jeesukselle Kristukselle. Olet yksin vastuussa karkotuksestasi ulkoiseen pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys. Jokainen meistä on määrätty olemaan joko kirkkaudessa ja Jumalan Kaikkivaltiaan läsnäolossa, tai olemaan karkotettuna hänen läsnäolostaan ikuisesti.

9  Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10  niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11  ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
12  Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte. (Fil. 2:9-12)

Jokainen meistä on tehty Jumalan kuvaksi. Niiden, jotka ovat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, on ymmärrettävä, että heidän ruumiinsa on Jumalan temppeli ja että meidät ostettiin hyvin kalliilla hinnalla. Tästä johtuen aloitusjakeeni koskevat juuri tätä tosiasiaa. Ne, jotka eivät ole vastaanottaneet ilmaista pelastuksen lahjaa, vaarantavat oman iankaikkisuutensa. Osoitan avoimen kutsun kaikille, jotka kuuntelevat tuota hiljaista pientä ääntä sydämessäsi ja joka vetää sinua sen Jumalan tykö, joka loi sinut. Kutsu Jumalan Henkeä sydämeesi tekemään Jeesus elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Anna Herran täydellisen uhrin, jonka Hän valmisti omalla kalliilla verellään, pelastaa sinut. Tule Jumalan Pyhän Hengen temppeliksi ja pakene kaikkea, mikä jäljittelee jotakin tästä maailmasta löytyvää, jossa muu maailma rellestää omaksi tuhokseen.

Muista lause: ”Siinä on kokonaan kyse Jeesuksesta ja suhteestasi Häneen.” Ei mikään täällä maan päältä, paitsi se, että käymme Hänen kauttansa, vie sinua palvomaan Häntä, kun kumarramme Hänen edessään iankaikkisuudessa.

16  Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17  Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18  Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

8  Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9  Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10  sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11  Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
12  Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13  Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. (Room. 10:8-13)

Nämä kaksi viimeistä Raamatustasi löytyvää kohtaa ovat avain pelastukseen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Se on niin yksinkertaista, että lapsikin osaa tehdä sen, mutta sinun täytyy tulla Hänen tykönsä lapsen kaltaisessa uskossa uskoen, mitä Hän sanoi ja ottaa vastaan Hänet ja olla peitetty ”Jeesuksen kalliilla verellä.”

Tämä on pastori Mike Taylor, joka rukoilee Jumalan pelastusta sinun sydämeesi ja elämääsi. Jos on jotakin, jossa voin neuvoa sinua, rukoilla kanssasi asian puolesta, tai vain kuunnella, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: pastormiketaylor@yahoo.com, Jumala siunatkoon teitä kaikkia: kunnes kohdataan Jeesuksen luona.

Read Full Post »

We are not turning in circles (part two)
15.5.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Emme kierrä ympyrää (osa 1).

Viimeisessä postissani huomautin tärkeästä erosta fyysisen syntymän kautta saamamme elämän ja hengellisen syntymän kautta hankitun elämän välillä, erosta, joka on siinä, että kun edelliselle on luonteenomaista enimmäkseen toistaminen, niin jälkimmäinen paljastuu vain esiin tulevien tapahtumien kautta. Toisin sanoen, edellinen palaa omille jalanjäljilleen yhä uudelleen, mutta jälkimmäinen ei milloinkaan tallaa samaa polkua kahdesti.

Mitä se siis käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että hengellistä elämäämme – toisin kuin maallista – ei voida elää mekaanisesti. Esimerkiksi kun sidomme kengännauhamme, teemme sen mekaanisesti, eli ilman ajattelua. Itse asiassa osaamme tehdä sen jopa silmät kiinni, koska olemme harjoitelleet sitä tuhansia kertoja ja teemme sen automaattisesti. Sama pätee housujen päälle panemiseen, keittolautasellisen syömiseen ja tiskaamiseen. Mutta kun kyse on hengellisestä elämästämme, niin tällaisessa automaatiossa ei ole mitään järkeä, sillä emme ole koskaan aikaisemmin edenneet tällä tavalla. Tämä yksinkertainen totuus usein unohdetaan ja väärinkäsitys johtaa aina itseluottamukseen, joka ei paljon auta.

Eksodus on siitä esimerkki. Israelin kansa tunkeutui jatkuvasti ennennäkemättömään, tuntemattomaan tunnettavaan, jumalallisen viisauden mysteeriin. Tämä alituinen sisään käyminen tuntemattomaan on tunnusomaista kahdesti syntyneen elämän etenemiselle.

Tässä ennen elämättömien kokemusten, kartoittamattomien polkujen, ennennäkemättömien olosuhteiden ja tapahtumien tuntemattomassa maassa, vain Jumala on riittävä; me olemme kuin sokeita avun tarpeessa. Ilman häntä emme voi edetä emmekä onnistua.

Tämä riittämättömyys ilmenee kauniisti Jesajan kirjassa:

”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.” (Jes. 42:16)

Epäterve käytäntö

Edellä mainittua havaintoa ei aina ymmärretä ja usein elämme hengellistä elämäämme, kuten maallistakin. Tuloksena on robottielämä, joka ei johda mihinkään, tai mikä pahempi, johtaa väärään suuntaan.

Taipumus prototyypin rakentamiseen mielessämme on yksi tämän tuomitun menettelyn ilmauksista. Anna minun selittää. Olettakaamme, että veli Yrjöllä on paha alkoholiongelma, ja huolesta ja rakkaudesta häneen haluamme auttaa häntä. Tilanne on hieman herkkä, emmekä tiedä, miten käsitellä tapausta, joten käymme polvillemme ja kyselemme Jumalalta pyytäen opastusta ja viisautta. Onneksi ajoissa Jumala rakkaudessaan ja armossaan ohjaa askeleemme ja tiettyjen konkreettisten toimien ja erityisten neuvojen avulla autamme Yrjöä voittamaan ongelmansa.

Emme ehkä ole tietoisia siitä, mutta usein valitsemamme toimintatapa ja antamamme neuvot tulevat eräänlaiseksi alitajuntaamme tallennetuksi prototyypiksi. Näin ollen, kun kohtaamme toisen Yrjön – olkoon hänen nimensä vaikka Akseli, Jussi tai Olli – niin yksinkertaisesti sovellamme mallia, jonka olemme oppineet aiemmista kokemuksista. Tästä syystä emme tarvitse kysellä Jumalalta, sillä luulemme tietävämme, kuinka käsitellä tilannetta. Niinpä painamme nappia ja prosessi alkaa.

Käsiteltyämme 47 ihmistä, jotka on luokiteltu Yrjön luokkaan, meitä pidetään jo ”asiantuntijoina”. Itse asiassa voisimme kirjoittaa kirjan, jonka otsikkona on ”Yrjö-oireyhtymä” ja kristityt, jotka kohtaavat Yrjöjä, voisivat olla taipuvaisia ostamaan kirjaamme ja soveltamaan siinä ilmaistua korkealentoista mekanismia.

Tällainen käsittely, niin ammattitaitoiselta kuin näyttääkin, voi johtaa vain keskinkertaisuuteen tai täydelliseen katastrofiin. Näin on, koska ei ole kahta Yrjöä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen; ja vaikka hoitaisit samaa Yrjöä, niin olosuhteet olisivat varmasti erilaiset. Itse asiassa Yrjökään ei olisi enää sama henkilö, sillä hän olisi ajan kuluessa muuttunut. Toisin sanoen, löytäisit itsesi polulta, jota et ole koskaan tallannut. Näin ollen sinun pitäisi käydä polvillesi, kuten teit ensimmäisellä kerralla ja pyytää Jumalaa ohjaamaan askeleitasi. Sananlaskujen neuvo on edelleen voimassa:

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi” (Sananl. 3:5).

Jumala voi ohjata meitä ottaen menneisyyden huomioon, mutta Hänen ohjauksensa ei ole kopio siitä, mitä Hän käytti aiemmin, koska kaikki on muutoksessa.

Joosian esimerkki

Raamattu tarjoaa meille useita esimerkkejä siitä, kuinka tärkeää on aina kysyä Jumalalta. Yksi löytyy Toisesta Aikakirjasta. Se koskee Joosiaa, joka oli yksi hurskaimmista kuninkaista, mitä Juudassa koskaan oli.

2. Kun. 23:25 sanoo näin:

”Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa.

Hän alkoi etsiä Jumalaa 16 vuoden iässä ja alkoi puhdistaa maata sen epäjumalista 20 vuoden iässä. Hänestä on kirjoitettu:

”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä ja vaelsi isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle(2. Aik. 34:2).

Ja edelleen:

Sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty Israelissa profeetta Samuelin ajoista asti; sillä ei kukaan Israelin kuninkaista ollut viettänyt semmoista pääsiäistä, kuin nyt viettivät Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda ja saapuvilla olevat israelilaiset sekä Jerusalemin asukkaat” (2. Aik. 35:18).

Mutta eräänä päivänä tämä suuri kuningas nojautui omaan ymmärrykseen eikä kysynyt Jumalalta. Näin kävi, kun Egyptin kuningas Neko aikoi kulkea Juudan poikki armeijansa kanssa päästäkseen Karkemisiin, joka oli tärkeä kaupunki Syyriassa, jossa hän aikoi taistella babylonialaisia vastaan. Hän olisi voinut kiertää Juudan maan, mutta Jumala oli käskenyt häntä kiirehtimään. Tässä on tuo kohta:

”Kaiken tämän jälkeen, sittenkuin Joosia oli pannut kuntoon temppelin, lähti Neko, Egyptin kuningas, sotimaan Karkemista vastaan, joka on Eufratin varrella; ja Joosia meni häntä vastaan. Niin Neko lähetti sanansaattajat hänen luokseen ja käski sanoa: ’Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä nyt tule sinua vastaan, vaan sitä sukua vastaan, joka on sodassa minun kanssani, ja Jumala on käskenyt minua kiiruhtamaan. Jätä rauhaan Jumala, joka on minun kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua.’ Mutta Joosia ei väistänyt häntä, vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan, eikä kuullut Nekon sanoja, jotka kuitenkin tulivat Jumalan suusta. Niin hän meni taistelemaan Megiddon tasangolle.” (2. Aik. 35:20–22)

Kuvitelkaamme itsemme Joosian saappaisiin. Pakanakuningas on aikeissa hyökätä hänen maahansa suurella armeijalla ja hän haluaa, että tämän uskovan, että Jumala on hänen kanssansa ja että tällä ei ole mitään hyötyä Juudan maasta. Petos näyttää liian ilmeiseltä. Aina, kun jokin armeija oli tullut Juudan rajoille, sen tarkoitus oli hyökätä siihen ja ottaa maa haltuunsa. Petos oli silmiinpistävä. Niinpä hän ryhtyi taisteluun Egyptin armeijan kanssa ja kuoli.

”Mutta ampujat ampuivat kuningas Joosiaa; ja kuningas sanoi palvelijoillensa: ’Viekää minut pois, sillä minä olen pahasti haavoittunut.’ Niin hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista ja panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Ja hän kuoli ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa.” (2. Aik. 35:23,24)

Mikä surullinen loppu. Kaikki näytti niin ilmeiseltä. Varo toimimasta nopeasti näennäisestä syystä, että sopiva toimintatapa on päivänselvä. Se on harhauttanut monia ennenkin ja seuraus on usein ollut tuhoisa. Joosia olisi voinut tapansa mukaan kysyä Jumalalta, mutta tapauksen näennäinen selvyys johti hänet harhaan.

Kysykäämme Herralta ja odottakaamme Hänen johtoaan, sillä emme ole koskaan ennen käyneet tätä tietä.

Read Full Post »

We are not turning in circles (part one)
15.4.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Epäilemättä maailmalle, jossa elämme, on ominaista ympyrät. Aurinko – ja määritelmällisesti koko aurinkokunta – kiertää Linnunradan keskustaa. Samalla maa kiertää aurinkoa ja kuu maata. Niinpä meillä on ympyrää kiertäviä ympyröitä, jotka puolestaan loputtomasti pyörivät pyörivän akselin ympäri.

Tästä seuraa, että kehomme kieppuu jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa, joka on tehty atomeista, jotka toimivat, kuten aurinkokuntammekin, eli hiukkaset kiertävät ympyröissä.

Ympyriäistä elämää

Samoin elämämme on jatkuvasti toistuvaa kiertoa. Niinpä löydämme itsemme toistamassa jotakin, jota olemme tehneet tuhansia kertoja aikaisemmin: Menemme nukkumaan uudelleen ja uudelleen; nousemme ylös yhtä usein; pukeudumme vähintään kerran päivässä; ja panemme kengät jalkaan ainakin 365 kertaa vuodessa. Syömme uudelleen ja uudelleen, tietäen, että jatkamme sitä, kunnes kuolemme. Menemme työhön ja tulemme töistä kotiin vain palataksemme samaan paikkaan seuraavana päivänä. Se on ympyrää ympyrän päälle päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Saarnaaja ei olisi voinut ilmaista sitä paremmin kirjoittaessaan:

”Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ‘Katso, tämä on uutta’, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.” (Saarn. 1:1–11)

Ja jälleen:

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla” (Saarn. 1:9).

On selvää, että joitakin asioita toistetaan useammin kuin toisia, mutta kaikille on yhteistä yksi: aiempien toistojen aikana saatua kokemusta ja tietoa voidaan soveltaa mekaanisesti ja tehokkaasti seuraavissa toistoissa. Niinpä opimme sitomaan kengännauhamme hyvin nuorena, aluksi aika huonosti, mutta muutaman vuoden kuluttua olemme siinä mestareita. Sama pätee purkin avaamiseen ja kravattisolmun tekemiseen. Nyt en sano, että kaikki luonnollisessa elämässä on toistuvaa, mutta varmasti suurin osa.

Toisen syntymän kautta saatu elämä

Sitä vastoin elämää, jonka olemme saaneet Hengen kautta, luonnehtivat enimmäkseen ennen kokemattomat tapahtumat. Se johtaa meidät tielle, jota emme koskaan aikaisemmin ole kulkeneet. Jos luonnollinen elämä on enimmäkseen kehää kiertävää eli ennustettavan mallin toistamista, niin hengelliselle elämälle on luonteenomaista arvaamattomista tapahtumista koostuva suoraviivainen kehitys.

Joosuan kirjassa on kohta, joka ilmentää tuota käsitettä kauniisti:

”Niin Joosua nousi varhain seuraavana aamuna ja he lähtivät liikkeelle Sittimistä ja tulivat Jordanille, hän ja kaikki israelilaiset; ja he olivat siellä yötä, ennenkuin menivät virran yli. Mutta kolmen päivän kuluttua kulkivat päällysmiehet halki leirin ja käskivät kansaa sanoen: ’Kun te näette Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin ja leeviläiset papit sitä kantamassa, niin lähtekää tekin liikkeelle paikoiltanne ja seuratkaa sitä. Kuitenkin olkoon noin kahdentuhannen kyynärän välimatka teidän ja sen välillä – älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä.’” (Joos. 3:1–4)

Tässä päällysmiehet selventävät, että ihmisten ei pitänyt liikkua omin päin. Heitä käskettiin odottamaan, kunnes liitonarkki oli liikkeellä. On mielenkiintoista, että heitä kehotettiin myös jättämään välimatkaa itsensä ja arkin väliin noin kilometrin verran.

Tässä meillä on paljon oppimista. Kuinka monesti meillä onkaan kiusaus lähteä liikkeelle, ennen kuin Jumala on ottanut askeltakaan! Ja kuinka monesti – kärsimättömyydessämme – ohitamme Hänet, ikään kuin Hän ei tietäisi ajan merkitystä! Tällainen hengellinen vimma on kaksinkertaisen typerää. Ensinnäkin, koska emme edes tiedä, mihin olemme menossa, eli emme ole aikaisemmin edenneet tällä tavalla; ja toiseksi, koska ilman Häntä emme voi tehdä mitään.

Se muistuttaa minua kokemuksesta, joka minulla oli vaimoni kanssa muutama vuosi sitten. Olimme menossa hakemaan tytärtämme Sevillen linja-autoasemalta. Yleensä minä olen se, joka ajaa, mutta tällä kertaa vaimoni oli ratissa. Hän jätti minut aseman eteen ja meni etsimään parkkipaikkaa. Jonkin ajan kuluttua hän liittyi minuun ja kohta sen jälkeen tyttäremme tuli. Muutaman minuutin kuluttua aloimme kävellä takaisin autolle ja kaksi naistani puhelivat ja kävelivät aika rauhallisesti – mikä ei juuri ole minun tyylini. Jossakin vaiheessa löysin itseni huhkimassa heidän edellään vain tajutakseni, etten tiennyt, minne auto oli pysäköity.

Valitettavasti tällainen hölmöily on tavallista hengellisellä matkallamme. Kävelemme, kuin se, joka tuntee tien vain huomataksemme, että olemme hukanneet kallista aikaa, tai mikä vielä pahempi, kävelleet päätä pahkaa kommellukseen. Tämä määräys on edelleen voimassa: ”älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä”.

Israelilaiset

Päällysmiesten antaessa näitä ohjeita Israelilaiset olivat vaeltaneet erämaassa hyvin kauan. Näiden vuosikymmenten aikana he olivat saaneet hyödyllistä ja käytännöllistä tietoa. Heidän kokemuksensa ja tietonsa olivat hyvin arvokkaita olosuhteissa, joissa niitä voitiin soveltaa, eli toistojen aikoina, mutta kun tuli kyse suunnasta, niistä ei ollut apua. Jumala oli heidän ainoa toivonsa.

Jatkuu artikkelissa Emme kierrä ympyrää (osa 2).

Read Full Post »

The Need of Revelation
19.4.2015 by Simon Desjardins, suom. SK

Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil. 3:15).

Samoin kuin ei ole kristillistä elämää ilman meissä sisäisesti asuvaa Henkeä (Room. 8:9), samoin ei voi olla uudistumista ilman jumalallista ilmoitusta (Gal. 1:16). Jumalan Poika täytyy ilmoittaa henkilökohtaisella tasolla, tai muuten kristinusko jää uskonnoksi, kahdesti kuolleeksi, juuriltaan reväistyksi.

Nykyajan taipumus liittää ihmisälyyn sen alalle vieraita kykyjä on jo kostautunut meille jättäen haavoja ja mustelmia ja märkiviä haavaumia. Kuitenkin, kummallista kyllä, suuntaus kukoistaa edelleen ja sitä edistetään hengellisenä vuosisadan kauppana. Näyttää, että sanoja ”ihminen ei voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta” (Joh. 3:27), epäillään yhä enemmän ja tässä me olemme saamassa ”jotakin” tällä puolen ikuisten ovien kuin haastamaan viisaan ymmärryksen.

Niinpä yhä uudelleen ihmisiä tulee seurakuntiimme takaovesta, he viisastuvat seminaareissa ja kohta sen jälkeen heidät pannaan saarnaamaan. Sellaisessa asetelmassa ei ole yllättävää nähdä pyhitettävän epämoraalisia käytäntöjä ”tiedon nimissä” ja opetettavan ”oppineisuuden” nimissä. Mitä pikemmin ymmärrämme evankelisen kekseliäisyytemme rajat, sitä paremmassa asemassa olemme. Yksin jätettynä älymme, niin suuri, kuin se kenties onkin, ei voi lentää kovin korkealle, kun tulee aika ymmärtää hengellinen todellisuus. Itsessään se on tuomittu pysymään maassa kuin siivetön kotka.

Apostolien esimerkki

Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:44). Tämä oli kaikkien apostolien, myös Pietarin, kokemus. Hän tuli Jeesuksen tykö, koska Isä veti häntä; ja Isä veti häntä ilmoittamalla Hänelle iankaikkisen Poikansa. Tämä on syy, miksi Pietari voi sanoa:

”…ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:69).

Pietarin usko ja tieto eivät olleet pelkästään älyllisiä; ne eivät lähteneet ihmisistä, eivätkä olleet ihmisen ponnistelun tulosta. Jeesuksen mukaan ne olivat ylhäältä tulevan valaistumisen tulos, ilmoitus Sydämeltä sydämelle:

”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa’.” (Matt. 16: 16,17)

Nämä jakeet paljastavat selvästi, että Pietarin usko ja tieto Jeesuksen henkilöstä olivat jumalallisen ilmoituksen jälkivaikutuksia. Tämä, eikä mikään muu, on kaiken kristillisen tiedon malli. Kaikki, mikä lähtee muusta lähteestä, karisee tuulessa ja murenee myrskyssä.

Liian kaukana ja liian syvällä

Se, mikä tekee ilmoituksen ehdottoman välttämättömäksi, on se tosiasia, että Jumalan tieto on liian syvää meille hakea. Alusta saakka rajallisuutemme jäävää meidät. Emme ole ainoastaan kykenemättömiä saavuttamaan sitä ja vaikka saisimmekin sen, emme pystyisi säilyttämään sitä. Paavali ilmaisee tämän totuuden kauniisti kirjoittaessaan:

”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room. 11:33)

Tämä on se katkera todellisuus, jonka ihminen kohtaa yrittäessään ymmärtää jumalallista; äärettömyys on ylitettävä, ennen kuin hän voi koskettaa todellisuutta. Ihana uutinen on, että ääretön Henki voi muuntaa käsittämättömän etäisen välittömään nykyisyyteen: Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin” (1. Kor. 2:10). Sen, mikä on meille liian syvää, sen ikuinen Henki tuo ja välittää suoraan sydämeemme. Tässä totuudessa, eikä missään muualla, on toivomme.

Vain Jumala tietää mitä Jumalassa on

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” (1. Kor. 2:11). Tässä ihminen julistetaan kelpaamattomaksi ja täysin kyvyttömäksi hankkimaan tietoa Pyhästä. Kaikki hänen älykkyytensä ja kekseliäisyytensä murskataan tässä jumalallisen mysteerin ikuiseen kallioon. Ilmoitus tai ei mitään; Jumalan lahja tai ihmisen täydellinen tietämättömyys. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Siitä seuraa, että me ihmiset emme voi ymmärtää taivaita ylhäällä, kuten ymmärrämme maan alhaalla. Itse asiassa Paavali menee vielä pidemmälle; hän julistaa, että ”kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki”. Huomaa, että verbi tietää, on preesensissä. Paavali sanoo, ettemme ole ainoastaan kyvyttömiä saavuttamaan jumalallista tietoa ilman Henkeä välittäjänä ja vaikka saisimme sellaista tietoa, emme voisi säilyttää sitä ilman Hänen läsnäoloaan. Toisin sanoen tiedon ilmoittaja on myös välttämätön sen säilyttämiseksi. Vain Hän tietää, mitä Jumalan hengessä on, mikä tarkoittaa, että ilman Häntä ilmoitettu tieto lakkaisi hengittämästä ja tukehtuisi ihmisen rajallisuudessa. Meillä on tieto niin kauan, kuin meillä on Henki.

Alusta loppuun

Tällainen valaistuminen ei ole välttämätön vain kristilliseen elämään pääsemiseksi. Se on ainoa silta, joka päivittäin yhdistää maan taivaaseen. Kun Jeesus sanoo: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4), niin Hän viittaa tähän tiedon jakamiseen, johon liittyy vastaava usko. Huomaa, että Jeesuksen käyttämä verbi ”lähtee” on preesensissä. Tuhansia vuosia sitten puhutut sanat – kirjoitetut Raamattuun – voivat täyttää vain päämme. Mutta kun Jumala uudelleen pukee ne sanoiksi, niistä tulee ”henki ja elämä” (Joh. 6:63).

Ilman tätä siirtymistä potentiaalisuudesta todellisuuteen, ne voisivat jäädä riisutuksi kaikesta ilmoituksen voimasta. Näin ollen törmäämme kysymykseen: Kuulemmeko Jumalan äänen?

Tykkään, kuinka Young’s Literal Translation kääntää jakeen Room. 10:17: ”So then the faith is by a report, and the report through a saying of God.” (Raamattu Kansalle: Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.). Ellei Jumala puhu, niin mikään ei saavuta sydäntä, vaikka kuinka paljon lukisi. Daavid ymmärsi sen hyvin:Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet” (Ps. 28:1). (Englantilaiset käännökset eivät puhu haudasta, vaan käyttävät vielä pahempaa sanaa pit = kuilu, helvetti. Suom. Huom.)

Johtopäätös

Ihmisten sanat voivat tuottaa vain älyllistä tietoa ja älyllistä uskoa ja toisinaan niin saatu tieto on valitettavasti epäpätevää so. ei totuudenmukaista. Ellei Jumalan voitelu ole läsnä, mitään ikuista ei voida saavuttaa. Samoin ihmisen ponnistus voi saavuttaa vain vuoren huipun, ei koskaan taivaita sen yläpuolella. Sinne päästäksemme tarvitsemme Jumalan armollisen kommunikaation. Vasta silloin saamme sellaisen tiedon, että se pystyy tuottamaan Herran pelkoa ja vanhurskauden hedelmää. Ja näin saatu tieto esiintyy aina yhtä aikaa vastaavan uskon kanssa ja samassa suhteessa.

Väite, että omistaa suuren uskon ja vähän tietoa, on mielettömyys, joka on vallannut, valitettavasti, monien laumasieluisten ihmisten (sheeple) mielet (ks. postini Tieto ja usko, 11.3.2015). Totuus on kuitenkin horjumaton: Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat” (Ps. 9:10). Ja mitä enemmän he tuntevat sitä, sitä enemmän he luottavat Häneen. Ei ole mitään oikotietä. Ilman ylhäältä tulevaa tietoa ei alhaalla voi olla pelastavaa uskoa.

Read Full Post »

Older Posts »