Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kristuksen tuoksu’

Is God with you?
By Simon Desjardins, 13.4.2018, suom SK

Kysymykseen: Onko Jumala kanssasi, useimmat evankelikaalit vastaisivat: ”Tietysti Jumala on minun kanssani! Minähän olen kristitty.” Mutta samaistuuko Jumala sinuun siinä määrin, että se näkyy? Voivatko ihmiset nähdä ja tietää, että Jumala on kanssasi? Tämä on se kysymys, jota lyhyesti pohdimme tässä postissa.

Saul ja Daavid

”Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä. Niin Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies.” (1. Sam. 18:28, 29).

Mitä Saul näki Daavidissa, joka herätti hänen tietoisuutensa Jumalan läsnäolosta? Hän näki muun muassa, että Jumalan varjelus näkyi Daavidin elämässä. Kaikki, mitä hän yritti tehdä vahingoittaakseen Daavidia, päättyi turhautumiseen, koska Jumala kertoi kaiken Daavidille etukäteen.

Toinen seikka, jonka Saul havaitsi, oli, että Daavid menestyi jatkuvasti epäsuotuisista olosuhteista huolimatta. Riippumatta, mitä joutui kohtaamaan, hän edistyi, sillä hän oli päättänyt vaeltaa Herran pelossa. Sen lisäksi Saul havaitsi miehen, joka kieltäytyi kostamasta itse, nuoren miehen, joka oli oppinut, että kosto kuuluu Jumalalle. Kenties tämä Daavidin elämän puoli oli tärkein syy, että kuningas niin pelkäsi häntä. Hän saattoi ymmärtää nuoren muusikon löytäneen suosion Jumalan silmissä. Hän oli siunattu ja Jumalan huolenpito ja varjelus olivat hänen kanssansa.

Sitten Saul saattoi nähdä Daavidissa myös Jumalan sydämen. Esimerkki siitä ilmenee kysymyksessä, jonka Daavid esitti Saulin kuoltua: ”Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?” (2. Sam. 9:3). Kaiken sen jälkeen, mitä Saul oli hänelle aiheuttanut, Daavid halusi siunata hänen jälkeläisiään. Hän halusi osoittaa heille, ei pelkästään ihmisen ystävällisyyttä, vaan Jumalan.

Entä minä?

Kuinka minä pärjään vertailussa? Kun ihmiset katsovat minua, niin näkevätkö he Jumalan tapoja vai ihmisten? Osoitanko Jumalan teitä, vai ihmisten? Kostanko itse, vai jätänkö sen Jumalan käsiin? Olenko pahastunut vai armollinen? Siunaanko niitä, jotka kiroavat minua, vai maksanko pahan pahalla? Vastaukseni näihin kysymyksiin ovat hyvin merkittäviä. Ne itseasiassa vastaavat ensimmäiseen kysymykseen, joka kuuluu: Onko Jumala samaistunut minuun niin, että se näkyy?

Ei riitä, että sanoo olevansa evankelinen tai kristitty. Jumala tahtoo ilmaista oman elämänsä meidän kauttamme.

Apostoli Paavali

Pakanain apostoli oli myös mies, jossa Jumalan elämä ilmeni. Hän kirjoittaa näin:

”Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.” (2. Kor. 4:10,11)

Tässä on ehdot jokaiselle, joka haluaa, että Jumalan elämä ilmenee hänen ruumiissaan, eli hänen lihassaan. Joskus kuulemme: ”Minulla on Jeesus sydämessäni.” Se ei kuitenkaan riitä. Jumala haluaa konkretisoitua lihassamme, tässä osassamme meitä, jota ihmiset voivat katsella, koskettaa ja kuulla, kun toimimme, reagoimme ja vaikutamme.

Joosef

”Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.” (1. Moos. 39:2,3)

Joten tässä meillä jälleen on mies, joka näki jotakin epätavallista. Hän näki, että Jumala oli ihmisen kanssa. Joosefin ollessa lähellä Jumalan läsnäolo oli havaittavissa. Hän, kuten Daavid hänen jälkeensä, menestyi kaikessa, mitä teki.

”Eikä vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.” (1. Moos. 39:23).

Olosuhteet eivätkä ihmiset voineet kaataa Joosefia.  Vankilassakin hän menestyi. Emme nyt puhu tässä pelkästään aineellisesta menestymisestä. Puhumme menestymisestä Jumalan teillä, Hänen suosiossaan ja luottamisessa Häneen. Sama on totta Paavalin ja Silaan kohdalla. Vankilassakin he menestyivät.

Iisak

Ennen Joosefia meillä on Iisak: ”Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana. Mutta Iisak sanoi heille: ‘Minkätähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamieliset ja karkoititte minut luotanne?’ He vastasivat: ‘Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi.’” (1. Moos. 26: 26–28).

Iisakin elämä ei jättänyt tilaa epäilyksille. Abimelek, Ahusat ja Piikol olivat varmoja siitä, että Jumala oli hänen kanssansa, sillä hän oli elävä osoitus Jumalan siunauksista. Hänessä näkyi todistus Jumalan huolenpidosta ja uskollisuudesta. Voivatko ihmiset sanoa minulle: ”Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi”?

Entä Aabraham? Samat Abimelek ka Piikol sanoivat hänelle:Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet” (1. Moos. 21:22).

Haaste

Kaikki nämä miehet ja monet muut säteilivät Jumalan kunniaa. Mikä oli heidän vastuunsa, siitä on tullut meidän vastuumme. Armo, joka oli heidän päällänsä, voi olla meidän päällämme ja ehkä vielä suuremmassa määrin.

Veljet! Kantakaamme ruumiissamme Herran Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä voisi ilmetä ruumiissamme. Ja olkaamme me, jotka elämme, alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä voisi ilmetä kuolevaisessa lihassamme. Tämä, ei paljon muuta, on kutsumuksemme ydin.

Read Full Post »

The Smell of Holiness (part 2)
14.3.2017, posted by Simon Desjardins, suom. SK

Edellisessä postauksessani Pyhyyden tuoksu, osa 1 näimme muun muassa, että pyhyyden tuoksu saa paholaisen pakenemaan. Uusi Testamentti tekee kuitenkin selväksi, että tämä tuoksuva voitelu ei tule lihallisen saastan päälle. Ensin täytyy tapahtua pesu.

Kun nainen voiteli Jeesuksen jalat, hän pesi ne ensin kyynelillään ja kuivasi hiuksillaan (Luuk. 7:37,38). Sama nähdään Ruutin kirjassa. Noomi sanoo miniälleen:Niin peseydy nyt ja voitele itsesi” (Ruut 3:3). Samoin Laulujen laulussa me näemme, että morsiamen kädet tiukkuvat mirhaa ja sormet sulaa mirhaa (Laul. l. 5:5). Tässäkin tapahtui pesu ennen voitelua (Laul. l. 5:3).

Toivoa tuoretta voitelua viivytellessämme lihallisen mielen alueella on kaikesta todellisuudesta irrotettua haaveilua.

Asiaankuuluva kysymys on: Mitä me todella haluamme? Jos tämä kysymys askarruttaa meitä, se ei askarruta paholaista. Melkein aina hän tietää tarkalleen, mitä me haluamme, koska toimemme erittävät syvimpien toiveidemme hajua.

Lihallinen haju, jota usein lähetämme, ei voi olla piilossa ainakaan kovin kauan. Voimme ehkä yrittää peittää sen uskonnollisilla hajuvesillä, mutta ennemmin tai myöhemmin lihallinen aromi tulee taas esiin saaden demonit virnistelemään meille tyytyväisinä.

Missä me oleskelemme?

Näimme edellisessä postauksessani, että Jeesus on kuin mirhakimppu (Laul. l. 1:13). Mirha ei kuitenkaan ollut vain jotakin, jota Hän laittoi päällensä peittämään epämiellyttäviä hajuja. Se oli jotakin, joka oli kietoutunut yhteen Hänen koko luontonsa kanssa. Hän kuljetti mirhan tuoksua, koska vietti yönsä siellä, missä mirhaa kasvoi paljon.

”Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle” (Laul. l. 4:6).

Tämä käytäntö vahvistetaan Matteuksen evankeliumissa:

”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä” (Matt. 14:23).

Ihminen imee itseensä aina sen paikan hajun, jossa viipyy. Kun Iisak siunasi Jaakobia, hän luuli siunaavansa Eesauta, koska Jaakobin päällä olevat vaatteet olivat Eesaun ja niissä oli Eesaun haju. Tämä erityispiirre oli se, joka harhautti Iisakin. Tässä hänen sanansa:

”Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut” (1. Moos. 27:27).

Eesaun vaatteet olivat imeneet kedon tuoksun, koska hän vietti siellä paljon aikaa.

Luulla, että voimme oleskella Jordanin tasangolla ja levittää Libanonin tuoksua on iso väärinkäsitys. Totuus on: Ihminen levittää aina sen paikan tuoksua, missä hänen sydämensä viipyy; eikä tästä säännöstä ole poikkeusta.

Millainen maine sinulla on pahojen henkien keskuudessa?

Apostolien teoista löytyy raportti, jonka pitäisi johtaa meidät syvään mietiskelyyn. Tässä se kohta:

”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.” (Apt. 19:11–16)

Tämä kohta osoittaa, että Jeesuksella ja Paavalilla oli mainetta demonien keskuudessa. Se on oikein, he olivat tehneet itselleen nimen, joka tuli tunnetuksi pimeyden joukkojen keskuudessa.

Jeesus

Kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, Hän näytti ensin olevan pelkästään ihminen, ja paholainen legioonineen käsittelivät häntä sellaisena. Mutta vähitellen heille kävi ilmeiseksi, että tässä miehessä oli jotakin epätavallista, sillä Hän pystyi vastustamaan kiusauksia ja seisomaan lujana kaikenlaisissa vastoinkäymisissä.

Olemme lukeneet, kuinka paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa 40 päivää. On kuitenkin mahdollista, että Lusifer oli jo aikaisemmin lähettänyt joitakin demoneistaan vain kuullakseen heidän epäonnistuneen tehtävässään. Niinpä hän viimein meni itse saadakseen homman hoidetuksi, mutta kauhukseen hänkään ei voinut voittaa, vaikka kuinka yritti. Lopulta Jeesuksesta tulee väittelyn kohde pahojen henkien keskuudessa ja hän saa maineen pimeyden valtakunnassa.

Paavali

Sama on totta koskien Paavalia. Hän vastusti paholaista yhä uudelleen ja siten, että hänestä tuli hyvin kuuluisa pirun porukoissa. Paavaliin on täytynyt liittyä tuoksu, joka erottui kapinallisten enkelien keskuudessa.

Jumala auttakoon meitä saamaan tuon tuoksun, niin että vihaisimme lihan tahraamaa ihokastakin.

Read Full Post »

Smell of Holiness (part 1)
16.2.2017, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Tässä lyhyessä sarjassa yritän kuvailla olemassa olevaa, joka ylittää sanat ja muodot, asiaa, joka on yhtä todellinen kuin aurinko ja pysyvämpi kuin tähdet, nimittäin pyhyyden tuoksua.

Yhtä lailla kuin hajuvesien tuoksu on oikeasti olemassa, on olemassa myös tuoksu, joka päivänselvästi osoittaa jumalallisen pyhyyden läsnäolon. Juuri tämä aromi on se, joka saa paholaisen raivoihinsa ja aina siitä saakka, kun kohtasi Ihmisen Pojan erämaassa, se saa hänet kääntymään takaisin häntä koipien välissä. Siitä saakka Lusiferille ja hänen demoneillensa pyhyyden tuoksu on ollut kuin haisunäädän haju; hän kauhistuu sitä ja pakenee kuin kissa vettä. Tämä on ollut häntä vastustaneiden pyhien kokemus: he näkivät hänen tappionsa ja kiireisen pakonsa (Jaak. 4:7).

Tulevaisten varjo

Vanhassa Testamentissa tätä tuoksua edusti pyhä voiteluöljy. Se oli alun perin tarkoitettu vuodatettavaksi pappien ja ylimmäisten pappien päälle heitä pyhitettäessä ja sitä käytettiin myös ilmestysmajan esineiden pyhittämiseen. (2. Moos. 30:26). Kun ihminen tai esine oli siten voideltu, ne olivat qodesh eli kaikkein pyhimpiä. Ei ihme, että israelilaisia kiellettiin tekemästä mitään sen kaltaista (2. Moos. 30:32). Sen tuoksu oli ainutlaatuinen. Se oli valmistettu mirhasta, kanelista, kalmoruo’osta, kassiasta ja oliiviöljystä. Sen tuoksu kuitenkin tuli pääasiassa viidestäsadasta sekelistä sulavaa mirhaa.

Jeesuksen Kristuksen tuoksu

On mielenkiintoista panna merkille, että Jeesus aloitti ja lopetti elämänsä mirhan kera. Hänen syntyessään viisaat miehet lahjoittivat sitä hänelle (Matt. 2.11) ja ennen hänen hautaamistaan Nikodeemus hankki sata naulaa (34 kg) mirhaa ja aloeta (Joh. 19:39).

Laulujen laulun viittaus Jeesukseen sanoo myös:Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää” (Laul. l. 1:13). Ja edelleen: ”Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa” (Laul. l. 5:13).

Tämä on Rakastetun tuoksu, mutta se on myös Hänen morsiamensa tuoksu: minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin. (Laul. l. 5:5).

Jumala tahtoo meidän lähettävän pyhyyden tuoksua, sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1. Joh. 4:17): ”Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde” (Laul. l. 4:12).

Pyhyyden tuoksu saa helvetin vapisemaan

Jeesus on vastaanottanut tämän pyhän voiteluöljyn, koska Hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä (Hepr. 1:9). Kuten edellä osoitin ja kuten Raamattu todistaa, niin paholainen vihaa tätä hajua ja tunnistaa sen kaukaa.

Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: ”Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” (Luuk. 4:33,34).

Ne tiesivät hänen olevan pyhä, so. erotettu Isänsä käyttöön ja tämä todellisuus pelotti niitä.

Asiaankuuluva kysymys on seuraava: Onko minulla pyhyyden tuoksu? Vai tykkääkö paholainen hengailla ympärilläni vaatteitteni hajun houkuttelemana? Yksi asia on varma: kristitty, joka ”pitää lihastaan huolta niin, että himot heräävät” (Room. 13.14), levittää lihallista aromia, joka vetää Lusiferin ja hänen demoninsa lähelle. Joskus ihmiset valittavat sanoen: ”Paholainen on aina ympärilläni.” Siihen vastaan: ”Ota se mätä kalan pala pois taskustasi ja kissa lakkaa seuraamasta sinua.”

Apostoli Paavali näyttää osoittavan samaan suuntaan sanoessaan: Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6).

Kuten Psalmi 48 todistaa, että kun asumme Hänen pyhällä vuorellaan, niin vihollisemme vapisevat:

”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat(Ps. 48:1–6).

Hänen pyhällä vuorellaan on suojeleva tuoksu. Mutta: ”Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?” Vastauksen ei pitäisi yllättää ketään: ”Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, – tämä on Jaakob. Sela.” (Ps. 24:3–6)

Jeesus ja Jumalan pelko

Jesajan kirjassa on mielenkiintoinen jae, joka on aiheuttanut kääntäjille vaikeuksia. Se löytyy luvun 11 jakeesta 3. Viitaten Jeesukseen siinä sanotaan:

Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta (KR 1938).

Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta (Raamattu Kansalle).

Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen (Biblia 1776).

And He will delight in the fear of the Lord, and He will not judge by what His eyes see,nor make a decision by what His ears hear” (NASB).

Keil & Delitzsch’in Vanhan testamentin kommentaarilla on jotakin mielenkiintoista sanottavaa koskien tätä jaetta. Se viittaa siihen, että ilo, johon on viitattu, on peräisin erityisestä tuoksusta, nimittäin Herran pelon aromista. Itseasiassa Keil & Delitzsch kääntävät jakeen alkuosan näin: ”Ja Jahven pelko on tuoksu Hänelle.” Joten tässä meillä on Jeesus, joka ilahduttaa itseään erityisessä tuoksussa, tuoksussa, joka saa Jumalan viholliset kärsimään kauheita tuskia musertavassa fobiassa. Voit lukea mitä Keil & Delitzsch’illä on sanottavaa tästä.

Jätän sinulle kaksi aromaattista jaetta, jotka ehkä saavat sinut iloitsemaan: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.” (Ps. 45:7,8)

Jatkuu artikkelissa Pyhyyden tuoksu, osa 2.

Read Full Post »