Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kristus’

Christ the Head
Posted by Simon Desjardins 16.11.2017, suom. SK

Viime postauksessani toin esiin, että kristityn kasvu riippuu siitä, kuinka olemme kiinnitetyt Päähän so. Kristukseen (Kol. 2:18, 19). Tänään kuitenkin haluaisin mennä askelta pitemmälle ja esittää, että koko kristillisen elämämme laatu riippuu tuosta kiinnityksestä.

Kristillinen taito on Päässä

Mozart soitti pianoa käsillään – silti, kuten kaikki ymmärrämme – hänen taitonsa tuli hänen päästään. Sellaiset tekijät kuin rytmi, harmonia, koordinaatio ja melodisuus eivät syntyneet hänen käsissään. Ne lähtivät hänen päästään ja välittyivät hänen sormiinsa nivelten ja jänteitten kautta. Jos kommunikaatio hänen käsiensä ja päänsä välillä olisi häiriintynyt, hän ei olisi osannut soittaa ainuttakaan konserttoa.

Sama pätee Vincent van Gogh’iin ja jokaiseen taiteilijaan, jonka taito johtuu hänen päästään. Se, mikä pätee fyysiseen taitoomme, pätee myös hengelliseen siirrettynä. Jeesus oli oikeassa sanoessaan, että ilman Häntä emme voi tehdä mitään (Joh. 15:5). Ja Paavali todistaa, että kykymme on Jumalasta (2. Kor. 3:5).

Myönnettäköön, että ateistit tai penseät kristityt voivat suorittaa joitakin evankelisia toimia, kuten saarnaamista, mutta on selvää, että millään ei voi olla hengellistä arvoa, jos se lähtee pelkästään ihmisen resursseista. Kaikki nämä ns. ”tuottavuudet” muuttuvat savuksi sillä hetkellä, kun viimeinen pasuuna soi. Kun puhumme kristillisestä pätevyydestä, viittaamme kykyyn, joka Kristuksella on toteuttaa jumalallinen tarkoitus.

Me kristityt voimme osallistua hänen kyvykkyyteensä sen kautta, että yhdistymme Häneen. Luulla, että kristillinen taitavuus tulee akateemisen edistyksen tai pappiskoulutuksen kautta, merkitsee ajautumista pois kristinuskosta. Se on lainaus maailmasta, joka on jo jättänyt negatiiviset merkkinsä nykyisiin evankelisiin suuntauksiimme.

Voitelu tulee päästä

Koska sana ”Kristus” tarkoittaa ”voideltu” ja on vain yksi Kristus, niin siitä seuraa, että voi olla vain yksi voideltu.

Aaronin voitelu on hyvä esimerkki. Pyhän Hengen innoittamana Psalmin 133 tekijä kirjoittaa:

”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.”

Tässä ei mainita Aaronin käsiä eikä jalkoja. Vain pää sai voitelun, ei jäsenet. Itseasiassa ”kallis öljy” ei tiukkunut hänen ruumiilleen, vaan hänen viitalleen. Mutta kuten kaikki tiedämme, että kun Aaronin jalat liikkuivat, ne liikkuivat Aaronin voitelussa, koska ne olivat hyvin yhdistetyt hänen päähänsä.

Jos haluat voitelun, niin varmista, että olet hyvin kiinni Jeesuksessa. Tämä on ainoa toivosi. Jos sinun ja Hänen välillään on jotakin, mikä tahansa häiriö, joka tekee kommunikaation tehottomaksi, jokin synti, tai ystävyys maailman kanssa, niin voitelua ei välity sinulle jäsenenä. Koet vain kuollutta uskonnollisuutta, et enempää. Ja minun täytyy sanoa tässä, että kuollut uskonnollisuus voi olla hyvin hauskaa, sillä me olemme koristelleet sen kaikenlaisilla viihdykkeillä luomaan yltäkylläisyyttä ja kiinnostavuutta.

Nykyisin monet olettavat voivansa saada voitelun riippumatta hengellisestä tilastaan. He luulevat, että heidän täytyy vain mennä oikeaan paikkaan ja tavata oikea saarnaaja. Jumalan sanan arvovallalla sanon teille: Ei näin.

Yhteistoiminta ja tietoisuus tulevat Päästä

Kun Mozart soitti pianoa, hänen oikea ja vasen kätensä olivat täydellisesti tahdissa. Se johtui siitä, että kumpikin käsi oli tietoinen toisesta. Ne eivät olleet ainoastaan tietoisia toistensa olemassaolosta. Ne olivat tietoisia toistensa asemasta. Jos esimerkiksi suljet silmäsi ja laitat vasemman kätesi selkäsi taakse, niin oikealla kädelläsi ei ole mitään vaikeutta löytää sitä, koska molemmat kädet kuuluvat samaan tietoisuuteen ja tuo tietoisuus on päässä.

Paavali kirjoittaa: ”Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa” (Ef. 5:29). Vastausta olemassa oleviin ristiriitoihin paikallisissa seurakunnissa ei pitäisi lainata maailmallisesta viisaudesta. Nämä ristiriidat johtuvat enimmäkseen siitä, että jäsenet eivät ole kunnolla kiinnitetyt Päähän. On selvää, että jos kristityt tiedostavat kuuluvansa samaan ruumiiseen, he eivät ”pure ja syö” toisiansa, kuten luemme jakeesta Gal. 5:15. Sen sijaan he panostavat ruumiin yhteiseen hyvinvointiin.

Yhteyden luominen kristillisessä yhteisössä Real Madrid -jalkapallojoukkueen valmentajan tyylillä on tuomittu epäonnistumaan. Se, mitä meidän on tehtävä, on auttaa mukana olevia ihmisiä sopusointuun Pään kanssa. Ennen kuin tämä on tehty, ei ole paljon toivoa mistään merkittävästä muutoksesta heidän suhteessaan.

Viisaus tulee Päästä

Sanoa, että Kristuksella on viisautta, on kovin kevyttä, sillä Paavali julistaa, että Hän on Jumalan viisaus (1. Kor. 1:24). Yrittää kehittää viisautta omin avuin tai saada sitä ”viisasten” koulusta, on leikittelemistä jumalallisen kanssa. Ja pyrkiä palvelemaan tehokkaasti ilman Jumalan viisautta on tyhmyyden kanssa flirttailemista (1. Kor. 3:19). Sellainen palveleminen voi vaikuttaa tämän maailman viisaisiin, mutta varmasti ei Jumalan Sana. (Such ministering might impress the followers of Satyrus the Peripatetic, but surely not the Logos of God.)

Paavalin sanat huutavat edelleen hänen kirjoittaessaan:

”Ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti” (1. Kor. 2:13).

Mitä nopeammin jätämme ihmisviisauden opettamat sanat, sitä nopeammin me hyödytämme kuulijoitamme.

Lopetan näillä Paavalin lausumilla sanoilla: Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa” (Ef. 4:20,21). Tällaisesta oppimisesta riippuu edistymisemme.

Read Full Post »

Being Thankful Through It All
Lighthouse Trails’in minikirja 25.12.2015 by Warren B. Smith, suom SK

WBS_kirja
”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:18)

Kiitollisuus on yrityksemme uskovina ilmaista ilmaisematonta – ihmeellistä kiitollisuutta, jota tunnemme ihmeellisestä armosta, jonka Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus meille suo. Hän ei ainoastaan pelastanut meitä synneistämme (1. Joh. 2:2), vaan lupasi, ettei koskaan jätä eikä hylkää meitä (Hepr. 13:5). Olemme myös varmat siitä, että Hän joka alkoi ”hyvän työn” meissä, on uskollinen ja ”täyttää sen Jeesuksen Kristuksen päivään saakka” (Fil. 1:6).

Kiitospäivä asetettiin vapaapäiväksi, jotta kansakuntana voisimme kollektiivisesti kiittää Jumalaa kaikista Hänen siunauksistaan – ilmaista kiitollisuutemme Hänen rakkaudestaan ja varjeluksestaan ja huolenpidostaan. Menneinä vuosina sellaisia virsiä kuin Come Ye Thankful People Come veisattiin yleisesti kirkoissa ja kouluissa kiitospäivän lähestyessä – nuorten ja vanhojen yhtälailla kiittäessä avoimesti Jumalaa Hänen huolenpidostaan ja anteliaisuudestaan:

Come, ye thankful people come; Raise the song of harvest home,
All is safely gathered in, Ere the winter storms begin.
God, our Maker, doth provide, For our wants to be supplied;
Come to God’s own temple come; Raise the song of harvest home.

Jumalan kansaa kutsutaan kiitollisuuteen, koska meillä on niin paljon syytä olla kiitollisia. Toinen kiitosvirsi Now Thank We All Our God ilmaisee kiitosta kaikista ”ihmeistä”, mitä Jumala on tehnyt ja Hänen ”lukemattomista rakkauden lahjoistaan”:

Now thank we all our God, With hearts and hands and voices,
Who, wondrous things hath done, In whom this world rejoices;
Who, from our mothers’ arms, Hath blessed us on our way,
With countless gifts of love, And still is ours today.

135 viittausta kuningas Jaakon Raamatussa

Esimerkiksi kuningas Jaakon Raamatussa (KJV) on 135 erillistä jaetta, jotka viittaavat kiitoksen antamisen tekoon. Raamattu tekee selväksi, että kiitollisuus miellyttää Jumalaa ja on osa tapaa, jolla ylistämme ja palvomme Häntä (Ps. 116:12-19). Meidän ei koskaan pitäisi ottaa asioita itsestäänselvyyksinä, koska tiedämme, että ”jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä” (Jaak. 1:17).

Jeesus painotti kiitollisuuden merkitystä, kun otti erilleen yhden ainoan kymmenestä parannetusta pitaalisesta, joka kunnioitti Jumalaa ja kiitti parantumisestaan:

Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?” Ja hän sanoi hänelle: ”Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut.” (Luuk. 17:15-19)

Joona vapautui kalan vatsasta rukoiltuaan ja kiitettyään Herraa:

”Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi. Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.” Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle. (Joona 2:8-11)

Vaikka viholliset kävivät jatkuvasti hänen kimppuunsa, kuningas Daavid kiitti aina Jumalaa Hänen hyvyydestään ja armostaan ja avustaan:

…sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. (Ps. 18:48-50)

Danielin reaktio kuningas Daarejaveksen määräykseen, joka kielsi rukoilemasta ketään muuta kuin kuningasta, oli jatkaa käytäntöään rukoilla avoimesti ja kiittää Jumalaansa. Raamattu kertoo, että Daniel pelastui varmalta kuolemalta leijonien luolassa, koska häpeilemättä ”turvasi Jumalaansa” (Dan. 6:10;23). Hänen kieltäytymisensä sovittelusta palveli todistuksena ei vain kuninkaalle, vaan kaikille, jotka ovat lukeneet Raamatun kertomuksen:

Niin kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon. Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt. (Dan. 6:9-10)

Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa. (Dan. 6:23)

Edellä mainituista kohdista käy ilmi, että Raamattu on täynnä jakeita, jotka liittyvät kiitoksen antamiseen Jumalalle Hänen pysyvästä läsnäolostaan elämässämme. Aivan liian usein laiminlyömme kiittää sitä ainutta tosi Jumalaa, jota meidän on kiittäminen niin paljosta. Raamattu on hyvin tarkka, mitä tulee niihin moniin kysymyksiin, miksi meidän pitäisi kiittää Jumalaa.

Miksi kiitämme

Koska Jumala antaa meille jokapäiväisen leivän.

Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta. (2. Kor. 9:10-12)

Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista. Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia. (Matt. 15:36-38)

Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:4-5)

Koska Jumala on hyvä

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti (1. Aik. 16:34).

Ja he virittivät ylistys- ja kiitosvirren Herralle: ”Sillä hän on hyvä sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti Israelia kohtaan.” (Esra 3:11)

Koska kiitollisuus on hyvä asia

Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein (Ps. 92:1).

Koska kiitollisuus on Jumalan tahto

Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tess. 5:18)

Koska Jumala on pyhä

Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä (Ps. 30:4).

Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä (Ps. 97:12).

Koska Jumalan nimi on pyhä

Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme (Ps. 106:47).

Ja sanokaa: ‘Pelasta meidät, sinä pelastuksemme Jumala, kokoa ja vapahda meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskaisimme sinun ylistyksestäsi’. (1. Aik. 16:35)

Koska Jumalan Sana on pyhä

Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. (1. Tess. 2:13)

ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2. Tim. 3:15-17)

Jumalan armon vuoksi

tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. (2. Kor. 4:14-15)

Koska Jumala antoi meille lahjaksi Jeesuksen Kristuksen

Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan! (2. Kor. 9:15)

Koska Jeesus Kristus vuodatti verensä syntiemme tähden

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:26-28)

Koska Jumala nostaa meidät vihollistemme yläpuolelle

Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle; sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta. (2. Sam. 22:48-50)

…sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta. (Ps. 18:48-49)

Koska Jumala vapautti meidät pimeyden vallasta

…vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen. (Kol. 1:10-14)

Koska Jumala kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! (2. Kor. 2:14)

Koska Jumala antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta

Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. (1. Kor. 15:55-58)

Koska Jumalan armo pysyy iankaikkisesti

Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti (Ps. 106:1).

Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti (Ps. 136:2).

Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti (Ps. 136:3).

Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti (Ps. 136:26).

Kuinka kiitämme

Jeesuksen Kristuksen kautta

Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa (Room. 1:8).

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa (1. Tim. 2:5-6).

Kiitosuhrein

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään (Ps. 107:21-22).

Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä (Ps. 116:17).

Ylistämällä ja kiittämällä Hänen nimeään

Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy. (Hepr. 13:13-16)

Rukouksen kautta

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:6-7).

Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa (Kol. 4:2).

Veisaamalla

Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme (Ps. 147:7).

…niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä (Ps. 69:30).

…ja puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa… (2. Aik. 5:13).

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien. (Ps. 95:1-3)

Vaeltamalla rakkaudessa ja kiitollisuudessa

Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi”. Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. (Ef. 5:1-4)

Julistamalla Hänen tekojaan

…antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi (Ps. 26:7).

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. (1. Aik. 16:8-9)

Kiittämällä kanssauskovista

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme! Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne. (Kol. 1:1-3)

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme. (2. Tess. 2:13-15)

Kiittämällä kaikkien ihmisten puolesta

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)

Kiittämällä joka tilassa

Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tess. 5:18)

Kiittämällä kaikessa mitä teemme

Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. (Kol. 3:15-17)

Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. (Kol. 2:6-7)

Kuka kiittää

Enkelit

Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ”Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!” (Ilm. 7:11-12)

24 vanhinta taivaassa

Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.” (Ilm. 11:16-17)

Koko Hänen kansansa

Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.   Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. (Ps. 100:1-5)

Milloin kiitämme

Kun syömme tai olemme syömättä

Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa (Room. 14:6).

Kun otamme ehtoollista

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” (Luuk. 22:17-19)

Kun olemme kärsineet vääryyttä

Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. (1. Piet. 2:19-20)

Ennen hädän päivää

Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. (Ps. 50:14-15)

Sen jälkeen, kun Jumala auttaa

Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen (Luuk. 17:15-16).

Aamulla ja illalla

…seisoa joka aamu kiittämässä ja ylistämässä Herraa ja samoin joka ilta; (1. Aik. 23:30).

Keskellä yötä

Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista (Ps. 119:62).

Kun vielä elämme

Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? (Ps. 6:5)

Aina

Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (Ef. 5:18-20).

Iankaikkisesti

Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti. (Ps. 30:10-12)

Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen (Ps. 79:13).

Ylistämme Jumalaa kiitollisuudellamme

Raamattu sanoo, että uhraamalla kiitosuhria Jumalalle, me ylistämme Häntä (Hepr. 13:13-16). Siten ylistämällä Jumalaa me kiitämme Häntä hänen rakkaudestaan, varjeluksestaan, läsnäolostaan ja huolenpidostaan. Paavali ja Silas kiittivät Jumalaa ylistämällä Häntä – vaikka heidät oli pieksetty ja heitetty vankilaan (Apt.16:23-25). Heidän kiitollisen ylistyksensä myötä heitä rajoittavat vankilan muurit vapisivat. Vapaina pakenemaan he todistivat vanginvartijalle ja hänen koko väelleen, jotka kaikki pelastuivat ja kastettiin samana päivänä (Apt. 16:30-34).

Jumalan avulla voimme oppia kiittämään kaikessa. On sananparsi, että minne menet, siellä olet. Raamattu kertoo uskoville, että minne ikinä he menevätkin, siellä Jumala on heidän kanssaan. Koska Jumala on aina kanssamme, Hän auttaa meitä ja tekee meille mahdolliseksi tehdä asioita, joita muutoin emme voisi tehdä omillamme – kuten antaa kiitosta kaikessa (1. Tess. 5:18) ja kiittää Häntä kaikista asioista (Ef. 5.20).

Rukous

Herra, minä haluan olla kiitollinen ”kaikessa”, koska Raamattu sanoo sen olevan sinun tahtosi elämässäni. Usein en kuitenkaan pysty olemaan kiitollinen johtuen muistamattomuudesta, itsekkyydestä ja omista puutteistani. Saakoon Sinun Pyhä Henkesi muistuttaa minua olemaan kiitollinen kaikessa, nyt, aina ja iankaikkisesti. Auta minua muistamaan, että kaikki asiat toimivat yhdessä niiden parhaaksi, jotka on kutsuttu sinun tarkoituksesi mukaan. Kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt ja teet jatkuvasti elämässäni. Jeesuksen nimessä, Aamen

Being Thankful Through It All is also available in booklet form.

Read Full Post »

Luku 18 kirjasta ANTIKRISTUKSEN PALUU

apocalypticKun apokalypsi alkaa, niin maailmanhistorian hirvittävin ajanjakso käynnistyy. Se saa ensimmäisen ja toisen maailmansodan, Hitlerin, Stalinin, Ruandan ja kaikkien muiden sotien ajan alusta saakka näyttämään kuin iltapäivän teekutsuilta. Nälkä ja taudit tuhatkertaistuvat. Saatanan siemen vapautuu terrorisoimaan ihmiskuntaa.

Kuka sitten joutuu läpikäymään tämän ahdistuksen? Tulemmeko kaikki kärsimään sen vaikutuksista? Vai onko, kuten jotkut opettavat, olemassa suosittujen ihmisten ryhmä, jotka välttävät tulevan katastrofin? Vastataksemme tähän ongelmalliseen kysymykseen aloitamme apostoli Paavalin lausunnolla 1. Kor. 2:7-8:

…vaan me puhumme SALATTUA Jumalan viisautta (KJV: wisdom of God in a MYSTERY), sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista (KJV: princes) ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet –

Paavali puhuu tässä salaisuudesta, joka oli ollut kätketty ajasta ennen maailman luomisen alkamista. Tämä salaisuus on niin tärkeä ja suuri, että jos ’tämän maailman ruhtinaat’ (princes) olisivat tienneet siitä, he eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta. Keitä sitten ovat ’tämän maailman ruhtinaat/valtiaat’? No niin, päävaltias on henkilö, josta olemme puhuneet kaikkialla näissä teksteissä. Jeesus mainitsee hänet useita kertoja:

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos (Joh. 12:31).

En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään (Joh. 14:30).

Saatanaan viitataan useita kertoja tämän maailman ruhtinaana ja riivaajien päämiehenä (KJV: prince of the devils, Matt. 9:34), joten ilmaus, tämän maailman valtiaat, tarkoittaa Saatanaa ja hänen kanssaan langenneita pahoja enkeleitä.

Mikä siis on tämä niin tärkeä salaisuus? Tämä suuri salaisuus on ensimmäisen kerran mainittu Paavalin kirjeen viimeisessä luvussa Roomassa asuneille uskoville.

Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun SALAISUUDEN mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (Room. 16:25-26).

Kreikankielen salaisuutta tarkoittavan sanan kirjaimellinen merkitys on ’pyhä salaisuus’. Paavalin mukaan tämä salaisuus oli salassa maailman alusta saakka, mutta vasta nyt ilmoitettiin kaikille kansoille hänen kirjoitustensa kautta. Jakeissa Ef. 3:3-6,8,9 Paavali edelleen paljastaa, mikä tämä pyhä salaisuus on.

…että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa.

Kolme kertaa Roomalais- ja Efesolaiskirjeiden välillä meille kerrotaan, että tämä salaisuus oli ollut kätkettynä Jumalassa ajasta ennen maailman luomista. Niin tärkeä on tämä salaisuus. Tämä salaisuus on kaksiosainen. Tämä ensimmäinen osa paljastaa, että pakanat ovat kanssaperillisiä ja samaa ruumista yhdessä Israelin kanssa ja osallisia lupauksiin Kristuksessa. Se on, pakanat voivat nyt täysin jakaa Jumalan lupaukset, jotka on annettu Jeesuksen Kristuksen tähden, Hänen kauttansa ja Hänessä.

commandmentsKysyt ehkä, että mikä tässä sitten on niin tärkeää. No niin, vuosisatojen ajan alkaen Mooseksen ajasta Israelin kansa oli valittu kansa. Heille oli annettu Jumalan lait ja lupaukset. Juutalaisten huoli ei ulottunut muihin; heille pakanat, se on kaikki muut, olivat pelkkiä koiria. He ja vain he, olivat valittuja. Nyt pakanatkin voivat saada Pyhän Hengen lahjan ja näin ollen tulla tasavertaisiksi juutalaisten kanssa kaikissa Jumalan lupauksissa.

Tämän suuren salaisuuden toinen osa on kuitenkin vielä tärkeämpi, kuin ensimmäinen. Paavali toistaa sen kohdassa Kol. 1:26-27:

…sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Ennen kuin Pyhä Henki annettiin helluntaipäivänä, pakanat olivat ilman toivoa ja ilman Jumalaa tässä maailmassa, mutta nyt Hänen uhrinsa ja Kristuksen veren vuodattamisen tähden kaikki tuo on muuttunut ja muuttunut täydellisesti. Tämä salaisuus, josta kukaan ei tiennyt, sillä Jumala oli pitänyt sen kätkettynä ajasta ennen maailman alkua, on nyt ilmoitettu Paavalille ja tehty tiettäväksi kansoille. Eikä vain niin, että pakanat on nyt otettu Jumalan perheeseen, vaan, että jokainen, joka uskoo, saa iankaikkisen elämän ja tuo elämä on ’Kristus teissä, kirkkauden toivo’.

Tämä on uskomaton lahja ja hämmästyttävä ilmestys. Niin suunnaton on tämän pyhän salaisuuden ilmestys, että jos tämän maailman valtiaat olisivat tunteneet sen, niin ’he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa’.

Ajattepa sitä hetkinen. Niin ällistyttävä, suunnaton ja tärkeä on tämä ilmoitus, että jos Saatana ja muut langenneet enkelit olisivat tunteneet sen, he eivät olisi murhanneet Jeesusta Kristusta ristillä. He olisivat katsoneet paremmaksi antaa Hänen edelleen vaeltaa maan päällä, kuin sallia tämän ihmeen tapahtua. Sillä kun Jeesus vaelsi, Hänellä oli Jumalan Pyhän Hengen voima itsessään ja Hän teki väkeviä tekoja. Hän oli kuitenkin yksinään toimiva yksi ihminen, mutta johtuen Hänen ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan tuo sama Henki on nyt kaikkien saatavana, jotka hyväksyvät Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja uskovat, että Jumala herätti Hänet kuolleista.

doveKun sinä saat Jumalan Hengen sisimpääsi, niin se on Hänen siemenensä ja iankaikkinen elämä. Olet matkalla taivaaseen eikä koko helvetti voi pysäyttää sinua. Kun Jeesus oli tämän maan päällä, Hän oli yksi ihminen, jolla oli Jumalan henki ja voima itsessään, mutta helluntaipäivänä tuli 3000 sielua lisää ja sitten seuraavina päivinä ja kuukausina vielä tuhansia. Jeesus sanoi olevansa ’maailman valo’. Minne ikinä valo tulee, sieltä pimeyden on paettava. Joten joka kerran, kun uusi sielu saa Pyhän Hengen lahjan, niin uusi valo syttyy tässä turmeluksen maassa ja pimeys väistyy. Jos sytytät valon huoneessa, niin pimeyden täytyy hävitä. Nykyisin miljoonittain valoja sytytetään eri maissa kaikkialla maailmassa.

Juutalaiset olivat Jumalan palvelijoita ja muutamat valitut heistä saivat Pyhän Hengen ’päällensä’ VT:n aikoina, mutta asiat eivät ole enää näin. Nyt Jumalan iankaikkinen siemen tekee sinusta Jumalan lapsen, etkä voi menettää tuota siementä. Ja se suuri mysteeri, pyhä salaisuus, joka oli kätkettynä Jumalassa ajasta ennen maailman luomista, on, että se on Kristus sinussa, kirkkauden toivo… Kristus sinussa … Mikä hämmästyttävä kirjaimellinen totuus. Sinulla on Kristuksen henki sinussa. Se on sama Henki, jonka Jeesus sai, kun Johannes kastoi Hänet ja Henki laskeutui Hänen päällensä kuin kyyhkynen. Ja nyt se on sinun sisälläsi.

Sinä voit tehdä samoja tekoja kuin Jeesus. Lapsena sinulla on suora pääsy Jumalan valtaistuimen luo taivaassa. Voit rukoilla ja saarnata ja opettaa ja ajaa ulos riivaajia aivan kuten Jeesus teki ja paholainen ei tykkää siitä ollenkaan. Ja jos vain olisi tiennyt, että näin tulisi käymään, hän ja hänen valtiaansa eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta. Sillä nyt sinulla on sama Jumalan voima asumassa sinussa ja käytössäsi. Sinun tarvitsee vain alkaa toimia sillä, mitä sinulle on annettu.

Tämän suuren mysteerin vuoksi Saatana on tehnyt töitä vuosisatoja minimoidakseen tämän salaisuuden opettamisen. Monilla kristityillä ei ole mitään käsitystä sen seurauksista. Sitä on silitelty ja jätetty huomioimatta. Kuitenkin ne meistä, jotka olemme syntyneet ylhäältä ja saaneet Jumalan lahjan, olemme pelastettuja. Me olemme nyt Seurakunta, ekklesia, eli Jumalan uloskutsutut ja Kristuksen ruumiin jäseniä. Me olemme pyhät, mikä tarkoittaa, että olemme pyhitettyjä ja erotettuja. Tämän vuoksi UT:n kirjeet on osoitettu ’pyhille Roomassa’ tai ’pyhille Korintossa’ tai ’pyhille Efesossa’ jne. Me olemme erityinen ja ainutlaatuinen ryhmä ihmisiä, jonka Jumala kätki omaan sydämeensä ajasta ennen maailman perustamista. Kukaan muu kuin Hän, ei tiennyt siitä:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (Ef. 1:3-4).

Me emme ole palvelijoita, vaan Jumalan lapsia syntymän perusteella ja taivaan kansalaisia. Tämä tekee meistä erilaisia, kuin Israel ja juutalainen kansa. Yksi apokalypsin ajalle annettu nimi on ’Jaakobin ahdistuksen päivä’. Jaakob liittyy juutalaisiin eikä Jumalan Seurakuntaan. Tämän vuoksi Paavali kirjoittaa, että ’meidät pelastetaan tulevasta vihasta’, sillä meillä on autuas toivo Herramme pikaisesta tulemuksesta kokoamaan yhteen Seurakuntansa ja kohtaamaan meidät yläilmoissa ja viemään meidät sinne, missä Hän on nyt. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla, koska me emme tule näyttelemään mitään roolia emmekä osaa tulevassa Suuressa Ahdistuksessa.

Read Full Post »

Olethan jo lukenut artikkelin Osa 1: Jeesus – tosi ihminen ja tosi Jumala, joka on johdantoa tälle tekstille.

Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksina ovat Iso Raamatun Tietosanakirja ja Novum.

Jeesuksen tehtävä

Jeesuksessa toteutuivat Vanhan testamentin ennustukset ihmiskunnan syntien sovittajasta. Jeesus ymmärsi oman asemansa tässä tehtävässä, sitä varten Hän oli maailmaan tullut. Jumala on tiennyt jo alusta asti, että ihminen lankeaa syntiin ja tarvitsee sovittajan itsensä ja Jumalan välille. Jumala valmistelee kautta koko Vanhan testamentin tätä pelastustekoa. Monet asiat uhrikäytäntöineen ovat esikuvallisia ja saivat täyttymyksensä Jeesuksessa.

Jumala on ääretön rakkaus. Samalla Hän on myös ääretön pyhyys, joka ei siedä minkäänlaista vääryyttä ja syntiä. Jotta meillä olisi pääsy Jumalan yhteyteen, oli Hän valmis uhraamaan oman rakkaan Poikansa meidän tähtemme. Jeesus sanoittaa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan seuraavasti: ”Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Joh. 3:16 Jumalan Kansan Raamattu, Aapeli Saarisalo).

Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille. Seuraavassa luetellut asiat ja monet muut Messias-ennustukset löytyvät Raamatusta, katso Messias-profetiat Vanhassa testamentissa.

Hänen juurensa ovat ikiaikojen takana. Hänen valtakuntansa on ikuinen, Hänen valtaansa alistetaan kaikki. Hänestä maksetaan 30 hopearahaa. Hänen uhrinsa tuo rauhan meidän ja Jumalan välille, Hänen uhrinsa parantaa meidät synnistä. Hän tarjoaa vapautusta synnin orjuudesta. Hän on viaton uhrikaritsa, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on sovitusuhri syntiemme vuoksi. Hän antaa henkensä pelastaakseen ihmiskunnan. Messias on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala; Hän on Immanuel – Jumala kanssamme. Messias on uusi liitto ihmisten ja Jumalan välillä. Hän on ylemmäksi kaikkia korotettu. Hän voittaa kuoleman. Hänen luonteensa on jumalallinen: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on uskollinen ja nöyrä Herran palvelija täyttäen mielellään Isänsä tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman. Jumala herättää Messiaan kuolleista ja Hän nousee taivaaseen.

Jeesus tiesi oman tehtävänsä tärkeimmän vaiheen lähestyvän. Näin Hän kertoo opetuslapsilleen tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille. Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.” (Mark. 10:33,34). Luukas tarkentaa vielä Jeesuksen sanoja Jerusalemin tapahtumista: ”Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet” (Luuk. 18:31). Tuossa Jeesus viittaa muun muassa psalmiin 22 ja Jesajan lukuun 53, joissa on kuvailtu ennalta hyvin yksityiskohtaisestikin Kristuksen kärsimyksen vaiheita – juuri niin kuin ne sitten toteutuivatkin.

Jeesuksen puheissa oli keskeisellä sijalla Hänen kärsimisensä ja kuolemansa, mutta harva sitä ymmärsi siihenkään aikaan. Jeesus sanoi fariseuksille, että he ymmärtäisivät vasta sitten, kuka Hän on, kun ovat ylentäneet Hänet ensin ristille: ”Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se ja etten omasta aloitteestani tee mitään vaan puhun sen, minkä Isäni on minulle opettanut” (Joh. 8:28).

Jeesus on koko ihmissuvun ylipappi, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme. Niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin, niin Hän oli samalla sekä uhripappi että uhrilammas. ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).

Veri on erityisen tärkeä kautta koko Raamatun, sillä veressä on elämä. ”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta” (Hepr. 9:22). Johannes kirjoittaa, että ”Jeesuksen, hänen [Jumalan] Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7). Paavali puolestaan puhuu Jeesuksen ristillä vuodattamasta verestä näin: ”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta.” (Kol. 1:19,20). Veren sovitusarvo riippui uhrattavan hinnasta, joten sen kalliimpaa uhria ei voi enää olla, kuin oli Jeesuksen – Jumalan Pojan – veren vuodattaminen Golgatan ristillä! Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen, virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1. Piet. 1:18,19).

Golgatan veren sanomaa ei moni maailman ihminen halua ymmärtää; kaiken muun he ovat valmiita ottamaan vastaan, mutta eivät tällaista ”raakuutta”. Monet saarnatkin kertovat mieluummin Jeesuksen elämästä, mutta vain Hänen kuolemassaan meillä on elämä. Paavali sanookin osuvasti, että ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Jumalan voima tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Lue kaikki jakeet Paavalin ”ristin hullutuksesta”: 1. Kor. 1:18-25.

Jeesuksen kirkastaminen ja rukous Getsemanessa

Ennen Golgatan kärsimystä Jeesus kirkastetaan (Mark. 9:2-13). Hän kiipeää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa korkealle vuorelle, mahdollisesti Hermon-vuorelle, rukoillakseen. Vuorella Hänen ulkomuotonsa muuttui niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja vaatteensa loistivat hohtavan kirkkaina (Mark. 9:2,3; Matt. 17:2). Sitten siihen ilmestyivät myös Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa Hänen pian tapahtuvasta poismenostaan Jerusalemissa. ”Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!'” (Mark. 9:7)

Raamatunselitysteoksen mukaan tämä kirkastamistapahtuma on ”Jeesuksen elämän ja toiminnan koho- ja käännekohta. Se on Jumalan sinetti Hänen synnittömälle, pyhälle ja täydelliselle elämälleen ihmisenä ja siten myös Hänen soveliaisuudelleen maailman sovittajaksi. Kirkastuminen merkitsee sen muutoksen alkamista, jossa fyysinen ja katoava ruumis vaihtuu hengelliseksi ja katoamattomaksi.” Samalla se on todistus näille opetuslapsille, että Jeesus on todella Jumalan Poika ja luvattu Messias.

Jeesus meni vielä Getsemaneen rukoilemaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hänet valtasi siellä suuri murhe ja tuska. Sitä ei aiheuttanut Hänen kuolemansa lähestyminen vaan se, että maailman syntitaakka oli pantu Hänen, synnittömän, päälle. Jeesus heittäytyi kasvoilleen ja rukoili: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Matt. 26:39).

Kommentaariteos selittää Jeesuksen rukousta Getsemanessa näin: ”Hän oli Jumalan silmissä ainoa syntinen maailmassa. Hänen oli otettava kantaakseen kaikkien muiden synnit. Jeesus tiesi, että maljaa ei voitaisi ottaa häneltä pois. Kuitenkin hän rukoili näin. Rukous ilmaisee hänen todellisen ihmisyytensä. Koska hän oli synnitön, hänen ei olisi tarvinnut kuolla, mutta juuri siksi että hän oli synnitön ja pyhä, hän saattoi kuolla meidän syntiemme edestä. Hepr. 5:7:ssa sanotaan, että hänen rukouksensa kuultiin. Rukouksen kuuleminen ei merkitse vain sitä, että Jumala vastaa, vaan myös että saamme voiman hyväksyä hänen kieltävän vastauksensa tulematta epätoivoisiksi. Getsemanessa päätettiin lopullisesti, että syntiä ei voisi sovittaa muulla tavalla kuin naulitsemalla Jumalan Poika ristille.”

Ristiinnaulitseminen

Ristiinnaulitsemista pidettiin sen ajan rankaisutavoista häpeällisimpänä, sillä olihan Jumala itse niin sanonut: ”Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu” (5. Moos. 21:23). Jeesuksen piti kuitenkin tulla kiroukseksi meidän puolestamme, jotta Hän voisi vapauttaa meidät vapaiksi lain kirouksesta (Gal. 3:13). Nimittäin jokainen meistä on tehnyt syntiä ja siten rikkonut Jumalan lakia vastaan, joten olemme kirouksen alaisia. Jeesus kuitenkin oli synnitön ja täytti eläessään täydellisesti kaikki lain vaatimukset, ja oli siten vapaa lain tuomiosta. Ja jotta Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit, oli Hänen itsekin kuuluttava ihmissukuun – siksi Jumala tuli ihmiseksi. Näin Hän pystyi ottamaan päälleen meille kuuluvan lain kirouksen ja tuomion, ja täytti lain vaatimuksen meidän edestämme, sillä lain mukaan syntisen on kuoltava. Jeesuksen kuoleman myötä lain kirous lakkasi olemasta voimassa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus oli synnitön, mutta Hänet tehtiin synniksi meidän takiamme. Huomaa, että Hänet tehtiin synniksi, ei syntiseksi. Profeetta Jesaja kuvaa kärsivää ja syntiemme taakoittamaa Kristusta näin: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:4-6). Jumala ilmoitti tämän tulevasta Messiaasta Jesajan suulla jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Koska Kristus tehtiin synniksi, oli Hänen kärsittävä siitä rangaistus – Hänen oli kuoltava. Ja koska Hän otti koko maailman synnit kannettavakseen, täytyi Hänen myös kärsiä suurin mahdollinen rangaistus. Rangaistustapa oli mitä kauhein, jottei kenellekään jäisi epäselväksi, riittääkö tuo rangaistus meidän itse kunkin syntien sovittamiseen. Voin vakuuttaa, että kyllä riittää. Jeesus on jo puolestamme kärsinyt kaiken sen, mikä sinun ja minun kuuluisi kärsiä.

Häpeällisyyden lisäksi ristiinnaulitseminen on julmin, hirvittävin ja tuskallisin tapa kuolla. Jo pelkästään ristiinnaulitsemista edeltävä ruoskinta oli niin hirvittävää, että monet kuolivat siihen tai menettivät järkensä. Ennen ristiinnaulitsemista tuomitulle yleensä tarjottiin jotain turruttavaa juotavaa, mutta Jeesus kieltäytyi ottamasta sitä. Hän otti vastaan teloituksen tuskan täysin vapaaehtoisesti, täysin tietoisena kaikista sen kauhuista. Seuraava video antaa kenties pienen kuvan siitä, mitä Jeesus joutui kärsimään. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Ristillä, kuolemansa lähestyessä, Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut” (Matt. 27:46)? Jeesus oli joutunut eroon Isästään, sillä meidän syntimme oli sälytetty Hänen päälleen. Silti Jeesus tiesi, että vaikka Hänen on kuoltava, Isä ei Häntä lopullisesti hylkää; olihan psalmissa 22 kuvattu juuri se tilanne, jossa Jeesus sillä hetkellä oli. Psalmissa lohdutetaan kärsivää: ”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22:25 KR33/38). Jeesus uskoi vankkumatta, että Jumala on hänen pelastajansa, joten Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46). Sitten Hän sanoi: ”’Se on täytetty’, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä” (Joh. 19:30 KR33/38). Jeesus täytti Hänestä annetut profetiat, Hän täytti Jumalan tahdon, Hän täytti Vanhan testamentin aikaisen lain. Vanha liitto on kumottu, ja sen tilalle on tullut uusi liitto, Jeesuksen verellä vahvistettu.

Yleensä kuoleman tuleminen ristillä kesti puolesta vuorokaudesta kahteen vuorokauteen, jopa pitempäänkin. Näin ollen Pilatus ihmetteli Jeesuksen kuoleman nopeutta, kun siihen oli mennyt ”vain” kuusi tuntia. Usein kuolevan kärsimysaikaa lyhennettiin murskaamalla hänen sääriluunsa, jolloin uhri lysähtää käsivarsien varaan, hengitys vaikeutuu ja kuolema saapuu nopeammin. Jeesuksen sääriluita ei murskattu, ennustaanhan Raamattu: ”Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru” (Ps. 34:21). Sen sijaan he puhkaisivat keihäällä Hänen kylkensä, jotta kävisi toteen tämä Raamatun sana: ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

Älköön kukaan luulko, että roomalaiset sotilaat olisivat tunteneet Kirjoituksia, kuten tuossa edellä ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet” tai ”He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa” (Ps. 22:19), ja sitten ryhtyneet toteuttamaan Kirjoituksissa mainittuja asioita. Ei – Jumalan voima vaikutti niin, että kaiken oli tapahduttava siten, kuin Jumala itse oli ennalta suunnitellut ja profeettojen kautta ilmoittanut, jotta me uskoisimme.

Jeesuksen kuollessa temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:50,51). Tämä kuvaa sitä, kuinka synnin erottava väliseinä pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä on nyt poistettu. ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta” (Hepr. 10:19,20). Esirippu kuvaa siis Jeesuksen ruumista, joka tehtiin synniksi meidän tähtemme, ja joka uhrattiin ristillä meidän edestämme.

Se mitä Jeesus ristillä teki puolestamme, oli ainoa mahdollinen teko, sillä se oli ennustettu kautta koko Vanhan testamentin monen monessa yksityiskohdassa. Esimerkiksi vaskikäärme tangon päässä (4. Moos. 21:9) kuvaa Kristuksen korottamista ristille. Samoin 1. Moos. 3:15 kuvaa, miten Kristus lävistetään kantapäästään (ristinpuuhun), ja miten Hän samalla murskaa Saatanan vallan. Huomaa, miten täsmällinen Raamatun sana on tässäkin kohdassa: arkeologisen löydön mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui niin, että uhrin jalat asetettiin pystypuun molemmille puolille ja yli 10 cm pitkät naulat iskettiin kantapäiden läpi.

Jeesus olisi voinut pyytää enkelit ottamaan Hänet alas ristiltä – tai mitä tahansa – mutta Hän tiesi, mitä Hänen oli tehtävä, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Hän ei ollut mikään huijari, joka tunsi kirjoitukset ja sitten toteutti niitä. Vain tosi Jumala pystyy kaiken sen tekemään, mitä Jeesus teki ristillä – rakkaudesta Isään ja rakkaudesta ihmisiin. Antaahan Raamattu monessa paikassa ymmärtää, että juuri ihmiset ovat Jumalan rakkauden kohde. Miksi emme ottaisi tätä rakkautta vastaan?

Ylösnousemus

Jeesus tiesi kertoa seuraajilleen jo edeltä käsin oman kärsimyksensä vaiheet, jotka johtaisivat Hänen kuolemaansa vihamiestensä käsissä. Jeesus tiesi myös, että kuolemalla ei ole Häneen lopullista valtaa, ja lupasi opetuslapsilleen nousta ylös kolmen päivän kuluttua kuolemastaan (Mark 8:31). Myös Vanha testamentti todistaa ylösnousemuksesta, esimerkiksi ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan” (Ps. 16:10 KR92).

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi ylösnousemusruumiissa, joka oli erilainen kuin mikä Hänellä oli ennen kuolemaansa. Jeesus ei siis vain herännyt kuolleista, vaan Hänen ruumiinsa muuttui hengelliseksi ruumiksi, jossa Paavalin mukaan vaikuttaa Jumalan Hengen eläväksitekevä, kirkastava ja uudestiluova voima.

Opetuslapsille ristiinnaulitseminen oli ensialkuun kaiken loppu, mutta kun he näkivät Jeesuksen ylösnousseena, heidät valtasi valtava ilo ja riemu, joka säilyi vielä senkin jälkeen, kun Jeesus myöhemmin otettiin taivaaseen. Se riemu on meilläkin: Ylösnoussut Jeesus on totisesti Messias, Jumalan Poika, meidän Lunastajamme ja syntiemme Sovittaja!

Jeesuksen ylösnousemus todistaa nimittäin sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Kelpaako tarjottu pelastus meille?

Jeesuksen elämässä ja toiminnassa näkyy Jumalan rakkaus siinäkin, että Hän tuli tänne meitä palvelemaan ja otti orjan muodon. Ristillä Hän oli tosi ihminen kärsien ihmisen lailla, mutta oli samalla tosi Jumala sovittaen ihmiskunnan synnit. Jo maan päällä vaeltaessaan Hän antoi ihmisille heidän syntejään anteeksi – sen voi tehdä vain Jumala.

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus itse sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30)

Valitettavasti monet eivät usko edes minkään todistuksen perusteella, että Jeesus on Jumala ja on sovittanut maailman synnit. Sen uskon voi vaikuttaa meissä vain Pyhä Henki. Raamattu kertoo myös sen surullisen tosiasian, että tarjottu pelastus ei kelpaa kaikille. Jumalan lähettämä Messias oli muukalaisena oman kansansa joukossa, vihattu ilman syytä. Samalla tavalla suurin osa ihmiskunnasta yhä torjuu Hänet, koska eivät suostu tekemään parannusta entisestä syntielämästään.

Ethän sinä torju Jeesusta ja Hänen tarjoamaansa pelastuksen lahjaa? Hän kutsuu sinua luokseen ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Taivaallinen Isämme, vakuuta Pyhän Henkesi kautta meille, että Sinä olet todellinen Pyhä Jumala, ja että olet samaa olemusta poikasi Jeesuksen kanssa, jonka lähetit ihmiseksi tähän maailmaan. Auta meitä uskomaan, että Jeesuksen ristillä tapahtuneen sovitustyön kautta meillä on pelastus ikuisesta kuolemasta. Kiitos, että kun turvaudumme Jeesukseen, annat anteeksi meidän syntimme etkä enää niitä muista. Kiitos siitä, että Jeesuksen veren suojaan kätkeytymällä saamme uskoa ikuiseen elämään luonasi taivaan kirkkaudessa. Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

Näin joulun aikaan on hyvä muistaa Jumalan pelastushistoriaa. Se tarkoittaa Raamatun läpi punaisena lankana kulkevaa Jumalan suunnitelmaa ihmisten pelastamiseksi.

Jumala tiesi jo meidät luodessaan, että emme pysty elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Niinpä Hän suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan valmisti itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi. Tästä Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta Raamattu kertoo.

Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille.

Vanha testamentti on täynnä Jumalan ilmoitusta siitä, miten Hän tulee itse pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä – miten Hän itse pojassaan Jeesuksessa on se virheetön uhrikaritsa, joka meidän puolestamme on annettu. Siellä ilmoitetaan myös se, että tarjottu pelastus ei meille kelpaa, vaan lähetetty Messias on oleva muukalaisena omiensa joukossa, vihattu ilman syytä.

Hän, Jeesus, on silti maallisia kuninkaita suurempi, ja Hänen valtakuntansa on oleva ikuinen. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Hän on jumalallista alkuperää: syntynyt neitsyestä, mutta siinnyt Pyhästä Hengestä. Hän on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hän on Immanuel – Jumala kanssamme.

Hän ei ollut perisynnin alainen, mutta silti Hänet on tehty synniksi meidät tähtemme. ”Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21 RK). Tämän Jumala itse ilmoitti Jesajalle jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää (Jes. 53:6-9).

Julkaisen alla Vanhan testamentin Messias-ennustuksia According to the Scriptures -sivuston ylläpitäjän luvalla. Kun en ole teologi enkä tunne alkukieliä, niin jätin luettelosta pois joitakin Vanhan testamentin kohtia, joiden viittausta Messiaaseen en heti oivaltanut. Seuraavassa luettelo Messias-ennustuksista eri formaateissa.

Lue myös seuraavat artikkelit:

Read Full Post »

Mikä on Raamatun keskeinen sanoma? Onko se lähimmäisenrakkaus? Niin ainakin jotkut papit opettavat. Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa Jeesuksen opetusta, mutta se ei kuitenkaan ole Raamatun keskeinen sanoma.

Raamatun ydinsanoma on siinä, että Jumala jo Raamatun alkulehdiltä lähtien valmistaa tietä omalle pelastustyölleen Jeesuksessa. Raamatun keskeinen opetus on, että ihminen ei voi saada syntejään anteeksi ja pelastua muutoin kuin turvaamalla Jeesukseen. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Olen tämän syksyn aikana lukenut aivan erinomaista Leif Nummelan kirjaa Raamatun punainen lanka. Sitä lukiessa silmät avautuvat näkemään Jumalan ihmeellisen rakkauden ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan. Vanhan testamentinkin aikaisilla käytännöillä ja tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä suunnitelmassa. Raamattu on todella Jumalan puhetta – ei mitään ihmisviisauden tuotetta!

Kaiken lähtökohtana on ihmisen syntisyys. Nummela kirjoittaa: ”Ihminen ei ainoastaan tee syntiä, vaan ihminen on syntinen. Ihminen ei tule syntiseksi siksi, että hän tekee syntiä. Ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen.” Tämä on syntiinlankeemuksen seurausta.

Syntinen ihminen tarvitsee pelastusta, eikä hän voi pelastaa itseään. Siksi tarvitaan sovittajaa. Jumala ilmoittaa läpi koko Raamatun, miten Hän tulee Jeesuksen kautta sovittamaan ihmiskunnan synnit. Tästä pelastustyöstä kerrotaan ensin kätketysti, sitten yhä selvemmin.

Ensimmäisen kerran Jumala julistaa evankeliumia ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'” (1. Moos. 3:14,15)

Edellisessä raamatunpaikassa viitataan Jeesukseen, joka on murskaava Saatanan vallan ristinkuolemallaan. Nykytutkimuksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui nimenomaan lyömällä naula kantapään läpi. Toinen profeetallinen viittaus tuossa on ennustus neitseestä syntymisestä. Kun tavallisesti sukuluetteloissa luetellaan vain miehiä, tässä poikkeuksellisesti viitataan ”vaimon siemeneen”.

Monet Vanhan testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta. Samoin monet Vanhan testamentin tapahtumista kertovat ennakoiden Jeesuksen elämästä. Lisäksi Vanhan testamentin profetioista osa sai esitäyttymyksen jo omana aikanaan, mutta olivat samalla myös ennustuksia Jeesuksesta ja toteutuivat täydellisesti vasta Jeesuksen myötä.

Nummela käy kirjassaan Raamattua läpi ja osoittaa, miten Messias löytyy niin Mooseksen ja Jobin kirjoista kuin profeettojenkin ennustuksista. Monet kohdat ovat niin selkeitä, että jokainen Raamattua lukeva ne huomaa, mutta Nummela avaa myös piilotetumpia kohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat aivan henkeäsalpaavan huikeita, kuten seuraava.

1. Mooseksen kirjan 15. luvussa Jumala vahvistaa liittonsa Abrahamin kanssa. Siinä on jotain erityisen esikuvallista. Siihen aikaan, kun tehtiin ihmisten välisiä sopimuksia, oli tapana halkaista uhrieläimet. Sitten sopijaosapuolet kulkivat uhrieläinten välistä ja näin ikäänkuin vannoivat, että ”jos en pidä sopimusta, käyköön minulle samoin kuin näille eläimille”. Nyt Abraham valmisti uhrieläimet, mutta vaipui itse horrokseen. Vain Jumalan tuli kulki uhrilihojen välistä. Jumala teki yksipuolisen liiton Abrahamin kanssa aivan kuin sanoen: ”Käyköön minulle samoin kuin näille uhrieläimille, ellen pidä sinun kanssasi solmimaani liittoa.”

Nummela kirjoittaa: ”Kun Jeesus kuolee ristillä, Jumala pitää liittonsa loppuun asti. Siihen voi luottaa täydellisen varmasti. Pelastus on loppuun asti Jumalan työtä. Hän yksin jätti taivaan kirkkauden tullakseen ihmiseksi ja voidakseen pelastaa meidät. … Jumala jätti mieluummin taivaan ihanuuden ja kuoli tuskaisen ristinkuoleman kuin petti lupauksensa Abrahamille. … Kyse ei ole meidän pystymisestämme tai jaksamisestamme, vaan hänestä, joka kulkee yksin uhrikappaleiden välissä.”

Yksi Jumalan lupauksista Abrahamille oli, että Abrahamin siemenessä (Jeesuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä (1. Moos. 22:16-18).

Monet ajattelevat, että Vanhan testamentin aikana pelastuttiin lain kautta ja Uuden testamentin aikana pelkästä armosta. Leif Nummela korjaa tämän väärinkäsityksen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tärkeitä olivat niin laki kuin evankeliumikin: ”Lailla on kolme tehtävää. Se antaa yhteiskunnalle mittapuun oikean ja väärän erottamista varten. Toiseksi se näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä. Kolmanneksi se osoittaa kristitylle, missä kulkee Jumalan tahdon tie. Lain kautta ei kukaan ole koskaan tullut Jumalan yhteyteen. Laki pikemminkin osoittaa, ettei ihminen ole sovelias Jumalan yhteyteen. Evankeliumi pelastaa meidät. Myös Vanhan testamentin puolella ihmiset pelasti evankeliumi.”

Kirja Raamatun punainen lanka sytyttää rakkauden Raamattuun Jumalan sanana. Kun tänä päivänä Raamattua Jumalan ilmoituksena turhennetaan kaikin tavoin, Nummelan kirja onkin tervetullut uudistamaan uskoamme elävään Jumalaan.

Leif Nummela sanoo, että ainoastaan puhdas sananjulistus kykenee herättämään tämän ajan hengellisesti kuolleet eloon. ”Jos sanaa julistetaan rohkeasti periaatteella ’kuulkaa tai olkaa kuulematta’, sana itsessään synnyttää hengellistä elämää ja sanaa halutaan kuulla lisää.” Aito Jumalan sanan julistaminen herättää hengellisestä kuolemasta vain siksi, että julistuksen sisältö on sanoma Kristuksesta.

Tämän päivän kaiken antikristillisyyden keskellä moni kaipaa herätystä. Nummelan mukaan sen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhässä Hengessä annettu raamatunopetus. Siihen kuuluu Raamattu kokonaisuudessaan: ”Jeesuksen persoonaa ja työtä ei voi ymmärtää syvemmin, jollei ymmärrä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Ne kuuluvat yhteen, ja yhdessä ne antavat täyden kuvan Jumalan lupaamasta ja lähettämästä Messiaasta, maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta. Aidon herätyksen keskuksessa on Jeesus Kristus. Siksi aidon herätyksen keskuksessa on aina myös Raamattu.”

Jeesus on avain Raamatun ymmärtämiseen. Evankeliumi Jeesuksesta on kirjoitettu Vanhaan testamenttiin kätkettynä, mutta löytyy Uudesta testamentista avattuna. Näin koko Raamattu muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. ”Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat koko Raamatun koossapitävä, yhtenäistävä ja keskeinen sanoma”, kirjoittaa Nummela.

Leif Nummela painottaa sitä tärkeää seikkaa, että Jumala itse ilmoittaa Raamatussa oman pelastustyönsä Kristuksessa – siitä, miten Hän itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itsensä kanssa. Jumala antaa itse oman selväsanaisen tulkintansa Jeesuksen ristin sovitustyölle niin, että sitä ei voi, ei tarvitse eikä pidä tulkita kunkin yksilön inhimillisen ajattelun mukaisesti. Vanha testamentti luo taustan Golgatan tapahtumien ymmärtämiseksi, evankeliumit valottavat niitä ja Uuden testamentin kirjeet avaavat tapahtumien merkityksen. ”Kirjeissä ilmoitetaan Jumalan oma tulkinta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta”, Nummela summaa.

Jumalan pelastustyöhön kuuluu luovuttamattomasti Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen neitseestäsyntymisen lisäksi tämä on liberaaliteologeille vaikea pala nieltäväksi. Ylösnousemuskin on Vanhassa testamentissa tuotu selvästi esille, kätketysti tosin.

  • ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1,2)
  • Abraham saapui kolmantena päivänä Moorian vuorelle uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:4). Vertauskuvallisesti hän sai poikansa takaisin kuolemalta. Paavali kirjoittaakin tästä: ”Hän [Abraham] päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (Hepr. 11:19).
  • Jeesus viittaa Joonaan puhuessaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt. 12:40). Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 1:17), kunnes se päästi Joonan kuoleman otteesta (Joona 2:10).
  • Myös monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa kolmannella päivällä on erityinen merkitys, esimerkiksi 2. Moos. 19:10,11 ja 3. Moos. 7:17,18.

Aiemmin edellä kerrottiin Jumalan tekemästä liitosta Abrahamin kanssa, jossa Jumala yksipuolisesti vakuuttaa pitävänsä sopimuksen. Israelin kansan vaiheet osoittavat, miten se kerta toisensa jälkeen omilla toimillaan pilasi mahdollisuutensa Jumalan edessä. Silti Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Nummela kirjoittaa, että Raamattu ikään kuin alleviivaa sitä, että ellei Jumala olisi niin käsittämättömän uskollinen, mistään ei olisi tullut mitään: ”Jumala itse kutsuu kansansa, pelastaa sen, hoitaa sitä, armahtaa sitä, auttaa sitä ja kuljettaa pelastushistoriaa eteenpäin sen keskuudessa. … Lopulta hän itse astuu alas taivaasta lunastaakseen meidät synnin vallasta.”

Jumala on kaiken suunnitellut jo ennen aikojen alkua. Hän on tiennyt, ettemme pysty itseämme pelastamaan. Niinpä Hän on samalla valmistanut meille myös lunastuksen pojassaan Jeesuksessa. Ja millainen Jeesus meillä on – Hänen luonteensa esitellään meille läpi Raamatun: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on nöyrä täyttäen Isän tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman – mielellään (Ps. 40:8).

Lopuksi tässä vielä Vanhan ja Uuden testamentin uhrijärjestelmän vertailua kirjan Raamatun punainen lanka s. 207 mukaan. Kirjasta löytyvät tarkemmat viitteet raamatunkohtiin.

Vanha uhrijärjestelmä Uusi uhrijärjestelmä
Oli väliaikainen On pysyvä
Aaron ensimmäisenä ylipappina Jeesus ainoana ylipappina
Papit Leevin heimosta Pappi Juudan heimosta
Papit palvelivat maan päällä Kristus palvelee taivaassa
Käytti eläinten verta Käyttää Kristuksen verta
Vaati paljon uhreja Vaati yhden uhrin
Vaati virheettömiä eläimiä Vaati virheettömän elämän (Jeesuksen)
Armoistuimen luo sai mennä vain varoen Armoistuimen luo saa mennä luottavaisena
Ennakoi uutta järjestelmää Syrjäyttää vanhan järjestelmän

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:19-21 RK)

Read Full Post »

Vanhasta Testamentista löytyy yli 300 Jeesuksen syntymään, elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvää toteutunutta ennustusta. Professori Peter W. Stoner on laskenut todennäköisyyden sille, että kahdeksan näistä ennustuksista toteutuisi jonkun ihmisen elämässä. Ennustuksista näihin päiviin asti maailmassa on elänyt arviolta 8,8 miljardia ihmistä. Mahdollisuus, että ennustukset toteutuisivat jonkun henkilön kohdalla, on 1:1017eli yhden suhde 100.000.000.000.000.000:een. Todennäköisyys siihen, että yli 300 ennustusta toteutuisi jonkun kohdalla, on edelliseen verrattuna niin pieni, että käsityskykymme ei riitä sen ymmärtämiseen. Johtopäätöksenään Stoner toteaakin: ”Henkilö, joka ei hyväksy Jeesusta Kristusta Jumalan Poikana, hylkää faktan, joka on todistettu ehkä absoluuttisemmin kuin mikään muu fakta maailmassa.” (Miksiuskon.net)

Jumala ilmoittaa Raamatussa meille itsensä ja tahtonsa. Silti jopa kirkon oppineet (kirjanoppineet!) kiistelevät siitä, onko Raamattu Jumalan sanaa, ja voiko sitä lukea kirjaimellisesti. Minä uskon vakaasti, että Pyhä Henki on ohjannut Raamatun jokaisen sanan kirjoittamista, ja kaikella sen tekstillä on merkitys. Raamattua pitääkin lukea rukoillen, että Pyhä Henki avaisi tekstin Jumalan tarkoittamalla tavalla. Nuo 300 profetiaa Jeesuksesta ovat selkeitä, kaikkien luettavissa olevia ennustuksia, mutta jokainen muukin kohta Raamatussa kirkastaa syvimmiltään Kristusta, sanovat Raamatun alkukieliä osaavat.

Valitettavasti uuden vuonna 1992 julkaistun kirkkoraamatun tekstiä on muutettu edelliseen 33/38 käännökseen verrattuna niin, että Vanhan Testamentin Messias-ennustusten yhteyttä Uuteen Testamenttiin on vaikea löytää (Risto Santala, Suudelma hunnun läpi). Toisaalta uudessa käännöksessä moni kohta on kielellisesti selkeämmin kerrottu, joten kannattaa lukea molempia käännöksiä rinnakkain.

Olin pari päivää sitten raamattuluennolla, jossa aivan uudella tavalla avautui monen raamatunkohdan ja sanan merkitys. Esimerkkinä olkoon Vanhan Testamentin aivan ensimmäinen sana. Siinä jakeessahan sanotaan, että ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan (1. Moos. 1:1).” Sana alussa voidaan kääntää seuraavasti:

  • Alussa tai alun kautta. ”Minä olen A ja O, alku ja loppu” (Ilm. 21:6) eli Jeesus.
  • Päässä tai pään kautta. ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää” (Ef. 4:15).
  • Esikoisessa tai esikoisen kautta (syyriankielinen raamatunkäännös käyttää jakeessa tätä muotoa). Hepr. 1:1-6: Jumala on luonut maailman Pojan, esikoisensa kautta.

Näin jo Raamatun ensimmäinen sana julistaa Jeesusta Kristusta! Kaikki Raamattuun kirjoitettu on siellä pohjimmiltaan siksi, että me oppisimme tuntemaan Jeesuksen syntiemme sovittajana ja iankaikkisen elämän lahjoittajana.

Raamatun alkulehdillä on turhanpäiväiseltä tuntuva sukuluettelo (1. Moos. 5), jonka moni ohittaa nopeasti. Siinähän luetellaan kymmenen ensimmäisen esi-isämme nimet. Pastori Juha Muukkonen, arvostettu Raamatun alkukielten tuntija, on selvittänyt noiden nimien merkityksen. Yllättäen ne tuovatkin esille selvän ilosanoman Jeesuksesta! Seuraavassa näiden nimien salaisuus pastori Sami Liukkosen puheen pohjalta kirjoitettuna (linkki puheeseen on tekstin alla).

Aadam: ihminen, juurikirjaimet tarkoittavat punaista, verta, veren värinen. Nimellä on yhteys myös maaperään. Ihminen on luotu maasta eli maan tomusta. Jeesuksesta sanotaan, että Hän on uusi Aadam. Jeesus, tuo todellinen Aadam, runneltuna Golgatan ristillä, värjäytyi punaiseksi omasta viattomasta verestään sovittaakseen maailman synnin.

Seet: asetettu, asetti. Syntimme on otettu meiltä pois ja asetettu uhrikaritsan päälle. Jeesus on todellinen Seet, sillä Hänet on asetettu syntiuhriksemme puolestamme.

Enos: kuolevainen: Jeesus on todellinen Enos, kuolevaiseksi tehty; ilman Hänen ristinkuolemaansa emme saisi iankaikkista elämää.

Keenan: itkuvirsi, valitus, kuolinvalituslaulu. Jeesus itki ja valitti Jerusalemin kohtaloa ja syntiä. Jeesus on käynyt läpi kaiken sen tuskan, mitä ihminen voi kokea, vielä enemmänkin: jopa Jumalan tuomion ja hylkäämisen. Siksi Jeesus on todellinen Keenan, sillä Hän voi jokaista auttaa.

Mahalalel: Jumalan ylistys; on samaa juurta kuin sana halleluja. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen tuomaan todellisen ilon ja ylistyksen ihmisen synnin pimeyteen ja valitukseen. Siksi Jeesus on todellinen Mahalalel – ylistys Jumalalle.

Jered: alas laskeutuminen; samasta sanajuuresta tulee myös Jordan-joen nimi. Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas taivaasta antaakseen maailmalle elämän (Joh. 6:33). Koska ihminen ei voi omilla voimillaan ja teoillaan kohota taivaisiin, laskeutui Jumala alas taivaasta. Jeesus tuli aivan alas, helvettiin asti, ettei meitä sinne koskaan alennettaisi. Siksi Jeesus on todellinen Jered!

Hanok: opastaminen, käyttöön vihkiminen; juutalaisten juhla hanukka on samaa juurta. Jeesus on tie (tie, totuus ja elämä) ja opastaa meidät Jumalan luo. Hanukka-juhlaa vietetään häpäistyn temppelin uudelleenvihkimisen muistoksi. Jeesus puhui omasta ruumiistaan Jumalan temppelinä. Tuo temppeli häväistiin Golgatalla ja vihittiin ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Seurakunta, Kristuksen ruumis, on myös temppeli, ja tässä temppelissä kansansa keskellä Jumala Pyhän Henkensä kautta toimii. Jeesus on meille todellinen Hanok – opastaja ja temppeli, jonka eläviä kiviä mekin olemme.

Metusalah: hänen kuolemansa vapauttaa tai päästää irti. Jeesuksen tehtävänä oli kuolla, jotta meidät synnin kahleissa olevat vapautettaisiin ja päästettäisiin irti. Jeesus on todellinen Metusalah, joka vapauttaa meidät kahlitut yhteyteensä.

Lemek: nöyrä, maahan painettu, köyhä. Jeesus tuli meidän tähtemme köyhäksi, jotta saisimme rikkauden, iankaikkisen elämän (2. Kor. 8:9). Siksi Jeesus on todellinen Lemek.

Nooa: lohdutus, lepo: Jeesus on meille todellinen Nooa: lohdutus ja lepo sille, joka on uupunut. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28 ).

Kaikki nämä nimet julistavat yksin Jeesusta. Kun laitamme nimien merkitykset yhteen, saamme niistä seuraavan lauseen:

Ihmiselle, (joka on) asetettu kuolevaiseksi ja valitukseen, ylistys Jumalalle, laskeutuu Opastaja, jonka kuolema lähettää köyhälle lohdutuksen ja levon.

Kuuntele Sami Liukkosen opetus sukuluettelosta.

Read Full Post »