Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kuolema’

Kaikki seuraavat jakeet ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä.


Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 3:23,24).

Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka tekivät syntiä, vaan syöksi heidät pimeyden kahleissa syvyyteen ja jätti heidät säilytettäviksi tuomiota varten (2. Piet. 2:4).

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 6:23).

Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Kuinka hän syö ja juo publikaanien ja syntisten kanssa!” Tämän kuultuaan Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” (Mark. 2:16,17)

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

Mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema. (Ilm. 21:8)

Lihan teot ovat ilmeisiä. Niitä ovat haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet, harhaopit, kateus, juomingit, mässäily ja muut sellaiset. Sanon teille etukäteen, kuten ennenkin olen sanonut, että ne, jotka tällaista tekevät, eivät peri Jumalan valtakuntaa. (Gal. 5:19-21)

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia. (Kol. 3:5,6)

Kuoleman pistin on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1. Kor. 15:56,57)

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä (Room. 5:8).

Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla (Ef. 2:8,9).

Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua (Apt. 4:12).

Minun sieluni on painunut maahan, virvoita minua sanasi mukaan. Minä kerroin, mitä teitä olen kulkenut, ja sinä vastasit minulle. Opeta minulle lakisi. Auta minua ymmärtämään asetustesi tie, niin minä mietiskelen sinun ihmeitäsi. Minun sieluni itkee surusta. Vahvista minua sanasi mukaan.  Pidä minut poissa valheen teiltä ja armossasi opeta minua. (Ps.119:25-29)

Jeesus vastasi hänelle: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi Jeesukselle: ”Herra, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sitten saisit sitä elävää vettä? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon? Hän joi siitä itse, samoin hänen poikansa ja karjansa.” Jeesus vastasi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” (Joh. 4:10-14)

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon (Sananl. 28:13).

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:7-9)

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

 

Read Full Post »

When Believers Die
By Bill Perkins, Compass; suom. SK

sydankayraHyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä”  (Sananl. 7:1).

Kuolema on kaikille ihmisille yhteinen asia. Noin 150 000 ihmistä kuolee päivittäin, joka minuutti 107 henkilöä. Useimmilta meistä on kuollut läheisiä perheestä tai ystävistä. Kohdatkaamme se; loppujen lopuksihan me kaikki teemme kuolemaa – joillakin se tapahtuu nopeammin kuin toisilla.

Täällä Compass’issa saamme usein yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on kuolemaan johtava sairaus ja jotka etsivät raamatullista tietoa siitä, mitä tapahtuu uskovan kuollessa. Tämä artikkeli on siis tarkoitettu tiivistetyksi esitykseksi niistä tärkeistä Raamatun jakeista, jotka käsittelevät uskovan siirtymistä maan päältä taivaaseen.

Kuolema on varma

Vain Eenok on päässyt kuolemaa pakoon (1. Moos. 5:24). Elia otettiin ylös tulisissa vaunuissa (2. Kun 2:11), mutta palaa ja kuolee toisena Ahdistuksen kahdesta todistajasta (Mal. 4:5). Minä uskon ja opetan, että Johanneksen on vielä kuoltava* (Joh. 21:20-23), kun hän vihdoin kuolee Ahdistuksessa toisena todistajana (Ilm. 11:3,7).

Joten eräänä päivänä sinä kuolet, ellei Jeesus tule ja tempaus tapahdu sitä ennen. Mitä sitten tapahtuu kuollessasi? Raamattu antaa joitakin kiehtovia oivalluksia siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Luukkaan evankeliumi kertoo todellisen tapauksen, ei vertauksen, kahdesta ihmisestä, jotka kuolevat ennen ristiä. Toinen mies menee Paratiisiin, paikkaan, johon kuolleet uskovat menivät odottamaan Messiasta maksamaan heidän syntinsä, jotta voisivat mennä taivaaseen.

Toinen mies meni Tuonelaan. Siellä hänellä oli ruumis, hän oli täysin tajuissaan, saattoi ajatella, järkeillä, puhua ja tuntea tuskaa. Hänen sanansa ovat hyytävät.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ (Luuk. 16:23-24) haades

Onneksi niille meistä, jotka ovat uudestisyntyneet, jotka uskovat evankeliumiin, hyvään uutiseen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, syntejämme ei lueta meille ja eräänä päivänä menemme suoraan taivaaseen.

risti”… antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin” (Kol. 2:13) (kaikki menneessä aikamuodossa)

”… mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta (2. Tim. 1:10)

Taivas on oleva perinpohjainen yllätys!

Raamattu sanoo, että taivas on parempi, kuin voit kuvitellakaan:

vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’.” (1. Kor. 2:9)

Minulla on aika vilkas mielikuvitus. Silti vaikka osaisin kuvitella jonkin olevan ihmeellisen uskomatonta taivaassa, se on vielä parempaa!

Mutta ennen kuin kuolemme, me elämme elämämme muukalaisina Saatanan kaappaamalla planeetalla. Hän on ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4.4) ja vihamielinen uskovia kohtaan.

Joten uskovat elävät tätä elämää odottaen tulevaa.

Sillä meidän kansalaisuutemme on taivaassa, josta myös innokkaasti odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta” (Fil. 3:20 NASB:n mukaan).

”For our citizenship is in heaven, from which also we eagerly wait for a Savior, the Lord Jesus Christ” (Phil. 3:20 NASB, New American Standard Bible).

Syntymämme ja kuolemamme välisen hyvin lyhyen ajan pituudesta puhutaan vain ”usvana”.

Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14 KR38).

Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo (Jaak. 4:14 KR1776).

”You are just a vapor (usva, sumu) that appears for a little while and then vanishes away”  (Jk. 4:14b, NASB).

Ollessamme maan päällä Jumala antaa meille monia siunauksia, mutta ketään ei siunata kaikella hyvällä, eikä ketään kirota kaikella pahalla. Joskus koemme täydellisen ilon aikoja ja toisinaan on vaikeaa ja tuskallista, mutta pitämällä katseemme kohotettuna ikuiseen päämääräämme, olemme kiitollisia hyvistä ajoista, samalla kun kärsimme huonoja.

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (Kol. 3:2).

Olemme kiitollisia kaikista hyvistä ajoista maallisessa elämässämme, koska Herra sallii ne. Jos se riippuisi Saatanasta, niin koko maallinen elämämme ei olisi muuta kuin kauhua ja epätoivoa.

Kuolema poistaa pahan

Johtuen kaikesta Saatanan pahasta vaikutuksesta maailmassa olemme taipuvaisia määrittelemään elinikämme siinä tapahtuvan pahan perusteella… so. säätuhojen, tulvien, maanjäristysten, sotien, sairauksien, avioerojen jne.

kuolemaTosiasiassa on kuitenkin niin, että Jumalan kiitosten pitäisi määritellä elinikämme, asioiden, joita emme ansaitse, mutta jotka Jumala on armollisesti antanut meille. Ja kaikesta, mitä Jumala on meille antanut, kirsikka kakun päällä on kuolema.

Useimmat ihmiset eivät ajattele kuolemaa hyvänä asiana. Kuitenkin uskoville kuolema on Jumalan keino poistaa kaikki paha ja sairaus elämästämme.

Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, Jumala esti heitä syömästä elämän puusta, sillä jos he olisivat syöneet siitä, niin koko ihmisrodun olisi elettävä ikuisesti tuossa hirvittävässä syntisessä tilassa.

Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’” (1. Moos. 3:22)

Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä (1. Moos. 3:24).

Jumala salli kuoleman, jotta meidät voitaisiin lunastaa. Jumala jopa puhuu uskovan siirtymisestä tulevaan elämään nuhtelemalla kuolemaa: ”kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:55)

Jumala sanoo kuoleman olevan myönteinen asia

On merkillepantavaa, että Jumala puhuu kuolemasta hehkutellen: Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema (Ps. 116:15).

Toisessa kirjeessään korintolaisille Paavali kertoo, että hänet vietiin taivaaseen hetkeksi näkemään tulevaa elämää ja se muutti hänet. Hän halusi kiihkeästi palata taivaaseen, mutta antoi meille esimerkin tyytymällä elämään Jumalan suunnitelmassa (2. Kor. 12:2-10).

Seuraavassa kirjeessään Paavali kirjoittaa Rooman kristityille ja sanoo: Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)

ketju_katkeaaMyöhemmin Paavali kirjoittaa Filippin kristityille olevansa ahtaalla kahden välissä, kuollako vai jäädä maan päälle.

”Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil. 1:22-24)

Korinton kristityille hän sanoi mieluummin kuolevansa, koska olisi silloin välittömästi Herran luona.

”Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.” (2. Kor. 5:6, 8)

Kuolema on voitto

Paavali jopa puhuu kuolemasta ”voittona”.

Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: Kuolema on nielty ja voitto saatu.” (1. Kor. 15:53-54)

Pelkäätkö kuolemaa? Jeesus sanoo, että Hänen kuolemansa teki paholaisen voimattomaksi, joten voit elää luottavaisena tässä elämässä ilman pelkoa.

”…että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia (Hepr. 2:14-15).

Uskoville kuolema on siis päivitys parempaan. Se on jotakin sellaista, jota tulee odottaa suurella arvostuksella, koska tuolla hetkellä me voitamme! Yhdessä hetkessä me menemme tästä maasta taivaan kirkkauteen.

… ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti” (Ps. 23:6).

Joten jos olemme realistisia, niin Jumala sanoo, että kuolema uskoville ei ole jotakin pelottavaa, vaan sellaista, josta tulee olla kiitollinen; kiitollinen, kun saa vapautua tästä syntisestä ruumiista, eikä enää tarvitse käsitellä silmien pyyntöjä, lihan himoa, elämän korskaa.

Uusi astiamme

uusi_astiaKun kuolemme, panemme pois väliaikaisen maallisen astian ja saamme uuden ikuisen astian asunnoksi hengellemme, joka on ainoa säilyttämisen arvoinen asia. Paavali sanoo sen näin:

Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 5:1-2)

Ja tämä Jumalan henkemme asunnoksi rakentama ikuinen astia näyttää samanlaiselta, kuin Jeesuksen ruumis ylösnousemuksen jälkeen.

”…ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi…” (Fil. 3:20,21).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käveli, söi ja joi. Meidän uusi ruumiimme on oleva samanlainen kuin Hänen ylösnoussut ruumiinsa – lihaa ja luuta.

”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” (Luuk. 24:39)

uusi_ruumisMeille siis annetaan uusi ruumis, jossa on kädet, jalat, silmät jne. ja me tunnemme toisemme, mutta ilman niitä heikentäviä vaikutuksia, joita synti tuo.

Vielä ihmeellisempää on, että voimme liikkua ajatuksen nopeudella, kuten Jeesus ilmestyi ja katosi halutessaan. Hän meni myös läpi seinien. Me tulemme tekemään samoin. Uudessa ruumiissamme voimme syödä ja juoda, niin kuin Jeesuskin ylösnousemuksensa jälkeen.

”Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa (Mark. 14:25).

Uskovat, jotka olivat vammaisia tässä elämässä, eivät enää kärsi rajoituksistaan. Niillä, jotka olivat vuoteenomia tässä elämässä, on täydellinen liikkumisen vapaus – ja ilman kipua.

Niille, jotka ovat sokeita tämän maan päällä, annetaan täydelliset ja ikuiset silmät, joilla nähdä, eikä mikään sairaus ikinä enää koske meihin. Minkäänlainen sydänsuru ei tunkeudu tietoisuuteemme.

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4).**

Sairaudesta kärsivät parannetaan välittömästi – kuolema on lopullinen parantumisen muoto! Emmekä enää tee työtä, raada elatukseksemme.

Uskovat eivät kuole

Uskovat eivät todellisuudessa kuole siinä mielessä, että olisivat kuolleita tai lakkaisivat olemasta. Kun jätämme tämän maan, olemme elävämpiä kuin koskaan. Kun vedämme viime henkäyksemme, menemme välittömästi Herran luokse. Ei odottamista. Ei kokeita. Ei arviointia. Ei tuomiota. Jeesus maksoi sen kaiken, joten kun kuolemme, menemme Hänen luoksensa.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1).

Johanneksen evankeliumi sanoo, että tämä uskomaton asema ilman tuomiota saadaan heti, kun uskomme evankeliumin.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24).

Jumala päättää milloin kuolemme

On myös huomionarvoista, että Jumala on päättänyt aikamme tällä planeetalla ENNEN syntymäämme:

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16)

Kaikella on määräaika ja aikansa on joka asialla taivaan alla.  Aika on syntyä ja aika kuolla.” (Saarn. 3:1-2)

Jumala myös sanoo meille, että kuoleman murehtiminen on hyödytöntä: Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Luuk. 12:25)

Joten Jumala päättää, kuinka kauan elämme. Se ei tarkoita, että heittäisimme varovaisuuden yli laidan ja leikkisimme liikenteessä. Me emme laita Herraa typeryyskokeeseen, mutta me elämme Hänelle ja tiedämme, että kun kuolemme, niin se on vieläkin parempaa.

Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).

Jos kuolema on voitto, niin eikö uskovien pitäisi odottaa tätä siirtymistä? Jumala käskee odottamaan innokkaasti ruumiimme lunastusta!

Jeesus_odottaa”…odottaen innokkaasti lapseksiottamistamme, ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23, (NASB:in mukaan suomennettu).

”…waiting eagerly for our adoption as sons, the redemption of our body” (Rom. 8:23, NASB)

Uskovien pitäisi ajatella kuolemaa korkeimpana ja turvallisimpana asiana. Paratiisi odottaa meitä!

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten…” (1. Piet. 1:3-4).

Paikkamme on siis ”säilytettynä” ja odotamme Jumalan ajoitusta siirtymisellemme.

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?’” (Joh. 11:25-26)

Voimme siis rohkeasti elää tätä elämää tietäen, että Jumala valvoo kuolemaamme ja kohtaloamme. Vaikka näemmekin kuoleman lähestyvän, olemme lohdutettuja siitä, mitä Jumala lupaa olevan tulossa.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat” (Ps. 23:4).

Tempauksen mahdollisuus

On mahdollisuus, ehkä hyväkin, että elät tempaukseksi kutsutun suuren uskovien eksoduksen päivinä. Kaksi tärkeintä tempausta käsittelevää jaetta ovat:

tempaus2Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” (1. Kor.15:51-53)

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

Tempaus on välttämättömyys, koska uskovia ei ole määrätty Jumalan vihaan.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

”… Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10).

Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room. 5:9).

Siksi kristityt, jotka ovat elossa seurakunta-ajan lopussa, muutetaan ja temmataan yläilmoihin kohtaamaan Jeesusta. Tämä uskovien poistaminen maan päältä valmistaa tien 7-vuotiselle ahdistukselle, jolloin Jumalan viha vuodatetaan niiden päälle, jotka jätetään maan päälle.

Tulevassa ahdistuksessa Jumalan viha päästetään valloilleen laimentamattomana.

Tulevassa ahdistuksessa Jumalan viha päästetään valloilleen laimentamattomana.

”…Jumalan viha …” (Ilm. 15:1).

”…seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa…” (Ilm. 15:7).

”…seitsemän Jumalan vihan maljaa…” (Ilm. 16:1).

”…vihansa kiivauden viinimaljan” (Ilm. 16:19).

Jos olet uskova, elossa sillä hetkellä, kun Jumala lopettaa seurakunta-ajan, sinä pääset tempaukseen, joka on aika hätkähdyttävä tapaus! Sinä et kuole luonnollista kuolemaa, mutta tulos on sama – sinä katoat välittömästi maan päältä ja olet Herran Jeesuksen luona ikuisesti.

Kuinka meidän sitten pitäisi elää tietäessämme, mitä uskovilla on edessään tulevaisuudessa tempauksen tai kuoleman kautta? Me elämme katsellen ylöspäin, ei alas. Raamattu tiivistää sen näin:

Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room. 14:7-8)

Käytä meitä, Herra!

BP

* Jos haluat lisätietoa Johanneksesta, joka ei ole vielä kuollut, niin lataa ILMAINEN DVD ”Steeling Studies, Vol 1” CLICK HERE

** Ilm. 21:4 tapahtuu 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, kun uudet taivaat ja uusi maa tulevat.

Read Full Post »

ylosnoussutViikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.

Seuraavassa Apostolien tekojen kohdassa Pietari ja Johannes ovat juuri parantaneet ramman miehen.

Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelin miehet, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään? Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te kavalsitte ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja me olemme sen todistajia. Uskomalla Jeesuksen nimeen on tämä mies, jonka te näette ja tunnette, vahvistunut hänen nimensä kautta. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette toimineet tietämättömyyttänne, samoin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin Jumala toteutti sen, minkä hän oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa piti kärsiä. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” (Apt 3:12-20)

ristiinnaulittuPalataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.

Jumala itse korjaasi sen synnin rikkoman suhteen, jota ihminen ei voinut korjata. Ja niin Paavali voi kirjoittaa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana maallisten hallitsijoiden tavoin. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle, jopa alemmaksi. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

ylosnoussut_2Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Jeesuksen aikana monet odottivat hänen olevan maallinen kuningas, joka vapauttaa sorretun kansan miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Monet kääntyivät pois Jeesuksen seurasta, kun hän ei ollutkaan tällainen luvattu Messias. Tänäkin päivänä saatetaan Jeesukselta odottaa jotakin muuta kuin mitä Hän todellisuudessa on.

Paavali kuitenkin kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Todellisuudessa Jumalan voima siis tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Ensisijaisesti Jumalan voima on siis evankeliumi – sanoma rististä ja Kristuksesta! Siinä ei ehkä jonkun mielestä ole mitään hohdokasta, mutta se on koko kristillisen elämämme ydin ja pelastuksemme avain. Jeesus on meidän – sinun ja minun ­– Vapahtajamme ja Lunastajamme!

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus itse lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30).

Jeesus kutsuu sinua seuraamaan Häntä ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Hänen seuraamisensa ei poista elämästämme vaikeuksia, sairautta ja kärsimystä, mutta saamme jättää kaikki taakkamme Hänen kannettavakseen. Hän tietää kaikki ahdistuksemme ja murheemme, emmekä ole niiden kanssa yksin. Mooses sanoi seuraavat sanat Joosualle, ja näihin sanoihin saamme mekin turvata: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky.” (5. Moos. 31:8)


Lue myös Raamatunkohtia rohkaisuksi.

Read Full Post »

Niin varhain jouduit, ystävä,
matkasi päättämään.
On rakkaillasi ikävä,
sinua itketään.
(Virsi 247)

Saimme saattaa sinut viime lauantaina viimeiselle matkallesi. Elämäsi päättyi inhimillisesti katsoen liian aikaisin. Jäljelle jäivät muistot sinusta, ja kaipaus. Surun keskeltä nousee kuitenkin kiitollisuus siitä, että matkasi päänä on taivaan koti.

Vaan luona Isän Jumalan
saat kodin kirkkaan, ihanan
Jeesuksen seurassa.
(Virsi 247)

Sairaus muutti omat elämänsuunnitelmasi toisenlaisiksi. Itse asiassa tilalle astuivat Jumalan suunnitelmat, joihin jouduit nöyrtymään. Välillä sairaus antoi jo viitteitä paremmasta, kunnes tuli se lopullinen tieto, että elinaikaa on jäljellä enää muutamia viikkoja. Väsymyksesi ja kipujesi keskellä annoit runsaasti aikaa kaikille vierailijoille, ja moni tuli hoidetuksi sinun kauttasi. Oliko Jumalan suunnitelmaa se, että saatoit sairautesi kautta todistaa uskostasi ja iankaikkisesta elämästä Jeesuksen yhteydessä?

Sairasvuoteeltasi olit valinnut muistotilaisuuteesi muun muassa kiitosvirren 341:

1. Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.2. Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.
3. Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.4. Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!

Sait lähteä tästä ajasta nukahtaen hymy huulilla Jeesuksen syliin. Olet nyt siellä, missä ei enää kuolemaa, kipua ja surua ole!

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26)

Read Full Post »