Viikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.
Seuraavassa Apostolien tekojen kohdassa Pietari ja Johannes ovat juuri parantaneet ramman miehen.
Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelin miehet, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään? Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te kavalsitte ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja me olemme sen todistajia. Uskomalla Jeesuksen nimeen on tämä mies, jonka te näette ja tunnette, vahvistunut hänen nimensä kautta. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette toimineet tietämättömyyttänne, samoin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin Jumala toteutti sen, minkä hän oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa piti kärsiä. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” (Apt 3:12-20)
Palataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.
Jumala itse korjaasi sen synnin rikkoman suhteen, jota ihminen ei voinut korjata. Ja niin Paavali voi kirjoittaa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).
Jeesus ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana maallisten hallitsijoiden tavoin. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle, jopa alemmaksi. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).
Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.
Jeesuksen aikana monet odottivat hänen olevan maallinen kuningas, joka vapauttaa sorretun kansan miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Monet kääntyivät pois Jeesuksen seurasta, kun hän ei ollutkaan tällainen luvattu Messias. Tänäkin päivänä saatetaan Jeesukselta odottaa jotakin muuta kuin mitä Hän todellisuudessa on.
Paavali kuitenkin kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Todellisuudessa Jumalan voima siis tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).
Ensisijaisesti Jumalan voima on siis evankeliumi – sanoma rististä ja Kristuksesta! Siinä ei ehkä jonkun mielestä ole mitään hohdokasta, mutta se on koko kristillisen elämämme ydin ja pelastuksemme avain. Jeesus on meidän – sinun ja minun – Vapahtajamme ja Lunastajamme!
Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).
Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus itse lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30).
Jeesus kutsuu sinua seuraamaan Häntä ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).
Hänen seuraamisensa ei poista elämästämme vaikeuksia, sairautta ja kärsimystä, mutta saamme jättää kaikki taakkamme Hänen kannettavakseen. Hän tietää kaikki ahdistuksemme ja murheemme, emmekä ole niiden kanssa yksin. Mooses sanoi seuraavat sanat Joosualle, ja näihin sanoihin saamme mekin turvata: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky.” (5. Moos. 31:8)
Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksina ovat Iso Raamatun Tietosanakirja ja Novum.
Jeesuksen tehtävä
Jeesuksessa toteutuivat Vanhan testamentin ennustukset ihmiskunnan syntien sovittajasta. Jeesus ymmärsi oman asemansa tässä tehtävässä, sitä varten Hän oli maailmaan tullut. Jumala on tiennyt jo alusta asti, että ihminen lankeaa syntiin ja tarvitsee sovittajan itsensä ja Jumalan välille. Jumala valmistelee kautta koko Vanhan testamentin tätä pelastustekoa. Monet asiat uhrikäytäntöineen ovat esikuvallisia ja saivat täyttymyksensä Jeesuksessa.
Jumala on ääretön rakkaus. Samalla Hän on myös ääretön pyhyys, joka ei siedä minkäänlaista vääryyttä ja syntiä. Jotta meillä olisi pääsy Jumalan yhteyteen, oli Hän valmis uhraamaan oman rakkaan Poikansa meidän tähtemme. Jeesus sanoittaa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan seuraavasti: ”Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Joh. 3:16 Jumalan Kansan Raamattu, Aapeli Saarisalo).
Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille. Seuraavassa luetellut asiat ja monet muut Messias-ennustukset löytyvät Raamatusta, katso Messias-profetiat Vanhassa testamentissa.
Hänen juurensa ovat ikiaikojen takana. Hänen valtakuntansa on ikuinen, Hänen valtaansa alistetaan kaikki. Hänestä maksetaan 30 hopearahaa. Hänen uhrinsa tuo rauhan meidän ja Jumalan välille, Hänen uhrinsa parantaa meidät synnistä. Hän tarjoaa vapautusta synnin orjuudesta. Hän on viaton uhrikaritsa, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on sovitusuhri syntiemme vuoksi. Hän antaa henkensä pelastaakseen ihmiskunnan. Messias on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala; Hän on Immanuel – Jumala kanssamme. Messias on uusi liitto ihmisten ja Jumalan välillä. Hän on ylemmäksi kaikkia korotettu. Hän voittaa kuoleman. Hänen luonteensa on jumalallinen: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on uskollinen ja nöyrä Herran palvelija täyttäen mielellään Isänsä tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman. Jumala herättää Messiaan kuolleista ja Hän nousee taivaaseen.
Jeesus tiesi oman tehtävänsä tärkeimmän vaiheen lähestyvän. Näin Hän kertoo opetuslapsilleen tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille. Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.” (Mark. 10:33,34). Luukas tarkentaa vielä Jeesuksen sanoja Jerusalemin tapahtumista: ”Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet” (Luuk. 18:31). Tuossa Jeesus viittaa muun muassa psalmiin 22 ja Jesajan lukuun 53, joissa on kuvailtu ennalta hyvin yksityiskohtaisestikin Kristuksen kärsimyksen vaiheita – juuri niin kuin ne sitten toteutuivatkin.
Jeesuksen puheissa oli keskeisellä sijalla Hänen kärsimisensä ja kuolemansa, mutta harva sitä ymmärsi siihenkään aikaan. Jeesus sanoi fariseuksille, että he ymmärtäisivät vasta sitten, kuka Hän on, kun ovat ylentäneet Hänet ensin ristille: ”Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se ja etten omasta aloitteestani tee mitään vaan puhun sen, minkä Isäni on minulle opettanut” (Joh. 8:28).
Jeesus on koko ihmissuvun ylipappi, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme. Niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin, niin Hän oli samalla sekä uhripappi että uhrilammas. ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).
Veri on erityisen tärkeä kautta koko Raamatun, sillä veressä on elämä. ”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta” (Hepr. 9:22). Johannes kirjoittaa, että ”Jeesuksen, hänen [Jumalan] Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7). Paavali puolestaan puhuu Jeesuksen ristillä vuodattamasta verestä näin: ”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta.” (Kol. 1:19,20). Veren sovitusarvo riippui uhrattavan hinnasta, joten sen kalliimpaa uhria ei voi enää olla, kuin oli Jeesuksen – Jumalan Pojan – veren vuodattaminen Golgatan ristillä! Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen, virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1. Piet. 1:18,19).
Golgatan veren sanomaa ei moni maailman ihminen halua ymmärtää; kaiken muun he ovat valmiita ottamaan vastaan, mutta eivät tällaista ”raakuutta”. Monet saarnatkin kertovat mieluummin Jeesuksen elämästä, mutta vain Hänen kuolemassaan meillä on elämä. Paavali sanookin osuvasti, että ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Jumalan voima tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Lue kaikki jakeet Paavalin ”ristin hullutuksesta”: 1. Kor. 1:18-25.
Jeesuksen kirkastaminen ja rukous Getsemanessa
Ennen Golgatan kärsimystä Jeesus kirkastetaan (Mark. 9:2-13). Hän kiipeää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa korkealle vuorelle, mahdollisesti Hermon-vuorelle, rukoillakseen. Vuorella Hänen ulkomuotonsa muuttui niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja vaatteensa loistivat hohtavan kirkkaina (Mark. 9:2,3; Matt. 17:2). Sitten siihen ilmestyivät myös Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa Hänen pian tapahtuvasta poismenostaan Jerusalemissa. ”Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!'” (Mark. 9:7)
Raamatunselitysteoksen mukaan tämä kirkastamistapahtuma on ”Jeesuksen elämän ja toiminnan koho- ja käännekohta. Se on Jumalan sinetti Hänen synnittömälle, pyhälle ja täydelliselle elämälleen ihmisenä ja siten myös Hänen soveliaisuudelleen maailman sovittajaksi. Kirkastuminen merkitsee sen muutoksen alkamista, jossa fyysinen ja katoava ruumis vaihtuu hengelliseksi ja katoamattomaksi.” Samalla se on todistus näille opetuslapsille, että Jeesus on todella Jumalan Poika ja luvattu Messias.
Jeesus meni vielä Getsemaneen rukoilemaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hänet valtasi siellä suuri murhe ja tuska. Sitä ei aiheuttanut Hänen kuolemansa lähestyminen vaan se, että maailman syntitaakka oli pantu Hänen, synnittömän, päälle. Jeesus heittäytyi kasvoilleen ja rukoili: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Matt. 26:39).
Kommentaariteos selittää Jeesuksen rukousta Getsemanessa näin: ”Hän oli Jumalan silmissä ainoa syntinen maailmassa. Hänen oli otettava kantaakseen kaikkien muiden synnit. Jeesus tiesi, että maljaa ei voitaisi ottaa häneltä pois. Kuitenkin hän rukoili näin. Rukous ilmaisee hänen todellisen ihmisyytensä. Koska hän oli synnitön, hänen ei olisi tarvinnut kuolla, mutta juuri siksi että hän oli synnitön ja pyhä, hän saattoi kuolla meidän syntiemme edestä. Hepr. 5:7:ssa sanotaan, että hänen rukouksensa kuultiin. Rukouksen kuuleminen ei merkitse vain sitä, että Jumala vastaa, vaan myös että saamme voiman hyväksyä hänen kieltävän vastauksensa tulematta epätoivoisiksi. Getsemanessa päätettiin lopullisesti, että syntiä ei voisi sovittaa muulla tavalla kuin naulitsemalla Jumalan Poika ristille.”
Ristiinnaulitseminen
Ristiinnaulitsemista pidettiin sen ajan rankaisutavoista häpeällisimpänä, sillä olihan Jumala itse niin sanonut: ”Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu” (5. Moos. 21:23). Jeesuksen piti kuitenkin tulla kiroukseksi meidän puolestamme, jotta Hän voisi vapauttaa meidät vapaiksi lain kirouksesta (Gal. 3:13). Nimittäin jokainen meistä on tehnyt syntiä ja siten rikkonut Jumalan lakia vastaan, joten olemme kirouksen alaisia. Jeesus kuitenkin oli synnitön ja täytti eläessään täydellisesti kaikki lain vaatimukset, ja oli siten vapaa lain tuomiosta. Ja jotta Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit, oli Hänen itsekin kuuluttava ihmissukuun – siksi Jumala tuli ihmiseksi. Näin Hän pystyi ottamaan päälleen meille kuuluvan lain kirouksen ja tuomion, ja täytti lain vaatimuksen meidän edestämme, sillä lain mukaan syntisen on kuoltava. Jeesuksen kuoleman myötä lain kirous lakkasi olemasta voimassa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).
Jeesus oli synnitön, mutta Hänet tehtiin synniksi meidän takiamme. Huomaa, että Hänet tehtiin synniksi, ei syntiseksi. Profeetta Jesaja kuvaa kärsivää ja syntiemme taakoittamaa Kristusta näin: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:4-6). Jumala ilmoitti tämän tulevasta Messiaasta Jesajan suulla jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.
Koska Kristus tehtiin synniksi, oli Hänen kärsittävä siitä rangaistus – Hänen oli kuoltava. Ja koska Hän otti koko maailman synnit kannettavakseen, täytyi Hänen myös kärsiä suurin mahdollinen rangaistus. Rangaistustapa oli mitä kauhein, jottei kenellekään jäisi epäselväksi, riittääkö tuo rangaistus meidän itse kunkin syntien sovittamiseen. Voin vakuuttaa, että kyllä riittää. Jeesus on jo puolestamme kärsinyt kaiken sen, mikä sinun ja minun kuuluisi kärsiä.
Häpeällisyyden lisäksi ristiinnaulitseminen on julmin, hirvittävin ja tuskallisin tapa kuolla. Jo pelkästään ristiinnaulitsemista edeltävä ruoskinta oli niin hirvittävää, että monet kuolivat siihen tai menettivät järkensä. Ennen ristiinnaulitsemista tuomitulle yleensä tarjottiin jotain turruttavaa juotavaa, mutta Jeesus kieltäytyi ottamasta sitä. Hän otti vastaan teloituksen tuskan täysin vapaaehtoisesti, täysin tietoisena kaikista sen kauhuista. Seuraava video antaa kenties pienen kuvan siitä, mitä Jeesus joutui kärsimään. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)
Ristillä, kuolemansa lähestyessä, Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut” (Matt. 27:46)? Jeesus oli joutunut eroon Isästään, sillä meidän syntimme oli sälytetty Hänen päälleen. Silti Jeesus tiesi, että vaikka Hänen on kuoltava, Isä ei Häntä lopullisesti hylkää; olihan psalmissa 22 kuvattu juuri se tilanne, jossa Jeesus sillä hetkellä oli. Psalmissa lohdutetaan kärsivää: ”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22:25 KR33/38). Jeesus uskoi vankkumatta, että Jumala on hänen pelastajansa, joten Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46). Sitten Hän sanoi: ”’Se on täytetty’, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä” (Joh. 19:30 KR33/38). Jeesus täytti Hänestä annetut profetiat, Hän täytti Jumalan tahdon, Hän täytti Vanhan testamentin aikaisen lain. Vanha liitto on kumottu, ja sen tilalle on tullut uusi liitto, Jeesuksen verellä vahvistettu.
Yleensä kuoleman tuleminen ristillä kesti puolesta vuorokaudesta kahteen vuorokauteen, jopa pitempäänkin. Näin ollen Pilatus ihmetteli Jeesuksen kuoleman nopeutta, kun siihen oli mennyt ”vain” kuusi tuntia. Usein kuolevan kärsimysaikaa lyhennettiin murskaamalla hänen sääriluunsa, jolloin uhri lysähtää käsivarsien varaan, hengitys vaikeutuu ja kuolema saapuu nopeammin. Jeesuksen sääriluita ei murskattu, ennustaanhan Raamattu: ”Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru” (Ps. 34:21). Sen sijaan he puhkaisivat keihäällä Hänen kylkensä, jotta kävisi toteen tämä Raamatun sana: ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)
Älköön kukaan luulko, että roomalaiset sotilaat olisivat tunteneet Kirjoituksia, kuten tuossa edellä ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet” tai ”He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa” (Ps. 22:19), ja sitten ryhtyneet toteuttamaan Kirjoituksissa mainittuja asioita. Ei – Jumalan voima vaikutti niin, että kaiken oli tapahduttava siten, kuin Jumala itse oli ennalta suunnitellut ja profeettojen kautta ilmoittanut, jotta me uskoisimme.
Jeesuksen kuollessa temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:50,51). Tämä kuvaa sitä, kuinka synnin erottava väliseinä pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä on nyt poistettu. ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta” (Hepr. 10:19,20). Esirippu kuvaa siis Jeesuksen ruumista, joka tehtiin synniksi meidän tähtemme, ja joka uhrattiin ristillä meidän edestämme.
Se mitä Jeesus ristillä teki puolestamme, oli ainoa mahdollinen teko, sillä se oli ennustettu kautta koko Vanhan testamentin monen monessa yksityiskohdassa. Esimerkiksi vaskikäärme tangon päässä (4. Moos. 21:9) kuvaa Kristuksen korottamista ristille. Samoin 1. Moos. 3:15 kuvaa, miten Kristus lävistetään kantapäästään (ristinpuuhun), ja miten Hän samalla murskaa Saatanan vallan. Huomaa, miten täsmällinen Raamatun sana on tässäkin kohdassa: arkeologisen löydön mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui niin, että uhrin jalat asetettiin pystypuun molemmille puolille ja yli 10 cm pitkät naulat iskettiin kantapäiden läpi.
Jeesus olisi voinut pyytää enkelit ottamaan Hänet alas ristiltä – tai mitä tahansa – mutta Hän tiesi, mitä Hänen oli tehtävä, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Hän ei ollut mikään huijari, joka tunsi kirjoitukset ja sitten toteutti niitä. Vain tosi Jumala pystyy kaiken sen tekemään, mitä Jeesus teki ristillä – rakkaudesta Isään ja rakkaudesta ihmisiin. Antaahan Raamattu monessa paikassa ymmärtää, että juuri ihmiset ovat Jumalan rakkauden kohde. Miksi emme ottaisi tätä rakkautta vastaan?
Ylösnousemus
Jeesus tiesi kertoa seuraajilleen jo edeltä käsin oman kärsimyksensä vaiheet, jotka johtaisivat Hänen kuolemaansa vihamiestensä käsissä. Jeesus tiesi myös, että kuolemalla ei ole Häneen lopullista valtaa, ja lupasi opetuslapsilleen nousta ylös kolmen päivän kuluttua kuolemastaan (Mark 8:31). Myös Vanha testamentti todistaa ylösnousemuksesta, esimerkiksi ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan” (Ps. 16:10 KR92).
Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi ylösnousemusruumiissa, joka oli erilainen kuin mikä Hänellä oli ennen kuolemaansa. Jeesus ei siis vain herännyt kuolleista, vaan Hänen ruumiinsa muuttui hengelliseksi ruumiksi, jossa Paavalin mukaan vaikuttaa Jumalan Hengen eläväksitekevä, kirkastava ja uudestiluova voima.
Opetuslapsille ristiinnaulitseminen oli ensialkuun kaiken loppu, mutta kun he näkivät Jeesuksen ylösnousseena, heidät valtasi valtava ilo ja riemu, joka säilyi vielä senkin jälkeen, kun Jeesus myöhemmin otettiin taivaaseen. Se riemu on meilläkin: Ylösnoussut Jeesus on totisesti Messias, Jumalan Poika, meidän Lunastajamme ja syntiemme Sovittaja!
Jeesuksen ylösnousemus todistaa nimittäin sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.
Kelpaako tarjottu pelastus meille?
Jeesuksen elämässä ja toiminnassa näkyy Jumalan rakkaus siinäkin, että Hän tuli tänne meitä palvelemaan ja otti orjan muodon. Ristillä Hän oli tosi ihminen kärsien ihmisen lailla, mutta oli samalla tosi Jumala sovittaen ihmiskunnan synnit. Jo maan päällä vaeltaessaan Hän antoi ihmisille heidän syntejään anteeksi – sen voi tehdä vain Jumala.
Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus itse sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).
Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30)
Valitettavasti monet eivät usko edes minkään todistuksen perusteella, että Jeesus on Jumala ja on sovittanut maailman synnit. Sen uskon voi vaikuttaa meissä vain Pyhä Henki. Raamattu kertoo myös sen surullisen tosiasian, että tarjottu pelastus ei kelpaa kaikille. Jumalan lähettämä Messias oli muukalaisena oman kansansa joukossa, vihattu ilman syytä. Samalla tavalla suurin osa ihmiskunnasta yhä torjuu Hänet, koska eivät suostu tekemään parannusta entisestä syntielämästään.
Ethän sinä torju Jeesusta ja Hänen tarjoamaansa pelastuksen lahjaa? Hän kutsuu sinua luokseen ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).
Taivaallinen Isämme, vakuuta Pyhän Henkesi kautta meille, että Sinä olet todellinen Pyhä Jumala, ja että olet samaa olemusta poikasi Jeesuksen kanssa, jonka lähetit ihmiseksi tähän maailmaan. Auta meitä uskomaan, että Jeesuksen ristillä tapahtuneen sovitustyön kautta meillä on pelastus ikuisesta kuolemasta. Kiitos, että kun turvaudumme Jeesukseen, annat anteeksi meidän syntimme etkä enää niitä muista. Kiitos siitä, että Jeesuksen veren suojaan kätkeytymällä saamme uskoa ikuiseen elämään luonasi taivaan kirkkaudessa. Jeesuksen nimessä, aamen.
Hengellisissä piireissä on nykyjään valtavan paljon odotusta, että näkyisi kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Uskotaan kyllä Jumalaan, mutta kaivataan ihmeitä, jotta uskosta osattomat vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta.
Moni ajattelee, että ihmeiden avulla voidaan saada muut uskomaan Jumalaan – ja samalla saadaan vahvistusta myös omalle uskolle. Mutta luovatko ihmeet kestävää ja lujaa uskoa? Epäilen tätä vahvasti.
Olen aiemmin kirjoittanut useaan otteeseen Israelin kansan eksoduksesta Egyptistä kohti Luvattua maata. Kuten Raamatusta voimme lukea, niin he saivat nähdä kerta toisensa jälkeen mitä suurimpia Jumalan ihmeitä. Silti he aina seuraavan koetuksen hetkellä unohtivat Jumalan ihmeteot ja alkoivat kapinoida Moosesta ja Jumalaa vastaan. Heillä ei ollut vaikeuksien tullessa pienintäkään uskoa ja luottamusta, että Jumala on heidän kanssaan ja huolehtii heidän tarpeistaan. Nykyaikana on aivan samoin kuin silloin: uskovalla pitäisi olla vain menestystä, eikä ymmärretä, että vaikeudet kuuluvat Jumalan johdatukseen ja uskon kasvuun.
David Wilkerson kirjoittaa osuvasti: ”Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: ’Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta – jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen – en enää ikinä epäilisi Häntä!’ Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.”
Wilkerson jatkaa, että suurin ihme tai merkki maailmalle ei ole edes jonkun herääminen kuolleista, vaan: ”… jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.”
***
Kerran nuoruudessani yritin saada yhtä kaveria kääntymään uskon tielle kertomalla hänelle Jumalan tekemistä ihmeistä. Muistan hyvin kun tämä kaveri vastasi, että vaikka näkisi ihmeen silmiensä edessä, hän ei uskoisi silti. Jos joku tekee uskonratkaisun näkemiensä ihmeiden ja merkkien perusteella, se ratkaisu ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Oikea uskoontulo lähtee synnintunnosta, hädästä oman sielun iankaikkisesta elämästä.
Ihmeistä suurin on se, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja antanut meille sovituksen kaikista rikkomuksistamme. Kun ihmiselle tulee synnintunto ja hän saa jättää asiansa Jeesukselle, sitä rauhaa suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan.
Jeesus sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki” (Matt 16:4). Fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä muka uskoakseen, mutta Jeesus vastasi heille vain viittaamalla omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Älkäämme siis tavoitelko ihmeitä vaan sielujen pelastusta. Kun julistamme väkevää evankeliumia puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta, voivat ihmeet ja merkitkin seurata tällaista julistusta.
Viikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.
Palataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.
Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.
Ajankohtaista uskosta 