Herran päivän tarkastelua

An Examination of the ‘Day of the Lord’
By Mark A. Becker, 11.8.2020, suom. SK

[Huomautus: Tämä kirjoittaja uskoo ylösottoon on ennen vihaa ja tämä artikkeli heijastaa tätä näkemystä.]

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (1. Piet. 3:10).

Johdanto

Tämä yksi jae Pietarilta kattaa koko ”Herran päivän” ja meille tekee hyvää tutkia sitä sen profeetallisten implikaatioiden valossa voidaksemme paremmin ymmärtää tulevaisuuden profetiaa.

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas.”

Tämä on etummainen kirjatuki ”Herran päivälle” ja se alkaa seurakunnan tempauksella.

Sana ”varas” on välitetty meille muutaman kerran Herran tulemusta koskevassa Jumalan Sanassa ja se viittaa aina seurakunnan tempaukseen. Sen merkitystä ei voida yliarvioida. Kun jotakin toistetaan Raamatussa, voit olla varma, että sillä on suuri merkitys.

Katsotaanpa näitä kohtia.

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:1-11)

Huomaa sanat ”he” ja ”me” tässä Sanan kohdassa.

”Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” Mutta me pääsemme!

”…valvokaamme ja olkaamme raittiit” odottaen Herran paluuta seurakunnalleen, ”sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan” [kuten Kristuksen hyljänneen maailman], ”vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Entä kohdat Ilmestyskirjassa ennen ahdistusta, sen aikana ja jälkeen?

”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!” (Ilm. 16:15).

Tämä näennäisesti väärässä paikassa oleva lausunto on aivan keskellä Raamatun kohtaa, joka kuvailee viimeistä taistelua, kun Kristus valmistautuu palaamaan ja tuhoamaan Antikristuksen, Väärän Profeetan ja maailman armeijat.

Miksi se on siinä ja kenelle se on tarkoitettu?

Kuten kaikki Jumalan sanaa koskeva, Raamattu on tulkittava Raamatulla. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä, kuka, mitä, missä, miten ja miksi, ottamatta huomioon muuta Raamattua.

Tunnettu Raamatun tutkimuksen työkalu tunnetaan ”ensimmäisen maininnan lakina”. Se tarkoittaa, että meidän pitäisi aina mennä tietyn sanan tai ilmauksen ensimmäiseen mainintaan saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä tulevat sanan tai ilmauksen käyttämiset yrittävät välittää. Tässä nimenomaisessa tapauksessa sanaa ”varas” käytetään ensimmäisen kerran Herran tulemukseen liittyen kohdassa Matt. 24:42-44, heti sen jälkeen, kun Jeesus opettaa tempauksesta, jossa ”toinen otetaan ja toinen jätetään”.

Enemmän tästä aiheesta artikkelissani Is the Rapture of the Church in the Olivet Discourse (Onko seurakunnan tempaus Öljymäen puheessa).

Tässä on tuo kohta:

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:42-44)

On selvää, että tämä jae, joka näyttää ilmestyvän tyhjästä, ”ensimmäisen maininnan lain” lisäksi, viestii meille, että kohdeyleisön täytyy olla seurakunta. Muista, että kahden tuhannen vuoden ajan kristityt ovat lukeneet tätä kirjaa etsiessään sen luvattuja siunauksia (Ilm. 1: 3) ja Herra haluaa muistuttaa heitä, että Hän on tulossa takaisin heille pian.

On kuin keskellä Johanneksen kirjoittamista kuudennesta maljasta Jeesus huutaisi: ”Pysäyttäkää painokoneet! Minulla on sanoma seurakunnalleni!” ”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!”

Sanat: ”ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi”, viittaavat noihin itsensä kääntyneiksi julistaneisiin, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa ja joiden on läpikäytävä ahdistus. Heillä on silti mahdollisuus todella tulla Kristuksen tykö hirvittävimpänä aikana, mitä maailma koskaan tulee näkemään, mutta tuo mahdollisuus on todella hyvin ohut.

”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3)

Tämä jae aika paljon tiivistää tempauksen ilmoituksen yhteydessä Jeesuksen tulemukseen ”varkaana”.

”Katso, minä tulen pian ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:12).

Tämäkin jae on tarkoitettu seurakunnalle, koska uskovilla, jotka selviytyvät ahdistuksesta, ei ole muuta palkkiota (sikäli kuin Raamattu paljastaa) kuin päästä ihmeelliseen tuhatvuotiseen Kristuksen valtakuntaan, joka sinänsä on aika palkitsevaa!

Hyödyllinen huomautus koskien ”Kristuksen päivää”

”Herran päivän” ja ”Kristuksen päivän” eli ”Jeesuksen Kristuksen päivän” välillä on ero.

”…aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.” (Fil. 1:4-10)

Paavali rukoilee Filippin kristittyjen puolesta ja huomaa, kuinka hän kehottaa uskovaisia Kristuksen päivään saakka olemaan puhtaat eikä kenellekään loukkaukseksi ja että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Mikä päivä on tämä ”Kristuksen päivä” ja ”Kristuksen Jeesuksen päivä”? Se ei voi olla mikään muu kuin seurakunnan tempaus.

”…että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:15-16).

Paavali odotti innokkaasti ”voidakseen iloita Kristuksen päivänä” (KJV: rejoice in the day of Christ), jolloin me kaikki kohtaamme pilvissä ollaksemme ikuisesti Herran kanssa (1. Tess. 4:17).

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2. Tess. 2:1-3)

Tessalonikan seurakunta oli petetty uskomaan, että ”Kristuksen päivä” oli ”käsillä” ja että se oli jo mennyt heiltä ohi. Näin ei selvästikään ollut, koska Paavali jatkaa sanomalla, että ”se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu”.

Vaikka seurakunnassa tapahtuu varmasti ”luopumusta” puhtaasta opista ja demonisten opetusten soluttautumista (1. Tim. 4: 1), niin valitettavasti tämä on aina ollut ongelma seurakunnassa. Paavalin kirjeet taistelivat usein räikeitä vääriä oppeja vastaan, jotka tartuttivat seurakuntaa lukuisia kertoja. Tässä jakeessa tämä ei kuitenkaan ole tämän ilmauksen, sellaisena kuin se on annettu, ensisijainen merkitys.

Dr. Andy Woods on kirjoittanut väkevän kirjan nimeltä The Falling Away: Spiritual Departure or Physical Rapture? (Luopumus: Hengellinen lähtö vai fyysinen tempaus?) selittäen, että ”luopumukseksi” käännetty kreikan sana on ”apostasia” ja tarkoittaa ”lähtö” tai ”lähteminen”, ja on käännetty sellaiseksi seitsemässä aiemmassa englanninkielisessä käännöksessä, mukaan lukien Wycliffe, Coverdale, Tyndale ja Geneva -käännökset. Tämä on ehdottomasti oikea käännös ja suosittelen tohtori Wood’in kirjaa lisätietojen hankkimiseksi aiheesta.

Geneva Bible vuodelta 1599 kääntää jakeen 2. Tess. 2:3 näin: ”Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a departing first, and that man of sin be disclosed, even the son of perdition.” Sana departing (lähteminen) tarkoittaa seurakunnan tempausta.

”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2. Tim. 1:12).

”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2. Tim. 4:8).

”Se päivä” on selvästikin Kristuksen päivä: päivä, jota me kaikki odotamme suurella innolla ja ilolla. Kaipaus olla Herramme kanssa, joka antoi henkensä meidän vuoksemme, ylittää ihmiskielen kyvyn kuvailla sitä.

”Kristuksen päivä” – tempaus – joka tulee kuin ”varas yöllä”, on tapahtuma, joka aloittaa ”Herran päivän.”

”…silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.”

Tämä on toinen kirjatuki; se päättää ”Herran päivän” huipentuen alkuaineiden hajoamiseen (2. Piet. 3:11) kaikesta synnistä puhdistamiseksi maailmassamme ja kosmoksen puhdistamiseksi turmeluksesta tuon synnin vuoksi (Room. 8:22), käynnistäen uusien taivaitten ja uuden maan uuden luomisen (Ilm. 21:1).

Johtopäätös

”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Nyt, kun olemme nähneet, kuinka tämä upea jae muodostaa profeetalliset kirjatuet koko ”Herran päivälle”, voit nyt jakaa tämän perheesi ja ystäviesi kanssa.

Kun he kysyvät, mikä on ”Herran päivä”, niin lue heille tämä jae ja selitä, mitä se tarkoittaa. Selitä heille, että ”Herran päivä” alkaa seurakunnan tempauksella, jota seuraa lyhyt väliaika, seitsemän vuoden ahdistus, Kristuksen toinen tulemus, hänen kunniakas tuhatvuotinen valtakuntansa, Suuren Valkoisen Valtaistuimen tuomio ja se päättyy taivasten ja maan katoamiseen.

Sitten iloisesti huudahda, että se, mitä seuraa on meidän Herramme maan ja taivaan uusi luominen. Tämä tuo loputtoman iankaikkisen valtakunnan, jossa me asumme Uudessa Jerusalemissa, joka on täynnä rakkautta, iloa, rauhaa ja yhteyttä Jumalamme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen kanssa koko iankaikkisuuden! Mikä loistava ”päivä” se onkaan!

Rakkautta, armoa ja rauhaa messias Jeshuassa ja Maranata!

Email: mab10666@yahoo.com

Read Full Post »

Lähtö jakeessa 2. Tess. 2:3

THE DEPARTURE OF 2 THESSALONIANS 2:3
By Jonathan Brentner, 11.10.2019, suom. SK

”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus/lähtö ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi” (2.Tess. 2:3).

---

Ymmärrän, että vilkaisu otsikkoon voi saada sinut painamaan torkkunappia. Miksi tutkia yhden sanan käännöstä? Teemme niin, koska sillä on kyky suuresti vahvistaa uskoamme siihen, että seurakunta jää kokonaan pois tulevasta ahdistuksesta. Salli minun selittää, miksi tämä on meille tärkeää.

Viime vuosina kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3:ssa on saanut lisääntynyttä huomiota. Perinteinen näkemys on, että se viittaa lähtöön raamatullisesta uskosta, kuten näemme kaikissa (KJV:ta) uudemmissa englanninkielisissä käännöksissä, mutta näin ei ole ollut aina.

Varhaisimmat englanninkieliset käännökset käänsivät sanan apostasia ”lähdöksi”, kuten fyysisessä poistumisessa paikasta.^[i] KJV:n kääntäjät kuitenkin muuttivat tämän; he katsoivat, että apostasia on hengellinen ”luopuminen” ja kääntäjät ovat siitä saakka seuranneet heidän johtoaan.

Onko kuitenkin olemassa järkeviä syitä vastustaa vallitsevaa ajattelua asian suhteen? Voimmeko oikeuttaa sanan kääntämisen fyysiseksi lähdöksi, joka viittaa tempaukseen?

Vaikka olenkin aina ollut pretribulatiivisen tempauksen [tempaus ennen vihan aikaa] vahva kannattaja, olin aiemmin hyvin vastahakoinen katsomaan jakeen 2. Tess. 2:3 viittaavan mihinkään muuhun kuin luopumukseen seurakunnassa. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin vienyt minua eri suuntaan.

Sana apostasia voi viitata fyysiseen lähtöön

Kirjassaan The Falling Away tri. Andy Woods esittää todisteet, että sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 on fyysinen lähtö eikä uskosta luopuminen. Kreikan sana apostasia tarkoittaa yksinkertaisesti ”poistua” tai ”lähteä”. Vain tutkimalla, miten sanaa on käytetty sen välittömässä kontekstissa, voidaan päätellä mistä lähdetään ja onko kyseessä hengellinen vai fyysinen lähtö.^[ii]

Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät sanan apostasia verbimuotoa 15 kertaa. Kuten tohtori Woods huomauttaa: ”Vain kolme kertaa se tarkoittaa hengellistä lähtöä. Loput 12 kertaa se tarkoittaa selvästi fyysistä lähtöä, kuten esim. Luuk. 2:37: ’…ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä.’”^[iii]

Sanan juuriverbimuoto antaa lisätodisteen, että apostasia voi viitata joko hengelliseen loikkaukseen tai fyysiseen lähtöön jostakin paikasta. Näin ollen konteksti kertoo, kuinka sana tulee kääntää.

Konteksti tukee fyysistä lähtöä

Jakeen 2. Tess. 2:3 kokonaiskonteksti tukee vahvasti fyysistä lähtöä. Tempaus on pääaihe molemmissa kirjeissä, jotka Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, samoin kuin luvussa 2. Tess. 2.

Tri. Woods kirjoittaa: ”Koska ’konteksti on kuningas’ sanan apostasia merkityksen määrittämisessä ja Tessalonikalaiskirjeiden laajempi konteksti liittyy Kristuksen paluuseen, niin kääntäjien tulisi olla avoimia sanan ymmärtämiselle fyysiseksi poistumiseksi. Siten näiden kahden kirjeen laajempi konteksti ei suosi sanan apostasia kääntämistä hengelliseksi lähdöksi, vaan fyysiseksi.”^[iv]

Vahva todiste fyysisen lähdön puolesta tulee välittömästä kontekstista. Luku 2. Tess. 2 alkaa näillä sanoilla: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä…” (jae 1). Paavali aloittaa tämän kohdan (jakeet 1–12) viittauksella tempaukseen. Tämän perusteella on varmaa, että kaksi jaetta myöhemmin hänellä on edelleen mielessään Herran ilmestyminen viemään meidät kotiin.

Sanan apostasia käyttäminen jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönämme tempauksessa on täysin johdonmukaista välittömän ja kokonaiskontekstin kannalta. Ajatusta hengellisestä poistumisesta uskosta ei löydy mistään; Paavali ei viittaa siihen missään ensimmäisessä eikä toisessa tessalonikalaiskirjeessä.

Paavali viittaa määrättyyn tapahtumaan

Paavalin käyttämä määräävä artikkeli sanan apostasia edessä kertoo, että hänellä on mielessään nimenomainen tapahtuma, joko tietty luopumuksen tapaus, tai määrätty tilanne, kuten tempaus.

Jos sana apostasia viittaa hengelliseen luopumiseen uskosta, niin kuinka erotamme sen monista muista ajoista seurakunnan historiassa, kun se on luopunut raamatullisista opetuksista? Suuri osa tämän päivän järjestäytyneestä seurakunnasta on lähtenyt kauas pois käsityksistä, jotka Herra antoi apostoleidensa kautta. Voisiko Herran päivän alkamiseen liittyvä luopumus olla yhtään pahempi?

Määräävä artikkeli kertoo meille, että apostolilla on mielessään määrätty tapahtuma, jonka hänen lukijansa helposti tunnistaisivat. Paavali ei kuitenkaan missään viittaa hengelliseen luopumukseen kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille eikä tarjoa mitään selventävää lisätietoa. Ainoa lähtö, jonka lukijat voisivat tunnistaa, on tempaus.

Paavali ei mainitse hengellistä luopumusta kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille

Huomaa, mitä Paavali sanoo jakeessa 2. Tess. 2:5: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” Kun tarkastelemme kumpaakin kirjettä, näemme toistuvia viittauksia tempaukseen, mutta näissä kirjeissä Paavali ei missään mainitse uskosta luopumista.

Jos Paavali viittaisi tiettyyn myöhempien aikojen luopumiseen, josta hän olisi aiemmin neuvonut käännyttämiään Tessalonikassa, odottaisimme, että hän olisi maininnut siitä jossakin näissä kirjeissä korostaen Jeesuksen paluuta seurakunnallensa, mutta hän ei tee sitä.

Miksi Paavali mainitsisi tietyn hengellisen lähdön uskosta tärkeänä indikaattorina Herran päivälle ilman mitään muuta mainintaa kummassakaan kirjoittamassaan kirjeessä? Ja jos hän ei ollut vielä maininnut siitä heille, odottaisimme siihen jonkinlaista selitystä, mutta sitä emme löydä.

Se, että kummassakaan Tessalonikalaiskirjeessä ei missään mainita hengellistä luopumusta, antaa paljon lisätukea jakeelle 2. Tess. 2:3 viittauksena tempaukseen, johon Paavali viittaa usein.

Kuten tri. Woods huomauttaa, Paavali ei viittaa edes seurakunnan hengelliseen luopumukseen viimeisinä päivinä ennen kuin vasta paljon myöhemmin lähellä palvelutyönsä loppua.^[v] Ja kun hän tekee sen, hän lisää paljon tukevia yksityiskohtia. (1. Tim. 4:1-5; 2. Tim. 4:3-5).

Fyysinen lähtö on johdonmukainen jakeiden 7-8 kanssa

Jakeissa 2. Tess. 2:7-8 Paavali kirjoittaa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä”,

Nämä jakeet kertovat, että antikristuksen ilmestyminen ei voi tapahtua, ennen kuin pidättäjä on poistettu tieltä. Todisteet viittaavat Pyhään Henkeen pidättäjänä ja siten tempaukseen aikana, jolloin Hänen erityinen pidättävä läsnäolonsa jättää maan. Aivan kuten Pyhä Henki laskeutui helluntaipäivänä ainutlaatuisella tavalla, samoin Hänen pidättävä läsnäolonsa lähtee meidän kanssamme, kun Jeesus vie seurakunnan Isänsä taloon taivaassa (Joh. 14:2-3).

Huomaa samankaltaisuudet jakeen 3 kanssa, jos oletamme sanan apostasia tarkoittavan fyysistä lähtöä.

1. Jakeessa 3 Jeesus poistaa seurakuntansa tempauksen kautta; jakeissa 7-8 Herra ottaa pois pidättäjän, joka estää antikristusta tekemästä itseään tunnetuksi maailmalle.
2. Sekä jakeissa 3 että 7-8 antikristus ilmestyy sen jälkeen, kun Pyhän Hengen läsnäolo seurakunnassa on poistettu.

Jos sana apostasia viittaa fyysiseen lähtöön jakeessa 3, niin havaitsemme tarkan rinnakkaisuuden jakeissa 7-8, mikä antaa meille lisää todisteita tempauksen puolesta.

Tempaus vastaa tessalonikalaisten odotuksia

Tessalonikan nuoret uskovat odottivat Herran tulevan hakemaan heidät ennen Herran päivän alkamista. Heidän reaktionsa väärään viestiin, joka kertoi heille tämän ajan jo alkaneen, vahvistaa tämän. Kuultuaan uutisen he olivat paniikissa.

Vastatessaan heidän hermostuneisuuteensa tämän väärään viestin johdosta Paavali kehotti heitä, ”ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin”, (2. Tess. 2: 2). Verbi järkyttää tarkoittaa keinuvaa liikettä, heilumista ylös ja alas, kuten maanjäristyksen keikuttama rakennus.^[vi] Maltin menettäminen (alarmed) tarkoittaa pelon tunnetta sanan käytön tässä välittäessä ”hermostuneen jännityksen hälytystilan”.^[vii]

Uutinen Herran päivän alkamisesta oli jo näkyvästi hermostuttanut tessalonikalaiset. Paavali kuvaa heitä samalla sanalla kuin rakennusta maanjäristyksen aikana. Eikö ole ihmeellistä, että nämä nuoret uskovat, jotka jo kärsivät kovasta vainosta, niin järkyttyivät tästä uutisesta? He katsoivat tämän nyt alkaneen ajan paljon pahemmaksi, kuin heidän siihenastiset hirveät olosuhteensa.

Paavalin päätarkoitus luvussa 2. Tess. 2 oli vakuuttaa Tessalonikan uskoville, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut. Jos pidämme sanaa apostasia jakeessa 3 fyysisenä lähtönä, niin eikö se vahvista tätä?

Se sopii myös lupaukseen 1. Tess. 5:9: ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Paavali oli aiemmin kertonut tessalonikalaisille, että Jeesus tulisi hakemaan heidät ennen Herran päivän vihan alkamista. On paljon järkevämpää, että Paavali muistuttaa lukijoitaan tästä lupauksesta sen sijaan, että esittelisi ajatuksen hengellisestä luopumuksesta, josta emme löydä mitään mainintaa kummassakaan kirjeessä, jotka hän kirjoitti heille.

Mikä on se mahtava juttu?

Joten mikä on hieno juttu koskien sanaa apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönä hengellisen luopumuksen sijaan? Se antaa huomattavaa lisätukea uskolle pretribulatiiviseen tempaukseen, joka tapahtuu ennen tätä Jumalan vihan aikaa maan päällä. Se kertoo meille, että Jeesuksen täytyy tulla seurakunnallensa, ennen kuin maailma tunnistaa antikristuksen, minkä tiedämme tapahtuvan tämän ajan alkaessa.

Tämä ei ole toiveajattelua, vaan tulos jakeen 2. Tess. 2:3 kontekstin huolellisesta tutkimisesta, mikä antaa paljon todisteita, että sana apostasia tarkoittaa fyysistä lähtöä ja on näin ollen viittaus tempaukseen.

Paavalin kirjeissä tessalonikalaisille sekä Uudessa testamentissa on paljon lisätukea pretribulatiiviselle tempaukselle. Seuraava postisarjamme koostuu yksityiskohtaisesta puolustuksesta uskollemme, että Jeesus vie meidät kotiin ennen ahdistusta.

Viitteet:

[i] The Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583), and Geneva Bible (1608) all translated “apostasia” as a physical departure.

[ii] Andy Woods, The Falling Away – Spiritual Departure or Physical Rapture? (Taos, NM, Dispensational Publishing House, Inc., 2018), p. 19.

[iii] Ibid. p. 23

[iv] Ibid. p. 27

[v] Woods, p. 13

[vi] Hiebert, D Edmond, The Thessalonian Epistles (Chicago: Moody Press, 1971), p. 301.

[vii] Ibid., p. 302

***

Lue myös artikkeli Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3? Siinä perustelut on esitetty ehkä vielä selkeämmin.

Read Full Post »

Ei luopumus vaan tempaus!

Not Apostasy But Rapture!
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes) 20.2.2016, suom. SK

Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin vastaukseksi kyselyyn, jonka seurakunta oli lähettänyt apostolille. Tessalonikalaiset olivat huolestuneet kirjeestä, jonka olivat saaneet muka Paavalilta (todellisuudessa väärennetyn) ja jossa väitettiin, että he olivat joutuneet ”Herran päivään” (2. Tess. 2:2). Tämä huolestutti heitä, koska Paavali oli aiemmin opettanut heitä, että seurakunnan tempaus tapahtuisi ennen Jumalan vihan vuodattamista Ahdistuksen aikana (1. Tess. 4:13 – 1. Tess.5:9); jos tämä olisi ollut totta ja Herran päivä todella alkanut, se olisi merkinnyt, että Tessalonikan uskovat olivat jääneet jäljelle tempauksessa! On otettava huomioon, että Tessalonikan uskovat olivat läpikäymässä voimakasta (vaikkakin paikallista) vainoa (1. Tess. 3:2-4), joten epäilemättä heillä oli kiusaus uskoa, että Ahdistus oli alkanut.

Paavali vastasi välittömästi muistuttaen heitä, mitä oli aiemmin opettanut heille (2. Tess. 2:5); nimittäin, että Antikristus ei voi ”ilmestyä”, mikä aloittaa Ahdistuksen (Dan. 9:27), ennen kuin sellaisen tapahtuman jälkeen, jota hän kutsuu ”luopumukseksi” (2. Tess. 2:3). Kreikan ”luopumukseksi” käännetty sana on apostasia. Joissakin englanninkielisissä käännöksissä siitä tulee sana ”apostasy” (jonka ainoa merkitys on luopumus uskosta. Suom. huom.). Oikea käännös sanalle apostasia on ”lähtö” (engl. departure); millainen lähtö tarkalleen on kyseessä, riippuu kontekstista ja se voi yhtä hyvin tarkoittaa fyysistä lähtöä, kuin lähtöä uskosta (so. luopumusta). On mielenkiintoista, että kaikki englanninkieliset käännökset ennen KJV:tä käänsivät sanan apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 sanalla ”departure” (lähtö), kun taas KJV ja sen jälkeiset käännökset kääntävät sen ilmauksella ”falling away” (luopumus), tai jollakin samantapaisella ilmauksella, joka antaa ymmärtää, että ”lähtö” on luonteeltaan uskonnollinen. Jakeen 2. Tess. 2 kontekstissa ei kuitenkaan ole mitään, joka vaatii (tai edes vihjaa), että lähtö, johon Paavali viittaa, olisi ei-fyysinen.

Lisäksi kreikan tekstissä sanan apostasia yhteydessä on määräävä artikkeli, joten paras käännös ei ole ”a falling away”, vaan “the departure” (se lähtö). Määräävän artikkelin käyttö tarkoittaa, että Paavali viittaa erityiseen tapahtumaan, jonka olettaa tessalonikalaisten jo tuntevan. Koska hänen ensimmäinen kirjeensä heille sisälsi UT:n yksityiskohtaisimman ilmoituksen seurakunnan tempauksesta ja itseasiassa mainitsee tempauksen jokaisessa luvussa (1. Tess.1:9-10; 2:19; 3:13; 4:13-17; 5:1-11), samalla kun ainuttakaan viittausta luopumukseen tai uskosta lähtemiseen ei esiinny, niin konteksti vaatii, että se nimenomainen lähtö, johon Paavali viittaa, on tempaus. Luvun 2. Tess. 2 konteksti myös tukee tätä, koska tempaus, johon viitataan ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme hänen tykönsä”, aloittaa luvun (2. Tess. 2:1). Siten todistusaineisto on musertava, että se lähtö, jonka tapahtumista ennen ”Herran päivää ja Antikristuksen ilmestymistä” Paavali pitää välttämättömänä, on seurakunnan tempaus. Näin ollen jae 2. Tess. 2:3 on Raamatun selkein opetus tempauksesta ennen vihan aikaa.

---

Lue myös seuraavat artikkelit, joissa käsitellään sanan apostasia merkitystä:

• Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3?
• Suuri luopumus seurakunnan lähdön jälkeen

Read Full Post »

Suuri luopumus seurakunnan lähdön jälkeen

Great Falling Away after the Departure of the Church
Johan Malan, University of the North, South Africa; suom. SK

Tiivistelmä: Antikristuksen (laittomuuden ihmisen) ilmestyminen voi tapahtua vasta Kristuksen todellisen seurakunnan lähdön jälkeen.

Lähtö (engl. departure, kreikaksi apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 edeltää Antikristuksen ilmestymistä. Sanan apostasia kääntäminen sanoilla ”rebellion” (kapina), ”apostasy” (luopumus, harhaoppi) tai ”falling away” (luopumus) useimmissa englantilaisissa Raamatuissa on valitettavaa, koska nämä ovat sekundäärisiä eli johdettuja tämän sanan merkityksiä. Sen ensisijainen merkitys on ”lähtö”, joka tässä jakeessa viittaa seurakunnan tempaukseen. Tempauksen seurauksena suuri luopumus tulee tapahtumaan maan päällä, samalla kun Antikristus saattaa voimaan laittomat ja äärimmäisen syntiset uudistuksensa.

Tuolle ajalle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalinen ja hengellinen luopumus.

On hyvin paljon spekulointia koskien tempausta ja Antikristuksen ilmestymistä. Jotkut hengellistävät nämä käsitteet, toiset hyväksyvät kummankin tapahtuman, mutta asettavat ne väärään aikajärjestykseen, kun taas monet kieltävät ne kokonaan, tai väittävät, että Antikristus oli joku historian hahmo.

Nämä ristiriitaiset mielipiteet aiheuttavat suurta epävarmuutta ja hämmennystä kristittyjen keskuudessa. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta seurakunnan historiassa, kun ristiriitaiset käsitykset ja väärät opetukset lopun ajoista saavat uskovaiset huolestumaan. Se tapahtui jo ensimmäisellä vuosisadalla Tessalonikan seurakunnassa.

Ensimmäisessä kirjeessään Paavali opetti seurakuntaa, että Herra Jeesus tulee seurakuntadispensaation [seurakunta-ajanjakso] lopulla viemään todelliset uskovat pois taivaaseen:

“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:16-18). (Sana tempaus tulee sanasta temmata, kreikaksi harpazo.)

Paavalin saarnassa tessalonikalaisille ja myös myöhemmässä kirjeessään heille on selvä lupaus, että Herra Jeesus ottaa kristityt pois ennen Antikristuksen ilmestymistä ja Herran Päivän tuomioiden alkamista suuren ahdistuksen aikana. Hän kehotti heitä ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10). ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

Kuten Nooan ja Lootin tapauksessa, kristityt pelastetaan Jumalan vihan hetkestä syntisen maailman yli. He tulevat pakenemaan tuomion aikaa tempauksen kautta, kuten Jeesus lupasi Öljymäen puheessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Ne, jotka tavoittelevat väärää humanistista rauhaa ulkopuolella Kristuksen, eivät tule pääsemään pakoon ahdistuksen tuomioita. Antikristuksen terrorihallinnon tuho ja Jumalan tuomiot tulevat yhtäkkiä yllättämään heidät (1. Tess. 5:3).

Seurakunta Tessalonikassa uskoi tämän selityksen lopun ajan tapahtumista. He odottivat innokkaasti pelastusta, jonka Herra Jeesus lupasi heille tempauksen kautta. Heillä oli ”autuas toivo”, johon he katsoivat (Tiit. 2:13). Tämän odotuksen puitteissa he lohduttivat ja kehottivat toisiaan pysymään uskollisina Herralle.

Vääriä opetuksia

Kristittyjen vaino Rooman valtakunnassa aiheutti merkittävää huolestumista uskovien keskuudessa ja nosti esiin monia lopun aikoja koskevia kysymyksiä – myös Tessalonikassa. Evankeliumin vihollisten yllytyksestä kirjoitettiin vääriä opetuksia sisältävä kirje Paavalin nimissä ja jaettiin seurakunnan jäsenten keskuudessa. Toiset väittivät saaneensa ”hengellisiä ilmoituksia” samasta asiasta. Näissä väärissä opetuksissa väitettiin, että Herran päivä (tuomion ja ahdistuksen aika) oli jo alkanut ja että kristityt joutuisivat läpikäymään sen. Tällä tavalla oppi tempauksesta ennen vihaa tuli kiistetyksi ja pilkatuksi.

Kirjoittaessaan toisen kirjeensä seurakunnalle Paavalin päämäärät olivat seuraavat: (1) Torjua väärät opetukset lopun ajasta; ja (2) vastata tiettyihin seurakunnanjäsenten esiin nostamiin kysymyksiin toisesta tulemuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Hän aloittaa luvun 2 viittaamalla tempaukseen ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme Hänen tykönsä”. Sen jälkeen hän selittää ja uudelleen vahvistaa lopun ajan tapahtumien oikean järjestyksen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen, ettekä sanan, ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne niin, että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2:1-12).

Tässä luvussa Paavali ilmoittaa selvästi perusasiat koskien pidättäjän lähtöä, Antikristuksen ilmestymistä ja myös nopeaa tuomiota, joka kohtaa häntä Kristuksen tulemuksen aikana.

Väärien opetusten torjumista

Väärät opetukset, joita Tessalonikassa levitettiin, perustuivat olettamukseen, että Rooman keisari, joka myös julistautui jumalaksi, oli Antikristus. Siitä johtuva Kristittyjen vaino nähtiin osana Herran päivän ahdistuksia ja kärsimyksiä. Paniikkia aiheuttivat odotettavissa olevat vielä suuremmat vainot ja tuomiot, jotka olivat lähellä ja myös väärä opetus, että kristityt eivät pääsisikään pakoon vihan aikaa, kuten Paavali oli luvannut.

Paavali torjui väärät opetukset ja toisti, että ensin tulee lähtö (apostasia), jota seuraa laittomuuden ihmisen (antikristuksen) ilmestyminen. Hän on oleva kadotuksen iljettävä lapsi, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2. Tess. 2:3-4). Ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin kirjoittaessa kirjettään lähtö ei vielä ollut tapahtunut, eikä myöskään väitetty roomalainen Antikristus istunut temppelissä Jerusalemissa julistamassa itseään Jumalaksi.

Selitettyään aluksi lopun ajan tapahtumien aikajärjestyksen, Paavali vahvisti tämän skenaarion lisäämällä uutta tietoa. Hän muistutti seurakunnan jäseniä tästä aiheesta pitämistään saarnoista: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (jae 5). Sitten hän jatkaa sanoen, että se, joka pidättää, täytyy ottaa pois tieltä (seurakunnan tempaus) ja sitten paljastetaan Paha (Antikristus). Hän sanoi myös, että Antikristus olisi elävä ihminen maan päällä, kun Herra Jeesus palaa tuhoamaan hänet tulemuksensa kirkkaudella (jae 8, KJV-käännös käyttää sanaa brightness, kirkkaus, suom. huom.).

Näille väärille opetuksille, joita Paavalin nimissä levitettiin, ei ollut kerta kaikkiaan mitään pohjaa, koskien sitä, etteikö olisi uskovien tempausta ennen ahdistuksen aikaa. Siinäkään väitteessä ei ollut mitään perää, että Herra rankaisisi kristittyjä pahalla ja jättäisi heidät Antikristuksen hirmuvaltaan.

Lähtö (apostasia)

Sana apostasia jakeessa 3, joka KJV-käännöksessä on käännetty sanoilla “falling away” (luopumus), on ongelmallinen monille. Tämän käännöksen perusteella oletetaan, että kristityt eivät tule kokemaan ainoastaan viimeisten päivien luopumusta, vaan he tulevat olemaan täällä myös silloin, kun Antikristus ilmestyy. Tämän jakeen huolellinen selittäminen osoittaa, että nämä olettamukset ovat perustelemattomia.

Kreikan sana apostasia tarkoittaa lähtö, vetäytyminen tai ero. Hengellinen ja moraalinen luopumus voidaan lukea tähän sanaan vain toissijaisena merkityksenä, pääteltynä sen perusviittauksesta totuuden lähtöön. Apostasia on johdettu partikkelista apo, joka tarkoittaa irti tai pois (jostakin lähellä) ajan, paikan tai suhteen eri merkityksissä. Se tarkoittaa eroa, lähtöä tai [suhteen] lakkaamista. Sanaa apostasia vastaava verbi on aphistemi, joka Strong’in sanakirjan mukaan tarkoittaa lähteä, vetäytyä, vetää pois, poistaa.

Jopa tapauksissa, joissa sanaa aphistemi on käytetty tarkoittamaan hengellistä luopumusta (esim. Luuk. 8:13, 1. Tim. 4:1 Hepr. 3:12), on kieliopillisesti oikeampaa kuvailla tekoa lähtemisenä uskosta (kuten kahdessa jälkimmäisessä jakeessa) ennemmin kuin luopumuksena (kuten jakeessa Luuk. 8:13) Seuraavassa esimerkkejä sanan aphistemi käytöstä KJV-käännöksessä:

”…[she] departed not from the temple” (Luuk. 2:37); “…he departed from Him for a season” (Luuk. 4:13); “…and in time of temptation fall away” (Luuk. 8:13); “Depart from Me” (Luuk. 13:37); “…the angel departed from him” (Apt. 12:10); “…who departed from them” (Apt 15:38); “…he departed from them” (Apt. 19:9); “…they departed from him” (Apt. 22:19); “…that it might depart from me” (2. Kor. 12:8); “…depart from the faith” (1. Tim. 4:1); “…from such withdraw thyself” (1. Tim. 6:5); “…depart from iniquity” (2. Tim. 2:19); “…departing from the living God” (Hepr. 3:12).

Näiden esimerkkien valossa on selvää, että sanan apostasia ja sen verbimuodon aphistemi perusmerkitys on lähteä. Tästä syystä sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 käännettiin lähtönä ensin seuraavissa seitsemässä englantilaisessa raamatunkäännöksessä ennen KJV-käännöstä: Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608).

Vulgata käyttää latinan sanaa discessio, joka tarkoittaa lähtö. Amplified Bible esittää seuraavan huomautuksen jakeen 2. Tess. 2:3 alaviitteessä: ”Sanan apostasia mahdollinen tulkinta on [seurakunnan] lähtö.” Todellisessa merkityksessään tämä jae kuuluu näin:

“Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla: sillä se päivä [Herran päivä] ei tule, ellei ensin tule [seurakunnan] lähtö ja tuota synnin ihmistä [Antikristusta], kadotuksen lasta, paljasteta…

Erilaisia tulkintoja

Dogmaattinen ennakkoluulo, ennemmin kuin tietämättömyys, voi selittää ne ristiriitaiset näkemykset, jotka edelleen vallitsevat koskien sanan apostasia todellista merkitystä tässä jakeessa. Sokeassa uskollisuudessaan kirkkonsa teologeille monet kieltäytyvät uskomasta pretribulationistiseen tempaukseen. Heistä on hyväksyttävämpää riippua kiinni sanan apostasia kapeassa toissijaisessa merkityksessä tulkitsemalla se pelkästään hengellisenä taantumuksena viimeisinä päivinä, joita seuraa Antikristuksen ilmestyminen.

Jos jakeen 2. Tess. 2:3 konteksti otetaan huomioon, on ilmeistä, että sana apostasia on tässä tarkoitettu kattamaan koko merkityksensä – sekä lähtemisen (engl. departing) että hengellisen luopumuksen (engl. falling away). Ensimmäisessä merkityksessä Paavali käyttämällä tätä sanaa viittaa todellisten uskovien, joita ei ole määrätty Jumalan tuomioihin, fyysiseen lähtöön. Yksi tämän lähdön tärkeimmistä seurauksista on, että suuri hengellinen pimeys tulee vallitsemaan maan päällä – kun maailman valo on otettu pois. Se antaa Antikristukselle tilaisuuden ilmestyä. Synti ja pahuus tulevat lisääntymään hyvin nopeasti hänen hallintonsa aikana johtaen koko ihmiskunnan historian suurimpaan luopumiseen raamatullisista normeista ja kristillisistä malleista.

Jakeissa 3 ja 4 Paavali ilmoittaa tosiasian seurakunnan lähdöstä, jota seuraa Antikristuksen ilmestyminen ja hänen pahojen uudistustensa toteuttaminen. Tämä tapahtumien järjestys ilmoitetaan uudelleen jakeissa 6–12 samalla antaen lisätietoa. Tämän saman skenaarion kahta kuvausta voidaan verrata seuraavasti:

Tempaus: Apostasia (lähtö) tapahtuu ensin (jae 3).	Tempaus: Se, joka pidättää, otetaan pois tieltä (jae 7).
Antikristuksen tulemus: Laittomuuden ihminen ilmestyy silloin (jae 3).	Antikristuksen tulemus: Silloin ilmestyy tuo Laiton (jae 8).
Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Antikristus edistää syntiä ja pahuutta, ylentää itsensä kaikkien uskontojen yläpuolelle, saastuttaa temppelin ja julistautuu Jumalaksi (jakeet 3-4).	Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Hänen tulemuksensa tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä (jakeet 8-10).

Se joka pidättää

Negatiiviset käsitykset pretribulationistisesta tempauksesta johtavat myös vääristyneisiin näkemyksiin siitä, mikä pidättää Antikristusta. On selvää, että on vain yksi voima, joka on suurempi kuin Saatanan ja Antikristuksen ja se on Jumalan voima. Ei ole mitään maallista tai inhimillistä voimaa, joka voisi tehokkaasti vastustaa paholaista tai voittaa sen.

Nykyisessä dispensaatiossa ennen Kristuksen ja Antikristuksen persoonallista ilmestymistä käydään hengellistä taistelua maailman hallinnasta. Jumalan Henki ja Saatanan petoshenget toimivat ihmisten kautta saavuttaakseen päämääränsä. Johannes sanoo:

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa… Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (1. Joh. 4:2-6)

Jakeen 2. Tess. 2:7 ilmaisu ”se, joka nyt vielä pidättää” viittaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina maan päällä. Me olemme temppeli, jossa Pyhä Henki asuu ja siitä syystä olemme pimeän maailman valo ja mätänevän maailman suola. Pyhän Hengen voiman kautta me pidätämme Antikristuksen ilmestymistä ja sitä seuraavaa valtaan nousua. Vasta sitten, kun todellinen seurakunta on otettu pois tieltä tempauksessa, Antikristus voi persoonallisesti paljastaa itsensä. Silloin petetty ja hengellisesti kuollut ihmiskunta hyväksyy hänet ilman vastustusta universaaliseksi Messiaaksi ja maailmanjohtajaksi.

On epäraamatullista väittää, että Pyhä Henki olisi pidättäjä, joka poistuisi maailmasta. On totta, että Pyhän Hengen voiman kautta seurakunta pystyy pidättämään Antikristusta, mutta Pyhää Henkeä itseään ei vedetä pois. Miljoonat tulevat pelastumaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana (Ilm. 7:9-14) ja se on mahdollista vain Jumalan Hengen välityksellä (1. Kor. 12:3). Ennen Jeesuksen julkista tulemusta seitsemän vuoden lopussa on vielä jopa uusi Pyhän Hengen vuodatus Israelin päälle valmistamaan heitä sovintoon Messiaansa kanssa:

Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

On siis täysin väärin opettaa, että Pyhä Henki olisi poissa maan päältä tuona aikana. Koska seurakunta Pyhän Hengen temppelinä ei tule olemaan täällä, niin Henki ei toimi helluntain täyteydessään, mutta siitä huolimatta Hän tulee olemaan täällä tuomion Henkenä (Jes. 4:4) ja myös Henkenä, joka saa ihmisissä aikaan synnintunnon (Joh. 16:8).

Luopumuksen luonne

Luopumus, joka tapahtuu maan päällä Antikristuksen ilmestymisen jälkeen, on paljon pahempi kuin se luopumus, jota koetaan viimeisinä päivinä ennen Kristittyjen lähtöä (vrt. 1. Tim. 4:1; 2. Tim. 3:1-5; 2. Tim. 4:2-4). Tempauksen ja Antikristuksen ilmestymisen jälkeen koko maailmaa syöstään äärimmäiseen moraaliseen ja hengelliseen pimeyteen. Synnin kansainvälinen kulttuuri tulee esiin moraalisesta luopumuksesta, jossa pahin kuviteltavissa oleva rienaus, pahantahtoisuus, korruptio, varkaus ja väkivalta esiintyvät.

Hengellinen luopumus tulee johtamaan maailmanuskontojen petetyn liiton perustamiseen Antikristuksen, universaalisen Messiaan, johdon alaisuudessa. Seitsemän vuoden puolivälissä hän asettuu jälleenrakennettuun temppeliin Jerusalemissa ja julistautuu Jumalaksi (2. Tess. 2:4). Tätä kapinallista tekoa seuraa Antikristuksen ja Paholaisen palvonta kaikkialla maailmassa (Ilm. 13:4) ja siitä tulee hengellisestä totuudesta luopumisen pahin muoto.

Lopun ajan Antikristus

Hyvin tärkeä ilmoitus, jonka Paavali antaa Antikristuksesta, on, että hän on oleva lopun ajan maailman diktaattori. Jeesuksen Kristuksen tulemus lopettaa hänen julkisen esiintymisensä äkkiä ja dramaattisesti: Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” 2. Tess. 2:8).

Tämä selvä ilmoitus syrjäyttää kaikki historian diktaattorit lopullisena ”laittomuuden ihmisenä”, koska he vain valmistivat tietä tulevalle lopunajan Antikristukselle. Johannes sanoi: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” (1. Joh. 2:18).

Ajattele myös seuraavia ilmoituksia Antikristuksesta: Dan. 9:27 sanoo, että hän tekee vahvan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi. Keskellä viikkoa, mikä tarkoittaa 3½ vuoden jälkeen, hän saa uhrit temppelissä lakkaamaan. Hän saastuttaa temppelin, asettaa kuvansa kaikkein pyhimpään, kieltää kaikki uskonnot ja pakottaa ihmiset kaikkialla kumartamaan vain itseään ja omaa kuvaansa. Tuolla ajalla hän perustaa tuhoisan terrorihallinnon.

Herra Jeesus viittasi tähän kammottavaan aikaan kuvaillessaan juutalaisille suurta ahdistusta, joka esiintyy välittömästi Hänen tulemuksensa edellä:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille… Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule… Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24:15-30)

Tuona päivänä Antikristus ja väärä profeetta tuhotaan:

Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.” (Ilm.19:19-20)

Profetiat Antikristuksen ilmestymisestä koskevat siis tulevaisuutta eivätkä historiaa. On ollut monia esikuvia, mutta nyt on tullut aika suuren lopun ajan Antikristuksen ilmestymiselle, jonka Herra tuhoaa suunsa henkäyksellä, kun Hänen jalkansa seisovat Öljymäellä Hänen toisen tulemuksensa aikana. (Sak. 14:4-5).

Näyttämö on valmisteltu nopeasti Antikristuksen tulemukselle. Koemme jo seurakuntadispensaation lopun luopumusta ja synnytystuskien alkua. Pian koittaa Jumalan lasten lähdön hetki, kun heidät silmänräpäyksessä siirretään taivaallisiin majoihin. Ne, jotka pidättivät Antikristuksen ilmestymistä, otetaan silloin pois tieltä ja siten maan päälle tulee suuri hengellinen pimeys. Laittomuus ja moraalittomuus tulevat saamaan ennennäkemättömät mittasuhteet laittomuuden ihmisen johdossa, joka on oleva Saatanan hallitsija täysin turmeltuneen ja petetyn ihmiskunnan yläpuolella. Kuten Nooan ja Lootin aikoina, Herra tulee vierailemaan tässä kapinallisessa sukupolvessa suurin vitsauksin ja tuomioin Herran päivän aikana.

Read Full Post »