Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Laodikea’

What Will Happen After the Rapture? (Part I)
The Prophetic Explorer, suom. SK

Profetia on kiinnostanut minua jo hyvin nuoresta. Kuitenkin, ennen kuin täysin luovutin elämäni Kristukselle, se ei avautunut minulle. Kalliin Pyhä Henkensä armon kautta Jumala on näyttänyt minulle jotain siitä, mitä tulee tapahtumaan seurakunnan tempauksen jälkeen, mutta ennen kuin menen siihen, haluaisin ensin puhua siitä, kuka tarkalleen ottaen jätetään ja miksi.

Näinä aikoina maailmalle esitellään niin monia vääriä Kristuksia ja monet petetään. Jos itseään kristityiksi kutsuvat todella harjoittaisivat uskoa ja tutkisivat kirjoituksia itse, sen sijaan että ulkoistavat kaiken hengellisen erottamisensa väärille paimenille, niin seurakunta ei olisi siinä sotkussa, missä se nyt on. Se, mitä he eivät näytä käsittävän, on yksi musertava tosiasia: useimmat heistä tulevat jäämään jäljelle, kun seurakunnan tempaus tapahtuu.

”Sinä sanot, että olet rikas, olet rikastunut etkä tarvitse mitään. Et kuitenkaan tiedä, että juuri sinä olet kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17 Raamattu Kansalle)

Katsokaamme; kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Kuulostavatko ne myönteisiltä piirteiltä Kristuksen morsiamelle? Raamattu kertoo selvästi Laodikean seurakunnan tilan ja vaikka se on niin paha, niin seurakunta on täysin tietämätön langenneesta tilastaan. Mutta onko se todella ’langennut armosta’, kuten Paavali ilmaisee asian? Voi, kyllä se on!

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20 RK)

Todellisuuden tarkistus; jos Kristus seisoo Laodikean seurakunnan ulkopuolella kolkuttamassa päästäkseen sisälle, niin arvaa mitä? Hän ei ole sisällä! Vertaa nyt Laodikeaa todelliseen Kristuksen morsiameen:

”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Hänen morsiamensa on laittautunut valmiiksi.” (Ilm. 19:7 RK)

Laodikean seurakunta on tuuditettu väärään tunteeseen ikuisesta turvallisuudesta. He kertovat sinulle, että Jumala ei vaadi heiltä mitään. Eikä vain sitä, vaan jotkut sanovat, että jos yrittää miellyttää Jumalaa kääntymällä synneistään ja tekemällä hyviä töitä, niin se on sama, kuin yrittäisi ansaita pelastuksensa! Minulle tämä herättää kysymyksen: Kuinka voi joku tulla niin suvaitsevaiseksi luontaisen synnin luontonsa suhteen? Se todella tuntuu yhtä käsittämättömältä, kuin nainen, joka on kurja, surkea, köyhä, sokea ja alaston ja luulee, ettei tarvitse mitään.

“Sanon siis tämän ja vakuutan Herrassa: älkää enää vaeltako niin kuin pakanat turhanpäiväisissä ajatuksissaan. Heidän ymmärryksensä on pimentynyt ja he ovat vieraantuneet Jumalan elämästä tietämättömyytensä ja sydämensä paatumuksen tähden. Heidän tuntonsa on turtunut, he ovat antautuneet irstauteen ja ahneudessaan harjoittavat kaikenlaista saastaisuutta.” (Ef. 4:17-19 RK)

Haluaisin hetkeksi keskittyä Laodikean seurakunnan sokeuteen. Se ei tietenkään ole normaalia sokeutta, vaan sydämen hengellistä sokeutta. Mikä on kuitenkin tämän hengellisen sokeuden luonne? Se on tahallista sokeutta, jonka aiheuttaa silmien sulkeminen!

“Sillä paatunut on tämän kansan sydän. Vaivoin he kuulevat korvillaan, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät he silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, etteivät he kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.” (Matt.13:15 RK)

Ei ole toista sokeutta, yhtä vaarallista, kuin sen ihmisen sokeus, jonka silmät ovat täysin auki. Hän kuulee Jumalan Sanan, mutta hylkää sen, koska ei halua muuttaa tapojaan. Riippumatta kuinka monta Raamatun kohtaa jaat hänen kanssaan, joissa selvästi sanotaan, että meidän täytyy ahkeroida pelolla ja vavistuksella pelastuaksemme, kestää loppuun saakka ja pestä vaatteemme, hän ei ota vaaria. Miksi? Koska Jumalan Sanan evankeliumi ei ole se, johon hän ilmoittautui! Hän ilmoittautui väärälle Kristukselle, joka ei vaadi häneltä mitään; hän vain kerran puolisydämisesti mumisi joitakin lupauksia huulillaan, joita ei aikonutkaan pitää.

”Minä vastasin hänelle: ’Herrani, sinä sen tiedät.’ Hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.’” (Ilm. 7:14 RK)

Useimmat kristityt näyttävät olevan tietoisia Matt. 24 lopunajan kuvauksesta, mutta Luukkaan kertomus tästä samasta keskustelusta lisää siihen mitä ihanimman lupauksen. Tässä esitellään ne, jotka ovat pesseet vaatteensa, mutta yhdellä suurella erolla. Nämä ovat tulleet suuresta ahdistuksesta. Kuten näet, niin Luuk. 21:36 tekee selväksi, että vain muutamat havaitaan arvollisiksi pakenemaan suurta ahdistusta. Puhdas logiikkaa sanoo, että tullakseen havaituksi arvolliseksi, ihmisen on täytynyt tehdä jotakin eri tavalla kuin toiset. Jos jotkut havaitaan arvollisiksi, niin toisten täytyy olla arvottomia. Sanomme sitä ehdolliseksi turvallisuudeksi. Ennen kuin yrität väittää, että kaikki kristityt havaitaan arvollisiksi ja arvottomia tässä ovat pelastumattomat, niin salli minun muistuttaa, että arvottomiksi havaitut em. jakeessa havaittiin arvottomiksi sen jälkeen, kun suuri ahdistus oli jo alkanut. Vain ne, jotka ovat pesseet vaatteensa ennen ahdistusta, voivat paeta sitä.

Kun seurakunta on temmattu ylös ja Antikristus ilmestynyt, niin jäljelle jääneillä on pieni mahdollisuus pestä vaatteensa, mikä tarkoittaa, että he katuvat syntejään ja palaavat Isän taloon, kuten tuhlaajapoika palasi. Kun tuo mahdollisuus on sulkeutunut, niin väkevä eksytys valtaa ne, jotka edelleen kieltäytyvät katumasta. Selitän sitä tämän artikkelin osassa II.

Seurakunnan tempaus merkitsee hetken, jolloin Pyhä Henki on otettu maan päältä. Mistä tiedän sen? Henki vain näytti sen minulle, kunnia Jumalalle! Katsokaamme Raamatun todistusta:

“Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan vain poistuu tieltä se, joka sitä on vielä pidättämässä. Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.” (2. Tess. 2:7-8 RK)

Kuka on tämä, joka pidättää ”Laitonta” ilmestymästä maan päällä? Se on Hän, Pyhä Henki, joka on se pidättävä voima, joka täytyy ensin ottaa pois Antikristuksen tieltä, ennen kuin hänet paljastetaan.  Se, että sana ”Laiton” (KJV: Wicked) alkaa isolla kirjaimella paljastaa sen, että se ei adjektiivi vaan substantiivi, tarkoittaen nimenomaan henkilöä. Nyt hyvin yksinkertaiseen ilmoitukseen, jonka Pyhä Henki antoi minulle. Missä hän on? Leijuuko Pyhä Henki ympärillämme eetterissä? Ei.

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Te ette ole itsenne omat.” (1. Kor. 6:19 (RK)

Koska Pyhä Henki asuu jokaisen todellisen kristityn sydämessä, niin mitä heistä tulee, kun Hänet otetaan pois tieltä? Reväistäänkö Pyhä Henki Jumalan kansan sydämistä ja he jäävät maan päälle vailla lohduttajaa?  Ei tietenkään! Joka ainut Hengellä täytetty kristitty temmataan ylös ja viedään pois Hänen kanssaan, koska Hän on osa meitä! Kunnia Jumalalle! Antikristus ei voi ilmestyä, ennen kuin se on tapahtunut. Ongelma on siinä, että suuri joukko ihmisiä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, eivät ole Hengellä täytettyjä. Joten miten heille käy? He jäävät jäljelle.

Aion kertoa teille, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta suurin osa teistä ei halua uskoa minua. Miksi? Koska se todennäköisesti on oudoin asia, mitä koskaan olet kuullut. Kun Jumala näytti sen minulle ensimmäisen kerran, niin ajattelin, että mielikuvitukseni oli seonnut. Häneltä vei täydet 20 vuotta vahvistaa minulle, että siitä, mikä näytti olevan täyttä scifi-fantasiaa, tulisi pian todellisuutta maailmalle.

Jatkuu artikkelissa Mitä tapahtuu tempauksen jälkeen? Osa 2.

Read Full Post »

The Seven Churches
12.3.2018 by Pete Garcia, suom. SK

Puhumme usein Kristuksen läheisestä paluusta, ikään kuin se olisi voinut tapahtua missä vaiheessa tahansa viimeisten kahden vuosituhannen aikana ajattelematta, olisiko se todella voinut olla mahdollista. Olisiko Kristus voinut palata missä vaiheessa tahansa menneinä 2000 vuotena? Vai onko olemassa erityinen aika, jolloin Isä Jumala lähettää Poikansa Jeesuksen Kristuksen takaisin noutamaan seurakuntamorsiamen?

Miksi ei Kristuksen ensimmäinen tulemus tapahtunut vuonna 165 eKr. makkabealaiskapinan aikaan? Rooma ei vielä ollut noussut maailmanvallaksi ja Kristus olisi pienin ongelmin helposti voinut vaatia valtaistuimensa välittömästi…joten miksi odottaa? Ehkä juutalaiset olivat silloin yhtä erimielisiä Messiaan tulemuksen ajankohdasta, kuin me olemme tänä päivänä? Ehkä se on syy, että juutalaiset eivät odottaneet Yeshua Hamashiach’ia, kun Hän todella saapui noin vuonna 4 eKr. Tiedämme vain, että siihen aikaan, kun Kristus todella tuli, vain kourallinen ihmisiä edelleen odotti Häntä innokkaasti. (Joista yllättävimmät olivat pakanat idästä!)

Tunnen jatkuvaa vetoa seitsemään seurakuntakirjeeseen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3. Jos nämä kirjeet todella puhuvat tuleville seurakuntien aikakausille, niin varmasti yksi niistä voidaan tunnistaa ajaksi, jolloin Kristus palaa toisen kerran vaatimaan seurakuntamorsiamensa. Ja jos näin on, niin kysymys ei ole niinkään Kristuksen läheisestä paluusta milloin tahansa viimeisten 2000 vuoden aikana, vaan läheisestä paluusta erityisen ajanjakson aikana viimeisten 2000 vuoden aikana.

Ymmärtäen, että nämä eivät olleet vain kirjaimellisia seurakuntia Johanneksen ajassa, vaan johtuen järjestyksestä, jossa ne esitetään ja siitä, kuinka tämä on toteutunut vuosisatojen saatossa, voimme olla melko varmoja, että nämä seitsemän (tuhansista silloisista seurakunnista jo Johanneksen aikana) valittiin tärkeämmästä syystä, kuin vain ongelmistaan, joita niillä oli silloin ensimmäisellä vuosisadalla. Tarkastelkaamme siis nimenomaan Kristuksen lupausta paluusta ja kuinka sitä sovellettiin kuhunkin näistä seitsemästä seurakunnasta.

Efeso: Ei mitään lupausta palata ja poistaa nämä uskovat maan päältä; vain lupaus poistaa heidän lampunjalkansa, mikä tarkoittaa, etteivät he enää ole seurakunta, koska olivat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa (Ilm. 2:5).

Smyrna: Kirje rakastetulle Smyrnan seurakunnalle ei anna mitään lupausta päästä pakoon; vain kestää ja kärsiä kärsivällisesti ja heidän palkkansa on oleva elämän kruunu (Ilm. 2:10).

Pergamo: Lupaus palata ei tässä ole hyvä lupaus, vaan uhkaus, että elleivät tee parannusta, niin Herra itse tulee ja sotii heitä vastaan. Se, mikä oli ollut Nikolaiittain tekoja Efesossa, siitä oli tullut Pergamolle heidän oppinsa (Ilm.2:16).

——————————————————————————————————

Tyatira: Tyatiran seurakunnalle Jeesus lähetti kirjeen, joka enimmäkseen arvosteli heitä monessa asiassa. Lupaus palata on rajoitettu vain niihin tässä seurakunnassa, jotka eivät pidä kiinni Iisebelin opista, eivätkä ole tutkineet Saatanan syvyyksiä (Ilm. 2:24-25).

Sardes: Lupaus palata Sardeen seurakunnalle oli varoitus. He eivät enää valvoneet (watched for) Hänen paluutaan. Se koskee yhtä paljon sen historiallista taustaa, kuin sen tämän päivän teologista todellisuutta. Useimmat tämän ajan oikeaoppiset seurakunnat eivät opeta premillenniaalista eskatologiaa. Ja JOS opettavat, niin sen on turmellut vuosisatainen väärä opetus, että joko kaikki profetiat ovat jo toteutuneet, tai että meidän on otettava maailman ’hallinta’ (dominion), ennen kuin Kristus ’voi’ palata (Ilm. 3:3).

Filadelfia: Kaikista kirjeistä vain tämä yksi sisältää lupauksen ottaa seurakunta kokonaan pois tästä maailmasta. Muut kirjeet, huomioiden kontekstin, eivät anna sellaista lupausta (Ilm. 3:11).

Laodikea: Kristus ei anna mitään lupausta tulla, vain ankaria nuhteita ja kuritusta. Kristus seisoo tämän seurakunnan ulkopuolella ja kolkuttaa ovea (Ilm. 3.20).

[Erotinviiva neljän viimeisen seurakunnan edellä tarkoittaa, että ne itseasiassa voivat olla ajassa päällekkäisiä.]

Luopumuksen mahdollisuus

Jos historia opettaa yhtään mitään, niin jokainen kirkkokunta lopulta päätyy teologiseen ojaan. Pääasiassa on aina kysymys kääntymisestä pois kirjaimellisesta Jumalan Sanan tulkinnasta kohti maailman syleilemistä. Seurakuntatilaisuudet menivät sydämellisestä palvonnasta äänekkäisiin, prameisiin, teatraalisiin ylistysesityksiin massojen miellyttämiseksi. Saarnaajat menivät Sanan saarnaamisesta saarnaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kasvavasta määrästä seurakuntia on tullut etsijäystävällinen palvelu, joka tekee parhaansa miellyttääkseen kaikkia ja ettei vain loukkaisi ketään.

Päälinjan seurakunnat ovat taipumassa kaikilla kiistellyillä alueilla sen suhteen, missä Raamatun malli ja moderni yhteiskunta ovat törmäyskurssilla. Kulttuurisota on ollut kiihtymässä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat kaatumassa vasemmalle ja oikealle välttyäkseen kovakätiseltä median kritiikiltä ja poliittiselta solvaukselta, joka tulee niiden osaksi, jotka ottavat kantaa Raamatun mallien puolesta.

Olisiko tämä ollut sovellettavissa aikaan vain 50 vuotta sitten? Silloiset amerikkalaiset olivat paljon kunnioittavampia Jumalan Sanaa kohtaan, kuin nykyiset. Vaikka silloinkin oli syntiä (kuten kaikkina aikoina), niin silloin ei ollut tätä kokonaisvaltaista kulttuurisen turmeluksen vessanpöntön hyväksymistä, jonka näemme tänä päivänä. Vasta viimeisten 40 vuoden ajan olemme todella nähneet armottoman, systemaattisen hyökkäyksen kaikkea kristillistä vastaan alkaen edesmenneen viha-ateistin Madelyn Murray O’Hare’n hyökkäyksestä Jumalaa vastaan julkisissa kouluissa. Sitten se jatkui ”seksuaaliseen vallankumoukseen”, jota seurasi pian sota syntymättömiä vastaan. Nyt määritellään poliittista korrektiutta sellaisilla sanoilla kuin: fundamentalisti, viha, fanaatikko (bigot) ja vaikka mitä.

Voi olla vain yksi

Yksin Filadelfian seurakunnan on kestettävä tämä sivilisaation nopeasti hajoava luonne. Vaikka uskon Kristuksen paluun läheisyyteen, niin loogisesti voin vain päätellä, että sen on tapahduttava tässä aikaikkunassa, joka muodostaa filadelfialaisen seurakunta-ajan. Jotkut uskovat sen alkaneen ensimmäisessä suuressa herätyksessä, kun taas toiset uskovat sen alkaneen toisessa. Silloin lähetyssaarnaajia lähetettiin kaikkialle maailmaan levittämään evankeliumia. Kuitenkin profetia ilmoittaa Kristuksen omin sanoin, että vähiten vastaanottavia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille ovat aina olleet juutalaiset, mutta yhä enemmän juutalaisia on tulossa tunnustamaan, että Kristus oli Messias ja tämä ei ollut edes mahdollista ennen kuin vuonna 1948 (jolloin oltiin jo pitkällä Filadelfian ajassa), kun Israelista tuli jälleen valtio.

”…sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23).

Milloinkaan länsimaiden historiassa hallitukset eivät ole työskennelleet kovemmin kuin tänä päivänä tehdäkseen Raamatun luomiskertomuksen ei-uskottavaksi; kiitos siitä yleisesti hyväksytylle evoluutioteorialle. Milloinkaan historiassa eivät useammat yhteiskunnat ole työskennelleet kovemmin poistaakseen kristinuskosta fundamentalismin lainsäädännöllä, joka katsoo sen vihapuheeksi. Milloinkaan historiassa ei suurempi osa joukkotiedotusvälineitä ole työskennellyt kovemmin kuin nyt tarkoituksella hiljentää ja vähätellä kristittyjä.

Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei painostus kristitylle ole ollut suurempi ja useammissa paikoissa tinkiä uskonkäsityksistään ei-kristillisten uskontojen lepyttelemiseksi. Milloinkaan historiassa ei kristikunta ole ollut yhtä jakautunut, kuin nyt. Milloinkaan historiassa ei painostus ole ollut suurempi koko kristikunnalle hyväksyä ekumeenisuus rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lipun alla.

Nämä ovat osa paholaisen taistelutaktiikkaa, jossa hän saa Kristuksen morsiamen jakautumaan koskien oppia ja periaatteita. Saatana on sekaannuksen aiheuttaja ja hän on tehnyt sitä ahkerasti viimeiset 2000 vuotta.

Niinpä käyttäen kulttuurisia kiistakysymyksiä, kuten homoliittoa ja aborttia, hän pystyy, ei vain yhdistämään kristinuskon ei-kristillisiin uskontoihin, vaan myös yhdistämään jakautuneet kirkkokunnat ekumenian lipun alle torjumaan yhteiskunnallisia ongelmia. Muista, että esimerkiksi homoliitto on vain oire taustalla olevasta kulttuurisesta lahosta, joka nyt alkaa pulpahdella pintaan.

Miksi Saatana haluaisi yhdistää seurakunnat? Yhdistyäkseen kristittyjen on pantava syrjään erimielisyytensä – (so. asiat, jotka tekevät heidät erilaisiksi). Joten kun laitat sivuun periaatteesi yhdistyäksesi yli jonkin kulttuurisen taistelun, sinä hämärrät rajat ja vesität sanomasi penseäksi merkityksettömyydeksi, jotta et loukkaisi yhteistyökumppaneitasi. Evankelioiminen ei ole enää päämääräsi, vaan mikä tahansa uuden kuukauden korruptoitu vääryys.

Jos panet merkille seurakuntien järjestyksen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3, niin näet, että sen jälkeen, kun evankeliumi alkoi levitä (Efeso), Saatana alkoi välittömästi murskata sitä väkivaltaisesti sellaisten miesten kautta, kuin Caligula, Nero, Domitianus ja Hadrianus. Se toi Smyrnan vainon ajan – ja kuitenkin heitä kehotettiin kestämään. Saatanan ylenpalttinen väkivallan käyttö sai aikaan vain sen, että seurakunta levisi nopeammin. Sitten hän muutti taktiikkansa ja raa’an voimankäytön sijaan alkoi turmella seurakuntaa pakanallisella ritualismilla ja väärällä opilla.

Pergamolla, Tyatiralla ja Sardeella, kaikilla oli ongelmia oppinsa suhteen. Yksin Filadelfia pysyi uskollisena rakkaudessaan Kristusta ja Hänen profeetallista Sanaansa kohtaan. Jos Saatana ei voita erottamalla ja valloittamalla, niin se yhdistää ja korruptoi. Tämä on se, josta Filadelfia saa kiitoksia – ettei siirrä katsettaan pois Kristuksesta. Sille ja ainoastaan sille annetaan lupaus, että se varjellaan ihmiskunnan pimeimmästä hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Originally written by Pete Garcia on August 7, 2012

Read Full Post »