Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Latter Rain’

A Tale Of Two Kingdoms
By Sandy Simpson, 27.8.2011, suom. SK

Ole tarkkana niiden kanssa, jotka opettavat ”valtakunnasta”, joka ei ole sama, kuin mistä Raamattu opettaa.

Monissa seurakunnissa opetetaan tänä päivänä kahta valtakuntaa. Opetus toisesta valtakunnasta on laskussa, samalla kun toista mainostetaan joka puolella. Minä varoitan kristittyjä, että heidän täytyy tarkistaa, kuka käyttää sanaa ”valtakunta”; ”valtakuntaa” suosittelevat kirjat, joita ovat lukeneet ihmiset, joiden kanssa ovat hengailleet konferensseilla ja mitä he tarkoittavat ”valtakunnalla”.

Raamatullisten kristittyjen täytyy ymmärtää, että monet Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR), Esiintulevan Kirkon, seurakuntakasvun, uskonsanan ja muut liittyvät liikkeet toimivat paradigman muutoksen alaisina.

Sen vuoksi, kun he käyttävät sanaa ”valtakunta”, heillä ei ole sama raamatullinen käsitys tuosta sanasta, kuin mikä raamatullisilla kristityillä on. Joko tarkoituksella, tai Zeitgeist’in (ajan henki) vaikutuksesta, ”uuden rodun” paradigman muuttajat käyttävät sanaa ”valtakunta” houkutellakseen ihmisiä dominionistisen/sosiaalisen evankeliumin maailmankatsomukseen. He tietävät, että useimmat kristityt haluavat mielellään kuulla ”valtakunnasta”, joten he toimivat kuin puhuisivat heille uskon yhteydessä. Mutta niin ei ole.

Tämä on väärien opettajien ja kulttien vanha temppu. He määrittelevät uudelleen tietyt sanat, niin, että kun puhuvat raamatullisille kristityille, se kuulostaa, kuin olisivat samassa asiassa. Esimerkiksi New Age -kultti nimeltä ”Unity” teki tämän vuosia sitten monin kristillisin termein ja kykeni houkuttelemaan muutamia sillä perusteella. Kun heidät on houkuteltu sisään, niin sitten heidät vähitellen aivopestään pois entisestä noiden termien ymmärryksestään uuteen paradigmaan.

Ensimmäinen käsite on nimeltään ”Valtakunta Nyt” (Kingdom Now = KN). Toista kutsumme nimellä ”Valtakunta tulkoon” (Kingdom Come = KC): tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt. 6:10). KN väittää, että tämä rukous koskee Valtakuntaa Nyt.

Raamatulliset kristityt ymmärtävät tämän viittaavan valtakuntaan, joka ensin perustetaan uudestisyntyneiden uskovien hengessä (Kol. 1:13) ja lopulta fyysisesti Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa Hänen palatessaan (1. Kor. 15:24), koska maan hallinta on nykyisin tilapäisesti annettu paholaiselle (Luuk. 4:5-8, Ef. 2:2).

Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19).

KN-väki odottaa seurakunnan toteuttavan ”Herran rukouksen”, vaikka Jeesus ei viitannut seurakuntaan antaessaan tämän esimerkkirukouksen opetuslapsilleen. Tämä rukous tulee rukoilla Isä-Jumalalle, ei seurakunnalle. Jeesus puhui ensisijaisesti KC:sta, Jeesuksen Kristuksen fyysisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta, kun Hän tulee jälleen, koska fyysisen valtakunnan perustaminen maan päälle on mahdotonta, koska se tällä hetkellä on vastoin Jumalan tahtoa.

KN-teologiaa on ollut jo kauan. Ne, jotka ovat levittäneet KN-teologiaa, edustavat koko joukkoa kirkkokuntia ja liikkeitä. Seuraavassa joitakin niistä, jotka opettavat KN:n jotakin muotoa (muutamat ovat kuolleet):

Ernest Angley, John Arnott, Rob Bell, Todd Bentley, John Bevere, Mike Bickle, Markus Bishop, Reinhard Bonnke, William Branham, Michael Brown, Juanita Bynum, Paul Cain, Tony Campolo, Morris Cerullo, Paul (David) Yonggi Cho, Randy Clarke, Kim Clement, Gerald Coates, Chuck Colson, Kenneth Copeland, Paul Crouch, John Crowder, Paul Cunningham, John Dawson, Joy Dawson, Jack Deere, Creflo Dollar, Jesse Duplantis, Colin Dye, Gene Edwards, Richard Foster, Francis Frangipane, Nicky Gumbel, Ted Haggard, Kenneth Hagin, Bill Hamon, Christian Harfouche, Jack Hayford, Ruth Heflin, Marilyn Hickey, Steve Hill, John Hinkle, Benny Hinn, David Hogan, Rodney Howard-Browne, Larry Huch, Bill Hybels/Willow Creek, Cindy Jacobs, T.D. Jakes, Bill Johnson, Tony Jones, Manasseh Jordan, Rick Joyner, John Kilpatrick, Dan Kimbal, Patricia King, Roberts Liardon, Bishop Eddie L. Long, Brennan Manning, Brian McLaren, Clarence McClendon, Joyce Meyer, Miles Munroe, Steve Munsey, Mike Murdock, George Otis, Jr., Joel Osteen, Doug Pagitt, Rod Parsley, Carlton Pearson, Chuck Pierce, Peter Popoff, Fred Price, Oral Roberts, Pat Robertson, Robert Schuller, R.W. Shambach, Gwen Shaw, Dutch Sheets, Ed Silvoso, Don Stewart, Karl Strader, Leonard Sweet, Chad Taylor, Tommy Tenney, Robert Tilton, Richard Twiss, C. Peter Wagner, Rick Warren, Paula White, Bruce Wilkinson, John Wimber, Ed Young, YWAM (Suomessa nimellä Missionuoret)

[Suomentajan lisäys: Lihavoinnilla korostetut nimet ovat sellaisia, jotka ovat Suomessakin varsin tunnettuja ja joiden haltijan vaikutus on ollut huomattava helluntailaiskarismaatisissa piireissä maassamme. Ei tarvitse ihmetellä, jos eksytys leviää!]

On monia muitakin.  Lue seuraavat Kingdom Now (KN) -liikettä koskevat artikkelit.

Dominion Theology by Gary Gilley
Kingdom Now Theology by Jan Markell
What Is The Gospel Of The Kingdom? by The Berean Call
Kingdom Triumphalism by Mike Oppenheimer

Seuraavassa KN:n ja KC:n välinen vertailutaulukko.

Valtakunta Nyt (KN) Valtakunta Tulkoon (KC)
Seurakunnan tulee ottaa haltuunsa maailman hallintosysteemit miehittämällä ne kristityillä. Seurakunnan tulee saarnata evankeliumia, opetuslapseuttaa jokaisen kansan uskovat, olla valo ja suola ja odottaa Jeesusta muuttamaan maailma, kun Hän palaa.
Seurakunta on Kristus maan päällä. Seurakunta ei ole Kristus, vaan Kristuksen ruumis, Jumalan lapset, morsian.
On oltava maailmanhallitus, jota restoraatiokristityt johtavat ja valvovat. Se vaatii universaalisen Kingdom Now -liikkeen. Ei ole mitään kristillistä hallintoa ennen kuin Jeesus Kristus palaa ja perustaa teokratiansa.
Sellaiset dominionistit, kuin Rick Warren, ovat sanoneet, että kristityt ”ratkaisevat” köyhyyden, sairauden, koulutuksen puutteen jne. ongelmat. Kristityt eivät koskaan tule ratkaisemaan näitä ongelmia, jotka versovat synnistä. Jeesus Kristus ”pelastaa planeetan” tullessaan. Siihen saakka meidän täytyy olla työssä, jonka Hän jätti meille ja johon kuuluu lähetyskäsky.
Vanhan Testamentin kohdat, jotka puhuvat siunauksesta, jona Israel on oleva kansoille, on riisuttu heiltä pois ja liitetty seurakuntaan. Vanhan Testamentin lupausten poisottaminen kontekstistaan ja niiden liittäminen seurakuntaan on se, mitä NAR, Uskonsana ym. väärät opetussysteemit ovat tehneet vuosikymmeniä. Tämä riistää juutalaisilta heidän perintönsä.
Usein vaikkakaan ei aina, KN-paradigma sisältää suoran tai epäsuoran väitteen, että Kristus ei palaa (tai ei voi palata) ennen kuin seurakunta saavuttaa totaalisen herruuden tavoitteen. Tämä poistaa toivon Kristuksen läheisestä paluusta.

Itse asiassa KN pilkkaa ajatusta tempauksesta, varsinkin Esiintulevan Kirkon johto. Tämä ottaa pois myös Jumalan kaikkivaltiuden.

KN perustuu postmillenniaaliseen malliin, jossa Kristus tulee takaisin puhdistettuun maailmaan. Postmillenniaalinen KN päätyy kieltämään monet lopunajan profetiat, koska he eivät usko, että on tuhatvuotinen valtakunta tulossa. Raamatulliset eskatologiset näkemykset ovat premillenniaalisia.
KN tahtoo kautta linjan yhteyttä saavuttaakseen tavoitteensa. Tämä yhteys ulottuu liberaaleihin luopiokirkkoihin, kultteihin, roomalaiskatoliseen kirkkoon ja on jopa alkamassa sisältää islamin. Yhteys suuren porukan luomiseksi ei ole raamatullista yhteyttä. Raamatullinen yhteys perustuu Hengen yhteyteen, kun ihminen on todella uudestisyntynyt ja pidetään koossa uskonyhteydellä (opin yhteys).
KN:ssa heidän pragmatisminsa on rakennettu Raamatun ulkopuolisille uusien apostolien profetioille ja direktiiveille. He uskovat, että ohjelmat ja suunnitelmat ovat tehokkaita ”valtakunnan” rakentamisessa. Valtakunta ei ole ihmisen kyvyn varassa, vaan Jumalan, joka perustaa hengellisen valtakuntansa uskovien sydämiin, jota seuraa Kristuksen paluu, joka perustaa fyysisen valtakunnan maan päälle.
KN edellyttää organisoitua kirkkosysteemiä, joka perustuu nykyajan perustaviin apostoleihin ja profeettoihin. KC edellyttää vain pitäytymistä Jeesuksen Kristuksen ja apostolien opetuksiin.
KN pyrkii korvaamaan roolin, joka Raamatun mukaan kuuluu yksin Jeesukselle Hänen valtakunnassaan. Siten se myös alentaa Jumalan suvereniteettia. Jeesus Kristus on perustamassa Todellista valtakuntaa sekä nyt hengellisesti, että toisen tulemuksensa jälkeen Daavidin valtaistuimelle täällä maan päällä.
Väärällä KN -opetuksella on monia juuria ajassa taaksepäin William Branham’iin, Myöhäissateeseen (Latter Rain), reformoituun teologiaan, Jumalan ilmestyslapsiin (Manifest Sons of God), uskonsanaan (Word of Faith) ja moniin muihin harhaoppisiin systeemeihin. KC:n juuret on juurrutettu kirjoitettuun Jumalan Sanaan.

KN ja KC sisältävät monia muitakin puolia, joita ei voitu sisällyttää yllä olevaan taulukkoon. Jos haluat enemmän tietoa, viittaamme jälleen edellä mainittuihin erinomaisiin artikkeleihin.

Pidä korvasi auki tekemään ero niiden välillä. jotka puhuvat ”valtakunnasta” ja sen, mitä he itse asiassa opettavat, onko se KN vai KC.

KN-opettajilla on monia argumentteja, joita he yrittävät käyttää saadakseen ihmiset vakuuttuneiksi kannastaan, mutta loppujen lopuksi kaikki nämä argumentit osoittautuvat joko täysin epäraamatullisiksi, tai he vääntävät Raamattua voidakseen yrittää todistaa väitteensä.

Eräs argumentti, jonka KN:n kannattajat esittävät, on, että meidän tulee olla valo ja suola, joten meidän täytyy kansoittaa (populate) jokainen elämän alue toteuttaaksemme KN/sosiaalisen evankeliumin. He sanovat, että kristittyjen täytyy vallata jokainen elämän alue – liikeyritykset, hallitus, kaikki johtoasemat jne. Tämä opetus ei kuitenkaan ainoastaan puutu Raamatusta, vaan ensimmäisen vuosisadan seurakunta Roomassa osoitti käytännössä, kuinka elää valona ja suolana langenneessa maailmassa. Seuraava on esimerkki siitä, kuinka ensimmäisen vuosisadan seurakunta oli valo ja suola omalle sukupolvelleen.

Tuon ajan roomalaiset olivat tulossa hyvin moraalittomiksi. Koska prostituutio ja huoruus lisääntyivät nopeasti Roomassa, siellä oli paljon ei-toivottuja raskauksia. Roomalaisille tuli käytännöksi viedä ei toivotut vauvansa ulos kallioille kaupungin ympärillä ja jättää ne sinne kuolemaan kuumaan auringonpaisteeseen. Mitä teki ensimmäisen vuosisadan seurakunta Roomassa? Yrittivätkö he saada hallituksen väkeä puolelleen? Yrittivätkö he miehittää hallitusta kristityillä? Protestoivatko he kaduilla ja järjestivät julkisia rukouskokouksia ”erottaakseen Neron”? Julistivatko he vapauttavansa maan tästä käytännöstä? Yrittivätkö he ”kaataa” Rooman hallituksen? Ei. He vain menivät ulos, hakivat vauvat pois kallioilta, veivät ne kotiinsa, hoitivat ne taas terveiksi ja pitivät niitä omina lapsinaan.

Sen sijaan, että pyrkisivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen moraalittomuuteen huipulta käsin, tosi kristityt käsittelevät ongelmaa pohjalta, koska se on ainoa ratkaisu, joka todella toimii. He elävät Kristuksen laissa, joka on rakkaus, osoittamalla sen käytännöllisellä tavalla siten saaden ihmiset huomaamaan, mikä tekee kristityt erilaisiksi. Lopulta evankeliumi on silloin osoitettu opetetuksi ja ihmiset pelastuvat.

Haluat ehkä lukea artikkelin A Response To ”An Urgent Message From Peter” kirj. Sandy Simpson, 20.8.2011, joka sisältää monia muita linkkejä ja lainauksia tästä aiheesta.

 

Read Full Post »

Nokia Mission entinen johtaja Markku Koivisto kirjoittaa blogissaan 30.10.2012: ”Olen lueskellut ja katsellut Lonnie Frisbeen (1949-1993) elämää. Hän on ehkä kaikkein merkittävin karismaattisen liikkeen vaikuttaja viimeisen sadan vuoden aikana. Hänen innoituksestaan on perustettu tuhansia seurakuntia. Hänen kokouksissaan tuli valtavat määrät ihmisiä uskoon ja parantui. Kokonainen uusi kristillinen kulttuuri alkoi hänestä.”

Lonnie Frisbeen sympatisointi kertoo paljon siitä hengellisestä aatemaailmasta ja sinisilmäisyydestä, joka Nokia Missiossa vaikutti. Frisbeellä oli keskeinen rooli myös Calvary Chapelin ja Viinitarhaliikkeen (Vineyard) synnyssä.

Paavo Hiltunen kertoo John Wimberin ja Viinitarhaliikkeen historiakatsauksessaan, miten Lonnie Frisbeen vierailu järisytti Wimberin seurakuntaa perusteellisella tavalla. ”Wimberin liikkeen ymmärtäisi täysin vain, jos voisi selvittää käänteentekevän kokouksen puhujan Lonnie Frisbeen entisyyden. Tässä on vain todettava, että hän oli liipasin, joka laukaisi yhteyden psyykkisiin ilmiöihin…” (Hiltunen 1996, Toronto-ilmiö läpivalaisussa)

Olen kirjoittanut Lonnie Frisbeestä ja Wimberistä 21.4.2013 artikkelissa Varoituksia uuskarismaattisista ilmiöistä.

Seuraavassa on artikkeli, joka selvittää Lonnie Frisbeen ”entisyyden”. Hän ei ollut Pyhässä Hengessä vaeltava evankelista, vaan ”hänet voimaannutti LSD:hen liittyvä henki”, kuten seuraava artikkeli ja sen viitteet osoittavat.



Calvary Chapel: Another Wave Of The Spirit Or A Wave Of Deception?
Commentary by Roger Oakland, suom. SK
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
1.800.689.1888

Suomentajan kommentti: Mahtava amerikkalainen Calvary Chapel -seurakuntaliike on näihin saakka pitänyt kiinni Raamatun totuuksista, mutta nyt sielläkin puhaltavat muutoksen tuulet. Liike on maailmanlaajuinen ja vaikuttaa myös Suomessa: http://www.calvarychapel.fi/en/index.php

Näinä päivinä kristillisissä piireissä puhutaan paljon suuresta ”Pyhän Hengen” vuodatuksesta, joka on ihan nurkan takana. Tämä ”vuodatus” tuo muka ”uuden Jeesus-liikkeen”.[1] Vaikka olisi ihanaa, jos se ”henki” olisi Pyhä Henki, on syytä uskoa, että elämme ajassa, jolloin ”toinen henki” [2] voi olla se henki, joka on etualalla.

Kuva oikealla: lähde [3]

Kuva oikealla: lähde [3]

Siitä ei ole kauan, kun törmäsin nettisivuun, jolla oli haastattelu, joka oli tehty Calvary Chapel’in vuoden 2016 pastorien vuosikonferenssissa Kalifornian Costa Mesa’ssa. Haastattelija oli henkilö nimeltä Josh Turansky. Kaksi haastateltavaa olivat Raul Ries Calvary Chapel Diamond Bar’ista ja hänen poikansa Ryan Ries hevirokkibändistä Whoesoevers, joka käyttää satanistista symboliikkaa keinona houkutella nuoria raamatulliseen kristinuskoon.

Ryan on ilmeisesti kääntynyt huumeiden ja saatananpalvonnan taustasta ja julistaa olevansa kokosydäminen uudestisyntynyt kristitty, joka rakastaa Jeesusta Herranaan ja Vapahtajanaan.[4] Sekä Brian Brodersen että hänen isänsä Raul mainostavat häntä evankelistana ja hänelle on annettu puhujanpaikka Calvary Chapel Costa Mesa’ssa ja Calvary Chapel Diamond Bar’issa. Brian ja Raul suosittelevat häntä evankelistana, joka on kutsuttu saavuttamaan tämä sukupolvi evankeliumilla.

Tämän kommentaarin asettamiseksi oikeaan kontekstiin, jotta voit nähdä, etten liioittele, katso tämä linkki.

Edellä oleva haastattelu dokumentoi kaiken sanomani. Kaikki kolme osanottajaa videolla tuntuvat luulevan, että Jumala on ”vuodattamassa” jonkin sortin ”hengen” Calvary Chapel’iin käyttämällä huumeriippuvaisia ja satanisteja asiamiehinä. He myös vihjailevat, että ensimmäisen sukupolven Calvary Chapel -pastoreilla, jotka olivat Chuck Smith’in valmentamia ja ovat nyt 6-7-kymppisiä, tulee myös olemaan oma roolinsa. Ilmeisesti he saavat uuden ”voitelun”, kun ”uusi Jeesus-liike” avautuu ja musiikki ja postmodernismi liittyvät yhteen auttamaan tätä lopunajan hengenvuodatusta.

Vaikka Chuck Smith ei ennen kuolemaansa hyväksynyt tätä uutta tulevaa ”hengen” liikettä, niin nämä miehet pöytäkirjan ulkopuolella sanovat yksinkertaisille Calvary Chapel -pastoreille, jotka esittävät kysymyksiä, että he ovat ”ulkona kaikesta” ja ”heidän täytyy pärjätä ohjelman kanssa” tai ”jatkaa eteenpäin”.

Historian Jeesus-liike

Se tosiasia, että olen kirjoittamassa tätä, tuo toisen kiivaan hyökkäyksen arvostelijoiltani, jotka ovat ”Golgatan kappelilaisia” (Calvary Chapelites). Käytän sanaa ”kappelilainen” kuvailemaan tietyntyyppistä henkilöä, joka on taipuvainen seuraamaan ihmisiä ja heidän liikkeitään päättelemättä itse raamatullisesti tai etsimättä Jeesusta ja Hänen Sanaansa. Toisin sanoen, monet ovat nielleet “Kool- aid’in”. He ovat kykenemättömiä ajattelemaan omin avuin.

Tiedän vain kaksi ensimmäisen sukupolven Calvary Chapel -pastoria, jotka yhtyisivät tähän arvioon –  John Higgins Arizona’n Tempe’stä ja Dwight Douville Wisconsin’in Appleton’ista. John oli Chuck Smith’in ensimmäinen virkaveli ja näki jotkin puutteet alusta alkaen. Hän tunsi myös Lonnie Frisbee’n henkilökohtaisesti. Kaikki toiset ensimmäisen sukupolven Calvary Chapel -pastorit, kuten Greg Laurie, Don McLure, Mike MacIntosh, Raul Ries, Jeff Johnston, Jon Courson, Skip Heitzig, ja Bil Galatin, kaikki puhuvat ajoista, jolloin Hengen vuodatus oli kiihkeää (stirred), kun Lonnie Frisbee oli paikalla. Tosiasiat kuitenkin osoittavat, että hänet voimaannutti LSD:hen liittyvä henki.[5]

Tämä ei ole spekulaatiota. Ellet usko minua, niin tarkista itse. Tai jos haluat lisää tietoa Calvary Chapel’ista ja yhteydestä Lonnie’iin ja muihin kyseenalaisiin juuriin, niin tarkista Aimee Semple McPherson, tai näe Lonnie’n, pastori Chuck’in ja Kathryn Kuhlman’in välinen silta. Tämä ei ole syyllisyyttä kumppanuuden perusteella. Tämä oli joko täydellistä erottamisen puutetta, tai siinä oli jonkinlainen asetelma Calvary Chapel’in eksytykselle sen perustamisesta lähtien, joka vaikuttaa vielä nytkin.

Lonnie Frisbee, Kathryn Kuhlman ja Chuck Smith

Lonnie Frisbee, Kathryn Kuhlman ja Chuck Smith

On vain harvoja, jotka ovat valmiita tulemaan ulos ja toteamaan tosiasiat koskien Calvary Chapel’in kyseenalaista alkua. Miksi on näin? Haastan kaikki tunnetut Calvary Chapel’in ensimmäisen sukupolven pastorit ottamaan kantaa nyt. Eikö se selvittäisi asiat?

Seuraava dokumentaatio paljastaa paljon Lonnie Frisbee’stä, hänen persoonallisuudestaan ja persoonan ”hengestä”. Me luemme:

Frisbee oli keskeinen hahmo Jeesus-liikkeessä ja silminnäkijäkuvaukset hänen työstään vuoden 2007 Emmy-ehdokkuusfilmissä Frisbee: The Life and Death of a Hippie Preacher (Frisbee: Hippisarnaajan elämä ja kuolema) selittävät, kuinka Frisbee’stä tuli karismaattinen kipinä sytyttäen Chuck Smith‘in Calvary Chapel’in ja Vineyard-liikkeen, kaksi maailmanlaajuista uskonsuuntaa evankelikaalisten suuntien joukossa, tulemaan esiin viimeisten 30 vuoden aikana. On sanottu, että hän ei ollut yksi hippisaarnaajista, vaan että ”heitä oli vain yksi”. Käsite ”voimaevankeliointi” (power evangelism) tulee Frisbee’n työstä. Jotkut hänen ankarimmista arvostelijoistaan koskien Pyhän Hengen ja Hengen lahjojen rankkaa käyttöä, tulivat seurakunnista, joita hän auttoi perustamaan. Hän vaikutti myös moniin profeetallisiin evankelistoihin, kuten Jonathan Land, Marc Dupont, Jill Austin ym. Frisbee oli House of Miracles -kommuunin toinen perustaja ja sen pääarkkitehti, joka käännytti monia.

House of Miracles (Ihmeiden Talo) kasvoi 19 yhteisöllisen talon sarjaksi, jotka myöhemmin siirtyivät Oregon’iin muodostamaan Shiloh-nuorisoherätyskeskukset, joka oli suurin ja yksi pitkäikäisimmistä Jeesus-kansan kommunaalisista ryhmistä.

Frisbee toimi evankelikaalisena saarnaajana ja myös yksityisesti seurusteli homomiehenä sekä ennen evankelistan uraansa että sen aikana. Tämä aiheuttaa jännitettä sen kanssa, että hän sanoi haastatteluissa, ettei koskaan ole uskonut homouden olevan muuta kuin synti Jumalan silmissä ja molemmat uskonsuunnat kielsivät homoseksuaalisen käytöksen.

Myöhemmin molemmat seurakunnat kieltäytyivät tunnustamasta häntä johtuen hänen aktiivisesta sukupuolielämästään, poistaen hänet ensin johtoasemista ja sitten lopulta erottaen hänet. Hänet torjuttiin ja ”uloskirjoitettiin virallisista historiikeista”. Osana hyljeksintäänsä entisistä seurakunnistaan hänen työtään parjattiin, mutta ennen kuolemaansa AIDS:iin vuonna 1993 hän antoi anteeksi niille, jotka yrittivät häväistä häntä.

Entä se tosiasia, että Lonnie Frisbee oli nuorisopastori Costa Mesa’n Calvary Chapel’issa, joka vaikutti Greg Laurie’iin hiekkarannalla Etelä-Kaliforniassa? On tosiasia, että Lonnie käytti LSD:tä. Tiesikö Chuck Smith sen? [7] Mikä henki vaikutti Greg’iin, kun Lonnie pani kätensä hänen päällensä? Miksi tämä on salattu? [8]

Joten mihin tästä?

Arvostelijoiden hiljentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tämä kommentaari on esittänyt kaikki tosiasiat, minun täytyy tuoda esiin koko tausta täydentämään kuva. Lonnie oli ehkä koukku tai syötti, tuomaan hippejä pois rannalta, mutta Chuck Smith ja hänen Jumalan Sanan opetuksensa oli se hippien ja huumeveikkojen etsimä substanssi eli liha, joka täytti hengellisen tyhjiön. Kun herätys tulee, niin Jumala voi tietysti käyttää mitä tahansa ja ketä tahansa. On myös totta, että kun todellinen Jumalan Henki vuodatetaan, niin myös Saatana on paikalla väärän kanssa pettämässä.

Älä siis käsitä minua väärin: En väitä, että Calvary Chapel perustuksineen oli täysin väärä. Se, mitä väitän, on, että kaksi asiaa tapahtuivat rinnakkain ja samaan aikaan – aito ja aidon vastakohta. Se, mitä monet eivät vieläkään ole valmiita myöntämään, ainakaan ne, jotka kokivat tämän alkuperäisen Pyhän Hengen työn, on se tosiasia, että myös Saatana oli silloin työssä, kuten nytkin.

Onko nykyinen uusi aalto Hengen vai petoksen aalto?

Kuulen paljon jyrinöitä ja propagandaa mediassa uudesta ”Hengen vuodatuksesta”, joka pian vielä kerran tuo ”herätyksen” ”mahtavaan Calvary Chapel -liikkeeseen.” Nyt, kun pastori Brian Brodersen on perinyt ”pomon” aseman Calvary Chapel Costa Mesa’ssa, niin pastorien vuosikonferenssi on paikka, jossa ”uudet erottuvuudet” tuodaan alas. Vaikka sellainen hierarkia kiihkeästi kiistetään, niin sellaiset pastorit, kuin Dwight Douville, saivat hiljattain auktoriteeteilta Costa Mesa’n päämajassa määräyksiä olla hiljaa tai lähteä, koska hän ilmaisi todellisia huolenaiheita.

Sitten on laaja-alainen puhe yhteyden ja ekumenian vuodatuksesta, jonka käynnistää nykyinen paavi. Vastustavatko hierarkisen Calvary Chapel -liikkeen johtajat tätä, vai eivät? Tähän asti on vallinnut kuoleman hiljaisuus. He kaikki näyttävät hyväksyvän Rick Warren’in, joka hyväksyy paavin. Miksi näin? Ovatko he vain petettyjä, vai eivätkö halua keikuttaa venettä, koska Brian Brodersen peräänkuuluttaa ”Uutta Golgataa”?

Monet Calvary Chapel -pastorit ovat muuttamassa näkemyksensä Raamatun suhteen. Seuraava artikkeli kuvailee tapahtumassa olevaa hyvin selvästi.[9] Se ilmentää sitä filosofiaa, jota rummuttavat Brodersen, McLure, Laurie ym. Näyttää, että nämä miehet ovat kääntäneet uuden lehden. He eivät voi päästä Rick Warren’in maailmanuskonnon rattaille kyllin nopeasti ja kaikki yhdessä toimii hyvän asian puolesta. Eräs huomioitsija kirjoitti koskien nykyisiä virtauksia:

Voitko uskoa kanssamme, että uskonsuunnat tulevat yhdistymään, että rodut voisivat tulla yhteen, että Jumala voisi tehdä meidät yhdeksi vastamyrkkynä aikamme hirvittävälle jakautuneisuudelle? Voisitko uskoa kanssamme stadionkristillisyyden puolesta, jossa tunnusteot ja ihmeet puhkeavat esiin ja massaevankelioiminen räjähtää koko maahamme – kolmas suuri herätys?

Näin kyselee NAR:iin sitoutunut väärä opettaja Lou Engle, konferenssin ”Asuza Now: The Call” (Azusa nyt: Kutsu) perustaja. Konferenssi on määrä pitää 9. päivä huhtikuuta 2016 Los Angeles Memorial Coliseum’illa. ”Me uskomme Jumalan kirkkauden murtautumiseen, joka koskee Herraa tänä päivänä! Jos toimimme yhdessä, voimme nähdä Kristuksen ruumiin siirtyvän suurempien paranemisten ja suuren herätyksen päivään Amerikalle!”

Kun Azusa Now kutsuu kaikkia kirkkokuntia, siihen sisältyy Rooman kirkko: ”Näkymättömässä maailmassa jokaisen lajin esirukoilijat – evankelikaalit, karismaattiset, helluntailaiset ja katoliset – tunsivat hopealangan värisevän käsissämme. Jos rukouksettomat tyhjiöt ovat olleet vastuussa siitä, että lopulta ovat nielleet jokaisen aikaisemman herätyksen, niin Jumalan kärsivällinen viisaus on tehty selväksi. Pyhä Henki on ennaltaehkäisevästi suunnitellut massiivisen globaalin ylistys- rukous- ja lähetysliikkeen. Voisiko tämä pitää käynnissä seuraavaa aaltoa aina Hänen paluuseensa asti? Koska jokainen aito herätys tuo valtavan paineen ja konfliktin, niin seuraavalla suurella herätyksellä on nyt globaali ankkuri rukouksessa.” (Lähde: Charisma Magazine) [10]

Jos todella haluat saada välähdyksen siitä, mihin tämä ”Pyhän Hengen vuodatus” on menossa, niin lue Charisma-lehdestä Marcus Yoars’in artikkeli America Shall Be Saved (Amerikka pelastuu).[11] Evankelistajono tämän vuodatuksen takana on ällistyttävä. Greg Laurie ja Franklin Graham ovat mukana Reinhard Bonnke’n ynnä muiden kanssa. Ketkä muut vielä liittyvät karismaattisten ja ei-karismaattisten sekamelskaan, kuten myös katolisen kirkon potkukäynnistykseen? Mihin tämä johtaa, kun evankelikaalinen kristikunta on virallisesti julistanut, että uskonpuhdistus on ohi?

Entä se tosiasia, että Greg Laurie ja Brian Brodersen ovat julkisesti sanoneet kannattavansa Lou Engle’ä? Lou Engle on Azusa Street -herätysilmiön ”pillipiipari”. Ellei ns. Azusa-herätys ole sinulle tuttu, niin tutki asiaa. Tämä ns. ”vuodatus” johti Latter Rain -oppiin, joka poiki viimeaikaiset väärät herätykset, kuten Toronton Siunaus ja Pensacola’n River. Tähänkö ”uusi Calvary-liike” on matkalla, kun heitä sokeasti johdetaan kohti tulevan yhden maailman postmodernien uskonkäsitysten ekumeenista sekamelskaa? [12]

Seuraavassa kommentaarissani osoitan, kuinka tämä kaikki liittyy Peter Drucker’ismiin ja seurakuntakasvuliikkeen muodostumiseen, jota Uusi Calvary Chapel näyttää suosittelevan. Mikä henki vuodatetaan, vai heitetäänkö Raamattu ulos, jotta olisi tilaa ”hengelle”?

Lue tästä edellä mainittu kommentaari


Viitteet

[1] https://en.wikipedia.org/wiki/Jesus_movement

[2] II Corinthians 11:3-4

[3] https://thelasthiker.files.wordpress.com/2013/04/625615_575870995765610_560257132_n.jpg

[4] https://www.youtube.com/watch?v=NS—bFJRSI Ryan Ries testimony

[5] http://www.curatormagazine.com/lane-severson/lsd-and-the-baptisms-of-tahquitz-canyon/

[6] https://en.wikipedia.org/wiki/Lonnie_Frisbee

[7] http://blog.greglaurie.com/?page_id=9

[8] http://www.ocweekly.com/news/the-first-jesus-freak-6377865

[9] http://pulpitandpen.org/2016/02/22/azusa-redux-lou-engle-greg-laurie-uniting-denominations/

[10] http://www.charismamag.com/spirit/prayer/25523-azusanow-the-power-of-the-silver-cord-between-heaven-and-earth

[11] http://www.charismamag.com/spirit/evangelism-missions/18473-america-shall-be-saved

[12] http://vfntv1.blogspot.com/2016/04/third-great-awakening-upon-us-azusa-now.html

 

Read Full Post »

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.



Richard Foster – Celebration of Deception

By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

munkkiHelmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).1 Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).2

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”3 Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

meditaatioFoster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”4 Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi:Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.5 Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia6). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford7 on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).8 Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”9 Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.10 Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.11 Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.12

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.13 Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.14

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”15

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”16 Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

  1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
  2. 24.
  3. 29.
  4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
  5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
  6. 111-125.
  7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
  8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
  9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
  10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
  11. http://www.sdiworld.org
  12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
  13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
  14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
  15. Armstrong, Future
  16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

ylistys

Viimeisinä päivinä suuressa helluntailiikkeessä tulee tapahtumaan kolme asiaa: 1) On oleva voiman ylikorostus hurskauden asemesta. 2) On oleva Jumalan ylistämisen ylikorostus, Jumalan, jota he eivät enää rukoile. 3) On oleva Hengen lahjojen ylikorostus Kristuksen herruuden asemesta. – Profetia Azusa-kadun herätyksen ajoilta Los Angelesissa vuonna 1906 –

Aluksi kuvaan tässä artikkelissa nykyistä ylistystä, sen taustoja ja ongelmakohtia Orrel Steinkampin ja Charles S. Gravesin mukaan. Lopussa on omia ajatuksiani ylistyksestä.

Michael Moriarity kertoo nykyisestä ylistyksestä, jota kutsutaan myös Daavidin maja -ylistykseksi: Se on ”täydellinen ylistyksen ja palvonnan malli ja jota UT:n uskovien tulee noudattaa. Sen ylistys- ja palvontamallin ennallistaminen, joka kerran vallitsi Daavidin aikana, on vapauttava ylistyksen profeetallisen virran, joka on varustava seurakunnan uudella voimalla ja tuhoava Saatanan työt. Uskovat lähestyvät Jumalaa uusilla tavoilla, kuten laulaen kielillä ilmestysten saamiseksi, profetoiden laulaen, tanssien tahdissa Hengessä ja kaikilla perinteisillä karismaattisilla menetelmillä (kätten taputus, käsien nosto jne.). Ne, jotka vastustavat tätä ylistyksen ennallistamista, eivät täytä Jumalan normia ja jatkavat toimimalla virheellisessä ylistysmuodossa ja heillä on vaara, että Jumalan kirkkaus jättää heidän seurakuntansa.”

Orrel Steinkamp sanoo, että tämä Daavidin maja -opetus tulee Myöhäissade-liikkeen (Latter Rain) piiristä. Steinkamp jatkaa, että ”on havaittu, että pitkään jatkuva ja toistava ylistys tavallisesti saa Jumalan ’näyttäytymään’. Siten ylistystekniikasta tulee usein alkusoitto Jumalan voiman ilmestymiselle.” Jumalan ”näyttäytyminen” tarkoittaa hänen mukaansa erilaisia manifestaatioita, jotka on opittu liittämään nykyiseen ”herätykseen”. Oikean laatuinen ylistys tuo manifestaatioita, jotka ovat mukamas merkkinä siitä, että Jumala on näyttäytynyt. Uuskarismaattisuudessa ylistystä pidetään myös hengellisen sodankäynnin välineenä.

Steinkamp tiivistää mielipiteensä tuollaisesta ylistyksestä: ”Enemmän kuin Jumalaan suunnattuna palvontana vain ylistyksen ilmaisemiseksi daavidilaista ylistystä/sodankäyntiä harjoitetaan ns. hengellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Se muistuttaa jonkinlaista hengellistä kaavaa, tai reseptiä. Oppi, että ennallistettu daavidilainen ylistys jollakin tavalla tekee mahdolliseksi, tai jopa vetää puoleensa Jumalan läsnäolon fyysisiä manifestaatioita, näyttää olevan lähellä hengellistä noituutta.”

Steinkamp sanoo vielä: ”Lopuksi ylistyksen ymmärtäminen puhtaasti musiikkina ei ole raamatullista. Apostoli Paavali opettaa, että ylistys koskettaa kaikkia elämän alueita. Ruumiimme antaminen eläväksi uhriksi muodostaa ’järjellisen Jumalan palveluksemme’ (Room. 12:1).”

Lue Steinkampin kirjoitus Daavidilaisen sodankäynnin/ylistyksen ennallistaminen kokonaisuudessaan.

**

Charles S. Graves kirjoittaa kirjassaan Voitelu vai harha? Myöhäissateen perintö hengellisistä kokemuksista ja ylistyksestä seuraavaa:

Olen tulossa yhä vakuuttuneemmaksi, että monilla kristityillä on näitä kokemuksia, koska he menevät tajunnan muuttuneisiin tiloihin. Nämä tajunnan muuttuneet tilat saadaan aikaan viettämällä tuntikausia ”ylistäen” Jumalaa toistamalla kuoroja useinkin rock-musiikin ja ”hengessä tanssimisen” säestyksellä. On todistettu, että tämän kaltainen näännyttävä toiminta voi joskus tuottaa tajunnan muuttuneita tiloja, jos sitä jatketaan kyllin kauan. Luulenpa todella, että voidaan sanoa, että Myöhäissateen seurakunnissa tänä päivänä ylistyksen korostaminen ei ole oikein tasapainossa. Niillä monilla videonauhoilla, joita olen katsellut, vietetään tuntikausia ylistyksessä ja yleensä vähän – tai ei ollenkaan – aikaa käytetään Jumalan Sanaan. Useinkin he sivuuttavat Sanan kokonaan ja menevät suoraan ”palveluun”. Uskon, että syy, miksi he tekevät näin, on saada etua ihmisten vastaanottokyvyn herkistymisestä sellaisen pitkän ylistysjakson aikana.

Oppiin ja elämään nähden helluntailaisena minulla ei varmasti ole mitään ylistystä vastaan, mutta se, mitä olen nähnyt, on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että nämä ihmiset käyttävät ylistystä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Päämäärä on tietysti se kokemus, joka tulee, ”voitelu, joka lankeaa” sen jälkeen, kun on ylistetty pitkään. Toisin sanoen – se on kaikki meistä ja tulee keinoksi manipuloida Jumalaa. Me ylistämme Jumalaa, ei siksi, että Hän on ylistyksemme arvoinen, vaan kokemuksen vuoksi, jonka voimme saada. Mitä väkevämpää ylistys on ja mitä kauemmin se kestää, sitä väkevämmän ja kestävämmän ”kokemuksen” me saamme Jumalalta. Tämä ei todellisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä ylistämistä eli hengellistä narsismia ja minä luulen, että se valitettavasti usein johtaa tajunnan muuttuneeseen tilaan ja jonkin okkulttisen kokemuksen vastaanottamiseen viettelevältä hengeltä.

Luultavasti huolestuttavin trendi on rock-musiikin lisääntyvä käyttö ”ylistyksessä”. On hyvin todistettu, että kauan kestävä altistus rock-musiikille voi aiheuttaa tajunnan muuttuneita tiloja. Nuoruudessani innokkaana rock-musiikin kuuntelijana voin todistaa kokemuksesta tämän olevan totta. Kerrotaan, että hiljattain Vineyardin pastori James Rylellä oli ”näky”, jossa Jumala näytti hänelle, että Beatlesien rock and roll-soundi oli lahja Häneltä. Hänen sanoin se oli erityinen musiikillinen voitelu, joka tulisi tuomaan ”totuuden ilmestyksen” ja ”viemään ihmiset minun läsnäolooni”.

Minä kasvoin kuunnellen Beatleseitä, kuten muitakin rock-ryhmiä ja tiedän, että tässä musiikissa on voitelu – demoninen voitelu. Musiikki sai aikaan tunnehuippuja ja aallonpohjia kokonaan sen itsensä kautta. Ajoittain musiikki tuotti voimakkaita vihan tunteita. Jos siihen liittyy huumeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöä, niin tämä musiikki voi olla vaarallista. Puhun sellaisena, joka tietää kokemuksesta. Yksi ensimmäisistä asioista, joista Pyhä Henki sai minut vakuuttuneeksi kääntymykseni jälkeen, oli tarve päästä eroon huomattavan laajasta kokoelmastani rock-musiikkia. Ja niin minä pääsin. Nyt kuitenkin vain 16 vuotta myöhemmin rock-musiikista on tullut olennainen osa ”ylistystä” monissa seurakunnissa.

Kun riivaajien musiikista tulee ylistysmusiikkia Jumalan huoneessa, niin ei ole mitään epäilystä siitä, että me olemme vajonneet suureen eksytykseen.

Puolustan sydämestäni ylistyksen oikeaa asemaa seurakunnassa ja tiedän sen merkityksen UT:n seurakunnan elämälle ja asianmukaiselle toiminnalle. Myöhäissateen ”herätys” on kuitenkin tuonut ylistykseen ja sen merkitykseen seurakunnalle epäraamatullisen korostuksen. Torontossa ja Pensacolassa käytetään tuntikausia ylistykseen ja joskus vain vähän tai ei ollenkaan aikaa Jumalan Sanalle. Kun luemme Apostolien tekoja, me emme voi nähdä sellaista ylistyksen korostamista alkuseurakunnassa:

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2:41,42)

Olisi tyhmää olettaa tämän perusteella, ettei alkuseurakunnassa olisi ollut mitään sijaa ylistykselle. Monet alkukristityistä jatkoivat osallistumista jumalanpalveluksiin temppelissä ja niihin liittyi ylistystä. Paavali kirjoitti korinttolaisille ”psalmeista” ja ”laulamisesta” seurakunnassa, mutta asia on niin, ettei kerta kaikkiaan voi löytää samanlaista ylistyksen merkityksen korostamista alkuseurakunnassa, kuin minkä havaitsemme tämän päivän Myöhäissateen herätyksissä. Lehdessään Morning Star Prophetic Bulletin Rick Joyner kirjoittaa:

Ensimmäisessä kokouksessamme oli pyhä sähköisyys, joka latasi ilmapiirin. Ylistys saavutti välittömästi tason, joka oli yhtä väkevä, kuin mitä koskaan olemme kokeneet ja välittömästi alkoi työntää rajoja taaksepäin. Sitä jatkui yli kaksi ja puoli tuntia. Saarnalle tai ihmisten palvelemiselle ei jäänyt aikaa, mutta se oli oikein. Emme halunneet puhua ylistämisestä ja sodankäynnistä, me tulimme tekemään sitä! Kokemus on paljon parempi opettaja kuin sanat. Ylistyksen voima jatkoi kasvuaan joka kokouksessa aina perjantai-iltaan. Tuon kokouksen aikana kuilu taivaan ja maan välillä jotenkin ylitettiin valtavalla tavalla. [Tietoisuuden muuttuneen tilan kautta?] Kun muusikot olivat lopettaneet, niin ihmiset vain jatkoivat ja äänen voimakkuus kasvoi dramaattisesti. Sitten se oli ikään kuin ”suurten vetten pauhu” olisi täyttänyt suuren seurakuntasalin. Se oli lähes kuurouttavaa. Me näytimme värähtelevän ikään kuin vuorovesiaalto olisi pyyhkinyt ylitsemme. Sitä jatkui useita minuutteja, kunnes ajattelin, ettemme voisi vastaanottaa paljon enempää. Kun se loppui, niin suuri pelon ja kunnioituksen tunne täytti huoneen. Ray Hughes, yksi puhujistamme ja mies, joka on opiskellut ja johtanut ylistystä vuosia, sanoi minulle myöhemmin, että oli mahdotonta, että ihmisäänet olisivat saaneet aikaan sen äänen, jonka me kuulimme tuossa kokouksessa. Hän sanoi, että se tuntui kattavan koko äänikirjon samanaikaisesti ja että hän oli kuullut sellaista vain unissa ja näyissä, joita hänellä oli ollut kymmenen vuotta aiemmin. Minä en ymmärrä teknisiä yksityiskohtia siitä, mitä kuulimme, mutta olen ollut monissa konserteissa ja rock-festivaaleissa, joissa on ollut satoja tuhansia ihmisiä enkä koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista. Ylistysryhmämme jäsenet, jotka ovat soittaneet sellaisissa konserteissa, sanoivat, etteivät hekään ole koskaan nähneet tai kuulleet mitään sen kaltaista… Siinä on täytynyt olla taivaallista apua.

Minun käsitykseni mukaan se, mitä Joyner kuvailee, on seurausta siitä, kun monet tässä joukossa siirtyvät tietoisuuden muuttuneeseen tilaan, joka saatiin aikaan ”yli kaksi ja puoli tuntia” kestävällä voimakkaalla ylistyksellä, joka suoritettiin rock-musiikin säestyksellä ja tahdissa. Musiikki on aina näytellyt olennaista osaa New Agen okkulttisessa maailmassa. Musiikki, jota käytetään johtamaan osallistujat tietoisuuden muuttuneisiin tiloihin, tekemään heidät avoimiksi hengille!

Samalla tavalla tuntikausien väkevän ylistämisen jälkeen nämä ihmiset tulevat avoimiksi ”voitelulle” ja niiden kokemusten vastaanottamiselle, jotka seuraavat sitä. ”Pyhä nauru”, ”Pyhän Hengen liima”, ”kaatuminen Hengessä”, psykosomaattiset parantumiset, eläinäänet, hillitön vapina ja muut ”voiteluun” liittyvät ilmiöt alkavat murtautua esiin ja seurauksena on hullujenhuone. Tosiasia on, että nämä kokemukset ovat samanlaisia kuin ne, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä okkultismille ja New Agelle vuosia. Tekniikka, jolla niitä tuotetaan, on sama. Eric E. Wright julistaa:

He ovat havainneet, että toistava, tunteellinen ja pitkäkestoinen laulaminen, todistukset parantumisilmiöistä, kehotukset olla avoimia kaikelle, mitä Hengellä on varattuna heille, yhdistettynä kolme tuntia tai kauemmin kestäviin kokouksiin, luo latautuneen ilmapiirin. Kokous on täynnä epätavallisen odotusta. Kokouksen polttopiste ei ole Sanan saarnaamisessa, vaan ”palvelemisen” ajassa sen lopussa. Saarnan aikana monet läsnä olevista käyvät levottomiksi. Kuten hypnoosissa ”kohdehenkilöiden reaktiot riippuvat hypnotisoijan tunteiden voimakkuudesta ja yleisestä ilmapiiristä”. ”Palvelun ajalla” jännitys kohoaa ja ihmiset reagoivat tärisemällä, kaatumalla, voihkimalla jne. Albert Dager huomauttaa, että ihmiset, jotka reagoivat näissä kokouksissa ovat ”normaaleja, arkipäivän ihmisiä”, jotka ”eivät voi uskoa, että heitä voitaisiin aivopestä tai manipuloida”. Mutta se tapa, jolla jännitys ja kiihko lisääntyy joissakin kokouksissa, saa heidät unohtamaan varuillaan olemisen. He ovat taipuvaisia suggestioon – jopa suggestioon, että heidät on parannettu! Vahvasti latautuneiden kokousten voima tunnustetaan laajalti. ”Jokainen hypnoositerapeutti, jolla on ollut tilaisuus harjoittaa hypnoosia kollektiivisessa ympäristössä, vahvistaa sen helppouden, jolla kouluttamattomat sattumalta valitut ihmiset menevät hypnoositilaan ja esittävät yksinkertaisesti jäljitellen niitä hypnoottisia ilmiöitä, joita he juuri ovat havainneet muissa… Samalla, kun Vineyardin johtajat eivät ehkä tarkoituksella ryhdy manipuloimaan ihmisiä, tai harjoita joukkohypnoosia, niin he ovat hyvin sinisilmäisiä inhimillisten tunteiden ja vapauttamiensa vaarojen ymmärtämisessä.

Vuosia sitten näin videon New Age -ryhmästä, jota johti Bhagwan Shree Rajneesh. Sadat hänen kannattajansa tanssivat ja lauloivat sitkeästi noin tunnin ajan, kun he ”ylistivät” Rajneeshia, joka istui tyynesti heidän edessään ottaen sen kaiken vastaan. Noin tunnin kuluttua useimmat ylistäjistä alkoivat väsyä ja vähitellen melu hiljeni ja ylistäjät hiljenivät jatkaen mietiskelemällä jumalaansa Rajneeshia. Yhtäkkiä sekasorto puhkesi! He kaikki alkoivat kokea jotakin – useimmat alkoivat täristä tai nykiä. Muutamat kaatuivat lattialle ja jatkoivat täristen rajusti ja hillittömästi. Jotkut nauroivat hillittömästi samalla, kun jotkut itkivät. Jotkut näyttivät olevan ahdistuneita ja hyvin peloissaan. Näytti, että kaikki olivat menneet samantyyppisiin kokemuksiin samanaikaisesti. Jos ei olisi voinut päätellä Rajneeshin oppilaiden puvusta ja heidän laulustaan, niin olisi ollut vaikea nähdä mitään eroa tämän kokouksen ja monien Toronton ja Pensacolan kokousten välillä tänä päivänä. Kokemukset ovat samat.

Näin siis kirjoitti Charles S. Graves.

**

Aivan aluksi pitäisi tietysti määritellä, mitä ylistys on. Ovatko esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja palvonta eri asioita kuin ylistys? Teoretisoimatta sen enempää niputan ne tässä kaikki ylistys-käsitteen alle.

Nykyisin ylistys tuntuu tähtäävän tunnepuolen kokemuksiin, jonkinlaisiin elämyksiin. Jos ylistetään vain sen takia, että voidaan saada itsellemme emotionaalisia kokemuksia ja unohdetaan Jumala ylistyksen keskiöstä, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken kaikkiaan sellainen ylistys, joka vaikuttaa suorittamiselta, ”pumppaamiselta” tai rituaalilta, tuntuu vastenmieliseltä ja keinotekoiselta.

Monet ihmiset tuntevat olonsa kiusaantuneiksi tilanteissa, joissa lauletaan pitkiä aikoja ylistyslauluja kädet kohotettuina. Eikä ihminen aina ole kiitosmielellä, voi olla monenlaisia vaikeuksia elämässä sillä hetkellä. Ihmiset ovat myös luonteeltaan erilaisia – monilta ylistäminen kerta kaikkiaan ei vain luonnistu. Suomalaisethan ovat tunnetusti jäyhää kansaa, joka ei hevin tunteitaan muille näytä. Luonteiden erilaisuutta on voitava kunnioittaa – eivät kaikki ole samanlaisia, eikä heitä pidä puristaa samaan muottiin.

Ylistyksen on lähdettävä aidosti sydämestä, sillä ei väkinäisessä ylistämisessä ole mitään mieltä. Tosin meidän pitäisi nähdä vaikeuksiemme yli ja ymmärtää Jumalan suuruus kaikessa – omasta kurjuudestamme huolimatta. Raamatussa meitä kehotetaan kiitämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18). Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan pitäisi olla sydämen asenteenamme.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ylistää mieluummin itsekseen kaikessa hiljaisuudessa silloin kun siihen on aihetta. Lähinnä se ilmenee kiitosmielenä ja kiitosrukouksena Jumalalle. Jumala on auttanut monin tavoin niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja on luonnollista antaa Hänelle kaikesta kunnia ja kiitos. Mikään tässä maailmassa ei ole omaani. Kaikki mikä meillä on, on lahjaa Jumalalta: läheiset, maallinen omaisuus, toimeentulo, terveys jne.

Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa myös siitä, että Hänen sanansa ja lupauksensa Raamatussa ovat tosia. Ja jos ei muusta voi ylistää, niin ainakin siitä, että saa olla pelastettu syntinen Jeesuksen sovitustyön tähden.  Herramme Jeesus on murskannut käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä, joten Saatanalla ei ole meihin enää mitään valtaa!

Toki mielelläni yhdyn ylistyslauluihin ja kiitosvirsiin hengellisissä tilaisuuksissa. Mielipiteeni oikeanlaisesta ylistysmusiikista on, että ensinnäkin sanoman on oltava oikea ja selkeä, Kristusta korottava. Toisekseen uskon, että Jumalakin kuuntelee mieluummin hillittyä musiikkia kuin kovaäänistä bändiä. Joskus tässä on ihan terveen järjen käyttö paikallaan: musiikin on oltava sellaista, että kaikki vauvasta vaariin voivat olla paikalla. Ei Pyhän Hengen tahto ole, että vanhempi väki jää kotiin seurakunnan kokouksessa esitettävän musiikin takia tai että täytyy pitää korvatulpat korvissa.

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus, että olet kuollut puolestani ja lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Kiitos, että tiedät kaikki tarpeeni ja olet pitänyt minusta huolta monin tavoin. Kiitos avustasi ja turvastasi kaikissa vaikeuksissani. Kiitos, että olet lähellä minua ja että mikään ei tapahdu ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että saan luottaa sinun hyvään tahtoosi minunkin kohdalla; tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Aamen.

Lue vielä aiheeseen liittyvä artikkeli Tämän päivän ”kristinusko” – ei mitään muuta kuin tunteita.

Read Full Post »

Sain Samuel Korhoselta tärkeää postia. Hän kertoo näin: ”Tänä päivänä kristikunnassa leviää hyvin voimakkaasti vanha Latter Rain -kultti uusien nimien alla. Sitä levittävät erityisesti sellaiset liikkeet kuin Mike Bicklen IHOP (International House of Prayer), C. Peter Wagnerin NAR (New Apostolic Reformation = Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus) ja Bill Johnsonin Bethel Church. TV7 mainostaa täysillä Mike Bickleä ja Bill Johnsonia ja julkaisee heidän kirjojaan.”

”Maailman korkeimmat helluntaijohtajat suunnittelevat ensi vuodeksi Jerusalemiin alkuperäisen Latter Rain -konseptin mukaista toista helluntaita (Empower 21). Ks. liite Toinen helluntai Jerusalemissa 2015. Suomen helluntailaisten konferenssin pääesiintyjä tänä vuonna oli Joel Osteenin ylistyksenjohtaja Israel Houghton bändinsä, New Breed, kanssa. New Breed on suomeksi Uusi Rotu ja uusi nimi alkuperäisen Latter Rainin ’Joelin Armeijalle’ eli ’Jumalan Ilmestyslapsille’ (MSOG).”

Miksi on tärkeää pitää tätä asiaa esillä? Kun luet alla olevat lyhyet tekstiliitteet, huomaat ehkä, että lähes kaikki mainitut henkilöt ovat hyvin tuttuja Suomestakin katsottuna – muutkin kuin Samuelin punaisella merkitsemät. He ovat osa sitä samaa liikehdintää, jonka kirjoja täällä luetaan ja josta on täälläkin käynyt puhujia. Viimeisimmäksi Suomessa ovat vierailleet vierasta tulta, voitelua ja kirkkautta levittämässä Rodney Howard-Browne (2015), David Herzog ja Todd Bentley.

Monet ovat hämmennyksissään, kun heidän seurakunnissaan mennään näihin kritiikittömästi mukaan. Ainakin tietoa olisi saatavissa – lue vaikka seuraavat liitteet.

Read Full Post »

Johdanto

Vuosien varrella olen törmännyt kristillisellä kentällä merkillisiin asioihin, jotka ovat vaivanneet mieltäni. Olen pohtinut niitä ja kirjoittanut niistä eri artikkeleissa ja koonnut tälle sivulle tärkeimpiä havaintojani. Aivan kuin vahvistuksena olen jälkeenpäin huomannut, että hyvin monet muutkin ovat samoja aiheita tutkineet ja perehtyneet niihin vielä perusteellisemmin. Näitä muiden tekemiä havaintoja olen myöhemmin lisännyt ja linkittänyt artikkeleihini ja koonnut myös tälle sivulle.

En pidä itseäni minään harhaoppien metsästäjänä, joka ampuu alas kaiken mikä liikkuu – kirjoitan vain niistä asioista, jotka koen tärkeiksi ja joista voin olla varma. En myöskään koe tarvetta olla oikeassa ja osoittaa muiden olevan väärässä. Sen sijaan puolustan Raamatun mukaista kristillisyyttä ja vastustan sellaista, mitä ei sieltä löydy.

Olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat hädissään törmättyään seurakunnassa tai kristillisessä mediassa mielestään arveluttavaan opetukseen. Olen joutunut perehtymään asioihin myös tämän takia. Olenkin koonnut tälle sivulle sellaisia keskeisimpiä nimiä ja asioita, jotka tavalla tai toisella koskettavat suomalaisia kristittyjä joko kirjojen, muun kristillisen median tai puhujavierailujen kautta. Sivun alaosassa tulevat käsitellyksi TV7, Alfa-kurssi ja Healing Room.


Suositeltavia nettikirjoja, jotka varoittavat eksytyksistä


Henkilöitä ja yhteisöjä, joihin on syytä suhtautua varoen

Perustan arviot omiin havaintoihini, edellä mainittuihin nettikirjoihin ja Paavo Hiltusen kirjaan Toronto-ilmiö läpivalaisussa sekä useisiin muihin lähteisiin.

Willian M. Branham

Keskeinen hahmo Myöhäissadeliikkeen (Latter Rain) syntymisessä. Tunnettu epäraamatullisesta opistaan ja oudoista kohtaamisistaan henkimaailman kanssa.

Bob Jones

Branhamin tapaan myös Jonesille ovat tunnusmerkillisiä yliluonnolliset okkulttiset kohtaamiset ja muut mystiset kokemukset. Hänestä on luonnollista portaalit, transsitilat yms. New Age -tyyppiset ilmiöt. Pastori Bill Randles kirjoittaa: ”Vaatisi kokonaisen kirjan luetella tämän yhden miehen harhat.” Kansas Cityn profeettaliikkeen ”pääprofeetta”.

Mike Bickle, Rick Joyner, Paul Cain, John Paul Jackson

Tunnetuimmat Kansas Cityn profeettaliikkeen jäsenet. Kyseinen liike tunnetaan epäraamatullisesta opistaan ja kummallisista ”Pyhän Hengen” manifestaatioista. Liike oli merkittävä tekijä Toronton ”herätyksen” levittämisessä.

Yksi tekijä yhdistää tällä sivulla mainittuja henkilöitä: he sanovat outoja manifestaatioita Pyhän Hengen työksi. On täysin varmaa, että ne eivät ole ainakaan Pyhästä Hengestä lähtöisin. Esimerkiksi Paul Cainin vierailuihin liittyi sähköilmiöitä niissä paikoissa, missä hän liikkui. Sähkölaitteet menivät siellä epäkuntoon ja palohälyttimet alkoivat toimia. Aiheuttaako Pyhä Henki tällaista kaaosta? Ei varmasti. Rukouspalvelussa tyypillistä on rukoiltavan voimakas sätkiminen kuin sähköiskun saaneena ja jopa kieriminen ympäri lattiaa. Moni on kertonut joutuneensa aivan kuin naulituksi maahan eikä siitä tilasta ole päässyt pois vaikka olisi halunnut. Tekeekö Pyhä Henki sellaista? Ei tee.

Lue lisää artikkelistani Ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa?

John Wimber

Viinitarhaliikkeen (Vineyard) perustaja. Wimberin tausta on kveekareissa (quakers, vapisijat), jotka ovat kristillisiä mystikoita korostaen ”sisäistä valoa” auktoriteettina ja vähättelevät Raamatun merkitystä. Kummalliset ja epäraamatulliset ilmiöt Wimberin seurakunnassa sai alulle vieraileva puhuja, hippievankelista Lonnie Frisbee, vuonna 1980. Nämä ilmiöt (manifestaatiot) tulivat myöhemmin laajemmin tutuksi Toronton ”herätyksen” myötä. Wimber suhtautuu myönteisesti ja kritiikittömästi erilaisiin mystisiin kokemuksiin, kuten vaikkapa paranemiseen katolisia pyhäinjäännöksiä koskettamalla. Hän syyttää ahdasmielisiksi ihmisiä, jotka pitävät ylimpänä ohjenuoranaan Raamattua, ja  korostaa sen sijaan ihmisen omia subjektiivisia kokemuksia.

Kun Kansas Cityn profeettaliikkeen väärät opetukset tulivat v. 1990 laajemmalti julkisiksi, Wimber tarjosi profeettaliikkeelle suojan Viinitarhaliikkeen alla. Wimberin mukaan Jumala on sanansa yläpuolella, eli manifestaatioille ei tarvitse hakea oikeutusta Raamatusta. Hän on myös sanonut, että ”kaikki mikä on Raamatussa, on totta, mutta ei kaikki totuus ole Raamatussa”. Wimber myöntää, että heidän kokouksissaan on ollut demonisia ilmiöitä, mutta silti niitä on alettu pitämään Pyhän Hengen työnä. Muiden vastaavien julistajien tavoin Wimberinkin opetuksesta puuttuu synnistä puhuminen ja ristin evankeliumi.

Lue lisää taustatietoa vaikkapa helluntaipastori Bill Randlesin artikkelista Juuret: John Wimber ja Vineyard.

Lonnie Frisbee

Tämä Jeesus-hippiliikkeen jäsen harrasti nuoruudessaan okkultismia ja mystiikkaa ja käytti huumeita. Hän painottaa saaneensa uudestisyntymis- ja Jeesus-kokemuksia, mutta mistään ei käy ilmi, että hän olisi tehnyt todella parannusta entisestä syntisestä elämäntavastaan, päinvastoin. Eräs lähde sanoo, että ”surullista kyllä, mutta Lonnien ’kristillinen’ elämä on täynnä väärää oppia, vääränlaisia ihmeitä ja merkkejä liittyen valheherätykseen ja seksuaaliseen moraalittomuuteen”. Hän oli homoseksuaali, ja vaikka pitikin sitä syntinä, useiden hänet tuntevien mukaan harjoitti sitä silti. Frisbee kuoli AIDSiin v. 1993. (InPlainSite.org)

Rodney Howard-Browne

Kutsuu itseään ”Pyhän Hengen baarimikoksi”. Vaati Jumalaa tulemaan alas taivaasta ja koskettamaan, tai sitten hän tulee ylös ja koskettaa Jumalaa, jolloin hänet ”kytkettiin taivaalliseen sähkövirtaan”. Howard-Brownea pidetään henkilönä, josta Toronton ”herätyksen” voitelu on saanut alkunsa. Hän kirjoittaa kirjassaan, että kun herätys tulee, voidaan kokouksissa nähdä seuraavanlaisia ilmiöitä: 1) Pyhästä Hengestä, 2) lihasta ja 3) paholaisesta. ”Olen mieluummin kirkossa, jossa paholainen ja liha ilmenevät kuin kirkossa, jossa ei tapahdu mitään, koska ihmiset ovat liian peloissaan ilmaistakseen yhtään mitään… älkää olko siitä huolissanne. Ja jos paholainen ilmenee, niin älkää murehtiko siitäkään. Iloitkaa, että edes jotakin tapahtuu!”

Todd Bentley, John Arnott, Bill Johnson, Marc Dupont, Randy Clark, Jeff Garvin

Toronton ”herätyksen” ja siihen liittyvän ns. kolmannen aallon (uuskarismaattisuus) vaikuttajia. Monet näistä ovat olleet Lakelandin ”herätyksen” aikaan voimakkaasti tukemassa Todd Bentleytä, joka on hyvin selvästi todettavissa vääräksi opettajaksi. Olen kirjoittanut Bentleystä artikkeleissa Toronton siunaus, Todd Bentley ja Lakelandin parantumisherätys sekä Myöhäissateen perintö.

Mahdollisesti jostakin näiden miesten vetämistä seurakunnista ovat saaneet alkunsa sellaiset merkilliset käytännöt kuin tulitunnelit (fire tunnels, katso esimerkki) ja hengessä likoamin eli soukkaaminen (soaking in the spirit). Jotkut ovat sanoneet soukkaamisen olevan uudempi muoto kontemplatiiviselle rukoukselle. Lue artikkelini kontemplatiivisesta rukouksesta.

Oral Roberts, Kenneth E. Hagin, Kenneth Copeland, Steve Hill, Morris Cerullo, Rick Warren

Menestysteologian yms. epäraamatullisuuden opettajia. Lue tietopaketti menestysteologiasta sekä Menestysevankeliumin todellinen alkuperä. Näissä artikkeleissa paljastetaan kyseisen opinhaaran okkultistiset lähteet.


Entäpä miten tulisi suhtautua seuraaviin?

TV7

TV7:n ohjelmistossa on paljon hyvää, mutta valitettavasti siellä on melkoisesti epätervettäkin opetusta. TV7 ei, surullista kyllä, millään tavalla suodata sisältöä, vaan pikemminkin näyttää suosivan äärikarismaattisuutta (TV7 on ollut yhteistyökumppanina ainakin David Herzogin ja Rodney Howard-Brownen Suomen-vierailuissa).

Pääsääntöisesti jättäisin katsomatta ulkomaisten esiintyjien osuudet. Tällaisia ovat ainakin seuraavat, joiden puheita löytyy TV7:n arkistosta: Rodney Howard-Browne, David Herzog, Graham Cooke, Patricia King, Heidi Baker, John Paul JacksonBill Johnson, Rick Joyner, Marc Dupont, Stacey Campbell ja Sid Rothin Yliluonnollista-ohjelma. Valitettavasti yhä enenevässä määrin TV7:llä on alkanut näkyä kotimaistakin alkuperää olevaa tunnustuskuntiin sitoutumatonta uuskarismaattista (äärikarismaattista) ohjelmistoa.

Olen huomannut, miten jopa vuosikymmeniä uskossa olleet katsovat TV7:ltä lähes kaiken tarjonnan erottelematta mitään. Näin monet väärät painotukset tarttuvat ajan saatossa aivan huomaamatta vaelluksessaan raittiiseenkin kristittyyn. Jos et pysty erottamaan jyviä akanoiden seasta, älä katso TV7:ää ollenkaan. Sen sijaan suosittelen katsomaan vaikkapa AlfTV:tä ja kuuntelemaan Radio Dein ohjelmia.

Huomaa, että Matkaevästä-sivulle on linkitetty joitakin suositeltavia TV7:n ohjelmia. Muitakin hyviä varmasti on, lista ei ole kattava.

Alfa-kurssi

Alfa-kursseista olen kuullut paljon kritiikkiä. Itse olen ollut yhdellä Alfa-kurssilla pienryhmän ohjaajana, joten tiedän kurssin sisällöstä ja käytettävästä materiaalista jotakin. Suomessa käytettävässä materiaalissa on joitakin yksittäisiä kohtia, joita voisi painotukseltaan muuttaa vähän toisenlaiseksi. Silti se ei ole ongelma. Kurssin sisältö eli opetus riippuu aivan valtavasti niistä henkilöistä, jotka ovat päävastuussa. Kurssi, jolle osallistuin, oli sisällöltään aivan erinomainen – perustietoa kristinuskosta. Kurssiin kuuluu Pyhän Hengen viikonloppu, joka sekin oli ihan raitista meidän seurakunnassamme ja kyseisten vetäjien pitämänä.

Ymmärrän huolen Alfa-kursseja kohtaan, kun hieman perehdyin kurssin taustoihin. Alfa-kurssien luoja on lontoolaisen anglikaanisen Holy Trinity Brompton -seurakunnan pastori Nicky Gumbel. Vuonna 1982 Gumbel oli ollut John Wimberin tilaisuudessa esirukoiltavana. Hän oli tuntenut ”valtavan voiman, kuin 10.000 volttia” menevän ruumiinsa läpi. Kokemus oli ollut niin voimakas, että hetken kuluttua Gumbelista oli tuntunut, ettei hän enää kestä sitä. Esirukoilija rukoili kuitenkin yhä uudelleen ”Enemmän voimaa, Herra” ja joka kerran ”voima” lisääntyi. Jonkin ajan kuluttua Gumbel ei enää kestänyt tunnetta ja alkoi rukoilla esirukoilijaa vastaan: ”Ei enempää voimaa, Herra”. Seurauksena oli esirukoilijan ja Gumbelin välinen huutokilpailu. Wimber oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja todennut: ”Viekää hänet ulos”; Gumbel piti kantaa huoneesta. Tämä kokemus oli käänteentekevä Gumbelin elämässä. Vaikka tämä tapahtui yli 10 vuotta ennen Toronton ”herätystä”, henki oli sama. Gumbelin seurakunta olikin myöhemmin sillanpääasemana Toronton ”herätykselle” Iso-Britanniassa. Edellä kuvattua taustaa vasten on ymmärrettävää, miksi kurssiin on haluttu sisällyttää Pyhän Hengen viikonloppu: sen tarkoituksena on esitellä hengen voimavaikutuksia.

Useat arvioijat ovat sanoneet, että Alfa-kurssin englanninkielinen materiaali on opetukseltaan epäraamatullista ja yhteneväinen Toronton ”herätyksestä” tunnettujen oppien kanssa. Mainittakoon, että materiaalissa on paljon viittauksia John Wimberiin. Lue lisätietoa Gumbelista ja Alfan arviointia.

Kuten sanottu, niin ainakin Suomessa kurssin sisältö riippuu täysin vetäjistä – kurssit voivat olla aivan terveellä kristillisellä pohjalla. Jos tämänkaltaisia kursseja järjestetään, niin parempi nimi niille olisi vaikka Kristinuskon perusteet.

Healing Room

1900-luvun alussa John G. Lake perusti Spokaneen Yhdysvaltoihin Healing Room -parantumishuoneen, jossa oli toimintaa joitakin vuosia. Sitten vuosikymmeniä myöhemmin Cal Pierce etsi suuntaa palvelutyölleen. Hän oli lukenut John. G. Lakesta, ja kävi tämän haudalla rukoilemassa kerran kuussa yli vuoden ajan. Cal Pierce rukoili: ”Herra, jos kuollut mies voitiin heittää Elisan luiden päälle ja tulla näin parannetuksi, niin pyydän voitelua, joka on näissä John. G. Laken luissa.” (Let Us Reason Ministries). Kuulostaa hyvin oudolta, että haetaan haudalta kuolleen voitelua!

Cal Pierce perusti Healing Room -toimintansa samaan paikkaan Spokanessa, jossa Lake oli aikoinaan toiminut. Alkuperäinen Laken käyttämä talo oli palanut, mutta rakennettu myöhemmin uudelleen. Tässä samassa osoitteessa toimii nykyinenkin parantamiskeskus. (Healing Rooms Ministries). Yhdessä huoneessa oli niin voimakas voitelu, että sinne ei voinut mennä kaatumatta. Yksi esirukoilija näki enkelin seisomassa huoneen nurkassa, jolloin Cal kysyi Herralta: ”Mitä tämä enkeli tarkoittaa?”. Herra vastasi hänelle: ”Tämä enkeli on odottanut 80 vuotta, että joku tulisi ja herättäisi parantamishuonetoiminnan uudelleen.” (Let Us Reason Ministries)

On sanottu, että kertomus huoneessa olevasta voitelusta ei voi pitää paikkaansa, koska se alkuperäinen on palanut, ja niin koko tarinaa on epäilty sepitetyksi. Toisaalta on muistettava, että tulipalo ei merkitse mitään henkiolennoille, ja että saastaiset henget ovat mieltyneet tiettyihin alueisiin. Tämä mieltymys tulee esille esimerkiksi  kertomuksesta, jossa Jeesus ajoi henget pois miehestä sikalaumaan (Mark. 5). Mieluiten henget olisivat jääneet mieheen, mutta eivät ainakaan olisi halunneet lähteä kyseiseltä seudulta pois.

Katsotaanpa, mitä Todd Bentley sanoo tästä enkelistä nimeltään Parantumisherätys (Healing Revival): ”Hän seisoi jumalanpalveluksessa ja hänen ruumiinsa meni kirkon katon läpi. Sitten Herra sanoi minulle tämän enkelin nimen, ja hän oli sama enkeli, jonka näin Grant’s Passissa aiemmin. Jumala paljasti minulle myös, että tämä enkeli oli mukana John Laken, William Branhamin ja John Knoxin Skotlannissa tekemässä palvelutyössä.” (Let Us Reason Ministries). Bentley on julistaja, joka on avoimesti puhunut enkelikohtaamisistaan ja muista hyvin oudoista kokemuksistaan, jotka ovat täysin varmasti demonista alkuperää.

Healing Room -toiminnan taustalla on sama henki (siis henkivalta), joka on vaikuttanut myös Toronton ja Lakelandin ”herätyksissä”. Kuten tiedettyä, se siirtyy ihmisestä toiseen käsien päälle panemisen kautta. Lakelandin herätyksen alussa Todd Bentley sanoi, että ”Jumala” on kehottanut häntä asettamaan kätensä kaikkien päälle erityisen voiman siirron (impartation) takia. Bentley kuvasi tätä siirrettävää ”voitelua” kaikkein tarttuvimmaksi mitä hän on koskaan kokenut. Tämän takia Healing Rooms -toiminnassa piilee suuri vaara, että sama henkivalta siirtyy esirukoilijalta rukoiltavaan – onhan kaikkien rukouspalvelijoiden käytävä Healing Room -koulutus, jossa yhtenä osana heidän puolestaan rukoillaan.

Erästä tuttua uskovaa pappia ei hyväksytty Healing Room -rukousryhmään, koska hän ei ollut käynyt HR-koulutusta. Onko ”voiman siirto” näin keskeisellä sijalla HR-työssä? Kun tilanne on tällainen, niin ottaisin suuren etäisyyden tällaiseen toimintaan!

Olen silti täysin varma, että jos joku täydestä sydämestä Jumalaa palveleva ihminen käy Healing Room -koulutuksen, Jumala voi varjella hänet vääriltä hengiltä. Tästä syystä en sano, että kaikkia Healing Room -toimipisteitä ja niissä työskenteleviä tulisi karttaa. Sen sijaan suhtaudun suurella varauksella rukousklinikoiden Suomen pääyhdistykseen, Healing Rooms Finlandiin (HRF), toimiihan se Cal Piercen kansainvälisen katto-organisation alla. HRF:n julkaisuista ja puheista käykin kiistatta ilmi, että taustalla on sama suuntaus ja henki kuin Cal Piercen Healing Roomsissa, Toronton ”herätyksessä” yms. vastaavissa. Eräs koulutuksessa mukana ollut onkin sanonut, että ”Healing Room on sama asia kuin torontolaisuus”.

Lisäksi yksi asia paljastaa täysin sen, mitä henkeä Healing Rooms Finland edustaa: HRF:n sivuilla mainostetaan nimittäin Bill Johnsonin kirjoja. Lue tästä eräs arvio, jossa osoitetaan Johnsonin Niin maan päällä kuin taivaassa -kirjan harhaisuus. Kirjan on kustantanut TV7. Tästä linkistä puolestaan voit lukea, miten pielessä Johnsonin Bethel-seurakunnan palvelutyö onkaan enkeleiden vapauttamisineen. Seuraavassa linkissä esimerkki Bethel-seurakunnassa harjoitettavasta tulitunnelista. Paljon lisätietoa löytyy vielä kategoriasta Bill Johnson ja Bethel.

On hyvä muistaa, että toisten puolesta voi rukoilla ilman Healing Room -puitteita. Siihen ei tarvita erityistä ”voitelua”, sillä Jumala on se, joka tekee työn. Kuka tahansa uskossa oleva Herran palvelija on kutsuttu rukoilemaan lähimmäistensä puolesta.


Mistä kaikki tämä hengellinen väärennös johtuu?

On surullista huomata, että aito evankeliumin julistus on jäänyt unholaan. Evankeliumi on kristinuskon ydinsanomaa Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Myös puhe synnistä ja parannuksenteosta on jäänyt taka-alalle. Sen sijaan odotetaan kiihkeästi Pyhän Hengen kohtaamista.

Evankeliumin julistaminen tuo synnintunnon. Sen saa aikaan Pyhä Henki, jonka tehtävänä on kirkastaa Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitustyötään. Pyhä Henki vetää meitä parannukseen Jeesuksen ristin juurelle. Ei ole yhtään sellaista uskovaa, jonka ei tarvitsisi päivittäin tehdä parannusta. Vain puhtaalla sydämellä voimme kohdata Herran.

Siellä missä puuttuu julistus Jeesuksesta ja Hänen Golgatalla tekemästään työstä syntiemme sovittajana, jokin muu tulee keskipisteeksi. Saatanakin tunnustaa Jeesuksen ja antaa puhua Hänestä, kunhan ei julisteta Jeesuksen rististä ja veren voimasta. Jos tämä tärkein puuttuu, silloin saatanalla on otollinen maaperä viedä eksytykseen.

Kun kuuntelee esimerkiksi aiemmin mainittujen henkilöiden julistusta, niistä puuttuu tyystin Jeesuksen sovitustyöstä puhuminen. Tai jos siitä puhutaan, se on hyvin ohutta ja aivan kuin sivuseikka. Menestysteologian joissakin oppirakennelmissa Jeesuksen sovitustyö on suorastaan mitätöity keksimällä tilalle kaikenlaisia muunlaisia selityksiä.

Kun huudetaan ”More Power – enemmän voimaa!”, sielunvihollinen on mielellään tarjoamassa kummallisia kokemuksia muka Jumalalta tulleena. Jumalan voima on kuitenkin jotain aivan muuta:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. (Room:1:16)

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18)

mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1. Kor. 1:24)

Jumalan voima on siis evankeliumissa, puheessa rististä ja ristiinnaulitussa Kristuksessa.

Jeesuksen ristissä on se voima, jota Jumalan lapsi tarvitsee. Kiinnitä katseesi puolestasi kärsineeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen!

Read Full Post »

Pelkoni kävi toteen – Todd Bentley kutsuttiin Suomeen. Hän vieraili muutamien yhteisöjen järjestämissä tilaisuuksissa.

Mitään ei ole siis opittu Lakelandin ”herätyksestä” eikä taustoja selvitetty. Jos asenne on sellainen kuin erään seurakunnan johtoryhmään kuuluvalla, että parantamismetodit eivät kiinnosta pätkääkään, kunhan ne toimivat (lähde), niin mitään ei näköjään halutakkaan oppia.

Tuo edellä siteerattu lause kuulostaa ihan samalta kuin mitä Rodney Howard-Browne on sanonut kirjassaan (The Coming Revival, s. 10). Hän kirjoittaa, että kun herätys tulee, voidaan kokouksissa nähdä seuraavanlaisia ilmiöitä: (1) Pyhästä Hengestä, (2) lihasta ja (3) paholaisesta. ”Olisin mieluummin kirkossa, jossa paholainen ja liha ilmenevät kuin kirkossa, jossa ei tapahdu mitään, koska ihmiset ovat liian peloissaan ilmaistakseen (manifest) mitään… Ja jos paholainen ilmenee, älkää murehtiko siitä. Olkaa iloisia, että edes jotakin tapahtuu!

Taustatietoa Bentleystä saat vaikkapa lukemalla Samuli Siikavirran artikkelin Yllätysvieraana väärä profeetta, tai oman artikkelini Toronton siunaus, Todd Bentley ja Lakelandin parantumisherätys.

Olisi jo vihdoinkin aika havahtua kaikissa seurakunnissa siihen, että on olemassa myös todellista ja vakavaa eksytystä. Ei eksytystä jossain hamassa tulevaisuudessa, vaan nyt tässä ajassa!

Silmiä avaavaa on lukea Charles S. Gravesin erinomainen kirja, jossa kerrotaan nykyisen uuskarismaattisuuden taustoista ja vaaroista:

Lisäys 25.9.2012:

Netissä on videoita Todd Bentleyn Suomen kiertueelta (löytyvät Googlen avulla hakusanoilla Youtube Todd Bentley Helsingissä). Pikaisesti niitä silmäillen meno ei ole muuttunut miksikään sitten Lakelandin-aikojen. Julistuksessa ei ole vähääkään ristin- ja armonevankeliumia, mutta sen sijaan täynnä kaikenlaista erikoisilla kokemuksilla mässäilyä. Jokaisen hiukankin Raamattua tuntevan pitäisi pystyä huomaamaan, että Todd Bentley on valheopettaja sieltä pahimmasta päästä – niin selkeästi havaittavissa on hänen epäraamatullisuutensa. Otan esille yhden lyhyen pätkän:

Todd Bentley kertoo, miten hän hotellissa Indonesiassa heräsi keskellä yötä siihen, että huoneessa on mies, enkeli, valkoisissa vaatteissa. Mies hyppäsi Toddin sänkyyn ja PAM – iski tätä nyrkillä mahaan ja sitä kautta hänen henkeensä. ”Sähkövirta täytti minut. Kaikki karvat kehossani olivat staattista sähköä täynnä, ja kehoni alkoi täristä – kaikki elimet sisälläni tärisivät, ja ajattelin, että pääni räjähtää. Täytyin sillä voimalla, joka on Jeesuksesta. Minne tahansa meninkään, niin valot kytkeytyivät päälle ja pois, ja huoneen sisällä salamoi. Kun vain osoitinkin ihmisiä, he parantuivat. Herran voima oli käsin kosketeltava; Jumalan voima lähti kehostani. Tuntui, kuin olisin joku supersankari.”

Ystävä hyvä, älä usko tuota valhetta! Ei Jumala, Jeesus eikä Pyhä Henki anna tuollaisia manifestaatioita. Kyseessä ovat demoniset ilmiöt!

“Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1. Joh. 4:1).

Read Full Post »

Older Posts »