Trumpin rauhansuunnitelman tärkeys

THE SIGNIFICANCE OF PRESIDENT TRUMP’S PEACE PLAN
By Jonathan Brentner, 28.1.2020, suom. SK

Tänään, 28. tammikuuta 2020, presidentti Trump julkisti kauan odotetun vuosisadan diilinsä, eli suunnitelmansa rauhalle Israelin ja palestiinalaisten välillä. Uskon, että tämä aloite on Raamatun profetian kannalta aika merkittävä, vaikka ei koskaan täysin toteutuisikaan.

Inhimilliseltä kannalta (ottamatta huomioon raamatullisia lupauksia Israelille) uskon, että suunnitelma on ylivoimaisesti paras, mitä Israelille ja palestiinalaisille on koskaan tarjottu. Se vastaa Israelin turvallisuustarpeita tarjoten samalla toiselle osapuolelle valtavia taloudellisia kannustimia. Se on todella ”molempien voitto”, kuten Trump sitä kuvaili

Diiliin sisältyy muita maita osallistujina palestiinalaisten taloudelliseen kehittämiseen ja Jordania varmistamassa muslimien pääsyn temppelivuorelle. Persianlahden maat, Oman, Bahrain ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat olivat Valkoisessa Talossa osoittamassa tukensa diilille.

Profeetalliselta näkökannalta se on hyvin merkittävä, koska niin monet merkit viittaavat ahdistuksen lähestymiseen. Ellei tulevan uuden maailmanjärjestyksen läheisyyttä ja Antikristuksen ilmestymistä koskevia indikaattoreita olisi niin runsaasti, Trump’in suunnitelma ei olisi niin huomionarvoinen tulevaisuuden kannalta. Danielin kuvaus Antikristuksen liitosta Israelin kanssa liittyy vehkeilyyn, joka ympäröi vuosisadan diiliä.

Danielin kuvaus Antikristuksen liitosta Israelin kanssa

Aikana, joka ei ehkä ole kovin kaukana tulevaisuudessa, Antikristus tekee Israelin kanssa rauhansopimuksen, joka näyttää kansakunnalle paljon paremmalta kuin vuosisadan diili.

Profeetta Daniel kertoo meille, että tuleva Antikristus tekee ”vahvan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon [seitsemän vuotta] ajaksi” (Dan. 9:27). Jakeiden kontekstista tiedämme, että tähän sopimukseen sisältyy Israel, mutta sana ”monet” viittaa siihen, että se sisältää muita kokonaisuuksia, todennäköisesti lisäkansakuntia.

Heprean kielessä ”tehdä vahva liitto” vihjaa, että Antikristus ottaa olemassa olevan rauhansuunnitelman ja tekee siitä paremman, ehkä suotuisamman Israelille. Mikään ei edellytä, että tämä edellinen sopimus olisi onnistunut tai pantu kokonaan täytäntöön; teksti osoittaa vain, että Antikristus parantaa aikaisemman liiton ehtoja.

Uskon, että yksi tämän tulevan sopimuksen myönteisistä puolista on, että Israelin sallitaan rakentaa kolmas temppelinsä. Presidentti Trump ei olisi päässyt pitkälle sijoittamalla sen suunnitelmaansa, mutta se varmasti tekisi Antikristuksen suunnitelmasta sellaisen, josta Israel ei voisi kieltäytyä.

Trumpin suunnitelman merkityksellisyys profetialle

Huomaa, että Trump ei ole Antikristus eikä hänen suunnitelmansa ole se, josta Daniel 9 puhuu. Emme todellakaan ole vielä siinä kohdassa Raamatun profetian aikajanalla. Uutta maailmanjärjestystä ei vielä ole ja presidentti Trump vastustaa vilpittömästi sen edustamaa globalismia.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vuosisadan diili olisi merkityksellinen Raamatun profetialle.

Ensinnäkin Antikristus tekee liiton ”monien” kanssa, kuten aiemmin todettiin. Trump’in suunnitelmaan sisältyy myös useiden ympäröivien arabimaiden ja Yhdysvaltojen tuki. Jotkut niistä olivat julkistamistilaisuudessa tänä aamuna.

Toiseksi, presidentti Trump korosti tänä aamuna Lähi-idän rauhansuunnitelmansa yksityiskohtaista luonnetta sen 81 sivulla. Tämä tekee sitäkin houkuttelevammaksi Antikristukselle ottaa se tulevaan suunnitelmaansa. Suuri osa kovasta työstä on jo tehty.

Kolmanneksi, sekä presidentti että Netanjahu käyttivät tänään puheissaan usein sanoja ”rauha” ja “turvallisuus”. Sekosin laskuissani kuultuani sanan “rauha” 14 kertaa. Myös tämä viittaa sen hetken myöhäisyyteen, jossa elämme. Paavali kuvailee Herran päivän alkamista näin: ”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään,’ silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:3)

Neljänneksi, ottaen huomioon sen tosiasian, että kansakunnat ovat ryhmittymässä juuri kuten Hesekielin luvut 38-39 sanovat tapahtuvan Googin ja Maagogin sodan edellä, niin se voisi tapahtua ei kovinkaan kaukana tulevaisuudessa. Jos Uusi Maailmanjärjestys nousee elämään tämän taistelun jälkeisestä kaaoksesta, niin Antikristus pystyisi tarjoamaan temppelin osana sopimusta, ottaen huomioon tuhoisan tappion, jolla Jumala hoitelee radikaalin islamin tämän lyhyen sodan aikana.

Mitä suunnitelma merkitsee meille?

Avain meille on, että elämme ihmiskunnan historian viimeisiä päiviä, koska tiedämme sen siitä, että ahdistus näyttää olevan aivan nurkan takana, mikä tekee Jeesuksen paluun meille vielä läheisemmäksi.

Ilman valtavaa määrää indikaattoreita, jotka osoittavat Ilm. 6-16 luvuissa esitetyn läheisyyden, presidentti Trump’in suunnitelma olisi todennäköisesti paljon vähemmän merkittävä Raamatun profetian kannalta, kuin mitä se näyttää olevan.

On tärkeää muistaa, että Jeesus tulee seurakunnalleen, ennen kuin Antikristus tekee liiton Israelin kanssa. Sanon tämän, koska kohdassa 2. Tess. 2:1-10 apostoli kertoo meille, että tempaus tapahtuu ennen Antikristuksen identiteetin paljastamista. Meidän on oltava taivaassa Jeesuksen kanssa, ennen kuin Antikristus tekee sopimuksensa Israelin kanssa.

Presidentti Trumpin sopimuksessa on pari asiaa, jotka huolestuttavat minua. Minun mielestäni se pakottaa Israelin luovuttamaan liian paljon maata. Toisaalta pääministeri Netanjahu näytti tänä aamuna riemuitsevan sopimuksesta ja ilmaisi täyden tukensa sille, minkä täytyy tarkoittaa, että se täyttää kaikki hänen Israelia koskevat turvallisuusvaatimuksensa.

Toiseksi, vaikka sopimus antaa palestiinalaisille syrjäisen osan Jerusalemista, jossa asuu vain arabeja, se myös huolestuttaa minua.

Toistaiseksi sopimus antaa Israelille turvallisuuden suhteen hallinnan koko alueella ja palestiinalaisten on vastattava moniin haastaviin vaatimuksiin seuraavien neljän vuoden aikana, ennen kuin saavat valtion aseman ja omistavat palan maata, jonka Jumala antoi Israelille.

Paljon voi tapahtua ja tapahtuu ennen tuota aikaa. Tempaus tai Googin ja Maagogin sota tai molemmat voivat muuttaa Lähi-idän dramaattisesti ja tehdä Trump’in suunnitelman merkityksettömäksi, ellei sitä sisällytetä sopimukseen, jonka Antikristus tekee Israelin kanssa.

Read Full Post »

Israeliin liittyviä myyttejä

What Are The Two Kinds of Myths Regarding Israel?
Lamb & Lion Ministries -uutiskirje 6.3.2019
Dr. David Reagan, suom. Hannu

Nykyään on kahdenlaisia myyttejä koskien juutalaisia ja heidän maataan Israelia. Ensinnäkin kristilliset teologit ovat luoneet kauhistuttavia teologisia myyttejä, ja toisekseen Israelin poliittiset viholliset ovat rakennelleet poliittisia myyttejä.

Teologiset myytit perustuvat niin sanotulle korvausteologialle. Ne koostuvat seuraavanlaisista väitteistä:

1. Jumala on pessyt kätensä juutalaisista, koska he hylkäsivät ja murhasivat Jeesuksen.
2. Jumala on korvannut Israelin kristillisellä kirkolla/seurakunnalla.
3. Jumala on siirtänyt kaikki Israelille luvatut siunaukset kirkolle/seurakunnalle.
4. Jumalalla ei ole enää mitään tarkoitusta juutalaisille.

Kaikki nämä neljä väitettä ovat ilmiselvästi vääriä. Ne kaikki ovat täydellisiä myyttejä, ja olen käsitellyt niitä erityisesti teoksessani The Jewish People: Rejected or Beloved? (Juutalaiset: hylättyjä vai rakastettuja?).

Perustotuus

Ensimmäinen seikka, joka kannattaa huomioida näihin myytteihin liittyen, on se, että ne eivät ole sattumia. Ne juontavat juurensa Saatanan syvästä vihasta juutalaisia kohtaan. Se vihaa heitä, koska:

1. Juutalaiset ovat Jumalan valittua kansaa.
2. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Raamatun.
3. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Messiaan.

Edelleen Saatana vihaa juutalaisia, koska Jumala on antanut heille lupauksia. Jumala on luvannut, että:

1. Juutalaisten suuri jäännös pelastuu lopunaikoina Jeesuksen toisessa tulemuksessa, kun he tekevät parannuksen ja hyväksyvät Hänet Messiaanaan (Sak. 12:10).
2. Juutalaiset kootaan kotimaahansa (5. Moos. 30:1-5).
3. Israelin kansalle annetaan kaikki se maa, joka on luvattu Jumalan Aabrahamin kanssa tekemässä liitossa (1. Moos. 15: 18-21).
4. Juutalainen valtio tulee olemaan keskeinen kansakunta Jeesuksen tuhatvuotisen valtakunnan aikana (Jes. 2:1-4).
5. Jumalan siunaukset maailman kansoille tuhatvuotisen valtakunnan aikana kulkevat juutalaisten kautta (Jes. 62:1-7).
6. Maailma kunnioittaa juutalaisia niin paljon, että kun juutalainen kävelee, kymmenen pakanaa sanoo: ”Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne” (Sak. 8:23).

Saatana ei halua nähdä yhtäkään näistä lupauksista täytettyinä, ja siksi se on päättänyt tuhota juutalaiset. Juuri tästä oli kyse holokaustissa, kun neljäsosa heistä tapettiin. Ja se on syynä siihen, että Saatana pyrkii tuhoamaan heidät jälleen kerran ahdistuksen aikana, kun hän onnistuu tappamaan kaksi kolmasosaa heistä (Sak. 13:8).

Saatana on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä Jumalan tahto on tuoda juutalaisten jäännös parannukseen ja pelastukseen. Ja Hän täyttää jokaisen tekemänsä lupauksen juutalaisille. Apostoli Paavali vahvisti tämän, kun hän kirjoitti nämä sanat (Room. 3:1-4):

”Mitä etuja sitten on juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Ensinnäkin se, että heille on uskottu Jumalan sanat. Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei tietenkään! Olkoon Jumala luotettava, vaikka kaikki ihmiset olisivat valehtelijoita!”

Paavali jatkaa edelleen (Room. 9:3-5):

”Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta. Ovathan he israelilaisia, joille kuuluu lapsen asema ja kirkkaus ja liitot. Heille hän antoi lain ja lupaukset ja sääti jumalanpalveluksen. Heidän ovat kantaisät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän on yli kaiken, Jumala, iankaikkisesti ylistetty. Aamen.”

Nämä sanat kirjoitettiin seurakunnan perustamisen jälkeen, ja kuten nähdään, Paavali vahvistaa, että Jumalalla on edelleen suhde Israeliin eikä ole kiistänyt lupauksiaan heiltä. Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 Paavali tekee kristallinkirkkaan selväksi, että Jumala ei ole pessyt käsiään juutalaisten suhteen eikä seurakunta ole korvannut Israelia. Jeesus itse sanoi, että Hän ei palaa maapallolle ennen kuin juutalaiset ovat valmiita sanomaan: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 23:37-39).

Näistä Jumalan lupauksista huolimatta Saatana pysyy hulluudessaan juutalaisia kohtaan, koska hän on pettänyt itsensä uskomaan, että hän voi ylittää Jumalan – eikä ole huonompaa petosta kuin itsepetos. Ja näin Saatana nyt organisoi kaikki kansakunnat pientä Israelia vastaan heitä syyttävien myyttien avulla.

Paradoksaalisesti Saatana tässä prosessissa täyttää Raamatun profetian, sillä profeetta Sakarja ilmoitti 2500 vuotta sitten, että lopulta koko maailma tulee asettumaan Israelia vastaan (Sak. 12:2-3):

”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille, kun ne piirittävät Juudaa ja Jerusalemia. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä. Kuitenkin kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.”

Read Full Post »

Erehtymättömyys ja Raamatun liitot

Inerrancy and the Biblical Covenants
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes), suom. SK

Raamatun virheettömyyden kieltäminen on harha, joka on vaivannut seurakuntaa kasvavassa määrin usean menneen vuosisadan ajan ja nykyajan teologit väittelevät siitä jatkuvasti. Raamattuun uskovalle kristitylle perustelu Raamatun virheettömyydelle on mutkaton:

1. Jumala on totinen ja Hän ei voi valehdella (Room. 3:4; Hepr. 6:18);
2. Jumala ”henkeytti” Raamatun (2. Tim. 3:16) ja siksi
3. Raamattu on totta.

Lisäksi Herra Jeesus julisti, että ”[Jumalan] Sana on totuus” (Joh. 17:17). Väitteeseen, että Jumalan Sana on totuus, sisältyy paljon enemmän, kuin vahvistaa sen olevan pelkästään totta. Se, että Jumalan Sana on totuus, edellyttää, että se ei ole ainoastaan totta, vaan että se on malli, jota vasten jokaisen väittämän totuudenmukaisuus on arvioitava (Jes. 8:20; Apt. 17:11). Kuinka Raamattu voi olla sellainen malli, jos siinä on virheitä?

Raamatun todistus omasta virheettömyydestään on selvä; itseasiassa niin selvä, että kirjassaan The Battle for the Bible (Taistelu Raamatusta) Harold Lindsell julistaa, että ketään, joka kieltää Raamatun virheettömyyden, ei voida kutsua evankeliseksi.

Vaikka tällaisilla Raamatun perusteluilla ei ole vaikutusta epäuskoisiin kriitikoihin, niin uusortodoksiset ja liberaalit teologit, jotka haluavat jatkaa evankelikalismin manttelin alla, ovat tunteneet tarvetta puolustaa virheettömän Raamatun kieltämistään. Uusortodoksinen puolustus on ollut väittää, että Raamatun 66 kirjan kokonaisuus ei ole Jumalan Sana, vaan pelkästään sisältää Jumalan Sanan. Siten jokainen väitetty virhe voidaan helposti siirtää siihen osaan Raamattua, joka ei ole (heidän mielestään) Jumalan Sana. Näin uusortodoksisella teologilla voi olla yhtä aikaa erehtymätön Jumalan Sana ja Raamattu, joka sisältää virheitä. Vaikeus syntyy kuitenkin välittömästi päättää objektiivisesti, mitkä osat Raamattua ovat Jumalan Sana.

Liberaalisella puolustuksella on paljon yhteistä uusortodoksisen kanssa, mutta siinä on eroja lähestymistavassa. Liberaali, joka haluaa, että häntä pidetään evankelikaalisena, yleensä vahvistaa, että Raamattu on vapaa virheistä puhuessaan evankeliumiin liittyvistä aiheista ja muista puhtaasti ”hengellisistä” asioista, mutta hän sallii virheitä Raamatun ilmoituksen alueilla, jotka eivät koske pelastusta. Yhteisyys uusortodoksisen käsityksen kanssa on ilmeinen siinä, että molemmat lähestymistavat tuottavat Raamatun, joka on erehtymätön joissakin kohdissa ja erehtyvä toisissa. Edelleen ongelma on siinä, että mitään objektiivista tapaa ”oikein jakaa totuuden Sana” sen erehtymättömiin ja erehtyviin osiin ei voida määritellä.

Kaikilla niillä, jotka kieltävät tiukan Raamatun erehtymättömyyden, on kuitenkin yleinen konsensus, että ne Raamatun osat, jotka dokumentoivat historiallista tietoa, sisältävät virheitä (ehkä jopa lukemattoman määrän!). Huolimatta sellaisten miesten, kuin Sir William Ramsley, tunnontarkasta historiallisesta ja arkeologisesta tutkimuksesta, joka on todistanut Raamattuun kirjattujen lukemattomien historiallisten tosiasioiden virheettömyyden ja hämmästyttävän tarkkuuden, liberaaliteologin naturalistinen taipumus saa hänet vakuuttuneeksi, että Raamatussa on historiallisia virheitä. Jumalahan käytti ihmisiä kirjaamaan näitä historian tapahtumia ja ihmiset ovat erehtyviä, joten ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että nämä kuvaukset sisältävät virheitä – näin ajattelu menee. Jotenkin liberaalia ei vaivaa tämä Raamatun erehtymättömyyden erikoinen myöntäminen. Uskoen voivansa edelleen luottaa Jumalan ilmoitukseen koskien evankeliumia, hän helposti myöntää Raamatun historiallisten osien epätasapainon. Onko todellakaan mitään vahinkoa sellaisesta näköjään merkityksettömästä kompromissista? Onko raamatunhistoria todellakaan niin tärkeä, kunhan tieto pelastuksen tiestä säilytetään? Sellaisten kysymysten käsittelemiseksi täytyy ajatella Jumalan tarkoitusta Hänen ottaessaan historian osaksi Raamattua. Miksi Hän teki niin? Vastaus paljolti käsittää Raamatun liitot.

Dispensationalistisen teologian ytimessä on oikea käsitys Raamatun liitoista. Jumala on päättänyt pakottaa suhteensa ihmiskunnan kanssa merkittävässä määrin liittojen kautta, joihin Hän on mennyt vapaaehtoisesti, minkä Hän kirjannut kirjoitetussa muodossa ja säilönyt Raamattuun. Nämä liitot ovat aikajärjestyksessä: Nooan liitto, Aabrahamin liitto, Mooseksen liitto, Maan liitto, Daavidin liitto ja Uusi liitto. William F. Albright, Amerikan arkeologien dekaani 1900-luvulla, on tunnettu huomiostaan, että israelilaisten Jumala on ainutlaatuinen kaikkien muinaisten kulttuurien joukossa siinä, että Hän meni liittoihin kansansa kanssa. Raamatun liitoilla ja niiden etenevällä toimimisella ajan mittaan on syvällisiä seuraamuksia Raamatun historiallisten osien totuudenmukaisuudelle.

Raamatun liitot eivät ole sen enempää kuin mitä tänä päivänä kutsumme ”sopimuksiksi”. Sopimuksia käytetään sääntelemään osapuolten välisiä suhteita, sekä antamaan malli, jota vasten arvioida kunkin osapuolen suoritustaso suhteessa sitoutumiseen sopimusehtoihin. Raamatussa liitot sääntelevät Jumalan suhdetta ihmisiin. Jumala arvioi ihmisten tekoja suhteessa heidän velvollisuuksiinsa sovellettavien liittojen alaisina. Esimerkiksi Mooseksen liitto asetti Israelin kansalle velvoitteen pitää valtava määrä käskyjä (juutalaisten mukaan 613). Kun Israel ei noudattanut Mooseksen liiton ehtoja, niin Jumala herätti profeettoja syyttämään kansakuntaa sopimuksen/liiton rikkomisesta. (Jes. 1:2-4; Miika 6:1-2). Israelin Jumala otti tuon liiton ehdot vakavasti ja kirjaimellisesti. Toiset liitot, kuten Aabrahamin liitto ja sen alaliitot (so. maaliitto, Daavidin liitto ja uudet liitot) ovat ehdottomia liittoja ja vaikka Israel on osapuolena näissä liitoissa Jumalan kanssa, mitään velvoitteita ei ole asetettu kansakunnalle näiden liittojen ehtojen alaisena. Näin ollen Israelille eikä Juudalle löydy profeettoja, jotka syyttäisivät kansakuntaa, ettei se noudata ehdottomien liittojen ehtoja.

Toisaalta näissä samoissa liitoissa Jumala vapaaehtoisesti sitoutui pitämään suuren määrän lupauksia. Mooseksen liitossa Jumala lupasi siunausta ja menestystä Israelin kansalle, vaikka Hänen siunauksensa riippui heidän kuuliaisuudestaan tuon liiton ehdoille (2. Moos. 19:5-8; 3. Moos. 26:3-39; 5. Moos. 28:1-68). Kun Israel ei kunnioittanut sitoumuksiaan Mooseksen liitossa, mikä kulminoitui kauan odotetun Messiaan ja Kuninkaan hylkäämiseen (5. Moos. 17:14-15; 18:15-19), niin Jumala ei ollut enää sidottu kunnioittamaan ehdollisia lupauksiaan tässä liitossa. Ehdottomissa liitoissa kuitenkin Jumala pysyy velvoitettuna pitämään kaikki antamansa lupaukset Israelin käytökseen katsomatta, koska Jumala meni näihin liittoihin ilman mitään kansakunnalle asetettuja ehtoja.

Mitä tällä kaikella on tekemistä Raamatun sisältämän historian kanssa? Sekä ihmisten että Jumalan suoritustaso sovellettavien Raamatun liittojen velvoitteiden alaisina näkyvät historian saatossa. Kun Jumala profeettojensa palvelutyön kautta syyttää Israelin kansaa Mooseksen liiton ehtojen laiminlyömisestä, Hän tekee sen kiinnittämällä heidän huomionsa historian todistukseen (esim. Hoos. 4, 12-13). Israelin epäonnistumista liitossa verrataan Jumalan uskollisuuteen Hänen velvoitteilleen liitossa vetoamalla jälleen historian todistukseen (esim. 5. Moos. 8:1-4). Älä mieti kuitenkaan ehdollista Mooseksen liittoa, joka on mennyt (2. Kor. 3:7), vaan ehdottomia liittoja, jotka pysyvät hyvin paljon voimassa tähän päivään saakka. Vaikka ihmisillä (so. Israelin kansalla) ei ole mitään sitoumuksia noudattaa niitä, Jumala on ehdottomissa Raamatun liitoissa antanut monia lupauksia, jotka Hänen täytyy pitää.

Raamatun sisältämä historia on se, jossa erehtymättömyys ja raamatulliset liitot leikkaavat toisiaan. Aivan kuten Jumala mainitsee historian todistuksen arvioidessaan ihmisten suoritustasoa sovellettavissa liitoissa, niin myös ihmiset voivat arvioida Jumalan uskollisuutta suhteessa Hänen tekemiinsä sitoumuksiin näissä samoissa liitoissa. Siksi Raamatun täytyy olla erehtymätön, ei vain ilmoittamissaan ”hengellisissä” totuuksissa, vaan jopa säilyttämässään historiallisessa tiedossa, sillä on vastoin Raamatun historiaa, että Jumalan suoritustaso mitataan suhteessa Raamatun liittoihin. Ehdottomissa liitoissa Jumala lupaa tehdä tiettyjä asioita kautta koko maailmanhistorian ja Raamattu on se erehtymätön historian kirjaus, joka osoittaa Hänen uskollisuutensa (esim. Psalmit 89; 105).

Jos uusortodoksiset ja liberaalit teologit ovat oikeassa uskossaan, että Raamatun historialliset osat sisältävät virheitä, niin meillä ei ole mitään varmaa todistusta Jumalan uskollisuudesta. ”Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3: 4). Sen sijaan historian osoittama Jumalan vanhurskas luonne on osoitettu oikeaksi Hänen Sanassaan, joka sisältää erehtymättömän tiedon historiasta. Profetiana tunnettu osa tästä ”historiasta” on tietysti kirjattu etukäteen, mutta sen historiallisuus on ihan yhtä varma.

Veljet älkää tinkikö Raamatun erehtymättömyydestä, älkää edes Raamatun ns. historiallisissa osissa, sillä kysymys on Jumalan luonteesta!

---

Lue myös artikkeli Chigagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä.

Read Full Post »

Kristus – Raamatun punainen lanka

Mikä on Raamatun keskeinen sanoma? Onko se lähimmäisenrakkaus? Niin ainakin jotkut papit opettavat. Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa Jeesuksen opetusta, mutta se ei kuitenkaan ole Raamatun keskeinen sanoma.

Raamatun ydinsanoma on siinä, että Jumala jo Raamatun alkulehdiltä lähtien valmistaa tietä omalle pelastustyölleen Jeesuksessa. Raamatun keskeinen opetus on, että ihminen ei voi saada syntejään anteeksi ja pelastua muutoin kuin turvaamalla Jeesukseen. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Olen tämän syksyn aikana lukenut aivan erinomaista Leif Nummelan kirjaa Raamatun punainen lanka. Sitä lukiessa silmät avautuvat näkemään Jumalan ihmeellisen rakkauden ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan. Vanhan testamentinkin aikaisilla käytännöillä ja tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä suunnitelmassa. Raamattu on todella Jumalan puhetta – ei mitään ihmisviisauden tuotetta!

Kaiken lähtökohtana on ihmisen syntisyys. Nummela kirjoittaa: ”Ihminen ei ainoastaan tee syntiä, vaan ihminen on syntinen. Ihminen ei tule syntiseksi siksi, että hän tekee syntiä. Ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen.” Tämä on syntiinlankeemuksen seurausta.

Syntinen ihminen tarvitsee pelastusta, eikä hän voi pelastaa itseään. Siksi tarvitaan sovittajaa. Jumala ilmoittaa läpi koko Raamatun, miten Hän tulee Jeesuksen kautta sovittamaan ihmiskunnan synnit. Tästä pelastustyöstä kerrotaan ensin kätketysti, sitten yhä selvemmin.

Ensimmäisen kerran Jumala julistaa evankeliumia ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'” (1. Moos. 3:14,15)

Edellisessä raamatunpaikassa viitataan Jeesukseen, joka on murskaava Saatanan vallan ristinkuolemallaan. Nykytutkimuksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui nimenomaan lyömällä naula kantapään läpi. Toinen profeetallinen viittaus tuossa on ennustus neitseestä syntymisestä. Kun tavallisesti sukuluetteloissa luetellaan vain miehiä, tässä poikkeuksellisesti viitataan ”vaimon siemeneen”.

Monet Vanhan testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta. Samoin monet Vanhan testamentin tapahtumista kertovat ennakoiden Jeesuksen elämästä. Lisäksi Vanhan testamentin profetioista osa sai esitäyttymyksen jo omana aikanaan, mutta olivat samalla myös ennustuksia Jeesuksesta ja toteutuivat täydellisesti vasta Jeesuksen myötä.

Nummela käy kirjassaan Raamattua läpi ja osoittaa, miten Messias löytyy niin Mooseksen ja Jobin kirjoista kuin profeettojenkin ennustuksista. Monet kohdat ovat niin selkeitä, että jokainen Raamattua lukeva ne huomaa, mutta Nummela avaa myös piilotetumpia kohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat aivan henkeäsalpaavan huikeita, kuten seuraava.

1. Mooseksen kirjan 15. luvussa Jumala vahvistaa liittonsa Abrahamin kanssa. Siinä on jotain erityisen esikuvallista. Siihen aikaan, kun tehtiin ihmisten välisiä sopimuksia, oli tapana halkaista uhrieläimet. Sitten sopijaosapuolet kulkivat uhrieläinten välistä ja näin ikäänkuin vannoivat, että ”jos en pidä sopimusta, käyköön minulle samoin kuin näille eläimille”. Nyt Abraham valmisti uhrieläimet, mutta vaipui itse horrokseen. Vain Jumalan tuli kulki uhrilihojen välistä. Jumala teki yksipuolisen liiton Abrahamin kanssa aivan kuin sanoen: ”Käyköön minulle samoin kuin näille uhrieläimille, ellen pidä sinun kanssasi solmimaani liittoa.”

Nummela kirjoittaa: ”Kun Jeesus kuolee ristillä, Jumala pitää liittonsa loppuun asti. Siihen voi luottaa täydellisen varmasti. Pelastus on loppuun asti Jumalan työtä. Hän yksin jätti taivaan kirkkauden tullakseen ihmiseksi ja voidakseen pelastaa meidät. … Jumala jätti mieluummin taivaan ihanuuden ja kuoli tuskaisen ristinkuoleman kuin petti lupauksensa Abrahamille. … Kyse ei ole meidän pystymisestämme tai jaksamisestamme, vaan hänestä, joka kulkee yksin uhrikappaleiden välissä.”

Yksi Jumalan lupauksista Abrahamille oli, että Abrahamin siemenessä (Jeesuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä (1. Moos. 22:16-18).

Monet ajattelevat, että Vanhan testamentin aikana pelastuttiin lain kautta ja Uuden testamentin aikana pelkästä armosta. Leif Nummela korjaa tämän väärinkäsityksen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tärkeitä olivat niin laki kuin evankeliumikin: ”Lailla on kolme tehtävää. Se antaa yhteiskunnalle mittapuun oikean ja väärän erottamista varten. Toiseksi se näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä. Kolmanneksi se osoittaa kristitylle, missä kulkee Jumalan tahdon tie. Lain kautta ei kukaan ole koskaan tullut Jumalan yhteyteen. Laki pikemminkin osoittaa, ettei ihminen ole sovelias Jumalan yhteyteen. Evankeliumi pelastaa meidät. Myös Vanhan testamentin puolella ihmiset pelasti evankeliumi.”

Kirja Raamatun punainen lanka sytyttää rakkauden Raamattuun Jumalan sanana. Kun tänä päivänä Raamattua Jumalan ilmoituksena turhennetaan kaikin tavoin, Nummelan kirja onkin tervetullut uudistamaan uskoamme elävään Jumalaan.

Leif Nummela sanoo, että ainoastaan puhdas sananjulistus kykenee herättämään tämän ajan hengellisesti kuolleet eloon. ”Jos sanaa julistetaan rohkeasti periaatteella ’kuulkaa tai olkaa kuulematta’, sana itsessään synnyttää hengellistä elämää ja sanaa halutaan kuulla lisää.” Aito Jumalan sanan julistaminen herättää hengellisestä kuolemasta vain siksi, että julistuksen sisältö on sanoma Kristuksesta.

Tämän päivän kaiken antikristillisyyden keskellä moni kaipaa herätystä. Nummelan mukaan sen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhässä Hengessä annettu raamatunopetus. Siihen kuuluu Raamattu kokonaisuudessaan: ”Jeesuksen persoonaa ja työtä ei voi ymmärtää syvemmin, jollei ymmärrä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Ne kuuluvat yhteen, ja yhdessä ne antavat täyden kuvan Jumalan lupaamasta ja lähettämästä Messiaasta, maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta. Aidon herätyksen keskuksessa on Jeesus Kristus. Siksi aidon herätyksen keskuksessa on aina myös Raamattu.”

Jeesus on avain Raamatun ymmärtämiseen. Evankeliumi Jeesuksesta on kirjoitettu Vanhaan testamenttiin kätkettynä, mutta löytyy Uudesta testamentista avattuna. Näin koko Raamattu muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. ”Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat koko Raamatun koossapitävä, yhtenäistävä ja keskeinen sanoma”, kirjoittaa Nummela.

Leif Nummela painottaa sitä tärkeää seikkaa, että Jumala itse ilmoittaa Raamatussa oman pelastustyönsä Kristuksessa – siitä, miten Hän itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itsensä kanssa. Jumala antaa itse oman selväsanaisen tulkintansa Jeesuksen ristin sovitustyölle niin, että sitä ei voi, ei tarvitse eikä pidä tulkita kunkin yksilön inhimillisen ajattelun mukaisesti. Vanha testamentti luo taustan Golgatan tapahtumien ymmärtämiseksi, evankeliumit valottavat niitä ja Uuden testamentin kirjeet avaavat tapahtumien merkityksen. ”Kirjeissä ilmoitetaan Jumalan oma tulkinta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta”, Nummela summaa.

Jumalan pelastustyöhön kuuluu luovuttamattomasti Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen neitseestäsyntymisen lisäksi tämä on liberaaliteologeille vaikea pala nieltäväksi. Ylösnousemuskin on Vanhassa testamentissa tuotu selvästi esille, kätketysti tosin.

• ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1,2)
• Abraham saapui kolmantena päivänä Moorian vuorelle uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:4). Vertauskuvallisesti hän sai poikansa takaisin kuolemalta. Paavali kirjoittaakin tästä: ”Hän [Abraham] päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (Hepr. 11:19).
• Jeesus viittaa Joonaan puhuessaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt. 12:40). Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 1:17), kunnes se päästi Joonan kuoleman otteesta (Joona 2:10).
• Myös monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa kolmannella päivällä on erityinen merkitys, esimerkiksi 2. Moos. 19:10,11 ja 3. Moos. 7:17,18.

Aiemmin edellä kerrottiin Jumalan tekemästä liitosta Abrahamin kanssa, jossa Jumala yksipuolisesti vakuuttaa pitävänsä sopimuksen. Israelin kansan vaiheet osoittavat, miten se kerta toisensa jälkeen omilla toimillaan pilasi mahdollisuutensa Jumalan edessä. Silti Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Nummela kirjoittaa, että Raamattu ikään kuin alleviivaa sitä, että ellei Jumala olisi niin käsittämättömän uskollinen, mistään ei olisi tullut mitään: ”Jumala itse kutsuu kansansa, pelastaa sen, hoitaa sitä, armahtaa sitä, auttaa sitä ja kuljettaa pelastushistoriaa eteenpäin sen keskuudessa. … Lopulta hän itse astuu alas taivaasta lunastaakseen meidät synnin vallasta.”

Jumala on kaiken suunnitellut jo ennen aikojen alkua. Hän on tiennyt, ettemme pysty itseämme pelastamaan. Niinpä Hän on samalla valmistanut meille myös lunastuksen pojassaan Jeesuksessa. Ja millainen Jeesus meillä on – Hänen luonteensa esitellään meille läpi Raamatun: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on nöyrä täyttäen Isän tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman – mielellään (Ps. 40:8).

Lopuksi tässä vielä Vanhan ja Uuden testamentin uhrijärjestelmän vertailua kirjan Raamatun punainen lanka s. 207 mukaan. Kirjasta löytyvät tarkemmat viitteet raamatunkohtiin.

Vanha uhrijärjestelmä	Uusi uhrijärjestelmä
Oli väliaikainen	On pysyvä
Aaron ensimmäisenä ylipappina	Jeesus ainoana ylipappina
Papit Leevin heimosta	Pappi Juudan heimosta
Papit palvelivat maan päällä	Kristus palvelee taivaassa
Käytti eläinten verta	Käyttää Kristuksen verta
Vaati paljon uhreja	Vaati yhden uhrin
Vaati virheettömiä eläimiä	Vaati virheettömän elämän (Jeesuksen)
Armoistuimen luo sai mennä vain varoen	Armoistuimen luo saa mennä luottavaisena
Ennakoi uutta järjestelmää	Syrjäyttää vanhan järjestelmän

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:19-21 RK)

Read Full Post »