Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘lopunaika’

Tällä sivustolla on julkaistu lukuisia artikkeleja, joissa lopunajan aikataulua on tarkasteltu siitä näkökulmasta, että uskovien ylöstempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistuksen aikaa. Lopunajan tapahtumille ei Raamatusta löydy yksiselitteistä aikajärjestystä, eikä meidän sitä tarvitsekaan tarkasti tietää. Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valmiina joka hetki. Toisaalta Hän kehottaa meitä tarkkailemaan ajan merkkejä. Meille riittäköön Jeesuksen kertomat seikat (Matt. 24, Luuk. 21 ja Mark. 13) ennakoimaan Hänen tulemustaan ja tämän maailmanajan loppua.

Alla on GotQuestions.org:n artikkeli aiheeseen liittyen, tässä suora linkki artikkeliin.


Kysymys: Mitkä ovat ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvan ylöstempausnäkemyksen vahvuudet ja heikkoudet?

Vastaus: Tarkastellessamme tulevaisuuden tapahtumia, on tärkeää muistaa, että lähes kaikki kristityt ovat samaa meiltä seuraavista kolmesta seikasta: 1) Maailmaa kohtaa ennennäkemätön ahdistuksen aika, 2) Jeesus Kristus palaa maan päälle, 3) Uskovat muuttuvat kuolevista kuolemattomiksi ylöstempaukseksi kutsutussa tapahtumassa (Joh. 14:1-3; 1. Kor. 15:51-52; 1. Tess. 4:16-17). Nyt tarkastelun alla oleva kysymys kuuluu, milloin ylöstempaaminen tapahtuu suhteessa ahdistuksen aikaan ja Kristuksen toiseen tulemiseen?

On olemassa kolme näkemystä koskien ylöstempausta: (1) Se tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa, (2) keskellä ahdistuksen aikaa, tai (3) ahdistuksen ajan lopussa. Tässä artikkelissa käsitellään näkemystä, että ylöstempaus tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa.

Tämän näkemyksen mukaan seurakunta kohtaa tuolloin Kristuksen pilvissä ja jonkun ajan kuluttua siitä Antikristus aloittaa toimintansa ja ahdistuksen aika alkaa. Näin ollen ylöstempauksen ja Kristuksen toisen tulemuksen ja kuningaskunnan perustamisen välinen aika on seitsemän vuotta. Tämän näkemyksen mukaan seurakunta ei koe tuota seitsemän vuoden pituista ahdistuksen aikaa.

Raamatun valossa tällä näkemyksellä on monia hyviä puolia. Seurakuntaa ei ole tarkoitettu kärsimään vihaa (1. Tess. 1:9-10), eikä uskovia ole tarkoitettu kohtaamaan Herran päivää (1. Tess. 5:1-9). Filadelfian seurakunta luvattiin varjella ”koetuksen hetkestä”, joka on tuleva maan päälle (Ilm. 3:10 vapautus). On tärkeää huomata, että seurakuntaa ei luvattu säilyttää koetuksen kautta, vaan varjella koetuksen hetkestä.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle löytyy tukea myös siitä, mitä ei ole kirjoitettu Raamattuun. Sana ”seurakunta” esiintyy 19 kertaa Ilmestyskirjan kolmessa ensimmäisessä luvussa, mutta on merkillepantavaa, että sen jälkeen sitä ei käytetä kuin vasta luvussa 22. Toisin sanoen Ilmestyskirjan pitkällisissä kuvauksissa ahdistuksen ajasta sanaa seurakunta ei käytetä lainkaan. Itse asiassa Raamattu ei koskaan käytä seurakunta-sanaa ahdistuksen ajan asiayhteydessä.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuva ylösnousemus on ainoa näkemys, jossa tehdään selvä ero Israelin ja seurakunnan välillä ja kuinka Jumalalla on niille eri suunnitelmat. Danielin kirjan 9:24 seitsemänkymmentä vuosiviikkoa määriteltiin Danielin kansalle (juutalaisille) ja Danielin pyhälle kaupungille (Jerusalemille). Tämän profetian mukaan on selvää, että seitsemäskymmenes vuosiviikko (ahdistuksen aika) on Israelin ja Jerusalemin puhdistamisen aikakausi, eikä sillä ole mitään yhteyttä seurakunnan kanssa.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle on myös historiallisia perusteita. Joh. 21:22-23 perusteella näyttää siltä, että alkuseurakunta odotti Kristuksen välitöntä paluuta. Muutoin ei olisi syntynyt huhuja siitä, että Jeesus palaisi Johanneksen elinaikana. Ennalta-arvaamattomuus ei sovi kahteen muuhun ylöstempausteoriaan, mutta se on olennaista ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle.

Se myös soveltuu parhaiten Jumalan luonteeseen ja hänen haluunsa säästää vanhurskaat maailmaa odottavalta tuomiolta. Raamatussa on esimerkkejä vastaavista tilanteista, esim. Nooan pelastuminen maailmanlaajuiselta tulvalta. Samoin Loot pelastui Sodomasta ja Raahab selvisi Jerikosta (2. Piet. 2:6-9).

Yksi ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvan ylöstempauksen heikkous on siinä, että se on varsin uusi opetus, koska se muodostui vasta 1800-luvun alkupuolella. Sen toinen heikkous on Jeesuksen paluu kahdessa vaiheessa: ensin ylöstempauksessa ja toiseksi ahdistuksen ajan lopussa. Raamatussa ei ole tällaista selvää kaksijakoisuutta Jeesuksen paluun suhteen.

Sen lisävaikeutena on, että ahdistuksen aikana pyhiä elää maan päällä (Ilm. 13:7 ja 20:9). Teorian kannattajien vastaus tähän on, että Vanhan testamentin pyhät ja ahdistuksen ajan pyhät kuuluvat eri ryhmään kuin Uuden testamentin pyhät. Ylöstempauksen hetkellä elossa olevat uskovat temmataan pois ennen ahdistuksenajan alkua, mutta ahdistuksen aikana ihmisiä pelastuu.

Sen viimeinen heikkous on, että Raamattu ei anna selvää aikajärjestystä tuleville tapahtumille. Raamattu ei opeta selkeästi, että yksi ylöstempauksen ajankohdan tulkitsemisnäkemys on muita parempi. Tämän vuoksi on monia mielipiteitä näistä tapahtumista ja kuinka niihin liittyvät ennustukset pitäisi tulkita ja sovittaa yhteen.

Read Full Post »

Apostasy
By Jim Towers 14.5.2019, suom. SK

Luopumusta tapahtuu nyt jokaisessa uskonsuunnassa. Mikään seurakunta ei ole vapautettu tästä lopunajan ilmiöstä. Se osoittaa selvästi, että tempauksen hetki on lähellä. Kuten Jeesus sanoi: ”Kun näette näiden tapahtuvan, niin tiedätte, että minun paluuni on ovella.”

Näennäisesti kristillinen katolinen kirkko on mullin mallin vääristä opeista ja on ollut sitä aina, mutta tänä päivänä paavi on viemässä sitä askelta pitemmälle haluten sisällyttää islamin ym. uskonnot maailmanlaajuiseen uskontoon – aivan kuten Raamattu ennustaa käyvän lopunaikoina.

Protestanttiset johtajat eivät myöskään käsittele kysymystä terveestä opista ja siksi monet kirkot menevät harhaan. Raamatun sanat vesitetään, ja monet eivät enää tunnusta Raamatun lopullista auktoriteettia. ”Hiekalle rakennettu talo ei kestä” ja se koskee myös kirkkoja.

Tämän päivän kristillinen seurakunta perustuu enimmäkseen johtajien persoonallisuuteen ja karismaan ja/tai ns. ylistysbändiin. Mutta se on kaikki vain savua ja peilejä (kirjaimellisesti) – diskovalojen säestyksellä.

Samaan aikaan korruptio pysyy kirkon sisällä kuin leviävä syöpä, kun ulkopuoliset ateistiset ja agnostiset pervertikot takovat sotarumpuja tuhotakseen kristillisen uskon.

Sekulaarissa maailmassa monet eristetyt rikolliset on ”laitostettu” – he tekevät kaiken ulkoa opitusti; kuin horroksessa he syövät, harjoittelevat ja nukkuvat päivän tarkasti valvottuina hetkinä. Ja samalla vanhalla tavalla monet kristityt käyvät läpi kurinalaista elämää. Aivan liian monet kristityt ovat ”laitostuneet”, mikä tarkoittaa, että he elävät ja nauttivat kirkkorakennuksen seinien sisäpuolella, mutta pelkäävät kiinnittymistä sekulaariin yhteiskuntaan tuodakseen toisia uskoon; ja kun he tekevät sen, syy on vain, että saisivat nimeä itselleen, että ihmiset näkisivät heidät.

Monilla johtajilla on tutkinto, vaikka Vapahtajamme Jeesus Kristus työskenteli puuseppänä eikä Hänellä koskaan ollut teologista tutkintoa, eikä myöskään hänen opetuslapsillaan – paitsi yhdellä, Paavalilla. Niitä, joilla on tutkinnot, suositaan suuresti, mutta ns. kristilliset yliopistot ovat kadottaneet ankkuriköytensä ja jotkut menevät niihin vain huoraamaan ja tulemaan aivopestyiksi väärällä opetuksella.

Se, mitä Jeesuksella ja hänen seuraajillaan oli, oli Pyhä Henki – joka johtaa kaikkeen totuuteen.

Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä” (1. Joh. 2:27).

Nelikymmenvuotisen kirkossa käymiseni aikana olen saanut läheltä todistaa monia kristillisessä seurakunnassa harjoitettuja hirmutekoja: jumalanpilkkaa, itsekorotusta, haureutta, aviorikoksia, karkeaa vitsailua ja valheita. Ensimmäinen oli seurakunnassa, jossa pastori ja musiikkijohtaja kertoivat häijyjä vitsejä juutalaisista. Nuorena uskovana ajattelin, että kaikki kristityt olisivat vilpittömiä ja uskossaan aitoja, varsinkin pastorit. Läksin sieltä, enkä koskaan palannut. Seuraavaksi kävin Calvary Chapel -seurakunnassa useita vuosia, ennen kuin huomattiin, että pastori huorasi useiden seurakunnan naisten kanssa.

Kun hänet oli erotettu, tämä entinen pastori jatkoi muihin asioihin sanoen, että hänestä tuntui, että hänellä oli ”toinen seurakunta” sisällään. Niinpä hän voi iskeä uudelleen. Myöhemmin menin katsomaan, miten muut pärjäsivät – ja he olivat osallistumassa ohjelmaan, kuinka sijoittaa rahasi Jumalan valtakuntaan! (Oletko koskaan huomannut, kuinka pastorit pitävät paitaansa housujensa ja ison mahansa päällä ja istuvat mieluummin baarituolilla saarnatessaan tai opettaessaan?) Siinä nyt ei ole mitään väärää, mutta he ovat tehneet siitä keksityn rutiinin toivossa samaistua tietämättömiin massoihin.

Puhun nyt itsestäni, sillä olen taas etsimässä hyvää Raamattuun uskovaa seurakunta, koska pastorini juuri erosi palveltuaan samaa seurakuntaa 27 vuotta. Tässä epäystävällisessä seurakunnassa hän oli ainoa, joka puhui minulle vilpittömästi ja halasi minua kaikkien toisten itsekeskeisten johtajien katsellessa poispäin. (Nämä samat ihmiset halusivat erottaa kaikista ihmisistä juuri Chuck Colsonin, kun hän oli vielä elossa. He eivät tykänneet siitä, että hän oli poistanut heidät parrasvaloista, vaikka eivät olleet tehneet mitään sen ansaitsemiseksi.)

Tekopyhyyden ja ilkeyden seurauksista Luukas 12:47 sanoo: “Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä…” Toivon, ettet olisi yksi noista palvelijoista.

Seurakuntani hajotessa löydän itseni etsimässä uutta seurakuntakotia tietäen, etten tule löytämään täydellistä sellaista.

Jos sinun minun laillani on etsittävä hyvää ”seurakuntakotia”, niin varmista, että saat nähdä heidän opinjulistuksensa ja tarkista seurakunta huolellisesti. Onko se sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjoitettu Raamatussa? Onko Jeesus heidän oppinsa keskipiste? Opetetaanko pelastusta yksin uskosta? Opettavatko he Raamatusta? Onko heillä raamattuluokkia, jotka käyttävät Raamattua eikä ihmistekoisia ideoita ja filosofioita? Seurakunnan ei pitäisi kastaa vauvoja. [Todettakoon, että lapsikasteelle on hyvät perusteet, lue Kysymyksiä lapsikasteesta. Liberaaliteologeja lukuun ottamatta kukaan vakavasti otettava luterilainen ei väitä, että lapsikaste riittäisi pelastukseen.] Muista myös, että Allah, kuujumala, ei ole Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala (ainoa tosi Jumala). Ovatko seurakunnan johtajat ystävällisiä? Saarnataanko väärentämätöntä evankeliumia? Onko heillä alttarikutsu käytössä?

Jos vastasit ei johonkin näistä kysymyksistä, niin he eivät opeta totuutta, vaan riivaajien oppeja. ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim.4:1). Myös: ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1. Kor. 10:21).

Mitä sitten teetkin, niin älä ainakaan usko Jehovan todistajien ihmistekoista opetusta, että sinun on ansaittava pelastuksesi. Samaa voidaan sanoa mormoneista tai katolisista tai jokaisesta muusta ihmistekoisesta kultista.

Ei, me emme löydä täydellistä seurakuntaa, tai ihmistä, mutta voimme kilvoitella ollaksemme kaikkea, mitä Jumala haluaa MEIDÄN olevan pitäytymällä Jumalan kirjoitettuun sanaan – Raamattuun.

Kun vastaanotat Jeesuksen sydämeesi ja elämääsi, niin pystyt – Pyhän Hengen kautta – ymmärtämään syntien anteeksiantamuksen – pelastuksen ja iankaikkisen elämän – mutta vain kun luet ja tutkit Raamattua.

YBIC

Jim Towers

write me at jt.filmmaker@yahoo.com www.thepropheciesmovieandbook.com and www.dropzonedelta.org

 

Read Full Post »

The Single Greatest Sign of the End Times
By Britt Gillette, 18.5.2019, suom. SK

Tänä päivänä näyttää, että minne katsommekin, niin näemme väkivaltaa, vihaa ja kaikenlaista irstautta. Kaupungit seuraavat murhien määrää vuosittain ja paikallisuutiset raportoivat, oliko viimeinen ruumiiden määrä uusi ennätys. Elokuvat ja televisio-ohjelmat siirtävät jatkuvasti rajoja kuvaillen alati lisääntyvää väkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista moraalittomuutta. Tämä on sitä, mitä Paavali sanoi viimeisten päivien olevan. Hän sanoi, että ihmiset rakastavat vain itseään ja rahojaan. He ovat kerskailevia, ylpeitä, pilkallisia, tottelemattomia, kiittämättömiä, rakkaudettomia ja anteeksiantamattomia. He eivät pidä mitään pyhänä. He herjaavat muita eikä heillä ole itsehillintää. He ovat julmia ja vihaavat hyvää, kavaltavat ystävänsä, ovat holtittomia, paisuneita ylpeydestä ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. (2. Tim. 3:2-5). Juuri tällaista käytöstä me näemme tänä päivänä. Siksi ei ole yllätys, että niin monet ajattelevat lopun olevan lähellä.

Itseasiassa osoittautuu todeksi, mitä monet vaistomaisesti ajattelevat. Loppu on lähellä. Kuinka voin olla näin varma? Koska Jeesus ja heprealaiset profeetat viittasivat tiettyihin tapahtumiin, joiden sanoivat olevan lopunajan merkkejä. Tänä päivänä me näemme noita tapahtumia. Evankeliumi on saarnattu maan ääriin (Matt. 24:14)… Matkustaminen ja tieto lisääntyvät eksponentiaalisesti (Dan. 12:4)… Juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia (Luuk. 21:24)… Ja nämä ovat vain muutamia merkeistä. Jeesus sanoi: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28). Tämä tarkoittaa, että kaikkien näiden merkkien yhteen tuleminen on tärkein syy uskoa, että Hänen toinen tulemuksensa on lähellä.

Mutta mikä sitten kaikista merkeistä on suurin? Mikä on tärkein yksittäinen merkki siitä, että Jeesus on palaamassa?

Jälleenkokoaminen

Minun mielestäni epäilemättä suurin merkki on juutalaisten jälleenkokoaminen Israelin maahan. Jumala ei ainoastaan luvannut, että se tapahtuisi viimeisinä päivinä, vaan itse ahdistus ei voi toteutua ilman Israelia. Tässä on vain muutamia lopunajan tapahtumia, jotka edellyttävät Israelin olemassaoloa:

Antikristuksen liitto – Ahdistus alkaa, kun Israel tekee liiton eli sopimuksen Antikristuksen kanssa

(Dan. 9:27). Miten Israel voisi hyväksyä tällaisen liiton, jos sitä ei ole olemassakaan?

Ahdistuksen tarkoitus – Jumalan ensisijainen tarkoitus ahdistuksessa on toteuttaa lupauksensa Israelin kansalle (Dan. 9:24). Ennen kuin se voi tapahtua, Israelin täytyy olla olemassa.

Jerusalem – Jeesus sanoi, että juutalaiset menettävät määräysvaltansa Jerusalemissa, mutta myöhemmin he saavat sen takaisin (Luuk. 21:24). Vasta silloin toteutuvat Hänen kuvailemansa lopunajan tapahtumat. Se tarkoittaa, että ahdistus ei voi toteutua, elleivät juutalaiset hallitse Jerusalemia.

Hes. 38-39 – Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä, kun Jumala tuo juutalaiset takaisin maahan monista maista, joissa he olivat hajotettuina (Hes. 38:8), massiivinen armeijoiden koalitio valtaa Israelin. Se ei voi tapahtua, ellei Israelia ole olemassa.

Israelin ”tavattoman suuri” armeija – Hesekiel sanoo, että Israelilla tulee viimeisinä päivinä olemaan ”tavattoman suuri armeija” (exceedingly great army) (Hes. 37:10, KJV). Jumala sanoo, että Israel on oleva kuin tuli lyhteiden keskellä, joka polttaa naapurivaltiot (Sak. 12:6). Hän sanoo, että heikoinkin sotilas heidän joukossaan on kuin Daavid (Sak. 12:8). Jälleen, kuinka tämä voi toteutua, ellei Israelia ole olemassa?

Hävityksen kauhistus – Ahdistuksen puolivälissä Antikristus lakkauttaa temppeliuhrit (Dan. 9:27). Sitten hän asettuu temppeliin ja julistaa itsensä Jumalaksi (2. Tess. 2:3-4). Tämä on häpäisevä teko, jota Jeesus kutsuu ”hävityksen kauhistukseksi” (Matt. 24:15). Ennen kuin se tapahtuu, niin juutalaisen temppelin täytyy olla olemassa. Rooman legioonat tuhosivat sen vuonna 70 jKr. Se merkitsee, että on rakennettava uusi temppeli. Ja jotta se voisi toteutua, niin juutalaisten on oltava maassansa ja hallittava Jerusalemia.

Nämä ovat vain muutamia niistä tapahtumista, joita Raamattu sanoo tapahtuvan lopunajassa. Kuinka ne voivat tapahtua, jos Israelia ei ole olemassa? Eivät mitenkään. Ne edellyttävät, että juutalaiset ovat jälleen Israelin maassa. Epäilemättä Israelilla on johtava rooli Jumalan lopunajan suunnitelmassa. Ilman sitä ei voi olla mitään lopunaikaa.

Ennen toukokuun 14. päivää vuonna 1948 se oli ongelma. Israelia ei ollut olemassa. Maailman silmissä Israel oli mennyt pois ikuisesti.  Raamatun profetiaa ymmärtävät tiesivät kuitenkin paremmin. He tiesivät Jumalan luvanneen tuoda juutalaiset takaisin maahan. He tiesivät, että heprealaiset profeetat sanoivat uudelleen ja uudelleen, että viimeisinä päivinä Israelin kanssa tuodaan takaisin maahan. Ja juuri niin tapahtui.

Jumalan lupaus

Koko Raamattu (ja varsinkin Vanha testamentti) sisältää selviä ja kiistämättömiä Jumalan lupauksia tuoda Hänen kansansa takaisin Israelin maahan. Esimerkiksi Jumala lupasi Moosekselle ja israelilaisille: Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi.” (5. Moos. 30:4-5).

Kautta Israelin historian yksi profeetta toisensa jälkeen sanoi saman asian. Heidän kauttansa Jumala lupasi tuoda juutalaiset takaisin maahan huolimatta vaikeuksista, joita he kohtasivat (Jes. 43:1-13). Hän lupasi kerätä heidät ”maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12), ”pakanakansojen keskuudesta” (Hes. 39:28) ja ”pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä” (Ps. 107:3). Hän lupasi tuoda heidät kotiin ja näyttää pyhyytensä kansoille (Hes. 20:41-42). Hän lupasi toivottaa heidät tervetulleiksi kotiin ”maista, joissa he olivat hajotettuina” (Hes. 20:34). Hän sanoi palauttavansa heidät Israelin maahan kaukaisista maista (Jer. 30:2-10). Ja Jumala lupasi, että vaikka olivat hajotettuina kansojen sekaan, Hänen kansansa ei koskaan unohtaisi Häntä ja Hän toisi heidät takaisin Israelin maahan (Sak. 10:9). Jumala piti lupauksensa. Nykyinen Israel todistaa sen.

Mutta Jumala lupasi tehdä enemmän kuin vain palauttaa Israelin valtion. Hän sanoi kuinka Hän tekisi sen. Hän sanoi, että Israel synnytettäisiin yhdessä päivässä (Jes. 66:7-8), palaisi yhdistyneenä kansana (Hes. 37:22), muuttuisi autiomaasta vehreäksi puutarhaksi (Hes. 36:34-35; Jes. 51:3) ja muodostaisi ”tavattoman suuren armeijan” (Hes. 37:10, KJV). Joka ainoa näistä asioista on toteutunut.

Milloin tämä kaikki tapahtuu?

Mutta niin hämmästyttäviä kuin nämä toteutuvat profetiat ovatkin, niin se, mikä on yllätys useimmille, on, että milloin Jumala sanoi niiden toteutuvan, koska heprealaiset profetiat suoraan yhdistivät Israelin jälleensyntymisen Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen.

Hoosean kautta Jumala sanoi, että Israelin kansa on oleva kauan ilman kuningasta, uhreja, pyhiä pilareita ja pappeja ja sitten he palaavat maahan ja etsivät Jumalaansa ja Messiastaan viimeisinä päivinä (Hoos. 3:4-5). Joel sanoi, että maailman armeijat kokoontuvat yhteen Harmageddonin taistelua varten ”aikana, jolloin Jumala kääntää Juudan ja Jerusalemin kohtalon” tuoden kansansa takaisin kansojen seasta, jossa he olivat hajotettuina (Joel 3:1-2). Toisin sanoen, kun Jumala palauttaa Israelin kansan, niin Harmageddon ja lopunaika seuraavat pian.

Jumala lupasi, että juutalaiset palaavat maahan ja erämaa kukoistaa (Jes. 35:1). Sitten Herra palaa tuhoamaan Israelin viholliset (Jes. 35:2-4). Jeremian kautta Jumala lupasi koota laumansa jäännöksen kansoista, jonne hän oli ajanut heidät ja tuoda heidät takaisin maahan (Jer. 23:3-4). Sitten Hän lupasi herättää kuningas Daavidin vanhurskaan jälkeläisen, kuninkaan, joka hallitsee maata viisaudella (Jer. 23:5-6). Tämä on kauan odotettu Messias ja Hän tulee hallitsemaan ”kun kansa asuu omassa maassansa” (Jer. 23:7-8).

Jesajan kautta Jumala lupasi palauttaa Israelin valtion ja nostaa sen lipun kansakuntien keskuudessa (Jes. 11:12). Kun se toteutuu, niin Jumala sanoo, että ”susi asuu lampaan kanssa” ja ”leopardi makaa vuohien vieressä”. Jopa vauva leikkii kobran kanssa, eikä se pure! (Jes.11:6-9). Daavidin valtaistuimen perillinen (Jeesus Kristus) hallitsee kansakuntia ja muuttaa maailman rauhan ja tyyneyden paikaksi (Jes. 11:10). Tämä kuvailee Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa. Milloin sitten Hänen valtakuntansa tulee? Sen jälkeen, kun Hänen kansansa on palautettu ”kaukaisista maista” ja ”maan ääristä” (Jes. 11:11-12) ja sen jälkeen, kun Israel on jälleensyntynyt yhtenä yhdistettynä kansakuntana (Jes. 11:13).

Eikä tässä kylliksi, Jeesus sanoi, että kun juutalaiset palaavat maahan, he saavat takaisin Jerusalemin hallinnan. Hän sanoi, että pakanat tallaavat Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Kun tämä tapahtuu, Hän sanoi sen olevan merkki Hänen paluustaan (Luuk. 21:24). Vuonna 1967 Israelin valtio otti haltuunsa Jerusalemin ensimmäisen kerran 1897 vuoteen. Sattumaltako? Ei. Jeesus sanoi, että se sukupolvi, joka todistaa näitä tapahtumia, ei mene pois, ennen kuin Hän palaa (Luuk. 21:32).

Tänä vuonna nykyinen Israelin valtio juhlii 71. vuosipäivää perustamisestaan. Siitä on 52 vuotta, kun Israel otti jälleen Jerusalemin hallinnan. Kuinka monta vuotta voi mennä, ennen kuin se sukupolvi, joka todisti näitä tapahtumia, on mennyt pois? Kuinka monta vuotta vielä voi mennä, ennen kuin Jeesus palaa? Ei montakaan.

Miksi sillä on merkitystä?

Juutalaisten jälleenkokoaminen takaisin Israelin maahan on lopunajan tärkein merkki. 1878 vuoden ajan tätä merkkiä ei ollut olemassa. Tänä päivänä se on. Ajattele sitä ihmettä, jota se edustaa. Kautta historian valloitetut kansakunnat katoavat. Ne assimiloituvat ympäröiviin kansoihin. Missä ovat Israelin muinaiset naapurit? Missä ovat heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset? (4. Moos. 7:1)? Ne ovat kadonneet historiaan. Silti siitä huolimatta, että ovat olleet melkein 2000 vuotta ilman kotimaata, juutalaiset menestyvät edelleen. He säilyttävät edelleen ainutlaatuisen kulttuurisen, uskonnollisen ja etnisen identiteettinsä. Huolimatta melkein 2000 vuoden rehottavasta antisemitismistä, jota ilmensivät Espanjan inkvisitio, Venäjän pogromit ja natsien holokausti, juutalaiset ovat yhä maisemassa. Nyt he ovat jälleen maassa. Tämä ei ole yhtään vähemmän kuin moderni ihme. Se on selvä todistus koko maailmalle, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on ainoa tosi Jumala. Se on myös tärkein syy uskoa, että Jeesus tulee pian!

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus as well as the books Signs of the Second Coming and Racing Toward Armageddon. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

https://ericbarger.com/hughes.five.prophecy.htm
Suom. SK

Profetia täyttää Raamatun. Lopunajan profetia koskettaa jokaista tänä päivänä elävää ihmistä. Jeesus opetti sitä. Niin myös Johannes, Paavali, Pietari, Jaakob ja Juuda. Kuitenkin vain pieni osa seurakunnista opettaa tätä ratkaisevan tärkeää osaa Jumalan sanomasta sukupolvellemme.

Jotkut pastorit eivät opeta sitä teologisista syistä. He eivät usko siihen, luulevat, ettei se koske meitä, pitävät sitä vertauskuvallisena, tai vaikka minä. Toiset uskovat, että elämme luultavasti lähellä aikakauden loppua, mutta kieltäytyvät silti koskettamasta aihetta. He näkevät sen valinnaisena osana Jumalan opetussuunnitelmaa. Ota tai jätä.

Jeesus ei nähnyt sitä näin. Hän nuhteli fariseuksia ja saddukeuksia, että he eivät erottaneet ajanmerkkejä. Kun ilta tulee, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’ ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa.” (Matt. 16:2-3). Yli neljännes Raamatusta on profetiaa – paljon siitä vielä toteutumatta. Kuinka voimme antaa seurakunnille tasapainoisen käsityksen pyhistä kirjoituksista, jos jätämme pois niin tärkeän osan?

Seuraavassa viisi syytä, miksi monet pastorit kieltäytyvät opettamasta Raamatun profetiaa.

1: He eivät ymmärrä sitä

Ehkä palvelet pastorina ja uskot, että elämme lähellä Kristuksen paluun aikaa, mutta et tunne olevasi pätevä opettamaan niin isosta aiheesta. Kysy itseltäsi. Kuka kelpuutti sinut opettamaan Raamattua ollenkaan? Herra teki sen. Kun hän kutsuu, Hän myös varustaa. Hänen kutsunsa on Hänen varustamisensa. Jos Hän kutsui sinut pastoriksi, Hän myös varustaa sinut opettamaan koko Raamattua. Muistan ensimmäisen kerran, kun tunsin Herran johtavan minua opettamaan Ilmestyskirjaa. Ajatus moisesta yrityksestä tuntui musertavalta, mutta Jumala muistutti minua, että voin opettaa Ilmestyskirjaa aivan kuten mitä tahansa Raamatun aihetta – rukouksen ja tutkistelun kautta.

Hanki erilaisia kommentaareja. Et ole samaa mieltä kaikkien kanssa, joten sinun on arvioitava niitä keskenään. 5. Moos. 19:18 kuvailee tuomarien työtä kolmella sanalla: tutkikoot tarkoin asian”. 5. Moos. 3:14 sanoo, että tuomitessasi ”tutki, tiedustele ja kysele tarkoin”.

Pastorina teet näitä asioita säännöllisesti. Ennen kuin opetat mitään Raamatun osaa, sinä ”tutkit, tiedustelet ja kyselet tarkoin”. Tämä on sama asia. Tee kotitehtäväsi ja rukoile. Muista, että Hän on sinun Opettajasi ja Valmentajasi.

2: He pelkäävät loukkaavansa seurakunnan jäseniä

Nykypäivän seurakunnassa pastorit kokevat usein olevansa enemmän erotuomareita kuin opettajia. Ihmiset loukkaantuvat niin monista asioista; pastori pelkää, että häntä ammutaan. Ehkä tiedostamattaan sitä, hän alkaa saarnata tavoilla, joiden arvelee vähiten loukkaavan.

Toiset pastorit näkevät saarnan keinona saada ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi. Ihmiset, jotka tuntevat olonsa hyväksi, haluavat saada tunteen uudelleen, joten he tulevat takaisin. Kofeiini saa ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi, mutta kirkko ei ole Starbucks-kahvila.

Unohdamme, että Jumalan sana on miekka ja joskus se leikkaa kahtia. Jeesus sanoi:Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan(Matt. 10:34).

Adrian Rogers sanoi sen näin: ”Olen mieluummin totuuden jakama kuin harhan.”

Raamattu loukkaa. Jeesus loukkasi eliittiä ja uskonnollisia. Kuningas Ahab esitteli 400 väärää profeettaa valtaistuimensa edessä. He kertoivat hänelle mukavia uutisia, mutta yksi profeetta kertoi aina totuuden ja kuningas Ahab vihasi häntä siksi. Hänen nimensä oli Miika. Hän ennusti, että Ahab kuolisi, jos menisi taisteluun. Kuningas kuoli sinä päivänä ja 400 hyvän olon profeettaa pakenivat pelosta. (1. Kun. 22)

Jokaisen pastorin tulisi muistaa, että hänet on kutsuttu tiukempaan standardiin ja että hänellä on kaksinkertainen vastuu tuomiopäivänä. Me emme saa pyrkiä miellyttämään ihmisiä, vaan Jumalaa. Onpa kyseessä kultainen sääntö tai tempaus, niin totuus aina loukkaa jotakuta. Tosiasia kuitenkin on, että – Jeesus tulee takaisin! Pastoreilla on velvollisuus puhua tämä totuus ja sekä varoittaa että rohkaista seurakuntalaisiaan.

Tahallinen loukkaaminen ei kuitenkaan koskaan ole hyvä. Suurta osaa kiistelystä profeetallisen tulkinnan suhteen voidaan lieventää yksinkertaisesti saarnaamalla nöyryydellä. Näillä asioilla ei tule nostaa omaa profiilia. Kukaan meistä ei tiedä kaikkea. Älä kohtele erimielisiä kuin hulluja. Kunnioita heitä. Esitä näkemyksesi arvovallalla, mutta myös nöyryydessä, rukouksella kylvetettynä.

3: Ihmiset pelästyvät.

Raamatun profetia voi pelästyttää. Hollywood tekee rahaa pelottelemalla ihmisiä, joten se rakastaa apokalyptisia teemoja. Totuus voi olla pelottava. Eikö kuitenkin ole parempi olla peloissaan ja valmis, kuin onnellinen ja tuomittu?

Niitä, jotka tuntevat Herran, lopunaikojen ymmärtäminen auttaa pelkäämisen sijaan olemaan uskollisia. Paavali kirjoitti Timoteukselle:Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat (2. Tim. 4:8).

Opeta seurakuntasi ”rakastamaan Hänen ilmestymistään” ja he lakkaavat pelkäämästä.

Me ihmiset pelkäämme tuntematonta, mutta ilman jumalallista ilmoitusta emme koskaan tiedä mitään tulevaisuudesta yli sen hetken. jossa elämme. Emme ole ikuisen pelon tilassa, koska pystymme tarkastelemaan menneisyyttä ja sen perusteella päättelemään jotakin tulevaisuudesta.

Mutta me emme tiedä. Teemme viisaita arvauksia. Voit istua kotonasi lukemassa tätä ja kappale ”avaruusromua” putoaa taivaalta katon läpi ja osuu päähäsi. Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraava sekunti tai nanosekunti tuo.

Onneksi Jumala ei ole jättänyt meitä pimeään todella tärkeissä asioissa. Hän on antanut meille ilmoituksen. Yhdistämme lopunajalle ennustetut kauheudet sanaan ”apokalyptinen”. Tuo sana tulee verbistä, joka tarkoittaa ”paljastaa”. Kirjaimellisesti se tarkoittaa ”ilmestys”.

Jonkin paljastaminen antaa meille mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää. Se antaa meille suunnan ja kiintopisteen. Emme enää kompastele pimeässä, vaan alamme vaeltaa valossa. Dorothy ja hänen ystävänsä kävivät läpi monia koetuksia Oz’issa, mutta heillä oli aina ”keltainen tiilitie”. Tämän vuoksi he tiesivät aina, missä olivat ja mihin menivät. Se antoi heille suunnan. Olla eksyksissä vaarallisessa maassa on äärettömän paljon pelottavampaa kuin olla samassa paikassa kartan kanssa.

Katsot karttaa (Raamatun profetiaa) ja sanot: ”Okei. Pelottavaa, mutta sehän menee, niin kuin pitikin. Kaikki hyvin. Jumalalla on homma hanskassa!”

4: Ihmiset eivät ehkä maksa kymmenyksiä, jos luulevat lopun olevan lähellä

Lopunajan profetioiden tutkistelu ei saa ihmisiä asettamaan itsekkäitä tavoitteita Kristuksen edelle.

Päinvastoin. Jos seurakuntasi uskoo, että Herra tulee pian, he ovat vähemmän itsekeskeisiä ja enemmän jumalakeskeisiä. He ovat parempia seurakunnan jäseniä, parempia aviopuolisoita, parempia vanhempia, parempia ihmisiä ja myös parempia antajia. He eivät todennäköisesti kokoa aarteita itselleen vaan elävät anteliaasti. Heidän mielensä suuntautuu enemmän iankaikkisiin ja vähemmän ajallisiin.

Kun näemme profetian toteutuvan ajassamme, se muistuttaa meitä, että loppu tulee ja voi tulla piankin. Muistutus hänen pikaisesta tulemuksestaan on muistutus sijoittaa iankaikkisuuteen ja lopettaa yritykset rakentaa katoavaiselle (Matt. 6:19-21).

Puhuessaan tulevasta valtakunnastaan Jeesus sanoi: Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa” (Luuk. 21:34-36).

Kristuksen lääke ”päihtymyksen, juoppouden ja elatuksen murheiden raskauttamiseen” on ”rukoilkaa” ja ”valvokaa” Hänen tulemustaan. Mutta voit valvoa, vain jos tiedät, mitä on odotettavissa.

Lopuksi, jos olet pastori, joka saarnaa kymmenyksistä, sinun täytyy harkita uudelleen ja tehdä parannus. Raamattu sanoo sinusta todella pahoja asioita, joista lievin on ”palkkalainen”. Sinun täytyy tutkia profetiaa, jotta sinä ja seurakuntalaisesi saisitte iankaikkisuusperspektiivin ja alkaisitte koota kaikenlaisia aarteita taivaaseen.

Muista, että Jeesus on seurakunnan pää. Ole uskollinen ja julista koko totuutta ja Hän on uskollinen ja pitää huolen seurakunnastaan.

5: Pelko joutumisesta hörhöjen kategoriaan

Vääriä ja epäraamatullisia profetian opettajia on paljon. Heitä on radiossa, TV:ssä ja varsinkin internetissä! Mutta nämä eivät ole syitä välttää profetian opettamista. Harhat, liioittelut ja petkuttajat ovat parhaita syitä opettaa todellista asiaa. Seurakuntasi kuulee paljon hölmöyksiä. Sinun täytyy opettaa heille totuus, etteivät olisi haavoittuvia valheille.

Katsokaamme sitä nyt toiselta puolelta.

Profetia on ihmeellinen uskonpuolustaja

Profetiat Kristuksen ensimmäisestä tulemuksesta toteutuivat. Ne todistavat, että Raamattuun voi luottaa. Profetiat Hänen toisesta tulemuksestaan toimivat samalla tavalla, paitsi että saamme todistaa näitä tapahtumia omassa ajassamme ja usein omin silmin.

Näyttää, kuin näkymätön käsi liikuttelisi maailman kansakuntia täsmälleen oikeisiin asemiinsa globaalilla shakkilaudalla. Miten ihmeellistä onkaan nähdä sen tapahtuvan silmiemme edessä! Se vahvistaa uskoa ja vetää huomiotamme kohti Jumalaa.

Profetia on tänä päivänä paras evankelioimisen työkalu

Tulevaisuus kiehtoo meitä, koska siihen suuntaan olemme kaikki menossa. Raamattu sanoo paljon tulevaisuudesta, joten ihmiset todennäköisesti kuuntelevat, jos puhut profetiasta. Todisteet siitä, että Jeesus tulee pain, pakottaa kuuntelijat tunnistamaan Raamatun todenmukaisuuden ja antavat heille välähdyksen Kristuksen väitteiden suunnattomuudesta.

Jos Raamatun profetia on toteutumassa ajassamme, se tarkoittaa, että kaikki muukin Raamatussa on totta. Jeesus on todella Jumalan Poika ja todella kuoli meidän sijastamme, niin että syntimme voidaan antaa anteeksi. Raamatun profetian totuus ei jätä tilaa tämän maailman messiaan jäljittelijöille. Selviää nopeasti, ettei pelastusta ole missään muussa nimessä.

Oikein opetettuna se on motivaattori hyvän tekemiseen ja sydämen valmiuteen

Profetian ymmärtäminen antaa ikuisuusnäkökulman elämään. Se osoittaa meille oikean kontekstin, jossa arvioida elämässämme tapahtuvia asioita. Profetia tekee meistä vähemmän sitoutuneita ajalliseen ja valmiimpia investoimaan ikuiseen.

Pietari kirjoitti: Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista. (2. Piet. 3:10-12)

Profetian opetus korostaa, millaisia meidän pitäisi olla – käytökseltämme pyhiä ja hurskaita.

Muita syitä opettaa lopunajan profetiaa

Yhä uudelleen Jeesus kehotti opetuslapsiaan ottamaan esimerkkiä itsestään. Jakeessa Joh. 13:15 Hän pesee opetuslastensa jalat. Sitten Hän sanoo heille:Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.”

Antakaamme Jeesuksen olla esimerkki myös sen suhteen, mitä opetamme ja saarnaamme. Hän opetti paljon toisesta tulemuksestaan ja sitä edeltävistä merkeistä. Myös meidän pitäisi opettaa.

Jeesus sanoi usein: ”Valvokaa!”

Paavali kirjoitti: ”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. … Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.(1. Tess. 5:2, 4-6)

Rukoukseni on, että yhä useammat kristilliset seurakunnat ympäri maailman alkaisivat ”valvoa ja olla raittiita” niin, että se päivä ei yllättäisi niitä kuin varas.

Tom Hughes on Kalifornian San Jacinto’n 412 -kirkon johtava pastori. Hän on kirjailija, konferenssipuhuja ja TV-juontaja, joka tunnetaan selkeästä ja ytimekkäästä viestinnästä koskien Raamatun profetiaa ja nykytapahtumia.

 

Read Full Post »

The Seven-Year Tribulation: Is it, or Isn’t It?
By Gary Stearman 25.2.2019, suom. SK

Profeetallisissa piireissä on nyt käynnissä tärkeä keskustelu. Siinä syvennytään Jeesuksen itsensä jakeessa Matt. 24:21 ”suureksi ahdistukseksi” nimeämän ajanjakson kestoon.

Kestääkö ahdistus seitsemän vuotta, vai ainoastaan kolme ja puoli vuotta? Usein väitetään, että lukuisat Danielin- ja Ilmestyskirjan viittaukset: ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”, ”tuhatkaksisataakuusikymmentä päivää” ja ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, tukevat vain kolmen ja puolen vuoden ahdistusta. Heidän mukaansa nämä ovat todistus siitä, että tämä aika on vain puolet perinteisestä seitsemästä vuodesta.

Useista syistä pidämme edelleen kiinni perinteisestä opetuksesta, että todellinen ahdistus kestää täydet seitsemän vuotta.

Lisäksi luotettavat sananselittäjät ovat yksimielisiä, että sitä edeltää seurakunnan ylösoton jälkeinen siirtymäkausi. Tämä aika voisi olla jopa kolme vuotta tuoden maailmalle kymmenen vuoden hengellisen irstailun ja henkisen kuohunnan ajan, jota seuraa ennennäkemätön fyysinen katastrofi.

Asiaa koskevien Kirjoitusten tutkiminen osoittaa, että jotta ennustetut Ahdistuksen ajan tapahtumat voisivat täysin kehittyä, niin tietty aika täytyy kulua – varmasti enemmän kuin kolme tai neljä vuotta.

Tämä pätee Ahdistusta edeltävään ajanjaksoon, kuten myös Antikristuksen ilmestymiseen ja valtaannousuun. Kun seurakunta on poistettu ja Jumalan Pyhä Henki Hänen nykyisestä vaikutusvallan asemastaan, nämä avaintekijät voivat alkaa putoilla paikoilleen.

Sitten, ja vasta sitten, tietyt tekijät saavat aikaan ennustetun globaalin hallituksen ja sen keskeisten toimijoiden lopullisen sijoittelun – joista numero yksi on Antikristus itse.

Miksi on oltava Ahdistus?

Usein toistettu itsestäänselvyys on, että Ahdistus tulee erottaa ahdistuksesta yleensä.

Jobin kirjassa löydämme miehen, joka kärsii tällaisesta ahdistuksesta ystäviensä seuratessa tilannetta. Yhdessä he painiskelevat ratkaistakseen hänen ongelmansa. Elifas, yksi Jobin neuvonantajista, sanoo: ”…vaan ihminen syntyy vaivaan ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle” (Job 5:7). Tässä piinaavassa kuvassa hän maalaa ihmisen typeränä olentona, jonka luontoon kuuluu ajautua vaikeuksiin.

Todellisuudessa tämä onkin Raamatun kertomus, koska ihminen rikkomuksen kautta huomaa, että hänen elämäänsä leimaa jokin ahdistuksen muoto toisensa jälkeen.

Kuten Joh. 16:33 sanoo, Jeesus kertoi opetuslapsilleen käytännössä saman asian: Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Hänen sanansa ovat tarkoitetut lohduttamaan niitä, jotka Hän on valinnut, mutta ne myös ilmoittavat ihmisen maanpäällisen elämän hyvin todellisen seurauksen.

Tämän todettuamme on tärkeää vetää erillinen linja yleisen ahdistuksen ja erityisesti profetoidun ajanjakson välille, joka on tarkoitettu Daavidin huoneelle ja Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Muista, että Israel on hengellinen nimi, jonka Jumala antoi kahdentoista heimon isälle.

Silloin hän sanoi: ‘Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’” (1. Moos. 32:28)

Tämä lausunto annettiin tilanteessa, jossa Jaakobilla oli koko yön kestävä painiottelu Herran enkelin kanssa, joka antoi hänelle uuden kuninkaallisen nimen ja erityisen lupauksen. Tästä ajasta eteenpäin Israelilla ja hänen jälkeläisillään oli oleva erikoinen voima ja kutsumus.

Heillä oli myös Jumalan tuki, niin että riippumatta siitä, kuinka pahasti heitä vainottiin, heille taattiin aina lupaus ennallistamisesta. On vahvat perusteet, että tämä on syy tulevaan ahdistukseen. Jeremian luku 30 puhuu kauniisti Israelin ja Juudan lopullisesta palauttamisesta luvattuun maahan.

Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä ja he saavat periä sen” (Jer. 30:3).

Sama luku jatkuu kertoen heidän paluunsa ehdot. Jeremia maalaa pelottavan kuvan, josta tulee lause, joka on tullut edustamaan Ahdistusta erityisellä tavalla:

”Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän.” (Jer. 30:6-9)

Täällä näemme kaikki klassiset kuvat ahdistuksesta. Jeremia puhuu synnytystuskista, jotka liittyvät Israelin uuteen syntymiseen Maassa. Näemme myös, että puhutaan ”siitä päivästä”. Se on ”Herran päivä”, joka vapauttaa Israelin pakanoiden kahleista, joiden alaisena se on raatanut vuosisatojen ajan. Lopuksi Jeremia ennustaa Daavidin valtaistuimen ennallistamisen, jolle Jeesus asetetaan.

Tämä on nimenomaan profetia viimeisistä päivistä, joiden aikana Herra lunastaa Jaakobin – Israelin – ja tekee sen kanssa uuden liiton, joka ei ole kirjoitettu kivitauluihin, vaan hänen kansansa sydämiin.

Siten ahdistuksen tärkein tulos on Israelin ennalleen asettaminen Maahan. Se on ”Jaakobin vaivan” aika, ei ”pakanoiden”. Danielin suuressa profetiassa 70 vuosiviikosta näemme toisen kuvan tästä samasta ilmoituksesta:

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan, näky ja profetia vahvistetaan sinetillä ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Daniel 9:24)

Tässä lausunnossa on tärkeää nähdä, että se on tarkoitettu Israelille. Seitsemänkymmentä viikkoa (eli seitsemänkymmentä seitsemää) on suunnattu nimenomaan ”sinun kansallesi”, toisin sanoen Israelille ja ”sinun pyhälle kaupungillesi” eli Jerusalemille. Tämä on ajastettu profetia, jonka tärkein seuraus koskee vain Israelia, ei pakanoita.

Yllä oleva jae mainitsee kuusi erityistä tavoitetta, jotka ”70 viikon” jakso tuo Israelille. Ensiksi Israelin ”lainrikkominen” loppuu. Herra armollisesti vihdoinkin lopettaa sen vuosisataisen epäonnistumisen Jumalan liiton pitämisessä. Hänen saapumisensa viimeisen viikon lopulla tuo suuren sovituksen Hänen kansalleen Israelille.

Toiseksi ”synti” lakkaa. Israelin syntien vuosisadat pyyhitään vihdoin pois. Kolmanneksi sovitetaan ”vääryys”, jota Israel on osoittanut alusta saakka epäonnistuessaan Mooseksen lain pitämisessä.

Neljänneksi ”iankaikkinen vanhurskaus” tulee. Tämä on tietysti lupaus messiaanisesta valtakunnasta.

Viidenneksi Danielin ”näky ja profetia” lopulta toteutuu ja sinetöidään lopullisesti. Profeettojen lausunnoista tulee lopulta todellisuutta.

Kuudenneksi ”kaikkein pyhin” tuodaan väkevään todellisuuteen, kun Kristus ja Hänen temppelinsä muodostavat lähtökohdan tuhatvuotiselle valtakunnalle. Lopussa on oltava kirjaimellinen fyysinen temppeli.

Ensimmäiset 69 viikkoa ovat aika Baabelin vankeuden jälkeisestä Jerusalemin ennallistamismääräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Kun ne ovat kuluneet loppuun Danielin kansan nähdään menevän määrittelemättömään vainon aikaan. Tänä päivänä käytämme siitä nimitystä ”Diaspora”.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (KJV: the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary = tulevan ruhtinaan kansa hävittää kaupungin ja pyhäkön), mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan. 9:25,26)

Jerusalemin temppelin tuho (Francesco Hayes 1867)

Jerusalemin ja temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 Israel joutui katastrofiin toisensa jälkeen, kunnes heidät ajettiin lopulta ulkomaille etsimään selviytymistä monissa maissa. ”Tulevan ruhtinaan kansa” – roomalaiset – varmistivat, että Israel ja Juuda ajettiin maan ääriin. Mutta profetian loppu koskee tulevaa ruhtinasta, joka on roomalaisten geneettinen jälkeläinen, erityisesti temppelin tuhoajien, Tiituksen ja Vespasianuksen, kuningashuoneen. Hän on Antikristus. (Suomessa ei ilmeisesti vieläkään osata kääntää Raamattua, koska myös Raamattu Kansalle kääntää jakeen Dan. 9:26 samalla tavalla väärin kuin KR38. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät sen kuten KJV. Suom. huom.) Olemme toisaalla kuvailleet, kuinka seleukidien dynastia, johon kuului Antiokus IV Epifanes, avioitui näiden roomalaisten kuningashuoneiden kanssa. Antiokus, Antikristuksen esikuva, perusti sukulinjan, joka on tuova viimeisten päivien Antikristuksen. Nykyään tämä roomalainen sukuperä on levinnyt kattamaan koko maailman. Kukaan ei voi tietää hänen tarkkaa esiintymispaikkaansa, mutta pahan ruhtinaan sukulinja odottaa hetkeään historiassa.

Seitsemäskymmenes viikko

Tulee olemaan helppoa havaita Danielin 70. viikon alkaminen. Sen merkitsee se hetki, jolloin tuleva ruhtinas (Antikristus) tukee Jumalan muinaista liittoa Israelin kanssa. Se sisältää Aabrahamille annetun Maata koskevan liiton:

Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan. 9:27)

KJV-käännös, jota Stearman käyttää tässä artikkelissa: “And he shall confirm the covenant with many for one week: and in the midst of the week he shall cause the sacrifice and the oblation to cease, and for the overspreading of abominations he shall make it desolate, even until the consummation, and that determined shall be poured upon the desolate (Ja hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi: ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin ja iljetysten leviämisen vuoksi hän tekee sen autioksi jopa täyttymykseen saakka ja se, mikä on päätetty vuodatetaan aution päälle” Dan. 9:27).

Geri Ungurean, messiaaninen juutalainen, jonka artikkeleita on paljon sivustolla Rapture Ready, esittää eräässä artikkelissaan tällaisen käännöksen:

”He will confirm a covenant with many for one ‘seven.’ In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering. And on a wing of the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.” (Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ‘seitsemän’ ajaksi. ‘Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä.)

Jälleen näemme, että tämä seitsemäskymmenes ”seitsemän” (”viikko”) on suunnattu nimenomaan kohti profetian täyttymistä Israelissa. Siihen liittyy temppeliuhraaminen, joka on saastutettu pahoilla ja okkulttisilla iljetyksillä, joita on selvitetty muissa Antikristusta koskevissa kohdissa.

Tärkeintä on kuitenkin, että näemme sen, että teko, joka aloittaa viikon, on Antikristuksen suorittama liiton vahvistaminen. Siihen saakka, kunnes hän tekee tämän teon, koko viikko lepää täyttymättömänä.

Perustellessaan lyhennettyä ahdistusta jotkut ovat ehdottaneet, että osa viikosta olisi kulunut jo Herran ensimmäisen tulemuksen aikana, mutta se ei yksinkertaisesti voi olla näin. Jos olisi, niin hänen ei voitaisi sanoa vahvistavan liiton yhden viikon ajaksi.

Herra haluaa, että kansallinen Israel luottaa täydellisesti Hänen johtoonsa. Deuteronomian neljännessä luvussa (5. Moos. 4) Mooses selittää kansalleen, miksi heidän täytyy pitää Hänen käskynsä. Hän profetoi, että tulevaisuudessa heidän laiminlyöntinsä johtaisi heidän hajottamiseensa maailman kansojen keskuuteen. Tämä profetia sisältää seuraavan lausunnon:

”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.” (5. Moos. 4:30,31)

Tässä ahdistuksen jakso tunnistetaan useiden vuosituhansien tottelemattomuuden huipentumaksi. Mooseksen tarkoitus on kuitenkin antaa kansansa tietää, että jopa koko tuon ajan jälkeen Jumala ei unohda heidän kanssansa tekemäänsä liittoa.

Kaikki, mitä Hän haluaa, on, että he vilpittömästi katuvat ja tunnustavat Hänen valtansa ja riittävyytensä. Jakeessa Daniel 12:7, joka viittaa ahdistuksen jakson toiseen puoliskoon, näemme saman ajatuksen ilmaistuna:

”Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.’” (Dan. 12:7, Raamattu Kansalle)

Tässä ”pyhän kansan” (Israel) voiman ”murskaaminen” kertoo meille, että tämä kärsimyksen pidennys Antikristuksen vallan alla on julma välttämättömyys. Vasta mitä ankarimpien koettelemusten jälkeen Israelin jäännös lopulta kumartaa Jumalaansa ja Kuningastaan.

Vuosisatojen ajan he ovat itsepäisesti tarrautuneet omaan ”voimaansa” luottaen Jumalan huolenpidon asemesta omiin kykyihinsä ja hyveisiinsä. Kuten näemme, niin Danielin profetia yhdistää yksiselitteisesti heidän itseluottamuksensa murtamisen seitsenvuotisen ahdistuksen täydelliseen kehittymiseen.

On oltava Ahdistuksen aika, koska se on mekanismi, jonka kautta Herra ennallistaa Israelin ja perustaa Valtakunnan.

Muita syitä ahdistukselle

Kautta Vanhan Testamentin on lukuisia profetioita, jotka yhdistävät Ahdistuksen jakson Israeliin. Mainitakseni muutamia, Joel, Jesaja, Hesekiel, Amos ja Sakarja viittaavat Herran päivään, tai jopa ”suureen ja peljättävään Herran päivään” (Joel 2:31) ennennäkemättömän mullistuksen aikana, joka aloittaa todellisuuden uuden järjestyksen maan päällä.

Kuten edellä totesimme viittauksessa Jaakobin vaivaan nämä profetiat keskittyvät aina Israeliin. Deuteronomiassa on viittauksia ahdistukseen eli vaivaan. Jesaja ja Jeremia viittaavat synnytystuskiin, jotka tuovat esiin uuden Israelin, joka vihdoin omistaa Abrahamille luvatun maan.

Jesaja kutsuu sitä myös ”Herran päiväksi” ja ”koston päiväksi”. Toisaalla siihen viitataan ”hädän, hävityksen, pimeyden ja vihan päivänä”. Epäilemättä sen tärkein seuraus koskee kansakuntaa, jonka kautta se ilmoitettiin maailmalle, nimittäin Israelia.

Kohdassa Luukas 21:22-25 Jeesus yhdistää ahdistuksen jakson pakanoiden vallan aikakauden loppuun ja Israelin nousuun uudelleen:

Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.”

Samaan aikaan ahdistus lopettaa pitkän oikeudellisen sokeuden ajan, joka on asetettu Israelille rangaistukseksi, koska se ei pitänyt Mooseksen lakia ja hylkäsi Jeesuksen, Messiaansa. Room. 11:25 tekee selväksi, että pakanain talouden loputtua Israelin sokeus lakkaa:

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”

Ahdistus tuo myös ennennäkemättömän messiaanisen odotuksen ajan, mikä johtaa valtavaan herätykseen. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo hengellisen etujoukon sinetöimisestä, joka on peräisin Israelin kahdestatoista heimosta – 144 000. Heidät näytetään suuren, koko maailman kattavan, herätyksen yhteydessä. Kun Israel korotetaan valta-asemaan yli pakanamaailman, niin Ahdistus myös puhdistaa maan jumalattomista ja jumalattomuuden vaikutuksesta, kuten nähdään kohdassa Jesaja 13:6-11:

Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Sentähden herpoavat kaikki kädet ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.”

Yksi supermies – seitsemän vuotta

Olemme jo tarkastelleet Danielin 70. viikon alkua aikana, jolloin Antikristus vahvistaa Israelin liiton. On syytä toistaa, että koska tämä teko aloittaa viikon, se käynnistää tapahtumaketjun, joka kestää seitsemän vuotta.

Tätä kirjoitettaessa viikko odottaa toteutumistaan. Jotkut ovat sanoneet, että koska tähän seitsenvuotiseen viikkoon viitataan vain kerran koko Raamatussa (Dan. 9:27), niin se ei anna riittävää näyttöä, että ahdistus todella olisi seitsenvuotinen. Kuten edellä todettiin, he perustelevat siksi kolmen ja puolen vuoden kestoa.

Danielin täydellinen selitys Antikristuksen hallinnosta annetaan kuitenkin vasta luvussa 11. Tämän luvun 45 jaetta on omistettu selostukselle hallitsevista voimista, jotka polveutuivat Aleksanteri Suuresta hänen vuonna 323 eKr. tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Jakeen Dan. 11:3 ”sankarikuningas” Aleksanterista tuli maailman valtaavan armeijan johtaja.

Daniel kirjaa neljä kenraalia, Kassandros, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos, joiden kesken valtakunta sen jälkeen jaettiin. Mutta tultaessa puoliväliin lukua vain Ptolemaios ja Seleukos on mainittu. Lähestyttäessä luvun loppua fokus tarkentuu yksin Seleukokseen ja dynastiaan hänen jälkeensä. Tämän dynastian pahamaineisin jäsen on Antiokos IV Epifanes (jakeen 21 ”kelvoton”), jolle on omistettu laaja kuvaileva osuus.

Jakso Dan. 11:21-35 on omistettu Raamatun yhdelle tarkimmista Antikristuksen profiileista. Antiokos on tämän pahan miehen esikuva tulenpalavan Israelin vihansa täysin valtaamana. Hän yrittää jopa kaataa heidän ”pyhän liittonsa” Jumalan kanssa, mutta Antiokos on vasta esikuva siitä synkästä todellisuudesta, joka nousee Ahdistuksen päivinä.

Jakso Daniel 11:36-45 tuo meille sitten katsauksen tuohon todellisuuteen – ns. ”omapäisen kuninkaan” profetian. Lähes kaikki luotettavat selittäjät näkevät tämän kuninkaan Antikristuksena. Hän on äärimmäinen suuruudenhullu, joka korottaa itsensä jopa Jumalan yläpuolelle. Danielin profetia paljastaa hänet kummallisen vallan vieraaksi mieheksi, joka on antautunut pimeisiin menoihin ja himokkaisiin taipumuksiin:

Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.” (Dan. 11:36-39).

Tämä profetia näyttää Antikristuksen hänen hallintonsa kehittymisvaiheessa. Hänellä on vapaus toteuttaa tahtoaan ja ryhtyä mitä julkeimpaan itsensä korottamiseen. Lisäksi hänellä on ilmeisesti valta puhua ihmeellisen voimakkaita sanoja Jumalaa vastaan – hän haastaa Jumalan ja näyttää jonkin aikaa voittavan! Eikä se lopu tähän, hänen sanotaan ”menestyvän” koko Ahdistuksen ajan. Eli vaikka kaikenlaiset fyysiset ja hengelliset mullistukset raunioittavat maailmaa, hänen suunnitelmansa onnistuvat jopa Ahdistuksen loppuun saakka.

Hän seisoo ainutlaatuisena ja ilmiömäisenä ihmisenä, jonka valta ja päämäärä lopulta paljastuu kokonaan satanistiseksi. Riippumattomana perheestä tai perinteisestä uskosta Jumalaan hän seisoo lopullisena arkkivihollisena, jota ei mikään vastuu paina.

Epäilemättä hän herättää uudelleen muinaisten pakanallisten jumalien palvonnan. Ja vielä enemmän, maailma näkee hänet älykkäiden muukalaisvoimien valtuuttamana, jotka ehkä esittäytyvät ihmiskunnan muinaisina luojina, nyt palanneina tarkastamaan työtänsä ja saattamaan sen uudelle evoluution tasolle. Joka tapauksessa Antikristus varmasti vahvistaa ihmiskunnan nykyajan mytologioita, joihin kuuluu laajalle levinnyt usko, että okkulttiset muukalaisten tiedustelupalvelut ovat läsnä ja tarjoavat ihmiselle uuden elämän toivon. On selvää, että jakeet 36–39 puhuvat sellaisten tapahtumien etenemisestä, jotka tuovat Antikristuksen zeniittiinsä, jota Jeesus jakeessa Matt. 24:15 kutsui ”hävityksen kauhistukseksi”.

Mutta Jeesus asettaa tämän tapahtuman Ahdistuksen puoliväliin, ei loppuun. Hän varoittaa Juudeassa olevia (ei pakanamaailmaa) pakenemaan vuorille, kun näkevät tämän temppelin häpäisemisen. Hän varoittaa heitä pysähtymästä ottamaan tavaroitaan, ja pakenemaan henkensä edestä. Sitten Hän sanoo:

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21).

Toisin sanoen, pahin osa kärsimyksestä tulee hävityksen kauhistuksen jälkeen! Tavallisesti ajatellaan, että tämä otsikko edustaa ahdistuksen toisen puoliskon tuomioita. Antikristuksen valtaan asettaminen, poliittinen vakauttaminen sodassa hänen vastustajiaan vastaan, taloudellinen kehitys ja jumaluuden vaatiminen – sekä suuri Ahdistus – ahtaassa ja rajoittavassa kolmen ja puolen vuoden jaksossa eivät jätä kylliksi aikaa kaikille profetoiduille tapahtumille. Palatessamme Danielin antamaan kuvaan huomaamme, että sama tarve koskee seitsemän vuoden jaksoa. Dan. 11:40-45 kertoo ajasta suurin piirtein silloin, kun hän ensi kerran alkaa julistaa jumaluuden vaatimustaan:

Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

Nämä jakeet tekevät selväksi, etteivät kaikki hyväksy hänen vaatimustaan maailman johtajuudesta. Eri vallat – etelän, idän ja pohjoisen kuninkaat – yrittävät torjua hänen suunnitelmansa. Hänet näytetään myös sodassa useiden Lähi-idän valtojen kanssa. Huomaa kuitenkin erityisesti jakeet 44 ja 45, joissa hänen joukkonsa lähetetään tuhoamaan nuo viholliset – ”vihkimään heidät tuhon omiksi”. Tässä alkuperäinen kieli osoittaa, että hän ”leikkaa heidät pois” tai ”pyyhkäisee heidät pois”. Sitten hän perustaa päämajansa ”merten välille”, eli Välimeren ja Kuolleenmeren välille. Hän asuu Jerusalemissa ”ihanalla pyhällä vuorella”. Toisin sanoen, hän hallitsee Siionin Vuorelta. Hän on voittoisa.

Kaikki tämä on tapahtunut ennen hänen lopullista jumalaksi julistautumistaan. Mistä tiedämme sen? Koska seuraava jae – Dan. 12:1 – on yhtä selvä viittaus Ahdistuksen toiseen puoliskoon, kuin mikä tahansa Raamatusta löytyvä:

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” (Dan. 12:1).

Mihin aikaan?

Tässä meidän on esitettävä kysymys edellä olevassa jakeen sanoista ”siihen aikaan”. Meidän on yksinkertaisesti tiedettävä, mitä aikaa tarkoitetaan. Ja aika osoitetaan selvästi kontekstilla, johon se viittaa, nimittäin aikaan, jolloin Antikristus nousee valtaan, hänen jumalaksi julistautumiseensa ja hänen menestyksekkääseen kampanjaansa vihollisiaan vastaan. Tämä on edellisissä jakeissa – Dan. 11:36-45 – esitetty ajanjakso.

Kaikki nämä yksityiskohdat on ratkaistava, ennen kuin hän voi nousta Ilm.13 luvun surullisenkuuluisaksi despootiksi. Tässä me näemme ”sen ajan” kaikkein väkivaltaisimman jakson – seitsemän vuoden toisen puoliskon – alkamisena. Ja ”siihen aikaan” Miikaelin, arkkienkelin, joka taistelee Israelin ja Jumalan puolella, sanotaan nousevan ja aloittavan puolustamisensa tosissaan.

Tämä vastaa täsmälleen kohtaa Ilm. 12:6-8 ja tapahtumia, jotka selvästi merkkaavat Danielin 70. viikon toisen puoliskon alkamisen:

Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.” (Ilm. 12:6-8)

Tässä 1260 päivää (kolme ja puoli vuotta) vastaavat tarkalleen Danielin mainitsemaa ajanjaksoa. Se on Jaakobin vaivan aika, jolloin Israel menee piiloon. Tämä ei olisi voinut tapahtua Antikristuksen ylivallan aikana, kun hän oli syventynyt asemansa turvaamiseen ja valvomaan pakanavaltoja, jotka pyrkivät voittamaan hänet.

Itseasiassa Daniel 12:5-7 viittaa tähän kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoon ilmaisulla ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”. Toisin sanoen, siitä hetkestä, kun Antikristus perustaa päämajansa Siionin vuorelle, ahdistuksen loppuun on kolme ja puoli vuotta:

Sitten minä, Daniel, näin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen heistä sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vesien yläpuolella: ’Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden toteutumiseen?’ Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen (KR38: hajotus) on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.(Dan. 12:5-7, Raamattu Kansalle)

Kuten edellä mainittiin, tämä ”hajotus” eli ylpeän Israelin itsevarman ylimielisyyden murskaaminen tapahtuu ahdistuksen jakson lopussa, ei alussa. Tässä esitetty kysymys on: ”Kuinka kauan on vielä loppuun?” On täysin selvää, että kyseinen aika on laskettava siitä hetkestä, jolloin Antikristus perustaa palatsinsa merien välille, ahdistusjakson loppuun.

Vastaus on kolme ja puoli vuotta edellytyksellä, että lopussa on lisäaika. Korostaakseni tätä, Daniel 12:11 mainitsee jälleen hävityksen kauhistuksen:

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” (Dan. 12:11).

Öljymäen puheessa (Matt. 24) Jeesus kehottaa Juudeassa olevia pakenemaan nähdessään tämän kauhistuksen. Vertailukohdat Danielissa, Matteuksessa ja Ilmestyskirjassa vahvistavat, että Antikristus tarvitsee huomattavan paljon aikaa – vähintään kolme ja puoli vuotta – valtansa vahvistamiseen. Sen jälkeen Israelia vainotaan toiset kolme ja puoli vuotta. Se tekee seitsemän vuotta ynnä lisäaika:

Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan. 12:12).

Danielille kerrotaan tässä, että ahdistuksen jälkimmäisellä kolmen ja puolen vuoden jaksolla olisi lisäys. Ensinnäkin, jakeessa 11 kerrotaan vielä 30 päivästä, jolloin kokonaissumma on 1290 päivää. Sitten jakeessa 12, meitä valistetaan, että sen jälkeen on siunaus niille, jotka odottavat, kunnes on kulunut 1335 päivää.

Tämä tekee ahdistuksen jälkipuoliskon kolmen ja puolen vuoden pituiseksi, johon lisätään vielä kaksi ja puoli kuukautta. Useimmat tutkijat ovat sillä kannalla, että tämä lyhyt jakso menee Kristuksen tulemukseen Ahdistuksen lopussa.

Mikä sitten on se siunaus? Mahdollisesti se on aika pedon ja väärän profeetan tuomitsemiselle ja syytteeseen asettamiselle, kuten Ilm. 19 kertoo. Mikä se sitten onkin, niin se ulottuu Danielin 70. viikon seitsemän vuoden tuolle puolelle.

Viikon ensimmäinen puolisko

Ottaen huomioon, että ahdistuksen jälkeen on profeetallisesti tärkeä jakso, niin voisiko sellainen olla myös ennen seitsemää vuotta? Kun kysymyksessä on nimenomaan Antikristus, niin kuinka paljon hänen kehityksestään tapahtuu ennen liiton vahvistamista Israelin kanssa (Dan. 9:27)? Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, Antikristus ratsastaa esiin valloittajana:

Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan” (Ilm. 6:2).

Tässä väärä messias ratsastaa esiin valloittajana. Tämä sinetti merkitsee hänen imperiumin rakentamistoimiensa aloittamista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida varmasti sanoa, että hän on vahvistanut liiton Israelin johtajien kanssa. Antikristuksen valkoinen hevonen ja sitä seuraavat kolme muuta hevosta, näyttävät merkitsevän vasta pahan imperiumin pelkkiä alkeita. Hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen taistella Jumalan kahden todistajan ja pakanamaailman armeijoiden kanssa ja sitten paljastua yliluonnollisesti Saatanan inkarnaatioksi.

Tri. Arnold Fruchtenbaum’in sanat kirjassa The Footsteps of the Messiah sopivat tähän mitä parhaiten:

”Joten kun Antikristus allekirjoittaa seitsemän vuoden sopimuksen Israelin kanssa, niin viimeinen viikko, eli Jumalan profeetallisen kellon viimeiset seitsemän vuotta Israelille, alkavat tikittää. Tämä ja vain tämä on lähtökohta ahdistuksen seitsemälle vuodelle. Tämän valossa pitäisi olla hyvin selvää, ettei se ole tempaus, joka aloittaa ahdistuksen. Kuten on jo osoitettu, niin tempaus tapahtuu jonkin verran ennen ahdistusta. Se voi tulla juuri ennen ahdistusta, tai se voi tulla useita vuosia ennen ahdistusta.”

Muutkin tunnetut selittäjät pitäytyvät tähän samaan näkemykseen. Jos tempaus tapahtuisi esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta ennen ahdistusta, niin salaperäisen Babylonin maailmanlaajuinen hallitus voisi aloittaa fuusiojakson, joka loppuisi hyvissä ajoin, ennen kuin Antikristus vahvistaa liiton ja Danielin 70. viikko alkaa.

Niinpä kun Antikristus ratsastaa esiin sodan punaisella hevosella, taloudellisen romahduksen mustalla hevosella ja kuoleman hallavalla hevosella, niin se tapahtuu olemassa olevan geopoliittisen järjestelmän purkamiseksi. Myöhemmin hän korvaa tuhoamansa järjestelmän omallaan – tunnistamismerkkien ja despoottisen kontrollin saatanallisella järjestelmällä.

10 vuotta plus?

Tempauksen hetkestä Danielin 1335 päivän loppuun aikaa voisi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta. Sitä voi olla paljon vähemmän, mutta tietyt esikuvalliset ennakkotapaukset viittaavat mieluummin pitempään kuin lyhempään aikaan. Yksi asia on varma, globaalia hallitusta ei voida perustaa ilman taistelua. Danielin profetia viittaa tähän hyvin selkeästi!

Sitä ei myöskään voida perustaa yhdessä yössä. Valtuuksien ja sopimusten lujittaminen voimakkaiden ryhmittymien kanssa vie aikaa. Vasta sitten Antikristus pystyy lupaamaan jotakin.

Tietysti hänen lupauksensa Israelille ja hänen liitonvahvistamisensa ovat 70. viikon käynnistävä tekijä. Lopuksi, Paavalin profetiassa Antikristuksesta, näemme juuri tämän kuvan. Hänen ”laittomuuden ihmistään” ei voida paljastaa, ennen kuin tietyt edellytykset ovat täyttyneet. Tältä osin hänen profetiansa on varsin yksiselitteinen:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2.Tess. 2:3,4).

Paavali kertoo tessalonikalaisille, että ”se päivä” (Herran päivä) ei voi tulla välittömästi eikä ilman varoitusta. Hän sanoo, että kaksi asiaa täytyy tapahtua ensin.

Ensiksi, ”luopumuksen” täytyy tulla. Monta keskustelua on syntynyt siitä, mitä tämä tarkoittaa. Jotkut ovat sanoneet, että sana viittaa täysimittaiseen luopumiseen, eli luopumiseen uskosta Jumalaan. Toiset ovat sanoneet, että kreikan verbi tässä voi viitata ”lähtemiseen” eli pois menemiseen. Niin sanoessaan he julistavat käsitystä, että se on tempaus, johon tässä viitataan. Kuinka onkaan, niin sanotaan, että kuluu määrittelemätön aika tämän ”luopumuksen” ja Ahdistuksen välillä.

Toiseksi ”laittomuuden ihmisen” – Antikristuksen – täytyy ilmestyä. Ja on tunnustettava, että tämä on vasta hänen ilmestymisensä alku maailmalle. Tämän jälkeen, kuten olemme huomauttaneet, hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen kaapata maailman valtajärjestelmät ja kääntää ne omaan käyttöönsä. Sitten hänen on vahvistettava liitto Israelin kanssa, ennen kuin Herran päivä (Ahdistus) voi alkaa.

On varmaa, että Danielin 70. viikko on kestoltaan täydet seitsemän vuotta, ynnä jonkin verran lisäaikaa alussa ja sen päättymisen jälkeen. Sitä edeltää määrittelemätön aika, mahdollisesti jopa kolme vuotta. Ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta kestävä puhdistusjakso seuraa seitsemän vuoden ahdistusta. Uskollisena uskovana seurakunnan ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen saat olla kiitollinen, ettet koskaan tule henkilökohtaisesti kärsimään Antikristuksen vallan alla. Jo kauan ennen, kuin maailma hänet tuntee – kauan ennen kuin hän vahvistaa liiton Israelin kanssa – sinä tulet olemaan kotona Herran luona.

Et myöskään tule kokemaan Ahdistuksen ajan mullistuksia. Sinä olet Hänen kanssansa katselemassa, kun Hän valmistelee maaplaneettaa valtakunnan aikaa varten.

Read Full Post »

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

  1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
  2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

  1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
  2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

  1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
  2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
  3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
  4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
  5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

  1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
  2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
  3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

Threshold
By Alice Childs, 20.2.2019, suom. SK

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi…. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2. Tim. 3:1-9; 12-13)

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:22-23).

Kaikki tuntevat sen. Jotakin on tulossa. Kaikkialla tässä maassa, itseasiassa kaikkialla maapallolla, ihmiset tuntevat, että ihmiskunta kyhjöttää valmiina jonkinlaisen läheisen ”tapahtumahorisontin” kynnyksellä.

Merkkejä, jotka enteilevät tätä tulevaa tapahtumaa on valtavasti ja ne ovat pahaenteisiä. Aina on ollut sotia, luonnonkatastrofeja ja väkivaltaa, mutta jos katsoo 1900-luvun historiaa ja kahta ensimmäistä 2000-luvun vuosikymmentä, niin voi nähdä äkillisen vajoamisen sellaiseen, jota Raamattu kutsuu ”lopunajaksi”. Ensimmäisen ja toisen maailmansotien tulemisen myötä asiat näyttivät syöksyvän valtavasti alaspäin alati kasvavaan kaaokseen, turmelukseen ja väkivaltaan. Ensimmäistä kertaa historiassa ensimmäisen maailmansodan tulemuksen myötä käytiin sotia, jotka sulkivat piiriinsä lähes kaikki maailman kansakunnat. Sotiminen astui uuteen ja paljon tappavampaan teatteriin.

Sitten tulivat alkuvaiheet sellaisten hajoamiselle, joita oli ajateltu ”sivistyneinä” yhteiskuntina ja valtioina.

1960-luvun alkamisen myötä Amerikan viattomuuden hävitti Vietnamin konflikti – järjetön murhenäytelmä, jota hallitus ei halunnut myöntää sodaksi. Tuloksena romahduksesta, joka oli Vietnam, ja traagisesta lähes 59 000 Amerikan hienoimman ja parhaimman nuoren miehen ja naisen menettämisestä, vihan ja kapinan siemenet, jotka kylvettiin pettyneeseen sukupolveen, löysivät hedelmällisen maaperän, jossa kasvaa.

Nuoren pettyneen sukupolven viha ja toivottomuuden tunne tekivät tuon koko sukupolven kypsäksi marxilaisen/kommunistisen maailmankuvan soluttautumiselle, jossa mädäntyä (fester) ja kasvaa. Tässä kansallisessa kansalais- ja rotulevottomuuksien ajassa Amerikan seurakunta kadotti pallon, mitä tulee lastensa ja nuortensa opettamiseen ja juurruttamiseen terveeseen oppiin. Euroopan seurakunta oli jo täydellisesti hukannut pallon aikaisemmin.

Amerikan myrskyisän 60-luvun aikana kapinan siemenet löysivät hedelmällisen maaperän ja ensimmäiset pyörremyrskyn vääristävät tuulet, joita me kansakuntana korjaamme nyt lähes 60 vuotta myöhemmin, alkoivat kasvaa katkerassa maaperässä.

Amerikassa, kuten myös kaikkialla Euroopassa, kapinan ja pettymyksen mädättävä myrkky iti ja alkoi nopeasti kukoistaa. Tästä katkerasta hedelmästä saattoi nähdä todisteita musiikissa, pukeutumisessa, tavoissa ja asenteissa – ”vastakulttuurin” muuttuvissa maailmankatsomuksissa, moraalin ja tapojen karkeassa ja vihaisessa pois heittämisessä amerikkalaisen ja globaalin kulttuurin jokaisella osa-alueella.

Amerikassa ”Leave it to Beaver” (Jätä se majavalle) oli out ja Woodstock oli in. Julkisessa koulutuksessa Raamattu oli out ja John Dewey’n sosialismi in. Seurakunnissamme terve oppi oli out ja korkeampi kritiikki in. Raamatun totuutta sanottiin ”liian ahdasmieliseksi” ja Lethe’n vesissä – noissa tummissa vesissä, jotka olivat laiton huumekulttuuri – kukoistavan idän mystiikan ja transsendenttisuuden esoteerinen houkutus kulki käsi kädessä mystiikan, okkultismin ja esoteerisen kanssa.

1960-luvun vapautetussa seksuaalisen halun kulttuurissa elämän pyhyys sai kuolettavan iskun korkeimman oikeuden myönteisellä päätöksellä Roe v. Wade -oikeudenkäynnissä. Tämä päätös koskien valtion oikeuttamaa syntymättömien murhaamista pystytti nykyiset ruostumattoman teräksiset MOOLOKIN alttarit, jotka tähän mennessä ovat teurastaneet yli 60 miljoonaa vauvaa pelkästään Amerikassa ja maailmanlaajuisesti luku on nopeasti lähestymässä TUHATTA MILJOONAA. Julmuus, joka on seuraus lähes kuudesta vuosikymmenestä Roe v. Wade -lakia, on nyt ulottanut laillistetun vauvan kiduttamisen ja murhaamisen täysiaikaisiin vauvoihin ennen ja jälkeen synnytyksen.

1960-luvun jälkeen toisen Timoteuskirjeen mainitsemat ”vaaralliset ajat” ovat laajentuneet eksponentiaalisesti. Kuin mätänevän ruumiin haju, mätänemisen löyhkä on nyt räjähtänyt täysin avoimeksi syösten hengellistä ja moraalista turmelusta, joka on saastuttanut jokaisen mantereen maan päällä.

Ei vain ihmiskunta ole laskenut omega-pisteeseen, vaan itse luontokin on kuolintuskissaan. Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat lisääntyneet suuresti ja tulleet PALJON tuhoisemmiksi. Tuhoisat metsäpalot, armottomat tulvat ja mutavyöryt, ennennäkemättömän tuhoisat hurrikaanit (taifuunit & syklonit); tsunamit, kasvava vulkaaninen aktiviteetti; eksponentiaalisesti lisääntyvät maanjäristykset, voimakkuudeltaan yli 6 astetta; tornadot – kaikki ovat kasvussa sekä tiheydeltään että ankaruudeltaan. [Lue tähän liittyen artikkeli Kaikki kiihtyy loppua kohti mentäessä.]

Luonnossa pelkkien kala- ja lintukuolemien määrät merissämme ja taivaallamme ovat ennennäkemättömiä, ja valtavan vähän jos lainkaan, uutisoituja. Maailmanlaajuisesti on myös valtavia matelijoiden, sammakkoeläinten ja nisäkkäiden miljoonittaisia kuolemia.

KAIKKI nämä asiat ovat kirjaimellisesti räjähtäneet ennennäkemättömässä määrin (ennennäkemätön; jälleen tuo sana, mutta se on HEIDÄN sanansa – sana, jota tiedemiehet, ekologit ja ilmastotutkijat käyttävät nyt yhä useammin).

Eläinkuolemien kasvavan paljouden lisäksi maailmaa järkytti vuonna 2011 maanjäristys ja sen seurauksena tsunami, joka aiheutti sen, että kolme kuudesta pahasti vaurioituneesta ydinreaktorista sulivat ja tuhoutuivat täydellisesti Fukusiman ydinvoimalaitoksella Japanissa. Kiina-syndrooman kaltaisten sulamisten tuoma hävitys ja autioituminen on melkein tappanut Tyynenmeren vesi- ja merielämän. Tyynimeri, joka tuottaa valtavan osan maailman merellisestä ravinnosta on jo hyvin saastunut radioaktiivisista aineista, kuten strontium 90 ja cesium.

Muiden muassa näiden saasteiden tasot ovat nousussa johtuen Fukusiman onnettomuudesta, jota EI MILLOINKAAN saada hallintaan, ennen kuin Jeesus tulee ja uudistaa tämän maan tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tämän katastrofin lisäksi biologiset uhkat sekä luonnolliset että ihmisen aiheuttamat ovat laajalti palaamassa – virukset, kuten ebola; mutatoituneet influenssakannat; aiemmin hävitetyt sairaudet, kuten polio, tuberkuloosi, kolera, pilkkukuume, rutto, denguekuume muiden muassa ovat kaikki ilmestymässä uudelleen hälyttävässä määrin. Jokaisen näiden kohdalla tarvitaan vain yksi purkaus ja siitä voi tulla globaali pandemia. Sitten on vielä ihmisen tekemiä kauhuja, kuten pernarutto, sariinikaasu ja vain Jumala tietää mitä muita, joita on varastoituna valmiina, että joku maan hulluista päästää ne täysin valmistautumattoman maailman päälle.

Kaikki tämä ja enemmänkin on oleellinen osa läheistä tuhoa, joka odottaa toteutumistaan. Sitten on vielä Israel – Lähi-idän leimahduspiste, joka on asetettu räjähtämään koska tahansa.

On olemassa koko homoagendan moraalinen rappeutuneisuus kaikkine luontaisine poikkeavuuksineen, paheneva väkivalta kaupungeissamme ja täydellinen korruptio, joka on soluttautunut ja saastuttanut jokaisen hallituksen maan päällä. Kaikki nämä asiat ovat nyt päivittäinen osa elämäämme. Olemme todellakin keskellä noita ”vaarallisia aikoja”, noita profetoituja vaarallisia aikoja, joista Jumala Paavalin kautta varoitti meitä, että ne olisivat viimeisistä viimeisten päivien airuita juuri ennen kuin Jeesuksen olisi pakko henkilökohtaisesti puuttua ihmiskunnan asioihin.

Joten siis kaikki nämä asiat ovat enteitä JOSTAKIN ennennäkemättömästä, jonka koko maailmaa tuntee olevan tulossa. Koko luomakunta huokaa synnin, rappion ja irstailun suunnattoman painon alla. Me kaikki tunnemme, että maailma on JONKIN kynnyksellä. Kysymys kuuluu: minkä kynnyksellä ja milloin?

Nämä ovat kysymykset, eikö niin? Uskovina tiedämme jo vastaukset. Mikä enemmän, me tiedämme minne ohjata toisia löytämään ne. Vaikka emme voi antaa tarkkaa päivämäärää, voimme kuitenkin profeetallisten kirjoitusten kautta antaa kaikille, jotka haluavat kuulla, vastauksen maaplaneetan tulevan mullistavan kynnyksen läheisyyteen. Maa on todella suuren muutoksen kynnyksellä – kohtalokkaan muutoksen – ihmiskunnan muuttavan muutoksen. On tulossa muutos sekä kadotetulle epäuskoiselle maailmalle että todelliselle jäännösseurakunnalle. Molemmat ihmisryhmät ovat suuren muutoksen kynnyksellä, mutta molemmat ryhmät eivät ole SAMALLA kynnyksellä.

Kadotetuille, niille, jotka seuraavat sitä, mitä Paavali kutsui ”toiseksi evankeliumiksi”; niille, jotka vihaavat Raamatun Jumalaa hyljäten hänet; niille, jotka hylkäävät Vapahtajansa, Jumal-ihmisen Jeesuksen Kristuksen; niille, jotka vihaavat Jumalan Sanaa; niille, jotka vihaavat Israelia (jota Jumala rakastaa ja kutsuu ”silmäteräkseen”); niille, jotka vihaavat verellä ostettua uudestisyntynyttä seurakuntaa; ja niille, jotka Jumala on jo hyljännyt kelvottoman mielensä valtaan – kaikille teille, jotka Jumala tunnistaa ”maan asukkaiksi”, sanoisin: TE olette tulevan Ahdistuksen kynnyksellä, seitsenvuotisen kauhun ajan, jota Laittomuuden Ihminen hallitsee. Kynnys, jolle olet valmiina ja jolle sinua työnnetään aina vain lähemmäksi, ei ole mikään muu kuin tämän langenneen synnin kiroaman maailmanjärjestelmän viimeiset seitsemän vuotta anastajan Saatanan ja hänen ”keskeisen miehensä” – itsensä Antikristuksen alaisuudessa.

Teillä on edessänne Kuningas Jeesuksen pyhä kosto ja oikeutettu viha, ristiinnaulitun, ylösnousseen ja kirkastetun Karitsan/Leijonan. Te ”maan asukkaat”, kuten Jumala kutsuu niitä, jotka hylkäävät Hänen pelastuksensa, olette kohtaamassa ajan niin hirvittävän, niin tuhoisan, niin sietämättömän, että ellei Jeesus palaisi lopettamaan hävitystä, ”mikään liha ei pelastuisi”.

En voi lainata tässä jokaista kohtaa, joka kertoo näistä viimeisestä seitsemästä vuodesta, ennen kuin Jeesus jälleen astuu jalallaan maaplaneetalle Jerusalemin Öljymäellä Israelissa näiden tulevien seitsemän vuoden lopulla, mutta annan kuitenkin joitakin kohtia Raamatusta, jotka varoittavat sinua siitä, mitä sinun on (hyvin pian) kestettävä, ellet tee parannusta. Raamatun mukaan parannuksen tekeminen on mielenmuutos ja myöntäminen, että olet kadotettu ja helvettiin menevä syntinen, joka tarvitsee Vapahtajaa ja sitten uskoa, että Jeesus, Jumal-ihminen, ON tuo täydellinen synnitön Vapahtaja, joka yksin kuoli maksaakseen sinun syntisi rangaistuksen – tätä tarkoittaa parannuksen tekeminen Raamatun mukaan (1. Kor. 5:1-4).

TÄMÄ on se kynnys, jonka yli sinua työnnetään. Lue tästä tulevasta tapahtumasta seuraavista kohdista: Jesaja 13:6-8; Aamos 5:18-20; Joel luvut 1 & 2; Daniel 9; Jesaja 17:1; Hesekiel 38-39; Matteus 24-25; ja Ilmestyskirja luvut 6-18.

Ne teistä, jotka tahallanne hylkäätte sen suuren pelastuksen, jota ilmaiseksi tarjotaan ”jokaiselle, joka tahtoo”, ehdottomasti ja varmasti kohtaavat kaiken näissä ja monissa muissa kirjoituksissa kerrotun. Ei ”ehkä” eikä ”mahdollisesti”, vaan VARMASTI. Tämä on SINUN kynnyksesi.

Meillä, jotka olemme asettaneet luottamuksemme ja uskomme Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön, on kuitenkin täysin erilainen kohtalo. KAIKKI, jotka uskovat Jeesukseen Vapahtajanamme yksin armosta yksin uskon kautta pelastuaksemme – kaikki uskovat, sekä juutalaiset että pakanat, on tehty uskomme perusteella yhdeksi uudeksi ruumiiksi ”Kristuksessa” – ruumiiksi (myös Kristuksen morsiameksi kutsutuksi), joka on todellinen Jäännösseurakunta. Meitä EI koske se, että olisimme Ahdistuksen kynnyksellä. Oi ei! Jumalan pelastavasta armosta ME, seurakunta, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Tämä on se, mikä odottaa KAIKKIA, jotka ovat Raamatun mukaisesti uskovia – kaikkia, jotka muodostavat ”ruumiin”, jonka pää on Jeesus Kristus – morsiamen, jonka ylkä on Jeesus Kristus. Seuraavassa Raamatun kohtia siitä, mikä odottaa verellä pestyä lunastettua seurakuntaa:

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:2-3)

”Sen jälkeen minä näin ja katso: taivaassa oli ovi avoinna ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ’Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.’” (Ilm. 4:1)

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’” (1.Kor. 2:9).

”…ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ’Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja he tulevat hallitsemaan maan päällä’” (Ilm. 5:9-10).

Oi seurakunta, minä TIEDÄN, että olemme väsyneitä – lopen uupuneita. Kuten hurskas Loot me olemme hengessämme kiusaantuneita. Katsellessamme tämän maailman vajoavan yhä syvemmälle pahuuden, turmeluksen, väkivallan, vihan, murhan ja jumalattomuuden kuiluun, sydämiämme revitään meistä irti.

Teemme parhaamme sen ainoan evankeliumin jakamiseksi, joka voi pelastaa ihmisen sielun. Me itkemme, rukoilemme ja varoitamme muurinvartijoina; silti jokaisena ohikiitävänä hetkenä tajuamme, että tämä paha, katumaton, Jumalaa vihaava maailma siirtyy lähemmäs ja lähemmäs partaveitsenterävää tuhoa. Tiedämme jo, mitä kauhuja on kadotetun epäuskoisen maailman aivan kynnyksen yllä – kynnyksen, jonka yli heidät singotaan tulevaan ahdistukseen hetkellä, jolloin meidät seurakuntana kutsutaan taivaisiin kohtaamaan Vapahtajamme yläilmoissa, kun me ylitämme OMAN kynnyksemme.

Kaksi ihmisryhmää: kadotetut, Kristuksen hylkäävät maan asukkaat; ja pelastetut, lunastetut ja kohta temmattava seurakunta. Kaksi kynnystä: toinen pyhän Jumalan vihan ja koston aikaan tälle halpamaiselle, Jumalaa vihaavalle, Kristuksen hylkäävälle maailmalle; ja toinen taivaan valtaistuinsaliin sen Pyhän läsnäoloon, joka istuu loistossa smaragdien ympäröimällä valtaistuimella!

Älkää menettäkö toivoanne uskovat. Niin vaikeaksi kuin se ehkä meneekin, älkää luovuttako. Katselkaa ylöspäin, koska ME, kun maan asukkaat ovat valmiina maan päälle tulevan Helvetin kynnyksellä, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Maranata!

Read Full Post »

Older Posts »