Paavi joukkoineen marssii mäkeä ylös ja alas

The Grand Old Papal Duke and the March Up and Down the Hill
By Shaun Willcock, 7.3.2019, suom. SK

Voi, vanha kunnon Yorkin herttua,
Hänellä oli tuhat miestä;
Hän marssitti ne mäen päälle
Ja hän marssitti ne taas alas.

Tämä vanha lastenloru kuvaa hyvin hiljattain pidettyä Vatikaanin huippukokousta koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pappien ja piispojen toimesta. Laita sanojen ”vanha kunnon Yorkin herttua” tilalle sanat ”Fransiskus, Rooman paavi” niin se sanoo kaiken. Fransiskus marssitti kardinaalinsa, arkkipiispansa, piispansa ja pappinsa Rooman seitsemän kukkulan (Ilm. 17:3,9) päälle – ja mitä sitten?

Hän marssitti heitä taas – alas. Tultuaan kaikkialta maailmasta ja päästyään kokoukseen he kuuntelivat puheita, katselivat videoita, sulkivat silmänsä rukoukseen – ja sitten palasivat kotiin. Huippukokous ei saavuttanut mitään. Pappien hyväksikäyttö tulee jatkumaan, kuten on jatkunut satoja vuosia ja salaukset ja valheet tulevat jatkumaan, kuten aina ennenkin.

Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen ilmapiirissä. – Roomalaiskatoliset kardinaalit Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke –

Huippukokous: Näytelmä, että tehdään jotakin tekemättä mitään

Kokous nimeltä ”Alaikäisten suojeleminen kirkossa” kesti vuoden 2019 helmikuun 21. päivästä 24. päivään. Tänä aikana kaikkien maailman piispojen konferenssien päämiehet tapasivat Vatikaanin jesuiittapaavin sekä monia kardinaaleja ja muita Vatikaanin virkamiehiä keskustellakseen tästä roomalaiskatolisen instituution kriisistä. Kokouksessa keskityttiin kolmeen pääaiheeseen: ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)”, kaikki hyvin suosittuja sanoja, mutta täysin vailla merkitystä Rooman piispojen, arkkipiispojen, kardinaalien ja itse Rooman paavin huulilla. Epäilemättä monet näistä papillisista pervertikoista ovat tulevaisuudessa varovaisempia. Epäilemättä monet jatkavat, tulevat pidätetyiksi ja joutuvat vankilaan. Epäilemättä sadat, ehkä tuhannet papilliset päät vielä kierähtävät, mutta kaikki se on silmänlumetta. Se on ääntä ja raivoa, joka ei merkitse mitään. On oleva hurskaita järkytyksen, kauhun ja raivon huutoja, mutta hyväksikäyttö ei tule loppumaan.

Maailmalle, samoin kuin miljoonille raivostuneille ja järkyttyneille roomalaiskatolisille, on jäänyt vaikutelma, että jotain on tehty ja että enemmän vielä tehdään, eikä Vatikaani muuta haluakaan. Maltan katolinen arkkipiispa Charles Sciculna sanoi: ”Tämä on uusi aika läpinäkyvyyden kannalta. Piispoja aletaan pitää vastuullisina. Toivon, että ihmiset pitävät tätä käännekohtana.”¹ Kyllä, valitettavasti monet näkevät sen käännekohtana ja silti mitään kääntymistä – mitään todellista katumusta, mitään todellista kääntymystä – ei ole tapahtunut. Se ei ole läpinäkyvyyden uusi aika eikä piispojen suurta enemmistöä pidetä tilivelvollisina. Voi, varmasti joitakin pidetään ja annetaan vaikutelma, että ollaan ”läpinäkyvämpiä”. mutta katolinen systeemi vetää yhtä köyttä ja jatkaa etsien keinoja salata hyväksikäyttö ja selvitä siitä kuin koira veräjästä, sillä tämä globaali papillinen perversio ei ole pelkästään hapatus muutoin happamattomassa ”kirkossa”. Se ei ole vain muutama mätä omena muuten kauniissa korissa, eikä se ole uusi ilmiö. Se on luontainen osa paavillista systeemiä ja on aina ollut. Ovatpa uhrit olleet poikia, tyttöjä, nunnia, naineita naisia, naimattomia tyttöjä, tai jopa muita pappeja – seksuaalinen hyväksikäyttö on roomalaiskatolisessa systeemissä mittasuhteiltaan pandeeminen vuosisatainen iljetys.

Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet piispat eivät tienneet, mitä tapahtui heidän nenänsä edessä

Huippukokouksen ensimmäisenä aamuna pitämässään puheessa Fransiskus sanoi: ”Ihmiset … katsovat meihin, eivätkä odota meiltä yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia, vaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka toteutetaan. Meidän on oltava konkreettisia.”² Hyviä sanoja. Mutta – yllätys, yllätys – mitä tämä huippukokous tuotti? Yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia. Annettiin vaikutelma, että nyt tehdään jotakin, mutta loppujen lopuksi ”konkreettiset ja tehokkaat toimenpiteet” jäivät kokonaan puuttumaan.

Fransiskus rukoili: ”Valaiskoon Neitsyt Maria meitä, kun pyrimme parantamaan niitä vakavia haavoja, joita pedofilian skandaali on aiheuttanut sekä pienissä että uskovaisissa.” Rukous ”Marialle” on rukous demonille – sillä todellinen Maria, Herran inhimillisen luonnon äiti, ei ole jumalallinen eikä voi kuulla rukouksia eikä vastata niihin. Hän rukoili myös, että ”Pyhä Henki ylläpitäisi meitä näiden päivien ajan ja auttaisi meitä muuttamaan tämän pahuuden tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”. Pyhä Henki ei tietenkään ollut missään mielessä läsnä, sillä katolinen uskonto ei ole Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Mitä tulee ”tämän pahuuden muuttamiseen tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”, niin olemme usein kuulleet, että maailman roomalaiskatoliset piispat ja papit tarvitsivat tätä huippukokousta, jotta he tulisivat tietoisiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön pahuuden laajuudesta. Tämä on kuitenkin vain uusi savuverho! Onko koko maailmassa pappia tai piispaa, jonka pää on ollut pensaassa nämä viimeiset vuosikymmenet niin, että hän on ollut tietämätön siitä, että tämä skandaali keikuttaa paavillista systeemiä sen perustuksia myöten? Lähtikö yksikään tämän kokouksen valtuutetuista sieltä sanoen: ”Meillä ei ollut aavistustakaan, että se oli näin pahaa?” Se kaikki on vain sanojen ovelaa käyttämistä hämmentämään ja rauhoittamaan roomalaiskatolisten uskovaisten massat kuten myös muun maailman.

Ja kun puhutaan ”puhdistuksesta”, niin olkaamme selvillä tässä asiassa: roomalaiskatolisen järjestelmän hierarkiaa ei tulla puhdistamaan. Ei mitenkään. Ei nyt. Ei huomenna. Ei koskaan. Se pysyy täsmälleen samana, kuin oli ennen kokousta; he tulevat jatkamaan lasten ja myös naisten hyväksi käyttämistä; saalistajapappeja tullaan hiljaisesti siirtelemään muihin hiippakuntiin, joissa he tulevat jatkamaan perversioitaan; ja tämän uskonnollisen systeemin, tämän ”paholaisten asuinpaikan”, tämän ”saastaisten henkien tyyssijan” (Ilm. 18: 2) moraalinen saasta jatkuu entisellään.

Toinen Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet hierarkiassa eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt poistaa lasten hyväksikäyttö kirkossa

Huippukokous alkoi ja vain muutamaa päivää myöhemmin se oli ohi. Sitten Fransiskus puhui pyhiinvaeltajille Vatikaanin Pyhän Pietarin aukiolla.

Hän sanoi, että kokouksen seuraus oli nyt koko roomalaiskatolisen ”kirkon” vastuun suurempi ymmärtäminen hävittää hyväksikäyttäminen.³ Mietipä tätä hetkinen. Itsensä Rooman paavin mukaan suuri määrä kardinaaleja, arkkipiispoja ja piispoja katolisessa systeemissä (sillä tätä hän tarkoitti ”kirkolla” – hierarkiaa, pappeja) ei koskaan aikaisemmin kuvitellut, että heillä oli mitään vastuuta hävittää lasten seksuaalinen hyväksikäyttö pappien toimesta! Ja nämä miehet ovat roomalaiskatolisten uskovaisten ns. ”pastoreita”, ”paimenia”? Miehet ovat niin täysin tietämättömiä, ei vain omasta oletetusta työstään, vaan myös mistä tahansa moraalisesta vastuusta ihmisinä suojella nuoria ja haavoittuvia! Ja tällaisille miehille roomalaiskatoliset uskovat hengellisen hyvinvointinsa ja sielunsa? Se on hirveää. Nämä miehet eivät mitenkään täytä raamatullisia vaatimuksia ”piispoina” (ks. 1. Tim. 3). He ovat väärän ”kirkon” vääriä paimenia. He ovat katumattomia, pahoja miehiä, jotka pönkittävät väärää uskonnollista systeemiä, joka on portto eikä Kristuksen neitsytmorsian.

Fransiskus jatkoi huippukokouksen yhteenvetoa: ”Kuulimme uhrien äänen, rukoilimme ja pyysimme Jumalalta ja loukkaantuneilta anteeksi, tulimme tietoisiksi vastuustamme, velvollisuudestamme noudattaa oikeudenmukaisuutta, hylätä radikaalisti jokainen vallan ja omantunnon väärinkäytön muoto ja seksuaalisen hyväksikäytön muoto.” Valitettavasti katolisten rukoukset eivät ole todelliselle ja elävälle Jumalalle, vaan roomalaiskatolisuuden väärälle jumalalle.

Sellaisten katumattomien miesten rukoukset ovat myös tekopyhiä, tyhjiä, turhia ja hyödyttömiä. Ja jälleen kerran Fransiskus sanoi, että he ovat nyt tietoisia vastuustaan! – ikään kuin tähän huippukokoukseen saakka tämän systeemin piispat eivät olisi tienneet satoja vuosia, että heidän pitäisi suojella heikkoja ja haavoittuvia ja katsoa, että syylliset rangaistaan! Kuinka typeriä tämä Rooman paavi luulee ihmisten olevan? (Historia ja katolisuuden asema tänä päivänä todistavat, että paavi ei luule vaan tietää. Suomentajan kommentti.)

Fransiskus jatkoi: ”Haluamme, että kaikki kirkon toiminnot ja paikat ovat aina täysin turvallisia alaikäisillemme [se ei tule toteutumaan koskaan eikä milloinkaan]; että kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutetaan niin, että tällaisia rikoksia ei enää tapahdu [kauhea tragedia on, että niitä tapahtuu – koko ajan kaikkialla maailmassa]; että kirkko palaa täysin uskottavaksi ja luotettavaksi tehtävässään palvella ja opettaa pienimpiä Jeesuksen opetuksen mukaan [ainoa ”tehtävä”, joka paavinvallalla on koskaan ollut, on tehtävä rikastua ja laajentaa valtaansa; se ei ole koskaan huolehtinut lapsista, eikä koskaan tule huolehtimaan; ja se tulee koskaan olemaan uskottava vain hengellisesti sokeiden seuraajiensa silmissä].”

Huippukokouksen Jesuiitta-moderaattori suoltaa samaa valhetta

Kun kokous oli ohi, sen moderaattori, yksi jesuiittapapeista, nimeltä Federico Lombardi, jatkoi antaen uskomattoman vaikutelman, että monet piispat olivat muka tietämättömiä rikosten laajuudesta. Hän sanoi: ”Paavi selitti aikomustaan … auttaa piispoja ymmärtämään täysin, mitä heidän täytyy tehdä … [Paavi] haluaa heidän olevan tietoisia uhrien draamasta ja kärsimyksestä. Kaikki tämä saa aikaan jokaisessa piispassa eräänlaisen vastuuntunnon voimallisen (forceful) esiintulemisen.”⁴

Tuleeko meidän todella uskoa, että nämä katoliset piispat eivät ymmärrä, mitä pitäisi tehdä ja ovat tietämättömiä keskuudessaan olevien lasten kärsimyksestä? Ja jos mies on noussut piispan asemaan tässä systeemissä ja silti hänen vastuuntuntoaan on ”pakotettava” (force) esiin, niin millainen moraalinen hirviö hän onkaan?

Mihin toimiin tarkasti ottaen Rooman ”kirkko” ryhtyisi huippukokouksen jälkimainingeissa? Lombardin mukaan kolme tulevaa toimintaa olisivat:⁵

Ensinnäkin uusi asiakirja Fransiskukselta koskien ”alaikäisten ja haavoittuvien henkilöiden suojelemista”, ehkäisemään hyväksikäyttöä ja edistämään taistelua sitä vastaan (Hohhoijaa. Uusi asiakirja. Se tulee olemaan todella tehokas).

Toiseksi, Vade mecum (no niin, ainakin oletamme hänen tietävän, mitä se on) inkvisitiosta auttamaan piispoja selvästi ymmärtämään velvollisuutensa ja tehtävänsä. (Olisi luullut, että tullessaan piispoiksi nämä miehet tiesivät velvollisuutensa ja tehtävänsä tämän kaltaisessa tärkeässä asiassa. Jatkuvaa latinan sanojen viskelemistä – se saa sen kuulostamaan ikään kuin he todella tekisivät jotain suurta.)

Kolmanneksi, luokaa työryhmiä (tuo varmasti kuulostaa tärkeältä) auttamaan hiippakuntia, joiden on vaikea kohdata ongelmia ja tuottaa aloitteita alaikäisten suojelemiseksi (kuinka vaikeaa se voi olla? Jos pappi on syyllinen, hän on syyllinen ja suojellaksenne lapsia pitäkää heidät erossa näistä miehistä, ei vain rippituolissa vaan kaikkialla).

Yhteenveto: Fransiskus marssitti heidät mäen päälle ja hän marssitti heidät taas alas.

Jotkut puhuvat: Homoseksuaalisuus pappien keskuudessa tärkein syy papilliseen lasten hyväksikäyttöön

Ainakin muutamat roomalaiskatolisen instituutin kardinaaleista tulivat avoimesti esiin ja osoittivat tärkeää syytä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön pappien toimesta – joka on massiivinen homoseksuaalisuus.

Tosiasiaksi jää, kuten olemme toisaalla usein kirjoittaneet, että sodomia on yleistä papistossa. Se on ollut sitä aina. Pappien avioliiton kieltäminen helpottaa homoseksuaalisten miesten pääsyä pappeuteen – varsinkin, kun se tarjoaa heille niin monia väyliä luonnottomiin himoihinsa. Se alkaa seminaareista, joissa pappiskoulutuksessa olevat nuoret miehet elävät läheisesti yhdessä; se on yleistä luostareissa, jotka ovat täynnä naimattomia miehiä; ja sitten heillä on loputtomia mahdollisuuksia väärinkäyttää valtaansa pappeina rippituolin kautta viettelemällä miehiä ja myös lapsia – mukaan lukien poikia. Varsinkin poikia.

Ja kuitenkin tämä Vatikaanin huippukokous kutsuttu muka käsittelemään hirvittävää syntiä ja rikollisuutta papistossa, joka hyväksikäyttää lapsia, jätti jokseenkin vaille huomiota papiston homoseksuaalisuuden! Tästä huomautti kardinaali nimeltä Gerhard Mueller, entinen johtaja Vatikaanin uskonopin kongrekaatiossa (Congregation for the Doctrine of the Faith), jota aiemmin kutsuttiin inkvisitioksi. Hän sanoi, että homoseksuaalinen tekijä jätettiin huomiotta keskusteluissa. ”Uskonopin kongrekaatiossa meillä oli tilastollisesti täydellinen yhteenveto, hän sanoi. Yli 80 % alle 18-vuotiaiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreista oli murrosikäisiä tai vähän vanhempia poikia. Mutta tulevassa torstaina alkavassa hyväksikäytön huippukokouksessa näillä tiedoilla ei ole mitään roolia, mikä on kohtuutonta.⁶ (kursiivi lisätty).

Miksi tietoja ei huomioitu? Yksinkertaisesti, koska roomalaiskatolisen systeemin pappishierarkia on täynnä homoseksuaaleja. Ja mikä tahansa homoseksuaalisten pappien ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välistä suhdetta koskeva sisäinen tutkinta avaisi väistämättä matoja kihisevän purkin. Mueller ei ollut ainoa kardinaali, joka puhui tästä suoraan. Kaksi muuta kardinaalia, Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke, jotka puhuivat Roomassa kokoontuneille piispojen kokousten puheenjohtajille, sanoivat: ”Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen (omertà) ilmapiirissä.”⁷

Se, että useat kardinaalit puhuvat avoimesti ja jopa julkisesti homoseksuaalisuuden yleisyydestä papistossa ja viittaavat siihen ”vitsauksena”, on uskomatonta. Tämä osoittaa, kuinka laajalle levinnyttä se todella on. He eivät koskaan sanoisi sellaista asiaa, jolla on kaikki mahdollisuudet vahingoittaa heidän ”kirkkoaan”, elleivät tietäisi sen olevan totta.

”Vastuu, tilinvelvollisuus, läpinäkyvyys”: Merkityksettömiä sanoja Rooman johtajien huulilla

Tämän artikkelin alussa sanoimme, että huippukokouksen kolme tärkeintä aihetta olivat ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)” ja että kaikki kolme eivät merkitse mitään Rooman piispojen, arkkipiispojen ja kardinaalien huulilla eikä myöskään itse paavin huulilla. Kuinka nämä kolme pääaihetta voisivat saavuttaa todellisia ja konkreettisia tuloksia? Tässä ovat ainoat mahdollisuudet – mutta voit olla varma, että yksikään niistä ei toteudu:

Vastuu: kaikki piispat, arkkipiispat, kardinaalit ja paavi itse ottavat täyden vastuun; myöntävät, että he itse ovat rikollisen, pahan, maailmanlaajuisen skandaalin perussyy; myöntävät, että heidän oma oppinsa pappien selibaatista on kriisin ytimessä ja on aina ollut ja sallivat pappiensa mennä naimisiin; myöntävät, että sodomiitti-pappeja on kannustettu ja kautta vuosisatojen; estävät kaikkia sodomiitteja palvelemasta pappeina; myöntävät, että lapsia hyväksikäyttäviä pappeja on kannustettu ja suojeltu kautta vuosisatojen; ja välittömästi luovuttavat kaikki tällaiset papit syyttäjäviranomaisille heti, kun heidät on löydetty (olisimme sanoneet saman sodomiitti-papeille, mutta valitettavasti monet maat eivät enää käsittele sodomiaa rikoksena, josta heitä syytettäisiin, vaikka Rooma tekisikin sen). Todennäköisyys, että jotakin edellä mainitusta toteutuisi: nolla %.

Tilivelvollisuus: Tilivelvollisuuden hengessä tämä moraalisesti saastainen, täysin paha uskonnollinen systeemi pitäisi hajottaa ja tunnustaa, että se on suurin pahuus, joka koskaan on häväissyt maan kasvoja. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Läpinäkyvyys: sitä ei tarvittaisi, jos koko uskonnollinen systeemi hajotettaisiin. Rooman systeemin olemassaolon täytyisi loppua. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla % – ainakaan ennen kuin Herra itse tuhoaa sen maailman lopussa (2. Tess. 2: 8).

Niinpä tietäen, että he ohittavat vastuun ja tilivelvollisuuden näkökohdat, eivätkä varmasti pura koko hirvittävää systeemiä, ainoa tapa olla edes jonkin verran läpinäkyvä, olisi ripin lakkauttaminen, niin ettei yksikään lapsi, yksikään naimaton tai naimisissa oleva nainen ole koskaan kahden kesken poikamiespapin kanssa rippituolissa tai sen ulkopuolella tunnustamassa sisimpänsä salaisuuksia syntiselle ihmiselle ja joudu vähitellen hänen viettelemäkseen. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Maaliskuussa 2019.

Shaun Willcock is a minister, author and researcher. He runs Bible Based Ministries. For other articles (which may be downloaded and printed), as well as details about his books, audio messages, pamphlets, etc., please visit the Bible Based Ministries website; or write to the address below. If you would like to be on Bible Based Ministries’ email list, to receive all future articles, please send your details.

Read Full Post »

Tie suoraksi Antikristukselle

URI: Making Straight the Path to Antichrist
10.4.2019 by Geri Ungurean, suom. SK

Tunsin Pyhän Hengen tönäisyn, että minun pitäisi tuoda esille eräs viimevuotinen artikkeli. Se oli paavi Fransiskuksesta ja hänen yhteydestään aloitteeseen nimeltä ”United Religions Initiative” (URI) ja sen perustajaan William E. Swing’iin, joka on entinen San Francisco’n episkopaalisen kirkon piispa.

Erottamiskykyinen uskova tuntee välittömästi pahan läsnäolon ja näkee selvästi, miten tämä kaikki liittyy tulevaan laittomuuden ihmiseen – Antikristukseen.

Kutsun näitä ”Antikristuksen propagandavideoiksi”:

• Be a Peace Builder – The United Religions Initiative”
• George Schultz and Bishop William E. Swing

Baabelin torni

”Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ‘Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi’. Ja tiiltä he käyttivät kivenä ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ‘Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan’.”

”Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ‘Katso, he ovat yksi kansa ja heillä kaikilla on yksi kieli ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:1-9).

Siteeraan Raamattua Baabelin tornista, koska Jumalan lapsille on niin tärkeää ymmärtää, että Hän on kaikkitietävä. Jumalamme tietää kaiken, mitä tapahtuu – Hän näkee alusta loppuun ja hän puuttuu ihmisen tekemiin suunnitelmiin. Hän tekee sitä kautta Raamatun, koska Hän valvoo ja Hänen profeetallinen sanansa toteutuu kirjaimelleen.

Baabelin tornin uusi ”malli”

On olemassa järjestö nimeltä Yhtyneet Uskonnot -aloite (United Religions Initiative = URI), josta kuulemme yhä enemmän. Paavi Fransiskuksella on läheiset suhteet moniin jäseniin ja varsinkin sen perustajaan, William E. Swing’iin, joka on entinen San Francisco’n episkopaalisen kirkon piispa. Kun Fransiskus oli Buenos Airesin arkkipiispa, hän kutsui herra Swing’in juhlimaan URI:n 10. vuosipäivää Latinalaisessa Amerikassa katedraalissaan.

URI on Yhdistyneiden Kansakuntien projekti. Piispa Swing kertoi siitä kesäkuussa 1995 okkultistisessa maaplaneettaa palvovassa uskontojenvälisessä tilaisuudessa, jota hänet kutsuttiin pitämään YK:hon sen peruskirjan allekirjoittamisen 50. vuosipäivän kunniaksi. Tilaisuuteen San Francisco’n episkopaalisen kirkon Grace-katedraalissa osallistui poliittisia tähtiä ja kaikkien uskontojen edustajia, kuten Britannian prinsessa Margaret, anglikaaniarkkipiispa Desmond Tutu Etelä-Afrikasta, Puolan presidentti Lech Walesa, YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali, arkkipiispa Renato Martino (Vatikaanin YK-lähettiläs) ja San Francisco’n arkkipiispa John Quinn.

URI:n tarkoitus on olla uskonnoille, mitä YK on kansakunnille. Sen tarkoitus on olla maailman uskonnollinen auktoriteetti, ”uskonnon YK” rauhan vaalimiseksi. Valtuutetut sen peruskirjan allekirjoittamiskokouksessa vuonna 1997 katsoivat synnyttäneensä ”liikkeen kuten myös hengellisen instituution”. ”Kertokaa ihmisille, että on olemassa Yhtyneet Uskonnot”, sanoi Swing. Se loistaa ”maailman henkisten perinteiden valoa [mukaan lukien pakanuus ja okkultismi] maailmaan, joka tarvitsee epätoivoisesti valoa.” Sen tavoitteena on ratkaista ympäristöön, väestöön, köyhyyteen ja sairauksiin liittyviä kysymyksiä samalla rakentaen uskonnollista yhteyttä. – (lähde)

Katso lisää URI:sta täältä: https//:uri.org

”Interfaith”-sivustolta koskien paavi Fransiskusta

”Paavi Fransiskuksen avoimuus muita uskontoja kohtaan on osa Vatikaanin suuntausta. Tämän päiväinen posti Wild Hunt’issa huomautti, että hiljattaisella matkalla Brasiliaan paavi Fransiskus tapasi Candomblén edustajia. Postissa kysyttiin: Jos paavi hyväksyy sovinnon Candomblén kanssa, todellisen, inhimillisen kohtaamisen johtajien välillä, niin miksi eivät katoliset voisi hyväksyä myös Voodoon harjoittajia? Tai Afrikan alkuperäiskansojen uskontoja? Tai nykyaikaista pakanuutta? Todellakin, paavin uutta asennetta tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Elämme maailmassa, jossa inhimilliset olennot uskonnollisten vakaumusten ruokkimina vainoavat ja tappavat toisiaan yhä huolestuttavammissa tapauksissa. Mikä olisi parempi hetki paaville voimakkaasti omaksua uskontojenvälinen tehtävä? Tehtävä, joka laiminlyötiin paavi Benediktuksen kaudella, mutta nyt toivottavasti kantaa uutta hedelmää. – (lähde)

Veljet, onko mitään epäilystä, että katselemme viimeistä paavia – hyvin mahdollisesti Väärää Profeettaa, josta puhutaan Jumalan pyhässä Sanassa?

Paavi Fransiskus on nyt asettunut samalle kannalle globaalin lämpenemisen yhteisön kanssa ja oli tuon asian puolestapuhuja YK:ssa. Hän on myös samaa mieltä siitä, että planeettamme on ylikansoitettu ja että jotain on tehtävä sen korjaamiseksi.

Hän on tuonut edustajia kaikista uskonnoista Vatikaaniin rukoilemaan. Tämä mies on vienyt ekumenian uudelle tasolle! On niin ilmeistä, että hän on vetämässä maailman verkkoonsa, ja monet ovat joutumassa siihen.

Hän puhuu varallisuuden uudelleenjaosta ja kapitalismin pahuudesta. Mistä saakka paavi sotkeutuu maailman poliittisiin kysymyksiin? Tältä mieheltä tuskin kuulemme mitään Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.

”…mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista” (Gal. 2:16).

Kirjoitukset vanhurskautuksesta uskon eikä tekojen kautta selvästi erottavat meidät roomalaiskatolisesta kirkosta. Katolisuus on kultti. Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajina meidän ei pitäisi asettua tuon luopiokirkon linjoille – ei mistään syystä, niin jalolta kuin se ehkä kuulostaa.

Paavi Fransiskuksen sanat ja uskonkäsitykset

Hän tuli maailmannäyttämölle paljolti presidentti Obaman tavalla. Vasemmistolaiset ”Pelastakaa äiti Maa” -radikaalit hyväksyvät hänet omanaan. Eikö olekin hullunkurista? Eikö paavin työnkuva ollut johtaa ns. uskovaisia maan päällä – hengellisesti puhuen? Tämä puhuu PALJON Vatikaanista ja roomalaiskatolisesta kirkosta maailmanlaajuisesti! Roomalaiskatolinen instituutio on KULTTI. Minä rakastan katolisia, ja tämän rakkauden vuoksi minun täytyy puhua heille totuutta.

Missä paavin vuoropuhelussa lehdistön kanssa on parannus ja luottaminen pelastuksen asiassa Herraan Jeesukseen Kristukseen? Kaipasinko sitä? En usko. Onko tämä mies pelastettu? Tunteeko hän Jeesuksen Herrana ja Vapahtajana omassa elämässään? Jos etsimme parannuksen soveliaita hedelmiä, niitä vain ei löydy.

Mitä ovat hänen uskonkäsityksensä ja ovatko ne raamatullisia?

No niin, katsotaanpa, mitä paavi Fransiskus pitää tarpeeksi tärkeänä antaa lehdistölle: (Minun kommenttini ovat sisennettyjä) – (lähde)

”Jokaisella meistä on näky hyvästä ja pahasta. Meidän on rohkaistava ihmisiä siirtymään kohti sitä, mitä he pitävät hyvänä… Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä ja pahasta, ja hänen on päätettävä seurata hyvää ja taistella pahaa vastaan sellaisina, kuin ne käsittää. Se riittäisi tekemään maailmasta paremman paikan.”

Jesaja 5:20: ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!”

”Koska monet teistä eivät kuulu katoliseen kirkkoon ja toiset ovat ei-uskovia, niin sydämeni pohjasta annan tämän hiljaisen siunauksen jokaiselle teistä kunnioittaen teidän jokaisen omaatuntoa, ja tietäen, että jokainen teistä on Jumalan lapsi.”

Johannes 1:12: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”

”Minun näkökulmastani Jumala on valo, joka valaisee pimeyden, vaikka se ei hajota sitä ja jumalallisen valon kipinä on meidän jokaisen sisällä.”

Raamattu EI sano näin. Sanoa, että jokaisessa meissä on jumalallisen valon kipinä, on New Age -opetuksen merkki!

”Eräs henkilö kysyi minulta kerran provosoivasti, hyväksynkö homouden. Vastasin siihen: ’Kerro minulle: kun Jumala tarkastelee homoa, hyväksyykö hän tämän ihmisen olemassaolon rakkaudella vai hylkää ja tuomitsee hänet? Meidän täytyy aina ajatella ihmistä.’”

Room. 1:24-27: ”Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.”

”Varon aina kiireellisiä päätöksiä. Varon aina ensimmäistä päätöstä, eli ensimmäistä asiaa, joka tulee mieleeni, jos minun on tehtävä päätös. Se on yleensä väärä. Minun on odotettava ja arvioitava katsoen syvälle itseeni ja otettava riittävästi aikaa.”

Sananl. 3:5-6: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.  Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”

”Jos joku on homo ja hän etsii Herraa ja hänellä on hyvä tahto, niin mikä minä olen tuomitsemaan? Meidän ei pitäisi syrjiä ihmisiä tämän takia. Heidät täytyy integroida yhteiskuntaan.”

Sananl. 14:12:  ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.”

”Rahoitusuudistusta tarvitaan eettisillä linjoilla, jotka puolestaan tuottaisivat taloudellisen uudistuksen hyödyttämään kaikkia. Se kuitenkin vaatisi rohkeaa asennemuutosta poliittisten johtajien osalta.”

Neuvojen antaminen poliittisille johtajille ja rahoitusmarkkinoiden johtajille – sekö on paavin tehtävä? Luulin, että ihmisten tuominen pelastavaan tietoon Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta on se, missä kirkon pitäisi olla mukana.

”Jesuiitoilla on vala totella paavia, mutta jos paavi on jesuiitta, niin ehkä hänellä pitäisi olla vala totella jesuiittakenraalia… tuntuu, että olen edelleen jesuiitta hengellisyyteni suhteen, sen, mitä minulla on sydämessä.”

1. Kor. 11:1: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.”

”Proselytismi [käännyttäminen] on juhlallista hölynpölyä; siinä ei ole järkeä. Meidän täytyy tuntea toisiamme, kuunnella toisiamme ja parantaa tietämystämme ympärillämme olevasta maailmasta.”

Matteus 28:19-20: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

”Kirkko ilman naisia olisi kuin apostolinen kollegio ilman Mariaa. Madonna on tärkeämpi kuin apostolit, ja kirkko itse on feminiininen, Kristuksen puoliso ja äiti.”

MISSÄ Raamatussa sanotaan, että Jeesuksen äiti on tärkeämpi kuin apostolit??

”Herra on lunastanut meidät kaikki, meidät kaikki, Kristuksen verellä: meidät kaikki, ei vain katoliset. Ateistitkinko? Kaikki. Jopa ateistit. Kaikki!”

Room. 10:9: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”

”Juuri nyt meillä ei ole kovin hyvä suhde luomakuntaan.”

Voitteko sanoa ”WICCA”?

”Minun autoritaarinen ja nopea tapani tehdä päätöksiä johti siihen, että minulla oli vakavia ongelmia ja että minua syytettiin ultrakonservatiivisuudesta. En ole koskaan ollut oikeistolainen. Se oli autoritaarinen tapani tehdä päätöksiä, joka aiheutti ongelmia.”

Voi paavi Fransiskus – emme koskaan kutsuisi sinua oikeistolaiseksi!

”Jumala ei pelkää uusia asioita. Siksi hän yllättää meitä jatkuvasti avaten sydämemme ja ohjaten meitä odottamattomilla tavoilla.”

Tämä tuli paavin suusta, kun kysyttiin homoseksuaalisuudesta. JUMALAKO ei pelkää uusia asioita?? Hän on maailmankaikkeuden ja meidän jokaisen Luoja! Ohjaten meitä odottamattomilla tavoilla?? HÄNEN SANANSA EI MUUTU MILLOINKAAN!!

”Turvatkaa luomakunta”, hän sanoi. ”Koska jos tuhoamme luomakunnan, niin luomakunta tuhoaa meidät! Älkää unohtako sitä!

New Age, New Age, New Age…

”Mutta kun hyödynnämme luomakuntaa, tuhoamme merkin Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan; tuhotessamme luomakunnan sanomme Jumalalle: ’En tykkää siitä! Tämä ei ole hyvä!’ Mistä sitten tykkäät? ’Tykkään itsestäni!’ – Tämä on syntiä! Näetkö?”

En, paavi Fransiskus – minä EN näe.

”Ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden ja metsien häviäminen osoittavat jo tuhoisia vaikutuksiaan todistamissamme suurissa katastrofeissa.”

Nyt hän on jo tiedemies?

”Luonnon kauneus ja kosmoksen suuruus on kristillinen arvo, mikä tarkoittaa, että planeetan hoitamatta jättäminen uhkaa apokalyptisilla seurauksilla.”

Psalmi 19:1: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.”

Hiljattain tämä paavi julisti, että Kristuksen risti oli Jumalan epäonnistuminen. Ja pitkäperjantaina tämä paavi kertoi ateistiystävälle, että: ”Ei ole helvettiä.”

Väärä Profeetta?

Veljet, katselemmeko paavi Fransiskuksessa Raamatun Väärää Profeettaa? Vaikka en voi sanoa varmasti, niin uskon, että tämä mies täyttää kaikki kriteerit.

Uskon, että Jumala käyttää paavi Fransiskusta näinä viimeisinä päivinä tuomaan Antikristuksen. Uskon myös, että hän voi olla viimeinen paavi.

Maailma on niin sokea totuudelle, koska se hylkää Totuuden!

Joh. 14:6: ”Jeesus sanoi hänelle: ‘Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” Yksin tämä jae paljastaa, että URI on satanistinen.

Taivaaseen on vain YKSI tie ja se on Jumalan Pojan Herra Jeesuksen Kristuksen kautta. Kaikki muut yritykset päästä taivaaseen ovat turhia.

How Can I Be Saved?

A Sermon for Sunday

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!

grandmageri422@gmail.com

 

Read Full Post »

Naisetko pastoreita? Jumalan Sana sanoo selvästi EI

Alempana on Geri Ungureanin, nainen itsekin, artikkeli naispappeudesta. Mutta sitä ennen lyhyt johdanto aiheeseen.

Tutkimusten mukaan naispapit ovat mielipiteiltään selvästi liberaalimpia kuin miespapit. Kirkon tutkimuskeskuksen 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan naispapeista 68 % pitää itseään liberaaleina, kun vastaava luku miespuolisilla papeilla on 46 %. Vastaavasti itseään konservatiiveina miespapeista pitää 33 %, kun naispapeista perinteisen uskonkäsityksen omaavia on vain 13 %. Ja esimerkiksi Raamatun lukeminen on huomattavan vähäistä erityisesti nuorten liberaalimpien naispappien keskuudessa. Heistä Raamattua lukee useita kertoja viikossa tai päivittäisissä hartaushetkissään vain 28 %.

Tutkimuksen tekijä Kati Niemelä toteaakin, että naispapit muuttavat kirkkoa: ”Naiset tuovat painetta hyvin paljon. Naispapit ovat asenteiltaan selvästi miespappeja liberaalimpia ja avoimia muutokselle. Jos kirkko toimisi miespappien asenteiden mukaisesti, monikaan muutos ei olisi ollut mahdollinen. Ilman naispappeja esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tuskin olisi kirkossa tullut aktiiviseen pohdintaan.” (Kirkko ja kaupunki 12.9.2011)

Ja kuten Rami Leskinen kirjoituksessaan osuvasti huomioi, niin kirkossa on merkittävästi sijaa saanut vihervasemmistolainen aatesuuntaus: ” Epäilemättä juuri heidän ponnistelujensa tuloksena saatiin ensin hyväksyttyä naispappeus vuonna 1986, sittemmin heidän tavoitteekseen on tullut koko kirkon politisointi, joka on näkynyt uusvasemmiston muotiteemojen kuten seksuaalivähemmistöjen ja ulkomaalaisten asioiden ajamisena. Tämä on luonnollisesti merkinnyt radikaalia muutosta kristinuskon perusopetuksissa ja moraalissa. … Naispappeuden hyväksymisen jälkeen kirkon modernisointi on vain kiihtynyt. Yhtenä selittäjänä saattaa olla se, että naispapeista suurin osa kannattaa vihreitä. Pappisliiton tekemä selvitys vuodelta 2002 vahvistaa, että vihreät ovat naispappien keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue.”

Lue myös artikkelini Samaa sukupuolta olevien parien puolesta rukoileminen, jossa on kerrottu hieman taustaa, mitä yhteisiä tekijöitä on naispappeuden ja homoliittojen hyväksymisellä, ja mitä tapahtui ns. Ilkon seminaareissa, joissa naispappeutta ajettiin kuin käärmettä pyssyyn kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Tilanne Suomen ev.lut. kirkossa tällä hetkellä on, että naisten osuus papistosta on lähes puolet. Lähitulevaisuudessa naispappien määrä kasvaa suuremmaksi kuin miespappien, sillä teologian opiskelijoista yli 60 % on naisia. (Savon Sanomat 30.5.16). Mutta muistettakoon: sekä sekulaaristi ajattelevia että uskovia löytyy niin nais- kuin miespapeistakin. Jos on valittava seuraavista vaihtoehdoista, minkälaisen papin toimittamaan Jumalapalvelukseen osallistun, valitsen henkilökohtaisesti mieluummin Raamattuun pitäytyvän naispapin kuin liberaalin miespapin.

---

 

Women Pastors? The Word of God Clearly Says NO
By Geri Ungurean 15.9.2017, suom SK

Ei mene viikkoakaan, etten lukisi harhaisista ja luopioista opetuksista päälinjan kirkkokunnissa. Heitä opetetaan vihaamaan Israelia. Heitä opetetaan, että Jumalan Sana ei ole erehtymätön. Heitä opetetaan, että Jumala hyväksyy homouden täysin ja he jopa nimittävät homopastoreita seurakuntiinsa.

Kuten lukijani tietävät, niin en ole millään tavoin ”poliittisesti korrekti”. Se lausunto, jonka nyt aion esittää, tulee suututtamaan monet päälinjan kirkoissa. Minun täytyy sanoa totuus ja totuus on tämä: Päälinjan seurakunnat ovat täynnä naispastoreita ja minä uskon, että Jumalan Sana on hyvin selvä, että se ei ole Jumalan tahto. Seurakunnassa naisten ei pitäisi olla auktoriteettiasemassa miehiin nähden.

Kysymys: “Naispastoreita / -saarnaajia? Voiko nainen olla pastori tai saarnaaja?” (sivustolta gotquestions.org)

Vastaus: Tänä päivänä tuskin on kuumempaa väittelyn aihetta seurakunnassa, kuin kysymys siitä, voivatko naiset palvella pastoreina/saarnaajina. Siksi on hyvin tärkeää nähdä, että kysymys ei ole siitä, että miehet olisivat naisia vastaan. On naisia, jotka uskovat, että naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja että Raamattu asettaa rajoituksia naisten papinviralle ja on miehiä, jotka uskovat, että naiset voivat palvella saarnaajina ja ettei naisten papinviralle ole mitään rajoituksia. Tässä ei ole kyse sovinismista eikä syrjinnästä. Kysymys on raamatullisesta tulkinnasta.

Jumalan Sana julistaa: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa” (1. Tim. 2:11-12). Seurakunnassa Jumala asettaa erilaisen roolin miehille ja naisille. Tämä on seurausta siitä, kuinka ihmiskunta luotiin ja siitä, kuinka synti tuli maailmaan (1. Tim. 2:13-14). Apostoli Paavalin kautta Jumala rajoittaa naisia palvelemasta rooleissa, joissa he opettaisivat tai heillä olisi hengellinen auktoriteetti miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina, johon ehdottomasti kuuluu heille saarnaaminen, heidän opettamisensa julkisesti ja hengellisen auktoriteetin harjoittaminen heidän ylitseen.

Tälle käsitykselle naisten pappisvirasta on monia vastaväitteitä. Eräs yleinen on, että Paavali rajoittaa naiset opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat tyypillisesti kouluttamattomia. Kohta 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan mainitse koulutuksellista asemaa. Jos koulutus oli edellytys palvelutyöhön, niin enemmistö Jeesuksen opetuslapsista ei olisi kelvannut. Toinen yleinen vastaväite on, että Paavali rajoitti vain Efeson naisia opettamasta miehiä (1. Tim. kirjoitettiin Timoteukselle, Efeson seurakunnan pastorille). Efeso tunnettiin Artemisin temppelistään ja naiset olivat auktoriteetteja tuossa pakanuuden haarassa – siksi tämän teorian mukaan Paavali reagoi vain Efeson epäjumalanpalvojien naisjohtoisia tapoja vastaan ja seurakunnan oli oltava erilainen. Ensimmäinen Timoteuskirje ei kuitenkaan missään mainitse Artemista eikä Paavali mainitse myöskään Artemisin palvojien normaalia käytäntöä syynä rajoituksiin kohdassa 1. Tim. 2:11-12.

Kolmas vastaväite on, että Paavali tarkoittaa vain aviomiehiä ja vaimoja, eikä miehiä ja naisia yleensä, Kreikan miestä ja naista tarkoittavat sanat luvussa 1. Tim. 2. saattoivat tarkoittaa aviomiehiä ja vaimoja; sanojen perusmerkitys on kuitenkin laajempi. Edelleen, samoja kreikan sanoja on käytetty jakeissa 8-10. Tuleeko vain aviomiesten kohottaa pyhät kädet rukouksessa ilman vihaa ja epäilystä (jae 8)? Tuleeko vain vaimojen pukeutua säädyllisesti, tehdä hyviä tekoja ja palvoa Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi kaikkiin miehiin ja naisiin, ei vain aviomiehiin ja vaimoihin. Kontekstissa ei ole mitään, joka osoittaisi, että jakeet 11-14 koskevat vain aviomiehiä ja vaimoja.

Vielä yksi vastaväite tälle naisten pastoreina palvelemisen tulkinnalle koskee naisia, joilla Raamatussa oli johtajan asema, erityisesti Mirjam, Debora ja Hulda Vanhassa Testamentissa. On totta, että nämä naiset olivat Jumalan valitsemia erityiseen palvelukseen Hänelle ja että he seisovat uskon, rohkeuden ja kyllä myös johdon malleina. Vanhan Testamentin naisten auktoriteetilla ei kuitenkaan ole merkitystä kysymykselle seurakunnan pastoreista. Uuden Testamentin kirjeet esittävät uuden paradigman (mallin) Jumalan kansalle – seurakunnan, Kristuksen ruumiin – ja tuo paradigma käsittää ainutlaatuisen auktoriteettirakenteen seurakunnalle, ei Israelin kansalle eikä millekään toiselle Vanhan Testamentin kokonaisuudelle.

Vastaavia perusteluja esitetään käyttäen Uuden Testamentin Priskillaa ja Foibea. Luvussa Apt. 18 Priskilla ja Akylas esitellään uskollisina Kristuksen palvelijoina. Priskillan nimi mainitaan ensin, ehkä osoituksena, että hän oli työssä merkittävämpi kuin miehensä. Opettivatko Priskilla ja hänen miehensä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin Apollokselle? Kyllä vain ja kodissaan he ”selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien” (Apt. 18:26). Sanooko Raamattu missään, että Priskilla paimensi seurakuntaa, tai opetti julkisesta, tai tuli pyhien seurakunnan hengelliseksi johtajaksi? Ei, sikäli kuin tiedämme, Priskilla ei osallistunut saarnatoimeen niin, että olisi toiminut vastoin 1. Tim. 2:11-14 ohjeita.

Jakeessa Room. 16:1 Foibe mainitaan seurakunnan ”palvelijana” (eli diakonina) ja saa kiitokset Paavalilta. Mutta kuten Priskillankin kohdalla, Raamattu ei missään sano, että Foibe olisi ollut paimen (pastor) tai miesten opettaja seurakunnassa. ”Taitava opettamaan” on annettu vaatimuksena vanhimmille, ei diakoneille (1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9).

Kohdan 1. Tim. 2: 11-14 rakenne tekee täysin selväksi syyn, miksi naiset eivät voi olla pastoreita. Jae 13 alkaa sanalla ”sillä” antaen syyn Paavalin lausunnolle jakeissa 11-12. Miksi naisten ei pitäisi opettaa eikä olla miesten yläpuolella? Koska ”Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” (jakeet 13-14). Jumala loi Aadamin ensin ja sitten Eevan olemaan ”apu” Aadamille. Luomisjärjestyksellä on yleinen sovellus perheessä (Ef. 5:22-23) ja seurakunnassa.

Se tosiasia, että Eeva petettiin, on annettu myös jakeessa 1. Tim 2:14 syyksi, että naiset eivät palvele pastoreina, eikä heillä ole hengellistä auktoriteettia miesten yli. Tämä ei tarkoita, että naiset olisivat herkkäuskoisia tai että he olisivat helpommin petettäviä kuin miehet. Jos naiset olisivat helpommin petettäviä, niin miksi heidän sallitaan opettaa lapsia (joita on helppo pettää) ja toisia naisia (jotka muka ovat helpommin petettäviä)? Teksti sanoo vain, että naisten ei tule opettaa miehiä eikä omata hengellistä auktoriteettia miesten yli, koska Eeva petettiin. Jumala on päättänyt antaa miehille ensisijaisen opetuksellisen auktoriteetin seurakunnassa.

Monet naiset loistavat vieraanvaraisuuden, laupeudentyön, opettamisen, evankelioimisen ja avustamisen lahjoissa. Paikallisseurakunnan palvelutyö on paljolti naisten varassa. Seurakunnan naisia ei ole rajoitettu julkisesti rukoilemasta tai profetoimasta (1. Kor. 11:5), vaan ainoastaan omimasta hengellistä opetuksellista auktoriteettia miesten yli. Raamattu ei missään rajoita naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja (1. Kor. 12). Naiset, aivan kuten miehetkin, on kutsuttu palvelemaan toisia, osoittamaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23) ja julistamaan evankeliumia kadotetuille (Matt. 28:18-20; Apt. 1:8; 1. Piet. 3:15).

Jumala on määrännyt vain miehet palvelemaan seurakunnassa hengellisen opetuksellisen auktoriteetin asemissa. Ei siksi, että miehet välttämättä olisivat parempia opettajia, tai että naiset olisivat ala-arvoisia tai vähä-älyisempiä (mikä ei pidä paikkaansa). Se vain on se tapa, jolla Jumala suunnitteli seurakunnan toimivan. Miesten tulee asettaa esimerkki hengellisessä johdossa – elämällään ja sanoillaan. Naisten tulee ottaa vähemmän auktoritatiivinen rooli. Naisia kehotetaan opettamaan toisia naisia (Tiit. 2:3-5). Raamattu ei myöskään rajoita naisia opettamasta lapsia. Ainoa toiminto, jossa naisia rajoitetaan, on opettaminen, eli hengellisen auktoriteetin ottaminen miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina. Se ei tee naisia vähemmän tärkeiksi millään tavalla, vaan sen sijaan keskittää heidän palvelemistaan enemmän sopusointuun Jumalan suunnitelman ja Hänen heille suomansa armoituksen kanssa. – source

Pari vuotta sitten vierailimme mieheni kanssa eräässä baptistikirkossa. Olimme tavanneet pääpastorin ja todella tykkäsimme hänestä. Ainoa asia, joka oli pidätellyt meitä, oli, että se pastori asetti naisia pastoreiksi, ja vanhimmiston puheenjohtaja oli nainen.

Eräänä sunnuntaina me lopulta menimme siihen kirkkoon. Vauvan siunauksen aikana eräs naispastori antoi vanhemmille kirjan ”Jesus Calling” (Suomeksi: Jeesus kutsuu, Kuva ja Sana 2011, lue lisätietoa kirjasta) lahjaksi seurakunnalta. Minä saatoin tuskin pysyä penkissä. Halusin hypätä pystyyn ja huutaa EI!! Mieheni piti minua tiukasti kädestä. Hän ajattelee samalla tavalla kuin minäkin, mutta on yleensä kylmäpäisempi.

Meidän täytyy noudattaa Jumalan Sanaa

Jumala ei muutu. Hänen Sanansa ei muutu. Aika voi muuttua, mutta se ei tarkoita, että meidän tulisi pyrkiä saamaan asiat paremmin samaan ”vireeseen” ajan kanssa. Itseasiassa, kun asiat muuttuvat huonompaan suuntaan, meidän tulee vaikuttaa yhteiskuntaamme Jumalan muuttumattomalla Sanalla! Tämä on syy, miksi ”etsijäherkät” kirkot ovat niin vaarallisia.

Naisten rooli seurakunnassa

On selvää, ettei naisten pitäisi opettaa seurakunnassa. Vanhempien naisten tulee opettaa nuorempia rakastamaan miehiään. Naisia ei ole rajoitettu opettamasta lapsia seurakunnassa.

Olemme tasa-arvoisia Jumalan silmissä, mutta meillä on erilaiset roolit

Jumala ei halveksi naisia näillä opetuksilla Sanasta. Hän antaa selvästi ohjeen, kuinka haluaa seurakuntansa toimivan. Sana sanoo, että aivan kuin avioliitossa, niin naisen verho on mies ja miehen verho on Jeesus. Sana neuvoo miehiä rakastamaan vaimojaan, kuten Jeesus rakastaa seurakuntaa. Sana neuvoo naisia kunnioittamaan miehiään.

Jumala tietää parhaiten. Hän on Jumala EMMEKÄ me.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

grandmageri422@gmail.com

Articles may be found at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

Toisen tulemuksen merkkejä

SIGNS OF THE SECOND COMING
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes), suom. SKSoli Deo Gloria!

* * * Kuinka lähellä olemme? * * *

Johdanto

Jeesus nuhteli fariseuksia ja saddukeuksia siitä, että he eivät tunnistaneet Hänen ensimmäisen tulemuksensa merkkejä (Matt. 1-3). Tunnistettavia merkkejä olivat:

1. neitsyt synnyttää Betlehemissä (Jes. 7:14; Miika 5:2; Matt. 2:1-12; Luuk.1:26-35; 2:1-14),
2. profetoidut ihmeet (Jes. 61:1-2; Luuk. 4:16-21),
3. Danielin profetia 69 viikosta, joka ilmoitti päivän, jolloin Messias esittäisi itsensä Israelille (Dan. 9:25; Luuk. 19:41-44).

Palvellessaan Israelia ensimmäisessä tulemuksessaan Jeesus opetti, että olisi merkkejä, jotka edeltäisivät Hänen toista tulemustaan (Matt. 24:3 alkaen; Luuk. 21:25-28).

Tempaus

Älä sekoita tempausta (Joh.14:1-3; 1. Kor. 15:51-53; 1. Tess. 4:13-18; 2. Tess. 2:1-3) toiseen tulemukseen (Matt. 24:29-30; Ilm. 19:11-21). Kuten alla olevasta kaaviosta näkyy, niin tempaus on tapahtuma, joka edeltää Ahdistuksen (so. Danielin 70 viikon) alkamista, kun taas toinen tulemus on tapahtuma, joka päättää sen. Kun Herra Jeesus sanoi: ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24:36), Hän puhui seurakunnan tempauksesta. Tempaus on aina läheinen, merkitön tapahtuma, joka voi tapahtua milloin tahansa; tempaus todellakin voisi tapahtua milloin tahansa nykyisessä seurakunta-ajassa, joka alkoi Pyhä Hengen tulemisella helluntaipäivänä (Apt. 2; noin vuonna 32 jKr.). Kun tempaus voisi tapahtua tänään, toinen tulemus ei voi tapahtua ainakaan seitsemään vuoteen.

Lopunajan tapahtumien aikajärjestys

Toisen tulemuksen merkit

Raamattu (sekä VT että UT) antaa valtavan määrän profeetallista materiaalia, joka kuvailee 7-vuotista ahdistuksen aikaa (so. Danielin 70. viikkoa, myös ”Herran päiväksi” nimettyä) yksityiskohtaisesti. Kun Danielin 70. viikko alkaa, niin toisen tulemuksen tarkka päivämäärä voidaan tietää, aivan kuten ensimmäisen tulemuksen tarkka päivä voitiin tietää. Toisen tulemuksen merkit muodostuvat valtavasta määrästä profetoituja yksityiskohtia. Ajattele seuraavia tärkeitä merkkejä, vaikka ne eivät ole mitenkään tyhjentäviä.

1. Elpynyt Rooman valtakunta. Rooman valtakunta, neljäs (vain) neljästä Danielin ennustamasta (Dan. 2:31-35, 40-45; 7:7-8) pakanallisesta valtakunnasta hallitsi maailmaa ensimmäisen tulemuksen aikaan (Luuk. 2:1). Vaikka Rooma pirstoutui moniksi erillisiksi itsenäisiksi valtioiksi ensimmäistä tulemusta seuranneina vuosisatoina monien niistä kilpaillessa huonolla menestyksellä toisten valtaamiseksi, niin Raamattu opettaa, että elpynyt Rooma tulee hallitsemaan maailmaa toisen tulemuksen aikaan (Dan. 2:41-45; 9:26-27; Ilm. 17:18). Se, mitä ei saavutettu yli tuhatvuotisella sotilaallisella valloituksella (so. Euroopan valtioiden yhdistämisessä yhtenäiseksi valtakunnaksi), näyttää tänä päivänä olevan toteutumassa, kun nämä kansakunnat vapaaehtoisesti kokoontuvat Euroopan unioniin, joka käynnistyi 25.3.1957 allekirjoitetulla Rooman sopimuksella. Rooman valtakunta on se, josta Antikristus tulee nousemaan (Dan. 9:26-27; Ilm. 17:11; Dan. 7:7-8).
2. Babylonialainen globalismi. Kun Antikristus nousee valtaan ahdistuksen aikana, hän yrittää harjoittaa maailmanlaajuista taloudellista valvontaa (Ilm. 6:5-6; 13:19-22). Kiihtyvä trendi kohti rahatonta, täysin sähköistä, yhteen liitettyä globaalia yhteiskuntaa näyttää olevan pystyttämässä näyttämöä tällaisen globaalin valvonnan toteutumiselle. Ylpeä ihmisen globalismi alkoi Baabelissa (1. Moos. 11:1-9) ja tulee jälleen keskittymään lopunaikojen Babyloniin. Näin ollen aivan kuten Rooman valtakunnan täytyy elpyä, myös Babylonin täytyy palata näkyvään asemaan. (Ilm. 17-18). Muinaista Babylonia ei ole koskaan tuhottu, kuten on profetoitu (Jes. 13:19-22; Jer. 50:40). Se tuhotaan tulella Ahdistuksen aikana (Ilm. 18:8-10). Hämmennys vallitsee siitä, kuinka erottaa Salaisuus Babylonia koskevat profetiat, jotka selvästi näyttäisivät koskevan Roomaa (Ilm. 17:9,18) ja kirjaimellista Babylonia koskevat profetiat (Ilm. 18). On historiallinen tosiasia, että babylonialainen salaisuus siirtyi Babylonista Pergamoon (vrt. Ilm. 2:13) ja sitten Roomaan (Ilm. 17:5). Sakarjan profetia puhuu vielä tulevasta muutosta Roomasta takaisin kirjaimelliseen Babyloniin, joka rakennetaan ”Sinearin maahan” (Sak. 5:5-11). On kammottavaa katsella nousevan EU:n tarkoituksellisesti ottavan itselleen Babylonin raamatulliset symbolit.
   

   Baabelin torni ja EU:n parlamenttirakennus
   Strasbourgissa

3. Israelin kokoaminen. Jotkut ovat sanoneet Israelia lopun aikojen ”supermerkiksi” eikä syyttä. Profetia edellyttää, että Israel kootaan kansakuntana ennen 7-vuotisen Ahdistuksen ajan alkamista, koska se on Israelin turvallisuuteen liittyvän liiton (so. rauhansopimuksen) pakottaminen Antikristuksen toimesta ja tuo rauhansopimus käynnistää Danielin 70 viikon (Dan. 9:27). Roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. (huom. Jes. 11:11-12) tapahtuneen toisen kansallisen hajotuksensa jälkeen Israelista tuli jälleen kerran valtio toukokuun 14. päivänä 1948. Vaikka on koottu epäuskoisena (Hes. 37:1-14), koko Israel pelastuu Ahdistuksen ajan lopulla (Room. 11:25-27; Hes. 20:33-38). Temppelin täytyy olla jälleenrakennettu ja toiminnassa Jerusalemissa Ahdistuksen ajan puolivälissä (Dan. 9:27; Matt. 24:15; 2. Tess. 2:3-4; Ilm. 11:1-2). Jerusalem tulee ”väkikiveksi” ja ”kaikki maan kansakunnat” kokoontuvat sitä vastaan. (Sak. 12:1-3; 14:1-2). Israelin valtion ennallistamisestaan vuonna 1948 Israelin valtiolla on ollut yksi ainut liittolainen, USA. Sen veto-oikeutta YK:n turvallisuusneuvostossa on käytetty toistuvasti suojelemaan ja puolustamaan Israelia. Raamatun mukaan tuon USA:n ja Israelin välisen suhteen täytyy loppua. USA tulee liittymään kaikkiin maailman kansakuntiin vastustamaan Israelin valtion jatkuvaa olemassaoloa (vrt. Ps. 2).
4. Seurakunnan luopumus. Tämä merkki on erilainen kuin muut. Kun edelliset merkit osoittavat olosuhteita, jotka ovat olemassa Ahdistuksen aikana, Raamattu ennustaa seurakunnan luopumuksen Ahdistuksen alkamisen edellä, kun seurakunta-aika tulee loppuunsa (2. Tim. 3:1-13; 4:3-4; 2. Piet. 3:1-16). Toisin kuin muut merkit, tämä merkki ei milloinkaan voi olla ehdoton, koska luopumuksen perustekijät alkoivat apostoli Paavalin elinaikana ja ovat sen jälkeen ”menneet yhä pitemmälle pahuudessa” (2. Tim. 3:13). Kaikki todelliset uskovat, pieni jäännös sellaisessa, joka esittäytyy kristillisenä kirkkona, poistetaan maan päältä (todellisen) seurakunnan tempauksessa. Se, mikä jää jäljelle menemään Ahdistukseen, on uudestisyntymätön portto Kirkko (Ilm. 17:1 alkaen). Herran Jeesuksen kuvailemat olosuhteet Laodikean seurakunnassa (Ilm. 3:14-17) todennäköisesti ilmentävät lopunajan luopiokirkkoa.

Kuinka lähellä olemme?

Koska tempaus on aina läheinen tapahtuma, ei ole mitään suoraa merkkiä, että se on lähellä (so. mitään profetiaa, jonka täytyisi toteutua ennen sitä). Kuitenkin voi olla monia merkkejä, että Ahdistus on lähellä, koska se on aiheena monissa hyvin selvissä profetioissa sekä Uudessa että Vanhassa Testamentissa. Sellaisia merkkejä nopeasti lähestyvästä Ahdistuksen ajasta ovat:

1. Juutalaisia kaikkialta maailmasta kootaan Israelin maalle (Jes. 11:11-16; Hes. 20:33-38; 22:17-22; 37:11-14);
2. heidän pyrkimyksensä jälleenrakentaa Jerusalemin temppeli (Matt. 24:15; 2. Tess. 2:3-4; Ilm. 11:1-2);
3. muinaisen Rooman valtakunnan elpyminen (so. yhdistynyt Eurooppa) ja sen paluu maailmanvallan asemaan (Dan. 2:40- 45; 7:7-8,19-28) Antikristus johtajanaan (Dan. 9:26);
4. globaali talous (Ilm. 13:16-17); ja
5. maailmanlaajuiset ponnistukset neuvotella rauhansopimus Israelin kanssa (Jes. 28:14-22; Dan. 9:27).

Kuitenkin, koska seurakunnan tempaus edeltää Ahdistuksen ajan alkamista, niin merkit, että nämä tapahtumat ovat lähellä, tarkoittavat, että tempaus on vielä lähempänä!

Read Full Post »