Vaaralliset ajat tulevat, osa 2

Perilous times will come (part two)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 1.

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2 Tim. 3:1).

Edellisessä postissani ehdotin, että nämä vaaralliset ajat saattavat olla jo ovella, valmiina hyökkäämään Jumalan kansaa vastaan mahdollisimman tehokkaasti. Kirjoitin myös yleisestä välinpitämättömyydestä, joka kohtaa jokaista, joka yrittää jakaa evankeliumia, välinpitämättömyydestä, joka tahtoo muuttua vihamielisyydeksi kohdatessaan totuuden.

Tässä postissa haluaisin mainita toisen jättiläisen, joka on voittamassa alaa liioitellulla vauhdilla, nimittäin uskovien ja uskomattomien välinen kasvava skisma. Anna minun selittää.

Vaarallinen kontrasti

Aika, jossa elämme, on luonteeltaan yhä alttiimpi jakamaan ihmiset kahteen alaryhmään, nimittäin uskoviin ja uskomattomiin. Ja se johtuu siitä, että eroavuus, joka merkitsee näitä kahta ryhmää, kasvaa nopeasti ja aiheuttaa siten väistämättömiä konflikteja viestinnän, moraalin ja arvojen alueella. Itse asiassa vuosien vieriessä näitä kahta leiriä yhdistävä yhteisyyden aste laskee siinä määrin, että viestintä käy lähes mahdottomaksi, sillä viestintä välttämättä edellyttää yhteisyyttä. Siksi mekaanikot ovat mekaanikoiden parvessa ja muusikot muusikoiden, koska he tykkäävät kommunikoida keskenään, koska heillä on riittävästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Voisimme sanoa: He huomaavat puhuvansa samaa kieltä.

Jos yhteisyys vetää ihmisiä yhteen, näyttää vain loogiselta päätellä, että yhteisyyden puute vieraannuttaa heitä. Siksi kaksi ihmistä, joilla ei ole yhteistä kieltä, luonnollisesti vieraantuvat merkittävästi toisistaan. Sama pätee maailmankatsomuksiin. Ne voivat poiketa niin paljon, että jakautuminen käy luonnolliseksi.

Raamattu ilmaisee tämän kasvavan skisman sanoessaan: ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Sananl. 4:18). Mutta se sanoo myös näin: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa” (2. Tim. 3:13). Niinpä meillä on tässä polarisaatio. Meillä on kaksi ryhmää, jotka liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, ja mitä suuremmaksi kuilu käy, sitä vaikeampaa on viestintä. Siinä on siis vieraantuminen. Pietari ilmaisee sen seuraavasti:

”Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön ja herjaavat” (1. Piet. 4:3,4).

Joten meistä on tulossa outoja ja muukalaisia ja yhä epätyypillisemmiksi me tulemme. Itse asiassa läsnäolomme häiritsee ja käy yhä häiritsevämmäksi maailmassa, jossa laittomuus lisääntyy (Matt. 24:12), sillä kuten Raamattu julistaa: ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen” (Joh. 3:20). Joten mitä tapahtuu, kun valomme loistaa yhä kirkkaammin maailmassa, jossa laittomuus lisääntyy? Sen selvittämiseksi ei tarvitse olla profeetta. Se merkitsee vaaraa vaaran päälle, boikottia boikotin päälle ja lopulta tuhoa tuhon päälle.

Uskonpuhdistus

On ymmärrettävä, että länsimaisessa kirkossa 1500-luvulla tapahtunut uskonpuhdistus on vähentänyt huomattavasti uskovien ja uskomattomien välistä kuilua. Muutaman vuosisadan ajan suurin osa uskomattomista oli uskonnollisia. He kunnioittivat Raamattua; uskoivat Jumalan olevan olemassa; ja tunnustivat ehdottoman moraalisen lain pätevyyden. Siksi uskovien ja uskomattomien välillä oli olemassa olevaa kommunikaatiota, puutteellista, mutta oli kuitenkin. Tänä päivänä tämä kaikki on kuitenkin loppunut. Suuri enemmistö väheksyy Raamattua, kiistää Jumalan olemassaolon ja hylkää kaikenlaisen ehdottoman moraalisen lain. Joten ajat ovat muuttuneet ja erottava kuilu on laajentunut suuresti. Kaikki tämä ja muu tuovat esiin vaaralliset ajat, joista Paavali puhui.

Jesajan sanat kuvaavat tarkasti uhkaa, jonka kohtaamme, uhkaa, joka on nyt konkreettisempi, kuin silloin:

”Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi” (Jes. 59:15).

Uskon, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että ryöstetyksi joutuminen on todella vaarallista ja varsinkin silloin, kun saalistaja haluaa kostaa.

Kaksinkertainen vaara

On siis vaara joutua kokemaan saaliin asema, mikä voi johtaa kuolemaan, mutta siinä on myös vaara joutua tekemään kompromisseja saaliin aseman välttämiseksi. Jos kirkas valo häiritsee syntistä, niin miten himmeä valo? Ja jos pois lähteminen pahasta on vaarallista, niin miten flirttailu sen kanssa? Ehkä on olemassa välimaasto? Entä jos suvaitsemme pimeyttä ja vaikenemme vastakkainasettelujen välttämiseksi? Väitän, että tämä on se todellinen vaara, jonka me kristityt kohtaamme, vaara olla epälojaali totuudelle mukavuuden vuoksi.

Tuntemallani kirkkokunnalla oli muutama vuosi sitten erikoiskonferenssi seurakuntiensa aktiivisille työntekijöille. Symposiumin aikana korostettiin, että saarnaamisen tulisi olla ”kevyttä” ja miellyttävämpää, jotta syntiset tuntisivat olonsa kotoisaksi kokouksiin tullessaan.

Huonosti peitettynä tavoitteena oli laimentaa evankeliumi rauhoittamaan kuulijoiden mieltä. Mutta tämä on todellinen tragedia. Se merkitsi häiriötä vanhan ajan Hengelle, jonka työn tarkoituksena on juuri häiritä omaatuntoa ja johtaa ihmiset parannukseen. Tuon konferenssin aikana tarjottu lähestymistapa oli sopivampi pelastamaan oma nahkamme kuin syntiset. Se merkitsi poistumistamme vastuustamme Kristuksen lähettiläinä tässä kierossa ja nurjassa sukupolvessa.

Johtopäätös

Muistakaamme! Jeesus ristiinnaulittiin sen sanoman vuoksi, jota hän saarnasi.  Paavali mestattiin samasta syystä. Timoteusta kehotettiin olemaan välttelemättä tinkimättömän evankeliumin julistamista. Entä meille?

Veljet! Olkaamme uskollisia ja tinkimättömiä. Älkäämme laimentako kristinuskon sanomaa pelkuruuden vedellä. On aika seisoa urheasti ja puhua suoraan, sillä niin kuin Hän oli tässä maailmassa, niin on meidänkin oltava (1. Joh. 4:17).

Jatkuu artikkelissa Vaaralliset ajat tulevat, osa 3.

Read Full Post »

Olipa kerran Lännessä – Amerikan nousu ja rappio

Once Upon a Time in the West…
By Pete Garcia 29.3.2019, suom. SK

Olipa kerran unelma, että ihminen voisi olla ja hänen pitäisi olla vapaa tekemään omia valintojaan ja että hän olisi oman kohtalonsa paras herra. Vaikka unelma henkilökohtaisesta vapaudesta on melkein unohdettu päätelmä Amerikassa näinä päivinä, se oli ollut ideoista radikaalein suurimman osan ihmisen historiaa. Se oli idea, joka lupasi lopulta vapauttaa ihmiskunnan tietämättömyyden ja tyrannian raskaista kahleista. Yli neljätuhatta vuotta inhimillinen sivistys eli ja kuoli yhden tyrannisen järjestelmän toisensa jälkeen alistamana. Vasta uuden vuosituhannen vaihteessa (noin 900-luvulla) vapauden nälästä tulisi sellainen liikkeellepaneva voima, että se sytyttäisi tulen sellaisille liikkeille, kuin renessanssi, uskonpuhdistus, valistus ja järjen aika. 2000-luvun länsimainen sivilisaatio elää tuon unelman loppuvaiheita. Olemme tulleet jälkikristillisiksi, postmoderneiksi ja post-amerikkalaisiksi. 800 vuoden etsimisen, tutkimisen, löytämisen, keskustelun ja keksimisen jälkeen ihmiskunta on alkanut taantua pelottavaa vauhtia.

On olemassa kaikkien inhimillisten puolien moraali,
se on se sama menneisyyden harjoitus,
ensin vapaus ja sitten kunnia – kun se pettää,
rikkaus, pahe, korruptio – barbarismi lopulta.
(Lord Byron, Childe Harold’s Pilgrimage, 1812–1818)

II. Ihmisen vapauden historiallinen nousu

Muinoin useimmat pakanalliset kulttuurit yhdistivät alkuperänsä moniin mielikuvituksellisiin taruihin. He uskoivat yleensä, että heidän todellisuuttaan ohjasi kohtalon ja jumalien tahdon epämääräinen yhdistelmä. Niinpä riippumatta siitä, mikä oli heidän osansa elämässä, se oli kohtalon määräämä. Mitä tahansa despoottinen johtaja/kuningas/kuningatar/hallitsija saneli, se oli jumalien tahto. Mikä tahansa onnettomuus heitä kohtasi, he ymmärsivät näiden asioiden olevan heidän hallintansa ulkopuolella. Ajan myötä ihmisen kekseliäisyys asioiden luomisessa (sota-aseet, kaupankäyntijärjestelmät, valuutta, politiikka, filosofiat jne.) synnytti ihmisessä pelottomuuden, joka sai hänet heittämään pois vanhat keinonsa ja tulemaan oman kohtalonsa herraksi. (ks. 1. Moos. 11:1-9).

Edistyksellisten aikakausien kautta ihminen alkoi ottaa valtavia harppauksia taloustieteen, tähtitieteen, mekaanisen teknologian, lääketieteen, tieteiden ja yleisen tietämyksen aloilla. Kaiken aikaa ihmisen ja Jumalan välinen aukko kuitenkin kasvoi. Inhimillinen päättely alkoi korvata jumalallisen. Naturalismi alkoi korvata yliluonnollisen. Järjen aikakausi aiheutti humanismin nousun, joka lupasi ihmiskunnalle vastaukset kaikkiin kysymyksiimme ottaen huomioon kaksi muuttujaa – ajan ja tieteen. Humanismi lupasi ihmiskunnalle, että mitä vain voisimme unelmoida, sen me voisimme saavuttaa oman kekseliäisyytemme ja teknologiamme kautta. Ja jonkin aikaa se tuntuikin olevan mahdollista. Kuitenkin johtuen kaikista ihmisen alkuperää ja suuruutta käsittelevistä suurenmoisista tutkielmista ja teorioista koskien ihmisen alkuperää, humanismi kieltäytyi käsittelemästä kahta kriittistä virhettä logiikassaan – ihmiskunnan turmeltunutta luontoa ja tätä langennutta maailmaa.

Kun ihmiskunta saavutti 1900-luvun alkupuolen, yleisesti hyväksytty akateeminen käsitys synnystämme lajina oli supistettu pelkästään satunnaisiin evoluutioprosesseihin, joita ohjasi välinpitämätön ja persoonaton energiavoima. Näin ollen, jos ihmisen olemassaolo täällä on puhdasta sattumaa, niin elämä itsessään ei palvele muuta tarkoitusta kuin eloonjäämistä. Johtuen ihmiskunnan haluttomuudesta katua ja kääntyä yhden, todellisen Luojan, puoleen, hänestä tuli yhä itsekeskeisempi ja sokeampi totuudelle (Room. 1:16-31). Esimerkki siitä, kuinka paha informaatio nopeasti karkaa käsistä, on se, kuinka darwinistinen evoluutio vaikutti sosiaaliseen darwinismiin, joka synnytti rodunjalostusopin, joka tuki rasismia luomalla rodullisia hierarkioita ja auttoi ”tieteellisesti” validoimaan sellaisia toimijoita kuin Ku Klux Klan, Planned Parenthood ja Third Reich (Natsi-Saksa).

1900-luvun alkuun mennessä ideologinen / teologinen tyhjiö oli alkanut tuottaa pahinta, mitä ihmiskunnalla oli tarjota. 1800-luvun saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche totesi kerran, että jos tuijotat kuiluun, niin myös kuilu tuijottaa sinuun. David McCandlessin tekemän selvityksen mukaan 1900-luvun kuolemantapauksista 450 miljoonaa kuolemaa voidaan yhdistää pelkästään ihmiskunnan lisääntyneeseen väkivaltaan. Tämä ei edes ota huomioon satoja miljoonia kuolemantapauksia, jotka johtuvat esimerkiksi abortista, ihmisen aiheuttamista nälänhädistä ja taudeista, ja kaikkia, jotka puuttuvat kuolemantapaus- ja murhatilastoista. Tämä tarkoittaa sitä, että 1900 luvusta tuli kaikkein väkivaltaisin vuosisata koko ihmiskunnan historiassa. Niinpä jos Nietzsche’n puheissa oli mitään perää, niin 1900-luku käsitteli kuilua, kuin heijastavaa lampea.

III. Yhdysvaltain nousu ja lasku

Magna Carta (Runnymeade, Englanti, vuonna 1215) oli ensimmäinen nykyaikainen pyrkimys vapauttaa ihmiskunta mielivaltaisesta monarkistisen hallinnon tyranniasta. Vaikka sen alkuperäiset tavoitteet rajoittuivat keskiaikaisen Englannin maanomistajiin, siitä tuli ensimmäinen ”perustuslaki”, mitä Euroopassa on koskaan ollut. Koska Eurooppa oli tuolloin edelleen maailman vallan keskipiste (ja oli ollut sitä Aleksanteri Suuren päivistä), ajatus henkilökohtaisista oikeuksista alkoi kulkeutua kaikkialle maailmaan eurooppalaisen kolonialismin kautta. Erityisesti tämä ajatus juurtui Britannian Uuden Maailman siirtokuntiin, joista kuten tiedämme, tuli myöhemmin Amerikan Yhdysvallat.

Vuoteen 1776 mennessä 13 siirtokunnan siirtolaiset olivat saaneet tarpeekseen väärinkäytöksiä ja verotusta ilman edustusta Englannin kuningas George III:lta. Niinpä tämän vallankumouksen johtajat (meidän perustajaisämme) nojautuivat voimakkaasti menneisyyteen luodakseen sellaisen, josta tulisi uudenajan historian tärkein asiakirja. He lainasivat kreikkalaisten filosofioista, roomalaisten hallinnon ihanteista, Raamatun moraalista ja etiikasta sekä Magna Carta’sta malliksi vapauden peruskirjojen (Charters of Liberty) luomiselle. Tämä peruskirja sisälsi itsenäisyysjulistuksen, perustuslain ja oikeuksien lakiehdotuksen (Bill of Rights). Nämä kolme asiakirjaa olivat perustus suurenmoisimman perustuslaillisen tasavallan luomiselle, mitä maailma oli koskaan nähnyt.

Perustuslakimme on tehty vain moraalisille ja uskonnollisille ihmisille. Se on täysin riittämätön keidenkään muiden hallitukselle. (Presidentti John Adams)

Kaikenkattava teema näissä asiakirjoissa, jotka oli suunniteltu rajoittamaan hallituksen valtaa tunnustamalla, että ihmisen oikeudet ja vapaudet olivat sekä luontaisia että Jumalan antamia. Pohjimmiltaan näistä kirjoituksista tuli täydellisyyden ruumiillistuma, mitä tulee inhimilliseen filosofiaan. Nämä asiakirjat saivat valmiiksi sen, mikä oli alkanut vuosisatoja aiemmin vuonna 1215. Seuraavien kahden ja puolen vuosisadan ajan Yhdysvallat oli se loistava kaupunki vuorella.  Meistä tuli majakka, jonne sorretut ihmiset eri puolilta maailmaa voivat paeta, paeta sortoa, tai vain etsiä parempaa elämää, mistä tahansa maailman pimennetyltä kolkalta he sitten tulivatkaan.

Amerikan vuosisata

Voimme jäljittää nykyisen maailmanjärjestyksemme (USA ruorissa) alkuperän Euroopan savuaviin tuhkaläjiin toisen maailmansodan lopussa. Kun liittoutuneiden joukot aloittivat lopullisen työntymisensä natsi-Saksaan (noin 1944–45), maailman pankkiirit ja liittoutuneiden poliitikot olivat jo vehkeilemässä keinoilla voidakseen parhaiten muotoilla tätä ihmiskunnan uutta aamunkoittoa. Sodan aikana Eurooppa oli velkaantunut amerikkalaisille rahoittaessaan lukuisia sotarintamia Euroopan teatterissa. 1950–2000 luvuilta lähtien tuo sama raha ja vauraus alkoivat hitaasti (sitten nopeasti) siirtyä takaisin Atlantin yli, mistä oli tullutkin. Historiasta huolimatta Yhdysvallat toteutti useita aloitteita, joilla se säilytti vaurautensa ja voimansa keskittyneenä Uuteen Maailmaan. Nämä kuusi USA-keskeistä aloitetta / tapahtumaa ovat suuresti muuttaneet koko maailmanjärjestystämme viimeiset 74 vuotta.

1. Bretton Woodsin sopimus: kehittyi toisen maailmansodan loppupuolella (1944). Bretton Woods -sopimus loi uuden kansainvälisen rahajärjestelmän, joka kesti 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun. Sopimuksessa sidottiin muiden maiden valuuttojen arvo Yhdysvaltain dollariin, joka puolestaan sidottiin kullan hintaan, 35 dollaria unssilta. Bretton Woods’in romahdettua maat saivat valita muita keinoja määrittää valuuttansa arvo mukaan lukien markkinavoimien salliminen päättää. (Source)
2. Yhdistyneet Kansakunnat (YK): Yritettyään perustaa Kansainliiton jo ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja surkeasti epäonnistuttuaan (ks. Kolmas valtakunta)1900-luvun globalistit yrittivät tehdä uuden yrityksen ja hyödynsivät toisen maailmansodan synnyttämää kriisiä globaalin hallinnon luomiseksi. Yhdysvaltain (maa, rahat, resurssit, hallinto) täydellä tuella he onnistuivat. Yksi heidän ensimmäisiä suursaavutuksiaan oli äänestys, joka salli Israelin valtion syntyä uudelleen. Vaikka tällä hetkellä melko hampaaton, niin YK on ironisesti kasvanut enimmäkseen Amerikan ja Israelin vastaiseksi järjestöksi.
3. Marshall-suunnitelma: Se on nimetty priimusmoottorinsa uskoministeri George Marshall’in mukaan. Marshall-suunnitelma on tarkoitettu auttamaan valtioiden taloudellista elpymistä toisen maailmansodan jälkeen ja vähentämään kommunistipuolueiden vaikutusta niissä (Source). Opittuaan tämän läksyn kantapään kautta ensimmäisen maailmansodan jälkeen (Versailles’in rauhansopimus), Yhdysvallat päätti olla toistamatta tätä virhettä sallimalla edellytysten toteutua ja mahdollisesti luoda uuden Hitlerin.
4. Kylmä sota / NATO: Kun sekä Länsi (USA, Länsi-Eurooppa, Australia, Kanada jne.) että Itä (Venäjä, Kiina) olivat taistelleet ja voittaneet sodan Kolmatta Valtakuntaa ja Japanin Imperialisteja vastaan, niin sodan loppuminen toi saaliin jakamisen. Kun sekä Lännen (kapitalistiset demokratiat) että Idän (kommunistit) hallinnossa ja taloudessa oli selkeitä ja korjaamattomia jakautumisia, niin niiden sodanaikainen liittoutuminen oli päättynyt. Tämä loi Länsi-Euroopassa tarpeen muodostaa Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön liitto (NATO) suojelemaan heitä enemmältä itäiseltä tunkeutumiselta. Tämä geopoliittinen jännitys loi idän ja lännen välisen ”kylmän sodan”, jota kesti vuosien1948-49 Berliinin saarrosta Neuvostoliiton romahtamiseen vuonna 1991. Naton perustaminen vuonna 1949 oli tarkoitettu toimimaan ennaltaehkäisevänä ensi-iskuna kaikkia Venäjän aikeita ja aggressioita vastaan. Kun Venäjä valtasi ja liitti itseensä osia Georgiasta (2008) ja myöhemmin Krimistä (2014) ilman mitään lännen sotilaallista reaktiota, niin monet ovat miettineet, että mitä hyötyä NATO:sta oikein on. NATO:n rooli näyttää edelleen heikentyvän, kun vuonna 2016 presidentiksi valittiin Trump, jonka julkinen vaatimus, että EU ottaisi aktiivisemman roolin (taloudellisesti ja fyysisesti) oman itsepuolustuksensa järjestämisessä, näyttää suuresti loukkaavan eurooppalaisia.
5. Ydinase- / avaruuskilpa: Alkaen hyvin salaisesta Manhattan-projektista maailman kilpa kohti joukkotuhoasetta päättyi lopulta amerikkalaisten kahden atomipommin käyttämiseen Nagasakissa ja Hiroshimassa kesällä 1945. Neljä lyhyttä vuotta USA nautti ylivoimasta atomiaseen alalla, mutta pian se katkesi Neuvostoliiton ensimmäiseen onnistuneeseen ydinkokeeseen omalla pommilla vuonna 1949. Etteivät tulisi päihitetyksi, sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto aloittivat useita vuosikymmeniä kestäneen aloitteen luoda entistä tuhoisampia aseita. Tähän liittyi kilpa avaruuteen, jossa venäläiset aluksi onnistuivat. USA oli kuitenkin ensimmäinen (ja ainoa kansakunta), joka on lähettänyt ihmisen kuuhun.
6. Israelin jälleensyntyminen: Vuodesta 70 vuoteen 1948 Israelin valtio oli olemassa vain historiankirjoissa. Mutta johtuen Turkin ottomaanien tappiosta (1918) ja natsien holokaustista (1933-1945) juutalaisilla oli sekä tilaisuus (maa) että tuki (myötätunto / päätös) palata muinaiseen kotimaahansa. Huolimatta Yhdysvaltain presidentin Harry Trumanin voimakkaasta sisäisestä vastustuksesta tuelle hänen oman hallintonsa sisältä, USA:sta tuli ensimmäinen kansakunta, joka tunnusti vasta muodostetun uuden valtion 14. toukokuuta 1948. Siitä lähtien Lähi-itä on ollut sekä antisemitismin, väkivallan että sodan hautomo muslimien toistuvissa yrityksissä (1948, 1956, 1967, 1973 jne.) tuhota maailman ainoa juutalainen valtio.

Postmoderni harha

Vuodesta 1776 on kulunut 243 vuotta ja olemme jääneet hyvin kauas siitä, mitä esi-isämme olisivat koskaan voineet kuvitella. Emme ole tulleet vain moraalittomiksi, vaan myös tavattoman tietämättömiksi ja laiskoiksi. Kun kulttuurinen marxilaisuus on tyhmistänyt massoja vuosisadan ajan, niin tänä päivänä keskiverto kadun mies todennäköisesti ei tiedä, mikä oikeuksien lakiehdotus (Bill of Rights) on, eikä missä Washington on kartalla. Useimmat nykyään elävät ihmiset näyttävät luulevan, että asiat ovat nykyään samalla tavalla, kuin ne ovat aina olleet. Vielä huolestuttavampaa on se, että useimmat ihmiset luulevat, että asiat tulevat olemaan aina tällä tavalla. Tämä päättelylinja on eräänlainen normaalipoikkeama, jolla ihmiset arvioivat huomista nykyisyyden jatkuvalla läsnäololla. Useimmat ihmiset tänä päivänä eivät tiedosta, että tämä ihmisen vapauskokeilu (eli Yhdysvallat) oli koskaan vain poikkeus säännöstä, ei normi. Nyt on useita sukupolvia, jotka eivät tiedä tai välitä poikkeuksellisuudestamme ja näin ollen ovat alkaneet luovuttaa vapauksiaan ilmaisten avustusten ja turvallisuuden lupauksesta.

Vapaus ei ole koskaan kauempana kuin yhden sukupolven päässä sukupuutosta. Emme välittäneet sitä lapsillemme verenkierrossa. Siitä on taisteltava, sitä on suojeltava ja se on luovutettava heille tekemään samoin, tai jonakin päivänä vietämme auringonlaskun vuosia kertoen lapsillemme ja lastemme lapsille, millaista se oli kerran Yhdysvalloissa, jossa ihmiset olivat vapaita. (Presidentti Ronald Reagan)

Kun yhä useammat demokraatit ja millenniaalit näinä aikoina sotaisesti vaativat meitä kääntymään sosialismiin nykyisten ongelmiemme ratkaisemiseksi, niin olemme tämän kansakunnan selviytymisen käännepisteessä. Puhun käännepisteestä, koska yhteiskunnan äärilaidat muodostuivat näistä pyrkyrikommunisteista. Nyt heihin kuuluvat useimmat yliopistot (tiedekunnat ja opiskelijat), yhä useammat valitut virkamiehet ja jopa teknologia-alan jättiläiset. Nämä ryhmät vaativat nyt sosialismia toteutettavaksi kaikkialla riippumatta sen taloudellisista ja poliittisista seurauksista.

Tämä on yli sata vuotta kestäneen sosialistisen propagandan hedelmää, joka pakotetaan meihin akatemian, median, politiikan ja popkulttuurin kautta. Koska nämä sosialistit eivät voineet purkaa perustuslakia ja oikeuksien lakiehdotusta omalla vauhdillaan ja niin kuin halusivat, he ovat kääntyneet korruptoimaan instituutioita. Esimerkiksi Hillary Clinton’in hävittyä viimeiset vaalit on ollut kasvava vaatimus poistaa valitsijamiehet ja siirtyä puhtaaseen suosioäänestykseen seuraavan presidentinvaalin voittajan määrittämiseksi. Lisäksi, kumpi tahansa puolue sen toteuttaisi, niin se käytännössä takaisi sen ylivallan pysyväksi. Se tietäisi amerikkalaisen kokeilun loppua.

Kolikon toisella puolella on sekä republikaanien että demokraattien havaittu tarve laajentaa tiedustelupalvelujen ja lainvalvontaviranomaisten toimivaltuuksia. Tämä johtuu uhkien esiin tulevasta monimuotoisuudesta (cyber, joukkoampumiset, joukkotuhoaseet jne.), joka kansakunnalla on edessään. Lisäksi valtava kehitys, jonka teknologiayhtiöt ovat tehneet genetiikan, mikroteknologian, tekoälyn, miehittämättömien itsenäisten järjestelmien ja valvonnan aloilla, on käynyt kerta kaikkiaan orwellilaiseksi. Vaikka tänä päivänä suurin osa tästä tuntuu vaarattomalta normaaleille, lakia kunnioittaville kansalaisille, niin kuvittele kaikkea tätä valtaa näiden radikaalien sosialistien käsissä, jos he joskus saavat valvonnan takaisin toimeenpanoviranomaisilta.

Nykyisessä kahden puolueen järjestelmässämme toinen poliittinen puolue on näköjään ajettu niin lujaa vasemmalle, että siitä on tullut suurin yksittäinen uhka omalle kansalliselle olemassaolollemme. Vaikka republikaanit (valtavirran GOP-tyypit) ajattelevat, että valtaa voidaan jakaa ja että meidän kaikkien pitäisi olla mukavia, niin demokraatit janoavat verta. Heillä ei ole enää periaatetta ”elä ja anna toisten elää”, vaan se on voitto hinnalla millä hyvänsä ja häviäjien armoton rankaiseminen. Älä erehdy, vuoden 2019 demokraattinen puolue ei ole 1990-luvun tai 1980-luvun, eikä mikään aikaisempi demokraattinen puolue. Demokraattinen foorumi vuonna 2020 keskittyy kolmeen asiaan: Abortti pyydettäessä ja missä tahansa raskauden vaiheessa (jopa synnytyksen jälkeen), kaikki mikä on Israelia ja kristinuskoa vastaan ja sosialismi (eli sosialistiset ihanteet).

Hyvin harvoilla johtajilla on kaukokatseisuutta ja moraalista selkärankaa vastustaa kasvavaa moraalittomuuden tulvaa, On helppo varoittaa sellaisista asioista kuin hillitön tuhlaus tai paisuva kansallinen velkamme. Mutta jos vastustat moraalittomuutta, teet sen henkilökohtaiseksi jumalattomille ja saat osaksesi pyörremyrskyn. Vasta, kun on kyse jumalattomuudesta, nämä jumalattomat marxilaiset aina tarrautuvat oikeuksien lakiehdotukseen (Bill of Rights). Heidän käsityksensä vapaudesta on kuitenkin kieroutunut. He uskovat esimerkiksi toisen korjauksen hylkäämiseen, mutta pitäessään ensimmäisen korjauksen he eivät ymmärrä, että heillä ei ole ensimmäistä ilman toista.

MENE, MENE, TEKEL, UFARSIN

1960-luvun jälkeen kansakuntamme on aloittanut laskun jumalattomaan moraalittomuuteen pelottavalla nopeudella. Tämä on käytännössä varmistanut kansakuntamme kuoleman. Tämä ei ole minun omaa subjektiivista perusteluani, vaan historiallinen tosiasia, joka on toteutunut toistuvasti. Sellaiset asiat, kuin lapsenmurhan tai poikkeavien elämäntapojen hyväksyminen, eivät ole koskaan tienneet hyvää kansalle. Jumalattomat ovat nyt kansakuntana alkaneet avoimesti tähdätä lapsiin abortin, sukupuolten sekoittamisen, transsukupuolisten tarinahetkien, unisex-vessojen ja homoseksuaalien adoptioiden nimissä. Kuten oli laita Belsassarin pidoissa, niin silloin, kun kirjoitus on seinällä, on jo liian myöhäistä.

1. Amerikan ensimmäinen ”kirjoitus seinällä”-hetki oli 19. huhtikuuta 1995. Se oli liittovaltion Alfred P. Murrah -rakennuksen pommi-isku Oklahoma City’ssä. Siitä tulivat perustukset laille nimeltä Patriot Act.
2. Amerikan toinen ”kirjoitus”-hetki tuli 11. syyskuuta 2001. Se näytti maailmalle Amerikan pehmeän paikan iskemällä meitä sinne, missä olimme haavoittuvia. Sen seurauksena matkustaminen kävi käytännössä sietämättömäksi, kun turvatoimet lisääntyivät dramaattisesti.
3. Amerikan kolmas varoitus tuli vuonna 2007 subprime-asuntoluottokriisin myötä. Vuodesta 1992 hallitus on tukenut ”kohtuuhintaista” asumista ja vaihtuvakorkoisia asuntolainoja (ARM) ihmisille, joilla ei ollut siihen varaa. Niin varhain kuin vuonna 2003 tämä alkoi karata käsistä luomalla petollisen asumiskuplan. Kärsimme edelleen tämän tapahtuman jälkivaikutuksia.
4. Amerikan neljäs varoitus tuli vuosina 2008–2016 Barack Hussein Obaman valinnan myötä. Kahdeksan vuoden aikana presidenttinä hän oli tehnyt enemmän kansakuntamme epävakauttamiseksi (moraalisesti, taloudellisesti ja geopoliittisesti), kuin kaikki aikaisemmat presidentit yhteensä. On edelleen hyvin todennäköistä, että hän ja / tai hänen hallintonsa jäsenet joutuvat syytteeseen suurista ja törkeistä rikoksista Donald Trumpin kampanjaa ja vuoden 2016 vaaleja vastaan.

En tiedä, onko kansakunnallemme tulossa vielä viides varoitus. Donald J. Trumpin valinnan myötä olemme ansaitsematta ansainneet eräänlaisen helpotuksen (jos sitä sellaiseksi voi kutsua). Uskon kuitenkin, että Trump’in valinnalla on enemmän tekemistä Israelin valmistamisen kanssa Amerikan jälkeiseen maailmaan, kuin minkään muun, koska Trump on valmis tekemään, mitä kukaan toinen presidentti ei tekisi koskien Israelia. Hän on kuitenkin vain yksi mies. Hän ei voi pelastaa Amerikkaa kaikesta, mikä sitä vaivaa. Kansakuntamme on niin syvälle jakautunut ja korruptoitunut, että jumalattomuuden tuominen lakiin näyttää aina purjehtivan kongressisalien läpi pikavauhtia. Kuitenkin, jos yrität torjua mainitun pahan, siitä näyttää aina tulevan suurimman luokan mahdottomuus. Kuinka voisi yksi mies siinä onnistua?

Kaksi ja puoli vuotta demokraatit, media, syvä tila ja akatemian nihilistiset vasemmistolaiset, popkulttuuri, piilaakso jne. ovat käyneet leppymätöntä juonittelevaa / estävää ajojahtia presidentti Trump’ia, hänen perhettään ja jokaista häneen koskaan liittynyttä vastaan. Vaikka useat Trump’in kampanjan entiset jäsenet kärsivät oikeudellisia seurauksia omien asioidensa vuoksi, ne eivät mitenkään liittyneet kampanjaan, venäläisiin eikä mihinkään muuhun Trump’iin liittyneeseen. Itse ajojahti on muuttunut jättiläismäiseksi olemattomaksi hampurilaiseksi (nothing burger), mutta Trumpin puheenjohtajuutta vastaan käyty sota on synnyttänyt huomattavan epäluottamuksen presidentinvaaliprosessiin. Se on myös tehnyt korjaamatonta vahinkoa oikeusministeriölle ja FBI:lle / CIA:lle. Myönteistä on, että se lopultakin paljasti, keitä uutismedian todelliset herrat lopulta ovat.

IV. Uuden järjestyksen nousu

Sen sijaan heidän pitäisi huomata, että suurten sotien jälkeisessä maailmassa maailma harvoin palautetaan aivan samanlaiseksi. Kun Rooma aloitti puunilaissodat, se oli agraarinen tasavalta; se lopetti keisarillisena Välimeren valtana. Waterloo uudelleenjärjesti Euroopan vuosisadan ajaksi ja Saksan ja Japanin tappio toi kylmän sodan 50-vuotiset protokollat, joissa vihollisista tuli ystäviä ja ystävistä sitten vihollisia. Kuka osasi selvittää muuttuvat Sparta-Ateena-Thebes suhteet peloponnesoslaisen sodan jälkeen? Ei ole vain niin, että voittajat sanelevat ja häviäjät mukautuvat, vaan että jopa liittolaisten keskuudessa sota ja sen jälkimainingit usein repivät pois ohuet yhteyden ruvet ja paljastavat pitkään märkineet todellisten kulttuuristen, poliittisten, historiallisten ja maantieteellisten erojen haavat. Niinpä se on tämä nykyinen sota terroristeja ja heidän sponsoreitaan vastaan, joka, kun se on lopulta päättynyt, jättää maailmamme hyvin erilaiseksi paikaksi. (Victor Davis Hanson)

Jos palaisimme lukemaan silminnäkijöiden todistuksia niistä, jotka elivät ja näkivät maailmansa tuhoutuvan, niin he ovat sanoneet, että juuri ennen kuin se tapahtui, oli kauhun tunne, jota ei voinut paeta. Itse asiassa monet ovat sanoneet, että he olivat ahdistuneita asioista, joita olivat todistamassa (kulttuurin rappeutuminen, valtava velkaantuminen, epävarmat rajat, lisääntynyt laittomuus jne.) kuolemaansa johtaneina päivinä, viikkoina ja kuukausina. Tämän sanottuamme ja ymmärtäessämme menneiden 200 vuoden onnettomuudet ja haasteet, ei ole suunsoittoa eikä liioittelua sanoa, että elämme nyt Yhdysvaltain viimeisiä vaiheita.

Amerikkalaisen unelman päätyttyä nousee väistämättä jokin globaalin hallituksen uusi muoto täyttämään tyhjiön. Se on yhtä varmaa kuin auringon nousu idästä. Se, mikä on estänyt tämän uuden globaalin järjestyksen nousun tähän asti, on ollut maailman ainoa suurvalta – perustuslaillinen tasavalta, tasavalta, jonka olemassaolo estää sitä alistumasta millekään muulle poliittiselle entiteetille. Jotkut voivat vastustaa sanomalla, että Yhdysvalloilla on enemmän lakeja, kuin millään muulla planeetan valtiolla, johon lisään, että meitä ei koskaan tarkoitettu sellaiseen. Voisimme vastata presidentti John Adams’in edellä mainitulla lausunnolla, johon liittäisin lainauksen roomalaiselta historioitsija Tacitukselta, kun hän sanoi, että sitä korruptoituneempi valtio, mitä enemmän lakeja. Yhdysvaltojen vapauden peruskirjat on rakennettu yksinomaan tarkoituksena rajoittaa hallituksen liikaa valtaa ja antaa sitä ihmisille; jotakin, jota yhä tietämättömämpi ja rappeutuneempi kulttuuri, on ollut halukas hyödyntämään ja antamaan pois vähän kerrallaan palasesta turvallisuutta.

Jesaja 46: 9-10 sanoo, että Jumala julistaa lopun alusta lähtien – eikä ole niin, että Jumala panee meidät romahtamaan, vaan että Hän näkee tulevaisuuden ja tiesi jo maailman perustamisesta lähtien, kuka, mitä, milloin, missä ja miksi tämä viimeinen valtakunta (Peto) syntyisi. Useita vuosisatoja Jesajan jälkeen heprealainen profeetta Daniel oli ensimmäinen, jolle annettiin yksityiskohtainen kuvaus tulevista pakanavalloista. Hän vastaanotti tämän profetian mitä epätavallisimmalla tavalla joutuessaan tulkitsemaan sen pakanakuninkaan unesta (Nebukadnessar).

Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. (Daniel 2:31-33)

Daniel jatkaa unen tulkintaa:

Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. (Dan. 2:36-43)

Aleksanteri Suuren päivistä (noin 300 eKr.) vuoteen 2019 maailman valta (taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen) on pysynyt pääasiassa keskittyneenä länteen. Historiasta tiedämme, että Meedo-Persia valloitti Babylonian (jota hallitsi Nebukadnessarin pojanpoika). Kreikka valloitti Persian, Rooma valloitti Kreikan. Rooman valtakunta jakautui kahtia 400-vuotisen keisarien hallinnan jälkeen. Roomasta (länsimaissa) geopoliittinen valta siirtyi pohjoiseen seuraavien eurooppalaisten barbaarilaumojen kautta. Barbaarit kykenivät kuitenkin voittamaan vain roomalaiset, koska he olivat jo laajalti rappeutuneet (moraalisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti) ja olivat tulleet haavoittuviksi liian monella rintamalla. Kuulostaako tutulta?

Roomalaisen rauhan (Pax Romana) puuttuessa eurooppalaiset barbaarit (gootit, itä-gootit, visigootit, vandaalit, anglit, tanskalaiset, saksilaiset, frankit, britit jne.) alkoivat asettua ja rakentaa uusia sivilisaatioita aikaisemmin roomalaisena pidetylle alueelle. Muutaman sadan vuoden sisällä Rooman romahduksesta (noin 430 vuotta) Euroopasta tuli palkinto joko valloittajille (hunnit, mongolit, muslimit jne.), tai kaupankävijöille (Silkkitie, Välimeri, Lähi-itä). Kuitenkin vuosina 800–1945 maailman valta suurelta osin keskittyi Eurooppaan eurooppalaisten valtioiden nousun ja kaatumisen kautta.

1900-luvun lopun postmoderni / kristillinen aikakausi antoi mahdollisuuden pakanauskontojen ja Idän mystiikan uudelleen esittelemiselle. Tästä 2000-luvusta on nyt tullut hybridiversio, joka käsittää sekä pahimmat antiikin tavat, että pahimman ihmisen sekularismin aikakaudesta. Tätä hybridisaatiota edesauttaa edelleen vaarallinen ja ennennäkemätön teknologiakilpa, joka on luvannut kaiken geenitekniikalta, rajoittamattomalta tietämykseltä, tekoälyltä ja jopa kuolemattomuudelta. Monet toivovat uusien jumalien nousua, jossa tekniikka ja yliluonnollinen yhdistyvät ihmiskunnan tuomiseksi tähän yhteen, lopulliseen evolutiiviseen työntöön kohti kuolemattomuutta. Nämä tekniset edistysaskeleet yhdessä ihmiskunnan erkanemisen kanssa moraalisesta ja eettisestä päättelystä uhkaavat kääntää ylösalaisin nykyisen maailmanjärjestyksen.

Nykyisessä tilassamme kaksi suurta voimaa, nationalismi ja globalismi, repivät nykyistä maailmanjärjestystä irti. Edellä mainitun käsitykseni lisäksi, että jumalallinen oikeudenmukaisuus on palaamassa Yhdysvaltojen rannoille, Danielin tulkinta monimetallisesta patsaasta ei näytä tukevan itsenäistä olemassaoloamme nykyisessä muodossaan. Raudan ja saven kymmenen varvasta näyttävät olevan suurten pakanavaltojen seuraava vaihe. Tiedämme, että nämä ovat kymmenen kuningasta / valtakuntaa, koska se on myöhemmin vahvistettu Johannekselle annetulla näyllä Patmoksen saarella noin 600 vuotta Danielin jälkeen. Varpaiden sijasta nämä kymmenen kuningasta / valtakuntaa näkyvät kruunuina Pedon sarvissa (Ilm. 13:1-4, 17:9-14). Ne hallitsevat vähän aikaa Pedon (Antikristuksen) kanssa viimeisen vuosiviikon ajan. Vaikka on epäselvää, miten kaikki tämä täsmälleen tapahtuu seurakunnan tempauksen, aika-aukon, tuomiosinettien avaamisen ja liiton vahvistuksen välillä (Dan. 9:27), niin voimme tietää muutamia asioita suhteellisen varmasti.

• Yhdysvallat (tai mitään, joka muistuttaa Yhdysvaltoja) ei ole lainkaan kuvassa
• Viimeinen pakanavalta maaplaneetalla on Peto (Ilm. 13:1-2)
• Peto näyttäisi aluksi olevan alueellinen valta (tai valtioliitto) ja sitten siitä tulee globaali valta teknologian ja yliluonnollisten demonisten voimien avulla (Ilm. 17:12-13)
• Koko maailma annetaan Pedolle (Ilm. 13:7)
• Idän kuninkaat haastavat Pedon vallan seitsemän vuoden lopulla (Ilm. 16:12)
• Peto tekee viimeisen yrityksen yrittäessään murskata Israelin kansan (Ilm. 12:13-17)

Lopuksi

Rakastan maatani, enkä tykkää olla tuomion ja synkkyyden levittäjä. Amerikka on ollut majakka yli kolme vuosisataa tarjoten pyhäkön kaikille niille, jotka pyrkivät pakenemaan sortoa. Kerran tämä maa oli tilaisuus, mutta nyt siitä on tullut entisen kunniansa varjo.

En ole profeetta, enkä myöskään väitä tietäväni miten ja milloin tämä kaikki tulee tapahtumaan – tiedän vain, että se tulee. USS Amerikka on törmännyt Jumalan oikeudenmukaisuuden jäävuoreen ja olemme pahasti kallistumassa toiselle puolelle. Olemme tällä hetkellä yli 22 tuhatta miljardia dollaria velkaa. Puolet kansakunnasta on tekemässä itsemurhan sosialismilla. Rikollisuus on yleistynyt ja väkivaltaistunut. Ihmiset ovat tulleet yhä kyynisemmiksi ja nihilistisemmiksi. Korruptiota esiintyy jokaisessa instituutiossa, CIA:sta partiopoikiin. Moraalittomasta enemmistöstä on tullut tsunamin kaltainen voima, joka uhkaa (kirjaimellisesti) tuhota kaikki, jotka seisovat heidän tiellänsä. Geopoliittiset uhat ympäri maailman ovat kasvamassa suuruuden, lukumäärän ja vakavuuden suhteen. Se syvä tila (deep state), jota vastaan Trump parhaillaan taistelee, on valmis menemään avoimeen sotaan istuvaa presidenttiä vastaan, voidakseen pitää valtansa pimeässä. Asioiden tila ei tiedä meille hyvää kansakuntana. Kerran lännessä oli kaunis unelma, amerikkalainen unelma, jossa ihminen saattoi lopultakin vapaasti valita oman kohtalonsa. Unelma, jossa ihminen voisi mennä ryysyistä rikkauteen ilman mitään muuta kuin idea ja tahto nähdä se toteutuneena.

”Amerikka avarine taivaineen ja kultaisina aaltoilevine vainioineen. Purppuraisten vuorten majesteettisuuden kohotessa hedelmällisten tasankojen ylle.” (laulusta America the Beautiful). Jumalan varjeleva käsi oli pitkään ollut tämän kerran niin nöyrän kansakunnan yllä, mutta kun se menestyi, se unohti, mistä siunaukset tulivat. Sukupolvi sukupolven jälkeen nousi uhmakkaasti heristämään nyrkkejään elämän antajalle. He hylkäsivät Jeesuksen, Jumalan Pojan ja muuttivat hänet pelkästään kirosanaksi, jota kutsuilla viskeltiin ympäriinsä, ikään kuin Hän ei olisi yhtään todellisempi kuin joulupukki. Kerran planeetan siunatuin kansakunta on lopulta vääntymässä omasta pakotuksestaan. Se käänsi selkänsä Hänelle ja nyt nuo runsaat varjelukset ja siunaukset ovat kadonneet. Oli kerran unelma, mutta heti, kun se sen saavutti, se oli poissa ja jotakin muuta, liian pelottavaa ja kauheaa katsella, on nopeasti tulossa ottamaan sen paikan.

Jos menetämme vapauden täällä, niin ei ole paikkaa, johon paeta. Tämä on viimeinen jalusta maan päällä. (Presidentti Ronald Reagan, Lokakuu 27, 1964)

Read Full Post »

Tämän päivän kristillisyydestä puuttuu Jumalan pelko

Fear of God: Missing Element in Today’s Christianity
By Dr. Donald Whitchard 16.12.2018, suom. SK

 ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4-5)

Tuo on vakava ajatus. Tässä pehmeän ja pinnallisen hyvän olon uskon ja opetuksen ajassa kristillinen kirkko on suurelta osin hyljännyt kutsun pyhyyteen ja erottautumiseen maailmasta. Huomaan havainnoidessani uskoa, että me, jotka sanomme olevamme Jeesukseen uskovia, olemme säätäneet Hänet erääksi tieksi taivaaseen, ei ainoaksi tieksi (Joh. 14:6). Me olemme korostaneet rakkauden ja rauhan Jeesusta ja olemme ohittaneet sen tosiasian, että kun Hän tulee takaisin, Hän teurastaa kaikki, jotka ovat hyljänneet Hänet ja ottaneet Pedon merkin ja hallitsee rautaisella valtikalla.

Ennen tuota tapahtumaa meidät, jotka temmattiin (1. Tess. 4:16-17), vietiin taivaaseen Karitsan hääaterialle ja kohtaamaan tuomio Herralta Jeesukselta siitä palvelusta, jonka Hänelle teimme, tai jätimme tekemättä (2. Kor. 5:10). Siellä meidän on kohdattava hänet ja tehtävä tili kristillisestä vaelluksestamme, ja silloin monien teot haihtuvat savuna, koska rakensivat puusta ja oljista (1. Kor. 3:11-15) sen sijaan, että olisivat rakentaneet Sanan ja palvelemisen kalliista kivistä.

Siellä on paljon uskovia, jotka eivät koskaan kasvaneet alkuperäistä pelastustaan pidemmälle, eivätkä koskaan kehittäneet kypsyyttä ja jumalisen elämän tuntoa. Tämä tuomio ei koske pelastumistasi. Siitä on pitänyt huolen Kristuksen uhrikuolema ristillä. Sinä joko saat tai menetät palkan. On murhenäytelmä, että on paljon uskovia, joilla ei ole mitään näyttöä vaelluksestaan Herran kanssa.

En koskaan kuule saarnaajien saarnaavan tulevasta tuomiosta. Se voi johtua siitä, että he haluavat olla tärkeitä ja hyväksyttyjä yhteiskunnassa. Saarnaaminen helvetistä ja tilintekovelvollisuudesta ei ole muodissa (milloin olisi ollut?). Elämme todella ajassa, jossa ihmiset, myös seurakunnassa, haluavat kuulla miellyttäviä asioita, jotka saavat heidät tuntemaan hyvää oloa. Onkohan sinun ”itsetuntosi” tärkeämpi Jumalalle, kuin se, että elät pyhää elämää haluten miellyttää Häntä niillä teoilla, jotka ovat pelastuksen hedelmä?

PANISITKO POIS PUHELIMESI VAIN HETKEKSI JA LUKISITKO LOPPUUN TÄMÄN ARTIKKELIN? Kiitos. Tuo puhelu tai teksti voi odottaa. Palatkaamme käsiteltävään ongelmaan. Pelkääkö nykyajan seurakunta enää Jumalaa? Tuskinpa. Meillä on liian hyvä aika katsella uutisia viimeisestä julkkisten avioerosta, tai mitä Britannian kuninkaallinen perhe tekee tällä viikolla, tai lukea viimeisimmästä poliitikosta, joka rökittää ja kiroaa presidentti Trumpia, tai miten menee Facebook-”ystävilläsi”, tai kuka sanoo mitäkin Twitterissä – mitä tahansa, jota paholainen voi käyttää saamaan silmäsi pois Jeesuksesta.

Minä vapisen nykyajan seurakunnan vuoksi. Minäkin olen siihen syyllinen. Huomaan, että mieleni harhailee maailmallisissa asioissa ja sitten ajattelen vain, kuinka hyvä Herra on ollut minulle. Kuinka voin tietoisesti olla Hänelle tottelematon ja pitää silmäni asioissa, jotka lopulta ovat merkityksettömiä? Sydämeni särkyy Jumalan edessä ajatellessani, mitä olen sanonut ja tehnyt. En halua minkään olevan sen tiellä, että minulla on syvä, merkityksellinen suhde Hänen kanssaan.

Odotan, että maailma on jumalaton ja paha. Se on luonteenomaista syntisille ihmisille, jotka haluavat elää elämänsä erossa Jumalan armosta ja tehdä asioita, jotka ovat tuomittavia ja moraalittomia. Maailma luulee, että tämä elämä jatkuu ikuisesti ilman mitään seurauksia heidän käytöksestään.

Katso maailmaa ympärilläsi. Kristittyjä tapetaan joka puolella, eikä kukaan paheksu sitä. Maailmanjärjestelmä vihaa meitä, joten miksi me yritämme olla heidän kaltaisiaan pitäen tilaisuuksia, joissa on valo- ja laser-esityksiä, maailmallisia bändejä, saarnaajia, jotka pitävät vuoropuheluja sen sijaan, että saarnaisivat Raamatusta, pukeutuneena teini-ikäiseksi Jumalan miehen asemesta, jota he muka edustavat ja sellaisia asioita kuin kahvibaareja eteisaulassa? Anteeksi, mutta Jeesus ei kuollut hirvittävää ristinkuolemaa syntiemme tähden eikä noussut ylös, että sinä voisit lämpiössä siemailla mokkakahvia katsellessasi ylistysbändin esitystä.

Tulen taustasta, jossa minua opetettiin kunnioittamaan Raamattua, rakastamaan ja pelkäämään Jumalaa ja rakastamaan Jeesusta sen vuoksi, mitä Hän teki puolestani Golgatalla. Tykkään silloin tällöin kuulla saarnan ”helvetin tulesta ja kadotuksesta” muistuttamaan minua, että Jeesuksen tähden en joudu ikuiseen helvettiin erotetuksi Hänen rakkaudestaan ikuisesti. Jos saarnatuolista saarnattaisiin enemmän helvetistä, niin yhteiskunnassa olisi vähemmän helvettiä. Ongelma on, että ei seurakunta eikä maailma pelkää enää Jumalaa!

Tajuatko, ettet voi vetää seuraavaa henkäystäsi ilman Häntä? Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka paljon Hän on siunannut sinua, kun sinulla on katto pääsi päällä, ruokaa jääkaapissa, työpaikka, avustusohjelma, vaatetus, liikennevälineet, terveys ja lääkkeitä, puhdas vesi, viemäri, ystäviä ja yhteinen armo, kuten sateet ja raikas ilma? Varaammeko aikaa kiittääksemme Häntä pelastuksesta, joka meillä on Kristuksessa? Kiitämmekö Häntä siitä, että omistamme Raamatun kielellä, jota puhumme? Ymmärrämmekö tekemiämme päätöksiä, että miellyttävätkö ne Jumalaa vai eivät ja mitä siitä seuraa?

Näetkö nyt, mitä meillä on Kristuksessa? Ajattele hetkinen, kuinka kallisarvoinen pelastuksen lahja on. Oletko kiittänyt Häntä tänään?

Seurakunta tarvitsee ehdottomasti hengellisen uudistumisen ja paluun pyhyyteen. Meidän täytyy langeta kasvoillemme pyhän Jumalan edessä ja pyytää Häntä uudistamaan rakkautemme Häneen, katua maailmallisuutta ja saada seurakuntamme saarnaamaan elämän antavaa evankeliumia ihmisten vakuuttamiseksi synneistään ja heidän pelastumisekseen Jumalan ikuiselta vihalta helvetissä. Tämä on se sanoma, jota saarnaan ja johon uskon. Maailma ei ehkä tykkää siitä, mutta Raamatun mukaan minun tulee miellyttää Jumalaa, enkä tarvitse kahvibaaria paikallisessa palvontapaikassani sen tekemiseksi. Peljätkää Jumalaa!

drwhitchard@aol.com

 

Read Full Post »

Valehtelevat pakanalliset barbaarit Lännen porteilla

Pagan barbarian people of the lie are at the Western gates
27.8.2018 by Don Koenig, suom. SK

Saatana on tämän maailmanjärjestelmän ja aikakauden ruhtinas. Siksi ei pitäisi olla mikään yllätys kristityille, että lähestyessämme tämän saatanallisen aikakauden loppua, hän johtaa väkensä sotaan niitä vastaan, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Saatanan ihmiset ovat valheen ihmisiä. Valheen ihmiset palvovat kuujumalia ynnä muita saatanallisia yhden todellisen Jumalan korvikkeita. He ovat niitä, jotka on annettu kelvottoman mielensä valtaan. He näyttävät tosi Jumalan vihansa hyökätessään kaikkea vastaan, mikä todella on Jumalasta.

Läntisessä yhteiskunnassa kaikkea, mikä on rakennettu Raamatun varaan, ollaan nyt repimässä alas. Kansakunnat ja kulttuurit, jotka on rakennettu kristillisille raamatullisille arvoille, ovat nyt hyökkäyksen kohteina. Globaalit yhtiöt ja lusiferistien valvoma media vehkeilevät yhdessä hiljentääkseen kristityt. Dr. Robert Epstein raportoi juuri, että isojen teknologiayhtiöiden tiedon vasemmistolainen manipulointi voisi siirtää ääniä ylöspäin jopa 12 miljoonalla. Jos näin käy, niin olemme menettäneet demokraattisen tasavaltamme.

Globalistit ajavat marxilaista fasistista maailmankatsomusta, koska Saatana ja hänen kätyrinsä haluavat täydellistä valvontaa jokaiseen. Globalistit toimivat Saatanan väärennöksen perustamiseksi Jumalan Valtakunnalle. Jumala kutsuu tätä saatanallista maailmaa ”Babyloniksi”. Jumala tuhoaa saatanallisen Babylonin, kun Jeesus palaa perustamaan todellisen Jumalan Valtakunnan.

Siitä ei ole kauan, kun Euroopan valtiot valloittivat koko maailman Kristuksen nimissä. Tänä päivänä pakanalliset barbaarit, jotka pakenivat evankeliumin kuulemista tai siihen uskomista, ovat valtaamassa Euroopan ja läntisen maailman. Lusiferistinen eliitti haluaa nyt nämä barbaarit Lännen porteille. He tietävät, että se aiheuttaa väkivaltaisen vastareaktion. Se on osa heidän suunnitelmaansa. Kaaoksesta lusiferistit uskovat saavuttavansa maailmanjärjestyksen. He tietävät, että ihmiset luopuvat vapaudestaan turvallisuuden hyväksi. Eurooppa tulee olemaan avoimessa sisällissodassa 2020-luvun alussa. Kaaoksesta nousee Rooman valtakunnan jälleensyntyminen.

Varjohallitukset valvovat läntisiin valtioihin juurtuneita syvän tilan ihmisiä (deep state people) ja lusiferistit valvovat varjohallituksia. Lusiferistit haluavat, mitä Hitler ei onnistunut saavuttamaan. Lusiferistiset nukkemestarit (puppetmasters) haluavat elitistisen autoritaarisen fasistivaltion, joka hallitsee maailmaa. Raamattu tunnistaa sen seitsemäntenä päänä, valtakuntana ja kuninkaana, joka nousee, saa kuolinhaavan, joka parantuu ja sitten tulee kahdeksanneksi nimeltä Peto.

[Deep Staten uskotaan olevan salainen verkko, joka on juurtunut hallituksen, virkavallan, tiedustelupalvelujen ja muiden valtiollisten elimien sisälle. Deep Staten otaksutaan valvovan valtion politiikkaa kulissien takana, kun taas demokraattisesti vaaleilla valitut virkamiehet ovat vain nukkeja (figureheads).]

Kristinuskon vihollisilla on monia nimiä, mutta he kaikki ovat valheen ihmisiä. He vihaavat kaikkea Jumalasta olevaa ja he aikovat repiä maahan kaiken maailmassa, mikä on rakennettu Jumalan totuudelle. Kapinoiminen, jota näemme tapahtuvan Amerikan vasemmistossa, ei ole oikeastaan Donald Trump’in vihaamista. Syvän tilan vasemmistolaiset luulivat jo vallanneensa Amerikan. He aikoivat asettaa Noita Hillary’n valtaan viimeistelemään Amerikan tuhon ja edistämään saatanallista globalistista agendaa. He vihaavat sitä, minkä puolesta Amerikka seisoo. Heidän vihansa Trump’ia vastaan johtuu siitä, että hän edustaa nyt sitä, minkä he luulivat jo voittaneensa Amerikassa.

He ajattelevat nyt, että jos saavat Trump’in pois, niin kristityt ja konservatiivit vain myöntyvät. Näin voisi käydä, koska läntisillä seurakunnilla on hyvin harvoja sotureita. Niitä johtavat enimmäkseen sokeat opettajat, jotka johtavat tietämättömiä seurakuntalaisia joka sunnuntai kaivamaansa matalaan ojaan.

Valheen ihmiset haluavat tuhota Raamatulle perustetut valtiot ja kaiken muunkin. He ovat tuhoamassa avioliittoa. He ovat tuhoamassa vauvoja kohdussa. He ovat tuhoamassa viattomuuden synnin hyväksymisellään ja saatanallisella aivopesullaan. He ovat murhaajia ja valehtelijoita, jotka rakastavat elämistä kapinassaan. He ovat vasemmistolaisia, koska eivät pyydä Jumalalta, mitä tarvitsevat, eivätkä tee työtä saadakseen himoitsemansa asiat. Lähtökohtaisesti valheen ihmiset voidaan tunnistaa tottelemattomuudestaan Jumalan käskyille. Nämä ihmiset ovat heittiöitä, jotka eivät halua noudattaa jumalallista eikä luonnollista lakia.

Kristikunta on hyökkäyksen kohteena ja monet, jotka kerran tunnustautuivat kristityiksi, ovat joko loikkaamassa tai kokonaan vetäytymässä. Valheen ihmiset ovat liittymässä kristillisiin instituutioihin ja turmelemassa ne sisäpuolelta. Siksi niin monet seurakunnat ovat majoittamassa laitonta ja kutsuvat yhteistä iestään uskottomien kanssa ”rakkaudeksi”.

Huolimatta siitä, mitä useimmat uskovat, seurakunta ei ole rakennus, jonne ihmiset menevät palvomaan Jumalaa sunnuntaina. Seurakunta koostuu Kristuksen ruumiin jäsenistä, jotka palvovat Jumalaa hengessä ja totuudessa joka päivä.

Yksi seurakunnan yhteen kokoontumisen tärkeä tarkoitus on rakentaa Kristuksen ruumis hengelliseen kypsyyteen. Jumala antaa kullekin pelastamalleen henkilölle ainakin yhden hengellisen lahjan. Kristittyjen tulee kokoontua yhteen, jotta näitä hengellisiä lahjoja voitaisiin käyttää toisten hyödyksi Kristuksen ruumiissa.

Jos seurakunnan kokoontuminen on kokonaan vain jonkun opetuksen kuuntelemista, niin käytössä on vain yhden henkilön lahja. Ja jos tuo henkilö yrittää joka sunnuntai pelastaa jo pelastettuja, niin hänenkään lahjansa ei ole tehokkaassa käytössä. 90 % seurakuntien sunnuntaisesta opetuksesta ei auta tehokkaasti varustamaan pyhiä, mikä johtuu jostakin seuraavista neljästä syystä:

1. Opettajat saarnaavat pelastuksen sanoman joka sunnuntai. Jos seurakuntien pastorit opettavat pelastuksen sanoman joka sunnuntai, he ovat todennäköisesti hukanneet kutsumuksensa. Näiden evankelistojen pitäisi olla ulkona kaduilla julistamassa evankeliumia kadotetuille. Kristuksen ruumiin jo jäsenille on paljon enemmän opetettavaa, kuin se, kuinka pelastutaan. Yksi syy, että seurakunnan jäsenet ovat niin tietämättömiä Raamatusta ja hengellisestä sodankäynnistä, joka tapahtuu maailmassa, on, että kukaan ei opeta heitä. Monet pastorit luulevat, että heidän oletetaan pelastavan ihmisiä seurakunnissaan, joten he tekevät hyvin vähän jo pelastettujen varustamiseksi.
2. Monet opettajat saarnaavat terveen raamatullisen opin asemesta ihmisten filosofioita. Kuinka he voisivat varustaa pyhiä saarnaamalla ihmisten keksimiä maailmallisia oppeja? Jotkut Lännen saarnatuoleista opetetuista filosofioista ja psykologioista tulivat tosiasiassa ihmisiltä, jotka kanavoivat demoneja.
3. Jotkut opettajat väittävät saavansa sanomia suoraan Jumalalta, joten raamatullisen totuuden asemesta he opettavat oman mielensä olettamuksia. Hyperhelluntailaiset seurakuntajohtajat tekevät tätä koko ajan. Jos kristityt lakkaavat jumaloimasta miehiä ja naisia, jotka aina väittävät saavansa sanomia suoraan Jumalalta, niin tämä valehteleminen loppuu.
4. Monet opettajat eivät tiedä, mistä puhuvat, koska eivät itsekään ymmärrä kirjoituksia. Voidaksesi tehokkaasti käyttää opettajan lahjaa auttamaan seurakuntaa kypsymään, sinun täytyy ensin itse saada ymmärrystä. Kaikkien ei pitäisi tulla opettajiksi.

Syy, että kristikunta on kärsimässä tappion länsimaissa, on suurelta osin siinä, että ihmisille seurakunnissa ei opeteta asioita, jotka varustaisivat heitä kohtaamaan demonisen maailman. Kuten Raamattu sanoo:

Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi. (Hoos. 4:6)

Onko siis mikään ihme, että länsimaiden lapset kääntyvät pois Jumalan asioista? Syy alkaa länsimaisissa kodeissamme ja seurakunnissamme. Harvoille opetetaan Jumalan asioita. Vielä harvempia varustetaan palvelutyöhön. Lopputulos on, että pakanalliset barbaarit valtaavat Lännen portit, ja useimmat, jotka vielä kutsuvat itseään kristityiksi, vain myöntyvät.

Read Full Post »

Hurskaan Lootin paradoksi

The Paradox of a Righteous Lot
By Pete Garcia 2.4.2018, suom. SK

Useimmat meistä, jotka elämme täällä Amerikassa, olemme taipuvaisia näkemään maailman läntisen maailmankuvan mukaisesti. Tämä maailmankuva toimii hienosti jokapäiväisessä elämässä, mutta voi aiheuttaa keskiverto länsimaiselle uskovalle järkytyksen, kun hän yrittää saada järkeä tiettyihin Raamatun kohtiin. Koko Raamattu on Jumalan innoittama Pyhän Hengen kautta (2. Tim. 3:16), mutta se, mitä joskus emme ota huomioon, on, että miehet, jotka fyysisesti kirjoittivat Raamattua, olivat kaikki itämaisesta maailmasta.

Vanha Testamentti kirjoitettiin melkein kokonaan hepreaksi ja vain pieni osa arameaksi. Uusi Testamentti kirjoitettiin melkein kokonaan koinoniakreikaksi (tuon ajan yleinen arkikieli). Mutta juutalaiset miehet, jotka ajattelivat heprealaisen ajattelutavan mukaan, kirjoittivat sekä Vanhan että Uuden Testamentin. Joten kun me modernit länsimaalaiset menemme tiettyihin Raamatun kohtiin, jotka näyttävät olevan paradoksaalisia toistensa suhteen, me useinkin hämmennymme näennäisistä ristiriitaisuuksista.

Kuitenkin heprealaiselle mielelle vastakkaiset ideat saattoivat yhtä aikaa olla yhtä hyväksyttyjä. Syklejä muodostavat mallit olivat avain ymmärtää sanoman kokonaisuuden täyteys. Heprealainen kulttuuri (kuten muut itämaiset kulttuurit) käytti jotakin sellaista, jota on sanottu ”blokkilogiikaksi” ja kirjassaan ”Our Father Abraham—Jewish Roots of the Christian Faith” (Isämme Aabraham – kristillisen uskon juutalaiset juuret) Marvin Wilson esittää joitakin mielenkiintoisia näkökohtia näistä kahdesta:

Se, että käytetään jotakin blokkilogiikaksi nimettyä, on heprealaisen ajattelun toinen tärkeä muoto. Kreikkalainen logiikka, jolla on ollut laaja vaikutus läntiseen maailmaan, oli erilainen. Kreikkalaiset käyttivät usein tiukkasisältöistä askellogiikkaa, jonka avulla saattoi perustella lähtökohdista johtopäätökseen kukin askel linkitettynä tiukasti seuraavaan johdonmukaisesti, rationaalisesti, loogisesti. Johtopäätös oli kuitenkin tavallisesti rajoittunut yhteen näkökulmaan – inhimillisen olennon käsitykseen todellisuudesta.

Lisäksi…

Heprealainen tiesi, ettei hän tiennyt kaikkia vastauksia. Hänen paikkansa oli ”auringon alla” (Saarn. 8:17), joten hänen sanansa olivat harvat (Saarn. 5:2). Hän ei suostunut liikaa systematisoimaan eikä pakkoharmonisoimaan Jumalan totuuden arvoituksia eikä maailmankaikkeuden probleemeja. Hän ymmärsi, että kukaan ei voi suoristaa sitä, minkä Jumala oli tehnyt vääräksi (Saarn. 7:13). Kaikkien asioiden ei näin ollen tarvinnut olla täysin rationaalisia. Heprealainen mieli oli valmis hyväksymään paradoksin kummallakin puolella opetettuja totuuksia; se tunnisti, että salaisuus ja näennäiset ristiriidat ovat usein merkkejä jumalallisuudesta. Lyhyesti, heprealaiset olivat viisaasti oppineet luottamaan asioissa, joita he eivät voineet täysin ymmärtää.

Maallikon sanoin, ne, joihin länsimainen ajattelu, eli kreikkalaisroomalainen maailmankuva, vaikutti, ymmärsivät asioita suoraviivaisella, loogisella tavalla. Yritämme soveltaa logiikkaa ongelmaan löytääksemme siihen loogisimman ratkaisun. Tämäntyyppisen älyllisen menetelmän soveltaminen Raamatun profetiaan voi usein turhauttaa tarkoituksen, mikä sitten aiheuttaa sekaannusta. Marvin Wilson esittää joitakin erinomaisia esimerkkejä, joissa ”blokkilogiikkaa” käytetään Raamatussa:

Exodus (2. Moos.) sanoo, että Faarao paadutti sydämensä, mutta se sanoo myös, että Jumala sen paadutti (2. Moos. 8:15; vrt. 7:3). Profeetat opettavat, että Jumala on sekä vihainen että armollinen (Jes. 45:7; Hab. 3:2). Uusi Testamentti puhuu Jeesuksesta ”Jumalan Karitsana” ja ”Juudan Leijonana” (Joh. 1:29. 36; Ilm. 5:5). Helvettiä kuvaillaan sekä ”mustimpana pimeytenä” että ”tulisena järvenä” (Juuda 13; Ilm. 19:20). Puhuessaan pelastuksesta Jeesus sanoi: “Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”; silti kukaan ei voi tulla “ellei Isä häntä vedä” (Joh. 6:37, 44). Löytääkseen elämän, se täytyy kadottaa (Matt. 10:39). Kun olet heikko, silloin olet vahva (2. Kor. 12:10). Tie ylös (korotus) on tie alas (nöyryys) (Lk. 4:11) Jaakobia minä rakastin ja Eesauta vihasin (Room. 9:13; Mal. 1:3).

Blokkilogiikka on ajattelutapa, että voi hyväksyä kaksi vastakkaista käsitystä yhtä tosina – kaikki riippuu siitä, kenen käsityksen kautta katsoo.

Vanhan Testamentin Loot

Kautta koko hänestä kertovan selostuksen alkaen Genesiksen (1. Moos.) luvusta 11 aina lukuun 19 Loot eli aina vanhemman serkkunsa Abramin (Aabraham) varjossa. Heidän saavuttuaan Kanaaniin Abram antoi hänen valita maan ja heidän tiensä erosivat. Vähän myöhemmin muutamat pahat kuninkaat kaappasivat Lootin ja Abramin oli tultava pelastamaan. Sitten Herra ja kaksi enkeliä vierailevat Aabrahamin luona ja antavat ennakkotiedon, että aikovat käydä Sodomassa ja Gomorrassa ja sitten tuhota sen. Tietäen Lootin asuvan siellä Aabraham esitti keskeisimmän kysymyksen, joka asettaa sävyn muille Kirjoituksille: ”Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: ‘Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?’” (1. Moos. 18:23)

Kaksi enkeliä lähetettiin Sodomaan ja Gomorraan ja siellä Loot kohtasi heidät portissa. Hän suostutteli heidät taloonsa, koska tiesi millainen oli se pahuus, joka kohtaisi näitä kävijöitä, jos he jäisivät ulos yöksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt kaupungin miehiä piirittämästä Lootin taloa ja yrittämästä murtaa ovea saadakseen heidät. Loot tekee, mitä jokainen ”punaverinen isä” tekisi – ja tarjoaa kahta tytärtään korvauksena näiden vieraiden turvallisuudesta. Raivostunut joukko yrittää käydä Lootin ja vieraiden kimppuun.

Mutta he vastasivat: “Mene tiehesi!” Ja he sanoivat: “Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja yhtäkaikki hän alati pyrkii hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä.” Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa huoneeseen ja sulkivat oven. Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea. (1. Moos. 19:9-11)

Sen jälkeen kaksi vierasta ja Loot (perhe perässään) lähtevät kaupungista varhain aamulla. Lootin vaimo katsoo taaksensa ja muuttuu suolapatsaaksi. Loot päätyy vuorille kahden tyttärensä kanssa ja nämä juottavat hänet juovuksiin ja viettelevät, jotta voisivat tulla raskaiksi. Näyttää, kuin Loot aina saisi itsensä jonkinlaiseen hankalaan tilanteeseen.

Uuden Testamentin Loot

Uusi Testamentti viittaa Lootiin kahdesti, ensin luvussa Luukas 17, kun Jeesus kertoo, millainen maailma on Hänen palatessaan ja viittaa tuon ajan pahuuteen.

Toinen maininta on apostoli Pietarilta. Lisäksi Pietari antaa kolme erilaista esimerkkiä rangaistuksista, joissa Jumala oli toiminut menneisyydessä torjuakseen pahuutta maailmassa: langenneet enkelit, jotka jättivät ensimmäisen asumuksensa ja parittelivat ihmisten naisten kanssa, Nooan ajan pahat ihmiset ja Sodoman ja Gomorran kaupungit Lootin ajassa.

Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla (2. Piet. 2:7-8).

ETTÄ MITÄ?! Jäikö minulta jotakin pois Genesiksen selostuksesta? Kolme kertaa Pyhä Henki panee Pietarin sanomaan tätä miestä hurskaaksi. Mitä me näimme tämän miehen elämässä ja teoissa Vanhassa Testamentissa, joka oikeuttaisi sen, että hänestä nyt puhutaan hurskaana?

Muistatko tämän ”blokkilogiikasta”? Tässä meidän ymmärryksemme ja Jumalan ymmärrys näkevät asiat eri tavalla.

Seurakunta

Kuuntele vain uutisia, tai lue Drudge-raporttia minä päivänä tahansa, niin voit pian nähdä sen kauhean pahuuden, joka kyllästää ajan, jossa elämme. Lootin tilanne oli vain pikkuinen mikrokosmos siitä, mitä tänä päivänä koemme. Sekä uutiset että matkustaminen ovat suuresti lisääntyneet (Dan. 12:4) ja me tiedämme, mitä maailmassa tapahtuu jo sen tapahtuessa. Koska huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät, niin niitten paljous hukuttaa meidät.

Onpa kyse hirvittävistä rikoksista viattomia vastaan, sodista, taudeista, nälänhädistä ja korruptiosta, niin voit olla varma, että minne katsotkin, niitä ei ole vaikea löytää. Meidät, jotka tarkkailemme ajanmerkkejä, se voi väsyttää ja saada kaipaamaan Herran paluuta. Nytkin meitä painostetaan saastaisella käytöksellä, joka meidän pitäisi hyväksyä normaalina ”sivistyneen maailman” käytöksenä. Näihin kuuluvat: huumeet, homoliitto, abortti, antikristillinen propaganda, eutanasia, luopiot ja väärät uskonnolliset liikkeet, geenitekniikka ja seurakuntaan kohdistettu väkivalta monissa osissa maailmaa.

Onko sielusi vaivattu? Jos ei, niin pääsi on niin sanotusti pensaassa. Muista, että me olemme kolmeosaisia olentoja: ruumis, sielu, henki (1. Tess. 5:23). Vaikka yksi on pelastettu (herätetty henki), niin sieluamme (tietoista) koetellaan, kuin ei koskaan ennen. Pahuuden tulvaportteja avataan ja olemme saamassa vasta esimakua siitä, mitä tullaan päästämään irti ahdistuksen ajassa.

Jo nyt olemme väsyneitä ja kaipaamme kotiin taivaaseen Vapahtajamme luokse. Niille, jotka eivät valvo ja odota Herran pikaista paluuta, kaikki on vain tavanomaista. Ja tuo asenne usein ruokkii turhautumista, jota monet tunnemme kertoessamme evankeliumia tietäen kiireen – apaattisille ja hengellisesti sokeille, jotka eivät tiedä, kuinka lähellä loppua me todella olemme, eivätkä haluakaan tietää.

Malli ja suunnitelma

Strongin sanakirjan mukaan Lootin heprealainen nimi tarkoittaa ”Peite” (Covering) ja koska hänet oli poistettava ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa (1. Moos. 19:21-22), niin myös meidät poistetaan ennen Jumalan vihan vuodattamista tämän maailman päälle. Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä ja Pyhä Henki asuu meissä. Olemme voittajia, jotka Jumala valitsi, ennen kuin maailman perustuksia olikaan (Ef. 1:4).

[Suunnitelma] Tempauksessa Pyhä Hengen pidättämisen palvelutyö poistetaan ja Jumalan viha vuodatetaan Kristuksen hylkäävän maailman päälle. Aivan kuten peite (Loot) poistettiin Sodomasta, niin Jumalan viha sen jälkeen vuodatettiin tasangon kaupunkien Sodoman ja Gomorran päälle. Jälleen, kun seurakunta on poistettu (yhdessä pidättäjän kanssa, 2. Tess. 2:7), niin viha vuodatetaan, kun Kristus avaa seitsemän sinettituomiota. Tämä varoittamisen ja hurskaitten poistamisen malli toistuu kaikkialla Raamatussa. Jumala ei tuhoa hurskaita pahojen kanssa [malli].

Vaikka emme näe paljon hurskautta Lootin todistuksessa Vanhassa Testamentissa, niin Jumala näki. Itseasiassa useimmat VT:n patriarkat eivät olleet ”hurskaita” omien normiensa mukaan. Aabrahamkaan ei luottanut Jumalan huolenpitoon siirtyessään Egyptiin. Mooses ja Daavid olivat murhaajia. Daavid teki aviorikoksen. Näemme VT:n pyhät Vanhassa Testamentissa kaikkine rupineen. Kuitenkin, kun heidät mainitaan UT:ssa, heidät nähdään hurskaina (Hepr. 11).

Vaikka meillä ei ole paljon kerskaamista itsestämme, niin Jumala näkee meidät hurskaina, ei johtuen omista ponnistuksistamme, vaan pelkästään Hänen Poikansa Golgatan ristillä vuodattaman veren kautta. Meistä siinä ei ehkä aina ole mitään järkeä, mutta Jumalasta kyllä. Ja minä rakastan sitä, kun Jumalan suunnitelma tulee yhteen!

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21).

Originally written on May 29, 2012.

Read Full Post »

Leviatan

Leviathan
By Pete Garcia, 26.3.2018, suom. SK

”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” (Ilm. 13:1-3)

Jokaiselle maan päällä tänä päivänä elävälle tämä on kaikki, mitä olemme koskaan tienneet: Sodat, huhut sodista, rikollisuus, väkivalta, vitsaukset, taudit, luonnonkatastrofit ja kasvava laittomuus (anarkia) ja taloudellinen eriarvoisuus ovat tavanomaista arkea täällä maaplaneetalla. Itseasiassa suurimman osan ihmisen historiaa (Thomas Hobbes’inkin mukaan) elämä on ollut inhottava, raaka ja lyhyt.

Viimeisten noin 70 vuoden ajan moderni teknologia ja lääketieteen edistyminen ovat paljon lievittäneet arkielämän raakuutta. Se on mahdollistanut maailman väestön kasvamisen yli nelinkertaiseksi vain yhdessä vuosisadassa. Kuitenkin, vaikka teknologia onkin edistynyt, niin 1900-luvulla poliittiset juonittelut ovat osoittautuneet merkittävimmäksi uhkaksi ihmiskunnalle. Kun marxilaisuus, sosialismi ja kommunismi pääsivät valtaan eri paikoissa, niin kuolleiden kokonaismäärä niiden vanavedessä on ollut yli 100 miljoonaa. Itseasiassa enemmän ihmisiä kuoli 1900-luvulla näiden ideologioiden vuoksi kuin kaikissa sodissa yhteensä menneiden 20 vuosisadan aikana.

Arviointi

Kaiken kaikkiaan elämme täällä Lännessä sukupolvessa, joka luulee, että asiat tulevat olemaan aina samalla tavalla kuin nyt. Tämä näkemys tunnetaan uniformitarianismina. Jokainen aikakausi on ajatellut samoin, kunnes tuli jotakin, joka mullisti heidän elintapansa, tai täydellisesti sekoitti maailman, jossa he elivät; sotia, nälänhätiä, vitsauksia, autot, lentokoneet, atomipommi, tietokoneet, internet jne.

Kuitenkin, koska elämme ajassa, jossa teknologia kehittyy niin nopeasti (lentävät autot, trans-humanismi, keinoäly, 5G- ja 6G-verkot, kryptovaluutta, kvanttitietokoneet, matkustaminen yli viisinkertaisella äänennopeudella (hypersonic travel), geenimuokkaus ja kaikki muut), niin odotus ”asiantuntijoiden” keskuudessa on, että jatkamme kehittymistä rotuna, kunnes ihmiset ja koneet ovat itseasiassa erottamattomia. Jatkuvan modernisoimisen ajassa olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiskunta jatkaa ylöspäin radalla, joka saavuttaa humanistisen utopian Star Trek -mallin.

Puheen ollen Thomas Hobbes’ista, niin hänet tunnetaan parhaiten yhteiskuntasopimuksen nimeltä Leviatan tutkielmastaan. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä tuosta tekstistä:

Vuonna 1649 puhkesi sisällissota siitä, kuka hallitsisi Englantia – parlamentti vai kuningas Kaarle I. Sota päättyi kuninkaan mestaukseen. Kohta, kun Kaarle oli teloitettu, englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588–1679), kirjoitti Leviatanin, ehdottoman kuninkaiden vallan puolustuksen. Kirjan nimi viittaa leviataniin, mytologiseen valaan kaltaiseen merihirviöön, joka nieli laivoja.  Hobbes vertasi leviatania hallintoon, järjestyksen pakottamiseksi luotuun voimakkaaseen valtioon.

Hobbes uskoi, että kuninkaan johtama hallinto oli paras muoto, jonka hallitsija voi ottaa. Kaiken vallan asettaminen kuninkaan käsiin merkitsisi päättäväisempää ja johdonmukaisempaa poliittisen vallan harjoittamista, Hobbes perusteli. Hän väitti myös, että yhteiskuntasopimus oli sopimus vain ihmisten kesken eikä heidän ja kuninkaan välinen. Kun ihmiset olivat antaneet ehdottoman vallan kuninkaalle, heillä ei ollut oikeutta kapinoida häntä vastaan.

Hobbes varoitti kirkkoa sekaantumasta kuninkaan hallintoon. Hän pelkäsi, että uskonnosta voisi tulla sisällissodan lähde. Niinpä hän neuvoi, että kirkosta tehtäisiin kuninkaan hallinnon osasto, joka tarkoin valvoisi kaikkia uskonnollisia asioita. Jokaisessa jumalallisen ja kuninkaallisen lain ristiriidassa yksilön olisi Hobbes’in mukaan toteltava kuningasta, tai valittava kuolema. (Source) Korostus minun

Kautta aikain Hobbes’in poliittisfilosofiset teoriat ovat suuresti vaikuttaneet moniin (mukaan lukien Amerikan perustajaisät). Koettuaan äskettäin kuninkaan tyranniaa perustajaisät aivan oikein hylkäsivät hänen ajatuksensa kaiken vallan antamisesta yksilölle tai ryhmälle, josta johtuu, että me päädyimme hallintoon, joka toimii vallan eriyttämisen periaatteella.

Jälkikäteen Leviatania tuskin on voitu nähdä tarkoituksellisesti profeetallisena, mutta siihen on upotettu ikiaikainen halu lopulta vahvistaa valta yhden henkilön käsiin. (Tämä halu vaihtaa anarkia ”rauhaan ja turvallisuuteen” voidaan jäljittää Nimrodiin ja Baabelin Torniin.)

”Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa ja heillä kaikilla on yksi kieli ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:5-9)

Toisin sanoen, sitä, minkä Jumala on repinyt hajalleen, älköön ihminen yhdistäkö jälleen. Kuitenkin siitä saakka ihminen on johdonmukaisesti (ja turhaan) pyrkinyt tuomaan kaikki takaisin yhteen. Useimmat ovat yrittäneet yhdistää maailman uhkaamalla voimalla: Egyptiläiset, assyrialaiset, babylonialaiset, persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, mongolit, muslimit, Napoleon, Hitler ja eri kommunistidiktaattorit, jotka kaikki ovat yrittäneet ja epäonnistuneet. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut yhtä vakavaa liikettä uudeksi maailmanjärjestykseksi, kuin on ollut siitä lähtien, kun toinen maailmansota loppui.

On monia, varsinkin salaseurojen ja marxilaisten ryhmien sisällä, jotka uskovat, että vallan keskittäminen yhteen lähteeseen on ainoa keino ratkaista maailman ongelmat. Mutta Yhdysvaltojen noustessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen tämä idea yhdestä maailmanjärjestyksestä joutui odottamaan. Odottaessaan tämän uuden maailmanjärjestyksen kannattajat ovat kuitenkin hiljaisesti laskeneet perustuksen, joka muodostuu poliittisista ja taloudellisista hämähäkinverkoista, niin todellisista (intrinsic), että YKSIKÄÄN tuleva hallitus, tai poliittinen elin, ei milloinkaan voi paeta sitä. Heillä on kiire vahvistaa mahdollisimman paljon valtaa mahdollisimman harvoihin käsiin. Tämä ei ole heille jokin häijy juoni, vaan keino tuoda täydellinen rauha ja turvallisuus epäjärjestyksessä olevalle planeetalle.

Ilm. 13. luvun mukaan on tulossa maailmanhallitus, joka eräänä päivänä valvoo jokaista elämän aluetta maan päällä ehdottomalla vallalla. Tämä hallinto esitetään vertauskuvallisesti merestä nousevana petona. Peto esitetään monen erilaisen eläimen (valtakunnan) yhdistymisenä. Eläinsymboliikka tulee Danielinkirjan luvuista 7-8. Meren symboliikka edustaa ”ihmiskunnan merta”, kuten myöhemmin selitetään kohdassa Ilm. 17:15. Ne, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa, joutuvat Danielin 70 viikkoon (Dan. 9:24-27) ja vapaaehtoisesti luovuttavat valtansa tälle hirviöhallitukselle.

Tämä maailmanhallitus puolestaan tiivistää kaiken valtansa yhden miehen, Antikristuksen, käsiin. Hän ei tietenkään sano olevansa Antikristus, vaan sen sijaan esiintyy ”valkoisella hevosella ratsastavana” kantaen jousta ilman nuolia ja päässään voittajan kruunu (Ilm. 6:1-2). Daniel sanoo, että hän ryhtyy tuhoamaan peljättävästi petoksen ja valheiden avulla (Dan. 8:24-25). Sekä Daniel että myöhemmin apostoli Paavali toteavat, että hänen pilkkaamisensa Jumalaa ja Kristusta vastaan yltävät taivaisiin (Dan. 7:24-25, 2. Tess. 2:4).

Johtopäätös

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:1-3)

Joka ainoasta menneestä yrityksestä yhdistää maailma on aina puuttunut tärkein ainesosa, nimittäin täydellinen kriisi. Uskon, että täydellinen kriisi ilmenee seurakunnan tempauksena, joka tyhjentää maailman Hengellä täytetyistä uskovista. Tämä äkillinen poistaminen poistaa myös pidättävän vaikutuksen, jota Pyhä Henki on tehnyt maan päällä menneet 2000 vuotta (2. Tess. 2:7; 1. Joh. 2:18). Helluntain jälkeen Pyhä Henki (seurakunnan kautta) on pitänyt antikristuksen hengen aisoissa.

Mutta kun lähestymme loppua, näemme kirkkojen tulevan yhä luopuneemmiksi ja sen jälkeen menettävän kentän käytännössä jokaisella yhteiskunnan sektorilla ja puolella, joita ne kerran pitivät hallussaan. Yhteiskunnalliset normit ja arvot ovat turmeltuneet siihen pisteeseen, ettemme (yhteiskuntana) voi enää erottaa oikeaa väärästä. Tätä todistaa se antikristuksen hengen nousu, jonka näemme valtaavan maailman.

Täydellisen kriisin mukana tulee maailma, joka on jo pohjustettu ja valmis näiden monikansallisten järjestöjen ja talouksien, teknologian, sekulaarin humanismin, pakanuuden ja indoktrinaation kautta uskomaan sen valheen, joka tulee täyttämään maailman tempauksen jälkeen. Emme vielä nyt tiedä, mikä tuo valhe tulee olemaan, mutta jos maailma on valmis hyväksymään tieteellisinä ”totuuksina” alkuräjähdysteorian, darwinistisen evoluution, ihmisen aiheuttaman globaalin lämpenemisen ja vielä kieltää tieteellisen totuuden, että miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia, niin se on hyvin pitkälti valmis uskomaan mitä tahansa.

Miksi siis kriisi tempauksen avulla?

Luettuani vuosien mittaan lukuisia puolustusministeriön ja kansallisen turvallisuuden tiedotteita koskien jokaista mahdollista uhkaa tai skenaariota, jonka Yhdysvallat voisi kohdata, niin yhdessäkään niistä ei koskaan mainita tempaustyyppistä skenaariota. Maailmalle ”tempaus” on enemmän kuin naurettava. Useimmille päälinjan kristillisille kirkoille ”tempaus” on mahdoton. Ylivoimaiselle enemmistölle mediassa ja akateemisessa eliitissä tempaus on typeryyden ruumiillistuma. Itseasiassa se on tuotu julkiseen tietoisuuteen vain silloin, kun halutaan pilkata jotakuta, joka epäviisaasti (ja epäraamatullisesti) on kannattanut tiettyä päivämäärää, jona luulee sen tapahtuvan.

”…vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään” (1. Kor. 1:27).

Ellei kriisi olisi haluttu vaikutus (maan päällä oleville) tempauksen vanavedessä, niin eikö Jumala voisi vain tehdä kaikki todelliset uudestisyntyneet kristityt kuolemattomiksi ja immuuneiksi sekä synnille että vihalle 70. viikon aikana? Asia on kuitenkin päinvastoin. Meitä ei ole luvattu varjella tämän koetuksen ajan läpi vaan varjella koko koetuksen hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Pohjimmiltaan tempaus tehtiin sellaiseksi kuin tehtiin, että se loisi tämän täydellisen välineen välittömän globaalin kriisin tuomiseksi. Tämä kriisi sallii tämän merihirviön (yhdessä Antikristuksen kanssa) tuoda täydellisen ehdottoman valvonnan. Tällä viimeisellä kauhistuttavalla hallinnolla on Saatanan, sen vanhan käärmeen, tuki. Se murskaa kaiken allensa ja tuo tuhon, niin ankaran, että ellei Jumala tulisi väliin, mikään liha ei pelastuisi (Matt. 24:20-22). Älä kuitenkaan pelkää, sillä:

“Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä” Jes. 27:1.

Even so, Maranatha!

 

Read Full Post »

Amerikka suureksi vai viimeinen hurraa?

Making America great again or just the last hurrah?
19.2.2018 by Don Koenig, suom. SK

Kuinka kansakunta voi olla suuri, kun puolet ihmisistä on hyljätty kelvottoman mielensä valtaan

(Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun ihmisinä) ja puolet muista menee perässä heidän hullutuksiinsa? Minusta näyttää, että kerskuminen paluusta Amerikan suuruuteen tulee kääntymään sen viimeiseksi hurraa-huudoksi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Yli 50 vuotta sitten amerikkalaiset alkoivat korvata kristillistä opetusta satanististen humanistien evoluution opetuksella. Nämä Saatanan inspiroimat humanistit opettivat riivaajien oppeja. Riivaajat vain sattuvat olemaan ruumiittomia Nefilimien henkiä, jotka toivat tuomion päällensä Nooan päivinä. Nämä pahat henget ovat nyt pettämässä niitä, jotka on hyljätty kelvottoman mielensä valtaan. Saman pahuuden omaksuminen tuo tuomion aivan kuten silloinkin. Amerikka sinetöi kohtalonsa, ei vain uskoessaan riivaajien oppeihin, vaan myös viedessään niitä maasta.

Tänä päivänä vanhemmat eivät enää kasvata amerikkalaisia lapsia, niin kuin pitäisi. Nykyisin puolet Amerikan lapsista kasvaa ilman isähahmoa neuvomassa heitä ja olemassa esimerkkinä, josta ottaa mallia. Kun nämä harhaanjohdetut lapset eivät sitten sopeudu ”kouluiksi” kutsuttujen marxilaisten indoktrinaatiokeskusten asettamiin normeihin, heille määrätään mielen muuttavia lääkkeitä. Kaikki tämä jumalattomien marxististen yhteiskuntasuunnittelijoiden lasten hyväksikäyttö tuottaa roistojen yhteiskunnan. Sitten nämä hylkiöt hyökkäävät kaikkea Jumalan antamaa totuutta vastaan. Tämä on sitä, minkä näemme toteutuvan tämän päivän Amerikassa.

Kulttuuriset marxilaiset tuhoavat Amerikan jumalattomien yhteiskunnallisten suunnitteluohjelmiensa kautta.

• Terve heteroseksuaalisuuteen perustuva avioliitto ollaan korvaamassa haureellisilla irtosuhteilla ja homoudella. Vasemmiston korvike perinteiselle avioliitolle on avoliitto.
• Äidit on korvattu esikoululla.
• Johnny ei osaa lukea, koska sosialistinen indoktrinaatio on merkittävä osa hänen koulutustaan.
• Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus (social justice) tuli puppusanaksi oikeuttamaan ihmisen ahneus.
• Jumalallinen luominen on nyt korvattu sadulla jumalattomasta evoluutiosta.
• Ihmisen rationalismi kaataa nyt Jumalan antamat totuudet.
• Sen tekeminen, mikä omasta mielestä on oikein, on korvannut sen, että yrittäisi noudattaa Jumalan kymmentä käskyä.
• Vasemmistolaiset, jotka uskovat väestönkasvun hillitsemiseen, neuvoivat äitejä abortoimaan vauvansa. Nyt he sanovat, että laittomia maahanmuuttajia tarvitaan kasvattamaan työvoimaa.
• Yksilöllisyys ja kriittinen ajattelu on korvattu kollektivismilla ja ryhmäajattelulla.
• Seurakunnalliset kokoontumiset palvomaan, yhteyteen ja kuulemaan Jumalan sanaa on korvattu yhteisön viihdekeskuksilla.

Kun kansakunnan perustukset on tuhottu, niin kuinka se kansakunta voi tulla jälleen suureksi? Tuleeko Amerikka jälleen suureksi veroja alentamalla ja iskulauseella? Enpä usko. Olemme näkemässä vain viimeisen hurraa-huudon.

Vaikka Jumalan armosta Amerikka välttyisikin Jumalan tuomiolta, niin me itse tuomme tuomion päällemme. Vain yksi esimerkki on, että velkamme tulee tuhoamaan meidät. Hallituksen rahankäyttö republikaanisen hallinnonkin alaisena on täysin karannut käsistä. Budjettitoimisto ennustaa julkisen velan nousevan 30 biljoonaan dollariin 10 vuodessa. Meillä on aina kansallisia lamoja, joten julkinen velkamme vuonna 2028 on vähintään 40 biljoonaa dollaria. (biljoona on miljoona miljoonaa). Lue aivan tuore Ylen uutinen USA:n kongressin taloustoimiston ennustus: Trumpin hallinto romahduttaa valtiontalouden.

Obaman hallinnon aikana julkinen velkamme tuplaantui 10 biljoonasta 20 biljoonaan, joten usko siihen, että se tuplaantuu taas seuraavien 10 vuoden aikana, tulee toteutumaan. Presidentti Trump

alensi veroja ja suunnittelee lisätä menoja armeijaan ja infrastruktuuriin, joten vajeet tulevat vain kasvamaan isomenoisen Trumpin alaisuudessa.

Meidän täytyy lainata voidaksemme rahoittaa ja kierrättää velkaa. Amerikka voi lainata vain, jos joku on valmis rahoittamaan velkaamme. Tällä hetkellä se ei ole iso ongelma, mutta korot ovat nousussa. Keskikorko on historiallisesti ollut 5-6 prosenttia. Velkamme kasvaessa se todennäköisesti nousee korkeammaksi. Jo 6 % 40 biljoonasta tekee 2,4 biljoonaa korkoina joka vuosi. Se tarkoittaa, että vuonna 2028 puolet kerätyistä veroista menee pelkästään julkisen velkamme koron maksuun, enkä ole vielä edes maininnut lakisääteisiä palveluja kuten sosiaaliturva ja terveydenhoito. Tietenkään se ei mene ihan näin, koska ennen vuotta 2028 velka joko aiheuttaa inflaatiokierteen tai laman. Molemmat tuovat katastrofin tälle kansakunnalle.

Minusta näyttää, että viimeinen hurraa-huutomme ei kestä kauan. Inflaatio tai lama tulee lopettamaan kaiken järjenvastaisen elämänilon muutamassa vuodessa. Kun talous romahtaa, niin ketä luulet syytettävän? Kuka sitten valitaan presidentiksi vuonna 2021 tai 2025? Ottaen huomioon, että marxilaiset valvovat jo demokraattista puoluetta ja ottaen huomioon trendin kohti sosialismia kansakunnassamme, veikkaisin, että kovan ytimen marxilainen on silloin valittu presidentti.

Toisen marxilaisen valinta johtamaan Amerikkaa (Obama oli marxilainen) aiheuttaisi sisällissodan. Sitä sotaa ei voittaisi kukaan. Kaupunkimme olisivat raunioina ja yli puolet amerikkalaisista kuolisi.

Amerikka voisi katua ja tulla jälleen suureksi, mutta olkaamme realisteja. Puolet tästä kansakunnasta on jo hyljätty kelvottoman mielensä valtaan ja on todennäköistä, että heitä on kohta enemmistö. Amerikassa on demonisia ihmisiä korkeissa asemissa ja he edistävät vihaa ja jakaantumista. Vain vähän tehdään heidän pysäyttämisekseen. Nämä radikaalit opettavat värillisiä vihaamaan valkoisia. He aivopesevät köyhiä vihaamaan rikkaita. He johtavat naisia kapinoimaan miehiä vastaan. Nämä saatanalliset ihmiset vihaavat Raamattuun uskovia kristittyjä. Ne, jotka edistävät kaikkea tätä vihaa ja jakaantumista, ovat todella sodassa kristillisyyteen juurtunutta länsimaista kulttuuria vastaan.

Kovan ytimen vasemmistolaiset haluaisivat Kiinan mallin autoritarismin, jossa jumalaton hallitus kertoo kaikille, kuinka elää ja ajatella. Ainoa totuus, johon nämä postmodernit ihmiset uskovat, on heidän oma totuutensa. He ajavat yhteiskuntamme tuhoa ja Room. 1. luvun ihmisillä ei ole ymmärrystä pysäyttää heitä.

Jopa jotkut Amerikan kristilliset konservatiivit juovat nyt demonisen vasemmiston myrkytettyä Kool-Aid’ia. Esimerkiksi CPAC palvelee Log Cabin -republikaaneja, mutta karttaa perhettä puolustavia kristillisiä järjestöjä, koska ne vastustavat homoutta. Minulla on uutinen: et voi olla konservatiivi Amerikassa, ellet pitäydy kristinuskoon perustuviin periaatteisiin. Edes monet republikaanit eivät ole todellisia konservatiiveja. He ovat osa ongelmaa.

Monet Amerikan suurista kirkoista lisääntyvästi nöyristelevät vasemmistolaisia poikkeavia. Nämä kirkot vähättelevät syntejä, jotka ovat jokaisen yhteiskunnan tuho. Amerikkalaiset ovat sallineet vasemmistolaisten tuhota ne perustukset, jotka tekivät tämän maan suureksi.

Tuleeko Amerikka todella jälleen suureksi? Sanon, että nauttikaa viimeisestä hurraa-huudosta, koska pian se romahtaa.

 

Read Full Post »

Francis Schaeffer – Jumalan äänitorvi kristillisen maailmankuvan puolesta

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli julkaistiin Lamplighter-lehden touko-kesäkuun 2017 numerossa.

 

Tuskin yksikään älykkö, paitsi C.S Lewis, on vaikuttanut syvällisemmin evankelikaalien ajatteluun; tuskin yksikään aikakauden johtaja, paitsi Billy Graham, on jättänyt syvemmän jäljen liikkeeseen kokonaisuutena.¹

Vuonna 1984 elämänsä lopulla 72 vuoden ikäisenä Francis Schaeffer oli vakiinnuttanut itsensä johtavana kristillisenä tiedottajana teologista modernismia, filosofista humanismia ja poliittista pragmatismia vastaan. Myönteisessä mielessä hänestä oli tullut kristikunnan tärkein tiedottaja kristillisen maailmankuvan puolesta.

• Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen Dr. C. Everett Koop, sanoi, että hän on ”Jumalan mies aikakautta varten”.²
• Billy Graham sanoi hänestä: ”Hän oli yksi sukupolvemme suurista evankelikaalisista valtiomiehistä. … Enemmän kuin käytännössä kenelläkään toisella ajattelijalla hänellä oli terävää oivallusta aikamme teologisiin ja filosofisiin taistoihin.”³
• Presidentti Ronald Reagan kirjoitti hänen perheelleen: ”Hänet muistetaan kauan yhtenä vuosisatamme suurista kristillisistä ajattelijoista.”⁴
• Time-lehti kuvaili häntä ”lähetyssaarnaajana älyköille”.⁵
• Schaeffer sanoi itsestään: ”Olen todellisuudessa maalaissaarnaaja (country preacher). Minun oli kuitenkin kehitettävä filosofiani puhuakseni maailmalle, joka ei enää usko, että totuus on olemassa.”⁶

Francis Schaeffer käytti elämänsä kristillisen maailmankuvan puolustamiseen. Siinä hän puolusti raivokkaasti Raamatun erehtymättömyyttä ja Jumalan olemassaoloa. Hän julisti myös ihmiselämän pyhyyttä ja alituisesti varoitti läntistä maailmaa humanismin vaaroista.

Paljon siitä, mitä hänellä oli sanottavaa, oli luonteeltaan hyvin teologista ja filosofista ja vaikeaa käsittää, mutta viimeisinä vuosinaan hän teki sanomaansa maanläheiseksi kirjoilla ja dokumenttifilmeillä, jotka oli tarkoitettu maallikolle.

Varhainen elämä

Francis August Schaeffer IV syntyi vuonna 1912 Pennsylvania’n Germantown’issa. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ollut kristitty, eikä kumpikaan ollut koulutettu. Hänen isänsä oli tavallinen duunari, jolla oli vain kolmannen luokan koulutus. Francis tuli uskoon 17-vuotiaana sen jälkeen, kun hänen mielenkiintonsa kreikkalaiseen filosofiaan lopulta johti hänet lukemaan Raamattua. Myöhemmin elämässä hän huomasi: ”Se mikä soitti kelloa minulle, oli vastaukset Genesiksessä ja että niiden myötä oli vastauksia – todellisia vastauksia – ja ilman niitä ei ollut vastauksia ei filosofiassa eikä uskonnossa, jota olin kuullut saarnattavan.”⁷

Kun hän kertoi vanhemmilleen suunnitelmastaan käydä HampdenSydney College Virginia’ssa opiskellakseen palvelutyötä, he vastustivat voimakkaasti ajatusta. Hän kuitenkin meni sinne tietämättä, kuinka hoitaa kustannukset.⁸ College oli vain miehille tarkoitettu presbyteerikirkon koulu.

Ensimmäisen opiskeluvuotensa 1932 lopussa Francis tapasi naisen, josta tulisi hänen vaimonsa. Hän oli Edith Seville, joka opiskeli naisille tarkoitetussa Beaver College’ssa Pennsylvania’ssa. Kumpikin oli palannut kotiin kesäksi ja he tapasivat presbyteerikirkossa, jossa kävivät.

Edith’illä oli aivan erilainen tausta. Hänen molemmat vanhempansa olivat college’n käyneitä ja lähetyssaarnaajia Kiinassa, jossa Edith oli syntynyt. Hän oli kaksi vuotta nuorempi kuin Francis.

Siitä huolimatta, että Francis’illa oli tulinen temperamentti ja Edith’illä voimakas tahto, he rakastuivat ja menivät naimisiin vuonna 1935.⁹ Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka veti heitä yhteen, oli se, että molemmat olivat fundamentalisteja, jotka lujasti uskoivat Raamatun erehtymättömyyteen.

Francis jatkoi vasta perustettuun Faith Theological Seminary’iin Delaware’n Wilmington’issa, josta valmistui vuonna 1938.¹⁰ Hänestä tuli siten ensimmäinen valmistunut, joka vihittiin papiksi Bible-presbyteerikirkossa, joka irtautui ortodoksisesta presbyteerikirkosta johtuen kysymyksestä koskien Raamatun erehtymättömyyttä.¹¹

Varhainen palvelutyö

Paimennettuaan yhdeksän vuotta Raamattu-persbyteerien seurakuntia Pennsylvania’ssa ja Missouri’ssa, kirkkokunnan ulkomaanlähetyksen johtokunta lähetti hänet kolmen kuukauden matkalle Eurooppaan rakentamaan verkostoa ”Raamattuun uskovien” seurakuntien ja pastorien keskuudessa.¹² Hän huomasi pian, että eurooppalaiset seurakunnat oli jo saatu luopumukseen.¹³

Raportoituaan lähetyksen johtokunnalle siitä, mitä Euroopassa oli tapahtunut, johtokunta päätti lähettää hänet ja hänen vaimonsa Eurooppaan lähetyssaarnaajiksi. Niinpä vuonna 1948 he lähtivät Yhdysvalloista ja asettuivat Sveitsin Lausanneen.

Kohta heidän lähtönsä jälkeen yksi heidän tyttäristään sairastui vakavasti ja tarvitsi leikkauksen Philadelphia’n lastensairaalassa. Kirurgina oli tri. C. Everett Koop, joka oli tullut uskoon vain muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin Schaeffer’it ystävystyivät tri. Koop’in kanssa ja ystävyys kesti heidän elinaikansa laskien pohjan hyvin tärkeälle yhteistyölle, joka tapahtuisi 29 vuotta myöhemmin vuonna 1977.¹⁴

Kolmen vuoden kuluttua muutostaan Sveitsiin Schaeffer koki uskonkriisin, jonka aikana hän ”ajatteli kaiken uudelleen”.¹⁵ Kokemus osoittautui tärkeäksi käännepisteeksi hänen elämässään. Hän selviytyi siitä usko täysin uudistuneena ja vahvistuneena. Hänen elämäkertansa kirjoittaja, Louis Gifford Parkhurst nuorempi, toteaa, että Francis tuli ulos taistelusta ”lujalla vakaumuksella, että Jumala on todella objektiivisesti siellä, missä me luulemme, että Hän ei ole, että Raamattu on totta kaikessa, mitä se sanoo, että Raamattu koskee koko elämää ja että Pyhän Hengen rakkauden ja pyhyyden hengellisen todellisuuden on oltava läsnä elämässämme, varsinkin taistellessamme totuuden puolesta”.¹⁶

L’Abri Fellowship

Vuonna 1955 Schaeffer’it muuttivat Sveitsin Huémoz’iin ja perustivat palvelutyön nimeltä L’Abri Fellowship. Sana L’Abri on ranskaa ja tarkoittaa ”Suoja”. Siitä tuli nopeasti hengellinen yhteisö, joka veti kaikkialta Euroopasta nuoria opiskelijoita, jotka olivat joutuneet eksistentiaaliseen filosofiaan ja epätoivoisesti etsivät jotakin tarkoitusta elämään.

Seuraavina vuosina työskennellessään näiden nuorten kanssa Francis kehitti ja hienosääti argumenttejaan humanismia vastaan. Hän teki saman argumenteilleen puolustaessaan kristillistä uskoa. Hänen luentojaan nauhoitettiin ja sitten nauhoituksista tehtiin kirjoja, joita alettiin julkaista vuonna 1968. Kirjoista seurasi kutsuja puhumaan yliopistoilla eri puolilla maailmaa.

Schaeffer’in työn yleiskatsaus

Vuonna 1974 Schaeffer alkoi työstää kirjaa ja 10-osaista elokuvaa, joka toi hänelle laajan huomion Amerikan evankelikaalien parissa. Projektin nimi oli How Should We Then Live (Kuinka meidän sitten pitäisi elää)?¹⁷ Se oli kristillisestä näkökulmasta esitetty syvällinen tutkimus länsimaisen ajattelun ja kulttuurin noususta ja laskusta.

Schaeffer selitti, kuinka alkaen Rooman valtakunnasta humanistinen usko ihmiseen johti yhteiskuntaan vailla mitään mallia väärästä ja oikeasta, mikä aiheutti moraalisen mädännäisyyden, joka lopulta tuhosi valtakunnan sisältä.

Keskiajalla (500–1500 jKr.) Tuomas Akvinolaisen teologia aiheutti Kristinuskon vääristymisen, koska hän väitti, että ihmisen lankeemus turmeli vain ihmiskunnan tahdon, mutta ei älyä. Siksi totuus voitiin ymmärtää järjen kautta ja kirkko alkoi sekoittaa Raamattua Aristoteleen kaltaisten ei-kristittyjen filosofien ajatuksiin. Ihmisestä tuli yhä enemmän uskonnon keskipiste ja paavin ja kirkolliskokousten päätökset alkoivat korvata Raamatun auktoriteettia.

Renessanssi (1300–1700 jKr.) ajoi humanismin, taiteet mukaan lukien, kaiken älyllisen toiminnan keskipisteeksi. Tämä liike alkoi Etelä-Euroopassa keskittyen Italiaan ja vähitellen levisi koko maanosaan. Se toimi siltana keskiajalta uudenajan historiaan. Ihminen asetettiin kaiken keskipisteeksi ja häntä palvottiin taiteissa – kuten Michelangelo’n patsaassa nimeltä David. Tästä mestariteoksesta Schaeffer huomautti:¹⁸

Michelangelo otti marmoripalasen, joka oli niin virheellinen, ettei kukaan uskonut sillä olevan mitään käyttöä ja siitä hän veisti tämän mahtavan patsaan. Huomaa kuitenkin, että Daavid ei ole Raamatun juutalainen Daavid. Daavid on vain nimi. Michelangelo tunsi juutalaisuuden ja patsaan hahmo ei ole ympärileikattu. Meidän ei tule pitää tätä Raamatun Daavidina, vaan humanistisena ihanteena. Ihminen on suuri!

Pohjois-Euroopassa oli kuitenkin pako humanismista, jota vuonna 1517 alkanut uskonpuhdistus motivoi. Jumala ja Hänen Sanansa ajettiin takaisin kirkon ja yhteiskunnan keskipisteeseen. Jälleen kerran ihmisen langenneisuus tunnustettiin, mutta samalla oli uudistunut Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvokkuuden korostus.

Schaeffer osoitti, että sekä renessanssi että uskonpuhdistus toivat ihmisille suuremman vapauden, mutta siinä missä uskonpuhdistus johti vastuulliseen vapauteen, renessanssi toi vastuuttoman kurittomuuden vapauden, koska perustuen humanismiin siinä ei ollut pohjaa moraalille.

Humanismin luontainen ongelma osoitettiin 1700-luvulla Ranskassa ”valistukseksi” kutsutun liikkeen nousun myötä. Ranskalainen filosofi Voltaire (1694–1778) vaati ennemmin järkeen kuin uskoon eli katolisiin oppeihin perustuvaa yhteiskuntaa. Schaeffer huomioi: ”Valistuksen ajattelijoille ihminen ja yhteiskunta olivat kehitettävissä täydellisiksi.”¹⁹ Ranskalaiset julistivat ”Järjen Jumalatarta” ja sitoutuivat täysin maalliseen yhteiskuntaan. Seuraus oli Ranskan vallankumouksen (1789–1799) verilöyly, joka johti Napoleon Bonaparte’n autoritaariseen hallintoon.

Samaan aikaan oli käynnissä tieteen vallankumous, joka alkoi puolalaisesta astronomista Copernicus (1473–1543), joka muotoili maailmankaikkeuden mallin, joka asetti maan asemesta auringon maailmankaikkeuden keskukseksi.

Sekä renessanssi että uskonpuhdistus ruokkivat kasvavaa tieteellisen menetelmän painotusta – renessanssi järjen korostamisensa kautta ja uskonpuhdistus väitteensä kautta, että me elämme Jumalan luomien luonnonlakien järjestäytyneessä maailmankaikkeudessa. Monet johtavista tiedemiehistä olivat kristittyjä kuten, Francis Bacon (1561–1626), Blaise Pascal (1623–1662), Isaac Newton (1643–1727) ja Michael Faraday (1791–1867).

Tämä kristillinen pohja ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun Charles Darwin (1809–1882) ja muut hänen kaltaisensa, joilla oli humanistinen maailmankuva, alkoivat työntää Jumalaa syrjään, korottaa ihmisen järkeä ja käännyttää ihmiskuntaa evoluutioelämän sattumaan keskellä tarkoituksetonta maailmankaikkeutta.

Tämä kaikki tuotti sellaisen, jota Schaeffer kutsui ”pirstaloitumisen ajaksi”, kun sekä filosofit että taiteilijat alkoivat nähdä elämän mielettömyytenä.²⁰ Kaikki on sattumaa. Ei ole mitään tarkoitusta. Sekä maailma että ihminen ovat pirstaloituneet. Ei ole oikeaa eikä väärää. Jumala on kuollut.

Tämä radikaali muutos, jossa koko Jumalan luomakunta nähdään vain tilapäisenä koneena, ihmiset mukaan lukien, johti 1900-luvun kauhuihin: kommunistiseen vallankumoukseen, natsiholokaustiin, Kiinan kulttuurivallankumoukseen ja Kamputsean kansanmurhaan.

Nämä hirmuteot havainnollistavat Schaeffer’in väitettä hänen kirjoittaessaan: ”Jos pelastumaton ihminen olisi johdonmukainen, hän olisi uskonnoltaan ateisti, filosofialtaan irrationalisti – ja laajimmassa merkityksessä täysin moraaliton.”²¹ Ja niin siinä kävikin.

Sovellus Amerikkaan

Sekä kirjan että filmin lopussa Schaeffer soveltaa tätä kaikkea Yhdysvaltoihin sellaisessa, jota sanoo ”rauhan ja vaurauden ajaksi”. 1900-luvun puoliväliin tullessa kristillisen konsensuksen heikkeneminen Amerikassa oli tuottanut väestön, jossa enemmistö ihmisistä oli omaksunut ”kaksi köyhtynyttä arvoa” – henkilökohtaisen rauhan ja vaurauden. Hän selittää havaintoaan seuraavasti:²²

Henkilökohtainen rauha tarkoittaa vain, että saa olla yksin, ettei minua vaivata toisten ihmisten ongelmilla … Henkilökohtainen rauha tarkoittaa, että haluan, ettei omaa elämän malliani häiritä elinaikanani riippumatta siitä, mitä seurauksia siitä on lasteni ja lastenlasteni elinaikana. Vauraus tarkoittaa valtavaa ja alati kasvavaa varallisuutta – elämää, jossa on esineitä, esineitä ja enemmän esineitä – menestystä, jota arvioidaan aina vain korkeamman aineellisen runsauden tason perusteella.

Schaeffer’in mukaan nämä kaksi vallitsevaa sodanjälkeistä sekulaaria arvoa tuottivat 1960-luvun kulttuurillisen kapinan, kun nuoret päättivät, että elämässä täytyy olla muutakin kuin itsekkyyttä ja ahneutta. Kuten Schaeffer sen ilmaisi: ”He olivat oikeassa ongelman arviossaan, mutta erehtyivät ratkaisuissaan.” – jotka olivat pääasiassa hedonismia, jota ilmaistiin huumeilla ja seksillä.²³

Schaeffer lopettaa puhumalla profeetallisesti yhteiskunnastamme. Hän sanoo: ”Kun muisto kristillisestä konsensuksesta, joka antoi meille vapauden raamatullisen muodon sisällä, lisääntyvästi unohdetaan, niin manipuloiva autoritarismi pyrkii täyttämään tyhjiön.”²⁴ Hän varoittaa erityisesti mielivaltaisen eliitin mielivaltaisista arvoista.

Hän varoittaa myös kolmesta tulevaisuuden vaarasta:²⁵

1. Ihmisten geneettinen manipuloiminen.
2. Manipuloiminen median, varsinkin TV:n kautta.
3. Luottaminen sosiologiseen lakiin – se on, lakiin, joka ei perustu Raamattuun, luonnonlakiin eikä perustuslakiin, vaan lakiin, joka perustuu julkisen mielipiteen muuttumiseen.

Lopputoteamus hänen kirjassaan on pahaenteinen: ”Tämä kirja kirjoitettiin toivossa, että tämä sukupolvi ehkä kääntyy tuosta suurimmasta pahuudesta, luodun asian asettamisesta Luojan paikalle ja että tämä sukupolvi ehkä saa jalkansa pois kuoleman teiltä ja voisi elää.”²⁶

Kirja How Should We Then Live? julkaistiin vuonna 1976. Kirjaan perustuva filmi julkaistiin vuonna 1977. Seminaareja filmistä pidettiin kaikkialla Amerikassa vuosina 1977 ja 1978. Lokakuussa 1978 Schaeffer’issa todettiin imusolmukesyöpä ja hän aloitti hoidot Mayo-klinikalla Minnesota’n Rochester’issa.

Yhteistyö Koop’in kanssa

Samaan aikaan hän jatkoi työtä uuden kirjan ja filmin parissa vanhan ystävänsä tri. C. Everett Koop’in (1916– 2013) kanssa. Myöhemmin vuonna 1982 tri. Koop’ista tuli presidentti Reagan’in korkein lääkintäviranomainen. Tämä uusi kirja oli nimeltään Whatever Happened to the Human Race? (Mitä tapahtuikaan ihmisrodulle?)²⁷ Sekä kirja että filmi julkaistiin vuonna 1979.

Kirja alkoi voimakkaalla omistuskirjoituksella, jossa sanottiin: ”Niille, joilta on ryöstetty elämä, syntymättömät, heikot, sairaat, vanhat, hulluuden, itsekkyyden, himon ja ahneuden pimeinä aikoina, joista 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet muistetaan.”²⁸ Tämä kirja ja filmi keskittyivät abortin, lapsenmurhan ja eutanasian kauhistuksiin tuon ajan Amerikassa.

Ensimmäinen lause kirjassa tiivistää sen väitteen: ”Kulttuureja voidaan arvioida monin tavoin, mutta lopulta jokainen kansakunta jokaisena aikana täytyy arvioida tällä testillä: Kuinka se kohteli ihmisiä?”²⁹ Kirjoittajat jatkavat tällä havainnolla: ”Syy kirjoittaa tätä kirjaa on, että meillä on voimakas tunne, että tänä päivänä me seisomme suuren kuilun partaalla.”³⁰ Sitten he kiinnittävät kaiken huomionsa tämän kriisiin syyhyn:³¹

Kristillisessä konsensuksessa enemmistö eikä myöskään eliitti olleet absoluutteja. Jumala antaa arvojen mallit ja Hänen absoluuttinsa sitovat sekä tavallista ihmistä että vallassa olevia … koska kristillinen konsensus on pantu syrjään, meillä on edessämme henkilökohtaisen julmuuden tulva. Kirja jatkaa esittäen ankaran, loogisen ja raamatullisen perustelun aborttia vastaan varoituksella, että se johtaa lapsenmurhan ja eutanasian hyväksymiseen. Siinä he antavat monia kauhistuttavia esimerkkejä lapsenmurhan ja eutanasian harjoittamisesta lääkärien keskuudessa, vaikka ne eivät olleet laillisia tuohon aikaan.

He osoittavat, kuinka meitä kansakuntana valmistetaan ajattelussamme hyväksymään lapsenmurha. Eihän siinä ole eroa, tapetaanko vauva muutamaa minuuttia ennen syntymää, vai muutama minuutti sen jälkeen. Molemmat ovat murhia. Ja jos vanhemmat voivat maksaa lastensa tappamisesta, niin mikä estää lapsia maksamasta vanhempiensa tappamisesta? ”Humanistisessa maailmankuvassa ei ole tilaa uskolle, että ihmisolennolla olisi mitään lopullista selvää arvoa yläpuolella eläimen tai elottoman aineen. Ihminen on vain erilainen molekyylien järjestelmä.”³²

Julkaistessaan tämän kirjan Schaeffer siirtyi filosofian ja teologian maailmasta yhteiskunnallisen toiminnan maailmaan. Hän ja Koop päättävät kirjan yksityiskohtaisilla ohjeilla, mitä ihmiset voivat tehdä tukeakseen elämän pyhyyttä ja voimakkaasti vastustaakseen aborttia, lapsenmurhaa ja eutanasiaa.³³

Schaeffer’in manifesti

Jatkuvista syöpähoidoistaan huolimatta Schaeffer jatkoi kirjoittamista. Vuonna 1981 hän julkaisi teoksen A Christian Manifesto (Kristillinen manifesti).³⁴ Se oli erityisesti tähdätty amerikkalaiseen maisemaan ja poliittiseen kehitykseen, joka näytti johtavan kansakuntaa kohti tuhoa. Pohjimmiltaan se käsitteli kysymystä, mikä on kristityn vastuu hallitukseen, lakiin ja kansalaistottelemattomuuteen nähden?”³⁵

Kirja kirjoitettiin suoraksi vastaukseksi vuoden 1848 kommunistiselle manifestille (Communist Manifesto), vuoden 1933 ensimmäiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto I) ja vuoden 1973 toiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto II) – jotka kaikki asettivat ihmisen kaiken keskukseksi ja tekivät hänestä kaiken mittapuun.³⁶ Sitä vastoin Schaeffer vahvistaa raamatullisen näkemyksen ihmisestä, joka tehty Jumalan kuvaksi, jossa on todellinen ihmisyys.”³⁷

Schaeffer osoitti, kuinka valtiomme alun perin perustui kristilliselle konsensukselle, joka tunnusti ihmisen arvokkuuden ja elämän pyhyyden samalla tiedostaen, että ihminen on langennut ja siksi häntä täytyy hillitä hallituksen toimilla ja vallan hajauttamisella (through a government of checks and balances and separation of powers).³⁸

Sitten hän jatkoi osoittaen, että lain ja hallinnon systeemiemme perustukset ovat syöpyneet siinä määrin, että ”maallistunut yhteiskunnallinen laki” vallitsee nyt korkeimpana.³⁹ Tätä koskien hän viittasi entisen korkeimman oikeuden johtavan tuomarin Frederick Vinson’in (1890–1953) lausuntoon, joka kirjoitti: ”Mikään ei ole varmempaa nykyajan yhteiskunnassa kuin periaate, ettei siinä ole mitään absoluutteja.”⁴⁰

Schaeffer selitti, että ”yhteiskunnallinen laki” – eli sellainen, jota voitaisiin kutsua ”olosuhteelliseksi laiksi” – on toiminnassa, kun oikeudet tekevät päätöksiä, jotka on erotettu mallista, kuten raamatulliset tai perustuslailliset periaatteet. Sen sijaan oikeudet perustavat päätöksensä sellaiselle, jonka ajatellaan olevan parasta yhteiskunnalle.

Esimerkkinä Schaeffer viittasi korkeimman oikeuden päätökseen abortista vuonna 1973. Hän väitti, että se on klassinen esimerkki hyvin subjektiivisesta oikeudellisesta päätöksenteosta.⁴¹ Se oli täysin mielivaltainen päätös, jonka eliitti pakotti enemmistölle ilman mitään perustuslaillista pohjaa ja täysin ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa. (Samaa voitaisiin tietysti sanoa korkeimman oikeuden yhtä mielivaltaisesta päätöksestä koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoa 43 vuotta myöhemmin vuonna 2016.)

Schaeffer käynnisti yksityiskohtaisen keskustelun kristittyjen suhteesta hallitukseensa. Hän vahvisti Raamatun opetuksen, että meidän tulee kunnioittaa ja totella hallitsijoitamme.⁴² Hän kuitenkin kiirehti korostamaan, että tottelemisella on Raamatun asettamat rajansa. Hän vakuutti, että ”lopputulos on, että tietyssä pisteessä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus olla tottelematta valtiota”.⁴³ Ja milloin sitten? ”Jokainen hallitus, joka käskee sellaiseen, joka on ristiriidassa Jumalan lain kanssa, kumoaa auktoriteettinsa.”⁴⁴

Schaeffer päättää manifestinsa osoittamalla, että humanismi on ”poissulkeva, suljettu systeemi, joka sulkee pois kaikki kilpailevat katsomukset – varsinkin, jos nuo katsomukset opettavat jotakin muuta kuin suhteellisia arvoja ja normeja … Tämän seurauksena humanistinen aineeseen, energiaan ja sattumaan perustuva maailmankuva on täysin suvaitsematon”.⁴⁵ Siksi hän päättää:⁴⁶

Ei ole liian voimakas ilmaus sanoa, että olemme sodassa ja siinä kamppailussa ei ole puolueettomia. On joko tunnustettava, että Jumala on lopullinen auktoriteetti, tai että Keisari on Herra.

Eräs hyvin mielenkiintoinen seikka Schaeffer’in manifestissa on se, mitä hän sanoo vuoden 1980 presidentinvaalista, jossa Ronald Reagan oli voittoisa. Kirjoittaen Reagan’in kauden ensimmäisenä vuotena hän viittaa siihen ”ainutlaatuisena avoimena ikkunana” kansakunnallemme torjua humanismin tulva,⁴⁷ Hän varoittaa, että ”meidän täytyy varoa, ettemme anna typerän uskon siihen, että humanismi on korkein, saada meitä luulemaan, että kaikki on nyt voitettu ja varmaa”,⁴⁸ koska humanistit ”ovat lujasti asemissa”.⁴⁹

Puhuen profeetallisesti Schaeffer sitten päättelee, että ellemme pysty hillitsemään humanismin tulvaa Reagan’in kauden avoimen ikkunan aikana, niin se mitä todennäköisimmin jatkuu tulevaisuudessa oikeusistuinten kautta.⁵⁰ ”’Kansalaisvapauksien’ varjolla … humanistiset voimat ovat käyttäneet mieluummin oikeusistuimia kuin lainsäädäntöelimiä, koska oikeusistuimet eivät ole ihmisten ajattelun ja ilmaisun alaisia valintaprosessin kautta – ja varsinkin, kun niitä (oikeusistuimia) ei valita uudelleen.”⁵¹ Ja niin se on mennyt.

Viimeinen kirja

Schaeffer päättää elämäntyönsä, kuten aloittikin, tuomitsemalla seurakunnan sen luopumuksen vuoksi. Hänen sanomansa sisältyy hänen vuonna 1984 kolme kuukautta ennen kuolemaansa julkaistuun kirjaan. Kirja on nimeltään The Great Evangelical Disaster (Suuri evankelikaalinen katastrofi).⁵² Vuonna 1948, kun hän vaimonsa kanssa valmistautui muuttamaan Eurooppaan, Schaeffer oli kirjoittanut esseen otsikolla Revolutionary Christianity (Vallankumouksellinen kristinusko), jossa hän perusteli, että todellinen kristinuskon vallankumouksellinen versio ei ollut tuon ajan ”yhteiskunnallistettu evankeliumi”, vaan ”historiallinen Raamattuun uskova kristinusko, joka uskoo, että seurakunnan tehtävä on saarnata Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna ja että ihminen on vanhurskautettu uskosta”.⁵³

Hän uudisti tämän teeman viimeisessä kirjassaan. Hän väitti, että aivan kuten päälinjan kirkkokunnat 1920–1930-luvuilla olivat korruptoituneet johtuen Raamatun hylkäämisestään, niin samoin oli käynyt evankelikaaleille 1970- ja 1980-luvuilla.

Hän julisti, että ”suuri evankelikaalinen katastrofi” oli ”evankelikaalisen maailman laiminlyönti puolustaa totuutta totuutena”. Ja sitten hän toteaa suoraan: ”Tälle on vain yksi sana – nimittäin mukautuminen: evankelikaalinen kirkko on mukautunut aikakauden maailmanhenkeen.”⁵⁴

Kuinka sitten? Kahdella tavalla. Ensiksi Schaeffer tunnistaa mukautumisen Raamatun suhteen, ”niin, että monilla, jotka kutsuvat itseään evankelikaaleiksi, on heikentynyt käsitys Raamatusta, eivätkä enää vahvista koko Raamatun opettamaa totuutta – ei vain uskonnollisissa kysymyksissä, vaan myös tieteen ja historian ja moraalisuuden alueilla”.⁵⁵ Toinen alue on ollut moraalisissa kysymyksissä ”ottamatta selvää kantaa edes elämän ja kuoleman kysymyksissä”.⁵⁶

Schaeffer moitti ankarasti evankelikaalisia johtajia huopaamisesta kysymyksessä koskien Raamatun erehtymättömyyttä ”niin, että Raamatun auktoriteetti on täydellisesti tehty tyhjäksi”.⁵⁷ Hän tiivistää kysymyksen näin:⁵⁸

Ellei Raamattu ole virheetön, ei vain silloin, kun se puhuu pelastuksen asioista, vaan myös silloin, kun se puhuu historiasta ja kosmoksesta, niin meillä ei ole perustusta vastata kysymyksiin koskien maailmankaikkeuden olemassaoloa ja sen muotoa ja ihmisen ainutlaatuisuutta. Meillä ei myöskään ole mitään moraalisia absoluutteja, eikä varmuutta pelastuksesta, eikä kristittyjen seuraavalla sukupolvella ole mitään, minkä päällä seisoa.

Kun kirja julkaistiin, monet reagoivat julistamalla, että Schaeffer ”liioittelee asiaansa”,⁵⁹ mutta kun tänä päivänä 30 vuotta myöhemmin katsoo siihen, niin on ilmeistä, että hänen havaintonsa olivat nappiin. Sillä tänä päivänä meillä on evankelikaalisia johtajia, jotka kirjaimellisesti kieltävät monet uskon perusasioista.

Schaeffer oli niin kyllästynyt evankelikaaliseen liikkeeseen, että julisti, ettei enää viittaisi itseensä evankelikaalisena, vaan kutsuisi itseään ”Raamattuun uskovaksi kristityksi”.⁶⁰

Päätössanat

Francis Schaeffer valmistui ikuiseen palkintoonsa toukokuun 15. päivänä 1984 kotonaan Minnesota’n Rochester’issa. Hän oli 72 vuoden ikäinen.

Kuolemaansa edeltävänä päivänä hän rukoili: ”Rakas Isä Jumala, minä olen päättänyt työni. Vie minut kotiin. Minua väsyttää.”⁶¹

Huomautus. Tämän artikkelin viitteet ovat verkkosivustolla http://www.lamblion.com julkaistussa artikkelissa

 

Read Full Post »

Antikristillisyys nousee – osa 1

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 1
1.8.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Kun vuosia sitten aloin puhua profetiakonferensseissa, minua kiehtoi se, että paneelien kysymys- ja vastaus-osioissa oli aina muutamia Antikristukseen liittyviä kysymyksiä. Se oli hieman huolestuttavaa – luultavasti siksi, koska tiesin vähän tuosta lopunajan raamatullisesta hahmosta ja välitin vielä vähemmän. Siksi vältin lisätä tietämättömiä huomautuksiani ja yleensä annoin mikrofonin puhujalle minusta oikealle tai vasemmalle. Sitten tuli aika, jolloin se ei ollut vaihtoehto ja minun oli sanottava jotakin. Kun muistelen sitä, niin kommenttini oli jotakin, jota pidin terävältä kuulostavana, mutta todellisuudessa oli tietämättömyyttä, joka lähestyi typeryyttä so. jonkin sortin lepertelyä aiheesta: ”Miksi meidän pitäisi huolehtia Antikristuksesta, kun meidät uskovat temmataan, ennen kuin hän tulee maailmanlaajuiselle näyttämölle?” Tunnen ihmisiä, jotka tänä päivänä ajattelevat samoin, mutta minä luovuin tuosta väärinkäsityksestä varhaisessa vaiheessa ja seuraavassa kerron, miksi.

Raamattu on hyvin selvä Antikristusta koskevissa lausunnoissaan ja siinä, mitä hän tekee, johon kuuluu koko maailman pettäminen alistumaan hänelle, maailmantalouden valvonnan ottaminen, ennennäkemättömän sotilaallisen mahdin ilmaiseminen, yliluonnollisten voimien esitteleminen ja uskonnollisen systeemin perustaminen, johon kuuluu, että maailma kumartaa häntä. Etuoikeutettuina vuosinani työskennellessäni Dave Hunt’in kanssa hän käsitteli, kuten vain harvat, lisääntyvää luopumusta, joka vietteli kristikuntaa. Sitten aloin tajuta, että asiat, joihin hän viittasi (kuten hänen klassiseen DVD:hensä Beyond Seduction sisältyvä tieto) olivat siirtymässä suuntaan, joka huipentuisi ihmisen historiassa ennennäkemättömään tilaan. Kuten vahvistin kesäkuun 2017 TBC:n uutiskirjeessä, niin valikoidut uskonnolliset käsitykset, dogmit ja käytännöt, vaikka näyttävät suuresti eroavan toisistaan, ovat aina olleet yhteen juurtuneita ja suuntautuneet samaan päämäärään. Asenteeni koskien Antikristuksen ja hänen uskontonsa merkitystä muuttui tajutessani jotakin, jonka olisi pitänyt olla minulle selvää: kaikki, mikä aiheuttaa sen, että Antikristus pettää maailman ja viettelee kristikunnan, ei odota seurakunnan tempaukseen saakka vaikutustensa toteutumista. Nämä petokset palautuvat selkeästi Saatanan Eevan pettämiseen Genesiksen luvussa 3 ja ovat jatkuneet ja tulevat jatkumaan entistä voimakkaampina, kunnes huipentuvat ”kadotuksen lapsen” hallinnan aikana.

Ilmeisesti tempauksen on vielä tapahduttava. Luopumus kuitenkin ja sen vaikutus kristikuntaan epäilemättä kasvaa eksponentiaalisesti ja Raamattu ei anna mitään viitteitä, että vihollisen Antikristus-ohjelman hirveät vaikutukset laantuisivat, so. että maailmanlaajuinen herätys tai jonkinlainen kollektiivinen katumus tai uudistus muuttaisi asiat. Kuitenkin Jeesus kehottaa morsiantaan, eli seurakuntaa, puhuessaan seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjan luvuissa 1-3 antaen niille ohjeita, jotka, jos niitä noudatetaan, ovat tehokkaita Hänen kunniakseen ja heidän hedelmällisyydekseen. Luopumus ei voi estää niitä Kristuksen työmiehiä, jotka ovat lujia uskossa ja Pyhän Hengen valtuuttamia. Se ei tarkoita, etteikö hengellinen taistelu seuraisi aiheuttaen koettelemuksia ja ahdistuksia taistellessamme uskon jaloa taistelua, mutta olemalla kuuliaisia ja kestäviä Hänen armonsa avulla voimme tehdä sen, mitä Jumala auttaa meitä tekemään. Uskon, että tuloksena on monien niistä pelastaminen, jotka on petetty, ovatpa he kadotettujen joukossa, tai veljien ja sisarten Kristuksessa joukossa. Olemme nyt pelastusoperaation tilanteessa yrittäen saavuttaa totuudella ”jokaisen ihmisen”, jolla on ”korvat kuulla”; ja mitä tulee Kristuksen ruumiiseen: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Mark. 4:23; Ilm. 2:17).

Vaikka olen toisinaan muutamien viime vuosien aikana käsitellyt tulevan maailmanuskonnon tiettyjä puolia, niin on suuri rohkaisu, että on niitä, joita kunnioitan Herrassa ja jotka vahvistavat kirjoitukseni aiheesta. Yksi noista ystävistä kehotti minua lukemaan kirjan, jonka uskoi antavan lisärohkaisua. Sain sen ja luin. Käyttääkseni erästä Dave Hunt’in suosimaa ilmausta: ”Vau!” Se olisi epäilemättä ollut hänen reaktionsa. Kirja on jotakin, jota sanoisin ”esivahvistukseksi” (pre-confirmation), mikä tarkoittaa, että se vahvistaa sitä, mitä me olemme kuvailleet koskien luopumusta; kuitenkin tällä hämmästyttävällä erolla: Se kirjoitettiin vuonna 1898!

Kirjan nimi on Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan). Tässä ja ensi kuun artikkelissa toivon voivani esittää joitakin kirjoittajan havaintoja ja raamatullisia arviointeja, jotka ovat aika kattavia ja ensikädessä koskevat 1800-luvun loppuvuosia. Silti käsitellyt asiat kuulostavat, kuin ne tapahtuisivat tänä päivänä, koska ne kaikki ovat osa vihollisen juonta perustaa Antikristuksen uskonto ja valtakunta. Kirjoittaja Samuel Andrews sanoo, ettei hänellä ole mitään erityistä profeetallista oivallusta. Hän vain tekee, mitä kehottaa kaikkia uskovia tekemään ja se on: etsikää Raamatusta sen profeetallista tietoa ja erottakaa asiat, jotka tapahtuvat omassa ajassamme. Hän haluaa uskovien olevan isaskarilaisten kaltaisia (1. Aik. 12:32), jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä.

Tämän arvo pitäisi olla selvä jokaiselle uskovalle. Andrews kirjoittaa: ”Meidän on tarkasteltava uudelleen menneisyyden profeetallisia ongelmia nykypäivän valossa. Kun Jumalan tarkoitus lähestyy toteutumistaan, niin ohikiitävät tapahtumat pyrkivät näyttämään tunnusmerkillisissä piirteissään tuon toteutumisen luonteen. Siksi meidän on tänään tunnustettava nykyajan uskonnolliset taipumukset ja tarkasteltava huolellisesti niiden vaikutusta ihmisen jumalalliseen päämäärään sellaisena, kuin se on tehty meille tiettäväksi Raamatussa. Niille, jotka uskovat, että Jumala, joka tietää lopun alusta saakka, on profeettojensa ja Poikansa kautta julistanut tämän päämäärän hahmotelman lastensa neuvoksi, tutkimuksemme on mitä mielenkiintoisin. Me kysymme: ’Mihin vaiheeseen Hänen toimiaan olemme tulleet? Mitkä ovat nykyajan uskonnolliset piirteet?’”

Hän jatkaa: ”Jättää huomiotta Antikristus, josta on varoitettu, merkitsee seurakunnalle itsensä saattamista puolustuskyvyttömäksi hänen tempuilleen, petoksilleen ja hyökkäyksilleen…. Mutta kaikille, jotka hyväksyvät Raamatun jumalallisen päämäärän ymmärrettävänä ilmoituksena, ensimmäinen tehtävämme on kysyä, mitä se meille opettaa. Pannen pois kaikki ennakkoluulot ja perustelemattomat uskomukset meidän täytyy kysyä, mitä Pyhä Henki, joka puhuu muinaisten profeettojen ja Herran ja Hänen apostoliensa kautta, on kertonut meille sen suuren konfliktin viimeisistä vaiheista, jota niin kauan on käyty maailmassa hyvän ja pahan välillä ja sen päänäyttelijöistä lopunaikana. Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn; ja on elintärkeää, että kiinnitämme huomiomme tähän valoon…. On sanottava, että tämä mies ja hänen valtakuntansa eivät ole hetken sattumia; siihen on pitkä valmistava prosessi, kuten Herramme kohdalla, niin myös hänen. Hänen ilmestymiselleen on ’ajan täyttymys’ ja se ei ole ennen kuin antikristillinen hapatus on kyllästänyt kristikunnan.” (korostus lisätty)

Vaikka Andrews tunnistaa paljon siitä, mitä tuo ”hapatus” tuo mukanaan, hän korostaa seurakunnan sairaalloista hengellistä tilaa, mikä on alun perin sallinut tuon hapatuksen tulla sisään ja kyllästää Kristuksen ruumiin: ”Jos nyt kysymme tämän muutoksen syytä, sen syvintä juurta, niin löydämme sen Herran taivaasta puhutuista sanoista Efeson seurakunnalle – apostolisen ajan seurakunnan edustajalle: ’Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi’ (Ilm. 2:4). Tämä oli ensimmäinen askel lankeemuksessa. Kaikissa muissa suhteissa Herra kiittää seurakuntaa. Tarkastelkaamme huolellisesti tämän ensimmäisen alaspäin vievän askelen, ensimmäisen rakkauden menettämisen, merkitystä…. Rakkaus on kaiken todellisen hengellisen yhteyden ja kanssakäymisen side ja löytää täysimmän alansa seurakunnan suhteessa Päähänsä. Jos se loppuu, tulee vieraantuminen, ero (korostus lisätty). Jos seurakunta lakkaa olemasta yksi Pään kanssa rakkauden menettämisen kautta, sillä ei enää ole täyttä kanssakäymistä Hänen kanssaan, eikä se voi kasvaa Häneen kaikissa asioissa, eikä päästä Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.” Hän lisää: ”Pankaamme nyt merkille, mitä Herra sanoi seurakunnan hengellisestä tilasta juuri ennen Hänen paluutaan. Se olisi suuren maailmallisuuden tila. ’Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus’ (Matt. 24:12).”

Heprealaiskirjeen toisessa luvussa me löydämme tämän varoituksen: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (jae 1). Andrews’in korostus siihen, että uskovat antavat rakkautensa Jeesukseen ”lipsua” (KJV: slip) tärkeänä osana vähenevää arvostelukykyään ja tottelemattomuuttaan Hänen käskyilleen, asettaa hänen kirjansa erilleen useimmista muista raamatullista erottamista painottavista kirjoista. Liiankin usein ne keskittyvät oireisiin (väärän opetuksen erikoisuuksiin) ja unohtavat perimmäisen syyn. Andrews tunnistaa syyn, joka aloittaa Jumalan Sanan totuudesta pois ajautumisen prosessin ja sitten kuvailee monia tuhoisia seurauksia, kun tuo virtaus on vaikuttanut seurakuntaan kautta historian ja varsinkin 1800-luvun lopulla.

Mitä sitten ovat muutamat noista seurauksista, joita hän pani merkille 120 vuotta sitten? Katsopa, tunnistatko mitään sukulaisuutta meidän aikamme harhaisiin uskomuksiin, käytäntöihin ja uskonnollisiin ja poliittisiin ohjelmiin.

Seuraavassa joitakin räikeitä asioita, joita hän käsittelee:

1. Lisääntyvä vihamielisyys raamatullista kristinuskoa kohtaan.
2. Luopumus, kun se kasvaa eksponentiaalisesti kristikunnassa.
3. [Kasvava] uskomus, että maailmanlaajuinen herätys on tulossa, maailma käännytetään ja kristikunta ottaa hallinnan Kristuksen paluun edellä.
4. Idea, että ”uusi aikakausi” on koittamassa panteismi tärkeimpänä oppinaan.
5. Opetus, että Jumala on kaikki ja kaikessa.
6. Toivo, että tiede lopulta paljastaa kaiken tiedon.
7. Uskomus, että maailma syntyi evoluution kautta.
8. Käsitys, että ihmiskunta on kehittymässä jumaluuteen.
9. Väite, että nämä väärät uskomukset yhdistävät ihmiskunnan.

Andrews kuvailee miten nämä käsitteet eivät olleet vain hänen aikansa uskonnollisten johtajien aluetta, vaan raivasivat tiensä alas massoihin filosofeilta ja tiedemiehiltä kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden, suosittujen novellistien, sanomalehtien ja trendikkäiden lehtien kautta.

Kirjoittajan lähestymistapa erottaa aikaansa oli melko yksinkertainen ja ainutlaatuinen, silti perustavanlaatuisesti raamatullinen. Hän osoittaa sitä, minkä Raamattu julistaa olevan historian huipentuma Jeesuksen Kristuksen paluun edellä. Tähän päämäärään kuuluu Antikristuksen valtakunnan perustaminen, jota seuraa sen täydellinen tuhoaminen. Andrews vetää Jumalan Sanasta laittomuuden ihmisen, jonka paljastetaan olevan demonien voimaannuttama petoksen ruumiillistuma, monet piirteet ja sitten yleistää nuo piirteet takaisin omaan aikaansa. Raamattu esimerkiksi kertoo, että Antikristus asettuu Jumalan temppeliin osoittaen olevansa Jumala ja että häntä tulee palvoa Jumalana (2. Tess. 2:4). Andrews osoittaa, että jotta maailma uskoisi ja hyväksyisi moisen idean, niin on oltava aikaisempi ja kenties pitkäaikainen valmistelu, joka edeltää tuota tapahtumaa. Sitten hän tarkastelee oman aikansa (118 vuotta sitten) väestöä nähdäkseen, josko ihmisen jumalallistaminen voisi olla järjen kannalta hyväksyttävää.

Hänen ei tarvitse katsoa kovin kauas. Idean perustaa edistettiin ilmeisesti kaikkialla. Unitaristit, transsendentalistit, Mary Baker Eddy’n kristillinen tiede (Christian Science) ja Helena Blavatsky’n teosofia levittivät sanaa. Innostus naturalismiin, sosialismiin, evoluutioon ja panteismiin torjuivat aggressiivisesti raamatullisen kristinuskon ja korottivat ihmiskuntaa eri medioiden kautta. Tuon ajan suositut kirjoittajat, kuten Thoreau, Emerson, ja Whitman, kaikki uskoivat ihmiskunnan jumaluuteen ja levittivät uskoaan. He omaksuivat paljon lukemistaan hindulaisuuden pyhistä teksteistä, joiden tänä päivänä tunnistamme olevan keskeisiä New Age -liikkeen uskomuksille ja käytännöille. Usko ihmiskunnan jumaluuteen oli Samuel Andrews’in ajan ”new age”-toivo. Hän toteaa: ”Filosofia ja tiede monissa huomattavissa edustajissaan ovat samaa mieltä, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vaan vain universaali, persoonaton Henki eli Energia, josta kaikki olevainen on osa. Aineelliselta kannalta tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia” (so. Jumala on kaikki ja kaikessa). Kun Andrews kuitenkin käyttää käsitettä ”new age” kaikkialla kirjassaan, hän tarkoittaa, että se on täydellinen muutos pois raamatullisesta kristinuskosta: ”Olemme tulleet uuteen aikakauteen (new age) ja uuden aikakauden täytyy tuoda mukanaan uusi uskonto, ei menneisyyden elvyttäminen; sellainen, joka perustuu uuteen käsitykseen Jumalasta, yksinkertainen, kokonaisvaltainen ja sopiva maailmanuskonnoksi.” Tuo ”uusi aikakausi” ja ”uusi uskonto” ruumiillistuu Antikristuksen uskonnossa.

Kirja Christianity and Antichristianity in Their Final Conflict oli aika kiistelty ja kirjoittaja puhui arvostelijoilleen kirjansa toisessa painoksessa. Jotkut vastustivat sellaista, jota pitivät Andrews’in teoksen yleisenä ”pessimistisenä sävynä” ja toiset olivat järkyttyneitä siitä, että hän maalasi kuvan ”maailmasta, joka tuli pahemmaksi eikä paremmaksi”. Hänen aikansa tunnustavat kristityt ja jotkut tosi uskovat olivat evoluutioajattelun lumoissa ja uskoivat ihmiskunnan kehittyvän ylöspäin. Näin ollen he eivät voineet ”löytää paikkaa millekään pahuuden ja Antikristuksen kehittymiselle”. Andrews’in vastaus: ”Kaikissa kysymyksissä koskien ihmiskunnan tulevaisuutta meidän täytyy joko kuvitella tämä tulevaisuus itsellemme, tai hyväksyä jumalallinen ilmoitus.” Ja se on ”jumalallinen ilmoitus”, Jumalan kirjoitettu Sana, joka määrää tämän kirjan kurssin.

Osassa 2 keräämme lisää oivalluksia tästä hämmästyttävästä kirjasta, joka kirjoitettiin yli 100 vuotta sitten ja silti kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänään. Kaksi asiaa tulee mieleen, kun aloitan seuraavan artikkelin: 1) Jumalan profeetallinen Sana on ilmennyt ja ilmenee jokaiselle uskovien sukupolvelle hengelliseksi suojelukseksi ja niiden hedelmällisyydeksi, jotka lukevat sitä ja toimivat kuuliaisuudessa sen varoituksille. 2) On hyvin rohkaisevaa tietää, että aikaisemmat sukupolvet olivat tietoisia asioista, joiden näemme tapahtuvan tänä päivänä. Vain vastapuolen pelaajat ovat vaihtuneet, kuten myös luopumuksen lisääntyminen ja voima.

Toiveemme on voida ottaa uusi painos kirjasta Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict ja että se olisi saatavana syksyllä. Siihen yritykseen tarvitsemme sinun rukouksiasi.

TBC (The Berean Call)

Jatkuu artikkelissa Antikristillisyys nousee – osa 2.

Read Full Post »