Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘materialismi’

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART ONE
1.10.2020 T. A. McMahon, suom SK

Otsikko herättää tärkeän kysymyksen, joka korostaa raamatullisen eskatologian tuntemisen tärkeyttä. Ensinnäkin, mitä on raamatullinen eskatologia ja toiseksi, miksi on tarpeen ymmärtää sitä oikein?

Raamatullinen eskatologia on se, mitä Raamattu sanoo lopun ajoista – kaikki, mitä se julistaa, tulee tapahtumaan. Kuinka saamme siitä oikean käsityksen? Se on hyvin yksinkertaista. Meidän on vain luettava, mitä Raamatulla on sanottavaa siitä. Voimme myös lukea joitakin raamatullisesta eskatologiasta kirjoitettuja kirjoja, mutta ne on asetettava Raamatun valoon.

Raamattu on kirja maailman historiasta – maailman luomisen alusta sen loppuun, jolloin se korvataan uusilla taivailla ja uudella maalla. Miksi se korvataan? Koska sen luomisen jälkeen jokin meni pahasti pieleen.

Luojamme Jumala on välittänyt ihmiskunnalle valittuja yksityiskohtia luomakunnastaan, jonka hän julisti olevan ”sangen hyvä”. Kun Aadam ja Eeva luotiin, Hän antoi heille käskyn, jota he eivät totelleet. Tottelemattomuuden seuraukset toivat synnin maailmaan ja turmelivat koko luomakunnan.

Saatana, langennut enkeli Lusifer, petti Eevan olemaan tottelematon Jumalalle. Aadam, jota ei petetty, teki syntiä tahallaan. Heidän syntinsä tarttui kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Siksi ihmiskunnalla oli kaksi vaihtoehtoa syntisen tilansa suhteen. He voisivat 1) hyväksyä Jumalan sovinto- ja pelastussuunnitelman, jonka Hän tarjosi lähettämällä Poikansa Jeesuksen tulemaan ihmiseksi maksaakseen täyden rangaistuksen kaikista ihmiskunnan synneistä; tai 2) ihmiskunta voisi kääntyä Saatanan puoleen etsimään hänen ratkaisuaan tämän maailman jumalana, johon kuului hänen ”jumaluuden” tarjouksensa yhdelle ja kaikille.

Eevan viettelemisen ajasta aina Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustamiseen Raamattu kertoo jatkuvasta hengellisestä taistelusta ihmiskunnan sieluista. Vanha Testamentti kertoo tapahtumat, joissa Jumala valitsee ja erottaa Israelin tarkoituksiinsa – ensisijaisesti sellaisen kansan perustamiseksi, jolle Hän lähettäisi Poikansa. Israelin historiaan sisältyi jaksoja Jumalalle alistumisesta ja kapinasta häntä vastaan, tosi palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Israelin historiaan sisältyi Jumalalle alistumisen jaksoja ja kapinoimista häntä vastaan, aidon palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Jos juutalaiset voitaisiin pyyhkäistä pois, Jumalan lupauksilla ei olisi mitään vaikutusta, eikä Israelin kautta maailmaan tulevaa Messiasta.

Uusi testamentti kertoo Saatanan yrityksestä tappaa Jeesus vauva Herodeksen kautta, kuten myös muista vastustajan juonista juutalaisen Messiaan eliminoimiseksi. Epäilemättä Saatana luuli voittaneensa taistelun, kun Kristus ristiinnaulittiin, mutta vain järkyttyäkseen, kun Jeesus nousi kuolleista! Hän ei ilmeisesti käsittänyt Jeesuksen tulemuksen tarkoitusta, joka oli ”tehdä tyhjäksi paholaisen teot” maksamalla täysi rangaistus ihmiskunnan synneistä kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kautta. Saatanan päätyö oli keskittyä pitämään ihmiskunta synnin orjuudessa, joka murtuisi niiden kohdalla, jotka kääntyisivät – yksin uskon kautta – Jeesuksen puoleen Hänen sovitusuhrinsa vuoksi.

Joten taistelu ihmiskunnan sieluista on ohi, vai mitä? Ei. Itse asiassa se on kiihtymässä – ja suuresti! Saatanan jatkuva itsepetos, joka alkoi taivaassa, kun hän väitti olevansa ”Korkeimman kaltainen”, on laajentunut käsittämään hänen oman uskontonsa ja valtakuntansa maan päällä. Sen kautta hän saa lopulta haluamansa palvonnan vallatessaan miehen, jonka hän voimaannuttaa, Antikristuksen.

Edellä esitetty asettaa eskatologisen taustan maailmalle ja kristinuskolle niiden viimeisessä konfliktissa. Maailma on lyhyen ajan oleva Antikristuksen valvonnassa, joka näyttää vihdoin voittavan kristikunnan. Jumala tuomitsee sitten maailman Suuren Ahdistuksen kautta.

Useista syistä haluan aloittaa Samuel Andrews’in kirjasta ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Kirja julkaistiin vuonna 1898. Luettuani hyvin vanhan kopion, olin erittäin motivoitunut saada se uudelleenpainetuksi Berean Call’in kautta. Tajusin, että se ei pelkästään sisältänyt valtavia oivalluksia profetioiden täyttymisestä, vaan hänen kirjansa osoitti myös erinomaisen tavan ymmärtää paremmin raamatullista eskatologiaa. Andrews ei koskaan väittänyt, että hänellä olisi ollut mitään profetiaan liittyvää erityistä armoitusta. Se, mitä hän teki, oli kuitenkin hämmästyttävää! Silti se on jotakin, mitä me kaikki voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä näinä kasvavan luopumuksen päivinä. Seuraavassa siitä, mitä hän teki.

Samuel Andrews uppoutui Ilmestyskirjaan kootakseen, mitä siellä on sanottu viimeisistä päivistä. Hän pohti, keitä olivat tärkeimmät hahmot, mikä oli heidän pelisuunnitelmansa, mitkä olivat heidän uskonkäsityksensä, poliittinen agendansa ja kuinka nuo asiat sopivat yhteen Jumalan Sanan totuuden kanssa. Johanneksen kirjoitusten lisäksi Ilmestyskirjassa ja hänen kirjeissään Andrews tutki, mitä sanottavaa muilla Raamatun kirjoittajilla – Daniel, Matteus, Markus, Luukas, Paavali, Pietari ja Juudas – oli viimeisistä päivistä.

Jälleen, Samuel Andrews ei tehnyt mitään, mitä me uskovaisina emme voi tehdä. Kerätessään tuota tietoa hän tarkkaili nähdäkseen, josko jotakin hänen lukemastaan tulisi esiin ja vaikuttavaksi hänen omassa ajassaan. Hän oli niin raamatullisesti ymmärtäväinen yksilö, että epäilen, ettei hän ollut edes yllättynyt huomatessaan, kuinka paljon siitä oli vallitsevaa kaikkialla hänen aikansa maailmassa – ja jopa kristikunnassa. Surullinen hän oli, siitä olen varma, mutta ei yllättynyt.

Hän esimerkiksi tunnisti, että suurin osa hänen aikansa suuresti arvostetuista ja vaikutusvaltaisista filosofeista olivat kristinuskoa vastaan, sellaiset miehet kuten Baruch Spinoza, Immanuel Kant ja Georg Hegel. Suurin osa meistä on todennäköisesti paremmin perehtynyt sellaisiin miehiin kuin Henry David Thoreau ja Ralph Waldo Emerson, jotka olivat amerikkalaisia.

Jos mietit, mistä nämä filosofit tulivat hengellisesti, niin he, samoin kuin suurin osa 1800-luvun johtavista filosofeista, olivat ateisteja ja agnostikkoja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan päättäen, että ”Jumala” on persoonaton voima, joka on kaikessa ja jokaisessa. He edistivät evoluutiota ja naturalismia, jotka he aikanaan yhdistivät idän mystiikkaan.

Andrews näki yhteyden heidän uskomustensa ja Raamatun julistuksen välillä, jonka mukaan Antikristus julistaa olevansa Jumala ja häntä palvotaan Jumalana (2. Tess. 2:3-4).

Se on tärkeä havainto, koska valhe, jolla Saatana vietteli Eevan – että hänestä tulisi ”niin kuin Jumala” – ei ole uskomus, jonka ihmiset omaksuvat välittömästi, varsinkaan ne, jotka perinteisesti pitävät Jumalaa persoonallisena olentona ja maailmankaikkeuden Luojana.

Tänä päivänä siihen kuuluisi esimerkiksi noin 2,5 miljardia kristittyä ja miljardi muslimia. Riippumatta siitä uskooko kristinuskon Jumalaan vai Allahiin, vaihto uskoon, että itse olet Jumala, tai tulossa sellaiseksi, ei tapahdu välittömästi. Andrews kirjoittaa: ”Niin kauan, kuin ihmiset uskovat persoonalliseen Jumalaan, maailmojen ja ihmisen Luojaan, joka hallitsee kaikkea tahtonsa mukaan ja on olemassa kaikesta erillään, kukaan ei voi istuutua Jumalan temppeliin ’todistaen itsensä Jumalaksi’; tällainen väite hylättäisiin välittömästi sekä rienaavana että absurdina. Ennen kuin tällaista väitettä voidaan kuunnella, on monissa mielissä saatava aikaan sellainen muutos heidän käsityksessään Jumalasta, että tämä väite jumaluudesta ei loukkaa heitä jonakin outona ja uskomattomana, vaan hyväksytään täysin yhdenmukaisena sen kanssa, mitä he uskovat jumalallisesta luonteesta ja sen suhteista ihmiskuntaan.” Sitten Andrews esittää joitakin oivalluksia, kuinka uskonnollisia vaikutuksia omaavat filosofiat edistävät jumaluuden hyväksymistä ihmiskunnalle.

Filosofian luonne soveltuu selityksiin käsitteistä, jotka perustuvat melkein kokonaan ihmisen älyyn ja päättelyihin. Se saattaa tuntua hyväksyttävältä joillekin asioille, mutta ihmisen äly ja perustelut ovat hyödyttömiä, kun on vastattava elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Yhden esimerkin pitäisi riittää. Mitä filosofit voivat kertoa meille Jumalasta? Ei mitään totta olevaa – muuta kuin sen vähän, jonka ovat ehkä johtaneet Raamatusta. Kun tarkastelee vaikutusvaltaisimpia filosofeja, niin uskonnollisissa kysymyksissä he ovat, kuten totesin, ateisteja ja agnostikkoja. Ateisteina he hylkäävät Raamatun Jumalan omien ideoidensa hyväksi; agnostikkoina he vetoavat tietämättömyyteensä Jumalasta. Molemmissa tapauksissa heillä on kuitenkin paljon sanottavaa Raamatun ilmoittamasta Jumalasta. Heillä ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa totuudesta. Heidän kirjoituksensa Jumalasta ovat toivottomia harjoituksia tietämättömyydessä. Miksi näin? Eikö heitä pidetä briljantteina miehinä? Miksi sitten ”briljantit” filosofit ovat niin tietämättömiä ajattelussaan Jumalasta?

Hyvin yksinkertaisesti, syntisestä luonteestaan huolimatta he ovat rajallisia olentoja, jotka yrittävät selittää ääretöntä Jumalaa. Se ei tule onnistumaan, ainakaan missään totuuden merkityksessä. Oletko koskaan ajatellut jaetta Sananl. 3:5: Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Miksi emme nojaisi omaan ymmärrykseemme? Ulkopuolella sen, että tunnustamme luomakunnassa, että kaiken luoneen Jumalan on oltava kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva, kaikki muu ymmärryksemme on pelkästään maailmallista viisautta Jumalaa koskevan tiedon varjolla. Tämä koskee kaikkia (ei vain filosofeja).

Jokainen, joka nojaa omaan ymmärrykseensä, on juuttunut omaan lihalliseen viisauteensa. Jälleen, rajallinen ihminen ei voi tuntea Luomakunnan Jumalaa, joka on ääretön, ellei…? Ellei Jumala viestitä hänelle, ja siihen täytyy sisältyä sellaisten asioiden paljastamista, joita ihmiskunta voi vain spekuloida: Hänen iankaikkisen luonteensa, täydelliset ominaisuutensa ja Hänen tarkoituksensa ihmiskunnalle. Jumalan on myös paljastettava meitä koskevia asioita. Mikä on ongelmamme? Mistä syntinen luontomme tuli? Onko mitään toivoa synnin saastuttaman tilamme parantamisesta?

Kaikkea tätä ja paljoa muuta emme voi tietää totuudessa, ellei Jumala valista meitä. Emme tunne edes omaa sydäntämme! Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9); ja: Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12). Tämä oivallus ei tule rajallisen ja syntisen ihmisen mielestä, viisaudesta tai älystä!

Palatkaamme Samuel Andrews’in ajan vaikutusvaltaisiin filosofeihin, esim. Spinoza, Kant, Hegel, Thoreau ja Emerson – nämä olivat niitä, jotka hylkäsivät Raamatun Jumalan ja antoivat maailmalle omat antikristilliset käsityksensä. Antikristilliset käsitykset? Se on, mitä ihmiselle jää, kun hän hylkää Jumalan ja Hänen ilmoituksensa. Hänelle jää myös toinen valtaisa ongelma: hänen on keksittävä oma ratkaisunsa sotkuun, jossa maailma on.

Raamatun Jumala julistaa, että ongelma on synti ja että hänellä on ratkaisu siihen. Filosofien mielestä sitä ei voida hyväksyä ja he ovat siinä peräänantamattomia – jopa ällöttäviä. Maailman on siis keksittävä oma lääkkeensä. Kaikki sen kokeilemat lääkkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet! Esimerkkejä on runsaasti, kuten:

Tieteellinen materialismi: usko siihen, että mitään aineetonta todellisuutta ei ole olemassa. Aiheesta käytävät keskustelut voivat käydä rumiksi – kuten myös typeriksi. Silti tämä aihe oli aikaisemmin päivän sääntö suurimmassa osassa tiedettä, mutta nykyisin se enimmäkseen hylätään. Miksi? Koska se uhmaa sekä kokemusta että järkeä ja on myös ”antikristus”-käsite.

Samuel Andrews kommentoi: ”Koska tiede kaipaa absoluuttista ja muuttumatonta lakia, se on taipuvainen tieteelliseen materialismiin. Se ei tykkää mistään jumalallisista väliintuloista [hyläten hengellisen maailman]; sen tavoite on aineellinen, ei moraalinen.”

Siksi se väittää, että ”vain aine on olemassa”. Todellako?

Jos minun pitäisi kysyä joltakulta, joka uskoo tieteelliseen materialismiin, miksi hän ajattelee sen olevan totta ja hän alkaisi luetella syitä, niin keskeyttäisin hänen selityksensä toisella kysymyksellä: ”Tätäkö sinä ajattelet?” Hänen todennäköinen vastauksensa olisi: ”Ehdottomasti”. Seuraava kysymykseni olisi sitten: ”Niinkö luulet? Ovatko ajatuksesi aineellisia? Entä syysi? Ovatko ne aineellisia?” Siitä voisimme jatkaa luetteloon asioita, joilla ei ole aineellista pohjaa, mutta silti ovat kiistattomasti osa elämää: rakkaus, himo, oikeudenmukaisuus, myötätunto, viha, estetiikka, ylpeys jne. jne.

Todellinen tiede on ollut hyödyllinen ihmiskunnalle, mutta se ei ole kyennyt ratkaisemaan likimainkaan kaikkia ihmiskunnan ongelmia – ja vielä vähemmän siirtyessään skientismiin, joka on itse asiassa tieteen muodonmuutos uskonnoksi. Tieteellinen materialismi on siis pudonnut pois ratkaisuna.

Seuraavaksi filosofit käänsivät katseensa evoluutioon: uskoon, että ihmiskunta kehittyy ylöspäin muuntuen ”alkulimasta jumalalliseksi”. Jotkut julistavat, että ihminen on evoluutiotikkaiden ylimmällä puolalla ja saavuttamassa korkeamman tilan. Näin ajattelevilla on kuitenkin voitettavanaan useita esteitä. Evoluutioteoria on konkurssissa – sillä ei ole vastauksia elämän peruskysymyksiin. Esimerkiksi miten elämä alkoi elottomasta? Moinen väite on ristiriidassa biogeneesin lain kanssa. Mikä on todennäköisyys, että elämä – sanokaamme ihmisen solu – muodostui sattumalta? Nolla!

Englantilainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Sir Fred Hoyle esitti ongelman selvästi: ”…mahdollisuus tuottaa elämän perusentsyymejä satunnaisilla prosesseilla ilman älykästä ohjausta olisi yksi mahdollisuus luvusta, jossa on ykkönen ja perässä 40 000 nollaa. Geneetikot ovat hyvin tietoisia tästä matemaattisesta mahdottomuudesta, mutta silti kukaan ei näytä puhaltavan hälytyspilliin päättäväisesti.”

Löydettyjen miljoonien ja miljoonien fossiilien joukossa ei ole ainuttakaan siirtymäkauden fossiilia; eli ei ole olemassa mitään välilajia minkään kahden lajin välillä. Kuinka aika ja sattuma, evoluution pohjakallio, saavat aikaan hyvin erilaisia, silti hyvin välttämättömiä tekijöitä ihmisen lisääntymiselle? Miehillä on hyvin erilainen rakenne kuin naisilla, ja kunkin välinen ero on kriittinen vauvojen tekemiselle.

Jälleen, mitä tulee näihin kysymyksiin ja moniin muihin, evoluutiolla ei ole vastauksia. Siitä huolimatta ateistit etsivät jatkuvasti ratkaisuja.

Evoluutioon liittyy läheisesti naturalismi. Siihen sisältyy uskomus, että ihmiskunta on osa luontoa. Silti jotenkin olemme menettäneet yhteyden siihen. Näin ollen naturalismin ratkaisu sotkuun, jossa olemme, on ”palata Luontoon”. Miksi luonto? No niin, meille kerrotaan, että luonto on puhdas ja hyvä ja jostakin syystä meistä on tullut ”epäluonnollisia” ja siksi se, mitä teemme, on enimmäkseen luontoa vastaan.

Todellako?

Kun majava rakentaa kotinsa eli luo padon, se yleensä sekoittaa ekologisen ympäristönsä, jolloin vahingoittuneet puut seisovat puoliksi järsittyinä maan tulviessa. Mutta se on okei, koska se on ”luonnollista” ja näin ollen katsotaan täysin hyödylliseksi. Kun insinöörit rakentavat padon ihmiskunnan hyväksi ottaen huomioon useimmat ekologiset huolenaiheet, sitä ei pidetä hyvänä. Se on luonnotonta.

Hetkinen! Jos ihminen on todella osa luontoa, kuten väitetään, niin kaiken, mitä hän tekee, on oltava luonnollista ja siksi hyvää, puhdasta ja hyödyllistä. Palataksemme naturalismin yhteyteen evoluutioon, tärkeä väite evoluutioprosessille on ”sopivimpien eloonjääminen”. Minulla on syöttölaite talitiaisille. Söpöille pienille talitiaisille. Ne voivat tyhjentää linnunsiemenillä täytetyn 18-tuumaisen sylinterini muutamassa tunnissa. Toisinaan se on kuin katselisi villikoirien kemuja. Olen iloinen, ettei näillä söpöillä pikkuisilla ole torahampaita!

Luulen kaipaavani sitä hyvää, puhdasta ja hyödyllistä osaa luonnosta.

Siitä huolimatta meille sanotaan, että meidän kaikkien on ”jälleen sovitettava itsemme luontoon”. Kuten Dave Hunt tapasi sanoa, että yritä viihtyä äiti luonnon kanssa. Halaa purkautuvaa tulivuorta. Mene uimaan juoksuhiekkaan. Kuivaa itsesi myrkkymuratin lehdillä.

Naturalismi ei siivoa sotkua, jossa olemme. Se on osa sotkua!

Joten jos kaikki ihmiskunnan yritykset ratkaista surkea tilanteensa tieteellisen materialismin, evoluutioteorian ja luontoon palaamisen kautta, ovat epäonnistuneet, saatat ajatella, että ihminen heittäisi pyyhkeen kehään ja palaisi Luojansa tykö.

Ei missään tapauksessa! Vaikka filosofit väittävät olevansa ateisteja ja agnostikkoja, heidän oli – ja heidän on – käännyttävä uskonnon puoleen pyrkiessään ratkaisemaan sotku, jossa olemme. He ovat perustelleet, että koska Raamatun persoonallista Jumalaa ei ole, ihminen pysyy oletettavasti korkeimpana itsensä tiedostavana olentona. Siten hänen asemansa asettaa hänet jumalallisen piiriin.

Tämä on panteismia.

Se johtaa itsensä korottamiseen, mikä on välttämätöntä sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, joita vain kaikkivaltias Jumala pystyy käsittelemään. Siksi oman jumaluuden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää. Ralph Waldo Emerson, suuresti ihailtu kapinallinen filosofi ja panteisti, näytti tietä:

”Mikään ei ole pyhää, paitsi oman mielemme eheys. Mitä minulla on tekemistä perinteiden pyhyyden kanssa, jos elän kokonaan sisäpuolelta? … Mikään laki ei voi olla minulle pyhä, paitsi oman [jumalan kaltaisen] luonteeni laki. … Kartan isää ja äitiä, vaimoa ja veljeä, kun nerouteni kutsuu minua. Jeesus oli parempi kuin toiset, koska hän kieltäytyi kuuntelemasta toisia.”

Andrews panee merkille toisen ominaisuuden, kenties ensisijaisen, mitä tulee panteismiin. Panteismi on täysin subjektiivista, intuition ja tunteiden ajamaa, jota ei voida todistaa eikä kumota. Hän lainaa Emerson’in tunteiden tekemistä tuomariksi sille, mitä hän oli valmis hyväksymään tai hylkäämään. Herran ehtoollinen on Emersonin tutkinnassa: ”Jos uskoisin, että Jeesus määräsi sen opetuslapsilleen ja että hän jopa pohti tämän muotoisen muistelemisen tekemistä pysyväksi kaikin tavoin miellyttävänä … ja silti kokeilemisen aikana se oli vastenmielinen omille tunteilleni. Minun ei pitäisi hyväksyä sitä.”

Sen suhteen on olemassa vain kaksi uskonnollista tai hengellistä vaihtoehtoa: raamatullinen teismi ja panteismi. Raamatullinen teismi liittyy Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Hän yksin on Jumala, joka on luonut kaiken. Hän ei ole osa luomakuntaansa – Hän on täydellisesti ”toinen”, joka on ikuisesti olemassa kaiken luomansa ulkopuolella. Jos Jumala olisi osa luomakuntaa, Hän olisi osa ”sotkua”, jossa olemme, mutta hän ei ole. Hän on ratkaisu!

Kuten edellä totesimme, panteismi on usko siihen, että Jumala on kaikessa ja siksi kaikki on Jumala. Raamatullisen teismin hylkääminen (tai mikä tahansa poikkeava näkemys) kääntää ihmiskunnan panteismiin. Kaikki edellä mainitsemani filosofit (ja monet muut, joita en maininnut), olivat panteisteja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan ja etsivät omaa jumaluuttaan.

Samuel Andrews, jonka teos vuodelta1898 Christianity and Antikristianity in the Final Conflict, jota olen lainannut, dokumentoi saksalaisten filosofien panteistiset uskomukset, jotka valtasivat sivistyneen maailman taiteen, tieteen, kirjallisuuden ja uskonnon kautta. Andrews kirjoittaa: ”Edellä mainitun osalta on jo annettu joitakin todisteita, että joissakin muodoissaan panteismi ei kyllästä vain nykyistä modernia filosofiaa, vaan on yhä enemmän tunkeutumassa uskontoon, tieteeseen, kirjallisuuteen ja kaikille ihmisen ajattelun osa-alueille. Suuri yleisö perehdytetään sen periaatteisiin aikakauslehtien ja sanomalehtien, luentojen ja saarnatuolien kautta. Sen vallitsevuus näkyy siinä, kuinka nopeasti sellaiset järjestelmät kuin kristillinen tiede, mielentiede, teosofia ja muut niiden sukulaiset ovat levinneet kristillisissä yhteisöissä, sillä niillä kaikilla on panteistinen pohja. Moraalinen ilmapiiri on täynnä sen henkeä ja se vaikuttaa moniin heidän tietämättään.”

Tähän suuntaan kaikki menee.

Panteismia ei edistä pelkästään sen vetovoima ihmisiin ”olla niin kuin jumala”, vaan sitä vahvistaa myös poliittinen toiminta, varsinkin demokratia. Miten niin?

Andrews kirjoittaa: ”… demokratian kasvu auttaa valmistamaan tietä Antikristukselle tekemällä kansan tahdosta korkeimman sekä hallitsijoiden valinnan että heidän hallintonsa luonteen ja laajuuden suhteen; ja antamalla tälle tahdolle laillisen ilmaisun. Kun kansa valitsee lainsäätäjänsä, lainsäädäntö on sitä, mitä äänestäjien enemmistö vaatii. Menneisyydessä kaikkien kristittyjen kansojen keskuudessa tällainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut kristillisiin periaatteisiin ja siihen on kuulunut Jumalan auktoriteetin tunnustaminen. Niin kauan kuin tämä auktoriteetti, sellaisena kuin se on julistettu Raamatussa tai kirkon toimesta, tunnustetaan, kansan tahto ei ole ylin; mutta kun se kiistetään, tämä ylivalta yhä kasvaa. Jos sitten uskomus muuttuu yleiseksi joko sen suhteen, ettei ole Jumalaa, lain antajaa, eikä mitään Hänen tahtonsa ilmausta, joka olisi arvovaltainen, niin mikä periaate määrää silloin lainsäädännön luonteen ja rajoitukset? Ainoa periaate on [oletetun] yhteisen hyvän periaate; mitä ikinä se vaatii, on oikein.” Toisin sanoen tullakseen valituksi tai uudelleenvalituksi poliitikot usein mielistelevät äänestäjiä. Se on varmasti tämän päivän politiikkaa!

Muista, että Andrews’in kirja on kirjoitettu 120 vuotta sitten ja koskettelemme vain joitakin asioita, jotka hän paljastaa omasta ajastaan. Silti hänen kirjansa on kuin hän olisi uutiskommentaattori meidän ajassamme. Ja uutiset eivät olisi väärennettyjä!

Tämä artikkeli keskittyi ensisijaisesti maailmaan ja siihen, mihin se on menossa. Osassa 2 pääpaino on kirkossa, todellisessa ja tunnustavassa seurakunnassa, sekä luopumuksessa (joka muuten käsittää todellisia uskovia).

Aloitin tämän viestin korostamalla eskatologian merkitystä ja varsinkin sen arvoa suojellessamme uskovia petokselta, mukaan lukien tuleminen vedetyksi Antikristuksen uskontoon ja valtakuntaan ja niiden tahaton edistäminen. On traagista, että tätä tapahtuu tänä päivänä järkyttävissä mittasuhteissa, kun Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluu lähestyy.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Read Full Post »

A Recurrence of the Times of Noah and Lot

Suom. Samuel Korhonen

tuliv1Vanha raamatullinen profetia

Johdanto ja huomautus lukijalle (by Herescope): Seuraava artikkeli on esimerkki siitä, mitä evankelikaaliset profeetalliset johtajat ja järjestöt opettivat 20–40 vuotta sitten. Ei kovin kauan sitten, ennen postmodernin profetiamallin aikaa tämän lajin artikkeli oli tavallinen. Tämän kaltaiset kirjoitukset palvelivat kannustimena lukijalle 1) odottaa Herran läheistä paluuta ja 2) olla valmiina kohtaamaan Herraa ”täällä, siellä tai yläilmoissa”. Uskovat kehottivat toisiaan, että Hän voisi palata milloin tahansa, koska kaikki tapahtumat maan päällä sattuivat yhteen Raamatun profetian kanssa ja että ennen loppua pelastuksen evankeliumi pitäisi kertoa laajalti, varsinkin perheelle ja ystäville. Vielä yhtenä ajanmerkkinä huomautamme, että sellaisen artikkelin julkaiseminen tänä päivänä – varsinkin tällä eskatologialla – todennäköisesti aiheuttaa pilkkaamista (2. Piet. 3:2), jopa avointa epäuskoa (2. Piet. 3:4). Joillekin teistä tämä voi olla ensimmäinen kerta, kun olet edes törmännyt tähän (nyt) vanhanaikaiseen raamatunprofetian opetukseen. Lue ja harkitse. Entä jos se onkin totta?

Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.

Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin.

Muistakaa Lootin vaimoa!

Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Missä, Herra?” Niin hän sanoi heille: ”Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat”.

(Luuk. 17:26-37)


 

By Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (July 2014)

Raamattu vertaa sitä äärimmäistä syntisyyttä, joka vallitsi Nooan ja Lootin aikoina samankaltaiseen tilanteeseen, joka on oleva ilmeinen juuri ennen Kristuksen toista tulemusta. Historia toistuu eri tavoin – myös koskien jumalallista vihaa, joka vuodatetaan ihmisten päälle, jotka pilkkaavat Jumalaa jatkuvasti halveksimalla ja hylkäämällä Hänen valtakuntansa hengelliset ja siveelliset periaatteet. Raamatussa on viitattu seuraaviin seikkoihin vertailtaessa muinaista ja nykyajan kulttuuria:

  • Nooan ja Lootin aikoina hengellinen alamäki oli yleinen, koska käytännössä kaikki ihmiset olivat unohtaneet Jumalan ja antaneet täyden hallinnan turmeltuneelle luonnollensa. He olivat pahoja ajatustensa kaikissa tarkoituksissa, eivätkä olleet taipuvaisia tavoittelemaan Jumalan vanhurskautta (1. Moos. 6:5). Sama tilanne on meidän aikamme tunnusmerkki: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Paholaisen vaikutuksen alla äärimmäinen pahuus vallitsee ihmisten elämässä ja heidät ”langetetaan pois rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina” (2. Piet. 3:17).
  • Siveellinen turmelus. Nooan ja Lootin aikoina kaikkein irstaimmat elämäntavat olivat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja niihin kuului myös homous. Sodoman miehillä ei ollut mitään mielenkiintoa Lootin tyttäriin, vaan väkivaltainen tarkoitus ryhtyä enkeleihin (1. Moos. 19:1-10). Seksuaalinen perversio, erityisesti koskien homoseksuaalisia suhteita ja käytäntöjä, tulee jälleen ennemmin yhteiskunnallisesti hyväksytyksi malliksi, kuin poikkeukseksi (Room. 1:26-27). Yhteiskunnan perherakenne väistämättä alkaa murentua, kun myös hallituksen ja kirkon johtajat suvaitsevat ja avoimesti hyväksyvät nämä käytännöt valinnanvapauden, jonka nähdään olevan osa ihmisen perusoikeuksia, luonnollisina seurauksina.
  • Luopunut kulttuuri tulee vallitsevaksi. Nooan ja Lootin aikoina laaja luopuminen ja moraalin laskeminen yhteiskunnassa nosti esiin täysin syntisen kulttuurin, joka oli täydellisesti Jumalaa ja Hänen pyhyyttään vastaan. Nämä pahat ihmiset vainosivat niitä, jotka edistivät Jumalan kunniallisen käytöksen mallia. Kun Loot yritti vastustaa heitä, he huusivat hänelle ja sanoivat: ”’Mene tiehesi! … Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä.’ … ja kävivät murtamaan ovea.” (1. Moos. 19:9). Lootin oli lukittava ovensa ja piilouduttava talossa. Lopunaikana äärimmäisen syntinen kulttuuri tulee jälleen vallitsevaksi ja ihmiset ovat yleensä ”hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä…” (2. Tim. 3:3-4). Nämä vääristyneet taipumukset johtavat kansakunnat tekemään liiton Antikristuksen kanssa, jota Raamattu kuvailee ”laittomuuden ihmisenä” ja ”kadotuksen lapsena” (2. Tess. 2:3; Ilm. 13:3). Hänen hallintonsa aikana synti ja vääryys lisääntyvät nopeasti. Tosi uskovien pientä vähemmistöä vainotaan ankarasti ja pakotetaan piiloutumaan pahantekijöiltä lukkojen taakse, samalla kun yrittävät paeta vihamielisiä hallituksia, jotka heitä jahtaavat.
  • Anarkia ja väkivalta. Nooan ja Lootin aikoina vallitsi anarkia, kun ihmiset näissä laittomissa ja hillittömissä yhteiskunnissa tekivät mitä huvitti. Väkivalta oli yleisin keino konfliktien ratkaisemiseksi: ”…maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa” (1. Moos. 6:13). Se tarkoittaa, ettei ollut mitään keskushallintoa, jolla olisi ollut kyky säilyttää laki ja järjestys ja siksi ihmiset ottivat lain omiin käsiinsä. Rikollisjengit, ryöstely ja terrorismi olivat väistämätön seuraus tästä asioiden tilasta. Myös lopunaikana yhteiskunnat menevät epäjärjestykseen ja tilaan, jossa kukaan ei ole turvassa – eivät edes lapset koulumatkoillaan eivätkä itse koulun alueella. Terrorismi, sotilaskaappaukset, sodat ja huhut sodista, hallitsevat uutisia (Matt. 24:6-7). Väkivaltainen käytös esiintyy yhdessä muiden moraalittomuuden ja luopumuksen muotojen kanssa ja jopa kun Jumala alkaa rangaista ja tuomita näitä pahoja ihmisiä ahdistuksen aikana, he eivät lakkaa tekemästä syntiä ja kapinoimasta Häntä vastaan: Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla … eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan” (Ilm. 9:20-21).
  • Materialismi ja turhamaisuus. Nooan ja Lootin aikoina ihmiset olivat hyvin materialistisia ja elivät vain tälle maailmalle – erityisesti koskien isoja investointeja, varallisuuden kasaamista, juhliin osallistumista, ja nauttimista syömisestä, juomisesta ja elämän mukavuuksista. He eivät tulleet järkiinsä, ennen kuin oli myöhäistä: Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk. 17:28-30). Myös lopunaikana monet antautuvat juomiseen ja hillittömään mielihyvän etsimiseen yrityksessä unohtaa elämän murheet. Heille taivaallisen Yljän äkillinen tulemus morsiamelleen on kuin paula, joka vangitsee heidät Jumalan tuomioita varten sitä seuraavan ahdistuksen aikana: Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin, että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat” (Luuk. 21:34-35). Rikkaiden, jotka harjoittavat korruptiota ja hyödyntävät toisia saavuttaakseen päämääränsä, rikkaus on turha, kun Jumalan tuomiot vuodatetaan maan päälle: Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä” (Jaak. 5:1-5).
  • Uskovien ja Jumalan Sanan pilkkaaminen. Nooan ja Lootin aikoina ihmiset pilkkasivat uskovia eivätkä välittäneet profeetallisista varoituksista tulevista tuomioista. He pitivät niitä kaukaa haettuna spekulaationa ja jatkoivat holtitonta elämäänsä lihallisissa nautinnoissa ja ahneudessa. Vain Nooa ja hänen perheensä (kahdeksan henkeä) eivät syyllistyneet tähän asenteeseen ja olivat arvollisia pakenemaan Jumalan vedenpaisumustuomiota. Samanlainen tilanne, jossa Raamatun profetioita halveksitaan, toistuu lopunaikana: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa?’” (2. Piet. 3:3-4). Kaidan tien kulkijat ovat pieni vähemmistö.
  • Armonajan halveksiminen. Nooan ja Lootin aikoina Jumala antoi turmeltuneille syntisille kohtuullisesti aikaa katua pahuuttaan. He eivät suostuneet parannukseen ja siten sinetöivät oman kohtalonsa. He saattoivat syyttää vain itseään sortumisestaan ja tuomiostaan. Lopunaikana ihmisten suuri enemmistö ei kadu pahuuttaan, vaan sen sijaan hyväksyy ihmistekoisten rauhanaloitteiden väärän toivon, kunnes on myöhäistä paeta jumalallisia tuomioita: Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon” (1. Tess. 5:3).
  • Uskovien pako. Nooan ja Lootin aikoina Jumala tarjosi kriittisellä hetkellä pakotien uskoville, ennen kuin kääntyi pahojen puoleen vihaisella rangaistuksella (1. Moos. 6:13-14; 19:15-17). Tapahtumien järjestys oli: Ensin profeetalliset varoitukset lähestyvistä tuomioista, sitten niiden uskovien turvaaminen, jotka ottivat vaarin vetoomuksesta katua ja lopulta vihan vuodattaminen pahojen päälle. Nyt lopunaikana maailmaa on toistuvasti varoitettu Jumalan lähestyvistä tuomioista tulevan suuren ahdistuksen aikana. Koska uskovia ei ole määrätty näihin tuomioihin, niin meidän pitäisi valmistautua pakenemaan niitä odottamalla Jumalan Poikaa taivaasta, ”Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10; vrt. 5:9).
  • Uskonnollisen formalismin (muotojumalisuuden) murhenäytelmä. Nooan ja Lootin aikoina ei ollut turvallisuutta nimellisesti uskoville, joiden sydän oli edelleen omistautunut tämän maailman asioille. Lootin vaimo oli esikuva niistä uskovista, joilla on vain jumalisuuden ulkoinen muoto, mutta silti ovat hengellisesti kuolleita. Tämä teeskentely maksoi hänelle hänen henkensä viime hetkellä (1. Moos. 19:26). Kristuksen toisen tulemuksen aikaan vallitsee samanlainen tilanne. Siksi meitä varoitetaan vertauksessa 10 neitsyestä, että ne heistä, joiden sydän ei ole täynnä Pyhän Hengen öljyä, jätetään jäljelle, kun Ylkä tulee (Matt. 25:1-13). Omavanhurskaat penseät kristityt, jotka on petetty ja erheellisesti pitävät itseään ”oikein hyvinä”, ovat Herran mielestä iljettäviä (Ilm. 3:15-17; 2. Kor. 11:2-4).
  • Äkillinen onnettomuus. Nooan ja Lootin aikoina kauhea onnettomuus iski tähän maailmaan pian uskovien evakuoimisen jälkeen. Kuolema ja tuho tulivat esiin, kuin ei koskaan ennen historiassa (1. Moos. 7:4; 19:24-25). Tempauksen jälkeen Jumalan tuomiot jälleen vuodatetaan pahojen päälle: Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset” (Jes. 13:9). Herra Jeesus varoitti, että vähän ennen Hänen toista tulemustaan on suuri ahdistus, kuin ei koskaan ennen maan päällä ja jos niitä päiviä ei olisi lyhennetty, niin kukaan ei selviäisi elossa tuosta kauheasta ajasta (Matt. 24:21-22; 29-30).
  • Pidättäjien kautta tarjottu siunaus. Nooan ja Lootin aikoina pahat eivät ymmärtäneet, kuinka monista siunauksista ja etuoikeuksista he nauttivat johtuen muutamien uskovien läsnäolosta keskuudessaan. Jumala oli valmis antamaan anteeksi kokonaiselle kaupungille, jos siellä olisi vain 10 uskovaa (1. Moos. 18:23-32). Kun tämä pieni uskovien ryhmä äkkiä otettiin pois turvalliseen paikkaan, niin jumalallisten tuomioiden pimeys ympäröi nopeasti pahat. Myös lopunaikana tosi uskovat toimivat pahan pidättäjinä, mutta maailma ymmärtää heidän roolinsa arvon vasta, kun he ovat menneet. Seurakuntadispensaatio (seurakunnan aikakausi) jatkuu, kunnes tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton… tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä … että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen” (2. Tess. 2:7-12).
  • Profeetallinen sokeus. Nooan ja Lootin aikoina ihmiset pilkkasivat arkin rakentajia ja tietämättömyydessään olivat tietämättömiä vaarasta, ”kunnes vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:39).

Tempauksen tärkeys

tuliv2Jumalan lopunajan tuomio syntisille on tosiasia, jota ei voida kiistää. Uskovien fyysinen vapautus ennen tuomioiden alkamista on yhtä tärkeä raamatullinen tosiasia, joka pitäisi aina pitää mielessä: Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Paavali edelleen selittää tätä ihanaa lupausta: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:16-18). Mikä ihana tulevaisuus, jota voimme odottaa!

Meidän pitäisi reagoida tempauksen lupaukseen useilla tavoilla, jos haluamme nauttia sen täyden siunauksen. Ihmiset, jotka kieltävät tämän lupauksen, eivät ole jyvällä profeetallisesta sanasta, he menettävät monia sen siunauksista ja ovat vaarassa jäädä jäljelle ja luulla Antikristusta oikeaksi Kristukseksi. Meidän pitäisi valvoa hengellisen petoksen vuoksi ja aina olla valmiita seisomaan Ihmisen Pojan edessä: Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä” (Matt. 25:13). Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44).

Seuraavassa ne siunaukset, jotka ovat varastossa uskoville, jotka ottavat vaarin käskystä olla valmiina tempaukseen:

Hyvä uutinen profetioissa

Tempaus ennen vihaa on hyvä uutiselementti synkässä lopunajan profetioiden skenaariossa. Ilman tätä lupausta kristityillä olisi vain huonoja uutisia tulevasta Antikristuksesta ja ahdistuksen ajasta, joka heidän olisi kohdattava, ennen kuin Jeesus tulee. Heidän mahdollisuutensa selvitä hengissä kaikista suuren ahdistuksen apokalyptisistä katastrofeista, kuten myös Harmageddonin taistelusta, ovat todella vähäiset. Sellaista tilannetta voisi verrata vedenpaisumukseen ilman arkkia, tai Sodoman ja Gomorran tuhoon ilman mitään mahdollisuutta uskoville paeta Jumalan vihan näyttämöltä. Sellainen tilanne olisi hyvin lannistava ja ristiriidassa selvän raamatullisen periaatteen kanssa, että tosi uskovat eivät milloinkaan ole Jumalan vihan kohteita: Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen…” (1. Tess. 5:9). Vanhurskasta ei tuhota pahojen kanssa (vrt. 1. Moos. 18:23).

Ihmiset, jotka suhtautuvat kyynisesti lupaukseen tempauksesta, eivätkä ota vaarin kehotuksesta olla valmiina pakenemaan tulevaa ahdistuksen aikaa, paljastavat asenteensa hyvin vastuuttomaksi. Mikä olisi ollut seuraus Nooalle ja hänen perheelleen (ja koko ihmisrodun tulevaisuudelle), jos Nooa olisi perustellut seuraavasti: ”Jumala on rakkauden Jumala, enkä todella usko, että Hän lähettää vedenpaisumuksen tuomitsemaan kaikkia ihmisiä; siksi en aio rakentaa arkkia paetaksemme tätä ns. tuomiota.” Tai mitä olisi tapahtunut, jos Loot ja hänen perheensä olisivat ottaneet seuraavan kannan: ”Minun mielestäni Sodomalle ja Gomorralle ennustettu tuomio pitäisi tulkita ver­taus­kuvallisesti. Ei minun tarvitse paeta henkeni edestä. Ja vaikka tuho tulisikin, niin uskon, että Jumala varjelee meitä vihastaan täällä paikan päällä.” Samankaltaisia perusteluja kuulee usein tänä päivänä.

Tulevat tuomiot vihan aikana ovat kiistattomia raamatullisia tosiasioita. Jeesus sanoi, että on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta (Matt. 24:21) ja että meidän pitäisi olla valmiita pakenemaan sitä. Tempaus on osa Herramme Jeesuksen evankeliumin hyvää uutista. Hän tuli tähän syntiseen maailmaan maksamaan hinnan syntisten pelastamisesta. Sitten Hän palasi taivaaseen valmistamaan meille paikkaa ja tulee takaisin viemään meidät pois taivaalliseen majaamme. Jos olemme todella uudestisyntyneitä, olemme arvollisia pakenemaan maan päälle tulevan ahdistuksen kauhuja tempauksen kautta. Meidän ei tarvitse olla epätoivoisia tietäessämme, mitä on tulossa maailman päälle, koska profeetallisessa sanassa on ihana hyvän uutisen elementti.

Oikea tulevaisuuden odotus

tuliv3Jos uskomme tempaukseen ennen vihaa, meillä on todella raamatullisen tulevaisuuden odotuksen varmuus. Tämä usko ei mitenkään ole ristiriidassa muiden raamatullisten totuuksien kanssa. Tämä lopunajan näkökulma kunnioittaa Herraa Jeesusta ja tunnustaa Hänet avaimena kaikkeen profetiaan Raamatussa, ”sillä Jeesuksen todistus on profetian henki” (Ilm. 19:10). Kristittyjen pitäisi pysyä keskittyneinä Häneen ja odottaa Hänen äkillistä ilmestymistään – ei Antikristuksen. Ne, jotka kieltävät Hänet, jäävät jäljelle tempauksen jälkeen. Hyljättyään todellisen Kristuksen tarjoaman pakotien ja pelastuksen heidän on kestettävä Antikristuksen diktatuuri ja sitä seuraavat kauhistuttavat tuomiot. Se, mitä he kokevat maan päällä, on suora seuraus sineteistä, jotka Karitsa murtaa taivaassa. Älä koskaan kiellä Jeesukselta Kristukselta Hänen keskeistä asemaansa Raamatun profetioissa. Hänen läheisen paluunsa odottaminen ja elämänsä järjestäminen sen mukaan on käsky, joka on tarkoitettu olemaan vahva myönteinen kannustin kaikkien aikojen kaikille kristityille.

Kannustin lujuuteen

Taivaallisen Yljän tulemus tapahtuu uskonnollisen kompromissin ja maailmallisuuden aikana. On oleva suuri luopuminen totuudesta ja Jumalan Sanasta. Suhteellisen pieni evankelisten kristittyjen ryhmä loistaa kuin tähdet keskellä kieroa ja nurjaa sukupolvea (Fil. 2:15). Kuten Nooan ja Lootin aikoina, maa on oleva täynnä väkivaltaa, materialismia ja seksuaalista perversiota. Valitettavasti epävanhurskauden ja moraalittomuuden henki vaatii veronsa myös kristittyjen keskuudessa. Heidän valppautensa herpaantuu ja he laskevat hengellisiä normejaan: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12). Jotkut kristityt lipsuvat ja lannistuvat Herran työssä. Toimettomat kristityt usein tinkivät antautumisestaan Herralle ja vastuustaan palvella Häntä uskollisesti. Heidän hengellinen taantumuksensa voi ilmetä eri tavoin. Tavallisin tapa taantua on luopua pyhityksen etsimisestä ja tulla huvitusten etsijöiksi, jotka osallistuvat maailmallisiin juhliin, joissa ihmiset syövät ja juovat liikaa. He myös tulevat arvosteleviksi niitä evankelisia kristittyjä kohtaan, jotka eivät hyväksy heidän turmeltuneita tapojaan. Herra Jeesus varoitti sellaisesta syntisestä käytöksestä ja torjui sen käyttämällä näkymää äkillisestä odottamattomasta paluustaan positiivisena kannustimena pysyä lujana loppuun saakka: Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! … Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy’ ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota ja hetkenä, jota hän ei arvaa ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille.” (Matt. 24:45-51).

Oikeat ja ensiarvoiset teot

Herran Jeesuksen tulemuksen odottaminen ennen ahdistuksen aikaa ohjaa tekojasi oikeaan suuntaan. Sinä valmistaudut Hänen tulemukseensa, et Antikristuksen. Tempauksen käsite nimenomaan asettaa sinut vastakkain velvollisuutesi kanssa tehdä tiliä itsestäsi Kristuksen tuomioistuimen edessä heti, kun sinut on temmattu taivaallisiin asuinsijoihin (2. Kor. 5:10; Room. 14:12). Uskolliset palkitaan seuraavilla kruunuilla:

  • Pyhän elämän katoamaton kruunu (1. Kor. 9:24-25). Tämänluontoiselle elämälle on ominaista Pyhän Hengen voima, joka tekee mahdolliseksi uskovalle pysyä Kristuksessa, vastustaa synnin kiusauksia ja hengellistä petosta, sekä jatkaa Herran palvelemista vastoinkäymisistä ja vastustuksesta huolimatta. Kaikki muut kruunut ovat riippuvaisia uskovan pyhityksestä.
  • Ilon kruunu sielujenvoittajille (1. Tess. 2:19). Kun Herran Jeesuksen pelastavaa evankeliumia julistetaan, niin ihmisiä kutsutaan vastaanottamaan se uskon kautta ja siten saamaan lupaus iankaikkisesta elämästä. Meidät on valtuutettu olemaan Kristuksen todistajia kaikkialla maan päällä (Apt. 1:8), mutta eivät kaikki uskovat ole sitoutuneet täyttämään kutsumustaan.
  • Elämän kruunu marttyyreille (Ilm. 2:10). Kaikki, jotka ovat kärsineet, tai jopa kuolleet uskonsa vuoksi, palkitaan. Tähän luokkaan kuuluvat uskovat, joita koeteltiin ankarasti, mutta kantoivat ristiään kestävyydellä (Jaak. 1:12).
  • Kirkkauden kruunu uskollisille paimenille (1. Piet. 5:2-4). Pietari tekee selväksi, että uskolliset paimenet ovat niitä, jotka eivät toteuttaneet tehtäväänsä pakottamalla eikä väärän voiton eikä aseman vuoksi. Väärät opettajat, jotka julistavat valheita, eivät osallistu tempaukseen ilmestyäkseen Kristuksen tuomioistuimen eteen, koska he eivät kuulu Hänelle ja ovat määrätyt kadotukseen (2. Piet. 2:1; 2. Tim. 4:3-4).
  • Vanhurskauden kruunu niille, jotka rakastivat Herran ilmestymistä (2. Tim. 4:8). Hänen tulemuksensa rakastaminen edellyttää erottautumista turmeltuneesta maailmasta ja sen (enimmäkseen) korruptoituneista johtajista samalla tavoitellen Kristuksen valtakuntaa. Uskovat ovat tämän taivaallisen valtakunnan kansalaisia, jota Kristus hallitsee Kuninkaana maan päällä toisen tulemuksensa jälkeen (Fil. 3:20-21).

Se tosiasia, että tekomme tuomitaan tempauksen jälkeen ja että vain ne teot, joilla on iankaikkisuusarvoa, palkitaan, on suuresta merkityksestä auttamaan meitä antautumaan päämäärille, jotka ovat korkeampia, kuin tämän katoavan maailman aineelliset asiat. Kääntymyksemme jälkeen meidän elämämme pitäisi tuottaa Hengen hedelmää, eikä meidän tulisi tuhlata aikaa ja varoja maallisiin asioihin, huvituksiin tai arvottomiin töihin: ”… mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa … Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.” (1. Kor. 3:10-13).

Havaitaanko sinut arvolliseksi palvelijaksi, vai seisotko tuona päivänä tyhjin käsin Kristuksen tuomioistuimen edessä, kuin tulen läpi pelastuneena? Jos kadotat näyn Herran läheisen tulemuksen mahdollisuudesta, voit lipsua itsetyytyväisyyteen, hengelliseen toimettomuuteen ja jopa syntiin: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas… Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.” (2. Piet. 3:10, 17-18).

Uskollinen ja viisas palvelija tekee ahkerasti Herran työtä joka hetki tiedostaen, että aika sitä tehdä on loppumassa. Herra Jeesus itse sanoi: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä” (Joh. 9:4). Jumalan tuomioiden yö suuren ahdistuksen aikana on nopeasti lähestymässä – silloin ei ole mitään uskonnollista vapautta.

Kannustin pyhyyteen

tuliv4Yksi voimakkaimmista vaikutuksista, joka lupauksella tempauksesta on kristittyyn, on sen pyhittävä vaikutus. Morsiusseurakunnan jäseninä meidän pitäisi sitoutua haasteeseen tulla esitellyksi taivaalliselle Yljälle siveinä neitsyinä. Siihen sisältyy velvollisuus olla valpas niin, ettemme salli paholaisen kierouttaa tai turmella mieltämme ja elämäämme (2. Kor. 11:2-3). Jeesus Kristus antoi itsensä pyhittääkseen ja puhdistaakseen seurakunnan, että voisi esittää sen itselleen pyhänä ilman tahraa ja ryppyä (Ef. 5:25-27). Meillä on selvä velvollisuus käyttää hallussamme olevia armon keinoja vaeltaaksemme Herran teitä ja tullaksemme pyhiksi kaikessa käytöksessämme (1. Piet. 1:15). “Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1. Joh. 2:28). Kuitenkin, jos menetämme näyn Hänen läheisestä tulemuksestaan, emmekä elä sen mukaisesti, voimme langeta itsetyytyväisyyteen ja jopa syntiin (Matt. 24:48-51).

Toivo koetuksissa ja ahdistuksissa

tuliv5Koetusten ja ahdistusten synkissä varjoissa, kun näköalamme maan päällä näyttävät ankeilta, usko Kristuksen tulemukseen meille tempauksessa on valo tunnelin päässä. Läpi surun ja kärsimyksen miljoonat kristityt ovat epätoivoisesti riippuneet kiinni lupauksessa ylösnousemuksesta ja yhdistymisestä Herran kanssa tempauksessa. Se antoi heille voimaa kestää ja laskea maalliset asiat ja jopa oma henkensäkin arvottomiksi, jotta voisivat voittaa iankaikkisuuden Kristuksen kanssa. Ole siis rohkea, nosta pääsi ja odota Herran tulemusta tietäen, että tulevaisuutesi on turvattu ja varma Hänen kädessään.

Päämäärätietoisuus

Aabrahamin lailla meidän pitäisi nähdä itsemme muukalaisina ja ohikulkijoina maailmassa, joka on ”sen pahan vallassa” (1. Joh. 5:18). Koska tulevaisuutemme ei ole täällä, me tarvitsemme näyn kaupungista, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala (Hepr. 11:10). Pyhiinvaelluksellamme tämän maailman läpi me tarvitsemme vahvan päämäärätietoisuuden. Kun Herra tulee noutamaan meitä tempauksessa, Hän vie meidät ikuiseen kotiimme uudessa Jerusalemissa (1. Kor. 2:9; Joh. 14:2; Ilm. 21:2).

Meidän ei pitäisi samaistua tähän maailmaan, eikä tulla yhdeksi sen materialismin, mukavuuden tavoittelun ja moraalisen ja hengellisen turmeluksen kanssa. Tämä ei tarkoita, että olisimme heikosti motivoituja ja ihmisiä vailla tehtävää. Päinvastoin! Meillä on ilo julistaa Hänen kiitostaan, joka on kutsunut meidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. Uskomattomat ympärillämme ovat hengellisessä pimeydessä, mutta todistuksemme kautta meidän pitäisi näyttää heille tie Vapahtajan luokse, joka on maailman valo.

Palvellessamme Herraa uskollisina todistajina, meidän tulisi aina pitää silmämme kiinnitettyinä Häneen, ”kirkkaaseen Kointähteen” (Ilm. 22:16), joka loistaa piinatun ja vihamielisen maailman synkän taivaanrannan yllä. Kointähti kertoo meille, että yö on pitkälle kulunut ja päivä on käsillä. Ennen kuin Jeesus ilmestyy Vanhurskauden Aurinkona, jolloin kaikkien silmät näkevät Hänet, kristityillä on järisyttävä kohtaaminen Hänen kanssaan yläilmoissa!

 

Herramme Tulee -laulukirjasta:
Minä katselen taivaalle idän,
jos Kointähti koittaa jo vois.
Minä kuuntelen, vaaria pidän,
jos taivaiset harput jo sois.
– Suomentajan lisäys –

Read Full Post »