Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘neitsyt Maria’

Transformation Complete: Mother Church is now Mother Earth
By Jackie Alnor 14.10.2019, suom. SK

Viesti Vatikaanin Pan-Amazon-alueen kolmeviikkoisen erikoissynodin ensimmäiseltä viikolta soi äänekkäästi ja selvästi: Pitkäaikainen katolinen usko Raamattuun ja pyhään perinteeseen kahtena pylväänä, jolla heidän uskonnollinen laitoksensa istuu, on kaatunut. Antikristuksen edustaja, paavi Fransiskus, on tullut ulos pakanallisesta kaapistaan. Naamio on poissa. Oivaltavat Raamattuun uskovat kristityt ovat nähneet tuon naamion kautta aikain, mutta päänsä pensaaseen työntäneiden kirkonpenkinkuluttajien kollektiivinen pää pyörii.

Viime viikonloppuna julkaistussa Vatikaanin lehdistötiedotteessa [i] kerrottiin, että ”on olemassa synodi, joka kuuntelee jatkuvasti Pyhää Henkeä” … Yhdessä vaeltaminen tarkoittaa ”Äiti Maan tuskan kuuntelemista”.

Mitä Äiti Maa sanoo?

”Synodin salissa kuultiin jälleen kerran pyyntö olla aliomaa tietoinen alkuperäiskansojen kärsimyksistä, joilla on suvereeni oikeus olla olemassa Amazonissa. Jumalan sanan siementen löytäminen alueen kulttuureista ja perinteistä tarkoittaa sen tunnustamista, että Kristus elää jo niissä kansoissa, jotka eivät ole vielä kuulleet evankeliumia. Evankeliumi ei oikeastaan ole minkään kulttuurin muut poissulkeva perintö.”[ii]

Tämä ajatus korostaa sitä, mitä nykyinen paavi on sanonut siitä saakka, kun astui virkaan salaman iskiessä Pietarinkirkkoon Roomassa. Nimittäin, että Jumala puhuu ihmisille kaikissa maailman uskonnoissa – jokainen saa pienen palan jumalallista ilmoitusta ja jos kaikki uskonnot yhdistyvät, niin koko ihmiskunta on yksi. (Kuuntele John Lennon’in Imagine.)

Onko Vatikaani nyt määritellyt uudelleen käsitteen ”Jumalan sana”? Ilmeisesti. Seuraava on Vatikaanin lehdistötiedotteesta 14. lokakuuta 2019: [iii]

”Jumalan sana on aktiivinen ja armollinen läsnäolo; se on opettavainen ja profeetallinen, muovaava ja performatiivinen (formative and performative). Se tukee tätä yhtenäisen ekologian haastetta ja voi olla keino sosiaaliselle, taloudelliselle, kulttuuriselle ja poliittiselle kehitykselle ja uudelle humanismille.”

Uusi humanismiko? Kyllä, tätä paavi vaati motiivikseen kutsuakseen tämän synodin ja toukokuun 14. päivänä 2020 alkavan synodin pohtimaan teemaa ”Globaalin koulutusliiton uudistaminen”.[iv]

Tuo aikaisempi Vatikaanin lehdistötiedote sanoi:

”Paavi Franciscus kehotti kutsumaan esiin ’rohkeus hyödyntää parhaimpia energioitamme’. Status quo tulisi korvata antamalla koulutukselle ’pitkän tähtäyksen visio’ uuden humanismin luomiseksi.”[v]

Kiittäkää Pachamamaa

Pakanallinen seremonia, jossa juhlitaan Amazonin spiritualistista uskontoa, avasi Amazon-synodin viime viikolla. Paavi oli kunniavieras ja hänelle esitettiin jonkinlainen maaginen musta rengas maalatulta ja höyheniseltä shamaanilta, joka johti ilonpitäjien piiriä. Fransiskus toivotti tervetulleeksi shamaanittaren alastoman puisen patsaan, joka oli rituaalin kohde. Myöhemmin sen havaittiin olevan, ei kukaan muu, kuin inkajumalatar Pachamama.

Eräs järkyttynyt katolinen kriitikko kirjoitti:

”Tämä on puhdasta pakanuutta. Paavimme oli puheenjohtajana ja siunasi pakanallisen rituaalin, jossa vääriä jumalia palvottiin ja kutsuttiin. Hän on epäilemättä saastunut itse riivaajista.”[vi]

Oikeistolaisen katolisen mediaryhmän, Church Militant, johtaja Michael Voris sanoi:

”Keski- ja Etelä-Amerikan vuosituhansia vanhojen uskontojen hengellisyydessä Äiti Maan nimi on Pachamama, hedelmällisyyden jumalatar. Häntä kunnioitetaan jumalattarena, joka johtaa istutusta ja sadonkorjuuta, ruumiillistuu vuorissa ja aiheuttaa maanjäristyksiä. Lyhyesti sanottuna, hän on elämän antaja ja maan, auringon, kuun ja veden lähde. … Pachamama nähdään tietoisena persoonallisena olentona. Hänelle uhrataan uhreja. On totta, että eri uskonnot ja niitä on alueella paljon, näkevät ’Äiti Maan’ erilaisin käsityksin, mutta tällä Pachamama-henkisyydellä on syvät, syvät juurensa Amazonin viidakossa ja sen ulkopuolella.”[vii]

Voris oli yksi uskollisten katolisten mielenosoittajien joukosta, jotka ottivat kantaa Rooman Pyhän Pietarin aukiolla ennen Rooman synodia. He rukoilivat yhdessä rukouksen uskossa, että Taivaan Kuningatar, joka tunnetaan myös nimellä Jumalan Äiti, tuo voiton. Mariaaniset ilmestykset ovat muka ennustaneet tulevasta ajasta, jolloin Vatikaani olisi pimeän antipaavin valvonnassa.

Se, mitä he eivät ymmärrä, on, että Pachamama on vain aikaisempi versio Babylonin taivaan kuningattaresta, joka oli saattanut israelilaiset epäjumalanpalvelukseen Vanhassa Testamentissa, mikä toi heidän päällensä Israelin Jumalan tuomion.[viii]

Yritin varoittaa Voris’ia tästä kauan ennen, kuin kaikki tämä kohtasi häntä, mutta hän ei halunnut kuunnella. Lähetin hänelle artikkelin, jonka kirjoitin vuonna 2003 otsikolla Entertaining Devils Unawares (Pirujen tahatonta hyysäämistä) [ix], jossa todistin, että Pachamama oli säilötty taiteen keinoin Los Angelesin silloin uuden kirkon ”Cathedral of Our Lady of the Angels”[x] pronssioveen. Kuvaus ”Neitsyt Marian” erilaisista kuvista on edelleen tuon katolisen katedraalin verkkosivuilla heidän valikkonsa linkissä ”Art”. Alaotsikon ”Manifestations of the Virgin” alla kohdassa yksi lukee seuraavaa:

”1. Pomata’n Neitsyt – Tämä kuva Andien kylästä on peräisin myöhemmän siirtomaa-ajan Cuzcon koulusta. Marialla on sulitettu inkapäähine ja aaltoileva mekko, mikä viittaa Pachamamaan inkojen vuorijumalattareen.”

Voris vastasi estämällä minut kommenteista verkkosivustollaan ja Facebook-sivullaan. Hän ei voi sanoa, ettei häntä varoitettu. Ja jopa Los Angeles Times raportoi, kuinka Los Angelesin hiippakunta tunnusti muinaisia jumalattaria aikaisemmiksi ”Jumalan Äidin” inkarnaatioiksi. Kertomuksessaan uuden katolisen katedraalin avajaisista, joka julkaistiin heidän sunnuntainumerossaan 2.9.2002 otsikolla In Our Own Image,[xi], toimittaja Reed Johnson kirjoittaa:

”Kautta vuosisatojen hän on kulkenut monilla eri nimillä: Pomata’n Neitsyt. Montserrat’in Neitsyt. Jumalallinen Paimenetar. Poikaansa sureva murheellinen Äiti Dolorosa, joka on kuvattu Michelangelon Pietassa. Guadalupen Neitsyt, joka tunnetaan myös Amerikoiden Neitsyenä, joka ei ilmestynyt rikkaille ja mahtaville, vaan intiaanitalonpojalle nimeltä Juan Diego. Apokalypsin hirmuinen Madonna, määrätty vapauttamaan ihmiskunta Saatanasta.”

Kyyneliä ja pelkoja

Perinteinen katolinen, Michael Matt, konservatiivisen katolisen julkaisun The Remnant Newspaper päätoimittaja, väänsi käsillään jotakin sellaista, jonka hän näki Saatanan julkeana rakastetun ”Äitikirkkonsa” haltuunottamisena. Äskettäisessä podcastissaan, jonka hän otsikoi: ”Hippejä Vatikaanissa”, [xii] hän sanoo:

”Emme täällä Roomassa kuule muuta kuin, että ’tulkaa ympäristön suhteen tunnontarkaksi ja valveutuneeksi’ – se on tärkein asia. Taivas korvataan nyt yhteisellä kodillamme. Kun he puhuvat yhteisestä kodista, he viittaavat siihen melkein palvovasti. Meidän on tunnettava, rakastettava ja palveltava Äiti Maata… Kuten se on pyhä, kuten se on panteismia tai jotakin… Mitä on tapahtunut kirkollemme, on kysymys, jota me kaikki kyselemme täällä Roomassa tällä viikolla, kun katselemme Vatikaanin II henkeä, joka tulee sellaiseksi, joka näyttää uuden kristuksen inkarnaatiolta. Vanha Kristus ei näytä olevan täällä Roomassa tällä viikolla. Se on uusi kristus… se on kristus, joka puhuu sekä shamaanin että papin kautta samanaikaisesti ja samalla tehokkuudella…Itse Saatana ei olisi voinut sekoittaa näitä miehiä enempää… Jos tämä on todella sitä, mitä he aikovat tehdä edetessään katolisessa kirkossa, jos tämä on heidän uusi polkunsa – niin he ovat Kristuksen vääriä edustajia. Ja Vatikaani II:n henki on muuttanut heidät kaikki lähetyssaarnaajiksi … modernin maailman psykologisen lepertelyn lähetyssaarnaajiksi – maailman, joka on hyljännyt Kristuksen ja valinnut tämän Synodin ja koko kirkon pyrkimyksessä luoda vaikutelma nyt, että Kristus itse – juuri tässä se pilkka tulee esiin – että Kristus itse, tämä uusi kristus siunaa ja hyväksyy maailmanuskonnon ja Uuden Maailmanjärjestyksen koko vapaamuurarillisen agendan.”

Valitettavasti paavi Fransiskus on tukkinut tien näiltä hyvää tarkoittavilta miehiltä, jotka pyrkivät väsymättömästi säilyttämään vanhakatolisen uskon. Entisen paavin Johannes Paavali II:n, (joka myös johti noitatohtorin rituaalia, johon kuului kattilallinen nestettä, jota ”pyhä” Johannes Paavali joi simpukankuoresta Assisissa pidetyssä ekumeenisessa kokouksessa) perinteen mukaisesti, Fransiskus on luomassa tuon uuden globaalin uskonnon. Hän on perustanut itse valitsemiensa kardinaalien koulun, joka on kumileimasin hänelle irrottaakseen itsensä tästä Äitikirkon lopullisesta muutoksesta. Michael Voris ja Michael Matt ovat myöhässä. Homopapit ovat ottaneet haltuunsa heidän rakastetun uskontonsa, eivätkä he ymmärrä, että siinä ei ole mitään uutta. Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan. Sydämeni murtui Voris’in puolesta, kun hän sanoi harhaoppisen Amazon-synodin pyöreänpöydän avauspuheenvuorossaan: [xiii]

”Paavi Fransiskus on tuonut maailmaan ja kirkkoon sellaisen moraalisen ja poliittisen sekaannuksen, että hänen on tunnustettava se ja erottava. … Tämän ns. Amazon-synodin tarkoituksena on saada päätökseen kirkon vallankumouksellisten työ, jolla he alkoivat tuhota kirkkoa vuosikymmeniä sitten. Koska paavi Fransiskus, kaukana siitä, että yrittäisi estää tätä pahaa, on tosiasiassa edistänyt sitä, niin järkevinä, uskollisina katolisina, olimmepa sitten poliittisesti konservatiiveja tai ei, amerikkalaisia tai ei – sillä nämä kaikki ovat luokkia, jotka ovat paljon rajoittavampia kuin yhteinen rakkautemme muinaiseen uskoomme – väitämme, että paavi Fransiskus on hyljännyt pyhän velvollisuutensa ja hänen on erottava. Tämä käy yhä selvemmäksi jokaisella annetulla julkilausumalla, kehotuksella, konsistoriolla, kirkollisella nimityksellä, Curian sekoittamisella jne. Paavi Fransiskus ja hänen papiston liittolaisensa ovat luomassa globalistisen organisaation, jolla on katolisilta näyttävät kasvot. Se, mikä on syntymässä, ei ole katolista. Julkisivu tulee pudottaa pois ja antaa totuuden vallita.”

En voinut olla tuntematta myötätuntoa Michael Matt’ia kohtaan, kun hän sanoi:

”He eivät ymmärrä kuinka elähtänyt sinusta on tullut, kuinka paljon olet sellainen stereotyyppinen hippi, ikääntyvä hippi, joka on juuri pudonnut kärryiltä. Se ei ole enää kivaa… He muuttivat sanat; he muuttivat sanaston. Esimerkiksi Äitikirkko. Siitä on tullut Äiti Maa.”

Heidän valitsemansa ase on rukousnauha. Kun katsoin heitä hokemassa Terve Maria ja Terve Pyhä Kuningatar -rukouksia, niin saatoin ajatella vain, että mikä hirveä kosminen vitsi tämä onkaan. He rukoilevat taivaan kuningatarta, sitä samaa hedelmällisyyden jumalatarta, jota heidän instituutionsa on alkanut palvoa: Pachamamaa.

Tämä on Vesimiehen ajan koitto
Vesimiehen ajan
Harmonian ja ymmärryksen
Sympatian ja luottamuksen lisääntyessä
Ei enää valheita eikä pilkkaamisia
Näkyjen kultaisia eläviä unelmia
Mystinen kristallinen ilmoitus
Ja mielen tosi vapautus
Vesimies! Vesimies!
Kun kuu on seitsemännessä talossa
Ja Jupiter yhtyy Marsiin
Silloin rauha ohjaa planeettoja
Ja rakkaus ohjaa tähtiä
Aurinko paistakoon, aurinko paistakoon sisään

Jatkuu artikkelissa Muutos on valmis: Ei-katoliset omaksuivat näkökulman muutoksen, jossa tarkastelemme samaa luonnonhenkeä toimimassa omissa riveissämme…

 

[Tätä saa vapaasti jakaa, jos lähde ja linkki christiansentinel.com ovat näkyvissä]

[i] https://www.vaticannews.va/en/vatican-city/news/2019-10/synthesis-synod-eighth-general-congregation.html
[ii] Ibid.
[iii] https://www.vaticannews.va/en/vatican-city/news/2019-10/synthesis-synod-tenth-general-congregation-day-7.html
[iv] https://www.vaticannews.va/en/pope/news/2019-09/pope-francis-educational-alliance-new-humanism.html
[v] Ibid.
[vi] https://catholicismpure.wordpress.com/2019/10/08/francis-make-a-mess-amazon-synod/
[vii] https://www.churchmilitant.com/news/article/amazon-synod-report-mother-earth
[viii] Ref. Jeremiah 7:18, Jer. 44:17-25
[ix] http://christiansentinel.com/2018/04/19/entertaining-devils-unawares-jackie-alnor-orig-published-feb-2003-apostasy-alert/
[x] http://www.olacathedral.org/
[xi] https://www.latimes.com/archives/la-xpm-2002-sep-01-ca-johnson1-story.html
[xii] https://www.youtube.com/watch?v=pdD22uuySTA
[xiii] https://www.youtube.com/watch?v=p9oGUKN7qV4

 

Read Full Post »

The Grand Old Papal Duke and the March Up and Down the Hill
By Shaun Willcock, 7.3.2019, suom. SK

Voi, vanha kunnon Yorkin herttua,
Hänellä oli tuhat miestä;
Hän marssitti ne mäen päälle
Ja hän marssitti ne taas alas.

Tämä vanha lastenloru kuvaa hyvin hiljattain pidettyä Vatikaanin huippukokousta koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pappien ja piispojen toimesta. Laita sanojen ”vanha kunnon Yorkin herttua” tilalle sanat ”Fransiskus, Rooman paavi” niin se sanoo kaiken. Fransiskus marssitti kardinaalinsa, arkkipiispansa, piispansa ja pappinsa Rooman seitsemän kukkulan (Ilm. 17:3,9) päälle – ja mitä sitten?

Hän marssitti heitä taas – alas. Tultuaan kaikkialta maailmasta ja päästyään kokoukseen he kuuntelivat puheita, katselivat videoita, sulkivat silmänsä rukoukseen – ja sitten palasivat kotiin. Huippukokous ei saavuttanut mitään. Pappien hyväksikäyttö tulee jatkumaan, kuten on jatkunut satoja vuosia ja salaukset ja valheet tulevat jatkumaan, kuten aina ennenkin.

Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen ilmapiirissä. – Roomalaiskatoliset kardinaalit Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke –

Huippukokous: Näytelmä, että tehdään jotakin tekemättä mitään

Kokous nimeltä ”Alaikäisten suojeleminen kirkossa” kesti vuoden 2019 helmikuun 21. päivästä 24. päivään. Tänä aikana kaikkien maailman piispojen konferenssien päämiehet tapasivat Vatikaanin jesuiittapaavin sekä monia kardinaaleja ja muita Vatikaanin virkamiehiä keskustellakseen tästä roomalaiskatolisen instituution kriisistä. Kokouksessa keskityttiin kolmeen pääaiheeseen: ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)”, kaikki hyvin suosittuja sanoja, mutta täysin vailla merkitystä Rooman piispojen, arkkipiispojen, kardinaalien ja itse Rooman paavin huulilla. Epäilemättä monet näistä papillisista pervertikoista ovat tulevaisuudessa varovaisempia. Epäilemättä monet jatkavat, tulevat pidätetyiksi ja joutuvat vankilaan. Epäilemättä sadat, ehkä tuhannet papilliset päät vielä kierähtävät, mutta kaikki se on silmänlumetta. Se on ääntä ja raivoa, joka ei merkitse mitään. On oleva hurskaita järkytyksen, kauhun ja raivon huutoja, mutta hyväksikäyttö ei tule loppumaan.

Maailmalle, samoin kuin miljoonille raivostuneille ja järkyttyneille roomalaiskatolisille, on jäänyt vaikutelma, että jotain on tehty ja että enemmän vielä tehdään, eikä Vatikaani muuta haluakaan. Maltan katolinen arkkipiispa Charles Sciculna sanoi: ”Tämä on uusi aika läpinäkyvyyden kannalta. Piispoja aletaan pitää vastuullisina. Toivon, että ihmiset pitävät tätä käännekohtana.”1 Kyllä, valitettavasti monet näkevät sen käännekohtana ja silti mitään kääntymistä – mitään todellista katumusta, mitään todellista kääntymystä – ei ole tapahtunut. Se ei ole läpinäkyvyyden uusi aika eikä piispojen suurta enemmistöä pidetä tilivelvollisina. Voi, varmasti joitakin pidetään ja annetaan vaikutelma, että ollaan ”läpinäkyvämpiä”. mutta katolinen systeemi vetää yhtä köyttä ja jatkaa etsien keinoja salata hyväksikäyttö ja selvitä siitä kuin koira veräjästä, sillä tämä globaali papillinen perversio ei ole pelkästään hapatus muutoin happamattomassa ”kirkossa”. Se ei ole vain muutama mätä omena muuten kauniissa korissa, eikä se ole uusi ilmiö. Se on luontainen osa paavillista systeemiä ja on aina ollut. Ovatpa uhrit olleet poikia, tyttöjä, nunnia, naineita naisia, naimattomia tyttöjä, tai jopa muita pappeja – seksuaalinen hyväksikäyttö on roomalaiskatolisessa systeemissä mittasuhteiltaan pandeeminen vuosisatainen iljetys.

Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet piispat eivät tienneet, mitä tapahtui heidän nenänsä edessä

Huippukokouksen ensimmäisenä aamuna pitämässään puheessa Fransiskus sanoi: ”Ihmiset … katsovat meihin, eivätkä odota meiltä yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia, vaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka toteutetaan. Meidän on oltava konkreettisia.”2 Hyviä sanoja. Mutta – yllätys, yllätys – mitä tämä huippukokous tuotti? Yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia. Annettiin vaikutelma, että nyt tehdään jotakin, mutta loppujen lopuksi ”konkreettiset ja tehokkaat toimenpiteet” jäivät kokonaan puuttumaan.

Fransiskus rukoili: ”Valaiskoon Neitsyt Maria meitä, kun pyrimme parantamaan niitä vakavia haavoja, joita pedofilian skandaali on aiheuttanut sekä pienissä että uskovaisissa.” Rukous ”Marialle” on rukous demonille – sillä todellinen Maria, Herran inhimillisen luonnon äiti, ei ole jumalallinen eikä voi kuulla rukouksia eikä vastata niihin. Hän rukoili myös, että ”Pyhä Henki ylläpitäisi meitä näiden päivien ajan ja auttaisi meitä muuttamaan tämän pahuuden tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”. Pyhä Henki ei tietenkään ollut missään mielessä läsnä, sillä katolinen uskonto ei ole Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Mitä tulee ”tämän pahuuden muuttamiseen tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”, niin olemme usein kuulleet, että maailman roomalaiskatoliset piispat ja papit tarvitsivat tätä huippukokousta, jotta he tulisivat tietoisiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön pahuuden laajuudesta. Tämä on kuitenkin vain uusi savuverho! Onko koko maailmassa pappia tai piispaa, jonka pää on ollut pensaassa nämä viimeiset vuosikymmenet niin, että hän on ollut tietämätön siitä, että tämä skandaali keikuttaa paavillista systeemiä sen perustuksia myöten? Lähtikö yksikään tämän kokouksen valtuutetuista sieltä sanoen: ”Meillä ei ollut aavistustakaan, että se oli näin pahaa?” Se kaikki on vain sanojen ovelaa käyttämistä hämmentämään ja rauhoittamaan roomalaiskatolisten uskovaisten massat kuten myös muun maailman.

Ja kun puhutaan ”puhdistuksesta”, niin olkaamme selvillä tässä asiassa: roomalaiskatolisen järjestelmän hierarkiaa ei tulla puhdistamaan. Ei mitenkään. Ei nyt. Ei huomenna. Ei koskaan. Se pysyy täsmälleen samana, kuin oli ennen kokousta; he tulevat jatkamaan lasten ja myös naisten hyväksi käyttämistä; saalistajapappeja tullaan hiljaisesti siirtelemään muihin hiippakuntiin, joissa he tulevat jatkamaan perversioitaan; ja tämän uskonnollisen systeemin, tämän ”paholaisten asuinpaikan”, tämän ”saastaisten henkien tyyssijan” (Ilm. 18: 2) moraalinen saasta jatkuu entisellään.

Toinen Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet hierarkiassa eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt poistaa lasten hyväksikäyttö kirkossa

Huippukokous alkoi ja vain muutamaa päivää myöhemmin se oli ohi. Sitten Fransiskus puhui pyhiinvaeltajille Vatikaanin Pyhän Pietarin aukiolla.

Hän sanoi, että kokouksen seuraus oli nyt koko roomalaiskatolisen ”kirkon” vastuun suurempi ymmärtäminen hävittää hyväksikäyttäminen.3 Mietipä tätä hetkinen. Itsensä Rooman paavin mukaan suuri määrä kardinaaleja, arkkipiispoja ja piispoja katolisessa systeemissä (sillä tätä hän tarkoitti ”kirkolla” – hierarkiaa, pappeja) ei koskaan aikaisemmin kuvitellut, että heillä oli mitään vastuuta hävittää lasten seksuaalinen hyväksikäyttö pappien toimesta! Ja nämä miehet ovat roomalaiskatolisten uskovaisten ns. ”pastoreita”, ”paimenia”? Miehet ovat niin täysin tietämättömiä, ei vain omasta oletetusta työstään, vaan myös mistä tahansa moraalisesta vastuusta ihmisinä suojella nuoria ja haavoittuvia! Ja tällaisille miehille roomalaiskatoliset uskovat hengellisen hyvinvointinsa ja sielunsa? Se on hirveää. Nämä miehet eivät mitenkään täytä raamatullisia vaatimuksia ”piispoina” (ks. 1. Tim. 3). He ovat väärän ”kirkon” vääriä paimenia. He ovat katumattomia, pahoja miehiä, jotka pönkittävät väärää uskonnollista systeemiä, joka on portto eikä Kristuksen neitsytmorsian.

Fransiskus jatkoi huippukokouksen yhteenvetoa: ”Kuulimme uhrien äänen, rukoilimme ja pyysimme Jumalalta ja loukkaantuneilta anteeksi, tulimme tietoisiksi vastuustamme, velvollisuudestamme noudattaa oikeudenmukaisuutta, hylätä radikaalisti jokainen vallan ja omantunnon väärinkäytön muoto ja seksuaalisen hyväksikäytön muoto.” Valitettavasti katolisten rukoukset eivät ole todelliselle ja elävälle Jumalalle, vaan roomalaiskatolisuuden väärälle jumalalle.

Sellaisten katumattomien miesten rukoukset ovat myös tekopyhiä, tyhjiä, turhia ja hyödyttömiä. Ja jälleen kerran Fransiskus sanoi, että he ovat nyt tietoisia vastuustaan! – ikään kuin tähän huippukokoukseen saakka tämän systeemin piispat eivät olisi tienneet satoja vuosia, että heidän pitäisi suojella heikkoja ja haavoittuvia ja katsoa, että syylliset rangaistaan! Kuinka typeriä tämä Rooman paavi luulee ihmisten olevan? (Historia ja katolisuuden asema tänä päivänä todistavat, että paavi ei luule vaan tietää. Suomentajan kommentti.)

Fransiskus jatkoi: ”Haluamme, että kaikki kirkon toiminnot ja paikat ovat aina täysin turvallisia alaikäisillemme [se ei tule toteutumaan koskaan eikä milloinkaan]; että kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutetaan niin, että tällaisia rikoksia ei enää tapahdu [kauhea tragedia on, että niitä tapahtuu – koko ajan kaikkialla maailmassa]; että kirkko palaa täysin uskottavaksi ja luotettavaksi tehtävässään palvella ja opettaa pienimpiä Jeesuksen opetuksen mukaan [ainoa ”tehtävä”, joka paavinvallalla on koskaan ollut, on tehtävä rikastua ja laajentaa valtaansa; se ei ole koskaan huolehtinut lapsista, eikä koskaan tule huolehtimaan; ja se tulee koskaan olemaan uskottava vain hengellisesti sokeiden seuraajiensa silmissä].”

Huippukokouksen Jesuiitta-moderaattori suoltaa samaa valhetta

Kun kokous oli ohi, sen moderaattori, yksi jesuiittapapeista, nimeltä Federico Lombardi, jatkoi antaen uskomattoman vaikutelman, että monet piispat olivat muka tietämättömiä rikosten laajuudesta. Hän sanoi: ”Paavi selitti aikomustaan … auttaa piispoja ymmärtämään täysin, mitä heidän täytyy tehdä … [Paavi] haluaa heidän olevan tietoisia uhrien draamasta ja kärsimyksestä. Kaikki tämä saa aikaan jokaisessa piispassa eräänlaisen vastuuntunnon voimallisen (forceful) esiintulemisen.”4

Tuleeko meidän todella uskoa, että nämä katoliset piispat eivät ymmärrä, mitä pitäisi tehdä ja ovat tietämättömiä keskuudessaan olevien lasten kärsimyksestä? Ja jos mies on noussut piispan asemaan tässä systeemissä ja silti hänen vastuuntuntoaan on ”pakotettava” (force) esiin, niin millainen moraalinen hirviö hän onkaan?

Mihin toimiin tarkasti ottaen Rooman ”kirkko” ryhtyisi huippukokouksen jälkimainingeissa? Lombardin mukaan kolme tulevaa toimintaa olisivat:5

Ensinnäkin uusi asiakirja Fransiskukselta koskien ”alaikäisten ja haavoittuvien henkilöiden suojelemista”, ehkäisemään hyväksikäyttöä ja edistämään taistelua sitä vastaan (Hohhoijaa. Uusi asiakirja. Se tulee olemaan todella tehokas).

Toiseksi, Vade mecum (no niin, ainakin oletamme hänen tietävän, mitä se on) inkvisitiosta auttamaan piispoja selvästi ymmärtämään velvollisuutensa ja tehtävänsä. (Olisi luullut, että tullessaan piispoiksi nämä miehet tiesivät velvollisuutensa ja tehtävänsä tämän kaltaisessa tärkeässä asiassa. Jatkuvaa latinan sanojen viskelemistä – se saa sen kuulostamaan ikään kuin he todella tekisivät jotain suurta.)

Kolmanneksi, luokaa työryhmiä (tuo varmasti kuulostaa tärkeältä) auttamaan hiippakuntia, joiden on vaikea kohdata ongelmia ja tuottaa aloitteita alaikäisten suojelemiseksi (kuinka vaikeaa se voi olla? Jos pappi on syyllinen, hän on syyllinen ja suojellaksenne lapsia pitäkää heidät erossa näistä miehistä, ei vain rippituolissa vaan kaikkialla).

Yhteenveto: Fransiskus marssitti heidät mäen päälle ja hän marssitti heidät taas alas.

Jotkut puhuvat: Homoseksuaalisuus pappien keskuudessa tärkein syy papilliseen lasten hyväksikäyttöön

Ainakin muutamat roomalaiskatolisen instituutin kardinaaleista tulivat avoimesti esiin ja osoittivat tärkeää syytä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön pappien toimesta – joka on massiivinen homoseksuaalisuus.

Tosiasiaksi jää, kuten olemme toisaalla usein kirjoittaneet, että sodomia on yleistä papistossa. Se on ollut sitä aina. Pappien avioliiton kieltäminen helpottaa homoseksuaalisten miesten pääsyä pappeuteen – varsinkin, kun se tarjoaa heille niin monia väyliä luonnottomiin himoihinsa. Se alkaa seminaareista, joissa pappiskoulutuksessa olevat nuoret miehet elävät läheisesti yhdessä; se on yleistä luostareissa, jotka ovat täynnä naimattomia miehiä; ja sitten heillä on loputtomia mahdollisuuksia väärinkäyttää valtaansa pappeina rippituolin kautta viettelemällä miehiä ja myös lapsia – mukaan lukien poikia. Varsinkin poikia.

Ja kuitenkin tämä Vatikaanin huippukokous kutsuttu muka käsittelemään hirvittävää syntiä ja rikollisuutta papistossa, joka hyväksikäyttää lapsia, jätti jokseenkin vaille huomiota papiston homoseksuaalisuuden! Tästä huomautti kardinaali nimeltä Gerhard Mueller, entinen johtaja Vatikaanin uskonopin kongrekaatiossa (Congregation for the Doctrine of the Faith), jota aiemmin kutsuttiin inkvisitioksi. Hän sanoi, että homoseksuaalinen tekijä jätettiin huomiotta keskusteluissa. ”Uskonopin kongrekaatiossa meillä oli tilastollisesti täydellinen yhteenveto, hän sanoi. Yli 80 % alle 18-vuotiaiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreista oli murrosikäisiä tai vähän vanhempia poikia. Mutta tulevassa torstaina alkavassa hyväksikäytön huippukokouksessa näillä tiedoilla ei ole mitään roolia, mikä on kohtuutonta.6 (kursiivi lisätty).

Miksi tietoja ei huomioitu? Yksinkertaisesti, koska roomalaiskatolisen systeemin pappishierarkia on täynnä homoseksuaaleja. Ja mikä tahansa homoseksuaalisten pappien ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välistä suhdetta koskeva sisäinen tutkinta avaisi väistämättä matoja kihisevän purkin. Mueller ei ollut ainoa kardinaali, joka puhui tästä suoraan. Kaksi muuta kardinaalia, Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke, jotka puhuivat Roomassa kokoontuneille piispojen kokousten puheenjohtajille, sanoivat: ”Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen (omertà) ilmapiirissä.”7

Se, että useat kardinaalit puhuvat avoimesti ja jopa julkisesti homoseksuaalisuuden yleisyydestä papistossa ja viittaavat siihen ”vitsauksena”, on uskomatonta. Tämä osoittaa, kuinka laajalle levinnyttä se todella on. He eivät koskaan sanoisi sellaista asiaa, jolla on kaikki mahdollisuudet vahingoittaa heidän ”kirkkoaan”, elleivät tietäisi sen olevan totta.

”Vastuu, tilinvelvollisuus, läpinäkyvyys”: Merkityksettömiä sanoja Rooman johtajien huulilla

Tämän artikkelin alussa sanoimme, että huippukokouksen kolme tärkeintä aihetta olivat ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)” ja että kaikki kolme eivät merkitse mitään Rooman piispojen, arkkipiispojen ja kardinaalien huulilla eikä myöskään itse paavin huulilla. Kuinka nämä kolme pääaihetta voisivat saavuttaa todellisia ja konkreettisia tuloksia? Tässä ovat ainoat mahdollisuudet – mutta voit olla varma, että yksikään niistä ei toteudu:

Vastuu: kaikki piispat, arkkipiispat, kardinaalit ja paavi itse ottavat täyden vastuun; myöntävät, että he itse ovat rikollisen, pahan, maailmanlaajuisen skandaalin perussyy; myöntävät, että heidän oma oppinsa pappien selibaatista on kriisin ytimessä ja on aina ollut ja sallivat pappiensa mennä naimisiin; myöntävät, että sodomiitti-pappeja on kannustettu ja kautta vuosisatojen; estävät kaikkia sodomiitteja palvelemasta pappeina; myöntävät, että lapsia hyväksikäyttäviä pappeja on kannustettu ja suojeltu kautta vuosisatojen; ja välittömästi luovuttavat kaikki tällaiset papit syyttäjäviranomaisille heti, kun heidät on löydetty (olisimme sanoneet saman sodomiitti-papeille, mutta valitettavasti monet maat eivät enää käsittele sodomiaa rikoksena, josta heitä syytettäisiin, vaikka Rooma tekisikin sen). Todennäköisyys, että jotakin edellä mainitusta toteutuisi: nolla %.

Tilivelvollisuus: Tilivelvollisuuden hengessä tämä moraalisesti saastainen, täysin paha uskonnollinen systeemi pitäisi hajottaa ja tunnustaa, että se on suurin pahuus, joka koskaan on häväissyt maan kasvoja. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Läpinäkyvyys: sitä ei tarvittaisi, jos koko uskonnollinen systeemi hajotettaisiin. Rooman systeemin olemassaolon täytyisi loppua. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla % – ainakaan ennen kuin Herra itse tuhoaa sen maailman lopussa (2. Tess. 2: 8).

Niinpä tietäen, että he ohittavat vastuun ja tilivelvollisuuden näkökohdat, eivätkä varmasti pura koko hirvittävää systeemiä, ainoa tapa olla edes jonkin verran läpinäkyvä, olisi ripin lakkauttaminen, niin ettei yksikään lapsi, yksikään naimaton tai naimisissa oleva nainen ole koskaan kahden kesken poikamiespapin kanssa rippituolissa tai sen ulkopuolella tunnustamassa sisimpänsä salaisuuksia syntiselle ihmiselle ja joudu vähitellen hänen viettelemäkseen. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Maaliskuussa 2019.

Shaun Willcock is a minister, author and researcher. He runs Bible Based Ministries. For other articles (which may be downloaded and printed), as well as details about his books, audio messages, pamphlets, etc., please visit the Bible Based Ministries website; or write to the address below. If you would like to be on Bible Based Ministries’ email list, to receive all future articles, please send your details.

Read Full Post »

The Truth of the Virgin Birth
Dr. David R. Reagan, suom. SK

”Marian Ilmestys” (enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle) ranskalaisen taidemaalari Philippe de Champaigne’n vuonna 1644 maalaamana

”Marian Ilmestys” (enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle) ranskalaisen taidemaalari Philippe de Champaigne’n vuonna 1644 maalaamana

Haluaisin aloittaa aiheeni julistamisen heti alussa: Usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään on täysin olennainen kristilliselle uskolle. Jeesuksen neitseellisen syntymän kieltäminen merkitsee Jeesuksen jumaluuden kieltämistä ja jos Jeesus ei ollut Jumala lihassa, niin sinulla ja minulla ei ole mitään toivoa.

Oppi, jota vastaan hyökätään

Ja kuitenkin huolimatta neitseellisen syntymisen opin keskeisyydestä ja olennaisuudesta ei ole toista oppia koko kristikunnassa, jota olisi enemmän solvattu ja ivattu.

Ajattele Thomas Jefferson’ia. Hän oli deisti, joka hylkäsi yliluonnollisen. Hän tuotti oman versionsa Uudesta Testamentista. Se on leikkaa ja liimaa -työ, joka tuhosi neitseellisen syntymän, kaikki Jeesuksen ihmeet ja tietysti Hänen ylösnousemuksensa. Koskien ylösnousemusta Jefferson kirjoitti:

Päivä on tuleva, jolloin Jeesuksen mystinen sikiäminen neitsyen kohdussa Korkeimman Olennon kautta hänen isänään luokitellaan taruksi, kuten Minervan syntyminen Jupiterin aivoissa.1

Kun korkeamman kritiikin saksalainen koulukunta 20. vuosisadan alussa valtasi tämän maan, tuon liberaalin näkemyksen johtava ja suosittu puhemies oli Harry Emerson Fosdick, New York’in Riverside-kirkon pastori (kuvassa). Seuraavassa hänen ylimielinen huomautuksensa koskien neitseellistä syntymää: ”En tietenkään usko neitseelliseen syntymään. … Enkä tiedä yhtään älykästä saarnamiestä, joka uskoisi.”2

Vuonna 1983 julkaistussa kirjassaan, In Quest of Jesus (Jeesusta etsimässä), W. Barnes Tatum, Pohjois-Carolina’n Greensboro College’n professori, kutsuu neitseellistä syntymää ”teologiseksi taruksi.”3

Hans Kung, maineikas katolinen teologi, jota hänen oma kirkkonsa on virallisesti nuhdellut harhaoppisten käsitystensä vuoksi, sanoi neitseellisestä syntymästä näin: ”Vaikka neitseellistä syntymää ei voida ymmärtää historiallisbiologisena tapahtumana, sitä voidaan pitää merkityksellisenä symbolina ainakin tuolle ajalle.”4

Teologi Robert Funk, pahamaineisen Jeesus-seminaarin perustaja ja johtaja, kirjoitti nämä sanat koskien neitseellistä syntymää: ”Jeesuksen neitseellinen syntymä on solvaus modernille älylle ja se pitäisi hylätä. Sitä paitsi se on turmiollinen oppi, joka vähättelee naisia.”5

Ja sitten on tietysti vielä John Shelby Spong, Newark’in episkopaalinen piispa, joka on kuuluisa luopioista näkemyksistään. Seuraavassa mitä sanottavaa hänellä oli koskien neitseellistä syntymää:

Aikanaan kertomus neitseellisestä syntymästä tulee liittymään Aadamin ja Eevan seuraan … selvästi tunnustettuina mytologisina osatekijöinä uskon perinteessämme, joiden tarkoitus ei ollut kuvailla kirjaimellista tapahtumaa, vaan vangita Jumalan tuonpuoleiset ulottuvuudet ensimmäisen vuosisadan inhimillisten olentojen maallisin sanoin ja käsittein.6

Toisin sanoen neitseellinen syntymä on, kuten tarina Aadamista ja Eevasta, vain primitiivisten ja tietämättömien ihmisten uneksima myytti.

Näiden hyökkäysten merkittävyys

Hämmästyttävä seikka koskien kaikkia näitä esimerkkejä, on se tosiasia, että kaikki lainaamani henkilöt olivat tunnustavia kristittyjä! En siis puhu ateistien tai agnostikkojen hyökkäyksistä. Heidän hyökkäyksensä ovat odotettuja. Minä puhun nyt tunnustavien kristittyjen hyökkäyksistä.

Ja ettet luulisi, että tämän kaltainen epäusko on tunnusomaista vain kaikkein liberaaleimmille kristityille, niin ottakaamme tarkastelumme kohteeksi Rob Bell. Hän on Michigan’in Grand Rapids’issa sijaitsevan Mars Hill -megaseurakunnan pastori. Lisäksi hän on yksi sellaisen liikkeen johtajista, jota kutsutaan esiintulevaksi seurakuntaliikkeeksi (Emergent Church Movement), liikkeeksi, joka väittää olevansa evankelikaalinen, mutta todellisuudessa on luopio. Bestseller-kirjassaan Velvet Elvis: Repainting the Christian Faith (Sametti-Elvis: Kristinuskon uudelleen maalaaminen) Rob Bell, koskien neitseellistä syntymää, kirjoittaa seuraavaa:

Jos saisit tietää, että Jeesuksella olikin maallinen isä nimeltä Larry ja he löytävät Larry’n haudan, ottavat DNA-näytteitä ja osoittavat ilman epäilyksen häivääkään, että neitseellinen syntymä oli todellisuudessa vain mytologisoimista. … Voisitko silti olla kristitty?7

Huomaa, kuinka salakavala hän on lausunnossaan. Ilman että kieltäisi neitseellistä syntymää, hän vain etenee heittäen kaikenlaisia sitä koskevia epäilyksiä tehden niiden kautta selväksi, että jos se on myytti, se ei vaaranna hänen uskoaan, koska hän ilmeisestikään ei katso sen olevan olennaista kristinuskossa.

Hämmästyttäviä syntymiä

So, what about it? Onko neitseellinen syntymä vain palanen mytologiaa? Vaikuttaako se mitenkään kristilliseen uskoon? Raamattu kertoo monista ainutlaatuisista syntymistä. Iisak esimerkiksi syntyi lähes 100-vuotiaille vanhemmille. Ja sitten ovat Simsonin, Samuelin ja Johannes Kastajan syntymät – jotka kaikki syntyivät hedelmättömille naisille

McCaughey’n seitoset

Samalla tavalla on tapahtunut muutamia huomattavia syntymiä Raamatun aikojen jälkeen – kuten Dionne’n viitoset Kanadassa vuonna 1934, ensimmäinen lajissaan, jossa kaikki selviytyivät imeväisiksi. Vuonna 1974 Etelä-Afrikassa Rosenkowitz’in perheeseen syntyi kuutoset; jälleen ensimmäinen sellainen synnytys, jossa kaikki kuusi jäivät eloon. Ja sitten olivat vielä McCaughey’n seitoset Iowa’ssa vuonna 1997, joille ovat pärjänneet vain Suleman’in kahdeksaiset, jotka syntyivät Kaliforniassa vuonna 2009.

Kuitenkaan mikään näistä synnytyksistä, niin näyttäviä kuin ehkä ovatkin olleet – ei ole nykyisen ajan näyttävin synnytys. Hämmästyttävimmäksi syntymiseksi sitten Raamatun aikojen olisi ehkä katsottava Louise Brown’in syntyminen Lancashire’ssa Englannissa heinäkuun 25. päivänä 1978. Hän oli ensimmäinen ihmisruumiin ulkopuolella siinnyt vauva – ensimmäinen ”koeputkilapsi”.

Maailman ensimmäinen koeputkilapsi, Louise Brown, täytti 30 vuonna 2008

Historia todistaa hedelmättömien kohtujen synnyttäneen. Historia todistaa hämmästyttävistä moninkertaisista synnytyksistä. Historia todistaa syntymisestä kohdun ulkopuolella.

Kuitenkaan mikään näistä syntymistä ei ole yhtä hämmästyttävä, yhtä ihmeellinen, yhtä ällistyttävä, kuin Nasaretin Jeesuksen syntymä – syntymä, jonka Jumalan enkelit julistivat Betlehemin paimenille. Jeesus Nasaretilaisen syntymä on koko kirjoitetun historian ainutlaatuisin syntymä, sillä Raamattu kertoo meille, että Hän syntyi neitsyestä ja haluaisin, että menemme siihen nyt heti – Raamattuun. Aloittakaamme Jeesuksen neitseellisen syntymän tutkimus tutkimalla Raamattua.

Jeesuksen neitseellinen syntymä

Pystyttääksemme tutkimuksemme näyttämön pohtikaamme kohtaa Matteus 1:18-21. Otan nämä jakeet raamatunkäännöksestä, joka tuskin on sinulle tuttu. Siitä käytetään nimeä Juutalainen Uusi Testamentti. Sen on kääntänyt David Stern, Jerusalemissa asuva messiaaninen juutalainen.8

Tämän käännöksen päämäärä on osoittaa, että UT on juutalaisten kirjoittama kirja ja juutalaisen kulttuurin läpitunkema. Hän tekee sen palauttamalla ihmisten ja paikkojen juutalaiset nimet, jotka on anglikanisoitu englantilaisissa käännöksissämme (ja suomalaistettu suomalaisissa). Ajattele tarkoin tätä hyvin tuttua kohtaa (Matt. 1:18-23):

  1. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Miriam oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Ruach HaKodesh’ista [Pyhästä Hengestä].
  2. Hänen tuleva miehensä Joosef, oli mies, joka teki sitä, mikä oli oikein, joten hän suunnitteli purkaa kihlauksen hiljaisuudessa sen sijaan, että saattaisi hänet julkiseen häpeään.
  3. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin hänelle ilmestyi unessa Adonain enkeli ja sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Miriamia kotiisi tykösi vaimoksesi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Ruach HaKodesh’ista.
  4. Hän on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeshua [joka tarkoittaa, ’Adonai pelastaa’,], sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”
  5. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta:
  6. ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja he kutsuvat Häntä nimellä Immanuel.” [joka tarkoittaa: ”Jumala meidän kanssamme.”]

Saatanallinen hyökkäys

Kuten voit nähdä, Raamattu sanoo selvästi, että Jeesus syntyi neitsyestä ja luulen, ettei ole liioiteltua sanoa, että Saatana vihaa tosiasiaa neitseellisestä syntymästä. Hän vihaa sitä, koska se todistaa Jeesuksen jumaluudesta ja Saatana on päättänyt tehdä kaiken mahdollisen saadakseen maailman vakuuttuneeksi, että Jeesus oli vain ihminen.

Ajattele esimerkiksi erästä suosittuun Broadway-musikaaliin ja sen esitykseen sisältyvistä lauluista. Maria Magdaleena laulaa Jeesuksesta, kun tämä nukkuu. Sanat menevät jotenkin näin (korostus lisätty):9

I don’t know how to love him
What to do, how to move him.
I’ve been changed, yes really changed.
In these past few days, when I’ve seen myself,
I seem like someone else.
I don’t know how to take this.
I don’t see why he moves me.
He’s a man. He’s just a man.
And I’ve had so many men before,
In very many ways,
He’s just one more.

En tiedä kuinka rakastaa häntä
Mitä tehdä, kuinka vaikuttaa häneen.
Olen muuttunut, todella muuttunut.
Näinä menneinä päivinä, kun olen nähnyt itseni,
tuntuu kuin olisin joku toinen.
En tiedä, kuinka tämä tulisi ottaa.
En näe, miksi hän vaikuttaa minuun.
Hän on mies. Hän on vain mies.
Ja minulla on ollut monia miehiä ennenkin,
hyvin monin tavoin,
Hän on vain yksi lisää.

Huomaa sanat: “Hän on mies. Hän on vain mies.” Saatana on järjestänyt tämän kaltaisia hyökkäyksiä neitseellistä syntymää vastaan aina siitä saakka, kun se julistettiin Beetlehemin paimenille. Filosofit ja tiedemiehet pilkkaavat sitä – ei yhtään enempänä, kuin ”lapsellisena myyttinä”. Juutalaisten johtajat varhaisimmista ajoista saakka ovat hylänneet sen ”julmana väärennöksenä”. Ja mikä kaikkein murheellisinta, monet nykyajan kristityt teologit väittävät, että se on ”epäolennainen legenda”.

Sassoferrato’n madonna ja lapsi

Sassoferrato’n madonna ja lapsi

Saatanan hyökkäykset ovat olleet hyvin onnistuneita.

Tänä päivänä monet kristillisten seminaarien professorit törkeästi kieltävät neitseellisen syntymän. Itse asiassa rohkenisin sanoa, että se on kristinuskon ivatuin oppi. Se yleensä torjutaan vain ”uutena tulokkaana myyttien joukossa (johnny-come-lately myth), ensimmäisen vuosisadan tietämättömän paimenporukan esiin loihtimana.

Tätä havaintoa tukevat gallupit. Vuonna 1998 Harris’in ryhmä haastatteli yli 7000 pappismiestä USA:ssa ja totesi, että seuraavat prosenttiosuudet pappismiehistä kielsivät neitseellisen syntymän:10

  • 19 % Amerikan luterilaisesta papistosta
  • 34 % Amerikan baptistipastoreista
  • 44 % episkopaalisista papeista
  • 49 % presbyteerisistä saarnamiehistä
  • 60 % metodistipapistosta
  • 79 % kongregationaalisista pastoreista

Tämä epäusko papiston keskuudessa vaatii veronsa Amerikan kansan keskuudessa. Vuonna 1998, jolloin papiston haastattelu tehtiin, 83 % amerikkalaisista uskoi neitseelliseen syntymään. Kymmenen vuotta myöhemmin tuo prosenttiosuus oli pudonnut 20 yksikköä eli 61 %:iin.11

Nämä kyselyt kuitenkin osoittavat, että kansan keskuudessa on paljon enemmän uskoa Jumalan Sanaan kuin papiston keskuudessa!

Epävarmuus (ambivalence) Jeesuksen aikana

On mielenkiintoinen asia, että tämä epävarmuus koskien Jeesuksen alkuperää, ei ole mitään uutta. Jopa Jeesuksen aikana Hänen alkuperänsä oli epävarmuuden ja jatkuvan spekulaation kysymys.

Johanneksen 6. luvussa kerrotaan, että juutalaisten johtajat pilkkasivat hänen väitettään, että Hän oli tullut taivaasta. He sanoivat: ”Kuinka voit väittää, että olet tullut taivaasta, kun me tunnemme äitisi ja isäsi?”

Johanneksen 7. luvussa kerrotaan, että jotkut Jerusalemin asukkaista hylkäsivät Jeesuksen väitteen, että Hän on Messias, koska sanoivat: “Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on.”

Ja Johanneksen 8. luvussa kerrotaan, että jotkut kansasta syyttivät Jeesusta aviorikoksesta syntyneeksi, samalla kun toiset sanoivat hänen olevan sekarotuinen samarialainen.

Toinen mielenkiintoinen seikka on, että Jeesus itse paljasti syyn tähän kaikkeen epävarmuuteen alkuperästään. Seuraavassa, mitä Hänellä oli sanottavaa siitä jakeissa Matteus 16:13-17:

  1. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?”
  2. Niin he sanoivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”.
  3. Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?”
  4. Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
  5. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on ”

Pane tarkoin merkille viimeinen jae. Jeesus sanoi, että Isä Jumala oli ilmoittanut Pietarille Hänen jumaluutensa. Se tarkoittaa, että ainoa mahdollisuus kuinka kukaan voi koskaan tietää Jeesuksen jumaluuden, on jumalallisen ilmoituksen kautta Jumalalta. Ihminen ei milloinkaan tule tähän tietoisuuteen filosofian, teologian tai tieteen kautta. Se täytyy ilmoittaa.

Oman tietonsa kautta ihminen päättelee aina, että Jeesus oli suuri oppinut, innoitettu opettaja, visionäärinen profeetta, moraalinen johtaja – tai vaikka mitä.

Oman järkensä varassa ihminen kuitenkin aina ohittaa sen keskeisen tosiasian, että Jeesus on Elävän Jumalan Poika, ja siksi lihassa toimiva ihminen aina kieltää neitseellisen syntymän, koska neitseellinen syntymä ja Jeesuksen jumaluus ovat erottamattomat.

Jos Jeesus on Jumala, niin Hänen on täytynyt syntyä Jumalasta. Hän ei voi olla syntynyt inhimillisistä vanhemmista. Minun kantani on siksi, että neitseellisen syntymän kieltäminen merkitsee Jeesuksen jumaluuden kieltämistä.

Sillä kuten näet, niin ilman neitseellistä syntymää Jeesus on – Broadway-musikaalin sanoin – “vain uusi mies” syntynyt sen saman synnin luonnon kanssa, jonka me kaikki perimme Aadamilta. Ja jos Jeesus on vain uusi mies, niin sinulla ja minulla ei ole mitään toivoa missään eikä milloinkaan. Siksi neitseellinen syntymä ei ole toisarvoinen kysymys. Se on kristilliselle uskolle keskeinen.

Neitseellisen syntymän keskeisyys

Tarkastelkaamme hetkisen ajan neitseellisen syntymän keskeisyyttä. Miksi se on niin tärkeä kristinuskolle? Väittäisin, että siihen on kolme syytä.

Ensiksikin se liittyy Raamatun eheyteen Jumalan Sanana. Raamattu sanoo yksikäsitteisesti, että Jeesus syntyi neitsyestä. Jos se ei pidä paikkaansa, niin mitä me silloin voimme uskoa Raamatusta? Jos se, mitä se sanoo Jeesuksen syntymästä, on tarua, niin kuinka voimme uskoa siihen, mitä se sanoo Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan?

Toiseksi, se liittyy Jeesuksen uskottavuuteen Messiaana. Ollakseen Vapahtajamme, Jeesuksen oli täytettävä kolme ehtoa:

  1. Hänen oli oltava ihminen. Yksikään enkeli ei voinut kuolla.
  2. Hänen oli oltava Jumala. Pelkästään kuolevainen ei voinut kantaa sitä ääretöntä hintaa, joka oli maksettava syntiemme tähden.
  3. Hänen oli oltava synnitön. Syntinen ei voinut kuolla toisten syntien tähden.

Neitseellinen syntymä takasi kaikkien näiden kolmen ehdon täyttymisen:

  1. Koska Hän syntyi Mariasta, Hän oli
  2. Koska Hän sikisi Pyhästä Hengestä, Hän oli
  3. Koska Hän syntyi pyhäksi ilman synnin luontoa, Hän oli kelvollinen palvelemaan

Viimeinen kohta on äärimmäisen tärkeä. Vaikka sekä Aadam että Eeva kumpikin tekivät syntiä, niin Jumala piti Aadamia vastuullisena (1. Moos. 3:17-19). Room. 5:12-21 painottaa tätä seikkaa. Se sanoo, että aivan kuten kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen, Aadamin, synnin kautta ja sai aikaan tuomion kaikille, niin myös elämän ja vanhurskauden toivo on tullut yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Olennaista on, että synnin luonto välittyy isän kautta ja siksi, jotta Jeesus saattoi syntyä ilman synnin luontoa, Hänen oli synnyttävä ilman maallista isää ja tämä tuo meidät toiseen tärkeään seikkaan. Se ei ollut Jeesuksen syntymä, joka oli ihme. Hänhän oli Marian kohdussa 9 kuukautta ja syntyi aivan kuin kuka tahansa. Se, mikä oli ihme, oli Hänen sikiämisensä. Suuressa luomisen ihmeessä Pyhä Henki asetti Hänet Marian kohtuun.

Tri. Henry Morris, Institute for Creation Research’in perustaja, kuvailee prosessia näin:

Joosef ja Kristus-lapsi

Joosef ja Kristus-lapsi

Marian kohdussa kasvavan ruumiin, voidakseen olla vapaa syntyperäisestä synnin vammasta, on täytynyt olla erikoisesti luotu täysin täydelliseksi ja Pyhän Hengen sinne asettama.

Kristus oli lisäksi “Daavidin siemenestä” (Room. 1:3), koska Maria, joka itse oli Daavidin siementä, ravitsi ja synnytti Hänen ruumiinsa. Silti Hän olisi Ihmisen Poika, joka jakoi kaiken yleisen inhimillisen kokemuksen sikiämisestä kuolemaan syntiä lukuun ottamatta. Hän on todella ”naisen siemen” (1. Moos. 3:15), jonka ruumis on muodostunut – ei miehen siemenestä eikä myöskään naisen munasolusta – vaan kasvanut itse Jumalan naisen ruumiiseen istuttamasta ainutlaatuisesta siemenestä.

Se merkitsee, että Jumala välittömästi muodosti ruumiin toiselle Aadamille, aivan kuten ensimmäisellekin (1. Moos. 2:7).

Tämä ei ollut yhtään vähemmän kuin luomisen ihme, johon suoritukseen vain Jumala pystyi.12

Ilmoitus

Palatkaamme nyt Raamattuun ja jatkakaamme syntymäkertomuksessa lukemalla Luukkaan 1. luvusta alkaen jakeesta 26 – käyttäen jälleen juutalaista Uutta Testamenttia.

  1. Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gavrielin Galilin kaupunkiin, jonka nimi on Natseret,
  2. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Miriam.
  3. Lähestyessään häntä enkeli sanoi: ”Shalom, armoitettu nainen! Adonai olkoon sinun kanssasi!”
  4. Mutta hän huolestui suuresti hänen sanoistaan ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
  5. Enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Miriam, sillä sinä olet saanut suosion Jumalan kanssa.
  6. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeshua.
  7. Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman HaElyon’in [Korkeimman] Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen esi-isänsä, valtaistuimen;
  8. ja hän on hallitseva Jaakobin huonetta iankaikkisesti – hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Pysähtykäämme hetkeksi, koska haluan muistuttaa eräästä hyvin tärkeästä tosiasiasta: se henkilö, joka kirjoitti nämä jakeet, oli mies nimeltä Luukas, joka sattui olemaan lääkäri.

Tämä on tärkeää, koska hän antaa meille enemmän tietoa neitseellisestä syntymästä kuin kaikki toiset evankeliumien kirjoittajat yhteensä.

Lääkäri Luukas

Lääkäri Luukas

Ja luulenpa, ettei se ollut sattuma. Ajattelehan – Jumala käytti lääkäriä, tiedemiestä, antamaan meille tarkkoja tosiasioita koskien neitseellistä syntymää! Ja minä uskon, että Jumala teki sen tarkoituksella, jotta kukaan ei voisi oikeutetusti hyljätä kertomusta tietämättömän ja taikauskoisen ihmisen mytologisina kuvitelmina. Neitseellisen syntymän tärkein todistaja on lääketieteen tohtori!

Toinen seikka, joka meidän täytyy muistaa pohtiessamme näitä Luukkaan jakeita, on, että tuohon aikaan ei ollut sellaisia asioita kuin pakkoavioliitot – niitä ei tunnettu!

Virallinen avioliittosopimus, nimeltä Ketubah, neuvoteltiin ja allekirjoitettiin, jossa vaiheessa parin katsottiin olevan naimisissa, mutta avioliitto tuli valmiiksi vasta 9-12 kuukauden odotusajan jälkeen. Tuona aikana aviomies valmisti heille talon, jossa asua ja vaimo todisti uskollisuutensa.

Ja jos nainen tuli raskaaksi tuona aikana, niin se oli hyvin vakava asia. Se merkitsi, että hänet joko kivitettäisiin kuoliaaksi uskottomuudesta tai muutoin nöyryytettäisiin erosäädöksellä. Niinpä Gabrielin ilmoitus, että Maria oli tuleva raskaaksi tuona odotusaikana, toi mukanaan vähintäänkin vakavia seurauksia.

Pohtikaamme Marian reaktiota Gabrielin ilmoitukseen:

  1. ”Kuinka tämä voi tapahtua, koska minähän olen neitsyt?” kysyi Miriam enkeliltä.
  2. Enkeli vastasi hänelle: ”Ruach HaKodesh [Pyhä Henki] tulee sinun päällesi, HaElyon’in [Korkeimman Jumalan] voima varjoaa sinut; sentähden myös sinulle syntyvä pyhä lapsi pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
  3. ”Sinulla on sukulainen Elisheva, joka on vanha nainen; ja kaikki tietävät, että hän on hedelmätön, mutta hän kantaa kohdussaan poikaa ja on raskaana kuudetta kuukautta,
  4. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
  5. Miriam sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”.

Marian vastaus

Ensimmäinen asia, joka meidän täytyy huomioida Marian vastauksessa, on, että vaikka hän todennäköisesti ei ollut vanhempi kuin 14, hän ei ollut lapsi. Hän tiesi, mitä se edellytti saada vauva ja niinpä hän välittömästi huudahti: ”Kuinka tämä voi tapahtua, minähän olen neitsyt?” Gabriel vastaa kertomalla hänelle, että sikiäminen on oleva ihme Pyhän Hengen voimasta. Epäilen, että Marialla ei ollut mitään käsitystä, mitä se merkitsi – aivan kuten mekään emme tänä päivänä täysin ymmärrä sitä – mutta siitä huolimatta tietäen, että se suuresti hankaloittaisi hänen elämäänsä ja suhdettaan Joosefiin, hän vastasi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Hyvät ystävät, se oli uskomattoman rohkea uskon julistus!

Marian viattomuus

Marian vastaus ei kuitenkaan ole ainoa osoitus hänen viattomuudestaan. Lisätodisteita voidaan löytää Luukkaan kertomuksesta. Jatkakaamme lukemista:

  1. Viivyttelemättä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin,
  2. jossa Sakarja asui, meni hänen taloonsa ja tervehti Elishevaa.
  3. Kun Elisheva kuuli Miriamin tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan. Elisheva täytettiin Ruach HaKodesh’illa [Pyhällä Hengellä]
  4. ja puhui suurella äänellä: ”Kuinka siunattu sinä oletkaan naisten joukossa! Ja kuinka siunattu onkaan lapsi sinun kohdussasi!
  5. ”Mutta kuka olen minä, että minun Herrani äidin pitäisi tulla minun tyköni?
  6. Sillä heti kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani!
  7. ”Sinä olet todella autuas, koska olet luottanut, että se lupaus, jonka Adonai on antanut sinulle, toteutuu.”

Huomaa, että nimenomaan näissä jakeissa Marian viattomuus vahvistetaan uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi ensimmäinen seikka, jonka ne kertovat meille, on, että Maria kiiruhti sukulaisen, Elisabetin, tykö jakamaan hänen kanssansa hyvän uutisen raskaudestaan. Sallinet minun kysyä kuinka monen raskaaksi tulleen naimattoman tytön olet koskaan nähnyt käyttäytyvän noin? He ovat tavallisesti häpeän valtaamia ja viimeisiä, joiden he haluavat tietävän tilanteestaan, ovat heidän sukulaisensa!

Hänen viattomuuttaan vahvistaa vielä enemmän se tosiasia, että hän valitsi pappisperheen, jonka kanssa jakoi uutisen! Se tarkoittaa, että Elisabetin mies, Sakarias, oli pappi. Jos Maria oli raskaana huoruudesta, niin Sakariaan velvollisuus olisi ollut ilmiantaa hänet ja saattaa oikeuteen ja kivitettäväksi hengiltä.

Luulen, että Marian viattomuutta vahvistaa myös Elisabetin reaktio, kun hän huudahti: ”Kuinka siunattu sinä oletkaan naisten joukossa! Ja kuinka siunattu onkaan lapsi sinun kohdussasi!” Hän teki sen ennen kuin Maria edes ehti kertoa käyntinsä tarkoitusta!

Kohta sanoo, että hän teki sen Pyhän Hengen voitelun alaisena. Toisin sanoen Elisabetille annettiin yliluonnollinen tiedon sana ja tämän on täytynyt palvella Gabrielin Marialle antaman sanoman vahvistuksena.

Ja lisävahvistusta antaa Johannes Kastaja, joka tuolloin oli vielä äitinsä Elisabetin kohdussa. Hän alkoi hypähdellä ilosta äitinsä kohdussa, kun Maria saapui, koska tunsi Messiaan läsnäolon!

Marian virsi

Jatkakaamme todisteiden etsimistämme Marian viattomuudesta. Seuraava todiste löytyy kauniista laulusta, jonka Maria laulaa Elisabetille:

  1. Silloin Miriam sanoi: ”Minun sieluni suuresti ylistää Adonaita,
  2. ja minun henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani,
  3. joka on huomioinut palvelustyttönsä hänen alhaisuudessaan. Sillä kuvittele sitä! Tästedes kaikki sukupolvet sanovat minua autuaaksi.
  4. Voimallinen on tehnyt minulle suuria! Todellakin, Hänen nimensä on Pyhä;
  5. ja jokaisessa sukupolvessa Hänellä on laupeus niille, jotka Häntä pelkäävät.”

Kysyn sinulta, kuka naimaton ja raskaana oleva tyttö, on koskaan käyttäytynyt näin laulaen ylistysvirsiä Jumalalle sukulaistensa edessä? Marian käytös on viattoman käytöstä!

Joosefin reaktio

Hänen viattomuutensa vahvistetaan sillä, mitä Matteus kertoo meille hänen miehensä Joosefin menettelystä. Matteus sanoo, että koska Joosef oli hurskas mies, niin hän ensin tahtoi erota Mariasta hiljaisesti, mutta sitten muutti mielensä ja päätti edetä avioitumalla, koska hänelle ilmestyi enkeli ja sai hänet vakuuttuneeksi Marian viattomuudesta (Matt. 1:18-23).

Matteus tekee selväksi, että Joosefin alkureaktio uutiseen Marian raskaudesta oli järkytys. Hän oli selvästi viaton osapuoli ja hänen halunsa jatkaa avioitumalla osoitti, että enkelin vierailu sai hänet vakuuttuneeksi, että myös Maria oli täysin viaton.

Maailman vastaväitteitä

Maailma, mukaan lukien jotkut tunnustavat kristilliset johtajat, kuitenkin kirkuu: ”Hölynpölyä!” ”Se on tieteellisesti mahdotonta!” he sanovat. Hyvä, tietysti se on sitä! Mutta Jeesuksen sikiäminen olikin Jumalan ihme, jonka suoritti se Yksi, joka puhui koko maailmankaikkeuden olevaiseksi. Kuten Gabriel sanoi Marialle: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Kriitikot vastaavat: ”Mutta sehän on mainittu vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Markuksella ja Johanneksella ei ole siitä mitään mainintaa, eikä siitä ole myöskään mitään mainintaa Paavalin, Pietarin eikä Johanneksen kirjeissä.” Vastaan tähän kysymällä: ”Kuinka monta kertaa Jumalan täytyy sanoa, jotakin, että se olisi totta?” Minulle riittää yksi kerta.

Se on ilmoitettu tarkemmin kahdessa evankeliumissa ja Paavali viittaa siihen epäsuorasti jakeessa Gal. 4:4, jossa hän viittaa Jeesukseen ”naisesta syntyneenä”, mikä on hyvin erikoislaatuinen sanonta miesten hallitsemassa kulttuurissa. (KR33/38: vaimosta, valitettava käännösvirhe. Suom. huom.)

Kriitikot torjuvat tämän väittämällä, että varhaiset kristityt vain yrittivät jumaloida Jeesuksen liittämällä hänen syntymänsä pakanallisiin myytteihin suurista ihmisistä, kuten Aleksanteri Suuri – ihmisistä, joiden oletettiin syntyneen jumalan ja maallisen naisen liitosta. Kuitenkin kaikki sellaiset myytit karkeasti kuvailivat jumalia, jotka tulivat maan päälle ja harjoittivat seksiä naisten kanssa.

Ajatus, että ensimmäisen vuosisadan oikeaoppiset juutalaiset yrittäisivät jumaloida Messiaansa soveltamalla Häneen pakanallisia myyttejä, on naurettava. Yhtä naurettavaa on uskoa, että he omistaisivat elämänsä myytille ja olisivat valmiita kuolemaan sen puolesta.

Kriitikoiden viimeinen hengenveto on heidän väitteensä, että neitseellinen syntymä ei ollut ennakoitu missään heprealaisissa Kirjoituksissa ja siksi sen täytyi olla myytti, jonka tietämättömät ja taikauskoiset ihmiset myöhemmin loihtivat esiin.

Tämä kuitenkin ohittaa sen tosiasian, että ne kaksi kirjoittajaa, jotka mainitsevat neitseellisen syntymän, olivat kumpikin oppineita miehiä – Matteus, entinen roomalainen verojen kerääjä ja Luukas, lääketieteen tohtori.

Väite ohittaa myös sen tosiasian, että Messiaan neitseellinen syntymä ehdottomasti oli ennakoitu Raamatun profetiassa.

Raamatun profetia

Kun Aadam ja Eeva historian aamunkoitossa Eedenin paratiisissa tekivät syntiä, niin Jumala lupasi heille, että eräänä päivän heidät tuotaisiin sovintoon Hänen kanssaan ”naisen siemenen” kautta. Tuohon ilmoitukseen sisältyy selvästi Messias, joka syntyisi neitsyestä. Voit löytää tämän ilmoituksen jakeesta 1. Moos. 3:15:

Ja minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Tuhansia vuosia myöhemmin profeetta Jesaja ilmoitti, että Messias nimenomaan syntyisi neitsyestä. Jakeesta Jes. 7:14 löydämme nämä sanat: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”

Jotkut liberaaliteologit väittävät, että tässä kohdassa käytetty heprean neitsyttä tarkoittava sana voi myös tarkoittaa ”naimaton tyttö” (engl. maiden), mutta he katsovat sormien läpi kahta tosiasiaa:

  • Kun heprealainen Raamattu käännettiin kreikaksi noin 280 vuotta ennen Jeesusta ja tuloksena saatiin käännös nimeltä Septuaginta, niin ne 70 juutalaista oppinutta, jotka tekivät käännöstyön, käyttivät tässä kohdassa kreikan sanaa, joka voi tarkoittaa vain neitsyttä, koska se oli heidän tulkintansa tämän kohdan merkityksestä.
  • Ja tuo sana, parthenos, on se sana, jota Matteus käytti evankeliumissaan lainatessaan profetiaa. Se voi jälleen tarkoittaa ainoastaan neitsyttä.

Todisteisiin perustuva usko

Kuten olemme nähneet, Raamattu on täynnä luotettavia todisteita neitseellisestä syntymästä. Kuitenkaan ne eivät todista neitseellistä syntymää, koska neitseellinen syntymä, kuten Jeesuksen Kristuksen jumaluus ja Hänen ylösnousemuksensa täytyy lopultakin ottaa vastaan uskolla.

Meitä ei kuitenkaan vaadita harjoittamaan sokeaa uskoa. Meille annetaan vankat todisteet, joille perustaa uskomme.

Silti maailma edelleen kirkuu: ”Se on mahdotonta!”

Vastatessamme meidän täytyy pitää mielessä enkeli Gabrielin sanat Marialle. Hän sanoi: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Se, mitä maailma tänä päivänä niin epätoivoisesti tarvitsee, on Marian yksinkertainen lapsenkaltainen usko, kun hän sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”.

Ajatuksia Mariasta

Sitä ajatellen haluaisin lisätä sanan Mariasta. Protestanttisessa perinteessä hänet on lähes täydellisesti sivuutettu johtuen pääasiassa siitä tosiasiasta, että katoliset ovat antaneet hänelle niin paljon huomiota.

Varmaa on, että häntä ei tule korottaa jumalan asemaan, kuten jotkut ovat tehneet, mutta hän kyllä ansaitsee huomiomme. Yksi asia on, että useimmat eivät näytä olevan tietoisia siitä tosiasiasta, että hän oli todennäköisesti vain noin 13-vuotias, kun enkeli Gabriel vieraili hänen luonaan. Se oli naimaikä Israelissa tuohon aikaan, kuten se edelleen on suuressa osassa tuota osaa maailmaa.

Puhumme siis tässä teini-ikäisestä tytöstä, joka on uskon ja puhtauden ja Jumalalle antautumisen malli. Ja eräs avain hänen luonteeseensa paljastuu siinä riemuvirressä, jonka hän veisasi tullessaan raskaaksi Kristus-lapsesta. Tuo virsi, joka on kirjoitettu Luukkaan 1. luvussa, paljastaa, että hän oli Kirjoitusten läpitunkema. Ilmeisesti hän oli syntynyt hurskaaseen perheeseen, jossa hänelle oli lapsuudesta saakka opetettu Jumalan Sanaa.

Siitä huolimatta Raamattu ilmoittaa, että hänkin oli syntinen ja tarvitsi Vapahtajaa, kuten me kaikki toiset. Hän aloittaa virtensä julistamalla: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani (Luuk. 1:47).

Ja kuten Maria, me kaikki olemme tehneet syntiä ja vailla Jumalan kirkkautta. Me kaikki tarvitsemme Vapahtajaa.

Viitteet:

  1. ReligiousTolerance.org, “The Virgin Birth of Jesus: Fact or Fable?” www.religioustolerance.org/virgin_b.htm, page 1.
  2. Keep Believing Ministries, “Born of a Virgin,” sermon by Ray Pritchard, www.keepbelieving.com/sermon/2008-12-09-Born-of-a-Virgin, page 1.
  3. Ibid., page 2.
  4. ReligiousTolerance.org, “The Virgin Birth of Jesus: Fact or Fable?” page 1.
  5. Mark D. Roberts, “The Birth of Jesus: Hype or History?” www.markroberts.com/htmfiles/resources/jesusbirth.htm, page 10.
  6. org, “Common Beliefs of Many Liberal Theologians, Skeptics, Humanists, etc,” www.religioustolerance.org/virgin_ b1.htm, page 4.
  7. Gregory R. Reid, Trojan Church: The New Age Corruption of the Evangelical Faith, (LaVergne, TN: Xulon Press, 2008), page 100.
  8. David Stern, The Jewish New Testament (Clarksville, MD: Messianic Jewish Communications, 1989).
  9. STL Lyrics, “I Don’t Know How To Love Him,” www.stlyrics.com/lyrics/jesuschristsuperstar/dontknowhowtolovehim.htm, page 1
  10. ReligiousTolerance.org, “Beliefs of Christian Clergy & Public,” www.religioustolerance.org/virgin_b7.htm, page 1.
  11. Wtop.com, “61 Percent Believe in Jesus’ Virgin Birth,” www.wtop.com/?nid=773&sid=1544302.
  12. Henry Morris, “Creation and the Virgin Birth,” pamphlet published by The Institution for Creation Research (no date), pages 5-6.

Read Full Post »

Bowing the Knee to Rome

McMahon, T.A., suom. Samuel Korhonen

1.2.2015

mariaElämme outoja aikoja. Kun minusta tuli uudestisyntynyt uskova lähes neljä vuosikymmentä sitten oltuani 30 vuotta roomalaiskatolinen, ei yksikään ei-katolinen kristitty moittinut minua siitä, että jätin Rooman kirkon. Noina aikoina oli melko selvää evankelikaaleille, että roomalaiskatolisuuden opetukset ja käytännöt olivat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Oli kyllä joitakin asioita, ainakin pinnallisesti, joita katoliset ja Raamattuun uskovat kristityt pitivät yhteisinä. Kristuksen neitseellinen syntymä, johon sisältyi Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, on yksi esimerkki. Silti koskien Kristuksen ihmeellistä syntymää katolinen kirkko lisäsi neitsyt Mariaan opit hänen tahrattomasta sikiämisestään so. että hänet on siitetty ilman syntiä ja hänen ikuisesta neitsyydestään. Vaikka nuo Raamatun ulkopuoliset opetukset ovat vakavia harhoja, ne eivät suoraan ole ristiriidassa sen evankeliumin kanssa, joka on välttämätön pelastumiselle.

Toivoisin, että jokainen tätä artikkelia lukeva (varsinkin, jos tunnustaa olevansa Raamattuun uskova kristitty) on ymmärtänyt ja vastaanottanut aidon evankeliumin, joka edellyttää uskoa (ja yksin uskoa), että Jeesus uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta maksoi synnin rangaistuksen täydellisesti jokaisen miehen, naisen ja lapsen puolesta. Se on se evankeliumi, jota Raamattu opettaa eksplisiittisesti yli sadassa jakeessa ja epäsuorasti sadoissa muissa. Se ei kuitenkaan ole evankeliumi katolisen kirkon mukaan. Todellisuudessa katolisen kirkon Raamatun evankeliumin vastustus sen opetuksissa ja käytännöissä on tehty selväksi sen kirkolliskokousten ja murhanhimoisten inkvisitioiden kautta historian.

Uskonpuhdistuksen aikana monet yksilöt (etupäässä entisiä katolisia) työskentelivät palauttaakseen Raamatun evankeliumin. Todellisuudessa jäännös katolisen kirkon ulkopuolella ei koskaan ollut lakannut uskomasta siihen. Silti uskonpuhdistus auttoi saamaan Raamatun takaisin uskovien suurten joukkojen käsiin. Vastauksena Rooman kirkko teki virallisen kantansa evankeliumiin kristallinkirkkaaksi vastauskonpuhdistuksen Trent’in kirkolliskokouksessa (1545–1563). Seuraavassa vain kolme niistä ns. erehtymättömän kirkolliskokouksen yli sadasta tuomiosta niille, jotka uskovat, mitä Raamattu opettaa koskien evankeliumia:

”Jos joku sanoo, että syntinen on vanhurskautettu yksin uskosta tarkoittaen, että mitään muuta ei vaadita vanhurskauttamisen armon saamiseksi … hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 9). Koska katolinen kirkko vaatii pelastukseen paljon enemmän kuin usko, niin sen täytyy kirota (tuomita) ne, jotka hylkäävät sen sakramentaaliset teot.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttava usko ei ole muuta, kuin luottamista jumalalliseen armoon, joka antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden, tai että se on yksin tämä luottamus, jonka kautta olemme vanhurskautetut: hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 12). Jälleen näemme, että Rooman mukaan usko yksin Kristuksen täydelliseen uhriin ristillä on tuomittu.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttamisen armon vastaanottamisen jälkeen syyllisyys on niin sovitettu ja ikuisen rangaistuksen velka niin poispyyhitty jokaiselta katuvalta syntiseltä, ettei mitään ajallisen rangaistuksen velkaa jää maksettavaksi joko tässä maailmassa tai kiirastulessa, ennen kuin taivaan portit voidaan avata, hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 30).

Vaikka monet katoliset uskovat virheellisesti, että heidän kirkkonsa on ylittänyt Trent’in kaltaisten kirkolliskokoustensa julistukset, he siitä huolimatta pitävät uskollisesti kiinni kiirastulen välttämättömyydestä toivossa, että se polttaa pois heidän syntiensä jäänteet siten tehden heidät kelvollisiksi pääsemään taivaaseen. Se on Kristuksen täytetyn työn hylkääminen ja siksi se on ”evankeliumi”, joka ei pelasta ketään.

On tärkeää kaikille, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja rakastavansa roomalaiskatolisia – ja jotka uskovat, että useimmat katoliset ovat pelastettuja, koska he ”rakastavat Jeesusta” – ymmärtää virallinen katolinen ”evankeliumi” (jonka jokainen katolinen on velvoitettu uskomaan) ja ymmärtää, kuinka täysin vastoin se on Raamatun evankeliumia. Rakastaa todella Jeesusta tarkoittaa Hänen rakastamistaan, kuten Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20).

Sanotaan, että katolinen ”Jeesus”, joka ei maksanut täyttä rangaistusta synneistä ja joka pysyy krusifikseissa katolisten kirkkojen alttareiden yläpuolella, ”uhrataan” messun aikana. Uhraaminen (engl. immolation) tarkoittaa tappamista – eikä pelkästään symbolisena eleenä, sillä katolisen kirkon katekismuksen mukaan: ”Alttarin uhri ei siis ole pelkkä tyhjä Golgatan muistojuhla, vaan tosi ja oikea uhriteko, jonka kautta Kristus ylipappi verettömän uhrin kautta antaa itsensä hyväksyttävimpänä uhrina iankaikkiselle Isälle, kuten hän teki ristillä. ’Se on yksi ja sama uhri; sama henkilö, joka sitten uhrasi itsensä ristillä, tarjoaa sen nyt [katolisten] pappiensa työn kautta. Vain uhraamisen tapa on erilainen’.” (sivut 445–446). Tämä suora Kristuksen täydellisen uhrin kieltäminen tapahtuu päivittäin miljoonilla katolisilla alttareilla selvässä ristiriidassa Hepr. 10:10 kanssa: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

Totuus on, että jos vilpittömästi rakastamme katolisia ja haluamme heidän vastaanottavan syntiensä anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjan, jonka Jeesus maksoi ja jonka Hän tarjoaa yksinkertaisen uskomisen teon kautta heidän puoleltaan, niin jokainen tapa edistää Rooman väärää evankeliumia (riippumatta kuinka hyvää tarkoittava) niiden taholta, jotka tunnustavat tuntevansa Kristuksen, on totuuden kavaltaminen ja varmistaa katolisille ikuisen eron Jumalasta. On traagista, että tämä kompromissin hapatus on soluttautunut seurakuntaan viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan.

TBC on uutiskirjeidensä artikkelien ja resurssiaineistonsa kautta vuosien ajan käsitellyt sellaista roomalaiskatolisten oppien tappavaa myönnyttelemistä hyvin näkyvien johtajien taholta heidän evankelioimisponnistuksissaan – sellaisten miesten, kuin Billy Graham, joka käytti katolisia pappeja ja nunnia neuvonantajina ristiretkillään; Bill Bright, joka asetti aktiivisia katolisia Campus Crusade’n johtoasemiin Irlannissa; ja Luis Palau, joka teki yhteistyötä katolisten kanssa Etelä-Amerikassa. Muun muassa Charles Colson’in ja katolisen papin, Richard John Neuhaus’in johdolla vaikutusvaltaiset evankelikaaliset ja katoliset johtajat allekirjoittivat asiakirjan nimeltä Evangelicals and Catholics Together (Evankeliset ja katoliset yhdessä) siten sitoutuen yhteistyöhön käännyttämään maailma Kristukselle. Roomalaiskatolisen Bill McCartney’n johtama Promise Keepers pyrki murtamaan historiallisen erottavan muurin katolisten ja ei-katolisten kristittyjen välillä. Hank Hanegraaff’in Christian Research Journal julkaisi sarjan roomalaiskatolisuudesta julistaen, että kirkolla oli raamatullinen näkemys vanhurskauttamisesta uskon kautta. Sen kirjoitti osittain uskonpuolustaja Norm Geisler ja Hanegraaff puolusti sitä radio-ohjelmassaan. Trent-katolinen elokuvakirjoittaja ja ohjaaja Mel Gibson voitti evankelikaalien suurten joukkojen sydämet elokuvallaan The Passion of the Christ, joka perustui pyhään Ristin Asemien katoliseen rituaaliin, riittiin, joka on omistettu Marialle lunastajattarena Jeesuksen kanssa.

Kirjoittaessaan reaktiosta paavi Johannes Paavali II:n kuolemaan, Dave Hunt huomautti:

Evankelikaalisten johtajien paaville hänen kuoltuaan suitsuttama ylistys on käsittämätöntä! On uskomatonta, että Billy Graham ylisti Johannes Paavali II:ta ”hänen vahvasta katolisesta uskostaan”. Kasvavat määrät evankelikaaleja liittyvät herroihin Colson, [J. I.] Packer, Billy Graham ym. hyväksyen kanssakristittyinä roomalaiskatoliset, jotka omaksuvat tämän väärän evankeliumin. … Pat Robertson sanoi, että ”aikamme rakastetuin uskonnollinen johtaja on siirtynyt tästä maailmasta hyvin ansaittuun ikuiseen palkintoonsa”. … Mark Oestreicher, Youth Specialties’in presidentti, sanoi paavin kuolemaa ”historian tärkeäksi pisteeksi, jossa meillä on tilaisuus hyväksyä katolisetkin Jumalan lapsina”. Se on kuin ei laittaisi varoitusvaloja ja kylttejä autoilijoille valtatiellä, jossa silta on romahtanut ja sen sijaan vain viittoisi heitä jatkamaan kuolemaansa!

Billy Graham’in tavoin etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission presidentti Richard Land, painotti, että ”kaikki erimielisyydet, joita protestanteilla ehkä on ollut Johannes Paavali II:n kanssa, ovat merkityksettömiä uskon perustuksille”. Land ylisti paavin ”uskollista perinteisen kristinuskon puolustamista…” Silti Johannes Paavali II useammin kuin kerran kokosi yhteen rukoilemaan noitatohtoreita, spiritistejä, animisteja, hinduja, buddhisteja, muslimeja ym. maailmanuskontojen johtajia, julisti heidän kaikkien ”rukoilevan samaa Jumalaa” ja katsoi heidän rukoustensa synnyttävän ”syvällisiä hengellisiä voimia”, jotka loisivat ”uuden ilmaston rauhalle”.

4000-jäsenisen evankelikaalisen teologisen seuran (Evangelical Theological Society) presidentti Francis Beckwith erosi palatakseen katolisille juurilleen (ETS:n johdon siunauksella). Rick Warren (evankelikaalina) toi päämäärätietoisen seurakuntakasvuohjelmansa katoliseen kirkkoon osoittamatta mitään näkyvää huolestumista tuon kirkon väärästä evankeliumista.

Se oli silloin, mutta mikä on tilanne nyt? Jokaisen, joka murehtii sitä, mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä, nimittäin Raamatun evankeliumin räikeää halveksimista ihmiskunnan ainoana pelastuksen toivona, pitäisi olla syvästi huolestunut siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu. Vatikaani näyttää nostavan lämpöä ponnistuksissaan kosiskella ”protestantteja”, mikä on harhaanjohtava nimitys ei-katolisista kristityistä. Vatikaani II:n julistus, joka viittaa kastettuihin ei-katolisiin kristittyihin ”eronneina veljinä”, muutos siitä, että heistä on historiallisesti puhuttu Trent’in kirkolliskokouksen määritteleminä ”hereetikkoina”, on ollut yllättävän menestyksellinen rakastuttaessaan monet evankelikaaliset johtajat Roomaan. On sanonta liittyen tähän lähestymistapaan, joka on vahvistettu Rooman menettylyssä: ”Vähemmistössä Rooma on lempeä kuin karitsa, tasa-arvoisena se on viekas kuin kettu ja enemmistössä se on hurja kuin tiikeri.” Me olemme täällä USA:ssa ”viekas kuin kettu” -vaiheessa, jos sillä, mitä tapahtuu, on jotakin merkitystä.

”Eläköitynyt” Benediktus XVI, entinen uskonopin kongregaation (jonka juuret ovat inkvisitiossa) prefekti, yllätti monet ainutlaatuisilla ekumeenisilla ponnistuksillaan paavina. Opista tuli vähäpätöinen kysymys ainakin pinnalta. Hänen seuraajansa paavi Fransiskus ei ole ainoastaan jatkanut paavien Johannes Paavali II ja Benedictus linjaa, vaan on suuresti vauhdittanut ekumeniaa. Tämän vuoden alussa Fransiskus lähetti kännykkävideotervehdyksen yleisölle Kenneth Copeland’in konferenssissa anglikaani-episkopaalipiispan Tony Palmer’in kautta (hän on nyt kuollut), joka oli myös Kenneth Copeland Ministries’in johtaja Etelä-Afrikassa. Sanoisin niille, jotka eivät tiedä, että Copeland ja hänen vaimonsa Gloria ovat johtaneet miljoonia epäraamatullisiin menestys/terveys-oppeihinsa, joihin sisältyy väärä evankeliumi ja ”toinen” Jeesus, joka maksoi synnit olemalla Saatanan kidutettavana helvetissä. Tervehdys johti siihen, että paavi kutsui Copeland’in ja muutamia hänen vääräoppisia maanmiehiään (James Robison, Geoff Tunnicliff, John ja Carol Arnott) tapaamaan häntä Vatikaanissa. Vaikutusvaltainen karismaattinen mystikko ja väärä profeetta Kim Clement julisti Jumalan sanoneen hänelle, että Hän on valinnut paavi Fransiskuksen tuomaan Hengellä täytetyt protestantit ja katoliset yhteen.

Rick Warren on tuskin jälkijunassa matkalla Roomaan. Viime vuonna katoliselle verkostolle EWTN:lle (jonka hän muuten tunnusti olevan yksi suosikki TV-kanavistaan) antamassaan haastattelusarjassa Warren puolusti katolisuutta ja yritti selittää evankelikaalien väärinkäsityksiä. Noudattaen epäraamatullista globaalia P.E.A.C.E.-suunnitelmaansa, joka painottaa maailmanuskontojen yhteistyötä, hän puhui Vatikaanin kansainvälisessä uskontojen keskustelussa miehen ja naisen toisiaan täydentävyydestä. Myöhemmin hän ”kutsui eri kristillisten uskonsuuntien kannattajia liittymään roomalaiskatolisiin ja paavi Fransiskukseen toimimaan yhdessä kolmessa yhteisessä päämäärässä, jotka keskittyvät elämän pyhyyteen, seksin pyhyyteen ja avioliiton pyhyyteen” (www.aleteia.org/en/religion/article/megachurch-pastor-rick-warren-joins-…).

Toivottavasti jokainen tätä lukeva uskova kysyy: ”Entä Raamatun evankeliumin pyhyys?” Ilman sitä kaikki pyrkimykset ”pyhyyteen” ovat ajallinen harhakuvitelma ja ikuinen tragedia! Silti yhä harvemmat niistä, jotka tunnustavat olevansa Raamattuun uskovia kristittyjä, näyttävät olevan tästä huolissaan ja ovat tyytyväisiä johonkin sellaiseen, josta on tullut Warren’in ekumeeninen mantra: ”Jos rakastat Jeesusta, olemme samassa joukkueessa.”

Jos olet ymmälläsi tai peräti pökertynyt siitä, mitä tapahtuu kristikunnassa, niin Raamattu antaa vastaukset: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Siellä, missä terve oppi on antanut tietä kokemuksellisuudelle, subjektiivisuudelle ja emotionalismille, kuten on laita miljoonien väärien ihmeiden ja merkkien opetusten seuraajien keskuudessa, raamatullinen erottaminen on hyljätty ja berealaisuus on mahdotonta.

Äärikarismaattiset ja helluntailaiset eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka ovat kypsiä Rooman viettelykselle. Ajattele uudelleen konservatiivista teologia, Francis Beckwith’iä, entistä evankelisen teologisen yhteisön johtajaa, joka palasi aikaisempaan katoliseen uskoonsa. Kuinka hän olisi voinut tehdä niin, jos olisi todella ymmärtänyt ja vastaanottanut yksinkertaisen ja pohjia myöten terveen pelastuksen opin? Kuinka joku voisi järjissään luopua siitä käsittämättömästä vapaasta lahjasta, jonka Kristus hankki ja kääntyä sen sijaan pelastukseen teoista – muuten, kuin ettei koskaan ole saanutkaan tuota lahjaa? Voisit myös kysyä, kuinka Beckwith saattoi olla sellaisen arvokkaan ”protestanttisen” järjestön valittu presidentti.

Beckwith antaa kuitenkin joitakin näkemyksiä, jotka heijastavat useimpien tämän päivän kristittyjen asennetta ja uskomuksia. Kysyttäessä luuliko hän historiallisten vihamielisyyksien katolisten ja evankelikaalien välillä olevan poistumassa, hän vastasi: ”Kyllä ja luulen, että se on paljolti tulos yhteistyöstä kulttuurillisissa kysymyksissä [Rick Warren’in lähestymistapa], joka on johtanut toistensa uskonkäsitysten huolellisempaan ja hyväntahtoisempaan arviointiin. Niinpä esimerkiksi on harvinaista tänä päivänä löytää vakava evankelikaali, joka syyttäisi katolista kirkkoa uskomisesta ’tekojen vanhurskauteen’. Mahtipontisemmat äänet toki sanovat sellaisia asioita, mutta kokeneimmat evankelikaalit eivät ota heitä vakavasti.” On traagista, että sellainen ajattelutapa on kasvava trendi tunnustavien evankelikaalien keskuudessa.

Kiitän Jeesusta joka päivä siitä, että ne evankelikaalit, jotka todistivat minulle yli kolme vuosikymmentä sitten, rakastivat minua tarpeeksi hyljätäkseen sielun kadottavan ”hienostuneisuuden” ja palvelivat minua totuudessa. Tästä olen ikuisesti kiitollinen ja rukoilen, että kanssauskovani tekisivät samoin katolisille tuttavilleen, ystävilleen ja läheisilleen. TBC

Updated 24 February 2015

Read Full Post »