Konflikti tempauksesta

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla: ”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

• • • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
    • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
    • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
    • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

Maailmanloppu – mitä nyt?

It’s the End of the World, Now What?
5.12.2018 by Pete Garcia, suom.SK

Hal Lindsey on sanonut nyt jo yli 50 vuotta, että Kristuksen paluu on välitön, mutta minä pelkään, että monille on tulossa apokalypsi-uupumus. Left Behind -kirjat (Viimeisten päivien vaellus, Aika Oy, 2001) synnyttivät valtavan uudistuneen mielenkiinnon tempauksen ideaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin, mutta tuokin innostus näyttää talttuneen. Kaikkien päivittäin tapahtuvien geopoliittisten, taloudellisten ja teknologisten muutosten myötä nykyajan ihminen on kehittänyt yhä lyhenevän yhteen asiaan keskittymisen kyvyn.

Yhä useammin ilmaisemme huolemme antikristillisestä tunnelmasta, joka on kasvussa täällä lännessä ja ilmaisemme järkytyksemme saman antikristillisen tunnelman julmuudesta idässä. Puolet kristikunnasta haluaa vaatia maailman takaisin Kristukselle ja rakentaa Hänen valtakuntansa ja loput ovat eri mieltä lopunajan tapahtumista. Itseasiassa suurin osa siitä, jota tänä päivänä kutsumme kristikunnaksi, ei kannata ainoaa loogista, raamatullista, teologisesti terveoppista kantaa tempauksesta ennen ahdistusta, joka muuten tunnetaan ”autuaana toivonamme”.

Kaiken tämän lisäksi totuus on, että uskovat tuhansien vuosien ajan ovat pohtineet, ihmetelleet ja ikävöineet nähdä, millaisia ne päivät, joita me elämme, olisivat. Vaikka päivämme voivat olla yhä uuvuttavampia ja vaarallisempia, on myös jännittävää nähdä profeetallisten kirjoitusten sivujen heräävän elämään silmiemme edessä. Siksi on sekä katkeraa että suloista, että elämme ja näemme näiden päivien toteutuvan aivan kuten Kristus, profeetat ja apostolit sanoivat niiden toteutuvan.

”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.  Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. … Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess.5:4-6, 9-10)

Niinpä meidät viimeisenä sukupolvena on kutsuttu seisomaan lujina yhä tihenevässä pimeydessä, joka verhoaa tätä langennutta planeettaa. Mutta asemassamme meidän tulee tehdä neljää asiaa, jotka eivät ainoastaan tuo kunniaa Jumalalle ja ole todistukseksi kadotetuille, vaan myös rohkaisevat veljiämme ja sisariamme tänä koettelevana aikana. Meidän tulee: palvoa, odottaa, tehdä työtä ja valvoa (worship, wait, work, and watch.)

Palvo

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:1-2)

Uudestisyntyneinä kristittyinä palvontamme ei rajoitu pelkästään siihen, mitä me teemme kirkkorakennuksessa sunnuntaiaamuisin, vaan kuinka me elämme elämäämme. Elämämme KOKONAISUUDESSAAN pitäisi olla palvonnan teko. Apostoli Paavali neuvoo meitä Pyhän Hengen kautta antamaan ruumiimme, sydämemme ja mielemme Jumalalle elävänä uhrina. Kun sinusta tulee Jeesukseen Kristukseen uskova, et enää omista itseäsi, koska sinut ostettiin kalliisti (1. Kor. 6:19-20). Meidän on tultava eläviksi uhreiksi, jotka ristiinnaulitsevat lihansa päivittäin, niin että voimme elää Hengessä. Se ei ole helppoa, koska liha tulee voimakkaaksi esteeksi vaelluksellemme Jumalan kanssa.

Ensisijaiset tavoitteemme uskovina ovat palvoa Jumalaa, kypsyä uskossa ja olla todistajia niille, jotka eivät tunne Herraa. Osoitamme palvontamme sillä, kuinka elämme elämäämme; olemalla elävä uhri. Kypsymme uskossa, kun opimme elämään palvontamme kautta, joka kirkastamalla Jumalaa asettaa luottamuksemme Häneen eikä itseemme ja palvonnastamme tulee elävä todistus niille, jotka eivät tunne Kristusta ja Kristus sanoi, että jos me kirkastamme Häntä, niin HÄN vetää kaikki tykönsä (Joh. 12:31-33).

Odota

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa ja sieltä me myös innokkaasti odotamme (NASB: eagerly await) Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)

Jokainen, joka on joskus joutunut odottamaan jotakin, ymmärtää, että odottaminen ei ole kivaa. Odottaminen kuitenkin lisää uskoosi, mitä välitön tyydytys ei voi. Se kehittää ja kypsyttää sinua vaelluksessasi (pyhitys) Herran kanssa. Aabraham, joka osoitti hämmästyttävää uskon määrää, odotti monta kymmentä vuotta poikaa, jonka Herra oli luvannut sekä hänelle että Saaralle. Kun tuo perillinen (Iisak) syntyi ja kasvoi, niin Jumala käski Aabrahamia viemään hänet Moorian vuorelle (nykyinen Temppelivuori) ja panemaan Iisak kantamaan omat puunsa, joita Aabraham käyttäisi uhratessaan häntä. Tämä tuntui olevan vastoin kaikkea, mitä Jumala oli luvannut hänelle, mutta Aabraham oli valmistautunut tekemään sen aina siihen saakka, kunnes Herran enkeli pysäytti hänen kätensä. Aabraham todisti uskonsa, että vaikka Jumala olisi saanut hänet tappamaan oman poikansa, niin Jumala herättäisi hänet jälleen, tai muuten Jumala rikkoisi oman lupauksensa. (1. Moos. 15:1-5; 22:3-5)

Vaikka odottaminen oli vaikeaa Aarahamille ja Saaralle, se kehitti ja kypsytti heitä. Ja meidänkään odottamisemme ei ole turhaa, koska: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2.Piet. 3:9).

Aina kun unohdat tämän, niin muista vain sitä päivää, kun tulit Kristuksen tykö ja ajattele sitä, että jospa Jumala olisi valinnut edellisen päivänä tempauksen päiväksi. Odottaessasi anna Jumalan kehittää sinut mieheksi tai naiseksi, joksi Hän tahtoo sinun tulevan. Odottaessamme säilyttäkäämme päämäärä kilvoitella palkinnosta (1. Kor. 9:25; Fil. 3:14). Vaikka päämäärämme on, että ”taivaallinen kutsumus” voisi olla lopputila, niin tavoitteemme täällä maan päällä pitäisi olla: ”kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Ef. 4:13-15).

Tee työtä

”Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan, ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa” (1. Tess. 4:10-12).

Vastoin menestyspropagandaa, jota monet menestyksekkäät TV-evankelistat rakastavat edistää, Jumala ei kutsunut meitä ylelliseen ja aineellisesti rikkaaseen elämään. En sano, että kristitty ei voi olla varakas, tai että Jumala ei voi edes siunata meitä noilla alueilla, koska Hän siunaa ja voi siunata. Se, mitä sanon, on, että sen ei pitäisi olla meidän menettelytapamme. Vaikka paperirahasysteemimme voi olla välttämättömyys selviytyäksemme näinä viimeisinä päivinä, niin sen ei pitäisi olla motivaattorimme. Sen ei pitäisi olla se, mihin pyrimme ja mitä kaipaamme. Missä sitten oletkin ja mitä teetkin, niin tee se Herralle. Älä tee sitä niin, että toiset huomaavat sinut, tai että teet sen ihmisten kunnianosoitusten ja kiitosten vuoksi, vaan palvele Jumalaa alttiilla sydämellä.

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:19-21)

Valvo

”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Luuk. 12:35-40)

Se, mikä yhä enemmän hämmentää minua, ottaen huomioon kaiken, mitä tulee esiin eri puolilla maailmaa, on suora hylkääminen ja kieltäminen niiden taholta, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Odotankin sitä kyllä valtavirran medialta, hallitukselta ja pop-kulttuurilta, mutta kuinka jokin kirkkokunta (valitse mikä tahansa) hylkää 30 % Raamatustaan vain keskittyäkseen kaikkeen PAITSI Kristuksen pikaiseen paluuseen, menee minulla yli hilseen. Ajattele seuraavia tapahtumisia, jotka etenevät nopeasti ajassamme:

• globaalin hallinnon yhteen tuleminen
• nopeat teknologiset edistysaskeleet, jotka mahdollistavat ja sulauttavat yhteen jäljitys-, tarkkailu- ja digitaalisen rahasysteemin, josta lopulta tulee pedonmerkki
• ”kristinuskon” kasvava penseys ja luopio luonne
• kansakuntien geopoliittiset linjaukset, kaikki nähtävästi Israelille vihamielisiä
• yhä tuhoisampia luonnonkatastrofeja ja kulkutauteja
• vääriä messiaita
• sotia ja huhuja sodista
• okkultismin ja pakanuuden nousu
• kaikenlaisen väkivallan nousu ympäri maapallon
• globaali talous romahduksen partaalla

Voisin kirjaimellisesti jatkaa vaikka kuinka paljon siitä, mitä maailmassa on menossa pieleen, mutta luulen, että ymmärrät, mistä on kysymys. Monet kristikunnassa sanoisivat mahtipontisesti: ”Tuohan on jatkunut alusta saakka. Kaikki vain toistuu loputtomassa kiertokulussa. Asiat huononevat, sitten paranevat ja sitten taas huononevat jne. jne.”

Olen puhunut henkilökohtaisesti monille maallikoille ja papeille, jotka ovat tätä mieltä. Heille ja heidän järjestöillensä Kristuksen paluu on suurin piirtein yhtä tärkeä fokus kuin jääpuikkojen väri Saturnuksen renkaissa. Heillä on aivan liian kiire rakentaa Hänen valtakuntaansa täällä, että murehtisivat palaako Kristus ja milloin. Näille ihmisille Kristus itse sanoi näin: ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3)

Skeptikko kuitenkin voi sanoa: Hei, tuo ei koske minua. Jeesus (jos edes kirjoitti tuota) puhui jollekin seurakunnalle muinaisessa Vähässä Aasiassa. Sillä ei ole mitään merkitystä minulle tänä päivänä.

Huomaa, mitä Kristus sanoo Sardeen seurakunnalle lopuksi: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Ilm. 3:6).

Johtopäätös

Meitä kutsutaan näinä viimeisinä päivinä seisomaan lujina ja olemaan suojavalleina voimistuvassa myrskyssä, joka lisääntyvästi ja väkivaltaisesti siirtelee ja liikuttelee kaikkea. Ainoa keinomme pysyä vahvoina on, että seisomme Kristuksessa, koska itsessämme meillä ei ole kykyä, eikä edes halua, vastustaa pimeyden tulvaa. Se ei ole mukavaa, varsinkin ottaen huomioon, mitä on tulossa maan päälle ja varsinkin, mitä meillä on odotettavissa niin kauan, kuin Herra viipyy. Siitä huolimatta me seisomme ja julistamme Kristuksen veren pelastavaa voimaa palvomalla, odottamalla, tekemällä työtä ja valvomalla.

Jotkut palvovat ja tekevät työtä eivätkä valvo ja odota Herran paluuta – ja palavat nopeasti loppuun. Jotkut valvovat ja odottavat, mutta eivät tee työtä eivätkä palvo ja ajautuvat syrjään. Tarvitsemme kaikki neljä uskomme tasapainottamiseksi, koska työ on väsyttävää ja ilman ”autuasta toivoa” menetämme rohkeutemme.

Pelkkä valvominen ilman palvomista saa meidät valvomaan mitä tahansa ja kohta lyhytjänteiset sydämemme ajautuvat alueille, jotka näyttävät jännittävämmiltä ja salaperäisemmiltä (more conspiratorial). Tarvitsemme kaikki neljä, koska Jumala rakensi meidät tekemään niitä kaikkia ja kun joku neljästä puuttuu, niin ajaudumme pois siitä, missä Jumala tarkoitti meidän olevan. Jumala rakensi meidät iankaikkisuus sydämissämme ja vain ikuinen voi täysin tyydyttää sen, minkä tiedämme puuttuvan tässä ja nyt.

”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Kor. 4:16-18)

Read Full Post »

Lopeta hyvin

Amir Tsarfati, suom. SK

Shalom Galileasta!

Kun vuosi 2018 on päättymässä, voin katsoa taaksepäin ja iloita siitä, mitä Herra on tehnyt. Kuitenkin sanoma, jonka Hän on laskenut sydämelleni, kaikuu mielessäni: Lopeta hyvin!

Niin ystävät, olemme lähellä maaliviivaa. Kirjoitus on seinällä, merkit ovat paikalla, kaikki näyttelijät ovat paikalla. Me olemme se sukupolvi, joka ei nuku pois. Me olemme sukupolvi, joka kokee enemmän petosta, kuin mikään toinen, koska digitaalisessa maailmassa on niin helppo tulla petetyksi.

Kysymykset, joita minun, kuten teidän kaikkien, on pitänyt esittää itselleni, ovat: Onko elämä tässä maailmassa kaikki, mistä välität? Onko tämä maailma kaikki, mitä sinulla on? Onko se kaikki vain sitä, että ”saan siitä irti mahdollisimman paljon”? Ovatko tämän maailman asiat pääasioita mielessäsi ja elämäsi ensisijaisia tavoitteita?

Kuulin tunnetun pastorin sanovan, että hänen kuoleva poikansa, jolla oli vain kolme viikkoa elinaikaa johtuen vakavasta syövästä, sanoi hänelle: ”Isä, olen niin innoissani, siitä mitä on tulossa seuraavaksi!”

Toinen hyvä ystäväni, joka sattuu olemaan pastori täällä Israelissa, sanoi minulle: ”Kun olen kuollut, niin älä anna kenenkään elvyttää minua, tai muuten minä tapan hänet!”

Oletko niin innostunut ikuisuudesta, ettet haluaisi elää enää tässä maailmassa? Onko taivas kotisi, vai tämä maailma? Sinulla voi olla koti-ikävä vain sinne, missä kotisi on!

Voitko rehellisesti elää elämääsi innostuneena tulevasta? Onko tämä maailma sinulle päämäärä?

Kun heräät aamulla ja aloitat päivän, niin ketä aiot miellyttää ja kehen tehdä vaikutusta?

“Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta” (1. Joh. 2:16).

Voitko vuonna 2019 sanoa rehellisesti: “Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21)?

Kun lähestymme maaliviivaa, meidän jokaisen täytyy tutkia sydäntämme ja kysyä itseltämme … Tiedämmekö Herran sanovan meille takaisin tullessaan: “…hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija!”  (Matt. 25:23)?

Ystävät, lopettakaamme hyvin, lopettakaamme vahvoina!

“…Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” (Kol. 3:1-11)

Hänen tulemustaan odottaen,

Amir

Read Full Post »

Puita ja peuroja

Trees and deer
21.12.2014 by Simon Desjardins, suom. SK

Kristityn elämässä on kaksi tärkeää puolta, joita meidän kaikkien olisi hyvä ajatella. Ensimmäinen koskee täydellistä riippuvuuttamme, sillä sen avulla me emme pysty saavuttamaan eloonjäämisen kannalta välttämätöntä. Toinen puoli on täysi vastakohta. Se voi ja sen täytyykin käyttää itseään menestyäkseen ja pysyäkseen elossa. Edellinen kuuluu sellaisiin aktiivisiin toimintoihin kuin, luottamus, kärsivällinen odottaminen, kaipaaminen, odottaminen jne. Sitä vastoin jälkimmäinen suorittaa sellaisia pyrkimyksiä, kuin: eteneminen, taisteleminen, juokseminen, kiipeäminen, jatkaminen eteenpäin, vain joitakin mainitakseni. Nämä kaksi kristillisen elämän puolta toimivat kuin linnun siipinä; molemmat välttämättömiä lentämiselle. Yhden korostaminen toisen kustannuksella johtaa vain pysähtymiseen ja rappeutumiseen.

Kaksi analogiaa

Raamattu esittää nämä kaksi puolta toistuvasti ja moninaisilla tavoilla, mutta mukavuussyistä rajoitan esitykseni vain kahteen Raamatun käyttämään vertaukseen. Niiden välittämät kuvat ovat kerta kaikkiaan kauniita ja sopivia.

Edellä mainittua kykenemättömyyden tilaa edustaa puu. Vastakkaisella puolella meillä on tehokkaan liikkuvuuden tila, jota edustaa peura. Puu voi vain odottaa, mitä tarjotaan; peuran odotetaan etsivän toimeentuloa. Identiteetin hukkaaminen tässä suhteessa voisi osoittautua kohtalokkaaksi. Jos puu kävisi levottomaksi ja älyttömästi lähtisi liikkeelle elättääkseen itsensä, niin paljastuneet juuret pian kuivuisivat auringossa, eikä menisi kauan, ennen kuin ensimmäiset rappion merkit ilmestyisivät. Samoin, jos peura makaisi vain laiskana joen rannassa odottaen kaitselmuksen rinnan ruokkivan itseään, niin seuraukset kävisivät pian ilmeisiksi tarkkailijalle.

Niin selviä kuin nämä esimerkit ovatkin, me usein, ehkä tahattomasti, sekoitamme nämä kaksi puolta. Me ponnistelemme kovasti, kun meidän pitäisi levätä luottamuksessa ja liian usein olemme kuin kasveja, kun meidän pitäisi juosta ja kiivetä.

Puu

Tunnetuin Raamatun kohta, joka vertaa meitä puuhun, löytyy Psalmista 1.

1. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, 2. vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! 3. Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

On aika paljastavaa, mitä luemme siitä. Psalmista esittelee miehen, jonka päällä on jumalallinen siunaus. Hän jatkaa selittäen siunauksen syytä keskittymällä ensin siihen, mitä tuo mies ei tee. Kuten kaikki ymmärrämme, se on tärkeä osa kristillistä elämää. Siitä voitaisiin puhua kristityn elintärkeänä passiivisena tilana. Ehkä enemmän saarnaamisestamme pitäisi suunnata tähän tilaan, sillä kun tarkastelemme kyseistä Psalmia, niin passivisuuden täytyy edeltää toimintaa – maljakko täytyy tyhjentää, ennen kuin se voidaan täyttää.

Sitten seuraa jae 2, joka ilmaisee aktiivisen osan, mutta siinä määritellyt toiminnot ovat erikoisia siinä mielessä, että ne voidaan suorittaa paikallaan, vain sydämen ja mielen on oltava aktiivisia. Siinä ei ole juoksemista, kiipeilyä eikä kiirehtimistä. Kaikki on tyyntä, silti ei suinkaan passiivista. Ilon tila on huomattavan aktiivinen, kuten myös mietiskely, mutta tuo aktiivisuus on tyyntä ja kukoistaa hiljaisuudessa; silti tulokset ovat ilmiömäisiä: on vihreyttä ja tuoreutta, hedelmällisyyttä ja tuottavuutta, elämää ja terveyttä, kauneutta ja vetovoimaa. Ongelma, jonka toistuvasti kohtaamme lukiessamme tämänkaltaista Psalmia, on siinä vaikeudessa, joka meillä on käsittää, että kaikki nämä ihmeet voivat itää hiljaisuudessa ja luottamuksessa, poissa levottomuudesta ja rehkimisestä. Raamattu on siinä ehdoton, että joskus meidän täytyy välttää toimintaa, vaikka koko olemuksemme huutaa: ”Juokse!”

Vaikka olosuhteet muuttuvat mustiksi ja villieläimet lähestyvät yrittäen kiirehtiä meitä eteenpäin, meidän täytyy pysyä hiljaa palvonnassa ja täysin antautuneina. Elia oli sellainen mies. Hän pysyi rauhallisesti Keritin purolla, kunnes kaikki oli kuivunut. Vesi, niin tärkeä selviytymiselle, oli kokonaan poissa. Kiusauksen lähteä liikkeelle on täytynyt ahdistaa häntä voimakkaasti ja epätoivoisen äänen on täytynyt kuulua hänen sisimmässään, mutta silti hän pysyi luottavaisena ja kuuliaisena. Tätä on tosi hengellisyys. Se voi selvitä ajan koetuksesta ja kukoistaa siellä, missä useimmat säikähtävät. Se ei näe, milloin helle tulee. Kuitenkin sen lehdet pysyvät vihreinä ja poutavuonnakin se jatkaa hedelmän tuottamista. Jos jokin ansaitsee Halleluja-huudon, niin tämä.

Peura

Yhtä varmasti kuin on aikoja, jolloin puu edustaa tilaamme tarkalleen, on olemassa aikoja, jolloin tarvitaan tekojamme. Tämä hieno synkronisaatio jumalallisen mielen kanssa voi tehdä meidät täydellisiksi kaikessa Jumalan tahdossa (Kol. 4:12).

Hyvä uutinen on, että aivan kuten peura, meidätkin on varustettu aistikyvyillä ohjaamaan meitä puutteen ajassa ja auttamaan meitä menestymään nousussamme. Kaula ojossa voimme niin sanoakseni nuuhkia sieraimillamme ja havaita tärkeät elintarpeet kaukaa. Tällainen kyky innoittaa sydämen ja panee meidät liikkeelle. Seuraus on, että huomaamme kiipeävämme innokkaasti, kuin vaistomaisesti. Juoksemme, taistelemme ja kierrämme kaikki esteet jumalallista kyvykkyyttä muistuttavalla taidolla, sillä Hän on se, joka ”tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni” (Ps. 18:33). Ja jos tämä ei riitä, voimme tarkkailla Häntä, kunnes päivä viilenee ja Hän kiertelee kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla (Laul. l. 2:17). Näin armo kiinnittää silmämme Häneen ja katsellessamme jumalallinen innoitus täyttää sydämemme ja huomaamme muuttuneemme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen. Niin me juoksemme Hänen perässään (Laul. l. 1:4) ja niin tehdessämme löydämme yltäkylläisen laitumen. Se on riemua ja iankaikkista elämää.

Toinen puoli on siis liikkumaton, toinen täynnä toimintaa; toinen voi vain saada, toinen vain noutaa. Meille jää eräänlainen ekosysteemi, jossa yksi puoli tarvitsee toista ja päinvastoin. Niiden ero merkitsisi kuolemaa, mutta ole hyvillä mielin, me olemme molempia yhdessä, puu ja peura.

“This post is also published in the Gospel Blog by FEBC”

 

Read Full Post »