Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Öljymäki’

Jerusalem: Capital of the World
By Joseph Chambers, Aug. 18th 2018, suom. SK

”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. (Jes. 66:10-13)

Jerusalem, maailman pääkaupunki

Ei ole maan päällä toista paikkaa, joka olisi yhtä rakastettu ja vihattu kuin Jerusalemin kaupunki ja sitä ympäröivä Aabrahamille luvattu maa. Nykyinen ”Israelin valtio” on pieni osa maantieteellistä aluetta, joka tulee muodostamaan sen lopullisen alueen. Jahve Jumala teki kiistämättömän liiton Aabrahamille ja antoi hänelle hänen lopullisen perintönsä perusrajat. Juutalainen kansa, Aabrahamin siemen, ottaa sen pian täyteen omistukseensa. Jeesus Kristus asetetaan uudelleen perustetulle ”Daavidin valtaistuimelle” ja maailman kunnia ja rikkaudet virtaavat tähän ”Maailman hallintorakennukseen” (Capitol).

Tästä kultaisesta kaupungista vahvistetaan vanhurskas teokratia takaamaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja laupeus maailmanlaajuisesti. Ihmiset ovat unelmoineet yhden miehen johtamasta maailmanhallituksesta. Tämä unelma on aina ollut vastakohta Jumalan tulevaisuuden suunnitelmalle. Babylonin jälleenrakennettu kaupunki on oleva viimeinen haaste Jerusalemille maailmanlaajuisen hallinnon pääkaupunkina. Nämä kaksi kaupunkia ovat toistensa tarkat vastakohdat. Jerusalem on kaiken hengellisen ilmestyksen keskus, kun taas Babylon on jokaisen vihattavan ja pahan hengen ponnahduslauta.

Jerusalem, koko maan ilo

Aabrahamin ollessa vielä vaelteleva beduiini, joka vasta hiljattain oli tullut pakanoiden maasta, Jerusalemilla oli jo kuningas ja pappi nimeltä Melkisedek. Häntä kutsuttiin Saalemin kuninkaaksi, Jumalan Korkeimman papiksi, Vanhurskauden Kuninkaaksi ja Rauhan Kuninkaaksi (Hepr. 7:1-28). Jumala oli jo valinnut kaupungin, ja sen kuningasta ja pappia kuvailtiin kielellä, joka sopi Jumalalle. Itseasiassa Jeesus Kristus, Jumalan ikuinen Poika, tehtiin papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ei Aaronin. Lyhyesti, Melkisedek oli ennen Aaronia ja hengellisestä järjestyksestä, joka on liian laaja kuvailtavaksi tässä artikkelissa. On selvää, että Isä itse oli valinnut tämän kaupungin. Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi” (2. Aik. 6:6).

Israelin lapset olivat Aabrahamin valittu perillinen ja perustivat Jerusalemin pääkaupungikseen toisen kuninkaansa Daavidin alaisuudessa. Jebusilaiset olivat tehneet tästä kaupungista sotilaallisen linnoituksen, jota ovelasti puolustettiin vahvalla muurilla ja sijainnilla kukkulalla, jota ympäröi joka puolelta laakso. Sitä kutsuttiin ”Siionin linnoitukseksi” (2. Sam. 5:6-9). Ikään kuin sotilaallisessa voitossa ampumatta nuoltakaan Daavid valtasi kaupungin ja antoi sille uuden nimen ”Daavidin kaupunki”. Välittömästi he toivat ”lliton arkin” kuningas Daavidin uuteen pääkaupunkiin suurin juhlallisuuksin. Jumalan läsnäolo oli nyt valitussa kaupungissa ja se oli syy suureen iloon. Pane merkille juhlinta ja pyhyys, jota tämä tapahtuma kuvaa:

Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: ’Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?’

Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.(2. Sam. 6:2,5-9,12-16).

Jeesus syntyi pienessä kylässä nimeltä Betlehem vain muutaman mailin päässä. Jerusalem oli keskeinen kaupunki Hänen elämässään. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin kaupungissa, jossa hänet oli aikaisemmin pidätetty. Lopullinen kuolema ja hautaus tapahtuivat välittömästi muurien ulkopuolella. Hän nousi taivaaseen vuorelta, jolta oli näköala kaupunkiin ja tulee palaamaan tuolle samalle Öljymäeksi kutsutulle paikalle. Tämä kultainen kaupunki on oleva Hänen asuinpalatsinsa ja hallintopäämajansa sijoituspaikka. Vaikka Jerusalem on ollut Jumalan valittu kaupunki, jonka nousuun ja laskuun Hänen nimensä on selvästi liittynyt, niin nyt tuo kaupunki on näkevä sen kunnian, jonka suuri Jumala sille tarkoitti. Ihmismieli ei voi kuvitella sen rikkautta, suuruutta ja sanoinkuvaamatonta loistoa, joka on oleva sen osa. Vain Uusi Jerusalem, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, jättää varjoonsa sen suuruuden ja loiston. Itseasiassa uskon, että nämä kaksi kaupunkia ovat yhteydessä toisiinsa ja korottavat toisiaan. Uusi Jerusalem todennäköisesti riippuu taivaista maallisen kaupungin yläpuolella ja tulee valoksi, joka kaareutuu sen ylle, kuten tulinen pilvi leiriytyvälle Israelille erämaassa.

Ennen saapumistaan Jerusalemiin palaava Jumalan Poika lyö Antikristuksen loistavassa näytöksessä asemastaan ”Herra Sebaotina”. Sakarja kuvailee Hänen saapumistaan Jerusalemiin:

Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” (Sak. 14:4, 8-11).

Kaupunki laajenee suuresti, kun sen topografia muutetaan täydellisesti. Sakarjan kuvaus viittaa selvästi vuoriin, jotka siirtyvät pohjois- ja eteläsuunnassa, samalla kun Öljymäki liikkuu vastakkaisissa sekä itä- että länsisuunnissa. Öljymäen halkeaminen vapauttaa elävien vesien lähteen, jotka virtaavat suuresta kaupungista kohti Kuollutta Merta idässä ja Välimerta lännessä. Nämä vedet todella virtaavat Öljymäeltä ja temppelin alttarin kautta tai temppelin alttarilta ja Öljymäen kautta ja sitten itään ja länteen. Kun ne virtaavat itään Kuolleeseen Mereen, niin Hesekiel kertoo tämän vesistön ja kaikkien aavikoiden idän suunnalla paranevan. Samoin käy kaikille aavikoille Jerusalemin ympärillä:

Ja hän sanoi minulle: ”Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.” (Hes. 47:8-9)

Syntyy suuri vehreä laakso: ”Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi” (Sak. 14:4), joka muuttaa suuren osan maisemaa vuorisesta maastosta kukoistavaksi puutarhamaiseksi miljööksi. Jesaja puhui tästä suuresta päivästä: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” (Jes. 35:1-2). Eedenin paratiisi tuhottiin Aadamin synnin vuoksi. Nyt se luodaan uudelleen ja Jerusalem on sen uusi keskus.

Hesekiel 36:37-38:

Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa.

Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel kuvailee kaupungin uusia rajoja:

”Leeviläiset saakoot samanlaisen alueen kuin papit, kahtakymmentäviittä tuhatta pitkän ja kymmentätuhatta leveän. Koko pituus olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta ja leveys kaksikymmentä tuhatta. Älkööt he myykö siitä mitään, älköönkä parasta maata vaihdettako tai luovutettako, sillä se on pyhitetty Herralle. Mutta viittätuhatta leveä maa, mikä jää yli kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta, on kaupungin yhteisomaisuutta asumuksia ja avointa tilaa varten; ja kaupunki olkoon sen keskellä. Ja nämä olkoot sen mitat: pohjoispuoli neljätuhatta viisisataa, eteläpuoli neljätuhatta viisisataa, itäpuoli neljätuhatta viisisataa ja länsipuoli neljätuhatta viisisataa. Ja kaupungilla olkoon avoin tila: pohjoiseen päin kaksisataa viisikymmentä, etelään päin kaksisataa viisikymmentä, itään päin kaksisataa viisikymmentä ja länteen päin kaksisataa viisikymmentä. Mutta niin pitkälti kuin jää yli pyhän antimaan viereltä, kymmenentuhatta itään päin ja kymmenentuhatta länteen päin, se olkoon pyhän antimaan vierellä ja sen sato tulkoon leiväksi kaupungin työmiehille; ja sitä viljelkööt kaupungin työmiehet kaikista Israelin sukukunnista.” (Hes. 48:13-19)

Kaupunki on noin 95 kilometrin neliö, jossa on sisäkaupunki 19 kilometrin neliöllä antaen 77 kilometrin ympärysmitan. Tämä vastaa melkein koko etäisyyttä Kuolleelta Mereltä Välimerelle. Monet osat maasta ovat jo muuttumassa puutarhaksi, mutta niitä ei voida verrata sen tulevaisuuteen.

Daavid saattoi nähdä pääkaupunkinsa tulevan loiston ja lauloi tuosta ajasta: Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. (Ps. 48:1-3). Hän jopa kuvailee vihaa, jota kuninkaat tuntisivat kadehtiessaan tätä kaupunkia: Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.(Ps. 48:4-6). Hän puhui myös kaupungin ikuisesta läsnäolosta iankaikkisesti pysyvänä: Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.(Ps. 48:8).

Nykyinen Jerusalem joutuu Antikristuksen hyökkäyksen kohteeksi, sen temppeli saastutetaan hänen väärällä uskonnollaan ja sen palatsi osittain tuhotaan, mutta välittömästi Messiaan voiton jälkeen se aloittaa nousunsa suuruuteen. Edesmennyt Jerusalemin pormestari Teddy Kollek sanoi, että hänellä oli maailman suurin tehtävä valmistaa Jerusalem Messiasta varten. Uskon, että tämä sukupolvi on se sukupolvi, joka saa todistaa viimeisiä tapahtumia, jotka johtavat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan ja Hänen hallintaansa tässä ”Ikuisessa Kaupungissa”. Voi melkein kuulla Jesajan sanat niiden lähestyessä toteutumistaan: Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.(Jes. 52:1). Hesekiel profetoi Jerusalemista: Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: Herra on täällä.” (Hes. 48:35).

Luvattu maa Jerusalemin ympärillä

Jerusalemin suuri kaupunki on oleva koko Aabrahamille luvatun alueen pääkaupunki. Sen rajat eliminoivat useita nykyisiä kansakuntia ja lopulta kokevat rauhan kahden sen rajoille jäävän kansakunnan kanssa. Assyria ja Egypti ovat sen pohjoinen ja eteläinen liittolainen, samalla kun lupauksen perilliset asuttavat muuta maantieteellistä aluetta näiden kahden välissä. Jumala, joka ei voi valehdella, on antanut siitä Sanansa.

Tämä on lupaus annettuna Aabrahamille:

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.’” (1. Moos. 15:18-21).

Aabraham ei ainoastaan saanut tätä suurta varmuutta perinnöstään, vaan se myös annettiin tälle lupaukselle ainutlaatuisen liiton tekemisen kanssa. Suuri raamatuntutkija G.H. Pember kuvailee tätä liittoa henkeäsalpaavin sanoin:

”Totellen Jumalan käskyä Aabraham sitten toi määrätyt eläimet jatkaen halkaisemalla ne ja asettamalla puolikkaat vastakkain.

Lintuja hän ei halkaissut siten noudattaen myöhempää Mooseksen lain rituaalia, mutta todennäköisesti asetti yhden kummallekin puolelle. Ja niin suoritettuaan valmistelunsa hän odotti liiton Toisen Osapuolen saapumista samalla karkottaen haaskalintuja, joita lenteli raatojen yllä.

Kun Jumala oli kutsunut hänet ulos teltasta, niin tähdet loistivat: siksi täytyi olla hyvin varhainen aamu. Näin ollen patriarkka näyttäisi odottaneen ja valvoneen koko pitkän päivän ja edelleen hänen uskoaan koeteltiin, sillä Jumalaa ei vielä näkynyt vahvistamaan liittoaan. Kuitenkin juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, hän vaipui syvään uneen, jossa koki kauhua ja suurta pimeyttä. Sitten Jumalan ääni lävisti synkeyden ja Aabraham kuuli sanoja, jotka eivät mitenkään olleet ristiriidassa hänen kaameiden tuntemustensa kanssa, vaikka päättyivätkin säkeisiin kaukaisesta toivosta.

Aurinko oli laskenut ja Aabraham näyttää heränneen tietoisuuteen ympäristöstään. Oli pimeä ja hän näki raatoja kohti liikkuvan ikään kuin lieriömäisen uunin, josta tuli savua ja leimuava tulen liekki. Se oli merkki Jumalan läsnäolosta vastaten pilven ja tulen patsasta, jolla Hän myöhemmin ilmestyi Israelille. Tässä muodossa Hän kulki puolikkaiden välistä, mutta Aabrahamia ei kutsuttu seuraamaan Häntä. Syy tähän poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä näyttää olevan siinä, että liittoon, jota Jumala oli vahvistamassa, sisältyi ehdoton lupaus, jonka toteutuminen ei riippunut Aabrahamilta vaadittavista ehdoista.

Kuljettuaan puolikkaiden välistä Herra määritteli mitä selvimmin ja yksinkertaisimmin sanoin sen alueen laajuuden, jonka oli varannut Aabrahamin lapsille: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’ (1. Moos. 15:18-21).

Sellainen siis on se ikimuistettava lupaus, jossa Israelin maan rajat määriteltiin ja sen koko laajuus tehtiin tiettäväksi. Kuten edellä huomautimme, se annettiin ilman mitään ehtoja: näin ollen ei ole mahdollista, että mitkään olosuhteet voisivat estää sen lopullista toteutumista.” (The Great Prophecies of the Centuries Concerning Israel and the Gentiles, G.H. Pember, M.A., original publisher, Hodder and Stoughton, London, England, 1909, pp. 52-54.)

Rajojen laajuus asetettiin päivänselvin sanoin. Israelin tuli karkottaa kaikki sen asukkaat ja periä tämä koko alue, kun se palasi Egyptin orjuudesta. Sen sijaan se teki kompromisseja naapuriensa kanssa, alkoi palvella heidän jumaliaan, meni seka-avioliittoihin pakanain kanssa ja lopulta päätyi siihen, että Jumala tuhosi ja hylkäsi sen. Ei mikään, mitä on tapahtunut yli 3000 vuoden aikana siitä, kun Aabraham kuuli Jumalalta, ole peruuttanut Jumalan uskollisuutta. Israelia kuritetaan ja ruoskitaan, kunnes sen sydän on nöyrtynyt ja silloin Messias tulee. Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden(Hes. 36:31). Tuo päivä lähestyy nopeasti.

Useat muut kirjoitukset auttavat määrittämään näiden lupausten sisältämän maan laajuuden:

Maa erämaasta ja tuolta Libanonista aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka – koko heettiläisten maa – ja aina Suureen mereen asti, auringonlaskuun päin, on oleva teidän aluettanne (Joosua 1:4).

Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva (5. Moos. 11:24).

Sakarja 14:20-21

Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: Pyhitetty Herralle. Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä.

Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä.”

Voimme selvästi määritellä useita alueita: erämaa (Arabia, nykyinen Saudi-Arabia ja useita pieniä arabivaltioita), Libanon (Syyrian valvoma), Eufrat-virtaan saakka (osa Irakia länteen Eufrat-virrasta), heettiläisten maa (kuvailtu alla) Välimeri länsirajana. ”Koko heettiläisten maa” käsittää suuren osan itäistä ja eteläistä Turkkia ja koko Syyria sisältyy tähän lupaukseen. Muita alueita kuvaillaan tekstissä 1. Moos. 15:18-21. ”Egyptin virrasta” uskotaan tarkoittavan aluetta Suezinlahden pohjoispäästä luoteeseen kohti Välimerta. Näyttää, että koko Siinain autiomaa ja koko Jordania kuuluvat Luvattuun Maahan. Kanaanilaisten heimot, jotka elivät Palestiinassa, karkotettiin Joosuan toimesta joko osittain tai kokonaan eikä niitä enää ole luonnollisessa muodossa. Tämä antaa melko selvän kuvan Israelin tulevasta maanomistuksesta: Välimeri länsirajana, Siinain ja Arabian autiomaan eteläreunat eteläisenä rajana ja sitten pohjoiseen pitkin Persianlahtea ja Eufrat-jokea käsittäen ainakin Turkin lounaisen puolikkaan Eufrat-joesta alueille pohjoiseen Syyriasta ja Libanonista päätyen jälleen Suuren Meren rannikolle. Jos Israel ääneen puhuisi tällaisesta aluesuunnitelmasta, se olisi sodan aloitus. Silti Jumalan lupaukset, jotka eivät voi pettää, ovat kiistattomia julistaessaan Aabrahamin siemenen laillisiksi perillisiksi.

Tällä seudulla on joitakin alueita, jotka tuomitaan ja tulevat asumattomiksi ainakin siihen saakka, kunnes Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan ja entiset ovat ikuisesti kukistettuja. Uskon, että Uusi luominen alkaa tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja jatkuu, kunnes kaikki asiat ovat uusia ja Isä Jumala itse asuu ihmisten kanssa Uudessa Jerusalemissa. Se kaikki on valmista tuhannen vuoden lopulla, kun morsiuskaupunki laskeutuu Jumalan tyköä asumaan ihmisten keskuudessa. Kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu, niin vanhurskaus ja vauraus täyttävät koko maan alkaen uudesta suuresti laajentuneesta ”Israelin valtiosta”.

Juutalaiset palaavat, kun tuhatvuotinen valtakunta on alkanut

Välittömästi sen jälkeen, kun Jeesus Kristus on palannut lopettamaan Harmageddonin taistelun ja aloittamaan valtakuntansa, juutalaiset tulvivat maahansa kaikkialta maapallolta. Aabrahamin lasten paluu on jo alkanut, mutta se on vain pieni puro verrattuna siihen, mitä on tulossa. Seuraava Jesajan profetia tarkoittaa selvästi ”Kristuksen tuhatvuotisen hallinnan” jälkeistä aikaa. Jäännös palaa kotiin tällä hetkellä, mutta koko lupauksen siemen tulee pian seuraamaan.

Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” (Jes. 11:10-16).

Monta kertaa entistä suuremmat Jerusalem ja ”Israelin valtio” voivat helposti ottaa miljoonia juutalaisia kansalaisia. Israelin kansa edustaa sen tasoista asiantuntemusta ja aivokapasiteettia, jota ei tunneta muissa kulttuureissa maan päällä. Tätä älyllistä ja luovaa kykyä suuresti voimistaa hengellinen muutos, kun he nyt palvelevat kirkastettua Messiasta, joka on heidän uusi kuninkaansa Jeesus Kristus. Loisto, josta kuningas Daavid ja Salomo unelmoivat, on oleva todellisuutta, kun varakkaat juutalaiset tuovat kaikki rikkautensa ”Lupauksen Maahan”. Enää heitä ei vaadita jättämään omaisuuttansa lähtömaahan. Se palvelee nyt ”Jumalan Siionin” varallisuuden kasvua.

Tietoa on nyt tulossa esiin, että monissa maissa juutalaisten määrä on miljoonia suurempi kuin aikaisemmin uskottiin. Väittelyä on käyty vuosikymmeniä koskien kymmentä heimoa (Israelia), jotka karkotettiin Assyrian valtakuntaan, ennen kuin Jerusalem (Juuda) hävitettiin ja sen asukkaat karkotettiin Babyloniin. En ole auktoriteetti tässä asiassa, mutta uskon kyllä, että miljoonat vastaavat kutsuun, kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu. Jesaja tekee selvän eron kahden ryhmän välillä profetiallaan. Hän sanoo: ”… ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12). Hän kutsuu Israelia “karkotetuiksi” (KJV: outcasts), joka voisi viitata hylkäämiseen jopa nykyisen “Israelin valtion” taholta. Kaikki tuo tulee muuttumaan, kun Messias asettuu Daavidin valtaistuimelle.

Israel omistaa Babylonin asukkaat orjina

Israelin kansalaiset eivät ole vain rikkaita, vaan he omistavat pakanat perintönä. Se on Jumalan oikeuden ja kohtuuden sääntö, mutta he ovat heidän palvelijoitaan. Jesaja puhui tästä päivästä, jolloin Babylon tuhottaisiin kuin Sodoma ja Gomorra. Hän sanoo näin:

Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä. Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot: Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan, joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.(Jes. 14:1-7).

Daavid näki tämän saman todellisuuden profeetallisissa lausunnoissaan. Hän liittää tämän historiallisen tulevaisuuden aikaan, jolloin Kuningas asetettaisiin Siionin pyhälle vuorelle:

Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:6-9).

20. vuosisatamme ihmiset eivät voi käsittää tällaista ajattelua. Me unohdamme, että Jumala on oikeudenmukainen ja että me kaikki korjaamme juuri sitä, mitä kylvämme. Eivät vain yksilöt korjaa työnsä hedelmän, vaan myös perheet ja kansakunnat vastaavat menneisyytensä yhteistyöstä. Ahdistuksen Aika puhdistaa maan sen pahuudesta, mutta ne, jotka jäävät eloon tässä holokaustissa, tuomitaan sen perusteella, kuinka yksilöinä ja yhteisöinä kohtelivat juutalaisia. Heidän arpansa tuhatvuotisessa valtakunnassa ratkaisee heidän toimintansa Israelin koko historian synkimpänä aikana. Muista, että nämä ovat luonnollisia ihmisiä, jotka onnistuvat selviytymään ”seitsemän vuoden Ahdistuksesta”. Tuhatvuotisessa valtakunnassa on kolmen luokan ihmisiä: Juutalaiset, kirkastetut pyhät ja luonnolliset ihmiset. Israelilaiset hallitsevat uutta Israelin valtiota, pyhät hallitsevat muuta maailmaa ja luonnolliset ihmiset palvelevat molempia.

Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:4-6)

Assyria ja Egypti Israelin yhteistyökumppaneita

Luvattu maa ulottuu eteläisestä Egyptistä Assyriaan pohjoisessa ja idässä. Iisakin ja Jaakobin perilliset tulevat omistamaan kaiken näiden kahden kansakunnan välillä. Mooabilaiset, ammonilaiset (nykyisen Jordanian osia) ja edomilaiset jakavat heille annetun maan, mutta Israel hallitsee heitä. Israelin, Egyptin ja Assyrian välille kehittyy kumppanuus, joka antaa niille koko Lähi-idän hallinnan. Rauha tulee vihdoinkin tähän ”maailman levottomuuspesäkkeeseen”. Jesaja antoi täsmällisen profetian tästä päivästä:

Ennustus Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat hänen edessään ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa.

Minä annan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva heitä, sanoo Herra, Herra Sebaot.

Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen; se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi; niin usein kuin sitä sille mainitaan, pelkää se Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän siitä on päättänyt.

Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät. Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla ja he tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö egyptiläisiä, lyö ja parantaa; he palajavat Herran tykö, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko ja Israel, minun perintöosani’.” (Jes. 19:1, 4, 16-17, 19-25).

Tämän suuruusluokan profetiat tekevät minuun aina valtavan vaikutuksen. Ollessani Egyptissä helmikuussa 1990 sydämeni suli masennuksesta, joka riippui kuin pilvi. Saapuessani hotelliini ensimmäisenä iltana Pyhä Henki ihmeellisesti muistutti minua näistä jakeista. Yhtäkkiä toivo Messiaani (Jeesuksen Kristuksen) tulemuksesta oli enemmän kuin pako. Se oli, uudistuminen, uudelleen luominen ja kunnia jokaiselle osalle Jumalan maailmaa, mukaan lukien Egypti.

Nämä jakeet osoittavat, että sen jälkeen, kun Egypti ja Assyria on tuomittu, Jumala uudistaa molemmat ja tekee niistä Israelin Kuninkaan seuraajia ja palvojia. Ne jakavat Israelin kanssa ikuisen valtakunnan siunaukset. Israel on oleva siunaus Egyptin ja Assyrian keskellä. Egyptiä Hän kutsui ”kansakseen”, Assyriaa ”kättensä teoksi” ja Israelia ”perintöosakseen”. Israelin Kuningas, eikä Israel kansana, omistaa Assyrian ja Egyptin. Se on oleva ainutlaatuinen kumppanuus ikuisesti.

Uusi luomakunnan keskus

Jerusalem, Kultainen Kaupunki ja Israelin valtio tulevat oleman Jumalan uuden maailman keskus. Sen kuningas on oleva se voittoisa, joka polki Jumalan vihan viinikuurnan Golgatalla ja ansaitsi oikeuden hallita. Luomakunnan vanha keskus oli Eeden ja Sinearin (Sumerin) maa. Ihmiset menettivät asemansa ja Aabrahamin kautta Jumala kutsui uuden kansan. Jerusalem otti Eedenin eli Babylonin paikan jo ennen kuin Aabraham saapui maahan. Lopultakin vuosisatoja kestäneen ihmisen epäonnistumisen jälkeen lupaus toteutuu. Luvatusta maasta tulee ”Jumalan Uuden Maailman” keskus. Tuhannen vuoden ajan kuningasten Kuningas hallitsee sitä täydellisesti. Toisen Aadamin seuraajat nauttivat siitä, mitä Jumala tarkoitti ensimmäiselle Aadamille.

Silloin sanotaan: Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” (Hes. 36:35-36)

Se ei lopu tuhatvuotiseen valtakuntaan. Se on vasta alkusoitto ikuisuudelle Jumalan läsnäolossa. ”Maanpäällinen Jerusalem” ja ”Uusi Jerusalem”, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, ovat koko Jumalan maailmankaikkeuden polttopiste. Isä itse on oleva kanssamme ikuisesti. Me nautimme ”Uudesta Taivaasta” ja ”Uudesta maasta”. Jumalan ja Karitsan kunnia valaisee ja täyttää ihmiskunnan synnittömän ja ikuisen olemassaolon.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä ja he ovat hänen kansansa ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.” (Ilm. 21:1, 3, 22-23)

Read Full Post »

The Russian Invasion of Israel
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (Joulukuu 2015), suom. SK

War

Lue Raamatusta Hesekiel 38:1-16; 39:1-12.

Raamattu ennustaa suuren lopunajan sodan, jonka käy Israelia vastaan valtioiden liitto Venäjän johdolla. Jo tämän sotilaallisen operaation pelkkä laajuus osoittaa, että sitä tavoitellaan ”loppuratkaisuna” juutalaisongelmalle päämääränä korvata Israel Jerusalemista käsin valvotulla islamilaisella kalifaatilla. Jos tämä skenaario toteutuu, niin Israelin toiveet säilyttää Jerusalemin hallinta odottaessaan Messiaansa ilmestymistä Öljymäelle tuomitsemaan vihollisensa ja palauttamaan Daavidin valtaistuin Jerusalemiin, raukeavat. Se valtakunta, jota islam kaavailee, on aika erilainen kuin se, jota Israel esittää ja muslimit ovat valmiita jakamaan varallisuutensa ja poliittisen vaikutusvaltansa Venäjän kaltaisen suurvallan kanssa, jos se vain auttaa heitä saavuttamaan päämääränsä – nopeasti ja päättäväisesti ja musertavalla voimalla.

Maagogin maa. Genesis 10 kertoo, että Maagog oli Nooan pojan poika. Maagogin jälkeläiset elivät Kaukasukselta pohjoiseen nykyisellä Venäjällä ja ovat venäläisten tärkeimmät esi-isät.

Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Rosh eli Rush, oli yksi heimoista, jotka polveutuivat Maagogista ja he elivät kauan Volgan lähellä. Mesek ja Tuubal olivat Maagogin nuorempia veljiä (1. Moos. 10:2) ja myös asettuivat alueelle, joka tänä päivänä tunnetaan Venäjänä. Mesek oli Moskin isä, josta tulee nimi ”Moskova”. Tuubal oli Tibereni-kansan perustaja-isä ja he elivät Mustanmeren rannoilla.

Pohjan perillä. Moskova, Venäjän pääkaupunki, on suoraan (silti kauas) pohjoiseen Jerusalemista. Pohjan kuninkaan hallitsemat assyrialaiset elivät pohjoiseen Israelista (vrt. Dan. 11:40). Venäjää kuitenkin kuvaillaan maana, joka on pohjan perillä.

Hesekielin 38. ja 39. lukujen profetia selvästi koskee ”viimeisiä päiviä” eikä siksi toteutunut Vanhan Testamentin aikoina. Se ei myöskään ole vertauskuvallinen, koska se nimenomaan viittaa hyökkäykseen ennalleen asetettua Israelin kansaa vastaan, jonka maa ”on kauan ollut rauniomaana” (Hes. 38:8). Israel palautettiin kansainvälisestä hajaannuksestaan vuonna 1948, kun taas Venäjästä vasta 20. vuosisadalla tuli suurvalta, joka voi aseistaa muita valtioita ja ryhtyä johtamaan suursotaa.

Vuodesta 1948 Israel on kasvanut merkittävästi ja myös rakentanut hyvin vahvat puolustusvoimat. Hesekiel kuvailee ennallistettua Israelia avoimien kylien maana ilman muureja ja salpoja ja portteja, jossa ihmiset asuvat turvallisesti. Kuitenkin johtuen kaikista uhkista, joita heidän ympärillään olevat vihamieliset valtiot, kuten myös tuhannet radikaalit palestiinalaiset heidän keskuudessaan, edustavat, Israel ei todellisuudessa asu turvallisesti. Kuitenkin on niin, että he eivät, kuten muinoin, turvallisuussyistä rakenna muureja kaupunkiensa ympärille. Myös monet kibbutsit ovat avoimia joka puolelta. Messiaanisen juutalaisen oppineen Arnold Fruchtenbaum’in mukaan sana ”turvallisesti” on itseasiassa heprean sana ”betach”, joka tarkoittaa ”väärää luottamusta ja turvallisuutta”. Se tarkoittaa, että Israel asuu maassa väärässä luottamuksessa nykyiseen sotilaalliseen voimaansa ja sen kykyyn torjua hyökkäykset. Äkillinen ja odottamaton Venäjän hyökkäys on siksi iso yllätys ja pettymys Israelille.

Hesekiel mainitsee seuraavat liittolaiset, jotka liittyvät Venäjään sen hyökkäyksessä Israeliin tuomaan lopun maan juutalaiselle miehitykselle:

Persia. Nimestä Persia tuli ”Iran” vasta vuonna 1935. Ajatolla Khomeini’n johtaman islamilaisen vallankumouksen jälkeen tästä maasta tuli voimakkaasti Israel-vastainen niin uskonnollisten kuin poliittisten johtajien toistuvasti vaatiessa juutalaisvaltion hävittämistä. Venäjä on tehnyt Iranin kanssa sotilasliiton ja toimittaa heille myös tieteellistä ja teknologista apua ydintutkimuksen alalla.

Israel ja useat muut maat pelkäävät, että Iran pyrkii kehittämään ydinaseita tarkoitukseen tuhota islamin viholliset. Iran myös aseistaa ja taloudellisesti tukee sellaisia terroristiryhmiä, kuin Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa, jotka molemmat ovat sitoutuneet tuhoamaan Israelin.

Libya (hepreaksi Puut) on islamilainen maa, joka on vajonnut anarkiaan sen jälkeen, kun eversti Gaddafi syöstiin vallasta kansannousussa. Sotivilla islamilaisilla ryhmittymillä on yksi yhteinen asia ja se on viha Israelia kohtaan.

Etiopia (hepreaksi Kuus) koki radikaaleja muutoksia Haile Selassie’n kuoleman jälkeen vuonna 1974 tullen ensin kommunistiseksi maaksi, joka myöhemmin muutettiin islamilaiseksi valtioksi. Muinaisella Kuusilla oli kuitenkin laajempi alue, joka käsitti nykyisen Sudanin. On ilmeistä, että Pohjois-Afrikassa on useita muslimimaita, jotka ovat vahvoja ehdokkaita Venäjän Israelin-vastaiseen liittoon, jonka päämääränä on perustaa Lähi-itään islamilainen kalifaatti.

Toogarma ja Goomer. Nämä muinaiset kansat asuttivat osia Vähä-Aasiasta, itäisestä Euroopasta ja entisestä Neuvostoliitosta ja on epäselvää, mille tämän alueen kansoille ne ovat suoraan sukua. On erilaisia mahdollisuuksia, kuten Turkki sekä entisen Neuvostoliiton muslimivaltiot. Aikanaan selviää, mitkä maat menevät liittoon Venäjän kanssa. Joka tapauksessa kuvailemiensa Googin viiden liittolaisen lisäksi Hesekiel viittaa myös tunnistamatta niitä ”lukuisiin kansoihin”, jotka tulevat olemaan Venäjän kanssa (Hes. 38:6). On ilmeistä, että lukuisat maat – mahdollisesti kaikki muslimimaita – joilla on tarkoitus hävittää juutalaisvaltio, osallistuvat Israelin tuhoamisyritykseen Venäjän komennossa.

Venäjän rooli johtajana ei johdu vain sen vahvasta armeijasta ja kehittyneistä aseista, vaan Herra määräsi tämän tilanteen rangaistakseen Venäjää: ”Gog, Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, minä käyn sinua vastaan!” (Hes. 39:1, KR92). Syy jumalalliseen rangaistukseen Venäjälle on, että sillä on vuodesta 1948 ollut tärkeä rooli vihan edistämisessä juutalaisia kohtaan ja se on toimittanut valtavat määrät aseita juutalaisvaltion vihollisille. Lisäksi se on tarjonnut sotilaallista koulutusta taistelijoille arabimaista. He eivät epäröi auttaa edes Israelin pahinta vihollista (Iran) saamaan ydinteknologiaa siten vaarantaen Israelin olemassaolon tulevaisuudessa. Venäjän tuomiot ovat alku Herran laajemmille tuomiosarjoille tulevan ahdistuksen aikana, mikä vahvistaa oletusta, että tämä hyökkäys tapahtuu seurakunnan ylösoton jälkeen.

Mitä uskontoon tulee, niin venäläiset itse eivät suuremmissa määrissä ole mitenkään kallellaan islamiin, mutta ymmärtävät täysin, että jos auttavat islamia saavuttamaan eskatologisen unelmansa globaalista kalifaatista Lähi-idässä, niin Venäjä voi suuresti hyötyä laajentuneesta vallasta ja vaikutuksesta tässä strategisessa osassa maailmaa ja ehkä myös hankkia öljyvaroja. Uskonnon näkökulmasta Venäjä on jonkinlainen ei-kenenkään-maa. He eivät enää ole sitoutuneet ateismiin, kuten olivat yli 70 vuoden kommunistihallinnon aikana, mutta eivät tunne todellista kristinuskoa (lukuun ottamatta pientä evankelisten uskovien ryhmää). Löydettyään uudelleen vapautensa vuonna 1990 suuret joukot venäläisiä liittyivät Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, mutta tuon kirkon evankelinen luonne on arveluttava.

Economist-lehden artikkelissa 31.7.2015 otsikolla Russians feel less positive towards religion now than they did in 1990 (Venäläiset vähemmän myönteisiä kristinuskolle kuin vuonna 1990) todetaan muun muassa: ”Yli neljännesvuosisadan aikana neuvostosysteemin romahdettua venäläisten tunteet uskonnon suhteen ovat muuttuneet paljon. Neuvostoaikoina valtio odotti ja kannusti kansalaisia olemaan ateisteja. Löysästä kuulumisesta uskontoon on nyt tullut kansallinen oletustila; venäläisten enemmistö kertoo mielipidetutkijoille olevansa venäläisortodokseja, samalla kun merkittävät vähemmistöt samaistuvat islamiin, buddhalaisuuteen tai juutalaisuuteen. Kuitenkin muutama päivä sitten julkaistu tutkimus osoitti, että … uskonnon yleisvaikutus ihmisen hyvinvointiin nähdään paljon ankeampana, kuin vuonna 1990. Niiden osuus, jotka ajattelevat uskonnon tekevän yhteiskunnassa enemmän hyvää kuin vahinkoa, on romahtanut 61 %:sta 36 %:iin samalla kun niiden osuus, jotka näkevät enemmän vahinkoa kuin hyvää, on noussut 5 %:sta 23 %:iin.”

Venäjä on selvästi mukana Lähi-idän konfliktissa edistämässä itsekkäitä näkökohtia, kuten valtansa laajentamista, eikä sillä ole mitään ongelmaa Israelin uhraamisessa, jos se katsotaan heille hyödylliseksi. He eivät kuitenkaan tiedosta, että tehdessään niin he auttavat vahvistamaan Lähi-idässä antikristillisen valtakunnan, joka on vastakohta Jumalan valtakunnalle ja Israelin roolille siinä. Venäjää rangaistaan tästä kapinallisesta teosta. Herra sanoo, että Goog johdetaan ulos maastaan koukut leuoissaan osallistumaan sotaan Israelissa. Olosuhteista johtuen heidät siksi pakotetaan menemään pitemmälle, kuin vain näyttelemään välillistä roolia, koska he myös fyysisesti auttavat arabi- ja muita liittolaisia sodassaan Israelia vastaan. Kun he todella tekevät tämän pahan liikkeen, niin Venäjällä liittolaisineen on kohtalokas tehtävä ja päämäärä. Herra sanoo Googille: Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat(Hes. 39:4).

Vaarallinen liitto islamin kanssa

Venäjä ei tiedosta, että sotilaallinen ja poliittinen liitto minkä tahansa islamilaisen ryhmittymän kanssa ei ole vain vastustava teko Israelia ja Raamatun Jumalaa vastaan, vaan myös liittoutuminen pimeyden valtakunnan kanssa. Jokainen tähän kampanjaan sekaantuva edistää radikaalin islamin päämääriä ja nopeuttaa omaa perikatoaan. Venäjä on jo ylittänyt tämän vaarallisen rajan ja sitä vedetään nyt syvemmälle epäpyhään sotaan koukut leuoissaan. Kohtalokas päätös, jonka he tekivät, oli tehdä sotilasliitto Iranin ja Syyrian kanssa, mikä velvoittaa heidät antamaan apua, jos näitä kahta maata vastaan hyökätään. Edelleen se sisällyttää Venäjän siihen kumoukselliseen valtapolitiikkaan, johon nämä kaksi maata syyllistyvät – eivät ainoastaan Israelia vastaan, vaan myös muita islamilaisia ryhmittymiä vastaan. Valtataistelu islamissa on hyvin vakavaa ja on jo aiheuttanut verisiä sisällissotia. Eri arabivaltiot olivat mukana tämänluontoisissa taisteluissa, mutta niistä kaikkein suurinta käydään nyt Syyriassa ja Venäjä on vahvasti mukana.

Kaksi suurinta uskonnollista ryhmittymää islamissa ovat sunnit, joita on 80 % kaikista muslimeista ja voimakas shiiojen vähemmistöryhmä, jotka ovat pääasiassa asettuneet Iraniin, Irakiin ja Syyriaan pienempien ryhmien ollessa monissa muissa maissa. Sunnah tarkoittaa Perinne ja viittaa siihen tosiasiaan, että tämä ryhmä noudattaa perinnekokoelmaa (Hadith), joiden katsotaan olevan samalla tasolla kuin Koraani. He tunnustavat kaikki kalifit, jotka hallitsevat muslimimaailmassa Muhammedin seuraajina, kun taas shiiat pitävät kolmea ensimmäistä kalifia tunkeilijoina, jotka vääryydellä anastivat Muhammedin aseman ja joiden opetukset myös hyljätään. Sunnit ja shiiat ovat toistensa katkeria vihollisia.

Shiialaisen islamin version mukaan Muhammedin 12. jälkeläinen, joka tunnetaan myös 12. imaamina eli Mahdina, katosi vuonna 941 ja piiloutui Jamkaran’in kaivoon Iranissa. Shiiat uskovat, että hän palaa, kun maailma on täynnä sortoa, sotia ja tyranniaa ja että hän sitten on globaalin islamilaisen kalifaatin johtaja. Iran käy raivokasta ideologista (ja suunniteltua sotilaallista) taistelua kaikkia islamin vihollisia vastaan – joihin ensimmäisenä kuuluu Israel, mutta myös kaikkia ei-islamilaisia valtioita vastaan, erityisesti USA:n kaltaisia maita ja sen liittolaisia vastaan, jotka tukevat Israelia ja myös iskevät islamilaisiin kohteisiin. Iran uskoo, että kamppailun islamin vihollisia vastaan pitäisi eskaloitua jopa siinä määrin, että se johtaa maailmansotaan ja sitä silmällä pitäen he ovat turvautuneet Venäjän apuun, vaikka Venäjä ei täysin ymmärrä, mihin he ovat sitoutuneet. Iran on suurin Israelin-vastaisen terrorismin lietsoja ja jatkuvasti toimittaa taloudellista tukea ja aseita sellaisille ryhmille kuin Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa. Nämä ryhmät ovat jo saaneet tuhansia raketteja hyökkäysten tekemiseksi Israeliin ja he jatkavat niitä hellittämättä. Syyria on tärkein logistisen avun väylä terroristeille Israelin rajoilla. Tilanteesta huolimatta Venäjä jatkaa Syyrian vallankumouksellisen vähemmistöhallituksen tukemista ja puolustamista.

Islamin sisäinen valtataistelu on ihan yhtä väkivaltainen ja monimutkainen kuin heidän taistelunsa ei-islamilaista maailmaa vastaan. Syyrian presidentti Bashar al-Assad on shiialaisen vähemmistön johtaja sunnilaisessa maassa. Kaikki oppositioryhmät ovat sunneja ja Venäjä pitää niitä vihollisina, joita vastaan on taisteltava – myös maltillisempaa Assad’in hallintoa vastustavaa oppositiota vastaan. Syyrian opposition radikaaleimmassa päässä on Islamilainen Valtio (IS), joka on jo miehittänyt suuria osia Syyriasta ja Irakista ja julistanut alueen osaksi Islamilaista Valtiota.

Venäjä on jo tehnyt useita iskuja shiialaisille alueille, mutta IS reagoi väkivaltaisesti ja lokakuussa 2015 he piilottivat pommin venäläiseen matkustajakoneeseen, joka oli lennolla Egyptin Sharm El-Sheikh’istä Venäjän Pietariin. Kone putosi Siinain niemimaalla tappaen kaikki koneessa olleet 224 matkustajaa ja miehistön. Näin Venäjä sotkeutui enemmän islamin sotivien osapuolten väliseen taisteluun ja sitoi itsensä laajoihin kostotoimiin. Venäjä on sitoutunut hyvin vaikeaan missioon, koska se pommittaa kaikkia oppositioryhmien tukikohtia Syyriassa – myös niitä, joita Amerikka tukee ja aseistaa yrityksessä syrjäyttää Assad. Tämä toimi myös asettaa Amerikan ja Venäjän törmäyskurssille.

Ne monet jihadit (”pyhät sodat”), joita islam käy keskenään ja myös jokaista islamin ulkopuolella olevaa vastaan, ovat teema useissa kirjoissa tunnettuilta kirjailijoilta, kuten messiaaninen juutalainen Joel Rosenberg. Jotkut hänen kirjoistaan ovat fiktiota, mutta siitä huolimatta perustuvat hyvin todennäköisiin skenaarioihin. Niiden joukossa on kirjasarja Iranin jihadista Israelia ja Amerikkaa vastaan, so. The twelfth Imam, The Tehran Initiative ja Damascus Countdown. Lisäksi on myös kirja, The Last Jihad ja The Ezekiel Option, jossa kuvaillaan Hes. 38-39 lukujen Venäjän hyökkäystä. Toinen kirjailija, Joel Richardson, on kirjoittanut mm. seuraavat kirjat: The Islamic Antichrist, Mideast Beast: The Scriptural case for an Islamic Antichrist, ja When a Jew Rules the World. Viimeksi mainitussa kirjassa Richardson tarkastelee antisemitismin ja korvausteologian vaaroja ja viittaa myös todellisen rauhan dispensaatioon (aikaan), joka koittaa Israelin-vastaisen antikristillisen taistelun, Messiaan paluun ja Daavidin valtaistuimen ennallistamisen jälkeen Jerusalemissa.

Tällä hetkellä olemme kuitenkin taistelun tuoksinassa intensiteetin edelleen kasvaessa. Venäjä, Amerikka ja monet muut maat tekevät valitettavasti suuria arviointivirheitä sotkeutumalla sisäiseen islamilaiseen jihadiin minkä tahansa osapuolen kanssa. Sunnien ja shiiojen välisen taistelun lisäksi sunnien riveissä on myös vastakkaisia ryhmiä, jotka ovat hyvin vihamielisiä toisiaan kohtaan. Wahhabit Saudi-Arabiassa ja Muslimiveljeskunta Egyptissä ovat suurimpia ryhmiä Lähi-idässä, mutta on myös sunnilaisia ääriryhmiä, kuten Al-Qaeda ja Islamilainen Valtio, jotka vaativat perustavia islamilaisia uudistuksia, kuten sharia-lakien tiukkaa noudattamista. Siihen kuuluu mm. islamista muihin uskontoihin kääntyneiden teloittaminen, uskottomien vaimojen kivittäminen ja kielto rakentaa muiden uskontojen kirkkoja tai temppeleitä muslimimaan alueelle.

Islamin pinnallinen yhteys

Yhteistoiminta islamissa onnistuu vain, kun yhteinen ulkopuolinen vihollinen uhkaa sitä, so. Israel tai Amerikka. Kun ajattelee Venäjän liittolaisia luvuissa Hes. 38 ja 39, ainakin mainittuja, niin on ilmeistä, että heihin kuuluu sekä shiia- että sunnimuslimeja Itä-Euroopassa, Vähä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Siten painopiste siirtyy islamilaisten ryhmittymien sisäisistä taisteluista ulkoiseen taisteluun ulkoista vihollista vastaan. Yhteinen päämäärä perustaa muslimikalifaatti pääkaupunkina Jerusalem, jonka pitäisi olla Muhammedin jälkeläisen valvonnassa, ainakin varmistaa väliaikaisen yhteisen päämäärän sotivien osapuolten välillä tässä uskonnossa. Kaikki he odottavat tämän valloittavan militaristin, ”pelastajan” ja tulevaisuuden islamilaisen maailmanjohtajan tulemusta.

Jumalan väliintulo

Tulos venäläis-islamilaisesta Israelin invaasiosta on hyvin yllättävä, odottamaton ja äärimmäisen dramaattinen. Yhdellä hetkellä Israelilla on vielä loppu edessään, kun hyökkäys kasvaa ja peittää maan kuin pilvi ja sitten Herra yhtäkkiä tuhoaa hyökkäävät joukot Israelin vuorille. Tuli laskeutuu taivaasta (Hes. 39:4-6) ja tapahtuu hyvin iso maanjäristys (Hes. 38:19-23). Kaikki näkevät, että se on Jumalan väliintulo ja antavat kunnian Hänelle voitosta. Kestää seitsemän kuukautta haudata vihollisten ruumiita, kun taas sotasaalista poltetaan seitsemän vuotta. Todennäköisesti Israel heittää aseet ym. sotatarvikkeet uuneihin sulamaan ja sitten käyttää raudan maatalouden ja teollisuuden työkalujen valmistamiseen. Herra sanoo, että tämän teon kautta Hänen nimensä tulee tunnetuksi Israelissa ja myös kansojen keskellä:

Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että Israelin heimo joutui pakkosiirtolaisuuteen syntivelkansa tähden, koska olivat olleet minulle uskottomat, ja minä kätkin heiltä kasvoni, ja niin minä annoin heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta. Ja häpeänsä ja kaiken uskottomuutensa, jota he ovat minulle osoittaneet, he unhottavat, asuessaan nyt maassansa turvallisina, kenenkään peloittelematta. Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra.” (Hes. 39:21-29)

On silmiinpistävää, että Israelin lopunajan ennallistamisen tärkeät vaiheet sattuvat yhteen suurten sotien kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Israelin alue vapautui Turkin (islamilaisesta) valvonnasta ja siitä tuli Englannin mandaatti. Se valmisti tien maan siirtämiselle Israelille, jotta juutalaiset voisivat aloittaa fyysisen paluun maahansa. Toisen maailmansodan aikana keskellä suurta ahdinkoa ja hätää Israel kansana vapautui kansainvälisestä hajotuksestaan ja pakotettiin eloon jäädäkseen turvautumaan isiensä maahan. Välittömästi tulevan Israelin venäläisinvaasion jälkeen ja erityisesti Jumalan väliintulon valossa, Israel ja kansakunnat jälleen tunnustavat Jumalan johtoaseman. Uskonto ilman Messias Jeesusta ei kuitenkaan ole todellinen uskonto ja yleensä rajoittuu pelkkiin ritualistisiin uskon ilmaisuihin. Kun Messias palaa ahdistuksen lopussa Harmageddonin sodan huipentuessa, niin Israelin jäännös ja kansat todella pelastetaan ja tuodaan sovintoon Jumalan kanssa.

Usko Jumalaan kuitenkin tunnustetaan lähes universaalisesti ihmeellisen väliintulon jälkeen Israelissa. Tämä on selkeä ajattelutavan muutos sekulaarista maailmankuvasta, jossa yliluonnollinen ulottuvuus kielletään, maailmankuvaan, jossa jumalallinen väliintulo täysin tunnustetaan. Kuitenkaan usko Jumalaan ilman nimenomaista Kristuksen aseman tunnustamista ainoana välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä, ei ole oikea raamatullinen usko.

Vakava petos

Saatana hyödyntää viekkaasti suuren hyökkäysarmeijan tuhoa Israelissa oman valtakuntansa eduksi siten yrittäen säilyttää ihmisten enemmistön tuen maan päällä. Hän tekee sen paljastamalla Antikristuksen ja väärän profeetan globaaleina johtajina ja moniuskonnollisen uuden maailmanjärjestyksen vartijoina, mutta se voi tapahtua vasta, kun tosi seurakunta Antikristuksen pidättäjänä on poistettu maan päältä tempauksen kautta (1. Tess. 4:16-17). Paholainen käyttää sitten hengellisyyden äkillistä heräämistä Israelin ihmeellisen pelastumisen jälkeen juurruttamaan ihmisten sydämiin uskon tämän maailman väärään jumalaan (vrt. 2. Kor. 4:4) sekä väärään universaaliisn kristukseen.

Antikristus pyrkii saamaan mahdollisimman paljon hyötyä tästä tilanteesta väittämällä torjuneensa kolmannen maailmansodan tällä teolla, joka pelasti Israelin varmalta tuholta ja estäneensä uhkaavan maailmantalouden romahduksen. Vahvistukseksi väitteelleen, että on Jumalan lähettämä ja voimaannuttama, hän ja hänen lähin apulaisensa, väärä profeetta, tekevät näyttäviä merkkejä ja ihmeitä, joilla he myös jäljittelevät tulta, joka laskeutui Jumalan tyköä tuhoamaan Israelin viholliset. Johannes sanoo seuraavaa koskien väärää profeettaa: Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa … Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.(Ilm. 13:12-13)

Antikristus väittää voivansa vahvistaa rauhan kansojen kesken – myös muslimien ja juutalaisten välille. Hän julistaa Jerusalemin kansainväliseksi kaupungiksi ja Temppelivuoren kaikkien uskontojen palvontapaikaksi. Juutalaiset rakentavat temppelinsä sinne ja se toimii islamilaisten moskeijoiden rinnalla, jotka kaikki nauttivat täyttä tunnustamista. Koska heidän ”Messiaansa” on tullut ja pelastanut heidät varmalta tuholta, niin Israel on niin kiitollinen, että välittömästi tekee liiton tämän väärän ”Messiaan” kanssa (Dan. 9:27; Joh. 5:43). Samoin tekevät islam ja kaikki muut uskonnot: Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?” (Ilm. 13:3-4)

Venäjän hyökkäyksen seuraus Israelissa ei siis ole Jumalan valtakunnan paljastaminen oikean Messiaan johdossa, vaan Saatanan valtakunnan paljastuminen väärän messiaan johdossa. Ensin on uusi maailmansota, ennen kuin Israel ja kansakunnat vapautuvat väärän messiaan hengellisestä petoksesta ja vasta sitten ne kaikki vastaanottavat oikean Messiaan ja palvovat ja seuraavat Häntä. Sakarja sanoo: Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti(Sak. 14:4). Herran Henki vakuuttaa Israelin synneistään ja he ovat täysin sovitetut Messiaan kanssa. Seuraava on eräästä messiaanisesta profetiasta:

Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset… sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. (Sak. 12:10-11; 13:1-2)

Sinä päivänä Antikristus ja väärä profeetta heitetään elävältä tuliseen järveen (Ilm. 19:19-20). Myös Antikristuksen iljettävä kuva tuhotaan yhdessä muiden epäjumalien kanssa, joita palvottiin Jerusalemissa, tai missä tahansa muualla maailmassa. Myöhemmin tuhatvuotisessa valtakunnassa palvotaan vain Kristusta ja Herran tuntemus täyttää maailman, kuten vesi peittää meren (Jes. 11:9). Kaikki kansat palvovat Herraa Jerusalemissa, eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa (Jer. 3:17). Sama pätee Venäjään ja kaikkiin muslimimaihin, jotka yhdessä yrittivät tuhota Israelin. Lähi-idän hengellinen luonne muuttuu rajusti. Jesaja sanoo:

Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin, ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.’” (Jes. 19:23-25)

Vain Jeesus voi saada aikaan suuren ja kestävän muutoksen yksilöiden ja kansojen elämässä.

Paholaisella on iso osa kansojen villitsijänä edistääkseen hengellistä petosta ja epäjumalanpalvelusta. Rauha maan päällä vallitsee vasta, kun hänet on vangittu syvyyden kuiluun, jonne hänet suljetaan ja sinetöidään, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet(Ilm. 20:2-3).

Vapauduttuaan kuilusta hän jälleen käy isoa sotaa Jerusalemia ja Jumalan valtakuntaa vastaan – paljon isommassa mittakaavassa kuin tuleva Venäjän invaasio Israeliin:

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.(Ilm. 20:7-9)

Milloinkahan maailman kansakunnat – myös vapaan maailman Lännessä – huomaavat, missä heidän pelastuksensa on? Jälkikristillinen Eurooppa on kurssilla, joka vie poispäin ainoasta Rauhan Ruhtinaasta ja se on syy, miksi lopunajan kansakunnat marssivat Jerusalemia vastaan ja siitä seuraa, että myös Jumalan valtakuntaa vastaan, jossa Herra tuomitsee heidät (Sak. 12:2-3; 14:12-13). Ei siis vain Venäjä ole väärällä kurssilla, vaan yleisesti ottaen, pieniä evankelisia ryhmiä lukuun ottamatta, koko maailma. Siinä syy, miksi jumalallisen vihan aika maailman päälle tulevan seitsemän vuoden ahdistuksen aikana on väistämätön:

”Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.” (Joel 3:1-2)

YK on lähes yksimielinen näkemyksessään, että Israelin alue ja Jerusalemin kaupunki pitäisi jakaa Israelin ja palestiinalaisten kesken ja tässä suhteessa he ovat täydellisesti Jumalan tahdon ulkopuolella.

Lopunajan profetioissa, erityisesti Israeliin liittyvissä, Herra varoittaa yhteistyöstä Israelin vihollisten kanssa, ei ainoastaan Venäjää, vaan kaikkia maailman kansakuntia synnillisistä liitoista ja teoista, jotka voivat johtaa heidän kukistumiseensa. Toisaalta niille, jotka siunaavat Israelia ja kunnioittavat Jumalan Sanaa, joka on levinnyt Israelista koko maapallolle, on lupauksia runsaista siunauksista. Ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, Hänen Pojalleen ja Sanalleen, perivät Hänen taivaallisen valtakuntansa.

Read Full Post »