Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘omanarvontunto’

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

  • Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
  • Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
  • Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
  • Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
  • Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »