Herramme elää!

Viikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.

Seuraavassa Apostolien tekojen kohdassa Pietari ja Johannes ovat juuri parantaneet ramman miehen.

Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelin miehet, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään? Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te kavalsitte ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja me olemme sen todistajia. Uskomalla Jeesuksen nimeen on tämä mies, jonka te näette ja tunnette, vahvistunut hänen nimensä kautta. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette toimineet tietämättömyyttänne, samoin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin Jumala toteutti sen, minkä hän oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa piti kärsiä. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” (Apt 3:12-20)

Palataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.

Jumala itse korjaasi sen synnin rikkoman suhteen, jota ihminen ei voinut korjata. Ja niin Paavali voi kirjoittaa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana maallisten hallitsijoiden tavoin. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle, jopa alemmaksi. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Jeesuksen aikana monet odottivat hänen olevan maallinen kuningas, joka vapauttaa sorretun kansan miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Monet kääntyivät pois Jeesuksen seurasta, kun hän ei ollutkaan tällainen luvattu Messias. Tänäkin päivänä saatetaan Jeesukselta odottaa jotakin muuta kuin mitä Hän todellisuudessa on.

Paavali kuitenkin kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Todellisuudessa Jumalan voima siis tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Ensisijaisesti Jumalan voima on siis evankeliumi – sanoma rististä ja Kristuksesta! Siinä ei ehkä jonkun mielestä ole mitään hohdokasta, mutta se on koko kristillisen elämämme ydin ja pelastuksemme avain. Jeesus on meidän – sinun ja minun ­– Vapahtajamme ja Lunastajamme!

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus itse lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30).

Jeesus kutsuu sinua seuraamaan Häntä ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Hänen seuraamisensa ei poista elämästämme vaikeuksia, sairautta ja kärsimystä, mutta saamme jättää kaikki taakkamme Hänen kannettavakseen. Hän tietää kaikki ahdistuksemme ja murheemme, emmekä ole niiden kanssa yksin. Mooses sanoi seuraavat sanat Joosualle, ja näihin sanoihin saamme mekin turvata: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky.” (5. Moos. 31:8)

---

Lue myös Raamatunkohtia rohkaisuksi.

Read Full Post »

Hämmästyttävät juhlat kertovat tulevaisuuden

The amazing festivals that tell us the future
28.12.2015 by Pat Franklin, suom. SK

Tunnemme juhlakauden (Englannin ja USA:n kiitospäivästä uuteen vuoteen) niin hyvin, mutta kuinka moni tuntee sen hämmästyttävän juhlasysteemin, jonka Jumala asetti Raamatussa? Se on Vanhassa Testamentissa esitetty vuosittainen seitsemän juhlan sykli. Se ei merkinnyt minulle paljonkaan, ennen kuin tajusin, että nuo seitsemän juhlaa olivat profeetallisia – toisin sanoen, että juhlat itsessään olivat profetioita tulevista tapahtumista.

On jännittävä asia, että ensimmäiset neljä juhlaa ovat jo toteutuneet historiassa ja viimeiset kolme ovat vielä toteutumassa ja mahdollisesti lähitulevaisuudessa. Viimeiset kolme juhlaa kertovat, mitä on tulossa ja vau; nyt, juuri nyt, on aika valmistautua, sillä kun tuo seuraava viides juhla toteutuu, niin ei ole aikaa tehdä yhtään mitään. Pyydän sinua jatkamaan lukemista ja pääsemään selville ällistyttävästä tapahtumasta, joka yhtäkkiä on päällämme, maailmanhistorian ratkaiseva hetki.

Olemme kuvailleet seitsemää juhlaa ja niiden kätkettyjä merkityksiä kirjassamme Goodbye America, Goodbye Britain, joka on saatavana verkkokaupassamme ja seuraavassa ovat kohokohdat. Jumala asetti ne Israelin lapsille ja vielä nytkin, vaikka moderni Israel on suurimmalta osalta sekulaari, seitsemää juhlaa edelleen vietetään. Ne ovat seuraavat. Ensimmäiset neljä ovat keväällä; sitten on pitkä, kuuma kesä, jolloin on vähän sadetta ja viimeiset kolme juhlaa ovat syksyllä.

• Pääsiäinen. Tämä palautuu juutalaisten lähtöön Egyptistä ja oli vertauskuva Kristuksen Golgatalla vuodatetusta verestä. Pääsiäisenä juutalaiset teurastivat karitsan ja sivelivät verta oven kamanaan ja pieliin, mikä varjeli heidät Kuoleman Enkeliltä yönä, jolloin kaikkien egyptiläisten esikoiset surmattiin ja se oli esikuva siitä, kuinka Kristuksen Jumalan Karitsan veri pelastaa meidät tuomiolta.
• Happamattoman leivän juhla. Hapan on Raamatussa aina synnin vertauskuva ja tänä päivänäkin juutalaiset perheet puhdistavat kotinsa kaikesta happamesta tämän juhlan viikoksi. Kätketty sanoma siinä on, että Jeesus oli se happamaton leipä, koska hänellä ei ollut syntiä ja siksi Hänen uhrinsa syntiemme tähden ristillä oli Jumalalle kelvollinen. Ilman Hänen vuodatettua vertansa kenellekään meistä ei olisi mitään anteeksiantamusta.
• Ensihedelmien juhla. Tämä oli varhainen sadonkorjuu ja vertauskuva ylösnousemuksesta, koska Herra Jeesus on ensimmäinen kaikessa; Hän on yli kaikkien, ensimmäinen, joka nousee kuolleista ja toivomme perustus, että myös me nousemme.
• Viikkojuhla eli helluntai. Seitsemän viikkoa ynnä yksi päivä (sunnuntaina), 50 päivää ensihedelmienjuhlan jälkeen, vietettiin helluntaita, varhaista sadonkorjuuta. Toteutuminen juuri sinä päivänä oli seurakunnan syntymäpäivä, kun Pyhä Henki tuli uskovien päälle, Pietari piti ensimmäisen saarnansa ja kolme tuhatta juutalaista kääntyi ja kastettiin yhdessä päivässä.

Nuo neljä ensimmäistä juhlaa toteutuivat sinä vuonna, jona Kristus kuoli. Noudattaen profeetallisia juhlia olemme nyt pitkässä kuumassa ajanjaksossa, jolloin on vähän sadetta. Sade on vertauskuva Pyhästä Hengestä ja on varmaa, että läntisessä maailmassa sataa nyt hyvin vähän ja kääntymisiä on hyvin vähän.

Nyt kuitenkin tulevat viimeiset kolme syksyn juhlaa.

• Pasuunansoiton juhla. Tämä on seuraava juhla, seuraava profeetallinen tapahtuma, joka toteutuu kirjaimellisesti, aivan kuten neljä ensimmäistä toteutuivat kirjaimellisesti. Se merkitsee Kristuksen paluuta seurakunnalleen, sitä tärkeää tapahtumaa, jota on kuvailtu kohdassa 1. Tess. 4:16-17: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (Tätä juhlaa kutsutaan myös nimellä, Rosh Hashanah, juutalainen Uusi Vuosi.) Tämä on seurakunnan ylösotto (tempaus), jolloin jokainen uudestisyntynyt Herraan Jeesukseen uskova liittyy Häneen yläilmoissa – kuolleet uskovat ensin, sitten me, jotka olemme silloin elossa. Se on elämämme onnellisin päivä – jos elämme Kristukselle. On jopa kruunu luvattu kaikille, jotka rakastavat Herran ilmestymistä (2. Tim. 4:8). Se on kruunu, jota jokainen uskova voi tavoitella. Haluatko sinä saada tuon kruunun? Vai hävettääkö sinua se, mitä olet tekemässä sinä päivänä, kun Hän tulee?
• Sovituspäivä, Yom Kippur. Yhdeksän päivää pasuunansoitonjuhlan jälkeen on tämä kauhea päivä. Modernissa Israelissa mikään ei liiku tuona päivänä; jokainen on vain kotonaan ja paastoaa koko päivän vaivaten sieluaan ja rukoillen anteeksi syntejään. Tämä ilmentää Israelin kansan katumusta seurakunnan tempauksen jälkeen, kun kansa on äärimmäisessä vaarassa ja eloonjäävät vaivaavat sieluaan ja kääntyvät vihdoin Kristuksen puoleen lopulta tunnistamaan Hänet Israelin Messiaana ja kerjäämään Häntä pelastamaan heidät täydelliseltä tuholta. Tämä on se, mitä koko taivas odottaa ja tämä on se, mikä käynnistää taivaasta palaavan Herran Jeesuksen Toisen Tulemuksen kaikkien pyhiensä kanssa lyömään vihollisensa ja perustamaan valtakuntansa tämän maan päälle.
• Lehtimajanjuhla. Tämä myös katsoo taaksepäin ja katsoo eteenpäin. Se katsoo taaksepäin aikaan, jolloin Israel eli teltoissa erämaassa Egyptistä lähdön jälkeen, mutta se katsoo myös eteenpäin Kristuksen valtakuntaan maan päällä, siihen tuhatvuotiseen hallintaan, josta Herra kertoo meille Ilmestyskirjan 20. luvussa. Silloin ne, jotka ovat olleet uskollisia Herran palvelemisessaan, saavat runsaan palkan.

Tässä on toinen mielenkiintoinen seikka, joka liittää seitsemän juhlaa menoraan, seitsenhaaraiseen kynttiläjalkaan, joka valaisi muinaista juutalaisten temppeliä. Menorassa on kolme kynttilää toisella puolella (kolme ensimmäistä kevätjuhlaa), keskipilari (helluntai, seurakunta), joka pitää kaiken koossa ja kolme kynttilää toisella puolella (kolme viimeistä juhlaa). Koko pelastushistoria on esitetty yhdessä kauniissa esineessä. Toivon, että lukijamme ymmärtävät seitsemän juutalaisen juhlan suunnattoman suuren merkityksen. Ne ovat ihmisen historian runko sisältäen historian kliimaksin – kaikkien todellisten uskovien ylösoton – seuraava tapahtuma Jumalan kalenterissa.

Ollessamme uusia uskovia 1980-luvulla näimme Amerikassa autotarroja, joissa kysyttiin: ”Are you ready for the Rapture” (Oletko valmis tempaukseen)? Emme ole nähneet niitä vuosiin ja on ikään kuin ihmiset olisivat unohtaneet tai väsyneet odottamaan, mutta Jumalan Sana on edelleen voimassa.

Tempaus on todellinen tapahtuma ja meitä on varoitettu siitä eikä vähiten juutalaisten juhlien kautta. Niinpä me kysymme lukijoiltamme (ja itseltämme) – oletko valmis tempaukseen? Oletko ottanut tuon ratkaisevan tärkeän askeleen hyväksyä Herra Jeesus Vapahtajaksesi ja pyytää Häntä antamaan anteeksi kaikki syntisi? Oletko uskollisesti tekemässä, mitä ikinä Hän on antanut tehtäväksesi? Jos voit vastata myöntävästi kahteen viimeiseen kysymykseen, niin todennäköisesti olet valmis! Ellet, niin tämä päivä on sinun päiväsi tulla valmiiksi…

Lue näistä juhlista luvuista 3. Moos. 23 ja 5. Moos. 16. Olen näistä opetuksista kiitollisuudenvelassa tri. Arnold Fruchtenbaumille (www.ariel.org) ja kehotan lukijoita menemään hänen verkkosivustolleen ja hankkimaan opetusmateriaaleja, koska ne ovat olleet niin suuri siunaus meille.

 

Read Full Post »

Katso Jumalan Karitsa

Behold the Lamb of God

By Dave Hunt, suom. Samuel Korhonen

Islam opettaa, että viimeisenä päivänä (joka kirjaimellisesti ei voi tulla, ennen kuin muslimit ovat murhanneet kaikki juutalaiset maan päällä) kaikki muslimit, joiden hyvät teot painavat pahoja enemmän, pääsevät paratiisiin. Heidän profeettansa Muhammedin esimerkin mukaisesti ei-muslimien tappaminen, varsinkin juutalaisten, kuuluu muslimin parhaisiin tekoihin. Kuoleminen kenen tahansa ei-muslimin tappamisprosessissa jihadissa on ainoa Islamin tarjoama varma takuu paratiisiin pääsystä. Tämä on se traaginen valhe, joka kannustaa itsemurhapommittajia Israelissa, Irakissa, Afganistanissa ja muualla harkiten kohdistamaan iskunsa puolustuskyvyttömiin naisiin ja lapsiin.

Monilla, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, sekä protestanteilla, että katolisilla, (vaikka ehkä välttävätkin juutalaisten teurastamista), on pohjimmiltaan sama toive päästä taivaaseen tekemällä enemmän hyvää kuin pahaa (oman arvionsa mukaan). Alkeellinenkin oikeudenmukaisuus tunnistaa sellaisen odotuksen mielettömyyden.

Yksikään maallinen oikeus ei mitätöisi kaahaussakkoja, koska syytetty oli ajanut enemmän kilometrejä sallitulla nopeudella, kuin ylinopeudella eikä vapauttaisi tappajaa ja palkitsisi tätä useampien ihmisten hengen säästämisestä, kuin mitä oli murhannut. On varmaa, että sellainen törkeä käsitys, vastenmielinen ihmisen omalletunnolle, ei vanhurskauta ketään maailmankaikkeuden äärettömän pyhän ja vanhurskaan tuomarin silmissä!

Siitä riippumatta, kuinka monta ”hyvää tekoa” ihminen on ehkä tehnyt, ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23) ja Hänen täydellisten normiensa perusteella ovat ”jo tuomittuja” (Joh. 3:18). Eikä voi se Yksi, joka sanoo: ”Sillä minä, Herra, en muutu”(Mal:3:6) ja jonka sana pysyy Iankaikkisesti vahvana taivaissa (Ps:119:89), antaa sanansa pettää (Ps:89:34).

Me tiedämme, että ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8) ja että Hän tahtoo, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4), mutta Hän on myös äärettömän pyhä ja vanhurskas, eikä voi suvaita syntiä. Hän on julistanut: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava” (Hes. 18:4); ja: ”Sillä synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Tuo lause pitää paikkansa, ”sillä itseänsä kieltää hän ei saata” (2. Tim.2:13).

Kuinka sitten Jumala voi armahtaa syntiset iankaikkisesta rangaistuksesta loukkaamatta täydellistä oikeudenmukaisuuttaan? Eikö Hän rohkaise tekemään syntiä ja tule rikoskumppaniksi antamalla anteeksi syylliselle? Ja kuinka Hän voisi peruuttaa julistamansa tuomion heikentämättä uskottavuuttaan?

Raamattu julistaa, että kuka tahansa rikkoo yhtä kohtaa vastaan, ”on syypää kaikissa kohdin”. Miksi? Tottelemattomuus mille tahansa kymmenestä käskystä, riippumatta siitä, kuinka vähäpätöiseltä se ehkä tuntuu meidän näkökulmastamme, on kapinaa Jumalaa vastaan – ja se on kaiken synnin perusolemus. Näin ollen kuinka voi äärettömän pyhä Jumala toteuttaa rakastavan halunsa antaa anteeksi syntisille?

Tämä on keskeinen kysymys. Silti tätä ratkaisevan tärkeää kysymystä ei esitetä islamissa, tai hindulaisuudessa, eikä missään muussakaan maailman uskonnoista. Ne kaikki edistävät suosittua harhaa, että runsaat hyvät teot, jotka painavat enemmän kuin pahat, painavat oikeuden vaa’an syntisen eduksi. Se ei kuitenkaan ole oikeudenmukaisuutta!

On selvää, että täydellinen lain noudattaminen tulevaisuudessa (jos edes mahdollista) ei koskaan voisi kompensoida yhdenkään lain rikkomista menneisyydessä. Onko tämän totuuden tunnistamatta jättäminen kaikkien uskontojen kohtalokas virhe? Itse asiassa ei yksikään ajatteleva ihminen voisi olla jatkuvasti tässä harhassa. Ihmiset tietoisesti ja hiljaa hyväksyvät sellaisen uskonnollisen petoksen ajaakseen omastatunnostaan kauhistuttavan jumalanvastaisen kapinan pelon.

Ei, tätä petosta ylläpidetään tukahduttamalla se tuomitseva totuus – totuus, jonka Jumala on asettanut jokaiseen omaantuntoon. Ylpeys kieltäytyy kohtaamasta kauhistuttavia seurauksia siitä, että ihminen on syyllinen Jumalan edessä. Ei myöskään islamilla, buddhalaisuudella, väärällä ”kristinuskolla”, eikä millään ihmisen uskonnolla ole varaa myöntää totuutta. Se menettäisi valtansa massojen yli, jos tunnustaisi, ettei sillä olekaan mitään tarjottavaa ja että yksin Jumala voi hankkia anteeksiantamuksen syntisille.

Synnin anteeksiantamus? Kuinka se on mahdollista? Syyllisyys, rangaistus ja anteeksiantamus ovat selvästi oikeudenmukaisuuskysymyksiä – ja oikeudenmukaisuutta ei voi syrjäyttää edes rakkaudella, armolla ja laupeudella. Jumalan vanhurskas oikeudenmukaisuus vaatii, että synnin rangaistus maksetaan täydellisesti. Jokainen uskonto, joka väittää saavansa Jumalan antamaan anteeksi synnin, on petos!

On välttämätöntä, että rangaistus Jumalan täydellisen lain rikkomisesta, jota Jumalan ääretön oikeudenmukaisuus vaatii, on ääretön. Rajallinen ihminen erotettaisiin Jumalasta kärsimään ikuisesti tuon mahdottoman velan maksamiseksi.

Vain Jumala itse, joka yksin on ääretön, voi maksaa äärettömän rangaistuksen. Mutta kuinka? Hän ei ole yksi meistä. Jos vain Jumala voisi tulla ihmiseksi…! Ja se juuri on se ihana pelastuksen suunnitelma, joka paljastuu kaikkialla Jumalan Pyhän Sanan, Raamatun, sivuilla ja vain siellä.

Raamatun profeetat ennustivat, että Jumala itse tulisi tämän maan päälle neitseellisen syntymän kautta: naisen siemen ”on polkeva rikki sinun (Saatanan) pääsi” (1. Moos. 3:15.); ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel [Jumala meidän kanssamme]” (Jes. 7:14); ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu … ja hänen nimensä on: …Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä…” (Jes. 9:6).

Koraani sanoo, että Allah on alati armollinen ja anteeksiantava, mutta silti hän ei tarjoa mitään oikeudellista pohjaa sellaiselle anteeksiantamukselle. Koraani tulee yhdeltä mieheltä, Muhammedilta, joka väitti, että Gabrielin kautta puhuva Allah innoitti hänet. Muslimit luottavat Muhammediin ja Koraaniin, vaikka Koraani itse kehottaa ”Profeettaa” tunnustamaan syntinsä päivin öin (Suura 40:55 jne.) ja julistaa, että Allah muuttaa mielensä: ”Mitä tulee sellaiseen ilmoitukseen, jonka kumoamme, tai annamme unohtua, niin tuomme [sen tilalle] paremman, tai sen kaltaisen” (Suura 2:106); ”Me panemme yhden ilmoituksen toisen tilalle…” (Suura 16:101).

Sen sijaan Raamattu tuli meille noin 40 miehen kautta yli 1600 vuoden aikana. Siten meillä on sen jokaiselle kirjoittajalle 39 muuta todistajaa erilaisista kulttuureista ja erilaisilta historian ajoilta. Useimmat heistä eivät koskaan kohdanneet toisia kirjoittajia. Ainoa yhteinen tekijä heille oli väite, että heidän innoittajansa oli Jahve, ”Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala” (2. Moos. 3:15, ynnä 11 muuta kohtaa), ”Israelin Jumala” (2. Moos. 5:1, ynnä 202 muuta kohtaa). Heidän kirjoituksensa yhdistyvät sopusointuisesti monimutkaisiin aiheisiin, jotka ovat kehittyneet toisistaan tavalla, joka todistaa jumalallisen innoituksen.

Yksi aihe, joka löytyy kaikkialta Genesiksestä Ilmestyskirjaan, on Jumalan pelastussuunnitelman punainen lanka. Se avataan huolellisesti kirjoittaja kirjoittajalta syvenevässä ilmoituksessa – ja sitä tukevat sadat profetiat, jotka ovat toteutuneet muuttamattomina. Jumala ei ole jättänyt epäilystä, että Hän itse on tullut maan päälle neitseellisen syntymän kautta maksamaan sen äärettömän rangaistuksen, jonka Hänen oma oikeudenmukaisuutensa vaatii synnistä hankkien oikeudenmukaisen ja ikuisen pelastuksen.

Pelastus syntiselle ihmiselle oli osa Jumalan suunnitelmaa koko iankaikkisuudesta saakka. Hän tiesi, että Aadam ja Eeva uskoisivat käärmettä ja että heidän perillisensä jatkaisivat tuota kapinaa. Jumalan lupaus kuitenkin uudistetaan jatkuvasti Hänen profeettojensa kautta.

Pelastuksen keino tulee yhä selvemmin polttopisteeseen sen avautuvan kuvan kautta, joka esitetään Vanhan Testamentin uhrijärjestelmässä. Se alkaa eläinten uhraamisella nahkojen hankkimiseksi, joilla Jumala puki Aadamin ja Eevan karkotettuaan heidät paratiisista. Se oli tilapäinen peittäminen, ei täydellinen anteeksiantamus: ”…mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä” (Hepr. 10:4).

Luvattua Vapahtajaa kutsuttiin Messiaaksi. Sitä, että Hänen olisi annettava oma henkensä, kuvattiin toistuvasti viattomien eläinten uhraamisessa, varsinkin viattoman ja alistuvan karitsan uhraamisessa. Ensi kerran kohtaamme karitsan Aabelin syntiuhrina. Sen sijaan Kainin vaatimus saada uhrata omien kättensä ponnistuksia, oli selkeä Jumalan pelastuksen hylkääminen ja prototyyppi kaikista uskonnoista sen jälkeen. Jumalaa tottelevien vaino kautta inhimillisen historian nähtiin myös ennalta siinä, kun Kain murhasi veljensä Aabelin, koska Aabelin teurastettu karitsa oli otollinen, kun taas Kainin hyvät teot eivät.

Uhrattu karitsa kuvasi toistuvasti lupausta todellisesta Jumalan Karitsasta, joka antaisi ”itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:6). Se, että Karitsa olisi Jumalan Poika, oli myös ennalta nähty. Kun Aabraham johti poikansa Iisakin ylös Moorian vuorelle uhratakseen hänet siellä Jumalan käskystä uskoen, että Jumala herättäisi hänet kuolleista, Iisak kysyi: ”… missä on lammas polttouhriksi?” Uskossa Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan” (1. Moos. 22:8).

Tuo lupaus esiintyy läpi koko Raamatun: ”Lord GOD, and his Spirit, hath sent me. (Herra Jumala ja hänen Henkensä on lähettänyt minut, Jes. 48:16 KJV:n mukaan); ”Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi” (1. Joh. 4:14). Ymmärtämättä omia profeettojaan ja luullen, että Messias välittömästi ottaisi Daavidin valtaistuimen, useimmat juutalaiset eivät tajunneet, että Hänen oli ensin tultava luvattuna Karitsana tullakseen ristiinnaulituksi heidän syntiensä tähden leeviläisten uhrien täyttymyksessä. Vasta toisessa tulemuksessaan voimassa ja kunniassa Hän perustaisi maanpäällisen valtakunnan.

Karitsan uhraaminen ja sen veren pirskottaminen talojensa ”molempiin pihtipieliin ja ovenpäälliseen” (2. Moos. 12:7-13) sai tuhonenkelin ohittamaan israelilaiset, kun Jumalan tuomio lankesi Egyptin päälle tuoden Israelin vapautuksen julmasta orjuudesta ja juutalaiset kaikkialla maailmassa juhlivat sitä edelleen Pääsiäisenä.

On murheellista, että kuten profeetat ennustivat, niin Israel pilkkasi ja ristiinnaulitsi ”Jumalan Pyhän”, jonka riivaajatkin tunnustivat (Mark. 1:24; Luuk. 4:34)! Harvat ottivat vaarin Johannes Kastajasta: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Sen sijaan islamissa ei ole mitään pohjaa syntien anteeksiantamukselle ja katolisuudessakin, jolle Kristuksen ristiinnaulitseminen on niin tärkeä, sen riittävyys kiistetään väitteellä, että ”messu-uhrissa” Hänet uhrataan jatkuvasti. Näin ollen katolisilla alttareilla rangaistusta ei koskaan makseta, sillä jos se maksettaisiin, niin, kuten Raamattu sanoo, messu-uhria olisi lakattu uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? (Hepr. 10:2).

Jatkuva muka ”muuttuneen” (transubstantiated) Kristuksen ruumiin ja veren uhraaminen Rooman alttareilla hylkää selkeät raamatulliset julistukset, että ”samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit … me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan … mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä … yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään … siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita” (Hepr. 9:25-10:18). Jokainen yritys lisätä, tai jatkaa, Kristuksen kertakaikkista uhria ristillä on Kristuksen voitonhuudon, ”se on täytetty”, kieltäminen (Joh. 19:30).

Kuten väärässä kristinuskossa, niin kaikissa maailman uskonnoissa synnin rangaistusta ei koskaan makseta, vaan se riippuu kumartajien päiden yllä kuin Damokleen miekka: sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room. 3:20). Vain Kristus pystyi maksamaan ja maksoi synnin rangaistuksen – mutta kuinka uskominen häneen voi vanhurskauttaa syntisen? Paavali kohtaa juuri tämän kysymyksen: kuinka voi Jumala olla ”vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen” (Room. 3:26)? Hän vastaa, ettemme voi tehdä muuta, kuin hyväksyä Kristuksen uhrin, jonka Jumala on hyväksynyt meidän puolestamme ja sen kautta meidät ”vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (Room:3:28): ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31) – Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta … ette tekojen kautta…” (Ef. 2:8-10).

Monet, jotka väittävät uskovansa Kristukseen, vaativat saada lisätä omia ponnistuksiaan osamaksuksi pelastuksestaan. Pelastus on kuitenkin lahja: ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Pelastuksen maksamisyritykset kirkon jäsenyydellä, rukouksilla, tai hyvillä teoilla, on herja Kristusta kohtaan, joka maksoi täyden hinnan – ja se on Jumalan lahjan hylkääminen.

Jotkut väittävät, että Kristus ei kuollut koko ihmiskunnan puolesta, vaan ainoastaan pelastukseen ennalta määrättyjen puolesta jättäen muut ikuiseen piinaan. Silti jokainen Vanhan Testamentin kuva Kristuksen uhrista oli koko Israelille, mutta jokainen juutalainen ei pelastunut, koska kaikki eivät uskoneet. Pelastus on uskon kautta.

Pääsiäinen ei ollut vain koko Israelille, vaan myös kaikille egyptiläisille, jotka tappaisivat karitsan ja laittaisivat sen verta taloihinsa. Manna oli koko Israelille; kukaan ei jäänyt ulkopuolelle. Niin oli myös kalliosta vuotanut vesi: ”[He] joivat kaikki samaa hengellistä juomaa … ja se kallio oli Kristus” (1. Kor. 10:4). Ja niin oli, mitä tulee Sovituspäivään, kaikkiin leeviläisiin uhreihin jne. Nämä olivat kaikille juutalaisille ja kaikille muukalaisille, jotka uskoisivat. Missään ei mitenkään vihjata, että mikään uhri, tai muu määräys Jumalalta, oli vain tiettyä valittua ryhmää varten.

Meidän ei tarvitse arvailla tarkoittaako Joh. 3:16, että Jumala rakasti maailmaa niin, että antoi Kristuksen kuolemaan kaikkien puolesta. Kristus ratkaisee tuon kysymyksen esittelemällä ristinsä Nikodeemukselle toisella esimerkillä Vanhasta Testamentista: ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:14-15). On kiistämätöntä, että parantuminen katsomalla käärmeeseen, aivan kuten kaikki muut VT:n Kristukseen osoittavat määräykset, ei ollut rajoitetulle joukolle Israelin sisällä, vaan kaikille, jotka uskoisivat.

Niin oli, mitä tulee jokaiseen kuvaan tulevasta Jumalan Karitsasta. Jesaja julistaa: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat…” (Jes. 53:6). Tämä on syyte jokaiselle Israelissa: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Jesaja lisää yhtä selvällä kielellä hyvän uutisen: ”Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes. 53:6). Aivan kuten kaikki ovat eksyneet, niin myös Kristus kuoli kaikkien puolesta: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan…” (1. Tim. 1:15). Saatana yrittää siepata tämän hyvän sanoman ”suuresta ilosta … kaikelle kansalle” (Luuk. 2:10) kuulijoiden sydämistä, ”etteivät he uskoisi ja pelastuisi” (Luuk. 8:12).

Seisokaamme Jumalan Sanassa julistaen koko maailmalle, että Vapahtaja ”Jumalan Karitsa”, on syntynyt Beetlehemissä ottamaan pois maailman synnin; että Hän kuoli ristillä kaikkien ihmisten syntien puolesta; ja että iankaikkisen elämän lahja annetaan ilmaiseksi kaikille, jotka vastaanottavat sen lapsenomaisessa uskossa. TBC

Read Full Post »

Hän kantoi kaikki syntimme

Jeesus kuoli ristinpuulla syntiemme tähden, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Ethän hylkää tätä tarjottua pelastusta? Eihän Jeesuksen tarvinnut kärsiä turhaan sinun takiasi? Ota vastaan tämä ilmainen pelastuksen lahja – Jeesuksen sovitustyö!

Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.

Read Full Post »

Pietarin jalanjäljissä

Savonlinnan tuomiokirkossa on esitetty jo kahtena pääsiäisenä hyvin koskettava näytelmä Pietari hiilivalkealla. Se käsittelee pääsiäisen tapahtumia Pietarin näkökulmasta. Hän tuntee olevansa kaikessa täysin epäonnistunut, mutta saa Jeesukselta armahduksen. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Viimeisen aterian jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he kaikki tulisivat hylkäämään hänet. Pietari keskeytti Jeesuksen ja sanoi itsevarmasti: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” Siihen Jeesus vastasi: ”Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Pietari uhosi: ”Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä”, ja samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. (Matt. 26:31-35)

Getsemanessa Jeesus joutui kuoleman tuskan valtaan ja halusi opetuslastensa olevan hänen tukenaan: ”… valvokaa minun kanssani.” Mutta miten kävikään? Opetuslapset eivät jaksaneet valvoa. Eikö heillä ollut yhtään sääliä ja myötätuntoa Jeesusta kohtaan? Eivätkö he nähneet, mitä kamppailua Jeesus sisimmässään kävi? Erityisesti Pietarille hän sanoi, että ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani?”

Ylipapin luona, kun Jeesusta tutkittiin, Pietari istui ulkona hiilivalkean äärellä lämmitellen. Siellä olevat muut ihmiset tunnistivat hänet Jeesuksen seuralaiseksi, mutta vannoen ja vakuuttaen Pietari kolmeen kertaan kielsi tuntevansa Jeesuksen. Samassa kukko lauloi – ja Pietari muisti Jeesuksen sanat. Hän meni ulos ja itki katkerasti.

Voiko joku meistä sanoa, että olisi menetellyt Pietarin sijassa toisin? Olisimmeko jaksaneet valvoa, kun meiltä sitä pyydetään? Olisimmeko tunnustautuneet Jeesuksen seuralaisiksi, vaikka se olisi ehkä johtanut hengenvaaraan? Ainakin minun täytyy myöntää olevani vähintään yhtä kurja opetuslapsi kuin Pietari oli. On helpompaa piilottaa uskonsa kuin tunnustaa se.

Voimme Pietarin lailla mennä ulos ja itkeä katkerasti virheitämme. Samalla saamme uskoa, että Jeesus on kaiken vajavaisuutemme jo sovittanut hirvittävällä ristinkuolemallaan. Hän on meidät ikuisen kuoleman vallasta omakseen lunastanut!

Kolmantena päivänä haudalle menneet naiset näkivät enkelin, joka sanoi heille: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'” (Mark 16:6,7)

Huomaatko – enkelillä oli viesti erityisesti Pietarille! Mitkä ovat mahtaneetkaan olla hänen tunteensa tuossa tilanteessa? Hän oli pettänyt Mestarinsa, joten uskaltaisiko hän enää kohdata Jeesusta? Toisaalta Jeesus elää, joten asia on mahdollista vielä selvittää! Niinpä hän ryntäsi toisen opetuslapsen kanssa haudalle todetakseen, että Jeesus ei ollut siellä – Hän oli noussut ylös!

Myöhemmin Jeesus ilmestyi Pietarille Tiberiaanjärven rannalla; mukana oli muitakin opetuslapsia. He olivat kalastamassa, ja kun Pietari näki rannalla Jeesuksen, hän hyppäsi veteen ja kahlasi Jeesuksen luokse niin pian kuin kykeni. Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa hieman eri sanoin, että rakastiko Pietari häntä. Kolme kertaa Pietarin oli nöyrryttävä sanomaan, että ”rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas”.

Vaikka Pietari oli aiemmin Jeesuksen hyljännyt, Herra antoi hänelle suuren tehtävän: ”Ruoki minun lampaitani.” Pietarista tulikin Jerusalemin seurakunnan johtaja. Näin toteutuivat Jeesuksen paljon aikaisemmin lausumat sanat: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari [kallio], ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

Ajatelkaamme Pietarin esimerkkiä: mies, jolla oli heikko luonne, sai olla kalliona, jolle Kristus perusti seurakuntansa. Pyhän Hengen voima muutti hänet vahvaksi ja rohkeaksi, hän saarnasi voimallisesti, levitti evankeliumia ja teki suuria ihmetekoja. Luepa Apostolien teot, niin näet aivan eri miehen kuin mitä evankeliumien sivuilta löytyy!

Hyvä ystävä, jos tunnet itsesi aivan epäonnistuneeksi, tule Jeesuksen luo! Hän ei ole sinua koskaan hylännyt, vaan tahtoo nostaa sinut jälleen. Olet Jumalalle todella tärkeä ja ainutlaatuinen. Hän katsoo sinua poikansa Jeesuksen sovitustyön kautta, ja näkee sinut omana rakkaana lapsenaan. Hän haluaa ja voi käyttää sinua työssään juuri niin vajavaisena kuin oletkin, sillä Hän on sinut luonut.

Saamme joka päivä jättää pahat ajatuksemme, tekomme ja laiminlyöntimme Jeesukselle. Herralle kiitos, että saamme olla armahdettuja syntisiä!

Read Full Post »

Isä, miksi hylkäsit minut?

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. (Ps. 22:1,14,15,17,18)

Onko elämäsi sellaisessa tilanteessa, että vaikka kuinka huudat Jumalan puoleen, taivas vain vaikenee. Kyselet Jumalalta apua elämäsi vaikeuksiin tai päätöksiin, mutta et saa mitään merkkiä – et edes yhtä sanaa ylhäältä. Olosuhteesi on pelkkää kaaosta, eikä Jumala vastaa.

Jeesus huusi ristillä psalmin sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”. Oliko Jumala todella hylännyt rakkaan poikansa?

Kun Jeesus tuskissaan viittasi psalmiin 22, Hän tunsi sen sisällön ja tiesi sen olevan osa Messias-profetiaa – kuvausta Kristuksen ahdistuksesta. Psalmissa kärsivä kääntyy Jumalan puoleen ja saa varmuuden siitä, että Jumala kuitenkin auttaa:

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista – vastaa minulle. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. (Ps. 22:19-24)

Jeesus tiesi, että Jumala on hänen pelastajansa. Niinpä Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46). Jeesus jätti elämänsä parhaisiin mahdollisiin käsiin.

Ahdistettu ystäväni: kun olet Jumalan puoleen huutanut, Hän on sinua kuullut, vaikka ei siltä näyttäisi tai tuntuisikaan. Hän ei sinua hylkää, sillä ”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:17,19). ”… hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps. 102:17).

Read Full Post »

Jeesus elää!

Tätä kirjoitettaessa vietetään kristikunnan tärkeintä juhlaa – pääsiäistä. Toki joulu on tärkeä, sillä sitähän vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Mutta pelkkä Jeesuksen syntymä ja elämä ei olisi toteuttanut Jumalan suunnitelmaa ihmiskunnan hyväksi.

Muistamme kertomuksen Aabrahamista, kuinka Jumala koetteli hänen uskollisuuttaan: Ja hän sanoi: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian  maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon” (1. Moos. 22:2). Varmasti raskain sydämin, mutta kuuliaisena Jumalalle Aabraham totteli. Hän meni vuorelle, rakensi alttarin ja sitoi Iisakin alttarin halkojen päälle. Juuri kun Aabraham oli tarttunut veitseen teurastaakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”…Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi” (1. Moos. 22:12).

Jumala on ihmeellisessä viisaudessaan suunnitellut tuonkin tapahtuman, vaikka se tuntuu hirvittävän julmalta ja epäinhimilliseltä. Mitä ovatkaan olleet Aabrahamin tunteet, kun hän on astellut kohti vuorta rakkaan poikansa kanssa; pojan, jota hän niin hartaasti ja pitkään oli odottanut. Ja mitkä olivat Iisakin tunteet, kun hän huomaa yhtäkkiä olevansa rakkaan isänsä hylkäämänä. Jumala antoi tuon tapahtua, jotta voisimme samaistua ihmisinä ihmisiin ja tuntea ne suuret tunteet, jotka tuohon hetkeen liittyivät.

Jumalan suunnitelma oli, että Hän uhraa kaikkein rakkaimpansa – Jeesuksen – meidän syntiemme sovitukseksi. Jumalan tuska on ollut yhtä todellista kuin Aabrahamin. Samoin Jeesuksen tuska, kun hän huusi ristillä: Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit? (Matt. 27:46)

Jumalan täytyi uhrata poikansa, jotta meillä olisi elämä. Me emme pysty pelastamaan itseämme hyvillä teoillamme, sillä olemme pahuutta täynnä – kaikki ihmiset. Mutta onneksi Jeesuksen Golgatalla maahan vuotaneessa veressä meillä on voitto kuoleman vallasta!

Golgatan veressä voima on,
voima niin siunattu verraton.
Pyhässä veressä Jeesuksen voima on suuri ja ihmeellinen.
Golgatan veressä voima on,
voima niin siunattu verraton.

Veri voi puhdistaa syntisen,
veri voi uudistaa jokaisen.
Pyhässä veressä Jeesuksen voima on suuri ja ihmeellinen.
Veri voi puhdistaa syntisen,
veri voi uudistaa jokaisen.

Väsyneet kulkijat  tulla saa,
sairaat ja heikot hän parantaa.
Pyhässä veressä Jeesuksen,
voima on suuri ja ihmeellinen.
Väsyneet kulkijat tulla saa, sairaat ja heikot Hän parantaa.

Karitsan häihin jo kutsu soi,
Karitsan häät kohta alkaa, voi.
Pyhässä veressä Jeesuksen,
voima on suuri ja ihmeellinen.
Karitsan häihin jo kutsu soi,
Karitsan häät kohta alkaa, voi.

– Sanat: Vilho Rantanen –

Ota tuo Jeesuksen valmis pelastustyö vastaan omalla kohdallasi. Tartu siihen pelastusrenkaaseen, jonka Jumala on meille antanut – tartu Jeesukseen. Kuka ikinä Hänen puoleensa kääntyy, se saa avun. ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni” (Joh. 10:28).

Tässä vielä muutama säe Pro Fiden aina ajankohtaisesta laulusta ”Hän muutti kaiken”:

Kun painoi synnin taakat tuntoani
niin silloin muistin Jeesus yksin voi
anteeksi antaa synnit armossansa
ja johtaa tiellään taivaan valkamaan.

Oi ystävä, nyt anna Jeesukselle
sun elämäsi aivan kokonaan´.
Et löydä maailmasta sielun rauhaa,
sen luona Jeesuksen saat omistaa.

Hän muutti kaiken, Hän muutti kaiken,
mun Jeesukseni muutti mun.
Hän muutti kaiken, Hän muutti kaiken,
mun Jeesukseni muutti mun.

Jeesus kuoli syntimme tähden, mutta kuolemalla ei ollut Häneen lopullista valtaa. Niinpä Jeesus nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Saamme siis iloita: Jeesus elää!

Read Full Post »