Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Paavali’

The Need of Revelation
19.4.2015 by Simon Desjardins, suom. SK

Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil. 3:15).

Samoin kuin ei ole kristillistä elämää ilman meissä sisäisesti asuvaa Henkeä (Room. 8:9), samoin ei voi olla uudistumista ilman jumalallista ilmoitusta (Gal. 1:16). Jumalan Poika täytyy ilmoittaa henkilökohtaisella tasolla, tai muuten kristinusko jää uskonnoksi, kahdesti kuolleeksi, juuriltaan reväistyksi.

Nykyajan taipumus liittää ihmisälyyn sen alalle vieraita kykyjä on jo kostautunut meille jättäen haavoja ja mustelmia ja märkiviä haavaumia. Kuitenkin, kummallista kyllä, suuntaus kukoistaa edelleen ja sitä edistetään hengellisenä vuosisadan kauppana. Näyttää, että sanoja ”ihminen ei voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta” (Joh. 3:27), epäillään yhä enemmän ja tässä me olemme saamassa ”jotakin” tällä puolen ikuisten ovien kuin haastamaan viisaan ymmärryksen.

Niinpä yhä uudelleen ihmisiä tulee seurakuntiimme takaovesta, he viisastuvat seminaareissa ja kohta sen jälkeen heidät pannaan saarnaamaan. Sellaisessa asetelmassa ei ole yllättävää nähdä pyhitettävän epämoraalisia käytäntöjä ”tiedon nimissä” ja opetettavan ”oppineisuuden” nimissä. Mitä pikemmin ymmärrämme evankelisen kekseliäisyytemme rajat, sitä paremmassa asemassa olemme. Yksin jätettynä älymme, niin suuri, kuin se kenties onkin, ei voi lentää kovin korkealle, kun tulee aika ymmärtää hengellinen todellisuus. Itsessään se on tuomittu pysymään maassa kuin siivetön kotka.

Apostolien esimerkki

Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:44). Tämä oli kaikkien apostolien, myös Pietarin, kokemus. Hän tuli Jeesuksen tykö, koska Isä veti häntä; ja Isä veti häntä ilmoittamalla Hänelle iankaikkisen Poikansa. Tämä on syy, miksi Pietari voi sanoa:

”…ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:69).

Pietarin usko ja tieto eivät olleet pelkästään älyllisiä; ne eivät lähteneet ihmisistä, eivätkä olleet ihmisen ponnistelun tulosta. Jeesuksen mukaan ne olivat ylhäältä tulevan valaistumisen tulos, ilmoitus Sydämeltä sydämelle:

”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa’.” (Matt. 16: 16,17)

Nämä jakeet paljastavat selvästi, että Pietarin usko ja tieto Jeesuksen henkilöstä olivat jumalallisen ilmoituksen jälkivaikutuksia. Tämä, eikä mikään muu, on kaiken kristillisen tiedon malli. Kaikki, mikä lähtee muusta lähteestä, karisee tuulessa ja murenee myrskyssä.

Liian kaukana ja liian syvällä

Se, mikä tekee ilmoituksen ehdottoman välttämättömäksi, on se tosiasia, että Jumalan tieto on liian syvää meille hakea. Alusta saakka rajallisuutemme jäävää meidät. Emme ole ainoastaan kykenemättömiä saavuttamaan sitä ja vaikka saisimmekin sen, emme pystyisi säilyttämään sitä. Paavali ilmaisee tämän totuuden kauniisti kirjoittaessaan:

”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room. 11:33)

Tämä on se katkera todellisuus, jonka ihminen kohtaa yrittäessään ymmärtää jumalallista; äärettömyys on ylitettävä, ennen kuin hän voi koskettaa todellisuutta. Ihana uutinen on, että ääretön Henki voi muuntaa käsittämättömän etäisen välittömään nykyisyyteen: Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin” (1. Kor. 2:10). Sen, mikä on meille liian syvää, sen ikuinen Henki tuo ja välittää suoraan sydämeemme. Tässä totuudessa, eikä missään muualla, on toivomme.

Vain Jumala tietää mitä Jumalassa on

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” (1. Kor. 2:11). Tässä ihminen julistetaan kelpaamattomaksi ja täysin kyvyttömäksi hankkimaan tietoa Pyhästä. Kaikki hänen älykkyytensä ja kekseliäisyytensä murskataan tässä jumalallisen mysteerin ikuiseen kallioon. Ilmoitus tai ei mitään; Jumalan lahja tai ihmisen täydellinen tietämättömyys. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Siitä seuraa, että me ihmiset emme voi ymmärtää taivaita ylhäällä, kuten ymmärrämme maan alhaalla. Itse asiassa Paavali menee vielä pidemmälle; hän julistaa, että ”kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki”. Huomaa, että verbi tietää, on preesensissä. Paavali sanoo, ettemme ole ainoastaan kyvyttömiä saavuttamaan jumalallista tietoa ilman Henkeä välittäjänä ja vaikka saisimme sellaista tietoa, emme voisi säilyttää sitä ilman Hänen läsnäoloaan. Toisin sanoen tiedon ilmoittaja on myös välttämätön sen säilyttämiseksi. Vain Hän tietää, mitä Jumalan hengessä on, mikä tarkoittaa, että ilman Häntä ilmoitettu tieto lakkaisi hengittämästä ja tukehtuisi ihmisen rajallisuudessa. Meillä on tieto niin kauan, kuin meillä on Henki.

Alusta loppuun

Tällainen valaistuminen ei ole välttämätön vain kristilliseen elämään pääsemiseksi. Se on ainoa silta, joka päivittäin yhdistää maan taivaaseen. Kun Jeesus sanoo: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4), niin Hän viittaa tähän tiedon jakamiseen, johon liittyy vastaava usko. Huomaa, että Jeesuksen käyttämä verbi ”lähtee” on preesensissä. Tuhansia vuosia sitten puhutut sanat – kirjoitetut Raamattuun – voivat täyttää vain päämme. Mutta kun Jumala uudelleen pukee ne sanoiksi, niistä tulee ”henki ja elämä” (Joh. 6:63).

Ilman tätä siirtymistä potentiaalisuudesta todellisuuteen, ne voisivat jäädä riisutuksi kaikesta ilmoituksen voimasta. Näin ollen törmäämme kysymykseen: Kuulemmeko Jumalan äänen?

Tykkään, kuinka Young’s Literal Translation kääntää jakeen Room. 10:17: ”So then the faith is by a report, and the report through a saying of God.” (Raamattu Kansalle: Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.). Ellei Jumala puhu, niin mikään ei saavuta sydäntä, vaikka kuinka paljon lukisi. Daavid ymmärsi sen hyvin:Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet” (Ps. 28:1). (Englantilaiset käännökset eivät puhu haudasta, vaan käyttävät vielä pahempaa sanaa pit = kuilu, helvetti. Suom. Huom.)

Johtopäätös

Ihmisten sanat voivat tuottaa vain älyllistä tietoa ja älyllistä uskoa ja toisinaan niin saatu tieto on valitettavasti epäpätevää so. ei totuudenmukaista. Ellei Jumalan voitelu ole läsnä, mitään ikuista ei voida saavuttaa. Samoin ihmisen ponnistus voi saavuttaa vain vuoren huipun, ei koskaan taivaita sen yläpuolella. Sinne päästäksemme tarvitsemme Jumalan armollisen kommunikaation. Vasta silloin saamme sellaisen tiedon, että se pystyy tuottamaan Herran pelkoa ja vanhurskauden hedelmää. Ja näin saatu tieto esiintyy aina yhtä aikaa vastaavan uskon kanssa ja samassa suhteessa.

Väite, että omistaa suuren uskon ja vähän tietoa, on mielettömyys, joka on vallannut, valitettavasti, monien laumasieluisten ihmisten (sheeple) mielet (ks. postini Tieto ja usko, 11.3.2015). Totuus on kuitenkin horjumaton: Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat” (Ps. 9:10). Ja mitä enemmän he tuntevat sitä, sitä enemmän he luottavat Häneen. Ei ole mitään oikotietä. Ilman ylhäältä tulevaa tietoa ei alhaalla voi olla pelastavaa uskoa.

Read Full Post »

Smyrna and the Case for Premillennialism
By Jonathan Brentner 22.7.2018, suom. SK

Uskon, että Smyrnan seurakunnan historia vahvistaa Ilmestyskirjan futuristisen tulkinnan. Tarkoitan sillä, että luvut 4–22 ovat edelleen tulevaisuutta, eivätkä merkitykseltään historiallisia eivätkä vertauskuvallisia.

Salli minun selventää: se, mitä uskon tempauksesta, ahdistuksesta ja Hänen hallinnastaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana, perustuu Raamattuun

Kuitenkin, koska näitä käsityksiä vastaan niin usein hyökätään kirkkohistoriaan perustuen, niin haluan viedä sinut uudelle kirkkohistorialliselle matkalle tässä ja seuraavissa posteissa. Aloitan Smyrnan seurakunnasta.

Voin jo nähdä monien teistä katselevan kattoon pelkästä historian mainitsemisesta, vaikka toiset ovatkin innokkaita pääsemään alkuun. Yritän tehdä tämän niin kiinnostavaksi ja kivuttomaksi kuin mahdollista.

Ilmestyskirja lähetettiin Smyrnaan

Johanneksen kautta Herra osoitti Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan ”enkeleille” eli sanansaattajille (ks. luvut 2 ja 3). Smyrna oli järjestyksessä toinen seurakunta, jolle Herra nimenomaisesti puhui.

Kuten useimmat tiedätte, apostoli Johannes kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan ollessaan karkotettuna Patmos-saarella. Kuvittele vanhaa miestä, jolla on pitkä harmaa tukka ja suttuinen parta kirjoittamassa kirjakäärölle näkemäänsä ja kuulemaansa.

Saatuaan Ilmestyskirjan valmiiksi Johannes odotti laivaa, että se tulisi ja veisi käärön takaisin Efeson satamaan. Useiden vuosien aikana kirja matkasi Efeson seurakunnasta kaikkiin Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 mainittuihin paikkoihin. Toinen pysähdys mitä todennäköisimmin oli seurakunta Smyrnan kaupungissa Efesosta pohjoiseen.

Tässä vaiheessa ehkä kysyt: ”Mitä se todistaa?” Itsessään se ei todista mitään. Tiedämme kuitenkin kaksi miestä, jotka aika todennäköisesti ovat lukeneet kirjaa siellä oleville uskoville – ja me tiedämme, mitä he uskoivat tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Smyrnan seurakunnan johtajat

Polykarpus oli piispa, eli johtava pastori Smyrnassa silloin, kun Ilmestyskirja saapui kaupunkiin. Polykarpus, suuri uskon mies, joitakin vuosia myöhemmin poltettaisiin roviolla, koska julisti rohkeasti rakkauttaan Jeesukseen.

Polykarpus oli Johanneksen opetuslapsi. Apostoli nimitti hänet myöhemmin johtavaan asemaansa Smyrnassa. Tiedämme UT:n perusteella paljon Paavalin ja Timoteuksen välisestä kasvattajan ja opetuslapsen suhteesta. Johanneksella ja Polykarpuksella oli samanlainen suhde.

Toinen avainhenkilö seurakunnassa kirjeen saapuessa oli Papias. Tämä nuori mies kuunteli apostoli Johanneksen opetusta ainakin yhden kerran, mutta Polykarpus oli se, joka koulutti Papiasta uskossa. Koska Papias oli Polykarpuksen opetuslapsi Ilmestyskirjan saapuessa Smyrnaan, niin ei ole kaukaa haettua olettaa, että Papias osallistui sen lukemiseen.

Meille ei ole jäänyt yhtään kirjoitusta suoraan Papiakselta, mutta varhainen kirkkohistorioitsija Eusebius (263–339 jKr.) lainasi Papiakselta tämän: ”On oleva tuhatvuotinen valtakunta kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen, kun Kristuksen henkilökohtainen hallitus perustetaan maan päälle.”[i]

Papias uskoi tulevaan Herran paluuseen perustamaan maan päälle kirjaimellisen tuhatvuotisen Jeesuksen hallituksen, joka alkaisi kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen. Papiaksen tuhatvuotista valtakuntaa koskeva todistus vastaa kirjaimellista ja futuristista kohdan Ilm. 20:1-6 tulkintaa.

Eusebius, joka itse ei uskonut samoin kuin Papias, valitti usein Papiaksen palavaa uskoa Kristuksen tulevaan maanpäälliseen hallitukseen.

Polykarpus ei kirjoituksissaan mennyt yksityiskohtiin koskien käsityksiään tuhatvuotisesta valtakunnasta. Hän kuitenkin esitti muutamia kysymyksiä kirjoittamassaan kirjassa nimeltä Polykarpuksen kirje filippiläisille, joka osoittaa uskoa kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan. Hän kirjoittaa näin: ”Mutta ketkä meistä ovat tietämättömiä Herran tuomiosta? Emmekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman, kuten Paavali opettaa.”[ii] Tässä Polykarpus lainaa jakeesta 1. Kor. 6:2, jossa Paavali viittaa tulevaan aikaan, jolloin me uskovina hallitsemme Jeesuksen kanssa.

Myös perustuen hänen kahden tunnetuimman oppilaansa käsityksiin, on turvallista olettaa, että Polykarpus omaksui premillenniaalisen kannan.

Eusebius kuvaili Papiasta tulevan tuhatvuotisen valtakunnan palavana kannattajana. Ireneuksen, Polykarpuksen parhaan oppilaan kirjoituksista, näkyy myös luja usko kirjaimelliseen koko Ilmestyskirjan tulkintaan.

Jos Johannes tarkoitti, että hänen kirjansa on joko historiallinen tai vertauskuvallinen koskien taistelua seurakunnan ja maailmassa olevan pahuuden välillä, niin hän epäonnistui. Ne, jotka parhaiten tunsivat apostolin ja hänen opetuksensa, pitivät hänen kirjaansa ennustuksena tulevaisuudesta ja he olivat Ilmestyskirjan lukujen 2–3 eniten vainotusta seurakunnasta.

Ireneuksen todistus

Ireneus kasvoi Smyrnan seurakunnassa ja myöhemmin hänestä tuli Lyonin piispa Ranskassa. Vuonna 180 hän kirjoitti myös kirjan nimeltä Harhaoppeja vastaan, jossa torjui gnostilaisuuden harhoja. Tästä kirjasta löydämme myös hänen käsityksiään koskien ahdistusta ja Jeesuksen paluuta.

Kirjassaan Harhaoppeja vastaan Ireneus kuvailee antikristuksen tulevaa kauhun hallintoa, Jeesuksen paluuta pilvissä ja Hänen valtakuntansa perustamista, näitä kaikkia tulevina tapahtumina. Vaikka Jerusalemin temppeli hävitettiin 110 vuotta ennemmin kuin Ireneus kirjoitti kirjansa, hän siitä huolimatta kuvailee antikristusta, joka saastuttaa temppelin ahdistuksen puolivälissä, aivan kuten profeetta Daniel ja Jeesus ennustivat (ks. Dan. 9:27 ja Matt. 24:15).[iii]

Osan 5 luvussa 30 kirjassa Harhaoppeja vastaan Ireneus kirjoittaa ahdistuksesta, antikristuksen hallinnosta ja siihen sisältyvästä luvun 666 käyttämisestä sekä siitä, että Herra tuhoaa antikristuksen tulemuksessaan. Hän puhuu myös Jeesuksesta, joka ”tuo vanhurskaille valtakunnan ajan”. Hän viittaa kaikkiin näihin tapahtumiin tulevaisuudessa tapahtuvina. Hän näki Johanneksen kuvauksen ahdistuksesta profetiana.

Ireneuksen futuristinen Ilmestyskirjan tulkinta puhuu selvää kieltä. Hän pystyi tietämään, kuinka alkuseurakunta arvioi Ilmestyskirjaa johtuen yhteydestään Smyrnan seurakuntaan, läheisyydestään rakastettuun apostoli Johannekseen Polykarpuksen ja Papiaksen kautta ja koska oli aikansa huomattava teologi.

Jos Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan allegoriana seurakunnan ensimmäisen vuosisadan taistelusta pahaa ja monia sortajiaan vastaan, kuten monet amillennialistit väittävät, niin on hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta, että tämä näkemys olisi muuttunut futuristiseksi niin lyhyessä ajassa. Kuinka vain muutamassa vuosikymmenessä Ilmestyskirjan lukujen 4–19 vertauskuvallisesta taistelusta tulee kirjaimellinen ja tuleva ahdistus, jossa on todellinen antikristus?

Ireneus kasvoi seurakunnassa, joka sai toisena lukea Ilmestyskirjan ja sai ohjausta uskossa apostoli Johanneksen arvostetuimmalta oppilaalta. Silti kirjoittaessaan vuonna 180 hän piti sekä Ilm. 4–19 lukujen kuvailemaa ahdistusta että Jeesuksen tulemusta tulevina tapahtumina.

Tuleeko meidän uskoa, että Ireneus piti Ilmestyskirjan tapahtumia tulevaisuutena, jos ne olivat jo tapahtuneet, kuten jotkut tänä päivänä väittävät? Kuinka se olisi voinut olla edes kaukaisesti mahdollista, kun ottaa huomioon hänen läheiset suhteensa Smyrnaan ja Polykarpukseen, joka oli Johanneksen oppilas?

Sitä paitsi, jos Smyrna, yksi aikansa eniten vainotuista seurakunnista, ei pitänyt Ilmestyskirjan lukuja 4–22 vertauskuvallisina taistelustaan pahaa vastaan, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin?

Jos Johanneksen tarkoitus oli vertauskuvallinen, niin eikö hänen olisi pitänyt varmistaa, että nuo eniten kärsivät ymmärsivät sen siten, varsinkin seurakunnassa, jonka hän tunsi niin hyvin?

Smyrnan pyhien osalta kaikki todisteet ovat profeetallisen näkökannan puolella, mitä tulee Ilmestyskirjan lukuihin 4–22. Uskon, että siihen on poikkeuksellisen vahvat todisteet.

Jonathan C. Brentner

Jonathanbrentner@yahoo.com

https://jonathanbrentner.com/

[i] Eusebius, “Ecclesiastical History,” Ante-Nicene Library, (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1987) Vol 3, p.39

[ii] Polycarp, “The Epistle of Polycarp to the Philippians,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 35

[iii] Irenaeus, “Against Heresies,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 560

 

Read Full Post »

Is God with you?
By Simon Desjardins, 13.4.2018, suom SK

Kysymykseen: Onko Jumala kanssasi, useimmat evankelikaalit vastaisivat: ”Tietysti Jumala on minun kanssani! Minähän olen kristitty.” Mutta samaistuuko Jumala sinuun siinä määrin, että se näkyy? Voivatko ihmiset nähdä ja tietää, että Jumala on kanssasi? Tämä on se kysymys, jota lyhyesti pohdimme tässä postissa.

Saul ja Daavid

”Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä. Niin Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies.” (1. Sam. 18:28, 29).

Mitä Saul näki Daavidissa, joka herätti hänen tietoisuutensa Jumalan läsnäolosta? Hän näki muun muassa, että Jumalan varjelus näkyi Daavidin elämässä. Kaikki, mitä hän yritti tehdä vahingoittaakseen Daavidia, päättyi turhautumiseen, koska Jumala kertoi kaiken Daavidille etukäteen.

Toinen seikka, jonka Saul havaitsi, oli, että Daavid menestyi jatkuvasti epäsuotuisista olosuhteista huolimatta. Riippumatta, mitä joutui kohtaamaan, hän edistyi, sillä hän oli päättänyt vaeltaa Herran pelossa. Sen lisäksi Saul havaitsi miehen, joka kieltäytyi kostamasta itse, nuoren miehen, joka oli oppinut, että kosto kuuluu Jumalalle. Kenties tämä Daavidin elämän puoli oli tärkein syy, että kuningas niin pelkäsi häntä. Hän saattoi ymmärtää nuoren muusikon löytäneen suosion Jumalan silmissä. Hän oli siunattu ja Jumalan huolenpito ja varjelus olivat hänen kanssansa.

Sitten Saul saattoi nähdä Daavidissa myös Jumalan sydämen. Esimerkki siitä ilmenee kysymyksessä, jonka Daavid esitti Saulin kuoltua: ”Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?” (2. Sam. 9:3). Kaiken sen jälkeen, mitä Saul oli hänelle aiheuttanut, Daavid halusi siunata hänen jälkeläisiään. Hän halusi osoittaa heille, ei pelkästään ihmisen ystävällisyyttä, vaan Jumalan.

Entä minä?

Kuinka minä pärjään vertailussa? Kun ihmiset katsovat minua, niin näkevätkö he Jumalan tapoja vai ihmisten? Osoitanko Jumalan teitä, vai ihmisten? Kostanko itse, vai jätänkö sen Jumalan käsiin? Olenko pahastunut vai armollinen? Siunaanko niitä, jotka kiroavat minua, vai maksanko pahan pahalla? Vastaukseni näihin kysymyksiin ovat hyvin merkittäviä. Ne itseasiassa vastaavat ensimmäiseen kysymykseen, joka kuuluu: Onko Jumala samaistunut minuun niin, että se näkyy?

Ei riitä, että sanoo olevansa evankelinen tai kristitty. Jumala tahtoo ilmaista oman elämänsä meidän kauttamme.

Apostoli Paavali

Pakanain apostoli oli myös mies, jossa Jumalan elämä ilmeni. Hän kirjoittaa näin:

”Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.” (2. Kor. 4:10,11)

Tässä on ehdot jokaiselle, joka haluaa, että Jumalan elämä ilmenee hänen ruumiissaan, eli hänen lihassaan. Joskus kuulemme: ”Minulla on Jeesus sydämessäni.” Se ei kuitenkaan riitä. Jumala haluaa konkretisoitua lihassamme, tässä osassamme meitä, jota ihmiset voivat katsella, koskettaa ja kuulla, kun toimimme, reagoimme ja vaikutamme.

Joosef

”Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.” (1. Moos. 39:2,3)

Joten tässä meillä jälleen on mies, joka näki jotakin epätavallista. Hän näki, että Jumala oli ihmisen kanssa. Joosefin ollessa lähellä Jumalan läsnäolo oli havaittavissa. Hän, kuten Daavid hänen jälkeensä, menestyi kaikessa, mitä teki.

”Eikä vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.” (1. Moos. 39:23).

Olosuhteet eivätkä ihmiset voineet kaataa Joosefia.  Vankilassakin hän menestyi. Emme nyt puhu tässä pelkästään aineellisesta menestymisestä. Puhumme menestymisestä Jumalan teillä, Hänen suosiossaan ja luottamisessa Häneen. Sama on totta Paavalin ja Silaan kohdalla. Vankilassakin he menestyivät.

Iisak

Ennen Joosefia meillä on Iisak: ”Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana. Mutta Iisak sanoi heille: ‘Minkätähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamieliset ja karkoititte minut luotanne?’ He vastasivat: ‘Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi.’” (1. Moos. 26: 26–28).

Iisakin elämä ei jättänyt tilaa epäilyksille. Abimelek, Ahusat ja Piikol olivat varmoja siitä, että Jumala oli hänen kanssansa, sillä hän oli elävä osoitus Jumalan siunauksista. Hänessä näkyi todistus Jumalan huolenpidosta ja uskollisuudesta. Voivatko ihmiset sanoa minulle: ”Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi”?

Entä Aabraham? Samat Abimelek ka Piikol sanoivat hänelle:Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet” (1. Moos. 21:22).

Haaste

Kaikki nämä miehet ja monet muut säteilivät Jumalan kunniaa. Mikä oli heidän vastuunsa, siitä on tullut meidän vastuumme. Armo, joka oli heidän päällänsä, voi olla meidän päällämme ja ehkä vielä suuremmassa määrin.

Veljet! Kantakaamme ruumiissamme Herran Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä voisi ilmetä ruumiissamme. Ja olkaamme me, jotka elämme, alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä voisi ilmetä kuolevaisessa lihassamme. Tämä, ei paljon muuta, on kutsumuksemme ydin.

Read Full Post »

Stop the Vicious Attacks on Billy Graham
4.3.2018 by Geri Ungurean, suom. SK

I have absolutely had it. (Minulle riittää).

Tämä artikkeli ei tule olemaan täynnä niiden tosiasioiden kiistämisiä, joita esitetään häijyissä hyökkäyksissä Billy Graham’in elämää kohtaan, vaan sen sijaan haluan, että lukija näkisi muiden suurten Jumalan miesten elämää. Minulla on jatkuvasti päässäni kuva kristityistä kivet kädessä kivittääkseen Billy Graham’in muistoa, miehen, joka kuitenkin käytti elämänsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kertomiseen.

Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella monia teologeja kautta historian ja jopa Raamatussa. Toivon voivani osoittaa lukijalle, että me kaikki jotka kuulumme Herralle Jeesukselle Kristukselle, olemme inhimillisiä, joilla on heikkouksia ja vikoja, jotka johtuvat siitä, että olemme tässä syntisessä lihan ruumiissa.

Kuningas Daavid

Jos joskus on ollut mies, joka rikkoi joka ainoan Jumalan käskyn, niin se varmasti oli Daavid. Ja silti Jumala sanoi Daavidista: ”Oman sydämeni mukainen mies.” Alkaen hänen suuresta haureuden synnistään Batseban kanssa ja sitten tämän aviomiehen murhan järjestämisestä taistelun etulinjassa Daavidin suuret synnit paljastettiin hänelle itselleen ja myös jokaiselle, joka lukee Jumalan Sanaa. Silti kuningas Daavidin elämä innoittaa meitä rakastamaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Tämä voi kuulostaa tekopyhältä, mutta se ei todellakaan ole sitä.

Katkelmia sivustolta gotquestions.org:

Tehtyään syntiä Daavid todella katui. Daavidin synti Batseban kanssa on kerrottu kohdassa 2. Sam. 11:2–5. Mahtavat lankeavat pahasti ja Daavidin lankeemukseen sisältyi aviorikos, valhe ja murha. Hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja hän myöntää sen kohdassa 2. Sam. 12:13: Niin Daavid sanoi Naatanille: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan”. Naatan sanoi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.Syntimme myöntäminen ja anteeksipyytäminen ovat kuitenkin vasta puolet yhtälöstä. Toinen puoli on katumus ja Daavid myös katui. Psalmi 51 on Daavidin katumusrukous Jumalalle: Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. (Ps. 51:1–2).

Yhteenvetona, Daavid oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, koska osoitti uskoaan ja oli sitoutunut seuraamaan Herraa. Hänen uskoaan kyllä koeteltiin suuresti ja hän töppäili välillä, mutta tehtyään syntiä hän etsi ja sai Herran anteeksiantamuksen.

Apostoli Paavali

Uskon, että Herra on sallinut voideltujensa taistelut ja synnit auttamaan meitä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Kun luemme apostoli Paavalista, niin tiedämme, että hän kamppaili jonkin sellaisen kanssa, jota sanoi ”pistimeksi lihassa”. Tiedämmekö tarkalleen, mikä tämä pistin Jumalan palvelijan lihassa oli? Voimme vain spekuloida sillä. Lue, mitä Paavali sanoi kamppailuistaan:

Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room. 7:13-20).

Apostoli Pietari

Kuinka rakastammekaan Pietaria, kun pääsemme tuntemaan häntä lukemalla evankeliumeja! Kuinka selvää meille onkaan, että tämä mies, joka ihaili Herraamme Jeesusta, oli taipuvainen sanomaan mitä hirveimpiä asioita. Ne on kaikki tallennettu Jumalan Sanassa meille nähtäväksi.

Ja julistettuaan Herralleen, ettei koskaan hylkäisi Häntä, Jeesus sanoo Pietarille, että ennen kuin kukko laulaa kolmesti, Pietari kieltää Hänet kolmesti. En osaa kuvitella sitä tuskaa Pietarin sydämessä, kun hän tajuaa tehneensä juuri kuten Herra oli sanonut:

Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”  Hän sanoi: ”En ole”. (Joh. 18:15-17).

Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?”  Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. (Joh. 18: 25-27).

Jumalan Sanassa on niin monia muita esimerkkejä, jotka osoittavat selvästi miesten ja naisten heikkouden – ja kuinka, huolimatta heidän synnistään, Jumala käyttää heitä niin mahtavasti kunniakseen.

Tarkastelkaamme Herramme palvelijoita myöhempinä aikoina:

Martti Luther

Tämän miehen, joka tunnetaan yhtenä suuren uskonpuhdistuksen isistä, elämässä on varmasti hyvin synkkiä kausia. Monet uskovat tietävät kyllä Lutherin suurista synneistä – monet eivät. Kirjoitin artikkelin, joka sivusi myös Lutherin antisemitismiä. Sen voi lukea täällä: Can you Love the Lord Jesus Christ, Yet Despise His People?

Viimeisinä vuosinaan Luther kirjoitti saarnan otsikolla ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Tämä halventava ja suorastaan häijy saarna sai aikaan, että lukemattomia synagoogia poltettiin ja yli 2000 juutalaista murhattiin yhdessä yössä.

Hitler rakasti Martti Lutheria ja toi mukanaan em. saarnan jokaiseen SS:n kokoukseen.

Olen pahoillani, jos olen järkyttänyt niitä, jotka eivät tienneet Lutherin tästä puolesta. Itse juutalaisena tunnustan teille, että kun luin tästä saarnasta, olin kauhistunut ja vähään aikaan en halunnut nähdä ainuttakaan lainausta Lutherilta.

Eräänä päivänä sisar Kristuksessa puhui minulle sanoja, jotka muuttivat sydämeni. Hän kertoi minulle, että Luther oli vain ”ihminen” ja siksi ei täydellinen. Hän muistutti minua Lutherin rohkeudesta, kun hän kirjoitti 95 teesiä ja naulasi ne katolisen kirkon oveen. Hän pyrki osoittamaan katolisuuden johdolle, että Sana puhui selvästi pelastumisesta armosta uskon, EIKÄ tekojen kautta. Olen niin kiitollinen, että Herra lähetti tämän sisaren auttamaan minua näkemään Lutherin ”ihmisenä” eikä kyvyttömänä tekemään suuria syntejä.

Jean Calvin

Toisen suuren uskonpuhdistuksen isän kerrotaan sanoneen:

”Heidän [juutalaisten] kelvoton ja taipumaton jäykkäniskaisuutensa ansaitsee, että heitä ahdistetaan loputtomasti ja määrättömästi ja että he kuolevat kurjuudessaan kenenkään säälimättä.” – Jean Calvin.

Voisin kirjoittaa niin monista ”suurista” uskon miehistä ja järkyttää teitä lainauksilla ja teoilla kansaani kohtaan, mutta luulen, että tässä artikkelissa esitetyt riittävät siihen, että se, mitä haluan sanoa, menee perille.

Billy Graham

Isäni kasvoi ortodoksijuutalaisessa perheessä Bostonissa. Jossakin elämänsä vaiheessa joku kertoi isälleni sen suurimman kertomuksen, mitä koskaan on kerrottu. En tiedä onko tämä totta, mutta niille sanoille, joita isäni puhui meille kasvaessamme – sanoille Yeshua’sta – ei ole muuta selitystä. Näin jälkikäteen ajatellen, isäni oli etsinyt totuutta Jeesuksesta monia vuosia.

Ikääntyessään isäni alkoi katsella Billy Grahamin ristiretkiä paljolti ”sekulaarijuutalaisen” äitini harmiksi. Hän sanoi, että isäni täytyy olla menettämässä järkensä! Isä ei koskaan halunnut jättää näkemättä Graham’ia, kun hän esiintyi TV:ssä.

Tiedän täysin varmasti, että vuosien mittaan Billy Graham kylvi niin monta siementä isäni sydämeen. Herra antoi minulle autuaan etuoikeuden johtaa isäni rukouksessa Vapahtajamme tykö hänen kuolemansa iltana.

Näen hänet taivaassa – Halleluja!

Veljet ja sisaret Kristuksessa! – on YKSI täydellinen ja se on meidän Lunastajamme – Pelastajamme Herra Jeesus Kristus. Kiusattuna kaikessa kuten mekin Hän ei tehnyt mitään syntiä. Hän on Jumala.

PYYDÄN, pankaa kivet pois. Pyydän, nähkää Graham’in elämä samasta näkökulmasta, kuin kuka tahansa muu Jumalamme palvelija. Ymmärtäkää, että kun halvennatte Billy Grahamin elämäntyötä, te vahingoitatte Kristuksen ruumista ja jopa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.

Te viette maailman katseen pois Herrasta ja vielä enemmän: te raahaatte itse Herraa mudassa.

Rukoilen, että tämä artikkeli avaisi ainakin muutamien silmät, jotka ovat sitoutuneet ja päättäneet häväistä suuren palvelijan – Jumalan voiteleman miehen – nimeä, jonka elämäntehtävä oli tuoda ihmisiä ristin luo ja saada heidät luovuttamaan elämänsä ja vastaanottamaan Kristuksen täytetty työ ja pelastuakseen.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

Suomentajan kommentti:

Billy Grahamin kivittäjien kannattaa tarkistaa motiivinsa, mutta häntäkään koskevia tosiasioita ei pidä salailla. Billy Grahamista on tehty kristikunnan Sacred Cow (Pyhä Lehmä), jota asemaa tosiasiat horjuttavat, mikä on vain hyvä. Ne eivät kuitenkaan horjuta Kristuksen asemaa – päinvastoin.

 

Read Full Post »