Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘paavi’

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!


Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 2
By Jackie Alnor 6.2.2017, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 1.

Kirkko valtion yläpuolelle

Presidentti Trump on amerikkalainen patriootti. Hänen iskulauseensa ”Tehdään Amerikka jälleen suureksi” saa globalistit kavahtamaan. Hänen ohjelmansa asettaa Amerikka ensimmäiseksi raivostuttaa sosialisteja poliittisessa vasemmistossa. Milloinkaan Amerikan historiassa ei ole ollut näin järjetöntä ylipäällikön vastustusta. Uusi Maailmanjärjestys (UMJ) ja sen liittolaiset vihaavat Donald Trump’ia ja ovat käyttäneet miljoonia hänen vihollistensa rahoittamiseen luomaan kaaosta kaduilla. UMJ on valmis menemään vaikka miten pitkälle saadakseen Trump’in pois pelistä.

Presidentti on hyvin tietoinen YK:n globalistisesta agendasta ja vastustaa Amerikan, Israelin ja länsimaiden vastaisia vasemmistolaisia salaliittoja. Ne, jotka UMJ on ohjelmoinut, vastustavat Trump’in pyrkimyksiä suojella tämän maan itsenäisyyttä, kulttuuria ja rajoja. Hän ei ole heidän valvonnassaan, kuten hänen edeltäjänsä olivat.

Se, mitä Trump ei tajua, on, että hän on asettunut kilpailemaan yhden maailman agendan kanssa. Eräs laulu 80-luvulta sanoo sen näin: ”Jokainen haluaa hallita maailmaa.”

Raamatun profetia ennustaa, että nousee globaali uskonnollinen systeemi, joka ratsastaa poliittisella maailmanhallituksella (Ilm. 17). Häntä personoi hengellinen huora nimeltä ”Porttojen Äiti”. Hän tekee yhteistyötä antikristuksen kanssa, joka kääntyy häntä vastaan ja ”polttaa hänet tulessa” (jae 16), Nämä kaksi kilpailevaa maailmansysteemiä ovat nyt kehittymässä ja lopulta tulevat yhdistymään. Tuo aika on nyt hyvin lähellä.

Tarkastelkaamme eri ”kristillisten” instituutioiden, joilla on globaalit haaveet ja jotka näkevät Trump’in omana ritarinaan kiiltävässä haarniskassa, visioimia päämääriä.

Roomalaiskatolisen kirkon kohtalo

Vanhin ryhmä, joka laitosti kristinuskon keinoksi valvoa ihmisiä, on tietysti roomalaiskatolinen kirkko (RKK). On hyvin dokumentoitu, että tämä megaliitti sai alkunsa, kun keisari Konstantinus neljännellä vuosisadalla julisti kristinuskon valtionuskonnoksi. Rooman piispa siksi päätteli olevansa ylempi kuin piispat muissa muinaisissa kaupungeissa. Hän otti keisarin arvonimen Pontifex Maximus (Rooman keisareilta otettu arvonimi, joka tarkoittaa ”suurin sillan rakentaja”) ja julisti itsensä maan kuninkaiden hengelliseksi johtajaksi. Kaikkien piispojen oli oltava alamaisia yhdelle kasan päällä, joka tunnettiin paavina eli ”Kristuksen Sijaisena” (Vicar of Christ). Myöhemmin, kun ihmisten perinteet kehittyivät, päätettiin, että hän on erehtymätön ja ainoa Kristuksen edustaja maan päällä.

Alusta saakka RKK:lla oli globaaleja haaveita. Euroopan, joka silloin tunnettiin ”Pyhänä Rooman Valtakuntana”, maalliset hallitsijat eivät voineet hallita ilman paavin siunausta (ajattele vain kuningas Henry VIII:n tarinaa). Arvovaltansa lisäämiseksi he alkoivat sovittaa paikallisia pakanallisia juhlia ja komeutta lisäten niihin ”kristillisiä” merkityksiä tekemään ne omikseen. Tämä tietysti johti kaikkien niiden kristittyjen vainoon, jotka eivät halunneet tunnustaa paavien valtaa. He myös kantoivat miekkaa (ja kidutusvälineitä) kuten Konstantinuksen näyssä rististä, ”Tässä merkissä voitat”, mikä oikeutti vuosisatoja kestäneet ristiretket ja inkvisition.

Protestanttinen uskonpuhdistus 16. vuosisadalla löi hampaat suusta Rooman pedolta sallien kilpailevien kristillisten laitosten nousta ensin Englannissa, sitten Saksassa ja muualla. Ja niin kilpailu maallikoiden uskollisuudesta ja anneista levisi muidenkin keskuudessa, jotka käyttävät papinkaapua ja piispanhiippaa nokkimisjärjestyksensä osoitukseksi.

Tämän päivän RKK on riisuttu vallastaan kuninkaisiin, vaikka jos saisi tilaisuuden, se ottaisi sen kaiken takaisin.

Harvat tiedostavat, että RKK:lla on eskatologia, lopunaikojen odotus. He eivät saaneet näkyänsä tulevista tapahtumista Raamatusta, vaan ”pyhimyksiltä”, mystikoilta ja ilmestyksistä vuosisatojen saatossa. Magisteriumin ratifioimat näyt muodostivat ”tiedon” rungon ja menivät Raamatun profetioiden edelle. Itse asiassa Raamatun sanat väännettiin sopimaan näihin outoihin riivaajien oppeihin ja vahvistamaan ne. Ja kuten muissakin Raamatun ulkopuolisissa ennustuksissa tarkat päivämäärät ovat tulleet ja menneet todistaen niiden olevan vääriä profetioita, mutta se ei ole estänyt ”uskovaisia” luottamasta niihin.

Yksi kuuluisimmista ja luotetuimmista lopunajan näkijöistä on Don Bosco (1815-1888) – joka rakensi näylle ”Kolmen päivän pimeydestä”, jota monet katoliset pyhimykset ovat ennustaneet, kuten stigmaatikko Padre Pio. Wikipediassa on jopa artikkeli hänen näystään:

”Autuas Anna Maria Taigi (1769–1837) on tunnetuin Kolmen Päivän Pimeyden näkijä ja kuvailee tapahtumaa näin: ‘Koko maan ylle tulee synkkä pimeys, jota kestää kolme päivää ja kolme yötä. Mitään ei voida nähdä ja ilma on täynnä ruttoa, joka vaatii pääasiassa, mutta ei pelkästään, uskonnon vihollisia. Tämän pimeyden aikana on mahdotonta käyttää mitään ihmistekoista valaistusta, paitsi siunattuja kynttilöitä. Se, joka uteliaisuudesta avaa ikkunansa, tai lähtee kotoaan, kaatuu kuolleena siihen paikkaan. Näiden kolmen päivän aikana ihmisten pitäisi pysyä kodeissaan, rukoilla rukousnauhalla ja kerjätä Jumalalta armoa. Kaikki kirkon viholliset, tutut ja tuntemattomat yli koko maanpiirin, tuhoutuvat tuon yleisen pimeyden aikana lukuun ottamatta muutamia, jotka Jumala pian käännyttää. Ilma on oleva demonien saastuttama, jotka ilmestyvät kaikenlaisissa hirveissä muodoissa.’”

(Tämän ennustuksen jälkeen monet katoliset eskatologit tulkitsevat kolmen päivän pimeyden pitemmäksi ajanjaksoksi, mahdollisesti kolmen vuoden jaksoksi tulevan Antikristuksen hallinnon aikana.)

Pyhän Don Bosco’n kuuluisa näky sotalaivoista merellä ja paavista yhden laivan ruorissa yrittämässä paeta vihollislaivoja ohjaa sitä kohti kahden pylvään keskustaa. Eräs katolinen verkkosivusto yhdistää tämän lainauksen hänen näkyynsä toukokuun 30. päivänä 1862:

”Murtautuen kaiken vastarinnan läpi uusi paavi ohjaa laivaansa turvallisesti kahden pylvään väliin ja kiinnittää sen kahteen pylvääseen; ensin yhteen, jonka päässä on ehtoollisleipä ja sitten toiseen jonka päässä on Neitsyen patsas. Tässä vaiheessa tapahtuu jotakin odottamatonta. Vihollislaivat menevät paniikkiin ja hajaantuvat, törmäten ja upottaen toisensa… Monet muut, jotka olivat peläten pysyneet kaukana taistelusta seisovat paikoillaan varovasti odottaen, kunnes haaksirikkoutuneet vihollislaivat katoavat aaltojen alle. Sitten ne myös etenevät kohti kahta pylvästä. Suuri tyyneys peittää nyt meren. Hyvin vakavat koetukset odottavat kirkkoa. Se, mitä olemme tähän mennessä kärsineet, on tuskin mitään verrattuna tulevaan. Kirkon vihollisia symbolisoivat laivat, jotka tekevät kaikkensa upottaakseen lippulaivan. Vain kaksi asiaa voi pelastaa meidät niin vakavalla hetkellä: omistautuminen Marialle ja säännöllinen ehtoollinen.” (Lähde)

Kirje Boscolta paaville antoi profetian koskien aikaisempaa näkyä ja nuhdellen paavia ja Magisteriumia heidän välinpitämättömyydestään. ”Nämä asiat tulevat vääjäämättä tapahtumaan, kaikki peräkkäin”, Bosco kirjoitti. ”Asiat seuraavat toisiaan liian hitaasti, mutta suuri Taivaan Kuningatar on käsillä; Herran voima on Hänen. Kuin sumun Hän hajottaa vihollisensa. Hän pukee Kunnianarvoisan Vanhan Miehen (Rooman paavi) kaikkiin entisiin vaatteisiinsa. Silti tulee väkivaltainen hurrikaani. Vääryys on lopussa, synti lakkaa ja ennen kuin kaksi täyttä kuuta on paistanut kukkien kuussa (toukokuu), niin rauhan sateenkaari ilmestyy maan päällä.” (”Vision of Don Bosco; Two Full Moons in May; Good Newsletter, Vol 10, No 1, Lent 1998, Bob and Penny Lord)

Kirjoittajat päättivät: ”Me emme ole tuomiopäivän kansaa… mutta me emme voi ohittaa merkkejä silmiemme edessä… Kaksi täyttä kuuta toukokuussa esiintyvät jälleen vuonna 1999.”

Yhteenveto RKK:n mystisestä lopunajan käsityksestä: Se alkaa luopumuksella, johon kuuluu papiston korruptio, mikä verottaa kirkon jäsenistöä (pedofiilipappien skandaali). Valtaan tulee antipaavi, joka lakkauttaa pitkäaikaisia kirkon lakeja (paavi Fransiskus?). Antipaavi toimii yhdessä pahan hallitsijan kanssa (Antikristus?). Hirvittävän synkkiä tuhon ja hävityksen aikoja – sotia, maanjäristyksiä, mullistuksia (kuten Jeesuksen profetiat synnytystuskista). ”Uskovainen” kirkkotaistelija lähtee liikkeelle ja monien, monien rukousten ja eukarististen palvomisten voimalla Taivaan Kuningatar ilmestyy paikalle, asettaa uuden pyhän paavin ja hurskaan kuninkaan, sekä lyö antikristuksen. Määräämättömän pitkä rauhan aika seuraa, koko maailma käännytetään katolisuuteen, hyvä maallinen kuningas ja pyhä paavi hallitsevat täydellisesti Jumalan valtakuntaa, joka peittää koko maan. Tuon pitkän valtakunta-ajan lopussa Jeesus palaa aloittamaan iankaikkisen taivaallisen valtakunnan ja se on maaplaneetan loppu. Hui!

”Hallinta ja maallisen vallan saattaminen paavinvallan alaiseksi on aina ollut roomalaiskatolisuuden päämäärä”, kirjoitti Al Dager julkaisun Media Spotlight kesäkuun 2005 numerossa. ”Mitä luulet ’Pyhän Rooman Valtakunnan’ tarkoittavan?… Koko maailma on eräänä päivänä tunnustava paavin ihmiskunnan hengelliseksi johtajaksi.”

Tänä päivänä hyvin suuri osa katolisista uskoo, että kolmen päivän pimeys, jota seuraa Antikristuksen tappio, on hyvin lähellä. Itse asiassa ne ovat hartaimpia katolisia, jotka jakavat yhteisen huolen esiin tulevista nykytapahtumista. Homojen oikeudet, abortit, terrorismi, ilmastomuutos, mätä papisto – kaikki viittaavat vertaansa vailla olevaan synnin ja paholaisen hallintaan.

Globaali rauhan aika näyttää olevan hallitseva ajatus RKK:ssa, joka ei voi toteutua ennen kuin Vatikaani yhdistää kaikki kristityt hallintaansa. Neitsyt Marian Fatiman ilmestys vahvisti Boscon näyn. Kardinaali Mario Luigi, paavin emeritusteologi, kirjoitti paaville kirjeen, joka oli päivätty 9.10.1994: ”Ihme on kyllä luvattu Fatimassa, suurin ihme maailman historiassa, joka jää toiseksi vain ylösnousemukselle. Ja tuo ihme on rauhan aika, jota ei vielä milloinkaan ennen ole todella suotu maailmalle. … Siunattu Äitimme lupasi meille tämän rauhan ajan, jos luemme joka päivä rukouksen, harjoitamme sovituksen ensimmäisen lauantain ehtoollista ja elämme pyhitettyä elämää totuudessa.”

Pastori Kevin Barrett, Catholic Familyland’in apostolaattikappalainen Ohio’ssa kirjoitti uutiskirjeessään 8.3.1999: ”Kaikista Marian profetioista Fatimassa vain kaksi ei ole vielä toteutunut; kansakuntien tuho ja Hänen tahrattoman sydämensä voitto. Muista, että kaikki profetiat ovat ehdollisia ja riippuvaisia meidän reaktiostamme.” Onneksi hän lisäsi tuon epäraamatullisen muistutuksen, koska hän myös viittasi samassa kirjeessä, että Don Bosco asetti aikakehyksen pylväsnäylleen. ”Mutta ennen vuotta 2000, hän (Bosco) ennusti, että kirkko saisi loistavan voiton maallikoiden kautta, jotka ovat uskollisia paaville, omistautuneet eukaristialle ja neitsyt Marialle.”

Saadakseen tämän mariologian jonkinlaiseen raamatulliseen kontekstiin, Michael Voris, detroitilaisen apostolaatin, Church Militant, johtaja, opettaa RKK:n virallista katekismusta. Hän näkee Marian prototyyppejä neljän evankeliumin ulkopuolella. Hän on Liiton Arkin täyttymys, koska kantoi Jeesusta oman ruumiinsa temppelissä. Hän on ”uusi Eeva”. koska kun Jeesus sanoi Johannekselle ristin juurella ”katso äitisi”, hän edusti koko ihmiskuntaa, jonka äiti hän nyt on. Hän on pelastuksemme kanssavälittäjä (co-mediatrix), kanssalunastajatar (co-redemptrix) ja kanssatekijä (co-author). Voris jakoi katkelman uudesta kirjastaan The Weapon Church Militant -sivustollaan:

”Maria on hellä ja rakastava äiti, ehdottomasti. Mutta Hän on myös taivaallisten sotajoukkojen ja enkelien Kuningatar ja pyhimysten Kuningatar. Hän voi olla suloinen Äiti meille, mutta Helvetille ja paholaisille Hän on kauhistuttava näky… Hän on Genesiksen Nainen, Ilmestyskirjan Nainen. Ja Hän on käärmeen suurin kauhu. Eedenissä perkeleelliset legioonat eivät voineet tietää saavuttaneensa jo nousuvetensä huipun, korkeimman voittonsa. Kun aurinko laski tuona ensimmäisenä iltana ihmiskunnan lankeemuksen jälkeen, niin uusi päivä oli jo näköpiirissä, hidas, jatkuva perääntymismarssi heidän voitostaan. Se, mikä ilmestyisi aamunkoitossa, olisi Uusi Nainen, Uusi Eeva, joka tulee esiin loistavana kuin aamunkoi, kauhistuttavana kuin taisteluun puettu sotajoukko (Laul. l. 6:10)… Eedenin jälkeen Helvetti etsi turhaan Naista katsellen ja ihmetellen, mitä tarkalleen ottaen Korkein olisi voinut tarkoittaa sillä profeetallisella asetuksella, että se olisi Nainen, joka murskaisi heidän herransa pään.”

Ase on rukousnauha – se saa paholaiset vapisemaan. Raamattu tunnistaisi sen ulkoa rukoilemiseksi ja tyhjäksi hokemiseksi – jota pakanat tekevät luullen Jumalan kuulevan heitä.

Rooma näkee katolisen kirkon Israelin laillisena perillisenä/korvaajana. Katolinen uskonpuolustaja, Carl E. Olsen, kirjoitti vuonna 2003 artikkelissaan Are We Living in the Last Days? (Elämmekö viimeisiä päiviä?): ”Katolinen kirkko on aina ymmärtänyt olevansa Uusi Israel… Kiinnostavaa kyllä, jopa Luther ja Calvin ymmärsivät Kirkon olevan Israelin todellinen perillinen. He hylkäsivät myös dispensationalismin, joka raamatullisena tulkintamenetelmänä tuli esiin vasta viimeisten 200 vuoden aikana.”

Kuitenkin toinen katolinen teologi, joka arvosteli Left Behind -kirjasarjaa tärkeässä katolisessa sanomalehdessä Our Sunday Visitor, myönsi alkuseurakunnan uskoneen Kristuksen premillenniaaliseen paluuseen. ”Neljännen vuosisadan jälkeen, kun Kristuksen välittömän paluun odotus loppui, katolinen kirkko on noudattanut Jeesuksen ohjetta ’ette tiedä päivää ettekä hetkeä’ … Noudattaen pyhän Augustinuksen esimerkkiä kirjassa The City of God kirkon opetus on ollut varovaista, mitä tulee näkyjen kirjaimelliseen tulkintaan raamatullisessa apokalyptisessä kirjallisuudessa ja varsinkin, mitä tulee näiden näkyjen yhdistämiseen nykytapahtumiin.”

Niinpä virallinen RKK:n opetus on, ettei ole mitään maanpäällistä Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Katolisen uskonpuolustaja Karl Keating’in palvelujärjestö Catholic Answers antoi tämän virallisen version:

”Pretribulationismi on raamatullisesti konkurssissa, eikä tiedä sitä. Mikä on katolinen kanta? Vuosituhannen edetessä olemme taipuvaisia olemaan samaa mieltä Augustinuksen kanssa ja siitä johtuen amillennialistien kanssa. Katolinen kanta on siten historiallisesti ollut ’amillenniaalinen’, kuten myös kristittyjen enemmistön kanta yleensä mukaan lukien protestanttiset uskonpuhdistajat, vaikka katoliset eivät tyypillisesti käytä tätä sanaa.”

Keating ei tällä lausunnolla ole mitenkään ristiriidassa Fatiman kanssa. Tulevat pimeyden päivät, joita Rooma odottaa, eivät liity mihinkään Kristuksen henkilökohtaiseen millenniumin hallintaan. He näkevät Hänen tuhatvuotisen hallintansa toteutumisen vain hallitsemisena heidän kauttansa.

Joten tämä tuo meidät Donald Trump’iin.

Hiljattaisessa New York Times’in artikkelissa arvostellen presidentti Trump’ia ja hänen uskonnollisia liittolaisiaan, kuten Michael Voris, kirjoittaja Samuel G. Freedman kirjoittaa:

”Kun Trump’in hallinto valmistautuu ottamaan viran, niin Church Militant -teologia on ylittänyt uskonnollisen merkityksensä ja saanut poliittista resonanssia. Täysin ymmärtääksemme, mitä church militant tarkoittaa tässä hyvin politisoituneessa ilmapiirissä, auttaa, jos tarkastelemme laajempaa liikettä ja traditionalistisen katolisen verkkosivuston ChurchMilitant.com (ei mikään yllätys) roolia… Michael Voris, ChurchMilitant.com’in vanhempi vastaava tuottaja, sanoi, että sivuston kannat olivat patriotismin ja moraalin oikeutettu puolustus niiden puolesta, jotka uskovat, että liberaalit, sekularistit ja globaali eliitti ovat hyökänneet noita hyveitä vastaan.”

Voris on julkisuudessa avoimesti tukemassa Trump’ia. Itseasiassa hän katsoo Trump’in voiton johtuvan rukousnauharukouksista, joita lukivat kaikki hänen YouTube -kanavansa katoliset katsojat. Hän katsoo Trump’in voiton johtuvan hengellisestä aseesta numero yksi saamaan aikaan muutoksen pimeyden aikana, jossa hän näkee kirkkonsa nykyisin olevan.

Hiljattaisessa lähetyksessä Voris eritteli:

”Ja Trump on joutunut Konstantinuksen rooliin (ymmärtää hän sen tai ei), kunnianhimoisen miehen, joka halusi olla Rooman keisari, mutta oli tietämätön tosiasiasta, että taivas astuisi hänen puolelleen taivaan omista syistä. … Häntä vastaan järjestäytyneet joukot olivat liian suuret. Ja silloin taivas tuli väliin kuuluisalla näyllä tai unella yöllä ennen taistelua, jolla Jeesus Kristus käski Konstantinusta kantamaan Hänen ristinmerkkiään armeijassaan ja hän voittaisi. ”In hoc signo vinces” – ”Tässä merkissä sinä voitat”. Ja hän todella voitti. … Konstantinus saapui Roomaan kiistämättömänä keisarina, lopetti vainon kirkkoa vastaan ja vuoden kuluttua nosti kirkon valtakunnan parhaaksi katsotun uskonnon tasolle. … ja uusi historian aikakausi – pelastuksen historia oli alkanut. Voisiko Donald Trump tietämättään olla uusi Konstantinus, joka ainakin pidättelee seurakunnan vihollisia, kuka tietää? Taivas on varmasti ennenkin käyttänyt maallisia hallitsijoita – hyviä ja pahoja – taivaan tarkoituksiin. Miljoonat katoliset kaikkialla Amerikassa ovat keskellä 54-päiväistä rukousnauharukoustaan (Rosary novena) hyvän vaalituloksen puolesta, itse asiassa jo yli puolivälin. Novenan alusta saakka lähes päivälleen Diokletianuksen osakkeet ovat laskeneet ja Konstantinuksen nousseet lähestyen yhdenvertaisuutta. Voisiko rukousnauharukous (Rosary) tällä kertaa olla se voiton merkki? Jos taivas tahtoo, niin kyllä, mutta Konstantinuksen on vastattava oikein.” (Vortex Tuesday, January 31, 2017)

Voris puhuu usein nykyisestä kriisistä äitikirkossa. Katso vain tilastoja, joita hän jakoi hiljattaisessa Vortex’issa:

”Mikään toinen uskonto Amerikassa ei menetä kannattajia sillä vauhdilla kuin katolinen Kirkko… Jokaista siellä kastettavaa kohti kuusi muuta on elämässään heittänyt uskon yli laidan. Nykymenolla katolinen kirkko USA:ssa lakkaa olemasta vain 50 vuodessa! Pysähdy ja ajattele sitä hetkinen – valtavaa epäonnistumisen tarinaa. Jos olet nyt 20–40-vuotias, tulet näkemään sen: katolisen kirkon häviämisen USA:sta, niin että jää vain joitakin pikkuruisia taskuja sinne tänne.”

Joten miten Trump, paavi Fransiskus ja Taivaan Kuningatar mahtuvat näiden katolisten pyhimysten näkyihin ja ilmestyksiin? Kun todellinen Suuri Ahdistus tulee, niin tulkitsevatko katoliset sen ”Kolmen päivän pimeydeksi”? Tarkastelemme näitä kysymyksiä lähemmin tarkasteltuamme ensin muita voittoisia kirkkoja.

Katolisilla on nyt Konstantinuksensa. Tarkastelemme seuraavaksi protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksia ja heidän uutta sankariaan kuningas Kooresta.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 3

Read Full Post »

Don Koenig’s 2017 geopolitical Bible prophecy update
Posted 19.1.2017 by Don Koenig, suom. SK

40 vuotta sitten ajattelin, että Herra tulisi paljon ennen nykyhetkeä ja samoin ajattelivat monet muutkin. Siihen aikaan ihmiset ajattelivat, että Herra tulisi noin 2000 vuoden kuluttua inkarnaatiostaan. Nyt näyttää sopivammalta, että Jeesus tulisi joko 2000 vuoden kuluttua Hänen palvelutyönsä alkamisesta, jolloin Hän ilmoitti Herran otollisen vuoden, tai sitten 2000 vuotta Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Tämä perustuu malliin, jossa yksi päivä on kuin 1000 vuotta ja 7000 vuotta kuolevaiselle ihmiselle annettu viikko.

(Että maailmanhistorian pituus olisi 7000 vuotta perustuu käsitykseen, että Genesiksen luku 11 [1. Moos. 11] on tarkka aikataulu. Tämä suosittu kirkkoherra Ussherin teoria vain ei pidä paikkaansa. Se on osoitettu kreationismin perusteoksen The Genesis Flood liitteessä II, Genesis 11 and the Date of the Flood. Suom. huom.)

Joten tässä me olemme vuodessa 2017, eikä Herra ole vielä palannut seurakunnalleen. Suoraan sanoen on ainakin yksi geopoliittinen tapahtuma, jonka valossa Herran paluu ei näytä yhtään läheisemmältä, kuin miltä se näytti 1980-luvulla. Noihin aikoihin Neuvostoliitto varmasti näytti kykenevältä toteuttamaan Hesekielin luvut 38 ja 39. Tänä päivänä Venäjällä on vasta marginaalinen kyky koota sellainen armeija. Minusta näyttää, että tuo tapahtuma on vielä noin vuosikymmenen päässä tulevaisuudessa.

Neuvostoliiton kaaduttua Venäjä jäi syvään lamaan. Heidän armeijansa jäi alirahoitetuksi ja suuri osa siitä purettiin. Suurin osa siitä, mitä jäi, vanheni. Putin’in Venäjä on nyt jälleenrakentamassa uutta modernia armeijaa. Sanoisin, että Venäjän sotilaallinen voima on taas huipussaan noin 10 vuodessa. Sen jälkeen Venäjälle käy yhä vaikeammaksi jalkauttaa suurta armeijaa johtuen väestötieteellisistä syistä. Venäjän väestö ikääntyy ja vähenee. Ehdotan, että Venäjä tulee Israelia vastaan sen jälkeen, kun sota Itä-Euroopassa tuo uuden Venäjän johtaman valtioliiton.

(Tämä on erityisen relevanttia Suomen kannalta. Mauno Mattila käsittelee tätä kehitystä videollaan Vartija mikä hetki yöstä on? alkaen kohdasta 42:00. Suom. huom.)

Muut geopoliittiset tapahtumat kyllä saavat toisen tulemuksen näyttämään läheisemmältä kuin koskaan.

Israel: on ollut valtio 70 vuotta. Luulen, että jotakin merkittävää tapahtuu tänä vuonna merkitsemään tuota juhlavuotta. En usko, että se on Jaakobin vaivan ajan alku. Israelin on elettävä turvallisuudessa ennen Googin hyökkäystä. Nyt Israel on kaikkea muuta kuin turvallinen, kun yli 100 000 ohjusta on tähdätty siihen. Tämä vuosi voisi merkitä käännepistettä Israelin turvallisuudelle. Siellä voisi olla terävä sota, joka saisi aikaan kaivatun turvatakuun Israelille.

Maailmanhallitus: Agenda 2030 on nyt YK:n kirjoissa. Se on suunnitelma tuoda maailmanhallitus vuoteen 2030 mennessä. Kolmas maailma ja islamilaiset valtiot hallitsevat YK:ta lisääntyvästi. Lisääntynyt vihamielisyys Israelin laajenemista kohtaan valloitetuille alueille johtaa YK:n aseellisiin toimiin Israelia vastaan jonkin ajan kuluttua. Jotta mikään YK:n Israelin vastainen toiminta voisi toteutua, niin USA:ssa on oltava vasemmistolainen presidentti, tai USA:n on oltava jostakin syystä poissa YK:sta. Siksi en voi nähdä YK:n sotilaallisia toimia Israelia vastaan useaan vuoteen. Pakotteet tulevat ensin, mutta nekin tarvitsevat Amerikan suostumuksen. Uskon, että Amerikan valta YK:n yli veto-oikeutensa kautta turvallisuusneuvostossa loppuu jossakin vaiheessa jostakin syystä. Se tekee YK:n sotilaalliset toimet Israelia vastaan todennäköisiksi noin vuosikymmenen kuluttua.

USA: Amerikkaa ei löydy Raamatun profetiasta. Se on hyvin merkittävää, jos olemme lähellä toista tulemusta. Jotakin tulee tapahtumaan pian tuoden Amerikan alas. Uskon, että Amerikan tuho johtuu sähköverkon joutumisesta alasajotilaan, mikä aiheuttaa yhteiskunnan romahtamisen. Kansamme ja sen valitsemien johtajien huolettomuus ja typeryys tekee sen melko todennäköiseksi.

Rooman valtakunta: Käsitys elpyneestä Rooman valtakunnasta ei ole katoamassa vain, koska valtioita vetäytyy ulos EU:sta. Valtapelurit vain paketoivat uudelleen käsityksen eurooppalaisesta supervaltiosta, eli saavat aikaan päämääränsä jollakin muulla keinolla, kuten sodalla. Muista, että lopullisen peto-konfiguraation saa aikaan Antikristus sen jälkeen, kun kolme kuningasta ja heidän valtakuntansa on poistettu.

Uskonto: Paavi puhuu lisääntyvässä määrin koko kristikunnan puolesta ja yrittää löytää yhteisen pohjan myös islamin kanssa. Hän voi löytää sen, koska kaikki maailmanuskonnot ovat saatanallisesti ohjattuja systeemejä. Tämä käy yhä todennäköisemmäksi, jos kulttuurien sota tulee. Sen jälkeen maailma pelkää uskonnollista fundamentalismia niin, että vain ei-uhkaavat, vesitetyt käsitykset Jumalan ilmoituksista sallitaan. Tämä uskontojen yhdistäminen, jossa kaikki suodatetaan ajatuspoliisin kautta, vie ilmeisesti jonkin verran aikaa. En usko tämän Porton olevan asemissa paljon ennen vuotta 2030.

Arabit: Arabeille ei ole rauhaa ennen Kristuksen hallintaa. Hyökkäävätkö he taas Israelia vastaan vuonna 2017? Ehkä, mutta Israel lyö arabit jatkuvasti. Googin hyökkäyksessä Israeliin ei mainita arabeja, joten mitä tapahtuu Israelia ympäröiville arabivaltioille? Kohta se voi selvitä.

Idän kuninkaat: Kiinassa on nyt 1,4 miljardia ihmistä, Intiassa 1,25 miljardia, Pakistanissa ja Bangladeshissa 0,35 miljardia. Se tekee kolme miljardia. Tällä väestöllä ne voisivat jalkauttaa Ilmestyskirjan 200-miljoonaisen armeijan (Ilm. 9:16). Kaksisataa miljoonaa on alle 7 % näiden Idän valtioiden väestöstä. Toisen maailmansodan lopussa USA:lla oli 8 % väestöstään armeijassa. Siksi tämä armeija on mahdollinen heti, kun näillä valtioilla on talous ja infrastruktuuri tukemaan niin suurta armeijaa.

Intian ja Kiinan talous kasvaa nopeasti. Kiinan aloite Silk Road Economic Belt (Sillkkitien talousvyöhyke) tulee kehittämään tarvittavan infrastruktuurin tukemaan sellaista armeijaa Lähi-itään. Se kaikki vie ainakin vuosikymmenen. Siksi Idän kuninkaat eivät ole tulossa tuon armeijan kanssa vielä ainakaan 10 vuoteen.

Synti ja jumalattomuus: Hillitön synti lisääntyy kuin rutto, kunnes tuomio lankeaa. Itseasiassa ihmiset juhlivat syntisiä elämän valintojaan ikään kuin ei olisi Jumalaa, jolle ovat tilivelvollisia. Jeesus sanoi, että juuri ennen lopunajan tuomiota maailma olisi samanlainen, kuin se oli päivinä juuri ennen vedenpaisumusta ja Lootin päivinä juuri ennen kuin tuli lankesi. Vauhdilla, jolla irstailu on tulossa hyväksytyksi, ihmisten raiskaaminen kaupunkien kaduilla, ilman että ketään asetetaan syytteeseen teoistaan, on oleva laajalle levinnyttä vuosikymmenessä. Itseasiassa osissa Eurooppaa sitä jo tapahtuu, koska islam sallii vääräuskoisten raiskaamisen. Seksisyntien lisäksi on monia muita syntejä, mutta irstailu yhteiskunnassa on näkyvä barometri demonisesta aktiviteetista ja yhteiskunnan kapinasta Jumalaa vastaan. (Suomikaan ei taida olla jälkijunassa tässä kehityksessä: klikkaa tästä)

Länsi on nimellisesti kristitty lähes kokonaan, mutta uskomuksiltaan se on enimmäkseen jälkikristillinen. Jotkut tunnustavat Jumalan, mutta useimmat kieltävät Hänet siinä, mitä harjoittavat. Lännen käytäntö on sekulaari humanistinen marxismi, sokea uskonnollinen ritualismi tai panteistinen spiritualismi. Näitä voisi parhaiten kuvailla Roomalaiskirjeen 1. luvun ihmisinä ja koska heidät hylättiin kelvottoman mielensä valtaan, he vain lisäävät kapinoimistaan, kunnes tuomio lankeaa ja leikkaa heidät pois elävien maasta. Ne Lännessä, jotka elävät syntisesti, koska eivät todella usko Jumalaan eivätkä pelkää Häntä, eivät selviä tulevista tuomioista.

Maailman velka: Useimmat maailman valtiot ovat velkaantuneet niin, että ovat menettäneet itsenäisyytensä melkein täysin. Kansa näissä maissa on lainanantajien orjia. Velka sallii rahan lainaajien huipulla kontrolloida maailman poliittisia johtajia. En näe, että velkaongelmaa voitaisiin enää lykätä kymmentä vuotta. Velkanollaus tulee pian ja se muuttaa maailman kokonaan toiseksi. Jossakin vaiheessa se tuo sähköisen ostamisen ja myymisen systeemin, josta Ilmestyskirja puhuu.

Genetiikka: Ihminen on oppinut, kuinka DNA muutetaan. Vuoteen 2030 mennessä hän ehkä saavuttaa nuoruuden lähteen, ellei sitä ennen saavuta kuoleman lähdettä. Geneettisen koodin peukaloiminen voi tuhota kaiken elämän maan päältä, joten Jumala tulee puuttumaan asioihin hyvin pian.

Pedonmerkkisysteemi: Tämä ostamisen ja myymisen systeemi näyttää yhä toteuttamiskelpoisemmalta. Jotkut valtiot ovat jo ilmoittamassa käteisen lopettamisesta. Todennäköisesti vie vielä vuosikymmenen saada sellaisen systeemin vaatimat tietoliikenneyhteydet maailmanlaajuisiksi. Pian sen jälkeen siitä tulee ainut sallittu talouden systeemi.

Rutto: Antibioottien aika on loppumassa. Superpöpöt ovat nyt tulossa. Ne leviävät maailmanlaajuisiksi ensi vuosikymmenellä tai seuraavalla ja toteuttavat viimeisten päivien ruttoprofetiat.

Sota ja viha: Ihmiskunta ei varmasti ole oppinut elämään rauhassa ja rakkaudessa. Maailma on aivan yhtä sodanhaluinen kuin ennen maailmansotia. Jokaisessa sukupolvessa maailmassa on ollut sotia ja niin tulee olemaan myös nykyisessä. Iso ero on siinä, että nykyiset sota-aseemme voivat tuhota paljon enemmän kuin menneisyydessä. Ne tulevat tekemään sen. Raamattu sanoo niin.

Tämä lyhyt katsaus geopoliittisiin trendeihin vuonna 2017 näyttäisi osoittavan, että tapahtumat, joista Raamatun profetia puhuu, ovat lähestymässä. Silti ahdistuksen aikana tapahtuviksi mainitut edelleen näyttävät olevan vuosikymmenen tai kahden päässä. Mitä sinä ajattelet?

Suomentajan kommentti:

Vaikka Donin mukaan tempaus voisi olla vielä jopa 10–20 vuoden päässä, niin kannattaa muistaa, mitä Paavali sanoi:

Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti (Room. 9:28, KR38).

Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä (Room. 9:28, KR92).

Sillä kuluttamus ja lyhentämys pitää tapahtuman vanhurskaudeksi, että Herra tekee hävityksen maan päällä (Room. 9:28, Biblia 1776).

For the Lord will execute his word upon the earth, finishing and cutting it short (Room. 9:28, Ivan Panin, Numeric English New Testament)

Ja mitä itse Jeesus sanoi:

Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee (Matt. 24:44).

Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee (Luuk. 12:40).

 

Read Full Post »

Alla on ehkä paras lukemani artikkeli Alfa-kurssisysteemin taustoista. Kyseiset kurssit ovat lähtöisin Toronton hengestä, eivätkä siten edusta raamatullista kristillisyyttä. Tosin on sanottava, että esimerkiksi Suomessa näitä kursseja järjestetään ainakin osassa seurakuntia alkuperäisestä poikkeavalla painotuksella. Olen itsekin ollut Alfa-kurssilla yhden ryhmän ”isosena”, ja kurssi oli todella hyvä johtajiensa ansiosta; johtajien, jotka vaeltavat oikeassa Hengessä. Silti toivoisin, että missään seurakunnassa ei pidettäisi näitä kursseja Alfan nimellä eikä sen materiaaleilla. Niiden sijaan tulisi järjestää kursseja Kristinuskon perusteista – vahvasti Raamattuun ja Jeesuksen sovitustyöhön perustuen.


Lighthouse Trails’in minikirja 23.5.2016
The Alpha Course – An Evangelical Contradiction
Alfa-kurssi ei ole oikeasti evankelinen

By Mary Danielsen ja Chris Lawson, suom. SK

Aloittakaamme tämä Alfa-kurssin yleiskatsaus muutamilla Raamatun kohdilla, jotka varoittavat meitä susista, joita tulee seurakuntaan pyrkien turmelemaan evankeliumin ja tuomaan valheen. Meidän täytyy aina mitata kaikki Jumalan Sanan luotilangalla, koska ilman sitä petos odottaa.

2. Piet. 2:1-2 sanoo:

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;

1. Joh. 4:1 kehottaa meitä ”koettelemaan henget” nähdäksemme, ovatko ne Jumalasta ja 1. Tim. 4:1 sanoo:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

Tämän jakeen pitäisi saada jokainen uskova yhä vakavamielisemmäksi ja valppaammaksi.

Kun Raamattu nyt kehottaa meitä koettelemaan kaikki asiat, niin se ei ole vain jokin ota tai jätä -ehdotus. Meille kerrotaan selvästi, että se on meille ehdottoman tarpeellista – ja tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen. On käymässä yhä selvemmäksi, että useimmat seurakunnat (ja useimmat yksilökristityt) eivät tee tätä yksinkertaista asiaa, koska luopumuksen ja harhaopin taso tämän päivän seurakunnassa on käsittämätön ja kasvaa koko ajan.

Tiedämme, että tämä kirjanen haastaessaan Alfa-kurssin, saa joidenkin niskan punoittamaan, mutta kuten edesmennyt uskonpuolustaja Walter Martin sanoi: ”Kiista itsensä vuoksi on syntiä. Kiista totuuden puolesta on jumalallinen toimeksianto.” Tämän valossa me esitämme kantamme Alfa-kurssiin liittyvistä epäraamatullisuuksista ja jätämme lukijan ratkaistavaksi, onko esityksellämme mitään arvoa seurakunnalle.

Alfa ja anglikaaninen kirkko

Alfan työkaluja (The Alpha Toolkit) tarjotaan 199 dollarilla kaikilla materiaaleilla, joita tarvitaan pienryhmäjohtajien kouluttamiseksi, materiaaleilla houkuttelemaan niin kirkossa kävijöitä, kuin siellä käymättömiä, työkirjatyyppisillä oppailla jokaiselle osanottajalle ja elintärkeällä DVD:llä, joka sisältää 15 Nicky Gumbel’in puhetta.

Alfa-kurssi esitellään evankelioivana kurssina, joka tuo rennon menetelmän tutkia elämän ”isoja kysymyksiä” kristillisestä näkökulmasta.1 Näin epämääräisesti määriteltynä se vetoaa kaikenlaisiin etsijöihin.

Alfa-kurssit käynnisti vuonna 1977 anglikaanipappi Charles Marnham, joka palveli Holy Trinity Brompton (HTB) -seurakunnassa Lontoossa. Se alkoi kurssina uskon perusteista seurakunnan jäsenille.

Vähän myöhemmin John Irvine, kappalainen siihen aikaan, otti sen haltuunsa ja kehitti sen nykyiseen muotoonsa. Vuonna 1990 Sandy Millar (silloinen HTB:n kirkkoherra) kutsui HTB:n pastori Nicky Gumbel’in Alfa-kurssin ruoriin valvoen lisämuutoksia mahdollisimman laajaan yleisöön vetoamiseksi. Gumbel lisäsi oman kätensä jäljen Alfaan auttaen ohjelmaa leviämään kaikkialle maailmaan eksponentiaalisesti kasvavalla vauhdilla.

Nicky Gumbel

Kuka on tämä mies, jolla on vaatimaton ja ystävällinen nimi Nicky Gumbel? Jo hänen elämäkertansa pitäisi saada punaiset liput liehumaan, mutta keskiverto pohjoisamerikkalainen [tai suomalainen] kristitty joko ei tiedä mitään hänen elämäkerrastaan, tai ei vain välitä. Ajatellen jälleen tämän päivän seurakuntaa molemmat vaihtoehdot ovat todennäköisesti yhtä totta.

Gumbel on Britannian suurimman anglikaanisen seurakunnan kirkkoherra. Jos katsot Gumbel’in seurakunnan, Holy Trinity Church Brompton’in, verkkosivuja, niin löydät tyypillisen sivuston, joka muistuttaa paljon monen tämän päivän protestanttisen seurakunnan sivuja. Lisäksi, jos haet Gumbel’in näkemystä Raamatusta, löydät paljon kannustusta Raamatun lukemiseen ja voisit olettaa lukemasi perusteella, että hän ja hänen seurakuntansa suuresti arvostavat sen sisältöä.

Totuus on, että kuka tahansa voi sanoa kunnioittavansa Raamattua; kuka tahansa voi sanoa lukevansa sitä ja haluavansa myös sinun lukevan sitä; kuka tahansa voi esittää oikeaoppisen ”uskon julistuksen”. Mutta se, mitä täytyy tutkia, on, että mitä tuo henkilö tai organisaatio todella opettaa. Jokainen osaa puhua ja puhua, mutta vaatii paljon enemmän kuin hyvältä kuulostava opillinen julistus vaeltaa aidosti. Kristilliseksi julistautuvan ryhmän hedelmää täytyy tarkastella.

Tämä kuitenkin kyllä selittää kuinka: 1) Alfa-kurssissa voi olla niin monia raamattuviittauksia ja silti se voi olla niin pielessä ja 2) kuinka he voivat painottaa Pyhän Hengen työtä ja silti onnistuvat esittämään Hänet alfa-oppilaalle täysin väärin. Se, että siinä on käytetty valtavasti Raamatun jakeita, ei merkitse, että niitä tulkitaan ja sovelletaan oikein. Raamattua voidaan tulkita väärin ja ottaa ulos kontekstista ja usein tehdään juuri niin. Joka tapauksessa tämän päivän prinssi Charles’in alainen Britannian anglikaaninen kirkko ei varmasti ole tunnettu terveestä opista eikä sellaisesta kristinuskosta, jota Raamattu kuvailee, joten ”hedelmän tarkistus” on hyvin tärkeä.

Tärkeä kehitys Alfan luojien historiallisessa taustassa on, että HTB-seurakunnasta tuli 1990-luvulla ”pyhän naurun” liikkeen keskus Englannissa ja Euroopassa. Eleanor Mumford yhdessä miehensä John’in kanssa kuljetti Vineyard-liikkeen Englantiin (Vineyard’in perustajan John Wimber’in3 vastahakoisella hyväksymisellä), vieraili Toronto Airport Vineyard -seurakunnassa vuonna 1994 ja toi tullessaan siellä saamansa kokemukset. Nicky Gumbel osallistui toukokuussa1994 erääseen kotikokoukseen, jossa Mumford kertoi Toronton kokemuksistaan ja ”kutsui Pyhää Henkeä tulemaan”.

Sillä hetkellä, kun hän teki sen, alkoi tapahtua outoja. Eräs henkilö heitettiin poikki huoneen ja makasi lattialla ulvoen ja nauraen ”pitäen mitä uskomattominta melua”. Toinen mies makasi lattialla ”profetoiden”. Jotkut näyttivät olevan juovuksissa. Gumbel todisti, että hänellä oli kokemus, ”kuin valtava sähkövirta olisi mennyt ruumiini läpi”.4 Gumbel sai itsensä kokoon ja kiiruhti kokoukseen HTB:ssa. … Kun hän lopetteli tuota kokousta rukouksella ja sanoi: ”Herra kiitos sinulle niin paljon kaikesta, mitä teet ja me rukoilemme, että lähetät Henkesi”, niin samat oudot ilmiöt alkoivat jälleen ilmetä. Yksi läsnäolijoista, joka makasi lattialla jalat ilmassa, alkoi ”nauraa kuin hyeena”.

Nicky Gumbel käyttää runsaasti aikaa selostaen Alfaan osallistujille alfavideolla 3 puheessa 9, kuinka se tarkalleen ottaen tapahtui:

Ellie Mumford kertoi meille hiukan, mitä oli nähnyt Torontossa … Oli selvää, että Ellie halusi kuollakseen rukoilla meidän kaikkien puolesta. … Sitten hän sanoi: ”Nyt me kutsumme Pyhää Henkeä tulemaan.” Ja sillä hetkellä, kun hän sanoi sen, yksi ihminen siellä olevista kirjaimellisesti heitettiin poikki huoneen ja makasi lattialla vain ulvoen ja nauraen – pitäen mitä uskomattominta melua. … Koin Hengen voiman tavalla, jota en ollut kokenut vuosiin, kuin valtava sähkövirta olisi mennyt ruumiini läpi. Yksi kavereista profetoi. Hän vain makasi siellä profetoiden.5

Sieltä toiset veivät liikkeen Brownsville’n helluntaiseurakuntaan Floridan Pensacolaan, ja 90-luvun hyperkarismaattinen kirkko toi jälleen häpeää kristikunnalle nauramalla, haukkumalla ja väittämällä, että heidän kokouksissaan putoilevat kultapöly ja höyhenet olivat todistus Jumalan läsnäolosta ja hyväksymisestä. Joissakin kokoontumisissa tilattiin takseja niille, jotka olivat ”liian juovuksissa hengestä” ajamaan heitä kotiin tilaisuuksista.

Jos sanot itseksesi, että nämä ovat vanhoja juttuja (1994) eivätkä enää liity tähän päivään, niin salli meidän varoittaa, että tänä päivänä Alfa on isompi ja vaikutusvaltaisempi kuin koskaan. Alfan oman sivuston mukaan yli 27 miljoonaa ihmistä on nyt suorittanut Alfan ja se pyörii 169 maassa ja 112 kielellä. Hengellinen petos ei koskaan häviä. Vastustajamme vain järjestelee sen uudelleen erilaiselle (so. isommalle) yleisölle, koska 1) niin monet julistavat kristityt eivät tiedä kontekstista eivätkä myöskään näytä todella välittävän ja 2) paholainen ei halua menettää täydellisen hyvää petosta, jos se voi napata seuraavan sukupolven valheillaan.

Joten tässä on varoituksemme: jos uskot, että Gumbel’in opit Pyhästä Hengestä eivät ole ongelma eikä hänen Brownsville’n fiaskon tuomisensa seurakuntaan ole tärkeä enää kenellekään, niin jatka lukemista. Totuus on, että jokainen hyväksymämme valheellisuus, jopa pienissä happamissa nokareissa, johtaa ajan mittaan suurempaan kompromissiin, ellei parannusta tapahdu.

Alfan opit

UK Guardian’in haastattelussa vuonna 2009 Gumbel tekee selväksi, että vaikka hän pitää itseään kristittynä, niin tarkemmin ottaen hän on anglikaani. Hän selittää:

Tämä voi kuulostaa saivartelulta, mutta en kuvailisi itseäni evankelikaalina. Nämä ovat nimilappuja, jotka minusta eivät ole hyödyllisiä. Jos käyttäisin jotakin nimilappua, niin se olisi kristitty ja jos se ei riitä, niin sanoisin, että olen anglikaani – se on se seurakuntaperhe, johon minä kuulun.6

Koska anglikaanisella kirkolla on niin paljon yhteistä roomalaiskatolisen kirkon kanssa, meidän on ihmeteltävä, kuinka evankelikaalit saivat vaikutelman, että Alfa-kurssi on yhteensopiva protestanttisen / evankelikaalisen kristinuskon kanssa.

Seuraavassa kahdessa lainauksessa voimme nähdä, että Gumbel hyväksyy ja edistää roomalaiskatolisuutta ja katolista paavinvaltaa:

Oli suuri kunnia tulla esitellyksi paavi Johannes Paavali II:lle, joka on tehnyt niin paljon evakelioimisen eteen kaikkialla maailmassa. Vuorovaikutuksemme katolisten kanssa monissa maissa on valtavasti rikastuttanut meitä.7

Todennäköisesti yksi vahvimmista Pyhän Hengen liikkeistä on roomalaiskatolisessa kirkossa, joten ei ole suurtakaan teologista eroa katolisen kirkon ja esimerkiksi anglikaanisen kirkon opetuksen välillä.8

Näemme siis, että anglikaaninen kirkko, jonka perustukset ovat syvällä katolisuudessa, on tuottanut ohjelman, joka on valloittamassa maapallon ja tarkoitettu antamaan yksinkertaisia vastauksia ihmisille, jotka haluavat tietää elämän tarkoituksen. Alfa on tarkoitettu hauskaksi, vakuuttavaksi ja miellyttäväksi (so. ”loukkaamattomaksi”). Mutta kuinka tämä katolisvaikutteinen ohjelma osoittaa ihmisille todellista Jeesusta Kristusta, todellista evankeliumia, ihmisen todellista syntistä tilaa synnin tuomion alla ja heidän Vapahtajan tarvettaan? Johtaako Alfan hauska, houkutteleva ja vakuuttava ohjelma (10 viikkoa kestävä kurssi) osallistujat parannukseen ja luovuttamaan elämänsä Jumalalle niin, että se turvaa heidän iankaikkisen kohtalonsa (1. Joh. 5:13)?

Alfa ampuu opin kannalta ohi niin monella tasolla, että on vaikea tässä käsitellä sitä kaikkea. Sen sivuilta ei löydy tyydyttävää selitystä, miksi Jeesuksen oli alussa kuoltava. Synti esitetään ”väärien asioiden” tekemisenä ja kuitenkaan oppia synnistä ei milloinkaan täysin opeteta välttäen jopa koko sanaa.

Se, mitä ei koskaan selitetä, on, että raamatullinen käsitys ”synnistä” ei ole vain väärin tekemistä, vaan se koskee sitä, mitä me olemme – sydämen vaikuttimia, luontaista syntisyyttämme ja eroamme Jumalasta. Alfa ei opeta Jumalan koko luonteesta eikä Hänen ominaisuuksistaan, Hänen vanhurskaasta synnin vihastaan, eikä että pyhä oikeudenmukaisuus vaati sijaisen puolestamme. ”Kevytevankeliumi” tuskin kuvaa sitä täysin ja henkilö jää käsitykseen, että Kristus kuoli, koska me joskus sotkemme asiamme ja koska maailmankaikkeus tuo mukanaan jonkin vaikeatajuisen käsitteen oikeudenmukaisuudesta siinä tapauksessa, että sellaista tapahtuu. Alfa ei tee selväksi synnin vakavuuden todellisuutta, ei tuo tietoisuutta, että meissä ei ole mitään hyvää eikä totuutta siitä, kuinka Jumala näkee meidät kadotettuina synneissämme, ellemme vastaanota Kristusta (luota Häneen) Vapahtajanamme. Näin ollen emme voi luottaa Alfaan, että se todella käännyttäisi ihmisiä pelastavaan uskoon Jeesukseen Kristukseen.

Pyhä Henki Alfan mukaan

Nicky Gumbel’in kurssin aikana esittämien 15 videopuheen joukossa erityisen mielenkiintoisia arvostelukykyisille kristityille ovat puheet 8, 9 ja 10. Nämä videopuheet esitetään Alfan omaleimaisessa Pyhän Hengen viikonlopussa, joka käsittelee, kuka Pyhä Henki on, mitä Hän tekee ja kuinka henkilö voi täyttyä Pyhällä Hengellä. Oletettuja Jumalan Hengen manifestaatioita kannustetaan tämän viikonlopun aikana jopa vielä pelastumattomien keskuudessa.

Ottaen huomioon Alfan luojien taustan voi vain kuvitella, mitä kokemuksia siellä kannustetaan. Sellaisia ilmiöitä kuin hillitön nauru, valot, vapina, fyysinen polte, kultapöly ja sähköiskut, on dokumentoitu lukuisista lähteistä. New Age’iin osallistujat reiki-terapiassa ja kundaliini-joogassa kokevat samanlaisia ilmiöitä.

Eräs apologiasivusto UK:ssa sanoi paljastaessaan Alfaa ”oudoista manifestaatioista” näin:

Raamatun mukaan Pyhä Henki kirkastaa Kristusta – ei itseään – mutta Alfassa Pyhä Henki näyttää joskus tekevän ”omaa asiaansa”. Jotkut HTB:ssa ja Alfassa mukana olleet sanovat tunteneensa fyysisen voiman (force), tai näkymättömän voiman (power), joka pakottaa heitä tekemään joitakin hyvin outoja ja jopa epäkristillisiä asioita, kuten nauramaan hillittömästi. Kaikkien vastuullisten kristittyjen kaikkialla täytyy varmasti kyseenalaistaa sellaiset asiat voidakseen arvioida liikkeen hedelmiä.9

Miten kauan tämä petos on sitten muhinut ja missä vaiheessa näytti siltä, että Gumbel vietiin yliluonnollisten manifestaatioiden nimenomaiselle tasolle? Eräällä Alfan videolla Gumbel muistelee iltaa, kun John Wimber (Vineyard -liikkeen perustaja) vieraili HTB -kirkossa vuonna 1982 vuosia ennen pyhän naurun liikettä. Tässä kokouksessa oli paljon ”tiedon sanoja” (yliluonnollisia ilmoituksia koskien huoneessa olevien eri ihmisten elämäntilanteita): ”Annettiin yksityiskohtia, jotka tarkasti kuvailivat olosuhteita … Kun luetteloon vastattiin, niin uskon taso huoneessa nousi.” Seuraava selostus kertoo lisää, mitä tapahtui Wimber’in käynnillä:

Gumbel sanoo tunteneensa itsensä edelleen ”kyyniseksi ja vihamieliseksi” kunnes seuraavana iltana hänen puolestaan rukoiltiin: ”Niin he rukoilivat Henkeä tulemaan … Tunsin kuin 10 000 volttia olisi mennyt ruumiini läpi … Sillä amerikkalaisella (Wimber) oli aika rajattu rukous. Hän sanoi vain: ”lisää voimaa” … se oli ainut asia, jota hän koskaan rukoili. … Olemme nyt viikonlopuissa nähneet monenlaisia näistä Hengen ilmiöistä. … Nämä ilmiöt ja fyysiset parantumiset itsessään eivät ole se tärkeä asia … Hengen hedelmä … nämä ovat asiat, joilla on merkitys, hedelmä, joka tulee näistä kokemuksista. Niin me aloimme tajuta, että Jumala parantaa ihmeiden kautta…

Nicky Gumbel ei mitenkään osoita, että hän, tai kukaan muukaan tuohon kokoukseen osallistunut, olisi koetellut henget sen varmistamiseksi, että kaikki oli Pyhästä Hengestä.10

Kirjailija ja luennoitsija Roger Oakland tarjoaa jonkinlaisen selityksen:

Kun Vineyard-pastori Randy Clarke tuli Toronto Airport’iin tammikuussa 1994, hän piti useita kokousiltoja ja sitten sytytti ”tulen”. Randy Clarke oli saanut ”voitelunsa” ”Pyhän Hengen baarimestarilta” Etelä-Afrikasta nimeltä Rodney-Howard Browne.

Vuosien ajan jälkeenpäin siirrettävä voitelu levisi ympäri maailman. Siitä puhuttaessa käytettiin sanaa ”se”. Kun joku sai ”sen”, hän pystyi antamaan ”sen” eteenpäin. Nicky Gumbel kuljetti ”sen” UK:hon HTB:n anglikaanisesta seurakunnasta Englannissa.11

Benjamin Creme, New Age -guru, joka on valmistanut maailmaa nyt jo vuosikymmeniä vastaanottamaan ”(uuden ajan) Kristuksen” todella ilmaisi ajatuksiaan Toronton Siunauksesta jonkin aikaa sitten. Mikä tekee tämän merkittäväksi, on, että viimeiset vuosikymmenet ja jatkaen edelleen Creme’llä on ollut vain yksi tehtävä: mainostaa sitä yhtä, josta hän käyttää nimeä ”Kristus” – Lord (Herra) Maitreya. Myös vuonna 1982 hän laittoi kalliita kokosivun mainoksia kaikkiin globaaleihin sanomalehtiin julistaen lihavin otsikoin, että ”Kristus on nyt täällä”, mikä oli melkoinen tärsky profetian tutkijalle, joka on perehtynyt siihen, mitä Raamattu sanoo viimeisestä pahasta maailmanvaltiaasta.

Tänä päivänäkin Creme on vakuuttunut, että hänen ”Kristuksensa” kommunikoi telepaattisesti kaikille maailman kansalaisille, kun hänen aikansa tulee ilmestyä. Niitä, jotka harjoittavat mieltä muuttavaa mietiskelyä (kuten jooga ja kontemplatiivinen rukous) valmistetaan olemaan ”värähdyksellisesti sympaattisia” (vibrationally sympathetic) vastaanottamaan sellaisia ”sanomia”. (Voit lukea lisää Benjamin Creme’stä ja Maitreya’sta Warren B. Smith’in kirjasta False Christ Coming: Does Anybody Care?) Se, että Creme’llä on yleensä jotain sanottavaa ihmeiden ja merkkien liikkeestä protestanttisessa seurakunnassa, itseasiassa sanoo yhtä paljon seurakunnasta kuin gurustakin. Kun häneltä kysyttiin Toronton Siunauksesta ja mitä hän ajattelee siitä, hän sanoi sen olevan hyvä asia ja se on … ”sama menetelmä, jota hänen omat hengelliset Mestarinsa käyttävät pehmentämään kristittyjä fundamentalisteja hyväksymään New Age -kristuksen, kun Hän ilmestyy”12. Kiehtovaa – eikä ainoastaan hiukan hälyttävää!

Kun katsomme taustaa ja mikä vaikuttaa ”hengessä” Alfan takana, niin kaikki viittaa siihen, että se ei ole Raamatun Pyhä Henki, joka ei pyydä meitä tekemään kaikenlaisia outoja ja hulluja asioita. Meidän ei tule etsiä näkyjä ja unia eikä muita alfa-tyylisissä äärikarismaattisissa piireissä tyypillisiä asioita. Vaikka jotkut voivat mieltää Alfan opetukset Pyhästä Hengestä raamatullisiksi, niin ongelma on sen perustajan selvissä käsityksissä ja käytännöissä ja kuinka se käytännössä leviää ja on levinnyt kautta seurakuntien, kiitos Toronton ja Pensacolan. Sellaisilla manifestaatioilla, joita Gumbel edistää, ei ole mitään tekemistä sen Lohduttajan kanssa, joka johtaa meitä kaikkeen totuuteen ja tekee meistä enemmän Jeesuksen kaltaisia. Se johtaa osallistujat todennäköisemmin tietoisuuden muutostiloihin ja okkulttisiin käytäntöihin, jotka ovat yleisiä New Age – ja esiintulevissa (emergent) piireissä.

Alfan suosittelijoita

Ketkä sitten suosittelevat Alfa-ohjelmaa? Todennäköisesti Alfan vaikutusvaltaisin tukija (ainakin evankelikaalisessa seurakunnassa) on Rick Warren. Warren oli pääpuhuja vuoden 2014 Alfan globaalissa konferenssissa (Alpha Global Conference). 190 dollarilla saattoi kuunnella häntä Royal Albert Hall’issa, tai saada paikan Gumbel’in HTB -kirkossa – muista, että se oli pyhän naurun liikkeen syntymäpaikka.

Warren’in Alfalle antamaa uskottavuutta ei voida aliarvioida johtuen hänen erittäin suositusta päämäärätietoisesta (Purpose Driven) liikkeestään. Ja jos Alfa aikaisemmin löytyi vain valtavirran kirkkokunnista ja karismaattisista seurakunnista, niin Rick Warren’in tuki tarjoaa tärkeän työntövoiman Alfa-kurssille mennä evankelikaalisiin ja jopa konservatiivisiin kristillisiin kirkkokuntiin.

Lisäksi Willow Creek Association mainostaa ja esittelee Alfa-kurssia ja Alfan pääverkkosivustolla on tietoa eri seurakunnista, jotka opettavat Alfa-kurssia.

Calvary Chapel Costa Mesa’n pääpastori Brian Brodersen’in vuoden 2016 Alfa-kurssin suosituksella tulee olemaan merkittävä vaikutus moniin Calvary Chapel – ym. ei-kirkkokunnallisiin megaseurakuntiin. Brodersen laittoi seuraavan lausunnon 14.4.2016 facebookiinsa Nicky Gumbel’ille koskien uutta ALPHA -filmisarjaa:

Mikä FANTASTINEN esittely uudelle ALPHA -filmisarjalle! Good One @ Nicky Gumbel.13

Se, mitä Calvary Chapel’in johtajien – ja totta puhuen kaikkien kristillisen kirkon johtajien – pitäisi muistaa, on, että syy siihen, että protestanttisia uskonpuhdistajia poltettiin roviolla protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana, oli, että he vastustivat roomalaiskatolisuuden harhoja.

Nyt asiat ovat varsin eri lailla. Näemme tuhansien joka sortin kristillisten johtajien joko sympatisoivan tai edistävän ekumeniaa ja toimivan seurakuntien ja liikkeiden kanssa, jotka roomalaiskatolinen kirkko on sulauttanut, tai tulevaisuudessa pyrkii sulauttamaan laumaan. Näinä päivinä paavin ja Vatikaanin vaikutus moniin kristillisiin johtajiin on kuin maaginen loitsu ja monet ovat unohtaneet, että Elävän Jumalan tuomio on niiden päällä, jotka vääntävät Raamattua ja esittävät väärän evankeliumin:

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:6-12)

Mihin se johtaa?

Vuosi vuodelta Alfan johtajakurssi käy yhä räikeämmäksi terveen opin hylkäämisessään ekumeenisen ohjelman hyväksi, mikä liittyy saumattomasti Raamatun ennustamaan tulevaan maailmanhengellisyyteen. Vuonna 2015 Alfan globaalin konferenssin (Alpha Global Conference) puhujalistan pitäisi huolestuttaa jokaista totuutta rakastavaa kristittyä: Rick Warren, jonka jo mainitsimme, isä Raniero Cantalamessa (paavin hovisaarnaaja, jonka kirjoituksia suositellaan luettavaksi oppaassa Alfaan osallistujille), uskonsanan kannattaja Joyce Meyer, arkkipiispa Justin Welby ja useita muita.

Pitäisi huomauttaa, että Alfa-kurssi on niin ”käyttäjäystävällinen” ja hengellisesti yleisluontoinen, että roomalaiskatoliset johtajat majoittavat sen, hyväksyvät sen, hyödyntävät sitä ja edistävät sitä. Se on muuttamaton standardi-alfakurssi. Alfa on yhteensopiva katolisen opetuksen kanssa, mutta ei esitä täysin katolisia kysymyksiä. Se olettaa, että jatko-opetusta tarjotaan katolisille ja niille jotka haluavat tulla katolisiksi. Ja tietysti, kuten sanoimme edellä tässä kirjasessa, Nicky Gumbel on tavannut ainakin kahta paavia viilatakseen Alfa-kurssin, joka on justeerattu kokonaan roomalaiskatoliseen kontekstiin. Kurssia, Alpha for Catholics, hyödynnetään maailmanlaajuisesti.

Itseasiassa johdantosivu roomalaiskatoliseen Alfa-kurssiin mainostaa sitä näin:

Vastaaminen uuden evankelisaation kutsuun
Alfa on uuden evankelisaation (New Evangelization) työkalu, jota tuhannet katoliset seurakunnat käyttävät yli 70 maassa ympäri maailman. Alfa luo ympäristön ja mahdollisuuden kohdata Jeesus. Kuten paavi Fransiskuksella on tapana sanoa, se on mahdollisuus ”Jeesukselle löytää heidät”.14
Alfa on epäilemättä uuden evankelisaation suuri kokemus.15 – Arkkipiispa Rino Fisichella, uuden evankelisaation paavillisen edistämisneuvoston presidentti (President, the Pontifical Council for Promotion of the New Evangelization).

Olisiko raamatullisesti terve, evankeliumiin keskittynyt ohjelma niin roomalaiskatolisen kirkon hyväksymä ja omaksuma? Ei, koska se olisi yhteensopimaton katolisen pelastuskäsityksen kanssa. Alfa markkinoi itseään, että se auttaa ihmisiä löytämään totuuden ja Jumalan. Jos Alfa alun perin tarkoitti olla kaino, mitä tulee sen todellisiin väreihin, niin Gumbel poisti kaikki epäilykset vuoden 2015 globaalissa konferenssissa paljastamalla sen yhteistyön Rooman kanssa:

Yhteys ei lopultakaan ole opillista, se liittyy suhteisiin … yhteys ei tarkoita, ettemme ole kiinnostuneita totuudesta! Ainoa keino saada totuus on yhteyden kautta!16

Kristikunnan historia kuitenkin on osoittanut, että yhteys usein omaksutaan totuuden kustannuksella ja ne, jotka seisoivat yksin (kuten marttyyrit), olivat niitä, jotka saivat aikaan muutosta. Totuus voi tuoda yhteyttä, mutta yhteys itsessään ei johda totuuteen. Siksi Jeesus edisti totuutta, eikä sitoutunut yleisöön.

Gumbel sanoi konferenssissa myös seuraavaa:

Yhteys ei ole vaihtoehto – Jeesus rukoilee edelleen yhteyden puolesta – niin että maailma on oleva yksi.

Yhteys ei tarkoita, että meidän on oltava samaa mieltä kaikesta – erimielisyys on tervettä.

Ajattelin, että jos jokin osa seurakuntaa poikkeaa minusta, niin heidän täytyy olla väärässä. Nyt ajattelen näin: Vau, he poikkeavat minusta, minulla täytyy olla paljon opittavaa heiltä!

Olen oppinut rakastamaan katolista kirkkoa – jos Jumala on antanut heille saman Hengen, niin mitä me olemme vastustamaan Jumalaa?

Sama Henki asuu katolisissa ja ortodokseissa ja helluntailaisissa ja protestanteissa, jopa anglikaaneilla on sama Pyhä Henki, joka asuu heissä. Se tekee meidät yhdeksi!

Me elämme jakautuneessa maailmassa, joka vaatii yhdistyneen seurakunnan.

Kaikkien ongelmien juuri maailmassa on jakautuneisuus. Paavali antaa meille vastauksen tähän – se liittyy suhteisiin.17

Ei, herra Gumbel, kaikkien ongelmien juuri maailmassa ei ole jakautuneisuus. Jeesus sanoi tulleensa aiheuttamaan jakautuneisuutta – jakautuneisuutta totuuden ja harhan välillä. Kaikkien ongelmien juuri maailmassa on synti, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ja ainoa tie saada totuus on Jumalan Sanan kautta. Subjektiivinen ja kokemuksellinen kristinusko takaa sen, että ihminen jää vaeltamaan samaan tahtiin luopioiden kanssa lavealla tiellä kohti tuhoa.

Yhteenveto

Tämän päivän seurakunta käyttäessään luonnottomia (ja epäraamatullisia) kasvumenetelmiä ja -ohjelmia on kasvanut luonnottomaksi laitokseksi, jossa on pakanuuden ja kristinuskon yhdistäviä kieroutuneita ja epäterveitä oppeja, jotka vaarantavat jokaisen totuuden murusenkin. Raamattu osoittaa, että todellinen seurakuntakasvu tulee ”vedellä pesten, sanan kautta” (Ef. 5:26-27). Vasta kun puhdistaudumme väärästä opista samalla peseytyen puhtaassa Jumalan Sanassa, voimme kokea Jumalan tarkoittamaa luonnollista kasvua.

Alfa-kurssi sopii täydellisesti tämän päivän esiintulevaan ”progressiiviseen” (edistykselliseen) kulttuuriin kokemuksellisine mystiikkoineen ja ekumeenisine kaikkien uskontojen yhdistymisineen, alkaen Roomasta.

Emme ylläty, kun seuraavaksi näemme Alfan muslimeille. Se on myös julkisivu Toronton Siunaus -tyyppiselle äärikarismanialle ja viimeisten päivien petollisille ihme- ja merkkitempuille. Vaikka ihmiset löytävät siitä jotakin totuutta, niin siinä on kylliksi myrkkyä tekemään sen vahingolliseksi ruumiille kokonaisuutena. Vaikka vakaa seurakunta voisikin löytää keinon esittää se oman vakaan opetuksensa kanssa, niin miksi vaivautua? Jos tarvitsemme niin monia kirjoja selittämään Raamattua, niin kuinka olemme mitenkään erilaisia kuin tämän päivän kultit?

Tässä yhteenveto Alfasta: Voivatko Sanaa ja Raamattujaan rakastavat kristityt olla tyytyväisiä ja jopa tarvita ohjelmaa:

  • Joka kirjoitettiin Englannin kirkon / anglikaanisesta näkökulmasta?
  • Jonka kirjoitti ja jota opettaa mies, joka toi meille pyhän naurun ja Pensacolan herätyksen?
  • Joka opettaa katolisille samaa kurssia, kuin protestanteille ja kehottaa heitä pysymään siinä kirkossa, missä ovat?
  • Joka on läpikotaisin ekumeeninen?
  • Joka edistää epätäydellistä teologiaa Rististä ja sovituksesta?
  • Joka edistää New Age / äärikarismaattisia manifestaatioita väittäen niiden olevan Pyhästä Hengestä?
  • Joka opettaa Valtakunta Nyt -teologiaa / dominionismia?

Jos sinä, tai sinun seurakuntasi käyttää Alfa-kurssia, tai harkitsette sen käyttämistä, niin pyydämme sinua rukoillen miettimään, mitä olet lukenut tästä kirjasesta.

To order copies of The Alpha Course – An Evangelical Contradiction, click here.

Viitteet

  1. http://alpha.org.
  2. http://www.gotquestions.org/Anglicans.html.
  3. Alpha Course’s Gumbel Invites Vineyard UK Founder Eleanor Mumford & Furtick, Hybels to Leadership Conference http://www.donotbesurprised.com/2013/02/alpha-courses-gumbel-invites-vineyard.html.
  4. http://www.inplainsite.org/html/the_alpha_course.html.
  5. Ibid.
  6. “Nicky Gumbel Interview Transcript” (The Guardian, August 28, 2009, http://www.theguardian.com/commentisfree/belief/2009/aug/28/religion-christianity-alpha-gumbel-transcript).
  7. Roger Oakland, “Alpha and the Pope, http://www.understandthetimes.org/commentary/c25.shtml, quoting Nicky Gumbel from “Alpha News,” March-June 2004, p. 7.
  8. “Nicky Gumbel Interview Transcript,” op. cit.
  9. http://www.ukapologetics.net/08/ALPHA.htm.
  10. Sandy Simpson, “The Dangers of the Alpha Course” (http://www.deceptioninthechurch.com/alpha.html; quoting from Session 12 White Alpha training manual ppS8-62/Video V Talk 13).
  11. Roger Oakland, “Calvary Chapel Costa Mesa and Alpha,” http://www.understandthetimes.org/commentary/c183ccandalpha.shtml.
  12. Nick Needham, “The Toronto Blessing,” http://orthodoxinfo.com/inquirers/toronto.aspx.
  13. From Brian Brodersen’s Facebook page: https://www.facebook.com/PastorBrianBrodersen/posts/822581941179918.
  14. Alpha For Catholics, http://us.alphausa.org/Groups/1000042056/Alpha_Catholic_Context.aspx.
  15. http://alphausa.org/catholic.
  16. Nicky Gumbel, “A Vision for a United Church,” at the 2015 Alpha Leadership Conference; https://lc17.alpha.org/2015-talks.
  17. These quotes are taken from a Letter to the Editor: http://www.lighthousetrailsresearch.com/blog/?p=17458.

To order copies of The Alpha Course – An Evangelical Contradiction, click here.

 

Read Full Post »

Obama and the Pope
By Gary H. Kah, suom. SK

YKTämä vuosi on ollut hyvin toiminnantäyteinen niille korkeissa asemissa oleville, jotka tavoittelevat uutta maailmanjärjestystä. Heidän agendansa sai kovasti vauhtia koko kevään ja kesän ajan kannattajien toivoessa voivansa käyttää YK:n 70. yleiskokousta ponnahduslautana suurempiin yhden maailman tapahtumiin myöhemmin tänä vuonna ja sen jälkeen. Erityisesti kaksi miestä ovat toistuvasti esiintyneet globaalilla näyttämöllä outoina petikavereina näennäisesti yhteisellä näyllä. Fransiskus, ensimmäinen paavi, joka tulee suoraan Jesuiittajärjestöstä, on toiminut läheisessä yhteistyössä presidentti Barack Obama’n kanssa monilla rintamilla, jotka ovat muotoilemassa esiintulevaa järjestystä. Näitä yksimielisyyden alueita ovat, vaikka se ei rajoitu niihin, seuraavat:

  • Pyrkimys Israelille vahingolliseen Lähi-idän politiikkaan
  • YK:n ilmastomuutosohjelman edistäminen
  • LGBT-oikeuksien ja päämäärien tukeminen

Älkää erehtykö, se on erittäin paha agenda. Uskon henkilökohtaisesti, että heidän liittonsa ja yhteiset päämääränsä ovat tarkoituksellisia. Molemmat miehet ovat petettyjä ja ymmärtävätpä tai eivät, niin heitä käytetään tuomaan Ilmestyskirjan lukujen 13 ja 14 kuvailema lopunajan maailmanjärjestys.

Asettuminen Israelia vastaan

Viime kesän lopulla saimme tietää, että Ranska valmistautui esittelemään päätöslauselman tämän syksyn YK:n yleiskokouksen aikana, joka jos se ratifioitaisiin, antaisi virallisen YK:n tunnustuksen Palestiinan valtiolle – täysin erillään Israelista. Tähän saakka Ranska on peräytynyt mahdollisesti johtuen Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu’n ponnistuksista suostutella Ranska ja YK luopumaan tästä liikkeestä. Molemmat osapuolet voivat vielä kuitenkin toimia tässä toimenpiteessä lähitulevaisuudessa. Samoin huolimatta Netanyahu’n voimakkaista vetoomuksista YK nosti Palestiinan lipun tällä viikolla New York’in päämajallaan itseasiassa asettuen Palestiinan asialle Israelia vastaan.

bo_paaviKuva: paavi Fransiskus ja Barack Obama tapaavat Washington’issa

Lokakuun 1. päivänä pääministeri Netanyahu piti terävän puheen YK:n yleiskokouksen edessä. Kiihkeässä puheessaan hän vaati globaalia yhteisöä käsittelemään Israelia oikeudenmukaisesti, koska maan koko olemassaoloa uhataan nyt. Hän huomautti, että yksin viime vuoden aikana YK on antanut 20 päätöslauselmaa, jotka tuomitsevat Israelin, mutta vain yhden Syyriaa vastaan – huolimatta siellä toteutetuista tuhansista teloituksista. (Lue artikkeli Katkelmia Benjamin Netanjahun puheesta YK:n yleiskokouksessa 1.10.2015)

Valitettavasti Bibin hyvä ja selkeä puhe tuskin muuttaa YK:n asennetta Israeliin. Ja on hyvin epätodennäköistä, että se muuttaa myöskään paavi Fransiskuksen ja Barack Obama’n asenteita. Paavi, Obama ja YK kaikki jakavat saman näyn globaalista yhdistymisestä – lopullisesta maailmanhallituksen ja maailmanuskonnon systeemistä, joka hallitsee Jerusalemia ja mahdollisesti sieltä käsin. Vahva, suvereeni ja itsenäinen Israel ei kuulu suunnitelmaan. Se ei ole milloinkaan kuulunut. Heidän näkökulmastaan juutalaisvaltio täytyy saada polvilleen ja pakottaa heidän uuteen maailmanjärjestykseensä. (Sama pätee heidän suunnitelmiinsa USA:ta varten.)

Obama ja paavi ovat julkisesti julistaneet toistuvasti tukeaan ”kahden valtion ratkaisulle”, jossa juutalaisvaltion olisi palattava vuotta 1967 edeltäneille rajoilleen – rajoille, jotka olivat voimassa ennen ”kuuden päivän sotaa”, jossa Israelin naapurit hyökkäsivät sitä vastaan. Voitettuaan tuon sodan Israel oikeutetusti piti valloittamansa maan puolustuksellisena keinona (puskurina) tulevien hyökkäysten varalta. Ottaen huomioon nykyisen Lähi-Idän vihamielisen ilmapiirin Bibi olisi hullu, jos luovuttaisi nämä strategiset alueet, joita tarvitaan Israelin puolustamiseen.

Iran, joka on liitossa Syyrian ja Venäjän kanssa, on toistuvasti vaatinut Israelin täydellistä tuhoamista. Silti Obama paavin tuella allekirjoitti terroristivaltion kanssa sopimuksen, joka ei ainoastaan luo laillista tietä Iranille rakentaa ydinpommi, vaan velvoittaa Yhdysvaltoja puolustamaan Irania, jos se joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Toisin sanoen, jos Israel uskoo, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta kuin hyökätä Iranin ydinlaitoksia vastaan estääkseen Irania kehittämästä pommia, jota se käyttäisi Israelin tuhoamiseen, niin Yhdysvallat taistelisi Iranin kanssa Israelia vastaan. Kamalaa! Se osoittaa monumentaalista muutosta USA:n Lähi-idän politiikassa: presidenttinsä kautta Yhdysvallat on kavaltanut Israelin. Barack Obama suosii islamilaista terroristivaltiota pitkäaikaisen liittolaisemme kustannuksella.

Obama onnistui salaamaan nämä tärkeät yksityiskohdat kongressilta, kunnes hänen sopimuksensa Iranin kanssa oli valmis. Israelin rinnalla seisovat konservatiivit ovat raivoissaan, mutta sopimus on voimassa. Vain ihme voi kaataa sen.

On myös merkillepantavaa, että paavi Fransiskus tuki Obaman pyrkimystä ennen sopimuksen allekirjoittamista, sen aikana ja sen jälkeen. Lukuun ottamatta muutamia Fox News’in suorapuheisia juontajia, joista jotkut ovat katolisia, näistä asioista ei juurikaan ole puhuttu muualla sekulaarissa mediassa. Kunnioitan näitä journalisteja, että he seisovat lujina, eivätkä pelkää vastustaa Obamaa ja paavia heidän vaarallisissa ratkaisuissaan.

Mitä seurauksia siitä on, kun Israel seisoo käytännöllisesti katsoen yksin? Sen eristäminen edelleen lisää Lähi-idän epävakautta kasvattamalla suuremman alueellisen konfliktin todennäköisyyttä. Iranin ydinsopimus lähes varmistaa sen, että Israel tulee käynnistämään ennaltaehkäisevän iskun. Jos se tapahtuu, niin kaikki terroristit Israelin ympärillä käyvät sen kimppuun – kuten Hamas, Hizbollah, islamilainen jihad, ISIS, Syyria, Iran jne. (Yksi asia, joka näille osapuolille on yhteinen – islamilaisen uskonsa lisäksi – päämäärä tuhota Israel). Henkilökohtaisesti uskon, että massiivisen tuhon ja ihmishenkien menetyksen jälkimainingeissa sellaista kriisiä tullaan käyttämään syynä uudelle maailmanjärjestykselle. Israel voittaa sodan, mutta maailma vihaa sitä sen vuoksi ja tekee kaikkensa toimiakseen sitä vastaan. Näyttämö on valmis Antikristukselle esitellä maailmanhallitus, joka sanoo tuovansa kestävän rauhan.

Ilmastonmuutos

Syyskuun 23. päivänä paavi Fransiskus saapui Valkoiseen Taloon kahdenkeskiseen suljettujen ovien tapaamiseen Barack Obama’n kanssa. Tiedot siitä, mistä puhuttiin, ovat enintään suuntaa antavia. Voimme kuitenkin olla varmoja, että puheenaiheeseen kuului eri aiheita aina Lähi-idän tilanteesta homojen oikeuksiin. Lähellä listan kärkeä uskon olleen kysymyksen ilmastonmuutoksesta; koska kummallakin miehellä on henkilökohtainen ansioluettelo omistettu tämän asian ajamiselle.

Syyskuun 24. päivänä Fransiskus teki historiaa, kun ensimmäisenä paavina puhui USA:n kongressin yhteiselle istunnolle. Yksi hänen keskeisistä aiheistaan oli, kuten voi odottaa, ilmastonmuutos. Seuraavassa joitakin hänen huolellisesti muotoiltuja huomautuksiaan:

Bisnes on jalo kutsumus, suunnattu tuottamaan varallisuutta ja parantamaan maailmaa. Se voi olla vaurauden hedelmällinen lähde alueella, jossa toimii, varsinkin, jos se näkee työpaikkojen luomisen olennaisena osana palvelustaan yhteiseksi hyväksi. (Laudato Si’, s. 129). Tähän yhteiseen hyvään kuuluu myös maa, keskeinen teema hiljattain kirjoittamassani kiertokirjeessä ”päästäkseni vuoropuheluun kaikkien ihmisten kanssa yhteisestä kodistamme” (ibid., 3). Tarvitsemme keskustelua, johon osallistuvat kaikki, koska se ympäristöä koskeva haaste, johon olemme joutuneet ja sen inhimilliset juuret, koskee ja vaikuttaa meihin kaikkiin (ibid., 14). Kiertokirjeessäni, Laudato Si’, vaadin rohkeaa ja vastuullista ponnistusta ”askeltemme uudelleen suuntaamiseksi” (ibid., 61) ja ihmisen toiminnan aiheuttamien mitä vakavimpien ympäristön turmeltumisen vaikutusten välttämiseksi. Olen vakuuttunut, että voimme aikaansaada muutoksen, enkä epäile, että Yhdysvalloilla – ja tällä kongressilla – on siinä tärkeä rooli näyteltävänä. Nyt on aika rohkeille teoille ja strategioille, jotka on tähdätty toteuttamaan ”huolehtimisen kulttuuria” (ibid., 231) ja ”yhteistä lähestymistapaa taistelussa köyhyyttä vastaan, arvokkuuden palauttamista syrjäytetyille ja samalla luonnon suojelemista” (ibid., 139).

Seuraavana päivänä, syyskuun 25., paavi Fransiskus käynnisti YK:n uuden kestävän kehityksen kampanjan ollen pääpuhuja YK:n yleiskokouksen edessä. Se oli virallinen alku YK:n loppurutistukselle ratifioida kansainvälinen ilmastonmuutossopimus (International Climate Change Treaty). Maailman johtajat kokoontuvat Pariisiin marraskuun 30. päivästä joulukuun 11. päivään YK:n kutsumina nimenomaisena tarkoituksena allekirjoittaa tämä kiistanalainen sopimus. Sekä paavi että Obama ovat kovasti yrittäneet mainostaa ja julistaa tukeaan ilmastoagendalle ja heidän odotetaan allekirjoittavan sopimuksen.

He ovat olleet melkoinen pari. Molemmat miehet ovat ajaneet ilmastonmuutossopimusta maailman poliitikkojen keskuudessa, samalla kun paavi on myös aktiivisesti haalinut maailman uskonnollisten johtajien kannatusta. Tähän päästäkseen Fransiskus julkaisi viime kesänä voimallisen kiertokirjeensä (mainittu edellä lainauksessa häneltä), joka käsittelee ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Toinen Vatikaanin asiakirja tarkoitettu pohjustamaan paavin kiertokirjeen julkaisemista, julkaistiin muutamia kuukausia aikaisemmin. Se oli otsikoitu: ”Climate Change and The Common Good” (Ilmastonmuutos ja yhteinen hyvä) ja sen tuottivat paavillinen tiedeakatemia (Pontifical Academy of Sciences) ja paavillinen yhteiskuntatieteellinen akatemia (Pontifical Academy of Social Sciences). Seuraavassa muutamia katkelmia tuosta asiakirjasta, jotka hieman valottavat meille paavin strategiaa:

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaiseminen riippuu siitä, ylitämmekö kansalliset kytköksemme ja tulemmeko yhteen yhteisen hyvän vuoksi… Uskonnolliset instituutiot voivat tuoda asennemuutoksen luomakuntaa kohtaan ja niiden pitäisi ottaa siinä johto… Katolinen kirkko, joka työskentelee muiden uskontojen johdon kanssa, voi nyt ottaa ratkaisevan roolin mobilisoimalla julkisen mielipiteen ja julkisia varoja… Sellainen maailman uskontojen rohkea ja humanitaarinen toiminta, joka toimii yksiäänisesti, varmasti vauhdittaa julkista keskustelua siitä, kuinka voimme integroida yhteiskunnallisia valintoja priorisoituina YK:n kestävän kehityksen päämäärien alla…

Potkun luomiseksi ilmastosopimuksen tueksi suunnitellaan useita uskontojenvälisiä uskonnollisia kokoontumisia vielä ennen YK:n kokousta Pariisissa. Yksi sellainen tapahtuma, tarkoitettu tuomaan maailman uskonnot yhteen ja toimimaan katalysaattorina ympäristötoiminnalle, pidetään lokakuun 24. päivänä. ”Globaalin ykseyden päivänä” (Global Oneness Day) tunnettuna tämän massiivisen maailmanlaajuisen juhlan tarkoitus on tuoda maailman yhteyden uusi aika (New Age) ”ykseyden” – ihmiskunnan jumaluuden ja maailmankaikkeuden keskinäisen riippuvuuden tiedostamisen kautta. Se, mikä tässä hommassa on erityisen huolestuttavaa, on, että monet seurakunnat kaikkialla maailmassa osallistuvat ”sunnuntain ykseyden tilaisuuksiin” (Sunday Oneness Services) asettuen tähän ohjelmaan. Kristityt ovat nopeasti menettämässä arvostelukykynsä, kun median ristituli ja seurakuntajohtajien suositukset tämän sopimuksen tueksi vyöryvät heidän päällensä.

Mikä sitten ilmastomuutossopimuksessa on pielessä? Vastaus: Yhdessä taustalla olevan hengellisen petoksen kanssa, joka liittyy tähän ponnistukseen – joka johtaa ihmisiä omaksumaan maa-keskeisiä / panteistisia uskomuksia – itse sopimus sattuu olemaan kulmakivi yhden maailman agendassa. Harvat tietävät, että jos tämä sopimus ratifioidaan, niin se ottaa käyttöön kansainvälisen lainsäädännöllisen rungon ja perusrakenteen YK:ta varten sopimuksen pakottamiseksi kansallisella, valtiollisella ja paikallisella tasolla – maailman jokaisessa maassa. Tämän sopimuksen kautta me kaikki otamme jättiaskelia maailmanhallituksen systeemiin. Mikä vielä enemmän, tämä sopimus on tehty sillä tavalla, että se menee paljon yli tyypillisten ympäristökysymysten kattamaan lähes jokaisen puolen elämässämme. Se esimerkiksi käsittelee sukupuolten tasa-arvoa, nälän ja köyhyyden lopettamista, eriarvoisuuden vähentämistä valtioiden kesken (se tarkoittaa tulojen uusjakoa) ja maailmanrauhan luomista mainitakseni vain joitakin sen 17 kohdasta. Lyhyesti: se käyttää jokaista planeetallamme olemassa olevaa ongelmaa syynä siihen, että tarvitaan maailmanhallitus ratkaisemaan se.

Tutkiva journalisti Michael Snyder sanoo sen parhaiten:

Niille, jotka haluavat laajentaa ”globaalin hallinnan” piiriä, kestävä kehitys on täydellinen sateenvarjo, koska lähes kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa ympäristöön jollakin tavalla. Sanontaa ”planeetan hyväksi” voidaan käyttää verukkeena mikrotason johtamiselle lähes jokaisella elämämme alueella… Tämä sopimus on todella sapluuna radikaalisti laajennetulle ”globaalille hallinnalle”.1

Älä anna pettää itseäsi; YK:n ilmastosopimus on tarkoituksellinen vallan anastus ja valitettavasti maailman näkyvimpien poliittisten ja uskonnollisten hahmojen enemmistö – kuten Obama ja paavi – ovat täysillä mukana.

Homojen oikeudet

Lähi-itää ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistoiminnan lisäksi paavi Fransiskus ja Obama ovat samoilla linjoilla, kun on kyse useimmista aikamme yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista kysymyksistä mukaan lukien homoagenda. Ei ole salaisuus, missä Obama seisoo tässä kysymyksessä – varsinkin sen jälkeen, kun valaisi Valkoisen Talon sateenkaaren väreillä juhlistamaan korkeimman oikeuden säädöstä samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta. Todellinen ”sankari” kansainvälisellä näyttämöllä, mitä tulee LGBT-oikeuksiin [lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalit] on kuitenkin ollut paavi Fransiskus.

Homo-oikeusaktivisti ja rock-legenda Elton John kuvaili paavi Fransiskusta sankarinaan vuotuisen AIDS-apukonserttinsa aikana New York’issa. John, itse homo, ylisti paavia homouden hyväksymisen ajamisesta katolisessa kirkossa. John huomautti: ”On mahtavaa, mitä hän yrittää tehdä monia monia vastaan kirkossa… Hän on rohkea ja hän on peloton ja sitä me tarvitsemme tämän päivän maailmassa.” Hän lopetti sanoen: ”Tehdäänkö tästä miehestä pyhimys nyt, OK?”2

Rock-tähtien tuen saamisen lisäksi homo-oikeuslehti The Advocate nimesi joulukuussa 2013 hänet vuoden henkilöksi ja hänen kuvansa oli lehden kannessa. Hänet nimettiin vuoden mieheksi myös Vanity Fair’in italialaisessa painoksessa. Lehti kirjoitti: ”Fransiskus on nöyryyden ihme turhuuden ajassa. Hänen toivon majakkansa tuo enemmän valoa kuin mikään tieteen saavutus, koska millään lääkkeellä ei ole rakkauden voimaa.”3

Liberaalin maailman rakkausseikkailu tämän paavin kanssa alkoi hänen nyt kuuluisasta lausunnostaan: ”Jos joku on homo ja etsii Herraa hyvää tarkoittaen, niin mikä minä olen tuomitsemaan?” Aina siitä saakka, kun tuli katolisen kirkon johtajaksi, Fransiskuksen tuen ilmaukset homoudelle ovat yllättäneet ja kannustaneet homojen oikeuksien puolustajia.

Myös kristittyjä rohkaistiin hetkeksi, mutta päinvastaisista syistä. Paavin hiljattaisen USA:n vierailun aikana monet evankelikaalit – halutessaan sinisilmäisesti uskoa, että hän oli todella heidän puolellaan – juhlivat saadessaan tietää, että paavi puhui lyhyesti Kim Davis’in Kentucky’n notaarin kanssa, joka otti samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustavan kannan. Myös joissakin puheissaan hän puhui ”perhearvoista”. Juhlinta oli kuitenkin lyhytaikaista.

Kuten kävi ilmi, niin paavi oli ovelasti ”heittänyt luun” konservatiiveille puhumalla neiti Davis’in kanssa toivoen sen saavan heidät pois hänen kimpustaan tässä kysymyksessä. Tosiasia on, että vain yhdelle ei-poliittiselle hahmolle myönnettiin audienssi paavin kanssa hänen ollessaan USA:ssa. Hän sattui olemaan entinen paavi Fransiskuksen oppilas, jonka hän on tuntenut monia vuosia. Oppilaan nimi on Yayo Grassi. CNN haastatteli häntä lokakuun 5. päivänä.

Haastattelun aikana paljastettiin, että Grassi’lla oli ollut vuosien ajan kumppani samaa sukupuolta.

Grassi mainitsi, että aikaisemmassa keskustelussa kysyessään paavilta homosuhteestaan, paavi vastasi kertoen hänelle, että se ei ole uskonnollinen kysymys, vaan siviilikysymys. Kaikki, mitä paavin olisi tehtävä tukeakseen Jumalan moraalilakia, olisi sanoa, että Raamattuun perustuva laillinen avioliitto on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen. Hän kieltäytyy tekemästä sitä. Vierailunsa aikana hän puhui paljon perheestä ja perhearvoista, mutta ei koskaan määritellyt ehtojaan. Uskon sen olleen tarkoituksellista, jotta ”moderni” perhe kuuluisi siihen.

On ennustettavissa, että tämä paavi yrittää olla kaikkea kaikille. Hän on todella ovela poliitikko. Gallupit heijastavat tätä tosiasiaa. ABC World News’in raportin (syyskuun 3.) mukaan 66 prosentilla amerikkalaisista on myönteinen tai hyvin myönteinen kuva paavi Fransiskuksesta. Tämä kysely tehtiin muutamaa viikkoa ennen hänen Yhdysvaltojen vierailuaan. Hänen lukemansa ovat nyt melkein varmasti jopa korkeammat johtuen kaikesta hänen vierailuaan ympäröineestä huomiosta.

Oletko pannut merkille, että media on mainostanut paavia ja tekee sitä edelleen? Näyttää melkein siltä, kuin hän ei voisi tehdä mitään väärin. Häntä kuvataan planeetan päätiedottajana. Jos konservatiivinen kristillinen johtaja esittää vastakkaisen näkemyksen, niin samat ihmiset hyljeksivät häntä. Tämän pitäisi olla meille syy pysähtyä ja kysyä: ”Miksi on tämä paavi – oletettu maailman kristillinen johtaja – ihailtu ja sekulaarin median mukaan käytännössä erehtymätön, vaikka samat journalistit kohtelevat Raamattuun uskovia evankelikaalisia johtajia halveksivasti?” Voisiko se johtua siitä, että he kaikki jakavat paavin näyn uudesta maailman järjestyksestä ja näkevät todelliset kristityt ja konservatiiviset juutalaiset tiellään seisovina?

Eikö olekin mielenkiintoista, että paavi Fransiskuksesta ja Barack Hussein Obama’sta on tullut maailman näkyvimmät pelurit, kun on kyse kohtaamiemme tärkeimpien asioiden muotoilusta? Lähi-idän politiikasta ympäristöön, samaa sukupuolta olevien avioliittoon, rotusuhteisiin ja uskontojenvälisyyteen (interfaithism) nämä kaksi miestä – jumalattomien poliittisten neuvonantajien ja mainostajien tuella – tavoittelevat globaalin yhdistymisen agendaansa kohdaten vain vähäistä vastustusta. Islam ja kaikki muut väärät uskonnot, jotka edistävät antikristillisiä periaatteita, saavat medialta vapaalipun. Samaan aikaan yleinen mielipide mobilisoidaan tarkoituksellisesti kristittyjä ja konservatiivisia juutalaisia vastaan.

Hetki on myöhäinen. Pyhien vaino on ovella läntisessä maailmassa ja jo käynnissä Lähi-idässä, Afrikassa ja muissa osissa maailmaa. Jumala auttakoon meitä seisomaan vahvoina Hänessä!

Viitteet

  1. “Planetary Sustainable Development and the Vatican”, Michael Snyder, Hope for the World Update, Summer 2015.
  2. “Rock Star says Pope Francis is ‘My Hero’”, Pastor Hal Mayer, Prophetic Intelligence Briefing, September 2, 2015.
  3. Ibid.

Read Full Post »

Moving Toward A One World Government,
A One World Economy And A One World Religion
By Michael Snyder, 18.10.2015, suom. SK

handsGlobaali eliitti ei milloinkaan ole ollut lähempänä yhdistetyn maailman päämääräänsä. Kiitokset sarjalle toisiinsa kytkettyjä kansainvälisiä sopimuksia, että tämän planeetan hallinto on tulossa lisääntyvästi globaaliseksi ja keskitetyksi, mutta useimpia se ei näytä huolettavan lainkaan. Viimeisten 30 päivän sisällä olemme nähneet joitakin suurimpia askelia kohti maailmanhallitusta, maailmantaloutta ja maailmanuskontoa, mitä koskaan olemme todistaneet, mutta nämä tapahtumat ovat herättäneet hyvin vähän julkista keskustelua tai väittelyä. Joten jaa tätä artikkelia niin monille kuin voit. Meidän täytyy herättää ihmisiä tämän suhteen, ennen kuin on myöhäistä.

Syyskuun 25-27. päivinä YK käynnisti ”uuden universaalisen agendan” ihmiskunnalle. Nämä eivät ole minun sanojani, vaan ne todella tulevat suoraan tämän agendan perusdokumentista. Paavi matkusti New Yorkiin pitämään puheen, joka käynnisti tämän konferenssin siten antaen tärkeän hyväksyntänsä tälle uudelle suunnitelmalle. Käytännössä jokainen valtio koko planeetalla auliisti allekirjoitti ne 17 tavoitetta, jotka sisältyvät tähän suunnitelmaan, mutta tämä järkyttävä tapahtumien käänne aiheutti hyvin harvoja kansainvälisiä otsikoita.

YK lupaa, että jos me kaikki toimimme yhdessä, niin voimme muuttaa planeettamme jonkinlaiseksi ”utopiaksi”, mutta totuus on, että kaikki tämä puhe”yhteydestä” naamioi hyvin salakavalan agendan. Seuraava tulee hiljattaisesta teoksesta Paul McGuire’lta, uraauurtavan uuden kirjan ”The Babylon Code” tekijältä:

YK ei kysy lupaa, vaan antaa käskyn, että koko planeetta sitoutuu 17 kestävän kehityksen tavoitteeseen (goal) ja 169 kestävän kehityksen kohteeseen (target), jotka on tarkoitettu muuttamaan maailmamme vuoteen 2030 mennessä. Paavin ajama YK:n 2030 suunnitelma edistää Agenda 21:tä äärimmäisen tehokkaasti (on steroids). Valvotun median kautta väestömassoille kerrotaan, että tämä kaikki koskee ympäristön pelastamista ja ”köyhyyden lopettamista”. Se ei kuitenkaan ole Agenda 21:n todellinen agenda. Agenda 21:n todellinen agenda on perustaa globaali hallitus, globaali taloudellinen järjestelmä ja globaali uskonto. Kun YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon puhui ”unelmasta rauhan maailmasta ja kaikkien arvokkuudesta”, siinä ei ole mitään eroa siihen, kun kommunistit lupasivat ihmisille ”työläisten paratiisia”.

Tavalliselle kansalle nimi ”2030 Agenda” on päivitetty ”globaaleiksi tavoitteiksi”. Syyskuun 26. päivänä muutamia musiikkimaailman suurimpia nimiä (kuten Beyonce) mainostivat näitä uusia ”globaaleja tavoitteita” ”globaalissa kansalaisjuhlassa” (Global Citizen Festival), joka pidettiin keskuspuistossa (Central Park). Voit katsoa YouTube-videon, jolla muutamia koko planeetan kuuluisimmista nimistä kehottaa meitä kaikkia näiden uusien ”globaalien tavoitteiden” taakse, tästä.

Mikään tästä ei ole sattumaa. Meitä koulutetaan ajattelemaan itsestämme ”globaaleina kansalaisina”, jotka kuuluvat ”globaaliin yhteisöön”. Muutamia vuosikymmeniä sitten useimmat amerikkalaiset olisivat tarttuneet aseisiin tällaisesta, mutta nyt useimmat näyttävät vain passiivisesti hyväksyvän nämä muutokset. Hyvin voimakkaat salaseurat ja kansainväliset järjestöt ovat vieneet meitä tähän suuntaan hyvin kauan ja useimmilla amerikkalaisilla ei ole aavistustakaan, mitä on tapahtumassa. Tässä lisää Paul McGuire’lta:

YK on tosiasiassa globaali hallitus eikä hallitse ”hallittavien suostumuksella”. YK on globaali hallitus, jolle kummankin Amerikan poliittisen puolueen poliitikot ovat luovuttaneet perustuslailliset oikeutemme. Jos katsot republikaanien presidentinvaaliväittelyjä, niin näet, että ehdokkaiden valtava enemmistö on ”ostettuja miehiä ja naisia”. He ovat siellä toteuttamassa todellisten isäntiensä, kansainvälistä pankkitoimintaa harjoittavien perheiden ja toisiinsa kytkettyjen salaseurojensa, käskyjä. Jos ehdokkaalla on erilaiset käsitykset kuin ”orwellilainen ryhmäajattelu”, hän saa edetä vain siihen asti.

Keitä ovat nämä voimakkaat eliittiryhmät ja salaseurat, jotka heitä johtavat? Kuten laajasti dokumentoimme uudessa kirjassamme The Babylon Code, jonka ovat tehneet tämän kirjoittaja ja Troy Anderson, Pulitzer-palkittu tutkiva journalisti, on olemassa hyvin todellinen verkosto puolisalaisia ja salaisia ryhmiä. Sellaiset ryhmät kuin Council on Foreign Relations (ulkomaansuhteiden neuvosto CFR), Trilateral Commission, Royal Institute of International Affairs, United Nations (YK), Club of Rome (Rooman klubi), Bilderberg Group ym. kontrolloivat presidenttejä, pääministereitä, mediaverkostoja, poliitikkoja, pääjohtajia ja kokonaisia valtioita. Tuskin koskaan kuulet mitään todellista arviointia näiden ryhmien valvomalta medialta, etkä myöskään, että hallitukset eri puolilla maailmaa yrittäisivät pitää sitä vastuullisena.

Toinen keino, jolla planeettaamme ”yhdistetään”, on kansainvälisten kauppasopimusten käyttäminen.

Lopullinen tavoite on, että koko maailmasta tulisi ”yhdet markkinat” yhtenäisin laein, säännöin ja määräyksin. Mutta kun sulautamme taloutemme maapallon muuhun talouteen, niin Yhdysvallat on menettänyt kymmeniä tuhansia liikeyrityksiä ja miljoonia työpaikkoja talouttamme nyt hallitsevien massiivisten yhtiöiden siirtäessä tuotantoa alueille, joilla työvoima on paljon halvempaa. Tämä tuhoaa keskiluokan täydellisesti, mutta hyvin harvat näyttävät välittävän.

Neuvottelut yhdestä suurimmista kansainvälisistä kauppasopimuksista, mitä maailma koskaan on nähnyt, päättyivät hiljattain.

Tyynenmeren kumppanuus (Trans-Pacific Partnership), josta käytetään myös nimitystä ”Obamatrade” edustaisi jättiaskelta kohti yhdistettyä globaalia taloutta. Seuraava on katkelma eräästä aiemmasta artikkelistani:

Olemme juuri saaneet todistaa yhtä merkittävimmistä askelista kohti maailmantalouden systeemiä, jollaista emme koskaan ole nähneet. Neuvottelut Tyynenmeren kumppanuudesta on saatu päätökseen ja hyväksyttynä se luo planeetan suurimman kaupparyhmittymän. Se ei kuitenkaan ole vain kauppasopimus. Barack Obama on heittänyt tähän sopimukseen kaikenlaisia asioita, joita ei koskaan olisi muuten pystynyt saamaan läpi kongressissa. Ja kun tämä sopimus on hyväksytty, on erittäin vaikeaa koskaan tehdä siihen muutoksia. Joten pohjimmiltaan tässä on käymässä niin, että Obaman agendaa ollaan pysyvästi lukitsemassa 40 %:iin globaalia taloutta.

USA, Kanada, Japani, Meksiko, Australia, Brunei, Chile, Malesia, Uusi Seelanti, Peru, Singapore ja Vietnam, kaikki aikovat allekirjoittaa tämän salakavalan suunnitelman. Näiden valtioiden yhteenlaskettu väestö on noin 800 miljoonaa ja yhteenlaskettu BKT noin 28 biljoonaa dollaria.

Haluatko tietää, kuka teki todella töitä antaakseen Obamalle nopeutetut neuvotteluvaltuudet, jotta nämä neuvottelut voitaisiin viedä menestykselliseen päätökseen?

Se oli maanpetoksellinen republikaaninen johto kongressissa. He tekivät kaikkensa tasoittaakseen tietä Obamatrade’ille.

Olemme näkemässä myös joitakin järkyttäviä siirtoja maailmanuskonnon suuntaan.

Olet ehkä viime vuosina huomannut, että on tullut hyvin muodikkaaksi sanoa, että kaikki uskonnot ovat vain eri teitä saman Jumalan tykö. Itseasiassa monet näkyvät uskonnolliset johtajat julistavat nyt avoimesti, että tämän planeetan kaksi suurinta uskontoa, kristinusko ja islam, palvovat täsmälleen samaa jumaluutta.

Ajattele vain esimerkiksi, mitä paavi sanoo julkisesti tästä asiasta. Seuraava on laajennettu ote hiljattaisesta artikkelistani sivustolla End of the American Dream:

*****

Sitä, mitä paavi Fransiskus sanoi pyhän Patrikin katedraalilla Manhattanilla, on uutisoitu hyvin vähän valtavirran mediassa, mutta se oli erittäin merkittävää. Hän aloitti puheensa näin:

Haluaisin ilmaista kaksi tunnettani muslimiveljilleni ja -sisarilleni: Ensiksikin tervehdykseni heidän viettäessään uhrijuhlaa. Olisin halunnut tervehdykseni olevan lämpöisempi. Läheisyyden tunteeni, läheisyyden tunteeni murhenäytelmän edessä. Sen murhenäytelmän, jonka he kärsivät Mekassa.

Tässä hetkessä annan vakuutuksen rukouksistani. Yhdistän itseni teidän kaikkien kanssa. Rukouksesta kaikkivaltiaalle jumalalle, kaikkiarmolliselle (all merciful).

Hän ei valinnut näitä sanoja vahingossa. Islamissa Allah tunnetaan ”kaikkiarmiaana” (all-merciful one). Jos epäilet sitä, niin teepä Google -haku.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun paavi Fransiskus käytti tällaista kieltä. Esimerkiksi seuraava ote on huomautuksista, joita hän esitti ensimmäisen ekumeenisen tapaamisensa aikana paavina:

Sitten tervehdin ja sydämellisesti kiitän teitä kaikkia rakkaat ystävät, jotka kuulutte muihin uskonnollisiin perinteisiin; ennen kaikkea muslimeja ja kaikkia teitä, jotka palvotte yhtä Jumalaa, elävää ja armollista ja kutsutte Häntä rukouksessa. Todella arvostan teidän läsnäoloanne: näen siinä konkreettisen merkin halusta kasvaa keskinäisessä arvostuksessa ja yhteistyössä ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.

Katolinen kirkko on tietoinen, kuinka tärkeää on edistää ystävyyttä ja kunnioitusta miesten ja naisten välillä eri uskonnollisista perinteistä – haluan toistaa tämän: edistää ystävyyttä ja kunnioitusta miesten ja naisten välillä eri uskonnollisista perinteistä – se myös todistaa siitä arvokkaasta työstä, jota uskontojenvälisen vuoropuhelun paavillinen neuvosto (Pontifical Council for interreligious dialogue) suorittaa.

Paavi Fransiskus selvästikin uskoo, että kristityt ja muslimit palvovat samaa Jumalaa. Se auttaa selittämään, miksi hän antoi luvan islamilaisille rukouksille ja Koraanin lukemiselle Vatikaanissa ensimmäisen kerran vuonna 2014.

*****

Se, mitä tapahtuu, on kiistämätöntä. Olemme vyörymässä kohti maailmanhallitusta, maailmantaloutta ja maailmanuskontoa.

Emme tietenkään tule siihen yhdessä yössä. Se vie jonkin aikaa ja matkan varrella tulee olemaan melkoisesti töyssyjä. Itseasiassa uskon, että planeettamme kokee äärimmäisen kaaoksen, ennen kuin todella pääsemme sinne.

Jokaista tärkeää kriisiä kuitenkin käytetään tekosyynä edistämään tätä agendaa. Käytännössä jokainen eliitin meille tarjoama ratkaisu sisältää lisää globalisaatiota ja lisää keskittämistä. Meille kerrotaan, että kaikki ongelmamme ratkeavat, jos ihmiskunta vain yhdistyy.

Joillekin ”yhdistetyn planeetan” tavoite, jossa me kaikki toimimme yhdessä poistaaksemme sellaiset asiat kuin köyhyys, sota ja sairaus, on kaikki järki maailmassa.

Toisille maailmanhallitus, maailmantalous ja maailmanuskonto merkitsevät vain näyttämön valmistamista ”maailmantyrannialle”.


Lue vielä edellä olevaan artikkeliin olennaisesti liittyvä Gavriel Eskelin kirjoitus YK:n AGENDA 2030: Suunnitelma kestävästä kehityksestä.

Read Full Post »

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.



Richard Foster – Celebration of Deception

By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

munkkiHelmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).1 Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).2

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”3 Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

meditaatioFoster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”4 Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi:Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.5 Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia6). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford7 on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).8 Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”9 Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.10 Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.11 Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.12

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.13 Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.14

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”15

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”16 Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

  1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
  2. 24.
  3. 29.
  4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
  5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
  6. 111-125.
  7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
  8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
  9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
  10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
  11. http://www.sdiworld.org
  12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
  13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
  14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
  15. Armstrong, Future
  16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

Bowing the Knee to Rome

McMahon, T.A., suom. Samuel Korhonen

1.2.2015

mariaElämme outoja aikoja. Kun minusta tuli uudestisyntynyt uskova lähes neljä vuosikymmentä sitten oltuani 30 vuotta roomalaiskatolinen, ei yksikään ei-katolinen kristitty moittinut minua siitä, että jätin Rooman kirkon. Noina aikoina oli melko selvää evankelikaaleille, että roomalaiskatolisuuden opetukset ja käytännöt olivat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Oli kyllä joitakin asioita, ainakin pinnallisesti, joita katoliset ja Raamattuun uskovat kristityt pitivät yhteisinä. Kristuksen neitseellinen syntymä, johon sisältyi Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, on yksi esimerkki. Silti koskien Kristuksen ihmeellistä syntymää katolinen kirkko lisäsi neitsyt Mariaan opit hänen tahrattomasta sikiämisestään so. että hänet on siitetty ilman syntiä ja hänen ikuisesta neitsyydestään. Vaikka nuo Raamatun ulkopuoliset opetukset ovat vakavia harhoja, ne eivät suoraan ole ristiriidassa sen evankeliumin kanssa, joka on välttämätön pelastumiselle.

Toivoisin, että jokainen tätä artikkelia lukeva (varsinkin, jos tunnustaa olevansa Raamattuun uskova kristitty) on ymmärtänyt ja vastaanottanut aidon evankeliumin, joka edellyttää uskoa (ja yksin uskoa), että Jeesus uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta maksoi synnin rangaistuksen täydellisesti jokaisen miehen, naisen ja lapsen puolesta. Se on se evankeliumi, jota Raamattu opettaa eksplisiittisesti yli sadassa jakeessa ja epäsuorasti sadoissa muissa. Se ei kuitenkaan ole evankeliumi katolisen kirkon mukaan. Todellisuudessa katolisen kirkon Raamatun evankeliumin vastustus sen opetuksissa ja käytännöissä on tehty selväksi sen kirkolliskokousten ja murhanhimoisten inkvisitioiden kautta historian.

Uskonpuhdistuksen aikana monet yksilöt (etupäässä entisiä katolisia) työskentelivät palauttaakseen Raamatun evankeliumin. Todellisuudessa jäännös katolisen kirkon ulkopuolella ei koskaan ollut lakannut uskomasta siihen. Silti uskonpuhdistus auttoi saamaan Raamatun takaisin uskovien suurten joukkojen käsiin. Vastauksena Rooman kirkko teki virallisen kantansa evankeliumiin kristallinkirkkaaksi vastauskonpuhdistuksen Trent’in kirkolliskokouksessa (1545–1563). Seuraavassa vain kolme niistä ns. erehtymättömän kirkolliskokouksen yli sadasta tuomiosta niille, jotka uskovat, mitä Raamattu opettaa koskien evankeliumia:

”Jos joku sanoo, että syntinen on vanhurskautettu yksin uskosta tarkoittaen, että mitään muuta ei vaadita vanhurskauttamisen armon saamiseksi … hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 9). Koska katolinen kirkko vaatii pelastukseen paljon enemmän kuin usko, niin sen täytyy kirota (tuomita) ne, jotka hylkäävät sen sakramentaaliset teot.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttava usko ei ole muuta, kuin luottamista jumalalliseen armoon, joka antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden, tai että se on yksin tämä luottamus, jonka kautta olemme vanhurskautetut: hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 12). Jälleen näemme, että Rooman mukaan usko yksin Kristuksen täydelliseen uhriin ristillä on tuomittu.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttamisen armon vastaanottamisen jälkeen syyllisyys on niin sovitettu ja ikuisen rangaistuksen velka niin poispyyhitty jokaiselta katuvalta syntiseltä, ettei mitään ajallisen rangaistuksen velkaa jää maksettavaksi joko tässä maailmassa tai kiirastulessa, ennen kuin taivaan portit voidaan avata, hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 30).

Vaikka monet katoliset uskovat virheellisesti, että heidän kirkkonsa on ylittänyt Trent’in kaltaisten kirkolliskokoustensa julistukset, he siitä huolimatta pitävät uskollisesti kiinni kiirastulen välttämättömyydestä toivossa, että se polttaa pois heidän syntiensä jäänteet siten tehden heidät kelvollisiksi pääsemään taivaaseen. Se on Kristuksen täytetyn työn hylkääminen ja siksi se on ”evankeliumi”, joka ei pelasta ketään.

On tärkeää kaikille, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja rakastavansa roomalaiskatolisia – ja jotka uskovat, että useimmat katoliset ovat pelastettuja, koska he ”rakastavat Jeesusta” – ymmärtää virallinen katolinen ”evankeliumi” (jonka jokainen katolinen on velvoitettu uskomaan) ja ymmärtää, kuinka täysin vastoin se on Raamatun evankeliumia. Rakastaa todella Jeesusta tarkoittaa Hänen rakastamistaan, kuten Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20).

Sanotaan, että katolinen ”Jeesus”, joka ei maksanut täyttä rangaistusta synneistä ja joka pysyy krusifikseissa katolisten kirkkojen alttareiden yläpuolella, ”uhrataan” messun aikana. Uhraaminen (engl. immolation) tarkoittaa tappamista – eikä pelkästään symbolisena eleenä, sillä katolisen kirkon katekismuksen mukaan: ”Alttarin uhri ei siis ole pelkkä tyhjä Golgatan muistojuhla, vaan tosi ja oikea uhriteko, jonka kautta Kristus ylipappi verettömän uhrin kautta antaa itsensä hyväksyttävimpänä uhrina iankaikkiselle Isälle, kuten hän teki ristillä. ’Se on yksi ja sama uhri; sama henkilö, joka sitten uhrasi itsensä ristillä, tarjoaa sen nyt [katolisten] pappiensa työn kautta. Vain uhraamisen tapa on erilainen’.” (sivut 445–446). Tämä suora Kristuksen täydellisen uhrin kieltäminen tapahtuu päivittäin miljoonilla katolisilla alttareilla selvässä ristiriidassa Hepr. 10:10 kanssa: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

Totuus on, että jos vilpittömästi rakastamme katolisia ja haluamme heidän vastaanottavan syntiensä anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjan, jonka Jeesus maksoi ja jonka Hän tarjoaa yksinkertaisen uskomisen teon kautta heidän puoleltaan, niin jokainen tapa edistää Rooman väärää evankeliumia (riippumatta kuinka hyvää tarkoittava) niiden taholta, jotka tunnustavat tuntevansa Kristuksen, on totuuden kavaltaminen ja varmistaa katolisille ikuisen eron Jumalasta. On traagista, että tämä kompromissin hapatus on soluttautunut seurakuntaan viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan.

TBC on uutiskirjeidensä artikkelien ja resurssiaineistonsa kautta vuosien ajan käsitellyt sellaista roomalaiskatolisten oppien tappavaa myönnyttelemistä hyvin näkyvien johtajien taholta heidän evankelioimisponnistuksissaan – sellaisten miesten, kuin Billy Graham, joka käytti katolisia pappeja ja nunnia neuvonantajina ristiretkillään; Bill Bright, joka asetti aktiivisia katolisia Campus Crusade’n johtoasemiin Irlannissa; ja Luis Palau, joka teki yhteistyötä katolisten kanssa Etelä-Amerikassa. Muun muassa Charles Colson’in ja katolisen papin, Richard John Neuhaus’in johdolla vaikutusvaltaiset evankelikaaliset ja katoliset johtajat allekirjoittivat asiakirjan nimeltä Evangelicals and Catholics Together (Evankeliset ja katoliset yhdessä) siten sitoutuen yhteistyöhön käännyttämään maailma Kristukselle. Roomalaiskatolisen Bill McCartney’n johtama Promise Keepers pyrki murtamaan historiallisen erottavan muurin katolisten ja ei-katolisten kristittyjen välillä. Hank Hanegraaff’in Christian Research Journal julkaisi sarjan roomalaiskatolisuudesta julistaen, että kirkolla oli raamatullinen näkemys vanhurskauttamisesta uskon kautta. Sen kirjoitti osittain uskonpuolustaja Norm Geisler ja Hanegraaff puolusti sitä radio-ohjelmassaan. Trent-katolinen elokuvakirjoittaja ja ohjaaja Mel Gibson voitti evankelikaalien suurten joukkojen sydämet elokuvallaan The Passion of the Christ, joka perustui pyhään Ristin Asemien katoliseen rituaaliin, riittiin, joka on omistettu Marialle lunastajattarena Jeesuksen kanssa.

Kirjoittaessaan reaktiosta paavi Johannes Paavali II:n kuolemaan, Dave Hunt huomautti:

Evankelikaalisten johtajien paaville hänen kuoltuaan suitsuttama ylistys on käsittämätöntä! On uskomatonta, että Billy Graham ylisti Johannes Paavali II:ta ”hänen vahvasta katolisesta uskostaan”. Kasvavat määrät evankelikaaleja liittyvät herroihin Colson, [J. I.] Packer, Billy Graham ym. hyväksyen kanssakristittyinä roomalaiskatoliset, jotka omaksuvat tämän väärän evankeliumin. … Pat Robertson sanoi, että ”aikamme rakastetuin uskonnollinen johtaja on siirtynyt tästä maailmasta hyvin ansaittuun ikuiseen palkintoonsa”. … Mark Oestreicher, Youth Specialties’in presidentti, sanoi paavin kuolemaa ”historian tärkeäksi pisteeksi, jossa meillä on tilaisuus hyväksyä katolisetkin Jumalan lapsina”. Se on kuin ei laittaisi varoitusvaloja ja kylttejä autoilijoille valtatiellä, jossa silta on romahtanut ja sen sijaan vain viittoisi heitä jatkamaan kuolemaansa!

Billy Graham’in tavoin etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission presidentti Richard Land, painotti, että ”kaikki erimielisyydet, joita protestanteilla ehkä on ollut Johannes Paavali II:n kanssa, ovat merkityksettömiä uskon perustuksille”. Land ylisti paavin ”uskollista perinteisen kristinuskon puolustamista…” Silti Johannes Paavali II useammin kuin kerran kokosi yhteen rukoilemaan noitatohtoreita, spiritistejä, animisteja, hinduja, buddhisteja, muslimeja ym. maailmanuskontojen johtajia, julisti heidän kaikkien ”rukoilevan samaa Jumalaa” ja katsoi heidän rukoustensa synnyttävän ”syvällisiä hengellisiä voimia”, jotka loisivat ”uuden ilmaston rauhalle”.

4000-jäsenisen evankelikaalisen teologisen seuran (Evangelical Theological Society) presidentti Francis Beckwith erosi palatakseen katolisille juurilleen (ETS:n johdon siunauksella). Rick Warren (evankelikaalina) toi päämäärätietoisen seurakuntakasvuohjelmansa katoliseen kirkkoon osoittamatta mitään näkyvää huolestumista tuon kirkon väärästä evankeliumista.

Se oli silloin, mutta mikä on tilanne nyt? Jokaisen, joka murehtii sitä, mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä, nimittäin Raamatun evankeliumin räikeää halveksimista ihmiskunnan ainoana pelastuksen toivona, pitäisi olla syvästi huolestunut siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu. Vatikaani näyttää nostavan lämpöä ponnistuksissaan kosiskella ”protestantteja”, mikä on harhaanjohtava nimitys ei-katolisista kristityistä. Vatikaani II:n julistus, joka viittaa kastettuihin ei-katolisiin kristittyihin ”eronneina veljinä”, muutos siitä, että heistä on historiallisesti puhuttu Trent’in kirkolliskokouksen määritteleminä ”hereetikkoina”, on ollut yllättävän menestyksellinen rakastuttaessaan monet evankelikaaliset johtajat Roomaan. On sanonta liittyen tähän lähestymistapaan, joka on vahvistettu Rooman menettylyssä: ”Vähemmistössä Rooma on lempeä kuin karitsa, tasa-arvoisena se on viekas kuin kettu ja enemmistössä se on hurja kuin tiikeri.” Me olemme täällä USA:ssa ”viekas kuin kettu” -vaiheessa, jos sillä, mitä tapahtuu, on jotakin merkitystä.

”Eläköitynyt” Benediktus XVI, entinen uskonopin kongregaation (jonka juuret ovat inkvisitiossa) prefekti, yllätti monet ainutlaatuisilla ekumeenisilla ponnistuksillaan paavina. Opista tuli vähäpätöinen kysymys ainakin pinnalta. Hänen seuraajansa paavi Fransiskus ei ole ainoastaan jatkanut paavien Johannes Paavali II ja Benedictus linjaa, vaan on suuresti vauhdittanut ekumeniaa. Tämän vuoden alussa Fransiskus lähetti kännykkävideotervehdyksen yleisölle Kenneth Copeland’in konferenssissa anglikaani-episkopaalipiispan Tony Palmer’in kautta (hän on nyt kuollut), joka oli myös Kenneth Copeland Ministries’in johtaja Etelä-Afrikassa. Sanoisin niille, jotka eivät tiedä, että Copeland ja hänen vaimonsa Gloria ovat johtaneet miljoonia epäraamatullisiin menestys/terveys-oppeihinsa, joihin sisältyy väärä evankeliumi ja ”toinen” Jeesus, joka maksoi synnit olemalla Saatanan kidutettavana helvetissä. Tervehdys johti siihen, että paavi kutsui Copeland’in ja muutamia hänen vääräoppisia maanmiehiään (James Robison, Geoff Tunnicliff, John ja Carol Arnott) tapaamaan häntä Vatikaanissa. Vaikutusvaltainen karismaattinen mystikko ja väärä profeetta Kim Clement julisti Jumalan sanoneen hänelle, että Hän on valinnut paavi Fransiskuksen tuomaan Hengellä täytetyt protestantit ja katoliset yhteen.

Rick Warren on tuskin jälkijunassa matkalla Roomaan. Viime vuonna katoliselle verkostolle EWTN:lle (jonka hän muuten tunnusti olevan yksi suosikki TV-kanavistaan) antamassaan haastattelusarjassa Warren puolusti katolisuutta ja yritti selittää evankelikaalien väärinkäsityksiä. Noudattaen epäraamatullista globaalia P.E.A.C.E.-suunnitelmaansa, joka painottaa maailmanuskontojen yhteistyötä, hän puhui Vatikaanin kansainvälisessä uskontojen keskustelussa miehen ja naisen toisiaan täydentävyydestä. Myöhemmin hän ”kutsui eri kristillisten uskonsuuntien kannattajia liittymään roomalaiskatolisiin ja paavi Fransiskukseen toimimaan yhdessä kolmessa yhteisessä päämäärässä, jotka keskittyvät elämän pyhyyteen, seksin pyhyyteen ja avioliiton pyhyyteen” (www.aleteia.org/en/religion/article/megachurch-pastor-rick-warren-joins-…).

Toivottavasti jokainen tätä lukeva uskova kysyy: ”Entä Raamatun evankeliumin pyhyys?” Ilman sitä kaikki pyrkimykset ”pyhyyteen” ovat ajallinen harhakuvitelma ja ikuinen tragedia! Silti yhä harvemmat niistä, jotka tunnustavat olevansa Raamattuun uskovia kristittyjä, näyttävät olevan tästä huolissaan ja ovat tyytyväisiä johonkin sellaiseen, josta on tullut Warren’in ekumeeninen mantra: ”Jos rakastat Jeesusta, olemme samassa joukkueessa.”

Jos olet ymmälläsi tai peräti pökertynyt siitä, mitä tapahtuu kristikunnassa, niin Raamattu antaa vastaukset: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Siellä, missä terve oppi on antanut tietä kokemuksellisuudelle, subjektiivisuudelle ja emotionalismille, kuten on laita miljoonien väärien ihmeiden ja merkkien opetusten seuraajien keskuudessa, raamatullinen erottaminen on hyljätty ja berealaisuus on mahdotonta.

Äärikarismaattiset ja helluntailaiset eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka ovat kypsiä Rooman viettelykselle. Ajattele uudelleen konservatiivista teologia, Francis Beckwith’iä, entistä evankelisen teologisen yhteisön johtajaa, joka palasi aikaisempaan katoliseen uskoonsa. Kuinka hän olisi voinut tehdä niin, jos olisi todella ymmärtänyt ja vastaanottanut yksinkertaisen ja pohjia myöten terveen pelastuksen opin? Kuinka joku voisi järjissään luopua siitä käsittämättömästä vapaasta lahjasta, jonka Kristus hankki ja kääntyä sen sijaan pelastukseen teoista – muuten, kuin ettei koskaan ole saanutkaan tuota lahjaa? Voisit myös kysyä, kuinka Beckwith saattoi olla sellaisen arvokkaan ”protestanttisen” järjestön valittu presidentti.

Beckwith antaa kuitenkin joitakin näkemyksiä, jotka heijastavat useimpien tämän päivän kristittyjen asennetta ja uskomuksia. Kysyttäessä luuliko hän historiallisten vihamielisyyksien katolisten ja evankelikaalien välillä olevan poistumassa, hän vastasi: ”Kyllä ja luulen, että se on paljolti tulos yhteistyöstä kulttuurillisissa kysymyksissä [Rick Warren’in lähestymistapa], joka on johtanut toistensa uskonkäsitysten huolellisempaan ja hyväntahtoisempaan arviointiin. Niinpä esimerkiksi on harvinaista tänä päivänä löytää vakava evankelikaali, joka syyttäisi katolista kirkkoa uskomisesta ’tekojen vanhurskauteen’. Mahtipontisemmat äänet toki sanovat sellaisia asioita, mutta kokeneimmat evankelikaalit eivät ota heitä vakavasti.” On traagista, että sellainen ajattelutapa on kasvava trendi tunnustavien evankelikaalien keskuudessa.

Kiitän Jeesusta joka päivä siitä, että ne evankelikaalit, jotka todistivat minulle yli kolme vuosikymmentä sitten, rakastivat minua tarpeeksi hyljätäkseen sielun kadottavan ”hienostuneisuuden” ja palvelivat minua totuudessa. Tästä olen ikuisesti kiitollinen ja rukoilen, että kanssauskovani tekisivät samoin katolisille tuttavilleen, ystävilleen ja läheisilleen. TBC

Updated 24 February 2015

Read Full Post »

« Newer Posts